Hullun aviomiehen päiväkirja

Olen yksin ja eksyksissä, enkä tiedä mitä tehdä?
Olen ollut naimisissa jo vuodesta 1990 lähtien ja nyt olen kai saanut tarpeekseni?
Toivon, että jokainen joka ottaa tähän tarinaan kantaa suhtautuu siihen erittäin kriittisesti, koska se on vain minun näkemykseni asiasta, mutta tapahtumat ovat kuitenkin aivan tosia.
Näi jälkeen päin ajatellen kaikki alkoi jo muuttua häämatkallamme,kiukuttelua ja mökötystä pienistäkin asioista,eikä oikeastaan hellyyden osoituksia ilman minun aloitettani.
Pari vuotta häidemme jälkeen olimme eräissä juhlissa ja niiden päätyttyä hän hävisi pariksi tunniksi erään ystävättärensä miehen kanssa, jotka olivat eroamassa.Palasi takaisin tukka sekaisin ja meikit levinneinä.
Suutuin ja sanoin asiasta mielipiteeni,olin tämän jälkeen hullu ja vainoharhainen.
Sopu saatiin aikaiseksi juttelemalla ja elämä jatkui.
Noin 9 kk tämän tapahtuman jälkeen syntyi vanhin lapsemme.
Meni kolme vuotta eteen päin ja elämä meni entistä hullunmaksi näin jälkeen päin ajatellen.
Vaimoni kävi juhlimassa ja vietti työporukkansa kanssa hauskoja juhlia, mikä on mielestäni aivan ok ainoa mitä en ymmärtänyt olivat mustelmat vaimossani,(lue selkeät sormenjäljet peukalo ja ja neljä sormea kummassakin takareidessä/ pakarassa.
Ne olivat kuulemma syntyneet erään työkaverin tarttuessa häneen vahingossa kiini.(paras naispuolinen ystävätär.)
Tässä vaiheessa ilmoitin hänelle, että tuon touhun on loputtava ja yritin keskustella hänen kanssaan vakavasti ja pyysin mukaan erään tuttava pariskunnan tähän keskusteluun.
Ei siitä oikein mitään tullut, vaimoni oli hiljaa ja kielsi jälleen kaiken ei keskustellut oli vain hiljaa ja taas olin vainoharhainen hullu ja kuulemma hänen ystävänsä olivat samaa mieltä.
Tästä tilanne kuitenkin rauhoittui vähäksi aikaa,
koska ilmoitin aikeistani ottaa avioeron mikäli tyyli ei muutu.
Elämä jatkui ja taas olimme eräissä juhlissa, missä öli myös vaimoni työkavereita.
Eräs mieshenkilö oli heistä juovuksissa ja kiersi "lääppimässä" ja suutelemassa paikalla olevia naisia.Kaikki muut välttivät hänen lähentelyään paitsi vaimoni.
Tästä tuli sanomista, koska ilmoitin vaimolleni etten tätä ymmärrä.Korotin myös ääntäni.
Tähän syösyi paikalle juopunut prinssi,joka ilmoitti minulle,etten saisi kohdella naista näin.
Tälle prinsille ilmoitin,että häviä pelle ennen kuin sinua sattuu.Vaimoni tuli siihen ja sanoi minulle pidä sinä turpasi kiini ja laske kätesi alas.Vaimolleni sanoin, että jos lasken käteni tuo kaveri lyö heti, johon siipani vastasi eikä lyö.
Laskin käteni ja heti heilahti.Huuli halki.(en ollut juovuksissa)
Kysyin mitäs minä sanoin? Vastaus oli haista paska.Prinssi hävisi saman tien. Tämän jälkeen
vaimoni lähti ystävättärensä kanssa toiseen suuntaan luulin hänen palaavan juhla paikalle ja menin sisään.
Myöhemmin selvisi, että olin noin 60 km:n päässä kotoa ja ilman rahaa koska ne olivat lompakkossani joka oli vaimollani ja hän oli lähtenyt ystävättärensä kanssa juhlista pois.
Onneksi taksikuski hyväksyi maksuksi kelloni, ja pääsin kotiin.
Vaimoltani en saanut edes kunnon anteeksi pyyntöä.
Ja matka jatkuu tuli vuosi 1996.
Monia pienempiä episodeja välillä muunmusassa se että vaimoni ilmoitti, ettei häntä seksi kiinnosta
niin kuin ei hänen ystävättäriäänkään vaan enempi läheisyys ja hellyys.
Okei ajattelin, yritetään elää tämän kanssa.
Ei kun lisää hellyyttä peliin, mutta kenelle sitä osoitat jos toinen ei sitä vastaan ota!
En tiedä mikä on hellyyttä ja rakkautta,jos ei se,että odotan häntä töistä yöllä 03.takassa tuli kuohuviini valmiina jne.Ei vastakaikua,eikä tämä jäänyt yhteen kertaan.
Eräänä juhannuksena menetin sitten malttini ja tartuin vaimoani riidan päätteeksi hiuksista kiini ja aioin lyödä häntä.Onneksi ei niin käynyt,koska lapsemme ilmeisesti oli herännyt ja tuli juuri silloin makuuhuoneemme ovelle.
Ennen tätä episodia enkä sen jälkeen ole vaimoani kohtaan käyttäytynyt väkivaltaisesti.
Tulin pitkältä työmatkalta vuonna 98 vaimoni oli minua vastassa ja yllätys yllätys hän halusi rakastella kanssani olin tosi otettu, mutta tämä halukkuus loppui tähän yhteen kertaan.
Arvaatte varmaan, toinen lapsemme syntyi ennen aikojaan seuraavana vuonna.
VÄLIKOMMENTTI: EN EPÄILE ENKÄ HALUA EPÄILLÄ ETTENKÖ OLISI LASTENI ISÄ, JA OLIN TAI EN RAKASTAN HEITÄ YLI KAIKEN!
Nuorimman lapseni syntymän jälkeen päätin yrittää kaikkeni avioliittomme suhteen.Jouduin töihin 1/2 vuodeksi toiselle paikkakunnalle ja päätin ottaa vaimoani vielä enemmän huomioon toki aina olen muistanut häntä kukkasilla ja koruilla, mutta nyt aina palatessani kotiin viikoittain toin kukkia tai jonkin pienen lahjan koru tms. jolla halusin viestittää rakastan sinua.Toki ei sen sanominenkaan vierasta ollut.
Lopetin sen jälkeen, kun huomasin,että minkäänlaista vastakaikua en vaimoltani saanut.
Tähän väliin mahtuu myös tapahtuma jonka lopulta jätin sen suuremmin huomioimatta.Olimme ravintolassa, me ja vaimoni paras ystävätär ja hänen avomiehensä.Istuimme baaritiskillä ja hänen ystävättärensä meni käymään wc:ssä kääntyessäni ympäri huomasin kuinka vaimoni ystävättären mies hiveli vaimoni reiden sisäpintaa läheltä ....
En halunnut aiheuttaa kohtausta ja maltoin mieleni
ja vasta vieraiden lähdettyä kysyin vaimoltani miksi hän sen salli.Taas jyrkkä kieltäminen, kunnes hän uskoi, että olin nähnyt tapahtuman.
Asia jäi sillensä kunnes muutaman kuukauden kuluttua erään toisen asian yhteydessä mainitsin hänelle siitä.
Vastaus oli, että hän kertoi asiasta ...:lle ja tämä ymmärsi avopuolisoaan koska tällä oli niin kovaa töissä.(??????)
Vuosien varrella yritin kainosti viestittää, että lopeta hyvä ihminen tuo homma mitä teet. Ei vaikutusta.Yleensä hän ilmoitti, että lähtee työkavereidensa kanssa risteilylle virkistäytymään.Olin siinä uskossa, että näin on.Kunnes selvisi, että työkavereilla oli omat ystävänsä mukana.Minua ei vai kutsuttu.Ehkä olen vai niin tylsä?Joka risteilyltä tai Tallinnan matkalta hän tuli takaisin mustelmilla tai huulet turvoksissa.
Sanoin hänelle miksei hän voi muuttaa sinne tai sen miehen luo missä hänellä on hyvä olla ja missä häntä pidetään hyvänä.Taas kiellettiin kaikki ja olin skitsofreenikko.No minkäs teet, kun ei ole näyttöä tyydy hullun osaan.
Kunnes koitti päivä, etsin uimahousujani enkä löytänyt niitä mistään,ja ajatteli niiden joutuneen vaimoni alusvaatteiden sekaan.
Avasin hänen vaatekaappinsa ja etsin alusvaatteiden seasta ja siellä pohjinmaisena oli neliöksi taiteltu paperilappu jonka avasin.
Niin kuumaa rakkauskirjettä en vaimoltani ole koskaan saanut, minkä paperin avattuani luin.
Suoraa seksin ehdottamista hänen ystävättärensä mökillä ja näin jälkeenpäin ajatellen vaimoni vietti keskellä talvea ystävättärensä mokillä muutaman päivän.Annoin kopion kirjeestä vaimolleni
hänen reaktionsa oli ettei kirjettä ole lähetetty siis hän ei ole tehnyt mitään väärää.
Totta, ihmettelin sitä itsekkin, ehkä asia kuitenkin johtui siitä, että se oli lähetty tekstiviestinä joka oli kopioitu kirjeestä.
Riitaa ja taas lupauksia ettei tämä tule toistumaan,ja uskoinhan minä.
Tällä ketaa ja ehkä kaiken aikaa syynä sille etten loppujen lopuksi ole eronnut vielä, on se, että olen itse avioeroperheestä ja muistan minkälaista tuskaa tunsin vanhempieni erotessa ja sitä samaa en halua lapsilleni.
Tullaan tähän vuoteen, jolloin kaikki loppujen lopuksi selvisi.
Vaimollani on ollut useita suhteita,sukupuolitauti (trikonomonos?)
Että miten selvisi? Tällaiset asiat on mahdollisuus selvittää, ehkä se maksaa hieman, mutta kannattaa.En ole hullu, jippii!
Nämä asiatkin olisin kenties pystynyt antamaan anteeksi,mutta viimeistä en.Annoin kahdelle ihmiselle mahdollisuuden lopettaa suhteensa noin kaksi viikkoa sitten. Toinen heistä oli vaimoni.
Kekustelin hänen kanssaan ja annoin ymmärtää, että hänellä on kolme mahdollisuutta,erotaan,eletään kylmässä liitossa tai yritetään yhdessä tosissamme rakkaudella eteenpäin. Hän valitsi viimeisen vaihtoehdon.Kaksi päivää sitten selvisi, että hän oli viettänyt yön samassa hotellihuoneessa miehen kanssa johon suhteensa hän oli luvannut lopettaa.
Hänen selityksensä oli ettei siellä tapahtunut yhtään mitään.
Totta sitä en voi todistaa,ja taas loppujenlopuksi saan kuulla olevani vainoharhainen hullu.
Haluaisin hyvät ihmiset kuulla teidän mielipiteenne tästä tarinasta.Voin myös keskustella puhelimitse mikäli lähetätte puhelinnumeronne.

Ps.En ole mikään avuton reppana ja kenties tietoisuus siitä, että minun ei tarvitse olla yksin jos en niin halua on auttanut minua säilyttämään järkeni tässä asiassa.
Rakastajana, millainen olen? En varmaankaan mikään Casanovan veroinen,mutta hellä ja huomioon ottavainen. Vaimoni ei ole ainut nainen jonka kanssa olen ollut elämäni aikana.Tosin avioliitoni aikana kyllä.
Kuitenkin viimeiset 10 vuotta olen elänyt lähes selibaatissa.(vaimoani seksi ei kanssani kiinnosta)
Lasten kasvatus,minun tehtävänäni on ollut luoda lapsillemme rajat, kun taas vaimoni on ollut se kiva ihminen.