Anoreksia ja seurustelu

Olen 19-vuotias anoreksiasta ja bulimiasta toipuva tyttö. Haluan jättää tämän kentän vaan kaikille TERVEILLE seurustelukumppaneille jonka tyttö-/poikaystävä sairastaa jonkintyyppistä syömishäiriöö.
- Älä pelkää sanoa suoraan jos sairas on laihtunut tai näyttää luurangolta. Oikeasti. Sanokaa. Se. Suoraan. Seurustellessa kumppani on se kehenkä luotetaan eniten, ja jos tilanne on paha se pitää saada selville ja yrittää parantua. Ei mitään paskaa siitä "oot täykky just tommosena" jos kumppanin pitäis nostaa painoa se on kuin kirveen iskis selkään ja sanois "älä liho enää yhtään"

- PAKOTA sairas syömään. Sairas haluaa oikeasti syödä mutta sairaus ei anna lupaa, tässä tilanteessa kumppanin tulee nousta esiin, sanoa sairaudelle että nyt syödään, mä tiedän että henkilö 1 haluaa sitä kuitenkin vaikkei sitä uskalla myöntää
Aluksi voi tuntua että henkilö 1 on kovin vihainen sulle siitä että pakotit hänet syömään - tosiasiassa se on vaan yksi oire ja se menee ajan myötä ohi ja sen jälkeen olette taas askeleen lähempänä tervettä elämää

- Älä paasaa laihdutuksesta tai kuinka vaatteet on tiukkoja tms yritä välittää kehopositiivisuutta itsesi kautta sairaalle

- Syö, muistuta ja syö ja käske syödä

- On kyllä aivan hemmetin raskas syömishäiriöä sairastavan kumppanin elämä, sillä silloin se sairaus on yhtälailla osa hänenkin elämää.

Mun suhde loppui sen takia kun kumppani ei osannut eikä enää jaksanut taistella sairautta vastaan. Te, älkää oikeasti antako periksi sairaudelle,