Kannattaako jatkaa

Olen 47 v nainen, joka jäänyt leskeksi suht nuorena (alta 40v). Edesmenneen mieheni kanssa elin onnellisesti naimisissa lähes 20 vuotta ja meidän suhde oli kaikin puolin erinomainen (toki riitoja, mutta ei mitään vakavaa) enkä koskaan edes miettinyt, että olisin kaivannut jotain muuta. Mutta elämä päätti toisin, ja jäin yksin.

Leskeytymisen jälkeen olin pitään yksin (tai no ilman vakituista suhdetta), mutta noin vuosi sitten tapasin miehen, jonka kanssa aloin seurustelemaan. Nyt kuitenkin olen alkanut epäröimään ja mietin suhteen jatkoa. Mies on ikäisekseen erittäin komea (pitänyt itsestään fyysisesti erinomaisessa kunnossa), kiltti ja avulias. Kaverit ovat sanoneet, että olen hullu, jos en pidä hänestä kiinni. Mutta kun minusta tuntuu, että jotain puuttuu; henkinen yhteys tai joku. Kiinnostuksen aiheet meillä on erilaiset ja ajankäyttökin on erilaista. Kaipaan paljon tiettyjä asioita, joita en hänen kanssaan voi tehdä, koska häntä ei kerta kaikkiaan kiinnosta yhtään (esim. luonto, mökkeily, tietyn tyyppiset leffat/tv-sarjat, kirjat jne). Nyt olen tehnyt näitä yksin, mutta joka kerta tuntuu pahalta, kun ei voi jakaa näitä itselle tärkeitä asioita toisen kanssa. Välillä tuntuu, että meille yhteistä on vain erinomainen seksielämä...

En tiedä olenko vain hölmö, ja nauttisin miehestä niissä hetkissä, jotka ovat meille yhteisiä ja sitten tekisin nuo tietyt jutut yksin (kuten tähänkin asti). Mutta toisaalta pohdin jatkuasti, että pitäisikö vielä kuitenkin yritää löytää jotain parempaa. Vai jäänkö sitten kokonaan yksin, sekin kun ei tässä iässä ole mikään ihan mahdoton vaihtoehto, kun ikää tulee kokoajan lisää.

Sanokaa nyt, olenko nyt vain liian vaativa? Pitäisikö tyytyä siihen mitä on?