Ei mikään ihme että ahdistaa ja masentaa

Toki tiedostan sen että syrjäytyneisyyteni johtuu pääasiassa juuri sosiaalisten tilanteiden pelosta ja siitä että olen alkanut vältellä kaikkia sosiaalisia tilanteita joka on taas johtanut siihen että pelkään muita ihmisiä entistä enemmän.

Tämä on kuitenkin johtanut siihen että vuosi vuodelta kaikki asiat kiinnostaa entistä vähemmän kun se fakta on alkanut kirkastumaan etten tule koskaan elämään normaalia elämää.

Eip oo mullakhaan kokemusta, ees nimeksi. Ei minkäänlaisista seksilajeista. Niitähä on nii monia, suunnilleen kaikkea mahjollista hymyilyn ja yhdynnän väliltä, sanoisin. Tosin naimattomuuteni, sekä fyysinen että henkinen, tuntuu olevan onkhelma enemmän muille kuin itelleni. Ei vähiten joillehi mummovainaani sisaruksille. No, pahempaa oli hiillostus ja utelu vielä jotei 10 v sitten, että no onko sitä jo sulla, joka sitä häitä kohta tanssataan, eikö olis jo aika....
On tuota sosialististen ja solidaaristen tilanteiden ja lanteiden pelkoa, vai liekö ihan jokin naimattomuuden armolahja sitten, vai mikä, jok estää naimisoitumiseni. Olip mikkee hyväns, en koe kuitekaa painostusta siihe suuntaa että nyhhäätys vaimo ottaa, koska ei oo mitn taitoo naisten kaa olla tahi juuri itsetuntoakaan joka saisi pitämään itsestään sen verran että muutki musta kiinnostus. Itserakkautta kyllä löytyy mutta myös itseinhoa. Tok väliin panettaa fyysisesti ja henkisestikin, vaan kun ei silti oo mitään kutsumusta yhteiselämään kenkään kaa, saati johki isyyteen.
Kyllähän sitä ihmispelko lisääntyy kun kauemma aikaa yssiksee puhelee, ja kiukuttaa kun lähestyy jokin sosiaalinen tilanne.

Minä olen 35 ja yli sata seksikumppania takana, netistä hakenut yhden tai muutaman yön juttuja pitkin aikuisikää, varhaisimmassa vaiheessa ennen nettitreffien yleistymistä myös yökerhoista tarttui mukaan ja vasta kolmenkympin jälkeen alkoi se touhu vähenemään masennuksen myötä. Masennus on ollut hoidossa lääkkeillä, mutta lääkitys ja kenties vanheminen hillitsi seksiaddiktiota, ehkä vähän liikaakin. Yli vuoteen ei ole ollut säpinää eikä sutinaa, jos ei viime joulukuussa yhtä humalaista muhinointia ex-hoidon kanssa lasketa, sitä ei oikein seksiksi voinut sanoa.

Seurustellut en ole minäkään koskaan. Eikä pienintäkään aikomusta seurustella. Minuun ei ole koskaan toiminut yhteiskunnan aivopesu siitä mitä minun pitäisi haluta, omakotitalo, vaimo, lapsia, farmariauto ja kultainen noutaja jossain asuntovelkalähiössä samanlaisten naapurien kanssa, hyi hitto. Jo pelkästään ajatus yhteisasumisesta on karmiva, eikä ole mitään mieltä edes hengata jonkun akan kanssa kaiken aikaa, saati lupautua harrastamaan seksiä yhden kanssa koko loppuelämän, kun meinaa joskus kyllästyä jo ekalla kerralla.

En ole koskaan missään määrin ihastunut tai rakastunut seksikumppaneihini enkä mitenkään heitä kaivannut, vaikka osasta olen ihmisenä pitänyt paljon. Parasta seksiä olen saanut varmaan niiden kanssa joita olen salaa osittain inhonnut.

"Hurttia huumoria ja naurua kun on tasaisena flowna niin että seurassa viihtyy eikä ole mitään creepyä ahdistavaa hiljaisuutta tai outoa kenkiin tuijottelua niin se riittää varsin hyvin."

Tuossa se syy juuri onkin kun olen niin jännittynyt etten pysty mitään rentoa läppää heittämään ja naureskelemaan ja minun seurassa juuri helposti tulee noita kiusaannuttavia hiljaisia hetkiä ja saatan yhtäkkiä mennä täysin lukkoon etten keksi enää mitään sanottavaa. Pahinta siinä tilanteessa on jos toinenkaan ei puhu mitään.

Se vielä voisi pelastaa tilanteen jos toinen alkaa puhumaan jotain niin sitten pystyn kyllä itsekkin jatkamaan juttua mutta yleensä peli on menetetty jos mies menee pieneksikin hetkeksi hiljaiseksi naisten seurassa. Ainakin Suomessa näin kun kaikki vastuu jutun luistamisesta on miehen harteilla ja naiset on passiivisia osapuolia. Jos et onnistu viihdyttämään naista niin nainen kyllästyy samantien ja sitten kuitenkin joku rohkea ja supliikki pelimies korjaa potin.

Minun ongelma nyt on kuitenkin paljon pahempi mitä osaat edes kuvitella kun en edes saa mentyä naisten juttusille juurikin tämän sosiaalisen pelon takia eikä siihen ikävä kyllä ole mitkään terapiat auttaneet. Jonkun kerran silti baarissa päässyt juttelemaan naisten kanssa lähinnä kaverien ansiosta ja joskus harvoin joku nainen tullut juttelemaan oma-aloitteisesti mutta siihen jutteluun se on aina jäänyt.

Ei se minun mielestä mikään ihme ole jos Suomessa mies ei saa naisseuraa kun puuttuu taito ja rohkeus kohdata muita ihmisiä ja etenkin naisia. Se naisen saaminen kun ei varmasti ole muutenkaan mikään kaikista helpoin juttu vaikkei edes olisi tällaisia ongelmia. Tai joillekkin se varmaan on helppoa mutta väittäisin että suurelle osalle miehistä se on kovan työn ja tuskan takana ellei sitten ole joku poikkeuksellisen komea mies tai julkisuuden henkilö. Jos taas on tavallisen näköinen tai ruma mies niin sitten on oltava vähintään juurikin hyvät sosiaaliset taidot eikä sekään vielä välttämättä takaa mitään. Sitä kun pidetään jonain itsestäänselvyytenä että kaikilla tulisi olla hyvät supliikkitaidot ja laaja kaveripiiri ja muutenkin kaikki asiat elämässä kunnossa mutta ei kaikilla ole edes niitä kavereita.

Tulipa taas pitkä avautuminen mutta toivottavasti tästä saa tärkeimmät pointit selville.

Älä hyvä ihminen mene myymään ihmisarvoasi. Noin likaisella tavalla ei kannata lähteä kokeilemaan ihmiselämän yhtä hienointa ja kauneinta asiaa, jonka Luoja on meille annettu. Kyllä se ihminen vielä eteesi tulee, jonka kanssa saat kokea tämän asian yhdessä sielun yhteyden kanssa.
Ei ihminen ole vajaa vaikka seksi jäisi kokemattakin, mutta jos suostu parisuhde niin kokemus on hieno siinä puitteessa.
Ihmisen elämässä on paljon ihanaa ja seksistä tehty yliarvostettu asia.

Mä en ole 50 v ikään mennessä vielä seurustellut enkä saanut kokea seksiä missään muodossa koska yksikään mies ei kykenen eikä halua kanssani minkäänlaista seksuaalista kanssakäymistä. Jo pelkkä näkemiseni inhottaa miehiä niin paljon, että melkein oksentavat mut nähdessää. Puhumaankaan eivät edes ala koska pitävät mua maskuliiinisen ulkonäköni takia vajakkina ja jotenkin sairaana niin mieleltä kuin fyysisestikin. Eivät pidä mua naisena lainkaan ja oikeastaan mua ei pidetä edes ihmisenä.

Mikähän vitun tarkoitus mut oli laittaa tähän maailmaan, sen kun saisin tietää joskus?????????

SSRI-lääkitys (tai mikään muukaan lääke) ei valitettavasti auta kaikkia jotka tästä ongelmasta kärsii. Oletko yrittänyt tutustua muihin joilla tämä sama "tauti"? Ehkä jos löytyisi toinen samanlainen niin hän ei tuomitsisi sinua.

Moi Mies89!

Täällä v. 1986 syntynyt nainen ja samoista ongelmista kärsivä. Ymmärrän tosi hyvin sun fiilikset. Lähden mielelläni sun kanssa kiusallisille treffeille :) Voidaan olla sitten vuorotellen hieman nolona, ei haittaa. Jos haluat kirjoitella ensin, laita mulle viestiä [email protected].

<3

On meitä naisiakin, jotka eivät ole ikinä kenellekään miehelle kelvanneet. Kukaan ei ole osoittanut mitään kiinnostusta. Olen jo päälle kolmekymmentä ja jos joku lopulta osoittaisi kiinnostusta niin olisin äärimmäisen epäluuloinen! Että miksi en ns. "parhaimmassa iässä" 20-30 vuotiaana kiinnostanut ketään ja nyt kiinnostaisi. Naiselle ei ole oikein tuo maksullinen seura vaihtoehto, taitaa sellaisia miehiä olla todella vähän... en tosin ole varma että kukaan edes maksusta suostuisi koskemaan minuun. Vaikea ymmärtää että elämä meni näin. Tässä vaiheessa peli on tavallaan menetetty, itsetunto on niin hajalla.

Sanon nyt naisena (39 v) että en edes lukenut koko kirjoitustasi loppuun saakka mutta tärähti heti silmään kommenttisi "Olen mies 28 v. ja neitsyt". MITÄ SITTEN? Hienoahan se on! Ei se naisia haittaa, usko minua! Luuletko, että kaikki miehet ja naiset ovat kuin esim. pornovideoissa? Luuletko, että miehet heittävät ns. lastinsa oikeassa elämässä aina naisen päälle tai nainen haluaa sen niellä tmv. ? Oikeassa elämässä tässä Suomen maassa Suomalainen mies ehkä on ujo mutta sitäkin lutusempi. Onneksi sain sen suomalaisen miehen. Hän aina sanoi että osaanko nyt tehdä oikein sitä ja tätä. Halimme ja rakastelimme. Minua ei ikipäivänä olisi haitannut olisiko mahdollista että on neitsyt. Mitä sitten? Me naiset olemme loppujenlopuksi yksinkertaisia mitä tulee seksiin: Jos todella miestä haluamme niin varmasti kerromme mitä haluamme ja jos sinua kiinnostaa tietää…on ihana kertoa miehelle miten esim. pitää nuolla ja miten pitää klitorista käsitellä. Moni valitettavasti elämäni aikana on painanut klitorista hullun lailla (kuin pornovideoissa) kuvitellen että nainen tykkää..nou nou…gentle…gentle :-)
Mutta summa summarum, älä nyt hyvä mies ota ongelmaa….ihan suotta: Kaikkea hyvää Sinulle.

P.s. Ou…anteeksi, kuten sanoin, en lukenut loppuun kirjoitustasi…olet siis ei neitsyt mutta kokematon. Okei, mutta muuten edellinen kirjoitukseni pätee.

Mutta yksi juttu tuli heti mieleen joten oli pakko lisätä vielä. Sanoit olevasi kokematon. Millälailla? Ai ettet vedä b-rappuun tai muuten (kuten pornovideoissa)?? Älä ole tyhmä hyvä mies vaan FIKSU. Sanon vielä uudelleen. Naiset eivät ole (jos on ns. kunnon nainen eikä h**a) loppupeleissä kovin nirsoja jos kivan, huumorintajuisen, ihanan miehn löytävät. Seksi tulee siinä sivussa..jos kerrot naiselle ettei ole paljon kokemusta..ei haittaa. Ei meillä naisellakaan ole kaikkia ns. työvälineitä miehen ns. (kuin pornovideoissa) täydelliseen tyydytykseen. Sanon vaan sinulle että kun ihastut/rakastut/rakastat niin joskus kaikki menee itsellään :-) :-)

Siinä tärkeimmät.

Minulla on taas asia ihan toisinpäin. Aloin seurustelemaan vakavasti ihan liian nuorena ainakin omasta mielestäni, ja olin suhteessa ihan liian kauan. Harmittaa näin jälkeenpäin. Siinä meni paras menovaihe hukkaan. Turhalta tuntuu yrittää nyt reilusti yli kolmekymppisenä hieman rupsahtaneena ja lihoneena viritellä mitään kivaa biletystä, kun kaikki samanikäiset on suunnilleen naimisissa, ja parikymppiset ei välttämättä ota porukkaan. Olisi ollut kivempi mennä silloin nuorena, kun olin vielä ilmeisesti aika nätin näköinenkin. Sen sijaan mökkiydyin avopuolison kanssa kotiin. Ja en tiedä jäikö siitä pitkästä seurustelusta paljon mitään käteen. Kokemus kyllä, mutta ei se aina niin hyvin mennyt, vaikeuksiakin oli. Olen muuten myös todella ujo ja kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta. Tämä mies kenen kanssa seurustelin oli aluksi todella sitkeä ja kärsivällinen minun piirittämisessä, ja sai minut jotenkin rentoutumaan. Ehkä miehillä on vaikeampaa juuri siksi, että miesten vieläkin odotetaan olevan se aloitteentekijä.

Itsellänikin on sama ongelma vaikka olen nuorempi kuin sinä. Mikään ei ole pahempaa kuin jäädä yksin ja syrjäytyä kaikesta. Oma naiskokemukseni on myös erittäin huono ja oma ainoa paras ystävänikään ei ole koskaan edes halunnut auttaa minua parisuhdeasioissa vaan haluaa minun roikkua kolmantena pyöränä (mikä kusipää XD). Itse olen netistä yrittänyt hakea seuraa ja ainoat jotka ovat olleet kinostuneita minusta ovat olleet yleensä ulkomaalaiset se ei minua haittaa, koska itse pidän enemmän ulkomaalaisista, mutta paha masennukseni on aina estänyt niitä. Olen huomannut kun suomessa yrittää hakea seuraa vaikka ulkonäkösi olisi ihan ok en ole mielestäni mikään rumilus sun muuta niin et kelpaa kenellekään. Esimerkisi olen käyttänyt tinderiä kesällä ja muutamia matchejä tuli, mutta yhtäkkiä kaikki lopettavat keskustelun vaikka puhut ja yrität pitää keskustelua yllä etkä olla röyhkeä ihan kuin en kelpaa itsekään kenellekään. Nyt tällä hetkellä olen ollut hyvin paljon itsetuhoinen ja kohta tulen jopa saamaan lääkkeitä masennukseen se sattuu ehkä eniten kun sinua ei ole rakastettu ja olet vielä neitsyt , koska se on nykyään häpeä olla neitsyt. Tiedän että itseä pitää rakastaa jotta voit rakastaa muita, mutta olen jo lopettanut rakkauden ja tiedän että olen myöskin vielä neitsyt sinun ikäisenäsi. Myönnän että ajattelen oikeasti tehdä itsemurhan jos olen vielä 25- vuotias neitsyt. Mutta toivon sinulle onnea ja sen että löydät jonkun ja saat pesää. Kannatta käydä psykiatrilla sun muuta siellä voi saada apua.

Tarkoitin sanoa sitä, että kyllä asiat voi olla huonosti, vaikka olisi seurustellutkin. Itseä harmittaa liika hoppuilu asiassa, kun en olisi ollut silloin aikoinaan edes kypsä vakiintumaan. Olisi pitänyt ennemminkin hankkia kokemuksia, ystäviä ja uusia tuttavuuksia, nähdä maailmaa, asua yksin jne. Sen sijaan muutin lähes suoraan kotoa avoliittoon.
Kyllä teillä on vielä aikaa seurustella ja hankkia kokemuksia, ja tavata joskus Se Oikea. Jotenkin uskon, että jokaiselle on olemassa joku. Se joku pitää vaan löytää jostain.
Ei se neitsyys ole minusta mitenkään hirveä asia. Oikeastaan se on aika söpöäkin. Itse en pitäisi mitenkään kamalana asiana sitä, jos joku mies josta olisin kiinnostunut olisi neitsyt. En sillä perusteella ainakaan torjuisi ketään. Ennemminkin arveluttaisi, jos tyyppi olisi kiertänyt puolet kaupungin naisista.
Ja sitäpaitsi, onhan niitä neitsyitä naisissakin.

On se kyllä helevetin ihme;

"Kun ei ole vielä reilun 28 vuoden ikään mennessä seurustellut ja kokemukset seksistä ovat jääneet todella vähäisiksi."

Jumalan kämmenellä ei kaikille paikkoja oo, joillekii on vaa se oma käsi
Hävettää ja vituttaa mutta lävettömänä pidä pääsi
Kiinni jos saat hipan taikka kupan
Vietsen punaiseen perunatupaan
Kellarissa sidottuna niiku Salkkareide Aaro
Sitä ei voi kertoo et kukaa ei ansaitse mahdollisuutta sen vaan joko sattuu saamaan tai sit ei
Maailma, on ihme et se ei oo vieläkii pahempi paikka ehkä se on niin hyvä ku se o pystyny selviytymään kehittyy tai olemaan jäämään
Naimisiin ja kuulemiin ja näkemiin ja jou mään.

Tähäntyyliinkulähet räppäilemään ni a'vot.

Kyllähän se on aivan helvetin stressaavaa olla vielä yli 30v kokematon kaikissa miesten ja naisten välisistä kanssakäymisistä. Sitä ollaan oltu jo yli 10v "naima-iässä" eikä ole vielä edes sitä ensi suudelmaa tullut, yritäpä siinä sitten olla positiivinen ja tulevaisuuteen uskova.

Kiitoksia vain teille kaikille "kokeneille" jotka yritätte piristää meitä, mutta teidän piristykseksi tarkoitetuilla sanoillanne ei ole mitään saumaa, meidän tähänastisen elämän pituisen kelpaamattomuutemme rinnalla.
Lähinnä teidän sananne vain ärsyttävät entistä enemmän, mitä muka "sadan seksikumppanin", "perheellisten" tai "suhteessa olleiden" voidaan olettaa tietävänsä mitään todellisesta yksinäisyydestä. Sitä, kun ei ole 10v aikana kelvannut kenellekään, niin ei sitä osaa olettaa kelpaavansa kenellekään tulevaisuudessakaan. Jos sitä olisi edes sen yhden kerran kelvannut vaikka seksi partneriksi, niin silloin voisi jo ajatelle "no olen kelvannut kerran, ehkä kelpaan vielä toisenkin kerran."

Sitä on vain vuosi vuodelta katkerampi kaikkea kohtaan. Ja tämä yli-seksuaalinen yhteiskunta vielä pahentaa ahdistusta entisestään.
Miten on ylipäätään mahdollista, että joku saa yli sata eri seksipartneria ja minä en saa yhtään? Miten joku voi päästä treffeille sadan naisen kanssa ja minä en ole päässyt 10v aikana yhdenkään kanssa?
Miten joku pääsee treffi saitilla viestittelemään sadan naisen kanssa, kun minä en saanut 5v aikana kuin 3 pidempi aikaista viestittely kumppania.

Kaiken huippuna, pahiten veistä haavassa kääntävät nämä yhden illan jutuillaan pröystäilevät naiset. Tuntuu että se olisi oikein muoti-ilmiö, kun niin monet siitä kirjoittelevat. Luulisi, että sitä seksiä saisi edes sen yhden kerran, kun kaikki ovat kerran niin kevytkenkäisiä. Mutta paskat saa.
Ja ennekuin joku saa neronleimauksen ja kehottaa menemään huoriin, niin sanotaan että se p...u ei ole tässä tärkeintä, vaan se tunne, että kelpaa jollekin.
Seksiä käytän tässä vain vertauksena kelpaamiselle. Jos ei saa seksiä, niin voiko silloin saada suhdettakaan? Tuskin ketkään muuttavat ensin yhteen ja rupeavat vasta sen jälkeen sekstailemaan. Joten voisi sanoa, että seksi on ensimmäinen askel suhteeseen kelpaamiselle.

Onneksi täällä on sentään muutamia naisiakin, jotka kertovat etteivät ole kelvanneet kenellekään, se helpottaa edes vähäsen omaa paskaa oloa. Tulee heti sellainen henkinen yhteenkuulumisen tunne.

Emp ou meäkää soanu mitn reikää pian 35:teen vuoteen. No tok sentäns sitä omalla peukalolla ja etusormella muodostettavaa, italaialaista käsimerkkiä muistuttavaa "reikää". Mutta eip ton nii välii käytännössä kö lapsia en ou kai kuunaan ies halajanunna kasvatettavakseni, soati perehettä eljätettäväksein. Nii mitä sitä sillon haikailisikaan panemisesta. Riittäs ihan hyvin joki täysvartalohalailu ja muu alkeellinen ensiapu. Nii on kauva viime halauksestahi notta sitä ei taija ossata kuvitellakkaa kuinkha se rentohuttaisi ja saisi mut antamaan itselleni luvan mm. pitää paremmin puoliani ja männä ajoosa nukkummaan