kuinka ilmenee iisebeliläinen

henki srk:ssa?
Lainaan muutamia kohtia Binningin, Frangipanen ja Davisin kirjoista.
Sitä ennen, että lähtisimme liikkeelle oikeasta päästä, on syytä muistuttaa kuinka oikea, terve hengellisyys ilmenee.
Ensinnäkin se on KRISTUSkeskeistä.

Oikea kristillisen elämän henki on seurausta antautumisesta Jeesukselle, jonka sovintoveri tekee tervehenkisen ajattelun mahdolliseksi itsessään syntiselle, vieraantuneelle ihmiselle.
1. Ilman Jeesuksen verta ja anteeksiantamuksen armoa yhteys Jumalaan on ihmiselle mahdottomuus.
2. Ilman yhteyttä Jumalaan tasapainoinen ajattelu ja raitis ymmärtäminen on mahdottomuus.

Ilman yhteyttä Jumalaan emme ymmärrä oikeaa paikkaamme ja elämäämme maailmassa. Silloin haemme tyydytystä ja mielekkyyttä vääristä lähteistä. Psalmintekijä oli oivaltanut elämän tarkoituksen, mikä autuus on kuulua Kaikkivaltiaalle, kirjoittaessaan: "Kaikki minun lähteeni ovat Herrassa."

Kaikki minun lähteeni.
Se merkitsee alistumista Pyhän Hengen hallintavaltaan. Silloin ei ole ikävä, ulkopuolelta tuleva ahdistava vaatimus että minun tulisi Kristuksen ristin kautta voittaa vanha luontoni, se on ihana mahdollisuus ja etuoikeus: Pyhän Hengen työn kautta kruunata Kristus sydämeni valtaistuimella Herraksi oman minäni sijaan.
Tässä prosessissa ollessamme - se vaatii nöyrää, rehellistä itsetutkistelua ja tahdon päätöstä - saamme kokea elämän mielekkäänä, yllätyksellisenä ja turvallisena. Kun kaikki lähteet ovat Herrassa voimme kokea Raamatun lupausten toteutumisen yltäkylläisestä elämästä, jossa Jeesuksen myötä lahjoitetaan kaikki muukin. Hänessä olemme yltäkylläisesti siunatut.

Ihmisellä voi olla paljonkin tavaraa ja täyttyneitä toiveita, jotka tuovat sielullista iloa ja mielihyvää. Kuitenkin jos häneltä puuttuu Jeesus puuttuu häneltä kaikki muukin. Ulkonainen elämän rikkaus on vailla pohjaa. Silloin hän ei osaa käyttää oikein sitä mitä hänellä on, koska on kaiken keskellä hukassa itseltään. Ihminen voi löytää itsensä vain Jumalan yhteydessä.
Siksi kaikki mitä on saadaan Kristuksen ohessa, antautumalla Hänelle joka on ainoa mitä tosi elämään tarvitaan: Kristus, vapahtaja ja Herra.

Riippuvaisuus Jeesuksesta jos ja kun se on aito elämäntila, ilmenee nöyränä palvelevana mielenlaatuna, jolloin iloitsemme Jumalan hyvästä tahdosta. Silloin emme ainoastaan usko johonkin jossakin vaan elämme todeksi Häntä, johon uskomme.

Tästä käsin on mahdollista, jopa helppoa ymmärtää iisebeliläisen hengen toiminta. Sen perusta on luovuttamaton minä!
EGOISMI johtaa seurakunnassa tavoittelemaan MINUN NÄKYNI toteutumista.
RISTILLE ALISTETTU MINÄ johtaa kysymään:
Herra, mikä on sinun tahtosi - ja millä tavalla näkyäni toteutan, rakkaudessa?

- - -

"Kun meillä siis on suuri ylimmäinen pappi, läpi taivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, niin pitäkäämme kiinni tunnustuksesta. Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan."
Hebr.4:14-16.

Jumalalla on aikataulunsa, ja armon kautta voimme aina saada laupeuden, jos vain päätämme nöyrtyä.
"...notkistan polveni..."

"Sentähden minä notkistan polveni Isän edessä, josta kaikki, millä isä on,
taivaissa ja maan päällä, saa nimensä, että hän kirkkautensa runsauden
mukaisesti antaisi teidän, sisällisen ihmisenne puolesta, voimassa vahvistua
hänen Henkensä kautta ja Kristuksen asua uskon kautta teidän sydämissänne, niin
että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa
käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on, ja oppia tuntemaan
Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte
täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä."
Ef.3:14-19.

Arvosteleva ja repivä henki seurakunnissa aiheutuu usein tästä, ettei suostuta käsittämään kaikkien pyhien kanssa, siis rakkauteen juurtuneina ja perustuneina. Tahdotaan käsittää yksikseen, ikäänkuin erillään. Tahdon käsittää oman näkemyksen ja mielipiteen erehtymättömyydessä. Seurauksena on puoluemielisyyttä ja kuppikuntia. Mutta Uuden Testamentin selkeä opetus todellisesta hengellisyydestä on, että se on käsittämistä yhteydestä käsin. Todelliset Kristuksen rikkaudet ja Hengen toiminta päästään avoimesti kokemaan vain siellä, missä hyväksytään Isän totuus seurakunnasta ja yhteydestä. Koska olemme vajavaisia ihmisiä tämä vaatii paljon nöyrtymistä.

On suuri viisaus että seurakunta koostuu vajavaisista ja epätäydellisistä ihmisistä! Niin joudumme oppimaan ristin salaisuutta ja kasvamme Kristuksen täydellisyyteen. Vastaus ei ole omassa hyvyydessämme ja kelvollisuudessamme, vaan Hänen kelvollisuudessaan. Jeesus Kristus on ensinnäkin täydellinen uhri ja lisäksi, ylösnousemuksensa jälkeen Hänessä on meille kaikki Jumalan viisaus ja kyky, mitä tarvitaan. Tämä kyky vuotaa avoimiin sydämiin nöyryyden, antautumisen ja riippuvaisuuden kautta.

Juuri näitä elementtejä iisebeliläinen henki ei hyväksy.
Väärän hengen sitoma kristitty tahtoo ja kykenee antautumaan Jumalalle joiltain osin, ainakin näennäisesti. Hän voi antautua Jumalalle tunteen tasolla. Mutta sisäisin olemus ei kumarru Kaikkivaltiaan edessä.
Erityisesti iisebeliläisen hengen vaivaaman henkilön pitää ymmärtää ja hallita kaikki itse.
Parannusta voidaan tehdä asioissa, ja tehdä hyvinkin tosissaan, mutta asioiden alla oleva ydin, sydän, on luovuttamaton. Ihminen pitää vielä omaa elämäänsä käsissään - ymmärtämättä että hän uudestisyntymisen perusteella nyt on toisen, Kristuksen omaisuutta ja kuuluu Hänen hallintaansa.

- -

Pallo on sinulla. Mutta älä loukkaannu jos ihmiset eivät suostu pelaamaan sinun ehdoillasi.

- -

Iisebeliläisen hengen erottaa luonnollisesta hengellisestä kasvamattomuudesta ja lihallisuudesta sen toimintatapa. Luonnollinen kasvamattomuus ja epäkypsyys toimii suoraan. Se tulee näkyviin tietynlaisina reaktioina, jotka kasvanut krisitty helposti erottaa. Tällaista henkilöä on suhteellisen helppo ohjata oikeaan, hänen kanssaan voi keskustella ja yleensä hän on halukas nöyrtymään ristin juurelle, pyytäen Jumalalta apua heikkouksiinsa.
Iisebeliläinen henki sen sijaan peittää itsensä. Se ei ole vain lihallisia reaktioita ja tunne-elämän ryöpsähdyksiä, impulssiivista toimintaa ja ihmisen itsepäisyyttä, vaan pyrkimystä KONTROLLOIDA ja HALLITA elämän olosuhteet ja vaikeilta tuntuvat tilanteet. Kontrollointi pyritään toteuttamaan joko voimakkaalla, dominoivalla ja uhkaavalla käytöksellä tai sitten, kieroimmassa muodossaan, hienovaraisessa muodossaan lempeällä, jopa viettelevällä toiminnalla - ihmisten tarpeita ja heikkouksia hyväksikäyttäen.

Jumalan tarjoama mahdollisuus on että me juuri vaikeuksien keskellä antautuisimme Kristuksen hallittavaksi ja sitä kautta löytäisimme levon. Vihollisen valhe on että lepo voidaan löytää vain jos ihmiset toimivat niin kuin minä tahdon ja minun toiveeni saavat täyttymyksensä.

Mikäli ihminen sielunelämänsä rikkinäisyyksien kautta on tuollaisen antikristillisen hengen manipuloima hänen on hyvin vaikea kestää ja sulattaa minkäänlaista itseensä ja toimintaansa kohdistuvaa ohjausta. Ja mikäli kyseessä on henkilö jota henki ei ainoastaan manipuloi, vaan johon se synnin ja nöyrtymättömyyden kautta on päässyt suorastaan asettumaan halliten häntä - joissain tilanteissa hallinta on ilmeisempää kuin toisissa - tuloksena on aktiivista pyrkimystä saattaa asiat kontrolloivan hengen piiriin, niin perhe-elämässä kuin seurakunnassa. Tietyllä tavalla tämä ihminen, kenties kyse on luonnehäiriöisestä persoonasta, etsii oman ihmiarvonsa ja identiteettinsä toteutumista muiden kautta, joiden tekoja hän pyrkii liikuttamaan halliten heidän tahtoaan joko suoraan tai epäsuorasti. Manipulointi ja kontrollointi voi siis olla tietoista tai tiedostamatonta ja pyrkii kätkeytymään hyvien tarkoitusten ja näennäisesti ihanteellisten päämäärien alle.

Lihallinen kristitty sanoa paukauttaa arvostelunsa suoraan ja kertoo missä kohtaa seurakunta on mennyt vikaan. Iisebeliläisyyden hallitsema ei mielellään puhu suoraan. Henkivalta opettaa hänet puhumaan peitellysti, pelaamaan sanoilla ja tunnelmilla saadakseen ihmiset puolelleen. Näin henkilö käyttää antikristillistä henkeä ja viholliselta tulevaa kykyä rakentaakseen omaa, pirstaleista identiteettiään.

Mielipiteen sanominen ei siis todellakaan ole hengellistä haureutta. MUTTA MEIDÄN ON SYYTÄ TARKATA SISINTÄMME MILLÄ MIELENLAADULLA JA MILLAISIN TARKOITUKSIN PUHUMME. Tällöin, jos meille paljastuu nöyrtymätön luonteemme, halu etsiä oman tahdon toteutumista enemmän kuin Kristusta ja Hänen voittavaa rakkauttaan, käykäämme ristin juurelle! On vaarallista sulkea silmänsä omilta vioiltaan ja ohittaa Pyhän Hengen terve puhuttelu. Äärimmillään tottelemattomuus ja taipumattomuus voi johtaa iisebeliläiseen henkeen, josta on seurauksena tuhoa, pimeyttä ja kuolemaa.

- - -

Gordon Binning kirjoittaa haureuden hengen sitomasta uskovasta muutamia tunnusmerkkejä eräässä aihetta käsittelevässä kirjassa. Hänen mukaansa oireisiin kuuluu, että henkilöllä on pakonomainen tarve saada muut tekemään "minun tahtoni". Binningin mukaan se saattaa olla eräänlaista noituutta.
Olen samaa mieltä, jos yksilöllisyyden rajat eli henkilökohtainen reviiri ylitetään mennään tavallaan noituuden alueelle, kun pyritään vaikuttamaan toisen päätöksiin ja tunteisiin ilman että annetaan hänelle vapaa, yksilöllisyyteen kuuluva tahto tehdä omat ratkaisunsa. Niinpä haureuden hengen henkivaltaryppääseen kuuluukin noituuden, viettelyksen ja lumouksen henget.

Lainaan Binngiä: "Elia tunsi alitajuisen pakon ja uhkailemalla dominoinnin, kun hän pakeni Iisebeliä, joka harjoitti haureutta."
Edelleen: "Ei ole niinkään kyse siitä, mitä sanotaan, vaan missä hengessä se sanotaan."

Haureuden hengen tai "iisebelin hengen" sitomat uskovaiset vastustavat pakonomaisesti auktoriteetteja ja yleensäkin jokaista, jonka edessä kokevat uhmakkaan ja kapinallisen asenteensa olevan vaarassa paljastua. He eivät yleensä hyväksy minkäänlaista kritiikkiä ja arvostelua itseään kohtaan, vaan kokevat sen rakkaudettomuutena. Itse he kuitenkin jatkuvasti - hymyilevän ulkokuorensa takana - arvostelevat seurakuntaa ja seurakuntalaisia.
Vielä muutama oire, jotka Gordon ja Emily Binningin mukaan ovat kyseisen hengen tunnusmerkkejä:

"Syytät toisia tai olosuhteita omasta synnistäsi, niin ettet myönnä, tunnusta etkä pääse siitä voitolle. Kun sinut pannaan kohtaamaan syntisi, etsit vikaa toisista."
"Henki toimii pelottelemalla. Voit tuntea sen, kun kukaan ei halua lähestyä sinua, kukaan ei oikaise eikä neuvo sinua. Kyseessä on suuri kolmen metrin alue ympärilläsi, joka on niin ruma, että kukaan ei tule lähellesi silmittömän raivonpuuskan tai pahojen sanojen pelossa... Sinulla ei ole rauhaa."
"Manipulointi 'rakkauden' avulla. Se ei ole rakkautta, vaan kohteliaisuuksia ja palveluksia ja huomiota, joiden tarkoituksena on saada toiset ihmiset rakastamaan ja hyväksymään sinut. Tällä hyväntahtoisella, sydämellisellä, miellyttävällä, rohkaisevalla tavalla ihmisiä taivutetaan tekemään sinun tahtosi (sillä henki toimii tehdäkseen tämän)."

Francis Frangipane kirjassa EI IHMISTÄ VASTAAN (Itätuuli-kustannus 1996):

"Suuri osa siitä, mitä Isä antaa Kristuksen seurakunnalle, tulee suumme tunnustuksen kautta...
Meidän sanamme ovat heijastus sydämemme tilasta. Kristus, meidän tunnustuksemme apostoli ja ylimmäinen pappi, kokoaa sanamme, ovatpa ne uskon tai epäuskon sanoja... Jos emme hillitse kieltämme, niin Jaakobin sanoin meidän negatiivinen tunnustuksemme sytyttää tuleen elämän pyörän, itse syttyen helvetistä...
Meidän on ymmärrettävä että jokainen ajatuksemme, jopa luottamuksellisimmat keskustelumme ihmisten kanssa, ovat rukouksia joita me uhraamme Isälle, joka näkee kaikki asiat... Nämä osoitteettomat rukoukset ovat yhtä paljon meidän tunnustustamme kuin Rakas-Herra-Jeesus-rukouksemmekin, ja niillä on aivan yhtä suuri vaikutus. Kun me puhumme toisistamme tai toisillemme, meidän sanojemme tulisi kuulostaa yhtä kunnioittavilta kuin silloin, kun puhuttelemme Jumalaa. Hän todella kuuntelee."

"Nähdessämme syntejä ja heikkouksia meidän on välittömästi aloitettava esirukous. Meidän on mentävä Kristuksen eteen ja palavasti rukoiltava niiden puolesta, joiden vuoksi Jeesus kuoli."

"Veljien syyttäjä täytyy ensin ajaa ulos meidän mielestämme! Jumalan valtakunta ja Kristuksen auktoriteetti tulee näkyviin ihmisissä, jotka ovat päättäneet sitoutua rakkauden innoittamaan rukoukseen."

Rukous - kirjasta Ei ihmistä vastaan:
"TAIVAALLINEN ISÄ, MINUN ELÄMÄSSÄNI ON ALUEITA (mainitse ääneen toistuvat synnit), joita en ole täysin luovuttanut Herralleni Jeesukselle Kristukselle. Herra, anna minulle anteeksi kompromissini. Anna minulle myös rohkeutta hajottaa maahan linnoituksia, voittaa vastahakoisuuteni ja tietoinen petos sydämessäni. Pyhän Hengen voimalla ja Jeesuksen nimessä minä sidon paholaisen vaikutuksen, joka vahvistaa kompromisseja ja syntiä minussa. Alistan itseni Totuuden Hengen valolle, joka osoittakoon minussa olevat synnin linnoitukset. Hengen ja Sanan voimallisia aseita käyttäen julistan: jokainen linnoitus elämässäni sortukoon! Minä päätän, Jumalan armon kautta, sallia vain yhden linnoituksen sisimpääni: Kristuksen läsnäolon linnoituksen!
Kiitän sinua, Herra, että Sinä annat minulle anteeksi ja puhdistat minut kaikista synneistäni. Jumalan armosta minä päätän, etten jätä tätä aluetta rauhaan, ennen kuin tuon linnakkeen viimeisetkin kivet on raivattu pois mielestäni.
Kiitos Isä, Jeesuksen nimessä, aamen."

Vielä, terveen erottelukyvyn ja lihallisen, ylpeyteen perustuvan arvostelun erosta:

"Todellinen erottelukyky ei ala toimia, ennenkuin ristiinnaulitsemme lähes automaattisen tapamme tuomita. Tähän kuluu kuukausia, yleensä vuosia, jolloin revimme juurineen irti ne ajatusmallit, joita ei ole istutettu uskon ja ihmisrakkauden jumaliseen maaperään...
Meidän tulee aina pitää mielessämme, että Kristuksen päämäärä on pelastaa, ei tuomita... Jos todella haluamme auttaa ihmisiä, meidän tulee muistaa, että seuraamme Kristusta, joka on Karitsa.
Tämä perustus on laskettava huolellisesti, sillä jos haluat harjoittaa hengellistä erottelukykyä, et voi seurata lihallisia reaktioita... Ihmiset voivat reagoida lihallisesti sinuun, mutta sinä et saa reagoida lihallisesti heihin...
Jos emme elä jumalisessa anteeksiantamisessa, niin vaellamme suuressa petoksessa. Me luulemme eroittavamme asioita, vaikka oikeastaan katselemmekin asioita vain 'kriittisen hengen' läpi. Meidän on tunnettava omat heikkoutemme, sillä jos olemme sokeita omille synneillemme, niin se mitä olemme eroittavinamme toisissa onkin vain heijastus omasta itsestämme. Totisesti, jos me emme toimi rakkaudessa, meistä tuleekin uhka koko Kristuksen ruumiille...
On monia jotka kuvittelevat saavansa Herralta tiedon siitä tai tuosta asiasta. Ehkä he joiltain osin saavatkin. Herra yksin tietää. Mutta monet vain tuomitsevat toisia ja kutsuvat sitä erottelukyvyksi..."

"Ota ensin malka omasta silmästäsi, ja sitten sinä näet ottaa rikan veljesi silmästä. Emme auta ketään tuomitsemalla, vaan näkemällä selvästi! Emme näe selvästi ennenkuin olemme tehneet syvää ja perusteellista parannusta; ennenkuin automaattinen tapamme tuomita lihan mukaan on revitty juurineen irti!
Jeesus siis vertasi sitä, kun me puhumme ihmisille heidän synneistään siihen, että me otamme rikan pois heidän silmästään. Silmä on ruumiin arin ja herkin osa. Kuinka poistat rikan toisen silmästä? Hyvin varovaisesti! Sinun täytyy ensin voittaa hänen luottamuksensa. Sen voittamiseksi sinun on jatkuvasti osoitettava hänelle, ettet asenteellasi automaattisesti arvostele tai tuomitse häntä. Jos me haluamme auttaa ihmisiä, meidän tulee nähdä selvästi. Meidän täytyy nähdä missä tuon ihmisen näkökyky on estynyt... Vasta sitten voimme poistaa heidän rikkansa ilman arvostelua ja tuomiota.
Jos haluat itsellesi sydämen, joka ei tuomitse, jos todella haluat ristiinnaulita tapasi tuomita, niin olet laskenut oikean perustan erottelukyvyn lahjalle, sillä silloin olet valmistanut sydämesi saamaan unia, näkyjä ja ymmärrystä Jumalalta. Silloin inhimillinen ennakkoasenne ja turmelus eivät tahraa lahjaasi."

"Jumala haluaa, että opimme odottamaan ja kuuntelemaan... Oikea erottelukyky tulee sydämestä, joka on lopettanut kamppailun ja joka tietää, jopa ankarissa henkilökohtaisissa taisteluissa, että Herra on Jumala...
Meidän täytyy kuolla luonnollisille tuomioillemme, koston ajatuksille ja omille motiiveillemme... Meidän tulee oppia kuuntelemaan Pyhän Hengen ääntä..."

"On olemassa väärää erottelukykyä, joka perustuu epäluuloon ja pelkoon. Väärän erottelukyvyn tunnistat siitä kylmyydestä, joka sitä ympäröi. Väärä erottelukyky saattaa esiintyä paketoituna jonkinlaiseen rakkauteen, mutta se ei synny rakkaudesta...
Väärä erottelukyky näkee ihmisen tai tilanteen ulkopuolelta, mutta teeskentelee tuntevansa sen sisäpuolelta...
Jos et voi rukoilla rakkaudella jonkun ihmisen tai seurakunnan puolesta, älä kuvittele omaavasi oikeaa erottelukykyä. Rakkaus käy rauhan edellä, ja rauha käy havaitsemisen edellä. Tuomiosi ovat liian kovia ellei sinulla ole rauhaa ja rakkautta sydämessäsi. Sydämessäsi on silloin liikaa vihaa, vaikka kasvoillasi olisikin hymy. Väärä erottelukyky on aina hidas kuulemaan, nopea puhumaan ja nopea vihaan."

"Levoton sydän ei voi kuulla Jumalaa. Siksi meidän täytyy oppia epäilemään omia tuomioitamme silloin, kun sydämemme on katkera, vihainen, kunnianhimoinen tai tyytymätön... Meillä tulee ensin olla rauha, ennenkuin voimme kuulla selvästi Jumalaa..."

Ja vieläkin Frangipanea. Tärkeää opetusta:

"Mikä tahansa alue sydämessämme tai mielessämme, joka ei ole alistettu Jeesukselle Kristukselle, on avoin paholaisen hyökkäykselle... Havaitessamme itsessämme kapinaa Jumalaa vastaan, meidän ei pidä puolustella tai selitellä sitä.
Ymmärräthän, että paholainen ruokkii itseään synnillä. Jos uskovan elämässä on jollakin alueella toistuvaa syntiinlankeemista, sillä alueella on myös demonista toimintaa. Toistuvasta synnistä tulee usein asumus hengelle, joka ryöstää uskovalta voiman ja ilon, ja se asumus - tai tapa - on linnoitus...
Me käsittelemme paholaista niin, että käsittelemme lihalliset ajatusmallimme, siis linnoitukset, jotka suojelevat vihollista.
Kristuksen mielessä ei ollut linnoituksia, ei vääriä asenteita eikä vääristyneitä ajatusmalleja...
Kun linnoitukset meidän mielessämme on hajotettu maahan - vaikka lankeamme silti ajoittain syntiin - me vaellamme suuressa voitossa."

"Linnoitusten maahan hajottaminen alkaa parannuksen teosta...
Mutta minun täytyy varoittaa sinua: vanha luontosi tulee painostamaan sinua, samoin kuin demonit, että jättäisit sen, mitä Jumala sinulta vaatii, omaan arvoonsa ja vähättelisit sitä. Voit tuntea kiusausta tunnustaa vain jonkun pinnallisen synnin tai pienen heikkouden, mutta sallit varsinaisten ongelmiesi pysyä tarkoin piilossa ja syvälle kaivautuneina. Meidän täytyy ymmärtää, että se energia, jonka me käytämme salaisten syntiemme kätkemiseen, on se rakennusaine, jolla linnoituksia pystytetään. Demoni jota vastaan taistelet käyttää sinun ajatuksiaan apunasi saapastellessaan elämääsi."

"Mistä tiedät onko sinun rakkaudettomuutesi muita seurakuntia kohtaan vain sinun lihallisesta luonnostasi, vai onko se antikristuksen hengen linnoitus? Tee parannus kapinoinnista. Rukoile sitten ääneen antikristuksen henkeä vastaan. Huomaat välittömästi etäisyyden sinun ja vihollisen välillä, ja läheisyyden sinun ja Herran välillä."

Frangipanen opetusta "iisebelin hengestä":

"On eri asia tehdä parannusta jostakin synnistä ja toisaalta hajottaa maahan linnoitus, joka aiheuttaa syntiä. Parannuksen tekoon tarvitaan uskoa Kristuksen ristiin; mielen linnoituksen hajottaminen edellyttää, että suostumme itse ristiinnaulittavaksi. Vuonna 1971 Herra aloitti perusteellisen puhdistuksen Iisebelin hengen vaikutuksesta minun sydämessäni. Tuo parannuksen teon aika kesti noin neljäkymmentä päivää..."

"Ymmärtääksemme Iisebelin henkeä meidän on tarkasteltava tämän henkilöitymän syntyhistoriaa Raamatussa. Ensimmäinen maininta Iisebelistä on kuningas Ahabin kapinallisena ja manipuloivana vaimona. Juuri tämä henki, joka toimi kuningatar Iisebelin kautta, sai yli kymmenen miljoonaa heprealaista kumartamaan Baalia... Tämä henki oli lähes yksinomaan vastuussa siitä, että kokonainen kansa turmeltui...
Iisebel on kapinallisen riippumaton ja himoitsee kiivaasti ensimmäisiä sijoja ja hallitsemista... Iisebel ei asu kenenkään kanssa, ellei se voi hallita ja dominoida suhdetta. Jos se vaikuttaa alistuvaiselta tai palvelevaiselta, se tapahtuu vain jonkin strategisen edun saavuttamiseksi..."

"Muista että henki, joka tuotti Iisebelin oli olemassa jo ennen kaimansa syntymistä. Vaikka puhumme Iisebelistä henkilönä, tällä hengellä ei ole sukupuolta... Iisebelin henki tuntee vetoa naisen psyykeen, joka on taidokas manipuloimaan ilman fyysistä voimaa.
Tarkkailepa kuinka Iisebel asettuu naisiin, jotka ovat katkeroituneet miehille, joko laiminlyöntien tai auktoriteetin väärinkäytösten takia. Tämä henki toimii sellaisten naisten kautta, jotka epävarmuudesta, kateudesta tai turhamaisuudesta haluavat hallita ja dominoida toisia...
Vaikka Iisebelin henki käyttääkin kaikkia seksuaalisen kieroutuman muotoja, jotka helvetti on keksinyt, moraalittomuus ei ole sen päämäärä: kontrolli on sen tavoite. Se käyttää miesten himoa heidän hallitsemiseensa. Jos nainen on Iisebelin hengen vaikutuksessa, miehen 'valloittamiseen' ei välttämättä tarvita fyysistä kontaktia, jo pelkkä viettelevä katse riittää vangitsemaan tämän."

"Iisebel lähetti raivonpuuskassaan noituuden pilvet ja riivaajat Elian kimppuun...
Nyt, hyvä lukija, huomaa tämä. Kun sinä sodit Iisebelin henkivaltaa vastaan, vaikka kestäisitkin lujana sen himoja ja noituutta vastaan, sinun on suojauduttava pelon ja lannistumisen valtariivaajia vastaan, sillä juuri ne se lähettää sinun kimppuusi..."

"Jeehun hengessä on jotakin sellaista, mikä meidänkin tulee omistaa tänään, taistellessamme Iisebeliä vastaan. Vaikka meidän on säälittävä niitä, jotka Iisebel on saanut valtoihinsa, Jeehulla ei ollut laupeutta, ei ehtoja parannuksesta, ei kompromissia tai minkäänlaista sympatiaa tätä riivaajahenkeä kohtaan! Jeehu tallasi hänet jalkoihinsa...
Meidän ei pidä suvaita tätä henkeä hetkeäkään!"

David Davisin ja hänen vaimonsa Karenin kokemus Iisebelin hengestä, muutama katkelma Davisin kirjasta TIE KARMELILLE (Aika 2003):

"Hyökkäykset Kristuksen ruumista vastaan eivät ole uusi asia. Niitä on tullut ja mennyt seurakunnan syntymästä saakka. Paavali varoitti Efeson seurakunnan johtajia: 'Pitäkää huoli itsestänne ja koko laumasta, jonka kaitsijoiksi Pyhä Henki on teidät pannut; huolehtikaa seurakunnasta, jonka Herra omalla verellään on lunastanut. Minä tiedän, että lähtöni jälkeen teidän joukkoonne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä.' (Ap.t.20:28,29). Paavali kertoi Jumalan valitsemille seurakunnan johtajille, että hajaannusta aiheuttavat henkilöt nousisivat heidän omasta laumastaan, Ap.t.20:30. Opetuslasten eksyttäminen oli se päämäärä, johon nuo sudet lampaitten vaatteissa pyrkivät..."

"Jotkut soluttautujista vaikuttivat hyvin ystävällisiltä ja suloisilta, ja olimme alussa täysin valmiit uskomaan, että Jumala oli lähettänyt heidät. Luoksemme tuli jatkuvasti uusia autettavia, eikä meillä ollut riittävästi henkilökuntaa. Otimme uudet työntekijät vastaan, koska epätoivoinen tilanteemme oli sokeuttanut meidät. Myöhemmin mädät hedelmät tulivat ilmi. Eräs nainen sanoi, että hänen palvelutehtävänsä oli kertoa tunnetuille Jumalan miehille, mitä he tekivät väärin. Hän puhui lakkaamatta, ja hänen miehensä oli hiljainen kuin hauta. Kun nainen saapui meille, hän kertoi kurkkutulehduksestaan ja pyysi meitä rukoilemaan puolestaan. Suostuin pyyntöön ja laskin käteni hänen päänsä päälle. Myöhemmin tajusin, ettei minun olisi pitänyt tehdä niin, sillä se henki, joka tuossa naisessa oli, hyökkäsi minua vastaan. Kun kävelin takaisin omalle istuimelleni, olin vähällä kaatua. Nainen parani, mutta seuraavana päivänä minä pystyin tuskin puhumaan. Päädyin sairaalaan, koska kivut olivat niin suuret, ja sillä välin pariskunta, joka oli tullut niin sanotusti auttamaan meitä, yritti vallata työmme. Lääkärit eivät koskaan saaneet selville, mikä minua vaivasi, mutta itse tiesin. Me olimme joutuneet vastatusten Isebelin hengen kanssa, sen saman, jota Elia oli paennut kuoleman pelossa."

"Nuo isebelit käyttivät erilaisia naamioita. Profeetaksi julistautunut nainen antoi ilkeämielisen sanoman eräälle pariskunnalle ja haavoitti heitä syvästi. Nainen ei suostunut katumaan, vaikka otin asian puheeksi hänen kanssaan."

"Soluttautujat käyttivät vaihtelevia menetelmiä. Kätevä keino oli lyöttäytyä jonkin rukouspariksi. Se kuulosti hyvältä. Kenellä olisi mitään rukousta vastaan? Lapsekas nainen avasi rukoustilanteessa korvansa kaikelle myrkylle, jota 'Isebel' sylki suustaan. Se saastutti molemmat, ja tauti levisi.
Eräs miellyttävältä näyttänyt nainen näytti osaavan sanoa sopivat sanat jokaisen seurakuntalaisen elämäntilanteeseen. Hänellä oli tapana hiipiä takaapäin ja sujauttaa paperilappu tämän käteen. Sitten hän hymyili ja kehräsi kuin kissa: - Jumala antoi tämän minulle sinua varten. Lapulle kirjoitetut sanat olivat lähes poikkeuksetta suoraan vastoin sitä, mitä Pyhä Henki oli puhunut laumalle."

"Vuosi ennen kuin lähdimme New Yorkista, Herra oli siunannut esirukoushetkiämme Israelin puolesta. Silloin sattui kuitenkin tapaus, jossa kaksi naista tuli noihin Times Square Churchin järjestämiin rukouskokouksiin, ja selvisi hyvin nopeasti, etteivät heidän motiivinsa olleet puhtaat. Heillä oli omia voimakkaita tavoitteita. Molemmat naiset saivat puheillaan Karenin hämmennyksiin ja lannistivat hänen suunnitelmiaan muuttaa Israeliin. Eräänä iltana kokouksen jälkeen seisoin Nederlander Theatren lavan läheisyydessä. Kun lähdin kävelemään keskikäytävää pitkin teatterin takaosaa kohti, nuo kaksi näennäisen lempeää naista seisoivat käytävän päässä kylki kyljessä ja hymyilivät minulle. Olin nähnyt heidän kulkevan ympäri teatterisalia ja silittävän ihmisiä. Kun kävelin heitä kohti, näin heidät silmissäni yhtäkkiä kahtena iljettävänä, mustana käärmeenä. Järkyttyneenä istuin läheiselle istuimelle, putosin polvilleni ja rukoilin. Jonkin ajan kuluttua nousin ylös, ja naiset olivat lähteneet. Myöhemmin keskustelin heidän kanssaan, enkä antanut vaimoni enää vastata heidän puhelinsoittoihinsa. Muutamia kuukausia myöhemmin toinen heistä yritti anastaa erään naisen palvelustehtävän. Toinen heistä meni naimisiin miehen kanssa, jota Jumala oli käyttänyt voimallisesti..."

"Puhuessani isebelistä viittaan henkeen, joka vihaa profeetallista kutsua ja palvelustyötä niin kuin alkuperäinen Isebel... Isebelin hengen vaikutuspiirissä olevat ihmiset eivät voi hyväksyä, että 'Jumala on kuitenkin asettanut ruumiiseen kaikki eri jäsenet niin kuin on nähnyt hyväksi. Jumala on seurakunnassaan asettanut ensinnäkin jotkut apostoleiksi, toiset profeetoiksi ja vielä jotkut opettajiksi.' (1.Kor.12:18,28). Koska Jumala oli valinnut meidät niiksi astioiksi, joita hän käyttäisi istuttamaan uuden työn Haifaan, Karenista ja minusta oli nyt tullut vihollisen vastahyökkäyksen pääkohteita. Tavanomaisin ja aina uudestaan toistettu syytös oli, että meidän julistamamme pyhyyden vaatimus olisi liian vaikea toteuttaa. Ihmisiä jopa kehotettiin olemaan kuuntelematta sanomaa syntien katumisesta."

"Isebelin ja Ahabin malli tuli esiin myös eräässä pastoripariskunnassa. Heidän seurakuntansa nuortenryhmässä oli muutamia, haureudessa eläviä, mikä oli monien seurakuntalaisten tiedossa. Ainakin kolme ihmistä, jotka olivat huomanneet tilanteen, kävi puhumassa pastorille, heidän joukossaan myös minä, koska minut oli kutsuttu puhumaan seurakunnan kokoontumisissa. Sanoin pastorille, että hänen piti käsitellä tätä syntiä tai hän olisi kuten Eeli, pappi, joka ei suostunut nuhtelemaan poikiaan, vaikka nämä olivat antautuneet seksuaaliseen syntiin pyhäkköteltan ovella (ks.1.Sam.2:22). Pastori ei kuitenkaan halunnut edes myöntää, mitä nuortenryhmässä tapahtui, vaan syytti minua tuomitsevasta asenteesta. Pariskunta muutti myöhemmin pois Israelista. Tilanne oli meille varoittava esimerkki siitä, miten Jumala siirtää pois sellaisen johtajan, joka tekee myönnytyksiä."

"Opin olemaan reagoimatta lihallisesti, kun kohtasin Isebelin hengen. Sen sijaan menin Herran eteen ja rukoilin, sillä hallitsevia henkivaltoja on käsiteltävä hengellisin asein. Ensimmäisten vuosien aikana Israelissa jouduimme näkemään yli kymmenen vastaavanlaista tapausta. Joka kerta rukoilin: - Herra, jos he eivät halua katua asennettaan, siirrä heidät muualle. Sinun Sanasi sanoo, ettei minun tarvitse sietää sellaisia. Vie heidät paikkaan, missä he eivät voi vahingoittaa ketään. Useissa tapauksissa henkivaltojen paine oli niin uhkaava ja painostava, että olisin halunnut luovuttaa, aivan kuten Eliakin oli ajatellut, mutta uskollinen Jumala selvitti tilanteen ja vapautti meidät joka kerran."

Vielä Francis Frangipane, hänen henkilökohtainen kokemuksensa, kirjasta EI IHMISTÄ VASTAAN:

"1970-luvulla olin pastorina järjestössä, jossa oli lukuisia henkilöitä, jotka käyttivät viisauden ja tiedon sanojen lahjaa...
Jos vihollinen ei pääse hyökkäämään sinua vastaan suoraan, hän yrittää saada sinut lankeamaan syntiin, jolloin joudut Jumalan tuomion alle. Kun Iisebelin hengen vaikutus alkoi tulla näkyviin ja sukupuolisyntejä alettiin suvaita, minä päätin mennä liikkeen johtajan puheille ilmaistakseni hänelle huoleni. Tapaamisemme oli kahdenkeskinen ja minä yritin taivutella häntä kuin poika isäänsä, mutta hän lähetti minut luotaan. Kolmen kuukauden kuluttua lähestyin häntä uudelleen, vedoten samalla koko johtoryhmään, joka oli hänen kanssaan, ja varoitin heitä kyynelin Herran tuomiosta, joka seuraa siitä, että Iisebelin henkeä suvaitaan... Jälleen minut lähetettiin pois. Joitakin kuukausia myöhemmin minut erotettiin johtotehtävistä ja lopulta savustettiin ulos kokonaan. Muutaman kuukauden kuluttua lähtöni jälkeen tuon liikkeen johtaja erosi vaimostaan, ja alle vuoden kuluttua hän meni naimisiin sihteerinsä kanssa. Vuoden kuluttua hän kuoli eturauhassyöpään.
Tämä kokemus oli sekä musertava että valaiseva. Vaikka itse jouduin jonkin aikaa kamppailemaan itsesyytösten ja masennuksen kanssa, opin kuitenkin paljon sekä Iisebelistä että olettamisen synnistä. Näin että kun ihmiset olettavat, ettei Jumalan tuomio seuraa syntiä, on vain ajan kysymys koska vihollinen tulee ja tuhoaa heidät."

"Vaikka Jeesuksella oli viisauden ja ymmärryksen henki, neuvon, voiman ja tiedon henki, niin Hänen lähtökohtansa oli Herran pelko (Jes.11:2,3). Olettamisen pohjalta toimiminen on Herran pelon vastakohta. Se on tulevan tappion airut."

Vähän vielä omia ajatuksiani tähän loppuun...

Ei jokaisessa joka arvostelee ja esittää purevaakin kritiikkiä eri työmuotoja ja niiden johtajia tai toteutustapaa kohtaan silti ole iisebelin ja noituuden henkeä, ei välttämättä edes haureuden henkeä tai sen vaikutusta. Arvostelumieli saattaa nousta omista hetkellisistä kuohahduksista ja pettymyksistä, jolloin tulee annettua palautetta vähän liiankin kanssa. Se saattaa olla omaa lihallisuutta ja hetkellinen sielun ryöpsähdys.
MUTTA jos kyseessä on vääränlainen asenne, lihallinen toimintatapa ja "linnoitus" jota ei käsitellä, aivan varmasti vihollisen henkivallat - vaikka eivät saisi ihmistä kokonaan valtaansa eivätkä pääsisi hänen sielunelämäänsä sisälle hallitsevina, riivavina henkinä - käyttävät lihallisuutta hyväkseen painostaen ja manipuloiden tämän henkilön ajatuksia ja tekoja. Silloin uskovakin voi olla pahan käytössä rikkomassa ja repimässä, jopa kuvitellen toimintaansa oikeutetuksi ja rakentavaksi: minähän olen näyttämässä missä johtajien tulisi muuttaa toimintapojaan ja tehdä parannusta, jotta seurakunta muuttuisi!
Muuttuisi mihin suuntaan? Ollaanpa rehellisiä.
Aivan niin. MINUN mieleni mukaiseksi. Silloin on kyseessä vihollisen eksytys ja juoni. Tämä on mahdollista uskovan lihallisuuden ja kontrolloimattoman sielunelämän kautta, koska parannusta ei ole tehty ja sisintä ei ole alistettu Pyhän Hengen hallintavaltaan.
Tällöin omat sinänsä inhimilliset ja luonnolliset kuohahduksetkin tulevat vihollisen hajottavien voimien kanavaksi, koska sydämessä on käsittelemätöntä pimeyttä. Kaikki mikä on pimeydessä ja mitä varjellaan Kristuksen tinkimättömän totuuden valolta mahdollistaa petoksen. Vihollinen toimii pimeyden kautta ja pimeyden turvin.

Arvostelumme seurakuntia, niiden johtajia, seurakunnan jäseniä tai lähimmäisiämme kohtaan voi sinänsä olla oikeutettua tai epäoikeutettua. Voi olla että asiat joihin kiinnitämme huomiota kaipaavat oikeasti parannusta, tai voi olla että kyse on vain omista henkilökohtaista luuloistamme ja haaveistamme. Se ei kuitenkaan ole olennaista.
Olennaista ei ole onko meillä vai eikö meillä ole syytä arvostella. Merkittävää, kun arvostelemme ja kritisoimme asioita, on missä hengessä sen teemme.
Onko meillä uskovina rauha ja tasapaino, jotta voimme erottaa toisistaan ihmiset ja asiat, vaatia epäkohtiin parannuksia ja kuitenkin arvostaa ja rakastaa heitä, joille joudumme vaatimuksemme esittämään?

Jos emme anna Jumalan Hengen kontrolloida itseämme vaarana on että sielullisuudessamme vihollinen saa eksyttää meidät kontrolloimaan ja manipuloimaan toisia.
Ainoastaan Jeesukselle antautumalla ja Hänen toimintaansa sitoutumalla löydämme vapauden, jolloin annamme vapauden myös toisille. Voimme päästä henkilökohtaisessa pyhityselämässä niinkin pitkälle, että vaalimme ihmisten vapautta ja oikeutta omiin ratkaisuihin miltei mustasukkaisesti. Tarkoitan että varjelemme heitä itseltämme ja omalta lihallisuudeltamme.
Heti jos oma inhimillinen halumme yrittää tunkea toisen reviirille ja riistää häneltä hänen yksilöllisyyteensä kuuluvan päätäntävallan ja tahdonvapauden, iskemme lihallisuuttamme ristin kautta ja julistamme minäkeskeisille haluillemme: se ei käy, sillä tämä ihminen ja hänen vapautensa kuuluu Kristukselle, jolla ainoalla on oikeus ja valta olla hänen hallitsijansa ja tuomarinsa.

Jos haluan kovasti olla jonkun ihmisen seurassa, olen ihastunut tai rakastunut häneen mutta en ole varma hänen tunteistaan enkä tiedä, mikä on Herran tarkoitus hänen elämäänsä, voin rukoilla: Jumala, varjele hänet ahnailta käsiltäni, ja auta minua sitoutumaan Sinuun niin, että tässäkin asiassa luovutan hänet Sinulle ja haluan hänen parastaan enemmän kuin omien inhimillisten toiveiden toteutumista.

Elämä vapaudessa on jotakin mihin kuuluu kipua. Kaikessa kasvamisessa on kasvukipunsa. Varsinkin kun alamme havaita itsessämme väärää asenteellisuutta ja pinttyneitä tapoja, jotka ehkä ovat kehittyneet linnoitukseksi asti, ja jotka Herra nyt haluaisi murtaa. Niiden käsittely saattaa aluksi tuntua kuin joutuisimme tekemään persoonallemme väkivaltaa. Mutta saamme huomata, että se, mikä tuhotaan ja poljetaan rikki, ei olekaan aitoa persoonallisuuttamme, vaan on meihin vuosien saatossa iskostuneita ja pinttyneitä toimintamalleja. Olemme ehkä tottuneet elämään niiden kautta, mutta tosiasiassa ne vain rajoittavat aitoa persoonallisuuttamme ja rampauttavat meitä.

Hengellisessä kasvussa jokainen on yksin Kristuksen edessä. Vain minä. Mitä minussa tapahtuu ja mitä ajattelen ovat asioita jotka tapahtuvat minun reviirini sisällä. Vain minä olen niistä vastuussa.
Yhteys toisiin ihmisiin terveenä, vuorovaikutteisena suhteena on mahdollista ainoastaan tältä pohjalta. Jos yritän saavuttaa yhteyden jotakin toista kautta, väheksyen lähimmäiseni yksityisyyttä ja hämärtäen minun ja hänen persoonan väliset rajat, se mitä koetaan ei ole oikea yhteys.
Haureuden henki toimii rikkinäisten sielujen kautta jotka eivät ole SUOSTUNEET kohtaamaan omia rajojaan ja vastuullisuuttaan elämän todellisuuden edessä.

Olkoonpa sitten kyseessä henkivalta tai yksinkertaisesti vain ihmisen tunne-elämän rikkinäisyys, ehkä psyykkiset ongelmat, joka tapauksessa Jumala haluaa ja voi auttaa. Hän on armollinen. Mutta lähtökohta on oman vastuunsa ottaminen todesta. Nöyrtyminen Jumalan eteen. Kukaan ei voi sysätä vastuuta parantumisestaan jonkun tai joidenkin muiden harteille.

Mielipiteensä saa jokainen sanoa ja arvostella ja esittää kritiikkiä. Eri asia miksi hän niin tekee ja mitä yrittää sillä saada aikaan.
Sitä saamme jokainen omalla kohdallamme pohtia.

- -

Herra kukkonsa ja kanansa kynii. Tai sitten Siperia opettaa. Täytyy vaan
toivoa että jokainen meistä, on sitten asemassa missä tahansa, voisi Herran
kasvoja katselemalla löytää ilon ja voiman, sekä suorittaa oman tehtävänsä
Herran elovainiolla kunnialla.
Jokainen kun loppuviimeksi vastaa itsestään.

"Sydämen kyllyydestä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvän runsaudesta esille hyvää, ja paha ihminen tuo pahan runsaudesta esille pahaa. Mutta minä sanon teille: JOKAISESTA TURHASTA SANASTA, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä." Matt.12:35,36.

"Vai HALVEKSITKO hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että JUMALAN HYVYYS vetää sinua parannukseen? Kovuudellasi ja sydämesi katumattomuudella sinä kartutat päällesi vihaa vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi." Room.2:4,5.

"Sillä JUMALAN SANA on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa SIELUN ja HENGEN, nivelet ja ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija; eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on ALASTONTA JA PALJASTETTUA hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili." Hebr.4:12,13.

Kaikessa tässä on jokainen yksilökohtaisesti Herran edessä
vastuussa omasta kuuliaisuudestaan ja tottelemisestaan.

Herran edessä. SHALOM.
Peace!

- -

Binningin ohjeita vapautumiseen ja parantumiseen:
"Vapauta ihmiset valitsemaan hyvä tai paha ja rakasta heitä, luota Jeesukseen lopputuloksiin nähden..."
Erityisesti seurustelusuhteisiin sopiva ohje niin lihalliselle kuin haureuden ja/tai iisebelin hengen sitomalle:
"Ole valmis menettämään heidät tai muuten et voi päästää heitä vapaaksi; aseta kunkin henkilön kohdalla Jeesus oman tahtosi edelle..."
"Jätä rakkaasi rauhaan, niin että he saattavat olla tekemättä tahtosi mukaan. Luota, että Jeesus mahdollistaa sen, että pystyt elämään lopputuloksen kanssa."
Ilmianna
Jaa

13 Vastausta



Kun puhut tässä että lihallisesti toimivaa kristittyä on helppo ohjata oikeaan
mutta iisebelin hengen valtaama on eri asia
niin mitä tarkoitat? Eikö Jeesuksen auktoriteetti
aja ulos itse perkeleen, jos ihminen suostuu siihen?
Jeesushan on JO voittanut kuoleman
ja eikö juuri iisebelin henki ole kuoleman henki
joka oikein lemuaa, kun pääsee valloilleen
ja tämän hengen sitoma kristitty ihminen
kokee että koko sisintä syö ihan kuin kamala kalvava syöpä. Eikö silloin kuulu tehdä kaikkensa että voi auttaa toista vapautumaan tästä
kun ei itse pysty?

Vähän on henkilöitä suomessa jotka tästä tietää
ja joilla on henkien erottamisen armolahja käytössä, siksi niin paljon uskovia kulkee
sisintä repien ( sielunelämässä )vaikka uskovan henkeen ei iisebelikään pääse, kun se on Pyhän Hengen aluetta
mutta sielunmaailmassa se jäytää ja estää elämästä täyttä elämää itsensä, muiden ja ennenkaikkea Jeesuksen kanssa.

Vakavia asioita ja Jumala haluaa että Hänen lapsensa ovat todellisesti vapaat
siksi Hän lähetti Vapahtajan.
Ilmianna
Jaa
koska Helluntailaisuus-palsta näytti olevan pois käytöstä jonkin teknisen vian vuoksi laitan kirjoituksen tänne, aiheesta jota siellä on viime päivinä käsitelty.

Asiaa.
Kirjoittanut: mamabeard  24.10.2006  klo 14.49

Olen vähän hankalassa asemassa puun ja kuoren välissä niin että siipeen voi tulla kummaltakin laidalta. Olen arvostellut joskus kärkevästikin niitä jotka suhtautuu sairauksiin kuin riivaajiin ja näkee muutenkin henkivaltoja siellä ja täällä, erityisesti kun on kyse ihmisen psyykestä.
Samoin olen arvostellut niitä uskovia jotka vähättelee henkivaltojen merkitystä ja selittää asiat nykyaikaisin, helpommin termein. On luonnollista että ei-uskova ihminen selittää "demonit" alitajuisiksi peloiksi tms. ikäänkuin kyseessä ei olisi todellisia pahoja henkiä.
Olen 100% vakuuttunut että niitä on, olen myös ollut asian kanssa tekemisissä ja todistanut seurauksia kun ihmisiä on vapautunut ja parantunut. En ymmärrä kuinka kristitty voi olla asialle niin sokea ettei tällaista myönnä. Ehkä kyseessä on jonkinlainen itsesuojelumekanismi ettei tarvitsisi ottaa kristillisyyttä ja siihen kuuluvaa kilvoitusta tosissaan?

Olen pyrkinyt välttämään aiheesta käytävää keskustelua tällaisilla foorumeilla koska kyseessä on laaja-alainen ja erittäin herkkä asia. On ikävää että näissä mennään asiattomuuksiin ja tulee ylilyöntejä puolin ja toisin. Aina keskusteluja on lukemassa myöskin niitä joilla itsellä on mielenterveydellisiä ongelmia. Emme saa puhua mitä sylki suuhun tuo. Ja joskus voi olla parempi vaieta.

Eihän arkielämässäkään ole mitään hyötyä sanoa töksäyttää sairaalle tai muuten kiusatulle että sinussa on paha henki, vaikka niin olisikin, ellei myös osaa olla tukena ja rohkaisuna hänen ongelmissaan, mielellään myöskin vapauttamassa häntä Kristuksen vapauteen?

Kun kuitenkin olen näihin asioihin täällä kantaa ottanut toistan joitain pääpiirteitä näkemyksistäni. Voi tulla pitkä teksti mutta ehkä sitten ei ole niin paljon täsmennettävää.
Esitän joitain pääkohtia tässä.
Tulkoon sanotuksi että olen käytännössä myöskin toiminut näiden asioiden parissa ja näkemykseni perustuvat kokemukseen.

- -

Demoneita on. Ne voivat kiusata, painostaa ja sitoa.
Jopa uskovaa ihmistä. Menneisyyden käsittelemättömien sidosten, joihin usein liittyy suvun perintönä okkulttista alttiutta, kautta sekä omien syntien tai altistumien kautta.

Kiusattuna oleminen ei vielä ole sidottuna olemista. Kiusatuksi jokainen joutuu tavalla tai toisella. Myöskään painostettuna oleminen ei välttämättä ole vielä sidottuna olemista.
Sidottu henkilö on kykenemätön toimimaan vapaasti. Sitova henki saattaa vaikuttaa vain yhdellä osa-alueella, mutta sen vaikutus heijastuu kokonaisvaltaiseen elämiseen ja hyvinvointiin.

Kiusattu ja painostettu ei yleensä vielä tarvitse vapauttamisrukousta. Sidottu yleensä tarvitsee. Sekään ei vielä tarkoita että henkilö olisi riivattu...
Mitä sitten käsitämme sanalla "riivattu"?

- -

Nyt liikutaan paljolti voimakkaitakin tunteita synnyttävien mielikuvien alueella. Jonkun kohdalla mielikuvat voi olla peräisin kauhuleffoista ja muusta onnettomasta materiaalista joka käsittelee aihetta päättömästi. Osittain juuri tästä syystä sana "riivattu" saa kylmiä väreitä kulkemaan monen selkäpiissä tai sitten ajatusmaailma menee kokonaan lukkoon ja tulee torjuntareaktio: stop, nämä on niitä keski-ajan taikauskoisia höpinöitä, en halua kuulla yhtään enempää!

Itse en sano henkilöä, joka on pahan hengen sitoma (hänen ulkopuolella oleva henki vaikuttaa häneen sen otteen kautta joka sillä hänen sisäiseen elämäänsä on, kyseessä siis on henkivaltasidoksia, jotka tulee katkaista) enkä myöskään henkilöä jossa paha henki on (on sisällä henkilön henkisessä, persoonallisessa elämässä niin että tarvitaan hengen käskemistä ja ajamista ulos) riivatuksi.
Tarkkoja määritelmiä ei kuitenkaan ole enkä osaa tehdä mitään kaavaa näistä. Rajat ovat häilyviä ja vaikeasti määriteltäviä.
Ymmärrän myös, että jokaista jossa paha henki on voidaan sanoa riivatuksi, vaikka vierastankin termiä. Pahan hengen hallinnassa olemista on asteeltaan monenlaista. Itse käytän sanaa riivattu yleensä vain tapauksissa jolloin henkilö on täysin kykenemätön hallitsemaan itseään ja on kyseisessä hetkessä kokonaan kyseisen hengen hallitsema ja sen käskytettävänä, kykenemättä kontrolloimaan itseään ja toimintaansa.

Vaikka henkilössä olisi kiusaava ja painostava henki sitovana niin että hän tarvitsee apua vapautumiseen, ja vaikka hänessä olisi paha henki aivan sisällisesti jolloin tarvitaan ulosajamista, edes jälkimmäisessä tapauksessa henkilö ei välttämättä koskaan joudu riivaustilaan jossa olisi täysin kykenemätön kontrolloimaan itseään. Kyseessä lienee ääritila jota ilmenee harvoin.
Henkivaltojen toimintaa ja vaikutuksia muuten on runsaammin ja monimuotoisesti eivätkä ne läheskään aina ole selkeästi havaittavissa.

- -

Jopa uskova ihminen voi tarvita vapauttamistoimintaa.
Uskova ei kuitenkaan voi olla samalla tavalla demonin hallinnassa kuin ei-uskova. Uskovassa nimittäin on silloinkin Pyhä Henki, jonka mukaisesti hän kuuluu Jumalan, ei pimeyden maailman ja sieltä lähtöisin olevien henkien omistukseen.

On erittäin ikävä ja valheellinen väite ettei uskovassa voi olla pahaa henkeä niin että tarvittaisiin vapauttamistoimintaa.
Käytännössä väärä luulo johtaa sitten siihen, että henkivaltasidoksia ja pahan hengen läsnäoloa ei käsitellä. Hengellistä alkuperää olevia ongelmia yritetään hoitaa emotionaalisina ja psyykkisinä asioina, vaivat pysyvät vuosikausia, kenties elämän loppuun asti koska hoitotoimenpiteitä ei ole ulotettu varsinaiseen ongelmaan. Toinen vaihtoehto on, että henkilö oireidensa voimakkuuden ja laadun mukaisesti on vakuuttunut ongelmiensa hengellisestä alkuperästä ja tietää pahan hengen olevan itsessään jonkin asteisena riivaustilana, mutta - koska hänelle on opetettu ettei uskovassa voi olla pahaa henkeä! - alkaa ajatella: en ole siis uskossa, minussa ei voi olla Pyhää Henkeä koska sielunelämässäni on demonista toimintaa, kuulun pimeydelle.
Mikä hirvittävä kieroutunut valhe ja petos.
Ajatelkaa millaista epätoivoa ja masennusta tällainen väärä luulo saa aikaan?

Uskova kuuluu aina Jumalalle ja on pelastettu vaikka hänessä vaikuttaisikin vihollismaailmasta peräisin oleva henki.
Jos ihminen ei elä tietoisessa synnissä ja tunnustaa Jeesuksen Herrakseen luottaen sovintoveren armoon, hän on pelastettu, olkoon kuinka sidottu tai vaivattu tahansa.
Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veressä on voima.

- -

Ihminen jonka elämässä vaikuttaa paha henki, kenties demonisten, käsittelemättömien sidosten vuoksi, tarvitsee aina myöskin sielunhoitoa.

On vaikea sanoa, millä tavalla asiat liittyvät yhteen. Onko mielenterveyden järkkyminen jo alkujaan pahan hengen työtä?
Useinhan on niin, että taustalla on lapsuuden tai myöhemmin elämän vaikeita, haavoittavia, traumatisoivia kokemuksia. Kyseessä on sielunhoitoon kuuluva asiavyyhti. Psyykkiset ja emotionaaliset ongelmat saattavat kuitenkin johtaa pahojen henkien vaikutuspiiriin. Tietysti vihollinen käyttää hyväkseen ihmismielen rikkinäisyyttä.

Usein on niin ettei vihollisen toimintaan tarvitse kiinnittää minkäänlaista huomiota. Kun ongelmakohdat saavat hoitoa ja ihminen kokee olevansa rakastettu ja hyväksytty jolloin myös itsetunto ja tunne-elämä muutenkin alkaa eheytyä, niin vihollinen ei enää voi kiusaten ja painostaen saada kohdehenkilössään aikaan entisenlaisia reaktioita ja käyttäytymistä.

Jos ongelmat joiden kautta henkivalta pääsee uskovan elämässä vaikuttamaan ja toimimaan ovat luonteeltaan sielullisia niin, että niiden käsittely edellyttää todellista oman elämän kohtaamista ja käsittelyä, on mieletöntä keskittyä vain henkivaltoihin.
Tässä tarvitaan viisautta ohjatessa ihmistä henkilökohtaiseen vastuun ottamiseen ja omien kipukohtien käsittelyyn.
Yksi esimerkki.

- -

Haureuden hengen valtaan joutunut kristitty.
Perusongelmana voi olla oman yksilöllisen identiteetin ja muiden ihmisten reviirien hämärtyminen. Henkilö ei suostu antautumaan Jumalalle ja ottamaan itsestään ja tekemisistään vastuuta toisista erillisenä yksilönä joka itse vastaa teoistaan. Jos tämä on ongelma, tätä täytyy käsitellä. Haureuden henki voi väistyä ulosajamisen kautta mutta tulee aina takaisin jos perusongelmaa ei käsitellä.

Itsetunnoltaan rikkinäinen ihminen voi maailmassa ajatua haureuden hengen sitomana henkivaltaryppään alaisuuteen, jossa toimii viettelyksen ja lumouksen, jopa noituuden henget. Tällaisen henkilön ei tarvitse käyttää paljonkaan voimavaroja houkutellakseen uhreja luokseen. Seksuaalisen vetovoiman kautta toimiva viettelyksen henki tekee sen automaattisesti.
Näin ihminen käyttää henkiä hyväkseen rakentaakseen rikkinäistä itsetuntoaan ja saadakseen mielihyvää. Tosiasia kuitenkin on että vihollinen käyttää häntä.
Seurauksena on entistä pahempaa rikkimenemistä ja identiteetin vääristymistä. Onneksi Jumala pystyy näitä rakennelmia sitten purkamaan ja ihmistä eheyttämään - jos hän ensinnäkin tulee uskoon - kiitos Jumalalle! - ja sitten suostuu eheytymisen prosessiin, jossa väärät rakennelmat ja käyttäytymismallit puretaan pois.

Kyseessä saattaa olla myös noituuden henki.
Haureus johtaa useinkin kontrollointiin ja dominoivaan käyttäytymiseen. Tällöin henkilö pyrkii ohi toisen ihmisen tahdon vaikuttamaan hänen sisimpäänsä ja henkilökohtaisiin ratkaisuihin. Silloin mennään noituuden alueelle. Noituus on vaikuttamista - ihmisten, asioiden, olosuhteiden ja tilanteiden manipuloimista omasta itsestä ja tarkoitusperistä käsin piittaamatta Jumalan asettamista periaatteista ja lainalaisuuksista.

Jos henkilö ei uskoontultuaan ole lähtenyt eheytymään sisäisesti, ei tahdo ymmärtää mitä tarkoittaa Jeesuksen kunnioittaminen Herrana, eikä ole vapautunut menneistä seksuaalisen alueen sidoksista, voi olla että haureuden henki toimii edelleen, siis uskovassakin ihmisessä.
Voi olla että irtipääsemiseksi tarvitaan voimakasta vapauttamisrukousta, mutta: ilman sielunhoitoa, jossa sisäinen parantuminen ja tunne-elämän eheytyminen lähtee käyntiin, kaikki vapauttaminen on näennäistä hoitoa eikä johda pysyvään vapautumiseen. Tällöin vapauttamistoiminnasta saattaa olla enemmän haittaa kuin hyötyä.

En siis usko sellaiseen nykyaikaiseen, nopeita elämyksiä korostavan pikaruokakulttuurin tuottamaan hengellisyyteen jossa ihmiselle uskotellaan että kun hän uskoon tulon myötä nyt on uusi luomus, mitään menneisyyden asioita ei tarvitse enää käsitellä, ylistäminen riittää. Jos jotain ongelmia ilmenee ne ajetaan ulos tuosta vaan. Kun tarpeeksi hokee "olen terve" hokeminen muuttuu todellisuudeksi? Useinkaan kyseessä ei ole terve hengellisyys vaan itsesuggestio.

On toki tärkeää tietää olevansa uusi luomus ja ylistää Herraa, mutta jos oma itse ja sisimmän haavat jätetään kohtaamatta seuraukset eivät ole hyviä. VAIKKA OLEN UUSI LUOMUS MINULLA IHMISENÄ ON MENNEISYYTENI. En ole tullut sisimmältäni täysin eheäksi vaikka tulinkin uskoon. Olen ja saan yhä olla keskeneräinen, kiitos Jumalalle. Hän vapauttaa aitoon elämiseen, ei johonkin pinnalliseen hokkuspokkus-maailmaan.

Uskova ihminen siis on täysin pelastettu mutta sisäinen parantuminen on aina prosessi joka edellyttää itsensä kohtaamista Kristuksen turvallisessa läsnäolossa.

Vielä haureuden hengestä. Haureellisuuteen ei aina liity seksuaalisuus vaikka yleensä liittyykin. Uskovan kohdalla haureus voi ilmetä hengellisenä haureutena joka on jonkin tai joidenkin ihmisten tai asioiden asettamista Jumalan edelle ja omien halujen ja elämysten palvomista ohi Herran. Mikäli kyseessä on haureuden henki yksi sen oire on voimakas arvostelu niitä kohtaan jotka eivät ajattele ja tee minun tahtoni ja mieleni mukaan. Haureuden hengessä oleva pitää itseään ja näkemyksiään keskipisteenä. Myrkyllisen arvostelunsa hän oppii kätkemään ja piilottamaan. Pahanilkisiä ajatuksia elätellään hymyilevien, valoisten kasvojen takana.
Tällainen henkilö pyrkii eri tavoin joko selän takana puhuen tai hienovaraisella manipuloinnilla vaikuttamaan että asiat seurakunnassa menisivät täsmälleen niin kuin minä tahdon niiden menevän.
Katkeruuden myötä haureuden henki saattaa tuoda tullessaan vihan ja väkivallan henkiä.

- -

Olen sitä mieltä, että on mielenterveydellisiä ongelmia jotka ovat VAIN mielenterveydellisiä ongelmia. Ihmisen perustarve on saada rakkautta ja osoittaa rakkautta. Tämän perustarpeen huomiotta jättäminen johtaa tunne-elämän haavoittumiseen ja persoonalliseen rikkinäisyyteen, joka saattaa oireilla mielenterveydellisinä vaivoina, saattaa puhjeta mielisairaudeksi. Vaikuttavia tekijöitä voi olla useita. Kyse on puhtaasti sielunelämään kuuluvista seikoista, joskus ehkä myös fyysisistä ja biologiseen toimintaan kuuluvista häiriöistä. Näissä tarvitaan asianmukaista hoitoa niin mielenterveysalan ammattilaisilta kuin seurakunnassa sielunhoitajilta.
Psyykkisiä vaivoja ei saa ryhtyä korjailemaan demoneita käskemällä. Vaikka siis mielenterveydellisten ongelmien myötä usein tulee MYÖS henkivaltojen kiusaa ja painostusta. Sekin kiusa häviää normaalin hoidon ja parantumisen myötä.

Olen aina neuvonut uskovia että jos et ole varma minkä laatuisista ongelmista on kyse kummallisesti käyttäytyvän veljesi tai siskosi kohdalla, on parempi että ainoastaan osoitat rakkautta ja rukoilet maltillisesti, kiihkottomasti että Herra Jeesus koskettaisi ja hoitaisi häntä itse tahtomallaan tavalla.
Älä lähde puoskaroimaan alueelle josta sinulla ei ole kokemusta.

- -

Vielä. Jos ja kun pahan hengen tai henkien riepoteltavana ollut ihminen vuosikausia elää holtitonta ja kiusattua elämää, kenties rypee synnissä, päihteiden käytössä ja ehkä seksuaalisissa vääristymissä, on aivan selvää että hän vahingoittuu myös psyykkisesti. Siksi vapauttamistoimintaan tarvitaan lähes aina myös psyykkisen ja emotionaalisen puolen kohtaamista jotta henkilö tulee autetuksi kokonaisvaltaisesti.

Vaikka kirjoitus nyt painottui tähän henkivaltapuoleen korostan että rikkäinäinen, haavoitettu lähimmäinen tarvitsee ennen kaikkea rinnallakulkijaa.
Jeesus on voimallinen auttamaan eikä tarvitse kiihkoilijoita avukseen. Hän tarvitsee rehellisiä kristittyjä jotka suostuvat kohtamaan elämän raadollisetkin puolet avoimesti ja ennakkoluulottomasti.
Jumala tahtoo tehdä meistä rakastavia ja pitkämielisiä vierelläkulkijoita. Tämä on pointti.

SURULLISTA. Monta kertaa on paljon helpompaa jaella näkemyksiään täällä ja tuolla oikeassaolemisen tunnossaan, kuin että todella pysähtyy Jumalan eteen etsimään Hänen läsnäoloaan, hiljentyy kuuntelemaan Herraa ja kohtaamaan myös oman itsensä ja kipukohtansa.

Lopuksi välittäjäaineiden ym. tasapaino:
Jos epilepsiaa sairastavan henkilön, josta Jeesus ajoi riivaajan ulos, aivotoimintaa olisi pystytty asiallisin laittein mittaamaan varmaan hänen aivoissa olisi havaittu täsmälleen samanlaista toimintaa kuin henkilöllä, jonka epilepsia ei ole riivaajasta johtuva.

Elimistön kemiallinen epätasapaino ei ole siis ehdoton todiste ettei kyseessä olisi pahan hengen aikaansaama tila. Voi olla kyseessä normaali sairaus tai pahan hengen aikaansaama ja ylläpitämä sairaus. Kyllä vihollinenkin voi vaikuttaa välittäjäaineisiin ym. Asioiden henkivaltapuolta ei perinteinen lääketiede mittareineen voi ratkaista.

Kun Jeesus ajoi kaatumatautisesta pahan hengen ulos ja tämä vapautui, varmaan aivotkin alkoivat sillä kohtaa toimia normaalisti, kun aivoissa häiriötä tuottava tekijä tai tuon tekijän syy poistui.

- -

Ja vielä eräs asia... :-)
On lapsellista yhdistää seiniä pitkin kiipeily, naamanvääntely ja örinä riivaustilaan ja tällä tavalla heittää pahat henget (jos niitä nyt sitten on ollenkaan olemassa) mielisairaalan pehmustettuun huoneeseen.
Ihminen voi sielullisessa tuskassaan käyttäytyä todella karmivalla tavalla olematta varsinaisesti riivattu.
Ja samoin, riivattu saattaa käyttäytyä hyvinkin älykkäästi ja tasapainoisesti.

On pahoja henkiä jotka suorastaan tuottavat tasapainoisuutta (ainakin näennäisesti) ja rakkaudellisuutta (omilla ehdoillaan) ja älykkyyttäkin (vihollisella on vuosituhansien kokemus ihmismielen toiminnasta ja paljon tietoa käytettävissään).
Nämä henget, joita toimii New Age -liikkeen parissa ja nykyään yleistyneiden henkisten keskusten piirissä ovat hyvin ovelia ja juuri niitä vastaan pitäisi nykyään nousta.

Valkeudeksi tekeytyvän pimeyden takana on voimakkaita hallitsevia henkivaltoja, jotka ovat tottuneet naamioitumaan ja kätkemään itsensä.

Summa summarum:
Jeesus on voimakkaampi. Jeesus on kiehtovampi ja mielenkiintoisempi.
Jeesuksessa löytyy elämän todellinen mielekkyys, rakkaus ja eheytyminen. Hänelle jokainen on arvokas.
Jeesus Kristus on Herra! Siitä alkaa tosi elämä, kaikkine elämään kuuluvine kasvukipuineen.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
On olemassa kiusaajahenki
joka varmasti on saatanasta
koska ei muuten uskovalla ihmisellä
voi sisimmässä olla noin paljon rakkaudettomuutta
kun näkee että toinen kärsii
niin silti ei lähesty tätä
vaan pakenee ja on hiljaa.

KAMALAA!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
eikö srk:ssa ilmenevä rakkaudettomuuskin
ole henkivaltojen tuotosta
joita uskovat penkeissään viljelee
eli kirotaan, eikä siunata?

entä onko rakkautta, jos toinen on kipeä ja toinen ei auta?
Ilmianna
Jaa
Kyllä on fanaattista ja elämälle vierasta touhua. Kaikkea paskaa Amerikasta tuleekin! Toisaalta sehän on vapauden kehto, joten rehottakoon siis kaikki rikkaruohot. Uskomatonta kuinka kristinopin sanoma kiedotaan kaikenlaiseen hölynpölyyn, jolla ihmisiä orjuutetaan ja kontrolloidaan.
Ilmianna
Jaa
Olisin kysynyt neuvoa, tiedätkö, kenen henkilön/seurakunnan luo voi mennä rukoiltavaksi (pyytämään rukousapua), jos kokee olevansa edellä kirjoitetussa tilassa ainakin joltain osin?

Jeesus Auta ja Vapauta kaikista siteistä, että voisin elää normaalia elämää!

Jumala Armahda!
Ilmianna
Jaa
Joo-joo... Tätä Iisebel-hömppähysteriaa alkoi tulemaan entiseen seurakuntaani siinä vaiheessa, kun alkoi ilmetä valtakamppailua ensimmäisistä sijoista seurakunnassa. Miespaimen haluttiin sivuttaa ja päästä itse lauteille, kun ei ollut kaiketi riittävästi testosteronia uhoamisessa. Kun ko. suuriegoinen persoona ei onnistunutkaan vallankaappauksessa ja mustamaalauksessa haluamallaan tavalla, hän siirtyi muualle ja jatkoi samalla linjalla. Kuitenkin ehti aiheuttaa paljon hajaannusta ja riitaa sitä ennen. Sikäli tällainen "Iisebelin hengellä" pelleileminen ei motivoi pätkääkään. Perimmäiset motiivit voivat olla sangen alhaisiakin.
Ilmianna
Jaa
riittää :) kuten yksi termi: _,_,_,_,_,_,_,_,_,_,_,_,_,_,_.
Ilmianna
Jaa
niin ei viihdy Iisebelin henki seurakunnassa.
Ilmianna
Jaa
2061 on lukenut koko kirjoituksen? Minulle riitti nähdä kuinka pitkä se on.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Väärin. Ehkä 2-3 on lukenut koko käsittämättömän typerän purkauksen, loput ovat vain avanneet linkin ja todenneet sen parista ensimmäisestä lauseesta lähtein silkaksi huuhaaksi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Jeesus henkilökohtaisena Herrana ja Isän Jumalan Poikana.
Raamatun pyhät kirjoitukset Isän Jumalan opetuksena, ja myös Iisebelistä kerrottu.
Totuuden Henki anottuna ja saatuna elävänä Jumalan Sanana eli vetenä.
Ilmianna
Jaa
Olen yhtä mieltä kirjoittajan kanssa. Oma kokemukseni on että tie vapauteen tulee kun alat olemaan yhtä mieltä Raamatun kanssa. Mitä sana sanoo tästä elämänalueesta? Jos Raamattu kieltää jotain mutta kuitenkin teen kompromissin tulen sidotuksi. Uskovan yksi vaihe elämässä on tulla tilaan jossa hän tulee synnille kuolleeksi. Mutta onko haureus vain lihan saastumista vai tarkoittaako se vaellusta jossa ihminen ei elä Jeesuksen yhteydessä uudestisyntyneenä vaan elää vanhan syntisen luontonsa mukaan. Olin kuuntelemassa profeetan opetusta hän opetti että synnin palkka on kuolema mutta Jumalan armo lahja on iankaikkinen elämä jeesuksessa kristuksessa.
Ilmianna
Jaa

Vastaa alkuperäiseen viestiin

kuinka ilmenee iisebeliläinen

henki srk:ssa?
Lainaan muutamia kohtia Binningin, Frangipanen ja Davisin kirjoista.
Sitä ennen, että lähtisimme liikkeelle oikeasta päästä, on syytä muistuttaa kuinka oikea, terve hengellisyys ilmenee.
Ensinnäkin se on KRISTUSkeskeistä.

Oikea kristillisen elämän henki on seurausta antautumisesta Jeesukselle, jonka sovintoveri tekee tervehenkisen ajattelun mahdolliseksi itsessään syntiselle, vieraantuneelle ihmiselle.
1. Ilman Jeesuksen verta ja anteeksiantamuksen armoa yhteys Jumalaan on ihmiselle mahdottomuus.
2. Ilman yhteyttä Jumalaan tasapainoinen ajattelu ja raitis ymmärtäminen on mahdottomuus.

Ilman yhteyttä Jumalaan emme ymmärrä oikeaa paikkaamme ja elämäämme maailmassa. Silloin haemme tyydytystä ja mielekkyyttä vääristä lähteistä. Psalmintekijä oli oivaltanut elämän tarkoituksen, mikä autuus on kuulua Kaikkivaltiaalle, kirjoittaessaan: "Kaikki minun lähteeni ovat Herrassa."

Kaikki minun lähteeni.
Se merkitsee alistumista Pyhän Hengen hallintavaltaan. Silloin ei ole ikävä, ulkopuolelta tuleva ahdistava vaatimus että minun tulisi Kristuksen ristin kautta voittaa vanha luontoni, se on ihana mahdollisuus ja etuoikeus: Pyhän Hengen työn kautta kruunata Kristus sydämeni valtaistuimella Herraksi oman minäni sijaan.
Tässä prosessissa ollessamme - se vaatii nöyrää, rehellistä itsetutkistelua ja tahdon päätöstä - saamme kokea elämän mielekkäänä, yllätyksellisenä ja turvallisena. Kun kaikki lähteet ovat Herrassa voimme kokea Raamatun lupausten toteutumisen yltäkylläisestä elämästä, jossa Jeesuksen myötä lahjoitetaan kaikki muukin. Hänessä olemme yltäkylläisesti siunatut.

Ihmisellä voi olla paljonkin tavaraa ja täyttyneitä toiveita, jotka tuovat sielullista iloa ja mielihyvää. Kuitenkin jos häneltä puuttuu Jeesus puuttuu häneltä kaikki muukin. Ulkonainen elämän rikkaus on vailla pohjaa. Silloin hän ei osaa käyttää oikein sitä mitä hänellä on, koska on kaiken keskellä hukassa itseltään. Ihminen voi löytää itsensä vain Jumalan yhteydessä.
Siksi kaikki mitä on saadaan Kristuksen ohessa, antautumalla Hänelle joka on ainoa mitä tosi elämään tarvitaan: Kristus, vapahtaja ja Herra.

Riippuvaisuus Jeesuksesta jos ja kun se on aito elämäntila, ilmenee nöyränä palvelevana mielenlaatuna, jolloin iloitsemme Jumalan hyvästä tahdosta. Silloin emme ainoastaan usko johonkin jossakin vaan elämme todeksi Häntä, johon uskomme.

Tästä käsin on mahdollista, jopa helppoa ymmärtää iisebeliläisen hengen toiminta. Sen perusta on luovuttamaton minä!
EGOISMI johtaa seurakunnassa tavoittelemaan MINUN NÄKYNI toteutumista.
RISTILLE ALISTETTU MINÄ johtaa kysymään:
Herra, mikä on sinun tahtosi - ja millä tavalla näkyäni toteutan, rakkaudessa?

- - -

"Kun meillä siis on suuri ylimmäinen pappi, läpi taivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, niin pitäkäämme kiinni tunnustuksesta. Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan."
Hebr.4:14-16.

Jumalalla on aikataulunsa, ja armon kautta voimme aina saada laupeuden, jos vain päätämme nöyrtyä.
"...notkistan polveni..."

"Sentähden minä notkistan polveni Isän edessä, josta kaikki, millä isä on,
taivaissa ja maan päällä, saa nimensä, että hän kirkkautensa runsauden
mukaisesti antaisi teidän, sisällisen ihmisenne puolesta, voimassa vahvistua
hänen Henkensä kautta ja Kristuksen asua uskon kautta teidän sydämissänne, niin
että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa
käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on, ja oppia tuntemaan
Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte
täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä."
Ef.3:14-19.

Arvosteleva ja repivä henki seurakunnissa aiheutuu usein tästä, ettei suostuta käsittämään kaikkien pyhien kanssa, siis rakkauteen juurtuneina ja perustuneina. Tahdotaan käsittää yksikseen, ikäänkuin erillään. Tahdon käsittää oman näkemyksen ja mielipiteen erehtymättömyydessä. Seurauksena on puoluemielisyyttä ja kuppikuntia. Mutta Uuden Testamentin selkeä opetus todellisesta hengellisyydestä on, että se on käsittämistä yhteydestä käsin. Todelliset Kristuksen rikkaudet ja Hengen toiminta päästään avoimesti kokemaan vain siellä, missä hyväksytään Isän totuus seurakunnasta ja yhteydestä. Koska olemme vajavaisia ihmisiä tämä vaatii paljon nöyrtymistä.

On suuri viisaus että seurakunta koostuu vajavaisista ja epätäydellisistä ihmisistä! Niin joudumme oppimaan ristin salaisuutta ja kasvamme Kristuksen täydellisyyteen. Vastaus ei ole omassa hyvyydessämme ja kelvollisuudessamme, vaan Hänen kelvollisuudessaan. Jeesus Kristus on ensinnäkin täydellinen uhri ja lisäksi, ylösnousemuksensa jälkeen Hänessä on meille kaikki Jumalan viisaus ja kyky, mitä tarvitaan. Tämä kyky vuotaa avoimiin sydämiin nöyryyden, antautumisen ja riippuvaisuuden kautta.

Juuri näitä elementtejä iisebeliläinen henki ei hyväksy.
Väärän hengen sitoma kristitty tahtoo ja kykenee antautumaan Jumalalle joiltain osin, ainakin näennäisesti. Hän voi antautua Jumalalle tunteen tasolla. Mutta sisäisin olemus ei kumarru Kaikkivaltiaan edessä.
Erityisesti iisebeliläisen hengen vaivaaman henkilön pitää ymmärtää ja hallita kaikki itse.
Parannusta voidaan tehdä asioissa, ja tehdä hyvinkin tosissaan, mutta asioiden alla oleva ydin, sydän, on luovuttamaton. Ihminen pitää vielä omaa elämäänsä käsissään - ymmärtämättä että hän uudestisyntymisen perusteella nyt on toisen, Kristuksen omaisuutta ja kuuluu Hänen hallintaansa.

- -

Pallo on sinulla. Mutta älä loukkaannu jos ihmiset eivät suostu pelaamaan sinun ehdoillasi.

- -

Iisebeliläisen hengen erottaa luonnollisesta hengellisestä kasvamattomuudesta ja lihallisuudesta sen toimintatapa. Luonnollinen kasvamattomuus ja epäkypsyys toimii suoraan. Se tulee näkyviin tietynlaisina reaktioina, jotka kasvanut krisitty helposti erottaa. Tällaista henkilöä on suhteellisen helppo ohjata oikeaan, hänen kanssaan voi keskustella ja yleensä hän on halukas nöyrtymään ristin juurelle, pyytäen Jumalalta apua heikkouksiinsa.
Iisebeliläinen henki sen sijaan peittää itsensä. Se ei ole vain lihallisia reaktioita ja tunne-elämän ryöpsähdyksiä, impulssiivista toimintaa ja ihmisen itsepäisyyttä, vaan pyrkimystä KONTROLLOIDA ja HALLITA elämän olosuhteet ja vaikeilta tuntuvat tilanteet. Kontrollointi pyritään toteuttamaan joko voimakkaalla, dominoivalla ja uhkaavalla käytöksellä tai sitten, kieroimmassa muodossaan, hienovaraisessa muodossaan lempeällä, jopa viettelevällä toiminnalla - ihmisten tarpeita ja heikkouksia hyväksikäyttäen.

Jumalan tarjoama mahdollisuus on että me juuri vaikeuksien keskellä antautuisimme Kristuksen hallittavaksi ja sitä kautta löytäisimme levon. Vihollisen valhe on että lepo voidaan löytää vain jos ihmiset toimivat niin kuin minä tahdon ja minun toiveeni saavat täyttymyksensä.

Mikäli ihminen sielunelämänsä rikkinäisyyksien kautta on tuollaisen antikristillisen hengen manipuloima hänen on hyvin vaikea kestää ja sulattaa minkäänlaista itseensä ja toimintaansa kohdistuvaa ohjausta. Ja mikäli kyseessä on henkilö jota henki ei ainoastaan manipuloi, vaan johon se synnin ja nöyrtymättömyyden kautta on päässyt suorastaan asettumaan halliten häntä - joissain tilanteissa hallinta on ilmeisempää kuin toisissa - tuloksena on aktiivista pyrkimystä saattaa asiat kontrolloivan hengen piiriin, niin perhe-elämässä kuin seurakunnassa. Tietyllä tavalla tämä ihminen, kenties kyse on luonnehäiriöisestä persoonasta, etsii oman ihmiarvonsa ja identiteettinsä toteutumista muiden kautta, joiden tekoja hän pyrkii liikuttamaan halliten heidän tahtoaan joko suoraan tai epäsuorasti. Manipulointi ja kontrollointi voi siis olla tietoista tai tiedostamatonta ja pyrkii kätkeytymään hyvien tarkoitusten ja näennäisesti ihanteellisten päämäärien alle.

Lihallinen kristitty sanoa paukauttaa arvostelunsa suoraan ja kertoo missä kohtaa seurakunta on mennyt vikaan. Iisebeliläisyyden hallitsema ei mielellään puhu suoraan. Henkivalta opettaa hänet puhumaan peitellysti, pelaamaan sanoilla ja tunnelmilla saadakseen ihmiset puolelleen. Näin henkilö käyttää antikristillistä henkeä ja viholliselta tulevaa kykyä rakentaakseen omaa, pirstaleista identiteettiään.

Mielipiteen sanominen ei siis todellakaan ole hengellistä haureutta. MUTTA MEIDÄN ON SYYTÄ TARKATA SISINTÄMME MILLÄ MIELENLAADULLA JA MILLAISIN TARKOITUKSIN PUHUMME. Tällöin, jos meille paljastuu nöyrtymätön luonteemme, halu etsiä oman tahdon toteutumista enemmän kuin Kristusta ja Hänen voittavaa rakkauttaan, käykäämme ristin juurelle! On vaarallista sulkea silmänsä omilta vioiltaan ja ohittaa Pyhän Hengen terve puhuttelu. Äärimmillään tottelemattomuus ja taipumattomuus voi johtaa iisebeliläiseen henkeen, josta on seurauksena tuhoa, pimeyttä ja kuolemaa.

- - -

Gordon Binning kirjoittaa haureuden hengen sitomasta uskovasta muutamia tunnusmerkkejä eräässä aihetta käsittelevässä kirjassa. Hänen mukaansa oireisiin kuuluu, että henkilöllä on pakonomainen tarve saada muut tekemään "minun tahtoni". Binningin mukaan se saattaa olla eräänlaista noituutta.
Olen samaa mieltä, jos yksilöllisyyden rajat eli henkilökohtainen reviiri ylitetään mennään tavallaan noituuden alueelle, kun pyritään vaikuttamaan toisen päätöksiin ja tunteisiin ilman että annetaan hänelle vapaa, yksilöllisyyteen kuuluva tahto tehdä omat ratkaisunsa. Niinpä haureuden hengen henkivaltaryppääseen kuuluukin noituuden, viettelyksen ja lumouksen henget.

Lainaan Binngiä: "Elia tunsi alitajuisen pakon ja uhkailemalla dominoinnin, kun hän pakeni Iisebeliä, joka harjoitti haureutta."
Edelleen: "Ei ole niinkään kyse siitä, mitä sanotaan, vaan missä hengessä se sanotaan."

Haureuden hengen tai "iisebelin hengen" sitomat uskovaiset vastustavat pakonomaisesti auktoriteetteja ja yleensäkin jokaista, jonka edessä kokevat uhmakkaan ja kapinallisen asenteensa olevan vaarassa paljastua. He eivät yleensä hyväksy minkäänlaista kritiikkiä ja arvostelua itseään kohtaan, vaan kokevat sen rakkaudettomuutena. Itse he kuitenkin jatkuvasti - hymyilevän ulkokuorensa takana - arvostelevat seurakuntaa ja seurakuntalaisia.
Vielä muutama oire, jotka Gordon ja Emily Binningin mukaan ovat kyseisen hengen tunnusmerkkejä:

"Syytät toisia tai olosuhteita omasta synnistäsi, niin ettet myönnä, tunnusta etkä pääse siitä voitolle. Kun sinut pannaan kohtaamaan syntisi, etsit vikaa toisista."
"Henki toimii pelottelemalla. Voit tuntea sen, kun kukaan ei halua lähestyä sinua, kukaan ei oikaise eikä neuvo sinua. Kyseessä on suuri kolmen metrin alue ympärilläsi, joka on niin ruma, että kukaan ei tule lähellesi silmittömän raivonpuuskan tai pahojen sanojen pelossa... Sinulla ei ole rauhaa."
"Manipulointi 'rakkauden' avulla. Se ei ole rakkautta, vaan kohteliaisuuksia ja palveluksia ja huomiota, joiden tarkoituksena on saada toiset ihmiset rakastamaan ja hyväksymään sinut. Tällä hyväntahtoisella, sydämellisellä, miellyttävällä, rohkaisevalla tavalla ihmisiä taivutetaan tekemään sinun tahtosi (sillä henki toimii tehdäkseen tämän)."

Francis Frangipane kirjassa EI IHMISTÄ VASTAAN (Itätuuli-kustannus 1996):

"Suuri osa siitä, mitä Isä antaa Kristuksen seurakunnalle, tulee suumme tunnustuksen kautta...
Meidän sanamme ovat heijastus sydämemme tilasta. Kristus, meidän tunnustuksemme apostoli ja ylimmäinen pappi, kokoaa sanamme, ovatpa ne uskon tai epäuskon sanoja... Jos emme hillitse kieltämme, niin Jaakobin sanoin meidän negatiivinen tunnustuksemme sytyttää tuleen elämän pyörän, itse syttyen helvetistä...
Meidän on ymmärrettävä että jokainen ajatuksemme, jopa luottamuksellisimmat keskustelumme ihmisten kanssa, ovat rukouksia joita me uhraamme Isälle, joka näkee kaikki asiat... Nämä osoitteettomat rukoukset ovat yhtä paljon meidän tunnustustamme kuin Rakas-Herra-Jeesus-rukouksemmekin, ja niillä on aivan yhtä suuri vaikutus. Kun me puhumme toisistamme tai toisillemme, meidän sanojemme tulisi kuulostaa yhtä kunnioittavilta kuin silloin, kun puhuttelemme Jumalaa. Hän todella kuuntelee."

"Nähdessämme syntejä ja heikkouksia meidän on välittömästi aloitettava esirukous. Meidän on mentävä Kristuksen eteen ja palavasti rukoiltava niiden puolesta, joiden vuoksi Jeesus kuoli."

"Veljien syyttäjä täytyy ensin ajaa ulos meidän mielestämme! Jumalan valtakunta ja Kristuksen auktoriteetti tulee näkyviin ihmisissä, jotka ovat päättäneet sitoutua rakkauden innoittamaan rukoukseen."

Rukous - kirjasta Ei ihmistä vastaan:
"TAIVAALLINEN ISÄ, MINUN ELÄMÄSSÄNI ON ALUEITA (mainitse ääneen toistuvat synnit), joita en ole täysin luovuttanut Herralleni Jeesukselle Kristukselle. Herra, anna minulle anteeksi kompromissini. Anna minulle myös rohkeutta hajottaa maahan linnoituksia, voittaa vastahakoisuuteni ja tietoinen petos sydämessäni. Pyhän Hengen voimalla ja Jeesuksen nimessä minä sidon paholaisen vaikutuksen, joka vahvistaa kompromisseja ja syntiä minussa. Alistan itseni Totuuden Hengen valolle, joka osoittakoon minussa olevat synnin linnoitukset. Hengen ja Sanan voimallisia aseita käyttäen julistan: jokainen linnoitus elämässäni sortukoon! Minä päätän, Jumalan armon kautta, sallia vain yhden linnoituksen sisimpääni: Kristuksen läsnäolon linnoituksen!
Kiitän sinua, Herra, että Sinä annat minulle anteeksi ja puhdistat minut kaikista synneistäni. Jumalan armosta minä päätän, etten jätä tätä aluetta rauhaan, ennen kuin tuon linnakkeen viimeisetkin kivet on raivattu pois mielestäni.
Kiitos Isä, Jeesuksen nimessä, aamen."

Vielä, terveen erottelukyvyn ja lihallisen, ylpeyteen perustuvan arvostelun erosta:

"Todellinen erottelukyky ei ala toimia, ennenkuin ristiinnaulitsemme lähes automaattisen tapamme tuomita. Tähän kuluu kuukausia, yleensä vuosia, jolloin revimme juurineen irti ne ajatusmallit, joita ei ole istutettu uskon ja ihmisrakkauden jumaliseen maaperään...
Meidän tulee aina pitää mielessämme, että Kristuksen päämäärä on pelastaa, ei tuomita... Jos todella haluamme auttaa ihmisiä, meidän tulee muistaa, että seuraamme Kristusta, joka on Karitsa.
Tämä perustus on laskettava huolellisesti, sillä jos haluat harjoittaa hengellistä erottelukykyä, et voi seurata lihallisia reaktioita... Ihmiset voivat reagoida lihallisesti sinuun, mutta sinä et saa reagoida lihallisesti heihin...
Jos emme elä jumalisessa anteeksiantamisessa, niin vaellamme suuressa petoksessa. Me luulemme eroittavamme asioita, vaikka oikeastaan katselemmekin asioita vain 'kriittisen hengen' läpi. Meidän on tunnettava omat heikkoutemme, sillä jos olemme sokeita omille synneillemme, niin se mitä olemme eroittavinamme toisissa onkin vain heijastus omasta itsestämme. Totisesti, jos me emme toimi rakkaudessa, meistä tuleekin uhka koko Kristuksen ruumiille...
On monia jotka kuvittelevat saavansa Herralta tiedon siitä tai tuosta asiasta. Ehkä he joiltain osin saavatkin. Herra yksin tietää. Mutta monet vain tuomitsevat toisia ja kutsuvat sitä erottelukyvyksi..."

"Ota ensin malka omasta silmästäsi, ja sitten sinä näet ottaa rikan veljesi silmästä. Emme auta ketään tuomitsemalla, vaan näkemällä selvästi! Emme näe selvästi ennenkuin olemme tehneet syvää ja perusteellista parannusta; ennenkuin automaattinen tapamme tuomita lihan mukaan on revitty juurineen irti!
Jeesus siis vertasi sitä, kun me puhumme ihmisille heidän synneistään siihen, että me otamme rikan pois heidän silmästään. Silmä on ruumiin arin ja herkin osa. Kuinka poistat rikan toisen silmästä? Hyvin varovaisesti! Sinun täytyy ensin voittaa hänen luottamuksensa. Sen voittamiseksi sinun on jatkuvasti osoitettava hänelle, ettet asenteellasi automaattisesti arvostele tai tuomitse häntä. Jos me haluamme auttaa ihmisiä, meidän tulee nähdä selvästi. Meidän täytyy nähdä missä tuon ihmisen näkökyky on estynyt... Vasta sitten voimme poistaa heidän rikkansa ilman arvostelua ja tuomiota.
Jos haluat itsellesi sydämen, joka ei tuomitse, jos todella haluat ristiinnaulita tapasi tuomita, niin olet laskenut oikean perustan erottelukyvyn lahjalle, sillä silloin olet valmistanut sydämesi saamaan unia, näkyjä ja ymmärrystä Jumalalta. Silloin inhimillinen ennakkoasenne ja turmelus eivät tahraa lahjaasi."

"Jumala haluaa, että opimme odottamaan ja kuuntelemaan... Oikea erottelukyky tulee sydämestä, joka on lopettanut kamppailun ja joka tietää, jopa ankarissa henkilökohtaisissa taisteluissa, että Herra on Jumala...
Meidän täytyy kuolla luonnollisille tuomioillemme, koston ajatuksille ja omille motiiveillemme... Meidän tulee oppia kuuntelemaan Pyhän Hengen ääntä..."

"On olemassa väärää erottelukykyä, joka perustuu epäluuloon ja pelkoon. Väärän erottelukyvyn tunnistat siitä kylmyydestä, joka sitä ympäröi. Väärä erottelukyky saattaa esiintyä paketoituna jonkinlaiseen rakkauteen, mutta se ei synny rakkaudesta...
Väärä erottelukyky näkee ihmisen tai tilanteen ulkopuolelta, mutta teeskentelee tuntevansa sen sisäpuolelta...
Jos et voi rukoilla rakkaudella jonkun ihmisen tai seurakunnan puolesta, älä kuvittele omaavasi oikeaa erottelukykyä. Rakkaus käy rauhan edellä, ja rauha käy havaitsemisen edellä. Tuomiosi ovat liian kovia ellei sinulla ole rauhaa ja rakkautta sydämessäsi. Sydämessäsi on silloin liikaa vihaa, vaikka kasvoillasi olisikin hymy. Väärä erottelukyky on aina hidas kuulemaan, nopea puhumaan ja nopea vihaan."

"Levoton sydän ei voi kuulla Jumalaa. Siksi meidän täytyy oppia epäilemään omia tuomioitamme silloin, kun sydämemme on katkera, vihainen, kunnianhimoinen tai tyytymätön... Meillä tulee ensin olla rauha, ennenkuin voimme kuulla selvästi Jumalaa..."

Ja vieläkin Frangipanea. Tärkeää opetusta:

"Mikä tahansa alue sydämessämme tai mielessämme, joka ei ole alistettu Jeesukselle Kristukselle, on avoin paholaisen hyökkäykselle... Havaitessamme itsessämme kapinaa Jumalaa vastaan, meidän ei pidä puolustella tai selitellä sitä.
Ymmärräthän, että paholainen ruokkii itseään synnillä. Jos uskovan elämässä on jollakin alueella toistuvaa syntiinlankeemista, sillä alueella on myös demonista toimintaa. Toistuvasta synnistä tulee usein asumus hengelle, joka ryöstää uskovalta voiman ja ilon, ja se asumus - tai tapa - on linnoitus...
Me käsittelemme paholaista niin, että käsittelemme lihalliset ajatusmallimme, siis linnoitukset, jotka suojelevat vihollista.
Kristuksen mielessä ei ollut linnoituksia, ei vääriä asenteita eikä vääristyneitä ajatusmalleja...
Kun linnoitukset meidän mielessämme on hajotettu maahan - vaikka lankeamme silti ajoittain syntiin - me vaellamme suuressa voitossa."

"Linnoitusten maahan hajottaminen alkaa parannuksen teosta...
Mutta minun täytyy varoittaa sinua: vanha luontosi tulee painostamaan sinua, samoin kuin demonit, että jättäisit sen, mitä Jumala sinulta vaatii, omaan arvoonsa ja vähättelisit sitä. Voit tuntea kiusausta tunnustaa vain jonkun pinnallisen synnin tai pienen heikkouden, mutta sallit varsinaisten ongelmiesi pysyä tarkoin piilossa ja syvälle kaivautuneina. Meidän täytyy ymmärtää, että se energia, jonka me käytämme salaisten syntiemme kätkemiseen, on se rakennusaine, jolla linnoituksia pystytetään. Demoni jota vastaan taistelet käyttää sinun ajatuksiaan apunasi saapastellessaan elämääsi."

"Mistä tiedät onko sinun rakkaudettomuutesi muita seurakuntia kohtaan vain sinun lihallisesta luonnostasi, vai onko se antikristuksen hengen linnoitus? Tee parannus kapinoinnista. Rukoile sitten ääneen antikristuksen henkeä vastaan. Huomaat välittömästi etäisyyden sinun ja vihollisen välillä, ja läheisyyden sinun ja Herran välillä."

Frangipanen opetusta "iisebelin hengestä":

"On eri asia tehdä parannusta jostakin synnistä ja toisaalta hajottaa maahan linnoitus, joka aiheuttaa syntiä. Parannuksen tekoon tarvitaan uskoa Kristuksen ristiin; mielen linnoituksen hajottaminen edellyttää, että suostumme itse ristiinnaulittavaksi. Vuonna 1971 Herra aloitti perusteellisen puhdistuksen Iisebelin hengen vaikutuksesta minun sydämessäni. Tuo parannuksen teon aika kesti noin neljäkymmentä päivää..."

"Ymmärtääksemme Iisebelin henkeä meidän on tarkasteltava tämän henkilöitymän syntyhistoriaa Raamatussa. Ensimmäinen maininta Iisebelistä on kuningas Ahabin kapinallisena ja manipuloivana vaimona. Juuri tämä henki, joka toimi kuningatar Iisebelin kautta, sai yli kymmenen miljoonaa heprealaista kumartamaan Baalia... Tämä henki oli lähes yksinomaan vastuussa siitä, että kokonainen kansa turmeltui...
Iisebel on kapinallisen riippumaton ja himoitsee kiivaasti ensimmäisiä sijoja ja hallitsemista... Iisebel ei asu kenenkään kanssa, ellei se voi hallita ja dominoida suhdetta. Jos se vaikuttaa alistuvaiselta tai palvelevaiselta, se tapahtuu vain jonkin strategisen edun saavuttamiseksi..."

"Muista että henki, joka tuotti Iisebelin oli olemassa jo ennen kaimansa syntymistä. Vaikka puhumme Iisebelistä henkilönä, tällä hengellä ei ole sukupuolta... Iisebelin henki tuntee vetoa naisen psyykeen, joka on taidokas manipuloimaan ilman fyysistä voimaa.
Tarkkailepa kuinka Iisebel asettuu naisiin, jotka ovat katkeroituneet miehille, joko laiminlyöntien tai auktoriteetin väärinkäytösten takia. Tämä henki toimii sellaisten naisten kautta, jotka epävarmuudesta, kateudesta tai turhamaisuudesta haluavat hallita ja dominoida toisia...
Vaikka Iisebelin henki käyttääkin kaikkia seksuaalisen kieroutuman muotoja, jotka helvetti on keksinyt, moraalittomuus ei ole sen päämäärä: kontrolli on sen tavoite. Se käyttää miesten himoa heidän hallitsemiseensa. Jos nainen on Iisebelin hengen vaikutuksessa, miehen 'valloittamiseen' ei välttämättä tarvita fyysistä kontaktia, jo pelkkä viettelevä katse riittää vangitsemaan tämän."

"Iisebel lähetti raivonpuuskassaan noituuden pilvet ja riivaajat Elian kimppuun...
Nyt, hyvä lukija, huomaa tämä. Kun sinä sodit Iisebelin henkivaltaa vastaan, vaikka kestäisitkin lujana sen himoja ja noituutta vastaan, sinun on suojauduttava pelon ja lannistumisen valtariivaajia vastaan, sillä juuri ne se lähettää sinun kimppuusi..."

"Jeehun hengessä on jotakin sellaista, mikä meidänkin tulee omistaa tänään, taistellessamme Iisebeliä vastaan. Vaikka meidän on säälittävä niitä, jotka Iisebel on saanut valtoihinsa, Jeehulla ei ollut laupeutta, ei ehtoja parannuksesta, ei kompromissia tai minkäänlaista sympatiaa tätä riivaajahenkeä kohtaan! Jeehu tallasi hänet jalkoihinsa...
Meidän ei pidä suvaita tätä henkeä hetkeäkään!"

David Davisin ja hänen vaimonsa Karenin kokemus Iisebelin hengestä, muutama katkelma Davisin kirjasta TIE KARMELILLE (Aika 2003):

"Hyökkäykset Kristuksen ruumista vastaan eivät ole uusi asia. Niitä on tullut ja mennyt seurakunnan syntymästä saakka. Paavali varoitti Efeson seurakunnan johtajia: 'Pitäkää huoli itsestänne ja koko laumasta, jonka kaitsijoiksi Pyhä Henki on teidät pannut; huolehtikaa seurakunnasta, jonka Herra omalla verellään on lunastanut. Minä tiedän, että lähtöni jälkeen teidän joukkoonne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä.' (Ap.t.20:28,29). Paavali kertoi Jumalan valitsemille seurakunnan johtajille, että hajaannusta aiheuttavat henkilöt nousisivat heidän omasta laumastaan, Ap.t.20:30. Opetuslasten eksyttäminen oli se päämäärä, johon nuo sudet lampaitten vaatteissa pyrkivät..."

"Jotkut soluttautujista vaikuttivat hyvin ystävällisiltä ja suloisilta, ja olimme alussa täysin valmiit uskomaan, että Jumala oli lähettänyt heidät. Luoksemme tuli jatkuvasti uusia autettavia, eikä meillä ollut riittävästi henkilökuntaa. Otimme uudet työntekijät vastaan, koska epätoivoinen tilanteemme oli sokeuttanut meidät. Myöhemmin mädät hedelmät tulivat ilmi. Eräs nainen sanoi, että hänen palvelutehtävänsä oli kertoa tunnetuille Jumalan miehille, mitä he tekivät väärin. Hän puhui lakkaamatta, ja hänen miehensä oli hiljainen kuin hauta. Kun nainen saapui meille, hän kertoi kurkkutulehduksestaan ja pyysi meitä rukoilemaan puolestaan. Suostuin pyyntöön ja laskin käteni hänen päänsä päälle. Myöhemmin tajusin, ettei minun olisi pitänyt tehdä niin, sillä se henki, joka tuossa naisessa oli, hyökkäsi minua vastaan. Kun kävelin takaisin omalle istuimelleni, olin vähällä kaatua. Nainen parani, mutta seuraavana päivänä minä pystyin tuskin puhumaan. Päädyin sairaalaan, koska kivut olivat niin suuret, ja sillä välin pariskunta, joka oli tullut niin sanotusti auttamaan meitä, yritti vallata työmme. Lääkärit eivät koskaan saaneet selville, mikä minua vaivasi, mutta itse tiesin. Me olimme joutuneet vastatusten Isebelin hengen kanssa, sen saman, jota Elia oli paennut kuoleman pelossa."

"Nuo isebelit käyttivät erilaisia naamioita. Profeetaksi julistautunut nainen antoi ilkeämielisen sanoman eräälle pariskunnalle ja haavoitti heitä syvästi. Nainen ei suostunut katumaan, vaikka otin asian puheeksi hänen kanssaan."

"Soluttautujat käyttivät vaihtelevia menetelmiä. Kätevä keino oli lyöttäytyä jonkin rukouspariksi. Se kuulosti hyvältä. Kenellä olisi mitään rukousta vastaan? Lapsekas nainen avasi rukoustilanteessa korvansa kaikelle myrkylle, jota 'Isebel' sylki suustaan. Se saastutti molemmat, ja tauti levisi.
Eräs miellyttävältä näyttänyt nainen näytti osaavan sanoa sopivat sanat jokaisen seurakuntalaisen elämäntilanteeseen. Hänellä oli tapana hiipiä takaapäin ja sujauttaa paperilappu tämän käteen. Sitten hän hymyili ja kehräsi kuin kissa: - Jumala antoi tämän minulle sinua varten. Lapulle kirjoitetut sanat olivat lähes poikkeuksetta suoraan vastoin sitä, mitä Pyhä Henki oli puhunut laumalle."

"Vuosi ennen kuin lähdimme New Yorkista, Herra oli siunannut esirukoushetkiämme Israelin puolesta. Silloin sattui kuitenkin tapaus, jossa kaksi naista tuli noihin Times Square Churchin järjestämiin rukouskokouksiin, ja selvisi hyvin nopeasti, etteivät heidän motiivinsa olleet puhtaat. Heillä oli omia voimakkaita tavoitteita. Molemmat naiset saivat puheillaan Karenin hämmennyksiin ja lannistivat hänen suunnitelmiaan muuttaa Israeliin. Eräänä iltana kokouksen jälkeen seisoin Nederlander Theatren lavan läheisyydessä. Kun lähdin kävelemään keskikäytävää pitkin teatterin takaosaa kohti, nuo kaksi näennäisen lempeää naista seisoivat käytävän päässä kylki kyljessä ja hymyilivät minulle. Olin nähnyt heidän kulkevan ympäri teatterisalia ja silittävän ihmisiä. Kun kävelin heitä kohti, näin heidät silmissäni yhtäkkiä kahtena iljettävänä, mustana käärmeenä. Järkyttyneenä istuin läheiselle istuimelle, putosin polvilleni ja rukoilin. Jonkin ajan kuluttua nousin ylös, ja naiset olivat lähteneet. Myöhemmin keskustelin heidän kanssaan, enkä antanut vaimoni enää vastata heidän puhelinsoittoihinsa. Muutamia kuukausia myöhemmin toinen heistä yritti anastaa erään naisen palvelustehtävän. Toinen heistä meni naimisiin miehen kanssa, jota Jumala oli käyttänyt voimallisesti..."

"Puhuessani isebelistä viittaan henkeen, joka vihaa profeetallista kutsua ja palvelustyötä niin kuin alkuperäinen Isebel... Isebelin hengen vaikutuspiirissä olevat ihmiset eivät voi hyväksyä, että 'Jumala on kuitenkin asettanut ruumiiseen kaikki eri jäsenet niin kuin on nähnyt hyväksi. Jumala on seurakunnassaan asettanut ensinnäkin jotkut apostoleiksi, toiset profeetoiksi ja vielä jotkut opettajiksi.' (1.Kor.12:18,28). Koska Jumala oli valinnut meidät niiksi astioiksi, joita hän käyttäisi istuttamaan uuden työn Haifaan, Karenista ja minusta oli nyt tullut vihollisen vastahyökkäyksen pääkohteita. Tavanomaisin ja aina uudestaan toistettu syytös oli, että meidän julistamamme pyhyyden vaatimus olisi liian vaikea toteuttaa. Ihmisiä jopa kehotettiin olemaan kuuntelematta sanomaa syntien katumisesta."

"Isebelin ja Ahabin malli tuli esiin myös eräässä pastoripariskunnassa. Heidän seurakuntansa nuortenryhmässä oli muutamia, haureudessa eläviä, mikä oli monien seurakuntalaisten tiedossa. Ainakin kolme ihmistä, jotka olivat huomanneet tilanteen, kävi puhumassa pastorille, heidän joukossaan myös minä, koska minut oli kutsuttu puhumaan seurakunnan kokoontumisissa. Sanoin pastorille, että hänen piti käsitellä tätä syntiä tai hän olisi kuten Eeli, pappi, joka ei suostunut nuhtelemaan poikiaan, vaikka nämä olivat antautuneet seksuaaliseen syntiin pyhäkköteltan ovella (ks.1.Sam.2:22). Pastori ei kuitenkaan halunnut edes myöntää, mitä nuortenryhmässä tapahtui, vaan syytti minua tuomitsevasta asenteesta. Pariskunta muutti myöhemmin pois Israelista. Tilanne oli meille varoittava esimerkki siitä, miten Jumala siirtää pois sellaisen johtajan, joka tekee myönnytyksiä."

"Opin olemaan reagoimatta lihallisesti, kun kohtasin Isebelin hengen. Sen sijaan menin Herran eteen ja rukoilin, sillä hallitsevia henkivaltoja on käsiteltävä hengellisin asein. Ensimmäisten vuosien aikana Israelissa jouduimme näkemään yli kymmenen vastaavanlaista tapausta. Joka kerta rukoilin: - Herra, jos he eivät halua katua asennettaan, siirrä heidät muualle. Sinun Sanasi sanoo, ettei minun tarvitse sietää sellaisia. Vie heidät paikkaan, missä he eivät voi vahingoittaa ketään. Useissa tapauksissa henkivaltojen paine oli niin uhkaava ja painostava, että olisin halunnut luovuttaa, aivan kuten Eliakin oli ajatellut, mutta uskollinen Jumala selvitti tilanteen ja vapautti meidät joka kerran."

Vielä Francis Frangipane, hänen henkilökohtainen kokemuksensa, kirjasta EI IHMISTÄ VASTAAN:

"1970-luvulla olin pastorina järjestössä, jossa oli lukuisia henkilöitä, jotka käyttivät viisauden ja tiedon sanojen lahjaa...
Jos vihollinen ei pääse hyökkäämään sinua vastaan suoraan, hän yrittää saada sinut lankeamaan syntiin, jolloin joudut Jumalan tuomion alle. Kun Iisebelin hengen vaikutus alkoi tulla näkyviin ja sukupuolisyntejä alettiin suvaita, minä päätin mennä liikkeen johtajan puheille ilmaistakseni hänelle huoleni. Tapaamisemme oli kahdenkeskinen ja minä yritin taivutella häntä kuin poika isäänsä, mutta hän lähetti minut luotaan. Kolmen kuukauden kuluttua lähestyin häntä uudelleen, vedoten samalla koko johtoryhmään, joka oli hänen kanssaan, ja varoitin heitä kyynelin Herran tuomiosta, joka seuraa siitä, että Iisebelin henkeä suvaitaan... Jälleen minut lähetettiin pois. Joitakin kuukausia myöhemmin minut erotettiin johtotehtävistä ja lopulta savustettiin ulos kokonaan. Muutaman kuukauden kuluttua lähtöni jälkeen tuon liikkeen johtaja erosi vaimostaan, ja alle vuoden kuluttua hän meni naimisiin sihteerinsä kanssa. Vuoden kuluttua hän kuoli eturauhassyöpään.
Tämä kokemus oli sekä musertava että valaiseva. Vaikka itse jouduin jonkin aikaa kamppailemaan itsesyytösten ja masennuksen kanssa, opin kuitenkin paljon sekä Iisebelistä että olettamisen synnistä. Näin että kun ihmiset olettavat, ettei Jumalan tuomio seuraa syntiä, on vain ajan kysymys koska vihollinen tulee ja tuhoaa heidät."

"Vaikka Jeesuksella oli viisauden ja ymmärryksen henki, neuvon, voiman ja tiedon henki, niin Hänen lähtökohtansa oli Herran pelko (Jes.11:2,3). Olettamisen pohjalta toimiminen on Herran pelon vastakohta. Se on tulevan tappion airut."

Vähän vielä omia ajatuksiani tähän loppuun...

Ei jokaisessa joka arvostelee ja esittää purevaakin kritiikkiä eri työmuotoja ja niiden johtajia tai toteutustapaa kohtaan silti ole iisebelin ja noituuden henkeä, ei välttämättä edes haureuden henkeä tai sen vaikutusta. Arvostelumieli saattaa nousta omista hetkellisistä kuohahduksista ja pettymyksistä, jolloin tulee annettua palautetta vähän liiankin kanssa. Se saattaa olla omaa lihallisuutta ja hetkellinen sielun ryöpsähdys.
MUTTA jos kyseessä on vääränlainen asenne, lihallinen toimintatapa ja "linnoitus" jota ei käsitellä, aivan varmasti vihollisen henkivallat - vaikka eivät saisi ihmistä kokonaan valtaansa eivätkä pääsisi hänen sielunelämäänsä sisälle hallitsevina, riivavina henkinä - käyttävät lihallisuutta hyväkseen painostaen ja manipuloiden tämän henkilön ajatuksia ja tekoja. Silloin uskovakin voi olla pahan käytössä rikkomassa ja repimässä, jopa kuvitellen toimintaansa oikeutetuksi ja rakentavaksi: minähän olen näyttämässä missä johtajien tulisi muuttaa toimintapojaan ja tehdä parannusta, jotta seurakunta muuttuisi!
Muuttuisi mihin suuntaan? Ollaanpa rehellisiä.
Aivan niin. MINUN mieleni mukaiseksi. Silloin on kyseessä vihollisen eksytys ja juoni. Tämä on mahdollista uskovan lihallisuuden ja kontrolloimattoman sielunelämän kautta, koska parannusta ei ole tehty ja sisintä ei ole alistettu Pyhän Hengen hallintavaltaan.
Tällöin omat sinänsä inhimilliset ja luonnolliset kuohahduksetkin tulevat vihollisen hajottavien voimien kanavaksi, koska sydämessä on käsittelemätöntä pimeyttä. Kaikki mikä on pimeydessä ja mitä varjellaan Kristuksen tinkimättömän totuuden valolta mahdollistaa petoksen. Vihollinen toimii pimeyden kautta ja pimeyden turvin.

Arvostelumme seurakuntia, niiden johtajia, seurakunnan jäseniä tai lähimmäisiämme kohtaan voi sinänsä olla oikeutettua tai epäoikeutettua. Voi olla että asiat joihin kiinnitämme huomiota kaipaavat oikeasti parannusta, tai voi olla että kyse on vain omista henkilökohtaista luuloistamme ja haaveistamme. Se ei kuitenkaan ole olennaista.
Olennaista ei ole onko meillä vai eikö meillä ole syytä arvostella. Merkittävää, kun arvostelemme ja kritisoimme asioita, on missä hengessä sen teemme.
Onko meillä uskovina rauha ja tasapaino, jotta voimme erottaa toisistaan ihmiset ja asiat, vaatia epäkohtiin parannuksia ja kuitenkin arvostaa ja rakastaa heitä, joille joudumme vaatimuksemme esittämään?

Jos emme anna Jumalan Hengen kontrolloida itseämme vaarana on että sielullisuudessamme vihollinen saa eksyttää meidät kontrolloimaan ja manipuloimaan toisia.
Ainoastaan Jeesukselle antautumalla ja Hänen toimintaansa sitoutumalla löydämme vapauden, jolloin annamme vapauden myös toisille. Voimme päästä henkilökohtaisessa pyhityselämässä niinkin pitkälle, että vaalimme ihmisten vapautta ja oikeutta omiin ratkaisuihin miltei mustasukkaisesti. Tarkoitan että varjelemme heitä itseltämme ja omalta lihallisuudeltamme.
Heti jos oma inhimillinen halumme yrittää tunkea toisen reviirille ja riistää häneltä hänen yksilöllisyyteensä kuuluvan päätäntävallan ja tahdonvapauden, iskemme lihallisuuttamme ristin kautta ja julistamme minäkeskeisille haluillemme: se ei käy, sillä tämä ihminen ja hänen vapautensa kuuluu Kristukselle, jolla ainoalla on oikeus ja valta olla hänen hallitsijansa ja tuomarinsa.

Jos haluan kovasti olla jonkun ihmisen seurassa, olen ihastunut tai rakastunut häneen mutta en ole varma hänen tunteistaan enkä tiedä, mikä on Herran tarkoitus hänen elämäänsä, voin rukoilla: Jumala, varjele hänet ahnailta käsiltäni, ja auta minua sitoutumaan Sinuun niin, että tässäkin asiassa luovutan hänet Sinulle ja haluan hänen parastaan enemmän kuin omien inhimillisten toiveiden toteutumista.

Elämä vapaudessa on jotakin mihin kuuluu kipua. Kaikessa kasvamisessa on kasvukipunsa. Varsinkin kun alamme havaita itsessämme väärää asenteellisuutta ja pinttyneitä tapoja, jotka ehkä ovat kehittyneet linnoitukseksi asti, ja jotka Herra nyt haluaisi murtaa. Niiden käsittely saattaa aluksi tuntua kuin joutuisimme tekemään persoonallemme väkivaltaa. Mutta saamme huomata, että se, mikä tuhotaan ja poljetaan rikki, ei olekaan aitoa persoonallisuuttamme, vaan on meihin vuosien saatossa iskostuneita ja pinttyneitä toimintamalleja. Olemme ehkä tottuneet elämään niiden kautta, mutta tosiasiassa ne vain rajoittavat aitoa persoonallisuuttamme ja rampauttavat meitä.

Hengellisessä kasvussa jokainen on yksin Kristuksen edessä. Vain minä. Mitä minussa tapahtuu ja mitä ajattelen ovat asioita jotka tapahtuvat minun reviirini sisällä. Vain minä olen niistä vastuussa.
Yhteys toisiin ihmisiin terveenä, vuorovaikutteisena suhteena on mahdollista ainoastaan tältä pohjalta. Jos yritän saavuttaa yhteyden jotakin toista kautta, väheksyen lähimmäiseni yksityisyyttä ja hämärtäen minun ja hänen persoonan väliset rajat, se mitä koetaan ei ole oikea yhteys.
Haureuden henki toimii rikkinäisten sielujen kautta jotka eivät ole SUOSTUNEET kohtaamaan omia rajojaan ja vastuullisuuttaan elämän todellisuuden edessä.

Olkoonpa sitten kyseessä henkivalta tai yksinkertaisesti vain ihmisen tunne-elämän rikkinäisyys, ehkä psyykkiset ongelmat, joka tapauksessa Jumala haluaa ja voi auttaa. Hän on armollinen. Mutta lähtökohta on oman vastuunsa ottaminen todesta. Nöyrtyminen Jumalan eteen. Kukaan ei voi sysätä vastuuta parantumisestaan jonkun tai joidenkin muiden harteille.

Mielipiteensä saa jokainen sanoa ja arvostella ja esittää kritiikkiä. Eri asia miksi hän niin tekee ja mitä yrittää sillä saada aikaan.
Sitä saamme jokainen omalla kohdallamme pohtia.

- -

Herra kukkonsa ja kanansa kynii. Tai sitten Siperia opettaa. Täytyy vaan
toivoa että jokainen meistä, on sitten asemassa missä tahansa, voisi Herran
kasvoja katselemalla löytää ilon ja voiman, sekä suorittaa oman tehtävänsä
Herran elovainiolla kunnialla.
Jokainen kun loppuviimeksi vastaa itsestään.

"Sydämen kyllyydestä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvän runsaudesta esille hyvää, ja paha ihminen tuo pahan runsaudesta esille pahaa. Mutta minä sanon teille: JOKAISESTA TURHASTA SANASTA, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä." Matt.12:35,36.

"Vai HALVEKSITKO hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että JUMALAN HYVYYS vetää sinua parannukseen? Kovuudellasi ja sydämesi katumattomuudella sinä kartutat päällesi vihaa vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi." Room.2:4,5.

"Sillä JUMALAN SANA on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa SIELUN ja HENGEN, nivelet ja ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija; eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on ALASTONTA JA PALJASTETTUA hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili." Hebr.4:12,13.

Kaikessa tässä on jokainen yksilökohtaisesti Herran edessä
vastuussa omasta kuuliaisuudestaan ja tottelemisestaan.

Herran edessä. SHALOM.
Peace!

- -

Binningin ohjeita vapautumiseen ja parantumiseen:
"Vapauta ihmiset valitsemaan hyvä tai paha ja rakasta heitä, luota Jeesukseen lopputuloksiin nähden..."
Erityisesti seurustelusuhteisiin sopiva ohje niin lihalliselle kuin haureuden ja/tai iisebelin hengen sitomalle:
"Ole valmis menettämään heidät tai muuten et voi päästää heitä vapaaksi; aseta kunkin henkilön kohdalla Jeesus oman tahtosi edelle..."
"Jätä rakkaasi rauhaan, niin että he saattavat olla tekemättä tahtosi mukaan. Luota, että Jeesus mahdollistaa sen, että pystyt elämään lopputuloksen kanssa."

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta