Tuumasta toimeen, siispä!
Puhutaan vertaistuen merkityksestä, enimmäkseen sen koetaan olevan hyväksi. Mutta onko sen merkitys kuitenkaan loppupeleissä suuriakaan tuntemuksia antava? On ihmisiä, jotka eivät olisi selviytyneet ilman erilaisia vertaistukiryhmiä, mutta on sellaisiakin jotka omien samanlaisten ongelmien kanssa painiessaan kykenevät jollain lailla selviytymään kuiville.
Myös huomannut kuinka paljon joutuu omat voimavarat koetukselle, niin monenlaista apua hakevaa ihmistä on nykyään.
Missä menee mahdollinen rajapyykki, jolloin voi pakittaa ja todeta toiselle että se oli tässä.
Naisten keskinäinen vertaistuki on vahvemmalla pohjalla, niin asian miellän. Miehet mielletään hankalimmiksi, onhan heillä yksilöllinen ominaisuus-hankaluus. Palstahierarkiakin on silmiinpistävää.
Onko naisten tunnepuoli vahvempi kuin miesten? Tai osaavatko naiset tuoda empaattisemmin vertaistuen merkityksen sitä tarvitseville? Kunhan pähkäilen.
Aihe ei taida olla palstanmukainen, sory.
Vertaistuen merkitys
29
526
Vastaukset
Lasten-tarha juttuja.
Mene sinne hallitsemaan vihaasi.
H.- stimuloiva
Vihaa!! Ketä vihaan? Olenko kenties vihasi kohde?
Tyypillinen vituperaatio.
Joku on sanonut, että ihmisellä voi olla vain yksi ystävä.
Olen sitä mieltä, että vertaistukeenkin riittää yksi ihminen, kaikki yli sen menee kaakatukseksi.- stimuloiva
Niin riittää. Ei se määrä vaan laatu.
Ja aina sen yhden ei tarvitse olla nuoruuden ystävä, vaan voi hyvin olla lähiajan uus tuttavuuskin.
Sen vaan tuntee molemminpuolin.
- maissiiii
Toki olisin selviytynyt kaikesta ilman vertaistukea. Mutta olen vain kiitollinen, että olen sitä tukea elämäni aikana saanut, ei sitä aina edes ole tajunnut vertaistueksi, se oli sellaista henkistä läheisyyttä ja ymmärrystä, joka auttoi aukaisemaan omia solmuja.
Omalle rankalle kokemukselle kaipaa tietty lohtua, mutta myös toista ihmistä ja hänellä omia kokemuksiaan vastaavasta , se auttaa eteenpäin. Ei pelkkä kuuntelu ole mitään vertastukea mielestäni. Ei pelkkä neuvojen jakeleminen ole vertaistukea, siihen tarvitaan aikaa ja saman kohtalon kokemusta. Toisaalta on ollut onnea, että elämänpiiristäni on löytynyt oikeita ihmisiä.
Surun olen voinut jakaa toisen surevan ystäväni kanssa, samoin alkoholismia on puiti saman tilanteen kokeneen kanssa. Vertaisryhmä auttaa tavallaan itseä huomaamaan ja tajuamaan tilanteensa ja toisten kokemuksista aina oppii.
Vertaistuki vaatii luottamusta ja myös etäisyyttä, useinkaan omasta lähipiiristäni en ole saanut vertaistukea. Vaikka olisimme kokeneet saman ikävän tapahtuman , meillä jokaisella on erilainen suhde tapaukseen ja vertaistuki kutistuu melkein vain kuuntelevaan olkapäähän.
Olen myös työasioissa löytänyt hyvän vertaistukiryhmän, meitä on 5-6 henkeä, tapaamme epäsäännöllisesti aina jonkun kotona, mitään puheen johtajia tai vetäjiä ei tarvita. Se toimii omillaan, kerromme mitä on tapahtunut viime tapaamisen jälkeen ja jokainen vuorollaan puhuu ja muut kuuntelevat. Yleensä tilanne poikii uutta ja uutta juttua, kaikki tietty luottamuksella ja vaikeistakin asioista voi puhua siinä ryhmässä. Siitä huolimatta vaikka on tukihenkilö työnantajan puolesta, mutta se on vain tilanteiden purkuun, vertaisryhmä toimii ihan omassa ringissä.
Yleensä kun tapaamme tuossa ryhmässä, tulee ihmeellinen lämmin tunne siihen tilanteeseen.- stimuloiva
Toisten samansuuntaiset kokemukset antavat ymmärrystä, totta. Vierastan ajatusta ,että saa oppia toisen samanlaisista kokemuksista. Toisen kokemus on oman itsensä toistoa, eli se antaa korkeintaan ajatuksen, ettei ole yksin samassa tilanteessa. Voihan se jotain lohduttaa, toista taas ei. Oma toimintamalli ei vaan sovi kaikille antamaan vertaistukea.
Usein työpaikan tukihenkilö on koulunsa käynyt, harvoin sen suurempaa herkkyyttä oleva, jolloin vuorovaikutus ei ole taattua.
Hienoa että olet ryhmässä, jossa tuki toimii.
Kai se niin on, että kaikki ei vertaistukea pysty antamaan, eikä kaikki halua vertaistukea.
Ominaisuudet varmaan on samassa persoonassa, itse taidan kuulua tähän joukkoon.
Aina on muoti-ilmiöitä (naisten keksimiä).
Takavuosina oli muotia ilmaisu, tehdä surutyötä, en ymmärtänyt ollenkaan. Suru on tunne, ja aika haalistaa tunteet.
Nyt on keksitty tämä vertaistuki.
Ei siinä mitään, jos huonona aikana saa jotain vinkkejä selviytymiseen.
Mutta jos se vertaistuki tarkoittaa, että kaksi tai useampi henkisesti heikossa hapessa olevaa purkaa toisilleen huolensa, niin en kyllä tiedä mitä hyötyä siitä on.
Onhan tämä karua luettavaa, mutta en ihan niin paha ole, mitä voi päätellä.Juuri noinkin ajattelin kirjotella ja varsinkin siitä kun joukko yhtä huonon kohtalon ihmisiä jauhaa samaa asiaa.
Jos tukee haluaa niin joku joka ei mee siihen asiaan liian syvälle vaan kattelee ulkopuolelta onkelmaa.
kahrestaan ollaan surtu ja iloittu ,omasta kokemuksesta aika on ainut auttaja.- maissiiii
Eiköhän surua kuin vertaistukeakin ole eletty jo ikiajoista alkaen.
Ei se ole sen kummempaa kuin ihmisten kohtaamista ja aina ihmiset ovat toisiaan kohdanneet.
Toiselle kohtaamiseksi riittää hännän huiskautus, toinen haluaa elää lähempänä toista ihmistä.
En tiedä, mutta kun olen vertaiseni tai useampia yhtä huonossa tai hyvässä elämäntilanteessa olevia tavannut, niin olen huomannut etten olekkaan yksin tämän asian kanssa ja muutkin käyttäytyvät yhtä typerästi, muillakin elämä takkuaa tässä tilanteessa jne. se on auttanut ja helpottanut.
Yksi purkaa huoliaan vertaisryhmässä ja toinen terveyskeskuksen henkilökunnalle, joku metsän puille ja meren kalliotkin ovat hyviä kuuntelijoita kun niille istahtaa. Vaihtoehtoja riittää, tokko toinen sitten parempi kuin toinen, mutta aina tarvitaan aikaa, parantavaa aikaa, mikään ei hetkessä ratkea. koti-kiusattu kirjoitti:
Juuri noinkin ajattelin kirjotella ja varsinkin siitä kun joukko yhtä huonon kohtalon ihmisiä jauhaa samaa asiaa.
Jos tukee haluaa niin joku joka ei mee siihen asiaan liian syvälle vaan kattelee ulkopuolelta onkelmaa.
kahrestaan ollaan surtu ja iloittu ,omasta kokemuksesta aika on ainut auttaja.Yksi vääristynyt vertaistuenmuoto on minun mielestä.
Jos sattuu kuolemantapaus, niin "surutaloon" viedään heti kukkia.
Tuskin olen ainoa, joka on kokenut kukantuonnit ja myötätuntosoitot rasittavaksi heti tällaisen tapahtuman jälkeen..
On niitä vertaistukia, joka alkoholista tai huumeista yrittää irti päästä, kai niillä, jotka ovat asian kokeneet, niin mahdollisuus antaa vertaistukea.- New-age
maissiiii kirjoitti:
Eiköhän surua kuin vertaistukeakin ole eletty jo ikiajoista alkaen.
Ei se ole sen kummempaa kuin ihmisten kohtaamista ja aina ihmiset ovat toisiaan kohdanneet.
Toiselle kohtaamiseksi riittää hännän huiskautus, toinen haluaa elää lähempänä toista ihmistä.
En tiedä, mutta kun olen vertaiseni tai useampia yhtä huonossa tai hyvässä elämäntilanteessa olevia tavannut, niin olen huomannut etten olekkaan yksin tämän asian kanssa ja muutkin käyttäytyvät yhtä typerästi, muillakin elämä takkuaa tässä tilanteessa jne. se on auttanut ja helpottanut.
Yksi purkaa huoliaan vertaisryhmässä ja toinen terveyskeskuksen henkilökunnalle, joku metsän puille ja meren kalliotkin ovat hyviä kuuntelijoita kun niille istahtaa. Vaihtoehtoja riittää, tokko toinen sitten parempi kuin toinen, mutta aina tarvitaan aikaa, parantavaa aikaa, mikään ei hetkessä ratkea.Minusta virkkeen sisällä on ainakin minua koskettavaa: ei ole yksin jonkin asian kanssa.
Sitten: kerroit työhön liittyvästä keskustelusta. Esim. Yt-tilanteissa saattaa työnantaja tarjota keskusteluapua. Jos mietin omaa työpaikkaani, en olisi välittänyt vertaisryhmään lähteä, kun vierestä lähti työkavereita. Ehkä olisi pitänyt, koska tilanne on työhön jäävälle yhtä raskas. Vaadin aikalailla luottamusta niiltä, joille avaudun. Yksi ystävä vainko? Kun niitä ystäviä on tullut kouluajoilta, työpaikalta ja lapsen kautta on se erilaista kunkin kanssa. Onko ystävä vertaistukija?
Ammattiauttajat ovat mielestäni kriiseihin.
Kävipä näin, että mulla oli kultakimpaleystävä, joka muuttuikin paskakokkareeksi. Aamu-tv:ssä puhui asiantuntija naisten välisestä kateudesta. Siihen minunkin ystävyys kaatui.
Vaarallistahan tavallaan on avautua vaikeissa asioissa ja vaara siinäkin, että oksennan ikäviä asioita ja toinen kääntääkin asiat päälaelleen. Vaikea huutaa perään, ettei se noin ollut, kun korvat on tahallaan lukittu. - maissiiii
New-age kirjoitti:
Minusta virkkeen sisällä on ainakin minua koskettavaa: ei ole yksin jonkin asian kanssa.
Sitten: kerroit työhön liittyvästä keskustelusta. Esim. Yt-tilanteissa saattaa työnantaja tarjota keskusteluapua. Jos mietin omaa työpaikkaani, en olisi välittänyt vertaisryhmään lähteä, kun vierestä lähti työkavereita. Ehkä olisi pitänyt, koska tilanne on työhön jäävälle yhtä raskas. Vaadin aikalailla luottamusta niiltä, joille avaudun. Yksi ystävä vainko? Kun niitä ystäviä on tullut kouluajoilta, työpaikalta ja lapsen kautta on se erilaista kunkin kanssa. Onko ystävä vertaistukija?
Ammattiauttajat ovat mielestäni kriiseihin.
Kävipä näin, että mulla oli kultakimpaleystävä, joka muuttuikin paskakokkareeksi. Aamu-tv:ssä puhui asiantuntija naisten välisestä kateudesta. Siihen minunkin ystävyys kaatui.
Vaarallistahan tavallaan on avautua vaikeissa asioissa ja vaara siinäkin, että oksennan ikäviä asioita ja toinen kääntääkin asiat päälaelleen. Vaikea huutaa perään, ettei se noin ollut, kun korvat on tahallaan lukittu.Työkuvioissa oleva tukihenkilö tulee mukaan jos sattuu jotain poikkeuksellista asiakkaitten kanssa. Silloin puhutaan henkilöstä nimellä ja tapahtuneesta tilanteesta. esimerkiksi kun saan tappouhkauksen, tukeni kanssa on helpointa se selvittää missä mättää ja mistä se aiheutui jne
kehittää uusia ohjeita jms.
Mutta vertaisryhmässä puhun tapauksesta anonyymisti vain tapauksena, vaitiolovelvollisuus on rajoitteena. Kumpikin keskustelu on hyvä käydä läpi ja jokaisesta tilanteesta oppii ja on valmiimpi kohtaamaan uudestaan erilaisia vaikeitakin tilanteita.
Ystävä voi olla vertaistuki, ainakin minulle, mutta sukulaistani tai perheenjäsentä en koe vertaistueksi.
Vertaisryhmässä tulee kaikki niin tutuiksi ja läheisiksi juuri näiden yhteisten ammattikuvioiden
puitteissa. Jokaiselle siitä ryhmästä voin myös soittaa henkilökohtaisesti ja kysyä neuvoa, miten toimisit tässä ja tässä tilanteessa.
Ammattiauttaja kriiseissä, hänellä on monipuolisempi kokemus traumoista ja osaa kysellä oikeilla kysymyksillä, joihin sitten itse niitä vastauksia miettii.
Onhan lähiomaisen menettäminenkin usein iso kriisi, mutta tuskin siihen kuitenkaan aina ammattiauttajaa haetaan. omin, ystävien avuin ja ajan kanssa sen voi elää.
itselläni oli tilanne,jolloin ystävälläni oli ollut viisi vuotta aiemmin vastaava menetys elettynä, hän kävi kaksi vuotta terapeutilla sen asian kanssa. mutta minulle hän toimi vertaistukena ja auttoi monin tavoin. Yhdessä nauroimme ja itkimme ja elämä jatkuu...
- hehehehee
Riippuu ongelman laadusta, miten vertaistukeen olen suhtautunut. Omien henkilökohtaisten tunne- ja ihmissuhdepuolen vastoinkäymisten kohdalla ei ole tullut mieleenikään hakeutua samantapaisissa vaikeuksissa painivien seuraan. On tuntunut, että kuitenkin jokaisella on omanlaisensa tilanne ja rasittaa ja sekoittaa vaan toisten tilanteeseen paneutuminen ja valitukset. Itsekseni ja hikilenkkeillen olen pyrkinyt tilanteen herraksi ja tajuamaan, miksi niin kävi ja ottamaan opiksi. Kummasti selvittää päätä raitis ulkoilma ja kova fyysinen rasitus.
Mutta lapsen vamman kohdalla on koko Suomen käsittävä yhdistystoiminta - vertaistuki - tavattoman hyödyllistä perheelle ja lapselle. Tuntee, ettei meidän perhe ole yksin "erilainen" kuten usein lähipiirissään on ja näkee positiivisia esimerkkejä selviämisestä ja pärjäämisestä vammasta huolimatta ja vamman kanssa. Itse olen luonteeltani sellainen että yritän selviytyä omin avuin vaikeista tilanteista.
En osaa ottaa vastaan vertaistukea, itse olen sitä antanut monelle.
Suru on surtava, se vie aikaa, eikä rakas läheinen unohdu koskaan. Lapsen kuolema oli vaikeaa aikaa, yritin käydä terapiassakin, ei se ollut minua varten.
Nyt pärjään jo asian kanssa vaikka vaikeita hetkiä on usein.- hmpff
Vertaistuessa on minusta monta hyvää puolta.
Ensiksi - saa puhua asiasta. Kun asian tuo "julki" se saa minusta ihan toisen olomuodon, Pallo on nostettu pöydälle, siihen on helpompi tarttua. Vai kirjoittaisinko että siihen on tartuttava, ei voi enää huijata itseään että ei tää nyt missään tunnu.
Ja kun se pallo sitten on siellä myös toisen käsissä, se menee joko maaliin tai metsään. Olen kokenut että jopa sellaiset kanssaihmiset jotka eivät täysin ymmärrä tilannetta voi olla myös hyödyksi. Edes syyttely ei ole pahasta, että mitäs tuohon tilanteeseen itteäs olet laittanut, mä en samassa tilanteessa tehnyt ollenkaan noin... Se antaa pientä potkua ja energiaa, ja riuhtaisee pois itsesäälistä.
Tietysti on myös se positiivinen vertaistuki, missä saa empatiaa ja just sitä niin, sitä tukea. Uusia näkökulmia, peräti neuvoja.
Kai ihminen pärjää ilmankin? Riippuen vähän persoonallisuudesta. Itse hölötän laveasti vähän joka suuntaan ongelmistani, pienistä ja suurista. Puhuminen ja pähkäily on mun tapa selvitä. Uskon kuitenkin että jokaisella on joku sellainen oma "pakkoliike" minkä tekee kun ongelmat kaatuu päälle. - Pikkuapulainen
Juu, ei välttämättä tämän palstan makuinen aihe vakavuutensa vuoksi, mutta muuten todella hyvä aihe! Aivan varmati ihminen pärjää ilman vertaistukeakin, ei tarvitse katsoa kuin taaksepäin Suomen historiaa ja etenkin naisten osaa siinä. Erilaisia mökin emäntiä oli pilvin pimein ja yksin synnyttivät enimmäkseen ja sotien aikana tekivät miestenkin pelto- ym. työt aika lailla yksin. Asia nyt vaan on niin, että toisen elämää ei voi elää ja siten jokainen on pohjimmiltaan yksin tässä elämässä. Kuinka paljon asioistaan kertominen auttaa - auttaa joillekin, mutta ei kaikille. Mitään yleispätevää keinoa selviytyä elämästä ja sen kriiseistä ns. helpommalla ei ole eikä tämä vertaistukitouhu tee siihen muutosta. Pystymme myös paljon enempään kun luulemme - myös kriiseissä.
Niin, positiivinen vertaistuki eli neuvoja, tukea sympatiaa, taputuksia, mutta silti kuorma pitää kuitenkin itse kantaa ja purkaakin. Varmasti myös luonnekysymys tämä on ja suuresti siihen vaikuttaa, miten aitoa vertaistukea saa. Mehän osaamme kaikki teeskennellä mainiosti ja vertaistukikin saattaa olla ns hyvän ihmisen esittämistä. Aito välittäminen on raskasta, siinä pitää olla sydän mukana eli ottaa toisen huolet kuin omikseen. Moniko sellasita vertasitukea muka antaa? Suhtaudun hyvin skeptisesti etenkin verkosa annettavaan "vertaistukeen". Vähän kuin tuuleen huutaisi. Tuuli tuo kyllä vastauksia - kun roskaa ikään.
Olen saanut parhaan vertaistuen kasvokkain, joskus täysin vieraan ihmisen antamana lahjana. Usein sanotaan, että ystäväthän ne vertaistukea antavat. Antavat joskus, mutta läheiselle - varsinkin kuolemantapauksissa - tuki saattaa olla ystävillekin liian vaikeaa. Painotat puhumista, toki on niinkin, mutta asioita on myös itse analysoitava eli välillä on hyvä olla hlljaa ja ajatella - ajan kanssa. Painotan puolestani sitä, että kannattaa myös harjoitella olemista ystävä itsensä kanssa, koska jollei itseään pysty hyväksymään ja antamaan anteeksi tekojaan, vertaistukikin jää ontumaan - jollei halvaannu kokonaan. - Kelle.on.kelle.ei
Kotikiusattu, minä vein 3,5 dl:n brändipullon ystävättärelle kukkien sijasta, että jos oikein tuntuu ahtaalta. Surija oli kovin kiitollinen.
En pärjäisi ilman vertaistukea millään. Näytän vahvalta porskuttajalta, ja olenkin, mutta juuri siksi, että soitan heti sopivalle tyypille, joita on liuta, kunkin kurjuuden. Usein siinä yhdessä puhelussa asia jos selviää. Toki suuremmissa menetyksissä kestää pitkään ja tarvitsen useampia soittoja.
Kunnassamme on sururyhmä, jossa kaksi löysi toisensa, heille se sopi. Toinen surija kertoi saman ryhmän olevan yhtä tyhjän kassa, häntä ei huvita ruveta jollekin porukalla sieluaan kääntämään. Hyvä aihe ja hyviä vastauksia. Eipä niihin ole paljon lisättävää, niin monipuolisesti aihetta on käsitelty.
Kun on tehnyt työtä ihmisten kanssa ja ollut monessa mukana muutenkin, vertaistuelta ei ole voinut välttyä. En osaa sen vaikuttavuudesta sanoa yleisesti mitään, itse olen ollut sen parissa vähän varautunut. Kun on ollut toisenlaisessa roolissa, tuen antajana, kuuntelijana, eipä sitä osaa yhtäkkiä lähteä "avautumaan", etenkään kun ei koe siihen tarvetta. Silti olen kokenut hyvänä sen, että minua(kin) on kuultu, olen saanut olla jakamassa muiden tarinoita.
Olen tosin sitä mieltä, että silloin kun on kyse oikein isoista ongelmista, vertaistuki ei riitä, voi olla jopa pahaksi - kuten kriisiterapiastakin on sanottu.
Juttelimme eilen ystäväni kanssa aiheesta - siis ihmisten tuen ja avun tarpeesta - ja kysyimme, mikä oikein mättää, mikä vaivaa meitä hyvinvoinvaltion asukkaita, joilla pitäisi olla "kaikki hyvin".
Meidänkin ikäisten keskuudessa riittää masennusta, itsemurhia, alkoholin liikakäyttöä...
Ja monenlaista angstia löytyi meiltäkin...))
Emmekö enää kestä elämää, suostu siihen, että se voi välistä olla tuskallista ja uuvuttavaa ?
Onko psyko-proganda, joka muistuttaa meitä "oikeudestamme" hyvään elämään ja katsoo, että kaikki kärsimys on tarpeetonta ja turhaa, otettu täydestä ? Ilmeisesti, koska erilaisilla terapioilla ja itsehoitomenetelmillä on kysyntää ja viihdeteollisuus kukoistaa.
Onhan noita asioita pohdittu isommillakin foorumeilla ja vastauksiakin on löydetty, mutta who cares - kuka välittää ? kun tarjolla on paljon elämäntuskaa puuduttavaa aineistoa - viihde nyt ainakin "tekee hyvää" - vai miten se mainos kuului ?- stimuloiva
Aiheesta on paljon kirjoitettu,mistäpä ei nykyään olisi. Netti on väärällään tietoa yli rajojen.
Elämä on liiaksi suoritushakuista ja sitä kautta tulee erilaisia ongelmia. Monet elämisen ongelmat selviää, toiset ajautuu solmuun mainitsemasi uupumuksen kautta. Ikä ei ole lähellekään sen aiheuttaja, niitä vaan tulee erilaisten ongelmien aikaansaamina.
Siinäpä se, kukaan ei tunnu haluavan ottaa vastuuta.
Suuriin ongelmiin/katastrofeihin on omat tukiväylänsä, se on selvää.
Rauhoittava musiikki toimii turkasen hyvin aika ajoin. - sydän.sykkii
Pistit miettimään. On erilaisia kriisitilanteita/kipuja. Joissakin tilanteissa lienee hyödyksi vertaistuki jo senkin vuoksi, että ymmärtää ettei ole ainutkertaisessa tilanteessa. Joissakin tilanteissa taas ei ole hyväksi "jää vellomaan" muiden ns. kokemusasiantuntijoiden kanssa.
Itse olen sen tyyppinen ihminen, että sydän käpertyy kokoon. Menee aikansa, että edes voisi kuvitella puhuvansa, saatikka ottavansa vastaan "minä tiedän miltä sinusta tuntuu" -kokemuksia. Oma suru/kipu/tunne on aina ainutkertainen, omanlaisensa. sydän.sykkii kirjoitti:
Pistit miettimään. On erilaisia kriisitilanteita/kipuja. Joissakin tilanteissa lienee hyödyksi vertaistuki jo senkin vuoksi, että ymmärtää ettei ole ainutkertaisessa tilanteessa. Joissakin tilanteissa taas ei ole hyväksi "jää vellomaan" muiden ns. kokemusasiantuntijoiden kanssa.
Itse olen sen tyyppinen ihminen, että sydän käpertyy kokoon. Menee aikansa, että edes voisi kuvitella puhuvansa, saatikka ottavansa vastaan "minä tiedän miltä sinusta tuntuu" -kokemuksia. Oma suru/kipu/tunne on aina ainutkertainen, omanlaisensa."Menee aikansa, että edes voisi kuvitella puhuvansa, saatikka ottavansa vastaan "minä tiedän miltä sinusta tuntuu" -kokemuksia. Oma suru/kipu/tunne on aina ainutkertainen, omanlaisensa."
Näin on. Menee aikansa, ja sittenkin ne on harvat ja valitut, kenelle voi puhua ja harvat ja valitut, joiden sanat voi ottaa vastaan. Se ei välttämättä missää ryhmissä onnistu.
Turkkulaisille näämä ei saa antaa myötätuntoa ?
- surullinen.mummo
Luulisin, että on avattu adressisivu, johon voi kirjoittaa osanottonsa.
Tämä on liian raskas suru käsiteltäväksi keskustelupalstalla. surullinen.mummo kirjoitti:
Luulisin, että on avattu adressisivu, johon voi kirjoittaa osanottonsa.
Tämä on liian raskas suru käsiteltäväksi keskustelupalstalla.Toisaalta totta muta eihän tämä ensimmäinen kerta ole ja ihmisillä luulisi olevan oikeus keskustella näinkin vakavasta asiasta, joka huolestuttaa kaikkia
- New-age
Luin Hesarista niistä ihmisistä, jotka olivat yrittäneet mennä auttamaan ja estämään tekijää ja sitten loukkaantuneet itse., Turussa.
Toiset osaavat lähteä auttamaan, piittaamatta, miten itselle käy.
Toiset lamaantuvat tai lähtevät karkuun.
Todella järkyttävää, varsinkin kun olimme juuri käsitelleet Barcelonan tapahtumia täällä.
Toivottavasti raukkamaisesta tekijästä saadaan nyhdettyä syyt, tiedot. New-age kirjoitti:
Luin Hesarista niistä ihmisistä, jotka olivat yrittäneet mennä auttamaan ja estämään tekijää ja sitten loukkaantuneet itse., Turussa.
Toiset osaavat lähteä auttamaan, piittaamatta, miten itselle käy.
Toiset lamaantuvat tai lähtevät karkuun.
Todella järkyttävää, varsinkin kun olimme juuri käsitelleet Barcelonan tapahtumia täällä.
Toivottavasti raukkamaisesta tekijästä saadaan nyhdettyä syyt, tiedot.Viranomaiset antavat neuvon että kannattaa pysyä kauempana jottei loukkaannu itse, apua voi ssoittaa ja antaa viranomaisten hoitaa hommat. Nytkin poliisit oli paikalla kolmessa minuutissa. Tosin sutettava voi tarvia apua heti. Varmaan tilannekohtaista kannattaako jäädä auttamaan.
- New-age
Kyllä. Näinhän meitä neuvotaan. Arvelen, että auttajat ovat arvioineet voivansa estää enempiä kohteita. En tiedä.
Lamaantuisin tai hysterisoisin.
Turkulaisille sympatiat ja nyt siellä kannattaa käyttää keskusteluapu, mitä on tarjolla, sitä vertaistukea.
Eipä olisi uskonut, että tämä ketju saa tämmöisen käänteen. - stimuloiva
New-age kirjoitti:
Kyllä. Näinhän meitä neuvotaan. Arvelen, että auttajat ovat arvioineet voivansa estää enempiä kohteita. En tiedä.
Lamaantuisin tai hysterisoisin.
Turkulaisille sympatiat ja nyt siellä kannattaa käyttää keskusteluapu, mitä on tarjolla, sitä vertaistukea.
Eipä olisi uskonut, että tämä ketju saa tämmöisen käänteen.En olisi itsekään arvannut kuinka todelliseksi ja raastavaksi aihe muuttui meille kaikille. Seuraamukset vievät pitkän aikaa, eikä ole paluuta ns eiliseen. Tunteita koetellaan äärirajoille, tapahtuma on sitä luokkaa.
Netti on väärällään ammattitietoa aiheesta laidasta laitaan, sieltä saa jokainen itseensä tarvittavaa tukea.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.1542646- 241996
Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha221991Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.891786Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?671540Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se201306Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo371202- 111198
Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan361188Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k91171