Kadonnut unelma

Jotkut ilmeisesti asuvat ja kiertelevät Karibialla pysyvästi vanhoissa veneissään lähes nollabudjetilla.

Kyllä riittää tuo 1500€/kk mutta menee kyllä myös niiin paljon kuin haluaa käyttää/laittaa menemään.
Purjehtiessa ei mene mitään kun eihän merellä ole mitään kulujakaan, mutta satamissa saa menemään niin paljon kuin haluaa ja on vara kuluttaa.

Minulla on reilun hehtaarin ok- talokiinteistöllä hyvää peltoa noin 1000 m2. Tämä kiinteistö on erotettu suuremmasta tilasta ja peltopläntti on kuulunut kantatilan suurempiin viljelyksiin. Vain yhden ainoan kerran minun aikanani olen peltoa kunnolla viljellyt, istutin siihen syysruista. Muutoin se on ollut pääosin kesannolla, mutta toki olen vähintään syksyisin niittänyt pois pisimmän heinän ja pitänyt pellon milloin tahansa käyttöön otettavissa. Pienessä mitassa olen kokeillut kasvattaa monenlaista perunasta nauriisiin, hernettäkin yms. Nyt on kuitenkin niin ettei into riitä enää näihinkään viljelyihin, oikeastaan ratkaisevaa oli jyrsimen hajoaminen korjauskelvottomaksi. Tuon alan käsittely vaatii jo vähintään tehokasta jyrsintä, ja sellaiset maksavat maltaita ja tietysti polttoainekin jotain maksaa jne. Noilla rahoilla saa kaupasta melkoisen määrän ruokaa.
Peltoni jäänee odottamaan joskus tulevia uusia omistajia ja heidän intoaan, isolla puustoisella tontilla riittää paljon muutakin puuhastelua, pienimuotoista metsänhoitoa ja pusikoitumisen estämistä, kukkaketojenkin istutusta koska laajoja nurmikoita lähes inhoan jne., jne. Ja tästä muusta puuhastelusta olen kyllä pitänytkin paljon!

Niin. jos se matkaan sopiva vene oli jo matkaan varusteltukin, raha-asiat kunnossa ja vapaata aikaa, nin mikä ihme esti tekemästä sillä vaikka vain yksi karibian kierros..

Eikö teillä hankiessanne pallonkiertoon sopiva vene ja varustellessanne sitä pitkään ja huolellisesti käynyt mielessä että miksi te varustelette sitä venettä?

Karibian kierros olisi kestänyt korkeintaan vuoden, vain alle 12 kk. Te olisitte nyt suurta kokemusta rikkaampia, eikä teidän tarvitsisi pohtia sopiiko sellainen elämä teille

"Pääsääntöisesti odotus eläkeikään asti on liikaa."

Omaan elämääni mahtuu korkeakoulututkinto, ammattikorkeakoulututkinto, ammatillinen tutkinto, pitkä useamman vuoden työttömyysjakso ja harjoittelua työttömyyskorvausta vastaan.

Enpä pääse suurella eläkkeellä juhlimaan, saati että minulla olisi mahdollisuus yhtäkkiä vain lähteä työelämästä ja palata siihen takaisin. Päinvastoin tilastot kertovat, että jos 40-50 vuotiaana putoaa työttömäksi, on paluu työelämään vaikeaa, myös akateemisilla tai erityisesti akateemisilla.

Elämässä täytyy asioiden olla taloudellisesti mallillaan, jos ihminen pystyy tuosta noin vain pyrähtämään neliviisikymppisenä maailmalle. Taustalle vaaditaan ehjä nuorena alkanut työura ja vahva luotto siihen, että palatessa työllistyy. Juuri luin maailmalta palanneen ammattiosaajan blogikirjoituksen, jossa valiteltiin, että viisikymppisenä on venevuosien jälkeen työnantajille silkkaa ongelmajätettä.

Ja vaikka mahdollisuus lähtemiseen olisikin, niin monien odotus eläkeikään saakka johtuu siitä, että todellista paloa lähtemiseen ei ole. Ajatuksen pyörittelijöitä ja vakavien suunnitelmien tekijöitäkin on, mutta loppujen lopuksi varsin harvat ihmiset nauttivat siitä, että elämä myllerretään kypsemmällä iällä uusiksi ja luovutaan tutuista ympyröistä. Psykologien mukaan myös myönteiset muutokset elämässä voivat olla erittäin stressaavia. Kaikki eivät niitä elämäänsä tahdo, etenkään, kun etukäteen ei voi olla varma muutosten vaikutuksesta omaan mielialaan ja hyvinvointiin. Miehistöjen mielialan hoito viinalla ei ole pelkkää pötyä. Joutilaisuus ohjaa monia pullon seuraan.

Venematkailuun liitetään edelleen romanttisia mielikuvia ja ajatus rohkeudesta ja vapaudesta. Venereissaaja nähdään aktiivisena toimijana, joka tavoittelee kunniakkaasti omaa onneaan, mutta monet muut muulla tavoin työelämästä vapautta hakevat nähdään pikemminkin yhteiskunnallisena haittana, koska he eivät tuota eivätkä hyödynnä saamaansa koulutusta kansakunnan hyväksi.

Uskon että suuri osa matkaamisen mielekkyydestä syntyy stressin puutteesta, kokemuksesta, että hamsterilla on lupa olla juoksematta. Tämän kokemuksen monet voivat saavuttaa yhtä hyvin vetäytymällä työelämästä mökille kuin seilaamalla maailmalla.

Tosiasia on, että käytännössä vene on maailmanmatkaajille asunto. Olisi rehellisempää puhua veneessä asumisesta kuin maailmanympäripurjehtimisesta, koska purjehtimista kaikesta touhuamisesta on niin pieni osa.

Jos laskee kaikki purjehdukseen liittyvät kulut veneineen ja vakuutuksineen, niin sillä rahalla voisi vuokrata kämpän maailmalta aika moneksi kuukaudeksi. Mukavampihan asunnossa on aikaansa viettää kuin veneessä. Kun maisema alkaisi kyllästyttämään, niin ei muuta kuin uusi kämppä hakuun ja halpalento kohteeseen.

Milläsmallas kirjoitti:

"Pääsääntöisesti odotus eläkeikään asti on liikaa."

Omaan elämääni mahtuu korkeakoulututkinto, ammattikorkeakoulututkinto, ammatillinen tutkinto, pitkä useamman vuoden työttömyysjakso ja harjoittelua työttömyyskorvausta vastaan.

Enpä pääse suurella eläkkeellä juhlimaan, saati että minulla olisi mahdollisuus yhtäkkiä vain lähteä työelämästä ja palata siihen takaisin. Päinvastoin tilastot kertovat, että jos 40-50 vuotiaana putoaa työttömäksi, on paluu työelämään vaikeaa, myös akateemisilla tai erityisesti akateemisilla.

Elämässä täytyy asioiden olla taloudellisesti mallillaan, jos ihminen pystyy tuosta noin vain pyrähtämään neliviisikymppisenä maailmalle. Taustalle vaaditaan ehjä nuorena alkanut työura ja vahva luotto siihen, että palatessa työllistyy. Juuri luin maailmalta palanneen ammattiosaajan blogikirjoituksen, jossa valiteltiin, että viisikymppisenä on venevuosien jälkeen työnantajille silkkaa ongelmajätettä.

Ja vaikka mahdollisuus lähtemiseen olisikin, niin monien odotus eläkeikään saakka johtuu siitä, että todellista paloa lähtemiseen ei ole. Ajatuksen pyörittelijöitä ja vakavien suunnitelmien tekijöitäkin on, mutta loppujen lopuksi varsin harvat ihmiset nauttivat siitä, että elämä myllerretään kypsemmällä iällä uusiksi ja luovutaan tutuista ympyröistä. Psykologien mukaan myös myönteiset muutokset elämässä voivat olla erittäin stressaavia. Kaikki eivät niitä elämäänsä tahdo, etenkään, kun etukäteen ei voi olla varma muutosten vaikutuksesta omaan mielialaan ja hyvinvointiin. Miehistöjen mielialan hoito viinalla ei ole pelkkää pötyä. Joutilaisuus ohjaa monia pullon seuraan.

Venematkailuun liitetään edelleen romanttisia mielikuvia ja ajatus rohkeudesta ja vapaudesta. Venereissaaja nähdään aktiivisena toimijana, joka tavoittelee kunniakkaasti omaa onneaan, mutta monet muut muulla tavoin työelämästä vapautta hakevat nähdään pikemminkin yhteiskunnallisena haittana, koska he eivät tuota eivätkä hyödynnä saamaansa koulutusta kansakunnan hyväksi.

Uskon että suuri osa matkaamisen mielekkyydestä syntyy stressin puutteesta, kokemuksesta, että hamsterilla on lupa olla juoksematta. Tämän kokemuksen monet voivat saavuttaa yhtä hyvin vetäytymällä työelämästä mökille kuin seilaamalla maailmalla.

Tosiasia on, että käytännössä vene on maailmanmatkaajille asunto. Olisi rehellisempää puhua veneessä asumisesta kuin maailmanympäripurjehtimisesta, koska purjehtimista kaikesta touhuamisesta on niin pieni osa.

Jos laskee kaikki purjehdukseen liittyvät kulut veneineen ja vakuutuksineen, niin sillä rahalla voisi vuokrata kämpän maailmalta aika moneksi kuukaudeksi. Mukavampihan asunnossa on aikaansa viettää kuin veneessä. Kun maisema alkaisi kyllästyttämään, niin ei muuta kuin uusi kämppä hakuun ja halpalento kohteeseen.

Lue lisää

Sinun laillasi ajattelevahan ei venettä varustelisikaan maailmanynpärimatkaan tai vastaavaan ja sitten kaiken ollessa jo valmista lähtöön peruisi kaiken, vaan hän tekisi jotain muuta.

Fiksut, itselleen avoimet ja rehelliset ihmiset osaavat perua päätöksensä viime tingassakin. Eihän etukäteen voi tietää, milloin mieli nitkahtaa ja antaa periksi. Joillakin se tapahtuu vuosia etukäteen, joillakin vasta viime hetkellä.

Kyky poiketa uralta kaiken ollessa jo valmista kertoo ajattelun joustavuudesta ja laajuudesta. Se on ihmisille epätyypillistä, koska yleensä aikaisemmat valinnat ja tiukka keskittyminen suunnitelmaan suppeuttaa ajattelua ja johtaa putkinäköön. Tällainen ihmistyyppi lentää täysin lentokelpoisen Airbussin mereen (Air Francen tapaus).

Milläsmallas kirjoitti:

Fiksut, itselleen avoimet ja rehelliset ihmiset osaavat perua päätöksensä viime tingassakin. Eihän etukäteen voi tietää, milloin mieli nitkahtaa ja antaa periksi. Joillakin se tapahtuu vuosia etukäteen, joillakin vasta viime hetkellä.

Kyky poiketa uralta kaiken ollessa jo valmista kertoo ajattelun joustavuudesta ja laajuudesta. Se on ihmisille epätyypillistä, koska yleensä aikaisemmat valinnat ja tiukka keskittyminen suunnitelmaan suppeuttaa ajattelua ja johtaa putkinäköön. Tällainen ihmistyyppi lentää täysin lentokelpoisen Airbussin mereen (Air Francen tapaus).

Lue lisää

Hiukan vähemmän fiksut peruvat viime tingassa, ja fiksuimmat huomattavasti aiemmin.

Komppaan Bossua. Jotensakin kun saaristo on läsnä, ei ole jatkuva polte päästä sitä kiertämäänkään. Toisekseen kun on maailman paras meriympäristö käden ulottuvilla, niin ei tuo Karibiakaan ole ottanut onkeen.

Eiköhän kaikilla ole oma mansikkapaikkansa ja toiset ovat syntyneet kiertämään. En ole kuullut kenenkään maailmankiertäjän katuneenkaan päätöstään lähteä.

" Toisekseen kun on maailman paras meriympäristö käden ulottuvilla, niin ei tuo Karibiakaan..."

Heh. Lyhyt ja kylmän sateinen kesä, samea myrkkylevien saastuttama karikkoinen vesi, ankkuripaikoilla hyttyslaumat ja punkit, vesi uimiseen turhan kylmää ja välillä jopa myrkyllistä. Tiedän kyllä monia paljon mukavampiakin purjehdusympäristöjä.

Moni_muu_meri_mansikka kirjoitti:

" Toisekseen kun on maailman paras meriympäristö käden ulottuvilla, niin ei tuo Karibiakaan..."

Heh. Lyhyt ja kylmän sateinen kesä, samea myrkkylevien saastuttama karikkoinen vesi, ankkuripaikoilla hyttyslaumat ja punkit, vesi uimiseen turhan kylmää ja välillä jopa myrkyllistä. Tiedän kyllä monia paljon mukavampiakin purjehdusympäristöjä.

Lue lisää

Varmaan on muitakin hyviä, ja mikä sopii yhdelle, ei välttämättä toiselle. Kalifornialainen tuttava, joka mm. sukeltelee Meksikossa ja Galapagossaarilla, oli Houtskärissä käymässä pari viikkoa sitten. Ajettiin saariston läpi sinne ja hän katseli silmät suurina maisemia ja suunnitteli heti viettävänsä täällä kesälomiansa. Ei tämä siis ihan universaalisti vastenmielinen ole.

Tahitilla tulivat tanskalaiset kysymään, mitä helvettiä me siellä tehdään, kun teidän oma saaristo on niin paljon hienompi. Ja oikeassahan ne oli. On sielläkin puolensa, vaikkapa kirkasta vettä ja lämmintä, mutta meidän saaristo vain on hienompi. Eikä täällä ole tukalan kuuma.

maa.mansikka kirjoitti:

Tahitilla tulivat tanskalaiset kysymään, mitä helvettiä me siellä tehdään, kun teidän oma saaristo on niin paljon hienompi. Ja oikeassahan ne oli. On sielläkin puolensa, vaikkapa kirkasta vettä ja lämmintä, mutta meidän saaristo vain on hienompi. Eikä täällä ole tukalan kuuma.

Lue lisää

Silloin, kun olimme karibialla, kuumuus kyllä vaivasi. Veneen sisälämpö jopa 38 oC. Siihenkin jotenkin tottui ja nukkui silti. Pieni viileys esim. 15 ei haittaa mitään.

Eikä saaristoakaan turhan laajasti kaipaa, kunhan on vettä. Ja täällä pohjanperukoilla ei ole sitä sinilevävitsausta, mutta toki vesi on ruskeaa.

Suomen saaristo onkin loistava paikka heinäkuun alusta syyskuun alkupuolelle. Se on valitettavasti niin kovin lyhyt aika vuosittain.
Saman pituinen, mutta nykyistä parempi koulujen kesäloma-aika olisi heinäkuun alusta syyskuun puoliväliin. Entinen kesäkuun alusta elokuun loppuun oli sekin parempi kuin nykyinen käytäntö.

Kesä_ohi_nopeasti kirjoitti:

Suomen saaristo onkin loistava paikka heinäkuun alusta syyskuun alkupuolelle. Se on valitettavasti niin kovin lyhyt aika vuosittain.
Saman pituinen, mutta nykyistä parempi koulujen kesäloma-aika olisi heinäkuun alusta syyskuun puoliväliin. Entinen kesäkuun alusta elokuun loppuun oli sekin parempi kuin nykyinen käytäntö.

Lue lisää

Minun mielestä Suomen saaristo on loistava paikka huhtikuusta marraskuun loppuun. Joulukuussa on jo koko ajan liian pimeää, jolloin pitää lähteä jatkamaan harrastusta lämpimiin vesiin. Mutta huhtikuusta marraskuun loppuun kokee saaristossa kevään, kesän ja syksyn. Varsinkin syksy on hienoa aikaa viettäää saaristossa. Pidän erityisesti kirkkaista / kuulaista syyspäivisät jolloin on jopa vähän pakkasta. Vastapainona niile syyspäiville, jolloin on shortsi keli (syyskuussakin on).

Nautin kyllä 30 asteen helteestä ja Karibian ja muiden lämpimien vesien (Aasia ja Pasific) purjehdusreissuista. Merellä 35 ei ole mitään, koska yleensä esim. Karibian yms. alueella tuulee aina vähän. Luukut auki ja läpiveto veneeseen, niin voi nukkua.

Välimeren alueesta en pidä. Tylsä paikka (italiat, Kreikat, Ranskat ja Maltat testattu). Kroatia ehkä pieni poikkeus.

Se vähän riippuu, eilen olin Houtskarissa ankkurissa yhdessä hiekkarantaisessa poukamassa ja vesi oli kristallinkirkasta. Ankkuri näkyi kolmen metrin syvyydestä ihan hyvin. Monessa paikassa on paljon kirkkaampi vesi, mutta useimmillehan Karibialla käynti on väliaikaista ja muun ajan he asuvat rivarissa Espoossa. Saaristomeren rannalla on helppo asua 365 päivää vuodessa. Sinileväongelmakin on vain kuukauden ajan vuodessa, silloin kun sitä on.

Kesä kestää 2 kuukautta, ja sinilevää on tästä ajasta kuukauden verran. Sen jälkeen on taas 10 kuukautta ei kivaa.

Myit veneen pois kun et saanut aikaiseksi lähteä vaimosi kanssa purjehtimaan maailmalle vai, mutta tosiasiassa haluaisitkin vain istua sen uuden naisen vieressä kotona pää hajoten?

"Eli tässä on tyypillinen tapaus jossa rakastutaan itse unelmaan."

Aika lailla näin. Tosin en puhuisi pelkästään unelmasta, koska maileja on sen verran takana nuoruudesta saakka, myös suurilla merillä. Olemme käyneet eri reissuilla mm. Islannissa ja Pohjois-Norjassa ja Shetlandinsaarilla ja purjehtineet veneemme Etelä-Ranskaan, mistä toinen pariskunta vei sen edelleen ARC:n lähtöön ja kolmas purjehti yli.

Tiedämme kyllä, mitä on purjehtiminen, mutta sen sijaan kokonaispaketti ei konkretisoitunut ennen kuin lähtö oli lähellä. Unelma vapaudesta hämärsi toden.

Haaveilijoita on paljon, lähtijöitä vähän. Mutta onko haaveissa jotain väärää? Pitäisikö hävetä sitä, että rupesi kaduttamaan?

Haaveilu on harmitonta, mutta veneen varusteleminen turhaan on vähän noloa.
Kirjoitatko omasta puolestasi, vai fiktiivisestä tai todellisesta henkilöstä?

Itsestäni kirjoitan.

Miksi veneen varustelu on noloa?

Saimme siitä taatusti enemmän kuin maksoimme kaikesta. Työtunteja tietenkin tuli, mutta ne tulivat pitkän ajan kuluessa ja ovat osa harrastusta.

Valmiille veneille on kysyntää. Monet ostavat mieluummin valmiin kuin aihion, jonka varusteluun menee iäisyys.

Sama juttu on kalastusveneissä. Kun pistää myyntiin veneen, jossa on ihan kaikki tarvittava kiinni, niin kyselijöitä riittää. Moni on valmis maksamaan enemmän vaivattomuudesta, jonka valmis paketti tarjoaa.

Ne syyt, mitä aloittaja esitti suunitelman kariuttajiksi viittaavat osin siihen, että pupu meni pöksyyn epävarmuuksineen. Lapset ja lastenlapset ovat tietenkin selkeitä argumentteja kotiin jäämisen puolesta. Sen suhteen olen läheltä katsellut ja vähän ihmetellytkin, miten paljon sillä puolen menettää seikkaillessa maailman meriä. Muutaman vuoden voisi silti ottaa itselle, eikä jäisi miettimään, olisiko sittenkin pitänyt. Epävarmuus tehdyn valinnan oikeellisuudesta varmasti nakertaa jossain taka-ajatuksissa. Luultavasti muuten ei aloitustakaan olisi kirjoitettu.

Näitä tässä mietiskelen seuratessa oman lapsen viimeisiä maileja ennen GR:n maalia.