kuinka ilmenee iisebeliläinen

henki srk:ssa?
Lainaan muutamia kohtia Binningin, Frangipanen ja Davisin kirjoista.
Sitä ennen, että lähtisimme liikkeelle oikeasta päästä, on syytä muistuttaa kuinka oikea, terve hengellisyys ilmenee.
Ensinnäkin se on KRISTUSkeskeistä.

Oikea kristillisen elämän henki on seurausta antautumisesta Jeesukselle, jonka sovintoveri tekee tervehenkisen ajattelun mahdolliseksi itsessään syntiselle, vieraantuneelle ihmiselle.
1. Ilman Jeesuksen verta ja anteeksiantamuksen armoa yhteys Jumalaan on ihmiselle mahdottomuus.
2. Ilman yhteyttä Jumalaan tasapainoinen ajattelu ja raitis ymmärtäminen on mahdottomuus.

Ilman yhteyttä Jumalaan emme ymmärrä oikeaa paikkaamme ja elämäämme maailmassa. Silloin haemme tyydytystä ja mielekkyyttä vääristä lähteistä. Psalmintekijä oli oivaltanut elämän tarkoituksen, mikä autuus on kuulua Kaikkivaltiaalle, kirjoittaessaan: "Kaikki minun lähteeni ovat Herrassa."

Kaikki minun lähteeni.
Se merkitsee alistumista Pyhän Hengen hallintavaltaan. Silloin ei ole ikävä, ulkopuolelta tuleva ahdistava vaatimus että minun tulisi Kristuksen ristin kautta voittaa vanha luontoni, se on ihana mahdollisuus ja etuoikeus: Pyhän Hengen työn kautta kruunata Kristus sydämeni valtaistuimella Herraksi oman minäni sijaan.
Tässä prosessissa ollessamme - se vaatii nöyrää, rehellistä itsetutkistelua ja tahdon päätöstä - saamme kokea elämän mielekkäänä, yllätyksellisenä ja turvallisena. Kun kaikki lähteet ovat Herrassa voimme kokea Raamatun lupausten toteutumisen yltäkylläisestä elämästä, jossa Jeesuksen myötä lahjoitetaan kaikki muukin. Hänessä olemme yltäkylläisesti siunatut.

Ihmisellä voi olla paljonkin tavaraa ja täyttyneitä toiveita, jotka tuovat sielullista iloa ja mielihyvää. Kuitenkin jos häneltä puuttuu Jeesus puuttuu häneltä kaikki muukin. Ulkonainen elämän rikkaus on vailla pohjaa. Silloin hän ei osaa käyttää oikein sitä mitä hänellä on, koska on kaiken keskellä hukassa itseltään. Ihminen voi löytää itsensä vain Jumalan yhteydessä.
Siksi kaikki mitä on saadaan Kristuksen ohessa, antautumalla Hänelle joka on ainoa mitä tosi elämään tarvitaan: Kristus, vapahtaja ja Herra.

Riippuvaisuus Jeesuksesta jos ja kun se on aito elämäntila, ilmenee nöyränä palvelevana mielenlaatuna, jolloin iloitsemme Jumalan hyvästä tahdosta. Silloin emme ainoastaan usko johonkin jossakin vaan elämme todeksi Häntä, johon uskomme.

Tästä käsin on mahdollista, jopa helppoa ymmärtää iisebeliläisen hengen toiminta. Sen perusta on luovuttamaton minä!
EGOISMI johtaa seurakunnassa tavoittelemaan MINUN NÄKYNI toteutumista.
RISTILLE ALISTETTU MINÄ johtaa kysymään:
Herra, mikä on sinun tahtosi - ja millä tavalla näkyäni toteutan, rakkaudessa?

- - -

"Kun meillä siis on suuri ylimmäinen pappi, läpi taivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, niin pitäkäämme kiinni tunnustuksesta. Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan."
Hebr.4:14-16.

Jumalalla on aikataulunsa, ja armon kautta voimme aina saada laupeuden, jos vain päätämme nöyrtyä.
"...notkistan polveni..."

"Sentähden minä notkistan polveni Isän edessä, josta kaikki, millä isä on,
taivaissa ja maan päällä, saa nimensä, että hän kirkkautensa runsauden
mukaisesti antaisi teidän, sisällisen ihmisenne puolesta, voimassa vahvistua
hänen Henkensä kautta ja Kristuksen asua uskon kautta teidän sydämissänne, niin
että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa
käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on, ja oppia tuntemaan
Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte
täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä."
Ef.3:14-19.

Arvosteleva ja repivä henki seurakunnissa aiheutuu usein tästä, ettei suostuta käsittämään kaikkien pyhien kanssa, siis rakkauteen juurtuneina ja perustuneina. Tahdotaan käsittää yksikseen, ikäänkuin erillään. Tahdon käsittää oman näkemyksen ja mielipiteen erehtymättömyydessä. Seurauksena on puoluemielisyyttä ja kuppikuntia. Mutta Uuden Testamentin selkeä opetus todellisesta hengellisyydestä on, että se on käsittämistä yhteydestä käsin. Todelliset Kristuksen rikkaudet ja Hengen toiminta päästään avoimesti kokemaan vain siellä, missä hyväksytään Isän totuus seurakunnasta ja yhteydestä. Koska olemme vajavaisia ihmisiä tämä vaatii paljon nöyrtymistä.

On suuri viisaus että seurakunta koostuu vajavaisista ja epätäydellisistä ihmisistä! Niin joudumme oppimaan ristin salaisuutta ja kasvamme Kristuksen täydellisyyteen. Vastaus ei ole omassa hyvyydessämme ja kelvollisuudessamme, vaan Hänen kelvollisuudessaan. Jeesus Kristus on ensinnäkin täydellinen uhri ja lisäksi, ylösnousemuksensa jälkeen Hänessä on meille kaikki Jumalan viisaus ja kyky, mitä tarvitaan. Tämä kyky vuotaa avoimiin sydämiin nöyryyden, antautumisen ja riippuvaisuuden kautta.

Juuri näitä elementtejä iisebeliläinen henki ei hyväksy.
Väärän hengen sitoma kristitty tahtoo ja kykenee antautumaan Jumalalle joiltain osin, ainakin näennäisesti. Hän voi antautua Jumalalle tunteen tasolla. Mutta sisäisin olemus ei kumarru Kaikkivaltiaan edessä.
Erityisesti iisebeliläisen hengen vaivaaman henkilön pitää ymmärtää ja hallita kaikki itse.
Parannusta voidaan tehdä asioissa, ja tehdä hyvinkin tosissaan, mutta asioiden alla oleva ydin, sydän, on luovuttamaton. Ihminen pitää vielä omaa elämäänsä käsissään - ymmärtämättä että hän uudestisyntymisen perusteella nyt on toisen, Kristuksen omaisuutta ja kuuluu Hänen hallintaansa.

- -

Pallo on sinulla. Mutta älä loukkaannu jos ihmiset eivät suostu pelaamaan sinun ehdoillasi.

- -

Iisebeliläisen hengen erottaa luonnollisesta hengellisestä kasvamattomuudesta ja lihallisuudesta sen toimintatapa. Luonnollinen kasvamattomuus ja epäkypsyys toimii suoraan. Se tulee näkyviin tietynlaisina reaktioina, jotka kasvanut krisitty helposti erottaa. Tällaista henkilöä on suhteellisen helppo ohjata oikeaan, hänen kanssaan voi keskustella ja yleensä hän on halukas nöyrtymään ristin juurelle, pyytäen Jumalalta apua heikkouksiinsa.
Iisebeliläinen henki sen sijaan peittää itsensä. Se ei ole vain lihallisia reaktioita ja tunne-elämän ryöpsähdyksiä, impulssiivista toimintaa ja ihmisen itsepäisyyttä, vaan pyrkimystä KONTROLLOIDA ja HALLITA elämän olosuhteet ja vaikeilta tuntuvat tilanteet. Kontrollointi pyritään toteuttamaan joko voimakkaalla, dominoivalla ja uhkaavalla käytöksellä tai sitten, kieroimmassa muodossaan, hienovaraisessa muodossaan lempeällä, jopa viettelevällä toiminnalla - ihmisten tarpeita ja heikkouksia hyväksikäyttäen.

Jumalan tarjoama mahdollisuus on että me juuri vaikeuksien keskellä antautuisimme Kristuksen hallittavaksi ja sitä kautta löytäisimme levon. Vihollisen valhe on että lepo voidaan löytää vain jos ihmiset toimivat niin kuin minä tahdon ja minun toiveeni saavat täyttymyksensä.

Mikäli ihminen sielunelämänsä rikkinäisyyksien kautta on tuollaisen antikristillisen hengen manipuloima hänen on hyvin vaikea kestää ja sulattaa minkäänlaista itseensä ja toimintaansa kohdistuvaa ohjausta. Ja mikäli kyseessä on henkilö jota henki ei ainoastaan manipuloi, vaan johon se synnin ja nöyrtymättömyyden kautta on päässyt suorastaan asettumaan halliten häntä - joissain tilanteissa hallinta on ilmeisempää kuin toisissa - tuloksena on aktiivista pyrkimystä saattaa asiat kontrolloivan hengen piiriin, niin perhe-elämässä kuin seurakunnassa. Tietyllä tavalla tämä ihminen, kenties kyse on luonnehäiriöisestä persoonasta, etsii oman ihmiarvonsa ja identiteettinsä toteutumista muiden kautta, joiden tekoja hän pyrkii liikuttamaan halliten heidän tahtoaan joko suoraan tai epäsuorasti. Manipulointi ja kontrollointi voi siis olla tietoista tai tiedostamatonta ja pyrkii kätkeytymään hyvien tarkoitusten ja näennäisesti ihanteellisten päämäärien alle.

Lihallinen kristitty sanoa paukauttaa arvostelunsa suoraan ja kertoo missä kohtaa seurakunta on mennyt vikaan. Iisebeliläisyyden hallitsema ei mielellään puhu suoraan. Henkivalta opettaa hänet puhumaan peitellysti, pelaamaan sanoilla ja tunnelmilla saadakseen ihmiset puolelleen. Näin henkilö käyttää antikristillistä henkeä ja viholliselta tulevaa kykyä rakentaakseen omaa, pirstaleista identiteettiään.

Mielipiteen sanominen ei siis todellakaan ole hengellistä haureutta. MUTTA MEIDÄN ON SYYTÄ TARKATA SISINTÄMME MILLÄ MIELENLAADULLA JA MILLAISIN TARKOITUKSIN PUHUMME. Tällöin, jos meille paljastuu nöyrtymätön luonteemme, halu etsiä oman tahdon toteutumista enemmän kuin Kristusta ja Hänen voittavaa rakkauttaan, käykäämme ristin juurelle! On vaarallista sulkea silmänsä omilta vioiltaan ja ohittaa Pyhän Hengen terve puhuttelu. Äärimmillään tottelemattomuus ja taipumattomuus voi johtaa iisebeliläiseen henkeen, josta on seurauksena tuhoa, pimeyttä ja kuolemaa.

- - -

Gordon Binning kirjoittaa haureuden hengen sitomasta uskovasta muutamia tunnusmerkkejä eräässä aihetta käsittelevässä kirjassa. Hänen mukaansa oireisiin kuuluu, että henkilöllä on pakonomainen tarve saada muut tekemään "minun tahtoni". Binningin mukaan se saattaa olla eräänlaista noituutta.
Olen samaa mieltä, jos yksilöllisyyden rajat eli henkilökohtainen reviiri ylitetään mennään tavallaan noituuden alueelle, kun pyritään vaikuttamaan toisen päätöksiin ja tunteisiin ilman että annetaan hänelle vapaa, yksilöllisyyteen kuuluva tahto tehdä omat ratkaisunsa. Niinpä haureuden hengen henkivaltaryppääseen kuuluukin noituuden, viettelyksen ja lumouksen henget.

Lainaan Binngiä: "Elia tunsi alitajuisen pakon ja uhkailemalla dominoinnin, kun hän pakeni Iisebeliä, joka harjoitti haureutta."
Edelleen: "Ei ole niinkään kyse siitä, mitä sanotaan, vaan missä hengessä se sanotaan."

Haureuden hengen tai "iisebelin hengen" sitomat uskovaiset vastustavat pakonomaisesti auktoriteetteja ja yleensäkin jokaista, jonka edessä kokevat uhmakkaan ja kapinallisen asenteensa olevan vaarassa paljastua. He eivät yleensä hyväksy minkäänlaista kritiikkiä ja arvostelua itseään kohtaan, vaan kokevat sen rakkaudettomuutena. Itse he kuitenkin jatkuvasti - hymyilevän ulkokuorensa takana - arvostelevat seurakuntaa ja seurakuntalaisia.
Vielä muutama oire, jotka Gordon ja Emily Binningin mukaan ovat kyseisen hengen tunnusmerkkejä:

"Syytät toisia tai olosuhteita omasta synnistäsi, niin ettet myönnä, tunnusta etkä pääse siitä voitolle. Kun sinut pannaan kohtaamaan syntisi, etsit vikaa toisista."
"Henki toimii pelottelemalla. Voit tuntea sen, kun kukaan ei halua lähestyä sinua, kukaan ei oikaise eikä neuvo sinua. Kyseessä on suuri kolmen metrin alue ympärilläsi, joka on niin ruma, että kukaan ei tule lähellesi silmittömän raivonpuuskan tai pahojen sanojen pelossa... Sinulla ei ole rauhaa."
"Manipulointi 'rakkauden' avulla. Se ei ole rakkautta, vaan kohteliaisuuksia ja palveluksia ja huomiota, joiden tarkoituksena on saada toiset ihmiset rakastamaan ja hyväksymään sinut. Tällä hyväntahtoisella, sydämellisellä, miellyttävällä, rohkaisevalla tavalla ihmisiä taivutetaan tekemään sinun tahtosi (sillä henki toimii tehdäkseen tämän)."

Francis Frangipane kirjassa EI IHMISTÄ VASTAAN (Itätuuli-kustannus 1996):

"Suuri osa siitä, mitä Isä antaa Kristuksen seurakunnalle, tulee suumme tunnustuksen kautta...
Meidän sanamme ovat heijastus sydämemme tilasta. Kristus, meidän tunnustuksemme apostoli ja ylimmäinen pappi, kokoaa sanamme, ovatpa ne uskon tai epäuskon sanoja... Jos emme hillitse kieltämme, niin Jaakobin sanoin meidän negatiivinen tunnustuksemme sytyttää tuleen elämän pyörän, itse syttyen helvetistä...
Meidän on ymmärrettävä että jokainen ajatuksemme, jopa luottamuksellisimmat keskustelumme ihmisten kanssa, ovat rukouksia joita me uhraamme Isälle, joka näkee kaikki asiat... Nämä osoitteettomat rukoukset ovat yhtä paljon meidän tunnustustamme kuin Rakas-Herra-Jeesus-rukouksemmekin, ja niillä on aivan yhtä suuri vaikutus. Kun me puhumme toisistamme tai toisillemme, meidän sanojemme tulisi kuulostaa yhtä kunnioittavilta kuin silloin, kun puhuttelemme Jumalaa. Hän todella kuuntelee."

"Nähdessämme syntejä ja heikkouksia meidän on välittömästi aloitettava esirukous. Meidän on mentävä Kristuksen eteen ja palavasti rukoiltava niiden puolesta, joiden vuoksi Jeesus kuoli."

"Veljien syyttäjä täytyy ensin ajaa ulos meidän mielestämme! Jumalan valtakunta ja Kristuksen auktoriteetti tulee näkyviin ihmisissä, jotka ovat päättäneet sitoutua rakkauden innoittamaan rukoukseen."

Rukous - kirjasta Ei ihmistä vastaan:
"TAIVAALLINEN ISÄ, MINUN ELÄMÄSSÄNI ON ALUEITA (mainitse ääneen toistuvat synnit), joita en ole täysin luovuttanut Herralleni Jeesukselle Kristukselle. Herra, anna minulle anteeksi kompromissini. Anna minulle myös rohkeutta hajottaa maahan linnoituksia, voittaa vastahakoisuuteni ja tietoinen petos sydämessäni. Pyhän Hengen voimalla ja Jeesuksen nimessä minä sidon paholaisen vaikutuksen, joka vahvistaa kompromisseja ja syntiä minussa. Alistan itseni Totuuden Hengen valolle, joka osoittakoon minussa olevat synnin linnoitukset. Hengen ja Sanan voimallisia aseita käyttäen julistan: jokainen linnoitus elämässäni sortukoon! Minä päätän, Jumalan armon kautta, sallia vain yhden linnoituksen sisimpääni: Kristuksen läsnäolon linnoituksen!
Kiitän sinua, Herra, että Sinä annat minulle anteeksi ja puhdistat minut kaikista synneistäni. Jumalan armosta minä päätän, etten jätä tätä aluetta rauhaan, ennen kuin tuon linnakkeen viimeisetkin kivet on raivattu pois mielestäni.
Kiitos Isä, Jeesuksen nimessä, aamen."

Vielä, terveen erottelukyvyn ja lihallisen, ylpeyteen perustuvan arvostelun erosta:

"Todellinen erottelukyky ei ala toimia, ennenkuin ristiinnaulitsemme lähes automaattisen tapamme tuomita. Tähän kuluu kuukausia, yleensä vuosia, jolloin revimme juurineen irti ne ajatusmallit, joita ei ole istutettu uskon ja ihmisrakkauden jumaliseen maaperään...
Meidän tulee aina pitää mielessämme, että Kristuksen päämäärä on pelastaa, ei tuomita... Jos todella haluamme auttaa ihmisiä, meidän tulee muistaa, että seuraamme Kristusta, joka on Karitsa.
Tämä perustus on laskettava huolellisesti, sillä jos haluat harjoittaa hengellistä erottelukykyä, et voi seurata lihallisia reaktioita... Ihmiset voivat reagoida lihallisesti sinuun, mutta sinä et saa reagoida lihallisesti heihin...
Jos emme elä jumalisessa anteeksiantamisessa, niin vaellamme suuressa petoksessa. Me luulemme eroittavamme asioita, vaikka oikeastaan katselemmekin asioita vain 'kriittisen hengen' läpi. Meidän on tunnettava omat heikkoutemme, sillä jos olemme sokeita omille synneillemme, niin se mitä olemme eroittavinamme toisissa onkin vain heijastus omasta itsestämme. Totisesti, jos me emme toimi rakkaudessa, meistä tuleekin uhka koko Kristuksen ruumiille...
On monia jotka kuvittelevat saavansa Herralta tiedon siitä tai tuosta asiasta. Ehkä he joiltain osin saavatkin. Herra yksin tietää. Mutta monet vain tuomitsevat toisia ja kutsuvat sitä erottelukyvyksi..."

"Ota ensin malka omasta silmästäsi, ja sitten sinä näet ottaa rikan veljesi silmästä. Emme auta ketään tuomitsemalla, vaan näkemällä selvästi! Emme näe selvästi ennenkuin olemme tehneet syvää ja perusteellista parannusta; ennenkuin automaattinen tapamme tuomita lihan mukaan on revitty juurineen irti!
Jeesus siis vertasi sitä, kun me puhumme ihmisille heidän synneistään siihen, että me otamme rikan pois heidän silmästään. Silmä on ruumiin arin ja herkin osa. Kuinka poistat rikan toisen silmästä? Hyvin varovaisesti! Sinun täytyy ensin voittaa hänen luottamuksensa. Sen voittamiseksi sinun on jatkuvasti osoitettava hänelle, ettet asenteellasi automaattisesti arvostele tai tuomitse häntä. Jos me haluamme auttaa ihmisiä, meidän tulee nähdä selvästi. Meidän täytyy nähdä missä tuon ihmisen näkökyky on estynyt... Vasta sitten voimme poistaa heidän rikkansa ilman arvostelua ja tuomiota.
Jos haluat itsellesi sydämen, joka ei tuomitse, jos todella haluat ristiinnaulita tapasi tuomita, niin olet laskenut oikean perustan erottelukyvyn lahjalle, sillä silloin olet valmistanut sydämesi saamaan unia, näkyjä ja ymmärrystä Jumalalta. Silloin inhimillinen ennakkoasenne ja turmelus eivät tahraa lahjaasi."

"Jumala haluaa, että opimme odottamaan ja kuuntelemaan... Oikea erottelukyky tulee sydämestä, joka on lopettanut kamppailun ja joka tietää, jopa ankarissa henkilökohtaisissa taisteluissa, että Herra on Jumala...
Meidän täytyy kuolla luonnollisille tuomioillemme, koston ajatuksille ja omille motiiveillemme... Meidän tulee oppia kuuntelemaan Pyhän Hengen ääntä..."

"On olemassa väärää erottelukykyä, joka perustuu epäluuloon ja pelkoon. Väärän erottelukyvyn tunnistat siitä kylmyydestä, joka sitä ympäröi. Väärä erottelukyky saattaa esiintyä paketoituna jonkinlaiseen rakkauteen, mutta se ei synny rakkaudesta...
Väärä erottelukyky näkee ihmisen tai tilanteen ulkopuolelta, mutta teeskentelee tuntevansa sen sisäpuolelta...
Jos et voi rukoilla rakkaudella jonkun ihmisen tai seurakunnan puolesta, älä kuvittele omaavasi oikeaa erottelukykyä. Rakkaus käy rauhan edellä, ja rauha käy havaitsemisen edellä. Tuomiosi ovat liian kovia ellei sinulla ole rauhaa ja rakkautta sydämessäsi. Sydämessäsi on silloin liikaa vihaa, vaikka kasvoillasi olisikin hymy. Väärä erottelukyky on aina hidas kuulemaan, nopea puhumaan ja nopea vihaan."

"Levoton sydän ei voi kuulla Jumalaa. Siksi meidän täytyy oppia epäilemään omia tuomioitamme silloin, kun sydämemme on katkera, vihainen, kunnianhimoinen tai tyytymätön... Meillä tulee ensin olla rauha, ennenkuin voimme kuulla selvästi Jumalaa..."

Ja vieläkin Frangipanea. Tärkeää opetusta:

"Mikä tahansa alue sydämessämme tai mielessämme, joka ei ole alistettu Jeesukselle Kristukselle, on avoin paholaisen hyökkäykselle... Havaitessamme itsessämme kapinaa Jumalaa vastaan, meidän ei pidä puolustella tai selitellä sitä.
Ymmärräthän, että paholainen ruokkii itseään synnillä. Jos uskovan elämässä on jollakin alueella toistuvaa syntiinlankeemista, sillä alueella on myös demonista toimintaa. Toistuvasta synnistä tulee usein asumus hengelle, joka ryöstää uskovalta voiman ja ilon, ja se asumus - tai tapa - on linnoitus...
Me käsittelemme paholaista niin, että käsittelemme lihalliset ajatusmallimme, siis linnoitukset, jotka suojelevat vihollista.
Kristuksen mielessä ei ollut linnoituksia, ei vääriä asenteita eikä vääristyneitä ajatusmalleja...
Kun linnoitukset meidän mielessämme on hajotettu maahan - vaikka lankeamme silti ajoittain syntiin - me vaellamme suuressa voitossa."

"Linnoitusten maahan hajottaminen alkaa parannuksen teosta...
Mutta minun täytyy varoittaa sinua: vanha luontosi tulee painostamaan sinua, samoin kuin demonit, että jättäisit sen, mitä Jumala sinulta vaatii, omaan arvoonsa ja vähättelisit sitä. Voit tuntea kiusausta tunnustaa vain jonkun pinnallisen synnin tai pienen heikkouden, mutta sallit varsinaisten ongelmiesi pysyä tarkoin piilossa ja syvälle kaivautuneina. Meidän täytyy ymmärtää, että se energia, jonka me käytämme salaisten syntiemme kätkemiseen, on se rakennusaine, jolla linnoituksia pystytetään. Demoni jota vastaan taistelet käyttää sinun ajatuksiaan apunasi saapastellessaan elämääsi."

"Mistä tiedät onko sinun rakkaudettomuutesi muita seurakuntia kohtaan vain sinun lihallisesta luonnostasi, vai onko se antikristuksen hengen linnoitus? Tee parannus kapinoinnista. Rukoile sitten ääneen antikristuksen henkeä vastaan. Huomaat välittömästi etäisyyden sinun ja vihollisen välillä, ja läheisyyden sinun ja Herran välillä."

Frangipanen opetusta "iisebelin hengestä":

"On eri asia tehdä parannusta jostakin synnistä ja toisaalta hajottaa maahan linnoitus, joka aiheuttaa syntiä. Parannuksen tekoon tarvitaan uskoa Kristuksen ristiin; mielen linnoituksen hajottaminen edellyttää, että suostumme itse ristiinnaulittavaksi. Vuonna 1971 Herra aloitti perusteellisen puhdistuksen Iisebelin hengen vaikutuksesta minun sydämessäni. Tuo parannuksen teon aika kesti noin neljäkymmentä päivää..."

"Ymmärtääksemme Iisebelin henkeä meidän on tarkasteltava tämän henkilöitymän syntyhistoriaa Raamatussa. Ensimmäinen maininta Iisebelistä on kuningas Ahabin kapinallisena ja manipuloivana vaimona. Juuri tämä henki, joka toimi kuningatar Iisebelin kautta, sai yli kymmenen miljoonaa heprealaista kumartamaan Baalia... Tämä henki oli lähes yksinomaan vastuussa siitä, että kokonainen kansa turmeltui...
Iisebel on kapinallisen riippumaton ja himoitsee kiivaasti ensimmäisiä sijoja ja hallitsemista... Iisebel ei asu kenenkään kanssa, ellei se voi hallita ja dominoida suhdetta. Jos se vaikuttaa alistuvaiselta tai palvelevaiselta, se tapahtuu vain jonkin strategisen edun saavuttamiseksi..."

"Muista että henki, joka tuotti Iisebelin oli olemassa jo ennen kaimansa syntymistä. Vaikka puhumme Iisebelistä henkilönä, tällä hengellä ei ole sukupuolta... Iisebelin henki tuntee vetoa naisen psyykeen, joka on taidokas manipuloimaan ilman fyysistä voimaa.
Tarkkailepa kuinka Iisebel asettuu naisiin, jotka ovat katkeroituneet miehille, joko laiminlyöntien tai auktoriteetin väärinkäytösten takia. Tämä henki toimii sellaisten naisten kautta, jotka epävarmuudesta, kateudesta tai turhamaisuudesta haluavat hallita ja dominoida toisia...
Vaikka Iisebelin henki käyttääkin kaikkia seksuaalisen kieroutuman muotoja, jotka helvetti on keksinyt, moraalittomuus ei ole sen päämäärä: kontrolli on sen tavoite. Se käyttää miesten himoa heidän hallitsemiseensa. Jos nainen on Iisebelin hengen vaikutuksessa, miehen 'valloittamiseen' ei välttämättä tarvita fyysistä kontaktia, jo pelkkä viettelevä katse riittää vangitsemaan tämän."

"Iisebel lähetti raivonpuuskassaan noituuden pilvet ja riivaajat Elian kimppuun...
Nyt, hyvä lukija, huomaa tämä. Kun sinä sodit Iisebelin henkivaltaa vastaan, vaikka kestäisitkin lujana sen himoja ja noituutta vastaan, sinun on suojauduttava pelon ja lannistumisen valtariivaajia vastaan, sillä juuri ne se lähettää sinun kimppuusi..."

"Jeehun hengessä on jotakin sellaista, mikä meidänkin tulee omistaa tänään, taistellessamme Iisebeliä vastaan. Vaikka meidän on säälittävä niitä, jotka Iisebel on saanut valtoihinsa, Jeehulla ei ollut laupeutta, ei ehtoja parannuksesta, ei kompromissia tai minkäänlaista sympatiaa tätä riivaajahenkeä kohtaan! Jeehu tallasi hänet jalkoihinsa...
Meidän ei pidä suvaita tätä henkeä hetkeäkään!"

David Davisin ja hänen vaimonsa Karenin kokemus Iisebelin hengestä, muutama katkelma Davisin kirjasta TIE KARMELILLE (Aika 2003):

"Hyökkäykset Kristuksen ruumista vastaan eivät ole uusi asia. Niitä on tullut ja mennyt seurakunnan syntymästä saakka. Paavali varoitti Efeson seurakunnan johtajia: 'Pitäkää huoli itsestänne ja koko laumasta, jonka kaitsijoiksi Pyhä Henki on teidät pannut; huolehtikaa seurakunnasta, jonka Herra omalla verellään on lunastanut. Minä tiedän, että lähtöni jälkeen teidän joukkoonne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä.' (Ap.t.20:28,29). Paavali kertoi Jumalan valitsemille seurakunnan johtajille, että hajaannusta aiheuttavat henkilöt nousisivat heidän omasta laumastaan, Ap.t.20:30. Opetuslasten eksyttäminen oli se päämäärä, johon nuo sudet lampaitten vaatteissa pyrkivät..."

"Jotkut soluttautujista vaikuttivat hyvin ystävällisiltä ja suloisilta, ja olimme alussa täysin valmiit uskomaan, että Jumala oli lähettänyt heidät. Luoksemme tuli jatkuvasti uusia autettavia, eikä meillä ollut riittävästi henkilökuntaa. Otimme uudet työntekijät vastaan, koska epätoivoinen tilanteemme oli sokeuttanut meidät. Myöhemmin mädät hedelmät tulivat ilmi. Eräs nainen sanoi, että hänen palvelutehtävänsä oli kertoa tunnetuille Jumalan miehille, mitä he tekivät väärin. Hän puhui lakkaamatta, ja hänen miehensä oli hiljainen kuin hauta. Kun nainen saapui meille, hän kertoi kurkkutulehduksestaan ja pyysi meitä rukoilemaan puolestaan. Suostuin pyyntöön ja laskin käteni hänen päänsä päälle. Myöhemmin tajusin, ettei minun olisi pitänyt tehdä niin, sillä se henki, joka tuossa naisessa oli, hyökkäsi minua vastaan. Kun kävelin takaisin omalle istuimelleni, olin vähällä kaatua. Nainen parani, mutta seuraavana päivänä minä pystyin tuskin puhumaan. Päädyin sairaalaan, koska kivut olivat niin suuret, ja sillä välin pariskunta, joka oli tullut niin sanotusti auttamaan meitä, yritti vallata työmme. Lääkärit eivät koskaan saaneet selville, mikä minua vaivasi, mutta itse tiesin. Me olimme joutuneet vastatusten Isebelin hengen kanssa, sen saman, jota Elia oli paennut kuoleman pelossa."

"Nuo isebelit käyttivät erilaisia naamioita. Profeetaksi julistautunut nainen antoi ilkeämielisen sanoman eräälle pariskunnalle ja haavoitti heitä syvästi. Nainen ei suostunut katumaan, vaikka otin asian puheeksi hänen kanssaan."

"Soluttautujat käyttivät vaihtelevia menetelmiä. Kätevä keino oli lyöttäytyä jonkin rukouspariksi. Se kuulosti hyvältä. Kenellä olisi mitään rukousta vastaan? Lapsekas nainen avasi rukoustilanteessa korvansa kaikelle myrkylle, jota 'Isebel' sylki suustaan. Se saastutti molemmat, ja tauti levisi.
Eräs miellyttävältä näyttänyt nainen näytti osaavan sanoa sopivat sanat jokaisen seurakuntalaisen elämäntilanteeseen. Hänellä oli tapana hiipiä takaapäin ja sujauttaa paperilappu tämän käteen. Sitten hän hymyili ja kehräsi kuin kissa: - Jumala antoi tämän minulle sinua varten. Lapulle kirjoitetut sanat olivat lähes poikkeuksetta suoraan vastoin sitä, mitä Pyhä Henki oli puhunut laumalle."

"Vuosi ennen kuin lähdimme New Yorkista, Herra oli siunannut esirukoushetkiämme Israelin puolesta. Silloin sattui kuitenkin tapaus, jossa kaksi naista tuli noihin Times Square Churchin järjestämiin rukouskokouksiin, ja selvisi hyvin nopeasti, etteivät heidän motiivinsa olleet puhtaat. Heillä oli omia voimakkaita tavoitteita. Molemmat naiset saivat puheillaan Karenin hämmennyksiin ja lannistivat hänen suunnitelmiaan muuttaa Israeliin. Eräänä iltana kokouksen jälkeen seisoin Nederlander Theatren lavan läheisyydessä. Kun lähdin kävelemään keskikäytävää pitkin teatterin takaosaa kohti, nuo kaksi näennäisen lempeää naista seisoivat käytävän päässä kylki kyljessä ja hymyilivät minulle. Olin nähnyt heidän kulkevan ympäri teatterisalia ja silittävän ihmisiä. Kun kävelin heitä kohti, näin heidät silmissäni yhtäkkiä kahtena iljettävänä, mustana käärmeenä. Järkyttyneenä istuin läheiselle istuimelle, putosin polvilleni ja rukoilin. Jonkin ajan kuluttua nousin ylös, ja naiset olivat lähteneet. Myöhemmin keskustelin heidän kanssaan, enkä antanut vaimoni enää vastata heidän puhelinsoittoihinsa. Muutamia kuukausia myöhemmin toinen heistä yritti anastaa erään naisen palvelustehtävän. Toinen heistä meni naimisiin miehen kanssa, jota Jumala oli käyttänyt voimallisesti..."

"Puhuessani isebelistä viittaan henkeen, joka vihaa profeetallista kutsua ja palvelustyötä niin kuin alkuperäinen Isebel... Isebelin hengen vaikutuspiirissä olevat ihmiset eivät voi hyväksyä, että 'Jumala on kuitenkin asettanut ruumiiseen kaikki eri jäsenet niin kuin on nähnyt hyväksi. Jumala on seurakunnassaan asettanut ensinnäkin jotkut apostoleiksi, toiset profeetoiksi ja vielä jotkut opettajiksi.' (1.Kor.12:18,28). Koska Jumala oli valinnut meidät niiksi astioiksi, joita hän käyttäisi istuttamaan uuden työn Haifaan, Karenista ja minusta oli nyt tullut vihollisen vastahyökkäyksen pääkohteita. Tavanomaisin ja aina uudestaan toistettu syytös oli, että meidän julistamamme pyhyyden vaatimus olisi liian vaikea toteuttaa. Ihmisiä jopa kehotettiin olemaan kuuntelematta sanomaa syntien katumisesta."

"Isebelin ja Ahabin malli tuli esiin myös eräässä pastoripariskunnassa. Heidän seurakuntansa nuortenryhmässä oli muutamia, haureudessa eläviä, mikä oli monien seurakuntalaisten tiedossa. Ainakin kolme ihmistä, jotka olivat huomanneet tilanteen, kävi puhumassa pastorille, heidän joukossaan myös minä, koska minut oli kutsuttu puhumaan seurakunnan kokoontumisissa. Sanoin pastorille, että hänen piti käsitellä tätä syntiä tai hän olisi kuten Eeli, pappi, joka ei suostunut nuhtelemaan poikiaan, vaikka nämä olivat antautuneet seksuaaliseen syntiin pyhäkköteltan ovella (ks.1.Sam.2:22). Pastori ei kuitenkaan halunnut edes myöntää, mitä nuortenryhmässä tapahtui, vaan syytti minua tuomitsevasta asenteesta. Pariskunta muutti myöhemmin pois Israelista. Tilanne oli meille varoittava esimerkki siitä, miten Jumala siirtää pois sellaisen johtajan, joka tekee myönnytyksiä."

"Opin olemaan reagoimatta lihallisesti, kun kohtasin Isebelin hengen. Sen sijaan menin Herran eteen ja rukoilin, sillä hallitsevia henkivaltoja on käsiteltävä hengellisin asein. Ensimmäisten vuosien aikana Israelissa jouduimme näkemään yli kymmenen vastaavanlaista tapausta. Joka kerta rukoilin: - Herra, jos he eivät halua katua asennettaan, siirrä heidät muualle. Sinun Sanasi sanoo, ettei minun tarvitse sietää sellaisia. Vie heidät paikkaan, missä he eivät voi vahingoittaa ketään. Useissa tapauksissa henkivaltojen paine oli niin uhkaava ja painostava, että olisin halunnut luovuttaa, aivan kuten Eliakin oli ajatellut, mutta uskollinen Jumala selvitti tilanteen ja vapautti meidät joka kerran."

Vielä Francis Frangipane, hänen henkilökohtainen kokemuksensa, kirjasta EI IHMISTÄ VASTAAN:

"1970-luvulla olin pastorina järjestössä, jossa oli lukuisia henkilöitä, jotka käyttivät viisauden ja tiedon sanojen lahjaa...
Jos vihollinen ei pääse hyökkäämään sinua vastaan suoraan, hän yrittää saada sinut lankeamaan syntiin, jolloin joudut Jumalan tuomion alle. Kun Iisebelin hengen vaikutus alkoi tulla näkyviin ja sukupuolisyntejä alettiin suvaita, minä päätin mennä liikkeen johtajan puheille ilmaistakseni hänelle huoleni. Tapaamisemme oli kahdenkeskinen ja minä yritin taivutella häntä kuin poika isäänsä, mutta hän lähetti minut luotaan. Kolmen kuukauden kuluttua lähestyin häntä uudelleen, vedoten samalla koko johtoryhmään, joka oli hänen kanssaan, ja varoitin heitä kyynelin Herran tuomiosta, joka seuraa siitä, että Iisebelin henkeä suvaitaan... Jälleen minut lähetettiin pois. Joitakin kuukausia myöhemmin minut erotettiin johtotehtävistä ja lopulta savustettiin ulos kokonaan. Muutaman kuukauden kuluttua lähtöni jälkeen tuon liikkeen johtaja erosi vaimostaan, ja alle vuoden kuluttua hän meni naimisiin sihteerinsä kanssa. Vuoden kuluttua hän kuoli eturauhassyöpään.
Tämä kokemus oli sekä musertava että valaiseva. Vaikka itse jouduin jonkin aikaa kamppailemaan itsesyytösten ja masennuksen kanssa, opin kuitenkin paljon sekä Iisebelistä että olettamisen synnistä. Näin että kun ihmiset olettavat, ettei Jumalan tuomio seuraa syntiä, on vain ajan kysymys koska vihollinen tulee ja tuhoaa heidät."

"Vaikka Jeesuksella oli viisauden ja ymmärryksen henki, neuvon, voiman ja tiedon henki, niin Hänen lähtökohtansa oli Herran pelko (Jes.11:2,3). Olettamisen pohjalta toimiminen on Herran pelon vastakohta. Se on tulevan tappion airut."

Vähän vielä omia ajatuksiani tähän loppuun...

Ei jokaisessa joka arvostelee ja esittää purevaakin kritiikkiä eri työmuotoja ja niiden johtajia tai toteutustapaa kohtaan silti ole iisebelin ja noituuden henkeä, ei välttämättä edes haureuden henkeä tai sen vaikutusta. Arvostelumieli saattaa nousta omista hetkellisistä kuohahduksista ja pettymyksistä, jolloin tulee annettua palautetta vähän liiankin kanssa. Se saattaa olla omaa lihallisuutta ja hetkellinen sielun ryöpsähdys.
MUTTA jos kyseessä on vääränlainen asenne, lihallinen toimintatapa ja "linnoitus" jota ei käsitellä, aivan varmasti vihollisen henkivallat - vaikka eivät saisi ihmistä kokonaan valtaansa eivätkä pääsisi hänen sielunelämäänsä sisälle hallitsevina, riivavina henkinä - käyttävät lihallisuutta hyväkseen painostaen ja manipuloiden tämän henkilön ajatuksia ja tekoja. Silloin uskovakin voi olla pahan käytössä rikkomassa ja repimässä, jopa kuvitellen toimintaansa oikeutetuksi ja rakentavaksi: minähän olen näyttämässä missä johtajien tulisi muuttaa toimintapojaan ja tehdä parannusta, jotta seurakunta muuttuisi!
Muuttuisi mihin suuntaan? Ollaanpa rehellisiä.
Aivan niin. MINUN mieleni mukaiseksi. Silloin on kyseessä vihollisen eksytys ja juoni. Tämä on mahdollista uskovan lihallisuuden ja kontrolloimattoman sielunelämän kautta, koska parannusta ei ole tehty ja sisintä ei ole alistettu Pyhän Hengen hallintavaltaan.
Tällöin omat sinänsä inhimilliset ja luonnolliset kuohahduksetkin tulevat vihollisen hajottavien voimien kanavaksi, koska sydämessä on käsittelemätöntä pimeyttä. Kaikki mikä on pimeydessä ja mitä varjellaan Kristuksen tinkimättömän totuuden valolta mahdollistaa petoksen. Vihollinen toimii pimeyden kautta ja pimeyden turvin.

Arvostelumme seurakuntia, niiden johtajia, seurakunnan jäseniä tai lähimmäisiämme kohtaan voi sinänsä olla oikeutettua tai epäoikeutettua. Voi olla että asiat joihin kiinnitämme huomiota kaipaavat oikeasti parannusta, tai voi olla että kyse on vain omista henkilökohtaista luuloistamme ja haaveistamme. Se ei kuitenkaan ole olennaista.
Olennaista ei ole onko meillä vai eikö meillä ole syytä arvostella. Merkittävää, kun arvostelemme ja kritisoimme asioita, on missä hengessä sen teemme.
Onko meillä uskovina rauha ja tasapaino, jotta voimme erottaa toisistaan ihmiset ja asiat, vaatia epäkohtiin parannuksia ja kuitenkin arvostaa ja rakastaa heitä, joille joudumme vaatimuksemme esittämään?

Jos emme anna Jumalan Hengen kontrolloida itseämme vaarana on että sielullisuudessamme vihollinen saa eksyttää meidät kontrolloimaan ja manipuloimaan toisia.
Ainoastaan Jeesukselle antautumalla ja Hänen toimintaansa sitoutumalla löydämme vapauden, jolloin annamme vapauden myös toisille. Voimme päästä henkilökohtaisessa pyhityselämässä niinkin pitkälle, että vaalimme ihmisten vapautta ja oikeutta omiin ratkaisuihin miltei mustasukkaisesti. Tarkoitan että varjelemme heitä itseltämme ja omalta lihallisuudeltamme.
Heti jos oma inhimillinen halumme yrittää tunkea toisen reviirille ja riistää häneltä hänen yksilöllisyyteensä kuuluvan päätäntävallan ja tahdonvapauden, iskemme lihallisuuttamme ristin kautta ja julistamme minäkeskeisille haluillemme: se ei käy, sillä tämä ihminen ja hänen vapautensa kuuluu Kristukselle, jolla ainoalla on oikeus ja valta olla hänen hallitsijansa ja tuomarinsa.

Jos haluan kovasti olla jonkun ihmisen seurassa, olen ihastunut tai rakastunut häneen mutta en ole varma hänen tunteistaan enkä tiedä, mikä on Herran tarkoitus hänen elämäänsä, voin rukoilla: Jumala, varjele hänet ahnailta käsiltäni, ja auta minua sitoutumaan Sinuun niin, että tässäkin asiassa luovutan hänet Sinulle ja haluan hänen parastaan enemmän kuin omien inhimillisten toiveiden toteutumista.

Elämä vapaudessa on jotakin mihin kuuluu kipua. Kaikessa kasvamisessa on kasvukipunsa. Varsinkin kun alamme havaita itsessämme väärää asenteellisuutta ja pinttyneitä tapoja, jotka ehkä ovat kehittyneet linnoitukseksi asti, ja jotka Herra nyt haluaisi murtaa. Niiden käsittely saattaa aluksi tuntua kuin joutuisimme tekemään persoonallemme väkivaltaa. Mutta saamme huomata, että se, mikä tuhotaan ja poljetaan rikki, ei olekaan aitoa persoonallisuuttamme, vaan on meihin vuosien saatossa iskostuneita ja pinttyneitä toimintamalleja. Olemme ehkä tottuneet elämään niiden kautta, mutta tosiasiassa ne vain rajoittavat aitoa persoonallisuuttamme ja rampauttavat meitä.

Hengellisessä kasvussa jokainen on yksin Kristuksen edessä. Vain minä. Mitä minussa tapahtuu ja mitä ajattelen ovat asioita jotka tapahtuvat minun reviirini sisällä. Vain minä olen niistä vastuussa.
Yhteys toisiin ihmisiin terveenä, vuorovaikutteisena suhteena on mahdollista ainoastaan tältä pohjalta. Jos yritän saavuttaa yhteyden jotakin toista kautta, väheksyen lähimmäiseni yksityisyyttä ja hämärtäen minun ja hänen persoonan väliset rajat, se mitä koetaan ei ole oikea yhteys.
Haureuden henki toimii rikkinäisten sielujen kautta jotka eivät ole SUOSTUNEET kohtaamaan omia rajojaan ja vastuullisuuttaan elämän todellisuuden edessä.

Olkoonpa sitten kyseessä henkivalta tai yksinkertaisesti vain ihmisen tunne-elämän rikkinäisyys, ehkä psyykkiset ongelmat, joka tapauksessa Jumala haluaa ja voi auttaa. Hän on armollinen. Mutta lähtökohta on oman vastuunsa ottaminen todesta. Nöyrtyminen Jumalan eteen. Kukaan ei voi sysätä vastuuta parantumisestaan jonkun tai joidenkin muiden harteille.

Mielipiteensä saa jokainen sanoa ja arvostella ja esittää kritiikkiä. Eri asia miksi hän niin tekee ja mitä yrittää sillä saada aikaan.
Sitä saamme jokainen omalla kohdallamme pohtia.

- -

Herra kukkonsa ja kanansa kynii. Tai sitten Siperia opettaa. Täytyy vaan
toivoa että jokainen meistä, on sitten asemassa missä tahansa, voisi Herran
kasvoja katselemalla löytää ilon ja voiman, sekä suorittaa oman tehtävänsä
Herran elovainiolla kunnialla.
Jokainen kun loppuviimeksi vastaa itsestään.

"Sydämen kyllyydestä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvän runsaudesta esille hyvää, ja paha ihminen tuo pahan runsaudesta esille pahaa. Mutta minä sanon teille: JOKAISESTA TURHASTA SANASTA, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä." Matt.12:35,36.

"Vai HALVEKSITKO hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että JUMALAN HYVYYS vetää sinua parannukseen? Kovuudellasi ja sydämesi katumattomuudella sinä kartutat päällesi vihaa vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi." Room.2:4,5.

"Sillä JUMALAN SANA on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa SIELUN ja HENGEN, nivelet ja ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija; eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on ALASTONTA JA PALJASTETTUA hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili." Hebr.4:12,13.

Kaikessa tässä on jokainen yksilökohtaisesti Herran edessä
vastuussa omasta kuuliaisuudestaan ja tottelemisestaan.

Herran edessä. SHALOM.
Peace!

- -

Binningin ohjeita vapautumiseen ja parantumiseen:
"Vapauta ihmiset valitsemaan hyvä tai paha ja rakasta heitä, luota Jeesukseen lopputuloksiin nähden..."
Erityisesti seurustelusuhteisiin sopiva ohje niin lihalliselle kuin haureuden ja/tai iisebelin hengen sitomalle:
"Ole valmis menettämään heidät tai muuten et voi päästää heitä vapaaksi; aseta kunkin henkilön kohdalla Jeesus oman tahtosi edelle..."
"Jätä rakkaasi rauhaan, niin että he saattavat olla tekemättä tahtosi mukaan. Luota, että Jeesus mahdollistaa sen, että pystyt elämään lopputuloksen kanssa."