Hyvää päivää kaikille!
Työuupumus on tänä päivänä yleistynyt hyvin paljon. Olen 23-vuotias nuori nainen ja jouduin myös itse myöntämään kyseisen asian itselleni viime viikolla. Tänään kävin lääkärissä (kuukauden sairasloma, "määrittelemätön masennus"). Lääkäri katsoi myös aiheelliseksi määrätä minulle mielialalääkkeitä, vaikka koitin kieltäytyä.
Tietysti tässä tilanteessa käy todella paljon asioita läpi. Enimmakseen viimeistä vuotta. Koulusta valmistuminen (päättötyö), heti töihin, kesän jälkeen ylennys palkankorotus jne... Kaikki tämä ansaittiin kovalla työllä, mutta kaiken keskellä unohdin miettiä kuinka Minä voin henkisesti sekä fyysesti.
Tässä tilanteessa tuntuu ettei ketään ymmärrä, osaan kyllä peittää tunteeni todella hyvin "aina se iloinen ja positiivinen". Varsinkin iltaisin kaipaisi sitä olkapäätä.
Kaipasisin kokemuksia mielialalääkkeistä (mietin kannattaako minun ottaa ensimmäistäkään) sekä kaikkia kokemuksia työuupumuksesta/masennuksesta. Minkälaisten asioitten olette kokeneet helpottavan oloa?
Minä olen niin eksyksissä, etten edes enään tiedä mitä haluan tehdä elämässäni(opiskella, olla töissä millä alalla).
Hyvää päivänjatkoa toivottaen
-Misu-
Työuupumus
14
5429
Vastaukset
- nnnnnn
yhtään jos kerron, että olen jo nelikymppinen ja tällä hetkellä melko eksyksissä omassa elämässäni. Minulla on ollut monenlaista elämänmuutosta, ja nyt haen tukka putkella töitä, vaikka oikeastaan tekisi mieli hautautua peittojen alle. Sitä huomaa tekevänsä konemaisesti asioita, vaikkei ole ollenkaan varma haluaako niitä todella.
Joskus on ihan hyvä viheltää peli poikki, ja armahtaa itseään. Tässä kilpailuyhteiskunnassa kun pitäisi koko ajan olla niin hirveän tehokas ja tuottava. Työnantajatkin hakevat jotain ihme super-ihmisiä, vaikka todellisuudessa he itsekään eivät yllä moisiin mittoihin. Tässä oravanpyörässä ihmisen henkinen puoli jää usein jalkoihin, erityisesti jos ei itse anna itselleen lupaa ottaa välillä vähän rennommin.
Monesti taustalla on myös lapsuuden kokemuksia siitä, että on luullut tai kokenut, että omat vanhemmat odottavat jotain, tai hyväksyvät ainoastaan jos pärjään ja olen hyvä. Kiuitenkin on olemassa sellainenkin sanapari kuin riittävän hyvä. Ja se pärjäämis- ja suorittamispakko on monesti oman pään sisällä.
Mielialalääkkeistä sen verran, että niitä on turha pelätä. Auttavat monesti sen pahimman vaiheen yli, jotta saa taas jotenkin elämästään kiinni. Itse olen harrastanut pitkiä kävelylenkkejä, joiden on myös oikein todettu vaikuttavan terapeuttisesti ja mielialaa kohentavasti.
Olet vielä nuori, ja ehdit vielä pajon elämässäsi, kunhan opit enemmän itsestäsi ja omista rajoistasi. - ...
Ei mikään ihme, että olet joutunut ottamaan vähän huilia, sillä sinulla on todella paljon stressitekijöitä kasaantunut. Kävin itsekin burnoutin läpi pitkän aikaa sitten ja tajusin vasta jälkikäteen, miten olisi itse pitänyt tajuta pitää huolta omasta jaksamisesta. Kukaan muu ei sitä tee, pikemminkin koin toisten käyttävän hyväksi omaa sokeuttani täysin häikäilemättä ja sitten oltiinkin pohjalla. Ihminen on totisesti ihmiselle susi.
Oletko tutustunut Alix Kirstan kirjaan nimeltä Kuinka vapaudun stressistä (1992). Kirjassa on paljon asiaa stressistä ja ohjeita positiivisempaan ja vapaampaan elämään. Kirjassa oli erityisesti minua silloin järkyttänyt taulukko, amerikkalaisten Holmesin ja Rahen elämänmuutostilanteiden arviointitaulukko. Taulukossa on eri tilanteille määritelty stressipisteitä ja tietyn pisterajan jälkeen ei hyvä heilu. Muistelen, miten olin siihen mennessä hillunut pari vuotta ihan skaalan ylärajoilla. Ihme, etten romahtanut aikaisemmin! Löysin sinulle verkosta linkin kyseiseen taulukkoon: http://www.lauralewis.com/archives/article6-98b.html
Varaudu siihen, että masennuksesta toipuminen kestää eli ei ole tyyliin keuhkoputkentulehdus ja antibiootit. Suosittelen, että hakeudut terapiaan tai muuten juttelet paljon ystävillesi tai kirjoitat asioita ulos. Näiden syiden ymmärtäminen on avain selviämiseen ja jatkamiseen työelämässä terveenä, ilman vaaraa romahtaa uudestaan. Yksi tärkeimpiä neuvoja, mitä sain oli: muista pitää puolesi! Älä anna toisten kävellä ylitsesi! Ole itsekäs ja ota oma tilasi ja vapautesi sekä hemmottele itseäsi riittävän usein. Itsekkyys on hyve! Muista myös liikkua paljon ulkona raikkaassa ilmassa. Liikunnasta on uskomattoman paljon apua, sen myötä jaksaa kestää vitutustakin yllättävän paljon ;). Jos sinulla on varaa pieneen hemmotteluun, on se sitten herkuttelua, pieni matka ystävän kanssa, hierontaa, aromaterapiaa, energiahoitoja, kaikista saat lisätukea toipumiseen. Älä kuitenkaan tee toipumisajasta suorittamista, sillä se on sinut pakottanut nyt lepäämään.
Kaikkea hyvää sinulle ja jaksamista. Tiedän, ettei tällä hetkellä tunnu kovin hyvältä, mutta kyllä se aurinko alkaa paistaa ja kun sen alat huomata, se tuntuu uskomattoman hyvältä :)!!! - vahvistunut
Päivää. Itse olin uupumuksesta/stressistä lähes kaksi kuukautta sairaslomalla. Sairas työtahti, vähättely ja arvostuksen puuten työnantajan puolelta olivat siihen syynä. Olin aluksi vain kaksi viikkoa saikulla, menin hetkeksi töihin ja sairastuin uudestaan. Toisella lääkäri käynnillä sain cipralex merkkistä mieliala lääkettä ja olen ollut varsin tyytyväinen. Aamulla on helpompi lähteä töihin, sanon päällikölle mielipiteeni herkemmin, ja olen pirteämpi. En kuitenkaan aio syödä mielialalääkkeitä lopunikääni vaan katselen tässä hissukseen uutta parempaa työpaikkaa.
- romahtaminen musertaa
Olen 26-vuotias ja itse jouduin myös kyseisen tilanteen eteen viime vuoden lopulla. Töissä olin se rento, hauska kaikkia auttava työkaveri. Rentouden takana tein kuitenkin vimmatusti töitä miellyttääkseni kaikkia. Olin iloinen ja positiivinen, pakkomielteeni oli tsempata muita. Tein muitten työt, jopa pomonikin... loppuvaiheessa jäi omat työt lähes hoitamatta kun oli niin sekaisin ettei tiennyt mihin suuntaan ja kenen hommia oli tarkoitus hoitaa. En osannut kieltäytyä kun minulle syydettiin mitä kummallisempia tehtäviä hoidettavaksi. Työyhteisössä oli myös kovat muutospaineet ja jostakin syystä kasasin myös kaiken sen omille harteilleni. Olisi pitänyt kantaa koko työyhteisö uuteen parempaan aikaan. Noh, kun se vauhti siinä vielä kiihtyi huomasin että minuahan ei todellakaan arvosteta ollenkaan, palkkani on pienempi kuin muiden ja teen heidän hommansakin. Hermostuin ja rupesin oireilemaan, suorastaan vittuilin kaikille, kyynistyin täysin. Tässä kohtaa minut eristettiin työyhteisöstä ja sain kuunnella pelkkää vittuilua, tekemisiäni ja sanomisiani vääristeltiin ja yhtäkkiä en ollutkaan hoitanut hommiani. Kuukauden jaksoin kuunnella ja sain päähäni että nyt onkin oikea aika lähteä etenemään ja luomaan uraa, pääsinkin siirtymään yrityksen sisällä muihin tehtäviin ja sain tuntuvan palkankorotuksen. Mutta tämän jälkeen kaikki päättyi kuin seinään... kaaduin rähmälleni! Irtisanouduin uudesta paikastani. Totaalinen romahdus, ambulanssilla psykiatriselle ja parin viikon sairaalahoito. Lääkäri kirjoitti kuitenkin vain 1,5 kuukautta sairaslomaa jonka jälkeen palasin välittömästi työelämään. Nyt edessä uuden rakentaminen ja motivaation etsiminen, elämästä pitäisi löytää jotain muutakin kuin työ...
Asioiden työstäminen jatkuu varmasti vielä pitkään ja tulen etsimään vastauksia siihen kuka olen ja mitä oikeasti haluan.- 26tone jäbä
Sanompahan vaan sen että aikaa vaatii jos kunnon rommauksen olet kokenut, kuten minä!
Turha kuvitella et kuukaus kaksi riittää, tai jos riittää niin se on hyvä se..
Itse jäin pois työelämästä viime keväänä ja edelleenkin mietin mitä alan tekemään.
Hain kyllä myös sairaslomaa, mutta lääkäri määräsi vain unilääkkeitä ja viikon levon.tilanne paheni ja minulle määrättiin cipralex lääkitys mutta ei lomaa...ja huh sit alako..otin loparit,entinen muija sai lähöt, möin asunnon, tapasin uuden, menin kihloihin, menin naimisiin ja nyt odotamme lasta:)liekkö tämä ollut lääkityksen antaman itsevarmuuden syytä vai mitä mutta meni kyllä elämä remonttiin joka saralla, enkä kadu:)vaarallinen tie kulkea mutta jos sen selvittää voi olla asiat paljon paremmin tai myös kylläkin huonommin,olkaa varovaisia lääkkeitten kanssa..ja kaljan..
Olen käynyt ajankulukseni yrittäjäkurssit ym. mut ei ole jostain syystä lähtenyt potkasemaan.
En suosittele mutta jos sulla on mahdollisuutta vääntää itsesi pois työelämästä, esim liiton korvauksille niin tee se, minulla tämä "jouten" olo aika on ainakin avannut silmät, nyt kun vain keksisin jonkun hyvän ratkaisun jatkaa työelämässä, paremmin ainekin kerkiää asioita punnitsemaan.On tässä jouten olon aikana kyllä palanut rahaa, muutakin kuin liiton korvaukset.Pankissa kävin ennen lopareita ja sain pienen lainan..lainan,asunnosta saamieni rahojen ja korvausten turvin tässä nyt on elelty eikä vituta yhtään:)ajattelin asian näin että jos en nyt saa elämääni kuntoon niin en varmaankaan saa milloinkaan ja tuo työuupumuksesta selviäminen vaatii aikaa ja aika on rahaa eli jos ei sitä omasta lompsasta jonkun verran löydy niin jostainhan se on keksittävä..täällä eletään kuitenkin vain yhden kerran.työntekijänä olen/olin tunnollinen ja erittäin tarkka, joka mitä ilmeisemmin lopulta minut börnikseen ajoi, tuo tunnollisuus ja liika tarkkuus.viimeisimmässä työpaikassa oli kylläkin myös yksi todella raivostuttava työpari jonka kanssa jouduin vääntämään väkisin hommia ja se veti minusta varmaankin ne viimeset mehut.
Elämäni oli kyllä jo pitemmän aikaa käynyt ylikierroksilla ja kai se vain odotti räjähtämistään.lääkkeitä en enää syö, en ole syönyt puoleen vuoteen.
hyvää kevättä kaikille, koittakaa jaksaa oravanpyörässä.kaikki ei jaksa.. - elina254
26tone jäbä kirjoitti:
Sanompahan vaan sen että aikaa vaatii jos kunnon rommauksen olet kokenut, kuten minä!
Turha kuvitella et kuukaus kaksi riittää, tai jos riittää niin se on hyvä se..
Itse jäin pois työelämästä viime keväänä ja edelleenkin mietin mitä alan tekemään.
Hain kyllä myös sairaslomaa, mutta lääkäri määräsi vain unilääkkeitä ja viikon levon.tilanne paheni ja minulle määrättiin cipralex lääkitys mutta ei lomaa...ja huh sit alako..otin loparit,entinen muija sai lähöt, möin asunnon, tapasin uuden, menin kihloihin, menin naimisiin ja nyt odotamme lasta:)liekkö tämä ollut lääkityksen antaman itsevarmuuden syytä vai mitä mutta meni kyllä elämä remonttiin joka saralla, enkä kadu:)vaarallinen tie kulkea mutta jos sen selvittää voi olla asiat paljon paremmin tai myös kylläkin huonommin,olkaa varovaisia lääkkeitten kanssa..ja kaljan..
Olen käynyt ajankulukseni yrittäjäkurssit ym. mut ei ole jostain syystä lähtenyt potkasemaan.
En suosittele mutta jos sulla on mahdollisuutta vääntää itsesi pois työelämästä, esim liiton korvauksille niin tee se, minulla tämä "jouten" olo aika on ainakin avannut silmät, nyt kun vain keksisin jonkun hyvän ratkaisun jatkaa työelämässä, paremmin ainekin kerkiää asioita punnitsemaan.On tässä jouten olon aikana kyllä palanut rahaa, muutakin kuin liiton korvaukset.Pankissa kävin ennen lopareita ja sain pienen lainan..lainan,asunnosta saamieni rahojen ja korvausten turvin tässä nyt on elelty eikä vituta yhtään:)ajattelin asian näin että jos en nyt saa elämääni kuntoon niin en varmaankaan saa milloinkaan ja tuo työuupumuksesta selviäminen vaatii aikaa ja aika on rahaa eli jos ei sitä omasta lompsasta jonkun verran löydy niin jostainhan se on keksittävä..täällä eletään kuitenkin vain yhden kerran.työntekijänä olen/olin tunnollinen ja erittäin tarkka, joka mitä ilmeisemmin lopulta minut börnikseen ajoi, tuo tunnollisuus ja liika tarkkuus.viimeisimmässä työpaikassa oli kylläkin myös yksi todella raivostuttava työpari jonka kanssa jouduin vääntämään väkisin hommia ja se veti minusta varmaankin ne viimeset mehut.
Elämäni oli kyllä jo pitemmän aikaa käynyt ylikierroksilla ja kai se vain odotti räjähtämistään.lääkkeitä en enää syö, en ole syönyt puoleen vuoteen.
hyvää kevättä kaikille, koittakaa jaksaa oravanpyörässä.kaikki ei jaksa..Kevättervehdys!
Opiskelen Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksessa kotitalousopettajaksi ja teen pro gradu-tutkielmaani työn ylikuormituksen ja työuupumuksen vaikutuksista kotitalouden ja perheen toimintaan.
Toivoisin vapaamuotoisia kirjoitelmia siitä, miten työylikuormitus tai työuupumus on vaikuttanut kotitaloutesi ja/tai perheesi toimintaan. Kirjoita vapaasti ajatuksiasi, kokemuksiasi ja tuntemuksiasi aiheesta.
Taustatietoina pyydän ilmoittamaan työtehtävän tai ammattinimikkeen, kirjoittajan sukupuolen ja iän sekä perheenjäsenten lukumäärän ja iän. Käsittelen kirjoitelmat ehdottoman luottamuksellisesti ja nimettöminä.
Etsin myös haastatteluhenkilöitä, joten toivon että ilmaiset halukkuutesi, jos olet kiinnostunut osallistumaan tutkimukseen!
Lähetä kirjoituksesi tai ilmaise halukkuutesi osallistua tutkimukseen 30.5.2007 mennessä.
Ystävällisin terveisin,
Elina Majanen
Pihlajavedenkuja 6 b 28
57170 Savonlinna
tai sähköposti: [email protected] - 26tone jäbä
elina254 kirjoitti:
Kevättervehdys!
Opiskelen Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksessa kotitalousopettajaksi ja teen pro gradu-tutkielmaani työn ylikuormituksen ja työuupumuksen vaikutuksista kotitalouden ja perheen toimintaan.
Toivoisin vapaamuotoisia kirjoitelmia siitä, miten työylikuormitus tai työuupumus on vaikuttanut kotitaloutesi ja/tai perheesi toimintaan. Kirjoita vapaasti ajatuksiasi, kokemuksiasi ja tuntemuksiasi aiheesta.
Taustatietoina pyydän ilmoittamaan työtehtävän tai ammattinimikkeen, kirjoittajan sukupuolen ja iän sekä perheenjäsenten lukumäärän ja iän. Käsittelen kirjoitelmat ehdottoman luottamuksellisesti ja nimettöminä.
Etsin myös haastatteluhenkilöitä, joten toivon että ilmaiset halukkuutesi, jos olet kiinnostunut osallistumaan tutkimukseen!
Lähetä kirjoituksesi tai ilmaise halukkuutesi osallistua tutkimukseen 30.5.2007 mennessä.
Ystävällisin terveisin,
Elina Majanen
Pihlajavedenkuja 6 b 28
57170 Savonlinna
tai sähköposti: [email protected]Voisimpa veikata et löydät tutkimukseesi enemmeän halukkaita googlettamalla esim työuupumuksesta selvinneet????
Minäkin olen vielä toipilas enkä oikein osaa alkaa analysoimaan miten tämä kaikki on vaikuttanut kehenkin...
Voin sit joskus kun olen mielestäni "kuivilla" ottaa yhteyttä ja kertoa kokemuksiani tarkemmin.
Tässä vaiheessa elämäni on/on ollut ns.palapelin rakentelua joka ei vielä ole valmis.
Olisinkohan jotain 78% tehnyt siitä :) vielä 22 ja se sit se vaikein osuus:\aineki nyt tuntuu siltä
Ei voi alkaa kaikkia siirtoja analysoimaan ennenkuin "palapeli" on valmis,se jää muute tekemättä..on se ihmine aika kone.. - 26tone jäbä.
26tone jäbä kirjoitti:
Voisimpa veikata et löydät tutkimukseesi enemmeän halukkaita googlettamalla esim työuupumuksesta selvinneet????
Minäkin olen vielä toipilas enkä oikein osaa alkaa analysoimaan miten tämä kaikki on vaikuttanut kehenkin...
Voin sit joskus kun olen mielestäni "kuivilla" ottaa yhteyttä ja kertoa kokemuksiani tarkemmin.
Tässä vaiheessa elämäni on/on ollut ns.palapelin rakentelua joka ei vielä ole valmis.
Olisinkohan jotain 78% tehnyt siitä :) vielä 22 ja se sit se vaikein osuus:\aineki nyt tuntuu siltä
Ei voi alkaa kaikkia siirtoja analysoimaan ennenkuin "palapeli" on valmis,se jää muute tekemättä..on se ihmine aika kone..palapeli oli 190% valmis kunnes vedin itseni piippuun..sen jälkeen se meni tuhannen pillun pirstaleiks:\
- AAA+
elina254 kirjoitti:
Kevättervehdys!
Opiskelen Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksessa kotitalousopettajaksi ja teen pro gradu-tutkielmaani työn ylikuormituksen ja työuupumuksen vaikutuksista kotitalouden ja perheen toimintaan.
Toivoisin vapaamuotoisia kirjoitelmia siitä, miten työylikuormitus tai työuupumus on vaikuttanut kotitaloutesi ja/tai perheesi toimintaan. Kirjoita vapaasti ajatuksiasi, kokemuksiasi ja tuntemuksiasi aiheesta.
Taustatietoina pyydän ilmoittamaan työtehtävän tai ammattinimikkeen, kirjoittajan sukupuolen ja iän sekä perheenjäsenten lukumäärän ja iän. Käsittelen kirjoitelmat ehdottoman luottamuksellisesti ja nimettöminä.
Etsin myös haastatteluhenkilöitä, joten toivon että ilmaiset halukkuutesi, jos olet kiinnostunut osallistumaan tutkimukseen!
Lähetä kirjoituksesi tai ilmaise halukkuutesi osallistua tutkimukseen 30.5.2007 mennessä.
Ystävällisin terveisin,
Elina Majanen
Pihlajavedenkuja 6 b 28
57170 Savonlinna
tai sähköposti: [email protected]tutkimuksen suomen työttömyyden natsiluokan hoitolain vaikutuksista työttömiin.
Ne on varmasti yhtä tehokkaasti työttömiä tuhoava koneisto, uin kusipäiset työpaikat jne.
- Ihme hommaa
noin nuoret voivat kärsiä työuupumuksesta?????
Itse olen 40 ja risat ja töissä ollut yli puolet elämästäni (23v) eikä mitään
uupumuksen/stressin merkkejä ole ollut. Päinvastoin, minusta on suorastaan mukavaa lähteä
töihin. Varsinkin yövuorot ovat suorastaan mahtavia ja parhaat unet saan niiden jälkeen.
Vaimoni teki pitkään pätkätöitä ja kun viimein sai vakipaikan, niin kesti reilut 2 vuotta ja joutui sairaslomalle stressin/masennuksen vuoksi ja popsii nyt mitä käsittämömimpiä määriä mielialalääkkeitä.
Eikö nykynuorista ole edes tekemään töitä?- Ihme hommaa..
Ei noista lääkkeistä ole ollut mitään apua. Vaimo on niitä popsinut jo kaksi vuotta ja ainoa näkyvä vaikutus on ollut, että minun on täytynyt tehdä kaikki kotityöt ja lasten kuskaamiset harrastuksiin yms., sillä välin kun muija nukkuu tai töllöttää telkkaria vähintään 4 tuntia päivässä ja yöllä 10-12 tuntia. Pirun hyviä tabuja määräävät. Onko tämä työuupumus enimmäkseen naisten ongelma, sillä meidänkin työpaikalla
useampi nainen on jättänyt 3 vuorotyöt juuri sen takia, etteivät ole jaksaneet?? - Jephjeph
esittelemässä haisevaa persereikäänsä täällä jolla myös hoitaa ajattelun.
- hienohomma.
Täällä näkee toisinaan valituksia, että töissä olevan miehen on vaikea saada naista. Tuttavallani oli juuri tälläinen tilanne. Hän oli pitkäaikaistöissä ja poikamies, josta naiset eivät olleet lainkaan kiinnostuneita.
Muna ei seisonut ja hän oli uupunut ja hikinen työpallero.
Hän kuitenkin pääsi uuteen asemaan virastossa ja kuntouttavaan työtoimintaan. Muutamaa päivää myöhemmin hän tapasi naisen, joka kiinnostui tuttavastani.
Nainen oli myös töissä laitostunut ja kuiva, frigidi työ-uupuja.
He molemmat olivat samassa tressi jamassa. Sexi ei maistu ja elämä on harmaan tylsää.
Tuttavani kertoi minulle, että nimenomaan kuntouttavaan työtoimintaan työpaikalla osallistuminen oli se ratkaiseva tekijä, jonka takia nainen kiinnostui hänestä. Kuntouttavassa toiminnassa oli konsulttina jari sarasvuo. Kun sarasvuo levitti margariinia naisen häpyalueelle ja ahteriin, oli töissä kuntoutuja miehen helppo sujautta nahistunut penis naisen pyhimpään.
Nyt moni muukin nainen on ilmaissut kiinnostuksensa, mutta heille tuttavani on joutunut valitettavasti antamaan rukkaset, koska hän on ehdoton yhden naisen mies.
Suosittelen siis ehdottomasti, että kaikki naisenpuutteesta kärsivät työmiehet hakeutuisivat kuntouttavaan työtoimintaan.
Olen täysin varma siitä, että suosionne naisten keskuudessa nousee valtavasti, jos osallistutte kuntouttavaan työtoimintaan. - Anonyymi
Olen uupunut henkilökohtainen avustaja. Toista vuotta sama höpöttävä vammainen roikkunut käsipuolessa. Nyt on pakko lopettaa tässä työssä.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1031565
Välillä käy mielessä
olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.781194- 881127
- 1391036
Uskoontulo julistetun evankeliumin kautta
Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitt580985Mika Muranen juttu tänään
Jäi puuttumaan tarkennus syystä teolle. Useat naapurit olivat tehneet rikosilmoituksia tästä kaverista. Kaikki oli Muras1957Hanna Kinnunen sai mieheltään tiukkaa noottia Tähdet, tähdet -kotikatsomosta: "Hän ei kestä, jos..."
Hanna Kinnunen on mukana Tähdet, tähdet -kisassa. Ja upeasti Salkkarit-tähti ja radiojuontaja onkin vetänyt. Popedan Lih8892- 20870
Oho! Farmi-tippuja Wallu Valpio ei säästele sanojaan Farmi-oloista "Se oli niin luotaantyöntävää..."
Wallu oikein listaa epämiellyttävät asiat… Monessa realityssä ollut Wallu Valpio ei todellakaan säästele sanojaan tippum9714Helvetin hyvä, että "hullut" tappavat toisensa
On tämä merkillistä, että yritetään pitää hengissä noita paskaperseitä, joilla ei ole muuta tarkoitusta, kuin olla riida8670