anorektikon ruokavaliosta...

Pitäskö se tietää, että kuinka monta kertaa jotain päivässä laittaa suuhunsa? Ja vielä laatuakin kysellään! Ei anorektikko välttämättä sitä suunnittele etukäteen tai laske kaikkia syömisiään. Joku voi tehdäkin niin, mutten minä ainakaan.

yleensä kahdessa eräs sellasen 400gramman pakaste pinaatti keiton (65kcal/100g). tulen siitä niin täyteen etten edes pysty syömään mitää muuta, joten saan päivässä vain yhteensä 260kcal :)

aamupalaksi omenan
lounaaksi 1.5dl tomaattikeittoa
päivällinen 1,5dl tomaattikeittoa

Usein näin. Kaloreita huimat 200.

ja varmaan on aivan helkkari hyvä olokin alle 500kcal, ei siitä oikeesti kukaan nauti, mä laihdun tahtomatta tuhannella kalorilla ja 1500 kcal ei lihota ja aion lihota, eli kadehtikaa vaan mua onnellista joka syö mitä haluaa.

Mielestän itselläni ei anoreksiaa ole, mutta syön sillon kun muistan koska en aina 'huomaa' nälän tunnetta kun en liikuskele paljoa. Unohdan syödä syön siis jtn. 2 leipää ja pari hedelmää joinakin päivinä

mä syön 3-4 päivässä,välillä en sitäkään kun ei ole nälän tunnetta.eniten
syön ruisleipää,jogurttia ja hedelmiä.liikun ihan sikana..!

Lohta kanttarellikermakastikkeessa, varmaan puoli kiloa itse tehtyä perunamuussia voisilmällä. Jälkiruoaksi puoli litraa Viennetta -jäätelökakkua. Siinä sivussa tuli imailtua muutama olut, ehkä pari litraa, ja siideriä pahimpaan janoon. Iltapalaksi meni 200g säkillinen nachos cheese ballseja, ja puolitoista litraa Olvi -kolaa.

Vähän hiukoo, mutta ehkä tästä selvitään - kohta pitää kuitenkin jo mennä nukkumaan.

silloin kun se oli pahimmillaan, aamulla söin pikkuisen puuroa, päivällä join kahvia ja sokeritonta mehua sekä ehkä hedelmän tai näkkärin, illalla puuroa...joo ja voin kertoa,paino lähti ja nopeaa...toki myös lenkkeilin n.6krt viikossa.

Mulla oli anoreksia 15-vuotiaana. Mä söin 2 kertaa päivässä, joskus 3.

Tässä oli mun normaali päiväruokavalio:
Aamupala: Kuppi kahvia, omena ja rasvatonta luonnonjugurttii n.2dl
(Koulussa: Ei mitään, mukana oli aina vesipullo)
Lounas: yleensä valkoista kalaa, muutama pähkinä ja 3-4 vihreää parsaa.
Sitten pesin hampaat, jotta ei enää "voisi syödä illalla"

Join päivässä joku 2-3 litraa vettä ja kuntoilin tosi paljon.. joku päivä rääkkäsin itteeni juoksemalla 45min ihan täysiä ja tekemällä lukuisia vatsoja..
Nyt oon 19 ja normaalipainonen, voin sanoo et anoreksia ei oo mikää pikkutyttöjen päähänpisto!

ÄÄÄÄH! mä syön suunnilleen näin
aamulla: ei mitään
koulussa: lasi vettä
kotona: leipää ja jogurttia muroja
iltapala: ei mitään
vähän naposteltavaa.. ja vettä.. :/
oon 14 175cm pitkä ja painan 45 kiloo ja ärsyttää aihan kauheesti.. oon pienestä pitäen ihannoinut laihoja ihmisiä ja pyrkinyt alipainoon mutta se ei onnistu.. :(
kaikki mneni pieleen ku täytin 12 ja terkkarilla huomattiin et oli hemoklobiinit ja paino alhanen ja kaikki ja sitten mut pistettiin läskikuurille ja siitähän se ruoka inho sitten alko... laihdutan ja vatsoja teen.. kerran paastosin 2 päivää ihan minimi annoksilla ainoastaan vettä ja banaani koko päivänä... -,- olo oli aivan kuin olisin kuollut mutta aikomus toteuttaa uudestaan huomeena ja ylihuomenna.. :/ sairasta ja ärsyttävää ja huomaan et oon aika tikku mut paino.. mulla on keho täynnä kuoppia ja törröttäviä luita eikä se OO KAUNISTA! -.- mutta kun vihaa ruokaa ja haluu laihtuu ni minkäs teet.. :(( miten voin saada apuu? mml yritin mut se ei oo antanu vieläkään vastausta... ARGH!! -.- ja pelkään et kaikki pitää mua outona jos kerron et mulla on anoreksian alku... huoh... mitä teen aikuiset ihmiset auttakaa tyttöä hädässä :,(

Syön päivässä hiukan jogurttia ja leivän.

Vihaan keittoja,puuroa,hedelmiä,vihanneksia yms.

Anoreksiassa ei ole mitään tavoittelemisen arvoista, kaikki jotka tahtovat anorektikoksi etsivät ratkaisua laihtumiseen väärästä suunnasta. Anoreksiasta ei välttämättä koskaan parane ja monet kuolevat ennen aikojaan..

Jos tahdot laihtua terveellisesti ja näyttää hyvältä on ratkaisu simppeli, aerobista liikuntaa, lenkkeilyä, pyöräilyä, uintia, rullaluistelua, kävelyä, kuntosalia, punnerruksia, vatsoja mitä tahansa urheilulajia (taitoluistelu, kilpauinti ym)

On sitä tullut anoreksiaa katsottua vierestä jonkin aikaa eikä se ole mitenkään tavoittelemisen arvoista, sitä päätyy elämään valtion sairastuilla, jatkuvasti rampattava eri virastoissa, sairaalassa aina silloin tällöin, mustelmia tulee kroppaan pienemmästäkin kolhusta tai epämukavasta nukkumisalustasta,
Niillä naisilla joilla anorkeksia on vakavaa, he eivät välttämättä voi saada lapsia, toiset alipainoisena, toiset enää ikinä.

Jos sitä ei tahdo elämää jossa ei saa unta ilman pillereitä, lapsia , perhettä, ei uskalla tehdä mitään hauskaa sillä saattaa aina pyörtyä urheilu on mahdotonta kun kunto on niin huono, oma kuolema on kokoajan lähellä.
Jättäkää syömisen kanssa pelleily väliin kun vielä voitte, puhukaa vaikka jollekkin henkilökohtaiselle valmentajalle, koulussa terkkarille, liikan maikalle, tai omille vanhemmille ja järjestätte itsellenne sopivan liikunta ohjelman.

Terveenä on mukavampi elää.

^ lisäys: Anoreksia on sairaus (kun parempaakaan sanaa ei ole) eikä siihen noin vain ryhdytä, siitä ei myöskään pääse pois.

Painoa ja BMI'tä ynnä muuta on turha katsoa, myöskään peiliinkatsominen ei ole välttämättä aina ratkaisu. Vaan se miltä tuntuu.

Jos tuntuu pirun hyvältä, jaksaa liikkua, jaksaa puuhata kavereiden ja perheen kanssa, tehdä töitä, nukkuu hyvin, ja nauttii elämästään, ei silloin tarvitse eikä pitäisi ruveta suunnittelemaan saatika toteuttamaan sairaanloisia "dieettejä". Ennen kuin huomaatkaan, et saa pureskeltua mitään, etkä nieltyä, eikä koskaan enään oikeen tunnu oikealta.

"Haluat nyt leikkiä kuoleman sairasta anorektikkoa. Argh. Nyt ei puhuta mistään helvetin pro-anojen laihdutuksesta. Anoreksia on sairaus, ei sellainen muoti-ilmiö tai dietti, johon voi noin vain ryhtyä ja parantua sitten kun huvittaa. "

Musta tuntuu, että nää ns. "pro-anatkin" on itseasiassa sairaita, sillä ei ne muuten haluaisi olla niin laihoja ja kyllä varmasti siinä jossain vaiheessa oikeasti sairastuu, vaikka ei aluksi olisikaan ollut sairas. Eihän niiden ajatusmaailma ole normaali!

Hei älkää viittikö tuhota elämäänne syömishäiriöllä, ite meinasin sairastuu anoreksiaan. Se alko vaan pienellä laihdutuskuurilla ja johti yli kuukauden syömättä olemiseen ja ei se rasva palanu vaan lihakset lähti. Mulla oli paksut pitkät hiukset, jotka meni tosi huonoon kuntoon. Kynnet halkeili, ystävyys suhteet kärsi ja kaikki turhaan. Kuka oikeesti haluu sellasen elämän. On terveellisiäkin tapoja laihtua ja uskon että kaikki täällä on ihan hyvän kokoisia, kuka edes kadehtii luurankoa?!

13-vuotiaat, kasvakaa aikuisiksi ja miettikää vasta sitten.

et mitenkään.
nesteitä saat ehkä lähtemään, mutta itse lihasmassa ja rasvakudos ei putoa 10 kg kuukaudessa.... ellet sitten ole syömättä ja juokse joka päivä paria maratonia. siinäpä haastetta!

okei, sairastan anoreksiaa joten vaikee alkaa tässä sanomaan että älkää piatko nuoruuttanne tällaisella. Anoreksia ei ole pelkkää laihtumista, liikuntaa ja syömättömyyttä. Siitä seuraa paljon henkisiäkin ongelmia! Usein siihen liittyy kaikenlaisia pakkomielteitä (maneereja [esim pitää saada tehdä kaikki asiat samaan aikaan, samalla tavalla ym], kalorien laskeminen..), unettomuutta, sosiaalisten suhteiden kuihtuminen. Normaali elämä kuihtuu pois, jäljelle jää vain sairaus.... Eipä siinä laihus auta kun lasket kaloreita pako omasesti, punnitset ruuat, suunnittelet päivä ohjelman lähes minuutilleen....
En jaksa tän enempää paasata mutta pakko sanoa etten tiedä pitäskö itkeä vai nauraa kun joku kirjoittaa "haluavansa anoreksian". Herätkää! Laihduttamaan voi alkaa omasta tahdosta mutta anoretkikoksi ei. Ja onneksi niin ei ole. Se vaan tulee, ihan niinkuin flunssa tai muut sairaudet. Tajutkaa ettei anoreksia ole pelkkää paastoamista. Siinä on koko pieni pää ihan kahlittuna.
Älkää tehkö mitään typerää.

Ei sitä voi hakuta.. :( se tulee mielestä ja turha pohtia sellaisia ko. palstoilla!! Mutta terve on aina tervettä, ei kanna "anoreksioitua" loppujenlopuksi ei JÄRKEÄ, tuutte huomaamaan... Ja vielä keran syöminen säännöllisisti edtää kaikki pöllöt ajatukset ym, halut ....!!

Mulla oli nuorena anoreksia. Mä en voi kuvitella, tai kuvailla teille mitään kamalampaa kuin sen, mitä kävin läpi. Koko elämä mun pään sisällä oli yhtä mustaa sotkua ja tunnelia, itkin epätoivosta kun en vaan voinut lopettaa hetkeksikään kaloreiden laskemista, laskin niitä koko ajan, en vain silloin kun söin. Ajattelin myös ruokaa koko ajan. Ulospäin vaikutin kaiketi normaalilta, tietysti ihan liian laihalta. Ja jos joku kuvittelee että anoreksialla tai ylenpalttisella laihuudella saa poikaystäviä, niin on väärässä. Ei kukaan halua olla kärsivän ihmisraunion kanssa, ei kukaan halua elää nuoruuttaan rajoittajan kanssa, vaan niiden kanssa joilla on hauskaa, jotka nauttii elämästä. Mun ystävät oli mun ystäviä säälistä ja pelosta, että mulle tapahtuu jotain kamalaa sen sairauden ryydyttämänä (tajusin sen vasta myöhemmin), ei siksi että niillä oli kivaa mun kanssa niinä parina vuotena. Kaikki oli jatkuvasti huolissaan musta, kuka haluaa olla se tyyppi jota vaan seurataan kun pelätään et se luhistuu millä hetkellä hyvänsä, olla sellainen ystävä muille? Ei kukaan joka on lainkaan järjissään. Ja siihen tilaan ei päädy heti kun alkaa laihuttaa, mutta jos alkaa laihuttaa noilla sairailla tavoilla päätyy sinne varmasti, koska laihuus ja syömättömyys on kuin jotain huumetta, ne ottaa täyden vallan susta nopeasti, niistä ei saa nautintoa, mutta kokee tyydytystä kontrollissa olemisesta (mukamas, vaikka sairas mieli siinä kontrolloi eikä se ihminen joka olit ennen laihikselle alkamista),siihen kontrolliin jää koukkuun, se ei jätä valinnanvaraa, sä et oo enää vapaa.
Anorektikko elää kuolemaa joka päivä, koska mieli on rikkoontunut tai horteessa. Kun mä luen mun päiväkirjoja...se on niin kamalaa luottavaa: kuvailen maailmaa itselleni tahmeana, seitin peittävänä tunnelina, jossa ei pääse eteenpäin (=nälkiintymisestä johtuva loppumaton väsymys). Kaikkialla oleva harmaus tarraa muhun enkä pääse siitä irti, elän hidastettua painajaista josta ei ole ulospääsyä jne.
Peilistä mua katsoi ilman vaatteita keskitysleirin kauhistunut tyttö, mut vaatteet päällä kuvittelin olivani läski sieltä ja täältä, että maha pullotti jne. Mä en tiedä mitä voisin kertoa enempää, ja samalla on vaikka kuinka paljon kerrottavaa. Mulla kesti vuosia päästä kalorien laskemisesta. Nyt 10v myöhemmin mä en vieläkään ole täysin vapaa siitä ajasta, syömisestä en ole nauttinut ihan oikeasti enää koskaan koska ajatus lihomisesta istuu edelleen olallani, vaikka syönkin normaalisti (halu ahmia kaikkia niitä kiellettyjä asioita on edelleen vahva, se kielto kasvoi sairauden aikana ja muodosti loppumattoman nälän, monet entiset anorektikothan lihovat paljon). Olen normaalipainoinen, mutta mun keho muistaa edelleen miltä tuntui olla sairaan laiha, eikä koskaan enää (tai tähänkään mennessä) sopeudu normaaliin. Anoreksia elää sun kanssa lopun ikääsi jos sille tielle päädyt. Sä tulet vertaamaan jollain tavalla itseäsi aina siihen tikkuun, joka olit, etkä ole koskaan enää tyytyväinen, tai ainakin se on vaikeaa. Älä koskaan tee sitä itsellesi! Koskaan! Anoreksia ei lopu "paranemiseen". Niinkuin alkoholismi se on mukanasi jollain tavalla aina.
Nykyisin olen tosi onnellinen elämässäni. Mulla on voimaa, tajuan mitä maailmassa ympärilläni tapahtuu ja iloitsen siitä että olen täällä taas ja edelleen, en laske enää kaloreita (poisopettelu pakkomielteestä vei VUOSIA!), olen iloinen, kaikki on hyvin, mulla on taas kuukautiset, mulla on ollut pari poikaystävää viim. 10v aikana vaikka edelleen kaikki on vaikeaa.
Hyvät nuoret, tapoin elämännälkäni ja itseni ravitsemisen, ja jouduin elämään helvetissä vuositolkulla. Tätä helvettiä ei voi kuvailla. Se ei ole palava liekki, se on musta säkki johon sut on suljettu, etkä saa henkeä, sun huuto ei kuulu sen läpi. Älkää kukaan tehkö sitä itsellenne, leikin tai laihdutuksen varjolla tai mistään syystä! Etsikää itsestänne se voima, että elätte ylpeänä itsenne kanssa, ja jos olette ylipainoisia, niin etsikää se tahdonvoima ja lujuus laihduttaa terveellisesti! Se on riemuvoitto, ja se toinen painon pudotuksen vaihtoehto on, no, kuten edellä kuvailtuna, häviö.

^"Never never more", kirjoitat todella hyvin. Onko tuo totta, ettei anoreksiasta pääse ikinä eroon, ettei ahmimishimo koskaan lähde? Itselläni on anoreksia, ja olen kovasti viime aikoina pohtinut juurikin tätä, että normalisoidunko milloinkaan? Onko toivoa?

Moi Hopeless???, sanoisin omasta kokemuksesta että se helpottaa Huomattavasti, siis ajatukset syömisestä ja omasta kehosta. Mulla saattaa nykyisin mennä viikkoja etten ajattele pahemmin syömisasioita. Kun sitä vertaa siihen aikaan kun ei mennyt sekuntiakaan, niin se on ihan eri asia. Ja sit ajoittain jopa pystyy suhtautumaan syömiseen niin, että bring it on, mähän syön oli mikä oli, kaatakaa läskiä vaik kauhalla suoraan sisään, tämä nainen ei pelkää mitään! Sit joinain hetkinä katuu syömisiään. Nää tulee ja menee.
Joskus kehoa ajattelee liikaa, mutta se on silti erilaista kuin silloin sairaana; perspektiiviä on enemmän. Ajattelun kokonaisvaltaisuuden aste on ihan eri kuin anoreksiaa sairastaessani. Nyt koettu mielipaha vyötärömakkaroista peilautuu kaipaavaan muistoon laihemmasta kehosta, mutta se peilautuu myös muistoon sen ajan lohduttomuudesta, ja niin niiden makkaroiden kanssa kykenee elämään, koska ne on pieni hinta elämästä. Vaikka osa musta haluaa ehkäpä aina olla tosi tosi laiha, niin se osa joka haluaa olla elossa päihittää sen toisen liput liehuen. Oman kokonsa kanssa elämisen opetteminen on tänä ulkonäkökeskeisenä aikakautena vaikeaa. Ajattelen sitä näin: Miksi olisi parempi, että vien kehoineni pienemmän tilan maailmaa kuin henkisesti hyvinvoiva itseni? Oli kokomme mikä tahansa, ansaitsemme ihmisinä kaiken sen tilan, jonka täytämme. Sen tilan voi täyttää elinvoimalla ja naurulla, ilolla, ja koko kokemusmaailman skaalalla. Sairaana en muista tunteneeni paljonkaan iloa, vain huolta, pelkoa ja haluttomuutta. Sairaana en olisi myöskään kyennyt pohtimaan sitä, että todella ansaitsen ihan vaan itseni takia jotain sellaista kuin suuremman tilan maailmasta, jonka voin täyttää lihaksella ja läskillä ja itselläni. Niillä osilla jotka edesvaikuttavat onnellisuuteni olemassaoloon, tai ovat seurausta siitä.
Okei, olen hetkittäin kauhuissani koska mun BMI on 22 eikä reilusti alle 18. Mutta kun herään aamulla, niin Herään Aamulla. Tiedätkö mitä tarkoitan. Yö ei jatku. Nukahdan illalla herätäkseni uuteen aamuun.
Se, että lopettaa nälkälakon ei tarkoita, että sulle pärähtää jotain 10kg kroppaan heti kättelyssä. Kyllä mä oon mun painoa monta vuotta työstänyt syömällä ja heilumalla kuntosalilla. Se paino alussa hiipi hitaasti kehoon, mutta sain jatkuvasti positiivisia kommentteja ulkonäöstäni, ja huomasin myös että muhun alettiin jotenkin luottaa enemmän, mua pyydettiin enemmän kaikkialle mukaan, tutustuin uusiin ihmisiin jne. Ja, mun viimeisin poikaystävä totesi että oon laihin mimmi kenen kanssa se on koskaan ollut; vaikka olin just tällainen normaalin kokoinen, olin sille siro ja pieni.
Toivotan sinulle paljon onnea anoreksiasta eroon pääsemisessä. Se on kaiken, ihan kaiken arvoista. Kaikesta mitä olemme kokeneet jää jälki meihin, mutta se jälki tuottaa aina hyvää, vaikka sillä olisi varjonsakin. Se tuottaa laajaa ymmärrystä. Taistele tätä kuolemansairautta vastaan, osoita olevasi todellinen soturi, sillä tarvitset voimaa siihen, että voit hyväksyä itsesi, kehosi, myös suurempana, epätäydellisempänä. Mutta se läski ja lihas, joka sinuun tulee muuttamaan (niin kamala kuin se ajatus onkin) pitää sisällään edellytyksen niiden hormonien tuottamiseen, joita tarvitset tunteaksesi onnea. Sinä ehkä pelkäät (kuten minä), että Sinä et olisi täydellinen jos se läski ja lihas muuttaisi sinuun. Siksipä jaan vielä tämän: Meni noin vuosi tai pari siitä, kun mun anoreksian selkä taittui, kun menin silloisen kouluni bileisiin. Yht'äkkiä tajusin näkeväni bileissä tytön, joka oli aivan minun kokoiseni "silloin ennen". Ja hän näytti niin kuihtuneelta, pieneltä ja sairaalta, että jouduin aivan pois tolaltani. Tajusin ensimmäisen kerran sen, miten muut olivat minut koko ajan nähneet. Ja tajusin, ettei se ollut vahva ja kaunis tyttö (jollaiseksi anoreksialla pyrin), vaan sen toiveen surullinen irvikuva. Kauhuuni sekoittui helpotus, sillä silloin tiesin parantuneeni, kun vihdoin tajusin näkeväni sairauteni sellaisena kuin se oli, sellaisena kuin minä sairaana olin. Tiesin ettei paluuta itseni väkivaltaiseen kutistamiseen enää olisi.
Hopeless???, jokainen päivä sun elämää on tärkeää, niin kliseeltä kuin se kuullostaakin. Kaiva se voima ihan mistä vaan, että saat uskallusta syödä ja elää sen seurausten kanssa. Älä uppoa enää yhtään syvemmälle. Anoreksiasta ei vapaudu hetkessä, mut siitä voi vapautua. Vieläkin joskus se tajuaminen, että "Olen vapaa!", täyttää mut ihan yllättäen, bussissa istuessa tai kaupungilla kävellessäni. Sitä onnea en voi sanoin kuvata. Toivon, että saat kokea sen!

Ja totuuden nimissä, olin tällä palstalla pari päivää sitten koska mulla oli taas niitä ajatuksia. Niitä ajatuksia ja itsevihaa koen edelleen silloin tällöin.
Joudun rajoittamaan omaa ahmimisen himoani päivittäin (sitä joka asettautui muhun silloin sairauden aikana kun kielsin itseltäni syömisen niin kauan). Vaikka se ahmimisen himo on edelleen samaa maata, niin se ei oo niin orjuuttava. Mun suhde ruokaan ei ole edelleenkään normaali. Mutta se ei ole sairaskaan kuten ennen. Vaikka ajattelen ruokaa ihan liikaa ja tiedostan mitä olen syönyt sinä päivänä ja lähipäivinä jne (vanhat ajatuskaavat...), ne ajatukset ei orjuuta mua kuten anoreksian aikana, ja joskus jopa unohdan ne. Vapaa koen olevani siksi, että mulla on niin paljon energiaa siitä ruuasta, jota olen syönyt, ja voin sallia täysin rinnoin sen syömisen ja arvostaa sitä syömistä. Silti syömisen yhteydessä aina vilahtaa päässä se ajatus, että tää lihottaa, enkä siis ole vapaa, täysin. Toisin sanoen olen täysillä henkisesti ja fyysisesti mukana päivieni toiminnassa, vaikka ei-toivotut ajatukset syömisestä rullailee aina välillä jossain takaraivossa. Vaik ne ajatukset huutelisi mitä, niin ne voi jättää omaan arvoonsa; voi hermostua, painaa villasella, kokea surua, nauraa niille, näyttää keskaria ja syödä karkkipussi päälle, miten vaan. Sen tietää jo että niiden ajatusten kuuntelemisesta ei seuraa mitään hyvää ja siksi valitsee, että en usko mitä ne ajatukset sanoo. Ja sit hups, välillä ne on hiljaa kun mulla on tarpeeksi muuta parempaa tekemistä.
Ja sen sijaan, että olisin alkanut rajoittaa syömistäni tossa pari päivää sitten, aloinkin kirjoittaa tänne. Ja jatkan syömistä ihan normaalisti ja tyytyväisenä asian laitaan. Mä oon suurimman osan aikaa tosissaan onnellinen, vaikka välillä on niitä päiviä kun syömiseen suhtautuminen on taas vaikeeta ja apeaa. Mut sit ne menee ohi ja ihmettelee, et miks mä taas noita vanhoja keloja aloin veivata.
Nyt oon tarinoinut ihan tarpeeksi. Nämä on mun kokemuksia eikä siis mikään totuus siitä, mitä anoreksiasta joka kerta seuraa. Uskon että on monia erilaisia paranemiskertomuksia.

Hei never never more, kiitos paljon, kun jaoit tuntemuksiasi noin avoimesti!
Tulin todella optimistiseksi.
Pystyn samaistumaan moniin noihin tunteisiin, joita kuvailet ja jotka sanot olevan jo menneisyyttä itsellesi. Se vähän seisauttaakin.
Itsekin koen olevani paljon eristäytyneempi, mitä enemmän laihdun, ja olen miettinyt paljon, miten muut näkevät minut. Ehkä samalla lailla surkutellen eivät uskalla lähestyä, kuten kirjoitit näkemästäsi laihasta tytöstä. En vain itse näe sellaista. Tahto paranemisesta on silti, odotan vain sen paranemisprosessin alkamista. Olen jo hoidon piirissä, mutta todella löyhästi, ja tuntuu kuin olisin aivan yksin eikä apua tarjota, sitä vain ehdotetaan. En tiedä miksi. Mutten osaa muuttaa tapojani yksin, siksi pelottaa.
Mutta kiitos tarinastasi ja kannustuksestasi, kyllä minäkin tämän vielä selätän, joku päivä!

olkaa te vaan iloisia kun haluatte laihtua. itse sairastan anoreksiaa ja olen jo niin syvällä että olisin valmis tappamaan itseni. syön päivässä vain alle 100 kcal, koska en voi laittaa ruokaa suuhuni. yrittänyt pitkään saada apua, mutta kukaan ei kuuntele koska painoni on vielä normaali(siis sairastanut kauan anoreksiaa, alkoi ollessani 15 ja silloin paino nousi mutta nyt taas laskenut). voin sanoa että anoreksia ei ole mitään hupia. mä en jaksa edes aamulla herätä ja pyörtyilen pitkin koulupäivää. olen vasta 17 vuotias. haluisin kovasti apua, mutta tuntuu et ihmiset kuuntelee tai välittää vasta sitten kun on jo kuolemaisillaan langanlaihana.

Sanompahan vaan, että jos anoreksiaan sairastut, niin ei elämä tuu todellakaa olee helppoa ! Kidutusta joka hetki.
Joten tuo haluaminen anorektikoksi on niin typerää ja idioottimaista.

ite oon alimmillani ollu 36.5kg 164cm ja ei todellakaan kaunis näky! mut onneks ehin oleen alle 40kg painos vain vajaan kk ajan tarkottaa sitä et lähes paastosin :3 nykyään reilusti yli 50kg ja normaalipainoinen ja paljon kauniimpi kuin tuolloin! uskokaaa mua te ette haluu mtn ANOREKSIA PASKAA ITTELLENNE! tuossa 36.5kg painossa itteltä oli jo puolet hiuksista putoilleet, ihon pinnalla oli juuri sitä anoreksia karvoitusta mikä tulee kun keho ei pysty itse lämmittämään itseään tarpeeksi, muutenkin näytin täydeltä zombilta! Onneksi en ehtinyt sairastaa kauaa kun jo hälytyskellot alkoivat soida! olinkin vain n. 1vuoden ajan elämästäni alipainonpuolella mutta laihduin todella nopeasti 13.5 kg vuodessa:3 mutta onneksi sairaus ei ehtinyt vahingoittaa munasarjojani ja voin saada vielä joskus omia lapsiakin! :d ETTÄ kaikki sais unohtaa typerät paastot ja alkaa syömään monipuolisesti ja terveellisesti ja aina kun on nälkä! ja välillä vähän muutenkin! Ei kukaan ole normaali painoisena läski! tyhmiä sellaset jotka jtn muuta väittää tyytymättömiä vaan omaan kroppaansa! sanon vaan et jokainen tarttee sen 1200kcal vähintää vuorokaudes jos oot nuori kasvuiäs niin sun kulutus on jtn 2400kcal tyyliln että alkakaapahan syödä!!

pahimpina anoreksiaaikoinani söin päivässä omenan, sellasen valmiin mikropuuron ja näkkileivän. Näin siis monen kuukauden ajan joka päivä. Arvatkaa miltä näytin. Niin, ja sydän melkein lakkasi toimimasta.
Uskokaa, se oli painajaista

tänään ollut ahmimispäivä joten on mennyt omppu, 2 cracottea, n.1dl lasagnea, 1% viili ja kaksi kevyt jäätelöä. Normaalisti paljon vähemmän.

Näin mä syön

klo 15 aika paljon salaattia
klo 19 nutrilett patukan

kukaan ei liho vaikka söisi 1200kcal päivässä se on dieetti kalori määrä joten ihan surutta rääkkäätte kroppaanne noin väillä kaloreilla! ja rasvaahan ihminen tarvitsee päivittäin koska tärkeitä omega 3 ja 6 rasvahappoja elimistö ei itse pysty muodostaaan! ravinto neuvonta olisi kohdallaaan.

No miun pävän ruokalista on yleensä tämmöne:
aamulla - omppu tai joku semmone
ruoka - pari lusikallista sitä mitä oon tehty sit pilaan sen miun ruuan jotenki
iltapala - illalla mie saan syyä jonku juoman tai leivän ihan millä täytteillä vaa. mut vaan yks.
Mut mie yleensä ahistun ihan hirveesti tosta leivästä nii liikun ne kalorit yleensä pois.

Itse syön ja liikun näin

aamulla
liikun: 30 vatsalihasta, 20 kylkeä, 20 alavatsaa ja 10-15 punnerrusta
syön : omenan

Päivällä
liikun: jos sattuu olemaan liikkaa koulussa juoksen yleensä sellasen 1km
syön: juon vettä, jos on tosi nälkä saatan syödä tomaatin viipaleen

illalla:
liikun: 30 vatsalihasta,20 kylkeä, 20 alavatsaa ja 10 punnerrusta
syön: omenan ja vähän 0.6% jogurttia

mul ei oo ns. anoo!mut haluisin keskustella aiheesta!

mä syön vaa aamupalan... en muuta

vitun urpot!! -.- oon mäki 13 ja alotin laihduttamisen vitosel älkää alottako se on iha helvetin tyhmää haluun eroo täst saatanan ongelmast!! ÄLKÄÄ ALOTTAKO TUUTTE KATUU SITÄ!!!! oikeesti -.- teette elemänne suurimman virheen jos alotatte!!

Itse saan päivässä vaan 155 kcal. :)

Olen 13v. ja lueskellu täällä näitä juttuja laihuttamisen toivossa... mutta tää herätti mut... -.- en ala tommoseen pelleilyyn :)

en ole provo bmini on tällähetkellä 14.4 luokkaa syön aina aamiaisen illallisen ja iltapalan jotka ovat kunnollisia, lounaalla syön usein lämmintä kasvis ruokaa ja salaattia ja välipalaksi hedelmää (joskus jtn herkkua esim jätskiä tai täytetty sämpylä , varmaan 3krt viikossa ) tässä esimerkki mun ruokailusta (mitä söin tänään)

aamu:
2 viipaletta patonkia joissa aikapaljon kevyt ingmariinia ja molemmissa 2 isoa siivua edam 9%
2 omenaa
2dl sokeriton mehukeitto

Lounas

Iso täytetty sämpylä


päivällinen
kermainenkeitto
2 palaa patonki ingmariinilla 2 isoa siivua polar 15%
omena

ilta
sämpylä ingmariinilla 2 isoa siivua polaria
kurkkua,salaattia
2dl maitoa

kaloreita en viitsi enää edes laskea mutta näitä minä syön :)

Syön 4 kertaa päivässä: kaurapuuroa, 2 lämmintä kasvisruoka-ateriaa ja iltapalaksi 25g leipää ja jukurtti

Töissä pari tuntia yhtä juoksemista/pyöräilyä, käytän asioitten hoitoon ja kauppamatkoille pyörää tai jalkoja, muutaman kerran viikossa lihaskuntoa, löhöilen soffalla ja koneella muutaman tunnin, nukun vähintään kahdeksan tuntia yössä.

Seuraavaksi ruokavalio:
En käytä mitään keinotekoista paskaa (light-limsat, -mehut, -marjakeitot) tai eineksiä tai sokeripaskaa -> Elimistösi etenkin aivosi menee paskaksi hirveä turvotus!!!

Menu:
Aamu: Muutama kananmunan valkuainen, marjoja, raejuustoa, kaurahiutaleita, 1-2 rkl öljyä
Lounas: Kalkkunaa, broileria tai kalaa reilu nyrkin kokoinen annos, luomujuustolastuja, salaattia (pinaattia, salaattia, kurkkua, sipulia, tomaattia/paprikaa), oliiviöljyä kastikkeeksi 1-2 rkl, yrttejä,
Välipala: pähkinöitä tai siemeniä, Vadelma-mansikka-marjasekoitusta, raejuustoa
Päivällinen: Kalkkunaa, broileria tai kalaa reilu nyrkin kokoinen annos, täysjyväriisiä tai bataattia, salaattia (yllä), öljyä lihan kypsentämiseen, yrttejä
Iltapala: Munakas, johon raejuustoa, useimmiten herkkusieniä, tomaattia, pinaattia, yrttejä jne, Paistoon öljyä

Salipäivinä sitten hieman suuremmat annokset hiilareiden ja proden suhteen :D Tolla lähtee rasva, mut ei lihakset, josta todisteena se että rasvaprossa 5% pienempi kuin mitä silloin kun olin 39kg, nyt 50! Pituutta 164cm :) Nyt kun painoa nostettu on mukava tehdä mallin töitä =D

5 kertaa kunnon ruokaa päivässä 159cm/62kg

Mä syön kolme kertaa päivässä ja suunnittelen tarkkaan mitä suuhuni laitan. Mulla todettiin anoreksia, tällä hetkellä oon 171cm pitkä ja painan n. 45,6kg.
Aamuruokani vaihtelee, mutta yleensä kalorit pysyvät siinä 150kcal paikkeilla. Välillä syön n. 1-2dl marjoja, omenan ja mandariinin tai ruisleivän (vähähiilihydraattinen 45kcal) jossa päällä todella vähän levitettä, tomaattia, paprikaa, puolikas vähärasvainen juustosiivu ja vähärasvainen kalkkunaleike omena.
Päivällä syön herbalifen terveellisen kasviperäisen ateriapatukan (206kcal), muutaman miniporkkanan ja omenan/mandariinin, n. 250kcal yhteensä.
Illalla syön 1-2dl marjoja, herbalifen proteiinipatukan (146kcal), omenan/mandariinin ja kourallisen naturel pähkinöitä.

Aamupala: -
Lounas(koulussa): -
Välipala: leipä tai kaksi
Päivällinen: -
Iltapala: Leipä ja joku hedelmä, yleensä mandariini
Sit jotain random naposteltavaa
Olen 14 vuotias 46-47 kg, ja 165 cm oleva tyttö. Tahtoisin olla laihempi, enintään 40 kg. On todella turhauttavaa elää vartalossa jota todella vihaa. Mietin että miksi olen näin läski, miksi söin. Mutta päätin että tänään en syö ollenkaan, huomenna ehkä vähän. Ajatukseni ovat aina ruoassa, yritän olla kovempi itselleni, jotta en söisi. Luovutan nimittäin liian helposti ja sorrun syömään. Jos joku tahtoisi, niin voisin mielelläni jutella jonkun/joidenkin kanssa esim. kikissä ja jaella laihdutus vinkkejä ja jutella muuten vain.

Aamulla voileipä ja lasi maitoa.

Illalla lautasellinen jotain paskaa mitä vanhemmat tekee.

miksi annatte neuvoja? tässä mun neuvo.syö normaalisti. MINÄ OLIN KUOLLA ANOREKSIAAN! 37 kiloisena letkuissa taistelin elämästä ja sydän pysähtyi.et jatka vaan tolla linjalla jos tahdot hautaan...........en sano pahalla.en tahdo et kukaan sairastuu tähän helvettiin.

huhhuh onneks en oo enää tommonen.
nykyään oon paranemassa ja saan syödä paljon ruokaa, jotta lihoisin edes vähän. oon nyt puol vuotta syöny 2000-2500 kcal päivittäin mut paino on silti pysyny samassa (bmi 15.5). Nykyään syön lähemmäs 2500 koko ajan, joten toivon painon nousevan nyt paremmin. on ihanaa syödä.

mä en enää ikinä vajoo tohon anoreksiamaailmaan. en enää ikinä elä pelkillä omenilla ja rasvattomalla jogurtilla. en enää. ikinä. piste.

anoreksiasumu on surullista. sen ajatteleminen saa mun mielen mustaks. se on pahinta mitä mun elämässä on ikinä ollut. nyt mä pääsen siitä irti. lopullisesti!

lopettakaa tekin toi pelleily. älkää vaarantako hedelmällisyyttänne ja terveyttä. eläkää elämäänne. olkaa onnellisia!!

kaikkee hyvää teille

Syön yleensä näin:


aamulla: 2-4 kuppia vihreetä teetä ja TOISINAAN porkkana, tattarinäkkileipä, vähän soijajogurttia ja vadelmia tai muuta MAX. 50 kcal.

lounaalla: porkkana, kurkkua, pari minitomaattia ja paprikaa. jos vanhemmat ovat pakottamassa, niin MAX. 100 - 150 kcal jotain kasvisruokaa. (olen vege)
JA pari kuppia vettä.

päivällisellä: mitä ikinä meillä onkaan (kasvisruokaa tottakai) 100 - 150 kcal ja taas vettä.

iltapala: porkkana ja 2-4 kuppia vihreää teetä.

Näitten lisäks kaikki ravintolisät (d-vitamiini, kalsiumlisä, joku monivitamiini).

Liikuntaa päivittäin keskimäärin 2-3 tuntia. (kävely, juoksu, pyöräily, tanssi, yoga, lihaskunto)

Mitat 160cm/39kg ja 14 vuotta.

About 3 kertaa anoreksia aikoina. Nykysin neljä. Ja paino tippunu about 5kiloo. Harrastan kilpaurheilua ja treenaan muutenkin tosi paljon, esim vatsalihakset näkyy jne. Ei kannata vetää mitään 300 kaloria päivässä- tyyppisesti. Näin paino tippuu ensisijaisesti lihaksista ja tuloksena ns. Laihaläski. Syökää nyt edes lähemmäs 1000, mieluiten ylikin niin laihdutte paljon paremmalla tavalla: lihakset erottuu nätisti ja timmi vartalo kun vielä jaksaa edes vähän treenata.

Mä syön 1 kerran päivässä kun on pakko syödä äidin nähden ettei huolestu.
Tänään söin kaverilla lihapiirakkaa jossa nakkeja! Hyi! Kaloreita siinä hirvityksessä oli 339!
Mitat on:
Pituus; 151 cm
Paino; 41 kg
Tavoitepaino; 30 kg

Olen vegaani, koska se auttaa juurikin sukulaisten sekä kavereiden kanssa kun voi vaan sanoa "jos tossa on lihaa tai maitoa en pysty syömään sitä, oon vegaani". Yleensä aloitan aamun tuhdilla aamupalalla, (1/2 avokado ja soijajogurttia 125g) lounas koulussa lähinnä salaattia tai hieman kasvisruokaa. Iltaruoka vanhempien nähden vaihtelee, mutta tavoite alle 400 kaloria. Päivän kalorit yleensä noin 800.

Syön aamulla 6.00 riisikakun tomaatilla, 12.00 riisikakun,15.00 omenan tms,18.00 leivän

jos oikein paljon alkaa päässä heittämmään ja sattummaan joka paikkaan nii sillon juon lasin mehua. litra mehua saa mennä päivässä muuten sit vettä nii paljo ko jaksaa:)