Vaikeasti lähestyttävä ihminen

Ei kai tässä mitään epäselvää ole, jos itsekin huomaat ettei hän ole niin kiinnostunut lähentymään kanssasi. Ei tarvitse tarkoittaa silti, että sinussa olisi jotakin vikaa, vaan kenties hänellä on mielestään jo tarpeeksi ystäviä/ kavereita ja haluaa pyhittää vapaa-aikansa näille. MIelestäni sinun kannattaa nyt jättää hänet rauhaan, kun hän on selkeästi passiivisella otteellaan tehnyt asian selväksi. Ja ei kai häntä unohtaa tarvitse. Voit odottaa, jos hän kenties ottaisi yhteyttä. Jos taas ei ota niin moikkaatte ja vaihdatte muutaman sanan silloin tällöin, kun sattumalta tapaatte, niin kuin tähänkin asti.

Joo niin minä olen vähän ajatellutkin että hänellä on ilmeisesti liikaa ystäviä kun hänellä on vara käyttäytyä noin. Ja siksipä hän ei osaa ajatellakaan mitään muuta kuin itseä.

Uskomatonta etkö jo osaa nähdä ettei se halua pitää sua edes ystävänä. Jos antaisit sille suoran ehdotuksen seksiin jos sitten suostuisi . Kokeile sillähän näät mitä hakee sinusta? Vaikeasti lähestyttävä jopa joo. Näet sitä aina silloin tällöin. Etköhän vastauksen ole saanut kun ei vastaa. Jos ystävä olisit vastaisi kyllä. Jos taas salainen rakastaja vastaisi se silloinkin. Mutta ihan oikeasti edelleenkö tyrkytät itseäsi vaikeasti tavoiteltavaa kohtaan? Aika Säälittävää. Senkö pitäisi sinua loukata ja sanoa suoraan painu vittuun? Silläkö uskoisit vasta? Jos se on kiltti ja kohtelias ja yrittää keksiä tekosyitä ja valkeita valheita ettet roikkuisi siinä? Tulkita voi monella tapaa kuten huomaat. Etkö osaa suhteita ihmisiin oikein? Kysyt suoraan tapaamista sillä se lähtee ja jos edelleen keksii valkeita valheita silloin sinun pitää ymmärtää jättää rauhaan.

Käytöksesi lähentelee ahdistelua.
Tuo ihminen osoittaa sinulle nätisti omalla käytöksellään, että peräänny, anna hänen olla rauhassa. Hän ei halua olla sinun ystäväsi, eikä halua olla tekemisissä kanssasi.
Et sinä voi pakottaa ihmisiä olemaan kavereitasi.

Seuraavan kerran kun näet hänet, sanot hei ja kävelet ohi.
Älä ala kyselemään mitä kuulu ja pälättämään omia juttujasi, kävelet vaan ohi.
Näin teet jatkossakin ja kas hetken päästä sinulla ei ole ollenkaan paha mieli.

Minulla ei ole mitään syytä häntä vältellä koska en ole tehnyt hänelle mitään pahaa. Kaikella täytyy olla joku syynsä. Jos hän ei halua olla ystäväni niin hänellä täytyy olla siihenkin joku syy, mutta kuten jo sanoin etten ole ehnyt hänelle mitään pahaa niin syytöntä vihaa en aijo ottaa vastaan. Hän voi vihata minua vaikka kuin, mutta se miksi hän minua vihaa niin se minulla on oikeus tietää.

Moikka,
mulla on vähän samanlainen tilanne ku sulla. Yksi kaveri on jo pitkään käyttäytynyt oudosti. Joskus vastaa viesteihin, joskus ei. Ei tykkää enäää FB/Insta päivityksistä, vaikka ennen tykkäili silloin tällöin. Ei ota oma-aloitteisesti yhteyttä. Olen nostanut kissan pöydälle monesti ja sanonut hänelle suoraan että jos ei halua olla kaveri, niin sanoisi suoraan ja perustelut. En ole tehnyt hänelle mitään pahaa ja senkin olen sanonut ja etten ymmärrä mistä kenkä puristaa. Joka kerta hän sanoo, ettei mikään vaivaa eikä ole aikeissa katkaista välejä. Kovin ristiriitaista. Ja joka kerta latelee eri syyt/tekosyyt miksei ole ollut yhteydessä jne. Olen luovuttanut hänen suhteen ja odotan yhteydenottoa hänen puoleltaan. Kyllästyttää tollaset tyypit josta ei ota mitään selvää. Itse epäilen että hän ei uskalla tai halua jostain syystä katkaista välejä, vaan pitää "varalla" tms. Ärsyttävää.

Sellaiset tyypit on kyllä todella ärsyttäviä jotka puhuu yhtä ja tekee toista. Esimerkiksi itsellänikin on kokemusta sellaisista jotka esittävät valekutsuja kylään, ei tältä kyseiseltä tyypiltä vaan monelta muulta. Eli ensin muka kutsutaan kylään ja sitten kun toinen olisi tulossa niin koskaan heille ei sovi. Itsekkään en ymmärrä että miksi vieraita täytyy kutsua jos ei oikeasti halua ottaa niitä edes vastaan, todella kaksinaamaista peliä.

Hei ap.

Ihmissuhteet ovat usein vaikeita ymmärtää, koska ne eivät noudata mitään yksinkertaista logiikkaa, jolla voisi päätellä että kun toimin näin, siitä seuraa tämä. Kuvailit tilannetta, jossa mielellään olisit henkilön ystävä tai läheinen, mutta hänellä ei ole samanlaisia aikeita sinun suhteesi. Ystävyyssuhde voi kehittyä vain jos molemmat haluavat sitä. Yksipuolinen ystävyyssuhde ei ole ystävyyttä. Vaikka sinua miten kirvelisi, et voi pakottaa, vaatia tai painostaa häntä ystäväksesi. Mitään selitystäkään siihen ei välttämättä koskaan tule. On hyväksyttävä tosiasiat ja etsittävä uusia ystäviä muualta. Normaali asiallinen, kohtelias kanssakäyminen esim kadulla tavattaessa voi jatkua, vaikka ystävyyttä ei synnykään


Merja, diakoni

Tuo ihminen on osoittanut sinulle moneen kertaan, ettei hän halua olla tekemisissä kanssasi.
Ehkä teillä ei kemiat natsaa tms, ei hän ole tilivelvollinen sinulle miksi ei välitä seurastasi.

Jokainen meistä saa vapaasti valita omat ystävänsä, ja onneksi nykyään saa valita jo myös sukulaisensakin. Itse olen jättänyt taakse monet serkut ja muut sukulaiset. En ole enää vuosiin mennyt niiden häihin enkä rippijuhliin. Miksi menisin kun emme ole olleet tekemisissä yli 15 vuoteen. En välttämättä heitä edes ulkonäöltä tuntisi jos kadulla vastaan tulisivat.

No enhän minä voi mennä maailmasta pois, kuten sanoin asumme samalla paikkakunnalla ja joudumme kohtaamaan vähintäänkin monta kertaa vuodessa haluttiimpa me sitä tai ei. Ja jos kemiat ei natsaa niin kenempä kanssa ne sitten natsaisi. Eihän kahta samanlaista ihmistä ole olemassakaan, kaikkihan me ollaan erilaisia ja siitä huolimatta ihmisille syntyy ystävyyssuhteita.

No mikä siinä sinulle aiheuttaa ongelmaa vaikka asuttekin samalla paikkakunnalla?
Kun tulette kadulla tai kaupassa vastakkain, sanot moi/hei/hyvää päivää ja jatkat matkaa.
Ei siinä sen enempää tarvitse alkaa pölpöttämään. Jos toinen kerran on moneen kertaan tehnyt selväksi, että häntä ei sinun seurasi kiinnosta.

Tervehdithän sinä oletettavasti esim. kaupan kassaakin, bussikuskia jos bussilla kuljet, naapureitakin jos kadulla vastaan tulevat, jne muita ihmisiä, mutta etkän sinä heidänkään kanssa hyvää päivää kirvesvartta mitä kuuluu, onpa ilmoja pidellyt, keskustelua ala käymään!

No en ala kaikkien kanssa varsinkaan jos minua ei heidän seuransa kiinnosta. Mutta sellaisten joiden seura kiinnostaa niin olen taistelija enkä luovuttaja. Ja sellaisille joille en ole mitään pahaa tehnyt eikä koskaan ole ollut edes mitään riitaa niin en koe mitään syytä heitä vältellä enkä ottaa syytöntä vihaa vastaan. Sellaisten on hyvin helppo puhua ja annella ohjeita joille tulee ystäviä ovista ja ikkunoista. Mutta esimerkiksi itselläni on viimeisen 10 vuoden aikana käynyt vain 3 kertaa vieraita vaikka kutsuttu on. Ja kyläkutsujakin on tullut vain 3 kertaa kolmet lakkiaiset, joten siinä kaikki. Eli jos ovikello ja puhelin eivät soi niin silloin on ainoa mahdollisuus hoitaa ihmissuhteita rientää juttusille silloin kun sattumalta törmätään kiinnostaviin ihmisiin. Ja nimenomaan kiinnostaviin joten mitään eläkeläiskerhoja en kaipaa.

Eikö se vanha sananlasku kerro että niin metsä vastaa kuin sinne huuudat?

Voi kuule siitä "luokseni" tulemisesta ei ole mitään vaaraa. Minullakun ei ole tapana työntyä kenenkään kotiin ilman kutsua, koska tiedän että jokaisen kotirauhaa pitää kunnioittaa. Mutta sitä etteikö saisi jutella tuttujen ihmisten kanssa julkisilla paikoilla ei laki kiellä. Ja helppohan se on sellaisten puhua jotka saavat seuraa vain yhdellä puhelin soitolla mutta kaikilla kun ei sitä mahdollisuutta ole.

Valitettavasti minun kotiini ei tulla edes luvan kanssa.

Vittuako pitää edes lähestyä ihmistä, joka ei ole mitenkään kiinnostunut sinusta. Aloituksesta päätellen ei voi arvella aloittajan sukupuolta, mutta oli kumpi tahansa, niin suosittelen pikaista hoitoa lääkityksineen.

Sinäkään et näytä tietävän yhtään mistä puhut. Vietä kaikki illat yksin kotona vuodesta toiseen. Kulje lomareissuilla ja joka paikassa aina yksin. Mene tanssipaikoille sun muihin viihdepaikkoihin aina yksin, poistu sieltä aina yksin. Tee kaikki jutut aina yksin. Ja tule sitten vasta jauhamaan hoidoista/lääkityksistä sun muuta paskaa.

En ole töksäyttelijä enkä pidä töksäyttelemisestä vaan päinvastoin ajattelen aina mitä sanon enkä sano mitä ajattelen. Keskustellessa saatan jopa valehdella olevani toisen kanssa samaa mieltä. Ja mitä tulee iholle menoon niin tapoihini ei kuulu minkäänlainen fyysinen koskettelu kättelyä lukuun ottamatta. Ja sitä en tiedä mistä kenellekkin tulee ahdistava olo. Olen puhelias mutta annan kyllä toisillekkin suunvuoron paitsi väkisinhän en voi sitäkään antaa, meinaan että jos toiset eivät edes halua sitä ottaa niin silloinhan minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin käyttää sitä muidenkin edestä muutenhan keskustelu päättyisi hyvin lyhyeen.

Onhan näitä kaikenlaisia järjestöjä. Politiikassa olen vähän aktiivisemmin mukana. Mutta siinäkin on ongelma se näillä pienillä paikkakunnilla että politiikassa toimivien keski ikä on jotain 50. Paitsi valtakunnallisissa tapahtumissa on myös nuoria, mutta niitäkin on vain noin kerran vuodessa.

On fyysistä ahdistelua ja on henkistä ahdistelua.
Henkinen ahdistelu on sitä kun hakeudut tuttujesi juttusille joka ikinen kerta kun heidät näet välittämättä siitä, mitä mieltä se vastapuoli sinun tapaamisestasi on.
Jos tuttavasti on hiljaa, ei sinun tarvitse täyttää omalla puheellasi äänettömyyttä. Lopetat juttelun parin lauseen perään, sanot, että anteeksi minä tässä vaan puhua pulputan, oliko sinulla kiire?
Tämä lause viestii kuulijalle, että hänet on otettu huomioon. Kuulijalla on mahdollisuus päästä sinusta nätisti eroon, hänellä on myös täysi vapaus jatkaa sinun kuuntelemista. Valinta on hänellä.
Jos tuttusi haluaa kuunnella jutteluasi, silloin hän toteaa, että ei tässä mihinkään kiire ole. Jos ei sano mitään tai tekee lähtöä, niin se on merkki sinulle siitä, että sinä lopetat yksinpuhelusi ja lähdet nätisti takavasemmalle.

Hakkaat päätäsi seinään koko ajan tuttujen/kavereiden/ystävien kanssa.
Jatkossa kun tapaat uuden ihmisen, älä käy verbaalisesti päälle, älä leiki jeesjeestyyppiä, jos sinulla on mielipiteitä seiso niiden takana. Älä ehdottele heti yhteistä tekemistä, kuuntele, katso miten toinen käyttäytyy, anna vastapuolelle tilaa.

Lisäksi muistathan, että et puhu muiden ihmisten asioista, kukaan ei halua olla juorukellon ystävä. Eikä kukaan halua kuunnella sekunti sekunnilta selostettua oksennusta sinun omista tekemisistäsi.

Miksi olet niin innokas olemaan hänen kanssaan tekemisissä, jos hän ei puhu paljon eikä ole kiinnostunut tapaamaan? Mikä tässä ihmisessä on niin erityistä, että haluaisit niin kovin olla hänen ystävänsä? Onko hän todella niin kiinnostava persoonallisuus vai oletko mielessäsi tehnyt hänestä kiinnostavamman kuin hän onkaan?

No niin tässä tullaan taas siihen että teit niin tai näin teet aina väärin. Minua on syytetty siitäkin että odotan aina valmiiksi katettua pöytää elikkä suomennettuna passiivisuudesta. Seuraavakin lause on tullut tutuksi: "ei kukaan tule sinua kotoa hakemaan sinun täytyy itse mennä tekemään tuttavuutta sinne missä ihmiset kulkevat". Ja nyt kun minä menen niin olen taas liian päälle käyvä, joten mikään ei ole hyvä. Ja jos ei jota kuta minun juttuni kiinnosta niin olkoot hyvä ja valitkoot itse puheen aiheen, minä kyllä pystyn juttelemaan sellaisistakin asioista mitkä ei välttämättä niin hirveästi kiinnostaisikaan. Koska olennaista ei ole se mistä puhutaan vaan se että puhutaan.

Joo mitä sitten tulee tähän vistiketjun päähenkilöön, niin jokainen ihminen yleensä haluaa joukon ystäviä sitten sen parhaan ystävänsä. Sehän on selvä että täydellisyyttä ei voi keneltäkään vaatia mutta on kuitenki tietyt kriteerit millä mennään. Ja tämä kyseinen henkilö on ainoa joka edelleen täyttää sen kaikkein tärkeimmän kriteerin. Lähes kaikki muut ovat sen pettäneet. Olen toki tähän kyseiseen tyyppiinkin joutunut pettymään pienemmissä asioissa mutta se tärkein on edelleen kunnossa.

Onko kyseessä mies-naisjuttu? Tuleeko toisen miehen kanssa samanlaisia tuntemuksia ja voiko niitä edes tunnustaa?

No ei todellakaan ole kysymyksessä mikään Mies-nais juttu.

Yksinjätetylle:
taidat olla hyvin mustavalkoinen tyyppi.
Löysää sun kriteereitä, hyväksy muut ihmiset sellasina kuin mitä ne on, niin ehkä se ystäväki löytyy.

"Mutta kerran hän ei sitä tee niin sehän todistaa vain sen että hän ei HALUA minua tavata. "

Juuri niin, tämä tuttavasi ei halua olla kanssasi lähemmässä tekemisissä. Ketään ei voi pakottaa olemaan ystävä, kai sen ymmärrät? Ikävää, mutta kaikille käy joskus niin että toista ei ystävyys kiinnosta. Silloin täytyy jättää rauhaan ja etsiä muita tuttavia, joista ehkä voisi tulla ystäviä. Jos vain tämän yhden kanssa ystävyys kiinnostaa niin kuulostaa vähän siltä että jätät jotakin kertomatta.

Kysymys ei ole siitä ettenkö hyväksyisi muita ihmisiä sellaisina kuin ovat vaan pikemminkin siitä että en halua olla kenellekkään mikään kakkosluokan ystävä ainakaan oma alotteisesti. Juttelemaan saatan toki pysähtyä kaikkien kanssa, mutta yhteistä tekemistä alan ehdottelemaan vain sellaisille jotka eivät ole parisuhteessa. Ihan vain sen vuoksi ettei akan rääpäleet pääse vinkumaan että olisin heiltä ja heidän miehiltään viemässä yhteistä aikaa. Mutta jos ehdotus tulee toiselta puolen niin sitten on eri juttu.

No joo sen olen päättänyt että en enää soittele enkä lähettele viestejä tälle kyseiselle tyypille enkä varsinkaan mene hänen ovikelloaan soittamaan mitä kyllä en ole aikaisemminkaan tehnyt, mutta mitään muuta en lupaa.

Oletko oikeasti yksinkertainen. Etkö voisi suunnata huomiosi muualle ja uusiin ihmisiin. Miksi roikut jonkun perässä joka ei ole mitenkään kiinnostunut sinusta. Ei sellaisen ihmiseen kannata käyttää yhtään energiaa. Etsi kaverisi muualta. Mikään ei ole ahdistavampaa kuin perässä roikkuvat ihailjat. Anna hänen olla rauhassa ja ala ajatella jotain sellaista ihmistä joka oikeasti on sinusta kiinnostunut. Ei mene aika hukkaan. Olet mielstäni tollo taysi tollo. Ihanki elämä muualta. Ehkä joskus tajuat miten tyhmä olet. Iske joku joka vastaa huutoon äläkä jahtaa jotain jota kiinnostuksesi ei hetkauta tuon taivaallista. Hän ei ole sinusta kiinnostunut edes hyvän päivän tuttuna. Tai mene psykologin pakeille että tajuat potevasi pakkomielletä.

Kuten sanoin en soita enkä lähettele hänelle enää viestejä. Mutta maailmasta en voi mennä pois. Ja sille en voi mitään jos aina joskus törmään häneen julkisilla paikoilla. Se on kuule tosi paha yhdistelmä jos olet luonteeltasi sosiaalinen ihminen ja siitä huolimatta puhelin ja ovikello eivät koskaan soi. Silloin ei jää muuta vaihtoehtoa kun hyödyntää kaikki jäljelle jääneet vaihtoehdot, eli mennä julkisille paikoille tapaamaan ihmisiä kauppoihin jne.

Sitä teenkin koko ajan mutta valitettavasti niitä mörököllejä on tosi paljon, varsinkin tällaisessa junttilassa.

Olet tulkinnut aivan oikein. Hän ei halua olla tekemisissä kanssasi. Mutta ri halua myöskään sanoa sitä sinulle päin naamaa. Toivoo että ymmärrät vihjeen.

Mitenpä se sitä paljon sanoisi, koska hän joutuisi samalla myös kertomaan mitä pahaa olen hänelle tehnyt. Joten hän joutuisi pussiin. Ja minä olen joka tapauksessa olemassa, joten on ihan hänen oma valintansa haluaako hän tehdä asiasta ongelman vai tulla toimeen se muutama kerta vuodessa kun sattumalta törmätään jossain.