Ristiriitainen käytös ihastuessa

Enhän toki. Käyttäydyn hyvin ja järkevästi, kuten aina.

No ainakin käyttäydyn päättömästi. Siis yritän pysyä neutraalina ja kaukana. Jos joudun tekemisiin menee pasmat sekaisin ja lopulta en muista kuinka olen käyttäytynyt. Miksi näin? En halua että toinen huomaa epätoivoisen ihastumisen. Sitten kyllä illalla kotona ajattelen ja haaveilen kaikenlaista.
Varmasti pohjalla näihin on se että ei halua toisen tietävän ihastelusta eikä halua itse kuulla tai saada muuten tietää että se on ja pysyy yksipuolisena. Silloin haaveilta menisi täysin se pohja jota niillä ei siis alunperinkään ole. Näin ainakin itsellä.
Tietenkin vaikka näin kirjoitan haaveilen hänen hymystään. Ja yritän olla edukseni jos satun näkemään hänet.
Hänkin käyttäytyy ristiriitaisesti minun mielestäni mutta katselen asiaa ruusuisten ihastumislasien läpi joten hän varmaan käyttäytyy oikeasti ihan normaalisti.

Tuohan on se vaikeus kun esittää niin ihanaa toiselle ja suojelee ettei vaan saa tietää totuutta. Ristiriitoja jos suhteessa tulee tarpeeksi alkaa silmät auveta. Eikö juuri se että yrittää esittää ihastukselleen ja samaistuu toiseen myötäillen jotta saisi osakseen sitä ihailua ja tunnetta. Käytös on sitten sen mukaisesta kun toinen esittää ja on mukana. Näin saa toisen ihastumaan itseensä ja ristiriitaisesti aloittaa. Ensin kun antaa ymmärtää muttei sitten ymmärrä antaa. Onko tarpeeksi ristiriitaista?

Se on mahdollista, jos joku saa pasmat ihan sekaisin vain tulemalla paikalle, tervehtimällä ja hymyilemällä. Samalla haluaisi salata asian toistaiseksi muilta ihmisiltä ja ehkä ensi alkuun siltä toiseltakin. Tai pelkää jotakin eikä tiedä miten suhtautua.

Tuollaisia tuli nopeasti mieleen. Selvästä asiasta - ihastus - tulee ristiriitaista, koska sisäiset motiivit ovat ristiriitaisia... haluaa samalla sekä salata että vähän tuoda esille, tutustua, olla vaikuttamatta ihastuneelta toopelta, suhtautua myönteisesti koska niin kuitenkin kokee toisen läsnäolon jne.

Toki toki on tullut ristiriitaisuutta harrastettua. Ihastus on ilmaantunut näköpiiriin ja vois olettaa, että sitä mielellään hakeutuu kontaktiin kun toinen kiinnostaa, ja sitä on luullut etukäteen näin toimivansa avoimesti toisen seuraan vaan ja sitten yhtäkkiä joku mielenmöykky pläsähtääkin päälle ja sitä ei hakeudukaan toisen seuraan vaan pitää etäisyyttä vaikkei haluais, ja vaan siksi kun oma ihastuminen on niin voimakasta ja sitä ei halua näyttää, että jokin näennäinen tilanteen hallintailluusio säilyy.

Nii mulla se meneekin niin, että olen avoin ja iloinen niitä kohtaan jotka ei niinkään kiinnosta ja kyräilevä ja etäinen niitä kohtaan joihin on ihastunut.

Koska hän käyttäytyy samoin. En osaa olla normaalisti kun en tiedä mitä toinen ajattelee.

Kyl. Haluan näyttää että olen suosittu. Flittaan toisille. Haluan että ihastukseni luulee että tykkään toisesta. Kirjoittelen tännekin itselleni viestejä joissa minuun on ihastunut joku muu kuin se nainen.
Toivon että ihastukseni näkee sen.
Samalla kuitenkin toivon että hän tekisi aloitteen minun suuntaan

Miksi oi miksi olen idiootti? Typerä luulotautinen pöljä! Sä olit siinä koko aamun ja mä idiottelin ihan muualla ja sitten kun oli pakko nähdä. Sä et tainnu paljon silmiin katsoo.. mutta kiinnitit huomiosi minuun.. tavalla joka sai mut puhuu taas pöljiä. Voi hyvä luoja ota minut pois tästä tunteesta!
Käykö muille näin ja mitä siitä on sitten tapahtunut.. vai eikö mitään niinkuin ei tästäkään varmaankaan..