Pelottaako olla vanha?

Nurkan takana vaanivat Alzheimerin ja Parkinsonin taudit, dementia ja muistihäiriöt. Joskus melkein hävettää olla vanha, kun tietää niin monen asian hankaloituvan ja vaikeutuvan iän myötä. Kerro rehellinen mielipiteesi asiasta.
Ilmianna
Jaa

144 Vastausta



Ei pelota. Päinvastoin rauhoittaa. Monet velvollisuudet jäävät taa ja saa keskittyä olennaiseen. Tosin tunnen itseni vanhemmaksi kuin olenkaan.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
5 VASTAUSTA:
Vanhalta tuntuu myös täällä, vaikka ei ole vielä edes eläkkeellä. Katselin sunnuntaina ohjelmaa, jossa keskusteltiin vanhenemisesta ja eläköitymisestä ja siinä painotettiin, että pitää varautua siihen hetkeen, kun lopettaa työelämässä. Sekin rupesi mietityttämään, kun ajattelin ihan vaan olla ja nauttia eläkkeestäni.
Kommentoi
2
Ilmianna
Jaa
mennäporvooseen kirjoitti:
Vanhalta tuntuu myös täällä, vaikka ei ole vielä edes eläkkeellä. Katselin sunnuntaina ohjelmaa, jossa keskusteltiin vanhenemisesta ja eläköitymisestä ja siinä painotettiin, että pitää varautua siihen hetkeen, kun lopettaa työelämässä. Sekin rupesi mietityttämään, kun ajattelin ihan vaan olla ja nauttia eläkkeestäni.
Minullakin vanhuuseläkeikä on karkaamassa vuosien päähän, mutta en koe jaksavani ainakaan sataprosenttisesti nykyisessä työssäni. Jollain tavoin on pakko keventää. Aika näyttää miten menee, myös terveyden kanssa.

Eikö ole jännä. Monet sanovat, kun jää eläkkeelle, pari viikkoa sitä niin kuin nauttii kuin lomasta. Mutta kun konkretisoituu ettei enää tarvi lähteäkään joka päivä sinne työpaikalle, sitä jää ikään kuin tyhjän päälle ennen kuin sitten löytää siihen aukkoon tekemistä. Joissain paikoin järjestetään myös valmennus- ja sopeutumiskursseja eläkkeellejääjille :).

Liian monen kohdalla roikkuu lippu puolitangossa juuri eläkkeellejäännin kynnyksellä tai heti sen jälkeen.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
siilenämää kirjoitti:
Minullakin vanhuuseläkeikä on karkaamassa vuosien päähän, mutta en koe jaksavani ainakaan sataprosenttisesti nykyisessä työssäni. Jollain tavoin on pakko keventää. Aika näyttää miten menee, myös terveyden kanssa.

Eikö ole jännä. Monet sanovat, kun jää eläkkeelle, pari viikkoa sitä niin kuin nauttii kuin lomasta. Mutta kun konkretisoituu ettei enää tarvi lähteäkään joka päivä sinne työpaikalle, sitä jää ikään kuin tyhjän päälle ennen kuin sitten löytää siihen aukkoon tekemistä. Joissain paikoin järjestetään myös valmennus- ja sopeutumiskursseja eläkkeellejääjille :).

Liian monen kohdalla roikkuu lippu puolitangossa juuri eläkkeellejäännin kynnyksellä tai heti sen jälkeen.
Onneksi siinä ohjelmassa mainittiin, että kaikkein eniten vaikuttaa pääseekö, joutuuko, määrätäänkö tai pakotetaanko eläkkeelle. Itselle se on suuri riemun päivä, joten en usko tarvitsevani sopeutumiskursseja, hehee.

Eniten itseäni harmittaa, kun ei enää jaksa samalla tavalla mitä nuorempana. Voimat vähenevät ihan selvästi.

Minä takaan ja allekirjoitan, että meikäläisellä ei lippu liehu puolitangossa heti eläköitymisen jälkeen. Minulla on paljon tekemistä ja vielä enemmän suunnitelmia. Aioin ihan oikeasti nauttia eläkkeestä kuin loputtoman pitkästä kesälomasta.
Kommentoi
2
Ilmianna
Jaa
mennäporvooseen kirjoitti:
Onneksi siinä ohjelmassa mainittiin, että kaikkein eniten vaikuttaa pääseekö, joutuuko, määrätäänkö tai pakotetaanko eläkkeelle. Itselle se on suuri riemun päivä, joten en usko tarvitsevani sopeutumiskursseja, hehee.

Eniten itseäni harmittaa, kun ei enää jaksa samalla tavalla mitä nuorempana. Voimat vähenevät ihan selvästi.

Minä takaan ja allekirjoitan, että meikäläisellä ei lippu liehu puolitangossa heti eläköitymisen jälkeen. Minulla on paljon tekemistä ja vielä enemmän suunnitelmia. Aioin ihan oikeasti nauttia eläkkeestä kuin loputtoman pitkästä kesälomasta.
Tuo on totta, ei enää jaksa kuin nuorempana, toisaalta ei tarvitsekaan jaksaa, itselleen pitää olla armollinenkin eikä vaatia liikoja. Toki työt pitää tulla tehdyksi riittävällä teholla :).

Toivotaan näin että lippu sinun vuoksesi ei liehu puolitangossa vaan saat elää. Aina siihen kuitenkaan ei itse voi vaikuttaa. Kaikki eivät pääse nauttimaan eläkepäivistä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
siilenämää kirjoitti:
Tuo on totta, ei enää jaksa kuin nuorempana, toisaalta ei tarvitsekaan jaksaa, itselleen pitää olla armollinenkin eikä vaatia liikoja. Toki työt pitää tulla tehdyksi riittävällä teholla :).

Toivotaan näin että lippu sinun vuoksesi ei liehu puolitangossa vaan saat elää. Aina siihen kuitenkaan ei itse voi vaikuttaa. Kaikki eivät pääse nauttimaan eläkepäivistä.
Työt pitää tehdä, tottakai ja liikuntaa harrastaa, mutta penään kohtuuden perään.

Tiedän etteivät kaikki pääse nauttimaan eläkepäivistään tai nauttivat niistä vain hyvin vähän aikaa. Sen vuoksi jään eläkkeelle heti, kun mahdollisuus tarjoutuu ja olen siinä mielessä onnellinen iän ollessa minulle 60 vuotta.
Kommentoi
2
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Ei tosiaan pelota. Itse olen 64 ja aloitin ratsastusharrastuksen viime vuonna. Nyt on aikaa tehdä kaikkea kivaa ja nauttia elämästä. Ikinä en haluaisi enää nuori olla. Tuntuu tosi hyvältä vanhentua. Kaikki tuntuu paljon paremmalta ja helpommalta.
Ihan hyvältäkin vielä näytän ja touhuan paljon nuorten kanssa.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
5 VASTAUSTA:
Kadehdittavalta tuntuu positiivinen asenteesi. Itsellä kaikenlainen liikuntaan liittyvä vain vähenee koko ajan. Päivittäisissä kävelylenkeissä on aivan riittävästi ja niidenkin jälkeen ovat lihakset kipeänä.

Jälkikasvuni ja tämän kavereiden seurassa tuntuu hyvältä, vaikka tiedän heidän ajattelevan, että olen jo vanha mies.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
mennäporvooseen kirjoitti:
Kadehdittavalta tuntuu positiivinen asenteesi. Itsellä kaikenlainen liikuntaan liittyvä vain vähenee koko ajan. Päivittäisissä kävelylenkeissä on aivan riittävästi ja niidenkin jälkeen ovat lihakset kipeänä.

Jälkikasvuni ja tämän kavereiden seurassa tuntuu hyvältä, vaikka tiedän heidän ajattelevan, että olen jo vanha mies.
Ihmiset voisivat kuitenkin miettiä enemmän sellaista asiaa, miten vanhenee. Mitä tekoja itse tekee terveyden, kunnon, habituksen, kaikenlaisen fyysisen ja psyykisenkin jaksamisen ja pärjäämisen parantamiseksi.

Liike on lääke ja kulttuurifriikki elää kauemmin kuin sohvaperuna, elääkseen pitää syödä, mutta ei elää syödäkseen ja unta parempaa nautintoainetta ei ole olemassakaan.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
Näintäällä kirjoitti:
Ihmiset voisivat kuitenkin miettiä enemmän sellaista asiaa, miten vanhenee. Mitä tekoja itse tekee terveyden, kunnon, habituksen, kaikenlaisen fyysisen ja psyykisenkin jaksamisen ja pärjäämisen parantamiseksi.

Liike on lääke ja kulttuurifriikki elää kauemmin kuin sohvaperuna, elääkseen pitää syödä, mutta ei elää syödäkseen ja unta parempaa nautintoainetta ei ole olemassakaan.
Muistan isovanhempiani, jotka vanhenivat arvokkaasti ja hissukseen. Nykyajan trendi tuntuu olevan, että kaikkien pitää laihduttaa ja harrastaa jotain fitness urheilua tjn. On armeliasta myös hyväksyä, että ei kerta kaikkiaan pysty lisäämään liikuntaa tai ettei kannata hankkia kuntosalikorttia, koska ei siellä kauheassa metelissä kuitenkaan tule käytyä.

Sitten taas kulttuuriin, lukemiseen ja musiikkiin uppoutuminen kannattaa aina, eikä vaadi mitään fyysistä huippukuntoa. Kaikki liikuntaa vähemmän harrastavat eivät suinkaan ole sohvaperunoita.
Kommentoi
2
Ilmianna
Jaa
Eläkkeelle siirtymisessä oli hyvä juttu, kun työnantajs tarjosi tilaisuuden, mikä oli täsmäisku eläkkeelle siirtyville. Asiallista.
Vanhenemisesta sanoisin, että tosiasiat puhuvat puolestaan eli henkilötodistus. Joskus toivoisin, että minua kohdeltaisiinkin ikäihmisenä eikä ikiliikkujana. Joku parikymppinen joskus ehkä oivaltaa ja osaa suhtautua kivasti. Pidän myös nuorempien uteliaasta sävystä ja kiinnostuksesta, mikäli keskustellaan jostsin yleisemmästä asiasta tai vaikkapa samasta tv-ohjelmasta, minkä ovat nähneet. Muisteleminenhan on kaikille sallittua. Ja mikä sitten on yhtristä, yhdistävää. En ihan hirveästi pidä tästä moodista, että kaikki ovat kuin samanikäisiä.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
New-age kirjoitti:
Eläkkeelle siirtymisessä oli hyvä juttu, kun työnantajs tarjosi tilaisuuden, mikä oli täsmäisku eläkkeelle siirtyville. Asiallista.
Vanhenemisesta sanoisin, että tosiasiat puhuvat puolestaan eli henkilötodistus. Joskus toivoisin, että minua kohdeltaisiinkin ikäihmisenä eikä ikiliikkujana. Joku parikymppinen joskus ehkä oivaltaa ja osaa suhtautua kivasti. Pidän myös nuorempien uteliaasta sävystä ja kiinnostuksesta, mikäli keskustellaan jostsin yleisemmästä asiasta tai vaikkapa samasta tv-ohjelmasta, minkä ovat nähneet. Muisteleminenhan on kaikille sallittua. Ja mikä sitten on yhtristä, yhdistävää. En ihan hirveästi pidä tästä moodista, että kaikki ovat kuin samanikäisiä.
Tämänpäivän nuoret ovat pääsääntöisesti mahtavia ja fiksuja tyyppejä, tykkään. Eikä haittaa, vaikka jossain liikkeissä jopa teititellään, ulkomailla tunnen itseni todelliseksi herrasmieheksi, kun kutsuvat: "Sir".

Kyllä minäkin varmaan menen sellaiseen työnantajan järjestämään tilaisuuteen eläkkeelle siirtyville ja järjestän kunnon 6-kumppis juhlat. Oikein sellaiseen - the final countdown -henkeen.
Kommentoi
2
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Ihminen voi näyttää nuoremmalta kuin onkaan mutta silti olla jopa ikäistään vanhempi :).
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
6 VASTAUSTA:
Ehdottomasti samaa mieltä. Varsinkin tiukkaa ja rajoitteista elämää viettävät vanhenevat ennen aikojaan. Elämän pitäisi olla joka päivä uusi ja suuri seikkailu.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
Tunnen erään jotain 85 vuotiaan miehen joka olemukseltaan ja kunnoltaan kävisi 20-30 vuotta nuoremmalta. En ajattele ikääni sen kummemmin enkä pelkää enkä viitsi siitä keskustella tämä hetki on päällimmäisenä.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
No tästä sanoisin, että likinäköisyys on mahdollista. Saatan pitää itseäni nuorekkaana, kypsältä ajatuksiltani, mutta jonkun mielestä voinkin olla ihan kääkkä.
Pääkysymys: ei pelota vanhuus - vielä.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
1eero kirjoitti:
Tunnen erään jotain 85 vuotiaan miehen joka olemukseltaan ja kunnoltaan kävisi 20-30 vuotta nuoremmalta. En ajattele ikääni sen kummemmin enkä pelkää enkä viitsi siitä keskustella tämä hetki on päällimmäisenä.
No en minäkään sen kummemmin, näyttää miltä näyttää mutta kävin vasta eräässä työpaikkahaastattelussa. Haastattelija kysyi että paljonko mulla on ikää. Kun kerroin hän sanoi että piti alkaa ihan varmistamaan kun näytän kuulemma 10 vuotta nuoremmalta. Sanoi alkaneensa epäilemään et onko oikea henkilö kyseessä :).
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
siilenämää kirjoitti:
No en minäkään sen kummemmin, näyttää miltä näyttää mutta kävin vasta eräässä työpaikkahaastattelussa. Haastattelija kysyi että paljonko mulla on ikää. Kun kerroin hän sanoi että piti alkaa ihan varmistamaan kun näytän kuulemma 10 vuotta nuoremmalta. Sanoi alkaneensa epäilemään et onko oikea henkilö kyseessä :).
Joo ulkonäkö saattaa pettää, geeneissä vai elämäntavoissako, mielelläni olisin jopa kadehtien pikkasen tätä 85 vuotiasta joka tekee vielä töitä ajankulukseen vaikka eläkkeellä se suokoon hänelle, kummiskin ikä rajoittaa suunnitelmia pitemmällä tähtäimellä jota mielisi.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
1eero kirjoitti:
Joo ulkonäkö saattaa pettää, geeneissä vai elämäntavoissako, mielelläni olisin jopa kadehtien pikkasen tätä 85 vuotiasta joka tekee vielä töitä ajankulukseen vaikka eläkkeellä se suokoon hänelle, kummiskin ikä rajoittaa suunnitelmia pitemmällä tähtäimellä jota mielisi.
Geeneissä varmaan suuurin osa. Meilläkin on 87-vuotias joka ei ymmärrä olla 87-vuotias :D.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Ei pelota, joskus hämmästyn kuinka hirveää vauhtia tässä sitä kohti mennään, ihan kuin joka vuosi olisi vikkelämpi vuosi kuin edelinen.
Vuosilukemat saan kerrata syntymävuodestani, taas hämmästyn, että joko noin paljon.

Ikääntymisen huomaa parhaiten tietysti rapistuvasta kunnostaan, joka päivä on jonkin sortin luopumispäivä, näkö huononee yms. Ja tietysti sen huomaa lastensa vanhenemisesta, tietysti lastenlasten kasvaminen on hyvä merkki.

Yhtäkkinen pysähdys oli kun tajusin, että olen sukuni vanhin, joopa joo kyseenalainen kunnia se.

Toisaalta pyörin kaikkia noita mainitsemiasi sairauksia sairastavien ihmisten keskuudessa arjessani, joten sairaudet sinällään ei pelota, kaikki mitä annetaan on napisematta hyväksyttävä ja elettävä tilanteen ja kykyjensä mukaan.

Joka päivä yritän kerätä taskut täyteen ilon ja onnen aiheita, ettei sitten kun viimeisen kerran elämä pakottaa hyppäämään, tarvitsisi tyhjin taskuin hypätä.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Totta, vuodet kuluvat yhä nopeammin. Hyvä kun kerkiää mukaan. Jokainen aamu nousen itsumaan sängyn laidalle ja kuulostelen, että mihin paikkaan sitä mahtaa tänään sattua.

Itselläni on myös tuo sama rasite suvun vanhin. Kuten siskoni sanoi, sinä olet nyt suvun päämies.

"Joka päivä yritän kerätä taskut täyteen ilon ja onnen aiheita, ettei sitten kun viimeisen kerran elämä pakottaa hyppäämään, tarvitsisi tyhjin taskuin hypätä". Tämä oli niin hienosti ja kaunisti sanottu, että nousen seisomaan ja kummarran sanoillesi. Kiitos.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Ei pelota olla vanha. Eläkepäivät soljuvat mukavasti ja tekemistä on riittänyt. Elämässä on myös ollut niitä vastoinkäymisiä jotka lienevät kasvattaneet siihen ettei tulevaisuuden pelkoa ole.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
6 VASTAUSTA:
Vastoinkäymiset luultavasti opettavat siihen, että ihan mitä tahansa voi tapahtua, käydä tai sattua. Eikä kukaan meistä täysin terveinä täältä lähde. Joskus lukenut yli 80-vuotiasta, joilla ei kuulemma edes ole mitään lääkettä määrätty. Voi olla näin, mutta poikkeus vahvistaa säännön. Kyllä minun tutuillani kaikilla on jotain kremppaa ja lääkkeitä, toisilla enemmän toisilla vähemmän.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
mennäporvooseen kirjoitti:
Vastoinkäymiset luultavasti opettavat siihen, että ihan mitä tahansa voi tapahtua, käydä tai sattua. Eikä kukaan meistä täysin terveinä täältä lähde. Joskus lukenut yli 80-vuotiasta, joilla ei kuulemma edes ole mitään lääkettä määrätty. Voi olla näin, mutta poikkeus vahvistaa säännön. Kyllä minun tutuillani kaikilla on jotain kremppaa ja lääkkeitä, toisilla enemmän toisilla vähemmän.
Minun anoppini 88v ei mitään lääkkeitä, laiha ja liikkuva nainen.
Äitini 87 myös melkeen lääkkeetön ainoa lääke kilpirauhaslääke, vaikka on lihava ,mutta liikkuu silti joka päivä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
mennäporvooseen kirjoitti:
Vastoinkäymiset luultavasti opettavat siihen, että ihan mitä tahansa voi tapahtua, käydä tai sattua. Eikä kukaan meistä täysin terveinä täältä lähde. Joskus lukenut yli 80-vuotiasta, joilla ei kuulemma edes ole mitään lääkettä määrätty. Voi olla näin, mutta poikkeus vahvistaa säännön. Kyllä minun tutuillani kaikilla on jotain kremppaa ja lääkkeitä, toisilla enemmän toisilla vähemmän.
Joidenkin sellaisten kohdalla, joilla ei ole lääkkeitä, voi syy löytyä siitä, ettei ole käynyt vuosikymmeneen lääkärissä vaikka oisi ollut aihetta :).
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Minunvanhukset kirjoitti:
Minun anoppini 88v ei mitään lääkkeitä, laiha ja liikkuva nainen.
Äitini 87 myös melkeen lääkkeetön ainoa lääke kilpirauhaslääke, vaikka on lihava ,mutta liikkuu silti joka päivä.
Ehkä liikaa korostetaan nykyään tuota laihuutta ja sen vaikutusta terveyteen. En ymmärrä sitä, että ihmisen pitäisi laihduttaa koko elämänsä sen vuoksi, että saisi kuolla 2 kuukautta myöhemmin. Tottakai liikunta on hyvästä, mutta perintötekijät merkitsevät enemmän ja toiset ovat ruumiinrakenteeltaan tukevia.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
mennäporvooseen kirjoitti:
Ehkä liikaa korostetaan nykyään tuota laihuutta ja sen vaikutusta terveyteen. En ymmärrä sitä, että ihmisen pitäisi laihduttaa koko elämänsä sen vuoksi, että saisi kuolla 2 kuukautta myöhemmin. Tottakai liikunta on hyvästä, mutta perintötekijät merkitsevät enemmän ja toiset ovat ruumiinrakenteeltaan tukevia.
@mennäporvooseen "laihuutta ja sen vaikutusta terveyteen"

No mun kohdalla ainakin on tosi suuri merkitys painolla ja liikunnalla ja silläkin, mitä suuhuni pistän. 2-tyypin diabetes on pysynyt kymmenisen vuotta poissa.
Elämän laatu parempana eikä tule 2-tyyp, diabeteksen mukanaan tuomia lisävaivoja. Kuoleman lykkäämisestä kahdella kuukaudella ei ole kysymys - kuolla voisin vaikka heti, kuolema mua pelota enkä sen vuoksi tikkua ristiin pistä.
Minulla oli kahdessa mittauksessa jo sokeriarvot niin koholla, että olisi aloitettava pian lääkitys. Lääkäri tuntui ajattelevan, että tästä tilanteeni jatkuu normaalist:, ensin tablettilääkistys, sitten pistellään. Vaan onneksi itse halusin kokeilla, josko voisin jotain tehdä ja aktiivisesti tehostin liikuntaa ja ruoan tarkkailua. Jo 4 kilon painonpudotus sai sokeriarvot normaalin rajoihin. Nykyään on normaalit sokeriarvot, kuten 5,4.
En tarvitse mitään lääkkeitä. Ja käyn vuosittain labrakokeissa ja lääkärin kanssa keskustelen tuloksista. Lääkäri ei ollut mielestäni riittävän aloitteellinen omaan toimintaan innostamisessa mutta ehkä ovat varovaisia, kun kovin moni ottaa mieluummin lääkereseptin kuin alkaa muuttaa ruokailutottumuksiaan saatikka liikkumaan ja hikoilemaan. Itselläni ei ollut iso muutos, koska olen aina liikkunut ja syönytkin terveellisesti , täytyi vain vähän skarpata. Absolutistiksi mua on aina haukuttu, vaikken ihan sellainen ole, viiniä juhlaruoan kanssa kyllä minäkin, mutten ole koskaan ollut humalassa. Ainuttakaan savuketta en ole polttanut. Nämä paheiden puutteeni johtuvat vain siitä että kun itse en ole halunnut, niin olen uskaltanut olla erilainen. Eivät johdu mistään aatteista tai uskonnoista.
- jotkut aloittaa jo eläkeiän lähestyessä jonkin heitä kiinnostavan osa-aikaisen työnkaltaisen, johon ovat perehtyneet työaikanaan - kuten jonkun ulkomaisen opinahjon lobbaamisen.
Itse aloitin aivan uudenlaisen harrastuksen viitisen vuotta ennen eläkeikää, tai en mä aloittanut vaan se vei mennessään. Annoin pikkusormen se vei koko käden, Paneuduin harrastukseeni täysillä, oli niin kiinnostavaa, että kaikki vapaa-aika meni, ja huomasin kehittyväni aikas hyväksi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
hehehehee kirjoitti:
@mennäporvooseen "laihuutta ja sen vaikutusta terveyteen"

No mun kohdalla ainakin on tosi suuri merkitys painolla ja liikunnalla ja silläkin, mitä suuhuni pistän. 2-tyypin diabetes on pysynyt kymmenisen vuotta poissa.
Elämän laatu parempana eikä tule 2-tyyp, diabeteksen mukanaan tuomia lisävaivoja. Kuoleman lykkäämisestä kahdella kuukaudella ei ole kysymys - kuolla voisin vaikka heti, kuolema mua pelota enkä sen vuoksi tikkua ristiin pistä.
Minulla oli kahdessa mittauksessa jo sokeriarvot niin koholla, että olisi aloitettava pian lääkitys. Lääkäri tuntui ajattelevan, että tästä tilanteeni jatkuu normaalist:, ensin tablettilääkistys, sitten pistellään. Vaan onneksi itse halusin kokeilla, josko voisin jotain tehdä ja aktiivisesti tehostin liikuntaa ja ruoan tarkkailua. Jo 4 kilon painonpudotus sai sokeriarvot normaalin rajoihin. Nykyään on normaalit sokeriarvot, kuten 5,4.
En tarvitse mitään lääkkeitä. Ja käyn vuosittain labrakokeissa ja lääkärin kanssa keskustelen tuloksista. Lääkäri ei ollut mielestäni riittävän aloitteellinen omaan toimintaan innostamisessa mutta ehkä ovat varovaisia, kun kovin moni ottaa mieluummin lääkereseptin kuin alkaa muuttaa ruokailutottumuksiaan saatikka liikkumaan ja hikoilemaan. Itselläni ei ollut iso muutos, koska olen aina liikkunut ja syönytkin terveellisesti , täytyi vain vähän skarpata. Absolutistiksi mua on aina haukuttu, vaikken ihan sellainen ole, viiniä juhlaruoan kanssa kyllä minäkin, mutten ole koskaan ollut humalassa. Ainuttakaan savuketta en ole polttanut. Nämä paheiden puutteeni johtuvat vain siitä että kun itse en ole halunnut, niin olen uskaltanut olla erilainen. Eivät johdu mistään aatteista tai uskonnoista.
- jotkut aloittaa jo eläkeiän lähestyessä jonkin heitä kiinnostavan osa-aikaisen työnkaltaisen, johon ovat perehtyneet työaikanaan - kuten jonkun ulkomaisen opinahjon lobbaamisen.
Itse aloitin aivan uudenlaisen harrastuksen viitisen vuotta ennen eläkeikää, tai en mä aloittanut vaan se vei mennessään. Annoin pikkusormen se vei koko käden, Paneuduin harrastukseeni täysillä, oli niin kiinnostavaa, että kaikki vapaa-aika meni, ja huomasin kehittyväni aikas hyväksi.
"Vanhustenhuollolle käy kalpaten, jos kunta‑ ja palvelurakenneuudistuksessa vanhukset jäävät pelkästään terveydenhuollon käsiin – tai oikeammin jalkoihin. Saamme kallista, passivoivaa, makuuttavaa ja lääkkeillä pyörrytettyä hoitoa.
Vai olisiko toivoa muusta?"
Vappu Taipale http://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/duo/duo95615.pdf
Liitänpä tähän ketjuun.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Muistihäiriöiden välttämiseksi nyt kun vielä muistan, ajattelin ostaa keppihevosen ja hyppiä sillä ylt ympäriinsä niin että häiriöt karisee jokaisella pompulla.
Enää on mietinnässä voiko keppihevoselle saada peräkärryn millä vetää vaatimatonta kauppakassia ja milloin mitäkin tavaraa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Ei huono idea. Itsellä on pakko tehdä asiat nykyään heti, jos on jokin hoidettava tai muistettava juttu. Ei voi enää lykätä tai siirtää parempaan ajankohtaaan myöhäisemmäksi. Sitä parempaa hetkeä ei koskaan tule, vaan kaikki asiat unohtaa, eikä niitä tule koskaan hoidettua.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Noin kymmenen vuotta olen ollut eläkkeellä. Kymmenen vuotta on mennyt itseasiassa nopeammin kuin työeläässäolo aikana.

En seuraa Tv:n vanhusohjelmia, en aikakauslehtien mitä vanhana jne....artikkeleita vaan otan kantaa vanhenemiseen minäminäminänä. Jos terveys pysyy yhtä hyvänä kuin nyt pelkäämpä, että kymmenen vuotta eteenpäin juoksee jouhevasti ja kokemukset tehdä mieluisia puuhastelutöitä ja matkustella karttuu.

Luonnollisesti on ihanaa kun raskaimmissa mökkitöissä poikani ovat aktiivisesti mukana evät he ajattele, että olen vanha ja raihnainena.

Ulkoisesta olemuksesta huolehtii kumppani joka muistaa hyväillä itsetuntoa positiivisilla ulkonäkökommenteilla.

Siis ei se liikunta, ruokatavat ja fyysinen osallistuminen yksin riitä. Läheisen rakkaus kantaa eteenpäin. Kun vain itsekin jaksaisin yhtälailla muistaa rinnalla kulkijaa kauniiilla kannustavilla sanoilla.

Kyllä Lenita oli oikeassa sanoessaan ...suupielet ylöspäin on parasta kasvojen kohotusta...
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Läheisten ihmisten välittäminen sinusta ja sinun huolenpito läheisistäsi ovat itselleni kaikkein merkittävintä koko elämässä. En edes ole kovin sosiaalinen, mutta tiedän ettei ihmisen ole hyvä olla yksin ja kuinka ihmisellä voikaan olla ikävä toisen luo. Olen kokenut sen.
Kommentoi
2
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Just tänään, kun puoli kahdeksan aikaan menin metroasemalle lapsenlasta vastaan, niin kauhulla ajattelin töihin menoa. Ei olisi itsestäni enää tylsään epämiellyttävään työhön.

Metroasemalla oli mainos; teesitämitärakastat! Ajattelin sen sopivan itseeni mainiosti, kun tuntuu, etten muuta haluakaan, olenko koskaan halunnutkaan, kun tällälailla elämäni mukavasti tsillaillen kuluttaa. Työelämästä ei jäänyt mitään muistettavaa.

Vanhana olo ei pelota, inhottaa kyllä! Kaikenlainen avuttomuus ja toisten avusta riippuvaisuus. Elämä pitää lopettaa hyvissäajoin ellen romahdusta!
Kommentoi
2
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Sinä maalailet minulle ruusuisia tulevaisuuden kuvia. Minäkin haluan kuluttaa aikaani mukavasti tsillailen. Suunnittelematta pitkälle eteenpäin ja tekemällä vain sitä mikä tuntuu hyvältä.
Kommentoi
2
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Senhän näkee sitten kun on vanha, silleen tosi vanha.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
4 VASTAUSTA:
Sinäkin Brutukseni et halua myöntää vielä olevasi vanha, ymmärrän. Toisaalta alle kolmekymppisten mielestä kaikki yli kuusikymppiset ovat vanhoja, jos samaa asiaa kysyy kuusikymppisiltä, he eivät ole samaa mieltä.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
mennäporvooseen kirjoitti:
Sinäkin Brutukseni et halua myöntää vielä olevasi vanha, ymmärrän. Toisaalta alle kolmekymppisten mielestä kaikki yli kuusikymppiset ovat vanhoja, jos samaa asiaa kysyy kuusikymppisiltä, he eivät ole samaa mieltä.
Höps, myönnän olevani juuri sen ikäinen kuin nyt olen, en päivääkään vanhempi.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
Ancelina kirjoitti:
Höps, myönnän olevani juuri sen ikäinen kuin nyt olen, en päivääkään vanhempi.
Sulkeudun suosioonne.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
mennäporvooseen kirjoitti:
Sulkeudun suosioonne.
Siitä vaan :)
Ajattele, emme koskaan ole niin nuoria kuin juuri nyt.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Elän samoin kuin korppis.
Minullakaan ei ole edes pienellä Porvoon mitalla mitään aihetta pilkata vanhoiksi tahi jauhaa heidän iästään tai eläkkeistään, KELA-rakkauksistaan.
Noh, eläkkeistä vastaan jos kysytään.
Siinä kun on myös isoja numeroita.
-
Minua eivät vaani mitkään muut kuin nuo ihanat stalkkarini.
En jaksa kirjoittaa nimmareita, heitä on niin monta.
Kaihi vaivasi, mutta siitä pääsin rahalla eroon.
KELA auttoi pikkasen :):)

H.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
7 VASTAUSTA:
En tiennyt sinun olevan noin herkkä, että koet pilkan teoksi sen, kun joku kysyy peltottaako olla vanha.
Kommentoi
2
Ilmianna
Jaa
mennäporvooseen kirjoitti:
En tiennyt sinun olevan noin herkkä, että koet pilkan teoksi sen, kun joku kysyy peltottaako olla vanha.
Juu.
Olen minä toisinaan.
Tämä on jo kuudes aloitus aiheesta lyhyen ajan sisällä.
Muotoiltu tällä-kertaa lesken-tyylisesti.
KELA: aa mukaellen.
Ja minähän inhoan jatkuvia toistoja.

H.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
hunksz kirjoitti:
Juu.
Olen minä toisinaan.
Tämä on jo kuudes aloitus aiheesta lyhyen ajan sisällä.
Muotoiltu tällä-kertaa lesken-tyylisesti.
KELA: aa mukaellen.
Ja minähän inhoan jatkuvia toistoja.

H.
Sorry, en tiennyt tämän olevan jo kuudes aloitus aiheesta. Minäkin inhoan jatkuvaa toistoa.
Kommentoi
2
Ilmianna
Jaa
hunksz kirjoitti:
Juu.
Olen minä toisinaan.
Tämä on jo kuudes aloitus aiheesta lyhyen ajan sisällä.
Muotoiltu tällä-kertaa lesken-tyylisesti.
KELA: aa mukaellen.
Ja minähän inhoan jatkuvia toistoja.

H.
...:ta...

H.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
hunksz kirjoitti:
...:ta...

H.
Tämän viestin sanoma ei tavoittanut minua.
Kommentoi
2
Ilmianna
Jaa
mennäporvooseen kirjoitti:
Tämän viestin sanoma ei tavoittanut minua.
"mennäporvooseen"

Huoks! Niinpä.
Huomattu.

EOC

H.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
hunksz kirjoitti:
"mennäporvooseen"

Huoks! Niinpä.
Huomattu.

EOC

H.
Ei vieläkään, yritä kirjoittaa enemmän kuin kaksi tai kolme kirjainta.
Kommentoi
3
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Mitä turhaan pelkäämään, mikä tulee se tulee jos on tullakseen.
Elän päivän kerrallaan kiitollisena siitä että voin elää täyttä elämää, toivottavasti yhtä kauan kuin äitini. Sittenkun elämä kannattaisi unohtaa ja nauttia hetkistä.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
En minäkään nyt päivittäin pelosta värise, että mikä sairaus minuun iskee. Mutta kyllä välillä krempat ja kummalliset olotilat mietityttävät, varsinkin kun suvussani on melko huono ennuste sairauksien suhteen. Enimmäkseen nautin elämästä täysillä, tällä hetkellä lomamatkan tuomasta kutinasta. Elämä on ihmisen parasta aikaa vai miten sen Nykäs-Matin suuri viisaus menikään.
Kommentoi
2
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Ikääntyminen merkitsee väistämätöntä rappeutumista johon ei auta pelot eivätkä uhot.

Ajoissa aloitettu eläköitymisen valmistelu ja etuajassa loppuun saatettu laiskistuminen säästi vähäisimmältäkin elämänrytmin äkkimuutokselta.
Fyysisesti olen nyt 73v paremmassa, fyysisessä kunnossa kuin täydellisen laiskistumiseni alussa 57v.
Vanhat urheiluvammat on puukotettu, kaihit leikattu jonka seurauksena -6 näköni tuli melkein 0:aan. Hammasimplantit asennettu ja aerobinen ja lihskunto sitä luokkaa, että sulaudun täysin nuorempaan saliporukkaan. Cooperilla en enää kehu.

Suolistosyöpä ajattelutti mutta olimme jo aikoja sitten valmistelleet asiamme monessakin suhteessa.

Itseni ja vaimoni vuoksi yritän pitää itseni kunnossa ja mahdollisuuksieni mukaan terveenä ajatellen meidän kummankin elämänlaatua.
Laatu on sitä luokkaa, että inhottaa ajatus, että etenemme loppusuoran kalkkiviivoilla.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
4 VASTAUSTA:
Elän tällä hetkellä tuota kuvailemaasi laiskistumisen aikaa, ehkä juuri siksi aloin pohtia tällaista ja mieleeni tuli ikäviä asioita. En haluaisi olla vielä loppusuoran kalkkiviivoilla, vaan koen, että elämällä on vielä paljon annettavaa minulle.

Olen minä jo miettinyt useamman vuoden sitä mitä kaikkea eläkkeellä tulen touhuamaan. Paljon suunnitelmia, saa nähdä mitä laitan toteutukseen. Mielestäni ei kannata alkaa pitää samanlaista kalenteria minkä mukaan työelämässä pakosti joutuu elämään.
Kommentoi
2
Ilmianna
Jaa
mennäporvooseen kirjoitti:
Elän tällä hetkellä tuota kuvailemaasi laiskistumisen aikaa, ehkä juuri siksi aloin pohtia tällaista ja mieleeni tuli ikäviä asioita. En haluaisi olla vielä loppusuoran kalkkiviivoilla, vaan koen, että elämällä on vielä paljon annettavaa minulle.

Olen minä jo miettinyt useamman vuoden sitä mitä kaikkea eläkkeellä tulen touhuamaan. Paljon suunnitelmia, saa nähdä mitä laitan toteutukseen. Mielestäni ei kannata alkaa pitää samanlaista kalenteria minkä mukaan työelämässä pakosti joutuu elämään.
Suunnitelmat muuttuvat. Hankimme Espanjan asuntomme 32 vuotta sitten ja samoihin aikoihin
kaksion pienen sisämaan järvenrantakaupungin satamakadulta ajatuksena, että olemme talvet Espanjassa ja kesät tuossa kakkosasunnossamme.
Kaksi kokeilua Espanjassa riittivät ja niiden jälkeen olemme olleet siellä ainoastaan keväisin ja syksyisin.
Kakkosasuntomme on ollut vuokrattuna sen jälkeen kun minä "kotiuduin" sieltä puutteen torjunnasta 21 vuotta sitten.

Mm. kolmannen sukupolven ilmaantuminen, asumismuodon muutos ja jossakin määrin myös vaimon terveydelliset asiat saattoivat päätöksemme toiseen asentoon.
Onneksemme emme olleet tehneet mitään peruttamattomia päätöksiä.

Bondin tunnusmusiikkia: Ei aina käy niin, kuin haaveillaan.
Kyse ei ollut haaveilusta vaan suunnittelusta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
flegmaatti kirjoitti:
Suunnitelmat muuttuvat. Hankimme Espanjan asuntomme 32 vuotta sitten ja samoihin aikoihin
kaksion pienen sisämaan järvenrantakaupungin satamakadulta ajatuksena, että olemme talvet Espanjassa ja kesät tuossa kakkosasunnossamme.
Kaksi kokeilua Espanjassa riittivät ja niiden jälkeen olemme olleet siellä ainoastaan keväisin ja syksyisin.
Kakkosasuntomme on ollut vuokrattuna sen jälkeen kun minä "kotiuduin" sieltä puutteen torjunnasta 21 vuotta sitten.

Mm. kolmannen sukupolven ilmaantuminen, asumismuodon muutos ja jossakin määrin myös vaimon terveydelliset asiat saattoivat päätöksemme toiseen asentoon.
Onneksemme emme olleet tehneet mitään peruttamattomia päätöksiä.

Bondin tunnusmusiikkia: Ei aina käy niin, kuin haaveillaan.
Kyse ei ollut haaveilusta vaan suunnittelusta.
Niin muuttuvat suunnitelmat. Tuntuu kuin asiat olisivat ilmassa ja sieltä voi noukkia ja kokeilla mitä tahansa.

Olen haaveillut lämpimästä loma-asunnosta, jossakin päin maailmaa mutta en edes vielä tiedä missä se olisi. Manner-Espanjassa on kuulemma kylmä talvella asua taloissa, joissa ei edes ole kunnon lämmitystä. Monelle ojasta allikkoon siis.

Tuollainen kakkosasunto kuullostaa todella hyvältä. Se voisi olla minulle sopiva ratkaisu, hommaisin sen kotiseudultani ja voisi olla niin pitkään, kun huvittaa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
mennäporvooseen kirjoitti:
Niin muuttuvat suunnitelmat. Tuntuu kuin asiat olisivat ilmassa ja sieltä voi noukkia ja kokeilla mitä tahansa.

Olen haaveillut lämpimästä loma-asunnosta, jossakin päin maailmaa mutta en edes vielä tiedä missä se olisi. Manner-Espanjassa on kuulemma kylmä talvella asua taloissa, joissa ei edes ole kunnon lämmitystä. Monelle ojasta allikkoon siis.

Tuollainen kakkosasunto kuullostaa todella hyvältä. Se voisi olla minulle sopiva ratkaisu, hommaisin sen kotiseudultani ja voisi olla niin pitkään, kun huvittaa.
Talvipoissaolomme suurin syy on se, että kaupunki hiljenee lokakuun aikana ja koska asuntomme on keskustassa ja rannassa niin ympäröivää elämää on niukasti.
Talvisuomalaiset asustavat sisämaan reservatioissaan emmekä juurikaan ole yhteydessä paria tuttavaamme lukuun ottamatta.

Sydäntalven lämmössä ei ole kehumista.
Asuntomme on kaakkossiiven ylimmässä, 5:ssä kerroksessa ja parvekkeemme edustalla aukeni merenlahti. Aamuaurinko nousi klo 8:n tietämissä ja lämmitti klo11 saakka parveketta, olohuonetta ja toista makuuhuonetta siirtyen sitten toisen makuuhuoneen puolelle.
Ostotilanteessa toiminut tulkki mainitsi avoimesta näkymästä, että parvekkeen edessä oleva 1 kerroksinen rojurakennus ja parkkialaamusta ue onkallista tonttimaata.
Niin olikin. Muutama vuosi sitten siihen ilmestyi kerrostalo joka peittää meille tärkeän talviauringon ja se todella tuntuu lämmön laskuna ja kosteutena.
Tietenkin asuntoa voi lämmittää mutta ei ole kivaa.
Huhtikuun alusta alkaen aurinko kiertää niin ylhällä, että mollottaa parvekkeellemme aamusta alkaen mutta talvella ei.

Mutta se katujen autius. Menemme syyskuun alussa mutta palamme hyvissä ajoin ennen Saksan joulumarkkinoita.
Tai jos vaimo haluaa johonkin sitä ennen.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Mitä?........ kuusikymppinen ei ole vielä vanha! Elä vielä kymmenen vuotta niin voit ajatella että nyt se vanhuus sitten alkaa. Eläkkeelle jääminen on helpottavaa, alku vain voi olla hieman hakusessa jos harrastuksia ei ole tai pysyttelee vain neljän seinän sisällä. Nauti vapaudesta mitä voit kokea, hoida itseäsi enemmän ja jos aika ei muuten kulu, tee sitä mitä olisit työssä ollessasi halunnut tehdä mutta ei ollut aikaa. Tapaa sukua, tuttuja tai entisiä työkavereita ettei sosiaalinen elämä kuihdu. Eläkkeellä voi harrastaa kaikenlaista ja puuhailla vaikka mitä mukavaa eikä ole kiire minnekään. Se on vapauttavaa.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
3 VASTAUSTA:
Ei sen kuusikymppisen omasta mielestänikään tarvitse olla vanha, eikä edes seitsemänkymppisenkään. Mutta siinä vaiheessa, kun lääkäri määrää lisää lääkkeitä eikä kroppa vaan tahdo enää taipua. Jopa kengän nauhojen solmiminen hankaloituu, kaikkea tällaista pientä muistuttamassa. Minä todella odotan eläkkeelle pääsyä ja takaan ja allekirjoitan nauttivani siitä.
Kommentoi
2
Ilmianna
Jaa
mennäporvooseen kirjoitti:
Ei sen kuusikymppisen omasta mielestänikään tarvitse olla vanha, eikä edes seitsemänkymppisenkään. Mutta siinä vaiheessa, kun lääkäri määrää lisää lääkkeitä eikä kroppa vaan tahdo enää taipua. Jopa kengän nauhojen solmiminen hankaloituu, kaikkea tällaista pientä muistuttamassa. Minä todella odotan eläkkeelle pääsyä ja takaan ja allekirjoitan nauttivani siitä.
Suotte huolehdit vanhentumisestasi.
Saa nähdä ehditkö eläkkeellekään, koska jo vajaan kuuskymppisenä olet suvun vanhin ja noin kömpelössä kunnossa.

Dementiaanko ne ovat vai altzheimeriin tai Parkinsoniin kuolleet muut sukulaisesi jo nuorella iällään?
Tarkkailehan vähän, sillä yksi dementian ensioireita on, kun alkaa hillittömästi nauramaan kaikenlaiselle mitättömälle, niinkuin vaikka jollekin autolle tai unohtaa pysähtyä punaisissa valoissa ...
Kommentoi
2
Ilmianna
Jaa
Mitens, jos on aina naureskellut hillittömästi pikkujutuille, niin miten sen dementian erottaa. Punaisia valojakin päin kävelin Manskulla jo nuorna naisna poliisipari takanani, missä ei ole mitään leuhkimista ja mutisivat, että tuoltakin voisi ottaa palkkatiedot jne jne. Mutta kun oli pakottava asia kiirehtiä...
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Ei pelota, kaikki tulevat vanhaksi jos eivät kuole nuorena.
Olen heti 70v, elän elämäni parasta aikaa. En murehdi huomista.
Häpeääkö aloittaja vanhuuttaan? Kaikki ovat olleet aikanaan nuoria, nykyiset nuoret ovat tulevia vanhoja :)
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
No, ei taatusti hävetä olla vanheneva äijänkäppyrä. Ylpeänä kannan iän tuomia vaivoja, enkä valita turhista. Nuoremmille yritän olla hyvä ja kannustava esimerkki tekemisissäni.
Kommentoi
2
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Ei pelota, mutta vanha ja sairas vanha arveluttaa, mutta Luoja korjatkoon sitten kun parhaaksi näkee.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Varmaan jokaisella on kokemusta sairaista vanhoista ihmisistä, eivätkä ne ole mitään mukavia. Oikeassa olet, Luoja korjaa kun parhaaksi näkee. Vain harvat meistä elävät sata vuotiaiksi tai edes yhdeksänkymppisiksikään.
Kommentoi
2
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Luin ketjun, ei yhtään sellaista, joka ei halua olla eläkkeellä. No minä. En pelkää vanhuutta enkä eläkeikää, mutta en vaan tykkää. On harrastuksia, yhdistyksiä, sukua, hyväntekeväisyyttä, mutta liikaa energiaa. Yksin on kurja matkustaa. Ryhmiä alan etsiä, mutta niissäkin on aina luotto-huonekaveri. Jos käyn teatterissa useasti peräkkäin, kyllästyn. Rempat - ne mihin pystyn - ja siivoukset ovat äkkiä tehty. Turhautuminen tekee alakuloiseksi. Mutta nyt kuten tuolla ylempänä joku kirjoitti, nautin joka hetkestä nyt. Katson sitten vuodenvaihteen jälkeen eläkkeelle siirtyessäni, miten tylsäksi elämä tulee.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Tiedän ihmisiä, jotka eivät edes halua mennä eläkkeelle. Toiset vaan ovat sellaisia, että ei pysty olemaan aloillaan, suomaan jopa laiskottelua itselleen. Aina pitäisi olla joku meno kalenterissä. Minulle se ei ole turhautumista, vaan suuri nautinto.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Ikä tuo tullessaan mitä kullekin tuo. En murehdi etukäteen. Nautin hetkestä ja haaveilen tulevasta päivä kerrallaan. Yritän pitää huolta fysiikasta ja mielestä. Vielä olisi työvuosia edessä ennen kuin voi heittäytyä vapaaherrattareksi.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Samoin täällä muutama työvuosi vielä jäljellä, mutta odotus tuntuu vaan lisääntyvän vuosien saatossa. Aika paljon huomaan vertaavani itseäni omaan isääni ja huomaan paljon yhtäläisyyksiä hänen elämäänsä. Perimä vaikuttaa kaikkeen.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Muistan lukeneeni jostain, että Ansa Ikonen totesi viimeisinä vuosinaan kuinka v-mäistä on vanhentua. Varmaan naiselle voi olla miestäkin vaikeampaa, koska miesten ei tarvitse enää vanhana olla kauniita.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
4 VASTAUSTA:
"PaloTane"

Juu.
Minä kirjoitin jokunen vuosi sitten.
Tänään täytyy äänittää vielä yksi Tulion Regina.
Vuosia sitten otin ristikseni vanhat kaunottaret.
Valitettavasti silloin osui silmiini tarina Pornaisista Suomen elokuva-paikkana.
Linnanheimo ja Waltari, Tulio, Akaton ja Akallinen mies jne.
Regina ei näytä olevan hyvä näyttelijä.
Kuten ei Ansakaan.
Tämän-päivän mitta-puun mukaan siis.
Vaan mitäpä tuosta.
Ennen olivat kujeet toiset ja toisen-laiset.
Tänään karvattomat, leikellyt loiset.

H.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
hunksz kirjoitti:
"PaloTane"

Juu.
Minä kirjoitin jokunen vuosi sitten.
Tänään täytyy äänittää vielä yksi Tulion Regina.
Vuosia sitten otin ristikseni vanhat kaunottaret.
Valitettavasti silloin osui silmiini tarina Pornaisista Suomen elokuva-paikkana.
Linnanheimo ja Waltari, Tulio, Akaton ja Akallinen mies jne.
Regina ei näytä olevan hyvä näyttelijä.
Kuten ei Ansakaan.
Tämän-päivän mitta-puun mukaan siis.
Vaan mitäpä tuosta.
Ennen olivat kujeet toiset ja toisen-laiset.
Tänään karvattomat, leikellyt loiset.

H.
Otit taas kunnian asiasta joka ei sinulle kuulu. Luin asiasta lehdestä. Sinulla on tosi inhottava tapa kommentoida muita, kasva jo mieheksi!
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
PalonTane kirjoitti:
Otit taas kunnian asiasta joka ei sinulle kuulu. Luin asiasta lehdestä. Sinulla on tosi inhottava tapa kommentoida muita, kasva jo mieheksi!
"PaloTane"

Miten sitten vaan.
Ainakin minä kirjoitin totta ja rehellisesti.

H.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Täytyy kertoa, että olen ihan samaa mieltä A Ikosen kanssa, vanheneminen on usein ikävää ja sisältää paljon menettämistä ja luopumista.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Tästä on jo keskusteltu! sanoisi @hunksz ja niin sanon minäkin
Ja siinä keskustelussa sävy oli ajanhermolla ja realistinen eikä viimevuosisadalta kalmankalpean tosikkomainen ja stereotypinen kuten aloittajalla tuppaa olemaan aloituksensa aina. Onko aloittajan kohdalla niin, että "Minä lapsena vanhaksi vanhenin. En nuor' ole koskaan ollut" ?

yli 65-vuotiaat ovat onnellisempia kuin muut
hehehehee
24.6.2017 11:58 http://keskustelu.suomi24.fi/t/14903444/yli-65-vuotiaat-ovat--onnellisempia-kuin-muut
juuri julkaistun tutkimuksen mukaan,
Kaikista suomalaisista 85 prosenttia kokee olevansa onnellinen yleensä tai melko usein https://www.aamulehti.fi/kotimaa/alma-tutkimus-ika-ja-elaman-tasaisuus-lisaavat-onnellisuutta-yli-65-vuotiaat-ovat-onnellisempia-kuin-muut-200224675/
Tämä on faktaa!
Vanhenemisen demonisointi siis HUS, POIS, POIS, POIS

_____________________________________________________________________________________
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
7 VASTAUSTA:
Miksi ihmeessä pitää aina arvostella aloittajaa?
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
Angerkoskella kirjoitti:
Miksi ihmeessä pitää aina arvostella aloittajaa?
"Angerkoskella"

Koska aloituksensa ovat ajattelemattomia, typeriä kopioita.

H.
Kommentoi
2
Ilmianna
Jaa
Angerkoskella kirjoitti:
Miksi ihmeessä pitää aina arvostella aloittajaa?
@Angerkoskella

Kritiikkiä. Tuon ikäinen voi vielä oppia,.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
hunksz kirjoitti:
"Angerkoskella"

Koska aloituksensa ovat ajattelemattomia, typeriä kopioita.

H.
Sinun avaukset ovat palstalla ainoita jotka ovat paljasta paskaa, typerys.
Kommentoi
2
Ilmianna
Jaa
Angerkoskella kirjoitti:
Sinun avaukset ovat palstalla ainoita jotka ovat paljasta paskaa, typerys.
"Angerkoskella"

Korjaus: Sinun avauksesi ovat...
-
Tarkoitatko kaikkia kahta?

H.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
Sinun ei kannata yrittää lokeroida minua kuulumaan johonkin kategoriaan. En pysy siellä kuitenkaan. Yleensä en käsitä miksi täällä laitetaan niin paljon paukkuja avauksen kirjoittajaa kohtaan. Keskustelupalstoilla on tarkoitus keskustella erilaisista asioista, joita keskustelijat voivat itse esittää.

Näillä palstoilla sitten taas ei pitäisi keskustella siitä minkälainen aloittaja on tai minkätyyppisiä avauksia hän tekee. Jokainen voi itse päättää vastaako vai jättääkö jonkun keskustelun ilman vastausta. Ei sitä kannata tulla avaukseen kertomaan, että asiasta on keskusteltu aikaisemmin, vaan jätää ainoastaan vastaamatta. Jos vastauksia ei tule, aloittaja tietää ettei avaus herättänyt keskustelua. Niin yksinkertaista, ei tosikkomaista eikä stereotypistä!
Kommentoi
4
Ilmianna
Jaa
mennäporvooseen kirjoitti:
Sinun ei kannata yrittää lokeroida minua kuulumaan johonkin kategoriaan. En pysy siellä kuitenkaan. Yleensä en käsitä miksi täällä laitetaan niin paljon paukkuja avauksen kirjoittajaa kohtaan. Keskustelupalstoilla on tarkoitus keskustella erilaisista asioista, joita keskustelijat voivat itse esittää.

Näillä palstoilla sitten taas ei pitäisi keskustella siitä minkälainen aloittaja on tai minkätyyppisiä avauksia hän tekee. Jokainen voi itse päättää vastaako vai jättääkö jonkun keskustelun ilman vastausta. Ei sitä kannata tulla avaukseen kertomaan, että asiasta on keskusteltu aikaisemmin, vaan jätää ainoastaan vastaamatta. Jos vastauksia ei tule, aloittaja tietää ettei avaus herättänyt keskustelua. Niin yksinkertaista, ei tosikkomaista eikä stereotypistä!
Hyvä, komppaan. Vaikka trolleille on turha antaa huomiota, ohittaa vain.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Enemmänkin harmittaa.
Se on luopumisenaikaa.
Tuskin enää saa suuria onnistumisentunteita, kuvitelmia vain, ja minulla on huono mielikuvitus.
Epäonnistumiset jäytää mieltä, niin kuin tänäänkin.
Huono päivä, suuri määrä työtä , ja kolme tonnia rahaa meni nollille. Eikä puhuta auton korjuusta.
Se on parikymmentä vuotta parhaassa tapauksessa toiminnalista aikaa jäljellä, sen jälkeen se elo on hanttaroimista.
Sen jälkeen kaikki , varsinkin naiset, alkaa kutsua paappaksi, kolmella a.lla ja kolmella p.llä.
On se niin surkeeta.
Onko täällä iloisempia aiheita.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
11 VASTAUSTA:
"k-kotton"

Kuten aina.
Surkimukset tekevät aloituksia olettamastaan surkeudesta.
Kuten nyt vanhuudesta.
Eivät ymmärrä että kaikkiin ei pasha uppoa.
Vaan tulee ulos.

H.
Kommentoi
2
Ilmianna
Jaa
"Onko täällä iloisempia aiheita."

On, on, mutta mieli täytyy olla avoin, eikä kurotella saavuttamattomiin. Aina löytyy jotain hyvääkin, vaikka se onkin hakusessa joskus.

"kolme tonnia rahaa meni nollille. Eikä puhuta auton korjuusta."

Minulta meni myös melkoinen summa auton korjaukseen, kun joku ilkiö oli sen varastanut, ajanut savipellolle ja rikkonut kytkimen yrittäessään sitä pois liejusta. Kaiken pahan lisäksi oli laittanut varastamansa kupari saaliinsa poltettuna auton takakonttiin, joten haju oli kamala, mutta onneksi ei ollut autoa ehtinyt polttaa, jota nuo varkaat yleensä tekee.

Jaa, nyt poikkesin aloituksesta, että vanhuusko muka pelottaisi? Miksi? Jokainen kai tajuaa, että elämä päättyy joillakin vanhuuteen, jos ei nuorena kuole?

Miksi ottaisin tuosta murhetta, koska se ei ole pörssissä myytävä osake, että en vanhenisi?

Onhan täällä murheen kantajia ilman minuakin. Kuka moittii hallitusta ja etenkin Sipilää, toiselle on taas ongelma nuo maahanmuuttajat kaikkine etuisuuksineen, kun taas johtajat ei saisi ansaita näitä "luusereita" enemmän, vaan mulle, mulle, kaikki heti. Ei kukaan saa pärjätä minua paremmin!D
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
En minä aloitustani mitenkään tahallisesti kirjoittanut surulliseksi, ei ainakaan ollut tarkoitus, vaan halusin keskustella ihan vaan elämästä ja siihen liittyvistä realiteeteista.

Minua ei häiritse yhtään, vaikka tutut kutsuvat äijäksi. Se on ihan sopiva nimitys tämän ikäluokan miehelle.

Minulla sitten taas on erittäin hyvä päivä, tänään tuntuu kaikki onnistuvan.
Kommentoi
2
Ilmianna
Jaa
hunksz kirjoitti:
"k-kotton"

Kuten aina.
Surkimukset tekevät aloituksia olettamastaan surkeudesta.
Kuten nyt vanhuudesta.
Eivät ymmärrä että kaikkiin ei pasha uppoa.
Vaan tulee ulos.

H.
Törkimys!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
ota-huumorilla kirjoitti:
"Onko täällä iloisempia aiheita."

On, on, mutta mieli täytyy olla avoin, eikä kurotella saavuttamattomiin. Aina löytyy jotain hyvääkin, vaikka se onkin hakusessa joskus.

"kolme tonnia rahaa meni nollille. Eikä puhuta auton korjuusta."

Minulta meni myös melkoinen summa auton korjaukseen, kun joku ilkiö oli sen varastanut, ajanut savipellolle ja rikkonut kytkimen yrittäessään sitä pois liejusta. Kaiken pahan lisäksi oli laittanut varastamansa kupari saaliinsa poltettuna auton takakonttiin, joten haju oli kamala, mutta onneksi ei ollut autoa ehtinyt polttaa, jota nuo varkaat yleensä tekee.

Jaa, nyt poikkesin aloituksesta, että vanhuusko muka pelottaisi? Miksi? Jokainen kai tajuaa, että elämä päättyy joillakin vanhuuteen, jos ei nuorena kuole?

Miksi ottaisin tuosta murhetta, koska se ei ole pörssissä myytävä osake, että en vanhenisi?

Onhan täällä murheen kantajia ilman minuakin. Kuka moittii hallitusta ja etenkin Sipilää, toiselle on taas ongelma nuo maahanmuuttajat kaikkine etuisuuksineen, kun taas johtajat ei saisi ansaita näitä "luusereita" enemmän, vaan mulle, mulle, kaikki heti. Ei kukaan saa pärjätä minua paremmin!D
Ongelmat kuuluu elämää.
Nuorempana niistä selvisi kiroilemalla, nyt meinaa vetää mielen apeaksi. Ei minua tuo raha niinkään harmita, mutta se hukkaanheitetty työ.
Tuntuu, ettei enää turhaa työtä kannattais tehdä.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
mennäporvooseen kirjoitti:
En minä aloitustani mitenkään tahallisesti kirjoittanut surulliseksi, ei ainakaan ollut tarkoitus, vaan halusin keskustella ihan vaan elämästä ja siihen liittyvistä realiteeteista.

Minua ei häiritse yhtään, vaikka tutut kutsuvat äijäksi. Se on ihan sopiva nimitys tämän ikäluokan miehelle.

Minulla sitten taas on erittäin hyvä päivä, tänään tuntuu kaikki onnistuvan.
Poikani appea on aina sanottu äijäksi, lienee ihan tavallinen nimitys, oliskohan ollut Karjalasta.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
mennäporvooseen kirjoitti:
En minä aloitustani mitenkään tahallisesti kirjoittanut surulliseksi, ei ainakaan ollut tarkoitus, vaan halusin keskustella ihan vaan elämästä ja siihen liittyvistä realiteeteista.

Minua ei häiritse yhtään, vaikka tutut kutsuvat äijäksi. Se on ihan sopiva nimitys tämän ikäluokan miehelle.

Minulla sitten taas on erittäin hyvä päivä, tänään tuntuu kaikki onnistuvan.
Mitä turhia.
Omapa on asiani, jos ei aina mene putkeen, Huomenna uusi päivä.
Ei tämä aloitus huono ole, minkäs sille mahtaa, ettei vanheneminen enää innosta.
Kommentoi
2
Ilmianna
Jaa
Niin, ei aloitus huono ole. Päiviä, viikkoja, kuukausiakin menee, eikä ikäänsä mieti. Mutta jokin tapahtuma pysäyttää. Vanha?
Eikö sanota jotain sensuuntaista, että sitä tai tätä näkee kun vanhaksi elää.
Jotenkin lämpöisen toteavasti.
Ja me olemme jo nähneet....
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
k-kotton kirjoitti:
Mitä turhia.
Omapa on asiani, jos ei aina mene putkeen, Huomenna uusi päivä.
Ei tämä aloitus huono ole, minkäs sille mahtaa, ettei vanheneminen enää innosta.
Kiitos palutteesta, kotton.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
eppu2 kirjoitti:
Poikani appea on aina sanottu äijäksi, lienee ihan tavallinen nimitys, oliskohan ollut Karjalasta.
En tiedä, mutta ainakin satakuntalaismiehiä on iät ja ajat kutsuttu äijiksi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
ota-huumorilla kirjoitti:
"Onko täällä iloisempia aiheita."

On, on, mutta mieli täytyy olla avoin, eikä kurotella saavuttamattomiin. Aina löytyy jotain hyvääkin, vaikka se onkin hakusessa joskus.

"kolme tonnia rahaa meni nollille. Eikä puhuta auton korjuusta."

Minulta meni myös melkoinen summa auton korjaukseen, kun joku ilkiö oli sen varastanut, ajanut savipellolle ja rikkonut kytkimen yrittäessään sitä pois liejusta. Kaiken pahan lisäksi oli laittanut varastamansa kupari saaliinsa poltettuna auton takakonttiin, joten haju oli kamala, mutta onneksi ei ollut autoa ehtinyt polttaa, jota nuo varkaat yleensä tekee.

Jaa, nyt poikkesin aloituksesta, että vanhuusko muka pelottaisi? Miksi? Jokainen kai tajuaa, että elämä päättyy joillakin vanhuuteen, jos ei nuorena kuole?

Miksi ottaisin tuosta murhetta, koska se ei ole pörssissä myytävä osake, että en vanhenisi?

Onhan täällä murheen kantajia ilman minuakin. Kuka moittii hallitusta ja etenkin Sipilää, toiselle on taas ongelma nuo maahanmuuttajat kaikkine etuisuuksineen, kun taas johtajat ei saisi ansaita näitä "luusereita" enemmän, vaan mulle, mulle, kaikki heti. Ei kukaan saa pärjätä minua paremmin!D
Ei ollut tarkoitus olla murheen kantaja, vaan ainoastaan herätellä keskustelua.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Ei pelota. Sen kun olen ajatellut niin, että turha pelätä asioita, joita ei mahdollisesti koskaan tapahdu.
Jos pelkää ja sitten tapahtuu, pelkää ikäänkuin kaks kertaa.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Teoriasi on hyvä, ei kannata sairastaa ennenaikasesti tautia. Eikä tulevaisuudessa tapahtuvalle mahda yhtään mitään, asiat tapahtuvat niin kuin ne ovat tarkoitetut.
Kommentoi
2
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Vaikka koetkin olevasi vanha, voit edelleen kehittyä. Persoonallisuuttasi et pysty muuttamaan, joten älä tuhlaa voimavarojasi turhiin yrityksiin, vaan aloita hankkimalla tietoa ja opettelemalla käytännön elämässä tarvittavia taitoja.
Tiedon ja taitojen karttuessa lisääntyy itseluottamus ja myös luottamus muihin. Siitä aukeaa tie mielenrauhaan ja tasapainoon, edes jonkinlaiseen.
Koska 'mielenmaisemasi' on nyt synkkä ja lohduton slummi, jossa nurkan takana vaanivat Alzheimerit ja Parkinsonit ynnämuut ja oma ikäkin tuntuu joskus hävettävän, suosittelen että aloitat 'opiskelun' mahdollisimman pian.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Olen ajatellut jooga harrastuksen aloittamista, mitä mieltä olet?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Eipä niin kaukaista tulevaisuutta vielä kannata pelätä, tässähän ehtii vaikka kuolla ennen sitä. Mielestäni ihminen alkaa olemaan vanha vasta joskus lähempänä yhdeksää kymppiä, näin ainakin meidän suvuissa molempien vanhempieni puolelta, joten eihän tässä ole tallattu vasta kuin kaksi kolmannesta.
Läheltä olen seurannut kahta Alzheimer-potilasta, molemmat jo loppusuoralla. On se niin kamala tauti läheisille, etten toivoisi pahimman inhokkinikaan kohdalle osumaan.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Ei pahimmalle vihamiehellekään toivoisi Alzheimer-kohtaloa, olen myös seurannut anopin hiljaista lähtemistä tästä maailmasta. Ihminen on melko alaston siinä tilanteessa.

90-vuotta voisi tosiaan olla ihan passeli ikä antaa periksi. Yksi kolmannes olisi vielä jäljellä hyvin alkanutta matkaa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
No ei pelota eikä hävetä, mie olen oikeastaan koko ikäni ollut ikäistäni vanhempi, noin henkisesti. Muille se luo turvallisuuden tunnetta, koska ei tarvitse pelätä mitään typeryyksiä suunnaltani.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Minulla on myös tunne, että ihmiset ympärilläni pitävät minua turvallisena ja luotettavana. En silti tiedä onko sairauksien pelko ikäsidonnainen vai enemmänkin luonteenpiirre?
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
En tiedä alkaako vanhuus pelottamaan. Tällä hetkellä en ole vanha. Työelämääkin jäljellä monta moista. Enkä ees ole varma, että jäänkö eläkkeelle silloin, kun saisin.
Voisin kuvitella, että ainaskin himpun verran yliaikaan olisin töissä?

Ajattelen pitkälti niin, että niillä eväillä mennään, jotka eteen kannetaan. Äitini on 97 vuotias ja hänen muistinsa pelaa tosi hyvin. Myös hänen äitinsä eli pitkään. Isänsäkin.
Jos säkä käy, niin olen saanut heidän geeninsä ja saan ilakoida pitkästi tätä eloa.
Toisaaltaan JOS huonosti käy ja minuun sairaus iskisi, niin niillä eväillä sitten jatkaisin.
Hyvän elämän olen tähän asti elänyt, että vaikka elon katkaisu kaataisi elämäni, niin se ei elämääni kaataisi. Siis kaataisi, mutta ei haittaisi. Jotenkin tälleen..
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Aika hauska, kun juttelin tästä samasta asiasta siskoni kanssa. Hän ilmoitti myös tavoittelevansa yliaikaa töissä. Joillakin on parempi asenne työntekoon. Minä olen töissä pelkästään hyvän toimeentulon vuoksi, toiset ehkä ihan oikeasti tykkäävät siitä?

Ai, hitto kuinka hienon loppukaneetin laitoit: "...vaikka elon katkaisu kaataisi elämäni, niin ei se elämääni kaataisi". Pidin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Pelottaa, vaikka en vielä olekkaan vanha. Mutta toivotaan parasta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
4 VASTAUSTA:
Toivotaan parasta, että kaikki menee hyvin. Vaikka ei ehkä olisikaan vielä vanha, niin joka tapauksessa pitkään on saanut nauttia tätä lystiä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Toivominen ei riitä. Täytyy tehdä jotain asioitten edistämiseksi hyvään suuntaan.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Elämäntapavalintoja kirjoitti:
Toivominen ei riitä. Täytyy tehdä jotain asioitten edistämiseksi hyvään suuntaan.
Geenit vaikuttavat kaikkein eniten ihmisten elinikäennusteeseen.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Ja pyh. Geenejä voi narrata - jos osaa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Olen nähnyt ja hoitanut paljon muistisairauksia sairastaneita. Ei se mitään herkkua ole potilaalle eikä omaisille. Kuitenkin se on pieni prosentti, jotka niihin sairastuu.
Tuntuu, että toisinaan lietsotaan vähän ylikin näitä asioita.
Mihin se sitten liittyneekään. Joskus tulee mieleen, että siinäkin on jotain tarkoitushakuisuutta.
Kuitenkin suurin osa ikäihmisistä ovat hyvinkin toimivia ja tekevät paljon erilaisia töitä ja ihan ilmaiseksi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
6 VASTAUSTA:
Aivan. Moni eläkeläinen tekee kunnassaan vapaaehtoistyötä. Ja kuinka moni tekeekään sitä näkymätöntä työtä lastensa ja lastenlapsiensa hyväksi.
Paljon on tietoisuus sairauksista ja hoidoista lisääntynyt sitten äiti poismenon 20 v. sitten. Hän sairasti Alzheimerin tautia. Eihän äiti itse siitä nähtävästi kärsinyt paitsi ehkä viimeiset kuukaudet sairaalassa kun fysiikka petti.
En ole itse teettänyt geeniperimätutkimuksia, vaikka se nykyisin olisi mahdollista. Luotan vahvasti siihen, että minua ei jätettäisi heitteille jos pahin mahdollinen tapahtuisi.
Mutta nyt eletään tätä pimenevää päivää vielä suht' kirkkain mielin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Sinun viestisi oli uskomattoman tehokas parantamaan mielialaani. Erityisesti se että vain pieni prosentti sairastuu. En ole koskaan tutkinut tilastoja, mutta kuvittelen itselleni, jolle monet asiat ovat menneet persiilleen käyvän juuri niin. Ehkäpä minä olenkin jo kärsinyt riittävästi ja minulle onkin varattu kunnon eläkepäivät?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
mennäporvooseen kirjoitti:
Sinun viestisi oli uskomattoman tehokas parantamaan mielialaani. Erityisesti se että vain pieni prosentti sairastuu. En ole koskaan tutkinut tilastoja, mutta kuvittelen itselleni, jolle monet asiat ovat menneet persiilleen käyvän juuri niin. Ehkäpä minä olenkin jo kärsinyt riittävästi ja minulle onkin varattu kunnon eläkepäivät?
Dementia on lisääntymässä, jospa me olemme kuitenkin vielä heitä, jotka ei sairastu.
Dementian esiintyvyys:
•Lisääntyy voimakkaasti iän myötä 65-69v. 1,5%sairastaa dementiaa >85-v. 35%sairastaa dementiaa >95-v. jopa 60%sairastaa dementiaa
•35.6 miljoonaa dementiapotilasta vuonna 2010 –115.4 miljoonaa vuonna 2050 (World Alzheimer Report2009)

Tosin riskitekijät kertovat omaa kieltään:

RISKITEKIJÄT:

•Aivoverisuonisairaudet •Verenpainetauti •Hyperkolesterolemia •Ylipaino •Diabetes •Homokysteiini •Tupakointi •Masennus •Pään vammat

SUOJATEKIJÄT:

•Korkea koulutustaso •Liikunta •Aktiivinen elämäntapa •Alkoholin kulutus •Antioksidantit •Kalaöljyt •Kahvi •Verenpainelääkitys •Statiinit? •Tulehduskipulääkkeet? •Estrogeeni?

http://www.kela.fi/documents/10180/12149/muistisairaudet_kela__23052012.pdf
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
siilenämää kirjoitti:
Dementia on lisääntymässä, jospa me olemme kuitenkin vielä heitä, jotka ei sairastu.
Dementian esiintyvyys:
•Lisääntyy voimakkaasti iän myötä 65-69v. 1,5%sairastaa dementiaa >85-v. 35%sairastaa dementiaa >95-v. jopa 60%sairastaa dementiaa
•35.6 miljoonaa dementiapotilasta vuonna 2010 –115.4 miljoonaa vuonna 2050 (World Alzheimer Report2009)

Tosin riskitekijät kertovat omaa kieltään:

RISKITEKIJÄT:

•Aivoverisuonisairaudet •Verenpainetauti •Hyperkolesterolemia •Ylipaino •Diabetes •Homokysteiini •Tupakointi •Masennus •Pään vammat

SUOJATEKIJÄT:

•Korkea koulutustaso •Liikunta •Aktiivinen elämäntapa •Alkoholin kulutus •Antioksidantit •Kalaöljyt •Kahvi •Verenpainelääkitys •Statiinit? •Tulehduskipulääkkeet? •Estrogeeni?

http://www.kela.fi/documents/10180/12149/muistisairaudet_kela__23052012.pdf
Lopetin tupakanpolton 6 vuotta sitten ja kahvia juon enemmän kuin kenenkään pitäisi. Mutta molemmat tutkimusten mukaan plussaa.

Kiitos vaivannäöstä, tilastoista ja ystävällisyydestä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
mennäporvooseen kirjoitti:
Lopetin tupakanpolton 6 vuotta sitten ja kahvia juon enemmän kuin kenenkään pitäisi. Mutta molemmat tutkimusten mukaan plussaa.

Kiitos vaivannäöstä, tilastoista ja ystävällisyydestä.
Eipä kiittämistä. Koskee myös itseä ja siksi kiinnostaa. Kun katsoo tuota riksitekijäluetteloa ja omaa geeniperimä ja elämäntapojakin niin huhhuh. Tehtävää on. Vaikka ei tupakoi eikä juopottele.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
mennäporvooseen kirjoitti:
Lopetin tupakanpolton 6 vuotta sitten ja kahvia juon enemmän kuin kenenkään pitäisi. Mutta molemmat tutkimusten mukaan plussaa.

Kiitos vaivannäöstä, tilastoista ja ystävällisyydestä.
Minä lopetin tupakanpolton 33 vuotta sitten.
Dementiaa tuottavaia sairauksia on useita, joista tuo Alzheimer lienee useimmiten julkisuudessa esiintyvä.
THL:n mukaan tilanne Suomessa on 65-74v on vajaalla viidellä %, 75-84 on 10%, yli 85v noin kolmanneksella.
Kuitenkin dementoivaan sairauteen sairastunut saattaa pärjätä tutussa ympäristössä ja tutuissa rutiineissa monta vuotta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Vanuus tympii, on elämäni tympeintä aikaa,
vaikka koko elämä oli kiihkeää työtä ja perheelämää taisteluineen, se oli oikeaa elämää, matkoineen ja unelmineen, perhe kriiseineen,
siitä huolimatta vanhuus on ikävintä aikaa elämässäni, yksin,
puoliso nukkui pois, jälkeläiset elää omaa elämääsä,
se vielä puuttuis että dementtia iskee ja joutuu laitoshoitoon vieritten ihmisten pyöriteltäväksi avuttoman, se olisi liikaa meikälle, jos niin käy,
tahtoo piikin ja ikuisen unen
enenkuin säänkyyn sidottuna hiipuis pois,
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
Pahoin pelkään minulle käyvän samalla tavalla. Kun nyt innoissani odotan eläkevuosia, niin sitten niiden koittaessa huomaankin, että ei tämä ollut sitä mitä halusin. Tällä hetkellä kaipaa lepoa ja omia akikatauluja tehdä asioita silloin, kun huvittaa. Ehkä siitä lepäilystäkin saa tarpeekseen?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Toisenlaistahan eläkkeellä olo on. Ensin tuntuu, että olet pidennetyllä lomalla, sitten elät uutta aikaa, ansaitusti.
Ota pari juttua suunnitelmiisi ja toteuta niitä. Minulle muutama kielikurssi jo työaikana aloitettu, oli sellainen asia, mikä antaa tiettyä säännöllisyyttä viikkoon, mitä minä tarvitsen. Toiset ei. Ja opiskelu on hauskaa tässä iässä ja tulee uusia tuttavuuksia. Ja ne lukemattomat lukemattomat kirjat.
Eilen ostin parin suosikkikirjailijani kirjaa.
Vaikka kirjoitan kahviloista, en siellä jatkuvasti istu. Joku pieni hemmotteluhetki tutun kanssa silloin tällöin.
Kyllä kotona viihdyn, koska työelämän loppuvuosina odotin, että saan todella
olla vain. Aikaisemminhan se oli huoltopiste, jos pikkasen liioittelen.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Niin kauan kuin tämä suomi24 pysyy pystyssä ja minun kyhmyiset sormeni osaavat hakeutua oikeille näppäimille ei minulla ole hätää. Vaikka luulottelisin itselleni, että joku tekstejäni lukee, en olisi yksin. Ja sama toisin päin. En ole ollut 50+ palstalla kuten jotkut. Mielenkiinnolla katselen muuttuuko tekstit vuosien myötä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Ainakin minä luen kaikki vastaukset omassa keskustelussani ja pyrin kaikille myös vastaamaan. En usko näiden perustekstien ja määrätyn tyyppisten kirjoittajien muuttuvan koskaan.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Potilas ei itse koe olevansa ongelmissa noiden vaivojen kans, mutta ympäristö kokee kaiken hyvin vaikeaksi ja surulliseksi .
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Se on totta, että vakavat sairaudet koskettavat yhtä vakavasti lähimmäisiä joten tietoja, taitoja ja viisautta tilanteeseen pitäisi löytyä. Potilaan sairaudentunnottomuus ei tee hänestä yhtään vähemmän sairasta, hänellä on vain vähän 'helpompi' olla kun ymmärrys ei yllä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Esimerkit pelottavat.

Kymmenien vuosien takainen työkaverini hiipui pois muutaman vuoden aikana. Viimeisen kerkkan kun näin hänet niin hän oli vuoteessa kasvoillaan älytön ilme ja hänen vaimonsa sanoi, ettei hänkään tiedä mitä K tajuaa.
Muutaessaanmuutama vuosi sitten tähän samaan rappuun vaikutti heppu vielä täyspäiseltä.

Apteekissa tänään tapasin kymmenien vuosien takaisen työkaverini joka oli myös "toisessa maailmassa". Hetken juttelun jälkeen hän ilmeisesti tunnisti minut mutta täysin varma en voi olla.
Hänen vaimonsa hoiti asioita ja päättelin, että niin hoituvat muutkin tarpeet.

Lopultakin isäni kohtalo tuntuu melkein lohdulliselta. Kitui sairaseläkkeellä 2 vuotta ja sitten vatsavaltimo poksahti 62 vuotisena lumitöitä tehdessä.
Oma vastaava valtimoni on 5mm:n päässä leikkausrajasta ja ponnistelukiellosta huolimatta testaan sen kestävyyden viikoittain muutaman kerran.
Uskon lääkäreitä niin paljon, että maksimaalinen ponnistus ratkaiseen olotilani ennen altseja yms. mitä niitä nyt onkaan.
Ilmianna
Jaa
Ei pelota mutta ärsyttää kun huomaa että pikkuhiljaa aika tekee tehtävänsä.Ei ole niin ketterä vaikka pää sanoo että nouses ylös niin jopa saa miettiä liikahtaessaan että milläs kyljellä se olikaan paras,kolottaa sieltä ja täältä.
Siitä kun lähtee hipsutteleen niin käynnistyy kummasti. Väsyy kyllä aikaisemmin kuin vielä vuosi sitten mutta touhutessaan unohtaa sen.Ja nimet tuppaa tulemaan viiveellä tai jokin tärkä muistaminen,mikä se nyt olikaan....vähän sekin huolestuttaa mut tää on elämää,sielu ja ajatusmaailma on se mikä aina on ollut ja pysynee edelleen.
Ihminen on se mikä on,pitäiskö muuttua ja kenen takia? En minä ainakaan.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
3 VASTAUSTA:
Miksi hevon hemmetissä pitäisi muuttua jonkun muun / toisen takia? Muutu ihan itsesi takia niin ei tartte niiin hirrrveesti funtsata miten on parasta nousta ja liikkua. Ihmiselle on suotu ja luotu ajattelukyky sitä varten, että sitä käytettäisiin. Myös vintin tuuletukseen ja huonojen, entisten, kulahtaneitten tapojen vaihtamiseen.

Oletko muuten ikinä koskaan miettinyt, miksi ihmisten muutosvastarinta on niiin voimakasta. Muistamaton hoivakodin asukkikaan ei tee enää mitään muuta, mutta vastustamaan kaikkia puuhia hän pystyy väellä ja voimalla vaikka olisi kuinka huonossa jamassa muuten.

Elämä olisi paljon helpompaa ja mukavampaa kun osaisi myötäillä eikä tarjoilla "en"-sanaa joka asiaan ja aiheeseen ja varsinkin itseä koskeviin. Miksi se en on paljon voimakkaampi kuin kyllä?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Käsittämätöntä kirjoitti:
Miksi hevon hemmetissä pitäisi muuttua jonkun muun / toisen takia? Muutu ihan itsesi takia niin ei tartte niiin hirrrveesti funtsata miten on parasta nousta ja liikkua. Ihmiselle on suotu ja luotu ajattelukyky sitä varten, että sitä käytettäisiin. Myös vintin tuuletukseen ja huonojen, entisten, kulahtaneitten tapojen vaihtamiseen.

Oletko muuten ikinä koskaan miettinyt, miksi ihmisten muutosvastarinta on niiin voimakasta. Muistamaton hoivakodin asukkikaan ei tee enää mitään muuta, mutta vastustamaan kaikkia puuhia hän pystyy väellä ja voimalla vaikka olisi kuinka huonossa jamassa muuten.

Elämä olisi paljon helpompaa ja mukavampaa kun osaisi myötäillä eikä tarjoilla "en"-sanaa joka asiaan ja aiheeseen ja varsinkin itseä koskeviin. Miksi se en on paljon voimakkaampi kuin kyllä?
Kyllä se vaan nykyään passaa olemaan niin, että muut yrittävät muuttaa ja antavat suosituksia ja niitä helvetin hyviä neuvoja.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Muuttuminen kannattaa aina ja varsinkin jos muuttuu terveemmäksi - ja tervehenkisemmäksi varsinkin. Muutosvastarinta on jämähtämistä ja se ei ole koskaan hyvästä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
alotuksen kysymykseen vastau :

Vanhuus pelottaa niinpaljon ettei uskalla rakastua, antautua uuteen suhteeseen,
Ilmianna
Jaa
Pelko on sairautta. Syöpä leikkaus paranee hyvin. Ystävälläni siis rakkaalla on parkinson näen että sairaus pahenee mutta olen aina hänen tuki!!
Ilmianna
Jaa
Kun täytin 70 olen ajatellut ei ole paljon vuosia jäljellä, näen totuuden---isäni eli yksin kotonaan 86 vuoteen---saa nähdä näin puoli yksin, halu on kuitenkin elää.

Olen kuunnenlut hanuri musiikkia ja pyyhkinyt kyyneleitä kai tämäkin kuuluu vanhuuteen.
Ilmianna
Jaa
Ei ikä vaan ajan myötä tullut mahdollinen muutos.
Reilu 6 vuotta sitten tehdyn, ensimmäisen syöpäleikkauksen jälkeen omaksuin asenteen, että tulee mitä on tullakseen.
3kk ensimmäisen jälkeen oli toinen vatsan ratkominen ja 1,5 vuotta tuosta lähti ohutsuoli etsimään uusia reittejä.

Säännöllisten 3kk välein tehtyjen kontrollien lisäksi on ukkoa tähystelty, kuvailtu, kokeiltu, tomografisoitu yms. eikä ole havaittu mitään huolestuttavaa.

Nyt ensimmäisen kerran mietityttää huomisen syöpäkontrollin tulos.
Viimeiset 4 vuotta ovat menneet todella upeasti joten nyt mietityttää josko elo ja olo voi jatkua tälläisenä.
Vai johtuukohan pohdinta siitä, että auttamatta vähenevät elinvuodet alkavat tuntumaan arvokkaammmilta?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Syövän CEA lukema 2.0.Kaksi edellistä 2.7. Kontrollivuosien minimi 1.7.
Viitearvo maksimi 5.
Kaikki muutkin lukemat erinomaisia. Edes juopottelut eivät ole häirinneet maksaa!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
https://youtu.be/KWD_Ek8CWHA . Ei pelota niii kauan ku pystyy itte säätelemään :)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
11 VASTAUSTA:
Täss' ketjuss' tahrotaan tarkoottaaki sitä aikaa ku et enää itte säärä mitään.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
Hoitotestamentintekoon kirjoitti:
Täss' ketjuss' tahrotaan tarkoottaaki sitä aikaa ku et enää itte säärä mitään.
Tuolla toisaalla eräs naisihminen kertoi katselleensa palvelutalon apaattisia vanhempia ja kertoi ettei halua sellaiseksi. Siitä juuri on kyse, ei kukaan halua mutta kun olet riittävän raihnainen, sinne ne sukulaiset sinut kiikuttavat.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
Sadbuttrueitis kirjoitti:
Tuolla toisaalla eräs naisihminen kertoi katselleensa palvelutalon apaattisia vanhempia ja kertoi ettei halua sellaiseksi. Siitä juuri on kyse, ei kukaan halua mutta kun olet riittävän raihnainen, sinne ne sukulaiset sinut kiikuttavat.
Onko parempi olla yksin omassa kodissaan apaattisena vai palvelutalossa, missä sentäs on muitakin ihmisiä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
siilenämää kirjoitti:
Onko parempi olla yksin omassa kodissaan apaattisena vai palvelutalossa, missä sentäs on muitakin ihmisiä.
Kysy sitä korppikselta
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Sadbuttrueitis kirjoitti:
Kysy sitä korppikselta
Toistaiseksi mieluummin yksin omassa kodissa,
tietenki olisi mukava jos joku kävisi esm. kerranviikossa kattomassa kuinka voi
ja hiukan auttaisi siivousksessa, se olisi riittävää toistaiseksi,
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
Vanhuus ei todellakaan ole sairaus. Eivät kaikki iäkkäät ole kipeitä eivätkä mitenkään päin sairaita. Terveitäkin ikäihmisiä on olemassa. Heitä, jotka ovat osanneet valita elämäntapansa toisin kuin valtaosa laiskanpulskeista, jotka vetoavat geeneihin kun eivät viitsi tehdä väärin opituille tavoille ja tottumuksilleen mitään. Eli muuttaa niitä terveemmiksi - ajoissa.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
Uusi
Eikäole kirjoitti:
Vanhuus ei todellakaan ole sairaus. Eivät kaikki iäkkäät ole kipeitä eivätkä mitenkään päin sairaita. Terveitäkin ikäihmisiä on olemassa. Heitä, jotka ovat osanneet valita elämäntapansa toisin kuin valtaosa laiskanpulskeista, jotka vetoavat geeneihin kun eivät viitsi tehdä väärin opituille tavoille ja tottumuksilleen mitään. Eli muuttaa niitä terveemmiksi - ajoissa.
Hei, olen parasta aikaa Kreetalla ja kun katsoo noita kuikkakoposia, jotka eivät syö mitään ja näyttävät kävelevistä ruumiilta, niin parempi on vaan olla pulskanpuoleinen ja iloinen, kuin ryppyinen pelottava ja vanha. Nuoruutta ei saa takaisin vaikka kuinka kävisi kuntosalilla.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
Uusi
Suht.kohtnormal kirjoitti:
Hei, olen parasta aikaa Kreetalla ja kun katsoo noita kuikkakoposia, jotka eivät syö mitään ja näyttävät kävelevistä ruumiilta, niin parempi on vaan olla pulskanpuoleinen ja iloinen, kuin ryppyinen pelottava ja vanha. Nuoruutta ei saa takaisin vaikka kuinka kävisi kuntosalilla.
Miten on, hoipertelevatko nuo laihat ihmiset vähemmän kuin me pulskat? Minä ainakin olen käynyt salilla vahvistaakseni tukielinteni ympärillä olevia lihaksia. Tasapaino on parantunut ja olen kiinnittänyt asioihin tietoisesti huomiota esimerkiksi rappuja käyttäessäni. Salia ei enää edes tarvitsisi käyttää. Saman asian pystyy hoitelemaan kotikonsteinkin.

Ja selvähän se, että fyysisen työn myötä vaikkapa kesämökkeilyn ansiosta paranee lihaskunto kuin huomaamatta. Mieluummin minäkin kärräisin puita liiteriin kottikärryllä ja kumartelisin latoessani niitä pinoon ja kantaisin vettä saunaan laiturilta portaita pitkin, jos tämän kaltainen kuntosali olisi kävelymatkan päässä.

Nuorempana sitä vielä motivoitui sellaisista asioista kuin itsensä kesäkuntoon saattamisesta. Nyt alkaa olla jo kyse itsensä vanhuuskuntoon saattamisesta.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
Uusi
Jos kunnon kohottaminen ja terveysaiheisiin panostaminen on jonkun mielestä nuoruuden takaisin haikailua, niin ovatko kaikki muutkin asiat ja aiheet yhtä pahasti sekaisin? Siis ne kuuluisat puurot ja vellit ...
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
Uusi
Mitämuutajäänytväliin kirjoitti:
Jos kunnon kohottaminen ja terveysaiheisiin panostaminen on jonkun mielestä nuoruuden takaisin haikailua, niin ovatko kaikki muutkin asiat ja aiheet yhtä pahasti sekaisin? Siis ne kuuluisat puurot ja vellit ...
Itselläsi on puurot ja vellit sekaisin. Mieti omia vanhempiasi koskaan vouhottavan lenkkipoluilla tai panostavan teeveysaiheision. Nykyvanhuksilla on liikaa aikaa ja rahaa.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
Uusi
Isävainaani, vanhan kansan mies, tykkäsi salaatista paljon ja ihan ilman pakottamista söi, otti toisenkin kerran. Äitini, 80+, liikkuu säännöllisesti, syö terveellisesti ja voi ikäisekseen hyvin. Iäkkyys ei välttämättä tarkoita ajatuksen pysähtymistä, paikoilleen tai 'pimeälle keskiajalle' jämähtämistä.

Terveystiedot ovat nykyisin paremmin ja helpommin kaikkien saatavilla, niihin ei enää tarvita korkeasti kouluttautumista niin kuin kaikki tutkimukset yleensä kertovat. Tietoa aiheesta löytää jokainen jolla on lukutaito ja käsityskyky jotta ymmärtää lukemansa. Sitten tarvitaan vielä taito tehdä jutut konkreettisiksi. osata viedä ne omaan arkeensa.

Lenkkipoluille ei tarvita sentin senttia rahaa, hyvät varusteet maksavat tietysti jotain mutta ne voi säästää vaikka alkoholista ja / tai sokeripullista. Ja sen "liian ajan" voi käyttää mieluummin terveytensä vaalimiseen kuin sen tärväämiseen. Ennen oli ennen ja nyt on nyt ja onneksi entiseen menneeseen ei ole mitään paluuta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Hänellä saraus pahenee, en voi auttaa---toivon vain Jumalan apua.
Ilmianna
Jaa
Uusi
On tämä vanheneminen kyllä mielenkiintoisakin. Hiusten väri on muuttunut ja tissit kasvaneet :)
Sauvakävelyllä pysyy käsivarsilihakset ja jalat kunnossa talvella. Kesällä pyöräillessä jalat ja tasapaino. Käsivarret, selkä ja vatsa soutaessa. Saas nähdä kuinka näillä luomutoiminnoilla mennään.
1
Ilmianna
Jaa

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Pelottaako olla vanha?

Nurkan takana vaanivat Alzheimerin ja Parkinsonin taudit, dementia ja muistihäiriöt. Joskus melkein hävettää olla vanha, kun tietää niin monen asian hankaloituvan ja vaikeutuvan iän myötä. Kerro rehellinen mielipiteesi asiasta.

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta