Korjauttaako vai ostaa uudempi

Monen "rahamiehen" auton omistaa todellisuudessa joko rahoitusyhtiö tai työnantaja.
Todellisuudessa moni oikea rahamies ajaa melko tavanomaisilla autoilla, kuten Skodalla, Toyotalla ja Volkswagenilla. Oikeat rahamiehet käyttävät varojaan yleensä myös erittäin harkitusti, myös autoilun osalta. Sijoituksena saattaa olla arvokas ja eksoottinenkin harrastepeli, mutta loskavellissä ajettavana käyttöautona tavanomainen "kansanvaunu".
Köyhät wannabe rich velkapellet, pikkuvarakkaat ja työsuhde-pikkupäälliköt sitten taas ajelevat ylpeänä uusilla ja uudehkoilla Bemareilla ja Audeilla.

Kun satsasi 13 t€ huolella valittuun autoon, niin sillä on saanut ajaa jo yli 12 vuotta melkoisen huolettomia kilometrejä (280 tkm). Koska auto on edelleen tukevassa kunnossa voi sillä lähteä huoleti lapin reissulle vaikka mittarissa on jo 460 tkm. Tuo aitojapsi vei katsastus- ja korjauskuluina vain muutaman satasen per vuosi, mikä on selkeästi vähemmän kuin uudemman auton huolto osamaksut. Niin kauan kannattaa ajella tuolla 500 €:n autolla kunnes laatikko tai kone laukeaa. Mutta nekin saavuttaa kyllä tuon 500 tkm rajan kun vain ymmärtää öljyt vaihtaa kohtuullisin välein. Apulaitteet laukeilee pikku hiljaa kuten kaikissa muissakin merkeissä, mutta se perustekniikka on ällistyttävän kestävää: mm. valojen, peilien ja ikkunoiden sähkömoottorit ovat edelleen alkuperäisiä, samoin startti. Kone ja laatikko idioottivarmoja.

Tuo on edullisinta ajamista, jos jaksaa sen verran harrastaa, että etsii kunnollisen käytetyn. Useammasta hyvin hoidetusta 3- 4 tonnin autosta on pelkkää hyvää kokemusta, mutta olenkin rajannut hakuni automalleihin, jotka tunnen hyvin.

Oma hakuseulani tosin sallii paljon enemmän kilometrejä ja vuosia, kunhan auton koko pitkä historia on mennyt hyvässä hoidossa. 15 - 25 vuotias satojatuhansia ajettu hyvin valittu auto menee vuosikausia täysiä huoltovälejä ilman teknisiä varikkopysäkkejä, kun ostaa oikein huolletun ja jatkaa itse samaa perinnettä. Mutta etenkään uutena kallista ei kannata ostaa rakennussarjana. Kun lähtee vanhalla mutta ehjällä autolla ilman edellisen omistajan rakentamaa syntilistaa, silloin riittää kun korjaa itse rikkomansa. Hyvin valitussa yksilössä tuo ei ole oman kokemuksen mukaan yhtään paha rasti.

3000€ saa melkoisen hyvän alle 10v. auton! Me ajetaan vuosittain 40000km ja ostetaan 2000-3000€ maksavia autoja, joilla ajetaan meidän ajossa 200000km. Ei ole ruostevikoja, eikä paljoa muutakaan vikaa. Renkaita joutuu ostamaan ja ostetaan uudet renkaat. Samaa merkkiä ja malliakin suositaan, jos vain mahdollista.
Eli tuolla 3000€ saa ihan hyvän auton, 2.0 litran iso farkku, vetokoukulla ja muilla herkuilla. Hieman joutuu aina etsimään, että löytyy kohtuu ajettu max. 170000km, meidän ajojen jälkeen mittarissa vajaa 400000km, jolloin alkaa olemaan paljon remonttia tiedossa, ettei aleta mitään korjaamaan. Ja jos aiemmin tulee isompaa remppaa vastaan, ei aleta niitä tekemään, katsellaan vaan toinen tilalle. Tulee kaikista halvinta ajoa, kun vaimon työnantaja maksaa kilometreistä 43cnt. ja minä saan vähentää omassa verotuksessa omat työajoni saman km-korvauksen mukaan!

Minkäköhän "ihan hyvän" farmarin saat noilla faktoillasi ostetuksi?

Ainakaan nettiauto.comista ei löytynyt kriteereilläsi ja vieläpä hintakatto korotettuna 4 teur ja unohtaen tuon 2.0-litran moottori vaatimuksenne kuin kymmenvuotiaita muutama ranskalainen Peugeot 307 1.6 ja Peugeot 407 1.8, Renault Megane 1.6, Fiat Stilo 1.6, Nissan Primera 1.6 ja useampi Chevrolet Nubira.

Näistä millään et aja ilman isompaa korjattavaa ja huolettomasti 200 tuhatta kilometriä, et edes puolta tuosta ja tämä on fakta!

HaaveitaHaaveita kirjoitti:

Minkäköhän "ihan hyvän" farmarin saat noilla faktoillasi ostetuksi?

Ainakaan nettiauto.comista ei löytynyt kriteereilläsi ja vieläpä hintakatto korotettuna 4 teur ja unohtaen tuon 2.0-litran moottori vaatimuksenne kuin kymmenvuotiaita muutama ranskalainen Peugeot 307 1.6 ja Peugeot 407 1.8, Renault Megane 1.6, Fiat Stilo 1.6, Nissan Primera 1.6 ja useampi Chevrolet Nubira.

Näistä millään et aja ilman isompaa korjattavaa ja huolettomasti 200 tuhatta kilometriä, et edes puolta tuosta ja tämä on fakta!

Lue lisää

Kolmen tonnin opiskelija-auton lupasin lapsille sponssata kun lähtivät kotoa ammattiopintoihinsa. Vähemmän ajavan kaverin bensa-auto oli helppo, mutta kaukaa löytyneen opiskelupaikan vuoksi jo opiskeluaikana pitkää matkaa vaativa hyvä kolmen tonnin auto haetutti muutaman viikon.

Sen verran hyvin onnistui, että opintojensa jälkeen työllistyneet ajavat edelleen samoilla autoilla, joiden yhteisikä 43 vuotta on vain vähän vähemmän kuin kuskien ikä yhteensä. Ajomäärää on autoilla takana yli 750.000 km ja hyvin toimivat yhä.

Neljään vuoteen ja pian 200.000 km matkaan ei ole osunut yhtään tielle jääntiä eikä auto ole jäänyt lähtemättä, vaikka jäätynyt oven lukko (0 €), palanut hehkutulppa (9 €) ja laturin hiilet (12 €) ovat viivytyksen aiheuttaneetkin.

Kumpikin auto on epäluotettavaksi moitittua länsimerkkiä, ja kummallakin tulee pitkällä maantiematkalla mukavampaa kyytiä kuin uudella halvalla pikkuautolla. Toisen vaihto samanmerkkiseen uudempaan on kuulemma harkinnassa.

Tuossa hintaluokassa on paitsi toimivia, myös mukavia autoja tarjolla, mutta ostajan pitää tietää mitä on hakemassa.

HaaveitaHaaveita kirjoitti:

Minkäköhän "ihan hyvän" farmarin saat noilla faktoillasi ostetuksi?

Ainakaan nettiauto.comista ei löytynyt kriteereilläsi ja vieläpä hintakatto korotettuna 4 teur ja unohtaen tuon 2.0-litran moottori vaatimuksenne kuin kymmenvuotiaita muutama ranskalainen Peugeot 307 1.6 ja Peugeot 407 1.8, Renault Megane 1.6, Fiat Stilo 1.6, Nissan Primera 1.6 ja useampi Chevrolet Nubira.

Näistä millään et aja ilman isompaa korjattavaa ja huolettomasti 200 tuhatta kilometriä, et edes puolta tuosta ja tämä on fakta!

Lue lisää

Itse unohtaisin tuon 10 vuoden rajan ja hakisin yhden parhaista jäljellä olevista Volvo 945 Kartanoautoista. Mieluimmin 2.3 turbokoneella ja M90 manuaalivaihtein, niin on ehjällä alustalla melko kiva ajaakin. Yksinkertainen tekniikka, TILAVA, yksinkertainen huollettava, halvat osat ja lämmin. Ja kääntyvät etupyörät, jotka ovat nykyautoissa kovin harvinaiset.

halpiaisilla_ajava kirjoitti:

3000€ saa melkoisen hyvän alle 10v. auton! Me ajetaan vuosittain 40000km ja ostetaan 2000-3000€ maksavia autoja, joilla ajetaan meidän ajossa 200000km. Ei ole ruostevikoja, eikä paljoa muutakaan vikaa. Renkaita joutuu ostamaan ja ostetaan uudet renkaat. Samaa merkkiä ja malliakin suositaan, jos vain mahdollista.
Eli tuolla 3000€ saa ihan hyvän auton, 2.0 litran iso farkku, vetokoukulla ja muilla herkuilla. Hieman joutuu aina etsimään, että löytyy kohtuu ajettu max. 170000km, meidän ajojen jälkeen mittarissa vajaa 400000km, jolloin alkaa olemaan paljon remonttia tiedossa, ettei aleta mitään korjaamaan. Ja jos aiemmin tulee isompaa remppaa vastaan, ei aleta niitä tekemään, katsellaan vaan toinen tilalle. Tulee kaikista halvinta ajoa, kun vaimon työnantaja maksaa kilometreistä 43cnt. ja minä saan vähentää omassa verotuksessa omat työajoni saman km-korvauksen mukaan!

Lue lisää

Ihan esimerkkinä kiinnostaisi tietää mikä merkki/malli on se ehjä ja kunnossa oleva alle 10v/max 170 tkm. ajettu iso 2-litrainen farkku jonka saa max. 3000 eurolla?

E220_CDI kirjoitti:

Kolmen tonnin opiskelija-auton lupasin lapsille sponssata kun lähtivät kotoa ammattiopintoihinsa. Vähemmän ajavan kaverin bensa-auto oli helppo, mutta kaukaa löytyneen opiskelupaikan vuoksi jo opiskeluaikana pitkää matkaa vaativa hyvä kolmen tonnin auto haetutti muutaman viikon.

Sen verran hyvin onnistui, että opintojensa jälkeen työllistyneet ajavat edelleen samoilla autoilla, joiden yhteisikä 43 vuotta on vain vähän vähemmän kuin kuskien ikä yhteensä. Ajomäärää on autoilla takana yli 750.000 km ja hyvin toimivat yhä.

Neljään vuoteen ja pian 200.000 km matkaan ei ole osunut yhtään tielle jääntiä eikä auto ole jäänyt lähtemättä, vaikka jäätynyt oven lukko (0 €), palanut hehkutulppa (9 €) ja laturin hiilet (12 €) ovat viivytyksen aiheuttaneetkin.

Kumpikin auto on epäluotettavaksi moitittua länsimerkkiä, ja kummallakin tulee pitkällä maantiematkalla mukavampaa kyytiä kuin uudella halvalla pikkuautolla. Toisen vaihto samanmerkkiseen uudempaan on kuulemma harkinnassa.

Tuossa hintaluokassa on paitsi toimivia, myös mukavia autoja tarjolla, mutta ostajan pitää tietää mitä on hakemassa.

Lue lisää

Olisiko Opel kyseessä?

HyviäKokemuksia kirjoitti:

Olisiko Opel kyseessä?

Bensa-auto on Volvo ja diesel on Mersu. Kumpaakin moititaan täällä huonoksi eikä hintansa arvoiseksi, mutta hyvin nuo ovat meillä toimineet.

halpiaisilla_ajava kirjoitti:

3000€ saa melkoisen hyvän alle 10v. auton! Me ajetaan vuosittain 40000km ja ostetaan 2000-3000€ maksavia autoja, joilla ajetaan meidän ajossa 200000km. Ei ole ruostevikoja, eikä paljoa muutakaan vikaa. Renkaita joutuu ostamaan ja ostetaan uudet renkaat. Samaa merkkiä ja malliakin suositaan, jos vain mahdollista.
Eli tuolla 3000€ saa ihan hyvän auton, 2.0 litran iso farkku, vetokoukulla ja muilla herkuilla. Hieman joutuu aina etsimään, että löytyy kohtuu ajettu max. 170000km, meidän ajojen jälkeen mittarissa vajaa 400000km, jolloin alkaa olemaan paljon remonttia tiedossa, ettei aleta mitään korjaamaan. Ja jos aiemmin tulee isompaa remppaa vastaan, ei aleta niitä tekemään, katsellaan vaan toinen tilalle. Tulee kaikista halvinta ajoa, kun vaimon työnantaja maksaa kilometreistä 43cnt. ja minä saan vähentää omassa verotuksessa omat työajoni saman km-korvauksen mukaan!

Lue lisää

Missä maassa asutte, kun saat vähentää 43 senttiä kilometri verotuksessa ?

eisuomessasaa kirjoitti:

Missä maassa asutte, kun saat vähentää 43 senttiä kilometri verotuksessa ?

Matkatyö ja kilometrikorvaukset Suomessa.

HaaveitaHaaveita kirjoitti:

Minkäköhän "ihan hyvän" farmarin saat noilla faktoillasi ostetuksi?

Ainakaan nettiauto.comista ei löytynyt kriteereilläsi ja vieläpä hintakatto korotettuna 4 teur ja unohtaen tuon 2.0-litran moottori vaatimuksenne kuin kymmenvuotiaita muutama ranskalainen Peugeot 307 1.6 ja Peugeot 407 1.8, Renault Megane 1.6, Fiat Stilo 1.6, Nissan Primera 1.6 ja useampi Chevrolet Nubira.

Näistä millään et aja ilman isompaa korjattavaa ja huolettomasti 200 tuhatta kilometriä, et edes puolta tuosta ja tämä on fakta!

Lue lisää

Tuolla 3000€ tosiaan löytyy 2.0 isoja farkkuja paljon parjatuista eurooppalaisista autoista, jonka jo nimim. E220_CDI toikin jo esille, ilmeisesti hänkin on huomannut saman.
Suomessa mekin asutaan ja täällä maaseudulla. Kilometrikorvaukset ihan normaalit verottajan hyväksymät, kuten muillekin kansalaisille, joten vaimoni saa työnatajaltaan tuon 43cnt./km työmatkoista ja minä puolestani saan omista työajoistani vähentää verotuksessa tuon 43cnt./km, kun itse käytän tuota autoamme työajoissa.
Mainittakoon, että meillä on vaimoni kanssa työt siten, että voimme suunnitella itse työajomme töidemme mukaan, joten pärjäämme yhdellä autolla. Toinen tekee töitä kotona silloin, kun toinen on reissussa autolla ja toisin päin.
Koska kokemusta on nyt tästä halpisautoilusta 20 vuoden ajalta, tiedän sen toimivuuden tasan tarkkaan. Halpisautoilussa ei todellakaan rakastuta autoihin, eivätkä ne ole silloin myöskään mitään statusesineitä. Autoa ostaessa pitää olla vain tarkkana, että edellinen omistaja on uusinut mahdollisimman paljon kulutusosia ja huoltanut autoaan säännöllisesti. Jakohihna ja kytkin pitää olla uusittu. Koska ostamme auton max 170000km ajettuna on kytkin yleensä jo vaihdettu ja jakohihnakin vaihdettu siten, että sitäkään ei tarvitse heti alkaa vaihtamaan.
Tuo 200000km taittuu tosiaan ilman isompia murheita, eli normi polttimoiden vaihdot, jarrupaloja suurelta osin ja käsijarrun kengät on vaihdettava ajoittain. Renkaissa ei tingitä, ne pidetään hyvinä ja uusitaan riittävän usein. Yleensä auton mukana tulee lähes aina hyvät renkaat, mutta ei ole kynnyskysymys, jos auto muuten hyvä.
Ja mistä tälläinen sitten löytyy? Yleensä netin välityksellä nettiauto.com sivuilta joltain yksityiseltä tai näiltä "kalmistokauppiailta", siis niiltä jotka ostavat merkkiliikkeiden "ruumiit", sillä merkkiliike ei ala enään myymään näitä vanhoja autoja ja ne myydään nipuissa jobbareille.
Yleensä olemme ostaneet oman halpiaisemme joltain yksityiseltä, joka on ostanut uuden auton ja myy pois entistä, eikä halua mitään vaihdossa rahan lisäksi.
Viimeisin hankintamme on ollut vain kahdella omistajalla ja ostin sen toiselta omistajalta viime lokakuussa. Tosi siististi pidetty, mutta ei yksilönä parhaasta päästä, rukkasmalli edelliseen verrattuna, mutta kaikki toimii. Ajettu nyt meidän ajossa hieman 43000km, eli tälle vuodelle tulee enempi työajoa, kuin aiemmin.

halpiaisilla_ajava kirjoitti:

Tuolla 3000€ tosiaan löytyy 2.0 isoja farkkuja paljon parjatuista eurooppalaisista autoista, jonka jo nimim. E220_CDI toikin jo esille, ilmeisesti hänkin on huomannut saman.
Suomessa mekin asutaan ja täällä maaseudulla. Kilometrikorvaukset ihan normaalit verottajan hyväksymät, kuten muillekin kansalaisille, joten vaimoni saa työnatajaltaan tuon 43cnt./km työmatkoista ja minä puolestani saan omista työajoistani vähentää verotuksessa tuon 43cnt./km, kun itse käytän tuota autoamme työajoissa.
Mainittakoon, että meillä on vaimoni kanssa työt siten, että voimme suunnitella itse työajomme töidemme mukaan, joten pärjäämme yhdellä autolla. Toinen tekee töitä kotona silloin, kun toinen on reissussa autolla ja toisin päin.
Koska kokemusta on nyt tästä halpisautoilusta 20 vuoden ajalta, tiedän sen toimivuuden tasan tarkkaan. Halpisautoilussa ei todellakaan rakastuta autoihin, eivätkä ne ole silloin myöskään mitään statusesineitä. Autoa ostaessa pitää olla vain tarkkana, että edellinen omistaja on uusinut mahdollisimman paljon kulutusosia ja huoltanut autoaan säännöllisesti. Jakohihna ja kytkin pitää olla uusittu. Koska ostamme auton max 170000km ajettuna on kytkin yleensä jo vaihdettu ja jakohihnakin vaihdettu siten, että sitäkään ei tarvitse heti alkaa vaihtamaan.
Tuo 200000km taittuu tosiaan ilman isompia murheita, eli normi polttimoiden vaihdot, jarrupaloja suurelta osin ja käsijarrun kengät on vaihdettava ajoittain. Renkaissa ei tingitä, ne pidetään hyvinä ja uusitaan riittävän usein. Yleensä auton mukana tulee lähes aina hyvät renkaat, mutta ei ole kynnyskysymys, jos auto muuten hyvä.
Ja mistä tälläinen sitten löytyy? Yleensä netin välityksellä nettiauto.com sivuilta joltain yksityiseltä tai näiltä "kalmistokauppiailta", siis niiltä jotka ostavat merkkiliikkeiden "ruumiit", sillä merkkiliike ei ala enään myymään näitä vanhoja autoja ja ne myydään nipuissa jobbareille.
Yleensä olemme ostaneet oman halpiaisemme joltain yksityiseltä, joka on ostanut uuden auton ja myy pois entistä, eikä halua mitään vaihdossa rahan lisäksi.
Viimeisin hankintamme on ollut vain kahdella omistajalla ja ostin sen toiselta omistajalta viime lokakuussa. Tosi siististi pidetty, mutta ei yksilönä parhaasta päästä, rukkasmalli edelliseen verrattuna, mutta kaikki toimii. Ajettu nyt meidän ajossa hieman 43000km, eli tälle vuodelle tulee enempi työajoa, kuin aiemmin.

Lue lisää

Kolmen tonnin autoilla on tullut ajetuksi itsekin vuosikaudet. Välillä vaan tekee mieli hommata uusi tai uudehko niin mieleinen, ettei sitä tarvi heti 10 vuoden jälkeen olla vaihtamassa.

Tekniikan kesto ja heikot kohdat sekä kalliit huollot ovat mallikohtaisia juttuja. Joidenkin mallien jakoketju on käytännössä huoltovapaa satoja tuhansia kilometrejä, toisissa hihnan ja kiristimen hinta vain kymppejä yhteensä ja vaihtotyö alle tunti kotitallissa. Kytkimen kestoon vaikuttaa käyttö todella paljon. Nykyisen harrasteautoni kytkin vaihdettiin yli 25 vuotta sitten painelaakerin saatua siipeensä miljoonakaupungin liikenteestä ja työmatkan jatkuvista pysähdyksistä jyrkkiin ylämäkiin. Silloin vaihdettu kytkin on edelleen 350.000 km jälkeen täysin oireeton ja toimii yhä miellyttävästi.

Kilometrejä tärkeämpänä pidän hyvää huoltohistoriaa. Koko ikänsä tunnollisesti hoidettuja yksilöitä löytyy 15 - 20 vuotta vanhojenkin autojen joukosta, ja vaikka välillä huollossa lisätöitä tuleekin, saa hyvin hoidetulla vanhallakin autolla ajaa täysiä huoltovälejä luotettavasti, kunhan ei päästä autoa repsahtamaan moniongelmaiseksi rakennussarjaksi.

HaaveitaHaaveita kirjoitti:

Minkäköhän "ihan hyvän" farmarin saat noilla faktoillasi ostetuksi?

Ainakaan nettiauto.comista ei löytynyt kriteereilläsi ja vieläpä hintakatto korotettuna 4 teur ja unohtaen tuon 2.0-litran moottori vaatimuksenne kuin kymmenvuotiaita muutama ranskalainen Peugeot 307 1.6 ja Peugeot 407 1.8, Renault Megane 1.6, Fiat Stilo 1.6, Nissan Primera 1.6 ja useampi Chevrolet Nubira.

Näistä millään et aja ilman isompaa korjattavaa ja huolettomasti 200 tuhatta kilometriä, et edes puolta tuosta ja tämä on fakta!

Lue lisää

Minä olen ajanut Fiat Stilo 1,6 farmarilla vuosia ja halvaksi on tullut. Nyt mittarissa 295 tkm ja siitä olen 170 tkm ajanut itse. Noin 20 tuhatta vuodessa työ- ja mökkimatkaa. Kerran vuodessa huolto öljynvaihto ja muut jutut. Jakopäähuolto ajallaan. Rahaa on mennyt vuosittain noin 800 euroa huoltoon ja korjauksiin. Kertaakaan en ole jäänyt välille ja suurin remppa on ollut laturi ja startti. Vielä ei Fiat lähde talosta.

Onko paljonkin autovelkaa.

Voihan sitä itkeä vääriä valintojaan jos ei ole pitkää kokemusta autoista. Halpiaisilla ajavalla on nimeen omaan järkilinja. Ennen auton ostoa pitää tehdä runsaasti esityötä. Minäkin selasin kauan tiedostoja ja sitten ostin auton, josta tiesin saavani eniten vastinetta käytössä olleelle rahasummalle x . Koeajoin useita samanhintaisia ja valitsin sen, mikä oli ajoltaan ja historialtaan selkeästi paras.
Minkälainen oli huolella valittu auto. Alussa 180 tkm ja nyt 460 tkm. Kone ja aut.laatikko pelittävät edelleen moitteettomasti kun on huolehtinut öljynvaihdoista. Oston jälkeen kulun 5 vuotta ällistyttävän pienin kuluin eli 210 tkm jakohihna ja sen jälkeen vain jarrulevyt ja paloja.
Vasta yli 300 tkm ajettuna alkoi apulaitteiden vaihtoruletti eli joku osa/vuosi, mutta niidenkin kulut on vain muutaman satasen per vuosi. Kun auto on aluperin ollut laadukas, niin vieläkin on jäljellä runsaasti alkuperäisosia kuten valojen, peilien ja ikkunoiden moottorit yht. 8 kpl.
Etuakseliston ja ohjauslaitteiden osat ovat alkuperäisiä; vain ns. koiranluut on vaihdettu x 2 .
Tässä vaiheessa lienee jo selvää, että kyseessä ei ole germaani-premium !
Nyt kun auto hipoo 20 vuoden ikää alkaa kori olemaan se, mikä ajattaa auton vaihtoon mutta sekään ei tapahdu heti, vaan vasta lähivuosina.

Mersun dieseliin ei tosiaan ketjuja vaihdeta kuin "tarpeen mukaan". Tarve sitten vaihtelee käytöstä riippuen nykyisten parista sadasta tuhannesta vanhojen kaksirivisten viiteensataan tuhanteen. Tontilla on muutama hihnakonekin, ja vanhan Volvon kympin hihnanvaihtoa itse en pidä ongelmana, mutta uudemman tinaviitosen kone on väärin päin ja niin ahtaasti, että työlle tulee hintaa. Ja vesipumppu tieten samalla uuden muovivolvon valmistuksen eikä ylläpidon ehdoilla suunniteltuun rakenteeseen.

Juuri tuossa vaimoni katsoi netistä tuota "meidän" merkkiä olevan auton, vm. 2007 ja ajettu meidän kriteerit ja hintapyynti 3300€, eli lähtee jopa alle 3000€, kun käyn ostamassa rahan kanssa. Huollot tehty ainakin ilmoituksen mukaan ja katsastettu, sekä jakohihna vaihdettu hiljan, eli voisi olla automme, jos nyt tarve olisi.
Kokemuksesta tiedän, että mitään ruostevikoja ei tule ja muitakaan suurempia yllätyksiä seuraavien 200000km matkalla. Tuo auto olisi meidän ajomme jälkeen 15v. vanha ja ajettu n. 400000km. Ei ehkä vielä loppu, mutta kokemus on osittanut, että sitten alkaa tulemaan jo kaikenlaista, että korjaaminen ei kannata. Keskuslukko ei välttämättä enään toimi kunnolla tms. Yhdestä meni ABS-vituralleen noissa kilometreissä, kun vielä vikalistassa katsastuksessa oli useampaa korjausta, sekä jakohihna olisi pitänyt vaihtaa, laskin, että on aika etsiä toinen vähemmän ajettu. Seuravalla halpiaisella ajettiinkin sitten taas melkoisesti ja olisi ajettu pidemmällekin, ellei eräs lajitoveri olis tullut ajokillaan Stop-merkin takaa halpiaisemme kylkeen. Halpiaisemme päivittyi sitten uudempaan, jolla nyt ajetaan, tosin tämä ei edes maksanut tuota 3000€:a, mutta on hieman rukkasmalli, eli puuttuu muutamia varusteita mm. automaattisesti himmenevä taustapeili puuttuu ja moottoriöljyn lämpötilaa osoittava mittari, ilmastointi kuitenkin automaattinen, mutta muuten toimiva laite ja hyvin huollettu kahden edellisen omistajan toimesta. Entisen auton jätin tietysti itselle, kun vakuutuskorvauksesta neuvoteltiin, joten esim. uusia renkaita on taas varastossa pari kierrosta ja rengaskaupassa ei tarvitse käydä pitkään aikaan.
Mersuista on myös kokemusta, minulla oli niitäkin useita uusia tai uudehkoja. Kestäviä autoja, mutta pienellä paikkakunnalla tulee muita ongelmia.

Jos kateutta meinaat, niin sitä kyllä riittää isommillakin kylillä.
Ja onhan siitäkin asiat kiinni, miten itse käyttäytyy ja minkä sortin Mersu tai vastaava jatkeen maineessa oleva menopeli on alla. En nytt todellakaan tarkoita, että olet huonosti käyttäytyvä, mut asiat vaikuttavat asioihin.
Ja onhan silläkin joillekin merkitystä, ajaako karvalakkimallin perus-Mersulla vai onko hankittuna se kaikista kallein AMG-monsteri kaikilla herkuilla.
Itse en vain yksinkertaisesti jaksa piitata hittojakaan muuten, kuka milläkin ajelee.
Nuo mun autot ovat olleet laidasta laitaan, nyt on neljäs japsiauto menossa ja aika hyviä ovat olleet. Tää nykyinen on tosin eri merkkinen kuin nää kolme aiempaa, jotka toimivat kyllä idioottivarmasti olosuhteessa kuin olosuhteessa. Ja on tämä nykyinenkin ihan hyvin pelannut. Koiranluita tosin on joutunut vaihtamaan jonkun verran ja ABS:n anturi meni takaa toiselta puolen vaihtoon, mut muuten ihan hyvin on pelannut muuten.
Ruosteellehan nämä idän ihmeet ovat herkempiä, mutta senkin kanssa pärjää, kunhan vain huolehtii pesut ja suojaukset ajallaan kuntoon.
Mut muuten mulla on ollut autoja laidasta laitaan, takamoottori-Skodista Volvoon. Ne olivat kyllä aika surkeita, nuo Skodat meinaan ja tuo Volvokin oli 2 Volvoa samassa paketissa, eka ja vihoviimeinen ko merkin riesa.
Sitten ollut Fiatia, Fordia yms. Ne vanhemmat Fiestat ja kasari-Escortit olivat kyllä todella kestäviä ja yksinkertaisia korjata, silloin harvoin kun niihin joutui joskus jotain tekemään.
Vakuutukset ja polttoainekulut olivat kanssa siedettävän edulliset niihin.

Kasari-Escortti ei ehkä ollutkaan niin hyvä kuin muistelet, sen juuttuvakurkkuinen kaasutin aiheutti ongelmia ja TM:n käyttötestissä taisi jakohihnakin katketa aiheuttaen moottoriremontin.
Sittenhän oli vielä se täyspaska brasilian eskortti LX.

Escort vm.-87, tais olla vielä "kehumasi" brassi-Esko.
1,3-litrainen kone nokalla. Pirtsakka peli, vaikka käyntiääni toikin mieleen lähinnä jonkun ruohonleikkurin tms.
Tuolla ajelin yli 4 vuotta eikä ollut juurikaan vikaa. Ostaessa oli kyllä tämä kipinä hukassa, eli hukkasi käynnin välillä ihmeesti. Viikko siinä meni setviessä, mutta sen kun sain kuntoon, niin ei tosiaan ollut mitään isompia ongelmia einkä koskaan jäänyt sillä tien päälle.
Leima tuli helpolla, 2 ekaa tuli laakista ilman huomautuksia ja kahdelle viimeisellekin riitti pieni fiksaus jarruille. Kaikkinensa vaihdoin jarrupalat, -sylinterit ja näin. Ei maksaneet juuri mitään ja itse vaihtoi ne melkeinpä heittämällä paikalleen. Lähti aika hyvin talvisin vielä käyntiin.
Maksoin siitä 600€ ja myydessä sain vielä 500€ ja siinä välissä ajoin sillä noin 70tkm.
180tkm oli ajettu ja ikää 17v ostaessa, 250tkm ja 22v myydessä. Oli ollut naisella uudesta asti, selitti nyt ehkä ainakin vähän ko auton kuntoa.
Ei ainakaan ollut mikään tee se itse-remontti-Petterin piloille nyrkkipajoittama paukkulauta.
Ainoa oikeastaan todella huono puoli ko pirssissä oli 4-vaihteinen laatikko. Se vitonen kun olisi ollut laatikossa vielä, niin olisi ollut hyvä. Tuppasi vaan motarilla viimeistään satasen vauhdissa pitämään kierrosäänet aika kovalla ja bensankulutus nyt oli tietysti se toinen, mihin olisi se viisilovinen aski auttanut. Toki pieniruokainen auto mun mittapuulla, mutta olisihan siitä vielä vähän nipistänyt kunnon askilla.
Mutta muuten tosiaan..Tai no hyvästä tiedä, mutta mun mielestä tuon hintaluokan auto, jolla ajaa 4 vuodessa 70tkm ilman isoja remontteja, on mulle ainakin riittävää tasoa.
Sen verran ainakin että kehtaan itse sanoa autoa hyväksi.

Agree. Ei se tuosta halpene.

Kaikki tuon yli on lisähintaa mukavuudesta, eli siis preemiota. Muutaman tonnin preemiolla on silti saatavissa jotain lisääkin, eli hyvin valittu kolmen tonnin auto voi olla siisti, ilmastoitu ja kestää useamman vuodenkin täysiä huoltovälejä ilman teknisiä välipysäkkejä tai katsastusongelmia.

Mutta isoin ero kulkemiseen saavutetaan silti jalkamiehen noustessa 500 € autoon. Vaikka lisärahalla saa lisää mukavuutta, ei hintaa nostaen saa enää ehtä suurta lisäetua kuin oman halvankin auton liikkumisen vapaus tarjoaa.

En väitä vastaan Toyotalle, mutta tässäkin hintaluokassa näkyvät ostajien odotukset ja perimätieto.

Aiemmin mainittuja opiskelija-autoja ostaessa Volkkarit hylättiin ensiksi, koska niiden arvostus on niin kova, että kolmella tonnilla löysimme vain karmeita linttoja.

Toyotalla Corollaa arvostetaan niin paljon, että Aven saa käytännössä lähes samaan hintaan. Näidenkin suhteen pitää tehdä kotiläksyt, koska vaikka todella hyviä malleja löytyy, on seassa D4-D dieselin tapaisia riskimoottoreita, jotka osaavat muuttua romuraudaksi lähes varoittamatta. Mutta tämä ei bensalla ajavaa rasita, etenkin kun monet tojon bensamoottorit ovat kestäviä ja dieselin kulutus on kaiken lisäksi sen verran suuri, että sillä saisi etua vasta suurilla ajomäärillä.

Merkistä riippumatta en tästä hintaluokasta edes harkitse automaattivaihteita vanhan auton suuremman teknisen riskin ja vanhojen automaattien mielestäni vastenmielisen ajettavuuden vuoksi.

Tästä ajatusmallista voi säätää useampaan suuntaan. Hyväksymällä hyljeksityn mallin Fiat, Citroen, Peugeot linjalta saa paljon uudemman auton samalla rahalla. Täältä löytyy huolellisella valinnalla hyvää kyytiä, mutta välttäisin silti harvinaisia malleja, joihin ei löydy apua merkkiorganisaation ulkopuolelta. Pösö muuten ei ole enää vuosiin ruostunut niin pahasti kuin yhä moni kuvittelee.

Mridän valinnat lähtivät silti vielä uutena kalliimpien autojen suuntaan. Se tietenkin lisää ikää ja ajomäärää saman hintaisiin verrattaessa, mutta kuten sanottu, kumpikin opiskelija-auto meni läpi nuorten ammattiopintojen ja kumpikin jatkaa työllistyneiden entisten nuorten työmatkarassina.

Etenkin paljoon ajoon tarvittua dieseliä emme tosin pystyneet ostamaan perinteiseen tapaan niin uutena kuin mahdollista, koska tässä hintaluokassa hinnat alkaen Mersu on lähes aina romu. Otettiin hakuun 10 vuotta vanhempi korimalli, etukammiodiesel ilman turboa ja manuaalivaihtein ja nettiauton hinnasto ylösalaisin kalleimmasta alkaen. Kalleimpana oli pari kallista valmiiksi museokuntoista, mutta seuraavaksi parhaiten säilyneet käytiin katsomassa. Kalliimmasta ei saatu hintaa alas, mutta toiseksi kallein lähti meidän mukaamme. 22-vuotiaana yli 300 tuhatta ajettuna meille toiselta omistajaltaan siirtynyt etukammiodiesel ei tarjoa nuorisoauton pärinää eikä kiihtyvyys revi niskaa. Mutta uudesta lähtien täydellinen ja katkoton huoltohistoria on pitänyt auton kunnossa, jossa se taksiaseman ohi lipuessaan saa tupakat sammumaan ja kuskit seuraamaan katseella vanhaa Kiertotähteä. Puolen miljoonan lähestyessä saa termi "kulutusosa" uuden vivahteen, mutta hämmästyttävän luotettava tuo vanhus on ollut meillä myös jatketun tinkimättömän huollon vuoksi. Kallein korjaus on ollut lähes satasen maksanut peruskorjattu vaitolaturi. Näin vanha käyttöauto paljoon ajoon on aina vaikea valinta, mutta meillä periaate opiskelun jälkeen auto myyntiin Mobilisti-lehteen onnistui.

Vähemmän ajavalke bensa-auto oli helppo, kun perheessä on ajettu eriaisia Volvoja jo vuosia, saatoin valita valmiiksi tutun mallin, jonka osasin myös katsastaa itse ennen ostoa. Halpa Volvo ostetaan sedanina, koska ehjä ja siisti farkku on vanhanakin niin käytännöllinen, että maksaa enemmän.

Kaikesta muusta olen samaa mieltä, mutta sen verran korjaan että hyvää merkkiä ei ole, etenkään tässä hintaluokassa.

Ensinnäkin, autojen haavoittuvuudet ovat malli- ja tekniikkaversiokohtaisia. Siksi vaikkapa D4-D riski ei koske bensamoottorilla ajavaa, eikä edes Land Cruiseriaan D4-D kauppanimellä kutsuttua pomminkestävää ihan eri moottoria ajavaa. Samasta syystä en ole huolissani Mersun nelosdieselin suutin- ja jakoketjuongelmista, vaikka molemmat koskivat minun autoani juuri samalla moottorilla. Hyväksymäni tuotantiviikot tosin rajasin omaani etsiessäni niihin, joissa on korjaavat osat asennettu jo tehtaalla. Merkin keskiarvo ei kerro mitään, vaan pitää katsoa kunkin mallin haavoittuvuudet.

Toisekseen tämä hintaluokka tekee autoista yksilöitä. Parhaankin automallin kestävin tekniikkaversio on huonolla hoidolla tässä hinnassa Kuusankosken viimeiseen kyytiin valmis. Siksi halvan ja oikeasti hyvän löytää helpoimmin kunnolla huolletuista.

E220_CDI kirjoitti:

Kaikesta muusta olen samaa mieltä, mutta sen verran korjaan että hyvää merkkiä ei ole, etenkään tässä hintaluokassa.

Ensinnäkin, autojen haavoittuvuudet ovat malli- ja tekniikkaversiokohtaisia. Siksi vaikkapa D4-D riski ei koske bensamoottorilla ajavaa, eikä edes Land Cruiseriaan D4-D kauppanimellä kutsuttua pomminkestävää ihan eri moottoria ajavaa. Samasta syystä en ole huolissani Mersun nelosdieselin suutin- ja jakoketjuongelmista, vaikka molemmat koskivat minun autoani juuri samalla moottorilla. Hyväksymäni tuotantiviikot tosin rajasin omaani etsiessäni niihin, joissa on korjaavat osat asennettu jo tehtaalla. Merkin keskiarvo ei kerro mitään, vaan pitää katsoa kunkin mallin haavoittuvuudet.

Toisekseen tämä hintaluokka tekee autoista yksilöitä. Parhaankin automallin kestävin tekniikkaversio on huonolla hoidolla tässä hinnassa Kuusankosken viimeiseen kyytiin valmis. Siksi halvan ja oikeasti hyvän löytää helpoimmin kunnolla huolletuista.

Lue lisää

Hyvä käsitteenä jo suhteutetaan hintaluokkaan, ihan itsestäänselvyys jo autoa hankkiessa. Ja järkikin sanoo, ettei kolmella tonnilla saa uutta autoa. Mutta sillä voi saada silti hyvänkin auton.
Ja hyvällä tarkoitan sitä, että ko luokan autossa on vielä useampi vuosi järkevää ja kohtuuhintaista käyttöikää jäljellä. Siinä tuo kunnollinen huollattaminen ja mahdollisesti pienet/kohtuulliset ajokilometritkin ovat yksi aika varma viite tästä auton tasosta. Toki ei sekään takaa mitään. Käyttö myöskin ratkaisee. Edellisen omistajan ajotapa, onko ollut järkevää arkiajoa vai tolkutonta revittelyä. Onko autolla esim. kuljetettu jatkuvasti maksimikuormia->täysi kuorma päällä usein peräkärryä hinattu jne jne.
Jos auto on ollut 200tkm verran normiajossa kohtuullisella kuormalla, niin sen voi olettaa olevan fiksummassa kunnossa kuin 100tkm ajettu, millä on ajettu auton äärirajoilla suurin osa ko kilsoista. Ja näin, ymmärrät varmaan pointin?
Ja ainahan vielä nykyäänkin löytyy näitä "pappa-vainaan silmäteriä". Kymmenessä vuodessa ajettu maks. 50tkm, säännöllisesti merkkiliikkeesä huollettu ynnä muuta ynnä muuta auton säilymistä edesauttavaa huolenpitoa.
Voisin jatkaa luettelointia mutta tarvinneeko tuota..?
Niin juu ja ei uusissakaan ole sinänsä hyvää merkkiä.
Jos esimerkiksi Mersu on ollut tämän 124-korimallin aikaan vielä ylivertainen automerkki ja laadun tae, niin nykyään se ei sitä enää ole. Ainakaan samassa määrin. Aika kuules ajaa hyvänkin ohi, niin laadussa, turvallisuudessa kuin kaikissa muissakin.
Ja auto voi olla uutenakin täysi susi ihan siinä, missä käytettynäkin.

Rasbjutnik kirjoitti:

Hyvä käsitteenä jo suhteutetaan hintaluokkaan, ihan itsestäänselvyys jo autoa hankkiessa. Ja järkikin sanoo, ettei kolmella tonnilla saa uutta autoa. Mutta sillä voi saada silti hyvänkin auton.
Ja hyvällä tarkoitan sitä, että ko luokan autossa on vielä useampi vuosi järkevää ja kohtuuhintaista käyttöikää jäljellä. Siinä tuo kunnollinen huollattaminen ja mahdollisesti pienet/kohtuulliset ajokilometritkin ovat yksi aika varma viite tästä auton tasosta. Toki ei sekään takaa mitään. Käyttö myöskin ratkaisee. Edellisen omistajan ajotapa, onko ollut järkevää arkiajoa vai tolkutonta revittelyä. Onko autolla esim. kuljetettu jatkuvasti maksimikuormia->täysi kuorma päällä usein peräkärryä hinattu jne jne.
Jos auto on ollut 200tkm verran normiajossa kohtuullisella kuormalla, niin sen voi olettaa olevan fiksummassa kunnossa kuin 100tkm ajettu, millä on ajettu auton äärirajoilla suurin osa ko kilsoista. Ja näin, ymmärrät varmaan pointin?
Ja ainahan vielä nykyäänkin löytyy näitä "pappa-vainaan silmäteriä". Kymmenessä vuodessa ajettu maks. 50tkm, säännöllisesti merkkiliikkeesä huollettu ynnä muuta ynnä muuta auton säilymistä edesauttavaa huolenpitoa.
Voisin jatkaa luettelointia mutta tarvinneeko tuota..?
Niin juu ja ei uusissakaan ole sinänsä hyvää merkkiä.
Jos esimerkiksi Mersu on ollut tämän 124-korimallin aikaan vielä ylivertainen automerkki ja laadun tae, niin nykyään se ei sitä enää ole. Ainakaan samassa määrin. Aika kuules ajaa hyvänkin ohi, niin laadussa, turvallisuudessa kuin kaikissa muissakin.
Ja auto voi olla uutenakin täysi susi ihan siinä, missä käytettynäkin.

Lue lisää

Täsmälleen samaa mieltä siitä, ettei vanha hyväksi havaittu malli takaa seuraavasta korimallista yhtään mitään. Tästä on kristallinkirkkaana esimerkkinä vaikkapa mainitsemasi oikein hyvänä tunnettu Kiertotähti W124, jonka seuraaja W210 Väyrynen ottaa vahvan kiinnityksen kisassa Mersun koko historian surkeimmasta mallista. Kun mallianalyysi tehdään oikein, ei edes samannäköinen korimalli riitä, vaan pitää tarkistaa myös tekniikkaversioiden vaihdon onnistuminen - tai sitten ei, mistä esimerkkinä viimeisten W124 bensamallien ennen aikojaan biohajoavat johtosarjat.

Uuden auton vielä uskaltaa ostaa, kunhan teknisesti vastaavia on ehditty tehdä edes muutama vuosi ja muutama yksilö on ajettu ohi puolen miljoonan. Mutta uusi korimalli uudella tekniikalla on ihan täysi arpalippu. Volvolla on mukava tapa merkita parhaiten toimivat mallit liimaamalla takaluukkuun tästä kertova tunnus "Classic".

Olet oikeassa siinäkin, että minun 220 CDI ei ole ollut yhtä luotettava kuin perheemme 20 vuotta vanhempi W124, eikä varsinkaan yhtä halpa huoltaa.

Tuon käytettynä ostetun uudemman Mersun rooli onkin olla kohtuuhintainen tilava ja mukava perheauto teemalla Avensiksen hinnalla Lexus GS:aa tilavampi auto, joka kuluttaa kuin Prius. Sen se myös tekee, mutta tämä ei ole koko totuus. Uutena kalliin auton vakuutukset ovat käytettynäkin kalliit ja huoltokulut eivät iän myötä halpene. Mersun onnettomuussaldo on selvästi Bemua ja Audia siistimpi, E-sarja on niin pappa-auto, ettei sillä ehdi edes kolaripaikalle. Silti Mersun tyypillisesti vakuutukseen uusittavat valot ja koristeosat ovat kalliita, samoin alumiinirakenteiden korjaaminen. Siksi liikennevakuutus on ällistyttävän halpa, mutta kasko ei ole.

Niin pientä egoa ei olekaan, että sitä pystyisi boostaamaan käytetyn tavisauton hintaisella nelosdieselillä. Kalliimmat käyttökuluni eivät ole sädekehäni kiillotusta, vaan minun lisähintani perheelle riittävien tilojen ja hiljaisen kyydin tuomasta mukavuudesta.

Sama periaate taitaa päteä yleisemminkin verrattaessa uutta autoa saman hintaiseen uutena kalliimpaan käytettyyn? Vaikka ostohinnat ovatkin tasoissa, ovat uutena kalliimman käytetyn käyttökulut suuremmat.

Micra K11 oli jopa vuoden auto 1993 mutta kyllä se oli aika heppoinen rimpula. Yleensäkin taitaa kyllä Vuoden Auto tittelin saaneet kotterot olla melkoisia vessoja, taitaisi pikemminkin olla parempi jättää ostamatta sellaiset autot jotka ovat ko. tittelin saaneet.

Tämä ei ole maanosakysymys, koska Japanissa on jo vuosikymmenet tiedetty autojen menevän joku romuksi tai halpisvientiin 5 vuoden jälkeen, koska katsastus alkaa maksaa suhteettoman paljon.

Valtioiden oman teollisuuden subventiosta on turha väitellä kun voi itse pitää oman autonsa kunnossa.

Yleisin yksityistuontiauto on alle 5-vuotias, eli selvästi Suomen autokannan keskiarvoa nuorempi.

Suomen verovaroilla loisimista et pysty perustelemaan, kun tuontiautoistakin maksetaan vero selvästi niiden vapailla markkinoilla käypää arvoa suuremmasta suomalaisesta samanlaiseksi kuvitellun auton oletetusta verollisesta myyntihinnasta.

Juotoskolvi ei paljoa maksa ja voit korjailla sillä piirilevyiltä kylmäjuotoksia tai vaihdella pullahtaneita konkkia ihan itse kenenkään kieltämättä.

- Kokonainen tietokoneboksi merkkiliikkeen marmoritiskiltä: 5000 euroa
- pullahtanut konkka jostain elektroniikkaliikkeestä: muutama euro vaihtotyö itse jos omistaa juotoskolvin ja vähän tinaa.

Jos pelkää staattisen sähkön aiheuttamia tuhoja piirilevylle niin voi hankkia maadoitusrannekkeenkin joita jotkut tietokonekorjaajat käyttävät.

Konkkien vaihto on kevyttä puuhastelua verrattuna vaikkapa johonkin kannentiivisteen vaihtoon missä on paljon purettavaa, sylinterinkansi painaa jonkin verran poisnostettaessa jne.
Itsekin vaihtelin erääseen entiseen autoon ihan mielelläni kojetaulun kytkimiin palaneita pikkupolttimoita jotka hankin elektroniikkaliikkeestä. Hinta per poltin taisi olla jotain 50snt - 1e lukkaa kun merkkiliikkeessä olisivat nylkeneet jotain 20 euroa. Ainut että poltin piti näperrellä kiinni katkaisijassa kontaktin muodostavaan "jalkaosaan" minkä otin entisestä polttimosta.
Tuotti ihan mukavaa tyydytystä kun pimeänä olleet katkaisijoiden symbolivalot paloivat jälleen ja säästin merkittävästi rahaakin tekemällä vähän itse kevyttä ja helppoa työtä.
Valot kestivät koko auton loppuiän.

Sitä en kyllä ymmärrä jos autoissa käytetään tietokoneiden sisuskaluista tuttuja ohuita lattakaapeleita jotka joutuvat tärinälle ja suurille lämpötilanvaihteluille alttiiksi samalla kun pöytätietokone saa nauttia mukavista sisätiloista, läppäri nyt tietysti ehkä joutuu kovemmalle käytölle.
Tuossakin lattakaapeli hajonnut ja tuulilasinpyyhkijät jääneet jatkuvasti päälle eikä viiksikytkimen asento vaikuta enää mitään pyyhkijöiden toimintaan:
https://www.youtube.com/watch?v=XR3KdwJkUVo

Eiköhän tuo selviä esim. ADAC-tilastoista, missä tien varteen uupuneiden autojen sähköiset viat ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti. Kuka viitsii ostaa 10v. autoon merkkiliikkeestä enää n. 2000 € maksavaa piirikorttia, jos sitä ei saa korjautettua jossakin muualla.
Kyllä viimeiset kestävät autot on tehty 90-luvulla. Sen jälkeen on surkeat sähköhärpäkkeet pilanneet autojen tuotannon. Mutta vanhalla mekaniikalla toimivat museoikäiset autot raksuttavat edelleen .... jos eivät ole ruostuneet pois.

no.elecronique kirjoitti:

Eiköhän tuo selviä esim. ADAC-tilastoista, missä tien varteen uupuneiden autojen sähköiset viat ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti. Kuka viitsii ostaa 10v. autoon merkkiliikkeestä enää n. 2000 € maksavaa piirikorttia, jos sitä ei saa korjautettua jossakin muualla.
Kyllä viimeiset kestävät autot on tehty 90-luvulla. Sen jälkeen on surkeat sähköhärpäkkeet pilanneet autojen tuotannon. Mutta vanhalla mekaniikalla toimivat museoikäiset autot raksuttavat edelleen .... jos eivät ole ruostuneet pois.

Lue lisää

Edelleen, elektroniikan heikoin lenkki on kondensaattorit jotka saattavat pullistua tai vuotaa elektrolyyttiä piirilevylle. Konkat ovat vaihdettavissa juotoskolvin kanssa ja jos elektrolyytti on tuhonnut hieman piirilevyn "johtimia" (traces), sekin on korjattavissa.
Korjataanhan esim. vanhoja tietokoneitakin, tuossa vanha kunnon 80-luvun Commodore 128 fiksattavana, vikadiagnoosissa ja piirilevyn korroosiovaurioituneiden johdinten korjauksessa:
https://www.youtube.com/watch?v=wLp6bzG9exk