Nyt monet eroavat kirkosta

Lutherin ansioiksi luetaan vääriä asioita!
Tänä vuonna on kulunut viisisataa vuotta luterilaisuuden synnystä. Vuonna 1517 reformaattori Martti Luther naulasi Wittenbergin kirkon oveen 95 teesiään tarkoituksenaan oikaista katolisen kirkon oppeja. Tehtävä osoittautui mahdottomaksi. Äitikirkon turmeltuneisuutta ei ollut mahdollista puhdistaa.
Luterilainen
Lutherin opetusten pohjalle perustettiin kokonaan uusi kirkko. Mutta puhdasta uskontoa ei siltikään saatu aikaan. Nimikristillisyys jäi jatkumaan myös ev.lut. kirkossa. Lutherin olisi pitänyt ymmärtää, ettei raamatullinen kristillisyys tarvitse puhdistusta, koska se on puhdas. Raamatun opettama puhdas kristinusko ei ole muuttunut. Ja siihen voivat tulla sisälle kaikki ihmiset, jotka tahtovat puhdistautua ja saada syntinsä anteeksi. Tämä on mahdollista vain yksilöihmisten kohdalla. Maailman kanssa liittoutuneita laitoskirkkoja taas on mahdoton puhdistaa raamatullisiksi, koska ne eivät alunperinkään ole Jumalasta syntyneitä.
Viisi teesiäni:
1. Luther ymmärsi oikein, että katolinen kirkko on synnin pesä ja paavi on antikristus, ”kadotuksen lapsi”. Mutta Raamattu oli ennustanut jo 1500 vuotta ennen Lutheria tuon laittomuuden ihmisen ilmaantumisen, mm. 2 Tess. 2 luvussa. Se ei siis ollut Lutherin oivallus.

2. Luther näki kirkkaasti anekaupan epäraamatullisuuden, ettei Jumalan armoa voida ostaa rahalla. Mutta saman asian ymmärsi apostoli Pietari jo noin 1500 vuotta ennen Lutheria: ”Menkööt rahasi sinun kanssasi kadotukseen, koska luulet Jumalan lahjan olevan rahalla saatavissa.” Apt. 8:20. Anekaupan vastustaminen ei siis ollut Lutherin keksintö, vaan kristillisen seurakunnan alusta asti voimassa ollut Jumalan säädös, jota katolisen kirkon rahanahne papisto vääristeli. Uskonnollinen kaupallisuus ei kuitenkaan päättynyt luterilaisuuden perustamiseen. Rahaa kerätään edelleenkin monin kyseenalaisin keinoin, mm. veroilla ja kolehdeilla, ja uskonnollista materiaalia kaupataan vastoin Raamatun opetusta. 2 Kor. 2:17. Kirkko on uskonnollinen rahalaitos. Jes. 55:1-3.

3. On myös virhe väittää Lutherin keksinnöksi Raamatussa oleva opetus uskonvanhurskaudesta. Sehän on esitetty Raamatussa Lutherin opetusta selvemmin. Room. 3:23-25. Luterilaisuus ei ole tuonut jäsenilleen käytännön todellisuuteen ulottuvaa uskon- ja elämän vanhurskautta, joka on mahdollista saada vain uskoon tulossa ja parannuksen teossa. Ristin veren evankeliumia tulee julistaa alkuajan kristillisyyden mukaisesti. Jeesus lähetti Paavalin ”avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan tykö ja saisivat uskomalla minuun synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa.” Apt. 26:18.
Lutherin keksimäksi väitetty lause, että ”vanhurskas on elävä uskosta”, ei ole Lutherin oppi vaan eräs Raamatun perusopetus, Hab.2:4. Room. 1:17. Kirkossa se on jäänyt teoreettiseksi dogmiksi.

4. Suomalaisten yleinen harhaluulo on, että Luther antoi meille kansankielisen Raamatun. Sellaisessa väitteessä Lutherin mahtavuutta on pönkitetty suoranaisten valheiden avulla. Luther ei ollut ensimmäinen kansankielisen Raamatun kääntäjä. Kreikankielisestä Septuagintasta käännettiin Raamattuja kansankielelle jo 100 luvulla jKr. Piispa Vulfila käänsi Raamatun goottien kielelle 300 luvulla. Neljännellä vuosisadalla alettiin Raamattua kääntää koptiksi ja etiopiaksi. Versio Vulgata syntyi munkki Hieronymuksen kääntämänä vuonna 405 jKr. Lisäksi ennen Lutherin käännöstä oli olemassa kansankieliset Raamatut saksalaisten lisäksi, englantilaisilla, hollantilaisilla, ranskalaisilla, espanjalaisilla, sekä islantilaisilla ja tanskalaisilla. Ruotsin kielelle käännetty ensimmäinen Raamattu oli 1300 luvulla syntynyt Mooseksen kirjojen käännös. Ennen Lutheria Raamattu oli käännetty jo yli 30. kansankielelle. Siitä runsaasta käännösten tarjonnasta Lutherin oli helppo alkaa kopioida uutta käännöstä.
Suomalainen Raamattu Kansalle käännös on kaikkien aikojen paras suomalainen Raamattu. Emme tarvitse Lutherin käännöstä.

5. Suomen kansa on myös saatu uskomaan, että kansankirkko muka antoi meille lukutaidon. Virheellinen mielipide juontuu pakkouskonnosta, joka lukutaidon yleistyessä vallitsi Suomessa. Ihmisillä ei ollut oikeutta olla muuta kuin luterilaisia. Ja sellaisen systeemin ja ajattelun mukaan lukutaito siis muka syntyi luterilaisen kirkon toimesta. ”Voi pyhä yksinkertaisuus!” Ellei meillä olisi ollut pakkouskontoa, olisi lukutaito tullut toista kautta. Monet kansat ovat saaneet lukutaidon, vaikka heillä ei ole ollut minkäänlaista uskontoa. Luterilainen Mikael Agricola kyllä loi ABC-kirjallaan hyvän pohjan Suomen kirjakielelle. Mutta joitakin suomenkielisiä kirjoituksia oli ilmestynyt aiemminkin. Suomen kieli oli siis olemassa puhuttuna ja kirjoitettuna jo kauan ennen luterilaisuutta. Muinaiset lukukinkerit olivat pääasiassa uskonnon pakkosyöttöä. Kirkon katekismus, kirkkokäsikirja ja paperilta luetut rukoukset tai tekopyhissä muotomenoissa korulausein lausutut uskontunnustukset eivät ole saaneet ihmisi