Josefine Mutzenbacher

"Josefine Mutzenbacher / Wieniläisen ilotytön tarina" lukeutuu saksankielisen eroottisen kertomakirjallisuuden ehdottomiin klassikoihin. Teos ilmestyi vuonna 1906 Wienissä nimellä "Josefine Mutzenbacher oder Die Geschichte einer Wienerischen Dirne von ihr selbst erzählt", joka suomeksi kuuluisi sananmukaisesti "Josefine Mutzenbacher tai Wieniläisen ilotytön tarina hänen itsensä kertomana". Olen lukenut Risto Lehmusoksan suomennoksen teoksesta ja tuon nyt kaikessa lyhykäisyydessään esiin muutamia mietteitä, joita kirja minussa herätti.

Teosta lukiessa käy selväksi, ettei viime vuosisadan alussa kirjoitettu pornografinen proosa kieliasunsa osalta juurikaan eroa oman aikamme aikuisviihteeksi lukeutuvista sepustuksista. Kieli on rivoa ja toiminta yhtä liioiteltua ja paatunutta kuin nykyaikaisissa gonzotyylisissä pornopätkissä. Itseäni tämä kielellinen kaunistelemattomuus jossain määrin yllätti, sillä olin odottanut, että viime vuosisadan alussa julkaistu eroottinen kertomakirjallisuus olisi kuvaukseltaan lähempänä Tuhannen ja yhden yön tarinoiden eroottispainotteisia satuja kuin esim. tämän suomi24 -keskustelupalstan seksinovellit -osion harrastelijatekeleitä, mutta lukukokemukseni osoitti minun olleeni väärässä.

Romaanin eduksi voi lukea sen yritys mekaanisen toiminnan ohessa kuvata pääjehun seksuaalista heräämistä. Aika ajoin tekijä onnistuukin tässä yrityksessään tavalla, jonka yksinomaiseksi ansioksi romaanin asema eroottisen kirjallisuuden klassikkona voitaneenkin lukea. Asian kääntöpuolena Josefinen sisäisen kasvun kuvaaminen ilmenee pedofilian yksityiskohtaisella kuvaamisella ja sen tosiasiallisella hyväksymisellä, mikä antaa romaanille kitkerän sivumaun. Lasten mielikuvat seksuaalisuudesta ovat suurella oivalluksella kuvattuja, mutta teoksen kirjoittaja ylittää mielestäni luvattomuuden ja mauttomuuden rajan siirtäessään ne lasten mielistä todellisuuteen ja ikään kuin luonnolliseksi osaksi lasten ja aikuisten välistä suhdetta. Myös vanhemman ja lapsen välistä insestistä suhdetta kuvataan teoksessa tavalla, joka ei liene omiaan tuottamaan lukunautintoa henkilölle, jonka mieltymyksiin lukeutuu ennemmin perinteinen ns. normaali eroottinen kirjallisuus.
Ilmianna
Jaa

4 Vastausta


Vaikka olenkin nainen, mun mielestä Josefinen tarina on hyvä, kakkososa myös.. Onkohan muita vastaavia kirjoja?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
3 VASTAUSTA:
kirja on lapsipornoa.

"Kuvaus:
   "Minulla ei ollut aavistustakaan siitä, mitä hän oikein aikoi, mutta toivoin, että se olisi miellyttävää."

Josefine aloitti elämäntehtäväänsä valmentautumisen varhain. Jo seitsenkesäisenä hän sai maistella maallisen lemmen iloja. Kun toiset seitsemän vuotta olivat kuluneet, hän oli se mikä oli, wieniläinen ilotyttö. Ja hän nautti ammatistaan. Hänestä oli ihanaa olla milloin puistossa, milloin hotellin kabinetissa, milloin ratsun selässä tulisen ja mieluiten rikkaan herrasmiehen sylissä.
"

Hei haloo??!! Musta se on ÄLLÖTTÄVÄ.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
duuda kirjoitti:
kirja on lapsipornoa.

"Kuvaus:
   "Minulla ei ollut aavistustakaan siitä, mitä hän oikein aikoi, mutta toivoin, että se olisi miellyttävää."

Josefine aloitti elämäntehtäväänsä valmentautumisen varhain. Jo seitsenkesäisenä hän sai maistella maallisen lemmen iloja. Kun toiset seitsemän vuotta olivat kuluneet, hän oli se mikä oli, wieniläinen ilotyttö. Ja hän nautti ammatistaan. Hänestä oli ihanaa olla milloin puistossa, milloin hotellin kabinetissa, milloin ratsun selässä tulisen ja mieluiten rikkaan herrasmiehen sylissä.
"

Hei haloo??!! Musta se on ÄLLÖTTÄVÄ.
Tosiaan kamalaa, en ole miettinyt minkäikäinen päähenkilö on, olen vain innokkaasti lukenut eroottisia kohtauksia kirjasta. Voisipa kirjan muuttaa niin että päähenkilö olisi kymmenen vuotta vanhempi aloittaessaan, niin voisimme lukea edelleen hyvällä omalla tunnolla.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
ilona x kirjoitti:
Tosiaan kamalaa, en ole miettinyt minkäikäinen päähenkilö on, olen vain innokkaasti lukenut eroottisia kohtauksia kirjasta. Voisipa kirjan muuttaa niin että päähenkilö olisi kymmenen vuotta vanhempi aloittaessaan, niin voisimme lukea edelleen hyvällä omalla tunnolla.
Kyllä sitä voi lukea hyvällä omatunnolla oli se minkä ikäinen hyvänsä. Miksi ei voisi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Josefine Mutzenbacher

"Josefine Mutzenbacher / Wieniläisen ilotytön tarina" lukeutuu saksankielisen eroottisen kertomakirjallisuuden ehdottomiin klassikoihin. Teos ilmestyi vuonna 1906 Wienissä nimellä "Josefine Mutzenbacher oder Die Geschichte einer Wienerischen Dirne von ihr selbst erzählt", joka suomeksi kuuluisi sananmukaisesti "Josefine Mutzenbacher tai Wieniläisen ilotytön tarina hänen itsensä kertomana". Olen lukenut Risto Lehmusoksan suomennoksen teoksesta ja tuon nyt kaikessa lyhykäisyydessään esiin muutamia mietteitä, joita kirja minussa herätti.

Teosta lukiessa käy selväksi, ettei viime vuosisadan alussa kirjoitettu pornografinen proosa kieliasunsa osalta juurikaan eroa oman aikamme aikuisviihteeksi lukeutuvista sepustuksista. Kieli on rivoa ja toiminta yhtä liioiteltua ja paatunutta kuin nykyaikaisissa gonzotyylisissä pornopätkissä. Itseäni tämä kielellinen kaunistelemattomuus jossain määrin yllätti, sillä olin odottanut, että viime vuosisadan alussa julkaistu eroottinen kertomakirjallisuus olisi kuvaukseltaan lähempänä Tuhannen ja yhden yön tarinoiden eroottispainotteisia satuja kuin esim. tämän suomi24 -keskustelupalstan seksinovellit -osion harrastelijatekeleitä, mutta lukukokemukseni osoitti minun olleeni väärässä.

Romaanin eduksi voi lukea sen yritys mekaanisen toiminnan ohessa kuvata pääjehun seksuaalista heräämistä. Aika ajoin tekijä onnistuukin tässä yrityksessään tavalla, jonka yksinomaiseksi ansioksi romaanin asema eroottisen kirjallisuuden klassikkona voitaneenkin lukea. Asian kääntöpuolena Josefinen sisäisen kasvun kuvaaminen ilmenee pedofilian yksityiskohtaisella kuvaamisella ja sen tosiasiallisella hyväksymisellä, mikä antaa romaanille kitkerän sivumaun. Lasten mielikuvat seksuaalisuudesta ovat suurella oivalluksella kuvattuja, mutta teoksen kirjoittaja ylittää mielestäni luvattomuuden ja mauttomuuden rajan siirtäessään ne lasten mielistä todellisuuteen ja ikään kuin luonnolliseksi osaksi lasten ja aikuisten välistä suhdetta. Myös vanhemman ja lapsen välistä insestistä suhdetta kuvataan teoksessa tavalla, joka ei liene omiaan tuottamaan lukunautintoa henkilölle, jonka mieltymyksiin lukeutuu ennemmin perinteinen ns. normaali eroottinen kirjallisuus.

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta