8 vuotiaalla pojallani on todella syvä kuopparinta,olimme röngten kuvausessa,kun sattumalta löysivät vasemmasta keuhkosta suuria laajentumia.kuopan leikkausta siirrettiin ja pojalta leikattiin vasemmasta keuhkosta ylälohko pois.leikkaus oli huhtikuussa,pääsimme viikon päästä kotiin.muutama päivä kotona ja kuume nousi.tuli lääkekuuri,ei auttanut,ottivat sisään infektio osastolle.sielä 1kk ja 2viikkoa,monilla eri lääkkeil.eikä tietoa mikä on..kuume nousi vaan sitkeesti takaisin.sit kerrottiin et leikkauksesta lähteny infektio,keuhkokuume.kuumeilu piikit saatiin loppuu,päästiin kotiin lääkkei reilux viikox,ja taas 40*c. kuume tuli.jälleen viikko sairaalassa ja kotiin.nyt ollaan oltu 8päivää kotona,lääkekuuri loppuu huomenna,lämpö vielä ainakin normaali.veri kokeet ok,keuhkoissa hieman nestettä ja ilma kuplia ja hengästyy yhä todella helpostiaina ollut terve ja energinen poitsu,nyt kaikki päin vastoin.onko kellään samantyylistä kokemusta?olisi mukava jakaa ajatuksia toisen kanssa.kauhulla odotan kuumeen takaisin tulemista ja muutaman vuoden päästä tulevaa kuopan leikkausta.
kuopparinta ja keuhkolaajentuma
48
22195
Vastaukset
- Aikuinen
Miksi kuopparinta pitää leikata?
Olen 27 vuotias nainen, jolla oli todella syvä kuoppa keskellä rintaa syntyessä.
Minua käytettiin aluesairaalassa jos jonkinnäköisessä tutkimuksessa, mutta sen todettiin olevan lähinnä kosmeettinen haitta.
Murrosiässä rintojen kasvettua kuoppa "hävisi", vaikkakin on edelleenkin tunnusteltavissa rintakehässä painelemalla.
Kuopparintaisuus on yleisempää pojilla, kuin tytöillä. Minusta sen leikkaaminen on aika vähäpätöinen asia. (!)
Nimim. minun rintaani ei auki revitä- Aikuinen
En haluakaan asettua asemaasi päätöksentekijänä, mutta oman äitini mielipide oli silloin, että pienen kosmeettisen haitan vuoksi lasta ei leikellä..
En ole koskaan kärsinyt kuopasta millään tavalla, päinvastoin.
Se oli/on edelleenkin kuvien perusteella ihmetyksenaihe, jota en osaa millään tavalla kokea häpeäkseni. Minusta oli pienenä kiva esitellä sitä, vaikka voisi kuvitella, että lapsen omaa nyrkkiä suurempi kolo keskellä rintakehää olisi tytölle ikävä asia.
Ehkä vanhempien suhtautuminen asiaan oli tässäkin se tärkein tekijä.. En ollut erilainen, vaan erikoislaatuinen! - Leikkausta harkitseva
Oon 17 wee naisen alku.
Mua on vaivannu lapsesta asti toi kuoppa.. Kaiken lisäksi kun se on viel ruma, se on myös jokapäiväisessä elämässä haittana.
Olen nääs aktiivinen liikkuja, aina kun juoksen tai rullistelen kovaa, mua alkaa ahistaa henkee ja rintaan sattuu.
Kipu on sietämätöntä.!!!
Kuoppa on aikas syvä ja laaja...
Pitäisikö mun mennä leikkaukseen?
Tiedän kyllä leikkauksen komplikaatioiden riskit, mutta kaipaisin teiän mielipidettä, koska tämä asia ahdistaa minua..!! :'(
PS. Tsemppiä kohtalotovereille! - ämseehammer
Leikkausta harkitseva kirjoitti:
Oon 17 wee naisen alku.
Mua on vaivannu lapsesta asti toi kuoppa.. Kaiken lisäksi kun se on viel ruma, se on myös jokapäiväisessä elämässä haittana.
Olen nääs aktiivinen liikkuja, aina kun juoksen tai rullistelen kovaa, mua alkaa ahistaa henkee ja rintaan sattuu.
Kipu on sietämätöntä.!!!
Kuoppa on aikas syvä ja laaja...
Pitäisikö mun mennä leikkaukseen?
Tiedän kyllä leikkauksen komplikaatioiden riskit, mutta kaipaisin teiän mielipidettä, koska tämä asia ahdistaa minua..!! :'(
PS. Tsemppiä kohtalotovereille!Katsos tuo mun viesti "Kannattaa miettiä asiaa". En halua tietenkään suoraan suositella menemään leikkaukseen, mutta minulla leikkaus ainakin meni mainiosti.. kaksi pientä arpea ja lähes kaikki on mennyt hyvin. Huonoina puolina sanon nyt, että kun lääkkeet ovat nyt hetkellisesti loppu, niin kivut ovat kohtuullisen pahat, eikä sen vuoksi pääse kouluun. Liikkuvana ihmisenä sinulla ei varmaan kestäisi palautumisessa pitkään. Itse en edes ajatellut leikkaukseen mennessä mitään komplikaatioriskejä tai muuta.
Kannattaa käydä lääkärillä ja kysellä sitten sitä, että millainen leikkaus tehtäisiin, olisiko komplikaatioriskiä ja semmoisia, suosittelen kyllä asian nopeaa hoitamista, koska jos pääsisit vielä tähystysleikkauksella (luut ei olis vielä kovettunu) leikkauksesta, niin leikkauksesta tulisi kivuttomampi ja ruumiiseen ei jäisi niin pahoja ruhjeita.
Vähän sekavaa tekstiä, mutta yritä saada selvää. - yökX(
no ehkä ap haluaa että hänen lapsensa voi olla normaalisti ilman paitaa esim. uimarannalla, saunoissa yms. Kuopparinta on helvetin ruma ja ällöttävän kuvottava. x(
- Aikuinen
Kuopparinta, suutarinkuoppa eli pectus excavatum on rintalastan sisäänpainuminen, joka johtuu kylkiluiden liikakasvusta, jonka syytä ei tunneta, tai rintalastan jatkuvasta painamisesta, kuten suutarityössä kengän pitäminen rintaa vasten, se voi olla myös synnynnäinen jolloin syyksi on arveltu lapsiveden puutetta ja tähän liittyvää esim, jalkaterän puristumista rintakehää vasten. Kahdessa ensimmäisessä tapauksessa kr syntyy teini-iässä, eikä muutu sen jälkeen luitten luutuessa. Kuopparinnalle altistaa Marfanin syndrooma, eräät mineraalinpuutteet, kuten sinkin ja magnesiumin puute, sekä osteoporoosi. Kuopparinta ei ole kovin harvinainen: se kehittyy yhdelle 300:ssa.
Korjaus:
Kuopparinta on hyvänlaatuinen eikä (ainakaan Kelan mukaan) aiheuta toiminnallista haittaa, joten sen korjauttamista ei korvata. Rinnan painuminen sisään altistaa kuitenkin sydämen läppävialle. Epämuodostuma voidaan korjata useilla menetelmillä, joista Ravitch-menetelmä on morbidi ja yksinkertainen, mutta aiheuttaa vähiten komplikaatioita. Siinä iho leikataan kokonaan auki, rintalastan luu sekä kylkiluut murretaan luukalvon alta, luuta poistetaan ja näin rintalasta voidaan nostaa normaaliin asentoon ja tukea metallitangon varaan. Komplikaatiot ja uusiminen ovat harvinaisia. Uudemmat vähemmän morbidit Nuss-, ja Leonard-menetelmät perustuvat pienten haavojen kautta tähystyksessä lisättäviin metallitankoihin. Huonona puolena on suurempi komplikaatioriski sekä se, etteivät ne välttämättä korjaa ongelmaa kokonaan, koska luuta ei muotoilla uudelleen niin perusteellisesti kuin Ravitch-menetelmässä.- sallakatriina
Huomasin viestisi, kun etsin tietoa pojan tulevasta mahdollisesta kuopparintaleikkauksesta (on Kuopiossa parin viikon päästä). Itse kirjoitit aiheesta heinäkuun puolessa välissä, joten olisiko sinulla tietoa leikkauksesta (tehtiinkö pojallesi sitä)? Olisin todella iloinen vinkeistä, ohjeista, leikkauksen jälkihoidosta ym... Poikamme nyt 4v, leikkaus edessä joka tapauksessa 0-10 vuotiaana, mutta jos hengitysvaikeuksiin ei muuta syytä löydy tähystyksessä niin tehdään leikkaus. Kuukausi sitten tähystettiin ja kaikki muuten normaalia, mutta henkitorvi tekee mutkan. Tähystävä lääkäri piti kuoppaa syynä mutkaan, leikkaava kirurgi taas epäilee sitä syyksi, joten tähystetään ensin... Meitä jännättää kovasti tuleva toimenpide, joten olisi tärkeää saada "faktaa" asian kokeneelta perheeltä ennen sitä.
Kiitos jo etukäteen, jos arjen touhuiltasi ehdit vastata! - äiti vm 80
sallakatriina kirjoitti:
Huomasin viestisi, kun etsin tietoa pojan tulevasta mahdollisesta kuopparintaleikkauksesta (on Kuopiossa parin viikon päästä). Itse kirjoitit aiheesta heinäkuun puolessa välissä, joten olisiko sinulla tietoa leikkauksesta (tehtiinkö pojallesi sitä)? Olisin todella iloinen vinkeistä, ohjeista, leikkauksen jälkihoidosta ym... Poikamme nyt 4v, leikkaus edessä joka tapauksessa 0-10 vuotiaana, mutta jos hengitysvaikeuksiin ei muuta syytä löydy tähystyksessä niin tehdään leikkaus. Kuukausi sitten tähystettiin ja kaikki muuten normaalia, mutta henkitorvi tekee mutkan. Tähystävä lääkäri piti kuoppaa syynä mutkaan, leikkaava kirurgi taas epäilee sitä syyksi, joten tähystetään ensin... Meitä jännättää kovasti tuleva toimenpide, joten olisi tärkeää saada "faktaa" asian kokeneelta perheeltä ennen sitä.
Kiitos jo etukäteen, jos arjen touhuiltasi ehdit vastata!joko teidän lapsi on leikattu? olisi kiva kuulla toimenpiteestä. meidän poikaa ei olla vielä leikattu,siirtyi jo 4kerran tän vuoden puolella leikkaus =(
- sallakatriina
äiti vm 80 kirjoitti:
joko teidän lapsi on leikattu? olisi kiva kuulla toimenpiteestä. meidän poikaa ei olla vielä leikattu,siirtyi jo 4kerran tän vuoden puolella leikkaus =(
Kiva kun otit yhteyttä...
ei ole leikattu ja leikkaus siirtyy nyt reilulla vuodella, katsotaan tilanne uudelleen sitten kun poika eskari-ikäinen. Tässä kuitenkin syyskuussa lisätutkimusta, rasituskokeeseen ruikutin, kun tuntuu väsyvän niin helposti vauhdissa eikä pysy oikein ikäistensä matkassa. Sitten onkin kaikki mahdollinen tutkittu ja jäädään odottelemaan ensi vuoden syksyä/talvea ja katsotaan kuin kuoppa silloin (onko syventynyt, painaako enemmän sydäntä ym).
Laitteleppa kuulumisia jatkossa ja sitten leikkauksen jälkeen kokemusta tännepäin! Olisi niin mukava kuulla ihan asianosaisen kommenttia leikkauksesta/kuntoutuksesta ym!!!
- tepsu
Hei
Tuosta keuhkoasiasta ei minulla(tai lapsillani) ole kokemuksia, mutta kahdelta pojaltani on leikattu kuopparinta.Itse leikkaus meni molemmilta ilman komplikaatioita, mutta ns. kiskon kanssa oleminen ei ollut oikein mukavaa. Toiselta lapselta jouduttiin kisko poistamaan aiemmin mitä oli ennalta suunniteltu. Eräällä uimahallireissulla, pojan opetellessa uimaan (viisivuotias)rinnan yli menevä "uima-apu" hankasi kylkeä senverran, että kiskon pää tuli näkyviin. Hän on nyt 16 vuotias ja kiroaa koko leikkausta, sillä rinta on "roisin näköinen", eikä kehtaa mennä edes uimaan. Hän olisi mielummin pitänyt kuopan joka oli vain yhdessä kohtaa keskellä rintaa.Toisen poja "leikkaustulos" on myös huono siinä suhteessa, että hänenkin rinta on silminnähden poikkeava(21 vuotias). Jos asia tulisi meille uudelleen harkittavaksi, ottaisin riskin ja odottaisin mitä kasvu tuo tullessaan(kontrollikäynnit säännöllisesti.Tsemppiä ja kyselkää useamman lääkärin mielipidettä kuopparinnan leikkauksesta/sen välttämättömyydestä.- Juutota
Ei kuopparintaa kannata leikata.
Itselläni on ollut 15 vuotta kuopparinta ja nyt 15-vuotiaana alkoi kasvaa isommaksi? onko kellään tietoa mistä johtuu?
Minulle sanotaan ettei kannata leikata koska komplikaationa on usein kuolema. - Kyseessä on pectus excavatum
Juutota kirjoitti:
Ei kuopparintaa kannata leikata.
Itselläni on ollut 15 vuotta kuopparinta ja nyt 15-vuotiaana alkoi kasvaa isommaksi? onko kellään tietoa mistä johtuu?
Minulle sanotaan ettei kannata leikata koska komplikaationa on usein kuolema.Olen 19-vuotias mies ja hoksasin itse kuopparintani kolmisen vuotta sitten. Otettiin röntgenkin, mutta kuulemma vain kosmeettinen haitta. Nähtävästi tapaukseni on kuitenkin sieltä lievemmästä päästä.
Yleensä murrosiässä kuopparinta kasvaa suuremmaksi luiden nopean kasvun takia.
Jos englanti taittuu, kohtalotovereita löytynee tuolta:
http://www.pectusinfo.com/
Mitä nyt äkkiä foorumeilta luin, näyttää varsinkin Nuss-metodin onnistumisprosentit aika hyvältä. Kelahan ei korjausta korvaa, sillä se lasketaan ainoastaan kosmeettisesti haitaksi. - Leikattu
Kyseessä on pectus excavatum kirjoitti:
Olen 19-vuotias mies ja hoksasin itse kuopparintani kolmisen vuotta sitten. Otettiin röntgenkin, mutta kuulemma vain kosmeettinen haitta. Nähtävästi tapaukseni on kuitenkin sieltä lievemmästä päästä.
Yleensä murrosiässä kuopparinta kasvaa suuremmaksi luiden nopean kasvun takia.
Jos englanti taittuu, kohtalotovereita löytynee tuolta:
http://www.pectusinfo.com/
Mitä nyt äkkiä foorumeilta luin, näyttää varsinkin Nuss-metodin onnistumisprosentit aika hyvältä. Kelahan ei korjausta korvaa, sillä se lasketaan ainoastaan kosmeettisesti haitaksi.Minulta kuopparinta leikattiin 15-vuotiaana. Kovin herkästi mielestäni leikkaukseen lähdettiin, kirurgi vaan totesi että tämä voi myöhemmällä iällä haitata.
Noh, tuohon arpeen muodostui ns.keloidi, eli arvesta tuli todella paksu. Iho tietenkin tuntuu rinnassa kireältä, kun arven takia se ei pääse kunnolla venymään. Lisäksi vuosien myötä rinta on painunut taas sisäänpäin. Eipä kannata mitään suurempaa kuntosaliharrastusta miettiä, kun ei noista rintalihaksista koskaan uudenveroista saa, kun kertaalleen on nekin katkaistu. - Tänä kesänä leikattu
Leikattu kirjoitti:
Minulta kuopparinta leikattiin 15-vuotiaana. Kovin herkästi mielestäni leikkaukseen lähdettiin, kirurgi vaan totesi että tämä voi myöhemmällä iällä haitata.
Noh, tuohon arpeen muodostui ns.keloidi, eli arvesta tuli todella paksu. Iho tietenkin tuntuu rinnassa kireältä, kun arven takia se ei pääse kunnolla venymään. Lisäksi vuosien myötä rinta on painunut taas sisäänpäin. Eipä kannata mitään suurempaa kuntosaliharrastusta miettiä, kun ei noista rintalihaksista koskaan uudenveroista saa, kun kertaalleen on nekin katkaistu.Itselläni oli leikkaus tänäkesänä ns. tähystysmetodilla. Leikkauksesta jäi kaksi pientä arpea, joista toinen parani täydellisesti 2vko jälkeen. Kolmatta viikkoa tässä olen ja toinen arpi ei ole parantunut vielä, mutta hyvältä näyttää. Kuopparinta ei parantunut kokonaan leikkauksessa, mutta se näyttää paljon pienemmältä ja sitä ei tarvitse nyt häpeillä, vaan kehtaa olla ilman paitaa ympäriinsä. Ainoana haittana on se, että elämä vaikeutuu kun rintakehän liikerata tippuu hirveästi leikkauksen jälkeisten kipujen vuoksi. Kävely ja muut elämän perusasiat ovat myös vielä harjoittelun alla kun 3 vko on kulunut leikkauksesta.
Leikkauksen huonoina puolina pitäisinkin siis, että liikuntaa ei pysty harrastamaan kunnolla pitkään aikaan ja leikkaus ei paranna kuopparintaa täydellisesti. Tai ainakaan minun tapauksessani. (lääkäri kuitenkin sanoi, että vähän kun treenaa niin kuopparinta pienenee siitä vielä vähäsen) Huonoksi puoleksi myös voin sanoa, että ekat viikot on vaikeaa kun voit nukkua vain selällään, koska leikkauksessa leikattiin kummastakin kyljestä. Kipu vähenee kuitenkin nopeasti, ja pian koittaa päivä jolloin voi nukkua ensimmäistä kertaa kyljellään. Huono puoli on myös se,että leikkaus on selälle aluksi tosi rasittava. Selkä ei ole tottunut ylimääräiseen painoon, niin illasta varsinkin voi tulla sietämätöntä kipua, joka iskee makaamaan.
Hyväksi puoleksi nyt sanon kuitenkin sen, että rintakehä näyttää nyt hyvältä, en näe enään sydämeni lyövän ja ei tarvitse pelätä sitä mahdollisia ongelmia, joita tulisi myöhemmin. (Itselläni oli ongelmana, että jos olin jännittynyt niin sydän alkoi lyödä nopeammin ja osui rintakehään tjsp ja se sai aikaan kauhean pelkotilan)
Kuopparinta on nuorille, kaltaisilleni ihmisille, tosi raskasta.. jos on vähänkin epäsuosittu koulussa ja on kuopparinta, niin nuori masentuu. Pahasti. Ihmisten pahin pelko on se, että he ovat jotenkin epäkelpoisia, ja heidät hylätään. Nuorelle kuopparinta voi osoittautua siksi tosi rajoittavaksi tekijäksi.
Itselläni oli nuorena ongelmia hirveästi, kun kaverit pyysivät rannalle. Aina oli keksittävä tekosyy, miksei voinut uida. Tai piti olla tulematta, tai valehdeltava. Silloin kaverit taas luulevat, että seura ei kiinnosta, niin sitä onkin sit helppo jättää toinen pois kaveriporukasta. Ja kavereille kertominen kuopparinnasta on tosi vaikeaa, itse olen pystynyt kertomaan siitä ennen leikkausta vain yhdelle ihmiselle. Nyt kuitenkin leikkauksen jälkeen asiasta voi puhua paljon avoimemmin. Nuorten elämä on pinnallista, mutta elämää sekin on. - äiti vm 80
Tänä kesänä leikattu kirjoitti:
Itselläni oli leikkaus tänäkesänä ns. tähystysmetodilla. Leikkauksesta jäi kaksi pientä arpea, joista toinen parani täydellisesti 2vko jälkeen. Kolmatta viikkoa tässä olen ja toinen arpi ei ole parantunut vielä, mutta hyvältä näyttää. Kuopparinta ei parantunut kokonaan leikkauksessa, mutta se näyttää paljon pienemmältä ja sitä ei tarvitse nyt häpeillä, vaan kehtaa olla ilman paitaa ympäriinsä. Ainoana haittana on se, että elämä vaikeutuu kun rintakehän liikerata tippuu hirveästi leikkauksen jälkeisten kipujen vuoksi. Kävely ja muut elämän perusasiat ovat myös vielä harjoittelun alla kun 3 vko on kulunut leikkauksesta.
Leikkauksen huonoina puolina pitäisinkin siis, että liikuntaa ei pysty harrastamaan kunnolla pitkään aikaan ja leikkaus ei paranna kuopparintaa täydellisesti. Tai ainakaan minun tapauksessani. (lääkäri kuitenkin sanoi, että vähän kun treenaa niin kuopparinta pienenee siitä vielä vähäsen) Huonoksi puoleksi myös voin sanoa, että ekat viikot on vaikeaa kun voit nukkua vain selällään, koska leikkauksessa leikattiin kummastakin kyljestä. Kipu vähenee kuitenkin nopeasti, ja pian koittaa päivä jolloin voi nukkua ensimmäistä kertaa kyljellään. Huono puoli on myös se,että leikkaus on selälle aluksi tosi rasittava. Selkä ei ole tottunut ylimääräiseen painoon, niin illasta varsinkin voi tulla sietämätöntä kipua, joka iskee makaamaan.
Hyväksi puoleksi nyt sanon kuitenkin sen, että rintakehä näyttää nyt hyvältä, en näe enään sydämeni lyövän ja ei tarvitse pelätä sitä mahdollisia ongelmia, joita tulisi myöhemmin. (Itselläni oli ongelmana, että jos olin jännittynyt niin sydän alkoi lyödä nopeammin ja osui rintakehään tjsp ja se sai aikaan kauhean pelkotilan)
Kuopparinta on nuorille, kaltaisilleni ihmisille, tosi raskasta.. jos on vähänkin epäsuosittu koulussa ja on kuopparinta, niin nuori masentuu. Pahasti. Ihmisten pahin pelko on se, että he ovat jotenkin epäkelpoisia, ja heidät hylätään. Nuorelle kuopparinta voi osoittautua siksi tosi rajoittavaksi tekijäksi.
Itselläni oli nuorena ongelmia hirveästi, kun kaverit pyysivät rannalle. Aina oli keksittävä tekosyy, miksei voinut uida. Tai piti olla tulematta, tai valehdeltava. Silloin kaverit taas luulevat, että seura ei kiinnosta, niin sitä onkin sit helppo jättää toinen pois kaveriporukasta. Ja kavereille kertominen kuopparinnasta on tosi vaikeaa, itse olen pystynyt kertomaan siitä ennen leikkausta vain yhdelle ihmiselle. Nyt kuitenkin leikkauksen jälkeen asiasta voi puhua paljon avoimemmin. Nuorten elämä on pinnallista, mutta elämää sekin on.kiitos kun kerroit kokemuksistasi.
meidän poika on nyt pian 10v ja yhä odotamme leikkausta. - Apua
Tänä kesänä leikattu kirjoitti:
Itselläni oli leikkaus tänäkesänä ns. tähystysmetodilla. Leikkauksesta jäi kaksi pientä arpea, joista toinen parani täydellisesti 2vko jälkeen. Kolmatta viikkoa tässä olen ja toinen arpi ei ole parantunut vielä, mutta hyvältä näyttää. Kuopparinta ei parantunut kokonaan leikkauksessa, mutta se näyttää paljon pienemmältä ja sitä ei tarvitse nyt häpeillä, vaan kehtaa olla ilman paitaa ympäriinsä. Ainoana haittana on se, että elämä vaikeutuu kun rintakehän liikerata tippuu hirveästi leikkauksen jälkeisten kipujen vuoksi. Kävely ja muut elämän perusasiat ovat myös vielä harjoittelun alla kun 3 vko on kulunut leikkauksesta.
Leikkauksen huonoina puolina pitäisinkin siis, että liikuntaa ei pysty harrastamaan kunnolla pitkään aikaan ja leikkaus ei paranna kuopparintaa täydellisesti. Tai ainakaan minun tapauksessani. (lääkäri kuitenkin sanoi, että vähän kun treenaa niin kuopparinta pienenee siitä vielä vähäsen) Huonoksi puoleksi myös voin sanoa, että ekat viikot on vaikeaa kun voit nukkua vain selällään, koska leikkauksessa leikattiin kummastakin kyljestä. Kipu vähenee kuitenkin nopeasti, ja pian koittaa päivä jolloin voi nukkua ensimmäistä kertaa kyljellään. Huono puoli on myös se,että leikkaus on selälle aluksi tosi rasittava. Selkä ei ole tottunut ylimääräiseen painoon, niin illasta varsinkin voi tulla sietämätöntä kipua, joka iskee makaamaan.
Hyväksi puoleksi nyt sanon kuitenkin sen, että rintakehä näyttää nyt hyvältä, en näe enään sydämeni lyövän ja ei tarvitse pelätä sitä mahdollisia ongelmia, joita tulisi myöhemmin. (Itselläni oli ongelmana, että jos olin jännittynyt niin sydän alkoi lyödä nopeammin ja osui rintakehään tjsp ja se sai aikaan kauhean pelkotilan)
Kuopparinta on nuorille, kaltaisilleni ihmisille, tosi raskasta.. jos on vähänkin epäsuosittu koulussa ja on kuopparinta, niin nuori masentuu. Pahasti. Ihmisten pahin pelko on se, että he ovat jotenkin epäkelpoisia, ja heidät hylätään. Nuorelle kuopparinta voi osoittautua siksi tosi rajoittavaksi tekijäksi.
Itselläni oli nuorena ongelmia hirveästi, kun kaverit pyysivät rannalle. Aina oli keksittävä tekosyy, miksei voinut uida. Tai piti olla tulematta, tai valehdeltava. Silloin kaverit taas luulevat, että seura ei kiinnosta, niin sitä onkin sit helppo jättää toinen pois kaveriporukasta. Ja kavereille kertominen kuopparinnasta on tosi vaikeaa, itse olen pystynyt kertomaan siitä ennen leikkausta vain yhdelle ihmiselle. Nyt kuitenkin leikkauksen jälkeen asiasta voi puhua paljon avoimemmin. Nuorten elämä on pinnallista, mutta elämää sekin on.Moikka. On helpottavaa huomata, että en ole ainoa, jota kuopparinta vaivaa. itse sain tietää siitä terveystarkastuksessa ja jäin miettimään sitä todella paljon. olen lukenut netistä tietoa, mutta on mielestäni parempi ja vakuutavampaa saada kuulla siitä henkilöltä, joka on leikkauksenkin jo käynyt eli on kokemusta leikkauksesta. Olen itse nyt n.17- vuotias tyttö ja kuopparinta rajoittaa elämääni melko häiritsevästi. Minulle on varattu kirurgilta aika, jonne sitten ajan saadessani menen vielä kysymään ammattilaisen mielipiteitä, varsinkin leikkauksesta. Eniten minua huolestuttaa leikkaus (ja tästä haluaisinkin jos voisit vastata muutamiin seuraaviin kysymyksiini),leikkauksen jälkeen kuinka suuret kivut olivat? jos sinulla oli lääkkeitä kivun lievittämiseksi, niin auttoivatko ne? Menisitkö leikkaukseen uudestaan jos voisit mennä ajassa taaksepäin? Oletko nykyään kykeneväinen harrastamaan kunnolla liikuntaa? Suosittelisitkö kuopparinnan leikkausta muille samasta kärsiville? Miten leikkaus on vaikuttanut nykypäivääsi(siis onko ns. rajoitukset häipyneet)?Itselläni on ns. kuopparinnan oirenina, että toinen rinta on "syvemmällä", onko sekin yleistä vaiko vain minulla? Vielä jos sinulla on mainittavaa niin mielellään luen niitä sitten. kiitos etukäteen.
- Nimetön
Apua kirjoitti:
Moikka. On helpottavaa huomata, että en ole ainoa, jota kuopparinta vaivaa. itse sain tietää siitä terveystarkastuksessa ja jäin miettimään sitä todella paljon. olen lukenut netistä tietoa, mutta on mielestäni parempi ja vakuutavampaa saada kuulla siitä henkilöltä, joka on leikkauksenkin jo käynyt eli on kokemusta leikkauksesta. Olen itse nyt n.17- vuotias tyttö ja kuopparinta rajoittaa elämääni melko häiritsevästi. Minulle on varattu kirurgilta aika, jonne sitten ajan saadessani menen vielä kysymään ammattilaisen mielipiteitä, varsinkin leikkauksesta. Eniten minua huolestuttaa leikkaus (ja tästä haluaisinkin jos voisit vastata muutamiin seuraaviin kysymyksiini),leikkauksen jälkeen kuinka suuret kivut olivat? jos sinulla oli lääkkeitä kivun lievittämiseksi, niin auttoivatko ne? Menisitkö leikkaukseen uudestaan jos voisit mennä ajassa taaksepäin? Oletko nykyään kykeneväinen harrastamaan kunnolla liikuntaa? Suosittelisitkö kuopparinnan leikkausta muille samasta kärsiville? Miten leikkaus on vaikuttanut nykypäivääsi(siis onko ns. rajoitukset häipyneet)?Itselläni on ns. kuopparinnan oirenina, että toinen rinta on "syvemmällä", onko sekin yleistä vaiko vain minulla? Vielä jos sinulla on mainittavaa niin mielellään luen niitä sitten. kiitos etukäteen.
Pojaltani leikattiin kuopparinta tammikuussa -08. Hän oli silloin 15-vuotias. Leikkaus tehtiin tähystämällä ja sujui hyvin. Toki hän oli kovasti kipeä, ja oli hankalaa kun kipu-pumppu jouduttiin ottamaan pois pahoinvoinnin vuoksi. Suun kautta otettavat morffiinijohdannaiset auttoivat, mutta hoitajat eivät antaneet lääkettä niin kuin lääkäri sitä oli määrännyt, vaan antoivat sitä vain kaksi kertaa päivässä. Kivut olivat todella kovat, ja hän oli ihan avustettava monta päivää. Hän oli osastolla kahdeksan päivää leikkauksen jälkeen. Kotona toipuminen oli myös hidasta, ja koulusta hän oli poissa kaikkiaan yhden kuukauden. Mutta tulos oli täydellinen ja kuoppa hävisi kokonaan. Ja myöskään rasitus kipua ei enää ole. Nyt kun leikkauksesta on kulunut yli vuosi, hän ehkä menisi leikkaukseen uudelleen. Se voimakas kipu oli kuitenkin hänelle yllätys, ja se, että hän tarvitsi apua joka asiaan. Se on nuorelle miehelle kova paikka. Mutta onneksi me vanhemmat olimme mukana koko ajan. Aika kultaa muistot ja olemme tyytyväisiä että leikkaus on tehty ja kuoppa ei vaikeuta joka päiväistä elämää.
- Sama vika
Apua kirjoitti:
Moikka. On helpottavaa huomata, että en ole ainoa, jota kuopparinta vaivaa. itse sain tietää siitä terveystarkastuksessa ja jäin miettimään sitä todella paljon. olen lukenut netistä tietoa, mutta on mielestäni parempi ja vakuutavampaa saada kuulla siitä henkilöltä, joka on leikkauksenkin jo käynyt eli on kokemusta leikkauksesta. Olen itse nyt n.17- vuotias tyttö ja kuopparinta rajoittaa elämääni melko häiritsevästi. Minulle on varattu kirurgilta aika, jonne sitten ajan saadessani menen vielä kysymään ammattilaisen mielipiteitä, varsinkin leikkauksesta. Eniten minua huolestuttaa leikkaus (ja tästä haluaisinkin jos voisit vastata muutamiin seuraaviin kysymyksiini),leikkauksen jälkeen kuinka suuret kivut olivat? jos sinulla oli lääkkeitä kivun lievittämiseksi, niin auttoivatko ne? Menisitkö leikkaukseen uudestaan jos voisit mennä ajassa taaksepäin? Oletko nykyään kykeneväinen harrastamaan kunnolla liikuntaa? Suosittelisitkö kuopparinnan leikkausta muille samasta kärsiville? Miten leikkaus on vaikuttanut nykypäivääsi(siis onko ns. rajoitukset häipyneet)?Itselläni on ns. kuopparinnan oirenina, että toinen rinta on "syvemmällä", onko sekin yleistä vaiko vain minulla? Vielä jos sinulla on mainittavaa niin mielellään luen niitä sitten. kiitos etukäteen.
MOi. Olen 20-vuotias poika ja sori että tästä tuli vähän pitkä kirjoitus.
Minulta leikattiin kuopparinta ollessani 16-vuotias. Leikkaus tehtiin minulle sillä Nuss-menetelmällä eli rintakehän alle laitetaan rautatanko joka kohottaa rintakehää. Leikkauksesta ei jää muuta kuin pienet 2cm:n pituiset arvet molemmille puolille kylkeä. Miunulla itselläni oli kipuja paljon esim. hengittäminen sattui enkä jaksanut nostaa keskivartaloa ollenkaan periaatteessa nukuin vain paripäivää sillä minulle annettu kipulääke väsytti. Tietenkin kun on vaan maannut sängyssä monta päivää niin kun ensimmäisen kerran lähdin kävelemään niin en meinanut pystyssä pysyä, mutta kyllä se siitä alkoi sujumaan täytyy vain alkaa kävelemään pitkin sairaalaa jotta jalat vahvistuisivat.
Itse olin sairaalassa yhteensä 10 päivää ja aluksi minulle annettiin kipulääkettä suoneen ja sen jälkeen minulle annettiin tabletteja joita otin kolme kertaa päivässä. Tableteissa on se huono puoli että ne alkoivat vaikuttamaan vasta puolen tunnin päästä kun olin ottanut ne niin sen ajan jouduin kamppailemaan kivun kanssa, mutta kyllä ne lääkkeet kuitenkin auttoivat paljon.
Kun pääsin kotia niin minulle määrättiin kuukauden urheilu kielto, mutta sen jälkeen sai alkaa urheilemaan normaalisti.
Nykyään kuopparinta ei haittaa minua urheillessa ollenkaan eikä se rajoita elämääni muuten kuin etten viitsi mennä uimahalliin sillä rintakehässäni on kuitenkin vielä pieni kuoppa jonka huomaa ja se häiritsee minua.
toivottavasti tästä on sinulle jotain apua, et ole kuitenkaan ainoa jolla on tämä vaiva.
- Senla
Itse olen 25v ja minulla on perinnöllinen kuopparinta. Äidin yhdeksästä sisaruksesta kahdella sisaruksella on se myös ollut ja heiltä se on joskus 60-70 -luvulla leikattu, mutta aika heikoin tuloksin. Kuopat ovat painuneet osittain takaisin ja tädilläni toista tukirautaa ei ole pystytty poistamaan kun on kasvanut luihin kiinni, joten se on edelleen paikalla. Meitä seuraavaa sukupolvea on 25 henkeä ja meistä minulla ja siskollani se on. Meillä se on pikkuhiljaa syventynyt murrosikään asti. Syventymä alkaa tasaisesti heti kaulan alta ja syvenee tuohon kylkiluiden väliin. Minulle tai siskolleni kukaan lääkäri ei ole ikinä mitään asiaan kommentoinut, kyseessä kuitenkin suht lievät kuopat, vaikka itselläni esimerkiksi oma nyrkki mahtuu kuoppaan. Murrosiässä kuoppa vaivasi eniten, mutta kun rinnat kasvoivat niin kuoppaa ei juuri huomaa,eikä minulle ole ikinä kukaan koulukaveri siitä sanonut tai ilkkunut. Nyt aikuisiällä se on jo niin normaali asia ettei sitä oikeastaan mieti. Lähinnä vain pelottaa se että periikö omat lapseni sen, ja pojan rintakehää tulee aina tarkkailtua sillä silmällä, mutta jos se samallalailla painuu ajan myötä niin se ei ole vielä havaittavissa pojan ollessa pieni. Tänään tuli kuitenkin serkun kanssa puheeksi kyseinen vaiva, hänen äidillään (tädilläni) on siis sama vika ja hän on usein voimaton ja liikkuessa hengästyy helposti vaikka kuntoileekin paljon. Hänelle lääkäri oli todennut että johtuu kuopparinnasta eli keuhkojen kapasiteetti ei ole sama kuin ihmisellä jolla on normaali rintakehä. Tämä selittää paljon myös omaa "kuntoani" Esim. kouluaikana vaikka pelasin aktiivisesti lentopalloa ja urheilin siinä missä muutkin ikätoverini, en esim. jaksanut yleisurheilussa juosta 400m ilman että henki olisi salpautunut. Olen aina luullut että minulla on vain huono kunto, mutta kyllä tuo hapenottokyky selittyy paljon tuolla kuopparinnalla. Monta huonoa omatunto oloa ja huonouden tuntemista kavereihin verrattuna olisi vältetty jos joku olisi lapsena ja nuorena sanonut että ei se johdu kunnosta vaan hapenottokyvystä se ettei pystynyt samaan kuin ikätoverit.
- en tiedä
minulla on kuopparinta ja olen 16 vuotias tyttö. sitä ei ole sen paremmin koskaan lääkärille liialti näyetty mutta ysiluokan terveystarkastuksessa lääkäri sanoi että se on lievä ettei sitä tarvitse leikata. itseäni haittaa ulkonäkö seikat ja minua hävettää olla bikinit päällä sillä kuopparinnasta aiheutuu huono ryhti ja kylkiluut näkyvät. olen myös monesti ajatellut kun minua hengästyttää paljon jokin urheilusuoritus että minulla olisi huono kunto mutta se luultavasti johtuu kuopparinnasta kun en saa hyvin henkeä. en ole oikeastaan koskaan ajatellut leikkausta mutta pitäiskikö minun käydä aivan oikealla lääkärillä tutkittamassa kuoppa sillä voiko kuopparinta vielä suurentua kun vanhenee?
- Harrasta tai muuten!
en tiedä kirjoitti:
minulla on kuopparinta ja olen 16 vuotias tyttö. sitä ei ole sen paremmin koskaan lääkärille liialti näyetty mutta ysiluokan terveystarkastuksessa lääkäri sanoi että se on lievä ettei sitä tarvitse leikata. itseäni haittaa ulkonäkö seikat ja minua hävettää olla bikinit päällä sillä kuopparinnasta aiheutuu huono ryhti ja kylkiluut näkyvät. olen myös monesti ajatellut kun minua hengästyttää paljon jokin urheilusuoritus että minulla olisi huono kunto mutta se luultavasti johtuu kuopparinnasta kun en saa hyvin henkeä. en ole oikeastaan koskaan ajatellut leikkausta mutta pitäiskikö minun käydä aivan oikealla lääkärillä tutkittamassa kuoppa sillä voiko kuopparinta vielä suurentua kun vanhenee?
Mulla tuo kuopparinta tuli murrosiällä, en huomannut sitä ja se suureni, äitini huomasi sen ja käski minun pitää ryhtini kunnossa ja punnertamaan. Käyn nyt kuntosalilla, uin ja koripalloilen vaihtelevasti. Nyt sitä kuoppaa on vaikea nähdä, jos katsoo jostain suunnasta mutta yleensä :). Suosittelen kaikille treenaamista =) Mulla tää on vaan kosmeettinen haitta. Kaverit tietää sen mutta tytöt ei :D mutta mulla on paljon kavereita ja he tietävät että mulla on tää ja se ei ole paha juttu =) En ole masentunut tai yksinäinen, että se johtuisi tuosta kuopparinnasta. Mutta elämä sujuu hyvin jos pitää vaan kunnon ryhtiä ja harrastaa jotakin, kyllä sitä ei huomaa. On mukavaa puhua näistä asioista ja tietää ettei ole ainoa. Leikkaukseen jos on ongelmaa mutta muutoin ei. Tsemppiä kaikille jolla on tämä ongelma =)
- ...
17v poika
Suomi on Nuss- menetelmän (muualla maailmassa Nuss on standardi eikä Ravitchia enää käytetä juuri ollenkaan) kannalta aika takapajula. Kirurgeilla ei ole kovin paljoa kokemusta ja koko systeemi toimii niin, ettei leikkaukseen päädy kuin tuurilla/ oma-aloitteellisuudella. Tällä tarkoitan sitä että esim. Kela ei pidä sitä "muuna kuin kosmeettisena" haittana, myös lääkereiden piireissä on suureksi osaksi tälläinen käsitys. Kuopparinta on (kaikkein lievimpiä tapauksia lukuunottamatta) kaikkea muuta kuin "pelkkä kosmeettinen haitta". Jos tätä ei siis tiedä ja menee lääkärille puhumaan asiasta, on todennäköisyydet luultavasti 90 %, että lääkäri kertoo kuopparinnnan olevan vain kosmeettinen haitta ja ettei leikkaukseen kannata mennä tai jopa ettei kuopparinnalle voisi tehdä mitään. Toinen harhaluulo mitä lääkärit usein levittävät, on se, että "aloita uimaan/hiihtämään ja yleisestikkin liikkumaan, tämä kasvattaa lihasta ja kuopparinta häviäisi". Todellisuudessa MIKÄÄN liikunta ei auta tämän asian kosmeettiseen puoleen! Voit vaikka itse kokeilla, juuri kuopan kohdalla EI OLE lihasta, eikä mikään liikunta voi siihen sitä myöskään taikoa. Jos kehität paljon lihaksi, pahimmassa tapauksessa kuopan ympärillä olevat lihakset kasvavat ja entisestään korostavat kuoppaa. Maailman johtavat Nuss expertit esim. Dr. Schaarschmidt, pitävät (ainakin joidenkin lähteiden mukaan) parhaana ikänä Nuss- menetelmää varten n. 15-17 vuotta. Silloin luut eivät ole vielä luuttuneet (helpompi korjata jos luu ei ole "kovaa"), mutta ne eivät tule enää juurikaan kasvamaan. Eli jos 10vuotiaalle suoritetaan leikkaus, on myös riski että regressiota tapahtuu lapsen kasvaessa. Suomessa myös enemmän kuin 1 tangon laittamista pidetään "liian vaarallisena" (lue kirurgien kokemattomuus/ammttitaidottomuus), muualla mailmassa yhtä tankoa käytetään vain kaikkein lievimpiin tapauksiia, 2 tankoa suurimmassa osassa tapauksista, mutta jopa 4 tankoa on laitettu täysin turvallisesti. Vähän kuin lääkäri sanoisi verikokeen olevan "liian vaarallinen" toimenpide. Kelan mielipiteestä huolimatta: kuopparinta altistaa läppävialle, voi siirtää sydäntä, vaikuttaa hengityselinten toimintaan ja varmasti aiheuttaa nuorelle itsetunto-ongelmia. Vanhemman ei todellakaan tulisi suhtautua leikkaukseen negatiivisesti, koska silloin lapsi ei välttämättä uskalla viedä asiaa eteenpäin vaikka haluaisikin. Kukaan ei halua olla epänormaali kehonsa suhteen. Murrosiässä kuopparinta usein myös "estää/vieroittaa" nuorta liikunnasta, koska kuopparinnan takia nuori ei pysy muiden mukana, liikkuipa hän miten paljon tahansa. Tottuus on, että spirometrillä mitatut arvot jäävät usein n. 50-70 % normaaleista arvoista. On varmaan sanomattakin selvää, että hengästyy helpommin jos esin. keuhkojen kapasiteetti on vain puolet siitä, mitä sen pitäisi olla. Kehotan kaikkia, joilla on kuopparinta menemään osoitteeseen www.pectusinfo.com/board. Tuolta sivulta löydät paljon tietoa leikkauksesta/toipumisesta ja kaikesta kuopparintaan liittyvästä. - ...
Edelliseen viestiin korjaus, että nuo arvot ovat n. 50-70 % verrattuna normaaleihin arvoihin.
- Ravitch kokemus
Minulta leikattiin kuopparinta Kemissä tammikuussa 1998 Ravitch-menetelmällä 15-vuotiaana.
Itse leikkaukseen päädyin vähän kuin vahingossa:olin ortopedilla polvea valittamassa, kun lääkäri totesi että se kuopparinta leikataan tammikuussa. Koska kuoppa ei edes kovin syväkään ollut ja en muista sen aiheuttaneen ongelmia, olin vähän ihmeissäni. Vielä kuukautta aiemmin olin sitä mieltä että en leikkaukseen menisi mutta menin kuitenkin. Siittä tuli yksi elämäni pahimmista virheistä.
Minulle ei kovin tarkkaan edes leikkausta selostettu ja kun näin ensimmäinen röntgenkuvan leikkauksen jälkeen jossa tukirauta ulottui kyljestä kylkeen olin järkyttynyt. Luulin että se tulisi vain rintakehän alle. Samaan aikaan leikattiin myös toinen potilas. Kirurgitiimissä oli yksi vanhempi ja kaksi nuorempaa lääkäriä Oulusta. Jälkeenpäin on tuntunut, että olimme vähän kuin opetustapauksia.
Rintalasta on aikaa myöten painunut takaisin sisään alhaalta ja leikkausarpikin on todella leveä. Sivusta päin katsottuna minulla on edelleen kuopparinta. Arven vuoksi rintaa kiristää ja puristaa usein, lisäksi arven ympärillä on alueita jotka ovat lähes täysin tunnottomia.
Jälkeenpäin kun asiaa lähdin tutkimaan olinkin taas aika järkyttynyt. Miksi vielä vuonna 1998, kymmenen vuotta Nuss-menetelmän kehittämisen jälkeen, rintani 'raiskattiin' tuolla antiikkisella menetelmällä? Selvisi että ensimmäiset leikkaukset Nuss-menetelmällä tehtiin Suomessa tehtiin vasta vuonna 2001. Se lääketieteen edistyksellisyydestä Suomessa. - hgcfkvfcgxgtvc
eikö se kuoppa peity rintalihasten alle? terveydenhoitaja sanoi että peittyy
- Ei_ei_ja_vielä_kerran_ei
Ei peity koska siinä keskellä rintaa ei ole mitään lihaksia.
- sherlock28
Ikävä kyllä sinulle on valehdeltu. Joko terveydenhoitaja tahalleen huijasi (epätodennäköinen) tai sitten vain oli ammattitaidoton (todennäköinen) heh :D. En väitä, että jokaisen hoitoalalla työskentelevän tulisi tietää asiantuntevasti kaikki pectus excavatumista, mutta nyt ei ollut kyse siitä, vaan ihmiskehon tuntemuksen puutteesta. Eli yksinkertaistettuna: kuopan kohdalla ei ole lihasta. Kuopan ympärillä olevia rintalihaksiasi voit toki treenata, mutta se lienee tyhmää. Jos treenaat rintalihaksiasi kuoppa vain tulee näyttämään syvemmältä, koska matka matka kuopan "pohjasta" (eli syvimmästä kohdasta) on suurempi
Jos tämän oikeasti haluaa saada korjattua, ainoa vaihtoehto on leikkaus. Varmasti internetin ihmeellinen maailma on täynnä sivuja, jotka väittävät toisin, mutta ihmiskehon rakenteesta johtuen mikään treeni/ vippaskonsti ei auta. Toki jos kyseessä on _todella_ lievä tapaus, treenaamisella voidaan mahdollisesti saavuttaa tyydyttäviä tuloksia. - hgcfkvfcgxgtvc
no voi helvetti
- 14v
masennuin lukiessani näitä.... Toivoin että kuopparinta olisi korjattavissa jollain muulla keinolla kuin leikkaus. Leikkauksenkin riskit ovat suuret joten kai tämän kanssa on vain pakko elää....
- toinen kuoppa
älä masennu :) multa korjattiin melkein neljä vuotta sitte tosi syvä kuopparinta tolla nuss-menetelmällä ja mitään komplikaatioita ei tullu! Suurin osa noista negatiivisista leikkauskokemuksista oli tehty sillä vanhemmalla menetelmällä, jossa tulee iso arpi keskelle rintakehää. Mun ei ois tarvinu mennä leikkaukseen, koska lääkärin mukaan kuoppa ei aiheuttanut mitään terveyshaittaa, vaikka olikin tosi syvä. Mutta mä ite halusin ihan ehdottomasti siihen leikkaukseen, koska inhosin sitä että kuoppa näkyi kaikissa vaatteissakin ja häpesin mennä uimahalliin tai rannalle. Viime keväänä poistettiin rautatanko, jota siis jouduin pitämään 3 vuotta rintakehän alla, että luut luutuivat siihen uuteen asentoon. Ihan suoraa ei rintakehästä tullut, mutta PALJON parempi kuin se syvä onkalo. Kuoppaa ei siis enää ole jäljellä, mutta vähän epäsymmetriaa, vaikea selittää kirjottamalla :D lisäksi jäi muutama arpi, jotka ei mun mielestä oo yhtään häiritseviä. Ja ai niin !! Ennen leikkausta suunnitellessa lääkäri sanoi, että mun kuoppa on niin syvä, että ei oo 100% varmaa pystyykö sitä tankoa asentamaan luiden alle. Sain itse päättää, että jos se tekniikka ei onnistu, keskeytetäänkö leikkaus kokonaan, vai siirrytäänkö tähän vanhempaan menetelmään, joka on vielä rankempi leikkaus. Päätin sitten niin, että jos nuss-menetelmällä ei onnistu, niin kuoppa saa jäädä. Onneksi onnistui ja hetkeäkään en ole katunut!! Leikkausmenetelmät ja lääkärit kehittyvät koko ajan, ja tästäkin on jo neljä vuotta joten rohkeutta vaan :))
- leikkaus edessä
toinen kuoppa kirjoitti:
älä masennu :) multa korjattiin melkein neljä vuotta sitte tosi syvä kuopparinta tolla nuss-menetelmällä ja mitään komplikaatioita ei tullu! Suurin osa noista negatiivisista leikkauskokemuksista oli tehty sillä vanhemmalla menetelmällä, jossa tulee iso arpi keskelle rintakehää. Mun ei ois tarvinu mennä leikkaukseen, koska lääkärin mukaan kuoppa ei aiheuttanut mitään terveyshaittaa, vaikka olikin tosi syvä. Mutta mä ite halusin ihan ehdottomasti siihen leikkaukseen, koska inhosin sitä että kuoppa näkyi kaikissa vaatteissakin ja häpesin mennä uimahalliin tai rannalle. Viime keväänä poistettiin rautatanko, jota siis jouduin pitämään 3 vuotta rintakehän alla, että luut luutuivat siihen uuteen asentoon. Ihan suoraa ei rintakehästä tullut, mutta PALJON parempi kuin se syvä onkalo. Kuoppaa ei siis enää ole jäljellä, mutta vähän epäsymmetriaa, vaikea selittää kirjottamalla :D lisäksi jäi muutama arpi, jotka ei mun mielestä oo yhtään häiritseviä. Ja ai niin !! Ennen leikkausta suunnitellessa lääkäri sanoi, että mun kuoppa on niin syvä, että ei oo 100% varmaa pystyykö sitä tankoa asentamaan luiden alle. Sain itse päättää, että jos se tekniikka ei onnistu, keskeytetäänkö leikkaus kokonaan, vai siirrytäänkö tähän vanhempaan menetelmään, joka on vielä rankempi leikkaus. Päätin sitten niin, että jos nuss-menetelmällä ei onnistu, niin kuoppa saa jäädä. Onneksi onnistui ja hetkeäkään en ole katunut!! Leikkausmenetelmät ja lääkärit kehittyvät koko ajan, ja tästäkin on jo neljä vuotta joten rohkeutta vaan :))
Mukava kuulla onnistuneesta leikkauksesta, kertoisitko, missä sinulle leikkaus tehtiin ja muistatko lääkärin nimen ja minkä ikäinen olit silloin.
- Leikattu
Eivät ne riskit millään muotoa suuret ole. Olen netissä lukenut yhdestä tapauksesta, jossa potilas olisi tähän leikkaukseen kuollut. Toki tämä luku saattaa olla suurempi. Tarkoitukseni ei ole sanoa, etteikö riskiä olisi. Jokaisessa leikkauksessa on riskinsä, mutta elämä itsessäänkin on yksi iso riski. Riski jäädä auton alle matkallasi sairaalaan on luultavasti suurempi kuin se, että saisit vakavia komplikaatioita leikkauksesta.
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että sinun ikäisellesi leikkaus tulee olemaan kohtuu helppo. Tietenkin kipu voi olla ajoittain kovaakin, tai sitten voi olla, ettet koe juurikaan kipua. Itse en tainnut koskaan ilmoittaa 2:ta suurempaa kipua (asteikko 1-10, hoitajat aina kyselevät tätä. Haluavat varmaan seurata lääkitystä tms). Sairaalassa olin viikon, kotona noin puolitoista. Eli olin koulusta poissa 2,5 viikkoa.
Jos haluat asian korjattua, kannattaa rohkeasti tehdä aloite leikkausta ajatellen. Ei sitä leikkausta tarvitse pelätä, parissa kuukaudessa olet jo luultavasti unohtanut koko asian. Muutenkin se pari viikkoa/kuukautta on aika pieni hinta siitä, että saa mahdollisuuden elää loppuelämänsä "normaalisti". - Leikkaus tehty
Eivät ne riskit millään muotoa suuret ole. Olen netissä lukenut yhdestä tapauksesta, jossa potilas olisi tähän leikkaukseen kuollut. Toki tämä luku saattaa olla suurempi. Tarkoitukseni ei ole sanoa, etteikö riskiä olisi. Jokaisessa leikkauksessa on riskinsä, mutta elämä itsessäänkin on yksi iso riski. Riski jäädä auton alle matkallasi sairaalaan on luultavasti suurempi kuin se, että saisit vakavia komplikaatioita leikkauksesta.
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että sinun ikäisellesi leikkaus tulee olemaan kohtuu helppo. Tietenkin kipu voi olla ajoittain kovaakin, tai sitten voi olla, ettet koe juurikaan kipua. Itse en tainnut koskaan ilmoittaa 2:ta suurempaa kipua (asteikko 1-10, hoitajat aina kyselevät tätä. Haluavat varmaan seurata lääkitystä tms). Sairaalassa olin viikon, kotona noin puolitoista. Eli olin koulusta poissa 2,5 viikkoa.
Jos haluat asian korjattua, kannattaa rohkeasti tehdä aloite leikkausta ajatellen. Ei sitä leikkausta tarvitse pelätä, parissa kuukaudessa olet jo luultavasti unohtanut koko asian. Muutenkin se pari viikkoa/kuukautta on aika pieni hinta siitä, että saa mahdollisuuden elää loppuelämänsä "normaalisti".
- kuopparintainen....
Oon ite nytte 15-vuotias tyttö, ja harmikseni omistan kanssa kuopan, ja oma nyrkkini "tavallaan" mahtuu sinne (siis nyrkki mahtuu rintojen ja kuopan väliin sillei jännästi...). Lisäksi olen perinyt ns. pienirintaisuuden suvustani. Kuoppa on vieläkin aika syvä, ja ihmettelen miksei ole pienentyny niinkuin ädilläni. Ajattelin jos jossain tarkastuksessa ilmenee haittoja tästä kuopasta, menen ehkä leikkaukseen, mutta saa nähdä. Ja harmittaa se, että en voi pitää bikineitä ja semmoisia vaatteita....
- Pec's
Hei, tällä myös yks kuopparintainen, melko pahakin sellainen vielä. Nyt 22-vuotiaana tuli mitta täyteen tuota monttua. Erittäin tärkeäksi tullut kuntosaliharrastus laittoi tekemään päätöksen, että nyt tuo leikataan, maksoi mitä maksoi. Aivan meinaa taju lähteä raskaiden sarjojen (esim, kyykky, maastavedot ) jälkeen. Kipua aiheuttaa myös rintaan sekä kylkiluihin useat liikkeet, penkki, vatsalihasliikkeet jne.
Missä sairaalassa ja keillä lääkäreillä olette olleet leikkauksessa ? Onko kenelläkään käytetty nuss -operaatiossa Suomessa useampaa kuin yhtä implanttia ?- kl.hoidot
Tietääkö joku taho kertoa kuinka monta kuopparinnan korjaushoitoja vuosittaen Suomessa tehdään? Kuinka moni niistä onnistuu hyvin tai tyydyttävästi?
Noin 15-vuotiaalle pojalleni kuopparinnan korjaus suoritettiin vuosi sitten ns. Nuss-menetelmällä - rintalastaa nostaa yksi implantti (metalllinen "kaari") kolmen vuoden ajan, jonka jälkeen se poistetaan. Operaation suorittaneen kirurgin tiedon mukaan ko. asioita ei ole tilastoitu. Samoin hän ei ollut tietoinen mikä tai mitkä tekijät käynnistävät kuopparinnan muodostumisen.
Mahdollisimman oikeaa, luotettavaa tietoa - tietolähdettä tarvitseisin opintotyöni tutkielmaan aiheena: Kuopparinta. Olen kiinnostunut myös tiedoista jotka liittyvät kokemuksiin joissa Kuopparinta on vaikeuttanut normaalia elämää lapsuudessa, nuoruudessa ja aikuisuudessa. Tiedot käsittelen noudattaen terveyden hoitoalaa koskevia salassapitosäännöksiä. Tietoja otan vastaan 31.12.2012 saakka s-posti: [email protected]. Tiedot vastaan ottamisen jälkeen muutan tilastomuotoon, jonka jälkeen saamani postin lähettäjätiedot hävitän. - 5aale
kl.hoidot kirjoitti:
Tietääkö joku taho kertoa kuinka monta kuopparinnan korjaushoitoja vuosittaen Suomessa tehdään? Kuinka moni niistä onnistuu hyvin tai tyydyttävästi?
Noin 15-vuotiaalle pojalleni kuopparinnan korjaus suoritettiin vuosi sitten ns. Nuss-menetelmällä - rintalastaa nostaa yksi implantti (metalllinen "kaari") kolmen vuoden ajan, jonka jälkeen se poistetaan. Operaation suorittaneen kirurgin tiedon mukaan ko. asioita ei ole tilastoitu. Samoin hän ei ollut tietoinen mikä tai mitkä tekijät käynnistävät kuopparinnan muodostumisen.
Mahdollisimman oikeaa, luotettavaa tietoa - tietolähdettä tarvitseisin opintotyöni tutkielmaan aiheena: Kuopparinta. Olen kiinnostunut myös tiedoista jotka liittyvät kokemuksiin joissa Kuopparinta on vaikeuttanut normaalia elämää lapsuudessa, nuoruudessa ja aikuisuudessa. Tiedot käsittelen noudattaen terveyden hoitoalaa koskevia salassapitosäännöksiä. Tietoja otan vastaan 31.12.2012 saakka s-posti: [email protected]. Tiedot vastaan ottamisen jälkeen muutan tilastomuotoon, jonka jälkeen saamani postin lähettäjätiedot hävitän.@ kl.hoidot
Olisin todella kiinnostunut opintotyöstäsi. Onko se missään luettavissa?
- vuonna -95
Moikka!
Olen tällähetkellä 24-vuotias entinen Kuopparintalapsi, jolta korjattiin Ravitch-menetelmällä vuonna -95, eli melkein 20 vuotta sitten, olin sairaalani ensimmäinen kuopparintaleikattu, ja kävin äidin kanssa myös lähimmässä yliopistollisessa sairaalassa, jossa se olisi leikattu, ellei sitä olisi siirretty lähempään keskussairaalaan. Itse en paljoa muista ko. leikkauksesta tai sen aikaisemmasta ajasta, kun ne kesät, jolloin kuljin rannalla uimapuvussa ja inhotti, un uimapuku liimautui kinni kuoppaan. Sen verran olen kysellyt, että minulla kuoppaisuus painoi sydäntä ja keuhkoja, ja leikkauksen jälkeen minulla oli kotona joku mittari (PEF, ehkäpä) johon hengittelin välillä. Leikkauksen jlk olin n. viikon sairaalassa, jonka jälkeen kotiin, ja muistan yhä tikkien poiston rintalastasta, kun ne olivat ilmeisesti kapseloituneet, siinä oli muutama hoitaja ja äiti pitämässä käsistä ja jaloista kiinni, kun sattui niin älyttömästi. Poistoleikkauksesta en muista mitään, oli itsesulavat tikit, ja sain sen raudan kotiin, joka oli rintalastassa ollut. Leikkauksessa oli poistettu myös ilmeisesti hieman kylkiluuta, mutta sehän kasvaa takaisin.
Aikuisena olen tyytyväinen ollut, että leikkaukseen päädyttiin, ja joku päivä käyn pyytämässä paperit, jossa selostetaan mitä ja miksi ja miten se kaikki tehtiin. Rintojen sanottiin peittävän aikanaan arven, mutta olen pienikokoinen ja pienirintainen, ja arven näkyminen ja niiden selittäminen kyselijöille ei ikinä ole ollut minulle ongelma. Pieni kuoppa siinä näkyy kyllä yhä, mutta se ei minua häiritse. Arvet ovat pienentyneet paljon siitä, mitä muistan niiden olleen. Minulla on myös syntyessäni ollut jalat kääntyneet ja olen pieni ja laiha, mutta en ole koskaan kysynyt onko minulta tutkittu Marfanin mahdollisuutta, muistaakseni äiti selitti tuon jalka-asian johtuneen ihan tilaongelmasta, ja kuopparintaisuus oli sitten lisä-asia, joka vain sattui juuri minulle.
Muistaakseni luin jonkin tutkimuksen että Ravitchilla saataisiin pysyvämpiä ja parempia tuloksia, kun tähystyksellä, ja tuohon aikaanhan ei muuta mahdollisuutta ollut kun tuo Ravitch. Nykyään onneksi kuopparinta voidaan korjata myös isompana, ja Youtube osoittautui korvaamattomaksi tiedonlähteeksi, kun aloin itse ottaa selvää asioista (hakusanalla "pectus excavatum" löytyy paljon videoita).
Viime keväänä vierailin ko. osastolla, jossa minua hoidettiin, ja nosti kyyneleet silmiin nähdä ne kaikki pienet silmät, sen ilon ja ne ihmiset , ja sen vanha huone jossa muistan olleeni. - kuopallinen unelmoija
Minulla on myös kuopparinta. Se on aika syvä, mutta ei haittaa mitenkään elämääni... muuta kun kosmeettisista syistä. Näen kun sydän sykkii ja se on aika karmaisevaa. En kehtaa pitää bikineitä tai paitoja/mekkoja joissa on vähän suurempi kaula-aukko.
Kun olin pienempi, kuoppaa ei tainnut edes olla tai sitten se oli pieni, mutta nyt murrosiässä se on alkanut syvenemään. Vasemmanpuoleinen kylkiluuni on vähän erimuotoinen kun oikea ja korkeammalla.
Olen miettinyt leikkausta.. Onko iällä väliä? Pitääkö odottaa, että kasvu/kehitys loppuu? Kannattaako ylipäätään mennä leikkaukseen vain kosmeettisista syistä?
Unelmani olisi elää "normaalisti" niinkuin muutkin ikäiseni tytöt. Kaikki kaverit joille olen kertonut ja näyttänyt kuopan ovat valittaneet miten pelottava se on ja kyselleet voinko mä kuolla siihen... heti alkaa masentamaan tuommoinen - miess
Heippa! Mullakin on toi sama vaiva, kuoppa on aika levee ja syvä ja ärsyttää ja vaikeuttaa elämää tosi paljon.. aattelin mennä leikkaukseen,onko tietoa paljon semmonen suunnilleen maksaa? haluun elää normaalisti loppuelämän!
- huolestunut poika
Hei olen 16 vuotias poika ja minusta on todella noloa olla ilman paitaa esim rannalla rintakehässä olevan kuopan takia.
Tahtoisin tietää onko mitään muuta keinoa saada sitä pois muuta kuin leikkaus yritän tällä hetkellä treenata rinta ja vatsa lihaksiani, että kuoppa ei näkyisi.Onko työni ollut turhaa vai onko kuoppa mahdollista saada pois treenaamalla? - 17vvvvv
Minuu ei toi kuoppa silleens haittaa, MUTTA kun näytän älyttömältä pömppömahalta sen takii et kylkiluut on niin takana ylhäältä. Ja sitten kun sattuu olemaan vielä melko lauta, niin että oikein ällöttää kattoa itseään vaikka alaspäin, kun näkee vaan mahan. Ja sitten kun ne kylkiluut vielä törröttää erittäin ihanasti. Näyttää sekä anorektikolle, että ylipainoiselle. Ja sen lisäks vielä lautaakin laudemmalle, kun edelleenkin ne kylkiluut just rintojen kohdalta niin takana.
En häpee sitä kuoppaa, vaan sitä että näytän ylipainoselle, luisevalle ja laudakke yhtä aikaa. :--)
Tuntuu että edes se kirurgi ei vain halunnut tehdä mitään mun kuopparinnalle, kun oon tällänen älyttömän ruma sonta, mihin ei hirveästi kiinnosta koskeakkaan. - Haistakaa kaikki vit
Tuota kuopparintaahan ei korvata mistään? Mitähän se mahtaa maksaa?
Mun tarinani on tämä: Mulla on itsetunto ongelmia jo ilman kuopparintaa, mulla on huono ryhti ja se näyttää aivan helv*tin kamalalta. Ahdistaa joka paikassa jossa on muita ihmisiä ja tunnen oloni mukavaksi ainoastaan sillon kun oon yksin. Olen siis 18-vuotias normaalipainoinen jätkä. Tajusin että mulla on kuopparinta kun olin 16 ja kaverit huomautti saunassa että miks mulla on rinnassa kauhee monttu, no eipä siinä mitään, sen jälkeen en ole saunonut muiden kanssa ja seksi on perseestä, vittu mitä paskaa. - Tappara75
Tere. Älkää hävetkö kuopparintaa. Olen 44v ja kuopparintani leikattiin kun olin 3v eli 1978. Leikkaus meni hyvin, mutta kroppani hylki sen aikaista ”teräslevyä”. Haava ei suostunut meneen kiinni ja se jouduttiin poistaan.Rintakehä jäi samaan tilaan mistä lähdettiin. Tai oikeastaan syvemmäksi. Kuoppa on kyl haitannu pitkin elämää, kosmeettisesti ja muutenkin. Kävin lääkärissä 15v kun rupesi pistään ”rintaan”. Lääkäri totesi että on tullut kiinnikkeitä arpeen🤨 Tyydyttiin siihen. Sanoi vaan että en ikinä pysty harrastaan kestävyyslajeja kun keuhkoni on niin pienet. Keuhkojeni tilavuus on 2,7L. Kuoppa painanut ne kiinni selkärankaa..Ei haittaa😌. Oon pelannu jalkapalloo, kiekkoo, salibandyä ja lentopalloo. Muutaman kerran aikuisiessä käynyt terveyskeskuksessa kun rintaan on todellakin pistänyt. Luulin et nyt tuli sydänkohtaus. Ei ollu kun johtuu kuopasta. Noh ei musta enempää. Mulla on 4 ihanaa lasta.(myös vaimo). Kaikilla lapsilla ; pojat 96 ja 99. Tytöt 01 ja 03 syntyneet. Pojilla syvät kuopat ja nuoremmalla tytöllä syvä kuoppa🤨. 01 tytöllä mitätön. Nuorin 03 tyttö leikattiin 2017. Leikkaus meni hyvin . Vieläkin rauta paikoillaan, poistetaan loppuvuodesta. Vanhempi poika leikattiin TÄNÄÄN😇. Leikkaus meni hyvin. Lääkäri epäili et jouduttaisiin tekeen ” risti rintakehään” kuopp a oli niin pitkä. Ei tarvinnut.. Nuorempi 99 syntynyt menee leikkaukseen kun on armeijan suorittanut. Lapset ovat itse päättänyt haluaako leikkauksen. Paljon jäi kirjoittamatta mut jos haluatte kysyä lisää niin minä tai vaimoni voidaan vastata kysymyksiin.
- Anonyymi
Tiedän että harva varmaankin lukee tämän, mutta kannattaa silti yrittää. Halusin kysyä, olisiko kenelläkään tietoa mistä voisi saada kuopparinnan diagnoosin ja paljonko se tulee maksamaan. En ole halukas korjaamaan sitä, mutta haluan saada virallisen diagnoosin - kai se antaisi jonkinlaista selvyyttä. Olen tällä hetkellä 15 vuotias ja haluaisin mennä diagnosoitavaksi, mutta en halua vanhempiani mukaan. Haluan tiedon vain minulle itselleni. Kiitokset jo etukäteen avusta ja kommentoikaa jos osaatte antaa vinkkiä. :)
- Anonyymi
Entä jos menisit kysymään esim koulun terveydenhoitajalta?:)
- Anonyymi
Ite huomasin ton kuopparinnan ku olin joskus 13v äitin kanssa lääkärissä ja lääkäri kysyi äidiltäni: "Onko hänellä aina ollut kuopparinta?" Ja se toi paljon hämmennystä koska en tiennyt ollenkaan mitä se meinas. Pienenä katsoin vatsaani ja kysyin että miks oon näin läski. Nykyään painan n.55kg ja oon melkee 180cm... Aina ollu tosi hoikka. Kerran yks muija koitti mu vatsaa ja ihmetteli et miks mul on "pömppis". Sen jälkeen oon yrittäny parhaani piilotella sitä. Se ei oo omasta mielestä hirveen paha jos vertaa kuviin siitä mitä muilla on ollu mut mun ryhti on myös aivan paska. Mietin vaan et voinko paidattomana näyttää kenenkään silmään hyvältä. Exä joskus sano et se kuopparinta näyttää siitä kuumalta mulla. Vaikee sitä on uskoo, yritti vaan parantaa mun itsetuntoa. Urheilin pienempänä aika paljon. Potkin paljo palloo, pyöräilin jne. Ihmettelin et miks vitussa mul on näin huono kunto vaikka yritän aina parhaani enkä sillon tajunnut yhtään et saattaa kuopparinnasta johtuu. Kuulemma tulokset voi olla sen takia huomattavasti alemmat. Tuntuhan se pahalta ku silti kutsuttii laiskaks jne ku ei coopperin testis pystyny samaa ku muut. Vaikka urheilin. Entiedä mikä tän postin pointti oli, en vaa oo päässy puhuu kellekkää ikinä tästä sen enempää ku ex tyttöystävil maininnu. En haluis leikattavaks enkä tiedä minkä ikäsil niit tehää. Eikä edes näin lievää tyyliin mielellää ees leikattais. Tuntuu paskalta et tarvii tollasenki olla tos häirittemäs ku muutenki mus on tarpeeks moitittavaa ja hävettävää.. Toivon et saisin jokupäivä siihen itsetunnon et voisin tuntemattomillekki näyttää ja selittää et miks mun rinta näyttää tolta ja olla enemmä ylpee siitä ku hävetä.
- Anonyymi
Oon 17-vuotias poika. Hoksasin joskus pari vuotta sitten et mullaki on toi kuopparinta. Mul on pienest asti ollu pieni kuoppa keskellä rintaa niin et rintalastan kärki on näkynyt. Emmä sitä muksuna noteerannu mitenkään mutta murrosiässä kuoppa on korostunu kun luusto alko kasvaa. Uskon että tää on vaa pieni kosmeettinen häikkä kun ei mun kunnossakaan oo koskaan ollu mitää vikaa ja on tää varmasti aika pientä verrattuna teihin muihin mutta kyllä se silti harmittaa. Sivusta näyttää myös et mun vatsa on vähä edenpänä kun mun rintalihakset vaik oon yrittäny treenaa niit iha hulluna. Tuli kuitenkin hyvä mieli lukiessa näitä kommentteja ja huomata etten oo ainut joka joutuu elää tämmösen kaa. Voisin käydä jossain vaiheessa lääkärissä kysäsemässä tästä mutta uskon ettei mua mihinkään leikkaukseen suositella. Ei kukaan terkkarikaa oo ikin maininnu täst. Vanhemmatkin aina sivuuttanu tän ongelman. Oon myös hieman hoikka joten uskon että jos söisin enemmän niin kuoppa peittyisi edes vähän. Shouttii kaikille kuopparinnan kaa eläjille :DD
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.1502451- 271968
Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha231948Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.881759Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?671520Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se201296Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo381200- 111188
Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan361188Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k101167