Miksi ei nykyvanhemmat käyttäisi

Noinhan se on, että ne kehät pikkusen hidastavat lapsen liikkumista, mutta eivät estä sitä.

Minua oli pidetty pienenä ulkona leikkikehässä, kun isä oli tekemässä kaivoa. Sitten hän oli joutunut välillä menemään puhelimeen ja takaisin tultuaan leikkikehä oli ollut puoliksi kaivon aukon päällä ja minä kurkkimassa uteliaana sinne kaivoon.

Tellukka kirjoitti:

Noinhan se on, että ne kehät pikkusen hidastavat lapsen liikkumista, mutta eivät estä sitä.

Minua oli pidetty pienenä ulkona leikkikehässä, kun isä oli tekemässä kaivoa. Sitten hän oli joutunut välillä menemään puhelimeen ja takaisin tultuaan leikkikehä oli ollut puoliksi kaivon aukon päällä ja minä kurkkimassa uteliaana sinne kaivoon.

Lue lisää

Voi kunpa olisit pudonnut...

MaailmaParempi kirjoitti:

Voi kunpa olisit pudonnut...

Mites minä olen sinun elämääsi vaikuttanut?
Kylläpähän se tyytymätömyytesi omaan elämääsi johtuu jostain ihan muusta kuin minusta.

MaailmaParempi kirjoitti:

Voi kunpa olisit pudonnut...

Olipa häijy kommentti. Sulla voi olla vaikka mitä ihania puolia noin muuten, mutta sun näppiksestä lensi suodattamatonta skeidaa.

Äläkä ala mitään "mutta kun...", tavallisesti ihminen joka tuntee vihaa tai kaunaa jotakuta kohtaan, pystyy sen helposti kiertämään. Se on paljon kannattavampaa omallakin kohdallasi. Silloin et saata itseäs huonoon valoon. Kanna itseäsi ylpeydellä, nukut paremmin.

Tellukka kirjoitti:

Noinhan se on, että ne kehät pikkusen hidastavat lapsen liikkumista, mutta eivät estä sitä.

Minua oli pidetty pienenä ulkona leikkikehässä, kun isä oli tekemässä kaivoa. Sitten hän oli joutunut välillä menemään puhelimeen ja takaisin tultuaan leikkikehä oli ollut puoliksi kaivon aukon päällä ja minä kurkkimassa uteliaana sinne kaivoon.

Lue lisää

Siinä on varmaan iskälläsi ollut sydän kurkussa vähän aikaa...

Ja voihan ne murut siellä kehässä tukehtua vaikka duploon. Lyödä päänsä lattiaan, ym.

MaailmaParempi kirjoitti:

Voi kunpa olisit pudonnut...

Ei tällaisia ilkeyksiä.

" Meillä ei ole ollut koskaan kotonamme häkkiä lapsille eikä muuten kotieläimillekään."

Tuskinpa muidenkaan kotona lapsia pidetään/on pidetty häkeissä? Kodit/vanhemmat/olosuhteet jne. ovat tietenkin erilaisia, siitä huolimatta uskon lasten laittamisen häkkiin olevan äärimmäisen harvinaista. Leikkikehä taas on usein erittäin hyvä ja toimiva ratkaisu.

Kun oma lapseni oli pieni asuimme hyvin pienessä (yksitasoisessa) asunnossa, leikkikehälle ei ollut tarvetta, koska mitään vaaranpaikkoja ei ollut. Suurin vaara oli, että 'konttaa' (etenee vauhdikkaasti istuallaan) eteiseen ja tutustuu kenkiin lapsen tapaan eli suullaan.

Vanhemman sisareni luona olikin jo toinen juttu. Iso talo, kellarikerroksineen 3½ kerrosta ja joka huoneessa käytössä oleva kaakeliuuni, talossa myös 2 metsästyskoiraa ja kaikkea muuta kuin lapsirakas kissa. Lisäksi sisareni omat, hieman isommat lapset. Ei lapsilta voinut mitenkään edellyttää, että koko ajan muistavat varoa esim. lukuisien ovien kanssa ettei pieni serkkunsa ole jonkun oven saranoita sormillaan tutkiskelemassa tms..
Hankalaa olisi ollut ilman leikkikehää. Hyvin poika siellä viihtyi ja tottakai hänet aina nostettiin sieltä pois kun ei enää viihtynyt.

Leikkikehä on mielestäni puinen häkki. Jossain se voi olla välillä tarpeellinen, mutta minusta on kamottavaa ajatellakaan, että lapsi laitettaisiin sinne pitemmäksi aikaa yksin. - Erilaiset portit huoneiden oviaukoissa ovat hyvä ja turvallisuutta lisäävä vaihtoehto.

optimisti-orvokki kirjoitti:

Leikkikehä on mielestäni puinen häkki. Jossain se voi olla välillä tarpeellinen, mutta minusta on kamottavaa ajatellakaan, että lapsi laitettaisiin sinne pitemmäksi aikaa yksin. - Erilaiset portit huoneiden oviaukoissa ovat hyvä ja turvallisuutta lisäävä vaihtoehto.

Lue lisää

Tuo, että ihmiset saattaisivat tarpeettomasti laittaa lapsen pitkiksi ajoiksi yksin leikkikehään ei juolahtanut mieleenikään.

Oma käsitykseni on, että leikkikehä yleensä laitetaan keskeiselle paikalle, tyyliin sohvapöytä viedään varastoon vauva- ja taaperoajaksi ja leikkikehä laitetaan keskelle olohuonetta. Tai pihalle, varsinkin jos siellä on uima-allas tai vaikka vain pieni koristelampi jne.. Kuitenkin aina sinne, missä kaikki muutkin ovat, sitähän siirrellään tilanteiden mukaan.
Tiedän mummin, joka puhelimensa soidessa tai naapurin tullessa rupattelemaan tms., ensi töikseen, automaattisesti, nosti lapsen leikkikehään ja vasta sitten vastasi puhelimeen/seurusteli naapurin kanssa. Ihan nyt 2000-luvulla.
Turvaportit eivät korvaa leikkikehää (molempia tarvitaan, toki turvaportti usein on huomattavasti tarpeellisempi), eikä niitä ihan joka paikkaan voi edes laittaa.

Tuossa vanhemman siskoni talossa oli iso keittiö jossa kolme ovea. Ulko-ovi, ovi olohuoneeseen ja ovi sellaiseen läpikulkuhuoneeseen jota sanoivat saliksi. Ulko-oven eteen leikkikehää ei tietenkään voinut laittaa. Ei myöskään olohuoneen ovelle, liian lämmin paikka koska puuhella vieressä eikä oikein hyvä paikka muutenkaan. Yleensä käännettiin keittiön iso pöytä niin, että leikkikehän voi laittaa pöydän päätyyn sinne salin ovelle ja nostaa sitten lapsen sinne, jos ja kun hän kyllästyi olemaan syöttötuolissa tai jonkun sylissä tai sylissä pitäjät halusivat vapaata. Näin lapsi oli edelleen mukana porukassa ja hyvin iloisena hän sieltä osallistui keskusteluun, hihkui, osoitteli ja piti pitkiä, selvästi hyväntuulisia ja innostuneita vauvankielisiä puheita, toisinaan taas sippasi melkein heti.

Itse istuin usein mieluummin lattialla leikkimässä pikkulapsen tai -lasten kanssa kuin pitkään kahvipöydässä pörisemässä aikuisten kanssa. Joskus ei tarvinnut tehdä muuta kuin liikutella lattialla olevia leluja ja ottaa välillä ilmeilevä katsekontakti, päästää ehkä välillä joitain ääniä, tai sanoa jotain. Samaan aikaan voi käydä myös keskustelua lapsen äidin tai isän kanssa. Lapsen oli mukavampi olla lattialla kuin jonkun sylissä pöydän ääressä. - Vaikka tietysti lapsia pidetään välillä sylissäkin.

Kun lapset kasvoivat/kasvavat vähän suuremmiksi, annan heidän osallistua tehtäviin kykyjensä mukaan. -Lapsityövoiman käyttö on ihan mukavaa, vaikka se vie useimmiten enemmän aikaa kuin itse tekeminen. Jo kolmivuotias lapsi voi olla uskomattoman taitava apulainen monenlaisissa puuhissa, kun ottaa mielikuvituksen avuksi.

Nykyisin aina välillä joku aikuinen muistelee vanhempiensa luona tavatessamme, miten mukavia seurusteluhetkiä olimme viettäneet yhdessä heidän lapsuusvuosinaan.

optimisti-orvokki kirjoitti:

Leikkikehä on mielestäni puinen häkki. Jossain se voi olla välillä tarpeellinen, mutta minusta on kamottavaa ajatellakaan, että lapsi laitettaisiin sinne pitemmäksi aikaa yksin. - Erilaiset portit huoneiden oviaukoissa ovat hyvä ja turvallisuutta lisäävä vaihtoehto.

Lue lisää

Pinnasänkykin on puinen häkki.
Ajattele, miten kammottavaa laittaa lapsi sellaiseen koko yöksi. Miten traumaattista lapselle herätä sellaisessa vankilassa keskellä pimeää yötä pääsemättä vapaasti vaeltamaan ympäri asunnon, kun vanhemmat nukkua tussuttavat.

Lapsi tuntee olonsa hyväksi, kun on turvallinen aikuinen helline käsineen lähellä. Olen nukkunut muutamia öitä lapsen sängyn vieressä lattialla ja käsi pinnojen välissä, kun lapsi sairasti. - Olimme päättäneet olla ottamatta lasta nukkuma-aikaan aikuisten sänkyyn.

optimisti-orvokki kirjoitti:

Lapsi tuntee olonsa hyväksi, kun on turvallinen aikuinen helline käsineen lähellä. Olen nukkunut muutamia öitä lapsen sängyn vieressä lattialla ja käsi pinnojen välissä, kun lapsi sairasti. - Olimme päättäneet olla ottamatta lasta nukkuma-aikaan aikuisten sänkyyn.

Lue lisää

Heti, kun ensimmäinen alkoi nousta seisomaan tukea vasten, niin jouduin sahaamaan pinnasängyn jalkopäähän lapsen mentävän aukon.
En kestänyt nähdä kuin kerran, kun kiipesi korkean reunan yli päälleen lattiaan. "Ei vapaata vangita voi ..." Reunat annoin olla, ettei unissaan pyörähdä sängystä.

Ei tällaisia ilkeyksiä

Onkohan kommentti valvomosta, koska vastaus ei mene millään lävitse?
Jokin esto?

Moni ratkaisee nuo ongelmat antamalla lapsensa huostaan jo ennen kuin ne oppii kävelemään.

Tai huostaaottotätit ne sen ratkaisee.

Tämäkin-keino-on kirjoitti:

Moni ratkaisee nuo ongelmat antamalla lapsensa huostaan jo ennen kuin ne oppii kävelemään.

Tai huostaaottotätit ne sen ratkaisee.

Mitä sinä tarkoitat tällä kommentillasi? Miten äiti, joka vaivautuu tyhjentämään mahdolliset lapselleen vaaraksi olevat tavarat lapsen käsien ulottumattomiin ja huostaanottaminen/-antaminen liittyvät toisiinsa?

Tämäkin-keino-on kirjoitti:

Moni ratkaisee nuo ongelmat antamalla lapsensa huostaan jo ennen kuin ne oppii kävelemään.

Tai huostaaottotätit ne sen ratkaisee.

Ei tällaisia ilkeyksiä

New-age kirjoitti:

Ei tällaisia ilkeyksiä

Ei se välttämättä mitään ilkeyttä ole.
Voihan olla niin, että hän siinä kertoo omasta elämästään. Joko itse ollut huostaanotettu vanhempiensa huolimattomuuden takia taikka sitten hänen lapsensa on huostaanotettu.

Eikö ollut silloin vielä kehitelty itkuhälyttimiä? Ei ilmeisesti kaikkien tietoisuudessa, kuinka valvotaan lapsia ja nyt valvotaan myös aikuisia, mikä on hyvä.

Käytin myös valjaita turvallisuussyistä. Kun lapseni istui vaunuissa (ei rattaissa) ja kävin kaupassa, hän ovelasti löysi aina jonkin telineen mihin tarttua. Pikkulapsilla on ihmeelliset voimat. Irroitin sormi sormelta ja kas hän samantien tarttui toisella kädellä jojonkin muuhun. Minun piti laittaa tavaroita samalla hihnalle ja yrittää maksaa.
Näytti, että roikkuu vaunuista niin paljon ulkona, että kohta putoaa. Huom. senaikuiset Briot. Nythän vaunutkin ovat erilaisia ja runko monikäyttöisempi.
Rattaista on mukava liukua alas, kun lukitus on vapautettu, siis sellainen löysä pikkuvalas solahtaa käsituen alta. Miten lapset oivaltavatkaan kaikkea jännää.