Eikö AVIO-OIKEUS takaa sen ett omaisuus

Linkkaamallasi uutisella ei ole minkäänlaista tekemistä kysymyksesi kanssa, koska uutisen pariskunnan molemmat osapuolet ovat edelleen elossa. Eikä mitään avioeroakaan ole ollut.

Kuten uutisessa todetaan, toisin kuin monet uskovat, omaisuus ei jotenkin maagisesti muutu avioliitossa yhteiseksi. Omaisuus on sen, kenen nimissä se on.

Tasinko on asia erikseen,yleensä se köyhempi osapuoli saa rikkaammalta jotain,lähtökohtaisesti fifty fifty omaisuus menee.

Ei se aivan noin mene kuin olet käsittänyt.

1) Kyseisessä asiassa ei ole kysymys omaisuuden osituksesta (avioliiton päätyttyä eroon tai kuolemaan), vaan siitä, mitä kumpainenkin avioliiton aikana omistaa.

Sitä paitsi, jos talo olisi aviomiehen, sen omistus ei osituksessa lähtökohtaisesti menisi puoliksi. Avio-oikeus tarkoittaisi sitä, että talo osituslaskelmassa otettaisiin huomioon miehen varoina. Lähtökohtaisesti varakkaampi osapuoli antaa omastaan t a s i n k o a köyhemmälle osapuolelle niin paljon, että yhteenlaskettu nettovarallisuus täten puolittuu. Nyt po. tapauksessa, jos vaimo olisi täysin varaton, vaimo saisi tasinkona puolet miehensä varaoista. Jos taas vaimolla olisi varoja, ne kerrotulla tavalla pienentäisivät tasingon määrää.

Jos vaimo - kuten nyt ilmeistä on - kuolisi ennen varakkaampaa miestään, mies voisi osituksessa lesken ns. tasinkoprivilegiin vedoten kieltäytyä antamasta omaisuuttaan tasinkona vainajan kuolinpesälle.

2) Avioliitossa kumpainenkin puoliso - avioliiton kestosta riippumatta - omistaa oman omaisuutensa, niin talon kuin rahavaransa. Pankkitiliin annettu käyttöoikeus ei tarkoita, että käyttöoikeuden haltija olisi tilin varojen yhteisomistaja.

Avio-oikeus ei ole omistusoikeutta. Avio-oikeus realisoituu omaisuuden osituksessa ja antaa ehkä oikeuden saada toisen omaisuutta em. tasinkona.

3) Kyseisessä tapauksessa (paremmin kerrottu Taloussanomissa http://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005296453.html?ref=rss.) talo kauppakirjan mukaan oli ostettu molempien puolisoiden nimiin, mutta tontin vuokrasopimus oli rekisteröity vain miehen nimiin. Sittemmin mies oli verotuksessa merkinnyt itsensä talon 1/1 omistajaksi.

Kun siis talo oli yhdessä ostettu yhteiseen lukuun puolisoiden asunnoksi, se ei muutu miehen yksin omistamaksi sillä, että tontin vuokrasopimus on miehen nimissä ja tämä on verotuksessa merkinnyt itsenä omistajaksi. Näin ennen vanhaan käytännössä usein tapahtui, kuten professori Urpo Kangas kertoo. Tällainen väärä olettama voidaan kuitenkin oikaista - kuten omassa praktiikassanikin on tapahtunut - selvittämällä, mikä puolisoiden tarkoitus taloa ostettaessa oli ollut (minkä jo kauppakirjakin osoittaa). Taloussanomat:

"Omakotitalossa äidillä on nyt pienet mahdollisuudet päästä yhteisen kodin toiseksi omistajaksi.

Hän löysi laatikoiden pohjalta talon alkuperäisen kauppakirjan vuodelta 1975. Kauppakirjassa on molempien vanhempien nimet ja allekirjoitukset.

Nyt äiti hakee oikaisumenettelyllä vahvistusta, että talo on hänenkin. Muotka on kuullut, että tapauksia on muitakin, että tuohon aikaan naimisiin menneet pariskunnat luulevat usein, että kaikki on yhteistä, vaikka nimiä ei ole papereissa.

Kankaan mukaan naiset ovat olleet usein ”sinisilmäisiä”.

– Vanhan patriarkaalisessa maailmassa omaisuutta hankittiin miehen nimiin, vaikka omaisuutta hankittiin yhteisestikin, Kangas vahvistaa."

Normaalistihan po. tapauksessa, ilman maistraatin innokasta viranhaltijaa ja mahdollista ulkopuolista määrättävää miehen edunvalvojaa, ei olisi juuri merkitystä sillä, omistaako talon mies yksin vaiko puolisot yhdessä. Edunvalvojia on kuitenkin moneksi, ja hankala edunvalvoja voisi, vaimon kuoltua, vedota lesken tasinkoprivilegiin ja sen myötä suurestikin hankaloittaa leski-isän ja lasten asiallistakin yhteydenpitoa ja omaisuusasioiden järkevää hoitamista. Siksi voisi olla hyvä, että omistusasia oikaistaisiin siten, että talon omistavat puolisot yhdessä 50 - 50, jolloin taloasiasta vaimon kuoltua päättäisivät yhdessä leski/lesken edunvalvoja ja äidin oikeudenomistajat.