Narsistit, normaalit ja empaatit

Minä olen empaatti. Eli kun tapaat minut ( ei kaikkien ihmisten kohdallatapahdu kuitenkaan) niin tapahtuu ilmiö jossa menet lävitseni ja muutun sinuksi. Tämä aiheuttaa ihmisissä tunteen että on aina tuntenut minut, vaikka oikeasti he katsovat itseään. Luen suoraan heidän tunnetilojaan ja osaan vastata niihin aivan kuten he. Kun kohtaan psykopaatin muutun itsekin psykopaatiksi. Kun olen tekemisissä narsistin kanssa muutun narsistiksi. Näen kun henkilö valehtelee,manipuloi, on kateellinen, salaa jotain ja joistakin ihmisistä saan tuntemuksia jos he on erittäin läheisiä siihen pisteeseen asti, että minua on epäilty vakoilemisesta. Oikeasti minä vain tunnen ja alan itse kotonani käyttäytyä samoin ja koska käytös ei ole minua niin tiedän, että kenestä on kyse. Näen myös unia joissa alitajunta kertoo ihmisten motiiveista minua kohtaan ja usein välttynyt näin todella pahoiltakin ongelmilta koska hyvin usein ymmärtäväisyyttäni on käytetty hyväksi ja loputonta kykyäni antaa anteeksi vaikka miten törkeitä tekoja. Rajansa tietysti kaikella hyväksikäytölläkin. Olen kerännyt hyvin paljon elämääni juurikin psykopaatteja, sosiopaatteja ja narsisteja. En tuomitse mitenkään, omista lapsistani on nyt yksi tutkimuksissa josko on psykopaatti. Psykiatrin mielestä on.

Pidän kuitenkin tuttavuuksiani kaukana, mahdollisimman kaukana, koska yrittävät aika ajoin satuttaa jos lähelle pääsevät. Pääosin juuri siksi, että minä vain olen tylysti paljastanut heidät enkä liittynyt heidän hoviinsa eikä he ymmärrä miksi minua ei saa manipuloitua. Koen hyvin vahvasti tunteita, mutta koska ne ei ole minun paitsi omat tunteeni niin ne on myös täysin hetkestä riippuvia ja ymmärrän että on vain läpimeno. Tätä ei ymmärrä hyväksikäyttöä yrittävät narsistit ja psykopaatit. Heistä on täysin käsittämätöntä että elämäni jatkuu ilman heitä kuin ei mitään koska ei tajua olleensa vain itsensä kanssa.

Viihdyn lähinnä yksin, koska ihmiset on äärimmäisen uuvuttavia ja kuluttavia. Lähellä pidän vain muutamaa ystävää ja muita välimatkan päässä. Elämääni myös kerääntyy henkisen avunpyytäjiä jostain aina, en tiedä mistä ja miksi he ohjautuvat minulle. Lähimmät ystäväni on aika ajoin huolissaan näistä, että kulutan itseni loppuun, mutta olen jo oppinut jakamaan energiani.

Mulla on vahan samansuuntaisia juttuja, mutta kuitenkin erilaisia. Mullakin on ollut tuota taipumusta ikaankuin muuttua kohtaamakseni ihmiseksi. Mutta se on alkanut pelottaa kohdatessani karmeita ihmisia, en enaa halua tuota ominaisuutta muuttua kohtaamikseni ihmisiksi ja elaa heidan tunteita. Haluan oppia pysymaan minuna ja tuntea omia tunteitani.
Tan takia varmaan mistaan terapiastakaan ei ole mulle hyötyä kun ma todennaköisesti kuitenkin elaydyn enemman siihen terapeuttiin kuin han minuun. Niin siten terapiat vain eksyttää minua. Kun alkaisin vain muuttumaan niiksi terapeuteiksi mika tuntuu lahinna vain ja ainoastaan sekoittavalle.

Tekstissä on looginen virhe. Yksikään empaatti ei synnytä ja kasvata psykopaattia lapsekseen. :) Jos maailma on matikkaa ja tiedettä, yhtälö on mahdoton. Edes sattuma ei selitä moista.

Miten sitten psykopaatti on synnyttanyt ja kasvattanut empaatin ?

Ma sanoisin etta melkeen mika vaan on mahdollista. Maailma ei ole ole vain ihmisten kehittamaa matikkaa ja tiedetta.
Jostain luin etta jokainen saa omia geenimutaatioita.
Mielenkiintoisesti etta naköjaan empaatteja ja psykopaatteja voi olla samassa perheessa toistensa sukulaisina.
Voihan empaatilla vaikka olla joku psykopatiaan altistava geeni joka ei ole itsessa aktivoitunut, jos lapsen toisellakin vanhemmalla olisi sellaisia, niin voisiko kayda niin etta heidan lapsestaan tulisikin psykopaatti, jos ne geenit yhdistyis ja aktivoituis ?
Ymparistö ei aina vaikuta ihan hirveesti. Esim. ma vahan sulkeuduin omiin maailmoihin pois vanhempieni maailmasta, vaikka he olikin fyysisesti mun ympäristöä, mut henkisesti ei ollu juurikaan.

Argumentointivirhe kirjoitti:

Tekstissä on looginen virhe. Yksikään empaatti ei synnytä ja kasvata psykopaattia lapsekseen. :) Jos maailma on matikkaa ja tiedettä, yhtälö on mahdoton. Edes sattuma ei selitä moista.

Lue lisää

Mun mielesta on epaloogista sanoa noin helposti, etta asia on mahdoton...

Mulle on vaitetty vaikka mita mun elamassa varmasti oikeasti tapahtunutta mahdottomaksi,

Jonkun mielesta mun halvaantuminenkin niinkuin se tapahtui oli mahdotonta.
Ja nyt sitten on menossa varmaan mahdotonta parantumista....

Voimakkaasti, oma etiikka ei salli tuhoavaa käytöstä kuin omaa itseä kohtaan. Siten. Empaatti ei tietoisesti satuta/tuhoa, koska ei yksinkertaisesti voi/pysty. Puolensa voi oppia pitämään ja vetämään rajat, se ei ole tuhoavaa, vaan itsesuojelua. Jos rajat on kovin häilyvät, voi kohdatessa narsistin/psykon roolit tosiaan vaihtua. Juuri tähän projektioon ja tunteensiirtoon/riistoon se nasse alunperin pyrkikin; mustasta tulee valkoista ja valkoisesta mustaa. Nassesta tulee energinen ja empaatista energiaton. Olen itse yhdessä parisuhteessani nuorena suhteen päättyessä pukeutunut kuin poikaystäväni suhteen alussa ja vice versa.

Lapsillani on isä :) Hän on psykopaatti. Psykopaatti ei aina ole väkivaltainen, mutta manipuloiva on. Hän on alistumalla manipuloiva psykopaatti ja säälinkerääjä ja uhriutuja. Minulle on moni kadottuaan vuosiksi elämästäni jälkeenpäin sitten tullut kertomaan, että mieheni manipuloi selkäni takana ja siksi olivat hävinneet. Hän oikeastaan eli siivelläni alusta asti. Tiesin kyllä tämän, mutta kun on lapsien isä. Onhan hänellä juurikin täysin kuollut katse, ei ikinä tunteet vaihtele ja fiksaatio minuun vielä melkein vuosikymmen suhteen loputtua. Uhkailee itsemurhalla aina kun haluaa painostaa. Psykopatiahan on ihan aivoissa oleva häiriö joka ei poistu kasvattamalla. Viimeisin miehenikin oli psykopaatti ja hyvästä perheestä, onnellinen lapsuus ja kaikki hyvin, mitä nyt oli pienestä asti haaveillut vanhempiensa murhaamisesta. Rikollistausta, kavalluksia, huumeita, petoksia ja väkivaltarikoksia, myöskin uhriutuja ja patologinen valehtelija. Vikahan on siinä, että minä näen pintaa syvemmälle näissä ihmisissä. On hirveän traagista syntyä psykopaatiksi. Elät elämäsi tuhoten itseäsi ja muita ihmisiä etkä ikinä voi kokea rakkautta ja elät täydessä merkityksettömyydessä ja tyhjyydessä. Narsisitinen psykopaattihan se riesa on kun tarvitsee ihmisiä ja huomiota. Vaikka psykopaatti on vaarallisempi niin narsistinen psykopaatti saa enemmän tuhoa aikaan sosiaalisuutensa takia. Minulla taitaa olla ikää jo sen verran että suhtaudun tähän kuin mihin tahansa kykyyn. Toiset kutoo sukkia. Minä luen ihmisiä. Psykopaatit ei pelota minua, ja muuttuminen ei ole aito tilanne. Sen jälkeen vaan maadoitutaan takaisin omaksi itseksi.

empaatti kirjoitti:

Lapsillani on isä :) Hän on psykopaatti. Psykopaatti ei aina ole väkivaltainen, mutta manipuloiva on. Hän on alistumalla manipuloiva psykopaatti ja säälinkerääjä ja uhriutuja. Minulle on moni kadottuaan vuosiksi elämästäni jälkeenpäin sitten tullut kertomaan, että mieheni manipuloi selkäni takana ja siksi olivat hävinneet. Hän oikeastaan eli siivelläni alusta asti. Tiesin kyllä tämän, mutta kun on lapsien isä. Onhan hänellä juurikin täysin kuollut katse, ei ikinä tunteet vaihtele ja fiksaatio minuun vielä melkein vuosikymmen suhteen loputtua. Uhkailee itsemurhalla aina kun haluaa painostaa. Psykopatiahan on ihan aivoissa oleva häiriö joka ei poistu kasvattamalla. Viimeisin miehenikin oli psykopaatti ja hyvästä perheestä, onnellinen lapsuus ja kaikki hyvin, mitä nyt oli pienestä asti haaveillut vanhempiensa murhaamisesta. Rikollistausta, kavalluksia, huumeita, petoksia ja väkivaltarikoksia, myöskin uhriutuja ja patologinen valehtelija. Vikahan on siinä, että minä näen pintaa syvemmälle näissä ihmisissä. On hirveän traagista syntyä psykopaatiksi. Elät elämäsi tuhoten itseäsi ja muita ihmisiä etkä ikinä voi kokea rakkautta ja elät täydessä merkityksettömyydessä ja tyhjyydessä. Narsisitinen psykopaattihan se riesa on kun tarvitsee ihmisiä ja huomiota. Vaikka psykopaatti on vaarallisempi niin narsistinen psykopaatti saa enemmän tuhoa aikaan sosiaalisuutensa takia. Minulla taitaa olla ikää jo sen verran että suhtaudun tähän kuin mihin tahansa kykyyn. Toiset kutoo sukkia. Minä luen ihmisiä. Psykopaatit ei pelota minua, ja muuttuminen ei ole aito tilanne. Sen jälkeen vaan maadoitutaan takaisin omaksi itseksi.

Lue lisää

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Projektio_(psykologia) kukat kukkimaan katselulla.

Ma olen elany suurimman osan elamaani toisten tunnetiloissa.
Ihan vasta suunnilleen tanaan olen pienia hetkia saanu oltua omissani,
Se on janna kun mut on saatu jopa nayttamaan rakastuneelta ihmisiin, joihin en todellakaan ole rakastunut. Ma voin senkin nyt taalla ilmottaa, etta ma en ole rakastunut kehenkaan, paitsi eraan tuntemattoman taiteilijan taiteeseen ja sen verran kuuluisan etta minulla ei ole mahiksia henkilökohtaiseen tutustumiseen ja sen realiteetin olen hyvaksynyt :)

Mina en keksi tassa vaiheessa muuta miten suojautua ihmisten projektioilta kuin yksinkertaisesti olla keskustelematta heidan kanssaan,

poiuytdfgh kirjoitti:

Mina en keksi tassa vaiheessa muuta miten suojautua ihmisten projektioilta kuin yksinkertaisesti olla keskustelematta heidan kanssaan,

Koin tässä illalla myös hyvin hirveän projetion. Minun olisi viisainta katkaista kaikki ihmissuhteeni, ainakin niiden kanssa joiden kanssa vähänkin tulee vuoropuhetta...
Kaikilta tullut jotain niin halventavaa jossain vaiheessa, että en ymmärrä miten ihmiset voi päästää suustaan sellaisia. Ehkä ne eivät ole ihmisiä sanan varsinaisessa mielessä ja sellaisina ne myös olisi nähtävä. On se kumma että projektiot eivät pysy hanskassa ihmisillä.

Sama tilanne. Tuossa eilen illalla koin hyvin hirvean projektion (kuinka naita onkin liikkeella samaan aikaan) ja olen tassa ihmetellyt etta kuinka on edes mahdollista etta ihmiset voi sillatavalla projisoida. Menee luottamus itseen kun alkaa eparöida, etta kai sen jotenkin pitaa olla totta, kun ei kai ihmiset nyt muutoin kehtaisi tai ylipaataan tekisi mitaan niin absurdia.
Mutta toisaalta minua pidetaan vahan kahelina silloin kun alan uskomaan niihin, siksi varmaan kun ne ei oikeasti ole totta. No miksi niita sitte projisoidaan ? Miksei he sitte lopeta ? Munkin narsisti tuossa juuri sanoi muka ystavallisesti, etta voi kun paasisin ongelmastani. Mitahan sille voisi. Ja kun alan ikaankuin ehdottaa projisoinnin lopettamista ratkaisuksi, niin akkia suljetaan luuri: "Ma en ymmarra yhtaan".
Mun mielesta verbaalinen vakivalta on paljon vakavampaa kuin ihmiset ymmartaa. Aletaan pilkata: "Nehan on vain sanoja !"
Mutta vain sanoihinhan yhteiskunnassamme perustuu suurin osa konkreettisista toimistakin. Sanojen pohjata toimitaan ja tehdaan suuria ja vallakkaitakin ratkaisuja,
Sanat voi ohjata konkretiaa tiettyyn suuntaan. Kylla puheetkin on teko, josta mielestani pitaisi vastata kuten muistakin teoista.

Mun pitaa todeta etta keskusteleminen ihmisten kanssa on ollut varsin vaarallista, ei suinkaan niinkuin sanotaan, etta puhumalla helpottaa...
(En tarkoita etta kaikkien kanssa keskustelu olisi vaarallista mutta ajoittain keskusteleminen voi olla yllattavan vaarallista, varsinkin kahdenkeskinen (jota paaasiallisesti olen harrastanut koko elamani ajan tai niin etta yksipuolisesti kerron asioistani ja tuntemuksistani toiselle). Koko nuoruuteni ajattelin ettei puhuminen voisi olla vaarallista mutta kylla se vain voi olla aivan yllattavan vaarallista mita en koskaan olisi voinut kuvitellakaan.
Minun narsistin mielesta vieraisiin ihmisiin ei pida luottaa, mutta mita jos tutuimmat on pahiten pettaneet ?
Pysyttelin somestakin 100% poissa viime vuoteen asti. Mutta nykysin mieluiten kommunikoin taysin julkisesti, koska julkisesti kylla joku huomaa, jos joku alkaa ihan hulluja.
Mielellaan senkin ilmoitan julkisesti, jos olen rakastunut, niin ei kenenkaan tarvi kuvitella, kylla ma sit kerron kaikille ja julkisesti jos olen, yksipuolisestikaan...

poiuyfdcvb kirjoitti:

Sama tilanne. Tuossa eilen illalla koin hyvin hirvean projektion (kuinka naita onkin liikkeella samaan aikaan) ja olen tassa ihmetellyt etta kuinka on edes mahdollista etta ihmiset voi sillatavalla projisoida. Menee luottamus itseen kun alkaa eparöida, etta kai sen jotenkin pitaa olla totta, kun ei kai ihmiset nyt muutoin kehtaisi tai ylipaataan tekisi mitaan niin absurdia.
Mutta toisaalta minua pidetaan vahan kahelina silloin kun alan uskomaan niihin, siksi varmaan kun ne ei oikeasti ole totta. No miksi niita sitte projisoidaan ? Miksei he sitte lopeta ? Munkin narsisti tuossa juuri sanoi muka ystavallisesti, etta voi kun paasisin ongelmastani. Mitahan sille voisi. Ja kun alan ikaankuin ehdottaa projisoinnin lopettamista ratkaisuksi, niin akkia suljetaan luuri: "Ma en ymmarra yhtaan".
Mun mielesta verbaalinen vakivalta on paljon vakavampaa kuin ihmiset ymmartaa. Aletaan pilkata: "Nehan on vain sanoja !"
Mutta vain sanoihinhan yhteiskunnassamme perustuu suurin osa konkreettisista toimistakin. Sanojen pohjata toimitaan ja tehdaan suuria ja vallakkaitakin ratkaisuja,
Sanat voi ohjata konkretiaa tiettyyn suuntaan. Kylla puheetkin on teko, josta mielestani pitaisi vastata kuten muistakin teoista.

Lue lisää

Tässä myös edelleen ihmettelen, että sain osakseni ruman projisoinnin eilen. Naispuolinen kaveri, kenen kanssa pajon tulee juteltua. Ystäväksi en kykene häntä nyt nimittämään. Kun ei oikein hänelläkään olisi kanttia minua suututtaa... Ei ymmärrä ei ymmärrä. Hänellä varmaan mielenterveydessä jonkinlaisia ongelmia. Ei osaa käsitellä omia tapahtumiaan ja sitten heijastelee niitä. Siis käytti niin valtavan rumaa kieltä, aivan valtavan rumaa. Mistä edes voi niin rumaa kieltä olla oppinut. Ja kuinka voi päästää sellaista omasta suustaan, siinähän likastuu oma suu ja omat huulet...!!! Hyi kauheaa.

Täytyi olla jotain hänen ex-miehensä lohkaisuja, jota hän nyt ehkä pitänyt parhaimmistona. Mutta nyt mietin kyllä välien katkaisua häneen kokonaan. Liian fiksuna ihmisenä ehkä ajattelen, että häntä pitäisi varoittaa noista lohkaisuista... Mutta ymmärtääkö hän minun varoituksistani mitään, jos ei noinkin iäkkäänä ihmisenä vielä ole oppinut suutaan pitämään... Puhhuh.

Mina oon taalla kanssa tan aamun ajatellut joitakin keskusteluja ja sanonut itsekseni: "Hyi, hyi!
Ennen olin niin kohtelias, etten edes sanonut kenestakaan hyi, mutta ei olis kannattanu kun silla tavalla ne hyit projisoitui kaikki itseen.

poiuydsdfg kirjoitti:

Mina oon taalla kanssa tan aamun ajatellut joitakin keskusteluja ja sanonut itsekseni: "Hyi, hyi!
Ennen olin niin kohtelias, etten edes sanonut kenestakaan hyi, mutta ei olis kannattanu kun silla tavalla ne hyit projisoitui kaikki itseen.

Lue lisää

Olisiko niin, että siitä huonosta seurasta olisi luovuttava ennenkuin itse muuttuu? Että ei tulisi sitä narsistista kylvöä...
Mielessään voi ajatella vaikka mitä, mutta olisi parempi antaa ihmisille mahdollisuus elää omaa parasta elmäänsä. Mutta siihen se "paras" ei voi perustua että keskittyy mollaamaan minua/sinua.
Kysyin tältä ihmiseltä tiukasti mitä tämä tarkoitti, niin sanoi sitten että ei mitään.... Nyt sitten ajattelen, että tällä ihmisellä niin heikko itsetunto, että ei pidä omia puheitaan "minään"...
Kysymys kuuluukin, kuinka monen ihmisen olematonta itsetuntoa minä keskityn pitämään yllä vapaa-aikanani. Eri asia olisi jos tuo olisi minun työtäni. Jostain kai tämänkin ihminen minua kadehtii, onhan minulla joitakin tärkeitä asioita elämässä mitä hänellä ei ole. Kadehtiminen vain niin turhaa ja pilaa ystävyyden. Mutta ehkä hän ei koe minua edes potentiaaliseksi ystäväksi joistakin syistä. Ajattelisi edes olen yksi lisäihminen hänen elämässään ja jaksaisi pitää suunsa soukemmalla, ei hänellä ole yhtään liikaa ystäviä.

Niin pitaisi, ma olen vahan myöhassa kun narsistien kylvö ehti jo alkaa kasvaa. Niin nyt mun pitaa kitkea se viela paasta pois. Aikamoista hommaa kun on viela aivovauriokin jonkinlainen, joka tosin ei haittaa tallasta paansisaista ajattelukykya onneksi, mutta konkretiaa vaikeuttaa.
Kun oli niin kiltti ja kohtelias oli helppo se kylvö laittaa mun paahan kun en viittiny olla kellekaan tyly. Noh nyt sitten kuitenkin tilanne on tama,,

poiuytrdfg kirjoitti:

Mun pitaa todeta etta keskusteleminen ihmisten kanssa on ollut varsin vaarallista, ei suinkaan niinkuin sanotaan, etta puhumalla helpottaa...
(En tarkoita etta kaikkien kanssa keskustelu olisi vaarallista mutta ajoittain keskusteleminen voi olla yllattavan vaarallista, varsinkin kahdenkeskinen (jota paaasiallisesti olen harrastanut koko elamani ajan tai niin etta yksipuolisesti kerron asioistani ja tuntemuksistani toiselle). Koko nuoruuteni ajattelin ettei puhuminen voisi olla vaarallista mutta kylla se vain voi olla aivan yllattavan vaarallista mita en koskaan olisi voinut kuvitellakaan.
Minun narsistin mielesta vieraisiin ihmisiin ei pida luottaa, mutta mita jos tutuimmat on pahiten pettaneet ?
Pysyttelin somestakin 100% poissa viime vuoteen asti. Mutta nykysin mieluiten kommunikoin taysin julkisesti, koska julkisesti kylla joku huomaa, jos joku alkaa ihan hulluja.
Mielellaan senkin ilmoitan julkisesti, jos olen rakastunut, niin ei kenenkaan tarvi kuvitella, kylla ma sit kerron kaikille ja julkisesti jos olen, yksipuolisestikaan...

Lue lisää

"Minun narsistin mielesta vieraisiin ihmisiin ei pida luottaa, mutta mita jos tutuimmat on pahiten pettaneet ?"

Niin. Pakotetaan hakemaanvierasta turvaa ja sekin on väärin, jos sitä nyt ensinnäkään saa kummoista. Kiintymyssuhdehäriö nyt ainakin itää olla :)

"Mutta nykysin mieluiten kommunikoin taysin julkisesti, koska julkisesti kylla joku huomaa, jos joku alkaa ihan hulluja."

Paitsi jos on nassen hovia, niin puolustaa sitä. Mulla ei ole ainakaan muita puolestatodistajia kuin omat vanhempani (ja läheisin ihmissuhde, jonka ymmärryksen kehittyminen asiassa vei vuosia), jotka kyllä kahden kesken/syljetysti on validoineet kokemukseni. Tuskin julkisesti, kun eihän ne silloin aikoinaankaan sitä tehneet. Nykyään taitaa olla vähn häilyvämpi suhtautuminen yksityisestikin koska ovat ehkä aistineet jotain uhkaavaa ilmassa?

Mitäpä sun rakastumiset ja ihastumiset kellekään kuuluu? Mua ei juuri edes kiinnosta muiden lempeilyt ja hempeilyt. Tylsähköä. Paitsi jos sillä on vakavia vaikutuksia jonkun heikon hyvinvointiin.

Tuosta kommunikoinnista sitten vielä, että en nyt menisi tuntemattoman korrektista kommunikointityylistä sanomaan kummoisia kokonaisluonteesta tai muista taipumuksista. Mun pahimmalla kiduttajalla oli semmoinen tyyli mua kohtaan että mä olen vieläkin niskavillat pystyssä. Varmasti hän on erittäin asiallinen ja etiketin mukainen ulospäin.

Mä olen kitkenyt paljon ihmisiä viime aikoina ja etäännyttänyt sellaisia, joiden arvostelen olevan suht arvostelukykyisiä, mutta saattavat heikkoluonteisuuttaan ja mukavuudenhaluaan tms. oikeudentajuttomuuttaan/rangattomuuttaan olla vahingollisia juuri minulle. Se on kyllä ehdoton edellytys tässä kehitysprosessissa. Ehkä nekin suhteet elää ja lähentymistä ja etääntymistä tapahtuu... Mä olen löytänyt aika hengittävän tavan ja etäisyyden olla suhteissa heihin.

Ihmetyttää vaan semmoinen, että täällä surisee joku ötökkälauma, joiden heikkolahjaisia löysätoukkia koetan pelastaa jottei niiden sisälmyksiä tarvitsis kaapia koulujen seiniltä jonkun oikeuden vihdoin omiin käsiin ottavan takia, niin että omituista vähintäänkin. Tai ei kai edes ole, hupsu minä.

poiuyfdcvb kirjoitti:

Sama tilanne. Tuossa eilen illalla koin hyvin hirvean projektion (kuinka naita onkin liikkeella samaan aikaan) ja olen tassa ihmetellyt etta kuinka on edes mahdollista etta ihmiset voi sillatavalla projisoida. Menee luottamus itseen kun alkaa eparöida, etta kai sen jotenkin pitaa olla totta, kun ei kai ihmiset nyt muutoin kehtaisi tai ylipaataan tekisi mitaan niin absurdia.
Mutta toisaalta minua pidetaan vahan kahelina silloin kun alan uskomaan niihin, siksi varmaan kun ne ei oikeasti ole totta. No miksi niita sitte projisoidaan ? Miksei he sitte lopeta ? Munkin narsisti tuossa juuri sanoi muka ystavallisesti, etta voi kun paasisin ongelmastani. Mitahan sille voisi. Ja kun alan ikaankuin ehdottaa projisoinnin lopettamista ratkaisuksi, niin akkia suljetaan luuri: "Ma en ymmarra yhtaan".
Mun mielesta verbaalinen vakivalta on paljon vakavampaa kuin ihmiset ymmartaa. Aletaan pilkata: "Nehan on vain sanoja !"
Mutta vain sanoihinhan yhteiskunnassamme perustuu suurin osa konkreettisista toimistakin. Sanojen pohjata toimitaan ja tehdaan suuria ja vallakkaitakin ratkaisuja,
Sanat voi ohjata konkretiaa tiettyyn suuntaan. Kylla puheetkin on teko, josta mielestani pitaisi vastata kuten muistakin teoista.

Lue lisää

"Mutta vain sanoihinhan yhteiskunnassamme perustuu suurin osa konkreettisista toimistakin. Sanojen pohjata toimitaan ja tehdaan suuria ja vallakkaitakin ratkaisuja,
Sanat voi ohjata konkretiaa tiettyyn suuntaan. Kylla puheetkin on teko, josta mielestani pitaisi vastata kuten muistakin teoista. "

Joo mutta pitää olla myös tietyssä asemassa että niillä on vaikutusta. Missä sanotaan, kuka sanoo ja miten ei ole merkityksetöntä.

Ja nykypahastuminen on mennyt ihan överiksi kun ei edes faktapohjalta saa nostattaa keskustelua. Hymistään nyt sitten typeryksien ja ilkimöiden hyväksi.

ljdidioewdgdu kirjoitti:

"Minun narsistin mielesta vieraisiin ihmisiin ei pida luottaa, mutta mita jos tutuimmat on pahiten pettaneet ?"

Niin. Pakotetaan hakemaanvierasta turvaa ja sekin on väärin, jos sitä nyt ensinnäkään saa kummoista. Kiintymyssuhdehäriö nyt ainakin itää olla :)

"Mutta nykysin mieluiten kommunikoin taysin julkisesti, koska julkisesti kylla joku huomaa, jos joku alkaa ihan hulluja."

Paitsi jos on nassen hovia, niin puolustaa sitä. Mulla ei ole ainakaan muita puolestatodistajia kuin omat vanhempani (ja läheisin ihmissuhde, jonka ymmärryksen kehittyminen asiassa vei vuosia), jotka kyllä kahden kesken/syljetysti on validoineet kokemukseni. Tuskin julkisesti, kun eihän ne silloin aikoinaankaan sitä tehneet. Nykyään taitaa olla vähn häilyvämpi suhtautuminen yksityisestikin koska ovat ehkä aistineet jotain uhkaavaa ilmassa?

Mitäpä sun rakastumiset ja ihastumiset kellekään kuuluu? Mua ei juuri edes kiinnosta muiden lempeilyt ja hempeilyt. Tylsähköä. Paitsi jos sillä on vakavia vaikutuksia jonkun heikon hyvinvointiin.

Tuosta kommunikoinnista sitten vielä, että en nyt menisi tuntemattoman korrektista kommunikointityylistä sanomaan kummoisia kokonaisluonteesta tai muista taipumuksista. Mun pahimmalla kiduttajalla oli semmoinen tyyli mua kohtaan että mä olen vieläkin niskavillat pystyssä. Varmasti hän on erittäin asiallinen ja etiketin mukainen ulospäin.

Mä olen kitkenyt paljon ihmisiä viime aikoina ja etäännyttänyt sellaisia, joiden arvostelen olevan suht arvostelukykyisiä, mutta saattavat heikkoluonteisuuttaan ja mukavuudenhaluaan tms. oikeudentajuttomuuttaan/rangattomuuttaan olla vahingollisia juuri minulle. Se on kyllä ehdoton edellytys tässä kehitysprosessissa. Ehkä nekin suhteet elää ja lähentymistä ja etääntymistä tapahtuu... Mä olen löytänyt aika hengittävän tavan ja etäisyyden olla suhteissa heihin.

Ihmetyttää vaan semmoinen, että täällä surisee joku ötökkälauma, joiden heikkolahjaisia löysätoukkia koetan pelastaa jottei niiden sisälmyksiä tarvitsis kaapia koulujen seiniltä jonkun oikeuden vihdoin omiin käsiin ottavan takia, niin että omituista vähintäänkin. Tai ei kai edes ole, hupsu minä.

Lue lisää

No mun kohdalla on koko mun elaman ajan jostain syysta pelattu raakaa sosiaalista pelia mulle keksityilla tai projisoiduilla rakastumisilla, vaikka ma en ole oikeasti viela koskaan ollut rakastunut kuin Luojaan ja luontoon seka taiteeseen, totuuteen ja etiikkaan. Tama on oleellista tassa minun ymparillani pyörineessa pelissa. Monet valemerkitykset joita muhun on projisoitu pitkalti perustuu siihen, etta jotta ne olis voinu olla totta mun olis pitany olla rakastunut joihinkin ihmisiin joihin en ole oikeasti ollut rakastunut.

Ja jos ma nyt naitakin teksteja kirjoittaisin jollekin yksityisesti, niin mun varmaan kohta vaitettaisiin olevan haneen rakastunut, Joten näin julkisesti on parampi. Voihan joku tietty vaittaa mun olevan rakastunut suomi24 palstaan. :)
Ma olen paatynyt elamaan vieraiden ihmisten keskella näin virtuaalisesti, mutta tavallaanhan se kuuluukin taiteilijaelamaan, vaikka mun narsisti olis halunnut mun vaan taiteilevan yksin piilossa niin ettei kukaan nae mun taideteoksiani edes.

Mielenkiintoisesti samoilla geeneillä ja samassa ympäristössä olevista voi tulla narsisteja ja empaatteja samaan perheeseen. Mulla on se ero, että mun ympäristössä on ollut enemmän taidetta kuin saman perheen narsistien,

Narsistithan näivettää sielun ja taide on sielun ravinnetta, jota ei tarvitse imeä toisista ihmisistä.
Mun mielestä koko narsismiongelmaan missään muodossa ei ole muita lääkkeitä kuin taide ja henkisyys /hengellisyys ei narsistisessa muodossa. (Siis narsistigurun oppilaana olo ei auta tms.)

Niin ja joo sanoin mun narsistille kuin mahdoton psykopaatti on. Pehmonarsisti totes etta näin on. Kun sanoin, että vihdoin han uskoo, niin han vastas etta hän on tienny jo kauan.
Ihan turhaa ma olen kuluttanu itteäni puhumalla tasta "auttajille", jotka ei mitaan usko ja joitten mielesta mun psykopaatti on jopa kiva. Ykskin auttaja sano mulle: "Entas jos mun mielesta sun aiti on kiva ?" Josku toisen auttajan mielesta mun aiti on mua vanhempi ja siten viisaampi kun tietaa etta vale voittaa.
(Ei heidan kyl edes mitenkaan pitas tuntea mun aitia).
Etta niin.
Varmaan hölmöintä mitä olen ikina tehny on ollut puhua psykopaateista auttajille. Mun psykopaatti koko ajan ihmetteli mulle: "Eiks se riita etta ite tietaa ?"
Joo kylla riittaa.

poiuytresdfg kirjoitti:

Niin ja joo sanoin mun narsistille kuin mahdoton psykopaatti on. Pehmonarsisti totes etta näin on. Kun sanoin, että vihdoin han uskoo, niin han vastas etta hän on tienny jo kauan.
Ihan turhaa ma olen kuluttanu itteäni puhumalla tasta "auttajille", jotka ei mitaan usko ja joitten mielesta mun psykopaatti on jopa kiva. Ykskin auttaja sano mulle: "Entas jos mun mielesta sun aiti on kiva ?" Josku toisen auttajan mielesta mun aiti on mua vanhempi ja siten viisaampi kun tietaa etta vale voittaa.
(Ei heidan kyl edes mitenkaan pitas tuntea mun aitia).
Etta niin.
Varmaan hölmöintä mitä olen ikina tehny on ollut puhua psykopaateista auttajille. Mun psykopaatti koko ajan ihmetteli mulle: "Eiks se riita etta ite tietaa ?"
Joo kylla riittaa.

Lue lisää

No kun just noi on niin kylmääviä perusteita arvostelmille että joku on "kiva", iäkäs, vanhempi, nainen, koulutetumpi, porsinut ja siten immuuni moraaliselle arvostelmille/käytösodotuksille...

Itseään empaatteina tai hspnä mainostaneet on kanssa käyttäneet tuota herkkyyskorttia välttääkseen ottamasta kantaa tai oikeuttaakseen vaikka mitä eettisesti imbesilliä. Kummasti se empatia vaan näyttää kohdistuvan aikuisiin (sosiaalisesti tai muuten) vallakkaisiin/muodikkaisiin näillä "herkkiksillä". Ja ihan kuin heidän kykynsä ilmaista tunteensa sosiaalisesti hyväksytyllä/tunnistettavalla tavalla tarkoittaisi sitä että jollakin estoisemmalla henkilöllä ei ole kykyä tuntea. Niin että missä helvetissä se herkkyys muka on? Jossain itsekkässä OMASSA tunnemössössä? En usko.

Kaikilla on paassa jonkinlaista aivosolumössöä oletan. Sita pitas sitten jotenkin mielekkaasti kayttaa,

"Masentavat matalan energian paikat, kuten hoitokodit ja sairaalat"
??? Ha-ha-ha. Ihan en hoksaa. Miten empaatikko muka valitsee sen kenen energioita tuntee. Noissa laitoksissa tehdää lujasti työtä ja paljon henkilökuntaa. Eikä ihmiset ilman energiaa ole vaikka sairastaisivatkin.

Minusta paljon kriittistä ajatusta herättävää tekstiä.
Muuten 255 hakutulosta suomenkielellä sanalle empaatikko.
Minulla toisinaan paljon tuosta kuvauksesta, eli sopii itseeni joitakin elämänaikoja ajatellen...
Systemaattisesti pyrin ulos liiallisesta herkkyydestä. Mielestäni onnistuin kivasti. Nykyään joskus ehkä liiankin rämäpäinen...

Tunnistan monia piirteitä itsessäni. Nykyään olen jo aika turtunut. Kehitystä sekin.

gkjgggggg kirjoitti:

Tunnistan monia piirteitä itsessäni. Nykyään olen jo aika turtunut. Kehitystä sekin.

Eikä se tarkoita että jos olenkin ollut herkähkö lapsi etteikö minulle olisi tapahtunut sellaisia asioita joista paksuniskaisempikin olisi varmasti järkkynyt.

Herkkä ei ole sama kuin heikkoluonteinen.
Monet sekoittavat ne asiat erittäin loukkaavasti ja kasittamattömalla tavalla.
Kerran jollein sanoin etta olen erityisherkka, niin seuraavassa lauseessa han aloitti: "No sitte sulle ei varmaan oikeesti ole tapahtunut..., vaan susta vaan tuntuu..."
Ei hermoston herkkyys liity todellisuudentajuun.
Tai sanonko ma ei-herkille heidan asioihin. Sa et varmaan vaan oo aistinu mitaan (niinku en makaan halvaantuneena) kun ei sul oo sita herkkyytta ? Ei mun mielesta jarkevaa. Herkan ja ei-herkan elama on oikeasti erilaista.

ilmiö on vastaava kuin perhonen ja elefantti. Ne on ihan yhta hyva luonteisia varmaan mutta toisella on paksu nahka ja toisel ohut jos ollenkaan, ja samanlainen oikeus olemukseensa kuuluu molemmille. Miksi norsujen pitas yrittaa olla perhosmaisia ja perhosten norsumaisia jos ei ole luonnostaan ?

Minusta_ kirjoitti:

Minusta paljon kriittistä ajatusta herättävää tekstiä.
Muuten 255 hakutulosta suomenkielellä sanalle empaatikko.
Minulla toisinaan paljon tuosta kuvauksesta, eli sopii itseeni joitakin elämänaikoja ajatellen...
Systemaattisesti pyrin ulos liiallisesta herkkyydestä. Mielestäni onnistuin kivasti. Nykyään joskus ehkä liiankin rämäpäinen...

Lue lisää

Ma haaveilen takasin alkuperaiseen olemukseeni herkaksi.

poiurdsdf kirjoitti:

Ma haaveilen takasin alkuperaiseen olemukseeni herkaksi.

Joo. Mä olen ja palauttanut herkempää olemustani, kun tässä vaiheessa elämää kaikki toimii huomattavasti paremmin kun on enemmän herkkyyttä. Edestakaisin vekslaaminen tässä asiassa on vain vähän hidasta, mutta hyvä niin kun on aika suuresta asiasta kyse kun puhutaan oman henkisen minän olemuksesta. Toisinaan tarvitaan tosiaan sitä paksumpaa nahkaa... Ehkä sen paksumman nahan hankkiminen on kuitenkin suurempi työ kuin herkistyminen takaisin johonkin aiempaan olomuotoon...

Mulla ei kun , kun tuo halvaus vei fyysisen herkkyyden...
niin tosi vaivalloista saada takaisin...¨
...kun kuolleita hermoja pitää kasvattaa uudelleen...
...tai puolikuolleita heratella henkiin...

Ja noin sosiaalisestikin sen on aino jarkeva ratkaisu, koska ma en ole koskaan tullut sosiaalisesti hyvaksytyksi missaan muussa kuin taiteilijan ominaisuudessa. Niin lienis viisainta mun vaan sitä pyrkiä olemaan ihan noin muidenkin parhaaksi, eika mitaan muuta, koska kaikkena muuna musta on toisille vaan paanvaivaa.

Ma tykkaan taiteilijoiden elamanohjeista enemman ku psykologisoijien, ei voi mitaan.
Vain taidetta ma seuraan ilon kyyneleet silmissa. Taide on mun rakkaus niin ei mieskään ole välttämätön mulle.

Narsistit on estaneet mua tekemasta taidetta.
Vaikka psykopaatti mut ensimmaisen kerran sita katsomaan vei.
Ma rakastuin heti silloin kolme vuotiaana ja aloin haluamaan vain taidetta .
Ero taiteesta on ollut mun elaman tuska. Siina mun aito psykologia.

Tuosta mun psykologiasta on valehdeltu vaikka milla tavoin vuosikymmenia, kun ei-taiteilijat keksii omia teorioitaan taitelijasielulle omasta kokemusmaailmastaan kasin. Valetta kaikki.

Se on mun rakkaus: äänet, melodiat, värit, muodot, liikkeet, sanat, tuntemukset, esteettisesti ja merkityksellisesti sommiteltuna. (huomattavasti suurempi aistinautinto kuin seksi).
Ja halvaus vei minulta lähes nuo kaikki ja kasittamaton apujärjestelma ei kasita etta se on se ongelma ! Joku pöhkö jopa ehdottaisi lisää turrutusta "avuksi" !!! Voiko hullumpaa olla !!!!
Ihminen tarvii aistit eloon, jotta sielu voi tuntea ja rakastaa !!!
Tama on totuuus !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Tieda sitten miten aito psykopaatti tuo psykopaattini on, kun hanella on herkka hajuaisti, ja han onkin jo valittanut kaikkien kotipiirin ihmisten haisevan hielle. Kun viimeksi puhuin hanen kanssaan han olisi halunnut kertoa minulle viela eraan henkilön hienhajusta, En jaksanut keskustella aiheesta,

Narsistilleni han on kuulema ostanut jo useita deodorantteja , en tieda onko hanella ideoita myös muiden hajuttomiksi saamiseen...
Itse ostin juuri parfyymia netista koska hajuaistini on alkanut toimia .

poiuytrddfg kirjoitti:

Tieda sitten miten aito psykopaatti tuo psykopaattini on, kun hanella on herkka hajuaisti, ja han onkin jo valittanut kaikkien kotipiirin ihmisten haisevan hielle. Kun viimeksi puhuin hanen kanssaan han olisi halunnut kertoa minulle viela eraan henkilön hienhajusta, En jaksanut keskustella aiheesta,

Lue lisää

Taas kerran? Vois jo loppua hienhajut ynnämuut yhteyksien katkomiset..

poiuytdsdfg kirjoitti:

Ja noin sosiaalisestikin sen on aino jarkeva ratkaisu, koska ma en ole koskaan tullut sosiaalisesti hyvaksytyksi missaan muussa kuin taiteilijan ominaisuudessa. Niin lienis viisainta mun vaan sitä pyrkiä olemaan ihan noin muidenkin parhaaksi, eika mitaan muuta, koska kaikkena muuna musta on toisille vaan paanvaivaa.

Lue lisää

Mä tulisin varmaan hulluksi joidenkin pelkkien kaunosielujen parissa. Minusta on ihan ok ja toivottavaakin osata useampia rekistereitä, vain ydessä pysyttelevät on yksipuolisia. Oli sitten ala- tai ylätyyliä, tai jotain siltä väliltä. Tietysti tilannetajua pitää olla, mutta jos nyt yhdestä perkeleestä maine menee niin menköön. Kotoisinta on olla suht asiallinen monilla mausteilla. Kovin jäykkä ja muodollinen taas ahdistaa.

Olet mielestäni tavoittanut jotain oleellista apumaailmasta; Siellä pitää tosiaan olla kyynärpäät terävät ja suu räävänä että tulee edes huomatuksi. Todella rasittavaa ja repivää sekin, erityisesti huonossa kunnossa.

Kulttuurin kanssa mä törmäilen muuten vähä joka paikassa kun meikäläisiä ei tunnisteta oikein missään. Ei ole eikä saa olla olemassa.

jddioljdjidiod kirjoitti:

Mä tulisin varmaan hulluksi joidenkin pelkkien kaunosielujen parissa. Minusta on ihan ok ja toivottavaakin osata useampia rekistereitä, vain ydessä pysyttelevät on yksipuolisia. Oli sitten ala- tai ylätyyliä, tai jotain siltä väliltä. Tietysti tilannetajua pitää olla, mutta jos nyt yhdestä perkeleestä maine menee niin menköön. Kotoisinta on olla suht asiallinen monilla mausteilla. Kovin jäykkä ja muodollinen taas ahdistaa.

Olet mielestäni tavoittanut jotain oleellista apumaailmasta; Siellä pitää tosiaan olla kyynärpäät terävät ja suu räävänä että tulee edes huomatuksi. Todella rasittavaa ja repivää sekin, erityisesti huonossa kunnossa.

Kulttuurin kanssa mä törmäilen muuten vähä joka paikassa kun meikäläisiä ei tunnisteta oikein missään. Ei ole eikä saa olla olemassa.

Lue lisää

Ennen olen kai ollut taipuvainen hienotunteisuuteen. Enää ei kauheasti huvita edes. Poisoppimista sekin vaatii.

Mitähän__ kirjoitti:

Taas kerran? Vois jo loppua hienhajut ynnämuut yhteyksien katkomiset..

Joo hikisia henkilöita löytyy muitakin kuin mina
Ehkei hikiset henkilöt kovin äkkiä lopu :)

jddioljdjidiod kirjoitti:

Mä tulisin varmaan hulluksi joidenkin pelkkien kaunosielujen parissa. Minusta on ihan ok ja toivottavaakin osata useampia rekistereitä, vain ydessä pysyttelevät on yksipuolisia. Oli sitten ala- tai ylätyyliä, tai jotain siltä väliltä. Tietysti tilannetajua pitää olla, mutta jos nyt yhdestä perkeleestä maine menee niin menköön. Kotoisinta on olla suht asiallinen monilla mausteilla. Kovin jäykkä ja muodollinen taas ahdistaa.

Olet mielestäni tavoittanut jotain oleellista apumaailmasta; Siellä pitää tosiaan olla kyynärpäät terävät ja suu räävänä että tulee edes huomatuksi. Todella rasittavaa ja repivää sekin, erityisesti huonossa kunnossa.

Kulttuurin kanssa mä törmäilen muuten vähä joka paikassa kun meikäläisiä ei tunnisteta oikein missään. Ei ole eikä saa olla olemassa.

Lue lisää

Se on vahan ristiriitaista koska avun tarpeessa eniten olevat lienee usein heiveröisimpia ja voimattomimpia etta etenkin apumaailmassa pitaa olla niin kova, kovempikin kuin juuri missaan muualla.
Ehkei sinne hennompien edes kannata menna kun joutuu liian kovaan kasittelyyn rakenteeseensa nahden.

Hienotunteisuus on mun mielesta sita etta kunnioitetaan myös esim koprolaliasta kärsiviä hienotunteisesti ja ymmarretaan ettei se sielua pilaa.

Voi tulla apumaailmasta ongelmia ihan vaan sen takia, etta kasittely on liian kovaa autettavan rakenteeseen nahden. Taiteiljoiden maailmassa ei ole tullut mulle vastaan sita ilmiötä. Siel on hyvin hempeilijät ja hurjemman ilmaisun ilmaisijat ja vahan kaikki maailman ilmiöt rintarinnan.

poiuytredfg kirjoitti:

Se on vahan ristiriitaista koska avun tarpeessa eniten olevat lienee usein heiveröisimpia ja voimattomimpia etta etenkin apumaailmassa pitaa olla niin kova, kovempikin kuin juuri missaan muualla.
Ehkei sinne hennompien edes kannata menna kun joutuu liian kovaan kasittelyyn rakenteeseensa nahden.

Hienotunteisuus on mun mielesta sita etta kunnioitetaan myös esim koprolaliasta kärsiviä hienotunteisesti ja ymmarretaan ettei se sielua pilaa.

Lue lisää

??? Mitäs jos opettelisit puhumaan suoraan?

En ymmartanyt. Mulla on se kasitys etta olen liiankin suorapuheinen,,,
Ihmiset ihmettelee mita ma tarkotan ja ma joudun vastaileen etta kirjaimellisesti sita mita ma sanon, en mitaan muuta...

poiuydfg kirjoitti:

En ymmartanyt. Mulla on se kasitys etta olen liiankin suorapuheinen,,,
Ihmiset ihmettelee mita ma tarkotan ja ma joudun vastaileen etta kirjaimellisesti sita mita ma sanon, en mitaan muuta...

Lue lisää

Tuo kommentoija, jonka nikeissä on ikäänkuin haikuja minun nikistäni, niin en ole sitten minä. Olemme tainneet saada vieraaksemme jälleen kerran trollin...

Okei :)

Se on minusta kummallista, että et ole rauhassa saanut niitä tuntojasi ilmaista, vaan sinun suuhusi on laitettu ilmeisesti sanoja. Mutta miten se oli, olitko niitä oikeita ammattilaisia, esim. psykiatrista sairaanhoitajaa tai pyskologia koittanut? Vai onko ne avut olleet joitain muuta. Kun luulisi ammattilaisten nyt alkeet tietävän, että ei sanoja kenenkään suuhun laiteta, vaan pitää todellakin kuunnella mitä sillä asiakkaalla on sanottavaa ja mitä se asiakas tahtoo ilmaista jne.

Ja että onko sinulla ehkä tarkoitus, että joku erikoinen ammattilainen sinulle tällä palstalla vastaisi noista rajoittamisista. Kuulostaa todellakin kummalliselta. Kun minä olen käynyt oikeilla ammattilaisilla eikä minua ole ainakaan rajoitettu. Ihan olen saanut sanoa mitä mielessä on ollut ja kehitellä näkemystäni. Vain vähän ovat kommentoineet ja olen alun alkaen sanonutkin että saa kommentoida. Mutta kommentit eivät ole olleet minua rajoittavia vähääkään. Vain ovat saattaneet kuvata omaa näkemystään tms. Melkein olen saanut paasata minulle varatun ajan kokonaan...
Tosi kummallista että mistä olet löytänytkin sellaiset "kuuntelijat" jotka ovat sinua rajoittaneet.
Käsittääkseni rajoittaa voisi ehkä jos asiakas on henkisesti väkivaltainen (tai fyysisesti) terapeuttia tms. kohtaan tai muuta täysin älytöntä, kuin että alkaisi esim. tanssimaan pöydällä.

Tai ehkä jos asiakas ei aikoisikaan käyttää akaansa siihen tarkoitukseen mihin aika on varattu.

En ole koskaan varsinaisesti ollut missaan mielenterveyshoidossa, joten ihan sellaisista keskusteluista ei ole kyse, vaan aika monenlaisista erilaisissa yhteyksissä.
Mutta on siihen joukkoon mahtunut joitain joidenkin "psykologisten alojenkin" ihmisiä.
Usein (ei kuitenkaan aina) mita ammattilaisempi on, sita enemman laitetaan sanoja suuhun kaikenlaisin paikkansapitamattömin ennakko-oletuksin kuuntelematta avoimesti asiaani.
Se on varmaan se kun sellaisissa ammateissa on ne valmiit kaavat, joiden puitteisiin koitetaan kaikkea vastaantulevaa sovittaa, vaikka neliöta laatikkoon jossa on samanpituinen sivu mutta laatikko kolmikulmainen.
Kerran kavin mielekkaan keskustelun jollain kirkollisella taholla, mutta sekin saattoi olla poikkeus. Ja yhdes toisessa paikassa joitain ihan mielekkaita keskusteluja.
Mutta josko se olisi niin, etta taiteilijaluonne odottaa sellaista avarampaa ilmaisua, jolla ei-taiteilijat eivat ole aina edes kayneet itsekaan, niin eivat osaa sita toiselle sitten suoda...
Ehka se on niin, etta mulle psykologisen ilmaisun maailma tuntuu rajoittuneelle taideilmaisun maailmaan verrattuna.

Ja_että kirjoitti:

Ja että onko sinulla ehkä tarkoitus, että joku erikoinen ammattilainen sinulle tällä palstalla vastaisi noista rajoittamisista. Kuulostaa todellakin kummalliselta. Kun minä olen käynyt oikeilla ammattilaisilla eikä minua ole ainakaan rajoitettu. Ihan olen saanut sanoa mitä mielessä on ollut ja kehitellä näkemystäni. Vain vähän ovat kommentoineet ja olen alun alkaen sanonutkin että saa kommentoida. Mutta kommentit eivät ole olleet minua rajoittavia vähääkään. Vain ovat saattaneet kuvata omaa näkemystään tms. Melkein olen saanut paasata minulle varatun ajan kokonaan...
Tosi kummallista että mistä olet löytänytkin sellaiset "kuuntelijat" jotka ovat sinua rajoittaneet.
Käsittääkseni rajoittaa voisi ehkä jos asiakas on henkisesti väkivaltainen (tai fyysisesti) terapeuttia tms. kohtaan tai muuta täysin älytöntä, kuin että alkaisi esim. tanssimaan pöydällä.

Lue lisää

Minua ei yleensa kohdella noin jostain syysta...

Ja olen ihmetellyt miksi minua ei voida vain kuulla kun selitan asiaani...

Olen hyvin lempea, mutta ehka minun ilmaisuni tanssii liikaa joidenkin mielesta...

Taideilmaisun maailmassa ei tarvitse edes pitaytya jossain tietyssa yhdessa kulttuurissa.
Mutta en mina keskusteluapua taidekulttuuria varten ole hakenukaan, vaan siksi etta halvaannuin ja etta narsistit iski silloin.

poiuytrdfg kirjoitti:

En ole koskaan varsinaisesti ollut missaan mielenterveyshoidossa, joten ihan sellaisista keskusteluista ei ole kyse, vaan aika monenlaisista erilaisissa yhteyksissä.
Mutta on siihen joukkoon mahtunut joitain joidenkin "psykologisten alojenkin" ihmisiä.
Usein (ei kuitenkaan aina) mita ammattilaisempi on, sita enemman laitetaan sanoja suuhun kaikenlaisin paikkansapitamattömin ennakko-oletuksin kuuntelematta avoimesti asiaani.
Se on varmaan se kun sellaisissa ammateissa on ne valmiit kaavat, joiden puitteisiin koitetaan kaikkea vastaantulevaa sovittaa, vaikka neliöta laatikkoon jossa on samanpituinen sivu mutta laatikko kolmikulmainen.
Kerran kavin mielekkaan keskustelun jollain kirkollisella taholla, mutta sekin saattoi olla poikkeus. Ja yhdes toisessa paikassa joitain ihan mielekkaita keskusteluja.
Mutta josko se olisi niin, etta taiteilijaluonne odottaa sellaista avarampaa ilmaisua, jolla ei-taiteilijat eivat ole aina edes kayneet itsekaan, niin eivat osaa sita toiselle sitten suoda...
Ehka se on niin, etta mulle psykologisen ilmaisun maailma tuntuu rajoittuneelle taideilmaisun maailmaan verrattuna.

Lue lisää

"En ole koskaan varsinaisesti ollut missaan mielenterveyshoidossa, joten ihan sellaisista keskusteluista ei ole kyse, vaan aika monenlaisista erilaisissa yhteyksissä."
Sen verran, että en minäkään missään erityisessä hoidossa ole ollut. Ihan voi tilata itselleen vaikka yhden ajan miltä tahoilta sitten tahtoo ajan varatakin, ilman että omaa mielenterveyttä tulee enempää arvioiduksi... kuin mitä itse on tuumannut että oisi hyvä mennä jonnekin vähän purkamaan tilannettaan. Kun joku toinen sitten taas menee baariin tai muuta, missä asia ei taida edetä.
Eli se oma motivaatio tietenkin on tärkeä ja oma halu puhua juuri sille taholle minne on menossa. Tosin minun kuuntelijani eivät ole olleet täysin noin rajoittuneita edes omaan tieteenhaaraansa kuin mitä sinä olet löytänyt jopa omaan oppisuuntaansa täyisin juuttuneita...
Luulisi nyt että se ihminen on siinä ensisijainen. Eihän se asiakas voi olla sen kuuntelijan oppisuunnista perillä. Ihan en hiffaa.

Ja mun ilmaisu oli varsin avutonta koska olin niin halvaantunut ja aivovammautunut.

Minun kirkollinen tahoni on myös ollut hyvä kuuntelija narsismiasiassa. Mutta oli sen verran mentävä vielä maalliselle puolelle kunteluttamaan itseäni, kun tahdoin lyödä narsistini lyttyyn enkä voinut sitä siellä kirkollisella taholla tehdä... Siinä vaiheessa minun oli kuitenkin tehtävä se lyttyynlyöminen että pääsin eroon narsistista, niin menin lyömään sitä lyttyyn vilelä toiseen paikkaan ja siellä sain sen tehdä. Ainakaan ei julkinäytetty paheksuntaa siitä että minulla oli tarve siihen lyttyynlyömiseen siinä vaiheessa. Ja se toimi.
Jostain syystä minä tahdoin nuo jutut jollekin ihmiselle kertoa, ja mikä sen parempi kuin vaitiolovelvollinen ammattilainen. Noin ainkakin minun kohdallani. Vain positiivista voin sanoa näistä.

Sen_verran kirjoitti:

"En ole koskaan varsinaisesti ollut missaan mielenterveyshoidossa, joten ihan sellaisista keskusteluista ei ole kyse, vaan aika monenlaisista erilaisissa yhteyksissä."
Sen verran, että en minäkään missään erityisessä hoidossa ole ollut. Ihan voi tilata itselleen vaikka yhden ajan miltä tahoilta sitten tahtoo ajan varatakin, ilman että omaa mielenterveyttä tulee enempää arvioiduksi... kuin mitä itse on tuumannut että oisi hyvä mennä jonnekin vähän purkamaan tilannettaan. Kun joku toinen sitten taas menee baariin tai muuta, missä asia ei taida edetä.
Eli se oma motivaatio tietenkin on tärkeä ja oma halu puhua juuri sille taholle minne on menossa. Tosin minun kuuntelijani eivät ole olleet täysin noin rajoittuneita edes omaan tieteenhaaraansa kuin mitä sinä olet löytänyt jopa omaan oppisuuntaansa täyisin juuttuneita...
Luulisi nyt että se ihminen on siinä ensisijainen. Eihän se asiakas voi olla sen kuuntelijan oppisuunnista perillä. Ihan en hiffaa.

Lue lisää

Niin, ma olen köyha ja se on rajoittanut mun ajanvarailua asiantunteville neurologeille...
Niin olen hoidellut halvausta itse, melko hyvin tuloksin...

Ma en edes ite tajunnu miten halvaantunut ma olin ku vasta nyt kun liikeradat on alkanu laajeta...ja jasenten liikkuvuus huomattavasti lisaantya...

Kuin että mitä puhut kulttuurista niin sen verran sivistyneitä minun kuuntelijani ovat olleet, että ei ole tarvinnut pidättäytyä missään ahtaassa kulttuurissakaan, vaan on voinut edelleen puhua kulttuureistakin, tehdä vertauksia jne.

Minun_kirk kirjoitti:

Minun kirkollinen tahoni on myös ollut hyvä kuuntelija narsismiasiassa. Mutta oli sen verran mentävä vielä maalliselle puolelle kunteluttamaan itseäni, kun tahdoin lyödä narsistini lyttyyn enkä voinut sitä siellä kirkollisella taholla tehdä... Siinä vaiheessa minun oli kuitenkin tehtävä se lyttyynlyöminen että pääsin eroon narsistista, niin menin lyömään sitä lyttyyn vilelä toiseen paikkaan ja siellä sain sen tehdä. Ainakaan ei julkinäytetty paheksuntaa siitä että minulla oli tarve siihen lyttyynlyömiseen siinä vaiheessa. Ja se toimi.
Jostain syystä minä tahdoin nuo jutut jollekin ihmiselle kertoa, ja mikä sen parempi kuin vaitiolovelvollinen ammattilainen. Noin ainkakin minun kohdallani. Vain positiivista voin sanoa näistä.

Lue lisää

Joo ymmarran.
Ma voin varmaan parhaiten taiteen kautta ilmaista, ja mulla ei oikeestaan ole tassa vaiheessa mitaan semmosta tunneasiaa mita en voisi julkisesti ilmaista.
Voinhan pirujakin maalata jos tulee tarve, muttei ainakaan toistaiseksi ole tullut varsinaisesti...

poiuytresdf kirjoitti:

Niin, ma olen köyha ja se on rajoittanut mun ajanvarailua asiantunteville neurologeille...
Niin olen hoidellut halvausta itse, melko hyvin tuloksin...

Ma en edes ite tajunnu miten halvaantunut ma olin ku vasta nyt kun liikeradat on alkanu laajeta...ja jasenten liikkuvuus huomattavasti lisaantya...

Lue lisää

No juu neurologeista en tiedä mitään. Eihän ne mitään psykologeja olekaan... yleensä.
Mutta hauska kuulla että toivut edelleen.

Kuin_että kirjoitti:

Kuin että mitä puhut kulttuurista niin sen verran sivistyneitä minun kuuntelijani ovat olleet, että ei ole tarvinnut pidättäytyä missään ahtaassa kulttuurissakaan, vaan on voinut edelleen puhua kulttuureistakin, tehdä vertauksia jne.

Lue lisää

Ehka olet kaynyt jossain mika maksaa paljon ?

Taide on ainoo mika ei valttamatta maksa juuri mitaan.

No_juu kirjoitti:

No juu neurologeista en tiedä mitään. Eihän ne mitään psykologeja olekaan... yleensä.
Mutta hauska kuulla että toivut edelleen.

Ma olen kokenut etta mua ei ymmarreta ku minun asiani ei varsinaisesti ole psykologinen, vaan konkreettinen.
Ihmiset ei ymmarra oikeen millaan etta elama on erityisen vaikeaa halvaantuneena...
Ei sillon oikeen psykologia kiinnostaisi...

ppiuytrdfg kirjoitti:

Ehka olet kaynyt jossain mika maksaa paljon ?

Taide on ainoo mika ei valttamatta maksa juuri mitaan.

Ei välttis. On nyt vain sen verran sivistyneitä olleet.

poiuytrdfg kirjoitti:

Ja mun ilmaisu oli varsin avutonta koska olin niin halvaantunut ja aivovammautunut.

Tuo nyt ilman muuta voinut vaikuttaa todella paljon. Ajatustenluku kun on harvojen heiniä, jos näidenkään.

Jos ei kunnolla nae eika kuule eika tunne eika liiku eika mitaan muutakaan, ja sydan ja hengityskin prakailee, mun mielesta sillon ei edes ole minkaan psykologisen syvaterapian aika...
Aivan liian rasittavaakin sellasessa kunnossa olevalle...

Tuo_nyt kirjoitti:

Tuo nyt ilman muuta voinut vaikuttaa todella paljon. Ajatustenluku kun on harvojen heiniä, jos näidenkään.

Mutta ma kerroin olevani vammautunut monin tavoin, muttei se menny perille oikeen, ehka just siks kun todella olin vakavasti vammautunut...

poiuytresdf kirjoitti:

Ma olen kokenut etta mua ei ymmarreta ku minun asiani ei varsinaisesti ole psykologinen, vaan konkreettinen.
Ihmiset ei ymmarra oikeen millaan etta elama on erityisen vaikeaa halvaantuneena...
Ei sillon oikeen psykologia kiinnostaisi...

Lue lisää

No juu, niinkuin sanoin, en neurologeista tiedä mitään.
Sen toki ymmärrän, että yksi halvaantumisen ikävimpiä puolia taatusti että itsen ilmaisukyky rajoittuu. Se on taatusti kauheaa. En oikein usko, että kukaan tuotakaan epäilisi. Uskon että se on vain melko mahdotonta siinä vaiheessa muuta kuin odottaa että ilmaisukyky parenee. Myös itsen ilmaisu vie enemmän aikaa kuin terveellä?

poiuytredfg kirjoitti:

Mutta ma kerroin olevani vammautunut monin tavoin, muttei se menny perille oikeen, ehka just siks kun todella olin vakavasti vammautunut...

Näillä ei nyt kuitenkaan ilmeisesti perustietoja edes sinusta? Eivätkö nähneetkään sinua?

Joo siis ma yritin saada vaan ajan kulumaan. Viitisen vuotta piti karsivallisesti odottaa.
Mutta ihmiset yritti psykologisoida mua koko sen ajan huomioimatta mun halvausta.
Noh ehka ma olen halvaantuneena ja aivovammautuneenakin niin fiksu ja kaunis, ettei mun tajuta olevan hahah... (sarkasmia vahan)

poiuytredfg kirjoitti:

Mutta ma kerroin olevani vammautunut monin tavoin, muttei se menny perille oikeen, ehka just siks kun todella olin vakavasti vammautunut...

Todella vaikea ymmärtää nytkään että mistä oikein puhut, kun jos nyt olet jonkunkinlaisen ammattilaisen pakeilla ollut neurologisista vaivoista, niin kai ne nyt tuon olisi ymmärtäneet...
Olit nyt varmaan jo diagnooseja saanut tuossa vaiheessa?

poiuytdfg kirjoitti:

Joo siis ma yritin saada vaan ajan kulumaan. Viitisen vuotta piti karsivallisesti odottaa.
Mutta ihmiset yritti psykologisoida mua koko sen ajan huomioimatta mun halvausta.
Noh ehka ma olen halvaantuneena ja aivovammautuneenakin niin fiksu ja kaunis, ettei mun tajuta olevan hahah... (sarkasmia vahan)

Lue lisää

Ihmiset? Mitkä ihmiset?

Olinhan ma turvonnutkin, mutta kuka sen nyt olis tajunnu ku ma olen niin paljo muita ohuempi kolmanneksen turvonneenakin ???
Sita olis voinut valitella vaan hennoille etelanmaalaisille niin etta olis ymmarretty arvelen...

Ihmiset_ kirjoitti:

Ihmiset? Mitkä ihmiset?

No mista nyt ihmisia löysin, hain vahan joka taholta...

kaikkein tyytyvaisin olen ollut tuntemattomiin ihmisiin netissa...
jotka mua eniten on auttaneetkin...
...ilman mitaan erityista auttamistarkoitusta, maksua tai kiitollisuudenvelkaa...

Kuulostaa jopa vähän siltä, että olet ollut sairas ja edes lääkäri ei ole sitä huomioinut. Että sinun on luultu kärsivän jostain muusta kuin noista neurologisista vaivoista? Etkä siis ole saanut minkäänlaista apua ja sinua ei ole tutkittu kunnolla?
Ymmärrätkö miten minä tuon nyt otan sinun kertomuksestasi?
Voit tietenkin kirjoittaa mitä vain ja ethän odotakaan kummempaa kommentointia...
Mutta lukijana jotenkin ajaudun tähän samaan tilanteeseen.
Eli kun tämä palsta on tämä narsismipalsta ja henkinen hyvinvointi ja mielenterveys.
Ja toisaalta kirjoitat, että halvaantumisesi aikoihin narsistit iskivät.
Sitten kirjoitat, että hait konkreettista apua neurologisiin vaivoihin.
Ja sitten että et sitä saanut vaan sinua psykologisoitiin.
Menikö noin?

Kai nyt sentään sinulla oli diagnoosi ja olit kuntoutuksessakin ollut?

Lopputulema: sinä siis sairastelit ja sinua arvoitiin väärin ja kului tuo viisi vuotta ennenkuin sinun todelliset oireesi ymmärrettiin ja sait oikean diagnoosin.

Todella_ kirjoitti:

Todella vaikea ymmärtää nytkään että mistä oikein puhut, kun jos nyt olet jonkunkinlaisen ammattilaisen pakeilla ollut neurologisista vaivoista, niin kai ne nyt tuon olisi ymmärtäneet...
Olit nyt varmaan jo diagnooseja saanut tuossa vaiheessa?

Lue lisää

Tama on monimutkainen juttu mutta en kirjota kokonaisuudessaan nettiin.,

Kai_nyt kirjoitti:

Kai nyt sentään sinulla oli diagnoosi ja olit kuntoutuksessakin ollut?

Noh tavallaan nelisenkymmenta diagnoosia tarvitaan kaikki mun oireet diagnosoimaan...
niin niita on diagnosoituina, tavallaan diagnosoituina ja diagnosoimattomina jne...

poiuytrdfg kirjoitti:

Noh tavallaan nelisenkymmenta diagnoosia tarvitaan kaikki mun oireet diagnosoimaan...
niin niita on diagnosoituina, tavallaan diagnosoituina ja diagnosoimattomina jne...

Lue lisää

Saatan tavallaan käsittää jotain tuosta. Eikä ole oikeasti varmaan kahta samanlaista ihmistä eikä täysin samanlaista sairastapaustakaan. Tietenkään et kirjoita sitä nettiin kokonaan.
Tsemppiä edelleen sinulle. Oma aktiivisuus varmaan tuossa parasta.

Joo mulla on harvinainen tama vammautumistapaus. Ensimmainen kerta kaikille ketka mut on kohdannu...
Joten joo oma apu paras apu tassa...

Naita vaivoja on niin paljon, ettei naita kaikkia millaan jaksa edes laakarille valittaa. :)
Esim. nyt takkuaa toinen jalka. Kipeytynyt. Mutta mun toiveteoria on etta se jalka on "heraamassa" paremmin liikkumaan.

Siis taa kaikkihan mita ma tanne nettiin olen kirjottanu on jotain mita ei keskusteluavuissa sovi puhua, niin en ma tieda mita jarkevaa niissa voisi puhua...

http://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/duo/duo96485.pdf
Olet varmaan tutustunut tähän tietoon.
Eli onko niin, että odotat vielä että Suomessakin herättäisiin neuropsykiatriaan...?

No siis en ole enka ole ollut mielenterveyspotilas, en edes masentunut koskaan missaan vaikeimmissakaan olosuhteissa, mutta minulla on jonkinlaista hermostollista erilaisuutta fyysisesti ja siksi varmaan havaannuinkin ja vammaannuin vakavasti syysta josta ihmiset eivat yleensa halvaannu ja vammaannu. Ja minusta on epaoikeudenmukaista, ettei tallasta seikkaa monikaan suostu huomioimaan.
Kylla minullakin olisi oikeus elaa halvaantumattomana jos vaikka hermostossa olisikin joku harvinaisempi ominaisuus. Minusta se tavallaan kuuluisi syrjimattömyyteen kuten semmoisetkin seikat kuin vaikka joillakin ihonvari.
Onko silla nyt niin merkitysta onko se ominaisuus ihossa vai jossain muualla kehossa vaikkapa hermostossa, joka poikkeaa valtavaestösta.
Voisi olla esimerkiksi geneettinenkin syy. Ja kokemukseni mukaan neurolgiasta ei juuri kukaan muu ymmarra mitaan kuin neurologit. Ja joo tuntuisi, etta Suomessa ymmarretaan viela vahemman, en itsekaan ilman englanninkielisen tekstin lukutaitoa ymmartaisi.

Mutta mina vammaannuin, meni silmatkin ihan kieroon, eika se ole hulluutta. Ihan kauhistuin pari vuotta vanhaa valokuvaani eilen. Eilen otettu ei ole laheskaan sellainen kierosilmainen ym. enaa. Eika ole nuoruudenkuvatkaan, vaan nätteja ovat.
Jos en olis alkanu parantua, mun olis varmaan lopun ikaani vaitetty vaan olevan vaan sellainen kauhea kierosilma enka vammautunut ulkoapain tulleesta syysta.
Mun ois vaan vaitetty akillisesti vanhentuneen niin rumaksi tai jotain muuta valetta.

Ja meneehan siina ihmisten sympatiat vaikka minka narsisti psykopaatti vanhempien puolelle, kun tytar on kauhea kierosilma, vaikka oikeasti valinpitamattömasti vammautettu ihan fiksu ja natti ihminen alunperin.

mutta ma olen masentumatta ollut rampa kierosilma, ehka sekin tuntuu joillein uskomattomalle, mutta mulla on aika luja luonne tavallaan vaikka alan kohta varmaan olla Suomen laihimpia. Jotain mun pitas nyt yrittaa tehda asialle...

Voisit poiu tiedustella kelasta kuntoutusmahdollisuuksia. Ainakin joskus ja joillekin on tarjolla erilaisia kuntoutusjaksoja esim. Härmän kuntoutuskeskuksessa. Sinulla saattaisi olla hyvät mahdollisuudet päästä sellaiseen. Saisit fysioterapiaa ja neuvontaa niin ettei ihan kaikkea yksin tarvitsisi pähkäillä. Ruokaa, hellintää ja hoivaa. Voisi tehdä ihmeitä, jos olet ihan riutunut. Huolestuttaa tuo sinun täydellinen yksinäisyys ja eristyneisyys. Toisaalta, jos ei ympäristössä ole tarjolla kuin huonoja vaihtoehtoja, niin parempi niinkin. Mutta jospa tiedustelisit mahdollisuuksiasi ja oikeuksiasi KELAsta:

http://www.kela.fi/kuntoutus-ja-sopeutumisvalmennuskurssit

poiuytddfg kirjoitti:

No siis en ole enka ole ollut mielenterveyspotilas, en edes masentunut koskaan missaan vaikeimmissakaan olosuhteissa, mutta minulla on jonkinlaista hermostollista erilaisuutta fyysisesti ja siksi varmaan havaannuinkin ja vammaannuin vakavasti syysta josta ihmiset eivat yleensa halvaannu ja vammaannu. Ja minusta on epaoikeudenmukaista, ettei tallasta seikkaa monikaan suostu huomioimaan.
Kylla minullakin olisi oikeus elaa halvaantumattomana jos vaikka hermostossa olisikin joku harvinaisempi ominaisuus. Minusta se tavallaan kuuluisi syrjimattömyyteen kuten semmoisetkin seikat kuin vaikka joillakin ihonvari.
Onko silla nyt niin merkitysta onko se ominaisuus ihossa vai jossain muualla kehossa vaikkapa hermostossa, joka poikkeaa valtavaestösta.
Voisi olla esimerkiksi geneettinenkin syy. Ja kokemukseni mukaan neurolgiasta ei juuri kukaan muu ymmarra mitaan kuin neurologit. Ja joo tuntuisi, etta Suomessa ymmarretaan viela vahemman, en itsekaan ilman englanninkielisen tekstin lukutaitoa ymmartaisi.

Lue lisää

Niin no ihan täysin mahdotonta tietää, mikä sellainen neurologinen syy voisi olla että halvaannuit syystä josta muut eivät halvaantuisi, ja että halvaantuminen johtui siitä että sinua on syrjitty siitä sisäisestä erilaisuudesta, josta kukaan muukaan ei ole edes tietoinen...
Niin miten sinua voisi kohdella oikein jos olet niin poikkeava, että kukaan ei sitä voi ymmärtää? Ja kun se ei siis ole mikään psykologinen asia, eikä sinun psyykettäsi ymmärtämällä asia järjesty, vaan pitäisi ymmärtää sinun neurologiaasi.
Sano vielä kenen sitä pitäisi ymmärtää? Neurologienko?

No ei pitaisi olla mitaan niin poikkeavaa, ettei sita ihan normaalijarjella voisi ymmartaa.
Ihan kuitenkin maailmassa olemassaolevia asioita ja tieteellisiakin tosiasioita etta ihmiset joiltain osin poikkeaa toisistaan.
En ymmarra mista on kyse siina ymmarryksen puutteessa.
Ei mun olis ollut vaikea ymmartaa jos jollein muulle olis kayny vastaavaa. En ma nyt sentaan ainoo maailmassa ole.
Vahan syrjivalta kuulostaa kirjoituksesikin.

Ja ma näin tanaan puoli minuuttia psykopaattini ja vaivuin kolmeksi tunniksi johonkin aivan kauheaan tilaan, josta nyt alan heraamaan.

Taytyy nyt katsoa miten tasta eteenpain. Mutta en nyt selosta tanne enempaa, kun olen kyllastynyt vakeen jonka on niin vaikea ymmartaa mitaan vahankaan harvinaisempaa mutta kuitenkin loogisesti jarjellista asiaa.
Niin ma en nyt voi silla ymmartamattömyydella rasittaa viela itteani kun nyt pitaa selvita tosta psykopaatin tapaamisesta ja siita seuranneesta olotilamuutoksesta...

Oon ihan pöllahtanyt...

Niin_no kirjoitti:

Niin no ihan täysin mahdotonta tietää, mikä sellainen neurologinen syy voisi olla että halvaannuit syystä josta muut eivät halvaantuisi, ja että halvaantuminen johtui siitä että sinua on syrjitty siitä sisäisestä erilaisuudesta, josta kukaan muukaan ei ole edes tietoinen...
Niin miten sinua voisi kohdella oikein jos olet niin poikkeava, että kukaan ei sitä voi ymmärtää? Ja kun se ei siis ole mikään psykologinen asia, eikä sinun psyykettäsi ymmärtämällä asia järjesty, vaan pitäisi ymmärtää sinun neurologiaasi.
Sano vielä kenen sitä pitäisi ymmärtää? Neurologienko?

Lue lisää

No jos on neurologinen sairaus tarvitsee neurologisen sairauden ymmartamista ja jos ongelma on psykologinen sitten sen, ja siis jokaiselta jonka kanssa haluaa mielekkaasti keskustella. Luulisi olevan itsestaanselvaa...
Siis tulee ymmartaa sita asiaa josta on puhe, ei jotakin muuta asiaa...

Ei halvaukseen auta minun psyyken kaivelu mitaan...

Energy radio kanava sen sijaan auttaa...

Aloin sen tahtiin vetkutella ja jo liikkuu keho ihan toista luokkaa...

jdoidik kirjoitti:

Voisit poiu tiedustella kelasta kuntoutusmahdollisuuksia. Ainakin joskus ja joillekin on tarjolla erilaisia kuntoutusjaksoja esim. Härmän kuntoutuskeskuksessa. Sinulla saattaisi olla hyvät mahdollisuudet päästä sellaiseen. Saisit fysioterapiaa ja neuvontaa niin ettei ihan kaikkea yksin tarvitsisi pähkäillä. Ruokaa, hellintää ja hoivaa. Voisi tehdä ihmeitä, jos olet ihan riutunut. Huolestuttaa tuo sinun täydellinen yksinäisyys ja eristyneisyys. Toisaalta, jos ei ympäristössä ole tarjolla kuin huonoja vaihtoehtoja, niin parempi niinkin. Mutta jospa tiedustelisit mahdollisuuksiasi ja oikeuksiasi KELAsta:

http://www.kela.fi/kuntoutus-ja-sopeutumisvalmennuskurssit

Lue lisää

En ole taydellisen yksinainen ja eristaytynyt vaan vihdoin paassyt jo paljon pois väärästä seurasta jossa elamani vietin ja paassyt taiteilijaseuraan jota aina kaipasin. Tosin tallahetkella virtuaalisesti vain, mutta jos vammat paranee, niin paasisin ma muutenkin kuin virtuaalisesti...
Ja porukkaa siella riittaa vaikka kuin...

poiuytdsdfg kirjoitti:

No ei pitaisi olla mitaan niin poikkeavaa, ettei sita ihan normaalijarjella voisi ymmartaa.
Ihan kuitenkin maailmassa olemassaolevia asioita ja tieteellisiakin tosiasioita etta ihmiset joiltain osin poikkeaa toisistaan.
En ymmarra mista on kyse siina ymmarryksen puutteessa.
Ei mun olis ollut vaikea ymmartaa jos jollein muulle olis kayny vastaavaa. En ma nyt sentaan ainoo maailmassa ole.
Vahan syrjivalta kuulostaa kirjoituksesikin.

Ja ma näin tanaan puoli minuuttia psykopaattini ja vaivuin kolmeksi tunniksi johonkin aivan kauheaan tilaan, josta nyt alan heraamaan.

Taytyy nyt katsoa miten tasta eteenpain. Mutta en nyt selosta tanne enempaa, kun olen kyllastynyt vakeen jonka on niin vaikea ymmartaa mitaan vahankaan harvinaisempaa mutta kuitenkin loogisesti jarjellista asiaa.
Niin ma en nyt voi silla ymmartamattömyydella rasittaa viela itteani kun nyt pitaa selvita tosta psykopaatin tapaamisesta ja siita seuranneesta olotilamuutoksesta...

Oon ihan pöllahtanyt...

Lue lisää

Näit häntä puoli minuuttia? Puoli minuuttia? Mittasitko oikein sekuntikellolla, kun se tosiaan on vain 30 sek.?

Ihmettelen vain, kun tekstisi lukemalla saa vaikutelman ns. asioiden suurentelijasta, joka usein tehdään vain huomionkerjäämistarkoituksessa. Toivottavasti selviät nyt omalla tavallasi, ehkä vahvuudellasi, tuosta pöllähdystilasta. Oletko koskaan kokeillut joogaa? Hassu ajatuksena nyt halvaantuneelle, mutta jos jo nyt liikkuminen sujuu paremmin ja tunnet olevasi selviytymässä, niin sehän nyt vaikuttaa mielentasapainoonkin.

poiuytdsdfg kirjoitti:

No ei pitaisi olla mitaan niin poikkeavaa, ettei sita ihan normaalijarjella voisi ymmartaa.
Ihan kuitenkin maailmassa olemassaolevia asioita ja tieteellisiakin tosiasioita etta ihmiset joiltain osin poikkeaa toisistaan.
En ymmarra mista on kyse siina ymmarryksen puutteessa.
Ei mun olis ollut vaikea ymmartaa jos jollein muulle olis kayny vastaavaa. En ma nyt sentaan ainoo maailmassa ole.
Vahan syrjivalta kuulostaa kirjoituksesikin.

Ja ma näin tanaan puoli minuuttia psykopaattini ja vaivuin kolmeksi tunniksi johonkin aivan kauheaan tilaan, josta nyt alan heraamaan.

Taytyy nyt katsoa miten tasta eteenpain. Mutta en nyt selosta tanne enempaa, kun olen kyllastynyt vakeen jonka on niin vaikea ymmartaa mitaan vahankaan harvinaisempaa mutta kuitenkin loogisesti jarjellista asiaa.
Niin ma en nyt voi silla ymmartamattömyydella rasittaa viela itteani kun nyt pitaa selvita tosta psykopaatin tapaamisesta ja siita seuranneesta olotilamuutoksesta...

Oon ihan pöllahtanyt...

Lue lisää

" En ma nyt sentaan ainoo maailmassa ole. "
Mm-h. Ok.
"Vahan syrjivalta kuulostaa kirjoituksesikin."
Kuulostaa syrjivältä tai on syrjivää on kaksi ihan eri asiaa.

ihmetellenellen kirjoitti:

Näit häntä puoli minuuttia? Puoli minuuttia? Mittasitko oikein sekuntikellolla, kun se tosiaan on vain 30 sek.?

Ihmettelen vain, kun tekstisi lukemalla saa vaikutelman ns. asioiden suurentelijasta, joka usein tehdään vain huomionkerjäämistarkoituksessa. Toivottavasti selviät nyt omalla tavallasi, ehkä vahvuudellasi, tuosta pöllähdystilasta. Oletko koskaan kokeillut joogaa? Hassu ajatuksena nyt halvaantuneelle, mutta jos jo nyt liikkuminen sujuu paremmin ja tunnet olevasi selviytymässä, niin sehän nyt vaikuttaa mielentasapainoonkin.

Lue lisää

"Näit häntä puoli minuuttia? Puoli minuuttia? Mittasitko oikein sekuntikellolla, kun se tosiaan on vain 30 sek.?"
:D Tuo on ihan normaali tapaamis- ja seurusteluaika narsisteille ja psykopaateille. Siinä ajassa ne ehtivät tekemään riittävät interventiot haluamalleen kohteelle ja saavat haltuunsa sen tiedon ja infon mitä tarvitsevat, kun on kyse pitkäaikaisesta tutusta. Paljon lyhyempi aikakin on mahdollinen kun rekisteröidään mikroilmeet ja eleet...

totta...
mutta ma joudun nyt lähteen talta palstaltakin...

ihmetellenellen kirjoitti:

Näit häntä puoli minuuttia? Puoli minuuttia? Mittasitko oikein sekuntikellolla, kun se tosiaan on vain 30 sek.?

Ihmettelen vain, kun tekstisi lukemalla saa vaikutelman ns. asioiden suurentelijasta, joka usein tehdään vain huomionkerjäämistarkoituksessa. Toivottavasti selviät nyt omalla tavallasi, ehkä vahvuudellasi, tuosta pöllähdystilasta. Oletko koskaan kokeillut joogaa? Hassu ajatuksena nyt halvaantuneelle, mutta jos jo nyt liikkuminen sujuu paremmin ja tunnet olevasi selviytymässä, niin sehän nyt vaikuttaa mielentasapainoonkin.

Lue lisää

Ma oon entinen joogi
ja musta varmaan tulee hippi,
tosin ma olen 100% raitis ja pysyn sellasena...

poiutdsdfg kirjoitti:

Ma oon entinen joogi
ja musta varmaan tulee hippi,
tosin ma olen 100% raitis ja pysyn sellasena...

Miksi olet 100 % raitis ja pysyt sellaisena? Alkoholin kanssa ongelmia ollut? Näinhän ne psykiatrit kysyy, jos heille sanoo olevansa absolutisti.

Olen ollut syntymastani asti 100% raitis.
Ja onneksi. Paani tuskin kestaisi alkoholia.

Kun ei mun paa kesta oikeen edes kahvia, teeta tai suklaata...
Liian rankkoja huumeita mulle nuo...

Taa on varmaan vahan jotain periytyvaa ominaisuutta, vaikka mulla voimakkain...
Sellasta fysiologista herkkyytta mita terveydenhoitokaan ei valttamatta ymmarra huomioida.
Justiin tanaan ymmarsin, etta mun on sanottava asia aina vielakin selvemmin.

poiutdsdfg kirjoitti:

Ma oon entinen joogi
ja musta varmaan tulee hippi,
tosin ma olen 100% raitis ja pysyn sellasena...

Ei alkoholin haitallista/liiallista käyttöä on kyllä ihan eri asia, kuin 100% raitis.. Tais olla jonkun korvissa vaikkua :)

Kylla aion selvita tasta itse loppuun asti, kun yksin selvisin rajuista sydan ja hengitysoireistakin ja siita etta jalat meni löysaksi keskelta selkaa alaspain ja kouristelin niin rajusti etten paassy asennoista pois ym ym ym...

Kaikesta tuosta olen yksin selvinny ja parantunu, niin kylla ma tan lopunkin hoitelen itse enka siita mene kelleen muulle kunniaa antamaan...
kun tama on nyt jo tassa vaiheessa ihan lällyä juttua tuohon koettuun verrattuna...
kun naamakin jo alkaa nayttaa melkeen nätiltä...

Mun pitaa nyt vaan selvita psykopaattini kohtaamisesta seuranneesta jarkytystilastani...oon ku puulla päähan lyöty...
...en tajunnu mitaan pariin tuntiin...

Mua ihmetyttää taa narsisti-ilmiö kuvio todella. Miksei ne ihmiset voi edes jarjella muuttaa kaytöstaan ja asenteitaan tai mitaan...
Tai halua edes muutosta yrittaa. Ma aktiivisesti yritan koko ajan ja muutunkin koko ajan...
Vaikka nyt taas oli vahan huono paiva...
Ja aion pystya muutokselle avoimena ihan mummonakin...

Mutta ma en voi nyt kirjottaa enempaa, kun mun pitaa selvitella paani tanaan koetusta.
En odottanu tallasta paivaa.
Ja ennenkaikkea en jaksa enaa selittaa ihmisille asioita, jotka mun on ihan helppo ymmartaa. Niinku taa halvaus kun kylla ma jo itteni 50 vuodessa sen verran tunnen etta tiedan millon ma oon halvaantunu ja millon en oo, varsinkin kun oon ollu liikunnallinen ihminen, vaikka muut ei sita tietaiskaan...kun se ei kaikki nay ulospain selvasti. Varsinkaan kun ma liikuin jonkin verran. On olemassa varmaan niinkin kankeita ihmisia, jotka on terveena kankeamman nakösia kuin mina halvaantuneena, koska ma olen terveena hyvin liikkuva, kun jo nytkin aika liikkuva.
Mutta vaikka oliskin olemassa niin kankeita ihmisia ku mina halvaantuneena, niin silti on hirvea tuska olla halvaantunut normaalista itsestaan ehka 50 prosenttia kankeammaksi...koska se on sille ihmisella aivan epanormaali ruumiillinen tila.
Luin etta jopa locked in syndroomasta karsivien tilaa voi olla ulkopuolisten vaikea tunnistaa.

On ollut suuri ilo seurata ja kommentoida kirjoituksiasi. Ehkä tässä olisi yksi hyvä muutos elämääsi. Kykenet mielestäni tuottamaan hyviä ajatelmia ja kirjoitelmia. Tällä palstalla ne menevät epäilemättä aika lailla hukkaan.

Kaikkea hyvää sinulle.

Kiitos samoin.

khiyitiutiutiu kirjoitti:

On ollut suuri ilo seurata ja kommentoida kirjoituksiasi. Ehkä tässä olisi yksi hyvä muutos elämääsi. Kykenet mielestäni tuottamaan hyviä ajatelmia ja kirjoitelmia. Tällä palstalla ne menevät epäilemättä aika lailla hukkaan.

Kaikkea hyvää sinulle.

Lue lisää

" Tällä palstalla ne menevät epäilemättä aika lailla hukkaan. "
Tuo onkin pääasiasi, muuta et halunnut sanoakaan.

Ma en nyt oikeen tieda mita ajattelisin tasta palstasta. Tanaan tuntui liian rankalle tuon kavelyharjoittelun lisaksi...
Ja joo puoli minuuttia mun psykopaattia voi olla liikaa varsinkin kesken kavelyharjoittelun. Ei ole mitenkaan liioiteltua.

Diibadaiba kirjoitti:

" Tällä palstalla ne menevät epäilemättä aika lailla hukkaan. "
Tuo onkin pääasiasi, muuta et halunnut sanoakaan.

????

Ehkä odotat vuolassanaisempaa ylistystä poiulle, mitä hän tietysti ja ilman muuta ansaitsee minunkin mielestäni(?) Ei kuulunut tämän hetken fiilareihin runoilla, kun en runoilija edes ole. En myöskään minkään muun sortin taiteilija toisin kuin poiu. Kiitollinen ja kiinnostunut lukija ja seuraaja kylläkin. Lurittelehan itse sitten paremmin ja runsaammin.

Pääasiani eivät ole identtiset poiun kanssa vaikka jaammekin osin saman tyyppisten teemojen ja ilmiöiden havainnointia ja ällistelyä joskus aika samasta vinkkelistä.

joo varmasti samoja ilmiöita voi ilmeta aika erilaisillekin ihmisille vaikka teemat olisi eri,

Ma sanoin poistuvani ja kirjoitin ihan hirveesti,
taa on taa missa mulla toistuu elaman aikana lukemattomia kertoja ettei mun sanat pida vaikka muissa asioissa pitaa...

Kun taalla nettipalstoilla luuhaa kotoa karkulaisena riittavan kauan voi alkaa viiskymppiset täditkin muuttumaan ihan hipiksi niinku ma.

poiuytresdf kirjoitti:

Kun taalla nettipalstoilla luuhaa kotoa karkulaisena riittavan kauan voi alkaa viiskymppiset täditkin muuttumaan ihan hipiksi niinku ma.

Mä en toivois erityisemmn sitä.

Mutta tyylittele toki mielesi mukaan hippinä juppina punkkarina... kiinnostavia ajatuksia sulla on silti :)

Ma en ole oikea hippi, mutta mussa on ollu aina semmonen hippimainen puoli jonka voi huomata tai olla huomaamatta. Ja mulla on ollut elamassa kokemuksia etta hippien joukkoon olisin tervetullut... :)

"Mun taytynee sittenkin lahtea palstalta vaikka ootte kivoja täällä pääosin.
Mutta jostain syysta ma voin huonosti kun ma mietin naita asioita ja voin aamullakin hyvin huonosti kunnes sain ajatuksiani suunnattua muihin aiheisiin,"

Niin kävin tuos luskelemassa ja panin merkille, että noita "poislähtemiskommentteja" näytti olevan sulla useampiakin tässä ketjussa, kuin mainitsit sen myös tuossa toisessakin ja ohan niitä ollut tässä pitkin matkaa.

Kuitenkin yhä täällä olet ja tosiaan monesti aamusta iltaan, enkä ihan heti edes usko, että kykenet pois lähtemään, vaikka sillä aina silloin tällöin "uhkaatkin"

Oletko koskaan pohtinut että kohdallasi voisi olla kyse nettiriippuuvuudesta, ts. et enää hallitse itseäsi siltä osin. Ajatuksen tasolla haluaisit lähteä pois, mutta siitä huolimatta et näytä kykenevän siihen.

Siinäkin olet mielestäni oikeassa, että jatkuva ikävien asioiden ajatteleminen ei ole hyväksi kenellekkään vaan lisää sitä huonoa oloa ja varmasti kun sitä tekee vielä netin äärellä niin mukaan tulee vielä fyysisiä oireita, lihasjumeja, niskajäykkyyttä, rannekanvaoireita, silmien /aivojen sumentumista yms.

Mutta joo, täs ny vaan kommentoin tätä "poislähtemistä" ihan ystävälliselä mielellä, että toivon mukaan kukaan ny ei saa kauheeta "paskahalvausta" tästä, että olisin ketään poishäätämässä. Mutta kannattaa tosis miettiä mikä milloinkin on itselle hyväksi.

En hevin usko, että jatkuva "ruudun" tuijottaminen aamusta iltaan on kenellekkään hyväksi, joka siihen kannustaa niin hän ei ainakaan ole aidosti sinun puolellasi/toivo sinulle hyvää

Täs mietin kyllä, että yks tekijä varmaan on, että olet kovin yksinäinen ja vammasi rajoittavat sinua, että siltä osin täältä sivusta on helppo huudella. Mutta olen ymmärtänyt että kädet pelaa, että mainitsemasi taiteen tekeminen on hyvä juttu ja lukeminen varmaan toinen. Kirjojenkin avulla voi tavallaan "tutustua" uusiin ihmisiin ja "matkustella" vaikka maailman ympäri sieltä kotisohvalta käsin.

Edelleen tuo jonkun mainitsemasi avustajan hankkiminen olisi hyvä juttu ja uskoisin että vammaispalvelulain nojalla sellaisen saisitkin, joka sitten veisi sinua enemmn ihmisten ilmoille, tapahtumiin ja oikeiden ihmisten pariin netti ihmisten sijaan.

Mutta joo, valinta toki on sinun, millaista elämää haluat elää

Tuosta en tykannyt. Ma en ole mikaan uhkailija edes lainausmerkeissa.
Jos mun pitaa lahtea taalta pois vaikka ikuisiksi ajoiksi, se ei ole mikaan uhkaus. Lahden siita etta parjaatte yhta hyvin ilman mua.
Jos mun pitaa lahtea se johtuu siita, etta mun aivot kuormittuu ja ma en pysty selviaan arjen ja esim. palstan kanssa yhtaaikaa. Siksi mun pitaa vahanvalia lahtea, kun ma luulen lahtevani mun aivoihin ikaankuin vapautuu tilaa selvittaa mun asioita.
Mutta kun ma saan ne asiat vahan jarjestykseen jaakin viela kapasiteettia jatkaa ja palata.
Niin on varmaan moni muukin luullu etten ma pysty lopettaan heille kirjoittamista tai puhumista, mutta niin olen vaan lopettanut yksi toisensa jalkeen...
ja ihan tuskattomasti.
Mun intensiivisyys tuntuu ihmisille kai usein "riippuvuudelle" ja he alkaa jopa pelkaamaan etta ma olen riippuvainen heista jos ma olen hyvin intensiivinen. Koko elamani ajan tuo kommunikointiongelma on mulla ollut muiden ihmisten kanssa. Ma voisin puhua heille aamusta iltaan ja olla tunteellisesti hyvin intensiivinen.
Mutta kumma kylla mulle "ero" ihmisista ei yleensa ole tunteellisesti vaikea loppuenlopuksi ollenkaan. Kun tulee se oikea eron hetki, mun hyvinkin voimakas tunne voi kadota yhdessa sekunnissa. Ja musta tuntuu, etta ma vaan ikaankuin liitelen vapauteen siita.
Toivottavasti tuo ei kuulosta psykopaatille. Noh ei se ole, kun ne mun tunteet on ihan aitoja herkkia tunteita, ei mitaan pelia eika mitaan hyötymistarkoituksia.
Mulla oli nuorena ongelma, etta ma olen tunteellisesti intensiivinen, mutta se ei liity mulla seksisuhteen haluun, vaan noihin luoviin tunteisiin ja tulin siksi usein väärinymmarretyksi ja mulle suututtiinkin kun mun luultiin jotain pelailevan ja ma olin ihan hammennyksissa ja pelastynyt kun tosiasiallisesti en edes ymmartanyt mistaan pelailusta mitaan.

Tai no tuossa tekstissa oli mun kannalta hyvaa ja huonoa.
Se on hyva, etta mun oikeasti pitaisi harjoitella konkretiaa, koska virtuaalitodellisuudessa olen erittain huomattavasti taitavampi.
Ja mun pitais enemman kuntouttaa kehoa jne. Siina olet oikeassa.
Mutta mun sisimman tulkinta menee osittain ihan metsaan ja joiltain osin samansuuntaisesti kuin ihmisilla yleisesti ja ma olen ollut siihen turhautunut koko ikani, kun se ei mene yhtaan mun tunteiden kanssa yksiin.
Ja joo kun ma kirjoittelin ihmisille näin vapautuneesti yksityisesti, niin he luuli mun olevan hillittöman ja hallitsemattoman rakastunut heihin ja se tuntui taas mulle aivan jarkyttavalle ajatukselle miten he niin voi luulla...
Siksi ma siirryin julkiseksi kirjoittelijaksi kun nama ei ole kelleen tietylle ihmisille niin ei tarvi pelata mun ilmaisua hillittömaksi rakastumiseksi.
Mut joo paras on jos suuntaan "hillittömät" tunteeni taideteosten tuottamiseen.
Ainoastaan silloin mun asiat on todella kunnossa.

Ma nyt intouduin avautumaan tunteistani julkisesti, koska niista liikkuu tai on ainakin liikkunut hyvin monenlaista valetta vuosikymmenien ajan.
Ja psykologian ammattilaiset on usein aivan mun kauhu tunnetulkinnoissaan, ja mulle on nyt vuosikymmenien jalkeen selvinnyt se syy selkeasti, jonka kylla vaistosin jo nuorena. Taiteilijan tunnemaailma voi olla niin erilainen, siihen ei valttämättä pade tavanomainen psykologinen kaava ollenkaan, koska ne tunteet avautuu vasta kokonaan toiseen sfääriin...
Mun psykopaatti on tienny tan minusta kauan ja nauttii kai siita kun kaikki ymmartaa väärin ja vaan han tietaa totuuden mita ei muille kerro...

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Mun taytynee sittenkin lahtea palstalta vaikka ootte kivoja täällä pääosin.
Mutta jostain syysta ma voin huonosti kun ma mietin naita asioita ja voin aamullakin hyvin huonosti kunnes sain ajatuksiani suunnattua muihin aiheisiin,"

Niin kävin tuos luskelemassa ja panin merkille, että noita "poislähtemiskommentteja" näytti olevan sulla useampiakin tässä ketjussa, kuin mainitsit sen myös tuossa toisessakin ja ohan niitä ollut tässä pitkin matkaa.

Kuitenkin yhä täällä olet ja tosiaan monesti aamusta iltaan, enkä ihan heti edes usko, että kykenet pois lähtemään, vaikka sillä aina silloin tällöin "uhkaatkin"

Oletko koskaan pohtinut että kohdallasi voisi olla kyse nettiriippuuvuudesta, ts. et enää hallitse itseäsi siltä osin. Ajatuksen tasolla haluaisit lähteä pois, mutta siitä huolimatta et näytä kykenevän siihen.

Siinäkin olet mielestäni oikeassa, että jatkuva ikävien asioiden ajatteleminen ei ole hyväksi kenellekkään vaan lisää sitä huonoa oloa ja varmasti kun sitä tekee vielä netin äärellä niin mukaan tulee vielä fyysisiä oireita, lihasjumeja, niskajäykkyyttä, rannekanvaoireita, silmien /aivojen sumentumista yms.

Mutta joo, täs ny vaan kommentoin tätä "poislähtemistä" ihan ystävälliselä mielellä, että toivon mukaan kukaan ny ei saa kauheeta "paskahalvausta" tästä, että olisin ketään poishäätämässä. Mutta kannattaa tosis miettiä mikä milloinkin on itselle hyväksi.

En hevin usko, että jatkuva "ruudun" tuijottaminen aamusta iltaan on kenellekkään hyväksi, joka siihen kannustaa niin hän ei ainakaan ole aidosti sinun puolellasi/toivo sinulle hyvää

Täs mietin kyllä, että yks tekijä varmaan on, että olet kovin yksinäinen ja vammasi rajoittavat sinua, että siltä osin täältä sivusta on helppo huudella. Mutta olen ymmärtänyt että kädet pelaa, että mainitsemasi taiteen tekeminen on hyvä juttu ja lukeminen varmaan toinen. Kirjojenkin avulla voi tavallaan "tutustua" uusiin ihmisiin ja "matkustella" vaikka maailman ympäri sieltä kotisohvalta käsin.

Edelleen tuo jonkun mainitsemasi avustajan hankkiminen olisi hyvä juttu ja uskoisin että vammaispalvelulain nojalla sellaisen saisitkin, joka sitten veisi sinua enemmn ihmisten ilmoille, tapahtumiin ja oikeiden ihmisten pariin netti ihmisten sijaan.

Mutta joo, valinta toki on sinun, millaista elämää haluat elää

Lue lisää

Riippuvuus - se onkin mielenkiintoinen tarkastelukulma, jota ei ehkä ensimmäisenä tule ajatelleeksi. Sitä onkin helppoa tulla riippuvaiseksi ties mistä. Räikeimpiä riippuvuuden muotoja on helpompi tunnistaa ja tunnustaa myös itsessänsä - yleensä kaikkein helpointa on havaita riippuvuus jossakin muussa ihmisessä kuin itsessään. Sinänsä hassua, kun itsemme kanssa olemme 24/7, mutta havainnointikohteen kanssa jopa vain satunnaisesti. Erilaiset riippuvuudet vaikeuttavat myös ihmissuhteitamme, ehkä jopa pilaten niitä pysyvästi. Väitän, että nykyisin netti, some, puhelimessa roikkuminen yms on vain pahentanut ihmisten riippuvuutta verrattuna aikaan, jolloin oli vain lankapuhelin. Tuntuu pahalta olla ihmisen kanssa, joka sukkuloi näiden erilaisten somekanavien ristiaallokossa, kyttää ja reagoi jokaiseen piippaukseen kuin Pavlovin koira. On valmiina jokaisen piipauksen jälkeen toimimaan kuin jokin kone. Kahvilla tai lounaalla em. kaltaisen ihmisen kanssa oleminen on turhauttavaa, kun tärkein keskustelukumppani on piippaava litukka, joka ajaa aina ohi oikein ihmisen, joka elävänä ja läheisenä istuu pöydän toisella puolella.

Tan takia ma olen monesti "auttajille" yrittanytkin sanoa, etta voitaisiinko nyt vaan jattaa ne tunneasiat sivuun ja kasittelematta ja puhua konkreettisista oikeista ongelmista...

Kun mun mielesta ne auttajat ei ollenkaan osaa kasitella niita tunneasioita mun taiteellisessa maailmassani , niin olis paras puhua selkeista konkreettisista tai fyysisista ongelmista, jos minua haluaa auttaa jotenkin...koska niissa ma olen heikoilla...
Mulle vaan tulee tunneongelmia, jos joku niita sotkee omasta kokemusmaailmastaan kasin...
Mun tunteet on taideteoksia, itseasiassa niita ei sovi läiskiä milla vaan väreilla miten sattuu, se on hyvin epähuomaavaista...

tulipavaanmieleen kirjoitti:

Riippuvuus - se onkin mielenkiintoinen tarkastelukulma, jota ei ehkä ensimmäisenä tule ajatelleeksi. Sitä onkin helppoa tulla riippuvaiseksi ties mistä. Räikeimpiä riippuvuuden muotoja on helpompi tunnistaa ja tunnustaa myös itsessänsä - yleensä kaikkein helpointa on havaita riippuvuus jossakin muussa ihmisessä kuin itsessään. Sinänsä hassua, kun itsemme kanssa olemme 24/7, mutta havainnointikohteen kanssa jopa vain satunnaisesti. Erilaiset riippuvuudet vaikeuttavat myös ihmissuhteitamme, ehkä jopa pilaten niitä pysyvästi. Väitän, että nykyisin netti, some, puhelimessa roikkuminen yms on vain pahentanut ihmisten riippuvuutta verrattuna aikaan, jolloin oli vain lankapuhelin. Tuntuu pahalta olla ihmisen kanssa, joka sukkuloi näiden erilaisten somekanavien ristiaallokossa, kyttää ja reagoi jokaiseen piippaukseen kuin Pavlovin koira. On valmiina jokaisen piipauksen jälkeen toimimaan kuin jokin kone. Kahvilla tai lounaalla em. kaltaisen ihmisen kanssa oleminen on turhauttavaa, kun tärkein keskustelukumppani on piippaava litukka, joka ajaa aina ohi oikein ihmisen, joka elävänä ja läheisenä istuu pöydän toisella puolella.

Lue lisää

Ma olen aloittanut some -elaman vasta puoli vuotta sitten.
Joten mulle se on uutta ja siina mielessa mielenkiintoista kun klikataan niita tykkaamisia jne. Ja siina mielessa kiva kun nyt makin saan tykata milloin mistakin ilman etta mua luullaan hillittöman rakastuneeksi kun samal tapaa klikkailen kuin muutkin...

Ja ma olen nyt kokenut etta ma mieluummin avaudun tunteistani julkisesti kuin salaisesti, koska se johtaa niin helposti kieroiluun...

Yksityisesti on kaynyt niin etta muut ovat selittaneet mulle mita ma tunnen ja ma olen vaan ihmetellyt...
ja se jatkui vuosikymmenia...

Niin tama on mun loppuelaman merkittavin elamanmuutos:
Ma aion ilmaista ihmisille joukoille kerralla mita ma tunnen, eika niin etta joukot selittaa mulle mita ma tunnen (vaikken itse kokenut tuntevani).

Tuo jalkimmainen on tuntunut minulle manipuloinnille ja silla on ollut minuun voimakkaat manipuloinnin vaikutukset.

Minulla äitini suhteen vähän samantyyppinen ongelma, vaikka ei ollutkaan psykopaatti. Vanhuus vain teki tepposia hänelle enkä minä omien menojeni ja kiireitteni keskellä voinut mitenkään siihen mennä mukaan, vaan sitten niitä törmäyksiä tuli. Äitini oli hyvin älykäs ja juoni kaikenlaista millä sai minun pääni myllerrykseen. Nyt ollut jo vuosia poissa. Häntä kaipailen toisinaan ja muistan hyvällä. Mutta nämä tällaiset ongelmat olivat enemmän ihan viimeisinä vuosina.

niin taallakin pahenee koko ajan. tanaan kun soitin konkreettisten valttamattömien asioiden vuoksi juttelin ihan iloisesti mutta vahan huolestuneesti. Puhelut paattyy siihen aina, etta mina olen kauhutilassa ja aiti raivotilassa... aina...vaikka sanallista riitasisaltöa keskusteluissa ei ole...

poiuytrdfg kirjoitti:

niin taallakin pahenee koko ajan. tanaan kun soitin konkreettisten valttamattömien asioiden vuoksi juttelin ihan iloisesti mutta vahan huolestuneesti. Puhelut paattyy siihen aina, etta mina olen kauhutilassa ja aiti raivotilassa... aina...vaikka sanallista riitasisaltöa keskusteluissa ei ole...

Lue lisää

"sanallista riitasisaltöa keskusteluissa ei ole... "
Tuo mielenkiintoinen pointti. Meillä oli sanallinen riitasisältö, loukkaavia sanomisia jms.

Mun on vaikea tehda taidetta jos ymparilla on ihmisia jotka selittaa mulle mita ma tunnen (toisin kuin mita tunnen itse), se itseasiassa hairitsee mua.
Kun olen naennaisesti yksin ja pystyn ilmaisemaan itse mita ma tunnen mulla on vasta ensimmaisen kerran elamassa mahdollisuus saada oikeita ystavia.

No niin oliskohan nyt jo oleellinen selitetty...:)

"Miten tana netin aikakautena edes voi olla yksinainen jos omaa tietokoneen"

Kaiketi se toki on parempi, että ehkä jossain joku tuntematon "kuuntelee" ja mahdollisesti vastaa jolloin saa sen tunnun että on olemassa edes jollekkin ettei koe olevansa totaalisen yksin

Mutta mun mielestä tietokone,/virtuaali ihmiset eivät kykene korvaamaan aitoja, oikeita ihmissuhteita, toisen ihmisen lämpöä ja rakkautta. Jos minä olisin kovin yksinäisen, niin varmaan hankkisin ees koiran tai kissan, et olis jotain elävämpää ku tietsikan ruutu

En ma koe noin. Kyllahan ihan yhta oikeat ihmiset tietokonetta naputtelee koneen toisessakin paassa yleensa.
Ja varsinkin jos tietaa, etta voisi tavata heidat ja olisi tervetullut oikeastikin jos olisi matkustuskykyinen, niin se tuntuu ihan oikealle ei vain virtuaaliselle silloin...

Niinkuin taallakin palstalla joku kirjoittaja olisi kai ainakin teoriassa voinut tavata oikeastikin.

Ma kun jokatapauksessa kaipaan lahinna henkista kontaktia vain...
kun sehan minulta ennenkaikkea on puuttunut...

Mulla on niin hyva mielikuvitus etta ma koen kaikki virtuaali-ihmiset varsin elaviksi. Ja eihan he ole mielikuvitusta, vaan oikeita useimmat...

Ja tunteitakin voin jakaa naiden virtuaali-ihmisten kanssa taideteosten muodossa ja todella monipuolisesti.
Mulle se on paljon enemman kuin mita mun konkreettiset ihmissuhteet on ikina mulle antanu, kun ne on vaan ottanu,,,

Niin etta saalittavinta minussa on oikeasti fyysiset vammat ja hermoja raastava henkinen vakivalta yms. konkreettinen...

Ongelma oli kun tunteiden kokeminenkin pitkalle estyi halvauksen seurauksena koska tunteet on suureksi osin riippuvaisia aisteista. Joten tunneongelmakin tuli fyysisen vamman seurauksena. Ja se on ihan tiedetta, etta tunteet on erittain riippuvaisia aisteista. Siksikin on alytönta tunneterapoida halvaantunutta valiaikaisen halvauksen aikana mielestani.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Miten tana netin aikakautena edes voi olla yksinainen jos omaa tietokoneen"

Kaiketi se toki on parempi, että ehkä jossain joku tuntematon "kuuntelee" ja mahdollisesti vastaa jolloin saa sen tunnun että on olemassa edes jollekkin ettei koe olevansa totaalisen yksin

Mutta mun mielestä tietokone,/virtuaali ihmiset eivät kykene korvaamaan aitoja, oikeita ihmissuhteita, toisen ihmisen lämpöä ja rakkautta. Jos minä olisin kovin yksinäisen, niin varmaan hankkisin ees koiran tai kissan, et olis jotain elävämpää ku tietsikan ruutu

Lue lisää

Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä. Ehkä sinulla ei ole omakohtaista kokemusta sellaisesta tilanteesta, että olet sairautesi vuoksi pakotettu olemaan neljän seinän sisällä. Itselläni on ja myös se kokemus, ettei ollut voimia edes sängystä poistua kuin pikkulaan. Kyllä siinä tilanteessa ne ns. virtuaaliystävät tuntuivat aivan oikeilta ystäviltä. Ei olisi voinut kuvitellakaan tilannetta, että siinä olisi vielä jonkilaninen lemmikki hoidettavana, hyvä kun jaksoi hetki hetkeltä elää eteenpäin. Niin tietysti, mutta sehän riippuu siitä, mitä ystävältä haluaa, että jos lämpöä ja rakkautta, itse kuitenkin liitän nuo täysin puolisooni liittyviksi tarpeiksi, ystäviltä voi saada jotakin aivan muuta.

vainmunmielipide kirjoitti:

Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä. Ehkä sinulla ei ole omakohtaista kokemusta sellaisesta tilanteesta, että olet sairautesi vuoksi pakotettu olemaan neljän seinän sisällä. Itselläni on ja myös se kokemus, ettei ollut voimia edes sängystä poistua kuin pikkulaan. Kyllä siinä tilanteessa ne ns. virtuaaliystävät tuntuivat aivan oikeilta ystäviltä. Ei olisi voinut kuvitellakaan tilannetta, että siinä olisi vielä jonkilaninen lemmikki hoidettavana, hyvä kun jaksoi hetki hetkeltä elää eteenpäin. Niin tietysti, mutta sehän riippuu siitä, mitä ystävältä haluaa, että jos lämpöä ja rakkautta, itse kuitenkin liitän nuo täysin puolisooni liittyviksi tarpeiksi, ystäviltä voi saada jotakin aivan muuta.

Lue lisää

Niin, sitäkään ei voi tietää kenellä on minkälaisiakin kokemuksia myös sairauteen liittyen, voi vain arvailla ja luulla, että pelkästään itsellä on/on ollut

Mutta tuohon liittyen

"Niin tietysti, mutta sehän riippuu siitä, mitä ystävältä haluaa, että jos lämpöä ja rakkautta, itse kuitenkin liitän nuo täysin puolisooni liittyviksi tarpeiksi, ystäviltä voi saada jotakin aivan muuta. "

Niin tulin äsken poikani perheen luota syntymäpäiväkahveilta ja koin tuota lämpöä ja rakkautta saaneeni ja antaneeni kun syksyllä koulunsa aloittava lapsenlapsi halaili ja makoili pitkään sylissäni, painoi poskeaan poskeani vasten, silitteli tukkaani ja pyysi rapsuttelemaan selkäänsä.

En usko, että virtuaaliystävien kykenevän paikkaamaan toisen ihmisen läsnäoloa, lämpöä ja kosketusta ja hieman kummeksun muutenkin jos nuo asiat rakkaus ja lämpö koetaan vain puolisoon liittyviksi.

Me vielä halaillaan aikuisten lastenkin kesken tavatessa ja toisinaan myös ystävien kesken ja vieraampiakin jos siltä tuntuu puolin ja toisin. Työssäkin tulee halailtua ja siliteltyä ja pidettyä kättä kädessä vanhustenkin kanssa. Hyvinkin se vanhuksenkin käden lämpö siirtyy hoitajankin käteen siinä kuin hoitajalta vanhuksellekkin ja sanoja ei tarvita, kun sairaus on vienyt voimat, mutta käden puristus ja katse kertoo paljon

Mielipide on vain tämäkin, kuten edellinenkin tähän aiheeseen liittyen, voiko tietokone ja virtuaali ihmiset korvata aidot ihmissuhteet

Itseasiassa heikkokuntoisena ei oikein jaksa vaikkapa vieraita fyysisesti tai ei voi oikein kulkea missaan.
Joten mulle on tassa vaiheessa virtuaalituttavat aivan ihanteellisia kun on se fyysinen rasitus siita kuviosta pois ja jää vain se henkinen puoli jaettavaksi mihin ma pystyn normaalitasoisesti. Ihan ihmettelin etta näin hyvin kavi etta löysin niinki laadukkaat virtuaalikuviot kotiin suljetulle sairaalle, Se oli mulle suorastaan ihme, Ja taiteilijat ei yleensa esim. pilkkaa sairaita tai erilaisia yms.

Ma koen taiteessa lampöa ja rakkautta. Mulle ei ole rapsuttelu niin tarkeaa, vaikka koirat pitavat minusta erityisesti. usein suorastaan hullaantuvat minusta, ehka ku ma oon niin yltiöempaattinen niille ne tuntee sen.

Miksi tietokoneen valityksella kohdatut ihmiset olisivat epaaitoja ihmissuhteita ?
Kosketusta siina tosin ei ole, mutta kun oli halvaantuneena lähes ilman tuntoaistia mita silla olisi tehnyt ?
En tuntenu edes lattiaa jalkojen alla.

Mun kokemuksen mukaan ihmisten empatiakyky ei ole yleensa kovin hyva sairauksiin mita eivat ole kokeneet.
Ma luulen ettei ne rapsuteltavat ystavat tai virtuaaliystavat ole sen parempia tai huonompia, vaan vain erilaisia.

Siis ne ystavat tai tuttavat koetaan erilaisin aistein ja aistimuksin riippuen kohtaamisareenasta.
Mutta mun mielesta ei ne aistit ole eriarvoisia. Jos ma naen vaikka kuvan tietokoneen ruudulla kylla mun aivot aistii sen ja hyvin monipuolisesti ja syvallisesti aistiikin. Ma voisin sepustaa yhden kuvan vaikutelmista kymmenia sivuja. Kuvahan voi kertoa enemman kuin tuhat sanaa niinkuin sanotaan.
Itseasiassa kuten sanoin ma en ole ihmisten valilla juurikaan kokenut mitaan niin antoisaa kuin vaikkapa taideteosten kuvien jakaminen netissa.
Harvoin vieraammat ihmiset muutoin niin monipuolisesti jakavat tunteita keskenaan. Ma olen kokenut sen tunnepuolen niin köyhaksi mun konkreettisissa ihmissuhteissa.
Halaus voi olla hyvin arvokas asia . Mutta paaosin eniten ma nautin taideteosten jakamisesta noin henkilökohtaisesti. Se tuottaa mulle todella paljon ja mielenkiintoisia tunteita.

Kirjotin taman vaan ihan kuvaukseksi siita kuinka erilaisia me ihmiset ollaan ja eri tavoin koetaan asioita. Ei naissa asioissa ole mun mielesta oikeaa tai väärää tai parempaa tai huonompaa. Ma koen etta taiteen jakaminen aivan ihmeen tavoin korvaa fyysisen kosketuksenkin. Se koskettaa sisinta olemusta.

poiuytdg kirjoitti:

En ma koe noin. Kyllahan ihan yhta oikeat ihmiset tietokonetta naputtelee koneen toisessakin paassa yleensa.
Ja varsinkin jos tietaa, etta voisi tavata heidat ja olisi tervetullut oikeastikin jos olisi matkustuskykyinen, niin se tuntuu ihan oikealle ei vain virtuaaliselle silloin...

Niinkuin taallakin palstalla joku kirjoittaja olisi kai ainakin teoriassa voinut tavata oikeastikin.

Ma kun jokatapauksessa kaipaan lahinna henkista kontaktia vain...
kun sehan minulta ennenkaikkea on puuttunut...

Mulla on niin hyva mielikuvitus etta ma koen kaikki virtuaali-ihmiset varsin elaviksi. Ja eihan he ole mielikuvitusta, vaan oikeita useimmat...

Lue lisää

"Mulla on niin hyva mielikuvitus etta ma koen kaikki virtuaali-ihmiset varsin elaviksi. Ja eihan he ole mielikuvitusta, vaan oikeita useimmat."

Eiköhän ny kuitenkin suurin osa tällaisille keskustelupalstoille kirjoittavista ole ihan oikeita , eläviä ihmisiä, vaikka jotkut ny ilmeisesti joutuvat todistamaan etteivät ole robotteja.

Kaikenlaistahan täällä netissä tarjolla mm. virtuaalista eläinhoitoakin ts. eläin elää vain näennäisesti netissä, sitä ei ole oikeasti olemassakaan, että hyvinkin on mahdollista, että netissä elää koko joukko ns. kuvitteellisia ihmisiäkin ilman että heille on vastinetta todellisuudessa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Virtuaalinen_eläintenhoito

Virtuaalinen sanahan jo itsessään tarkoittaa kuvitteellista, näennäistä ja keinotekoista ja luodaanhan nykyään tietokonesimulaation avulla keinotekoisia/lume todellisuuksia, jotka voivat matkia todellisia ympäristöjä tai toisaalta sitten voidaan luoda kokonaan kuvittellisia ympäristöjä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Virtuaalitodellisuus

Joo kummalliseksi on tää maailma nykyään menny tietokoneiden ja internetin myötä, jotka kyllä osaksi helpottavat elämää, mutta tuovat muassaan myös paljon pahaa

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Mulla on niin hyva mielikuvitus etta ma koen kaikki virtuaali-ihmiset varsin elaviksi. Ja eihan he ole mielikuvitusta, vaan oikeita useimmat."

Eiköhän ny kuitenkin suurin osa tällaisille keskustelupalstoille kirjoittavista ole ihan oikeita , eläviä ihmisiä, vaikka jotkut ny ilmeisesti joutuvat todistamaan etteivät ole robotteja.

Kaikenlaistahan täällä netissä tarjolla mm. virtuaalista eläinhoitoakin ts. eläin elää vain näennäisesti netissä, sitä ei ole oikeasti olemassakaan, että hyvinkin on mahdollista, että netissä elää koko joukko ns. kuvitteellisia ihmisiäkin ilman että heille on vastinetta todellisuudessa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Virtuaalinen_eläintenhoito

Virtuaalinen sanahan jo itsessään tarkoittaa kuvitteellista, näennäistä ja keinotekoista ja luodaanhan nykyään tietokonesimulaation avulla keinotekoisia/lume todellisuuksia, jotka voivat matkia todellisia ympäristöjä tai toisaalta sitten voidaan luoda kokonaan kuvittellisia ympäristöjä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Virtuaalitodellisuus

Joo kummalliseksi on tää maailma nykyään menny tietokoneiden ja internetin myötä, jotka kyllä osaksi helpottavat elämää, mutta tuovat muassaan myös paljon pahaa

Lue lisää

Millaista pahaa sitä nyt sitten tuodaan? Niinkuin sellaista, että ylläpidetään salasuhteita toisten seläntakana siellä virtuaalimaailmassa vai mtä tarkoitat? Sepitellään virtuaalisesti tarinoita pelaillen ihmisten kanssa, että todellisuudessa seurustellaan vaikka monen kanssa, mutta luodaan illuusio, että se toinen on ainokainen? Samalla tavalla sitä voi ajatella olevan siinäkin pahaa, että oikeassa elämässä on tapana tulla liian iholle toista silittelyllään. Tulla toisen reviirille, ottamalla aina hillopurkki toisen kädestä, kun muka paremmin löytää sen paikan sieltä hyllyltä.

fgffhfhfh kirjoitti:

Millaista pahaa sitä nyt sitten tuodaan? Niinkuin sellaista, että ylläpidetään salasuhteita toisten seläntakana siellä virtuaalimaailmassa vai mtä tarkoitat? Sepitellään virtuaalisesti tarinoita pelaillen ihmisten kanssa, että todellisuudessa seurustellaan vaikka monen kanssa, mutta luodaan illuusio, että se toinen on ainokainen? Samalla tavalla sitä voi ajatella olevan siinäkin pahaa, että oikeassa elämässä on tapana tulla liian iholle toista silittelyllään. Tulla toisen reviirille, ottamalla aina hillopurkki toisen kädestä, kun muka paremmin löytää sen paikan sieltä hyllyltä.

Lue lisää

Noh, kirjoituksesi oli sen verran tarkoitushakuinen, että etsipäs ny itse se hillopurkki ja googleta vaikka sanoilla internetin vaarat niin löytyy paljon tietoa siitä pahasta

fgffhfhfh kirjoitti:

Millaista pahaa sitä nyt sitten tuodaan? Niinkuin sellaista, että ylläpidetään salasuhteita toisten seläntakana siellä virtuaalimaailmassa vai mtä tarkoitat? Sepitellään virtuaalisesti tarinoita pelaillen ihmisten kanssa, että todellisuudessa seurustellaan vaikka monen kanssa, mutta luodaan illuusio, että se toinen on ainokainen? Samalla tavalla sitä voi ajatella olevan siinäkin pahaa, että oikeassa elämässä on tapana tulla liian iholle toista silittelyllään. Tulla toisen reviirille, ottamalla aina hillopurkki toisen kädestä, kun muka paremmin löytää sen paikan sieltä hyllyltä.

Lue lisää

Jonku on päättänyt pitää palstalla synkän roolin.
Ehkä erehdyn nytkin ja otan liian palstakohtaisesti, ja minun pitäisi ajatella että tuo ei ole mikään rooli palstalla, vaan oikeasti tuon ihmisen persoona... tapa ajatella.
Sen verran huuhaataa kuitenkin pitkin matkaa, että ehkäpä hän vasta harjoittelee. Tällä palstalla kun on hyvä harjoitella melkein mitä vain.
Taas yksi osoitus tämän netin haukutuimman palstan toimivuudesta... ;

Mutta eikö lahes kaikki ikavat ilmiöt mita netissa on ole netin ulkopuolellakin ?

Oli miten oli ma olen nyt siirtyny moderniin nettiaikaan vaikka en olis arvannu asioiden niin menevan, kun viela muutama vuosi sitten kun lahetin valokuvani sahköpostissa varoittelin kovasti ettei saa nayttaa kenellekaan eika menna minnekaan nettiin.
Mutta mieleni muuttui tan halvauksen takia, kun tajusin etta asia voi olla niinkinpain etta voisi olla hyva olla olemassa todistusaineistoa aidosta ulkonaöstaan jne.
Etta toista kertaa en voi halvaantua niin, ettei tieto sitten leviaisi siita nopeasti netissa oikein demonstroiduilla tarkoilla valokuvilla.

Nimittain ma en halvaantumattomana vaikuta mitenkaan "hullulle" , vaan olen fiksun oloinen ihminen.

Kerran joku auttaja mulle puhelimessa sanoi: "Vaik kyl sa ihan fiksulle kuulostat ?"
No mikahan on se syy epailla etten olis vaikka kuulostan ?

Ei ole koskaan kohta 50 vuoteen tullu ilmi mitaan semmoseen viittaavaa, etta ma valehtelisin (paitsi jatan joskus tietoisesti kertomatta asioita jos katson toisten ihmisten turvallisuudelle ja hyvinvoinnille sen olevan tarkeaa) , ja lisaksi viela kuulostan fiksulle, niin mikahan kumma siina on etta erityisesti mun puhetta pitaa epailla...

Monesti epaillaan varmaan ihan vaan siksi, etta ma olen niin rehellinen etta ma sanon etta mun puhetta on epailty. Ehka ihan vaan sen takia kuulija ajattelee sitten näin: "No onks siina sitten jotain kun epaillaan, vaikka kuulostaa ihan fiksulle ?"
Vaikkei ole mitaan seikkaa mihin se epaily perustuisi.

Ehka siina on se ryhmahenki, jos ihmiselle antaa mielikuvan useasta ihmisesta joka epailee, he ei uskalla olla se ainoa joka uskoo, vaikka se tuntuisi jarkevalle.
Toisaalta, jos painotan ketka kaikki on uskonu, niin todennaköisesti se seuraavakin kuulija uskoo. Mutta minusta tuo on ihan alytönta, koska mahan voisin periaatteessa omalla puheellani manipuloida sen uskooko se kuulija vai ei asian ihan mieleni mukaan. Ma en halua manipuloida, vaan haluan etta kuulija ajattelee itse ja tekee aivoillaan johtopaatöksensa.

Niin mulla on tapana kertoa asiat nain:

Nama ovat tiedossani olevat tosiasiat
Nama ovat seikat joita en tieda

Ja kertoa etta puolet ihmisista uskoo mun puhetta, puolet ei

Ja sitten kuulijan pitaa tehda johtopaatös...

Mun kasitykseni mukaan lopputuloksena on virhearvio jos ei ota huomioon ilmoittamiani tosiasioita tosiasioina...

Mutta useimmat ihmiset ei liene tottuneen ratkoa asioita noin, joten keskustelemisen olen kokenut varsin sekoittavaksi...

Ma olen hyvin tunteellinen, mutta tuosta ongelmanratkaisuvaiheesta ma en tykkaa tunnepohjaisena, vaan se on tehtava ensin logiikalla.
Sitten siihen voi lisata sympatian, empatian...

Noin ma ajattelisin jos maailma menis vahan enemman mun tavalla...

Sitte multa kysellaan etta miks pitas uskoa etta ne on tosiasioita mita ma sanon.
Tuntuu mulle tosi hankalalta. Mun mielesta tietenkin siksi etta muuten tulee virhearvio asiasta ja se etta arvio olis mahdollisimman paikkansapitava edistaa ongelmien ratkomista. Väärillä arvioilla todennäköisesti asiat menevat huonommaksi.
Ma en oikeen ymmarra mita jarkea tuommoisessa keskustelussa ylipaataan on.

Mietin tata siksi etta mietin etta kuinka selkiytan jalleen paani kirkkaaksi siita sekasotkuisesta ajatusviidakosta johon aivotoimintani paatyi paljon ihmisten kanssa keskustelemalla vuosikausia.

Monologi auttaa ajoittain...
siksi ma kirjotan sita paljon, ettei se viidakko niin sekoittaisi...
Ma voin sanoa etta mut olis puhuttu jo moneen kertaan ihan sekaisin, jos mä en olis suunnilleen koko elamani ajan kirjottanu monologia intensiivisesti.

Siksi ma en oikeen ole koskaan ymmartany sita miten keskusteleminen auttaa ...
Paaosin ma keskustelen siksi etta ma koen oloni vaikeaksi liiasta keskustelusta.
Ja avuksi tarjottaisiin lisaa ja lisaa keskustelua. Kauhea kokemus...

Joku muu sano mulle: Niin mutta liikkuuhan sulla nuo ranteet...
Valistan taalla nyt vahan etta halvaus ei ole valttamatta sita ettei mitaan liiku ollenkaan...

Tunteellisesti rankkaa on ollut se kun pitaa kaikkea niin kauheasti selittaa ja viela puolihalvaantuneena. Lahtien A:sta kaikki asiat. Mika on halvaus ? Mika on psykopaatti ? Miksi mua ei kiinnosta anteeksiantoneuvo ...
Mita ma olen ajatellu tehda tanaan...

Niin ma vahan puran sita kuormitusta nyt nain...

Hirveet maarat sepustusta asioista jotka ma koen voitavan sanoa yhdella lauseella: Ongelmani ovat halvaus ja psykopaatin manipuloiva vaikutus.
Kylla ma ymmartaisin ihan helposti jos joku sanois mulle tommosen lauseen.

Jos joku sanoo mulle sanan jonka sisallösta en ole kunnolla perilla, niin kylla mä yleensa sitten heti googlaan kunnolla monesta lähteesta...nykyaan kun on tammönen upea google...
jos en ole aivan halvaantunut...

Valitettavaa on etta tieto ainakin akkiseltaan vaikuttaa varsin rajoitetulta jos joutuu pitaytymaan suomen kielessa.

No mutta ma taas en osaa jotain muita asioita mita kaikki osaa...
Koitan menna harjoitteleen...

Viela yks. Olen kokenut etta jotenkin monen empatiakyky poikkeaa huomattavasti mun empatiasta kun esim. empaattisesti ehdotetaan halvaantuneen sopeuttamista halvaantuneeksi ennenkuin on yritettykaan parantaa tai kuntouttaa halvaantunutta.
Siina tulee se ristiriita, etta ainakin mulle se on tuntunut tunteellisesti aika julmalle ja silti mun pitas osottaa kiitollisuutta siita empatiasta jota mulle on suotu, niin se on sitten henkisesti rankkaa.
Voisiko ihmiset itse kuvitella itsensa halvaantuneeksi ?
Kumpaa haluaisitte kuulla :
Saisit psykologista terapiaa jossa saisit lapikayda tuota halvaantuneeksi muuttumista ?
vai
Kuntoutetaan kehosi takaisin liikkuvaksi ?
Ja tunnustelkaa mielikuvituksessanne milta nuo tuntuisi nuo lauseet.

poiuytrdfg kirjoitti:

Viela yks. Olen kokenut etta jotenkin monen empatiakyky poikkeaa huomattavasti mun empatiasta kun esim. empaattisesti ehdotetaan halvaantuneen sopeuttamista halvaantuneeksi ennenkuin on yritettykaan parantaa tai kuntouttaa halvaantunutta.
Siina tulee se ristiriita, etta ainakin mulle se on tuntunut tunteellisesti aika julmalle ja silti mun pitas osottaa kiitollisuutta siita empatiasta jota mulle on suotu, niin se on sitten henkisesti rankkaa.
Voisiko ihmiset itse kuvitella itsensa halvaantuneeksi ?
Kumpaa haluaisitte kuulla :
Saisit psykologista terapiaa jossa saisit lapikayda tuota halvaantuneeksi muuttumista ?
vai
Kuntoutetaan kehosi takaisin liikkuvaksi ?
Ja tunnustelkaa mielikuvituksessanne milta nuo tuntuisi nuo lauseet.

Lue lisää

"Siina tulee se ristiriita, etta ainakin mulle se on tuntunut tunteellisesti aika julmalle ja silti mun pitas osottaa kiitollisuutta siita empatiasta jota mulle on suotu, niin se on sitten henkisesti rankkaa."
Onko tuo tavallista, että ehdotetaan tuollaista?
Minusta vaan siinä tapauksessa, että on jotain sellaista estää parantumasta. Toisaalta, ihan vanhoillakin ihmisillä esiintyy paranemista paljonkin.
Ja mikäli minä olen tuollaista esittänyt, niin ei tarvitse olla kiitollinen sellaisesta "empatiasta", joka nyt tässä minun tapauksessani on ollut kyllä puhdasta tietämättömyyttä asiasta. Toisaalta tuon "hutin" jälkeen olen paljon valaistunut sinun tapauksessasi, kun ensin en meinannut saada mitään selvää ollenkaan mistä on kyse.
Itse tässä mietin muutamien yllättävien ja haittaavien kipujeni kanssa, että annanko noiden vaikuttaa tekemisiini ja tulevaisuuden suunnitelmiini, ja jos annan niin miten. Kas kun ikäpeikko tekee temppujaan ja keho siinä myötä... Eli sopeudunko jossain määrin ja luovun jostain tärkeästä koska en ole enää nuori, vai mitä teen. Selvää on, että kehon huolto vie aikaa. Mutta kuinka pajon aikaa sen annan viedä, on minun iso kysymykseni. Olen tehnyt kompromisseja, että olen saanut muutakin tehtyä kuin jumpattua, joka jumppaaminen vie aikaa...
Mutta sanottakoon, että tärkeitä toimintoja haittaavien lihasvaivojen parantamiseksi ei ajalla ole ylärajaa. Käytän tietenkin aikaa runsaasti, jos iso selkälihas temppuilee.

On hyvin yleista kummallinen empatia.
no mulla temppuili kaikki, hankalimpia oli hengityslihakset ja silmalihakset ja paan kaantaminen. ja selkaranka meni hieman kieroon. silmat on parantumassa vasta viimeisena. Parin viime viikon aikana en enaa juurikaan ole nayttänyt kierosilmaiselle. Siis mulla on ollut erittain outo vammautuminen ja kylla se vaan niin on etta totta se on vaikka niin kummallinen keissi onkin. Mutta aina joskus jollein näitä tämmösiä poikkeuksellisiakin tulee.

Onko_tuo kirjoitti:

"Siina tulee se ristiriita, etta ainakin mulle se on tuntunut tunteellisesti aika julmalle ja silti mun pitas osottaa kiitollisuutta siita empatiasta jota mulle on suotu, niin se on sitten henkisesti rankkaa."
Onko tuo tavallista, että ehdotetaan tuollaista?
Minusta vaan siinä tapauksessa, että on jotain sellaista estää parantumasta. Toisaalta, ihan vanhoillakin ihmisillä esiintyy paranemista paljonkin.
Ja mikäli minä olen tuollaista esittänyt, niin ei tarvitse olla kiitollinen sellaisesta "empatiasta", joka nyt tässä minun tapauksessani on ollut kyllä puhdasta tietämättömyyttä asiasta. Toisaalta tuon "hutin" jälkeen olen paljon valaistunut sinun tapauksessasi, kun ensin en meinannut saada mitään selvää ollenkaan mistä on kyse.
Itse tässä mietin muutamien yllättävien ja haittaavien kipujeni kanssa, että annanko noiden vaikuttaa tekemisiini ja tulevaisuuden suunnitelmiini, ja jos annan niin miten. Kas kun ikäpeikko tekee temppujaan ja keho siinä myötä... Eli sopeudunko jossain määrin ja luovun jostain tärkeästä koska en ole enää nuori, vai mitä teen. Selvää on, että kehon huolto vie aikaa. Mutta kuinka pajon aikaa sen annan viedä, on minun iso kysymykseni. Olen tehnyt kompromisseja, että olen saanut muutakin tehtyä kuin jumpattua, joka jumppaaminen vie aikaa...
Mutta sanottakoon, että tärkeitä toimintoja haittaavien lihasvaivojen parantamiseksi ei ajalla ole ylärajaa. Käytän tietenkin aikaa runsaasti, jos iso selkälihas temppuilee.

Lue lisää

Kiitos muuten kommentista, koska ma olen jo vuosikausia ihmetellyt, etta eikö ihmiset tieda, vai tietaa mutta muuten vaan puhuu niin kummallisia...
ja mun on tosi vaikea aina saada selville etta kummasta on kyse ja auttaisko lisaselittaminen vai ei...
Ma en osaa arvioida koska pitas selittaa lisaa ja koska ei.
Oon saanut kokemuksia kumpaankin suuntaan:
Jos joku ei ymmarra heti turha selittaa koska ei ala ymmartaa koskaan
ja toisaalta etta pitais varmaan sanoa suorempaan kun absurdeilta tuntuu jonkun kommentit.
Mietin tatakin, etta sopiikohan tuota empatiaviestiani kirjottaa, kun joku taallakin palstalla oli sen tapaista kirjoittanut, kun ei aavistustakaan mista se johtui. Ok tassa tapauksessa se selvensi asiaa.
mulla ei ole kovin hyva empatia tammösia tietamaan
Mutta mulla on hyva empatia kun joku selittaa omaa asiaansa erityisesti mulle.
Siis jos olen ymmartajan roolissa siina ja han selittaa mulle kokemustaan sillon olen erittain empaattinen .
Mutta ma en osaa olla empaattinen kovin hyvin siina etta mita mun "auttajat" tai neuvojat oikein kokee.

Itseasiassa ma kerran tapasin parikymppisena oikean psykologin, han tuli sillon siihen tulokseen etta hanen mielestaan mulle olis sopinut jonkinlainen opettajan ammatti. siina mielessa totta etta kun ma olen ollut ikaankuin opettajan roolissa joissain elamantilanteissa, niin minusta on sillon tykatty yleensa.
Mutta autettavan roolissa mä olen varmaan jotenkin aika huono. En vaan ymmarra niita auttajia.

Mutta kasvot ja silmat on ilmeettömat myös halvaantuneena.

Olet oikeassa tuossa empatiassa, mutta luin etta empaattinen ja empaatti ovat viela hyvin kaukana toisistaan silla empaatilla se menee hyvin pitkalle ja usein niin etta hanen on enaa vaikea tunnetasolla erottaa itseaan siita toisesta edes .
Han ei siis pelkastaan ole empaattinen vaan saattaa melkein muuttua tuoksi toiseksi ihmiseksi ikaankuin ja jopa tahtomattaankin koska on energioille niin herkka...

Mutta taiteessa empaatikon vahan liiallisuuksinkin menevasta elaytymiskyvysta on hyötya.

Tuli muuten mieleen etta empaatikko on varmaan erityisen altis tukholman syndroomalle.

Joo mut ma lopetan koska mun juttu ei todellakaan lopu jos ma en sita tietoisesti lopeta. Kun ainakan tulee uusi assosiaatio edellisesta...

Ai niin joo yhteenlaskutoimituksen viestiin liittyen viela, etta kylla varsinkin halvaantuneena on varsin nettiriippuvainen mutta ihan soin sen itselleni. Jos kehossa ei suurinpiirtein voi olla, niin kylla sita elaa virtuaalimaailmassa mielellaan siina odotellessa etta keho heraisi eloon.
Enka ma halvaantuneena oikein vaikkapa konkreettista romanssia kaipaillut. Tuli mieleen otsikko kirjalle: Hyisevän halvaantunut romanssi,

Mutta nyt olisi tosiaan mielekasta menna jumppaamaan liian netin tilalta...

Tiedät itse parhaiten oletko missä asiassa alussa, missä pitkällä ja missä jo voitonpäällä.
Mutta kun ilmestyy uudelle areenalle voi tietenkin itse esitellä itsensä niinkuin haluaa. Minäkin esittelen itseni täällä silloin tällöin parhaaksi katsomallani tavalla aivan uudestaan. Syystä palstalle tulee joku joka ei "tunne" ketään ja kuvittelee sitten keskustelevansa viherikön kanssa... Esittelyyni sisältyy "osaamiseni" pähkinänkuoressa ;D

Sitten vielä vastuuttaisin sinua itesäsi omasta toiminnastasi.
Kieltämättä tuntuu vähän siltä että tulit palstalle ja otit paikkasi pitkän selostuksen kautta, hyvin pitkän...
Vaikka on rohkea väite, niin väitän että minä kykenen tiivistetympään esitystapaan.
Jos tuo on sinun tapasi esitellä itseäsi niin sitten se on. Luultavasti sinulla on ollut tarve sille. Ehkä itse tuossa samassa saat sitä kaipaamaasi aivovoimistelua...?
Mutta tiivistä sanomasi ihmeessä jos se suinkin on sinulle mahdollista.

BirdOfIllOmen kirjoitti:

Tiedät itse parhaiten oletko missä asiassa alussa, missä pitkällä ja missä jo voitonpäällä.
Mutta kun ilmestyy uudelle areenalle voi tietenkin itse esitellä itsensä niinkuin haluaa. Minäkin esittelen itseni täällä silloin tällöin parhaaksi katsomallani tavalla aivan uudestaan. Syystä palstalle tulee joku joka ei "tunne" ketään ja kuvittelee sitten keskustelevansa viherikön kanssa... Esittelyyni sisältyy "osaamiseni" pähkinänkuoressa ;D

Lue lisää

No ma en osannu, koska itsellani ei ole ollut tapana koskaan olettaa ihmisia tyhmiksi jos he eivat esittele jotain osaamista.

Sitten_ kirjoitti:

Sitten vielä vastuuttaisin sinua itesäsi omasta toiminnastasi.
Kieltämättä tuntuu vähän siltä että tulit palstalle ja otit paikkasi pitkän selostuksen kautta, hyvin pitkän...
Vaikka on rohkea väite, niin väitän että minä kykenen tiivistetympään esitystapaan.
Jos tuo on sinun tapasi esitellä itseäsi niin sitten se on. Luultavasti sinulla on ollut tarve sille. Ehkä itse tuossa samassa saat sitä kaipaamaasi aivovoimistelua...?
Mutta tiivistä sanomasi ihmeessä jos se suinkin on sinulle mahdollista.

Lue lisää

No tosiaan taa on ollut mulle halvaantuneen aivojumppaa, eika mikaan mahdollisimman hieno esitys. Olen pahoillani etten paljon ole yleisöä tassa huomioinut.
Ma osaan esiintya hienomminkin etenkin kun en ole halvaantunut.
Ja osaan ma tiivistaa sen asiani yhteen lauseeseen, mutta kun ihmisille ei kelpaa tiivistetyt lauseet. He luulee mun ne lauseet tuulesta temmanneen jonain heittona vaan, eika ymmarra etta se on satojen sivujen selostusten tiivistys. Ei usko vaikka sanoisin asian olevan niin.
Ma taas valitettavasti en ymmarra ihmisia jotka puhuu mita sattuu heittoja.,

Tuntuu etta nyky-yhteiskunnassamma pidetaan lahes epanormaalina etta ihmisella olisi oikeasti "heittojensa" takana laaja sisaltö.

Jos ma vaan sanon, etta kylla mulla on, saan vaan jotkut naurut toisesta suupielesta.
Mutta taa mun selostus taalla ei ole viela edes mikaan pitka. Mulla on monia muitakin aiheita joista pystyn kirjoittaan yhta pitkia selostuksia.

Pahoitteluni siita etten taman tekstini eteen ole nahnyt vaivaa ollenkaan vaan olen vaan antanu aivojen luonnollisesti pulputtaa. Tekstin hiominen on sitten toinen asia, se on kuin työta.
Valilla olenkin ollut pahoillani kun olisin halunnut huomioida lukijoitani eri tilanteissa paremmin luomalla heille laadukkaampaa tekstia luettavaksi.
Mutta ma en tan hermostovauriojutun takia ole voinu kayttaa voimavarojani siihen.
Se on ehka yksi syy etta mulla on menny valeja ihmisten kanssa poikki, kun he ei voi ymmartaa miksi pulputan näin. Ymmarran etta se voi tuntua jopa epakohteliaalle, mutta ma tiedan ettei se johdu siita etta olisin ollut sydamessani epakohtelias.

Siis ma olen tietoinen hieman erikoisesta kirjoitustyylistani, enka tee sille mitaan, tuosta syysta...

Ma olin halvaantunu pahasti, kukaan ei ole auttanu mua, miksi mun pitais pystya tuottaan silti heille taydellista tekstia.

poiuytrdfg kirjoitti:

No tosiaan taa on ollut mulle halvaantuneen aivojumppaa, eika mikaan mahdollisimman hieno esitys. Olen pahoillani etten paljon ole yleisöä tassa huomioinut.
Ma osaan esiintya hienomminkin etenkin kun en ole halvaantunut.
Ja osaan ma tiivistaa sen asiani yhteen lauseeseen, mutta kun ihmisille ei kelpaa tiivistetyt lauseet. He luulee mun ne lauseet tuulesta temmanneen jonain heittona vaan, eika ymmarra etta se on satojen sivujen selostusten tiivistys. Ei usko vaikka sanoisin asian olevan niin.
Ma taas valitettavasti en ymmarra ihmisia jotka puhuu mita sattuu heittoja.,

Lue lisää

Kerron sulle totuuden. En ole lainkaan kiinnostunut itseni esittamisesta taalla, enka edes mistaan paikasta missaan, siksi en niin piittaa siita milta ma naytan tai vaikutan. Ma olin ennen ihan nätti älykäs nainen ja olen tuossa muutaman vuoden ilmennyt mita oudommassa olemuksessa ja mita oudoimmissa oireissa, Joten en ole kovin turhamainen siita milta ma vaikutan.

Ma vaan aloin kirjottaa tanne mulle tavanomaista monologiani siina kaikki. Ihan vahingossa tuli otettua jotain paikkaa jos niin on kaynyt.

Ma alotin tallasen pitkan monologin jo ennen taysi-ikäisyyttä...

Niin tuleehan siina sitten aika pitkat monologit kolmessakymmenessa vuodessa.
Niin tuota semmonen keskusteluapu jossa niinku vahan aloitellaan jotain juttua niin tuota niin ma en koe olevani niin alussa...
Enka ma millaan jaksa selittaa kelleen kolmenkymmen vuoden mittaista monologia, eika kukaan ehtisi kuunnellakaan. Ja jos mun on se hillittöman pitka monologi tiivistettava huippulaatuiseksi luettavaksi, niin sitten silla työlla kirjotan kirjan enka anna tuotostani nettipalstalle enka kelleen "auttajalle" ilmaiseksi.

Ja katsokaas kun tassa kaikessa on juuri hamaavaa se etta ma olen alunperin huomattavasti kyvykkaampi ihminen kuin missa hahmossa olen joutunut muutama vuotta olemaan.
Ja ihmiset on vissiin pihalla tan ilmiön kanssa.
Joku vieras ei usko mun koskaan kyvykas olleenkaan.
Ja koska kun olin nuori ja ihan fiksu ja natti minusta leviteltiin paljon valejuoruja.
Niin nyt taa halvaantuminen sai asiat nayttamaan silta kuin ne valejuorut olisikin totta, etta mahan olenkin ihan outo.
Mutta siis en ma oikeesti ollu ennen tata halvaantumista. taa halvaantuminen johtuu ihan muusta satunnaisesta ulkoisesta syysta.

Mutta en taida kirjottaa enempaa ettei koko "kirjasarjan" (jota tuskin koskaan kirjoitan koska mulla on tarkeempaa tekemista) juoni paljastu...

Olen lukenut ja analysoinut jo koko kirjasarjan aikapäiviä sitten. Valitettava nuoruus sulla. mun pari naapuria oli samassa koulussa kanssani aikoinaan, eikä musta kyllä ikinä juoruttu :) Aika yksinkertaisia ajattelukyvyltään nuo naapurit, kun ei muista perheeni rikoshistoriaa :D Satakunnassa soppaa hämmentelevää noita-akkaakaan en valeanopikseni aio ottaa. Häivähdyksen poiuytredfin aaveesta näin maanantaina steniuksenkadulla, pitkäaikaisessa valkoisessa pakussa. Ukkelin seurassa, joka on tallentunut Pasilassa kameraan kesäkuussa. Taksit poiu sisälläkin käväistä.. Ootte Te varsin älykkäitä narsisteja :)

Mun taytyy varmaan nyt lopettaa palstailu sen takia :)
Siis kun en halua kertoa kertomuksen juonta enempaa.

Taas tuli se lahtemisen tunne . saa nahda kestaakö se vai ei

Aijjaa.com kirjoitti:

Olen lukenut ja analysoinut jo koko kirjasarjan aikapäiviä sitten. Valitettava nuoruus sulla. mun pari naapuria oli samassa koulussa kanssani aikoinaan, eikä musta kyllä ikinä juoruttu :) Aika yksinkertaisia ajattelukyvyltään nuo naapurit, kun ei muista perheeni rikoshistoriaa :D Satakunnassa soppaa hämmentelevää noita-akkaakaan en valeanopikseni aio ottaa. Häivähdyksen poiuytredfin aaveesta näin maanantaina steniuksenkadulla, pitkäaikaisessa valkoisessa pakussa. Ukkelin seurassa, joka on tallentunut Pasilassa kameraan kesäkuussa. Taksit poiu sisälläkin käväistä.. Ootte Te varsin älykkäitä narsisteja :)

Lue lisää

En ymmartanyt mitaan . Ma en ole kaynyt missaan kaupungilla moneen vuoteen.

Mutta hyvaa jatkoa, kun mun jatkosarja loppunee...

poiuytrdfg kirjoitti:

No ma en osannu, koska itsellani ei ole ollut tapana koskaan olettaa ihmisia tyhmiksi jos he eivat esittele jotain osaamista.

Ymmärrän pointtisi tuossa tyhmyyskysymyksessä. Yllättäin vain nyt kun on kyse näin erikoisesta asiasta kuin narsismista ja meistä itsestämme omine persooninemme ja ongelminemme niiden narsistiemme kanssa kamppailemassa, niin koen että asiat ovat niin complicated että kyse ei todellakaan ole piiruakaan kenenkään tyhmyydestä jos ei tiedetä missä se uhri menee... Niin nämä on vähän toisen tason kysymyksiä kuin jos puhumme jostain hyvin arkisesta ja normaalimmista asioista, missä ei näitä narsisteja ole osallisina.

Aijjaa.com kirjoitti:

Olen lukenut ja analysoinut jo koko kirjasarjan aikapäiviä sitten. Valitettava nuoruus sulla. mun pari naapuria oli samassa koulussa kanssani aikoinaan, eikä musta kyllä ikinä juoruttu :) Aika yksinkertaisia ajattelukyvyltään nuo naapurit, kun ei muista perheeni rikoshistoriaa :D Satakunnassa soppaa hämmentelevää noita-akkaakaan en valeanopikseni aio ottaa. Häivähdyksen poiuytredfin aaveesta näin maanantaina steniuksenkadulla, pitkäaikaisessa valkoisessa pakussa. Ukkelin seurassa, joka on tallentunut Pasilassa kameraan kesäkuussa. Taksit poiu sisälläkin käväistä.. Ootte Te varsin älykkäitä narsisteja :)

Lue lisää

Sin myös. Jotain outoa siinä että kuvittelet tuntevasi jonkun palstailijan noin vain...
Ehkä hermolepoa myös sinne ja lekuri voisi sinuakin hetken kuunnella.
Take it easy.

poiuytdfg kirjoitti:

Ja katsokaas kun tassa kaikessa on juuri hamaavaa se etta ma olen alunperin huomattavasti kyvykkaampi ihminen kuin missa hahmossa olen joutunut muutama vuotta olemaan.
Ja ihmiset on vissiin pihalla tan ilmiön kanssa.
Joku vieras ei usko mun koskaan kyvykas olleenkaan.
Ja koska kun olin nuori ja ihan fiksu ja natti minusta leviteltiin paljon valejuoruja.
Niin nyt taa halvaantuminen sai asiat nayttamaan silta kuin ne valejuorut olisikin totta, etta mahan olenkin ihan outo.
Mutta siis en ma oikeesti ollu ennen tata halvaantumista. taa halvaantuminen johtuu ihan muusta satunnaisesta ulkoisesta syysta.

Mutta en taida kirjottaa enempaa ettei koko "kirjasarjan" (jota tuskin koskaan kirjoitan koska mulla on tarkeempaa tekemista) juoni paljastu...

Lue lisää

"Mutta en taida kirjottaa enempaa ettei koko "kirjasarjan" (jota tuskin koskaan kirjoitan koska mulla on tarkeempaa tekemista) juoni paljastu... "
Minulla tuollainen samanlainen ajatus joskus käynyt mielessä, että kirjan tahtoisin tästä kirjoittaa. Nyt minulla sellainen olo, että narsismi on arkipäiväistynyt huomattavasti niistä ajoista kun minäkin sanaan ensikertaa törmäsin. Se että olen tarinaani koostanut ja puinut eri puolilta, on tuonut ainostaan lisää koottavaa materiaalia, jos joskus otan ja tempaisen täydet sivulliset tästä asiasta. Minusta minulla vieläkin riittämätön näkökulma, että voisin kirjaa alkaa kirjoittamaan. Tämän asian pitäisi kristallisoitua vielä enemmän ja pitäisi löytyä punainen lanka, mikä olisi kirjan juoni.
Nyt narsisti pilaa juoneni jo sillä, että oikeasti on niin mitätön ihminen, että ei se jaksa innostaa ja motivoida kirjan kirjoittamiseen. Joten lähtökohta kirjan kirjoittamiseen puuttuu kokonaan. Miksi ihmeessä kirjoittaisin tästä kirjan. En enää ole maailman innokkain varoittajakaan tässä asiassa, kun tuntuu että jokaisen on tämä elämänkoulu itse käytävä kumminkin.
Toki avaan omaa asiantuntemuksen arkkuani silloin kun tuntuu että siitä voisi olla hyötyä jollekin.
Oot poiju lähtenyt niin monta kertaa, että en nyt tässä sulle mitään kummempia jatkoja toivottele sen takia.
Mutta jaksamista siten, että pysyttele vain sen verran yleisellä tasolla ja pidä ja muuta yksityiskohtia sen verran että se anonyymiys todellakin pysyy. Se on hyvin tärkeää. Ehkä pysyt palstalta poissa epävarmuutesi ajan ja keräät voimia.
Tsemppiä toivotan.

Minulla_ kirjoitti:

"Mutta en taida kirjottaa enempaa ettei koko "kirjasarjan" (jota tuskin koskaan kirjoitan koska mulla on tarkeempaa tekemista) juoni paljastu... "
Minulla tuollainen samanlainen ajatus joskus käynyt mielessä, että kirjan tahtoisin tästä kirjoittaa. Nyt minulla sellainen olo, että narsismi on arkipäiväistynyt huomattavasti niistä ajoista kun minäkin sanaan ensikertaa törmäsin. Se että olen tarinaani koostanut ja puinut eri puolilta, on tuonut ainostaan lisää koottavaa materiaalia, jos joskus otan ja tempaisen täydet sivulliset tästä asiasta. Minusta minulla vieläkin riittämätön näkökulma, että voisin kirjaa alkaa kirjoittamaan. Tämän asian pitäisi kristallisoitua vielä enemmän ja pitäisi löytyä punainen lanka, mikä olisi kirjan juoni.
Nyt narsisti pilaa juoneni jo sillä, että oikeasti on niin mitätön ihminen, että ei se jaksa innostaa ja motivoida kirjan kirjoittamiseen. Joten lähtökohta kirjan kirjoittamiseen puuttuu kokonaan. Miksi ihmeessä kirjoittaisin tästä kirjan. En enää ole maailman innokkain varoittajakaan tässä asiassa, kun tuntuu että jokaisen on tämä elämänkoulu itse käytävä kumminkin.
Toki avaan omaa asiantuntemuksen arkkuani silloin kun tuntuu että siitä voisi olla hyötyä jollekin.
Oot poiju lähtenyt niin monta kertaa, että en nyt tässä sulle mitään kummempia jatkoja toivottele sen takia.
Mutta jaksamista siten, että pysyttele vain sen verran yleisellä tasolla ja pidä ja muuta yksityiskohtia sen verran että se anonyymiys todellakin pysyy. Se on hyvin tärkeää. Ehkä pysyt palstalta poissa epävarmuutesi ajan ja keräät voimia.
Tsemppiä toivotan.

Lue lisää

Olen kokenut hyvin samansuuntaisesti tuon kirjankirjoittamisasian.
Ihmiset sanookin semmosia lauseita, etta ne kuulostais mauttomilta kirjassa.
Ja just se etta kun jatkoa ja lisakoottavaa tulee koko ajan lisaa, niin ei oikein tieda mika se paajuoni siina olis.

Mut joo ma yritan paasta taas taiteentekoonpain takas...
Ja unohtaa naita juttuja vahan...

Ymmärrän_ kirjoitti:

Ymmärrän pointtisi tuossa tyhmyyskysymyksessä. Yllättäin vain nyt kun on kyse näin erikoisesta asiasta kuin narsismista ja meistä itsestämme omine persooninemme ja ongelminemme niiden narsistiemme kanssa kamppailemassa, niin koen että asiat ovat niin complicated että kyse ei todellakaan ole piiruakaan kenenkään tyhmyydestä jos ei tiedetä missä se uhri menee... Niin nämä on vähän toisen tason kysymyksiä kuin jos puhumme jostain hyvin arkisesta ja normaalimmista asioista, missä ei näitä narsisteja ole osallisina.

Lue lisää

En tarkoita edelleenkaan etta ihmiset tyhmia olisi koska en tykkaa edes olettaa ketaan tyhmaksi, koska itse koin sen tuskan älyni aliarvioinnista koko nuoruuteni ajan niin en kenellekaan halua aiheuttaa vastaavaa karsimysta.
Mutta jos joku ei voi ymmartaa mitaan asiastani ihan mielekkaasta syysta, eika voi uskoa jos itse selitan, niin mita jarkea on keskustella ?

Monologi on sillon toimivampi :)

Ja tosiaan minulla ei ole mitaan tekemista kenenkaan taman palstan ihmisten tai elamantapahtumien kanssa.

Hyvä asenne, mutta usko pois. Kukaan ei täällä puhu sinusta.
Sinulla ehkä vähän jotain stressiä liikaa. Otapa rauhallisemmin ja käy oikeasti vaikka lekurilla paikallisessa. Hiukan psykoosin oiretta pukkaa, jos kuvittelet että juuri sinusta puhutaankin.
Mutta pääasia nyt olsi että lepäilisit.
Täällä monta kirjoittajaa ja omista kokemuksistamme kirjoitamme, anonyyminä.