90-luvun lopussa Ford toi markkinoille uuden automallin, jonka ajettavuutta ja ohjausta luukutettiin ihan täysillä kaikissa autolehdissä. Oli syntynyt täyden kympin ajettavuus: Ford Focus.
Tämän jälkeen myös Volkswagen teki läksynsä hyvin ja Volkkarien arvosanat ajettavuudesta nousivat yhdeksikköön. Japanilaiset ja korealaiset sen sijaan eivät tehneet elettäkään korjatakseen ajettavuuttaan.
Focus jäi kuitenkin ajettavuuden ikoniksi ja mm. Tekniikan Maailman rengastestien luottoautoksi. Eräässä autovertailussa Focuksen ohjauksen kerrottiin antavan jopa liikaa informaatiota. Toisessa todettiin, että "tällaisia ohjauksia ei kohta enää valmisteta".
Myöhemmin autovalmistajat (ikävä kyllä) siirtyivätkin pienemmän kulutuksen takia sähköisiin ohjaustehostimiin ja ajettavuuden kulta-aika oli ohi. Tämä kehitys teki jo ennestään surkeista japanilaisista ja korealaisista jo suorastaan ikäviä ajaa.
Myös alustapuolella on tehty takapakkia: Focuksessa käytetyn hienon monivarsituennan sijaan monet autovalmistajat käyttävät takana yksinkertaisempaa yhdystukiakselistoa.
Focuksen hyvät ajo-ominaisuudet saivat vielä kerran loistaa Tekniikan Maailmassa, kun lehti testasi auton ylikuorman vaikutusta ajettavuuteen: Iäkäs Focus vanhoilla renkailla ja ylikuormalla saavutti huimia nopeuksia väistöissä - ilman ajonvakautusta.
Edellä mainittu kehitys ihmetyttää, kun ottaa huomioon sen, että autot ovat tänä päivänä yhä kalliimpia. Onko hyvä ajettavuus liian kallista valmistaa tai yliarvostettua? Ainakin monien autolehtien vertailuissa kärkeen ei ole ollut asiaa ilman hyvää ajettavuutta.
Vai eikö ajettavuudella enää ole merkitystä, kun auton pitää olla vain mahdollimman ekologinen ja ajonvakautus ottaa vastuun ääritilanteissa ja jo ennen sitä?
Vai onko ajettavuusosaston insinöörit saaneet jo kenkää, koska kohta autot ajavat itse?
Maksaako hyvä ajettavuus liikaa?
70
1771
Vastaukset
- HistorianHavinaa
Hyviä huomioita. Focus Mk1 oli ja on yhä kieltämättä eräs parhaista tavallisista henkilöautoista mitä koskaan on tehty. Toki aika kultaa muistot ja moni muu asiahan tuossa Focuksessa ei sitten ollutkaan millään lailla kunnossa, kuten järkyttävä rengasmelu ja korin ruostumisongelmat, keskinkertaisista moottoreista puhumattakaan.
Mutta siis puhtaasti ajettavuudeltaan, alustaltaan täysin ehjä Focus Mk1 oli todella tunnokas ja herkkä, olematta kuitenkaan neuroottinen, mihin taas moni muu tunnokkuutta tavoitellut automalli on sortunut. Toki tuo herkkyys tarkoitti myös sitä, että pienetkin välykset alustassa vaikuttivat kovin negatiivisesti ajotuntumaan.
Monista isommista uusista autoistahan sanotaan, että hyvä jos huomaat renkaan puhjenneen ajossa, tätä ei kyllä takuulla olisi käynyt Focus Mk1:llä.
Hyvää ajettavuutta kautta aikain ovat arvostaneet pääasiassa eurooppalaiset.
Japanin ja muun Aasian suurkaupungeissa on melkolailla aivan sama, millaiset ajo-ominaisuudet (tai omituisuudet) autossa on, kun valtaosa ajosta on kuitenkin korkeintaan matelua kehäteillä tai istumista loputtomissa ruuhkissa.
Jenkeissä taas arvostetaan mukavuutta yli kaiken muun. Pääosinhan sielläkin ajo on joko tyyliin matelua ruuhkissa tai sitten leppoista cruisailua viivasuoria highwaytä pitkin, ei siinä hirveästi ajettavuus kiinnosta, enemmän painaa laiskanlinnamaiset nahkapenkit ja kaikki mukavuuteen liittyvät asiat.
Suomessa autot ovat melko monipuolisessa käytössä (ja kalliita); On neljä vuodenaikaa, pimeää ja valoisaa, autoilla kuljetetaan tavaraa ja ihmisiä mökeille ja kesän rientoihin, löytyy urautuneita valtateitä, mutkittelevia kantateitä sekä hiekka/sorarännejä loputtomasti, näissä oloissa kieltämättä hyvä ajettavuus on melko tärkeää.
Vastaus aloittajan ihmettelyyn on kuitenkin lopulta tämä:
Harva autoilija oikeasti huomaa merkittävää eroa sen parhaan tai kolmanneksi parhaan auton ajettavuudessa, puhumattakaan että olisivat siitä valmiita merkittävästi lisää maksamaan, rattimiehet toki erikseen. He ehkä juuri havaitsevat merkitsevän eron Focuksen ja Toyotan välillä tunnokkuudessa ja sivutuuliherkkyydessä, tuskin muuta. Tunnokkuus myös tarkoittaa usein tietynlaista epämukavuutta ja moni autoilija haluaakin auton ohjauksen suodattavan sopivasti tienpinnan tapahtumia ja kokea muutenkin olevansa sopivasti eristettynä ulkomaailmasta ajaessaan, rattimiehet tässäkin toki erikseen. - 5345345
Ihan sellainen ajettavuuden perusasia kuin suuntavakaus on nykyään perin harvinainen asia.
Yllättäen Korealaiset ja Jenkit osaa sen jopa parhaiten, toki italialaisten jälkeen.
Germaanit on jo hukanneet koko asian.- hirveitä.kiikkuja
Vai korealaiset osaa.. salli mun nauraa 😂
- AutomyyjäKeskiSuomi
Nyt tuli kyllä joltain paksua puppua, korealaiset, jenkit ja italot muka suuntavakaimpia, salli mun nauraa! Yhä edelleen kehnointa ajettavuutta tulee idän suunnalta ja surkeinta laatua ameriikoista.
Siinä olet kyllä oikeassa, etteivät takavetoiset germaanit ole kaikkein suuntavakaimpia. Tämän ongelman tosin saa korjattua valitsemalla mallistosta nelivetoisen Xdriven tai 4maticin.
Etuvetoiset Audit, Fordit ja Opelit taas ovat omissa kokoluokissaan todella suuntavakaita, puhumattakaan nelivetoisista versioista.- 345345
Oma kokemus ainakin Audeista on etteivät ole mitenkään erikoisne suuntavakaita, ei eturaapija eikä neliveto. Samaan soppaan menee korealaisten kanssa.
Itseasiassa neliveto ei mitenkään auta suuntavakaudessa.
Kannattaa käydä kokeilemassa uutta Giuliaa jos suuntavakaus oikesti kiinnostaa.
Uudet Forditkaan ei ole enää niin hyvä kuin olivat vielä edellisessä sukupolvessa. - eräsparhaista
Opel Insignia Sport-varustelulla on yhä edelleen suuntavakain auto, jota olen koskaan ajanut ja vieläpä etuvetoisena!!. Tuon jälkeen ollut niin nelivetoista Bemmua kuin Audiakin, jotka eivät yllättäen ole päässeet lähellekään tuota.
- Anonyymi
Surkein suuntavakavuus ajamissani autoissa kovalla sivutuulell on ollut alkupään MB E w211 ja etenkin loppupään W210 mallissa. Suorastaan pelotti ajaa tuolla vanhemmalla versiolla talviaikaan kovalla sivutuulell, laatuautoja joo.
Hieman samanlainen kokemus on 2000-luvun taitteen pienestä italialaisesta, jonka ohjaus oli neuroottisen herkkä, se oli lähes mahdoton ajettava vaihtelevalla sivutuulella valtateillä.
Sen sijaan erinomaisia suuntavakavuudeltaan on ollut ainakin 90-luvun loppupuolen Escort, 2000-luvun puolivälin Volvo V70 ja noin 2010 Opel Insignia. Näillä kolmella ajaminen vaikka millaisessa myräkässä oli leppoista ja huoletonta. Escortti oli tunnoltaan paras ja hauska mutkateillä, Volvo taas hieman amerikkalaishenkinen maantielaiva, Opel oli näiden välistä.
Monen nykyauton ohjaustuntuma on jälleen täysin etäinen, kiitos sähköisten ohjaustehostimien ja ilmeisesti kuluttajat myös pitävät tuosta tunnottonuudesta pääosin. Toki on mukava, kun kuopat jne ei juuri tunnu ratissa, mutta eipä tunnu sitten myöskään esimerkiksi se tien liukkaus. VW konsernin autoissa ja monissa muissa en myöskään pidä siitä, että ohjaus on säädetty ihan liian höyhenen kevyeksi. Heikko ohjaustunto yhdistettynä ohjauksen liialliseen keveyteen on aika rasittava yhdistelmä tuulisella valtatiellä ajellessa. Onneksi sentään VW konsernin tuotteet lähtökohtaisesti kulkevat sentään suoraan ilman turhaa venkoilua.
Keskimäärin uskallan väittää, että takavetoiset on heikompia suuntavakavuudeltaan, toki ei ihan aina, kuten vaikkapa legendaarinen Volvo 940 osoittaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Surkein suuntavakavuus ajamissani autoissa kovalla sivutuulell on ollut alkupään MB E w211 ja etenkin loppupään W210 mallissa. Suorastaan pelotti ajaa tuolla vanhemmalla versiolla talviaikaan kovalla sivutuulell, laatuautoja joo.
Hieman samanlainen kokemus on 2000-luvun taitteen pienestä italialaisesta, jonka ohjaus oli neuroottisen herkkä, se oli lähes mahdoton ajettava vaihtelevalla sivutuulella valtateillä.
Sen sijaan erinomaisia suuntavakavuudeltaan on ollut ainakin 90-luvun loppupuolen Escort, 2000-luvun puolivälin Volvo V70 ja noin 2010 Opel Insignia. Näillä kolmella ajaminen vaikka millaisessa myräkässä oli leppoista ja huoletonta. Escortti oli tunnoltaan paras ja hauska mutkateillä, Volvo taas hieman amerikkalaishenkinen maantielaiva, Opel oli näiden välistä.
Monen nykyauton ohjaustuntuma on jälleen täysin etäinen, kiitos sähköisten ohjaustehostimien ja ilmeisesti kuluttajat myös pitävät tuosta tunnottonuudesta pääosin. Toki on mukava, kun kuopat jne ei juuri tunnu ratissa, mutta eipä tunnu sitten myöskään esimerkiksi se tien liukkaus. VW konsernin autoissa ja monissa muissa en myöskään pidä siitä, että ohjaus on säädetty ihan liian höyhenen kevyeksi. Heikko ohjaustunto yhdistettynä ohjauksen liialliseen keveyteen on aika rasittava yhdistelmä tuulisella valtatiellä ajellessa. Onneksi sentään VW konsernin tuotteet lähtökohtaisesti kulkevat sentään suoraan ilman turhaa venkoilua.
Keskimäärin uskallan väittää, että takavetoiset on heikompia suuntavakavuudeltaan, toki ei ihan aina, kuten vaikkapa legendaarinen Volvo 940 osoittaa.Uusimmassa TM:ssä on Skoda Fabian koeajo. Ohjausta, ajettavuutta ja hallittavuutta kehutaan estottomasti ja verrataan luokkaa suurempiin hyviin autoihin. Hyvän ajettavuuden ei siis tarvitse maksaa liikaa.
- 45346
Esim mazda6 tehtiin Fordin kanssa yhteiselle alustalle. Siksi vähän huvittavaa lukea näitä jotka ylikehuu fordin ajettavuutta samalla haukkuen japseja :) Sitä se katellisuus teettää kun japsit niin vähävikaisia euroihin verrattuna.
Samoin Fordin C1 alustaa käyttää mm Mazda3, Volvo V50, Focus "Kaikissa C1-perusrakennetta käyttävissä autoissa etu- ja taka-apurungot, jousitus, ohjaus, jarrut, turvallisuus- ja sähkökomponentit ovat samoja." http://www.autowiki.fi/index.php/Ford_C1-pohjalevy
varmasti joo Focuksessa ajettavuus eri maailmasta vaikka sama alusta, jousitus, ohjaus, aurungot jne kuin vaikka mazdassa :) uskokoon ken haluaa- ennenoliparemmin
Mazda 6:ssa ei ole sama pohjalevy kuin mk 1 -Focuksessa. Eikä pohjalevy vielä tee ajettavuutta, mikä unohtui Mazdan pojjiilta.
Mazda 6 on sellainen vetelän löysä, joka ei innosta mutkatiellä. Ehkä se tuo turvallisuutta. Kolmonenkin on tylsä tapaus eikä sitä ole kehuttu niin kuin Focusta.
Se on tosiaan harmi, että useimmista nykyautoista on kadonnut ajamisen ilo. Ehkä se sitten parantaa turvallisuutta, kun mutkiin ja risteyksiin mennään hitaammin. - 2354232
ennenoliparemmin kirjoitti:
Mazda 6:ssa ei ole sama pohjalevy kuin mk 1 -Focuksessa. Eikä pohjalevy vielä tee ajettavuutta, mikä unohtui Mazdan pojjiilta.
Mazda 6 on sellainen vetelän löysä, joka ei innosta mutkatiellä. Ehkä se tuo turvallisuutta. Kolmonenkin on tylsä tapaus eikä sitä ole kehuttu niin kuin Focusta.
Se on tosiaan harmi, että useimmista nykyautoista on kadonnut ajamisen ilo. Ehkä se sitten parantaa turvallisuutta, kun mutkiin ja risteyksiin mennään hitaammin."Eikä pohjalevy vielä tee ajettavuutta"
Fordin C1 alustaa käyttää mm Mazda3, Volvo V50, Focus "Kaikissa C1-perusrakennetta käyttävissä autoissa etu- ja taka-apurungot, jousitus, ohjaus, jarrut, turvallisuus- ja sähkökomponentit ovat samoja."
On kyllä kyse vähän enemmästä kuin pohjalevystä, syy on korvien välissä jos esim haukkuu mazda3 ajettavuutta ja kehuu focusta.
- Aasiasta
Mazda 6 mk1 ja Mazda 3 mk1 olivat kyllä japanilaisiksi poikkeuksellisen hyviä ajettavia, harmi että ruostuivat käsiin ja sittemminhän ovat nuokin mallit "kehittyneet" huonompaan suuntaan ajettavuuden osalta.
Subaru on jo pitkään ollut paras ajettava japanilaisista, pääosin vakiona olevan nelivetonsa turvin. Harmi että merkin autot 2010-luvulla ovat muuten olleet hyvin keskinkertaisia tekeleitä ja kärsineet myös moottorien luotettavuus ongelmista.
Yleisesti kuitenkin Japanilaiset Toyota, Mazda, Nissan, Honda (lievin varauksin), Suzuki ja Mitsubishi sekä pääosin myös Korealaiset Kia ja Hyundai ovat malleinensa omissa kokoluokissaan keskivertoa huonompia ajo-ominaisuuksiltaan.
Näin erityisesti uraista suomalaista moottoritietä kovassa sivutuulessa ajettaessa. Joko tarttuvat pieneenkin sivutuuleen ja/tai sitten tempoilevat urissa ja kallistuksissa sekä omaavat ohuen ja tunnottoman ohjauksen jolloin ajosta tulee helposti seilaavaa kun jatkuvasti joutuu korjailemaan ajolinjaa.- 45645654
Ihan kuin olisit kuvaillut bemarien ajettavuutta... Bemarit ei tarvi edes tuulta mennäkseen minne sattuu.
Volvo taitaa olla ainoa ikä oikesti menee suoraan jenkkien ohella.
Yllättäen TOjottimen tilaautot ja suvit on aina menneet suoraan vaikka ohjauksesta ei voi puhua mitään mutta ohjaus ja suuntavakaus onkin kaksi eri asiaa. - kiinalaista_suunnittelua
Menee suoraan.... siis täydellisen tunnoton lulla, ei mitään palautetta kuskille tien pinnan laadusta, kitkasta yms. mutta kaikki OK, kunhan voi ajaa kädet irti ratista.
Ei todellakaan hyvän ajettavuuden synonyymi tämä, vaan pikemminkin surullinen esimerkki nykysuuntauksesta. Bemarikin ilmeisesti on menossa samaan suuntaan. Syynä se, että Kiina on nykyään merkittävä markkina-alue ja kiinalaiset tykkää just tällaisesta ajettavuudesta.
Volvon kohdalla tilanne toki vielä selkeämpi, kun kyseessä on Kiinalainen automerkki ;-D - erilaista_ajettavuutta
Volvo V70 mk2 ja mk3 olivat vielä suuntavakaampia kuin täysin kiinalaisten omistuksessa suunniteltu näiden seuraaja V90.
Yleisesti voisi todeta, että on olemassa kahdenlaista hyvää ajettavuutta ja äärimmäisen harvoin kummatkin ominaisuudet osuvat samaan automalliin, esimerkiksi Bemareita lähes aina autovertailuissa moititaan luikertelusta maantie- ja moottoritie ajossa, mutta kehutaan niiden maukasta mutkatie ajettavuutta.
1. Suuntavakaus suoraviivaisessa maantie- ja moottoritie ajossa. Tähän ominaisuuteen ei juuri herkkä ja tunnokas ohjaus vaikuta. Hyviä tässä esimerkiksi Ford Mondeo, Volvot, Mersut ja Opelit.
2. Tunnokas ajettavuus mutkatiellä. Tässä olennaista on herkkä, tarkka ja tunnokas ohjaus. Hyviä tässä esimerkiksi pienemmät BMW:t, Ford Focus sekä Fiesta ja Alfa-Romeot. - Anonyymi
45645654 kirjoitti:
Ihan kuin olisit kuvaillut bemarien ajettavuutta... Bemarit ei tarvi edes tuulta mennäkseen minne sattuu.
Volvo taitaa olla ainoa ikä oikesti menee suoraan jenkkien ohella.
Yllättäen TOjottimen tilaautot ja suvit on aina menneet suoraan vaikka ohjauksesta ei voi puhua mitään mutta ohjaus ja suuntavakaus onkin kaksi eri asiaa.Olen samaa mieltä. Bemarin 5-sarja F10 ei todellakaan ole, etenkään takavetoisen, mikään suuntavakavuuden mestari. Ohjaustunto on aika olematon ja urat sekä tien kallistukset vie isoa autoa. Ei myöskään uudehko 3-sarjan G20 ole tässä suhteessa kovinkaan erinomainen. Myöskään läheskään kaikki ajamani Audit a4/a6 ei ainakaan etuvetoisina ole olleet mitenkään kummoisia, ehkä neliveto toisi vakautta?
Volvo on tosiaan "premium" luokan suuntavakain kulkine, on ollut sitä aina. Vaikka muuten monilta osin laatu fiiliksessä jääkin aika kauaksi muista premium merkeistä.
- kyänäino
Tai sitten ajettavuudella ei ole nykyisillä nopeusrajoituksilla mitään väliä, kunhan kulkee suoraan. Toinen asia missä on jo kauan poljettu paikallaan tai menty takapakkia, on mukavuus. Matalaprofiilirenkaat ja jäykkä jousitus lisäävät melua ja huonot tiet tuntee takalistossaan.
- uusi_poloilija
Ja lisäksi leveät renkaat vetelevät uraisilla teillä, kapeammilla voi mennä suoraankin.
- luule_vähemmän
Tieto, luulo vai arvaus?
Omasta kalustostani eniten veteli sekä urissa että kiihdytyksissä 195 mm levein kesärenkain varustettu auto. Tätä myöhemmät olivat käytökseltään parempia, vaikka alla 225 mm leveät kumit. Että jotta enempi ehkä kiinni siitä, millaiselle rangastukselle alusta on suunniteltu. Autojen koko ja paino aikalailla identtiset tässä tapauksessa.
Enemmänkin näkisin ongelmaa kehnossa ohjaustunnossa. Ei ole hyvä, jos ratin kautta ei saa lainkaan palautetta renkaiden asennosta, urista yms. Tunnokkaalla ohjauksella korjausliikkeet tulee tehtyä automaattisesti, tunnottomalla vasta sitten, kun auto on jo hyvää vauhtia ajautumassa kaistan reunaan. Lie yleinen ongelma (vai kännyköitäkö kiittäminen), kun ping pong tyylillä kaistaviivojen välissä kimpoilevia autoja riittää.
Sitten on vielä tapauksia, joissa on kyllä jonkinlaista tuntoa ohjauksessa, mutta autolta silti puuttuu luontainen kyky kulkea suoraan. Tällainen on ainakin 2000-luvun alun Almera. Ihan OK silloin, kun rattia pyöritellään tosissaan, mutta suoralla tielläkin joutuu jatkuvasti tekemään korjausliikkeitä. Alle 200 mm leveät kumit tuossakin alla, joten se näistä HS autotoimittajien legendoista renkaiden leveyteen liittyen. - liianleveät
luule_vähemmän kirjoitti:
Tieto, luulo vai arvaus?
Omasta kalustostani eniten veteli sekä urissa että kiihdytyksissä 195 mm levein kesärenkain varustettu auto. Tätä myöhemmät olivat käytökseltään parempia, vaikka alla 225 mm leveät kumit. Että jotta enempi ehkä kiinni siitä, millaiselle rangastukselle alusta on suunniteltu. Autojen koko ja paino aikalailla identtiset tässä tapauksessa.
Enemmänkin näkisin ongelmaa kehnossa ohjaustunnossa. Ei ole hyvä, jos ratin kautta ei saa lainkaan palautetta renkaiden asennosta, urista yms. Tunnokkaalla ohjauksella korjausliikkeet tulee tehtyä automaattisesti, tunnottomalla vasta sitten, kun auto on jo hyvää vauhtia ajautumassa kaistan reunaan. Lie yleinen ongelma (vai kännyköitäkö kiittäminen), kun ping pong tyylillä kaistaviivojen välissä kimpoilevia autoja riittää.
Sitten on vielä tapauksia, joissa on kyllä jonkinlaista tuntoa ohjauksessa, mutta autolta silti puuttuu luontainen kyky kulkea suoraan. Tällainen on ainakin 2000-luvun alun Almera. Ihan OK silloin, kun rattia pyöritellään tosissaan, mutta suoralla tielläkin joutuu jatkuvasti tekemään korjausliikkeitä. Alle 200 mm leveät kumit tuossakin alla, joten se näistä HS autotoimittajien legendoista renkaiden leveyteen liittyen.TM:n testissä aikoinaan 175 mm oli paras, tuskin se hirveästi siitä muuttunut, vaikka alustalla voi leveiden renkaiden haittoja hiukan ehkäistäkin. Urien syvyys ja leveyskin vaikuttaa kuinka paljon haittaavat.
Omassa Primerassa 185 mm, eikä muuten mitään ongelmaa suuntavakauden kanssa, ohjauskulmien säädön jälkeen vaan joutuu oikealle kaltevalla tiellä hiukan pitämään vastaan ettei ohjaudu oikealle. Ihmeen vaikealta tuntuu säätö, vaikka teki pitkään työtä. Aikaisemmin ei puoltanut, mutta jossain vaiheessa alkoi oikea rengas kulua toispuoleisesti. Toisaalta, kai se sitten on sitä tuntumaa tiehen kun joutuu kaltevalla ohjaamaan vastaan.
Joillakin erityisesti naisilla tapana nykiä rattia jatkuvasti, jos ohjaustuntuma olisi vielä tarkempi niin nykisivätkö vielä enemmän? Kuplavolkkarissa aikoinaan tuli palautetta aivan liikaa, vaikka siinäkin oli jo joku vaimennin, välillä iski käsille kunnolla. Olen oikein tyytyväinen hydrauliseen tehostukseen, ehkä kaikkein keveimmät tai sähköiset ovat turhankin tunnottomia, mutta tietä katsomallahan sen näkee tarvitseeko ohjata, vaikkei olisi tuntumaa ollenkaan. - uusi_poloilija
luule_vähemmän kirjoitti:
Tieto, luulo vai arvaus?
Omasta kalustostani eniten veteli sekä urissa että kiihdytyksissä 195 mm levein kesärenkain varustettu auto. Tätä myöhemmät olivat käytökseltään parempia, vaikka alla 225 mm leveät kumit. Että jotta enempi ehkä kiinni siitä, millaiselle rangastukselle alusta on suunniteltu. Autojen koko ja paino aikalailla identtiset tässä tapauksessa.
Enemmänkin näkisin ongelmaa kehnossa ohjaustunnossa. Ei ole hyvä, jos ratin kautta ei saa lainkaan palautetta renkaiden asennosta, urista yms. Tunnokkaalla ohjauksella korjausliikkeet tulee tehtyä automaattisesti, tunnottomalla vasta sitten, kun auto on jo hyvää vauhtia ajautumassa kaistan reunaan. Lie yleinen ongelma (vai kännyköitäkö kiittäminen), kun ping pong tyylillä kaistaviivojen välissä kimpoilevia autoja riittää.
Sitten on vielä tapauksia, joissa on kyllä jonkinlaista tuntoa ohjauksessa, mutta autolta silti puuttuu luontainen kyky kulkea suoraan. Tällainen on ainakin 2000-luvun alun Almera. Ihan OK silloin, kun rattia pyöritellään tosissaan, mutta suoralla tielläkin joutuu jatkuvasti tekemään korjausliikkeitä. Alle 200 mm leveät kumit tuossakin alla, joten se näistä HS autotoimittajien legendoista renkaiden leveyteen liittyen."Sitten on vielä tapauksia, joissa on kyllä jonkinlaista tuntoa ohjauksessa, mutta autolta silti puuttuu luontainen kyky kulkea suoraan. Tällainen on ainakin 2000-luvun alun Almera. Ihan OK silloin, kun rattia pyöritellään tosissaan, mutta suoralla tielläkin joutuu jatkuvasti tekemään korjausliikkeitä. Alle 200 mm leveät kumit tuossakin alla, joten se näistä HS autotoimittajien legendoista renkaiden leveyteen liittyen."
Samanikäinen Avensis 195-kumeilla oli ohjaukseltaan samanlainen, jatkuvasti piti maantiellä korjailla suuntaa. Seuraava, uudemman mallin Avensis oli 205-renkailla muuten sama, mutta keveämmäksi tehostettu ohjaus ei rasittanut ranteita yhtä paljon.
Eli ei kapeammilla renkailla huonoa ohjausta muuksi muuteta, enkä tätä väittänytkään, joten se siitä eri rengasleveyksien vertailusta, kun koko auto on eri. - Anonyymi
Kun löytyisikin auto jossa yhdistyisivät Volvon suuntavakavuus ja tilankäytön oivallukset, Vanhempien Fordien tunnokkuus, Toyotan luotettava hybridi kone, Citroenin pumpulin pehmeä kaasunestejousitus, Audin sisätilojen laatutaso, Mersun status, Opelin paljon vastinetta rahalle hinnoittelu, ison Bemarin hiljainen sisämelu ja sulava automaattivaihteisto sekä Alfa Romeon muotoilu.
- Anonyymi
luule_vähemmän kirjoitti:
Tieto, luulo vai arvaus?
Omasta kalustostani eniten veteli sekä urissa että kiihdytyksissä 195 mm levein kesärenkain varustettu auto. Tätä myöhemmät olivat käytökseltään parempia, vaikka alla 225 mm leveät kumit. Että jotta enempi ehkä kiinni siitä, millaiselle rangastukselle alusta on suunniteltu. Autojen koko ja paino aikalailla identtiset tässä tapauksessa.
Enemmänkin näkisin ongelmaa kehnossa ohjaustunnossa. Ei ole hyvä, jos ratin kautta ei saa lainkaan palautetta renkaiden asennosta, urista yms. Tunnokkaalla ohjauksella korjausliikkeet tulee tehtyä automaattisesti, tunnottomalla vasta sitten, kun auto on jo hyvää vauhtia ajautumassa kaistan reunaan. Lie yleinen ongelma (vai kännyköitäkö kiittäminen), kun ping pong tyylillä kaistaviivojen välissä kimpoilevia autoja riittää.
Sitten on vielä tapauksia, joissa on kyllä jonkinlaista tuntoa ohjauksessa, mutta autolta silti puuttuu luontainen kyky kulkea suoraan. Tällainen on ainakin 2000-luvun alun Almera. Ihan OK silloin, kun rattia pyöritellään tosissaan, mutta suoralla tielläkin joutuu jatkuvasti tekemään korjausliikkeitä. Alle 200 mm leveät kumit tuossakin alla, joten se näistä HS autotoimittajien legendoista renkaiden leveyteen liittyen.Tällaisia tosiaan riittää, joissa yhdistyy nuo molemmat huonot ominaisuudet, eli auto vaeltelee itsekseen kallistusten, tuulen ja urien mukaan ohjaustunto on vielä niin kehno, ettei kuskilla oikein ole tietoa missä mennään.
Nämä ongelmat vielä korostuvat heikolla kitkalla talvella ja kovalla sivutuulella.
Olen omistanut yhden tällaisen auton. Kovalla sivutuulella suorastaan hävetti ajaa sillä, kun auto vaelteli laidasta laitaan jatkuvasti, jos edes muutamaksi sekunniksi keskittyminen herpaantui ja oikeastaan koviin sivupuuskiin ei auttanut kunnolla edes täysi skarppius, kun auto otti niin hanakasti ja äkisti tuuleen kiinni, että vaikka puristi molemmin käsin rattia, se ehti puuskissa siirtyä ainakin metrin matkan tuulen suuntaan. Tällä autolla jo 100km moottoritie ajo kovalla tuulella oli väsyttävä kokemus.
- nekäänEiOsaa
Jenkkien on pakko panostaa suuntavakauteen, sillä siellähän ei juuri tunneta mutkia teissä ja siksi taas kaarre ja mutka on niille myrkkyä.
- osaajatosaa
Hyvä ajettavuus on ilmeisesti monen tekijän summa (tai tulo).
Esimerkiksi Mazda ja Volvo ovat käyttäneet Ford Focuksen pohjalevyä (Mazda 3 ja Volvo 40-sarja), mutta ne eivät kuitenkaan ole ajettavuudeltaan Focus-luokkaa. Varsinkin Mazda 3 on kuin varjo vain.
Jousitusgeometria, painojakauma, iskunvaimentimet, jouset, pyöränkulmat, renkaat, vanteet ja ohjaustehostin ja -välitys pitäisi myös olla kohdallaan.- OsienSumma
Näin se juuri on. Autoissa on pohjalevyn lisäksi niin monta muutakin komponenttia erilaisine säätöineen ja parametreineen, jotka vaikuttavat aivan olennaisesti auton ajo-ominaisuuksiin, ettei pelkkä yhteinen pohjalevy takaa ajettavuuden suhteen juuri mitään.
- jskfjsdkflsddfslk
Olen samaa mieltä että ne halvat yhdystukitaka-akselistot saisi jo heittää roskiin tai korkeintaan jonkin hevoskärryn alle. Kyllä auton pitäisi olla erillisjousitettu myös taka-akselilla tänä päivänä.
Hyvä ajettavuus mielestäni olisi sellainen kokonaisuus jossa auto on:
- mukavasti ja pehmeästi jousitettu että Suomen huonoilla teillä ajaminen olisi siedettävämpää.
- suuntavakaa
- korin ei tarvitsisi kallistella kaarteissa
- ohjaus täsmällinen ja tunnokas maantiellä, kevyt käännellä pysäköitäessä.
- sopivasti tukevat istuimet joissa saa hyvän ajoasennon.
- matala melutaso.
- suorituskykyä sen verran että auto kulkee helpon tuntuisesti vielä Suomen suurinta sallittua 120 km/h nopeutta ja tarvittaessa ohitukset sujuvat myös ripeästi.
- täsmällinen vaihteensiirto ja sujuvasti toimiva kytkin, sen verran alhaalta vääntävä moottori että ei tarvitsisi hirveästi painaa kaasua liikkeellelähdöissä. Moottorin ei tarvitsisi mielestäni olla hirveän joustavasti kiinnitetty ettei se paketti liiku liikaa liikkeellelähdöissä tai hitaasti ryömittäessä aiheuttaen nytkyttelyä. Automaattivaihteisto toki on varmasti mukavampi, ehkäpä valitsen seuraavan autoni automaattivaihteisena kun jotenkin alkaa manuaalikepin siirtely ja kytkimen poljeskelu kyllästyttää. - UnoTurbo
Joo. Italian autot olivat ennen ja ovat vieläkin useimmat huippuajettavia. Ford oli vielä 80-luvulla testeissä huono ajettava, pl. viimeisin Granada jota kehuttiin. Mutta esim. Escort ei pärjännyt TM vertailussa v. 89 alkuunkaan Fiat Tipolle joka oli luokan mittatikku ajettavuudessa ja sisätiloissa. Myös Golfin ajettavuutta kehuttiin, mutta ei aivan Tipon veroinen. Uno ja iso Croma myös huippuajettavia, vertailujen kärjessä. Croma i.e voitti aikanaan vertailun jossa mukana Ford Scorpio, MB 190, Volvo 740, Saab 9000, Audi 100. Myös Uno voitti useat vertailut ja yhdenkin otsikon muistan: "jälleen numero uno". Jo Unon ensityyppiajossa Saksan autobahnilla sitä kehuttiin kuinka koeajaja pystyi yhdellä kädellä ohjatessaan pitkässä alamäessä ottamaan toisella kädellä kuvan mittarista joka näytti 180 km/h lukemaa. Kuvasi hyvin Unon suuntavakavuutta. Ja näin siis 34 vuotta sitten.
Fordin ajettavuus muuttui paremmaksi reilut 20v sitten. Silloin Fiestaa, KA:ta ja myöhemmin Focusta ja Mondeota kehuttiin kovin.- kehujajoo
Cromassa oli monivarsituenta, mutta tosi tylsän näköinen auto. Saabissa jäykkä taka-akseli, silti kehuttiin, taisi saada kehuja kotimaisuudesta. Vaikka ihan hyvä 99:kin oli ajaa kun tottui, pystyi kääntämään vauhdilla risteyksessä liukkaallakin, kyydissä olijat luuli menevän suoraan, takavetoinen ei pysynyt perässä.
- UnoTurbo
Croma oli yksi ns. Tipo 4 -projektin autoista. Kolme muutahan olivat Saab 9000, Lancia Thema ja Alfa Romeo 164. Autoissa oli paljon yhteistä, mutta eroavaisuuksiakin runsaasti. Teknisesti läheisimmät taisivat olla Croma ja Thema. Alfa tuli viimeisenä tuotantoon ja poikkesi muista ulkonäöltään koska oli Pininfarinan muotoilema. Saab, Fiat ja Lancia olivat Giugiaron muotoilemia ja korin keskiosaltaan muistuttivat toisiaan. Alfa oli mielestäni tyylikkäin mutta Croma ja 9000 käytännöllisiä. Fiat ja Lancia olivat kyllä edestä varsin vaatimattoman näköisiä (Croma muistutti liikaa Unoa ja Regataa) ja Croman mittaristo myös. Mutta sisusta molemmissa melko ylellinen (kattokin hienolla verhoilulla) ja kyllä mielestäni Croma oli varsin tyylikäs sivustapäin ja etenkin takaa jopa tyylikkäin Alfan kanssa. Makuasioita nämä tietysti ovat.
- Daihatsu.Charmant
Saab 9000 oli tosiaan hieno auto, ultramoderni viistoperäinen edustusauto kun muut oli vielä perinteisiä porrasperiä, joitain tosin sai myös farmarina, esim. Audi 100 ja M-B W124.
Fiat Croma oli asiallisen näköinen auto sekin, isot mustat puskurit ja musta etusäleikkö oli silloin yleinen tyylisuunta muissakin autoissa, esim. Talbot 1510:ssa oli samantyylinen keula, tosin kulmalyhdyt oli oranssit ja Talbotista tietysti puuttui ne Fiatin raapaisumerkit :)
Saabissa oli arvokkaan näköinen ja merkille tyypillinen kromattu maski, minusta parhaimman näköinen niistä yhteistyöautoista.
Lada Samaraakin taisivat kehua ajettavuudeltaan huonoilla teillä kun oli kerran vertailussa hintaluokkansa pikkuautoja vastaan. Muissa autoissa hissuttelivat kuoppaisella metsäautotiellä mutta Samarassa matkustajat olivat vaan pyytäneet lisää vauhtia :D - uusi_poloilija
"Italian autot olivat ennen ja ovat vieläkin useimmat huippuajettavia."
No jaa. Viime vuosikymmenellä Tuulilasi oli kuuden auton vertailussaan sitä mieltä, että Fiat Stilon ohjaus pitäisi suunnitella kokonaan uudelleen. Enpä muista koskaan muulloin lukeneeni näin pahasti lyttäävää arviota ajettavuudesta. Tietysti aina jonkun on kokonaisuutena jäätävä joukon viimeiseksi, kuten Stilo tuossa jäi. - sähkötehostus
Se oli näitä ensimmäisen polven sähkötehosteisia. Kaupunkinopeuksissa täysin tunnoton, kuin olisi jotain pleikkarin rattia pyöritellyt, mutta maantienopeuksissa tehostus väheni ja ohjaus muuttui kelvolliseksi.
Suuntavakavuus tuossa oli hyvä (ehkä just tällä sähkötehostuksella tehtyä?), varmaan olisi puoli km mennyt ennen tieltä suistumista, jos kädet irrotti ratista. Vrt. samankokoinen, mutta hydraulitehostuksella varustettu Almera oli ehkä hitusen tunnokkaampi kaupunkinopeuksissa, muttei millään osannut kulkea suoraan maantiellä. Jousituksenkin osalta Almera edusti ehkä huonointa mahdollista vaihtoehtoa - pintakova jousitus täräytteli pahasti routahalkeamissa ja kaivonkansissa, mutta päästi silti auton vaappumaan jarrutuksissa ja kiihdytyksissä. Stilokin vaappui, mutta sen vastapainoksi jousitus nieli töyssyt pehmeästi. - Säikähtänyt
uusi_poloilija kirjoitti:
"Italian autot olivat ennen ja ovat vieläkin useimmat huippuajettavia."
No jaa. Viime vuosikymmenellä Tuulilasi oli kuuden auton vertailussaan sitä mieltä, että Fiat Stilon ohjaus pitäisi suunnitella kokonaan uudelleen. Enpä muista koskaan muulloin lukeneeni näin pahasti lyttäävää arviota ajettavuudesta. Tietysti aina jonkun on kokonaisuutena jäätävä joukon viimeiseksi, kuten Stilo tuossa jäi.Ainoa auto, jolla on oikeasti pelottanut ajaa hyvällä kesäkelillä oli Fiat Punto Mk2. Ohjaus oli niin ultra kevyt ja täysin tunnoton, että suorastaan hirvitti ajaa pienellä sivutuulella moottoritiellä, kun auto tempoili sivutuulessa ja ohjauksen kautta ei tiennyt yhtään mihin pitäisi milloinkin ohjailla.
- irti_todellisuudesta
sähkötehostus kirjoitti:
Se oli näitä ensimmäisen polven sähkötehosteisia. Kaupunkinopeuksissa täysin tunnoton, kuin olisi jotain pleikkarin rattia pyöritellyt, mutta maantienopeuksissa tehostus väheni ja ohjaus muuttui kelvolliseksi.
Suuntavakavuus tuossa oli hyvä (ehkä just tällä sähkötehostuksella tehtyä?), varmaan olisi puoli km mennyt ennen tieltä suistumista, jos kädet irrotti ratista. Vrt. samankokoinen, mutta hydraulitehostuksella varustettu Almera oli ehkä hitusen tunnokkaampi kaupunkinopeuksissa, muttei millään osannut kulkea suoraan maantiellä. Jousituksenkin osalta Almera edusti ehkä huonointa mahdollista vaihtoehtoa - pintakova jousitus täräytteli pahasti routahalkeamissa ja kaivonkansissa, mutta päästi silti auton vaappumaan jarrutuksissa ja kiihdytyksissä. Stilokin vaappui, mutta sen vastapainoksi jousitus nieli töyssyt pehmeästi.Pieni lisäys.... Stilon markkinoilletulon aikaan valtaosassa autoja oli vielä hydrauliset ohjaustehostimet ja sen myötä tuntoa/vastetta ohjauslaitteissa.
Nykyään arvostelu saattaisi mennä erilailla, kun muutkin ovat tunnottomia? TM lipsautti koeajonumerossaan, ettei useimmissa nykyautoissa ole minkäänlaista mekaanista vastetta ohjauksessa, polkimissa yms. ... siis sama kuin jotain pleikkarin rattipoljinyhdistelmää painelisi (oma lisäykseni) .... mutta tätä ei moitittu, vaan asia hyväksyttiin "koska nykyaika".
Erääksi syyksi moiseen on mainuttu Kiina, josta on tullut monelle merkille merkittävä markkina. Siellä halutaan just tällaisia autoja, joissa ei tarvise yhtään voimaa käyttää eikä auto häiritse kuskia palautteella tiepinnan laadusta tms. - sähkötehostus
Säikähtänyt kirjoitti:
Ainoa auto, jolla on oikeasti pelottanut ajaa hyvällä kesäkelillä oli Fiat Punto Mk2. Ohjaus oli niin ultra kevyt ja täysin tunnoton, että suorastaan hirvitti ajaa pienellä sivutuulella moottoritiellä, kun auto tempoili sivutuulessa ja ohjauksen kautta ei tiennyt yhtään mihin pitäisi milloinkin ohjailla.
> Fiat Punto Mk2
Tuotakin on tullut koeajettua enkä yhtään tykännyt. Sama juttu jonkin taskukoon tilaihmeen, Panda vai Ideako senytoli kanssa. Tosin sama alustarakenne siinäkin...
Ei näiden ongelma ole ohjauksessa, vaan taka-akselissa, joka tuntuu ohjailevan peräpäätä omille teilleen auton kallistellessa. En tiedä, muuttuiko kulkusuunta oikeasti, mutta minun persdynoni huusi varoitusta perän sivuttaissuuntaisesta liikkestä aina, kun auto kallistui urissa tai nopeassa kaistanvaihdossa. Tämän seurauksena tein vaistomaisen korjausliikkeen ratilla -> auto kallistui vastakkaiseen suuntaan -> taas fiilis perän sivuttaisliikkeestä -> uusi korjausliike. Ajo oli jatkuvaa kiemurtelua, kunnes tein päätöksen pitää ratti suorassa täysin riippumatta siitä, että auton perä tuntui tekevän näitä sivuttaishyppyjä. Sitten mentiinkin suoraan.
Auton antama harhaanjohtava palaute kulkusuunnastaan oli niin nou nou juttu, etten ole näihin enää koskenut, vaikka nämä GP ym. lie jo parempia ajettavuudeltaan.
Noh, kamalin vaaputin millä on ikinä tullut ajettua on kyllä Hiace. Sille 80 km/h aikalailla maksimi, mitä pystyi ajamaan. - tarkoituksellistako
sähkötehostus kirjoitti:
> Fiat Punto Mk2
Tuotakin on tullut koeajettua enkä yhtään tykännyt. Sama juttu jonkin taskukoon tilaihmeen, Panda vai Ideako senytoli kanssa. Tosin sama alustarakenne siinäkin...
Ei näiden ongelma ole ohjauksessa, vaan taka-akselissa, joka tuntuu ohjailevan peräpäätä omille teilleen auton kallistellessa. En tiedä, muuttuiko kulkusuunta oikeasti, mutta minun persdynoni huusi varoitusta perän sivuttaissuuntaisesta liikkestä aina, kun auto kallistui urissa tai nopeassa kaistanvaihdossa. Tämän seurauksena tein vaistomaisen korjausliikkeen ratilla -> auto kallistui vastakkaiseen suuntaan -> taas fiilis perän sivuttaisliikkeestä -> uusi korjausliike. Ajo oli jatkuvaa kiemurtelua, kunnes tein päätöksen pitää ratti suorassa täysin riippumatta siitä, että auton perä tuntui tekevän näitä sivuttaishyppyjä. Sitten mentiinkin suoraan.
Auton antama harhaanjohtava palaute kulkusuunnastaan oli niin nou nou juttu, etten ole näihin enää koskenut, vaikka nämä GP ym. lie jo parempia ajettavuudeltaan.
Noh, kamalin vaaputin millä on ikinä tullut ajettua on kyllä Hiace. Sille 80 km/h aikalailla maksimi, mitä pystyi ajamaan.Primerassa (P11) kerrottiin tehdyn tarkoituksella jousitus, että takapää tehostaisi ohjausta. Välillä todellakin tuntuu pitävällä alustalla mutkassa kuin takarenkaatkin ohjaisi, enkä oikein tykkää, mutta hyvin menee mutkiin. Tuntuu kuin pitäisi vastaohjata vaikka ei tarvitsekaan. Johtuukohan tuosta ettei nelipyöräohjaus ole koskaan tullut suosituksi, tainnut hävitä kaikista? Kuinkahan nelipyöräohjaus reagoisi korjausliikkeisiin kun auto lähtee heittelehtimään, onko täällä kenelläkään kokemusta?
- 4_pyörää_ohjaa
Nelipyöräohjaus oli taannoinen muoti-ilmiö. Sitä oli silloin joskus kahta mallia, mekaanista ja sähköisesti ohjattua. Mekaaninen oli tehty sillä viisiin, että pienillä kääntökulmilla takarenkaat kääntyivät samaan suuntaan eturenkaiden kanssa. Tavoitteena oli rauhoittaa perän liikettä kaistanvaihdoissa. Isoilla kääntökulmilla takarenkaat kääntyivät päinvastaiseen suuntaan, pienentäen kääntösädettä. Sähköisesti ohjatuissa kääntymissuunta ja määrä taisi riippua ensisijaisesti ajonopeudesta.
En muista, että näitä olisi kauheasti moitittu, muttei hyötykään tainnut olla lisääntyneiden kustannusten arvoinen, koska hävisivät markkinoilta. Auton heittelehtiessä "kahva edellä" ei takarenkaiden kääntyvyydellä lie enää merkitystä, koska kääntökulmat ovat joka tapauksessa hyvin pieniä, vain aste, pari, suuntaansa.
Noiden lisäksi on tosiaan ollut myös taka-akselirakenteita, jotka on ihan tarkoituksella tehty ohjaamaan perää sivusuuntaisen kuormituksen mukaan. Ne eivät varauksetonta kiitosta keränneet. Ja toteutuuhan tämä ohjautuvuus monessakin autossa, kun takapään puslat väljistyvät ;-D
Jonkinlaista uutta nelipyöräohjauksen tulemista on ollut ilmassa. Ainakin Meganeen moinen keksintö on taas rastittavissa. - E220cdi_70kmh
Mercedes E-sarjan W210 jonkin verran käytettynä on ollut oma kaamein ajokokemukseni.
Todellakin täysin tunnoton ohjaus joka ei välittänyt minkäänlaista tuntoa renkaiden asennosta tai alustasta yhdistettynä melkoiseen sivutuuliherkkyyteen sekä taipumukseen vaihtaa suuntaa esimerkiksi moottoritien loskavallia ylitettäessä. Pelkäsin oikeasti ajaa tällä autolla talvisessa lumipyrykelissä moottoritietä, muut menivät ihan vakaan oloisesti heittämällä ohi. - 2.4STW__
4_pyörää_ohjaa kirjoitti:
Nelipyöräohjaus oli taannoinen muoti-ilmiö. Sitä oli silloin joskus kahta mallia, mekaanista ja sähköisesti ohjattua. Mekaaninen oli tehty sillä viisiin, että pienillä kääntökulmilla takarenkaat kääntyivät samaan suuntaan eturenkaiden kanssa. Tavoitteena oli rauhoittaa perän liikettä kaistanvaihdoissa. Isoilla kääntökulmilla takarenkaat kääntyivät päinvastaiseen suuntaan, pienentäen kääntösädettä. Sähköisesti ohjatuissa kääntymissuunta ja määrä taisi riippua ensisijaisesti ajonopeudesta.
En muista, että näitä olisi kauheasti moitittu, muttei hyötykään tainnut olla lisääntyneiden kustannusten arvoinen, koska hävisivät markkinoilta. Auton heittelehtiessä "kahva edellä" ei takarenkaiden kääntyvyydellä lie enää merkitystä, koska kääntökulmat ovat joka tapauksessa hyvin pieniä, vain aste, pari, suuntaansa.
Noiden lisäksi on tosiaan ollut myös taka-akselirakenteita, jotka on ihan tarkoituksella tehty ohjaamaan perää sivusuuntaisen kuormituksen mukaan. Ne eivät varauksetonta kiitosta keränneet. Ja toteutuuhan tämä ohjautuvuus monessakin autossa, kun takapään puslat väljistyvät ;-D
Jonkinlaista uutta nelipyöräohjauksen tulemista on ollut ilmassa. Ainakin Meganeen moinen keksintö on taas rastittavissa.4WS Prelude oli ainakin kääntösäteeltään todella pätävä eikä se muistaakseni tielläkään huono ollut. Siitä on kyllä liki 30 vuotta kun tuollaista tuli ajettua.
Nelipyöräohjaus on kallis tehdä ja ylläpitää. Siinä se syy sen harvinaisuuteen. Nythän mm. biimeri tarjoaa tuota lisävarusteena ja samoin jossain Lagunan mallista se löytyy.
Nykyään kun perusautoissakin alkaa olla 2800mm ja isot autot lähestyy 3000mm akseliväliä tuon nelipyöräohjauksen soisi kyllä yleistyvän.
Ei se niin kovin tarpeellinen tien päällä ole mutta pysäköitäessä siitä on selkeää etua. Sama kuin sähköinen neliveto hybrideissä. Se auttaa liukkaissa paikoissa liikkeellelähdöissä mutta ei sekään tien päällä välttämätön ole. - kuluviaosia
2.4STW__ kirjoitti:
4WS Prelude oli ainakin kääntösäteeltään todella pätävä eikä se muistaakseni tielläkään huono ollut. Siitä on kyllä liki 30 vuotta kun tuollaista tuli ajettua.
Nelipyöräohjaus on kallis tehdä ja ylläpitää. Siinä se syy sen harvinaisuuteen. Nythän mm. biimeri tarjoaa tuota lisävarusteena ja samoin jossain Lagunan mallista se löytyy.
Nykyään kun perusautoissakin alkaa olla 2800mm ja isot autot lähestyy 3000mm akseliväliä tuon nelipyöräohjauksen soisi kyllä yleistyvän.
Ei se niin kovin tarpeellinen tien päällä ole mutta pysäköitäessä siitä on selkeää etua. Sama kuin sähköinen neliveto hybrideissä. Se auttaa liukkaissa paikoissa liikkeellelähdöissä mutta ei sekään tien päällä välttämätön ole.Varmaan inssit innoissaan kun pääsevät etsimään välyksiä molempien päiden nivelistä. Olikohan Hondien kanssa vaikeuksia katsastuksessa? Tuollainen Prelude itseäkin kiinnosti aikoinaan, mutta tavallisella Accordilla ajelin, siinä oli ongelmana vain ruoste.
- puntollajaanut
Säikähtänyt kirjoitti:
Ainoa auto, jolla on oikeasti pelottanut ajaa hyvällä kesäkelillä oli Fiat Punto Mk2. Ohjaus oli niin ultra kevyt ja täysin tunnoton, että suorastaan hirvitti ajaa pienellä sivutuulella moottoritiellä, kun auto tempoili sivutuulessa ja ohjauksen kautta ei tiennyt yhtään mihin pitäisi milloinkin ohjailla.
Olikohan Punton sähköinen ohjaustehostin jäänyt parkkialueasentoon? Siinähän oli sellainen nappi, joka ohjaus muuttui järjettömän kevyeksi ja tunnottomaksi.
- jotkueiosaaajaa
Kyllä minä pystyn millä tahansa rötisköllä ottamaan kuvan mittarista 180 vauhdista. yli 300km/h pitäisin kyllä kaksin käsin ratista autolla kuin autolla.
- UnoTurbo
Tarkoitin siis että Fiatit (Uno, Croma, Tipo, Tempra ja tietenkin vielä vanhemmat vaikkapa 1970-luvun) olivat huippuvakaita/tunnokkaita ajaa. MK 2 Punto ilman tehostinta oli myös vakaa! Mutta tehostimella levoton ( ehkä facelift 04 ja uudemmat parempia). Stiloa myös moitittu ohjauksen osalta mutta jousitusmukavuus hyvä. Mulla oli joskus city-tehostimella varustettu 02 Punto. Parani kyllä jäykemmillä iskareilla ja meni motarilla loskakelissä tosi hyvin kapeilla renkailla mutta monelta osin tuon ajan Punto on Unoa huonompi. Unossa oli enemmän ison auton tuntua ajettavuudessa.
- Sekaduunari123
Myös Fordin 2000-luvun alun Transit oli kuin kilpa-auto ja pirun hauska räpättävä mutkatiellä. 🙂 Ohjaus oli siinäkin niin tarkka, että oli "pakko" nuolla jokainen kanttikivi ja liikenteenjakaja parin sentin päästä. Siis hemmetti sentään miten hyvin se menikään mutkat. Siis PAKU!
En ole Transitilla ajanut tuon jälkeen enkä osaa sanoa minä on tilanne nykyään.
Tuon jälkeen olen joutunut työn puolesta ajamaan aika hirvittävillä tapauksilla. Siinä on kaahailuhalut aika vähissä, kun jotain Hyundaita joutuu paimentamaan ja ohjaus on kuin kiisseliä. - kokeiltuonkaikkea
Onhan joku Corolla paljon turvallisempi, koska sillä mutkiin on pakko ajaa hitaammin. Tai sitten ei, koska auton hallinta on lähes mahdotonta tunnottoman ohjauksen takia. Eipä ole tullut vastaan japskiautoa, joka innostaisi ajamaan vähän nopeammin.
Noilla hydraulisella ohjaustehostimilla varustetuilla Fordeilla on kyllä ilo ajaa. - vbnbvnvn
Pelkästään komppaan jo artikkelia jossa jo Kiinakin jo esim suurin bemarin asiakasryhmä ja tullut palautetta jo siitä että asikkaat eivät tahdo autoja jossa jokainen tien tapahtuma nyt suodattamattoma välittyy ohjauspyörään ja epämukava alusta jota urheilullisuudeksi sitten kutsutaan.Ihmettelyt myös Fordin linjasta kun taas moni tyyppivika kantaa jo sukupolvesta toiseen minkä jo merkkiuskolliset kiusallisesti oppineet tuntemaan ja nyt merkki jo vaihtunut jo vauhdilla.
- Fifilrmfkf
Fordit olivat tosiaan erinomaisia ja mikä parasta; olematta pintakovia kivirekiä. VW pyrki samaan ajettavuuteen, mutta nimenomaan pintakovuudella, mikä tyhmemmille ostajille ilmeisesti uppoaa urheilullisuutena.
Aika merkillistä oli sekin, että etuveto-Ford lähti sivuluisuun hallitun tasapainoisesti, ei puskien tai perää liikaa heittäen, vaan juuri ihanteellisesti makuuni; hallitun nautinnollisesti luistaen.
Nykyään ajan ”jenkki”-Cruzella ja siinä on kyllä äärimmäisen suuntavakaa auto. Tuntuma on makuuni ihanteellisen mukavan jämäkkä. MUTTA mutkateillä auto ei kyllä yhtään innosta kaahaamaan. Ilmeisesti paino ja taipumus puskemiseen tekee tämän. Vaan nykyään perheellisenä ja täyspäisen iän saavuttaneena pidän auton etuna sitä, ettei minkäänlaista rohkaisua urheiluun tule. Moottorikin niin rujon kuuloinen, ettei kierrättämisestä erityisiä kicksejä saa, eikä tuolla kiihtymättömyydellä vauhdin hurmaakaan löydä. Suosittelen siis lämpimästi Chevyä.- Ffkdodfkkf
Ainiin, se Fordin ajettavuuden hinta oli sitten jokavuotiset katsastusmiehen määräämät varpusenluiden yms. alustan osien vaihdot. Melkein kai mieluummin tinkisin siitä ajettavuudesta ja tunteettomalla Toyotalla huoletta.
- EiAinaÄäripäästäToiseen
Löytyy niitä autoja tuosta välimaastostakin, yhtenä esimerkkinä Opelin Astrat.
- Anonyymi
Ffkdodfkkf kirjoitti:
Ainiin, se Fordin ajettavuuden hinta oli sitten jokavuotiset katsastusmiehen määräämät varpusenluiden yms. alustan osien vaihdot. Melkein kai mieluummin tinkisin siitä ajettavuudesta ja tunteettomalla Toyotalla huoletta.
310 000 km ajettu ykköskoppaisella Focuksella ja vaihdettu vain raiderangon ulommat päät. Luja on alusta ja edelleen huipuluokan ajettavuus.
- Anonyymi
Eikös tuo Cruze ole aika pitkälti sama auto kuin Opel Astra, näin olen asian itse ymmärtänyt.
Molemmat saman aikakauden GM perheen saman kokoluokan tuotteita.
- Ajettavuus_on_tärkeää
Maksaa ainakin japanilaisten mielestä. Mutta eihän tavallisia autoja ole enää pitkään aikaa myytykään urheilullisuudella. Nyt pitää olla (paperilla) pienet päästöt ja kulutus. Totuudella ei sitten olekaan mitään väliä eikä moottorien ja vaihdelaatikkojen kestävyydellä. Volkkari polttaa öljyäkin aika helkkaristi, mutta päästötestit on varmaan tehty tuliterällä moottorilla päästöhuijaussoftalla.
Nykyautolla jos syöksyy keilaradalle, niin RRRRRRRRRRRRRR! Ajovakautus lyö vauhdin pois heti rattia käännettäessä.
No ainakin vielä Ford on vielä pitänyt hyvää ajettavuutta tärkeänä. Olihan pieni Fiesta TM:n talviautovertailun suuresta joukosta jääradalla toiseksi nopein jättäen BMW:t yms. haistelemaan lumipölyä.- Anonyymi
Jep ja BMWn mielestä. On se kumma ettei autoa saa kulkemaan suoraan paremmin kuin 90-luvun alun Tojottimia vaikka ollaan niin olevinaan ajajan autoa.
- Autouutisia2019
Uuden Ford Focuksen ajettavuutta on hehkutettu sivukaupalla. Focus valittiin vuoden 2019 autoksi Suomessa, sen verran autotoimittajat ihastuivat siihen. Mersu ja Volvot eivät pärjänneet, kun autotoimittajat saivat valita.
Autotoimittajilla on varmaa perusjannua enemmän käsitystä siitä mikä on hyvää ja mikä huonoa autoissa. - Anonyymi
Ei hyvä ajettavuus maksa mitään. Huono ajettavuus maksaa vertailuvoiton.
- Anonyymi
Uudessa Volkswagen Golfissakin on takana vain yhdysakselisto. Hieno monivarsituenta on vain tehomalleissa.
Ajatella, että sellainen oli ennen vakiovaruste edullisimmassakin Focus-mallissa.
Toinen mikä ihmetyttää on se, että ns. riisipussien valmistajilla ei tunnu olevan mielenkiintoa laittaa ajettavuutta kuntoon. Varsinkin paljon ajavalle on tuskaa paimentaa löysää läskiohjausta jota pitää väännellä suorallakin.- Anonyymi
Voorti ei ole auto, eikä piika immeinen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Voorti ei ole auto, eikä piika immeinen.
Vau mikä wiisaus
- Anonyymi
Samat osat Focuksessakin on, tosin oikealla geometrialla. Ei se ole sen kalliimpaa valmistaa, ehkä suunnitella ja testata kylläkin. En muista kuka se Focuksen ajettsvuuden takana ollut kaveri oli, mutta aika pro jätkä alallaan.
- Anonyymi
Focus mk1 -mallia kehitettiin 90-luvulla yhteistyössä M-Sport-rallitallin kanssa. Silloiset WRC-säännöt kielsivät jousituksen sijoittelussa ja kiinnityspisteissä radikaalit muutokset. Tästä syystä M-Sport halusi Focukseen monilinkkitakajousituksen ja Ford teki sellaisen Focukseen.
Myös Focuksen korista tehtiin poikkeuksellisen jäykkä.
"Focus on harvinainen katuautomalli, koska siinä on WRC-auton kanssa samantyyppinen takajousitus."
Vauhdin Maailma 8/2022 s. 58
Focuksen kilpa-automaisen ajettavuuden selittää tämä yhteistyökuvio. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Focus mk1 -mallia kehitettiin 90-luvulla yhteistyössä M-Sport-rallitallin kanssa. Silloiset WRC-säännöt kielsivät jousituksen sijoittelussa ja kiinnityspisteissä radikaalit muutokset. Tästä syystä M-Sport halusi Focukseen monilinkkitakajousituksen ja Ford teki sellaisen Focukseen.
Myös Focuksen korista tehtiin poikkeuksellisen jäykkä.
"Focus on harvinainen katuautomalli, koska siinä on WRC-auton kanssa samantyyppinen takajousitus."
Vauhdin Maailma 8/2022 s. 58
Focuksen kilpa-automaisen ajettavuuden selittää tämä yhteistyökuvio.focuksessa on takana päällekkäiset tukivarret pitkittäinen tuki molemmin puolin. lisäksi leveä kallistuksenvaimennin.
eikös tuo pitkittäinen tuki aiheuta sen, että sivusta katsottuna jousituksen liikkuessa ylös ja alas pyörä liikkuu loivan kaaren muotoista rataa???? pyörän napakin kiertyy pitkittäisen tukivarren pään ympärille piirrettyä ympyrää pitkin...
joustaako puslat vai poikittaiset tukivarret, että moinen kiertoliike on mahdollista?
hienosti toteutettu kuitenkin.
- Anonyymi
Top Gearkin ihmetteli, kun Fordilta tuli yllättäen auto, joka nosti laadun ja ajettavuuden ihan uudelle tasolle.
"This car is suoerb!"
https://youtu.be/MZQ9gg8CrkQ - Anonyymi
Top Gearissa Focusta vietiin asvalttiradalla sivuluisussa ja hämmästeltiin ajettavuutta aivan äärirajoilla. Siis etuvetoinen perheauto. Olivat aika päähän lyötyjä.
- Anonyymi
Tuohan on tärkeää perheautossa.
- Anonyymi
Top Gear on (oli) viihdeohjelma, jossa on käytössä autoja. Ei ole paljon yhtymäkohtia oikeaan elämään ja liikenteeseen.
- Anonyymi
Perheautossa joka on tehty WRC-ralliauton aihioksi.
- Anonyymi
Autoissa ylipäätään on luksustuotteen hinta, vaikka kyseessä on käyttötavara.
- Anonyymi
TM kehui myös Saabia jäykällä taka-akselilla :)
- Anonyymi
Vielä neljännesvuosisatakin myöhemmin Ford jatkaa samalla urheikullisella linjalla.
Tekniikan Maailmassa 15/2023 (s. 22) Ford Puma näytti närhen munat Nissan Jukelle ja lehti innostui melkein runolliseksi.
"Väistökokeessa Ford tuntuu melkein korskuvan päästäkseen sujahtamaan keilakujaan suurella nopeudella. Vaikutelma ei petä: kahden hengen kuormalla kipakka jousitus pitää kallistelut kurissa ja tarkka ohjaus tukee kuljettajaa läpi suorituksen."
"Sama toistuu täyteen kuormattuna: auto selvittää kokeen voimakkaammin kallistuen ja pienessä luisussa"
"Ohjaus ei osoita pienimpiäkään halvaantumisen merkkejä."
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 605887
Tappo Kokkolassa
Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap263727Miksi tytöt feikkavat saaneensa orgasmin, vaikka eivät ole saaneet?
Eräs ideologia itsepintaisesti väittää, että miehet haluavat työntää kikkelinsä vaikka oksanreikään, mutta tämä väite ei2292008Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti
Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti ei kerro taposta taaskaan mitään. Mitä hyötyä on koko paikallislehdestä kun ei271809- 951246
MAKEN REMPAT
Tietääkö kukaan missä tämmöisen firman pyörittäjä majailee? Jäi pojalla hommat pahasti kesken ja rahat muisti ottaa enna311229Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille
Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille. Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun. https://keskustel2891037Kuntoutus osasto Ähtärin tk vuode osasto suljetaan
5 viikkoa ja mihin työntekijät, mihin potilaat. Mikon sairaalan lopetukset saivat nyt jatkoa. Alavudelle Liisalle tulee54980Välillä käy mielessä
olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.76909Mulla on kyllä
Järkyttävä ikävä sua. Enkä yhtään tykkää tästä olotilastani. Levoton olo. Ja vähän pelottaa..35858