Sopivat voimatasot judossa

Tätä on ihan tutkittukin. Esim 81 kiloisella ne olis Penkki 72,5/88,5/122,5 Mave 122,5/140/195 Kyykky 97,5/120/163

Ensimmäinen luku kuvaa harrastajakilpailijaa, toinen kansallista tasoa ja kolmas kansainvälistä tasoa. Taulukko löytyy netistä. Linkittäisin sen, mutta ylläpito poistaa.

Yleisesti liitossa on kai pidetty noita penkki ja rive 1.5x oma paino ja kyykky 2x oma paino voimatasoja riittävinä. Toisaalta monia huippujudokoita sosiaalisessa mediassa seuranneena esim 1.5 oma paino penkki näyttää olevan monille kv-kilpakumppaneille aivan paperia. Sen sijaan suomalaisten suosimia painonnostoliikkeitä tekee aika harva. Tarkkoja tuloksia tiedetään aika harvoilta huipuilta, mutta tässä muutamia esimerkkejä:

-Facebookista löytyy video jossa Zebeda Rekviashvili (81kg) penkkaa 160kg. Taas reilusti yli 1,5x oma paino. Itseasiassa melkein 2x.
-Hansokun haastattelussa Sagi Muki (73kg) kertoo penkkaavansa 110kg. Tämä on aika tarkalleen 1,5x oma paino. Toisaalta Muki sanoo myös tekevänänsä rinnallevetoa 4x5x100kg. Mikä on ykkösenä varmaankin jotain 120-125kg luokkaa.
-Instagramista löytyy video, jossa Shohei Ono (73kg) ottaa rinnalle lantiolta 110kg kahden ylösvedon jälkeen.

Voimatasojen tarve riippunee myös ottelutyyleistä. Toisten ottelutyyli vaatii enemmän voimaa ja toisten vähemmän. Ja toiset tarvitsevat enemmän kyykkyä kuin toiset. Voimatuloksissa on myös hyvä muistaa, että niihin vaikuttaa suuresti eri ihmisten kehotyyppi. Esimerkiksi vaikka Shohei Ono ja Sagi Muki ovat tulosten tekohetkellä molemmat olleet 73kg on Muki paljon pitkäraajaisempi kuin Ono, joka on haitaksi suurimmassa osassa liikkeitä.

Monelle kisaajalle lisävoima tuntuu olevan oikotie onneen ja kyllähän se kotimaassa pitkälle viekin. Ikävä kyllä siinä maksimijahdissa usein rakennetaan hidasta ja kömpelöä lihasta. Ketteryys ja räjähtävyys, kyky käyttää voimaa nopeasti kiertävässä koordinoidussa liikkeessä on tärkeämpää kuin hidas maksimi. Ei ole nopeutta ilman voimaa mutta voima ilman nopeutta on turhaa.

Judo on taidosta voimaa eli hyvän judotaidon omaava judoka joka painaa 60 kiloa ja nostaa penkistä 55 kiloa voi kukistaa 120 kiloa painavan ja 200 kiloa penkistä nostavan judokan.
Judo pohjautuu vastustajan voiman hyväksikäyttöön ja täydelliseen liikkeen hallintaan, kovalla harjoittelulla voi tähän päästä.
Muistelkaapa vaikka 60-70 luvn judoa niin avoimen sarjan voittivat usein pienet ja teknisesti taitavat judokat vaikka vastassa oli ne isot voimamiehet.
Olipa kerran lehdessä juttu kuinka pieni 47 vuotias judoa harrastava talonmies kukisti iosn ja voimakkaan murovarkaan judoliikkeilla ja hallitsi häntä poliisin tuloon saakka.

Tässä mainittiin pari vahvaa suomalaista jotkaa pärjää ulkomaillakin. Näillä kavereilla on voimaa, räjähtävyyttä, kestävyyttä - ja taitoa. Heidän takaansa löytyy monen monta kansalliselle tasolle jämähtänyttä, jotka ovat U18-U21 ikäisinä hakeneet oikotien sarjavoittoihin punttisalilta. Kotimaan kisoissa mitaleita satelee, jos ole vahva ja osaat yhden heiton. Sitten nouseekin tie pystyyn edessä, koska sen riittävän voimatason hankkii kyllä kuka tahansa mutta taidon osalta juna meni jo.

Emme tiedä ovatko nämä "sopivia" voimatasoja judoon, mutta tästä keskustelusta kimmokkeen saaneena selvitimme sen kuinka vahvoja maailman judohuiput ovat. Tuloksia löytyy täältä:
http://www.hansoku.fi/2017/08/maailman-huippujudokoiden.html

Voima ja voima, kyllä oikeassa judossa taito voittaa voiman, meidän salilla on vanhempi sensei 70 kg ja heittelee helposti randorissa 100 kg voimamiehiä ja senseillä on 40 vuoden kokemus judosta ja se näkyy, otti muuten nuorena sm-kultaa avoimessa sarjassa jossa isot jätkät vastassa.
Minäkin treenaan judoa ja voima tulee kylkiäisenä lajitreenillä.

Kun katsoo Suomalaisjudokoiden otteluita YouTubessa niin aika huonolta näyttää. Eniten pistää silmään, että refleksinomaiset hyökkäykset ja kombinaatiot puuttuu käytännnössä kokonaan. Seistään paikallaan, mietitään omaa suoritusta ja kytätään paikkaa. Sitten ajaudutaan voimapainitilanteeseen ja kaatuillaan nipussa. Räjähtävyys näyttäisi miellettävän yksinomaan nopeusvoimaksi, kun se pitäisi mieltää pikemminkin refleksinomaiseksi taitavaksi tekniikaksi niin, että ei itsekään tajua Ipponin julistamisen jälkeen, mitä oikein tuli tehtyä voittosuorituksessa. Voittava judosuoritus on pääsääntöisesti tiedostamaton tapahtuma; jos ehtii miettimään "että nyt minä hyökkään" on auttamatta liian hidas ja häviää matsin. Eikä pidä nyt käsittää tahallaan väärin - kyllä voimaakin tietenkin tarvitaan, mutta sillä ei arvokisoissa matseja ratkaista.

Olisi mielenkiintoista lukea Hansokun analyysiä Suomalaisjudokoiden kv oteluista vaikkapa viimeiseltä 5...10 vuodelta. Miten ottelut on päättyneet, ratkesiko pystyssä vai matossa, missä ajassa, minkälaiseen tekniikkaan. minkälaisella otteella, yms. Vertailukohtakin pitäisi olla. Voi olla hieman liian iso pyyntö.