Jobin postia

Ei tule suoraan Raamatusta. Ei siis ole raamatullinen sanonta.
Sanonnan alkuperä on raamatullisissa tapahtumissa kuitenkin.

"Jobin postilla" käsittääkseni tarkoitetaan negatiivisia ja epämiellyttäviä uutisia?
Sanontaa käytetään maailmassa ja sitä varmaan käyttää ihmiset jotka ei edes (välttämättä) usko Jumalaan eikä ajattele käyttämänsä sanonnan alkuperää.
Samalla tavalla on kielenkäyttöön tullut muitakin sanontoja joilla on alkuperä Raamatun tapahtumissa mutta joilla on alettu kuvata jotain ihan muuta asiaa.

Job 1:14 sanotaan että
"tuli sanansaattaja Jobin luo ja sanoi"
ja sitten kerrotaan millaisia uutisia Job sanansaattajalta sai: sabalaiset olivat hyökänneet Jobin pellolle, ryöstäneet tämän omaisuutta ja tappaneet pellolla olevat Jobin palvelijat.

Job 1:16
"hänen vielä puhuessaan tuli toinen ja sanoi"
että salama (?) oli iskenyt Jobin lammaslaitumelle ja siellä olevat palvelijat ja lampaat olivat saaneet surmansa.

Job 1:17
"hänen vielä puhuessaan tuli taas toinen ja sanoi"
että kaldealaiset olivat kolmena erillisenä joukkona hyökänneet ryöstämään Jobin kamelit, kameleita vartioineet palvelijat oli surmattu miekalla.

Job 1:18
"hänen vielä puhuessaan tuli taas toinen ja sanoi"
että kun Jobin pojat ja tyttäret olivat syömässä ja juomassa viiniä vanhimman veljen talossa tuli valtava myrskytuuli erämaasta päin ja iski taloon sellaisella voimalla, että se luhistui näiden päälle ja nämä kuolivat.

"Silloin Job nousi, repäisi viittansa ja leikkasi hiuksensa, heittäytyi maahan ja rukoili."
Job.1:20.

Aika rajuja tilanteita siis...
Ja aika kepeää puhetta kun kaupunkimatkalla on tullut sakkolappu tuulilasinpyyhkijän alle tai sosiaalivirastosta tulee kirje että avustushakemus on hylätty ja sitten ihminen sanoo tällaisia Jobin postiksi!
Tietysti tilanteet on henkilökohtaisia ja pahaan saumaan osunut sakkolappu tai taloudellisessa ahdingossa avustushakemuksen hylkääminen voi olla henkilölle tiukka paikka, mutta vähän eri suuruusluokasta on kuitenkin kyse kuin Jobin kohdalla, jonka saamat uutiset oli TODELLA karmeita.

Kun tässä nostit esille Jobin, niin käytänpä tilaisuutta hyväkseni ja kertoakseni lyhyesti Jobin kirjan salaisuuden. Se on kertomus yhden Jumalan valitseman miehen elämästä, joka uskoi olevansa ihan hyvä mies, koska hänen elämässään oli kaikki onnistunut:

"Ussin maassa eli mies, jonka nimi oli Job. Hän oli kunnon mies, rehellinen ja jumalaapelkäävä, ja hän karttoi kaikkea pahaa."

Siis kuten joku kunnon luterilainen kirkkouskova. Mutta koska hän oli Jumalan valittu, niin Jumala tahtoi johdattaa hänet omaan yhteyteensä, ja niin hänellä alkoi ahtaan portin taistelu, kun Jumala antoi Saatanan häntä runnella. Niin kuin Jumala koetteli omaa Poikaansakin, niin hän myös koetteli Jobia, ja hänen tuskansa olivat niin valtavat, että niitä katselleella vaimollakaan ei ollut enää muuta sanottaa kuin kehottaa Jobia päättämään päivänsä:

"Vieläkö sinä pidät kiinni hurskaudestasi? Kiroa Jumala ja kuole pois."

Job oli siinä mielessä erikoinen poikkeus moneen suomalaiseenkin verrattuna, että hän kuitenkin etsi ja kaipasi elämäänsä totuutta. Hänellä oli kolme läheistä ystäävää, jotka kukin vuorollaan hänelle sitä tarjosivat. Heidät voidaan luokitella vaikka kirkon eri lahkojen edustajiksi:

BILDAD: "Kysy neuvoa niiltä, jotka elivät ennen meitä, pidä kiinni siitä, mitä isämme ovat saaneet selville. Mehän olemme eilisine lapsia, emme me mitään tiedä, meidän päivämme maan päällä ovat kuin varjo. Mutta isät, he opettavat sinua ja puhuvat sinulle, heidän sanansa tulevat sydämen syvyydestä."

ELIFAS: "Minä puhun nyt sinulle, kuuntele nyt! Kerron sinulle, mitä itse olen oppinut viisailta miehiltä. He eivät salanneet isiensä tietoa."

SOFAR: "Sinun puheesi ärsyttävät minut vastaamaan, se kiihdyttää mieltäni. Se, miten opetat ja ojennat, loukkaa minua mutta ymmärrykseni löytää kyllä sinulle vastauksen."

Siis samantapaista keskustelua, jota näilläkin palstoilla käydään. Ystävien puheet eivät kuitenkaan saaneet Jobia vakuuttuneeksi Jumalan tarkoitusperistä, ja siksi hän aina ryhtyi väittelemään heidän kanssaan, koska hän etsi elämäänsä vain totuutta.

Jumala oli kuitenkin lähettänyt Jobin läheisyyteen oman sanansaattajansa, Totuuden Hengen saaneen miehen, Elihun, Barakelin pojan, joka alkoi puhua ja sanoi:

"Vähät ovat minun elämäni päivät, kun vertaan teihin, vanhuksiin. Siksi minä arastelin ja pelkäsin lähteä kertomaan, mitä minä tiedän.
Ajattelin: "Puhukoot nuo vanhat, puhukoot viisauden sanoja ne, joilla on takanaan paljon vuosia."
Mutta Henki ihmisen tekee viisaaksi, Kaikkivaltiaan henkäys. Ei ikä yksin tuo viisautta, eivät vanhatkaan aina tiedä, mikä on oikein. Niinpä nyt sanon: kuulkaa minua, nyt on minun vuoroni kertoa, mitä minä tiedän."

Ja Elihu päättää puheensa: "Mutta Jumala ei katso niihin, jotka pitävät itseänsä viisaanaa."

Elihun puhe koskettaa Jobia syvältä, ja siksi hän ei ryhdykään väittelyyn, kuten oli aina kolmen ystävänsä kanssa tehnyt, vaan vaikenee. Ja kun hän vaikenee, hän alkaakin kuulla, mitä Jumala alkoi hänelle puhua:

"Kuka on tämä mies, joka peittää minun tarkoitukseni mielettömillä puheillaan? Vyötä itsesi, puolustaudu kuin mies! Nyt minä kysyn sinulta, ja sinä vastaat?"

Ja mitä vastasikaan Job Jumalalle, kun hän oli puheensa päättänyt:

"Nyt minä ymmärrän, että kaikki on sinun vallassasi eikä mikään suunnitelmasi ole mahdoton sinun toteuttaa. Sinä kysyit: "Kuka on tämä, joka näin peittää minun tarkoitukseni mielettömillä puheillaan?"

Minä se olen (Jobin on pakko tunnustaa syntisyytensä Jumalalle). Olen puhunut mitään ymmärtämättä asioista, joita en käsitä - ne ovat minulle liian ihmeellisiä. Sinä sanoit: "Kuuntele nyt, kun minä puhun. Nyt minä kysyn sinulta, ja sinä vastaat."

Vain korvakuulolta sinut tunsin. Nyt ovat silmäni nähneet sinut. Sen tähden minä häpeän puheitani ja kadun niitä tomussa ja tuhkassa."

Lue sitten Jobin kirjan loppu siitä, miten Jumala hänen ja hänen ystäviensä elämän korjasi. Tämän Raamatun kirjan toivoisin kuluvan puhki mahdollisimman monen suomalaisen käsissä, sillä niin mahtava on sen sanoma ahtaan portin taistelusta, josta piispat ja papit eivät ole omilleen mitään puhuneet.

Eiköhän lähes koko tämänkin kansan usko ole tuota korvakuulouskoa, kun innolla uskotaan todeksi kaikki se, mitä eri porttoseurakuntien paimenet heidän korviinsa puhuvat. Kun Jeesus tänäkin päivänä tahtoisi tulla heidän sydämensä asukkaaksi samalla tavoin kuin tuli Jobinkin sydämeen, ja on tullut myös minun sydämeeni:

"Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minua minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen."