Otsikkokin jo kertoo mielessä vilisevistä kysymyksistä. Ollaan siis oltu parikymmentä vuotta naimisissa ja pari teini_ikäistä lasta. Ongelmia on ollut useiden vuosien ajan, on haettu apua ja kokeiltu monenmoisia keinoja. Liiton rasittavin juttu on miehen valehtelemisen kautta menetetty luottamus, jota on yritetty paikata, mutta kaatunut useasti uuteen valehteluun. Jotenkin huomaan, että luottamusta ei tunnu enää oikein löytyvän. Lasten vuoksi on yritetty, mutta itselleni tilanteesta on tullut paha ja ahdistunut olo ja nukkuminenkin huonontunut. Mietin nyt, että voisiko oloa parantaa läheisyys ja seksi jonkun muun kanssa? Mielestäni valehtelija ei voisi vedota petturuuteen ja toisaalta kun itsestäni ajatuks alkuun tuntui pahalta, niinkuin pettämiseltä niin ajattelen nyt enempi niin, että enkö petolliselle ihmiselle voisi myös tehdä niin ja huom en lähtisi mustään kostoajatuksesta vaan läheisyyden halusta. Onko joku toiminut näin ja mistä olette seuraa saaneet? Näkisin tämän yhtenä tapana sillä itselläni päälle kolmevitosena on kuitenkin näppituntuma, että miehet kaipaa elämään pääosin seksi-ja hetkittäistä läheisyysseuraa eli tuollaisiin eron jälkeisiin neulan löytäminen heinäsuovasta juttuihin en usko.
Kysymysmerkkinä kaikesta
25
562
Vastaukset
- eionnistutuo
Että sekstaamalla jonkun toisen kanssa, helpotat omaa oloasi? Täysin ojasta allikkoon, sori siitä.
- huonomäihä
Ootsä huono pano,kun anteex pyytelet. Oma kokemuxes vai.
- Munapoika38v
Tilanne korjaantuu kun joku käy panemassa sinua.
Ps. Jos eroatte, muista hakea sossusta Kela gold-kortti niin saat uuden elämän alkuun. - Sitäseelämäon
Olipa kolme törkeätä vastausta.Kyllä sinä nyt kaipaat mukavaa seuraa-olet varmaan viehättävä ja hyvin toimeentuleva rouva.Anna palaa,tulee itselle parempi fiilis.Älä välitä siitä valepukista enää.
Ei sun tarvitse kertoa hänelle menemisistä.Eroa ,kun olet tarpeeksi kyllästynyt häneen.,mutta lapset pidät itselläsi,vaikka olisikkin yhteishuoltajuus ja tarkat sopimukset lastenhuollossa.
Itselläni oli nuorena rakastumisia ja suhteita,kun epäilin miestäni.
Nyt on parikymmentä vuotta mennyt sillä saralla rauhaisasti-ollaan vielä naimisissa,vaikka rakkaudesta emme ole tiennnet mitään pitkään aikaan.
Enpä usko,että tämä vaihdosta paranee,se on hetken huumaa rakkaus. Hei huonomäihä.
Kerrot liitossasi vallitsevista ongelmista ja luottamuspulasta. Kirjoitat hakeneenne niihin apua mutta ymmärrän kirjoituksesi perusteella, että apu ei ole tuottanut toivottua tulosta. Liittoonne ei ole syntynyt luottamusta ja läheisyyttä.
Mietit, voitko parantaa liittoasi hakeutumalla läheiseen suhteen ulkopuolisen kanssa.
Liittyykö tähän kysymykseen epärealistista toivoa siitä, että näin kaikki ongelmat katoaisivat.
Vastuu liitosta ja sen jatkumisesta on kummallakin aikuisella. Lapsia ei voi laittaa liittoa kantamaan. Jos suhteen perusta on rikkoutunut luottamukseen, on totuus uskallettava kohdata. Lapsille ei ole hyvä elää tilanteessa, jossa aikuisten välit ovat rikki.
Kannustan edelleen ottamaan yhteyttä siihen perheneuvontaan, jossa olette käyneet. Eroamisenkin kannalta on tärkeä käydä asiat asiallisesti läpi. Jos jatkamisen edellytyksiä ei ole, voitte kuitenkin mahdollisesti tehdä päätöksiä tulevaisuudestanne siten, että siitä koituu mahdollisimman vähän tuskaa kellekään osapuolelle.
Mitä tästä ajattelet?
Merja, diakoni- Fthn
Ei aina voi käydä asioita läpi edes asiattomasti.
- Miesjärkeävaillako
Jokainenhan ymmärtää,minkä tuskan tämä miehen kodin rikkominen on jo aiheuttanut lasten ja vaimon mieleen.Harvassa löytyy ne miehet ,jotka pääsee tavoistaan käydä vieraissa ja valehdella jatkossakin.Tosi rasittavaa elämää koko perheelle.Siinä ei sana anteeksi riitä.Kyllä luottamus on taysin mennyt uskoisin.
Lapset äidille ja äiti rakentamaan uutta elämää. - epämääräistä
Eli simppelisti: Mies on pettänyt ja valehdellut, luottamus ja kunnioitus on mennyt. Yhteiselo kuitenkin jatkuu, mutta vaimolla on paha mieli. Hän kaipaa kuitenkin toisen ihmisen läheisyyttä ja ajattelee, että joku vielä voisi hänellekin olla hyvä ja luotettava. Ei tuossa mitään ihmeellistä ole, kyllä me jokainen haluaisimme olla jollekin tärkeä ja haluttu.
Niinpä. Löydä nyt sitten jostain se toinen ihminen, jonka kanssa olisi hyvä olla. Eteen tulee vain se, että ollaan avioliitossa. Aikamoista seulomista ja etsintää vaatisi. Harvemmin sitä ketään kultakimpaletta noin vaan eteen tupsahtaa, naimisissa olevalle naiselle. Satunnaisia seksisuhteita kyllä löytyy, mutta kukapa mies sitä viitsisi alkaa tosimielessä kumppaniksi ja terapeutiksi jollekin avioliitossaan pettyneelle naisihmiselle?
Jos liitto on noin huonoissa kantimissa, miksi sitä jatketaan?- aloittajavastaa
En tartte terapeuttia miehestä,voin käyttää asiantuntija apua,mut en myöskään haluis kumppanikx miestä joka on eronnu ja jossa ittessaä ei oli ollu mitään vikaa niinku täälläkin kirjotuksissa paistaa. Mulla on sitä paitti tullu enempi eteen tilanteita,joissa miehet ei edes välitä onko naimisissa eli lähinnä seksi ja läheisyysseuraa hakeekin.
- katitvaan
Vielä pitäisi kuulla miehen versio. En usko kirjoittajan rehellisyyteen, koska miettii pettämistä. Mikset aloita vaikka jotain harrastusta tai hommaa koiraa jolloin tulee hajurakoa ukkoosi. Pitääkö mielestäsi parisuhteessa toisen tietää kaikki toisesta? Lapsellista. Monet työsopimukset pitävät sisällään pykälät vaitiolosta. Yksinkertaisesti kaikki asiat eivät kuulu sinulle. Et omista miestäsi.
- aloittajalta
Totta, tämä on minun versioni ja minun kokemukseni. Avioliitto on kuitenkin kahden kauppa, jossa kummankin hyvinvoinnilla ja ajatuksilla on merkityksensä. En avaa enempää.
- typssy
"Mietin nyt, että voisiko oloa parantaa läheisyys ja seksi jonkun muun kanssa?"
Voisi. Mutta parisuhdettanne se ei paranna. Käytännössä siis suhde johonkuhun toiseen tai toisiin pitkittää vain eroanne. Kannattaako se? - elämänjenkkaa
Sun voi olla vaikea läytää sellaista miestä, jota nyt kaipaat. Että olisi joku, jonka luo mennä, kun tulee paha mieli. Joka auttais sua kestämään vaikean avioliiton. Joka antais sulle tunteen, että sustakin välitetään ja halutaan olla sulle rehellinen ja aito.
Se on ihan sattumankauppaa ja tuuria, että tällanen ihminen tulis sun elämään. Jos lähet sitä hakemalla hakemaan, et löydä ja saat osakses vaan pettymyksiä. Kyllä miehiä tulossa on, mutta niitten mielessä on vaan helppo seksi. Jos haluut sellaseksi ruveta, niin kyllä se onnistuu.
Yks vaihtoehto olis löytää mies, jolla on suunnilleen samanlainen tilanne, on naimisissa mutta pettynyt ja jostain syystä ei voi erota kuitenkaan. Siinä sitten toisianne lohduttaisitte ja salaa tapailisitte. Ja sullehan ei olisi ilmeisesti niin kauhee asia, vaikka kaikki tulis ilmikin, kun sua itteeskin on petetty.
Mä ajattelen siis tässä nyt näitä käytännön hankaluuksia. Sä kumminkin kyselit vain, että auttaisko sua tämmöinen suhde.
Mistä sen tietää. Kaikki riippuis siitä suhteesta, että minkälainen se olisi. Vois tulla vielä ikävämpiä tunteita, tai sitten vois tulla jotain hyvääkin. Kaksoiselämä ei ikinä ole helppoa. Mutta jotkut tuntuu hyvin pystyvän niinkin elämään. Monet ei lähde sellaiseen sen takia, että ei halua olla samanlainen kuin se pettänyt puoliso. Siinähän tavallaan antaa sitten toiselle luvan ollakin sellainen kuin se on.
Eikö parempi olis rehellinen ero ensin? Sitten olis vapaa tekemään ratkaisuitaan ja lähtee puhtaalta pöydältä eteenpäin? Se mahdollinen uusi suhdekin olis sitten normaali ja kunnon suhde, eikä laastariksi tarkoitettu ja salattava, ihmisten silmissä moraaliton. No mut se on sun asia, miten ite tämän näet.- aloittajalta
Onhan sulla pointtia tossa kirjoituksessa. Kyllähän aito suhde varmaan kivoin olis, mutta kyllähän usko sellaseen on aika hiipunut pettymysten vuoksi. En mä pidä suhteita minään laastarisuhteina, se on halventava mielestäni jo lähtökohtaisesti. Yx fakta on sekin, että parisuhteessa olo on naisille tietyissä tapauksissa helpompaa. Itelläkin esim.tietyissä piireissä missä oon: niin sinkkuna, eronneena minua pidettäisiin miestä etsivänä, metsästävänä ja esimerkiksi naiset kokisivat uhkana omille miehilleen ihan eri tavoin kuin parisuhdestatuksella olevana, tämän oon huomannut jo nyt kun parisuhteeni huono tila on joillekin selvinnyt. Minulle kun käytännöstä edellinenkin puhui niin tässä mielessä helpoin ratkaisu olisi parisuhdestatus eli ero sitten, kun olen löytänyt miehen jota kohtaan on vahvoja tunteita ja jonka kanssa yhdessä haluaisi olla. Enkä puhu mistään laastarista vaan rakkaudesta. Mutta ei uusia, sopivia ihmisiä helposti noin vaan tässä iässä eteen tupsahtele, että kyllähän ero kestämättömyyden vuoksi voi tulla ilman totakin, joka sitten monien muiden tuskien kautta aiheuttaa ongelmia näissä muidenkin ihmisten kanssa toimimisessa. Mut tietty toikin mahollista mitä alkuun kyselin.
- eronnuteukko
No just joo... Eli jonkun "onnellisen" pitäisi alkaa kanssasi parisuhteeseen ennen kuin olet eronnut nykyisestä miehestäsi?! Kyllä sinulla selityksissä ainakin löytyy, mutta karu totuus taitaa olla se, että pelkäät yksinoloa ja omillasi selviämistä. Siis oikeasti: olet vereslihalla nykyisen miehesi petollisuudesta ja vaikka mitä selität, niin laastariahan sinä haet. Niin kauan kuin nuo nykyisen parisuhteesi asiat ovat hiertämässä ja käsittelemättä loppuun, et ole valmis uuteen suhteeseen. Olet itsekäs ihminen, jonka mielestä jonkun toisen tehtävä on tulla ja tehdä sinusta onnellinen. Miksi näin? Jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan eikä sinunkaan pidä kuvitella, että joku ottaa hommakseen rakastaa sinut ehjäksi ja antaa sinulle uusi "parisuhdestatus". Voi jestas, mitä lätinää.
- aloittajalta
Luepa viestini kuule uudestaan ja makustele ihan kaikkia sanoja uudestaan ja voit ymmärtääkin ja lue vielä aloituskin. En ehdoin tahdoin etsi ketään ja kuten sanottua minä en kohtele ihmisiä laastareina. En sanonut myöskään tekeväni noin vaan kerroin ihan realistisesta ongelmasta mitä kohtaan jo nyt. On se varmaan itsekästä kaivata läheisyyttä, hellyyttä ja rakkautta, niinkö, onneksi on joitakin jotka samoilla linjoillakin kanssani on. Itse kun katsos uskon, että itsekin jollekin sellaisia voisin antaa ja tehdä jonkun muunkin onnelliseksi. Uskon myös, että olen parisuhdeteen kipupisteitä ja omiakin ongelmia terapiassa käsitellyt enemmän kuin moni muu, vaikka olisivat eronneet vuosia sitten, kaikki kun ei käsittele niitä koskaan. En myöskään usko onneni riippuvan pelkästä parisuhteesta ja sen onnellisuudesta ehei, kyllä siihen vaikuttaa monista muistakin ihmisistä liittyvät asiat samoin kuin oma toiminta. Täällä on ylipäätään turha keskustella mistään, sillä täällä ei tiedetä ihmisten suhteiden ja elämän todellisia taustoja.
- aloittajalta
Ja vielä, jos läheisyyttä ja sen kaipuuta toisen ihmisen kanssa pidetään laastarina niin ehkä sitten näiden normien mukaan pitää ensin ottaa laastari ja sitten myöhemmin aloittaa suhde. On se vaan kumma, että joillakin vaan sitten ne lastarisuhteet saattaa kestää eliniän ja joillakin ne "normisuhteet" loppuu lyhyeen. Karmeeta, niin ja ei sitä suhdetta tartte aloittaa päällekkäin edellisen kanssa tai sitten voi vaan sekstailla ja lämpöö hakeilla suhteen aikana.
- Mihinmennään
Löyythän näitä onnettomasti liitossaan olevien ymmärtäjiä. Se mitä minä en taas ymmärrä mikä on asia joka pitää onnettomassa liitossa? Koska ei omaisuus tai velat voi olla se syy? Sen vielä käsitän jos haluaa lapsia suojella. Useammassa varmaan tästä kyse. Mutta pitää vaan muistaa että nekin vaistoaa kyllä jos jokin on vialla. Eroa miettivä pitää tehdä selväksi itselleen että kumppanilleen miksi jää liittoon. Itse se on päätettävä mitä haluaa uhrata onnensa tieltä. Rehellisesti toiselle kertoen mitä haluaa liitoltaan ja miten siinä ollaan että saisi hyvän olon. En käsitä näitä ihmisiä jotka pettävät tietoisesti? Valehtelu on julmaa ja sairasta. Sinun pitää päättää siedätkö toisen valehtelun? Tai pystytkö luottamaan siihen? Samoin mitä toinen joka on pettänyt pitää tehdä jotta pystyy korjaamaan valehtelut katsos kun valehtelijankin on näytettävä mitä haluaa. Kun muistat miten kohtelette toisianne saat varmasti takaisin saman kohtelun.
- aloittajalta
Viimeinen lause ei todellakaan parisuhteissa aina pidä paikkaansa. Vaikka kuinka kivasti yrittäisit toimua et sitä välttämättä saa takaisin.
- ninjaX69
"Löyythän näitä onnettomasti liitossaan olevien ymmärtäjiä. Se mitä minä en taas ymmärrä mikä on asia joka pitää onnettomassa liitossa? "
Miksi toisten, onnettomien ihmisten ymmärtäminen on niin kamalaa? Minusta on huomattavasti kamalampaa, jos toisia ei ymmärretä. Onko sinusta sitten kivaa, jos joku ei ymmärrä sinua vaikeassa elämäntilanteessasi? Vai oletko niitä, joilla on "kaikki hyvin" ja se riittää, on ok, vaikka kumppanillasi ei menisi ollenkaan hyvin ja hänellä olisi paha olla rinnallasi? Ummistatko silmäsi toisen pahalta ololta, ja/tai omalta kärsimykseltäsi? Ihan yleistähän on, että kun ongelmat kielletään, kuvitellaan ettei niitä ei ole.
Fakta on se, että onnettomassa liitossa eletään useitakin vuosia ennen eroa. Jo siihenkin menee tovi ennen kuin havaitsee liitossaan vakavia puutteita - harvemmin ne yhdessä yössä ilmaantuu. Niitä ilmaantuu salakavalasti, vähän kerrallaan. Tämän jälkeen alkaa keskustelu- ja korjausvaihe. Keskustelu puolestaan saattaa jumittaa pahastikin, ellei puoliso ymmärrä tai halua ymmärtää mikä toisella on hätänä. Tästä johtuen korjausvaiheeseen päästään hitaasti tai ollenkaan.
Ihminen on siitä merkillinen otus, että haluaa uskoa hyvään ja parempaan. Vaikka liitossa ei olisi ollut vuosiin enää mitään yhteistä, niin sitä jaksetaan silti odottaa, vaikka mitkään tosiasiat ei sitä puolla. Parisuhteessa on vain ikävää ja kurjaa. Jossain se oman sietokyvyn raja aina menee. Vasta sen jälkeen aletaan miettiä eroa, ja varsinainen eroprosessi voi alkaa. Itselläni meni viisi vuotta eroon, tuon ajan elin onnettomassa avioliitossa. Onneksi omat ystäväni ja sukulaiseni ymmärsivät. Toisten ymmärrys ja tuki pahassa paikassa on parasta mitä ihmiset voi toisilleen tarjota.
Ap: juuri tuollaisia miettiessä seksi ja läheisyys voisivat toimia jonkun toisen kanssa. Mutta kuten tuossa edelläkin on sanottu, ei se paranna liittoasi, saa vain ajatukset muualle. Ehkä se kuitenkin saisi sinut huomaamaan, että avioero olisi enemmän kuin paikallaan.
- Paljonnähnyt
Ninja,,,todella asiallinen ja hyvä kommentti.
- Its_a_heartache
Minulla aika sama tilanne, kuin aloittajalla, paitsi olen ilmeisesti 10 vuotta vanhempi ja lapseni taasen ovat alakouluikäisiä. Ja lisäksi en enää mieti, että etsisin itselleni seuramiehen, kun vielä elän tai asun puolisoni kanssa.
Kun mieheni pitkään jatkunut "lojaaliusvaje" paljastui 2,5 vuotta sitten, olin aivan sekaisin ja ilmoitin, että minäkin voin siis jakaa rasiaa ihan kelle haluan. Kummallista kyllä mieheni vastusti tätä jyrkästi, vaikka itse oli elänyt miten oli elänyt. Päätimme kuitenkin jatkaa yhdessä.
Joskus ihan tosissaan etsinkin baareista panokaveria, mutta ikävä kyllä ei löytynyt ketään, kenelle olisin saattanut haarani levittää edes kahden promillen känissä kostomielellä, läheisyyden tarpeessa jne.
Ihan hyvä, ettei löytynyt. Toisaalta jos olisinkin "hairahtanut", en sitä varmaan olisi katunut. Se olisi vain ollut osa sitä kompurointia, kun yritin selviytyä ja etsiä helpotusta tilanteeseen.
Nyt olen onneksi toipunut siihen pisteeseen, että biletän joskus harvoin mutta en etsi baareista tai netistä seuraa. Keskityn omaan hyvinvointiin, rakastan olla lasten kanssa. Teen enemmän sitä mistä tykkään eli mm. reissaan ja luen. Keskityn työhöni. Nuo asiat on auttanut kaikkein parhaiten.
Yhdessä asutaan miehen kanssa vieläkin mutta ihan vaan lasten kasvatusmielessä. Ei tää toimi enää kovin pitkään, mutta olen valmis ja odotan sitä, että saan asua yksin lasten kanssa ja rauhassa. Jos joskus joku vielä tuntuu omalta ihmiseltä,
Tee ja kokeile mitä itse haluat. Käy vaikka vieraissa, jos siltä tuntuu ja se sun oloa edes hetkellisesti parantaa. Mutta luultavasti ukkokultasi saa asiasta raivarit ja tilanne kotona pahenee. Salli itsellesi myös virheiden teko.- aloittajalta
Minä olen tehnyt pitkään asioita aika paljon itsekseen. Harrastanut minkä lapsilta ehdin, nähnyt kavereita ym. Mutta jotenkin tuntuu ettei se enää riitä. Kaipaa läheisyyttä, hellyyttä ja tosiaan niinkuin joku tuolla aiemmin hienosti totesi sitä, että olisi merkittävä jollekin. En mä pettämään alkaisi kostomielessä ja jos niin tekisin en sitä toiselle esiin toisi, sillä kuten sanoit se vaan hankaloittaisi kotioloja entisestään. Mutta saatan tosiaan olla huono pettämään, kun itsestä se tuntuu jotenkin oudolta ja toisaalta miettisin sen kolmannenkin osapuolen fiiliksiä. Ehkä mun vaan pitäis ruveta miettiin itteä eikä lainkaan muita näissä asioissa. Ei kai tässä liitossakaan jatkolle edellytyksiä ole ja olishan se ihana saada rakkautta ja läheisyyttäkin, toisaalta kenet päästäis lähelle.
- Its_a_heartache
Tuo oli hyvä huomautus " harrastanut minkä lapsilta ehdin ". Eipä sitä tosiaan hirveästi voi omiaan tehdä. Sitten sitä vaan tuntee enemmän yksinäisyyttä, kun yksin pyörittää kotia ja lasten kanssa porisee siis omien töiden lisäksi. Minun mies on poissa maisemista paljon töiden ja omien menojensa vuoksi ja tuntuu, että lapset aivan liimautuvat minuun. On siinä kynnys sitten lähteä itse omiin harrastuksiin tai onko siinä edes mahdollista tavata ketään läheisyyden kaipuuta helpottamaan.
Mä luulin, että kestän kyllä kun en puutu enää miehen tekemisiin, en kysele perään ja vaan zen-fiiliksellä omat tunteeni sulkien vaan menen päivästä toiseen ja näin lapset saavat elää ehjässä ydinperheessä. Mutta sekoan pian, enkä jaksaisi enää odottaa, että saisin kaikki käytännön asiat selviksi ja saisin pisteen tälle "ydinperheelle".
Piakkoin muutan omaan asuntoon ja sitten lapset ovat vuoroviikoin isänsä luona. Sitten minulla on joka toinen viikko mahdollisuus tehdä mitä haluan ( tavata muitakin )ja joka toinen viikko keskityn lapsiin.
Ehkä sinäkin voisit miettiä miten voisit ottaa pesäeron miehestäsi lopullisesti. Katsele asuntoja, tee budjetti uuden tilanteen mukaan, perehdy huoltajuus asioihin, katsele uusia kalusteita :) jne. Minulla em. on antanut rohkeutta tehdä lopulta päätös tehdä loppu tästä huonosta tilanteesta. Joskus tuntui, että en pysty järjestämään kivaa asuntoa ja miten ihmeessä selviän vuorotyöläisenä lasten kanssa vuoroviikot. Mutta ajan kanssa ole saanut asiat järjestymään ja ränsistynyt vuokrakämppäkin alkaa tuntua taivaalta tähän nykytilanteeseen verrattuna.
- UudelleenAvioitunut
Ymmärrän tilanteesi täysin, olen elänyt saman vaiheen. Myös tuo, että esim. Työelämässä on helpompi olla naimissa kuin eronnut, kuulostaa tutulta. Ihmisillä kun on ihan kummallisia ajatuksia siitä, että eronneena nainen muuttuisi yllättäen ihmiseksi joka voi rakastua keneen vaan ja on siten uhka muille miesten vikittelijänä. Naurattaa oikein, kun muistelen miten ihan järkevänä pitämistänikin ihmisistä kuoriutui ihan uusia piirteitä esiin.
Omalla kohdalla kohtasin lopulta sen kiinnostavan ja innostavan kumppanin, jonka rakkauden voimalla jaksoin tehdä avioliitossani ne lopulliset päätökset ja erosin.
Vaikka prosessiin meni aikaa, niin ole tyytyväinen että käänsin ensimmäisessä liitossa jokaisen kiven saadaksemme suhteen toipumaan ja toimimaan. Kun sekään ei auttanut, eropäätös oli helpova ja olo eron jälkeen vapautunut.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.2143419Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha242171- 242071
Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.901955Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?751617Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se241371- 81271
Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo361257Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan351217Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61198