en tunne poikaani enää

aikuinen poikani ilmoitti minulle pari kuukautta sitten, ilman mitään varoitusta ja ilman mitään syytä, että minä en saa käydä enää heillä, enkä soittaa. he olivat vaimonsa kanssa saaneet juuri toisen lapsen. yritin sopia aikaa milloin tulen vauvaa katsomaan ja tuon lahjat. ei mitään riitaa tai epäsopua ollut. hän sanoi, että eivät tarvitse minua ja kaikki lahjat mitä olen heille tuonut ovat täyttä PAS...aa. mielestäni lahjani ovat olleet hyviä ja olen vienyt heille myös itse tekemiäni neuleita. eivät kutsuneet edes ristiäisiin, miniäni sukulaiset kyllä kutsuivat. en ymmärrä tuollaista käytöstä. ilmeisesti miniäni oli käskyn takana, koska edellisen kerran miniä seisoi poikani vieressä ja tuijotti kiinteästi poikaani, että sanoisi asiansa. poikani sanoi, että en voi määrätä minkälaisia vaatteita heidän lapsensa käyttävät ja millä leluilla leikkivät. kerran olin ostanut hienon nallen heidän ensimmäiselle lapselle, mutta poikani käski palauttamaan sen kauppaan, eikä huolinut sitä. en ymmärrä mitä tämä on. miniääkin olen usein muistanut lahjoilla. miten menettelen tässä tilanteessa. enhän voi mennä sinne ilman kutsua tai soittaa. syytä ei ole minulle kerrottu miksi en saa käydä enää heillä. kun en edes usein käy, tai soita. pari kertaa olen käynyt ja he ovat olleet kotona mutta eivät ole aukaisseet ovea. olen oven läpi kuullut kun miniä on sanonut pojalleni, että älä aukaise ovea. olen joutunut jättämään lahjat postilaatikkoon. mietin missä olen tehnyt virheen.
Ilmianna
Jaa

4 Vastausta



olen ajatellut, että keneen poikani turvautuu sitten, jos on jossakin pulassa, jos on katkaissut välit minuun. en voi antaa tuollaista käytöstä hänelle anteeksi, että minut suljetaan kokonaan ulkopuolelle perheestä ja suositaan miniän sukua. olen loukkaantunut moisesta käytöksestä. jos ei poikani tarvitse minua, niin eikö hänen lapsensa tarvitse mummoa. miniä on saanut poikani kääntämään kelkkansa minua vastaan. olen perheihminen ja pidän kaikista yhteisistä perhejuhlista ja joulusta ym. mutta ei joulunakaan ole minua heille kutsuttu, eivätkä he ole tulleet luokseni, vaikka olen kutsunut. jos olisin tiennyt minkälaista tulee olemaan sitten kun lapset ovat aikuisia, niin olisin jättänyt lapset tekemättä. ehkä.
Ilmianna
Jaa
Voihan tuohon olla monia syitä:
- joku teistä kolmesta sekoaa
- miniäsi on narsisti
- poikasi on mitätön vätökki
- ehkä sinulla on anoppini suuvärkki, muut kuuntelevat henkeä pidätellen kun hän puhuu
- nainen voi olla sydämetön ja sieluton, mutta mielestään niin empaattinen ja ajattelva
- nainen voi olla julma, itsekäs...
Ilmianna
Jaa
Avaaja kysyt, missä olet tehnyt virheen? Mahdoton vastata varmasti oikein, mutta ensin tulee mieleen että kasvatuksessa olet tehnyt virheen. Voi olla, että joku teistä on sairas: pojallasi voi olla asperger tai hänellä on vain heikosti kehittynyt tunneäly. Miniäsi voi myös olla kuten edellinen vastasi narsisti tai hänelllä on muita mielenterveysongelmia.
Sinun diagnoosiasi ei voi tietää. Jos syy on huonoissa lahjoissa, niin sitten on. Vähän tolloja kuitenkin tuo poikasi ja hänen vaimonsa, kun voisi vain myydä, kierrättää tai heittää roskiin "huonon lahjat" pitämättä niistä sen suurempaa kohua.
Ilmianna
Jaa
Nyt keskity itseesi,jos ei tykätä niin ei tupata.Käytä rahasi ulkomaan matkoihin ja muuhun kivaan ,voithan kortin pistää heille sieltä tulemaan .Voihan käytös muuttua kun huomaavat ettei se sinua hetkauta.Tai sitten ei kenenkään ei tarvitse antaa ylitsensä kävellä.
Ilmianna
Jaa

Vastaa alkuperäiseen viestiin

en tunne poikaani enää

aikuinen poikani ilmoitti minulle pari kuukautta sitten, ilman mitään varoitusta ja ilman mitään syytä, että minä en saa käydä enää heillä, enkä soittaa. he olivat vaimonsa kanssa saaneet juuri toisen lapsen. yritin sopia aikaa milloin tulen vauvaa katsomaan ja tuon lahjat. ei mitään riitaa tai epäsopua ollut. hän sanoi, että eivät tarvitse minua ja kaikki lahjat mitä olen heille tuonut ovat täyttä PAS...aa. mielestäni lahjani ovat olleet hyviä ja olen vienyt heille myös itse tekemiäni neuleita. eivät kutsuneet edes ristiäisiin, miniäni sukulaiset kyllä kutsuivat. en ymmärrä tuollaista käytöstä. ilmeisesti miniäni oli käskyn takana, koska edellisen kerran miniä seisoi poikani vieressä ja tuijotti kiinteästi poikaani, että sanoisi asiansa. poikani sanoi, että en voi määrätä minkälaisia vaatteita heidän lapsensa käyttävät ja millä leluilla leikkivät. kerran olin ostanut hienon nallen heidän ensimmäiselle lapselle, mutta poikani käski palauttamaan sen kauppaan, eikä huolinut sitä. en ymmärrä mitä tämä on. miniääkin olen usein muistanut lahjoilla. miten menettelen tässä tilanteessa. enhän voi mennä sinne ilman kutsua tai soittaa. syytä ei ole minulle kerrottu miksi en saa käydä enää heillä. kun en edes usein käy, tai soita. pari kertaa olen käynyt ja he ovat olleet kotona mutta eivät ole aukaisseet ovea. olen oven läpi kuullut kun miniä on sanonut pojalleni, että älä aukaise ovea. olen joutunut jättämään lahjat postilaatikkoon. mietin missä olen tehnyt virheen.

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta