Armolahjat ???

jeh.tod:at haluavat nähdä harmagedonin ennen kuin
laupeuden ja armon.

Eikö se muka ole Jumalan armoa jos voi selvitä harmagedonista hengissä jos on kastettu. Ja ellei ole ehtinyt kasteelle on mahdollisuus saada ylösnousemus Jeesuksen uhrin perusteella uuteen maailmaan. Minä olen asian käsittänyt niin, että tämä mahdollisuus on kaikilla ihmisillä, jotka eivät vastusta Jumalan oikeutta hallita.

Haluaisin kysyä sinulta, oletko sitten nähnyt selviä ihmeparantumisia esim. sokea on saanut näkönsä takaisin tai vaikkapa joku on herättetty kuolleista?
Sanon sinulle suoraan että jos näkisin sellaista niin tottakai uskoisin, että meidänkin päivinä tänä aikana tapahtuu sellaista.

niin kuin kirjoitti:

Haluaisin kysyä sinulta, oletko sitten nähnyt selviä ihmeparantumisia esim. sokea on saanut näkönsä takaisin tai vaikkapa joku on herättetty kuolleista?
Sanon sinulle suoraan että jos näkisin sellaista niin tottakai uskoisin, että meidänkin päivinä tänä aikana tapahtuu sellaista.

Lue lisää

Kaksi totuuden nälkäistä helluntaiveljeä tutki "ihmeet ja merkit" ja tässä tulos:

Sen pahempi tosiasioille

Helluntailaisia opiskelijoita Vesa Maanselkää ja Markus Hirsilää pidetään vaarallisina miehinä omassa liikkeessään. Heidän tutkimuksensa mukaan Suomessa ei toistaiseksi ole todettu yhtään ihmeparantumista, joka voitaisiin todentaa lääketieteellisesti. Yleisen mielipiteen mukaan kaksikon olisi ollut parempi olla etsimättä totuutta.

Tutkimukseen johtanut tapahtumakulku sai alkunsa syksyllä 2002 tunnetun saarnaajan Charles Ndifonin Jyväskylässä pitämästä parantamistapahtumasta, johon fysiikanopiskelija Vesa Maanselkä osallistui.
- Se show ja bluffaus järkytti minua suuresti. Saarnaaja kertoi ensin todella tarkasti, että yleisön joukossa on tällaisista ja tällaisista vaivoista kärsiviä ihmisiä; muun muassa, että oikealla puolella on keuhkosyöpäpotilas, jonka hän tunsi juuri sillä hetkellä paranevan. Yleisö oli haltioissaan.

Sitten meno vain kiihtyi. Ndifon kutsui lavalle kaikki itsensä sairaiksi tuntevat, ja kymmeniä ihmisiä vyöryi parannettavaksi. Maanselkä näki omin silmin, kuinka vaikeasti vammaisia nostettiin pyörätuoleistaan usean miehen voimin, raahattiin pitkin Jyväskylän Paviljongin hallia ja julistettiin terveiksi. Ja yleisö hurrasi. Vaikean käsivamman vaivaamalle lapselle luvattiin, että huomenna kun heräät, olet terve. Yleisö taputti. Viimeinen niitti Maanselälle oli häen tuntemansa kyttyräselkäisen mummon parantamisyritys.

- Naisen selässä oli 90 asteen kulma, jonka paranemisen kyllä huomaisi. Katsoin, miten ihan järkevät, hyvin koulutetut ihmiset Ndifonin avustajina repivät mummoa suoraksi, niin että tämä lopulta kivun tähden pyysi heitä lopettamaan. Mitä teki Ndifon? Laittoi mummon nopeasti tuoliin istumaan ja julisti hänet parantuneeksi! Ja yleisä puhkesi suosionosoituksiin!

Tällä tavoin kaikki illalla lavalle tulleet ”parantuivat”, kaikkein selvimmin tietenkin ne, joiden vaivaa ei siinä voitu näkyvästi todeta.

Maanselkä oli tapahtuman jälkeen shokissa. Pelastaakseen oman uskonsa, johon olivat vuosien aikana vaikuttaneet lukuisat kertomukset ihmeparantumisista, hän halusi etsiä käsiinsä edes yhden oikeasti parantuneen. Hajanaisten kyselyjen tulos oli lohduton: yksikään Maanselän tuntema tarina ei loppujen lopuksi vastannut todellisuutta.

Tarinat muuttuvat matkalla

Viime syksynä epätoivoinen Maanselkä sai rinnalleen samaan seurakuntaan kuuluvan orgaanista kemiaa opiskelevan Markus Hirsilän. Hirsilä suhtautui alun perin epäilevästi Maanselän pessimismiin, mutta uteliaisuuden ajamana ryhtyi systematisoimaan Maanselän aloittamaa tutkimusta. Hirsilän laatiman tutkimussuunnitelman mukaan ensin tutkittiin laaja otos ihmeparantumisista kertovaa kirjallisuutta. Sitten käytiin käsiksi itse kertomuksiin.

- Vaikka kirjallisuudesta pitikin todeta, että ihmeparantamisista kertovat kirjat olivat todistusaineistona todella köyhiä, olin tässä vaiheessa vielä aika toiveikas, Hirsilä kertoo. – Ajattelin, että koska kertomuksia on liikkeellä paljon, varmasti tulee vastaan myös oikeita ihmeparanemisia.

Nyt kun kertomuksia on tutkittu jo runsas sata, saldo on ollut...?
- Nolla, Hirsilä toteaa ja muodostaa sormillaan merkitsevästi ympyrän.

Miltään maallikopohjalta kaverukset eivät ole kertomuksia lähestyneet. Apuna tutkimuksessa Maanselällä ja Hirsilällä on ollut kaksi lääkäriä, jotka ovat tutkineet ne harvat tapaukset, joissa edes on ollut aihetta saada lääkärin lausunto. Useimmat kertomuksista ovat osoittautuneet jo varhaisessa vaiheessa vasta matkalla ihmeiksi muuttuneiksi. 20 tapausta on jäljitetty tarkemmin.

- Joukossa on härskejä valheita aika vähän. Enimmäkseen on kysymys ihan vilpittömistä ihmisistä, jotka haluavat tulkita luonnollisen paranemisen maailmankatsomuksellisesti. Sillä lailla ”kirurgi leikkaa, Jumala parantaa” -periaatteella, Hirsilä kertoo.

Mieluummin suljetaan silmät


Jo ensimmäisten tiedustelujensa vuoksi kirjoittamiensa lehtikirjoitusten johdosta Vesa Maanselkä sai palautetta puolesta ja vastaan. Rohkaisevaa postia tuli vammaisilta. Muun muassa useat sokeat olivat kokeneet, ettei heitä hyväksytty seurakuntaan sellaisinaan. Vammaisilla haluttiin jatkuvasti ”testata armolahjoja” yrittämällä parantaa, eivätkä he aina olleet kokeneet tuleensa kohdatuiksi henkilöinä.

Liikkeen pastoreiden taholta aihetta välteltiin jo alussa.
- Usein todettiin vain, että emme tiedä, miksi kaikki eivät parane, kun olisi pitänyt kysyä, miksei kukaan ole parantunut! Maanselkä muistelee.

Edelleenkään liike ei ole kovin avoin esitellyille tutkimustuloksille. Tutkijoita on alusta asti epäilty epäuskoisiksi, Hirsilää on kutsuttu jopa antikristukseksi ja Maanselkä on muun muassa ilman selitystä hyllytetty helluntailaiselta Netmission.fi-keskustelupalstalta. Näin on tapahtunut, vaikka luulisi nimenomaan seurakuntien intresseissä olevan tutkia niiden tapahtumien todenmukaisuutta, joita saarnapöntöstä esitetään.

Mitä johtopäätöksiä tässä vaiheessa tutkimuksesta voi sitten tehdä? Voiko Jumala parantaa?
- Jos Jumala on kaikkivaltias, hän voi totta kai parantaa. Mutta niin ei näytä tapahtuvan ainakaan niin usein, kuin kertomuksissa väitetään, Hirsilä summaa.

fger. kirjoitti:

Kaksi totuuden nälkäistä helluntaiveljeä tutki "ihmeet ja merkit" ja tässä tulos:

Sen pahempi tosiasioille

Helluntailaisia opiskelijoita Vesa Maanselkää ja Markus Hirsilää pidetään vaarallisina miehinä omassa liikkeessään. Heidän tutkimuksensa mukaan Suomessa ei toistaiseksi ole todettu yhtään ihmeparantumista, joka voitaisiin todentaa lääketieteellisesti. Yleisen mielipiteen mukaan kaksikon olisi ollut parempi olla etsimättä totuutta.

Tutkimukseen johtanut tapahtumakulku sai alkunsa syksyllä 2002 tunnetun saarnaajan Charles Ndifonin Jyväskylässä pitämästä parantamistapahtumasta, johon fysiikanopiskelija Vesa Maanselkä osallistui.
- Se show ja bluffaus järkytti minua suuresti. Saarnaaja kertoi ensin todella tarkasti, että yleisön joukossa on tällaisista ja tällaisista vaivoista kärsiviä ihmisiä; muun muassa, että oikealla puolella on keuhkosyöpäpotilas, jonka hän tunsi juuri sillä hetkellä paranevan. Yleisö oli haltioissaan.

Sitten meno vain kiihtyi. Ndifon kutsui lavalle kaikki itsensä sairaiksi tuntevat, ja kymmeniä ihmisiä vyöryi parannettavaksi. Maanselkä näki omin silmin, kuinka vaikeasti vammaisia nostettiin pyörätuoleistaan usean miehen voimin, raahattiin pitkin Jyväskylän Paviljongin hallia ja julistettiin terveiksi. Ja yleisö hurrasi. Vaikean käsivamman vaivaamalle lapselle luvattiin, että huomenna kun heräät, olet terve. Yleisö taputti. Viimeinen niitti Maanselälle oli häen tuntemansa kyttyräselkäisen mummon parantamisyritys.

- Naisen selässä oli 90 asteen kulma, jonka paranemisen kyllä huomaisi. Katsoin, miten ihan järkevät, hyvin koulutetut ihmiset Ndifonin avustajina repivät mummoa suoraksi, niin että tämä lopulta kivun tähden pyysi heitä lopettamaan. Mitä teki Ndifon? Laittoi mummon nopeasti tuoliin istumaan ja julisti hänet parantuneeksi! Ja yleisä puhkesi suosionosoituksiin!

Tällä tavoin kaikki illalla lavalle tulleet ”parantuivat”, kaikkein selvimmin tietenkin ne, joiden vaivaa ei siinä voitu näkyvästi todeta.

Maanselkä oli tapahtuman jälkeen shokissa. Pelastaakseen oman uskonsa, johon olivat vuosien aikana vaikuttaneet lukuisat kertomukset ihmeparantumisista, hän halusi etsiä käsiinsä edes yhden oikeasti parantuneen. Hajanaisten kyselyjen tulos oli lohduton: yksikään Maanselän tuntema tarina ei loppujen lopuksi vastannut todellisuutta.

Tarinat muuttuvat matkalla

Viime syksynä epätoivoinen Maanselkä sai rinnalleen samaan seurakuntaan kuuluvan orgaanista kemiaa opiskelevan Markus Hirsilän. Hirsilä suhtautui alun perin epäilevästi Maanselän pessimismiin, mutta uteliaisuuden ajamana ryhtyi systematisoimaan Maanselän aloittamaa tutkimusta. Hirsilän laatiman tutkimussuunnitelman mukaan ensin tutkittiin laaja otos ihmeparantumisista kertovaa kirjallisuutta. Sitten käytiin käsiksi itse kertomuksiin.

- Vaikka kirjallisuudesta pitikin todeta, että ihmeparantamisista kertovat kirjat olivat todistusaineistona todella köyhiä, olin tässä vaiheessa vielä aika toiveikas, Hirsilä kertoo. – Ajattelin, että koska kertomuksia on liikkeellä paljon, varmasti tulee vastaan myös oikeita ihmeparanemisia.

Nyt kun kertomuksia on tutkittu jo runsas sata, saldo on ollut...?
- Nolla, Hirsilä toteaa ja muodostaa sormillaan merkitsevästi ympyrän.

Miltään maallikopohjalta kaverukset eivät ole kertomuksia lähestyneet. Apuna tutkimuksessa Maanselällä ja Hirsilällä on ollut kaksi lääkäriä, jotka ovat tutkineet ne harvat tapaukset, joissa edes on ollut aihetta saada lääkärin lausunto. Useimmat kertomuksista ovat osoittautuneet jo varhaisessa vaiheessa vasta matkalla ihmeiksi muuttuneiksi. 20 tapausta on jäljitetty tarkemmin.

- Joukossa on härskejä valheita aika vähän. Enimmäkseen on kysymys ihan vilpittömistä ihmisistä, jotka haluavat tulkita luonnollisen paranemisen maailmankatsomuksellisesti. Sillä lailla ”kirurgi leikkaa, Jumala parantaa” -periaatteella, Hirsilä kertoo.

Mieluummin suljetaan silmät


Jo ensimmäisten tiedustelujensa vuoksi kirjoittamiensa lehtikirjoitusten johdosta Vesa Maanselkä sai palautetta puolesta ja vastaan. Rohkaisevaa postia tuli vammaisilta. Muun muassa useat sokeat olivat kokeneet, ettei heitä hyväksytty seurakuntaan sellaisinaan. Vammaisilla haluttiin jatkuvasti ”testata armolahjoja” yrittämällä parantaa, eivätkä he aina olleet kokeneet tuleensa kohdatuiksi henkilöinä.

Liikkeen pastoreiden taholta aihetta välteltiin jo alussa.
- Usein todettiin vain, että emme tiedä, miksi kaikki eivät parane, kun olisi pitänyt kysyä, miksei kukaan ole parantunut! Maanselkä muistelee.

Edelleenkään liike ei ole kovin avoin esitellyille tutkimustuloksille. Tutkijoita on alusta asti epäilty epäuskoisiksi, Hirsilää on kutsuttu jopa antikristukseksi ja Maanselkä on muun muassa ilman selitystä hyllytetty helluntailaiselta Netmission.fi-keskustelupalstalta. Näin on tapahtunut, vaikka luulisi nimenomaan seurakuntien intresseissä olevan tutkia niiden tapahtumien todenmukaisuutta, joita saarnapöntöstä esitetään.

Mitä johtopäätöksiä tässä vaiheessa tutkimuksesta voi sitten tehdä? Voiko Jumala parantaa?
- Jos Jumala on kaikkivaltias, hän voi totta kai parantaa. Mutta niin ei näytä tapahtuvan ainakaan niin usein, kuin kertomuksissa väitetään, Hirsilä summaa.

Lue lisää

Raamatuissa kerrotuista ihmeistä tiesi koko kylä.
Joku sellainen, jonka kaikki olivat esim. nähneet rampana vuosia käveli yllätäen aivan terveenä. Niinpä uskon, että samoin olisi tänäänkin, olisi ilmiselvää että ihme on tapahtunut.

niin kuin kirjoitti:

Haluaisin kysyä sinulta, oletko sitten nähnyt selviä ihmeparantumisia esim. sokea on saanut näkönsä takaisin tai vaikkapa joku on herättetty kuolleista?
Sanon sinulle suoraan että jos näkisin sellaista niin tottakai uskoisin, että meidänkin päivinä tänä aikana tapahtuu sellaista.

Lue lisää

Olen nähnyt ja parantunut itsekkin ihmeen kautta.
Sanon sinulle, että kannattaa uskoa niin, kuin raamattuun on kirjoitettu, silloin saat itsekin kokea ihmeitä.

fger. kirjoitti:

Kaksi totuuden nälkäistä helluntaiveljeä tutki "ihmeet ja merkit" ja tässä tulos:

Sen pahempi tosiasioille

Helluntailaisia opiskelijoita Vesa Maanselkää ja Markus Hirsilää pidetään vaarallisina miehinä omassa liikkeessään. Heidän tutkimuksensa mukaan Suomessa ei toistaiseksi ole todettu yhtään ihmeparantumista, joka voitaisiin todentaa lääketieteellisesti. Yleisen mielipiteen mukaan kaksikon olisi ollut parempi olla etsimättä totuutta.

Tutkimukseen johtanut tapahtumakulku sai alkunsa syksyllä 2002 tunnetun saarnaajan Charles Ndifonin Jyväskylässä pitämästä parantamistapahtumasta, johon fysiikanopiskelija Vesa Maanselkä osallistui.
- Se show ja bluffaus järkytti minua suuresti. Saarnaaja kertoi ensin todella tarkasti, että yleisön joukossa on tällaisista ja tällaisista vaivoista kärsiviä ihmisiä; muun muassa, että oikealla puolella on keuhkosyöpäpotilas, jonka hän tunsi juuri sillä hetkellä paranevan. Yleisö oli haltioissaan.

Sitten meno vain kiihtyi. Ndifon kutsui lavalle kaikki itsensä sairaiksi tuntevat, ja kymmeniä ihmisiä vyöryi parannettavaksi. Maanselkä näki omin silmin, kuinka vaikeasti vammaisia nostettiin pyörätuoleistaan usean miehen voimin, raahattiin pitkin Jyväskylän Paviljongin hallia ja julistettiin terveiksi. Ja yleisö hurrasi. Vaikean käsivamman vaivaamalle lapselle luvattiin, että huomenna kun heräät, olet terve. Yleisö taputti. Viimeinen niitti Maanselälle oli häen tuntemansa kyttyräselkäisen mummon parantamisyritys.

- Naisen selässä oli 90 asteen kulma, jonka paranemisen kyllä huomaisi. Katsoin, miten ihan järkevät, hyvin koulutetut ihmiset Ndifonin avustajina repivät mummoa suoraksi, niin että tämä lopulta kivun tähden pyysi heitä lopettamaan. Mitä teki Ndifon? Laittoi mummon nopeasti tuoliin istumaan ja julisti hänet parantuneeksi! Ja yleisä puhkesi suosionosoituksiin!

Tällä tavoin kaikki illalla lavalle tulleet ”parantuivat”, kaikkein selvimmin tietenkin ne, joiden vaivaa ei siinä voitu näkyvästi todeta.

Maanselkä oli tapahtuman jälkeen shokissa. Pelastaakseen oman uskonsa, johon olivat vuosien aikana vaikuttaneet lukuisat kertomukset ihmeparantumisista, hän halusi etsiä käsiinsä edes yhden oikeasti parantuneen. Hajanaisten kyselyjen tulos oli lohduton: yksikään Maanselän tuntema tarina ei loppujen lopuksi vastannut todellisuutta.

Tarinat muuttuvat matkalla

Viime syksynä epätoivoinen Maanselkä sai rinnalleen samaan seurakuntaan kuuluvan orgaanista kemiaa opiskelevan Markus Hirsilän. Hirsilä suhtautui alun perin epäilevästi Maanselän pessimismiin, mutta uteliaisuuden ajamana ryhtyi systematisoimaan Maanselän aloittamaa tutkimusta. Hirsilän laatiman tutkimussuunnitelman mukaan ensin tutkittiin laaja otos ihmeparantumisista kertovaa kirjallisuutta. Sitten käytiin käsiksi itse kertomuksiin.

- Vaikka kirjallisuudesta pitikin todeta, että ihmeparantamisista kertovat kirjat olivat todistusaineistona todella köyhiä, olin tässä vaiheessa vielä aika toiveikas, Hirsilä kertoo. – Ajattelin, että koska kertomuksia on liikkeellä paljon, varmasti tulee vastaan myös oikeita ihmeparanemisia.

Nyt kun kertomuksia on tutkittu jo runsas sata, saldo on ollut...?
- Nolla, Hirsilä toteaa ja muodostaa sormillaan merkitsevästi ympyrän.

Miltään maallikopohjalta kaverukset eivät ole kertomuksia lähestyneet. Apuna tutkimuksessa Maanselällä ja Hirsilällä on ollut kaksi lääkäriä, jotka ovat tutkineet ne harvat tapaukset, joissa edes on ollut aihetta saada lääkärin lausunto. Useimmat kertomuksista ovat osoittautuneet jo varhaisessa vaiheessa vasta matkalla ihmeiksi muuttuneiksi. 20 tapausta on jäljitetty tarkemmin.

- Joukossa on härskejä valheita aika vähän. Enimmäkseen on kysymys ihan vilpittömistä ihmisistä, jotka haluavat tulkita luonnollisen paranemisen maailmankatsomuksellisesti. Sillä lailla ”kirurgi leikkaa, Jumala parantaa” -periaatteella, Hirsilä kertoo.

Mieluummin suljetaan silmät


Jo ensimmäisten tiedustelujensa vuoksi kirjoittamiensa lehtikirjoitusten johdosta Vesa Maanselkä sai palautetta puolesta ja vastaan. Rohkaisevaa postia tuli vammaisilta. Muun muassa useat sokeat olivat kokeneet, ettei heitä hyväksytty seurakuntaan sellaisinaan. Vammaisilla haluttiin jatkuvasti ”testata armolahjoja” yrittämällä parantaa, eivätkä he aina olleet kokeneet tuleensa kohdatuiksi henkilöinä.

Liikkeen pastoreiden taholta aihetta välteltiin jo alussa.
- Usein todettiin vain, että emme tiedä, miksi kaikki eivät parane, kun olisi pitänyt kysyä, miksei kukaan ole parantunut! Maanselkä muistelee.

Edelleenkään liike ei ole kovin avoin esitellyille tutkimustuloksille. Tutkijoita on alusta asti epäilty epäuskoisiksi, Hirsilää on kutsuttu jopa antikristukseksi ja Maanselkä on muun muassa ilman selitystä hyllytetty helluntailaiselta Netmission.fi-keskustelupalstalta. Näin on tapahtunut, vaikka luulisi nimenomaan seurakuntien intresseissä olevan tutkia niiden tapahtumien todenmukaisuutta, joita saarnapöntöstä esitetään.

Mitä johtopäätöksiä tässä vaiheessa tutkimuksesta voi sitten tehdä? Voiko Jumala parantaa?
- Jos Jumala on kaikkivaltias, hän voi totta kai parantaa. Mutta niin ei näytä tapahtuvan ainakaan niin usein, kuin kertomuksissa väitetään, Hirsilä summaa.

Lue lisää

Kyllä nämä parantamisia tutkineet henkilöt ovat pahasti eksyksissä, jos eivät ole saaneet tietoonsa paranemisihmeitä, joita on tapahtunut paljon Suomenkin rajojen sisäpuolella.
Aina kun Jumala toimii, siellä on he vastustamassa, jotka tulevat toisesta yhteydestä.
Totta on myöskin se, että Jumalan välineillä on ylilyöntejä, eivätkä kaikki ns. parantajat ole Jeesuksesta.
Itse ole parantunut ilman mitään välikäsiä.
Lääkärit, jotka ovat saaneet todistaa ihmeparantumisiani, ovat olleet hämmästyneitä ja kerran he aikoivat laittaa tiedelehteen kertomuksen eräästä tapauksestani, saadakseen tietää, että onko missään päin maailmaa tapahtunut, niin vaikeasta sairaudesta yhtäkkistä paranemista, samoin kuin tapahtui minulle.
Jeesus toimii tänään samoin kuin alkuseurakunnassakin, antaen ihmisille uuden elämän, parantaen ja huolehtien.

Kiitos vastauksestasi.

fger. kirjoitti:

Kaksi totuuden nälkäistä helluntaiveljeä tutki "ihmeet ja merkit" ja tässä tulos:

Sen pahempi tosiasioille

Helluntailaisia opiskelijoita Vesa Maanselkää ja Markus Hirsilää pidetään vaarallisina miehinä omassa liikkeessään. Heidän tutkimuksensa mukaan Suomessa ei toistaiseksi ole todettu yhtään ihmeparantumista, joka voitaisiin todentaa lääketieteellisesti. Yleisen mielipiteen mukaan kaksikon olisi ollut parempi olla etsimättä totuutta.

Tutkimukseen johtanut tapahtumakulku sai alkunsa syksyllä 2002 tunnetun saarnaajan Charles Ndifonin Jyväskylässä pitämästä parantamistapahtumasta, johon fysiikanopiskelija Vesa Maanselkä osallistui.
- Se show ja bluffaus järkytti minua suuresti. Saarnaaja kertoi ensin todella tarkasti, että yleisön joukossa on tällaisista ja tällaisista vaivoista kärsiviä ihmisiä; muun muassa, että oikealla puolella on keuhkosyöpäpotilas, jonka hän tunsi juuri sillä hetkellä paranevan. Yleisö oli haltioissaan.

Sitten meno vain kiihtyi. Ndifon kutsui lavalle kaikki itsensä sairaiksi tuntevat, ja kymmeniä ihmisiä vyöryi parannettavaksi. Maanselkä näki omin silmin, kuinka vaikeasti vammaisia nostettiin pyörätuoleistaan usean miehen voimin, raahattiin pitkin Jyväskylän Paviljongin hallia ja julistettiin terveiksi. Ja yleisö hurrasi. Vaikean käsivamman vaivaamalle lapselle luvattiin, että huomenna kun heräät, olet terve. Yleisö taputti. Viimeinen niitti Maanselälle oli häen tuntemansa kyttyräselkäisen mummon parantamisyritys.

- Naisen selässä oli 90 asteen kulma, jonka paranemisen kyllä huomaisi. Katsoin, miten ihan järkevät, hyvin koulutetut ihmiset Ndifonin avustajina repivät mummoa suoraksi, niin että tämä lopulta kivun tähden pyysi heitä lopettamaan. Mitä teki Ndifon? Laittoi mummon nopeasti tuoliin istumaan ja julisti hänet parantuneeksi! Ja yleisä puhkesi suosionosoituksiin!

Tällä tavoin kaikki illalla lavalle tulleet ”parantuivat”, kaikkein selvimmin tietenkin ne, joiden vaivaa ei siinä voitu näkyvästi todeta.

Maanselkä oli tapahtuman jälkeen shokissa. Pelastaakseen oman uskonsa, johon olivat vuosien aikana vaikuttaneet lukuisat kertomukset ihmeparantumisista, hän halusi etsiä käsiinsä edes yhden oikeasti parantuneen. Hajanaisten kyselyjen tulos oli lohduton: yksikään Maanselän tuntema tarina ei loppujen lopuksi vastannut todellisuutta.

Tarinat muuttuvat matkalla

Viime syksynä epätoivoinen Maanselkä sai rinnalleen samaan seurakuntaan kuuluvan orgaanista kemiaa opiskelevan Markus Hirsilän. Hirsilä suhtautui alun perin epäilevästi Maanselän pessimismiin, mutta uteliaisuuden ajamana ryhtyi systematisoimaan Maanselän aloittamaa tutkimusta. Hirsilän laatiman tutkimussuunnitelman mukaan ensin tutkittiin laaja otos ihmeparantumisista kertovaa kirjallisuutta. Sitten käytiin käsiksi itse kertomuksiin.

- Vaikka kirjallisuudesta pitikin todeta, että ihmeparantamisista kertovat kirjat olivat todistusaineistona todella köyhiä, olin tässä vaiheessa vielä aika toiveikas, Hirsilä kertoo. – Ajattelin, että koska kertomuksia on liikkeellä paljon, varmasti tulee vastaan myös oikeita ihmeparanemisia.

Nyt kun kertomuksia on tutkittu jo runsas sata, saldo on ollut...?
- Nolla, Hirsilä toteaa ja muodostaa sormillaan merkitsevästi ympyrän.

Miltään maallikopohjalta kaverukset eivät ole kertomuksia lähestyneet. Apuna tutkimuksessa Maanselällä ja Hirsilällä on ollut kaksi lääkäriä, jotka ovat tutkineet ne harvat tapaukset, joissa edes on ollut aihetta saada lääkärin lausunto. Useimmat kertomuksista ovat osoittautuneet jo varhaisessa vaiheessa vasta matkalla ihmeiksi muuttuneiksi. 20 tapausta on jäljitetty tarkemmin.

- Joukossa on härskejä valheita aika vähän. Enimmäkseen on kysymys ihan vilpittömistä ihmisistä, jotka haluavat tulkita luonnollisen paranemisen maailmankatsomuksellisesti. Sillä lailla ”kirurgi leikkaa, Jumala parantaa” -periaatteella, Hirsilä kertoo.

Mieluummin suljetaan silmät


Jo ensimmäisten tiedustelujensa vuoksi kirjoittamiensa lehtikirjoitusten johdosta Vesa Maanselkä sai palautetta puolesta ja vastaan. Rohkaisevaa postia tuli vammaisilta. Muun muassa useat sokeat olivat kokeneet, ettei heitä hyväksytty seurakuntaan sellaisinaan. Vammaisilla haluttiin jatkuvasti ”testata armolahjoja” yrittämällä parantaa, eivätkä he aina olleet kokeneet tuleensa kohdatuiksi henkilöinä.

Liikkeen pastoreiden taholta aihetta välteltiin jo alussa.
- Usein todettiin vain, että emme tiedä, miksi kaikki eivät parane, kun olisi pitänyt kysyä, miksei kukaan ole parantunut! Maanselkä muistelee.

Edelleenkään liike ei ole kovin avoin esitellyille tutkimustuloksille. Tutkijoita on alusta asti epäilty epäuskoisiksi, Hirsilää on kutsuttu jopa antikristukseksi ja Maanselkä on muun muassa ilman selitystä hyllytetty helluntailaiselta Netmission.fi-keskustelupalstalta. Näin on tapahtunut, vaikka luulisi nimenomaan seurakuntien intresseissä olevan tutkia niiden tapahtumien todenmukaisuutta, joita saarnapöntöstä esitetään.

Mitä johtopäätöksiä tässä vaiheessa tutkimuksesta voi sitten tehdä? Voiko Jumala parantaa?
- Jos Jumala on kaikkivaltias, hän voi totta kai parantaa. Mutta niin ei näytä tapahtuvan ainakaan niin usein, kuin kertomuksissa väitetään, Hirsilä summaa.

Lue lisää

aikaan ja tutkineet tapahtuiko mitään ihmeitä olisivat he tulleet samaan lopputulokseen.
Aika on kullannut ihmetarinat Jeesuksen ajalta ja siksi ne ovat saaneet ansiotonta arvonnousua.

Kertomuksia oli ja niitä höystettiin näillä ihmeillä jotta seuraajia olisi saatu enemmän kokoontumaan saarnaajien ympärille. Raha-astiakin aina kiersi niinkuin nykyäänkin, jotta saadtiin ostaa itselle sitten myöhemmin ruokaa ja vaatteita ja muutakin.

Siinä nuo esiintyjät olivat nykyisiä taitavampia että he saivat ihmiset uskomaan jopa kuolleitten herätyksiin.
Sellaista oli maailma silloin ja nyt.

fger. kirjoitti:

Kaksi totuuden nälkäistä helluntaiveljeä tutki "ihmeet ja merkit" ja tässä tulos:

Sen pahempi tosiasioille

Helluntailaisia opiskelijoita Vesa Maanselkää ja Markus Hirsilää pidetään vaarallisina miehinä omassa liikkeessään. Heidän tutkimuksensa mukaan Suomessa ei toistaiseksi ole todettu yhtään ihmeparantumista, joka voitaisiin todentaa lääketieteellisesti. Yleisen mielipiteen mukaan kaksikon olisi ollut parempi olla etsimättä totuutta.

Tutkimukseen johtanut tapahtumakulku sai alkunsa syksyllä 2002 tunnetun saarnaajan Charles Ndifonin Jyväskylässä pitämästä parantamistapahtumasta, johon fysiikanopiskelija Vesa Maanselkä osallistui.
- Se show ja bluffaus järkytti minua suuresti. Saarnaaja kertoi ensin todella tarkasti, että yleisön joukossa on tällaisista ja tällaisista vaivoista kärsiviä ihmisiä; muun muassa, että oikealla puolella on keuhkosyöpäpotilas, jonka hän tunsi juuri sillä hetkellä paranevan. Yleisö oli haltioissaan.

Sitten meno vain kiihtyi. Ndifon kutsui lavalle kaikki itsensä sairaiksi tuntevat, ja kymmeniä ihmisiä vyöryi parannettavaksi. Maanselkä näki omin silmin, kuinka vaikeasti vammaisia nostettiin pyörätuoleistaan usean miehen voimin, raahattiin pitkin Jyväskylän Paviljongin hallia ja julistettiin terveiksi. Ja yleisö hurrasi. Vaikean käsivamman vaivaamalle lapselle luvattiin, että huomenna kun heräät, olet terve. Yleisö taputti. Viimeinen niitti Maanselälle oli häen tuntemansa kyttyräselkäisen mummon parantamisyritys.

- Naisen selässä oli 90 asteen kulma, jonka paranemisen kyllä huomaisi. Katsoin, miten ihan järkevät, hyvin koulutetut ihmiset Ndifonin avustajina repivät mummoa suoraksi, niin että tämä lopulta kivun tähden pyysi heitä lopettamaan. Mitä teki Ndifon? Laittoi mummon nopeasti tuoliin istumaan ja julisti hänet parantuneeksi! Ja yleisä puhkesi suosionosoituksiin!

Tällä tavoin kaikki illalla lavalle tulleet ”parantuivat”, kaikkein selvimmin tietenkin ne, joiden vaivaa ei siinä voitu näkyvästi todeta.

Maanselkä oli tapahtuman jälkeen shokissa. Pelastaakseen oman uskonsa, johon olivat vuosien aikana vaikuttaneet lukuisat kertomukset ihmeparantumisista, hän halusi etsiä käsiinsä edes yhden oikeasti parantuneen. Hajanaisten kyselyjen tulos oli lohduton: yksikään Maanselän tuntema tarina ei loppujen lopuksi vastannut todellisuutta.

Tarinat muuttuvat matkalla

Viime syksynä epätoivoinen Maanselkä sai rinnalleen samaan seurakuntaan kuuluvan orgaanista kemiaa opiskelevan Markus Hirsilän. Hirsilä suhtautui alun perin epäilevästi Maanselän pessimismiin, mutta uteliaisuuden ajamana ryhtyi systematisoimaan Maanselän aloittamaa tutkimusta. Hirsilän laatiman tutkimussuunnitelman mukaan ensin tutkittiin laaja otos ihmeparantumisista kertovaa kirjallisuutta. Sitten käytiin käsiksi itse kertomuksiin.

- Vaikka kirjallisuudesta pitikin todeta, että ihmeparantamisista kertovat kirjat olivat todistusaineistona todella köyhiä, olin tässä vaiheessa vielä aika toiveikas, Hirsilä kertoo. – Ajattelin, että koska kertomuksia on liikkeellä paljon, varmasti tulee vastaan myös oikeita ihmeparanemisia.

Nyt kun kertomuksia on tutkittu jo runsas sata, saldo on ollut...?
- Nolla, Hirsilä toteaa ja muodostaa sormillaan merkitsevästi ympyrän.

Miltään maallikopohjalta kaverukset eivät ole kertomuksia lähestyneet. Apuna tutkimuksessa Maanselällä ja Hirsilällä on ollut kaksi lääkäriä, jotka ovat tutkineet ne harvat tapaukset, joissa edes on ollut aihetta saada lääkärin lausunto. Useimmat kertomuksista ovat osoittautuneet jo varhaisessa vaiheessa vasta matkalla ihmeiksi muuttuneiksi. 20 tapausta on jäljitetty tarkemmin.

- Joukossa on härskejä valheita aika vähän. Enimmäkseen on kysymys ihan vilpittömistä ihmisistä, jotka haluavat tulkita luonnollisen paranemisen maailmankatsomuksellisesti. Sillä lailla ”kirurgi leikkaa, Jumala parantaa” -periaatteella, Hirsilä kertoo.

Mieluummin suljetaan silmät


Jo ensimmäisten tiedustelujensa vuoksi kirjoittamiensa lehtikirjoitusten johdosta Vesa Maanselkä sai palautetta puolesta ja vastaan. Rohkaisevaa postia tuli vammaisilta. Muun muassa useat sokeat olivat kokeneet, ettei heitä hyväksytty seurakuntaan sellaisinaan. Vammaisilla haluttiin jatkuvasti ”testata armolahjoja” yrittämällä parantaa, eivätkä he aina olleet kokeneet tuleensa kohdatuiksi henkilöinä.

Liikkeen pastoreiden taholta aihetta välteltiin jo alussa.
- Usein todettiin vain, että emme tiedä, miksi kaikki eivät parane, kun olisi pitänyt kysyä, miksei kukaan ole parantunut! Maanselkä muistelee.

Edelleenkään liike ei ole kovin avoin esitellyille tutkimustuloksille. Tutkijoita on alusta asti epäilty epäuskoisiksi, Hirsilää on kutsuttu jopa antikristukseksi ja Maanselkä on muun muassa ilman selitystä hyllytetty helluntailaiselta Netmission.fi-keskustelupalstalta. Näin on tapahtunut, vaikka luulisi nimenomaan seurakuntien intresseissä olevan tutkia niiden tapahtumien todenmukaisuutta, joita saarnapöntöstä esitetään.

Mitä johtopäätöksiä tässä vaiheessa tutkimuksesta voi sitten tehdä? Voiko Jumala parantaa?
- Jos Jumala on kaikkivaltias, hän voi totta kai parantaa. Mutta niin ei näytä tapahtuvan ainakaan niin usein, kuin kertomuksissa väitetään, Hirsilä summaa.

Lue lisää

Entäpä niiden ihmisten todistukset, jotka ovat itse saaneet kokea parantumisen ihmeen?

http://www.rukousystavat.fi/mparan.html

Mitkä näistä kertomuksista ovat mielestäsi valhetta?
Perustele.

parantaja kirjoitti:

Kyllä nämä parantamisia tutkineet henkilöt ovat pahasti eksyksissä, jos eivät ole saaneet tietoonsa paranemisihmeitä, joita on tapahtunut paljon Suomenkin rajojen sisäpuolella.
Aina kun Jumala toimii, siellä on he vastustamassa, jotka tulevat toisesta yhteydestä.
Totta on myöskin se, että Jumalan välineillä on ylilyöntejä, eivätkä kaikki ns. parantajat ole Jeesuksesta.
Itse ole parantunut ilman mitään välikäsiä.
Lääkärit, jotka ovat saaneet todistaa ihmeparantumisiani, ovat olleet hämmästyneitä ja kerran he aikoivat laittaa tiedelehteen kertomuksen eräästä tapauksestani, saadakseen tietää, että onko missään päin maailmaa tapahtunut, niin vaikeasta sairaudesta yhtäkkistä paranemista, samoin kuin tapahtui minulle.
Jeesus toimii tänään samoin kuin alkuseurakunnassakin, antaen ihmisille uuden elämän, parantaen ja huolehtien.

Lue lisää

>>>jos eivät ole saaneet tietoonsa paranemisihmeitä, joita on tapahtunut paljon Suomenkin rajojen sisäpuolella.

Ohdake kirjoitti:

Entäpä niiden ihmisten todistukset, jotka ovat itse saaneet kokea parantumisen ihmeen?

http://www.rukousystavat.fi/mparan.html

Mitkä näistä kertomuksista ovat mielestäsi valhetta?
Perustele.

Lue lisää

Yleisenä piirteenä voisin sanoa, että ainoatakaan tapausta jossa olisi kasvanut puuttuvia raajoja tai kuolleesta heräämisiä ei näkynyt. Muutoin luettelo muistuttikin merkittävästi tutkimuksen linjauksia. En epäile etteikö näitä juuri olisi tuohon tutkimukseen sisällytetty.


Syöpätapauksista olisi kiinnostavaa tietää moniko on nyt vainaana?



"Seuranneiden jatkotutkimusten ja uusien kuvien jälkeen Maunon syöpälääkäri ilmoitti, ettei syöpää olekaan! Lääkäri arveli, että ensimmäisissä röntgenkuvissa on varmaan ollut jokin virhe!"

Mikä estää ettei tuota virhettä tosiaankin ollut?



Eräs kokemus koski ihosyöpää, se oli hävinnyt.

Syöpä voi myös hävitä itsestään (spontaani regressio).

http://www.google.com/search?hl=fi&rls=DVXA,DVXA:2005-26,DVXA:en&q=cancer regression&lr=

fger. kirjoitti:

Yleisenä piirteenä voisin sanoa, että ainoatakaan tapausta jossa olisi kasvanut puuttuvia raajoja tai kuolleesta heräämisiä ei näkynyt. Muutoin luettelo muistuttikin merkittävästi tutkimuksen linjauksia. En epäile etteikö näitä juuri olisi tuohon tutkimukseen sisällytetty.


Syöpätapauksista olisi kiinnostavaa tietää moniko on nyt vainaana?



"Seuranneiden jatkotutkimusten ja uusien kuvien jälkeen Maunon syöpälääkäri ilmoitti, ettei syöpää olekaan! Lääkäri arveli, että ensimmäisissä röntgenkuvissa on varmaan ollut jokin virhe!"

Mikä estää ettei tuota virhettä tosiaankin ollut?



Eräs kokemus koski ihosyöpää, se oli hävinnyt.

Syöpä voi myös hävitä itsestään (spontaani regressio).

http://www.google.com/search?hl=fi&rls=DVXA,DVXA:2005-26,DVXA:en&q=cancer regression&lr=

Lue lisää

Mainitsit tässä ehkä vuosi sitten tutustasi joka sairasti syöpää ja "rukoustaistelu" oli aloitettu. Miten siinä kävi?

Ehkä Jehovan todistajat voisivat nykyään osoittaa armolahjoilla, että heillä on oikea uskonto. Eikö irtoa?

"Nykyään Jumalan palvelijat". Tuskinpa vaan Jehovan todistajat ovat Jumalan palvelijoita. Todisteet ovat ylitsepursuavat.
Jehovan todistajat ovat Jumalan pilkkaajalahko veriuhreineen ja väärä profeetta.
Jehovan todistajat ovat paholaisen asiamiehiä, temppuiluineen.

Tervetuloa takaisin, fger! Edustat näköjään nyt toista äärilaitaa.

Teillähän niitä armolahjoja pitäisi olla, jos Jumalan viestintäkanavaksikin julistaudutte?