Vanhaan palaamista, kannattaa kyllä lukea.

Muutama vuosi sitten, kun palstalla kävi kuohunta, tallensin koko keskustelun ja nyt löytyi omasta arkistosta seuraava puheenvuoro.

ejk.
19.10.2005 07:54
Olemme kuin kuohuvassa koskessa
Kuin ääriään myöten täynnä oleva virta, kuohuvat nämä sivut.
Suvantoisia paikkoja ei paljon näy, ei vaikka kuinka mutkan taaksekin yrittää tuijottaa.
Pyörteissä ajelehtien ei aina ehdi katsoa menosuuntaansa kovin tarkkaan.
Pinnan kuohuissa piilee haavoittavia esineitä jotka viiltävät haavoja osuessaan, ne kirvelevät ja tulehtuvat, ne vuotavat ja arpeutuvat, riippuen omasta vahvuudestamme.

Vaikka kuinka yritämme löytää oman paikkamme, oman kantavan aaltomme, me vain olemme kuin kalaparvi syöksymässä koskeen ja kosketuksia emme voi välttää.
Osaammeko koskettaa hipaisten herkästi, kolhaisemmeko ohimennen hieman kovemmin, vai yritämmekö väistää ja olla välittämättä vaikka joissain paikoissa tuntuu olevan kovempi virta ja vesi vähissä.
Koskea ei olisi ilman pohjan kiviä. Kosken kuohuja ei ilman virtaavaa vettä, ja koska virta vie meitä, sattuu joskus eteen pyörteitäkin.

Paha tapa on työntää toinen pyörteeseen ja nauttia kun hänellä on vaikeaa, mutta jos liian moni alkaa siitä pyörteestä pois auttamaan, syntyy vain uusi pyörre ja kierre jatkuu.
Pian ei koko virrasta löydy asemaansa tyytyväistä, kaikista on tullut toisiansa vastaan taistelijoita, tai, koko ryhmä kulkee liian kovalla vauhdilla eikä edes huomaa; Onhan täällä muitakin, myötä-, ja vastavirrassa, samoilla laineilla.

Yritetään pysyä pinnalla hyvillä tavoilla, keräämättä lisää kiviä koskeen, koko jokihan on pelkkä haiseva lammikko, jos vesi ei pääse vaihtumaan.