putoamisen pelko...

se on totta, että kokematon ratsastaja luonnollisesti putoaa helpommin kuin kokenut ja siitä ei pääse mihinkään, että hevoselle on luontaista "paeta", kun se pelästyy. myös jännittynyt ratsastaja siirtää hermostuneisuuttaan hevoseen. paras keino olisi pitää heppa töissä, eli keskittyneenä siihen mitä siltä pyydät. islanninhevoset on myös tässä tapauksessa ehkä varmempia, tietty yksilöllistä, mutta eivät ehkä hötkyile niin helposti ainakaan kentällä kuin isot hevoset, vaikka toki vauhtiakin niistä löytyy...

Olen ratsastanut 1-3 kertaa vkossa vasta reilut puolivuotta ja putosin hiljattain ekan kerran laukannostossa ympyrällä kun hevonen ei sietänyt liian lähelle tullutta tallikaveriaan ja teki pari sivuttaisliikettä ja nykäsi multa ohjat.
Mua sattu tosi paljon alaselkään ja lonkkaan niin etten hetkeen voinut nousta ylös enkä liikkua koska kipu oli niin kova. Lääkäriin en mennyt ja jätin yhden tunnin nyt väliin kun en ole vieläkään parantunut (reilut vko kulunut).
Muakin on alkanut nyt vähän pelottaa et jos ja kun taas putoan niin sattuuko yhtä paljon vaiko kenties enemmän jne. Mutta aion silti jatkaa ratsastusta ja voishan sitä hommata turvaliivinkin kypärän seuraksi:)

Aloitin ratsastuksen tosi skidinä. Harrastin ratsastuskoulussa. Olin about 12-vuotias, kun putosin ekan kerran ja aika pahasti, suoraan naamalleni. Sen jälkeen aloin pelkäämään ratsastamista ihan hysteerisesti. Istuin selässä ja jännitin koko ajan, että koska tää taas pillastuu. Kunnes yhtenä päivänä en enää kestänyt sitä stressiä, hyppäsin selästä alas ja vakuutin lopettavani koko harrastuksen saman tien. Itkin päätöstäni pitkään, ja kaduin. Mutta minkäs tein, kun pelkäsin niin, että melkein housuuni paskoin!?

Parin vuoden kuluttua äitini - hänkin heppahöperö - osti meille oman hevosen. Siitä sitten aloitin harrastukseni uudestaan. Sisua siinä tarvittiin, ja motivaatiota. Rakastin hevosia ja halusin oppia. Halusin voittaa pelkoni.

Ajan kuluessa onnistuin tavoitteessani. Siihen tarvittiin paljon kärsivällisyyttä, ratsastusta, hoitamista, opiskelua, sisua, rauhallisuutta ja huumorintajua. Takapakkejakin tuli silloin tällöin. Aina, kun putosin taas pahasti, tuntui siltä, kuin maailmani olisi romahtanut. Mutta joka kerta kuitenkin kiipesin takaisin hevosen selkään. Pikku hiljaa opin hallitsemaan hevosta. Kävin valmennuksissa, opettelin hyppäämään esteitä, maastoilin paljon, hoidin hevostani huolella, tutustuin hevosen maailmaan; opin ymmärtämään tuota suurta hölmöä pakoeläintä.

Ajan ja kokemusten myötä itseluottamukseni kasvoi. Tänä päivänä olen suhteellisen taitava ratsastaja (kukaanhan ei ole koskaan "valmis" tämän harrastuksen parissa) ja osaan käsitellä hevosia (niin kuin myös muita elukoita). Hallitsen tilanteen. Ratsastan paljon ja kilpailen esteratsastuksessa. Olen suuressa kiitollisuudenvelassa äidilleni siitä, että hän antoi minulle mahdollisuuden jatkaa tämän jalon lajin parissa. Sillä hevoset ovat antaneet minulle niin paljon hyvää. :)

Viestini kaikille on siis: Älkää luovuttako! Elämä ei oo iisiä. Eläminen on vaikea taitolaji. Ratsastaminen on myös taitolaji, jonka kyllä oppii, jos on valmis tekemään sen eteen töitä. Minä tein hitosti duunia, enkä kadu sekuntiakaan.

Ja kun pelottaa, niin sitten pelottaa, eikä se ole mikään häpeämisen asia. Se täytyy vain sanoa ääneen ratsastuksenopettajallekin. Kun pelottaa, silloin otetaan muutama askel taaksepäin, ja jatketaan taas, kun siltä tuntuu. Niin yksinkertaista se on!

Tsemppiä kaikille heppahöperöille!

Kaikki putoaa joskus hevosen selästä, sitä ei kannata pelätä. Ymmärettävää pelko silti on. Paljon kuitenki menettää jos lopettaa ratsastuksen, kuten ittekkin aattelet. Miksi siis lopettaa ratsastus? Yritä kerätä kaikki rohkeutes ja mee ratsastaa kilteillä heposilla. :) Jos putoaa niin heti takas selkää vaa ettei pelko kasva ja ota valtaa.
Juu on sitä on tullu pudottua monen monta kertaa. Eikä mitään kummempaa oo ikinä tapahtunu. En myöskää tunne ketää joka ois pudonnu pahasti. En sano etteikö jotai vois tapahtuu, mut mun mielest niist ei kannata huolehtii etukäteen niin paljon. Kun putosin estetunnilla, silloin tuli paikat kipeiks hieman, mut mitää kummempaa ei oo sattunu. Ekan kerran putosin alkeisleirillä pienen gotlannin russ-ponin selästä ja heti vaan takas selkää. Sen jälkeen oon pudonnu useestikkin, se "kuuluu" ratsastukseen ;). Oon pudonnu esim. ihan käynnistäkin ex-hoitsultani kun ratsastin vahingos liian matalan narun ali ja sit se naru vetäs mut alas. Sen jälkeen nauratti kyl. Mitä erilaisimmissa tilanteissa on tullu pudottua, ja niistä oppii! Ikinä ei kannata luovuttaa yrittämistä! Aina kun putoaa niin todellakin takas selkään heti vaan! :)Tsemppiä ja rohkeutta sulle!!! Hevoset on aivan ihania eläimiä, maailman ihanimpia sellaisia!!! :)

Onkin jo tasan 20 vuotta siitä, kun menin lapsosena ponialkeiskurssille. Joskus kurssin puolivälissä tipuin sitten ratsuni selästä, kun se yllättäen pillastui ja lähti laukkaan. Ja se oli sitäpaitsi tallin isoin hevonen eikä poni. Pahemmin ei käynyt, sormi vain hiukan vääntyi. Hammasta purren kävin kurssin loppuun, vaikka pelkäsinkin putoamista. Jatkokurssille, jossa laukka olisi opeteltu, en kuitenkaan uskaltanut mennä. Se oli suuri suruni pitkään, sillä rakastin yhä hevosia. Vähän auttoi, että sain kesälomalla hoitaa ravureita. Nyt aikuisena haaveilen ratsastamisesta issikoilla - nehän ovat pienehköjä ja varmajalkaisia. Ehkä joskus vielä...

...ilman tuskaa et saavuta mitään. Putoaminen kuuluu jokaisen ratsastajan elämään, itse olen tippunut noin 5 kertaa hevosen selästä 11 vuoden aikana. 4 ensimmäisellä kerralla olin vain säikähtänyt, ja sitten kaaduin hevosen kanssa. Hevoselta petti etujalka tai molemmat ja lensin hevosen kanssa komeasti. Onneksi pari metriä kauemmas. Pahempaa ei sattunut, reisi revähti ja siinä oli sitten pari viikkoa valtava mustelma ja oli arka.

Siis 4 tippumista 5:stä on ollut muuta niin ettei mitään hätää ole ollut. Kaverini on kaatunut hevosen kanssa ja jäänyt alle, mutta en kyllä muista että järkyttävämpää olisi siinäkään tapahtunut. Joku paikka jalasta taisi murtua. Kun muistaa pitää kypärän päässä ja joissain tapauksissa turvaliivin päällä, ei kummempia tapahdu. Hevosen kanssa kaatuminen normaalilla tunnilla on harvinaista.

Varmuutta tulee lisää vuosien lisääntyessä. Kun vaan opit miten säikähtänyt hevonen saadaan rauhalliseksi, ei mitään hätää. En jaksa edes laskea, montako kertaa on hevonen lähtenyt viemään. Tärkeintä olisi itse pysyä rentona eikä jännittää, hevonen aistii ja tuntee sen heti.

kun minä tipuin ekan kerran minä pelästyin, mutta nousin silti selkään, jos tiput mene heti hevosen selkään ennen kuin sinulle.... tulee pelko. se on semmoinen juttu että siitä ei helpolla pääse eroon. no rupesin itkemään ja sattui peppuun, en oikein pystynyt istumaan seuraavana päivänä koulussa. sinuna minä menisin ratsastustunnille!

T:jantsku

"putosin" ekan kerran 6-vuotiaana ensimmäisellä leirilläni kun ope huomasi että heppani oli aikeissa rueta piehtaroimaan ja hän käski minun hypätä alas selästä. Heppa oli kookas varmaan 157 ja minua hirvitti. Hyppäsin ja rupesin säikähdyksestä itkemään ja sitten ope otti minut syliin :)En saanut kuitenkaan kammoa. Siitä tuli vieläpä lempihevoseni.

Sitten tipuin seuraavan kerran 10-vuotiaana isosiskoni vuokrapollen selästä. Olin sen ja isosiskoni kaverin kanssa metsätiellä ratsastamassa kun hän ehdotti että laukkaisimme vähän. Vasta eilen olin silloin laukannut ekan kerran. No, siinä kauniilla polulla me kiidimme, kun yhtäkkiä ratsuni kompastui kiveen ja lensin kuin leppäkeihäs. Oli onni ettei pääni osunu muutaman sentin päässä olleeseen isoon kiveen. Kaikki pimeni yhtäkkiä.Varmaan pyörryin kun en tajunnut vähään aikaan mitään kun heräsin.. Siitä sain laukkapelon. En kertonut siitä kellekkään, mutta onneksi en lopettanut ratsastusta. Voitin pelon kaikessa hiljaisuudessa 11-vuotiaana kesäleirillä.. se oli ihanaa. Vanhan islanninhevostamman keinuvaan laukkaan saatoin luottaa ja annoin sen mennä. Se tapahtui eräänä hämärtyvänä iltana aukealla peltotiellä. Upea leirimuisto ;D

Mun pahin putoomine o se ku olin aika alottelija viel ja allani oli vaikee puolveritamma joka oli entine este hevone.Mul oli liian löysät ohjat joten se pysty tekee jäynää ja siit se alko.Se ravisteli niin järky lujaa ittees et tipuin kaulal ja siit sit jalkoihi.Nenä murtu ja tuli lievä aivotärähdys.Ei mitää sen pahempaa.Sellasseet hevoset jotka säikähtää herkästi, ei ol tuntihevoseks sopivii.Joten mun mielest sun pitäs vaihtaa tallii.Ja niin vähä kuolee vuodes hevosen kans sattuneisii onnettomuuksii et ei sun tartte ainakaa sitä pelät.Jatka harrastustas.Se on paras lääke.

Mä aloin pelätä putoamista silloin kun mun isä putosi suokin selästä laukassa. Se oli osittain mun vika koska hevoset alko kisailla, enkä mä älynny kun ope käski hiljentää. Sit ku mä näin isäni lentävän maahan selälleen, tuli itsellekki kammo.
En tunnustanu sitä kellekkää, vaa jatkoin harrastusta kuin mitään ei olisi tapahtunut. Olin tietysti pudonnut ennen isäni putoamista, mutta vain kerran settikseltä lumihankeen.
Kun sitten aloin ratsastamaan tallilla jolta sai lainata turvaliivejä (käytin niitä, tietenkin) putosin estetunnilla, mutta yllätyin koska se ei sattunutkaan, pekästään säikähdin. En enää pelkää putoamista, koska tiedän nyt, että ei se välttämättä satu.

Älä vain lopeta ihanaa harrastusta vain siksi, että pelkäät pudota!

putosin ekan kerran niin että jäin roikkumaan jalustimeen koska olin niin pieni vielä sillon että jalka meni jalustimesta läpi. monet kerrat olen pudonnut esteen päälle, muutaman kerran maastossa, kentän aidan päälle...maneesissa, kentällä, tarhassa...vähän jokapaikassa joka säällä ja joka paikkaan. eikä se ole siitä kummosemmaks menny...viime aikoina en ole pudonnut niin paljoa. kyllä sitä oppii ennakoimaan vähän että mihin suuntaan hevonen aikoo väistää ja hypähtää jos pelästyy ja jos kieltää esteelle miten siellä pysyy ylhäällä selässä...

Mä oon ite pudonnu vain 3 kertaa mutta mulle ei oo käyny mitään. Ekan kerran ku tipuin nii säikähin vähä ja en heti ois uskaltanu mennä pellolle ratsastaan koska silloin tipuin siellä. Kuitenki sitä ei sitte enää ajatellu ja mäki uskallan taas ratsastaa pellolla :D. Siitä on kyllä jo aikaa...:D

mä oon ratsastanu yli 6 vuotta. ihmettelin ku en ikinä tippunu vaikka millaisissa pukkilaukoissa ym olin :--d nyt noin kuukausi sitten tipuin ensimmäisen kerran. kyllä se vähän selkään koski, kun tallin isoin hevonen oli kyseessä niin pitkä matka alas. mutta en epäröinyt ollenkaan takaisin selkään nousua, suoraan vaan ylös ja selkään : ) sitähän aina sanotaan, että sitten kun on tippunut 100 kertaa niin on vasta hyvä ratsastaja ; ) joten pitkä on matka mulla ainaki hyväks ratsastajaks :p itse en oikeestaan missään välissä sitä tippumista niinkään pelännyt.

Ratsastin lapsena/teininä vuosia ja putosin vähän väliä, yht. ehkä parikymmentä kertaa vuosien saatossa. Nyt aikuisena ratsastuksen uudelleen aloittaneena muutama vuosi sitten olen pudonnut muutaman kerran. Todella pahasti ei ole koskaan käynyt. Mitä nyt kerran tuli aivotärähdys (kypärä oli) ja kerran revähti reisilihas, kun hevonen kaatui maastossa ja lensin lumihankeen (aikuisena).

Terve varovaisuus on, mutta pahempia pelkotiloja ei ole jäänyt. Kaikissa lajeissa on riskinsä (nimimerkillä myös pyörä/autokolarissa ollut).

putoamista ei kannata pelätä, yleensä ei käy mitään jos on kypärä ja turvaliivi messissä :)

ite laskin tippumisiani kolmeenkymmeneen asti (olin ratsastanut n. 2v, kun tuli täyteen) ja sitten kyllästyin. oon ratsastusurani aikana tippunut takuulla yli sata kertaa (varmaan reippaasti enemmänkin), jonkun tunnin aikana yli kymmenenkin kertaa. aina ollaan kavereiden (ja opettajan) kanssa naurettu :D ja aina takasin selkään vain. en oo ikinä pelännyt enkä edes harkinnut pelkääväni yhtään hevosta.

parhaiten muistan varmaan kerrat, kun yks iso hevonen juoksi yli (jäi siisti kavionjälki keskelle selkää :D), pari kertaa olen kaatunut hevosen kanssa hankeen, kerran ratsastin takaperin ilman satulaa ja poni pukitti kolme kertaa alas ja yhdessä vaiheessa pienenä lapsosena ratsastin shettiksellä, joka osasi kesken laukan käydä piehtaroimaan :)

yleensä mitä useammin tippuu, sen enemmän naurattaa. jatka ihmeessä ratsastusta, itekin olen vielä hengissä (ei ees yhtään murtunutta luuta 8 vuoden aikana...)

Itse en ole käynyt alkeiskurssia ollenkaan, vaan opettelin lähitienoon yksityisillä ratsastamaan. alkuaikoina putosin ex-ravurin selästä sen riistäydyttyä käsistä ja putosin sen jalkoihin. se ei kuitenkaan tallonut minua, vaikka hyvin lähellä oli. henki tosin salpaantui ja olin pienoisessa shokissa tapahtuneen jälkeen, mutta kyllähän siitä toipui.
samaisessa paikassa ratsastin ex-ravuri oriilla, kun olin jo muutaman vuoden ratsastellut. se oli aika kuumana jo heti alusta, ja se puri kuolaimeen kiinni, heitti muutaman pukin ja putosin sen kaulalle istumaan.. sen jälkeen töyssähdin alas ja ilmat meni pihalle. kumma kyllä, heti kun sain henkeä, rupesin vain nauramaan, vaikka hevonen oli tietenkin vaarassa sotkeutua ohjiin.. nousin sen jälkeen uudestaan sen satulaan ja ratsastin pienempää uraa ja taivuttelin, ja siitähän se rauhoittui. olen kuitenkin hieman pelännyt sitä hevosta aina, ja joka kerta ennen sillä ratsastamista minua on jänskättänyt.
viitisen vuotta on tullut hevosen selässä keikuttua, ja tähän mennessä putoamisia on n. 18. kertaakaan en ole loukkaantunut, eikä ole ihme kyllä tullut käsi- ja jalkakipua kummempia haavereita. monesti putoaminen on ollut lähinnä huvittava tilanne, eikä hevosillekkaan ole sattunut mitään, onneksi, vaikka pari kertaa ovat pyyhältäneet kentältä säikyttelemään ihmisiä.
vaikka tän keskustelun alottaja onkin jo 05 kirjottanu, niin ainakin muille putoamista pelkääville voi sitten kirjottaa.. kannustan vain nousemaan satulaan ja pysymään rohkeana ja luottamaan itseensä. peloista kannattaa puhua ja pyytää apua ja tukea. loppujen lopuksi kauhean vakavia onnettomuuksia sattuu harvoin. pelon syitä kannattaa miettiä, ja pohtia, ovatko ne edes aiheellisia. pelkohan on vain meidän puolustusmekanismi :D tsemppiä vaan kaikille jotka pelkää putoamista.. itse en ole tätä erikoisemmin tuntenut, mitä nyt joskus vähän jänskättänyt, kun menee villimmällä hevosella.

Olen pudonnut tasan kaksi kertaa, kahden vuoden ratsastuskokemukseni aikana. Ensimmäisen kerran tipuin kun tulimme maastosta ja kaikki hevoset & ponit säikähtivät ja lähtivät kiitolaukkaan, mutta minä olin ainut, joka tipuin. Ei minulle kuitenkaan jäänyt traumoja, koska en itse periaatteessa aiheuttanut tippumistani. Toisen kerran tipuin, kun laukkasin ilman satulaa. Minä vain aloin valumaan pois ponin hselästä ja PLÄJÄHDIN maahan vatsalleni. Aloin heti kikattaa, kun olin tippunut, ja kikatusta yllytti vielä se, kun opettaja tuli pyunttaamaan minua ponin selkään ja hänellä oli pulla kädessä ja poni koetti saada sitä.

Omalle putoamiselle on siis helppo nauraa! Lisäksi minulla oli kummallakin kerralla turvaliivi ja kypärä (tietysti!). Kaiken lisäksi olen kummatkin kerrat tippunut samalta ponilta. Tämä kyseinen poni oli (ja on edelleen) lempiponini ja valitettavasti kuoli 15.6. umpisuolenpuhkeamaan. :'(

P.S. Ponin nimi oli Skipi, lempinimi Kipi, ja se asusti Jetan Tallilla Haavistossa. Jos itse käyt sillä tallilla, niin olisi kiva, jos laittaisit viestiä vaikka s-postiini [email protected] 'iin!

P.P.S. Jos vielä kiinnostaa, niin olen vuosimallia -97! =)

VOI OLLA ETTÄ TALLISI(JOSSA KÄYT) ON VAAN TOOSI HERMO HEPPOJA! (EI SIT PAHALLA) MUT JOS ET OLE VIEL TIPPUNUT...MIKS LOPETAT. OLE TYYNI NIIN HEPPASKIN ON! ;) ... HYVIN SANOTTU! VAIK PÄÄ LÄHTIS IRTI NIIN EI SE HAITTAA! TIEKKÖ MIKS SE EI HAITTAA? NO KOSKA SELLASTA EI OLE IKINÄ TAPAHTUNUT RATSASTUKSESSA? VAI ONKO? EIKÄ HEPPA SUA "TALLO" SILLOIN KUN SÄ OLET MAASSA SE KUVITTELEE SUT VARSAKS EIKÄ HEVONEN VARSAA TALLO! KOKEMUSTA ON! "OLIN TUNNILLA KUNNES HEPPA HEITTI MINUT SELÄSTÄ SE PILLASTU MUTTA VÄLTTI MINUA!" SE EI SUA TAPA! KURIA SUN PITÄÄ NIILLE ANTAA! OLE ROHKEA! ;9

Ensin kun aloitin ratsastuksen, pelotti hirveästi, että milloin se päivä koittaa, kun vielä tipun ja loukkaan itseni. Ja se päivä tuli, mutta en loukannut itseäni. Menin suomenhevosella, joka oli melko villi ja säikky. Tiesin että jotain tapahtuisi. No, nostin laukan ja hevonen säikähti maneesin oven ääntä ja pukitteli siinä hetken. Juuri kun olin melkein saanut itseni ylös hevosen kaulalta, hevonen veti pukin ja sitten minä olinkin jo kuperkeikalla lentänyt maahan. :D Eikä sattunut yhtään! Myöhemmin vaan kavereiden kanssa naurettiin tapahtumista :D

Olen ollut samassa tilanteessa. Lopetin myös koska pelko oli liian suuri. Mutta nyt olen aloittanut uudelleen. Jos haluat lukea enemmän pelostani. lue blogistani: http://emilia.omablogi.com/Ensimmainen-blogi-b1/Pelkoa-hevosen-selassa-b1-p1.htm

Hei! Olen käynyt varmaan 3 kuukautta sitten alkeiskurssin vesilahdenratsastuskoulussa. Tipuin kerran alkeiskurssin ajan. Tipuin siksi koska hevoseni yht äkkiä alkoi ravista laukkaamaan enkä olut ollenkaan varautunut. menin kuperkeikalla alas. Ei sattunut melkein ollenkaan. Tuli vain hiekkaa vaatteisiin. Lopputunnin muo talutettiin. Kannattaa vielä ratsastaa. Mullakin sitten tuli pieni pelko että ratsastanko mää. Varmaan siks monet tippuu alkeiskurssilla koska ei osaa vielä kunnolla hallita hevosta. Kannattaa sanoa ratsastuksen opettajalle että sulla on sellainen pelko ja se auttaa.Määkin rakastan hevosia yli kaiken!!! millään kestä olla ilman hevosia!!! Rakastan niitten tuoksuakin!

Toivon todella että jatkat ratsastusta ja iloitset elämästäsi!

Kannattaa jatkaa! =) Älä pelkää putoamista, ja jos satut putoamaan, rohkeasti vain takaisin hevosen selkään. Hevonen on saaliseläin, ja säikähtäessä on sen reaktiona pako.
Itse olen tippunut 11 kertaa, ja aina olen takaisin hevosen selkään kiivennyt.
Ensimmäinen tippumiskertani oli joskus silloin kun ensimmäisiä kertoja ratsastin kunnolla ilman taluttajaa, ja poni vain lähti yhtäkkiä laukkaan. Koska olin silloin vielä oikeastaan aloittelija ja en ollut laukannut ikinä, saati että olisin hallinnut ponia laukassa, tipuin.
Kaverillani murtui kerran käsi koska poni säikähti (ihan aiheesta, koira ryntäsi kesken tunnin maneesiin ja kyseinen poni oli juuri silloin siinä oven kohdalla). Itselleni ei mitään vakavampaa ole ikinä käynyt =)

Tipuin kerran aika pahasti yheltä hevoselta :S mutta pelkoni katosi sen jälkeen kun olin ratsastanut pari vutta sen jälkeen ''pitkä aika pelon karkoittamiseen'' kannattaa pyytää hevostallilta mikäli se on mahdollista että saisin mennä jollain rauhallisella keskikokoisella ponilla jos sinua pelottaa kannattaa pyytämään ottaa sinut liinaan ja kokeilla paria eri askellajia vaikkapa käynnistä laukkaan ja sitten ilman käsiä näin saat tasapainoa ja itsevarmuutta ratsastukseesi jos tämä ei auta niin silloin kannattaa ottaa yksityis tunti ja mennä jollain todella rauhallisella konilla :)

Itse en tiedä mitä tekisin tämän asian kanssa. olen täysi-ikäinen ihminen. hevostenkanssa ollut lähes koko elämäni ja ratsastusta harrastanut reilu kymmenen vuotta. tässä kymmenen vuoden aikana olen tippunut olisikohan n. 15kertaa. nykyjään olen alkanut pelkäämään ratsastusta jonkinverran ja siitä itselle tulee aika huono fiilis. tämä kunnon pelko alkoi tuossa kaksivuotta sitten kun menin ratsastuskouluni isoimmailla hevosella ( säkä n.170 ) se tapahtui lopputunnista kun kaverini poni pelästyi jotain niin myös pelästyi oma hevosenikin se otti ensin kauheettoman sivuloikan jolloin olin jo tippua. yritin pysyä kyydissä tarraamalla hevosen kaulasta ja pysyinkin selässä vaikka en kaulasta juuri kiinni saanutkaan. lopputuloksena hevonen pelästyi vielä enemmän kun yritin ottaa tukea kaulasta ja siinä se nosti sitten valtavan laukan ja tipuin suoraan kylki edellä kentän aidan päälle. kipu oli jotain sanoinkuvaamatonta. lääkäriinhän siinä tuli lähtö jossa todettiin että kaikki toisenpuolen alimmat kylkiluut poikki. sen jälkeen menin kyllä vielä hevosen selkään vaikka luut olivat poikki. käyntiä pystyin menemään ja ihan hiukan ravia kevyessä istunnassa, mutta laukkaamaan en pystynyt. tämän jälkeen minulle on tullut ihan hirveä ratsastuspelko. yritän välttää aina ratsastuskoulujen uusimpia ja isoimpia hevosia koska tämä kenellä ratsastin oli tallin uusin ja isoin hevonen ( oli ollut ratsastuskoululla n. 5kk ajan.) nykyjään olen sellainen että jos huomaan että hevonen esim pelkää edesvähän jotain, alkaa vähänkin vaikuttamaan stressaantuneelta, vähän steppailee paikallaan, hiukankin kuumuu tai menee edes hiukankin liian lujaa niin vedän ihan jäykäksi säkkipussiksi.( alan nojaamaan hevosen selässä etukumaraan vähänkin kun pelkään mikä tietenkin pahentaa tilannetta tai sitten annan vaan periksi enkä uskalla kuin mennä käyntiä ja ravia, mutten laukata) joskus kyllä saatan laukkailla. ennenkin olin tosiaan monetkerrat tippunut mutta ikinä ei ollut mikään murtunut. korkeintaan tullut lievä aivotärähdys ja paikat hiukan jumissa tai kipeät. tuotakin tippumista ennen jostakerroin pelkäsin joskus hiukan mutta se ei kyllä ollut sellaista pelkoa ettenkö olisi vaikka uskaltanut laukata. nykyjään en enää paljon ratsastuskouluissa käy. ratsastan parin kaverini hevosia ( korkeudeltaan ne ovat n. 150cm ja 155cm. itse olen aikas pitkä n.175cm. mutta nyt tuli taaas uusiongelma eteen nimittäin aloin tuossahetkisitten ratsastamaan kaverini 5vuotista hevosta( säkä on varmaan n.150cm että ei ole korkea mutta muuten on kyllä massiivinen.) maastossa olen yksin senkanssa kolmekertaa käynyt ja ihan hyvin on mennyt. nyt kuitenkin senkanssa ei voi mennä maastoon koska siltä puuttuu kengät, jotenka joudun menemään senkanssa pellolla. omistaja kertoi minulle tässä vähänaikaa sitten että hevonen kokeilee aina uutta ratsastajaa pellolla. jos hevonen huomaa että ratsastaja edes hiukankin epäröi eikä ole päättäväinen niin se saattaa joko pukittaa ratsastajan alas tai lähtee kauheetonta vauhtia takaisin tallille. omistaja on kuulemma aina saanut sen kyllä pysäytettyä että ei ole ihan niin paljon kuumentunut. nyt sitten taas pelkään että hevonen lähtee multa lapasesta ja tipun pahasti tai pukittaa mut alas koska kummiskin vähän epäröin. mutta en halua tällä hevosella ratsastusta lopettaa koska mulla ei ole tällähetkellä varaa ratsastuskoulujen tunteihin. ja se tässä on vielä huonojuttu että en omista turvaliiviä :// mulla on myös montakertaa käynyt niin että kun olen tippunut, vaikka mua ei ole edes välttämättä paljookaan sattunut niin olen alkanut itkemään/ ollut vedet ihan silmillä, ilmeisestikin sen takia koska olen pelästynyt tilannetta niin paljon. (minulla on usein paniikkihäiriöitä ja on myös siihen lääkitys) . tää stoori oli kyl aikas pitkä, mut olis kyl kiva saada joltain vinkkejä ja jos joku voisi kertoa onko ollut samanlaisia kokemuksia? ratsastus on mulle tärkeä myöskin hyvin pelokas harrastus mitä en siltikään haluisi koskaan lopettaa. :(

Mä kun tipuin ekan kerran semmoselta jätti hevoselta, niin en uskaltanut enää ratsastaa sillä ennenkuin päätin uskaltavani. Mutta ajattele vaan "Ja mähän en täältä tipu vaikka mikä olis!!" Niin kyllä se siitä. Yksi kaverini tippui pahasti hepalta kun se pukitti. Se lens kentällä aidan ali ja vieri semmosta kivikkoa alas ambulanssi tuli hakemaan, mutta onneksi ei tullut kuin aivotärähdys ja hiukan kaula turposi mutta hänen selkä olisi varmaan katkennut jos hänellä ei olisi ollut turvaliiviä. Kannatan turvaliivin käyttöä niin ei pahasti käy!

En oo koskaan pelännyt ratsastamista. Oon harrastanut sitä 9 vuotta. Mutta olin vähän aikaa sitten valmennuksessa uudella hevosellani. en oo koskaan pelännyt niin paljon. Hevonen villiintyi joka ikinen kerta esteen jälkeen,pukitteli, laukkasi,vedin täysiä ohjista muttei se reagoinut mitenkään. Kukaan hevonen ei ole koskaan ollut minulle niin vaikea.

Teki mieli luovuttaa.antaa olla. Lopettaa koko harrastus. estevalmennus, ja hevonen on ihan hullu. Äiti ja hevosen toinen omistaja "pakottaa" hyppäämään. Olen nin kiitollinen,että he odottavat minun hyppäävän hevosella.

Nykypäivänä en luovuttanut. sama hevonen,sama ratsastaja. edelleen hevoseni saa kohtauksia esteiden jälkeen,mutta opin elämänää sen kanssa. Ensimmäinen ponini oli niin kiltti,ettei koskaan olisi tehnyt tätä. siksi olin niin shokissa kun uusi hevonen teki näin.

MUISTAKAA TÄMÄ TE PELKÄÄJÄT:

vaikka kuinka veettäisi, pelottaisi, ottais päähän ja kaikkee muuta, älkää luovuttako.
Kyllä te vielä nousette huipulle,tai ainakin jatkatte kiipeämistä. joskus pitää pudota, niin kiipeämiseltä kuin hevosen selästäkin,mutta se vain kuuluu elämään.se kuuluu ratsastajan elämään. toivon ettei kukaan lopettaisi ratsastusta tippumisen tai pelon takia. Kannattaa vain mennä uudestaan ja uudestaan. minulle meinasi käydä niin,mutta onneksi en luovuttanut.se olisi ollut elämäni suurin virhe.

se ei ole yleistä että alkeiskurssilla tiputtais!! Kannattasi tallia vaihtaa oikeasti!Siellä tallilla missä minä käyn on rauhalliset hevoset (en koskaan pelkää et putoon paitsi ekan kerran ravissa ja kun tein maailmanympärysmatkan)Yks hevonen siitä tallista vähän säpsähti kun lunta tippui muttei muuten.

Mä tipuin tässä vasta yhden hevosen selästä alkukäyntien aikana. En hallinnut sitä ollenkaan enkä kerinnyt sanoa siitä opettajallekkaan. No ajauduin sitten yhden suuremman hevosen takapäähän kiinni ja tietenkin juuri perimmäiseen nurkkaan. Pyysin kaveria väistämään, etten törmää häneen, koska en saanut ratsastettua hevosta kunnolla. Se oli herkkä etupäästä ja silleen. No sitte tietenki rupes pelottaa ihan sairaasti ja se tarttu hevoseen. Mulla oli tietenki pitkät ohjat, koska alkukäynnit oli vielä kesken. Sit tää hevonen päättää yht'äkkii lähtee hirveetä ravia toiseen päähän, ja heittää parit pukit keskellä ja siirtyy laukkaan. Pari muutaki hevosta meinas lähtee samaan, mutta saivat pidettyä niin kuitenkin, että toinen nousi _vaan_ pystyyn, ja ratsastaja tietenkin kiljaisi. Aattelin vaan, että nyt mä tipun, nyt mä tipun, en ees yrittäny pysytellä selässä, koska ei ois ollut mitään mahdollisuuksia, ja sit kulmassa jalustimet vilahti silmissä ja makasin maassa ja hevonen oli ilmeisesti kompastua jalkoihini. Se ei sattunut sillä tavalla yhtään, missään ei tuntunut mitään, tömähdin vaan maahan, kaveri luuli, että oli käynyt pahemmin, kun semmonen jysäys kuulunut, mutta ei, missään ei tuntunut miltään. Henkisesti kyllä. Olen aina ollut epävarma tekemisistäni ja nyt sain lisää aihetta epävarmuuteen. Pyysin taluttajan lopputunniksi, ei siksi, että pelkäsin, vaan siksi, etten saanut hallittua hevosta, edelleenkään. Ravasin ja silleen ja menin senkin tapauksen jälkeen parin viikon päästä tunnille, ja uskottelin itselleni, että jatketaan vain. Olen kertonut tapahtuneesta opettajalleni, sillä silloin tippuessani, meillä oli sijainen. Eipä se ollut niin yksinkertaista jatkaa. Eräällä kerralla menin ihan normaalisti tallille, ja sain juuri sen hevosen ratsastettavaksi, joka oli noussut pystyyn tippumiseni aikana. Yritin mennä harjaamaan sitä, mutten mitenkään saanut itseäni karsinaan saakka, kunnes kaverini tuli auttamaan. En siis häpeä tunnustaa, että pelkään, sillä suvustamme on kaksi miestä kuollut hevosen potkuista... Kaveri lähti viemään hevosen loimea pois ja jätti minut yksin. Lähdin karsinasta ja pelasin aikaa etsimällä harjapakkia. Päästessäni satulahuoneeseen, ensimmäiset kyyneleet vierähtivät poskilleni. Menin katselemaan kun kaverini valmistelivat hevosiaan tunnille. Katselin, katselin ja katselin. En hoitanut omaa hevostani. Itkin, itkin ja itkin. Kunnes opettajamme tuli, hän käski pitää kiirettä ja pian muut jo lähtivätkin maneesiin. Siinä vaiheessa iski paniikki, en ollut tehnyt juuri mitään, muutama harjan veto vain, siinä kaikki. Tunninpitäjä tuli sitten kysymään sainko laitettua hevosen. En saanut sanotuksi mitään, hän ymmärsi, että jännitin vieläkin tippumista ja tuli kanssani laittamaan hevosen valmiiksi. Ratsastaessa kaikki meni hyvin. En siis tiedä mitä pelkään, mutta ahdistun aina, kun minun täytyisi laittaa hevoseni tunnille... Nyt olen menossa kolmanennen kerran tunnille tippumiseni jälkeen, ja tänään sanoin äidilleni, että minua pelottaa ihan sairaasti mennä ratsastamaan. Haluan jatkaa, en tiedä mitä pelkään ja minua ahdistaa heti kun ajattelenkin hevosia, siinäpä pulma... Mitä kannattaisi tehdä ? Tippumiseni ei ollut siis mitenkään paha, ainakaan mielestäni ja se oli ns. ensimmäinen "oikea" tippumiseni, muulloin olen tippunut vain shettiksen selästä lumikinokseen.

Hei!

Kuulostaa nyt hieman siltä, että kohdallesi on sattunut huonoa tuuria. Joko olosuhteet eivät vain ole olleet puolellasi tai sitten valitsemasi talli ei ole paras mahdollinen alkeiden opetteluun. Yleensä alkeiskurssille valitaan rauhallisia, jos mahdollista niin pomminvarmoja-tätikuljettimia, hevosia. Mikäli käymälläsi tallilla ei tällaisia ole niin kehoitan kokeilemaan jotain kilpailevaa yritystä. Jos alkeisratsuiksi sopivia hevosia tallilta löytyy niin kehoitan kääntymään opettajan puoleen ja kertomaan pelostasi, jotta saisit rauhallisen ja turvallisen ratsun.

Kannattaa toki pitää mielessä, että putoamisetkin kuuluvat lajiin eikä niiltä millään varotoimenpiteillä voi täysin välttyä. Tämän vuoksi on tärkeätä käyttää aina turvakypärää ja mielellään myös turvaliiviä. Sopivan ratsun valinta on myös oleellista. Hienot, ja herkät, kilpahevoset kun harvoin soveltuvat alkeisratsastukseen.

Itse olen pudonnut melkoisen monta kertaa lähes 20 vuotta kestäneen harrastajaurani aikana. Kuten moni muukin vastaaja, olen huomannut, että nuorempana putoamisista selvisi yleensä pelkällä hiekkojen kopistelulla. Nykyisin kun elopainoa on jo kertynyt enemmälti ja rektiot hidastuneet, niin tuppaa tulemaan kovempia kolhuja. Itse olen onneksi säästynyt vakavammilta vammoilta. Toki mustelmia, pikkunirhaumia ja eriasteisia kolotuksia on tullut. Yleisesti ottaen ratsastus on kuitenkin melko turvallinen laji. Varsinkin kun pitää sen kuuluisan järjen mukana, eikä lähde liiaksi urheilemaan.

Toivon, että löydät itsellesi sopivan tallin, jolla voit turvallisin mielin jatkaa tätä hienoa harrastusta!

Mua pelottaa tippuu hevosen seläst. ei aikasemmi mut nyt ihan lähi viikkoina sealkoi. olin tallilla tunti oli myähässä ja hevoseni jolla piti mennä ratsastaa oli vähän "kierroksilla" (oli just tullu maastosta) Tunnilla en tippunut mutta siskoni tippu onneks sit ei sattunut. Menen aina tällä hevosella joka kävi kierroksilla ja se oli tunnillakin tosi "jännän" olonen muutenkin. haluisin päästä jännityksestä koska tuntuu et meen paniikkiin selässä sillon kun hevonen lähtee vähänkin kovempaa. olen jo kerran tippunut pahasti maastossa (solisluu murtu) silti en pelkää maastossa ollenkaan vain kentällä ja maneesissa. mitävoisin tehdä kun pelkään et sattuu pahemmin esim. vammautuu. Olen ratsastanut 4v ja oon nyt 14v eikä ennen oo tälläst ollu.

Itse olen tippunut vain kerran nyt neljän vuoden aikana.

(Olin ratsastanut noin vuoden) Olin jäämässä pieneksi poneille (olin siis ponitunnilla) ja sanoin äitilleni että vaihdan hevos ryhmään vasta kun olen tippunut ensimäisen kerran, no sitä saatiin odottaa jonkun aikaa..kunnes meillä oli ensimmäinen ilmansatulaa tunti, yritin nostaa laukkaa ja poni hyppäsi sivuun..jolloin lensin sieltä. Tippumiseni oli täysin oma syyni enkä edes tajunnut että tipuin, koska olin niin nuori. Enkä edes ajatellut pelkoa, opettaja vain nosti minut takaisin selkään kuin mitää ei olisi tapahtunutkaan. Nykyään jännittää nousta hevosten selkään joilta olen meinannut tippua ja ovat säikkyjä. Mutten silti kammoa tippumista ja niinkuin kaikki kirjoittavat, takisin satulaan vaan oli tippuminen sitten oma virhe tai hevosen pillastuminen!!

"What doesn't kill you makes you stronger"

Olen ny t ratsastanut noin 7 vuotta ja tippunut useita kertoja.

Tosiaan kun tipuin ensimmäisiä kertoja, olin niin pieni että en tajunnut koko asiaa ja eikä siitä mitään pelkoja jäänyt kun heti nousin takaisin hevosen selkään. Ja se oli sellainen ihan perus tippuminen et laukattiin ympyrää ja hevonen kompastu ja minä lensin. Ja siinä pari vuotta oli tuommoisia pikku tippumisia useita joissa ei mitään sattunut . Mutta nyt kun olen tippunut ainakin mielestäni hieman "vakavammin" niin jäi pieniä pelkoja mutta ne on voitettu. Esim. putosin niin että hevonen säikähti jotakin ja lähti laukkaamaan kenttää ympäri ja vaikka kuinka yritin pysäyttää niin ei pysähtynyt ja lopulta hevonen hyppäsi portin yli ja juoksi suoraan jäiselle polulle joka menee alamäkeen ja siinä vaiheessa putosin ja satutin selkäni jonka seurauksena oli parin viikon tauko ratsastuksesta kun ei pystynyt ratsastamaan. Mutta nousin kuitenkin takaisin satulaan ja olihan se ensimmäisillä kerroilla hieman pelottavaa mutta kun menin muutamia viikkoja niin pelko katosi.

Noin puoli vuotta tämän jälkeen putosin uudestaan. Tällä kertaa tölttäilin ympyrällä ja hevonen säikähti jotakin ja lähtikin eri suuntaan kun minä oletin ja tasapaino petti ja hevonenlähti täyttä eteen päin ja minä jäin jalustimeen roikkumaan noin 20-30 metrin ajaksi. Siinä sitten sattukin vähän enemmän, vaikka mitään ei edes murtunut, mutta sain komean hokinreiän sääreen, kellertävän lilertävän jalan ja käden, jotka myös turvonneita, ja lukuisia naarmuja ja tietenkin riekaleiset vaatteet. Oli mun onneni että oli kengät auki koska olisin luultavasti muuten jäänyt roikkumaan ties kuinka pikäks aikaa jalustimeen mut kenkä lähti jalasta ni siinä sitten irtosin, ja onneks ei oolu kesä ja joku t-paita päällä meinaa olis ollu varmaan kädestä iho kivan riekaleina. Ja tiedän et jonkun mielestä noi ei kuulosta pahoilta vammoilta mut se sattu ihan sairaasti, meni ainakin 10 min ennen ku pääsin ees maasta ylös ja sit ku pääsin ni en meinannu pystyä kävelee ja olin ihan varma et jotain oli poikki mut onneks ei ollu. Ja ton jälkeen meni joku kolmisen viikkoo enne ku nousin takas hevosen selkään ja siinä meniki vähän kauemmin et pääsin peloista mut nykyään taas ratsastelen ihan normisti.

Että aina kun tippuu nii takas selkään vaan. Ja virheistä oppii, itse olen oppinut pitämään hevosen koko ajan kontrollissa että jos on vaikka vähän menevämpi hevonen niin ei välttämättä lähde käsistä niin helposti, ja olen enemmän "hereillä" hevosen selässä että jos vaikka säikähtää jotain niin ei heti tasapaino petä.

Ja vielä ihan tällei btw, oon ite issikkaratsastaja ja mua ärsyttää suunnattomasti ne isohevosratsastajat jotka luulee että issikat on jotain maailman kilteimpiä otuksia jotka puksuttaa kiltisti jonossa. Okei, on sellasiakin olemassa mutta kyllä on vähän luonteikkaampia tapauksia olemassa ihan niinku isohevospuolellakin. Eikä issikoitten ratsastaminenkaa aina käy sormia napsauttamalla niinku ei isohevostenkaan. Hevosia ne issikat on siinä missä muutkin mutta niillä vaan on töltti ja joillain passi.

Suosittelen, että puhuisisit opettajasi kanssa pelosta, ja ottaisit vaikka yksityistunteja, jotta opettaja voisi keskittyä sinuun, ja pelkoosi. Itse pelkäsin yhtä Ninni ponia, joka ryösti minut yhdellä tunnillla ihan hirvittävän pahasti! Pukkeja, kiitolaukkaa säikkymisiä. Vannoin itselleni, että en enään ikinä nouse Ninnin selkään. Mutta voitin pelkoni. Sanoin itselleni, että kokeilen Ninniä vielä joku päivä ja niin en pelkää perjiaattteessa mennä sillä. Ja olen tippunut: 6krt, mutta säikähdyksellä on selvitty kaikki. Ku useenmiten selvitään säikähdyksellä (:

Heip! Toivon että joku lukee tämän, koska tää on hirveetä. Tipuin hevosen selästä, ja mursin olkapääni. Mulla oli ainakin 4 kuukautta ratsastustaukoa, ja se olkapää oli niin kipeä ettei voi kuvailla kuinka hirveeltä se tuntui. En joutunut leikkaukseen tms, mutta se oli järkyttävää. Nyt en kunnolla uskalla ratsastaa vaikka haluaisin koska pelkään että murran olkapääni uudestaan. Sen takia haluaisin vinkkejä miten voi tippua oikein. Ne olisi kyllä niin tarpeen. :)

Tipuin juuri leirillä! Se oli ensimmäinen kerta ja ei se ollut kamalaa! Hiekka vain lensi muuta en siinä ajatellut.... Ja nousin selkäänkin takaisin :) Kaverini putosi leirikisassa ja hän luuli putoamista paljon kamalemmaksi (se oli myös hänen ensimmäinen kerta) JOTEN SANON VAIN: ÄLKÄÄ AJATELKO PUTOAMISTA AJATELKAA ETTÄ PYSTYTTE SIIHEN MIHIN HALUATTE! KUN OITSE TIPUIN OLIN EPÄ TOIVOINEN KOSKA PONI OIKOI JA VENKUROI LAUKASSA MITEN SATTUU!

Olen harrastanut ratsastusta n. 4 vuotta ja olen tippunut 3 krt.
Toinen oli kaikkista pahin kerta, toiset olivat vain sellasia pikku tipahteluja, jotka eivät tuntuneet missään. Menin sillä toisella tippumis kerralla ilman satulaa issikalla. Se sai hepulin yhdestä kolauksesta lähti vetämään kentällä täyttä ja tulin täydessä vauhdissa alas häntäluu edellä. Kun olin maassa kaikki pimeni hetkeksi ja liukusin hiekassa muutaman metrin eteenpäin. Ajattelin että nyt tuli loppu, sattui niin sairaasti, ja niin sattus häntäluuhunkin, mutta.. eikun takaisin satulaan, tai no eihän satulaa ollutkaan..XD Hevonenkin ihmetteli, että mitä teen maassa. Ratsastusta ei kannata lopettaa tippumisien takia vaan jatkaa urheasti eteenpäin.

eka kertaa tipuin meiän tallin hevoselta... nostin laukan ja se läks hirmuisee kiitolaukkaa, sit se vähä hidasti ja alko menee ristilaukkaa.. tasapaino ei enää kestäny joten tipuin jääkökkäreitten päälle kyleltee, pää kolahti jääkokkareesee.. en enää nykyäänkää uskalla mennä kyseisellä ponilla.. alan melkee itkee jos joudun menee sillä...

hei! itse olen ollut ratsastus tallilla jossa oli hyvin inhottava ilma piiri, ja tunnilta jos tiputtiin niin kyllä ilkuttiin:( mutta kaiken aikaa yritin jaksaa tätä touhua kunnes tippuminen koitui itselleni ja päätin että enää en ikinä ratsasta vaikka kuinka ratsastusta rakastinkin

minullakin on pelkoa mutta aloita pienillä poneilla ja laukkaa sitten siirryt aina vaikka 5-15 cm isompaan hevoseen....

Itsekkin pelkäsin alussa hirmuisesti putoamista.. Menin vielä kaverin ex ravurilla(vähän koulutettu) jolla on hyvin pomppunen ravi,, oon yhteensä tähänmennessä pudonnut siltä ainakin 8kertaa. Joka kerralla nauroin tippumisen jälkeen :D parikertaa sattuki mut nauroin vaa :D se on jännä ku putoaa nii sitä ei sillee tajuakkaan ku on jo maassa :D sitte oon vaa kerran pudonnu tallin(jossa käyn) arabilta laukassa ilmansatulaa.. joskus mua vieläki pelottaa et tipunko vai enkö.. mut en oo pitkää aikaa tippunu vaikka heppa on säikähtänyt tai ryöstänyt.

Moi! Mä oon ratsastanu puolvuotta mut en silti uskalla laukata!!!

Kaverini tippui hevosen selästä viime talvena ja siltä murtu solisluu (kädessä oleva luu) ja muutama sormi venähti. Silti se jatkaa ratsastusta koska sen käsi on jo parantunut. Joten vaikka tippuisi hevosen selästä, ei saa luovuttaa, vaan nousta selkään uudestaan ja uudestaan, vaikka ei juurikaan heti tippumishetkellä pystyisi. :)

en halua pelotella mutta mutta mutta tipuin eilen ja mursin ranteeni. tämmöstä sattuu mutta siitä huolimatta nousin vielä hepan selkään koska en halunnu luovuttaa . joo sattuhan se mut tällästä tapahtuu. se oli mun 13 ja pahin tippuminen huom! (en oo taika uskonen mut 13 tippuminen ''epäonnen numero'' aika hauska juttu) jokainen tippuu joskus mut älä välitä kaikki kyl järjestyy. mä nousin ja nousen aion tippua vielä uudestaan. en lannistu eikä sunkaan pitäs. (hevonen kylläkin säikähti ja olin ilman satulaa pukkikin tuli ja siks tipuin) enkä yleensä tipu toi oli 2. tippuminen tolla tallilla ja kyseessä oli ongelma poni.) ja tippumista voi aina harjotella talvisin ! ja muista kypärä ja turvaliivikin olis hyvä auttaa paljon ! mutta joka tipuumisen jälkeen tarkista kypärä koska jos siinä on särö niin se ei auta niin paljon seuraavalla kerralla ÄLÄ PELKÄÄ JA KUN 100 KERTAA OOT TIPPUNU NI ALAT OLLA AIKAS HYVÄ RATSASTAJA JOKAINEN TIPPUU JOSKUS JOS HARRASTUKSENA ON RATSASTUS!

Itte en oo koskaan tippunut, vaikka kaikki väittää että on miltei mahotonta.. Onhan mua yritetty miljoona kertaa tiputtaa ku hevonen pillastu tippuvasta lumesta ja nuista pelottavista äänistä.mutta mun kaverit on tippunu monta monta kertaa mutta selkään on aina noustu vaikka tippa linssissä ja ykski joka oli tippunu ja jatkanu oli saanu jonku hiusmurtuman käteen ja ei pystyny ratsastaa johonkin aikaa. On kerrankin ambulanssi kutsuttu hyppiksellä. Mutta näistä kaikki on jatkanu ja päässy yli pelkonsa, koska ei oo järkeä tuhlata aikaa pelkäämällä, ja myöhemmin tajuta että olipa tyhmää.

Oli jopa kerran tyttö (toiselta tallita, vanha kaveri), joka lens peiliä päin ja joutu sairaalaan tosi pitkäks ajaks, ja pysty vaan kysymään aikaa kahen päivän ajan. Mutta ku se parani ni se nous takas selkään, ilman pelkoa, ja tietty selvis :)

Pitää kuitenkin muistaa että ratsastus on kuulemma maailman toiseksi vaarallisin laji, joten on ihan normaalia pelätä. On sitä syytäkin..

Sun ei tarvitse pelätä putoamista, kannattaa ajatella jotain kivaa äkkiä huonojen ajatusten sijaan jos alkaa jännittää. Hevonen aistii pelon ja jännityksen joten se saattaa johtua silloin sustakin, jos se haluaa testata. Jos sulla käy niin, että meinaat pudota niskan yli niin kannattaa viimetingassa edes koittaa keikauttaa itsensä sivuun, näin teen itse koska tippuessani pelkään eniten sitä että putoan hevosen jalkoihin vaikka en siis tippumista pelkää.

Asia ei ole pakollisesti tietenkään aihe jonka takia lopettaa ratsastus, puhu vaikkapa opettajallesi että haluat rauhallisen hevosen koska pelkäät pahaa tapaturmaa. Opettaja varmasti kyllä ymmärtää.

Itse putosin ensimmäisen kerran kun mut pakotettiin menemään leirillä ekaa kertaa ilman satulaa ja mentiin jo ravia ekalla tunnilla, tipuin kolme kertaa mutta olen huomannut että refleksinä vetäydyn rennoksi ja katson paljon ympärilleni. Olen pärjännyt täpärissäkin tilanteissa tosi hyvin kun olen ennakoinut mitä pitää tehdä pudotessani, monesti olen mennyt juuri ja juuri esteen sekä kentän aidan ali kun olen tajunnut että menen rennoksi ja tekemään niin kuin kannattaa vaikka asioissa on sekunneista kiinni. Ikinä ei ole sattunut mitään vakavampaa, eniten on sattunut kun lensin seinään ja harja laatikon päälle kun kaverini liinotti yhtä tammaa tallin pihassa jossa ratsastin, kenttää siis ei ollut ja tamma latasi aika ison pukin mistä sitten lensin harjapakin päälle seinään.

jos sua kiinnostaa, ja on kysyttävää ni voin auttaa - [email protected] (:

Iite tipuin lesäkuun alus 2017 ku nostin laukan poni laski pään ja putosin sit samas kohtaa heti kierroksen jälkee nostin laukan hevonen pukitti ja putosin😂😂ja oon 11v mut mua ei pelottanu ku laukkasin ekaa kertaa semmosella 180cm korkeel puoli verisellä ja ei ollu ees liivii et tota joo mut ratsastan sil silti yhä koska 💖ja ne mun leiri tippumiset oli settikseltä et ei käyny kuinkaa😂enkä ollu muute ainoo joka tippu leirin aikana oli ainaki kaks muuta ku hepat juntturoi🐴❤😂😂

Ite oon 13 v tyttö oon ratsastanu ihan pienestä lähtien mutta aloin harrastamaan ratsastusta kunnolla 2 ja puon vuotta sitten oon tippunu 3 kertaa elämäni aikana kerran tipuin vähän pahemmin yhdellä hevosella minkä säkä oli 170cm. Olin sillon kentällä missä oli isoja esteitä (en itse hypännyt niitä isoja) mutta siis olin hyppäämässä 20cm estettä kun se hevonen päättikin laukata suoraan kohti 80cm sarja estettä enkä saanut sitä kääntymään mitenkään pois kun hevonen ei totellut. Valmistauduin sitten että hypätään sitten ylä. Hevonen hyppäsi sarja esteen yli mutta sitten siinä vieressä oli yks 100cm este, niin hevonen säikähti kun joku rupesi kengittämään niin hevonen säikähti ääntä kun kenkää taottiin. Sitten hevonen pukitti mut niin että tipuin suoraan selkä edellä sen esteen päälle. Mulla oli sellanen lyhyemmän mallinen turvaliivi niin se ylin puomi osui suoraan mua alaselkään ja sitten löin vasemman Käteni siihen esteen tolppaan. Noh multa murtui käsi ja alaselästä revähti lihas. Pelkäsin alussa parantumisen jälkeen laukaamista ja esteitä mutta kun vain rohkasin itseni niin rupesin taas laukaamaan ja menemään esteitä nyt hyppään jo 60cm esteitä eikä pelota enään ollenkaan. Mutta sille ei voi mitään jos tippuu ratsastus on yks maailman vaarallisimmista lajeista aina voi sattua ja tapahtua mutta on olemasaa sanonta ettei oo hyvä ratsastaja ennen kun on tippunut ainakin 100 kertaa. Muista vaan että jos tiput niin nouse heti takaisin selkään jos ei oo liian kovaa kipua koska muuten voi tulla pelko ettei enään koskaan uskalla mennä hevosen selkään.

Mä putosin (lensin oikeastaan) 2015 huhtikuussa hevoselta ku se pelästy, nii pahasti et lensin täyttä vauhtia maneesin seinään pää ja olkapää edellä ja siinä sitten sain muistinmenetyksen ja solisluu murtui... Oon jatkanu ratsastusta normisti mut joskus skippaan tunnin ja enemmän jätän väliin estetunteja koska pelkään vieläkin että putoon ja että jotain murtuu :( Mulla on pahoja traumoja mut mä jatkan silti koska yritän päästä sen yli :) siis on se vähän menny pois jo mut pelkään ratsastaa jos mul on silleen helposti säikkyvä heppa...

Mä oon 13 vuotias ja oon ratsastanu 2 vuotta ja tippunu 7 kertaa. Eka tippuminen oli yheltä ihanalta ponilta. Tais olla ehkä kolmas kerta kun laukattiin ja poni alko hidastaa ja tekemään jotain sulun tapasta niin minähän sieltä lennän alas XD. Ei oo kunnolla sattunu tippuessa muuten kun yhdellä kerralla kun ponilla oli joku ihme pelleily päivä. Sillon tipuin 3(!) kertaa. Ekaks heti alkukäynneissä poni lähti noin lyhyen sivun keskeltä täysii laukkaa. Seuraavat 2 sitten vähän samalla tavalla (mut pitkältä sivulta)tipuin peräkkäisellä kierroksilla samaan paikkaan. Lonkka osu molemmilla kerroilla ikävästi maneesin vähän kovempaan kohtaan (sattu ku tuli 2 ”iskuu” samaan paikkaan.
Tolla tallilla oli normaalia että joka tunnilla joku tippuu, siksi vaihdoin tallia syksyllä enkä vielä tällä tallilla ole tippunut.

Se on semmonen juttu, että vaan tippumalla oppii tippumaan ja sietämään sitä. Itselläkin tulee aina ennen tuntia fiilis että "mitä jos tipun" mutta kannattaa ajatella että mikä on pahinta mitä vois tapahtua ja sitten ei ajattele sitä liikaa. Mitäs se haittaa jos sieltä alas tupsahtaa? Eriasia miten..
Hevoset näkee millon mitäkin mitä me ei todellakaan nähdä, ja se on mulle tullut selväksi. On pelkkä ajan kysymys millon sieltä tippuu ja se tapahtuu niin nopeesti että monesti ei ehdi edes tajuamaan että mitäs tässä tapahtuu. Pitää muistaa, että hevoset ei ole koneita eikä niiden aivoja ja reaktioita voi hallita. Jos se pelottaa, kannattaa puhua ratsastuksen opelle asiasta ja miettiä että mitäs tässä tehdään.

Sen vaan sanon, että jos pelkäät putoamista, ei voi vaan kerta kaikkiaan ratsastaa! itse olen tippunut vaan 9 kertaa ja kerran silleen että ilmat lähti, mutta sitten selkään takaisin ja vaan uusi yritys! Tsemppiä sinne ja toivottavasti pääset yli pelostasi, sillä on kurjaa, jos tykkäät ratsastaa mutta pelko vie voiton. Onnea ;D

Moi
Mä oon tippuhut jo kahdesti koska joku alkoi mölyämään tein vähän niinku voltin maahan mutta silloin ei sattunut mitää kun lensin kuitenkin seisaalleen. Ekalla kerralla joku pani minulle satulan oltiin valmiita lähettiin ratsastaa loppupuolella ravattiin ja satula pyörähti ympäri ei sillon jaan tapahtunut vakavaa niska väänähti en voinut liikuttaa niskoja kunnolla ja vartalo tärähti hyvätuuri kävi😅
T:Emma 11v

Putosin ekan kerran vakavasti. Suomenhevonen kompstui ja melkein kaatui päälleni mutta pysyi pystyssä. Tipuin ja tein voltin ja siellä sitten meni ilmat pihalle koska pelästyin niin paljon. Tiedän että on vähän säälittävä itkeä mutta itkin tosi paljon sillä kipua oli selässä. Nyt selkää 2019 jälkeen sattuu vieläkin. En lääkärissä jaksa käydä.

Jos ratsastusta pelkää ja tippumista niin joko jatkaa sitä ja on rohkea tai lopettaa koko harrastuksen. Ratsastuksessa kuuluu tippua ja ymmärrän että pelottaa mutta jos siitä ei pääse yli niin mieluiten lopeta...

Mä alotin just vähät aika sitten ratsastuksen oon käyny viisi kertaa ja rakastan!!❤️❤️ Mutta en tiedä onko se sen arvosta että mun melkein koko elämä menisi pilalle murtuisi joku paikka, tulisi aivo vamma, hevonen potkaisi ja niin edes päin. Mun vanhemmat sano mulle että päätös on mun mutta ne sano että kannattaa tietää riskit. Tässä ei ole kyse siitä että en tykkäisi ratsastuksesta rakastan sitä vaan tässä on kyse että jos loukkaannun!!

Vaihda ehdottomasti tallia! Olen ratsastanut yli vuoden ja olen tippunut kerran parin ryhmäläiseni kanssa. Eli kaikki eivät ole vielä edes tippuneet ja tippumista tulee to-del-la harvoin! Huono talli sinulla!
T: 11-vuotias tyttö, joka harrastaa ratsastusta.

Itse taas tipahdin yhden suuren ponin selästä pari kuukautta sitten. Säikähdin kovasti ja aloin pelätä kyseistä pollea, koska se on tunnettu entuudestaan vähä villistä persoonastaan. Ratsastin sillä silti kun minut sille laitettiin, alkuun tosin talutuksessa. No, vieläkin jännitti kun tunnit jatkuivat eilen. Eilinen tunti tosin meni hyvin kyseisellä hevosella. Tänään kuitenkin ratsastin lempihevosellani ja juuri kun olin menossa pollen selkään, minulle tuli ikään kuin paniikkikohtaus ja aloin huohottaa ihan kunnolla. Tallin omistaja ja ratsastuksen opettaja molemmat auttoivat minua rauhoittumaan ja lopulta nousin selkään. Tallin omistaja ehdotti että minun kannattaa mennä ilman jalustimia koko tunti niin, että voisin rentoutua paremmin. Aloinkin jo rauhoittua mutta kohta yksi ystäväni tippui pienen poninsa selästä. En ajatellut siitä mitään vaikka jännittikin hieman, kun lempparini alkoi käydä kuumana ja viskoa päätään. Pian ystäväni äitikin tippui samassa kohtaa. Sitten alkoi oikein kunnolla jännittää. Selvisin tunnin kunnialla loppuun mutta kun pääsin kotiin itkin holtittomasti koska pelottaa ensi viikon tunnit. Mietin että kannattaisiko lopettaa tällä tallilla ja mennä toiselle vai sittenkin ehkä lopettaa kokonaan. Jokatapauksessa ei tee yhtään mieli mennä takaisin tuolle tallille. Tämän hetkisellä tallilanihan on siis vain kaksi hevosta/ponia joilla voin ratsastaa (ex lempparini ja villimpi poni) mitä hittoa minä teen?!