3/JR 39

Kyseessä on siis talvisota.

Tsero kirjoitti:

Kyseessä on siis talvisota.

oli JR 39:n komentajana eversti P. Autti ja tämän rykmentin I:n pataljoonaan kuului siten 3./JR 39. Itse rykmentti oli 13.D:n alainen ja siten taas kuului IV Armeijakuntaan jonka komentajana oli kenraalimajuri J. Heiskanen sodan alussa ja sitten 3.12.39 komentajaksi tuli myös kenraalimajuri Woldemar Hägglund. JR 39 taisteli Käsnäselän suunnassa eli Laatokan Karjalassa. Kartasta löytyy Laatokan rannalta ns. Koirinojan lahden perukka, josta noin 2 km pohjoiseen on Koirinojan tienhaara. Siitä erkanevat tiet Salmiin, Sortavalaan ja Suojärvelle. Tienhaarasta noin 3 km Suojärven tietä koilliseen on Lemetin tienhaara josta erkanee tie itään Käsnäselkään. (Tiedot Matti. A. Aarnion kirjasta "Talvisodan ihme",
Jatkan sitten myöhemmin kun saan koottua lisää tietoja.
Kaliper

Kaliper kirjoitti:

oli JR 39:n komentajana eversti P. Autti ja tämän rykmentin I:n pataljoonaan kuului siten 3./JR 39. Itse rykmentti oli 13.D:n alainen ja siten taas kuului IV Armeijakuntaan jonka komentajana oli kenraalimajuri J. Heiskanen sodan alussa ja sitten 3.12.39 komentajaksi tuli myös kenraalimajuri Woldemar Hägglund. JR 39 taisteli Käsnäselän suunnassa eli Laatokan Karjalassa. Kartasta löytyy Laatokan rannalta ns. Koirinojan lahden perukka, josta noin 2 km pohjoiseen on Koirinojan tienhaara. Siitä erkanevat tiet Salmiin, Sortavalaan ja Suojärvelle. Tienhaarasta noin 3 km Suojärven tietä koilliseen on Lemetin tienhaara josta erkanee tie itään Käsnäselkään. (Tiedot Matti. A. Aarnion kirjasta "Talvisodan ihme",
Jatkan sitten myöhemmin kun saan koottua lisää tietoja.
Kaliper

Lue lisää

JR 39:stä johon kuuluivat seuraavat pataljoonat. I/JR 39, II/JR 39 ja III/JR 39. I/JR 39:n komentajana toimi kapteeni L. Virtanen ja 3. komppania oli siten Virtasen pataljoonaan kuuluva. 13.D:n komentajan toimi eversti Hannuksela. Ja vielä lisää tarkennusta JR 39:stä. Siitä käytettiin myös nimeä yhteenliittymissä Neito, Lohikäärme ja Vaaka. Nämä vastasivat sodan alkuvaiheessa viivytyksestä Käsnäselästä länteen ja osallistui vaastahyökkäysjoukkoihin Siirantien ja Syskyjärven sunnissa. Toimi armeijakunnan suuressa vastahyökkäyksessä painopistesuunnassa toisen taisteluosaston runkona ja johti sen päätyttyä taisteluja Pukitsanmäen ja Koivuselän alueella sodan päättymiseen saakka.
Ensi kerralla palataan sitten niihin viivytystaisteluihin.
On vähän vielä tämä toimintani hidasta koska toivun keuhkokuumeesta ja lääkkeitä on syötävä kokonainen viikko edelleen.
Kaliper

Kaliper kirjoitti:

JR 39:stä johon kuuluivat seuraavat pataljoonat. I/JR 39, II/JR 39 ja III/JR 39. I/JR 39:n komentajana toimi kapteeni L. Virtanen ja 3. komppania oli siten Virtasen pataljoonaan kuuluva. 13.D:n komentajan toimi eversti Hannuksela. Ja vielä lisää tarkennusta JR 39:stä. Siitä käytettiin myös nimeä yhteenliittymissä Neito, Lohikäärme ja Vaaka. Nämä vastasivat sodan alkuvaiheessa viivytyksestä Käsnäselästä länteen ja osallistui vaastahyökkäysjoukkoihin Siirantien ja Syskyjärven sunnissa. Toimi armeijakunnan suuressa vastahyökkäyksessä painopistesuunnassa toisen taisteluosaston runkona ja johti sen päätyttyä taisteluja Pukitsanmäen ja Koivuselän alueella sodan päättymiseen saakka.
Ensi kerralla palataan sitten niihin viivytystaisteluihin.
On vähän vielä tämä toimintani hidasta koska toivun keuhkokuumeesta ja lääkkeitä on syötävä kokonainen viikko edelleen.
Kaliper

Lue lisää

Pitäisi alkaa perehtyä tähänkin historiamme osa-alueeseen. Isäni oli 1918 syntynyt ja näiden miesten "sotilasura" oli aika pitkä.

Kaliper kirjoitti:

JR 39:stä johon kuuluivat seuraavat pataljoonat. I/JR 39, II/JR 39 ja III/JR 39. I/JR 39:n komentajana toimi kapteeni L. Virtanen ja 3. komppania oli siten Virtasen pataljoonaan kuuluva. 13.D:n komentajan toimi eversti Hannuksela. Ja vielä lisää tarkennusta JR 39:stä. Siitä käytettiin myös nimeä yhteenliittymissä Neito, Lohikäärme ja Vaaka. Nämä vastasivat sodan alkuvaiheessa viivytyksestä Käsnäselästä länteen ja osallistui vaastahyökkäysjoukkoihin Siirantien ja Syskyjärven sunnissa. Toimi armeijakunnan suuressa vastahyökkäyksessä painopistesuunnassa toisen taisteluosaston runkona ja johti sen päätyttyä taisteluja Pukitsanmäen ja Koivuselän alueella sodan päättymiseen saakka.
Ensi kerralla palataan sitten niihin viivytystaisteluihin.
On vähän vielä tämä toimintani hidasta koska toivun keuhkokuumeesta ja lääkkeitä on syötävä kokonainen viikko edelleen.
Kaliper

Lue lisää

syödä kuurin loppuun asti viimeistä pilleriä myöten...Hyvää vointia

vanha hoitsu kirjoitti:

syödä kuurin loppuun asti viimeistä pilleriä myöten...Hyvää vointia

loppuun asti, joten kiitos "vanhalla hoitsulle" vinkistä. Otin tunnin unet "Klacit 500 mg jälkeen joten pieni rypäys taas eteenpäin 3./JR 39:n asialla.
Kapteeni Helteen komennossa on II/JR 39 ja III/JR 39 komentaa kapteeni Karvonen. Eivät nämäkään jää nyt unholaan.
Käsnäselän suunnassa neukkutykistö avasi tulen 30.11.39 klo 06.45. Tulivalmistelun jälkeen neu vostoliiton 18.D:n joukot prikaantinkomentaja Kondrasevin komentamina vyöryivät yli rajan.
Viivytyksestä Käsnäselästä Pensaanjoelle vastasi majuri J. Malkamäen komentama Er.P 9 ja Pensasjoelta alkaen JR 39:n komentaman eversti P. Autin johtaman Kotajärven lohkon joukot, johon kuuluivat JR 39 ( paitsi Lavajärvellä oleva II/JR 39), ErP 9 sekä tietystivähäinen määrä tykistöä.
Uuksunjoen linjalla ryhmittyi kapteeni L. Virtasen komentama I/JR 39 (eli jossa oli mukana 3. komppania, jonka taistelutietä yritän selvittää) ja Er.P 9 rinnakkaine ja vasta yöllä joulukuun 2. ja 3. päivän välisenä yönä 18.D:n kärkiyksiköt ilmestyivät etumaastoon. Sitten aamuyöllä 3.12. eversti Autti sai käskyn IV AK:n (armeijakunnan) vastahyökkäyksestä ja aamupäivällä Er.P 9 ja I/JR 39 lähtivät etenemään tien suunnassa kohti Käsnäselkää 18.D:n vaihtaessa samanaikaisesti todennäköisesti kärkitykmenttiä eteneminen sujui hyvin, kunnes pataljoonat kohtasivat kärkijoukoksi ryhmittyvän rykmentin ja joutuivat lyhyen taistelun jälkeen osin epäjärjestyksessä palaamaan lähtöasemiinsa.
Mainittakoon, että neuvostoliittolainen 18.D oli Puna-armeijan valiojoukko, jaroslavialainen divisioona.
Pidetään mekin lepohetki
Kaliper

Kaliper kirjoitti:

oli JR 39:n komentajana eversti P. Autti ja tämän rykmentin I:n pataljoonaan kuului siten 3./JR 39. Itse rykmentti oli 13.D:n alainen ja siten taas kuului IV Armeijakuntaan jonka komentajana oli kenraalimajuri J. Heiskanen sodan alussa ja sitten 3.12.39 komentajaksi tuli myös kenraalimajuri Woldemar Hägglund. JR 39 taisteli Käsnäselän suunnassa eli Laatokan Karjalassa. Kartasta löytyy Laatokan rannalta ns. Koirinojan lahden perukka, josta noin 2 km pohjoiseen on Koirinojan tienhaara. Siitä erkanevat tiet Salmiin, Sortavalaan ja Suojärvelle. Tienhaarasta noin 3 km Suojärven tietä koilliseen on Lemetin tienhaara josta erkanee tie itään Käsnäselkään. (Tiedot Matti. A. Aarnion kirjasta "Talvisodan ihme",
Jatkan sitten myöhemmin kun saan koottua lisää tietoja.
Kaliper

Lue lisää

JR 39 kiinnostaisi ja varsinkin III pataljoona.
Mainitsit tuon Aarnion kirjan lähteenä. Mistähän muualta kannattaa etsiä tietoja. Oletko tutkinut sotapäiväkirjoja arkistossa? Kannataako kysyä sieltä?

asioita kirjoitti:

Pitäisi alkaa perehtyä tähänkin historiamme osa-alueeseen. Isäni oli 1918 syntynyt ja näiden miesten "sotilasura" oli aika pitkä.

Samoin isäni Aukusti Auvinen oli syntynyt 7.1.1918. Tätini kertoi isän lähteneen vapaaehtoisena ennen talvisotaa linnoitustöihin, sodan alettua hän oli talvisodan, jatkosodan, sekä Torniossa purkamassa saksalaisten miinoja.Vasta viime aikoina kuulin, että hänellä oli kranaatin sirpale selässään, se oli koteloitunut sinne.Ei puhunut meille sodasta. Vasta kerran aikuisena hän vieraili kodissamme, silloin hän kertoi, kuinka joku suomalainen sotilas oli haavoittuneena jäänyt piikkilankaan kiinni, ja huutanut tuskissaan. Omat eivät päässeet auttamaan, eikä venäläiset ampuneet.

Lampaanjoki kirjoitti:

Samoin isäni Aukusti Auvinen oli syntynyt 7.1.1918. Tätini kertoi isän lähteneen vapaaehtoisena ennen talvisotaa linnoitustöihin, sodan alettua hän oli talvisodan, jatkosodan, sekä Torniossa purkamassa saksalaisten miinoja.Vasta viime aikoina kuulin, että hänellä oli kranaatin sirpale selässään, se oli koteloitunut sinne.Ei puhunut meille sodasta. Vasta kerran aikuisena hän vieraili kodissamme, silloin hän kertoi, kuinka joku suomalainen sotilas oli haavoittuneena jäänyt piikkilankaan kiinni, ja huutanut tuskissaan. Omat eivät päässeet auttamaan, eikä venäläiset ampuneet.

Lue lisää

Vastasin aiempaan isääsi koskevaan kysymykseen alla.

Kiuruvetinen isosetäni Veikko Nissinen kaatui tuona päivänä, isäni kertoman mukaan venäläisten yllätyshyökkäyksessä, joko telttaan heitettyyn kranaattiin tai sitten suomalaisten vastahyökkäyksessä. Tämä on vähintään toisen käden tietoa, joten täsmennätkö "Valkeakoski" tuota tietoa väijytyksestä, alkoi kiinnostamaan..

4./JR 39 ja 6./JR 39 käskettiin vastahyökkäykseen Uomaan kylän pohjoispuolella, kun venäläiset olivat jo päässeet Uuksujoen yli. Koko muu rykmentti oli aamupäivän aikana alkanut vetäytyä Uuksujoelta Lavajärvelle ja Kotajärvelle. Sen vuoksi kai venäläisiä oli tullut joen yli jo usempi komppaniakaupalla. Jostain luin, että "paikkakunnalla kiertäneen huhun mukaan" yksi joukkue tai lähes, näistä Kiuruveden miehistä olisi mennyt oman tykistön keskityksessä. Joka tapauksessa nämä kaksi komppaniaa tekivät 4.12. puolen päivän aikaan vastahyökkäyksen ja olivat viisi tuntia kiivaissa taisteluissa ennen vetäytymistään. 6.K:sta kaatui 7 miestä. 4.K:n sotapäiväkirjaa en ole löytänyt. Tiedot on 6.K:n ja II P:n sotapäiväkirjoista. Mistään väijytyksestä en ole kuullut, mutta kaikenlaista noina ensimmäisinä päivinä on sattunut.

r-142 kirjoitti:

Kiuruvetinen isosetäni Veikko Nissinen kaatui tuona päivänä, isäni kertoman mukaan venäläisten yllätyshyökkäyksessä, joko telttaan heitettyyn kranaattiin tai sitten suomalaisten vastahyökkäyksessä. Tämä on vähintään toisen käden tietoa, joten täsmennätkö "Valkeakoski" tuota tietoa väijytyksestä, alkoi kiinnostamaan..

Lue lisää

Tämä lähes viimeiseen mieheen kaatunut vänrikki Viljo Paasion joukkue (IV/4.K) lähetettiin yöllä 4.12. yhden kk-puolijoukkueen kanssa edellisenä päivänä kaatuneen kapteeni Holger Normen komppanian 3./Er.P 9) puolustuslohkolle Hilipänkoskenkankaalle. (asemat kukkulalla p. 96 ?) Paasio ei ollut saanut yhteyttä naapureihin, mutta oli todennut, että näistä asemista lähdetään vain rykm. komentajan (Autti) luvalla. Paasio ei tiennyt, että vasemmalta puolelta oli omat joukot (5.K, 8.K ja 9.K) vetäytyneet kokonaan yön ja aamun aikana. Oikealla taisi kapteeni Haikosen komppania (2.K/Er.P 9) vaan olla liian kaukana tai sitä ei vaan löytynyt. Paasion osasto oli siis yksikseen, varsin edessä ja uhanalaisessa paikassa. Pohjoisesta oli Haahkajärven tietä tulossa aamupäivällä pari komppaniaa venäläisiä ja lisää alkoi tulla yli Saarikosken kohdalta. Nämä sitten kiersivät Paasion asemien taakse ja osasto jäi saarroksiin. Vain yksi ryhmä, tykistön tulenjohtue ja kk-puolijoukkue pääsivät murtautumaan ulos. Paasio ja kolmen muun ryhmän miehet eivät selvinneet. Eversti Autti käynnisti vastahyökkäyksen koko II pataljoonan voimin heti saatuaan klo 10 aikaan tiedon 8.K:n ja 9.K:n (III P) irtautumisesta, mutta hyökkäys saatiin liikkeelle liian myöhään. Ja aika sekavalta tämä vastahyökkäys vaikuttaa - iltapäivällä oli neljän eri komppanian joukkueita saman tieuran varressa ja naapurin joukkueita näiden väleissä. Suomalaiset irtautuvat hämärän tullessa ja vetäytyvät Kotajärvelle ja Lavajärvelle. II P:n komentaja arvioi venäläisiä olleen ainakin kaksi pataljoonaa.

Huhuja on väijytyksestä ja oman tykistön keskityksestä, mutta kyllä tuo asiakirjojen perusteella vaikuttaa olleen turhan eteen yksinään työnnetyn osaston saarroksiin joutumisen seuraus. Näin ainakin saarroksista pelastuneen porukan kuulustelupöytäkirjojen perusteella. Eli tuo 3.7.2010 kirjoittamani on vähän "epätarkkaa".

Wäiski57 kirjoitti:

Tämä lähes viimeiseen mieheen kaatunut vänrikki Viljo Paasion joukkue (IV/4.K) lähetettiin yöllä 4.12. yhden kk-puolijoukkueen kanssa edellisenä päivänä kaatuneen kapteeni Holger Normen komppanian 3./Er.P 9) puolustuslohkolle Hilipänkoskenkankaalle. (asemat kukkulalla p. 96 ?) Paasio ei ollut saanut yhteyttä naapureihin, mutta oli todennut, että näistä asemista lähdetään vain rykm. komentajan (Autti) luvalla. Paasio ei tiennyt, että vasemmalta puolelta oli omat joukot (5.K, 8.K ja 9.K) vetäytyneet kokonaan yön ja aamun aikana. Oikealla taisi kapteeni Haikosen komppania (2.K/Er.P 9) vaan olla liian kaukana tai sitä ei vaan löytynyt. Paasion osasto oli siis yksikseen, varsin edessä ja uhanalaisessa paikassa. Pohjoisesta oli Haahkajärven tietä tulossa aamupäivällä pari komppaniaa venäläisiä ja lisää alkoi tulla yli Saarikosken kohdalta. Nämä sitten kiersivät Paasion asemien taakse ja osasto jäi saarroksiin. Vain yksi ryhmä, tykistön tulenjohtue ja kk-puolijoukkue pääsivät murtautumaan ulos. Paasio ja kolmen muun ryhmän miehet eivät selvinneet. Eversti Autti käynnisti vastahyökkäyksen koko II pataljoonan voimin heti saatuaan klo 10 aikaan tiedon 8.K:n ja 9.K:n (III P) irtautumisesta, mutta hyökkäys saatiin liikkeelle liian myöhään. Ja aika sekavalta tämä vastahyökkäys vaikuttaa - iltapäivällä oli neljän eri komppanian joukkueita saman tieuran varressa ja naapurin joukkueita näiden väleissä. Suomalaiset irtautuvat hämärän tullessa ja vetäytyvät Kotajärvelle ja Lavajärvelle. II P:n komentaja arvioi venäläisiä olleen ainakin kaksi pataljoonaa.

Huhuja on väijytyksestä ja oman tykistön keskityksestä, mutta kyllä tuo asiakirjojen perusteella vaikuttaa olleen turhan eteen yksinään työnnetyn osaston saarroksiin joutumisen seuraus. Näin ainakin saarroksista pelastuneen porukan kuulustelupöytäkirjojen perusteella. Eli tuo 3.7.2010 kirjoittamani on vähän "epätarkkaa".

Lue lisää

Isosetäni Veikko ei ollut kotimaahan haudattujen joukossa, eli on yksi monista Kiuruvetisistä jotka 4.12. jäivät rintamalle. Tietääkö joko 9.1.1940 4./II/JR 39:n vaiheista? Onko tuosta joukko-osastosta joku vielä hengissä? Ukkini Lauri Nissinen kaatui tuolloin Lemetissä.

r-142 kirjoitti:

Isosetäni Veikko ei ollut kotimaahan haudattujen joukossa, eli on yksi monista Kiuruvetisistä jotka 4.12. jäivät rintamalle. Tietääkö joko 9.1.1940 4./II/JR 39:n vaiheista? Onko tuosta joukko-osastosta joku vielä hengissä? Ukkini Lauri Nissinen kaatui tuolloin Lemetissä.

Lue lisää

Yksi ainakin on elossa. Res. vänrikki Ahti Karessuo, joka toimi 4. komppaniassa joukkueenjohtajana 25...26.12.39 -13.3.1939. Jututin keväällä pari tuntia ja olen sen jälkeen ollut pari kertaa puhelimitse yhteydessä. Muisti pelaa hyvin, vaikka ikää on jo 90

r-142 kirjoitti:

Isosetäni Veikko ei ollut kotimaahan haudattujen joukossa, eli on yksi monista Kiuruvetisistä jotka 4.12. jäivät rintamalle. Tietääkö joko 9.1.1940 4./II/JR 39:n vaiheista? Onko tuosta joukko-osastosta joku vielä hengissä? Ukkini Lauri Nissinen kaatui tuolloin Lemetissä.

Lue lisää

Isäni Valtter Väyrynen Kiuruvedeltä on ollut tuolloin II/JR 39:ssa. Paikkoja en tiedä tarkemmin, missä ovat seilanneet!

E.54 kirjoitti:

Isäni Valtter Väyrynen Kiuruvedeltä on ollut tuolloin II/JR 39:ssa. Paikkoja en tiedä tarkemmin, missä ovat seilanneet!

Ei muuta kuin kantakorttia tilaamaan. Siitä selviää isäsi komppania ja sen perusteella voi katsoa löytyykö sotapäiväkirjaa.

Kuoleman divisioona - Seura
https://seura.fi › Ilmiöt › Historia
18.12.2012 - Suomeen hyökännyt puna-armeijan 18. jalkaväkidivisioona joutui ensimmäiseen taisteluun 5. joulukuuta Uoman kylässä. Kylän valtauksessa

Lue juttu Seurasta löytyy netistä. Kyseisessä taistelussa kaatui iso Joukko Kiuruveteläisiä ensimmäisessä kovassa taistelusta. 5.12 on venäläisten merkintä todellisuudessa taistelu käytiin 4.12.1939 kun Venäläiset kohtasivat Suomalaisten puolustusasemat.

Kiuruveden rakenteilla olleen kirkon kivijaln sisäpuolelle on haudattu sodissa kaatuneet mm. Lauri Elias Simojoki, joka kaatui 40 vuotiaana Laatokan jäälle ollessaan lopettamassa haavoittunutta hevosta. Simojoki toimi Kiuruveden pastorina ennen Talvisodan alkamista. Elias Simojoki toi myös vaarini Einar Aleksander Blomberg:n ruumiin omien puolelle. Vaarini kaatui muiden Kiuruveteläisten kanssa Uomaalla 4.12.1939.

Lavajärven länsipuolella oli 3.1.1940 Uomaan tien varressa pisteen 94,4 kukkulalla asemissa III pataljoonasta 7. komppanian miehiä. Tuolle päivälle ei ole kirjattu kaatuneita. Seuraavana päivänä kaatui 7. K:sta kolme miestä: alik. Hannes Ikäheimo, korp. Olli Tossavainen ja stm. Aapeli Koskinen. JR 39:stä ei ainakaan arkiston mukaan ole kaatunut ketään 3.1.1940, mutta 4.1.1940 on noiden 7.K:n miesten lisäksi kaatunut yksi mies I pataljoonasta ja yksi mies II pataljoonasta.
Kantakortistahan tuo isäsi yksikkö selviäisi. Lavajärvellä kaatui 3.1. kolme kaavilaista, mutta nämä olivat JR 36:n 4. komppaniassa. Kyseinen komppania oli asemissa Lavajärven kylän itäpuolella, JR 39 III pataljoona oli siis kylän länsipuolella ja II pataljoona pohjoispuolella.

Ainoa, joka voisi tähän enää vastata on Joensuussa asuva Ahti Karessuo. Jos on tuuria niin isäsi on ollut Ahdin joukkueessa.

Olen rakennellut tuon 4.12.1939 päivän tapahtumat Uuksujoella viiden kuuden eri sotapäiväkirjan ja muutaman taistelukertomuksen perusteella. Puhelinnumeroni on 0400 511 616. Jos kiinnostaa niin voisin lähettää sähköpostilla kirjoitukseni tuon osuuden. Tuosta 4. komppaniasta jäi Viljo Paasion IV joukkue saarroksiin ja kaatui 4.12. aamulla lähes kokonaan. Komppanian I, II ja III joukkueet osallistuivat Uomaalta Haahkasuon tien suuntaan iltapäivällä tehtyyn vastahyökkäykseen. Tappioita tässäkin vastahyökkäyksessä tuli. Että isoisäsi joko kaatui jouduttuaan saarroksiin tai sitten tuossa vastahyökkäyksessä. En ole miehistön sijoitusluetteloita JR 39:n osalta löytänyt. Niistä olisi selvinnyt, että missä joukkueessa isoisäsi oli.

Luulen, että isäni Aukusti Auvinen on ollut mukana tässä hyökkäyksessä, jossa ymmärtääkseni kaatui melkein kaikki. Vain puolijoukkue kk, ja tykistön tulemnjohtaja selvisivät tästä hengissä. Isäni oli kotoisin Pielavedeltä, ja synt. 7.1.1918. Olisin kiitollinen, jos saisin enemmän tietoa hänen sota-ajoistaan, koska
lapsena ja nuorena ei kiinnostanut, eikä isä puhunut mitään niistä. Nyt jo mummona olen alkanut häntä ymmärtää, menihän hänen parhain nuoruutensa sotiessa.

lampaanjoki kirjoitti:

Luulen, että isäni Aukusti Auvinen on ollut mukana tässä hyökkäyksessä, jossa ymmärtääkseni kaatui melkein kaikki. Vain puolijoukkue kk, ja tykistön tulemnjohtaja selvisivät tästä hengissä. Isäni oli kotoisin Pielavedeltä, ja synt. 7.1.1918. Olisin kiitollinen, jos saisin enemmän tietoa hänen sota-ajoistaan, koska
lapsena ja nuorena ei kiinnostanut, eikä isä puhunut mitään niistä. Nyt jo mummona olen alkanut häntä ymmärtää, menihän hänen parhain nuoruutensa sotiessa.

Lue lisää

Suunnilleen kaikki pielaveteläiset olivat JR 39:n III pataljoonassa. Yksi sen komppania oli 4.12.1939 asemissa Kotajärven puolustuslinjalla. Kaksi komppaniaa oli asemissa Uuksujoen länsirannalla muutama kilometri pohjoiseen siitä missä Paasion joukkue jäi saarroksiin.

Sinun pitäisi tilata isäsi kantakortti, josta selviää, missä komppaniassa hän palveli. Jos hän oli tässä III pataljoonassa niin kirjassa on seurattu sen tapahtumia päivä päivältä alkaen YH:n käynnistymisestä 14.10.1939 ja päättyen reserviläisten kotiuttamiseen huhtikuun lopulla 1940. Kirjan nimi on "Me kohta kotiin tulemme" ja sitä voi jo varmaan tilata. Googlaamalla löytyy toimittajia useampiakin.

On luettu ja muutamaan kertaan. Korpijaakkohan oli JR 39:n mukana ja kirjassa on paljon omakohtaisiin kokemuksiin perustuvaa, osa on selvästi sotapäiväkirjoista koottua tietoa. Mitään muuta kirjoitusta tästä Uuksujoen taistelusta en itse asiassa ole löytänytkään.

Oma kirjoitukseni on taitaa perustua vähän laajempaa aineistoon. Digitoitujen sotapäiväkirjojen läpikäynti on huomattavasti helpompaa, kuin 50-luvulla sota-arkistossa istuminen.

Wäiski57 kirjoitti:

On luettu ja muutamaan kertaan. Korpijaakkohan oli JR 39:n mukana ja kirjassa on paljon omakohtaisiin kokemuksiin perustuvaa, osa on selvästi sotapäiväkirjoista koottua tietoa. Mitään muuta kirjoitusta tästä Uuksujoen taistelusta en itse asiassa ole löytänytkään.

Oma kirjoitukseni on taitaa perustua vähän laajempaa aineistoon. Digitoitujen sotapäiväkirjojen läpikäynti on huomattavasti helpompaa, kuin 50-luvulla sota-arkistossa istuminen.

Lue lisää

Kiitos kun taltioitte näitä Sotaajan tietoja jälkipolville

Itse oli 5v kun Talvisota syttyi . Muistissani on monta senajan tapahtumaa -- sillon en vielä kärsinyt nälkää -- mutta, myhemmin kun taas sota alkoi --me kaupungissa asuvat senkin saimme kokea . . Silti olen terve vanhus nykyisin --juuri täytin 80 . Ehkä se niukka elämämisen laatu auttoi ,että olen terve .
Mutta kellekkään en enään Suomessa toivo samoja kohtaloita .

En tiedä missä niitä kantakortteja olisi säilytetty. Jos sellainen on tuhoutunut niin voihan se teoriassa olla, että jälkikäteen on tehty uusi niillä tiedoilla, mitä on ollut saatavilla. Olettaisin, että tässä tilanteessa kantakortti olisi hyvin puutteellinen muiltakin osin.

Sellainen vaihtoehto varmaan on, että ukkisi on ollut rykmentin tai jonkun sen pataljoonan esikunnassa sellaisissa tehtävissä, että ei ole osallistunut taisteluihin.

On hienoa, että isäimme sotataipaleesta heidän muistiinpanojensa ja sotapäiväkirjojen pohjalta tehdään kirjoja. Itse julkaisin viime vuonna omakustanteisen kirjan Isiemme sotataival talvi- ja jatkosodassa. Se kertoo kiuruvetisten Kevytosasto 13 taisteluista talvisodassa
Laatokan Karjalassa ja Sissipataljoona 2 taisteluista samalla alueella ja hyökkäyksestä Maaselälle ja Ääniselle.
Pielavetiset ja kiuruvetiset taistelivat myös JR 39, jossa mukana oli myös Jukka Malmvaara.
Menehtynyt kiuruvetisten joukkue kuului Hännisen komppaniaan.

Jos nimimerkki Wäiski 57 olet Heikki Väisänen, voisinko saada yhteytietosi. Itse olen lähtösin Pielaveden ja Kiuruveden rajalla olevan Koivujärven rannalta ja asun nyt Espoossa.

Terv. Jukka Saastamoinen
Aamukuja 3 A 3, 02200 Espoo
jukka.saastamoinen@kolumbus. fi
puh. 040- 7507414

Veikko Huuskonen ei käsittääkseni ollut talvisodassa, ei ainakaan JR 39:n mukana. Kirjan talvisodan osuus perustuu lukemani mukaan pitkälti haastatteluihin. JR 52:n mukana Rukajärvellä oli paljon JR 39:n veteraaneja, joten haastateltavia Huuskosella on riittänyt.

Hyvä huomio. En tosiaan huomannut mainita tuosta asiasta 5.5 kirjoituksessani.
Tänä vuonna muuten julkaisevat Kiuruvedellä jonkun kirjan kiurukkaiden sota tiestä jossa sitten varmaan käsitellään jr39 tapahtumia talvisodan ihmeen tekijöinä.

tulipahanluettua kirjoitti:

Hyvä huomio. En tosiaan huomannut mainita tuosta asiasta 5.5 kirjoituksessani.
Tänä vuonna muuten julkaisevat Kiuruvedellä jonkun kirjan kiurukkaiden sota tiestä jossa sitten varmaan käsitellään jr39 tapahtumia talvisodan ihmeen tekijöinä.

Lue lisää

Hyvä tietää, että uutta on tulossa. Tuo Saastamoisen Jukan kirja kiuruvetisten komppaniasta Kev.Os 13:ssa on myös mielenkiintoinen. Ihmeentekijöitä kaikki tyynni.