Miksi ihminen kuolee?

Kiitos vastauksesta. Antaa hyvin pohjaa hakea tietoa aiheesta lisää.

Olipa hyvä vastaus aiheeseen. Selvitti tilannetta!

Sivulla
http://www.gen.cam.ac.uk/sens/just7.htm
Aubrey de Grey esittelee seitsemän mekanismia, jotka aiheuttavat ihmisen vanhenemisen ja kuoleman, "luonnollisen kuoleman". Hän olettaa, että niitä on vain nuo seitsemän ja kaikki ovat voitettavissa suhteellisen pian, ehkä muutaman kymmenen vuoden sisällä. Telomerien lyheneminen on kohdassa kaksi.
Vanhenemisprosessin pysäyttäminen olisi tietysti hyökkäys geenin tarkoitusperiä vastaan, mutta pitäisköhän huolestua?

Tulevaisuus näyttää ID:n osalta valoisalta. Kokoajan saadaan uutta täsmennettyä tietoa mm. molekyylibiologian osalta. Naturalistinen selitysmalli ensimmäiselle solulle ja koko biodiversiteetille joutuu kokoajan ahtaammalle.

Tutkimusmenetelmät ja laitteet parantuvat minkä ansiosta saamme jatkuvasti tarkempaa informaatiota luonnosta.

ID:läiset perustelevat tieteellisin menetelmin mm. miksi elämää ei synny kuolleesta. Päätelmä ei perustu tietämättömyyteen, vaan kokeelliseen tieteeseen ja asiantunteviin perusteluihin.

Eli ID selittää miksi ei voi syntyä ja miksi naturalistinen malli on mahdoton. Toki naturalistinen malli pitää ottaa huomioon asianmukaisesti ja tutkia huolellista tarkkuutta noudattaen.

Elämme mielenkiintoisia aikoja, mikähän mahtaa olla tilanne esim. 10v päästä?

Darwinin evoteoriasta on tullut tänäpäivänä vastaavanlainen dogmi kuin keskiaikana Ptolemaiosen Geosentisyydestä.

Tänä päivänä kirkko on lisännyt kehitysopin Raamatun ensi lukujen väliin ja liittynyt raamatullisen luomiskäsityksen arvostelijoiden joukkoon.

Kehitysoppiin uskotaan kuin painovoimaan siitäkin huolimatta, että fysiikka ja kemia eivät kykene selittämään elämän alkusyntyä itsestään elottomasta aineesta. Evoluutioon uskotaan, vaikka tiedetään, että kaiken elämän perimä jatkuvasti huononee mutaatioden takia ja maailmankaikkeus on matkalla lämpökuolemaa kohden.

Tieteen historian aikana mahdottomuudesta on ennenkin muodostunut koko maailman uskonkappale.

Kreikkalainen astronomi ja maantieteilijä Ptolemaios eli 1800 vuotta sitten Aleksandriassa. Hän oli merkittävä tiedemies, joka mm. määritti piin arvon ja jakoi asteen minuuteiksi ja sekunneiksi. Ptolemaios ei ollut kristitty, eikä juutalainen vaan hän edusti kreikkalaisen tiedemaailman huippua. Ptolemaios esitti myös teorian maakeskeisestä aurinkokunnasta ja hänen olettamuksestaan muodostui vähitellen tieteellinen itsestäänselvyys yli tuhannen vuoden ajaksi. Kirkko asettui tukemaan tiedemaailman käsitystä siitäkin huolimatta, että Raamattu ei suinkaan opeta maan olevan aurinkokunnan keskipiste.

Kun Kopernikus 1500-luvulla asetti Ptolemaioksen tieteellisen maailmankuvan kyseenalaiseksi ja Galileo Galilei toi esiin Ptolemaoiksen teorian yhteensopimattomuuden luonnosta tehtyjen havaintojen kanssa, niin tiedeyhteisö kävi hänen kimppuunsa käyttäen kirkon inkvisitiolaitosta apunaan ja saikin Galilein pyörtämään puheensa. Tie aurinkokeskeiselle astronomialle oli kuitenkin avattu ja vähitellen tämä tieteen ottama harha-askel sortui omaan mahdottomuuteensa ja luontoa päästiin taas tulkitsemaan tehtyjen havaintojen pohjalta. Tiedemiehet olivat kuitenkin sitä ennen yli tuhannen vuoden ajan kehittäneet yhä uusia ja uusia olettamuksia tehdäkseen mahdottomasta mahdollisen. Kukaan heistä ei kuitenkaan yli tuhanteen vuoteen rohjennut epäillä tieteen vakiintunutta käsitystä.

Usko kehitysoppiin perustuu loputtomaan olettamusten sarjaan ja sitkeään taisteluun luonnontieteellisiä havaintoja vastaan. Kehitysoppi on elävässä luonnossa täysin tuntematon ilmiö.

Tieteen historia osoittaa meille esimerkiksi Kopernikuksen ja Galilein tapauksessa kuinka hyväksytyn olettamuksen ensisijaisuus kaikessa ajattelussa voi johtaa tiedemiehet äärimmäisyyksiin tämän olettamuksen puolustamisessa, niin kauan kuin olettamuksen mielenkiinnosta on vähäisiäkin rippeitä jäljellä.

Keskiajan tähtitieteilijät puolustivat Ptolemaioksen avaruuskäsitystä viimeiseen saakka. Maapallokeskeinen oppi aurinkokunnasta hallitsi tiedemaailmaa klassisesta aikakaudesta Kopernikukseen asti. Vaikka toisinajattelijoita esiintyi ja Raamattukaan ei siis missään kohdin väitä auringon kiertävän maata, niin keskiajalla maapallokeskeisyydestä tuli tieteellinen itsestäänselvyys ja ainoa mahdollinen ja muuttumaton kosmologinen argumentti.

Jokaiseen virheelliseen teoriaan liittyy luonnollisesti seikkoja, joita ei voida tyydyttävästi selittää. Keskiajan tähtitieteilijöitä askarruttikin erityisesti eräs merkillinen piirre planeettojen liikkeessä. Ne nimittäin liikkuivat välillä taakseppäin. Tämän selittämiseksi oli kehitettävä uusi teoria episykleistä. Sen mukaan planeetta kiersi ympyränmuotoista rataa, jonka keskipiste kiersi maapallon ympäri. Kun lisää havaintoja planeettojen liikkeistä saatiin, niin tämä teoria ei tietenkään riittänyt, vaan sitä täytyi muunnella loputtomiin kunnes se alkoi muistuttaa melkoista käsite hirviötä, jota jatkuvasti oli muunneltava ja korjattava. Ajatus maapallon asemasta aurinkokunnan keskipisteenä oli kuitenkin niin syöpynyt tiedemiesten aivoihin, eeteivät edes ne tutkijat, jotka tajusivat järjestelmän todellisuuden vastaiseksi, viitsineet miettiä mitään vaihtoehtoista mallia. Vaikka jatkuvasti tuli uusia ja vallitsevan teorian vastaisia havaintoja, niin teoriaa vain paikkailtiin lisäämällä siihen uusia olettamuksia. Geosentisyyden dogmi onkin varoittava esimerkki siitä, kuinka taitavien tiedemiesten tutkimustyö voi mennä vikaan vuosisatojen ajan, vaikka heillä on todisteet ja ratkaisun avain nenänsä edessä.


Kaikki kehitysopin vastainen todistusaineisto hämärretään perusteettomilla oletuksilla. Saavutettu voitto on tosin vain psykologinen ja subjektiivinen.

Meidät on kuitenkin ohjelmoitu ajattelemaan evoluutiomallin mukaan niin tehokkaasti, että moderni biologi ei yleensä kykene ajattelemaan toisin. Aivan kuten keskiajalla useimmat tiedemiehet katsoivat maan olevan aurinkokunnan keskipiste, niin tiedemiesten enemmistö pitää elämän kehitystä luonnonlakina, jota ei tule asettaa kyseenalaiseksi.

Keskiajan tähtitieteilijöilläkään ei ollut vaihtoehtoa ja niin maapallokeskeisen aurinkokunnan teoriaa puolustettiin loppuunasti, vaikka se vaati tehtyjen havaintojen vastaista järkeilyä. Teorian lopullinen hylkääminen tapahtui vasta kun oli saatu vaihtoehto tilalle. Vasta Kopernikus purki kehittyneen kriisin. Tämä selittää paljolti miksi tämän päivän tiede on kehitysajattelun kahlitsemaa ja miksi evoluutio-olettamus hyväksytään laajalti, vaikka se ei ole kokemusperäisen tieteen keinoin todistettavissa. Biologit ovat ikään kuin pakotettuja ajattelemaan darwinistisen maailmankatsomuksen mukaisesti, sillä tieteellisesti hyväksyttävää vaihtoehtoa ei ole niin kauan kun tiede sulkee oven Luojalle. Evoluutioteoria pysyy sitkeästi pinnalla, vaikka se todellisuudelle vieraana käsitehirviönä on jo kauan sitten kehittänyt ympärilleen suuremman olettamusten viidakon kuin aikanaan keskiajan tiedemiehet pystyivät kasaamaan geosentrismin tueksi.

Evoteoria on kaikkea muuta kuin ”todistettu fakta”.

A Mattila kirjoitti:

Tulevaisuus näyttää ID:n osalta valoisalta. Kokoajan saadaan uutta täsmennettyä tietoa mm. molekyylibiologian osalta. Naturalistinen selitysmalli ensimmäiselle solulle ja koko biodiversiteetille joutuu kokoajan ahtaammalle.

Tutkimusmenetelmät ja laitteet parantuvat minkä ansiosta saamme jatkuvasti tarkempaa informaatiota luonnosta.

ID:läiset perustelevat tieteellisin menetelmin mm. miksi elämää ei synny kuolleesta. Päätelmä ei perustu tietämättömyyteen, vaan kokeelliseen tieteeseen ja asiantunteviin perusteluihin.

Eli ID selittää miksi ei voi syntyä ja miksi naturalistinen malli on mahdoton. Toki naturalistinen malli pitää ottaa huomioon asianmukaisesti ja tutkia huolellista tarkkuutta noudattaen.

Elämme mielenkiintoisia aikoja, mikähän mahtaa olla tilanne esim. 10v päästä?

Darwinin evoteoriasta on tullut tänäpäivänä vastaavanlainen dogmi kuin keskiaikana Ptolemaiosen Geosentisyydestä.

Tänä päivänä kirkko on lisännyt kehitysopin Raamatun ensi lukujen väliin ja liittynyt raamatullisen luomiskäsityksen arvostelijoiden joukkoon.

Kehitysoppiin uskotaan kuin painovoimaan siitäkin huolimatta, että fysiikka ja kemia eivät kykene selittämään elämän alkusyntyä itsestään elottomasta aineesta. Evoluutioon uskotaan, vaikka tiedetään, että kaiken elämän perimä jatkuvasti huononee mutaatioden takia ja maailmankaikkeus on matkalla lämpökuolemaa kohden.

Tieteen historian aikana mahdottomuudesta on ennenkin muodostunut koko maailman uskonkappale.

Kreikkalainen astronomi ja maantieteilijä Ptolemaios eli 1800 vuotta sitten Aleksandriassa. Hän oli merkittävä tiedemies, joka mm. määritti piin arvon ja jakoi asteen minuuteiksi ja sekunneiksi. Ptolemaios ei ollut kristitty, eikä juutalainen vaan hän edusti kreikkalaisen tiedemaailman huippua. Ptolemaios esitti myös teorian maakeskeisestä aurinkokunnasta ja hänen olettamuksestaan muodostui vähitellen tieteellinen itsestäänselvyys yli tuhannen vuoden ajaksi. Kirkko asettui tukemaan tiedemaailman käsitystä siitäkin huolimatta, että Raamattu ei suinkaan opeta maan olevan aurinkokunnan keskipiste.

Kun Kopernikus 1500-luvulla asetti Ptolemaioksen tieteellisen maailmankuvan kyseenalaiseksi ja Galileo Galilei toi esiin Ptolemaoiksen teorian yhteensopimattomuuden luonnosta tehtyjen havaintojen kanssa, niin tiedeyhteisö kävi hänen kimppuunsa käyttäen kirkon inkvisitiolaitosta apunaan ja saikin Galilein pyörtämään puheensa. Tie aurinkokeskeiselle astronomialle oli kuitenkin avattu ja vähitellen tämä tieteen ottama harha-askel sortui omaan mahdottomuuteensa ja luontoa päästiin taas tulkitsemaan tehtyjen havaintojen pohjalta. Tiedemiehet olivat kuitenkin sitä ennen yli tuhannen vuoden ajan kehittäneet yhä uusia ja uusia olettamuksia tehdäkseen mahdottomasta mahdollisen. Kukaan heistä ei kuitenkaan yli tuhanteen vuoteen rohjennut epäillä tieteen vakiintunutta käsitystä.

Usko kehitysoppiin perustuu loputtomaan olettamusten sarjaan ja sitkeään taisteluun luonnontieteellisiä havaintoja vastaan. Kehitysoppi on elävässä luonnossa täysin tuntematon ilmiö.

Tieteen historia osoittaa meille esimerkiksi Kopernikuksen ja Galilein tapauksessa kuinka hyväksytyn olettamuksen ensisijaisuus kaikessa ajattelussa voi johtaa tiedemiehet äärimmäisyyksiin tämän olettamuksen puolustamisessa, niin kauan kuin olettamuksen mielenkiinnosta on vähäisiäkin rippeitä jäljellä.

Keskiajan tähtitieteilijät puolustivat Ptolemaioksen avaruuskäsitystä viimeiseen saakka. Maapallokeskeinen oppi aurinkokunnasta hallitsi tiedemaailmaa klassisesta aikakaudesta Kopernikukseen asti. Vaikka toisinajattelijoita esiintyi ja Raamattukaan ei siis missään kohdin väitä auringon kiertävän maata, niin keskiajalla maapallokeskeisyydestä tuli tieteellinen itsestäänselvyys ja ainoa mahdollinen ja muuttumaton kosmologinen argumentti.

Jokaiseen virheelliseen teoriaan liittyy luonnollisesti seikkoja, joita ei voida tyydyttävästi selittää. Keskiajan tähtitieteilijöitä askarruttikin erityisesti eräs merkillinen piirre planeettojen liikkeessä. Ne nimittäin liikkuivat välillä taakseppäin. Tämän selittämiseksi oli kehitettävä uusi teoria episykleistä. Sen mukaan planeetta kiersi ympyränmuotoista rataa, jonka keskipiste kiersi maapallon ympäri. Kun lisää havaintoja planeettojen liikkeistä saatiin, niin tämä teoria ei tietenkään riittänyt, vaan sitä täytyi muunnella loputtomiin kunnes se alkoi muistuttaa melkoista käsite hirviötä, jota jatkuvasti oli muunneltava ja korjattava. Ajatus maapallon asemasta aurinkokunnan keskipisteenä oli kuitenkin niin syöpynyt tiedemiesten aivoihin, eeteivät edes ne tutkijat, jotka tajusivat järjestelmän todellisuuden vastaiseksi, viitsineet miettiä mitään vaihtoehtoista mallia. Vaikka jatkuvasti tuli uusia ja vallitsevan teorian vastaisia havaintoja, niin teoriaa vain paikkailtiin lisäämällä siihen uusia olettamuksia. Geosentisyyden dogmi onkin varoittava esimerkki siitä, kuinka taitavien tiedemiesten tutkimustyö voi mennä vikaan vuosisatojen ajan, vaikka heillä on todisteet ja ratkaisun avain nenänsä edessä.


Kaikki kehitysopin vastainen todistusaineisto hämärretään perusteettomilla oletuksilla. Saavutettu voitto on tosin vain psykologinen ja subjektiivinen.

Meidät on kuitenkin ohjelmoitu ajattelemaan evoluutiomallin mukaan niin tehokkaasti, että moderni biologi ei yleensä kykene ajattelemaan toisin. Aivan kuten keskiajalla useimmat tiedemiehet katsoivat maan olevan aurinkokunnan keskipiste, niin tiedemiesten enemmistö pitää elämän kehitystä luonnonlakina, jota ei tule asettaa kyseenalaiseksi.

Keskiajan tähtitieteilijöilläkään ei ollut vaihtoehtoa ja niin maapallokeskeisen aurinkokunnan teoriaa puolustettiin loppuunasti, vaikka se vaati tehtyjen havaintojen vastaista järkeilyä. Teorian lopullinen hylkääminen tapahtui vasta kun oli saatu vaihtoehto tilalle. Vasta Kopernikus purki kehittyneen kriisin. Tämä selittää paljolti miksi tämän päivän tiede on kehitysajattelun kahlitsemaa ja miksi evoluutio-olettamus hyväksytään laajalti, vaikka se ei ole kokemusperäisen tieteen keinoin todistettavissa. Biologit ovat ikään kuin pakotettuja ajattelemaan darwinistisen maailmankatsomuksen mukaisesti, sillä tieteellisesti hyväksyttävää vaihtoehtoa ei ole niin kauan kun tiede sulkee oven Luojalle. Evoluutioteoria pysyy sitkeästi pinnalla, vaikka se todellisuudelle vieraana käsitehirviönä on jo kauan sitten kehittänyt ympärilleen suuremman olettamusten viidakon kuin aikanaan keskiajan tiedemiehet pystyivät kasaamaan geosentrismin tueksi.

Evoteoria on kaikkea muuta kuin ”todistettu fakta”.

Lue lisää

Jospa menisit latelemaan "viisauksiasi" tuonne uskonnon puolelle.

"Yleinen vastaus tähän kysymykseen liittyy ns. itsekäs DNA -teoriaan. Teorian mukaan DNA käyttää eliöitä vain "isäntinä", mutta sen todellinen tarkoitusperä on vain replikoitua."

Se ns. "todellinen" tarkoitusperä on teleologiaa eli päämäärähakuisuutta. Dna on tavallaan ohjelmointikoodi joka käyttää aminohappoja kemiallisina aakkosinaan. Geeni ei ole "itsekäs" eikä mitenkään "tietoinen" sen "isäntäeliön" ympäristöstä. Geeni tietää yhtä vähän tarkoituksestaan kuin tietokoneohjelma ohjelmoijansa ajatuksista. Geeni on mielestäni lähinnä evoluution sivutuote eikä sen syy.

Dawkins sortuu "itsekäs" geenimallissaan piilovitalismiin. Kaiken lisäksi kyseessä on puhdas arvaus ja uskomus.


"Jos eliöt eivät kuolisi eivätkä lisääntyisi, ei tapahtuisi myöskään evoluutiota. Tämä taas johtaisi siihen, että kaikki elämä maapallolla lopulta lakkaisi, koska eliöt eivät pystyisi sopeutumaan uusiin elinolosuhteisiin. Jos taas eliöt lisääntyisivät, mutta eivät kuolisi, niin maapallo ylikansoittuisi."

Sarjassamme puhdasta teleologiaa evoluutiobiologien kuvitelmissa...

Raaka totuus on että elävää luontoa tutkittaessa ei voi välttyä telologisilta tai piilo-teleologisilta selityksiltä. Tieteellä ei ole oikein mitään metodia tutkia teleologiaa kun se liittyy aina jonkinlaiseen tietoisuuteen ja intentioon. Teleologia ei ole pelkästään determinististä eikä pelkästään stokastista eli tilastollista vaan jotain muuta lisäksi.

Elämän ja tietoisuuden arvoitus jäänee aina tieteellisen metodin selitysvoiman ulottumattomiin koska se ole toistettavissa eikä selitettävissä mikään mekaanisen prosessin avulla.

Tietysti elävän luonnon tapahtumia voidaan yrittää kuvata kemian ja fysiikan keinoin mutta ne tavoittavat vain sen prosessin ei sen prosessin merkitystä eikä sitä minkä prosessi se on. Kaikki "miksi" ja "mitä" kysymykset jäävät aina tieteen ulottumattomiin. Vain "miten" kysymyksiin voidaan löytää jonkinlainen kuvaus tieteen puitteissa - muu on pelkkää arvailua ja uskoa.

piilovitalismia kirjoitti:

"Yleinen vastaus tähän kysymykseen liittyy ns. itsekäs DNA -teoriaan. Teorian mukaan DNA käyttää eliöitä vain "isäntinä", mutta sen todellinen tarkoitusperä on vain replikoitua."

Se ns. "todellinen" tarkoitusperä on teleologiaa eli päämäärähakuisuutta. Dna on tavallaan ohjelmointikoodi joka käyttää aminohappoja kemiallisina aakkosinaan. Geeni ei ole "itsekäs" eikä mitenkään "tietoinen" sen "isäntäeliön" ympäristöstä. Geeni tietää yhtä vähän tarkoituksestaan kuin tietokoneohjelma ohjelmoijansa ajatuksista. Geeni on mielestäni lähinnä evoluution sivutuote eikä sen syy.

Dawkins sortuu "itsekäs" geenimallissaan piilovitalismiin. Kaiken lisäksi kyseessä on puhdas arvaus ja uskomus.


"Jos eliöt eivät kuolisi eivätkä lisääntyisi, ei tapahtuisi myöskään evoluutiota. Tämä taas johtaisi siihen, että kaikki elämä maapallolla lopulta lakkaisi, koska eliöt eivät pystyisi sopeutumaan uusiin elinolosuhteisiin. Jos taas eliöt lisääntyisivät, mutta eivät kuolisi, niin maapallo ylikansoittuisi."

Sarjassamme puhdasta teleologiaa evoluutiobiologien kuvitelmissa...

Raaka totuus on että elävää luontoa tutkittaessa ei voi välttyä telologisilta tai piilo-teleologisilta selityksiltä. Tieteellä ei ole oikein mitään metodia tutkia teleologiaa kun se liittyy aina jonkinlaiseen tietoisuuteen ja intentioon. Teleologia ei ole pelkästään determinististä eikä pelkästään stokastista eli tilastollista vaan jotain muuta lisäksi.

Elämän ja tietoisuuden arvoitus jäänee aina tieteellisen metodin selitysvoiman ulottumattomiin koska se ole toistettavissa eikä selitettävissä mikään mekaanisen prosessin avulla.

Tietysti elävän luonnon tapahtumia voidaan yrittää kuvata kemian ja fysiikan keinoin mutta ne tavoittavat vain sen prosessin ei sen prosessin merkitystä eikä sitä minkä prosessi se on. Kaikki "miksi" ja "mitä" kysymykset jäävät aina tieteen ulottumattomiin. Vain "miten" kysymyksiin voidaan löytää jonkinlainen kuvaus tieteen puitteissa - muu on pelkkää arvailua ja uskoa.

Lue lisää

Vitalismi ja teleologia ovat filosofista ulostetta.

H12 kirjoitti:

Jospa menisit latelemaan "viisauksiasi" tuonne uskonnon puolelle.

Saapi niitä ID:n todisteita tännekin luetella. Sen päivän kun vain näkisi...

"Molekyylibiologinen selitys eliöiden kuolemalle lienee tällä hetkellä kromosomien päissä olevien telomeerien lyheneminen. Nämä DNA-pätkät lyhenevät hiukan jokaisessa solunjakautumisessa ja tietyn jakautumislukumäärän jälkeen solu ei enää kykene jakautumaan. Vanheneminen taas liitty käsittääkseni genomiin "

Molekyylibiologia ei tiedä syytä eliön kuolemalle, kuten ylläolevasta vastauksesta selviää. Yhtä hyvin olisi voitu vastata, että eliö kuolee, koska sydän pysähtyy.
Todellinen syy löytyy Raamatusta. Sekä syntyminen että kuoleminen ovat Jumalan luomia yliluonnollisia tapahtumia, eivätkä mitään molekyylibiologisia tapahtumia. Tiede tutkii vain niitä fyysisiä tapahtumia, jotka ovat seurausta siitä, että ihminen kuolee. Kuolema tuli maailmaan ensimmäisten ihmisten syntiinlankeemuksen seurauksena. Ihminen kuolee, koska Jumala on niin suunnitellut, että synnin seurauksena on kuolema. Syntiinlankeemuksen seurauksena koko luomakunta joutui kirouksen alle. Raamattu lupaa kuitenkin, että koko luomakunta tullaan vielä vapauttamaan tästä kirouksesta.

Mark5 kirjoitti:

"Molekyylibiologinen selitys eliöiden kuolemalle lienee tällä hetkellä kromosomien päissä olevien telomeerien lyheneminen. Nämä DNA-pätkät lyhenevät hiukan jokaisessa solunjakautumisessa ja tietyn jakautumislukumäärän jälkeen solu ei enää kykene jakautumaan. Vanheneminen taas liitty käsittääkseni genomiin "

Molekyylibiologia ei tiedä syytä eliön kuolemalle, kuten ylläolevasta vastauksesta selviää. Yhtä hyvin olisi voitu vastata, että eliö kuolee, koska sydän pysähtyy.
Todellinen syy löytyy Raamatusta. Sekä syntyminen että kuoleminen ovat Jumalan luomia yliluonnollisia tapahtumia, eivätkä mitään molekyylibiologisia tapahtumia. Tiede tutkii vain niitä fyysisiä tapahtumia, jotka ovat seurausta siitä, että ihminen kuolee. Kuolema tuli maailmaan ensimmäisten ihmisten syntiinlankeemuksen seurauksena. Ihminen kuolee, koska Jumala on niin suunnitellut, että synnin seurauksena on kuolema. Syntiinlankeemuksen seurauksena koko luomakunta joutui kirouksen alle. Raamattu lupaa kuitenkin, että koko luomakunta tullaan vielä vapauttamaan tästä kirouksesta.

Lue lisää

Tunge se jumalasi ja raamattusi nyt sinne minne ei aurinko paista. Ja varmaan tiedät mikä paikka se on... Tämä on biologiapalsta tiedeosiossa, ei mikään henki- tai muu mielikuvitusolentopalsta.

painuhörhövittuun kirjoitti:

Tunge se jumalasi ja raamattusi nyt sinne minne ei aurinko paista. Ja varmaan tiedät mikä paikka se on... Tämä on biologiapalsta tiedeosiossa, ei mikään henki- tai muu mielikuvitusolentopalsta.

Lue lisää

Niinpä. Hepun viestihistoria kertoo kyseessä olevan palstalta toiselle kulkevan mielenvikaisen matkasaarnaajan, joka saastuttaa jumalillaan ja raamatullaan palstaa kuin palstaa, ja yleensä juuri palstaa jonka aiheena moiset sadut eivät ole. Suomi24:n säännöthän moisen kieltävät, mutta sekös uskovais-idioottia haittaisi, epärehellisyys kun maan perii vai miten ne opettaa...

Mark5 kirjoitti:

"Molekyylibiologinen selitys eliöiden kuolemalle lienee tällä hetkellä kromosomien päissä olevien telomeerien lyheneminen. Nämä DNA-pätkät lyhenevät hiukan jokaisessa solunjakautumisessa ja tietyn jakautumislukumäärän jälkeen solu ei enää kykene jakautumaan. Vanheneminen taas liitty käsittääkseni genomiin "

Molekyylibiologia ei tiedä syytä eliön kuolemalle, kuten ylläolevasta vastauksesta selviää. Yhtä hyvin olisi voitu vastata, että eliö kuolee, koska sydän pysähtyy.
Todellinen syy löytyy Raamatusta. Sekä syntyminen että kuoleminen ovat Jumalan luomia yliluonnollisia tapahtumia, eivätkä mitään molekyylibiologisia tapahtumia. Tiede tutkii vain niitä fyysisiä tapahtumia, jotka ovat seurausta siitä, että ihminen kuolee. Kuolema tuli maailmaan ensimmäisten ihmisten syntiinlankeemuksen seurauksena. Ihminen kuolee, koska Jumala on niin suunnitellut, että synnin seurauksena on kuolema. Syntiinlankeemuksen seurauksena koko luomakunta joutui kirouksen alle. Raamattu lupaa kuitenkin, että koko luomakunta tullaan vielä vapauttamaan tästä kirouksesta.

Lue lisää

"Molekyylibiologia ei tiedä syytä eliön kuolemalle, kuten ylläolevasta vastauksesta selviää. Yhtä hyvin olisi voitu vastata, että eliö kuolee, koska sydän pysähtyy."

Et tainnut tajuta selityksestä yhtään mitään. Molekyylibiologia kyllä selittää elinikämaksimin ja juuri tuolla syyllä. Kun solujen kyky uusiutua loppuu, seuraa melko nopeasti kuolema. Toki kuolema voi johtua monesta muustakin asiasta, kuten taudeista.
Jutut sydämestä koskevat vain "kehittyneempiä" eläimiä. On paljon eliöitä, jolla mitään sydäntä ei edes ole.

A Mattila kirjoitti:

Tulevaisuus näyttää ID:n osalta valoisalta. Kokoajan saadaan uutta täsmennettyä tietoa mm. molekyylibiologian osalta. Naturalistinen selitysmalli ensimmäiselle solulle ja koko biodiversiteetille joutuu kokoajan ahtaammalle.

Tutkimusmenetelmät ja laitteet parantuvat minkä ansiosta saamme jatkuvasti tarkempaa informaatiota luonnosta.

ID:läiset perustelevat tieteellisin menetelmin mm. miksi elämää ei synny kuolleesta. Päätelmä ei perustu tietämättömyyteen, vaan kokeelliseen tieteeseen ja asiantunteviin perusteluihin.

Eli ID selittää miksi ei voi syntyä ja miksi naturalistinen malli on mahdoton. Toki naturalistinen malli pitää ottaa huomioon asianmukaisesti ja tutkia huolellista tarkkuutta noudattaen.

Elämme mielenkiintoisia aikoja, mikähän mahtaa olla tilanne esim. 10v päästä?

Darwinin evoteoriasta on tullut tänäpäivänä vastaavanlainen dogmi kuin keskiaikana Ptolemaiosen Geosentisyydestä.

Tänä päivänä kirkko on lisännyt kehitysopin Raamatun ensi lukujen väliin ja liittynyt raamatullisen luomiskäsityksen arvostelijoiden joukkoon.

Kehitysoppiin uskotaan kuin painovoimaan siitäkin huolimatta, että fysiikka ja kemia eivät kykene selittämään elämän alkusyntyä itsestään elottomasta aineesta. Evoluutioon uskotaan, vaikka tiedetään, että kaiken elämän perimä jatkuvasti huononee mutaatioden takia ja maailmankaikkeus on matkalla lämpökuolemaa kohden.

Tieteen historian aikana mahdottomuudesta on ennenkin muodostunut koko maailman uskonkappale.

Kreikkalainen astronomi ja maantieteilijä Ptolemaios eli 1800 vuotta sitten Aleksandriassa. Hän oli merkittävä tiedemies, joka mm. määritti piin arvon ja jakoi asteen minuuteiksi ja sekunneiksi. Ptolemaios ei ollut kristitty, eikä juutalainen vaan hän edusti kreikkalaisen tiedemaailman huippua. Ptolemaios esitti myös teorian maakeskeisestä aurinkokunnasta ja hänen olettamuksestaan muodostui vähitellen tieteellinen itsestäänselvyys yli tuhannen vuoden ajaksi. Kirkko asettui tukemaan tiedemaailman käsitystä siitäkin huolimatta, että Raamattu ei suinkaan opeta maan olevan aurinkokunnan keskipiste.

Kun Kopernikus 1500-luvulla asetti Ptolemaioksen tieteellisen maailmankuvan kyseenalaiseksi ja Galileo Galilei toi esiin Ptolemaoiksen teorian yhteensopimattomuuden luonnosta tehtyjen havaintojen kanssa, niin tiedeyhteisö kävi hänen kimppuunsa käyttäen kirkon inkvisitiolaitosta apunaan ja saikin Galilein pyörtämään puheensa. Tie aurinkokeskeiselle astronomialle oli kuitenkin avattu ja vähitellen tämä tieteen ottama harha-askel sortui omaan mahdottomuuteensa ja luontoa päästiin taas tulkitsemaan tehtyjen havaintojen pohjalta. Tiedemiehet olivat kuitenkin sitä ennen yli tuhannen vuoden ajan kehittäneet yhä uusia ja uusia olettamuksia tehdäkseen mahdottomasta mahdollisen. Kukaan heistä ei kuitenkaan yli tuhanteen vuoteen rohjennut epäillä tieteen vakiintunutta käsitystä.

Usko kehitysoppiin perustuu loputtomaan olettamusten sarjaan ja sitkeään taisteluun luonnontieteellisiä havaintoja vastaan. Kehitysoppi on elävässä luonnossa täysin tuntematon ilmiö.

Tieteen historia osoittaa meille esimerkiksi Kopernikuksen ja Galilein tapauksessa kuinka hyväksytyn olettamuksen ensisijaisuus kaikessa ajattelussa voi johtaa tiedemiehet äärimmäisyyksiin tämän olettamuksen puolustamisessa, niin kauan kuin olettamuksen mielenkiinnosta on vähäisiäkin rippeitä jäljellä.

Keskiajan tähtitieteilijät puolustivat Ptolemaioksen avaruuskäsitystä viimeiseen saakka. Maapallokeskeinen oppi aurinkokunnasta hallitsi tiedemaailmaa klassisesta aikakaudesta Kopernikukseen asti. Vaikka toisinajattelijoita esiintyi ja Raamattukaan ei siis missään kohdin väitä auringon kiertävän maata, niin keskiajalla maapallokeskeisyydestä tuli tieteellinen itsestäänselvyys ja ainoa mahdollinen ja muuttumaton kosmologinen argumentti.

Jokaiseen virheelliseen teoriaan liittyy luonnollisesti seikkoja, joita ei voida tyydyttävästi selittää. Keskiajan tähtitieteilijöitä askarruttikin erityisesti eräs merkillinen piirre planeettojen liikkeessä. Ne nimittäin liikkuivat välillä taakseppäin. Tämän selittämiseksi oli kehitettävä uusi teoria episykleistä. Sen mukaan planeetta kiersi ympyränmuotoista rataa, jonka keskipiste kiersi maapallon ympäri. Kun lisää havaintoja planeettojen liikkeistä saatiin, niin tämä teoria ei tietenkään riittänyt, vaan sitä täytyi muunnella loputtomiin kunnes se alkoi muistuttaa melkoista käsite hirviötä, jota jatkuvasti oli muunneltava ja korjattava. Ajatus maapallon asemasta aurinkokunnan keskipisteenä oli kuitenkin niin syöpynyt tiedemiesten aivoihin, eeteivät edes ne tutkijat, jotka tajusivat järjestelmän todellisuuden vastaiseksi, viitsineet miettiä mitään vaihtoehtoista mallia. Vaikka jatkuvasti tuli uusia ja vallitsevan teorian vastaisia havaintoja, niin teoriaa vain paikkailtiin lisäämällä siihen uusia olettamuksia. Geosentisyyden dogmi onkin varoittava esimerkki siitä, kuinka taitavien tiedemiesten tutkimustyö voi mennä vikaan vuosisatojen ajan, vaikka heillä on todisteet ja ratkaisun avain nenänsä edessä.


Kaikki kehitysopin vastainen todistusaineisto hämärretään perusteettomilla oletuksilla. Saavutettu voitto on tosin vain psykologinen ja subjektiivinen.

Meidät on kuitenkin ohjelmoitu ajattelemaan evoluutiomallin mukaan niin tehokkaasti, että moderni biologi ei yleensä kykene ajattelemaan toisin. Aivan kuten keskiajalla useimmat tiedemiehet katsoivat maan olevan aurinkokunnan keskipiste, niin tiedemiesten enemmistö pitää elämän kehitystä luonnonlakina, jota ei tule asettaa kyseenalaiseksi.

Keskiajan tähtitieteilijöilläkään ei ollut vaihtoehtoa ja niin maapallokeskeisen aurinkokunnan teoriaa puolustettiin loppuunasti, vaikka se vaati tehtyjen havaintojen vastaista järkeilyä. Teorian lopullinen hylkääminen tapahtui vasta kun oli saatu vaihtoehto tilalle. Vasta Kopernikus purki kehittyneen kriisin. Tämä selittää paljolti miksi tämän päivän tiede on kehitysajattelun kahlitsemaa ja miksi evoluutio-olettamus hyväksytään laajalti, vaikka se ei ole kokemusperäisen tieteen keinoin todistettavissa. Biologit ovat ikään kuin pakotettuja ajattelemaan darwinistisen maailmankatsomuksen mukaisesti, sillä tieteellisesti hyväksyttävää vaihtoehtoa ei ole niin kauan kun tiede sulkee oven Luojalle. Evoluutioteoria pysyy sitkeästi pinnalla, vaikka se todellisuudelle vieraana käsitehirviönä on jo kauan sitten kehittänyt ympärilleen suuremman olettamusten viidakon kuin aikanaan keskiajan tiedemiehet pystyivät kasaamaan geosentrismin tueksi.

Evoteoria on kaikkea muuta kuin ”todistettu fakta”.

Lue lisää

16 vuotta kulunut, eikä mitään ole tapahtunut. Viestisi on edelleen täyttä paskaa!

Muutama sata extra vuotta tai enemmän tekisivät gutaa. Tulisipa tuo geeniteknologia käyttöön ennen kakaroiden tekoa.

...........,,,,, kirjoitti:

Muutama sata extra vuotta tai enemmän tekisivät gutaa. Tulisipa tuo geeniteknologia käyttöön ennen kakaroiden tekoa.

pelkän lisääntymisen vuoksi suoraan sanoen hirvittää minua.

"On se hyvä, että kuollaan kaikki, niin pääsevät tulevat sukupolvetkin tänne internettiin keskustelemaan ja tietoa jakamaan."

Puhu vain omasta puolestas :0)

Kuolisin mielummin vanhana ku jatkaisin elämääni loputtomiin :o

Evoluutiosta. Oliot ovat perimiensä geenialleelien suhteen eri määrin halukkaita tai haluttomia kuolemaan. Eniten lisääntyvät ne, joilla halu kuolemattomuuteen on korkea. He siis jättävät geeninsä perinnöksi ja näin geenit runsastuvat populaatiossa. Biologinen luonto on siis muodostanut automaatin, joka luo ja ylläpitää elämänhalua. Haluttomat ovat harvinaisia.

Geenialleelien syntymä, mutaatio, on kyllä alunperin satunnaista, myös elämänhalua tuottavien alleelien, mutta luonnonvalinta ja sopeutuminen pitävät huolen lopusta.

Pirullista! Järkihän sanoo, että olisi helpompaa, kun ei olisi syntynyt ollenkaan. Emmehän sure niiden potentiaalisten henkilöiden puolesta, jotka ovat syntyvyydensäännöstelyn takia jääneet syntymättä, mutta syntyneistä useimmat pitävät kiinni elämästään kuin oljenkorresta.

Evoluution tuomat halut ovat paljon voimakkaammat kuin järki.

Muinaisista uskonnoista lähelle totuutta on päässyt buddhalaisuus. Sehän opettaa, että elämä on karsimystä ja kärsimyksen syy on elämänhalu. Se vain ei vielä osannut selittää elämänhalun syntyä, niin kuin nykyaikainen biologia.

Ihan totta. Eihän "elämä" ole kuin ihmiskielen epämääräinen sana. Samoja lakeja noudattavat kaikki aineelliset oliot. Elävällä tarkoitetaan vain jotakin kompleksia, joka sekä replikoituu että toimii kokonaisuutena. Kun sen normaalitoiminta lakkaa, sanotaan, että se on kuollut.

Koska "elämä" on ihmiskielen epämääräinen sana, ei sitä myöskään ole tarkkaan määriteltävissä.