Diapam/vieroitus?

15v käyttänyt

moi,olen käyttänyt 15 vuotta diapamia..nyt olen lopettanut *seinään*.4 vrk ollut aika levotonta,nyt hieman helpottaa.Tiedän että vieroitus pitäisi *ajaa alas* eli pikkuhiljaa..3*10mg on ollut annostus.Saa nähdä onko pahin vielä edessä? T:Irti haluava

300

17027

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • provo,

      provo

      • ole,

        provo..miksi pitäis provoilla?


      • olit vakavissaan.
        ole, kirjoitti:

        provo..miksi pitäis provoilla?

        Luulin provoksi koska 15vuotta diapamia tekee enemmän riippuvaiseksi kuin heroiini. Esim. kaikki hepon käyttäjät tietää tämän että napit on täysiä perkeleitä ja pahempia kuin H.

        Mutta unohdetaan tuo vertailu heposta ja diapameista.

        Sinuna tekisin vieroituksen sairaalassa. Epilepsiakohtaukset saattavat olla riskinä, ja ne voivat myös jäädä päälle vaikka pääsetkin kuiville. Eli sairastut epilepsiaan.
        Äkkilopetus on aina diapamin pitkäaikaiskäyttössä riski sairastua epilepsiaan.
        Eli ottaisin sinuna yhteyttä lekuriin.


      • vakavissaan...
        olit vakavissaan. kirjoitti:

        Luulin provoksi koska 15vuotta diapamia tekee enemmän riippuvaiseksi kuin heroiini. Esim. kaikki hepon käyttäjät tietää tämän että napit on täysiä perkeleitä ja pahempia kuin H.

        Mutta unohdetaan tuo vertailu heposta ja diapameista.

        Sinuna tekisin vieroituksen sairaalassa. Epilepsiakohtaukset saattavat olla riskinä, ja ne voivat myös jäädä päälle vaikka pääsetkin kuiville. Eli sairastut epilepsiaan.
        Äkkilopetus on aina diapamin pitkäaikaiskäyttössä riski sairastua epilepsiaan.
        Eli ottaisin sinuna yhteyttä lekuriin.

        Takaan etten laske leikkiä.
        Tee nämä vieroitukset varoen.


      • Mietinkin..
        vakavissaan... kirjoitti:

        Takaan etten laske leikkiä.
        Tee nämä vieroitukset varoen.

        onko tämä niin helppoa.*Sain*alkoholismin hoitoon alussa reseptin..ja tätä on jatkunut 15 vuotta.Olen ollut kylläkin viinansuhteen raittiina mutta pamit on ollu korvikkeena.Taidan ottaa lääkäriini yhteyttä alasajon suhteen,olen sellainen on ja off ihminen eli kaikki pitäs tapahtua nopeasti.


      • vakavissaan...
        Mietinkin.. kirjoitti:

        onko tämä niin helppoa.*Sain*alkoholismin hoitoon alussa reseptin..ja tätä on jatkunut 15 vuotta.Olen ollut kylläkin viinansuhteen raittiina mutta pamit on ollu korvikkeena.Taidan ottaa lääkäriini yhteyttä alasajon suhteen,olen sellainen on ja off ihminen eli kaikki pitäs tapahtua nopeasti.

        Jännää kun alkoholismin hoitoon saa huumeita.
        Diazepam on huume.
        Onhan se tietty korvaus hoito toiseen mutta joskus jatkuu alkoholi ja diapam yhtäaikaa.
        Mahtava homma että lopetit viinan vaikka olisikin pamit korvikkeena, pääasia ettet sekakäytä.

        Jos käytät 3x10mg:vrk diapamia niin ei se kovin paha ole. Itsellä oli 3x90mg vrk. Taisin vain haluta pelästyttää sinua, mutta kyllä minä sen epilepsian sain siitä äkkilopetuksesta.
        Halusin vähän herättää mihin voi johtaa. Sorry.

        On/off lopetus kannattaa tehdä säännöllisin lääkärin tarkastuksin.

        Itse kanssa on/off ihminen


      • onnistuit
        vakavissaan... kirjoitti:

        Jännää kun alkoholismin hoitoon saa huumeita.
        Diazepam on huume.
        Onhan se tietty korvaus hoito toiseen mutta joskus jatkuu alkoholi ja diapam yhtäaikaa.
        Mahtava homma että lopetit viinan vaikka olisikin pamit korvikkeena, pääasia ettet sekakäytä.

        Jos käytät 3x10mg:vrk diapamia niin ei se kovin paha ole. Itsellä oli 3x90mg vrk. Taisin vain haluta pelästyttää sinua, mutta kyllä minä sen epilepsian sain siitä äkkilopetuksesta.
        Halusin vähän herättää mihin voi johtaa. Sorry.

        On/off lopetus kannattaa tehdä säännöllisin lääkärin tarkastuksin.

        Itse kanssa on/off ihminen

        tosiaankin säikäyttämään!.Kuinka kauan käytit noin kovaa annosta?Ja miten sinun lopettamis pressi kesti ja millaista se oli?


      • säikäyttäjä:)
        onnistuit kirjoitti:

        tosiaankin säikäyttämään!.Kuinka kauan käytit noin kovaa annosta?Ja miten sinun lopettamis pressi kesti ja millaista se oli?

        Siis sorry vielä kerran. Sinun annos on aika lievä josta pointsit sulle. Miten olet onnistunut pitämään tolet noin matalana? 15v on aika pitkä aika. Ei kannata kuitenkaan aliarvioida tuota koska toiselle vaikuttaa 1 ja toiselle vasta 10.

        Omalla kohdalla se annos ei oikeestaan ollut kova vaan tolet nousi aika korkealle ja tulin täysin immuuniksi. Se oli vaan välttämätön paha ettei tule viekkareita.
        Asia tuli esille laajemmin kun jouduin leikkuriin ja tavanomaiset rauhoituslääkkeet eivät vaikuttaneet. Siis esilääkitys.
        Asiaa ei auttanut myöskään kaikki lekurit jotka kirjoitti mulle respoja. Hain tietty kaikki eri apteekeista sekä ostin kadulta loput.
        Jotain yli 10v käytin rauhoittavia. Ensin oxeja ja sitten vaihtui diapameihin.
        Fyysiset oireet kesti jotain kolme kk:tta tai en ole varma. Oli aika kovat täpinät päällä.
        Muistan että konttasin lattialla kun huimasi niin helvetisti. Henkinen juttu on vieläkin päällä mutta en vaan käytä.
        Lopettaminen on/off menetelmällä on riski josta kandee ottaa selvää lekurilta oli annos mikä tahansa. Jos aiot tehdä sen niin nestehukka on pahin riski ja mahdolliset ep.kohtaukset.
        Verenpaine myös vaihtelee aika jyrkästi. Itse tipahdin lattialle joka kerta kun yritin nousta.
        Lopettamisprosessi oli vierailu helvetissä minulle.
        Omien rajojen mukaan lopetat. Luulen että 15v käytön jälkeen tiedät rajasi.
        Tärkeintä on että ilmoitat lekurille lopettamisestasi. Ikä/terveys/ja kunto vaikuttaa.
        Äläkä lopeta ilman apua.

        Voi olla että esitin asian rajusti mutta minulle lopetus oli helvettiä joista näen vieläkin painajaisia. Ykislöllistä varmaan tuo lopetuskin eikä kaikkien tarvi kärsiä viekkareista noin paljoa.
        Asia on minulle vähän arka ja sen takia jyrkkä reagointi.


      • Seurannut ja havainnut
        vakavissaan... kirjoitti:

        Jännää kun alkoholismin hoitoon saa huumeita.
        Diazepam on huume.
        Onhan se tietty korvaus hoito toiseen mutta joskus jatkuu alkoholi ja diapam yhtäaikaa.
        Mahtava homma että lopetit viinan vaikka olisikin pamit korvikkeena, pääasia ettet sekakäytä.

        Jos käytät 3x10mg:vrk diapamia niin ei se kovin paha ole. Itsellä oli 3x90mg vrk. Taisin vain haluta pelästyttää sinua, mutta kyllä minä sen epilepsian sain siitä äkkilopetuksesta.
        Halusin vähän herättää mihin voi johtaa. Sorry.

        On/off lopetus kannattaa tehdä säännöllisin lääkärin tarkastuksin.

        Itse kanssa on/off ihminen

        En usko sinun käyttäneen päivässä 270 mg Diapamia. Mistä olisit saanut moisen määrän?


      • tietenkään
        Seurannut ja havainnut kirjoitti:

        En usko sinun käyttäneen päivässä 270 mg Diapamia. Mistä olisit saanut moisen määrän?

        tuohan on provo!


      • kyllä niitä saadaan
        Seurannut ja havainnut kirjoitti:

        En usko sinun käyttäneen päivässä 270 mg Diapamia. Mistä olisit saanut moisen määrän?

        Joillakin pillerikoukussa olevilla saattaa mennä yksi päivä siihen, kun kiertävät eri lääkäreillä, eri kaupungeissa hakemassa reseptejä. Ja yksityislääkärithän kirjoittavat. Itse olen pärjännyt vuosikausia suht pienellä annoksella.
        Silti halua olisi lopettaa, koska ilmeisesti aivot alkavat mennä vuosikausien käytön seurauksena paskaksi. Lähimuisti on alkanut pätkimään. Varmaan paikkaa laitettuja tavaroita saa haeskella puoli päivää. Olen kuitenkin päässyt pahimman yli, mutta väh. 20 mg päivässä on otettava vielä. Muuten ei kellään ole kivaa.

        Silti pamit parempi vaihtoehto, kuin jatkuva dokaaminen.


      • 15v käyttänyt
        kyllä niitä saadaan kirjoitti:

        Joillakin pillerikoukussa olevilla saattaa mennä yksi päivä siihen, kun kiertävät eri lääkäreillä, eri kaupungeissa hakemassa reseptejä. Ja yksityislääkärithän kirjoittavat. Itse olen pärjännyt vuosikausia suht pienellä annoksella.
        Silti halua olisi lopettaa, koska ilmeisesti aivot alkavat mennä vuosikausien käytön seurauksena paskaksi. Lähimuisti on alkanut pätkimään. Varmaan paikkaa laitettuja tavaroita saa haeskella puoli päivää. Olen kuitenkin päässyt pahimman yli, mutta väh. 20 mg päivässä on otettava vielä. Muuten ei kellään ole kivaa.

        Silti pamit parempi vaihtoehto, kuin jatkuva dokaaminen.

        muisti on heikko ja on kuin olisi kokoajan verho edessä.


      • 270mg
        kyllä niitä saadaan kirjoitti:

        Joillakin pillerikoukussa olevilla saattaa mennä yksi päivä siihen, kun kiertävät eri lääkäreillä, eri kaupungeissa hakemassa reseptejä. Ja yksityislääkärithän kirjoittavat. Itse olen pärjännyt vuosikausia suht pienellä annoksella.
        Silti halua olisi lopettaa, koska ilmeisesti aivot alkavat mennä vuosikausien käytön seurauksena paskaksi. Lähimuisti on alkanut pätkimään. Varmaan paikkaa laitettuja tavaroita saa haeskella puoli päivää. Olen kuitenkin päässyt pahimman yli, mutta väh. 20 mg päivässä on otettava vielä. Muuten ei kellään ole kivaa.

        Silti pamit parempi vaihtoehto, kuin jatkuva dokaaminen.

        ...pillerien metsästyksessä tulee ammattilaiseksi.
        Melkein näkee jo lääkäristä kandeeko tuolta kysyäkään. Joskus vanhan respan näyttäminen riittää. Yksityiset ovat parhaimpia. Niissäkin piti varoa koska moni lääkäri työskenteli parissakin paikassa. Muistan parhaimman päiväsaaliini 2*200 kymppejä yksityiseltä ja tk:sta vakilääkäriltä 2*100 myöskin kymppejä.
        On muuten kovaa "työtä" hankkia noita.

        Nykyaikana onneksi ollaan tarkempia. Tuosta lääkekoosta voin sanoa että ehkä sinisten maine häiritsee lekureita. Vitoset ei mene kaupaksi jostain syystä.

        Tuo 270mg annos oli pienimmästä päästä. Muistan sen siitä että joka liuskasta laitoin yhden tabun jemmaan pahan päivän varalle.
        Silloin kun oli ylimääräisiä ja paha krapula niin 20tabua naamariin ja töihin.

        Nykyään mieluummin dokaan,viikonloppuisin siis.
        Aine kuin aine käyttöä pitää hallita. Jos aine hallitsee niin tulee vaikeuksia.

        Ap:kirjoittajalle voimia lopetuksessa.


      • sad_but_happy
        olit vakavissaan. kirjoitti:

        Luulin provoksi koska 15vuotta diapamia tekee enemmän riippuvaiseksi kuin heroiini. Esim. kaikki hepon käyttäjät tietää tämän että napit on täysiä perkeleitä ja pahempia kuin H.

        Mutta unohdetaan tuo vertailu heposta ja diapameista.

        Sinuna tekisin vieroituksen sairaalassa. Epilepsiakohtaukset saattavat olla riskinä, ja ne voivat myös jäädä päälle vaikka pääsetkin kuiville. Eli sairastut epilepsiaan.
        Äkkilopetus on aina diapamin pitkäaikaiskäyttössä riski sairastua epilepsiaan.
        Eli ottaisin sinuna yhteyttä lekuriin.

        No johan tuli kökkö vertaus.
        Bentsoista toki tulee riippuvaiseks, mut diapamin käyttö terapeuttisella annoksella, esim 3 x 10 mg kuten tässäkin tapauksessa (toki kohtalaisen paljon per pv) on kuitenkin IIIHAN ERI ASIA ku käyttää 15 VEE säännöllisesti heroiinia. Jos nyt siis puhutaan säännöllisestä käytöstä, ei jostain 15 vuoden aikana tapahtuneesta satunnaiskäytöstä sillon tällön.

        Heroiinista irti pääseminen on niin vaikeeta monen vuoden, esim omalla kohdallani 7 vuoden lähes päivittäisen käytön (johon mahtu 3 vierotusjaksoa) jälkeen että ei sitä voi verrata niihin mahdollisuuksiin mitä on päästä eroon bentsoista joista pääsee hiljalleen eroon annosta pienentämällä. Periaatteessa näin voi toimia myös vahvojen huumausaineiden kohdalla vaikka sellasta hoitomenetelmää Suomessa ei ookaan käytössä, joissain muissa maissa on.

        Heroiinin vierotusoireet on todella dramaattise ja kivut on kovat, samaten jatkuva oksentelu, ripuli, krampit, helvetillinen kylmyys ja hikoilu, luusärky, kamala kutina.

        Bentsoista pääsee eroon huolellisella suunnittelulla, esim kannattaa ottaa yhteyttä A-klinikkaan ja sieltä voi myös tilata ohjekirjasen miten annostusta vähennetään pikkuhiljaa. Epilepsiakohtaus on todellinen riski ja täten hiljalleen sen voi välttää.

        Ei heroiininkäyttäjien keskuudessa bentsoriippuvuutta pidetä pahempana - puppua.


      • ajattelin'
        sad_but_happy kirjoitti:

        No johan tuli kökkö vertaus.
        Bentsoista toki tulee riippuvaiseks, mut diapamin käyttö terapeuttisella annoksella, esim 3 x 10 mg kuten tässäkin tapauksessa (toki kohtalaisen paljon per pv) on kuitenkin IIIHAN ERI ASIA ku käyttää 15 VEE säännöllisesti heroiinia. Jos nyt siis puhutaan säännöllisestä käytöstä, ei jostain 15 vuoden aikana tapahtuneesta satunnaiskäytöstä sillon tällön.

        Heroiinista irti pääseminen on niin vaikeeta monen vuoden, esim omalla kohdallani 7 vuoden lähes päivittäisen käytön (johon mahtu 3 vierotusjaksoa) jälkeen että ei sitä voi verrata niihin mahdollisuuksiin mitä on päästä eroon bentsoista joista pääsee hiljalleen eroon annosta pienentämällä. Periaatteessa näin voi toimia myös vahvojen huumausaineiden kohdalla vaikka sellasta hoitomenetelmää Suomessa ei ookaan käytössä, joissain muissa maissa on.

        Heroiinin vierotusoireet on todella dramaattise ja kivut on kovat, samaten jatkuva oksentelu, ripuli, krampit, helvetillinen kylmyys ja hikoilu, luusärky, kamala kutina.

        Bentsoista pääsee eroon huolellisella suunnittelulla, esim kannattaa ottaa yhteyttä A-klinikkaan ja sieltä voi myös tilata ohjekirjasen miten annostusta vähennetään pikkuhiljaa. Epilepsiakohtaus on todellinen riski ja täten hiljalleen sen voi välttää.

        Ei heroiininkäyttäjien keskuudessa bentsoriippuvuutta pidetä pahempana - puppua.

        hyvä kun joku kirjoittaa käyttäneen näkökulmasta oikeaa tietoa.
        Itse olen tarvinnut bentsoja, mutta uskoisin niistä eroon pääseväni, jos tosissani haluaisin. Ei ole vielä kauheasti haluttanut.
        Huimalta tuntui tuo heroiinivertaus. Saattaa jollekin madaltaa kynnystä kokeilla sitäkin ainetta. Kun se muka koukuttaa vähemmän, kuin joku apteekkilääke. Ja oli riippuvuus sitten suurempi tai pienempi, itsellä ei kokemusta, ollaan heroiinin kanssa kuitenkin nykyisen lainsäädännön aikana tekemässä rikosta, mitä lääkärin määräämien lääkkeiden käyttö ei kuitenkaan ainakaan vielä ole.


      • Anonyymi
        olit vakavissaan. kirjoitti:

        Luulin provoksi koska 15vuotta diapamia tekee enemmän riippuvaiseksi kuin heroiini. Esim. kaikki hepon käyttäjät tietää tämän että napit on täysiä perkeleitä ja pahempia kuin H.

        Mutta unohdetaan tuo vertailu heposta ja diapameista.

        Sinuna tekisin vieroituksen sairaalassa. Epilepsiakohtaukset saattavat olla riskinä, ja ne voivat myös jäädä päälle vaikka pääsetkin kuiville. Eli sairastut epilepsiaan.
        Äkkilopetus on aina diapamin pitkäaikaiskäyttössä riski sairastua epilepsiaan.
        Eli ottaisin sinuna yhteyttä lekuriin.

        Eipä tuo paljon tiedä asiasta, itse käyttänyt 34 vuotta, josta päivittäin 20 vuotta. Annoksella 30-50 mg 15 vuotta.
        Lääkäri - ei psykiatri - lähetti tekstiviestin, että alapa pudottaa annostusta.
        Tuosta vain, ilman mitään hoitokontaktia mihinkään.

        Ja olen hajoamassa ilman tätäkin. Lopetin 36 vuotta jatkuneen reippaan juomisen, joka varsinkin viime 20 vuotta oli todella rajua, kaksi vuotta sitten.

        Se on lyhyt aika. Fyysisen ja psyykkisen olon paranemine kesti 9 kk, sitten lähti laskuun. Viimeiset 3 vkoa olen ajatellut palaamista juomiseen, koska mikään ei auta tekemään elämästäni edes siedettävää.

        Ja siihen vielä tuo vieroitus. Tämä lääkäri ei muuten koskaan ole edes tavannut minua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eipä tuo paljon tiedä asiasta, itse käyttänyt 34 vuotta, josta päivittäin 20 vuotta. Annoksella 30-50 mg 15 vuotta.
        Lääkäri - ei psykiatri - lähetti tekstiviestin, että alapa pudottaa annostusta.
        Tuosta vain, ilman mitään hoitokontaktia mihinkään.

        Ja olen hajoamassa ilman tätäkin. Lopetin 36 vuotta jatkuneen reippaan juomisen, joka varsinkin viime 20 vuotta oli todella rajua, kaksi vuotta sitten.

        Se on lyhyt aika. Fyysisen ja psyykkisen olon paranemine kesti 9 kk, sitten lähti laskuun. Viimeiset 3 vkoa olen ajatellut palaamista juomiseen, koska mikään ei auta tekemään elämästäni edes siedettävää.

        Ja siihen vielä tuo vieroitus. Tämä lääkäri ei muuten koskaan ole edes tavannut minua.

        Pari viikkoa velliä, perään pari viikkoa nappeja.
        Sama uudestaan. Pysyy elämä hallinnassa.


      • Anonyymi
        vakavissaan... kirjoitti:

        Jännää kun alkoholismin hoitoon saa huumeita.
        Diazepam on huume.
        Onhan se tietty korvaus hoito toiseen mutta joskus jatkuu alkoholi ja diapam yhtäaikaa.
        Mahtava homma että lopetit viinan vaikka olisikin pamit korvikkeena, pääasia ettet sekakäytä.

        Jos käytät 3x10mg:vrk diapamia niin ei se kovin paha ole. Itsellä oli 3x90mg vrk. Taisin vain haluta pelästyttää sinua, mutta kyllä minä sen epilepsian sain siitä äkkilopetuksesta.
        Halusin vähän herättää mihin voi johtaa. Sorry.

        On/off lopetus kannattaa tehdä säännöllisin lääkärin tarkastuksin.

        Itse kanssa on/off ihminen

        0mpa kovaa huumetta, ei tee muuta kuin nukuttaa.
        lapsoset kirjottelee paskaa


      • Anonyymi
        vakavissaan... kirjoitti:

        Jännää kun alkoholismin hoitoon saa huumeita.
        Diazepam on huume.
        Onhan se tietty korvaus hoito toiseen mutta joskus jatkuu alkoholi ja diapam yhtäaikaa.
        Mahtava homma että lopetit viinan vaikka olisikin pamit korvikkeena, pääasia ettet sekakäytä.

        Jos käytät 3x10mg:vrk diapamia niin ei se kovin paha ole. Itsellä oli 3x90mg vrk. Taisin vain haluta pelästyttää sinua, mutta kyllä minä sen epilepsian sain siitä äkkilopetuksesta.
        Halusin vähän herättää mihin voi johtaa. Sorry.

        On/off lopetus kannattaa tehdä säännöllisin lääkärin tarkastuksin.

        Itse kanssa on/off ihminen

        Diazepam on lääke, jos sitä lääkkeenä käytetään. Ei siis bileköyttöön


    • lopettelija

      mulla takana 20 vuotta diapameja. Alusta saakka 4x5mg "tarvittaessa". Ja tarvetta on ollut.
      Toleranssi noussut ja melkein on sitä, että välillä meni liuskallinen näitä 5 millisiä.
      Välillä pystyn olemaan 3-4 vrk ilman nappiakaan, mutta sitten alkaa levottomuus, ärtyneisyys, itseinho. Perästä tulee lihaskrampit. Voi tulla tosi rajuja rintakipuja. Ihan sydämen kohdalta. Menee kyllä ohi yhdellä-kahdella napilla. Joskus olen mennyt sängystä kontaten toiseen huoneeseen yöllä hakemaan lääkettä.

      Eli se seinään lopettamisesta. Testattu on, ei meillä ainakaan onnistu.

      Toi pillerikoko hämmästyttää? Olen rakkailta lääkäreiltä kysynyt joskus noita 10 mg pameja, mutta ovat melkoisen nihkeitä niitä kirjoittamaan.
      Eli en ole koskaan saanut. 5mg sentään tulee. Joku taisi sanoa, että 10 mg on lähinnä sairaaloissa tai vastaavissa käytettävä nappikoko

      Onnea vaan lopetukseen. Samaa yritän itsekin. Helppoa ei tule olemaan. Vitutus on välillä valtava, mutta siihen ei kai ole kukaan kuollut.

      • nyt ei

        ole hyvä olo.nyt se sitten taitaa alkaa.Tiedan että nämä *siniset enkelit*on tiukassa ,mutta tämä lekuri on kuuluisa siitä että ei kirjoita mietojaT:Ketjun aloittaja


      • hyvän lekurin
        nyt ei kirjoitti:

        ole hyvä olo.nyt se sitten taitaa alkaa.Tiedan että nämä *siniset enkelit*on tiukassa ,mutta tämä lekuri on kuuluisa siitä että ei kirjoita mietojaT:Ketjun aloittaja

        Olen syönyt 5 mg:n Diapameja vuodesta -89. Annostus oli alussa (ensimmäisen vuoden) isompi ja samalla söin masennuslääkkeitä, mutta sitten se tasaantui niin, että 100 kpl riittää 5 kuukautta. Olen saanut reseptin aina uusittua ilman mitään kommervenkkejä. Kerran kysyttiin, että olenko harkinnut lopettamista, kun yleensä toleranssi kasvaa ja määrät suurenee. Olin silloin käyttänyt jo 10 vuotta. Kun sanoin, että kai se tarve olisi jo näkynyt, jos sellaista olisi ollut niin lääkäri totesi että kai sinä sitten kuulut niihin, jotka osaavat käyttää näitä. Ja niin edettiin kunnes tänä vuonna ykskaks terveyskeskukseen tuli uusi lääkäri ja laittoin reseptin 2 x 30 kpl. No minun vastaus siihen on, että uusin reseptiä tiuhempaan tahtiin ja menetän Kelakorvauksissa.

        En vain ymmärrä mikä idea tällä uudella lääkärillä oli tiputtaa resepti 100 kpl:sta 60:neen. Me ei olla vielä edes tavattu.

        Taidan mennä näyttäytymään jonain päivänä, että voi todeta minut ihan täysipäiseksi ihmiseksi.


      • 15 vuotta käyttänyt
        hyvän lekurin kirjoitti:

        Olen syönyt 5 mg:n Diapameja vuodesta -89. Annostus oli alussa (ensimmäisen vuoden) isompi ja samalla söin masennuslääkkeitä, mutta sitten se tasaantui niin, että 100 kpl riittää 5 kuukautta. Olen saanut reseptin aina uusittua ilman mitään kommervenkkejä. Kerran kysyttiin, että olenko harkinnut lopettamista, kun yleensä toleranssi kasvaa ja määrät suurenee. Olin silloin käyttänyt jo 10 vuotta. Kun sanoin, että kai se tarve olisi jo näkynyt, jos sellaista olisi ollut niin lääkäri totesi että kai sinä sitten kuulut niihin, jotka osaavat käyttää näitä. Ja niin edettiin kunnes tänä vuonna ykskaks terveyskeskukseen tuli uusi lääkäri ja laittoin reseptin 2 x 30 kpl. No minun vastaus siihen on, että uusin reseptiä tiuhempaan tahtiin ja menetän Kelakorvauksissa.

        En vain ymmärrä mikä idea tällä uudella lääkärillä oli tiputtaa resepti 100 kpl:sta 60:neen. Me ei olla vielä edes tavattu.

        Taidan mennä näyttäytymään jonain päivänä, että voi todeta minut ihan täysipäiseksi ihmiseksi.

        4 tuntia pitkin Espoota..vituttaa ja naurattaa,enimmäkseen vituttaa.Kiusaus on kova..jos vaikka vaan puolikas..mutta sitte se taas repeää..


      • että lääkärit
        hyvän lekurin kirjoitti:

        Olen syönyt 5 mg:n Diapameja vuodesta -89. Annostus oli alussa (ensimmäisen vuoden) isompi ja samalla söin masennuslääkkeitä, mutta sitten se tasaantui niin, että 100 kpl riittää 5 kuukautta. Olen saanut reseptin aina uusittua ilman mitään kommervenkkejä. Kerran kysyttiin, että olenko harkinnut lopettamista, kun yleensä toleranssi kasvaa ja määrät suurenee. Olin silloin käyttänyt jo 10 vuotta. Kun sanoin, että kai se tarve olisi jo näkynyt, jos sellaista olisi ollut niin lääkäri totesi että kai sinä sitten kuulut niihin, jotka osaavat käyttää näitä. Ja niin edettiin kunnes tänä vuonna ykskaks terveyskeskukseen tuli uusi lääkäri ja laittoin reseptin 2 x 30 kpl. No minun vastaus siihen on, että uusin reseptiä tiuhempaan tahtiin ja menetän Kelakorvauksissa.

        En vain ymmärrä mikä idea tällä uudella lääkärillä oli tiputtaa resepti 100 kpl:sta 60:neen. Me ei olla vielä edes tavattu.

        Taidan mennä näyttäytymään jonain päivänä, että voi todeta minut ihan täysipäiseksi ihmiseksi.

        pelkäävät Kelaa ja sitä kautta heitä valvovia viranomaisia.
        Kun näistä 30 kpl:een lootista ei tule
        Kela -korvausta, tieto jää vain apteekkiin. Apteekkihan jättää usein pikkureseptin kakkoskappaleen asiakkaalle.

        Isommista resepteistä menee sitten se toinen osa Kelalle ja lääkärit ehkä pelkäävät, että tulee jotain palautetta, mikäli kirjoittelevat rauhoittavia liian helposti. Kuka senkin määrittelee?

        Ihan pelleilyksihän touhu on apteekeissakin mennyt. Kun nämä bentsot ovat lääkkeitä, joita jotkut tarvitsevat pysyäkseen hengissä.
        Sitten taas jollekin s**tanan narkkareille jaellaan suu korvissa uusia neuloja!

        Itse tunnen olevani apteekissa usein alhaisempi henkilökunnan silmissä, kuin nämä neulanvaihtajat.

        Ja minä nyt satun olemaan oikeasti sairas, enkä narkkari.


      • sad_but_happy
        että lääkärit kirjoitti:

        pelkäävät Kelaa ja sitä kautta heitä valvovia viranomaisia.
        Kun näistä 30 kpl:een lootista ei tule
        Kela -korvausta, tieto jää vain apteekkiin. Apteekkihan jättää usein pikkureseptin kakkoskappaleen asiakkaalle.

        Isommista resepteistä menee sitten se toinen osa Kelalle ja lääkärit ehkä pelkäävät, että tulee jotain palautetta, mikäli kirjoittelevat rauhoittavia liian helposti. Kuka senkin määrittelee?

        Ihan pelleilyksihän touhu on apteekeissakin mennyt. Kun nämä bentsot ovat lääkkeitä, joita jotkut tarvitsevat pysyäkseen hengissä.
        Sitten taas jollekin s**tanan narkkareille jaellaan suu korvissa uusia neuloja!

        Itse tunnen olevani apteekissa usein alhaisempi henkilökunnan silmissä, kuin nämä neulanvaihtajat.

        Ja minä nyt satun olemaan oikeasti sairas, enkä narkkari.

        Mitä veen väliä sillä on millä silmällä joku apteekkivirkailija sua kattoo kun se sulle lääkkeet myy?
        Jos lääkäri on reseptin kirjottanu, niin apteekkityöntekijän kuuluu lain mukaan ne sulle antaa, ei ne siinä vaiheessa mitään päätöksiä tee, että myydäkö tolle pillereitä vai ei? Kyllä sä taidat vähän kuvitella.

        Eikä apteekeissa suu korvissa naureskellen mitään injektiöruiskuja jaella, vaan ihan asiallisesti niissä missä niitä nyt yleensä on jaossa, tai näin ainakin pitäis toimia. Niillä halvoilla ruiskuillahan on SUomessakin saatu esim hiv-viruksen leviäminen varsinaisten narkkarien keskuudessa huomattavasti vähenemään.

        Jos lääkäri on sulle reseptin kirjottanu, se on sun ja lääkärin välinen asia, siinä ei apteekin työntekijän ilmeet paina yhtikäs mitiä.


      • Anonyymi

        Vaikka ketju on vanha kuin mikä, joku näitä aina lukee... Diapamia ilman voi olla hyvinkin 2-3 jopa 4 vrktta ilman vieroitusoireita, koska sen puoliintumisaika on todella pitkä 2-4 vrk.


      • Anonyymi
        sad_but_happy kirjoitti:

        Mitä veen väliä sillä on millä silmällä joku apteekkivirkailija sua kattoo kun se sulle lääkkeet myy?
        Jos lääkäri on reseptin kirjottanu, niin apteekkityöntekijän kuuluu lain mukaan ne sulle antaa, ei ne siinä vaiheessa mitään päätöksiä tee, että myydäkö tolle pillereitä vai ei? Kyllä sä taidat vähän kuvitella.

        Eikä apteekeissa suu korvissa naureskellen mitään injektiöruiskuja jaella, vaan ihan asiallisesti niissä missä niitä nyt yleensä on jaossa, tai näin ainakin pitäis toimia. Niillä halvoilla ruiskuillahan on SUomessakin saatu esim hiv-viruksen leviäminen varsinaisten narkkarien keskuudessa huomattavasti vähenemään.

        Jos lääkäri on sulle reseptin kirjottanu, se on sun ja lääkärin välinen asia, siinä ei apteekin työntekijän ilmeet paina yhtikäs mitiä.

        Kyllä ihmisellä on oikeus tuntea huonomuuden tunnetta ja/tai ahdistusta ja vititystä, jos häntä mulkoillaan kuin huonoa ihmistä tjms.
        Ihme kommentti.


    • 15 v käyttänyt

      moi,nyt se sitten alkoi,unettomuus,pakkoliikket,ahdistus..jne muuta *kivaa*.Soitin lapsuudenystävälleni joka on lääkäri,hän oli ehdottomasti laakista poikki systeemiä vastaan.Väitän että sisua mulla löytyy,mutta hän sanoi kuten eräät ketjussakin kirjoittaneet epilepsia kohtauksista.Niinpä olen päätynyt pehmeään alasajoon.Vähennän annosta maltillisesti. Kiitos teille kaikille vastauksista ja hyvää ja parempaa vuotta 2007

      • Veli Synkkä

        Olen käyttänyt bentsoja päivittäin noin 20 vuotta. Viime kesänä aloitin vieroituksen vähentämällä lääkityksen Diapam 5mg x3:n. Aiemmin käytin Diapamia 10 mg x 3. Olen pudotellut elokuun puolesta välistä lääkitystä useita kertoja ja nyt menee Diapam 1 mg x 1 ja noin viikon kuluttua lopetan senkin. Mitään erityisen pahoja vieroitusoireita ei ole ilmennyt ja vieroitus on sujunut melko pehmeästi. Unettomuuteen mulla on Atarax 25 mg x 1 ja Mirtazapiini 7.5 mg x 1. Paniikkioireita, joihin olen lääkettä tarvinnut, ei ole ilmennyt lainkaan. Näyttäisi siltä, että olen selvästi voiton puolella.


      • Gunilla
        Veli Synkkä kirjoitti:

        Olen käyttänyt bentsoja päivittäin noin 20 vuotta. Viime kesänä aloitin vieroituksen vähentämällä lääkityksen Diapam 5mg x3:n. Aiemmin käytin Diapamia 10 mg x 3. Olen pudotellut elokuun puolesta välistä lääkitystä useita kertoja ja nyt menee Diapam 1 mg x 1 ja noin viikon kuluttua lopetan senkin. Mitään erityisen pahoja vieroitusoireita ei ole ilmennyt ja vieroitus on sujunut melko pehmeästi. Unettomuuteen mulla on Atarax 25 mg x 1 ja Mirtazapiini 7.5 mg x 1. Paniikkioireita, joihin olen lääkettä tarvinnut, ei ole ilmennyt lainkaan. Näyttäisi siltä, että olen selvästi voiton puolella.

        Moi Veli! Olen kohtalotoverisi... Käytin useita vuosia univaikeuksiin unilääkettä mutta keväällä tuli nk. mitta täyteen. Yirtin lopettaa Insominia, siis käyttämääni unilääkettä ensin itsenäisesti ja kerrasta poikki -periaatteella, mutta tuloksetta. Sen jälkeen varasin ajan lääkärille ja kerroin hänelle, että haluan eroon lääkkeestä. Aloitin vieroitushoidon Järvenpään sos.sair. mallilla ja se toimii. Lääke vaihdettiin Diapamiin...


    • Gunilla

      Jatkan aiemmin kirjoittamaani. Vaihdoin siis Insominin Diapamiin, jotta pääsin Insominista eroon. Lopetin pikku hiljaa Insominin ja nyt on lopetusprosessi myös Diapamista tahdilla 1 mg/pvä/. Tällä hetkellä annostus on 9 mg/pvä, ensi viikolla 8 mg/pvä. Näillä annoksilla ei ole ollut mitään vaikeuksia, ainakaan vielä. Nukkumisen suhteen ei ole ollut ongelmia sillä Diapam on sen verran pitkävaikutteinen lääke, että uni tulee päivällä otetuilla lääkkeillä. Eli näillä mennään ja jouluna (toivon mukaan) olen irti Diapamista. Lääkärini on hyvin myötäelävä ja tukea antava ja mainitsi, että seurataan tilannetta joka viikko ja tarvittaessa pysäytetään lääkitys hetkeksi jos siltä tuntuu. Itse olen hyvin luottavainen hoitoon. Malliesim. löytyvät Järvenpään Sosiaalisairaalan sivuilta.

      • veli synkkä

        MoiGunilla. Niiden sosiaalisairaalan oppien mukaan minäkin vieroittaudun. Ottaa vielä pari viikkoa ennen kuin olen nollilla. Tsemppiä sinulle..


      • Gunilla
        veli synkkä kirjoitti:

        MoiGunilla. Niiden sosiaalisairaalan oppien mukaan minäkin vieroittaudun. Ottaa vielä pari viikkoa ennen kuin olen nollilla. Tsemppiä sinulle..

        Kiitos! Millaisin menetelmin aloitit "vähennysohjelman"? Ei ole pakko vastata mikäli et halua. Sen verran vielä tästä omasta vieroitusaikataulusta, että jaan annokset siten, että otan sen nykyisen 9 mg/pv: 3 mg kolmesti päivässä ja joka pv samaan aikaan. Se on selkeä eikä tarvitse miettiä sen kummemmin. Lisäannoksiin ei ole ollut tarvetta tässä vaiheessa. Olen lukenut täältä monenlaisia kokemuksia "viekkareista" mutta jos riittävän hitaasti lopettaa, ei pitäisi tulla em. Itselläni on vielä matkaa finaaliin. Päivä kerrallaan...


      • slowisgood
        Gunilla kirjoitti:

        Kiitos! Millaisin menetelmin aloitit "vähennysohjelman"? Ei ole pakko vastata mikäli et halua. Sen verran vielä tästä omasta vieroitusaikataulusta, että jaan annokset siten, että otan sen nykyisen 9 mg/pv: 3 mg kolmesti päivässä ja joka pv samaan aikaan. Se on selkeä eikä tarvitse miettiä sen kummemmin. Lisäannoksiin ei ole ollut tarvetta tässä vaiheessa. Olen lukenut täältä monenlaisia kokemuksia "viekkareista" mutta jos riittävän hitaasti lopettaa, ei pitäisi tulla em. Itselläni on vielä matkaa finaaliin. Päivä kerrallaan...

        Vieroitus pitäisi tehdä tällä tavalla. Jokaista käyttövuotta kohden 1 vähennys kuukausi, eli jos olet käyttänyt 15 vuotta bentsoja niin silloin vieroitus on 15kk. Tosin tämä nyt on jos annokset ovat kovin suuria olleet, mutta joku Rivatril 1mg tai diapam 20mg tai xanor 1mg niin ei tietenkään tarvitse käyttää vieroitukseen tuota aikaa.


      • slow is good
        Gunilla kirjoitti:

        Kiitos! Millaisin menetelmin aloitit "vähennysohjelman"? Ei ole pakko vastata mikäli et halua. Sen verran vielä tästä omasta vieroitusaikataulusta, että jaan annokset siten, että otan sen nykyisen 9 mg/pv: 3 mg kolmesti päivässä ja joka pv samaan aikaan. Se on selkeä eikä tarvitse miettiä sen kummemmin. Lisäannoksiin ei ole ollut tarvetta tässä vaiheessa. Olen lukenut täältä monenlaisia kokemuksia "viekkareista" mutta jos riittävän hitaasti lopettaa, ei pitäisi tulla em. Itselläni on vielä matkaa finaaliin. Päivä kerrallaan...

        Karkeasti arvioiden ihminen, joka käyttää 40 mg diatsepaamia (tai sitä vastaavaa)
        päivittäin, voi pystyä vähentämään päivittäistä annosta kahdella milligrammalla yhden tai
        kahden viikon välein kunnes 20 milligramman päiväannos on saavutettu. Tämä veisi 10
        - 20 viikkoa.
        Kahdenkymmenen milligramman diatsepaamin päiväannoksesta yhden milligramman
        vähennykset viikon tai kahden välein voivat olla suositeltavia. Tämä veisi 20 - 40 viikkoa
        lisää, joten koko vieroitus veisi ehkä 30 - 60 viikkoa. Jotkut voivat haluta vähentää
        annosta nopeammin, jotkut voivat haluta edetä hitaammin.

        Kuvia liitteenä:

        http://aijaa.com/5WkU1V
        http://aijaa.com/GvGjcT


      • Gunilla
        slow is good kirjoitti:

        Karkeasti arvioiden ihminen, joka käyttää 40 mg diatsepaamia (tai sitä vastaavaa)
        päivittäin, voi pystyä vähentämään päivittäistä annosta kahdella milligrammalla yhden tai
        kahden viikon välein kunnes 20 milligramman päiväannos on saavutettu. Tämä veisi 10
        - 20 viikkoa.
        Kahdenkymmenen milligramman diatsepaamin päiväannoksesta yhden milligramman
        vähennykset viikon tai kahden välein voivat olla suositeltavia. Tämä veisi 20 - 40 viikkoa
        lisää, joten koko vieroitus veisi ehkä 30 - 60 viikkoa. Jotkut voivat haluta vähentää
        annosta nopeammin, jotkut voivat haluta edetä hitaammin.

        Kuvia liitteenä:

        http://aijaa.com/5WkU1V
        http://aijaa.com/GvGjcT

        Kiitos kommentista ja neuvoistasi! En ole aikaisemmin käyttänyt Diapamia kuin nyt elok. 2014 aloitettiin. Insominia käytin koko ajan 15 mg/iltaisin kunnes se menetti tehonsa. Sitten aloitettiin se Järvenpään sos.sair. mallin mukainen lääkkeenpurkaminen. Eli elok. aloitin 15 mg/pv ja nyt olen siinä 9 mg/pv:ssä. Ensi viikolla 8 mg jne. Olen lukenut saman mistä kirjoitit, että käyttövuosi/kk. Koetan nyt ottaa maltillisesti ettei tulis mitään takapakkeja. En olis koskaan uskonut millainen koukuttaja Insomin on...Älkää kokeilko!


      • Gunilla0
        slowisgood kirjoitti:

        Vieroitus pitäisi tehdä tällä tavalla. Jokaista käyttövuotta kohden 1 vähennys kuukausi, eli jos olet käyttänyt 15 vuotta bentsoja niin silloin vieroitus on 15kk. Tosin tämä nyt on jos annokset ovat kovin suuria olleet, mutta joku Rivatril 1mg tai diapam 20mg tai xanor 1mg niin ei tietenkään tarvitse käyttää vieroitukseen tuota aikaa.

        Vastaan tähänkin samantein. Rivatrilista ja Xanorista ei itselläni ole kokemusta, mutta olen kuullut, että Rivatrilin lopetus äkkiseltään aiheuttaa kaameat "viekkarit". Tenoxia olen kokeillut varmaan 10 v. sitten, mutta sen käyttö oli aivan muutamaa tabl. Insominia käytin n. 5 vuotta. Myös Mirtazapinia kokeilin, mutta ei sopinut. Kova päänsärky aamulla. Joten kyllä "työsarkaa" on tässä jouluun saakka. Kovasti pitää keksiä kaikkea tekemistä niin aika menee mukavasti. Kertoisitko jotain myös omista lääkehoidoista jne.?


      • ....................
        Gunilla kirjoitti:

        Kiitos kommentista ja neuvoistasi! En ole aikaisemmin käyttänyt Diapamia kuin nyt elok. 2014 aloitettiin. Insominia käytin koko ajan 15 mg/iltaisin kunnes se menetti tehonsa. Sitten aloitettiin se Järvenpään sos.sair. mallin mukainen lääkkeenpurkaminen. Eli elok. aloitin 15 mg/pv ja nyt olen siinä 9 mg/pv:ssä. Ensi viikolla 8 mg jne. Olen lukenut saman mistä kirjoitit, että käyttövuosi/kk. Koetan nyt ottaa maltillisesti ettei tulis mitään takapakkeja. En olis koskaan uskonut millainen koukuttaja Insomin on...Älkää kokeilko!

        No kaikki bentzot aiheuttavat riippuvuutta.


      • slow is good
        .................... kirjoitti:

        No kaikki bentzot aiheuttavat riippuvuutta.

        Ei kaikille, mutta valtaosalle ja jotkut pääsee eroon helpommin ja jotkut vaikeammin. Kaikki olemme yksilöitä. Mutta se on varma, että kaikki pääsee eroon bentsoista jos vain halua riittää. Itsellä ei riitä eikä itseasiassa ole edes tarpeen. Minä käytän Rivatrilliä 0,5mg päivässä.


      • Gunilla
        slow is good kirjoitti:

        Ei kaikille, mutta valtaosalle ja jotkut pääsee eroon helpommin ja jotkut vaikeammin. Kaikki olemme yksilöitä. Mutta se on varma, että kaikki pääsee eroon bentsoista jos vain halua riittää. Itsellä ei riitä eikä itseasiassa ole edes tarpeen. Minä käytän Rivatrilliä 0,5mg päivässä.

        Rivatril on varmaan ihan ok lääke, kun annos pysyy kohtuullisena ja käyttäjä saa tarvitsemansa avun. Kyllähän täällä palstoilla on huomannut, kuinka moni ihminen on joutunut turvautumaan "rauhoittaviin" elämänsä eri tilanteissa ja sitä kautta tahtomattaan jäänyt koukkuun. Tuskin monikaan on käyttänyt lääkkeitä väärin, ainakin halua uskoa ihmisistä hyvää. Voihan tietty sellaisiakin henkilöitä olla, jotka tavoittelevat huumaavaa tilaa. Mutta tsemppiä meille kaikille!


      • Veli Synkkä
        Gunilla kirjoitti:

        Rivatril on varmaan ihan ok lääke, kun annos pysyy kohtuullisena ja käyttäjä saa tarvitsemansa avun. Kyllähän täällä palstoilla on huomannut, kuinka moni ihminen on joutunut turvautumaan "rauhoittaviin" elämänsä eri tilanteissa ja sitä kautta tahtomattaan jäänyt koukkuun. Tuskin monikaan on käyttänyt lääkkeitä väärin, ainakin halua uskoa ihmisistä hyvää. Voihan tietty sellaisiakin henkilöitä olla, jotka tavoittelevat huumaavaa tilaa. Mutta tsemppiä meille kaikille!

        Näyttää siltä, että Diapamin vähentäminen tuonne 1 - 2 mg:n päivässä yhtenä annoksena otettuna onnistuu melko nopeasti, mutta loppuluisu on melko pitkä. En viitsi vähentää viimeistä "murusta" ennen kuin tunnen oloni vieroitusoireettomaksi...


      • Gunilla
        Veli Synkkä kirjoitti:

        Näyttää siltä, että Diapamin vähentäminen tuonne 1 - 2 mg:n päivässä yhtenä annoksena otettuna onnistuu melko nopeasti, mutta loppuluisu on melko pitkä. En viitsi vähentää viimeistä "murusta" ennen kuin tunnen oloni vieroitusoireettomaksi...

        Kiitos Veli kommentista! Ymmärsinkö oikein, että tarkoitit tuon 9 mg:n ottamista kerralla? Itse otan nyt 3 mg x 3/pv:ssä jotta saan sen 9 mg. Mä luulen kanssa, että tämä nk. alkupudotus onnistuu huomattavasti helpommin kuin ne 1-3 mg:n päiväannokset ja niillä alasajo. Me sovimmekin lääkärini kanssa, että jos tuntuu vaikealle niin pidennetään se yksi viikko kahteen viikkoon. Nyt ollut se 1 mg/viikko miinusta per tabl. Siinä Järvenpään ss:n ohjeessa juuri korostetaan, että tulokset ovat paremmat kun pudotus on tarpeeksi hidasta. Mihinkäs tässä on kiire. Eihän lääkeriippuvuuskaan hetkessä kehittynyt - kuinka se nyt hetkessä sitten hoidetaan pois. Rauhassa ja hyvää tulee...


      • Veli synkkä
        Gunilla kirjoitti:

        Kiitos Veli kommentista! Ymmärsinkö oikein, että tarkoitit tuon 9 mg:n ottamista kerralla? Itse otan nyt 3 mg x 3/pv:ssä jotta saan sen 9 mg. Mä luulen kanssa, että tämä nk. alkupudotus onnistuu huomattavasti helpommin kuin ne 1-3 mg:n päiväannokset ja niillä alasajo. Me sovimmekin lääkärini kanssa, että jos tuntuu vaikealle niin pidennetään se yksi viikko kahteen viikkoon. Nyt ollut se 1 mg/viikko miinusta per tabl. Siinä Järvenpään ss:n ohjeessa juuri korostetaan, että tulokset ovat paremmat kun pudotus on tarpeeksi hidasta. Mihinkäs tässä on kiire. Eihän lääkeriippuvuuskaan hetkessä kehittynyt - kuinka se nyt hetkessä sitten hoidetaan pois. Rauhassa ja hyvää tulee...

        Varmasti on aivan O.K. ottaa 3 x 3 mg Diapamia. Mä nyt satuin ottamaan 10mg x 1 ja siitä alaspäin yhtenä annoksena. Ei sitä mulle kukaan ole suositellut niin tekemään. Pudotus tulee tietenkin olla hidas, mutta "hitaus" ilmenee juuri pitkänä "loppuluisuna".


      • Gunilla
        Veli synkkä kirjoitti:

        Varmasti on aivan O.K. ottaa 3 x 3 mg Diapamia. Mä nyt satuin ottamaan 10mg x 1 ja siitä alaspäin yhtenä annoksena. Ei sitä mulle kukaan ole suositellut niin tekemään. Pudotus tulee tietenkin olla hidas, mutta "hitaus" ilmenee juuri pitkänä "loppuluisuna".

        Kirjoittelenpa taas "vieroituskuulumisia". Päivä menee toisensa jälkeen eikä ole vielä mitään oireita ilmennyt. Tosin pari viimeistä yötä ovat jääneet aika heikolle nukkumiselle, en tiedä syytä. Tai arvelen, olisko päivätorkuilla osuutta asiaan... Sellainen ajatus on käynyt mielessä, että kuinkahan uniasiat sitten kun vieroitus alkaa olla viime metreillä? Turhaan kai sitä etukäteen murehtii. Onhan niitä sellaisiakin lääkkeitä, joihin ei tule sellaista riippuvuutta kuin aiemmin käyttämääni. Ja ottaa vaan sitten tosi tarpeeseen. Kuinkas sinun pudotusaikataulu on sujunut? Tsemppiä joka tapauksessa..


      • Veli Synkkä
        Gunilla kirjoitti:

        Kirjoittelenpa taas "vieroituskuulumisia". Päivä menee toisensa jälkeen eikä ole vielä mitään oireita ilmennyt. Tosin pari viimeistä yötä ovat jääneet aika heikolle nukkumiselle, en tiedä syytä. Tai arvelen, olisko päivätorkuilla osuutta asiaan... Sellainen ajatus on käynyt mielessä, että kuinkahan uniasiat sitten kun vieroitus alkaa olla viime metreillä? Turhaan kai sitä etukäteen murehtii. Onhan niitä sellaisiakin lääkkeitä, joihin ei tule sellaista riippuvuutta kuin aiemmin käyttämääni. Ja ottaa vaan sitten tosi tarpeeseen. Kuinkas sinun pudotusaikataulu on sujunut? Tsemppiä joka tapauksessa..

        Mulla on käsitys, että jos päivätorkut ylittää 30 min, ne vaikuttavat jo yöuneen. Ainakin mulla on näin. Unettomuutta ja toisaalta painajaisiakin ilmenee loppumetreillä. Itse sain avun unettomuuteen lääkityksellä: Mirtazapin 15 mg x 1 ja tarvittaessa Atarax 25 mg x 1. On huomattava, että em. lääkkeiden vaikutus alkaa noin tunnin kuluttua niiden ottamisesta. Em. rohdot eivät aiheuta fyysistä riippuvutta. Psyykkisen riippuvuuden voi tietenkin kehittää vaikka asperiiniin. Tsemppiä :)


      • Gunilla
        Veli Synkkä kirjoitti:

        Mulla on käsitys, että jos päivätorkut ylittää 30 min, ne vaikuttavat jo yöuneen. Ainakin mulla on näin. Unettomuutta ja toisaalta painajaisiakin ilmenee loppumetreillä. Itse sain avun unettomuuteen lääkityksellä: Mirtazapin 15 mg x 1 ja tarvittaessa Atarax 25 mg x 1. On huomattava, että em. lääkkeiden vaikutus alkaa noin tunnin kuluttua niiden ottamisesta. Em. rohdot eivät aiheuta fyysistä riippuvutta. Psyykkisen riippuvuuden voi tietenkin kehittää vaikka asperiiniin. Tsemppiä :)

        Päivä ilman torkkuja meni ja pitää sinnitellä ainakin 22.00:een että saisi paremman yön. Riittävä liikkuminen ja ulkoilu tekisi terää kaikin puolin mutku...se on niin tylsää joskus. Tekemistä pitää keksiä ettei ajatukset kehi liikaa lääkityksen ympärillä. Onneksi huomenna on teatteriin meno, tulee uusia ajatuksia. Onko sinulla ollut painajaisia nyt kun olet jo nk. voittaja vai oliko ne missä vaiheessa? Mutta eiköhän niistä jotenkin selviä. Onneksi sain soittoajan lääkärille maanantaiksi, jolloin (toivon mukaan) saan jotain ei kolmio -lääkettä heikkoon nukkumiseen. Kyllä tämä tästä. Hyvää viikonloppua ja olet onnen pekka kun olet jo finaalissa!


      • Veli Synkkä
        Gunilla kirjoitti:

        Päivä ilman torkkuja meni ja pitää sinnitellä ainakin 22.00:een että saisi paremman yön. Riittävä liikkuminen ja ulkoilu tekisi terää kaikin puolin mutku...se on niin tylsää joskus. Tekemistä pitää keksiä ettei ajatukset kehi liikaa lääkityksen ympärillä. Onneksi huomenna on teatteriin meno, tulee uusia ajatuksia. Onko sinulla ollut painajaisia nyt kun olet jo nk. voittaja vai oliko ne missä vaiheessa? Mutta eiköhän niistä jotenkin selviä. Onneksi sain soittoajan lääkärille maanantaiksi, jolloin (toivon mukaan) saan jotain ei kolmio -lääkettä heikkoon nukkumiseen. Kyllä tämä tästä. Hyvää viikonloppua ja olet onnen pekka kun olet jo finaalissa!

        Painajaisia oli suurimpien pudotusten jälkeen, mutta nyt ne ovat loppuneet. Finaalissa varmaankin olen ja Diapamia menee vielä 1 mg x 1....


      • Gunilla
        Veli Synkkä kirjoitti:

        Painajaisia oli suurimpien pudotusten jälkeen, mutta nyt ne ovat loppuneet. Finaalissa varmaankin olen ja Diapamia menee vielä 1 mg x 1....

        Kiitos kommenteista! Tännehän sitä piti tulla taas kirjoittamaan kun "samassa liemessä" tai marinaadissa ollaan aika monenkin kanssa. Tänään oli tosi piristävä päivä. Teatterissa reilun 3 t esitys ja yleisöäkin suuri näyttämö lähes täynnä. Esitys oli Kauppamatkustajan kuolema. Juoni ei ollut ikävä, vaikka voisi nimestä päätellä. Hyviä näyttelijöitä - ainakin itse pidin esityksestä. Huomenna olis leffapäivä joten kiirettä pukkaa ja se on tervetullutta vaihtelua näihin "piinaviikkoihin". Kertokaa te muutkin mitä olette tehneet ja kuinka edistystä on tapahtunut lääkemäärien pudotteluissa. Tämä on hyvää vertaistukea jos mikä. Mukavaa lauantai-illan jatkoa!


      • Veli Synkkä
        Gunilla kirjoitti:

        Kiitos kommenteista! Tännehän sitä piti tulla taas kirjoittamaan kun "samassa liemessä" tai marinaadissa ollaan aika monenkin kanssa. Tänään oli tosi piristävä päivä. Teatterissa reilun 3 t esitys ja yleisöäkin suuri näyttämö lähes täynnä. Esitys oli Kauppamatkustajan kuolema. Juoni ei ollut ikävä, vaikka voisi nimestä päätellä. Hyviä näyttelijöitä - ainakin itse pidin esityksestä. Huomenna olis leffapäivä joten kiirettä pukkaa ja se on tervetullutta vaihtelua näihin "piinaviikkoihin". Kertokaa te muutkin mitä olette tehneet ja kuinka edistystä on tapahtunut lääkemäärien pudotteluissa. Tämä on hyvää vertaistukea jos mikä. Mukavaa lauantai-illan jatkoa!

        Tänään siiryin annostukseen Diapam 1 mg x 1 joka toinen päivä. Tänään en ole lääkettä ottanut, mutta huomenna suunnitelman mukaisesti...Eiköhän tämä tästä.Hyvää lauantai-iltaa kaikille kärvistelijöille..


      • Gunilla
        Veli Synkkä kirjoitti:

        Tänään siiryin annostukseen Diapam 1 mg x 1 joka toinen päivä. Tänään en ole lääkettä ottanut, mutta huomenna suunnitelman mukaisesti...Eiköhän tämä tästä.Hyvää lauantai-iltaa kaikille kärvistelijöille..

        Hienoa Veli! Onnittelen sinua jo tässä vaiheessa. Aika nopeasti olet mielestäni pudottanut kun olet jo 1 mg:ssa. Paljonko vähensit pv:ssä? Mulla taitaa olla liian "hidas" aikataulu mutta sen sos.sair. ohjeen mukaan vähennys olisi se 1 mg jota olen toteuttanut. Saa nyt sitten nähdä kun päästään tuonne 5 mg:aan, mitkä ovat tunnelmat... Joku kirjoitti, että viimeiset milligrammat ovat vaikeimmat. Mitkä sun mielestä olivat nk. pahimmat vaiheet? Se lienee kuitenkin niin henk.koht. tunne ja olotila. Eteenpäin vain on mentävä. Tsemppiä...


      • lynkkatil
        Veli Synkkä kirjoitti:

        Mulla on käsitys, että jos päivätorkut ylittää 30 min, ne vaikuttavat jo yöuneen. Ainakin mulla on näin. Unettomuutta ja toisaalta painajaisiakin ilmenee loppumetreillä. Itse sain avun unettomuuteen lääkityksellä: Mirtazapin 15 mg x 1 ja tarvittaessa Atarax 25 mg x 1. On huomattava, että em. lääkkeiden vaikutus alkaa noin tunnin kuluttua niiden ottamisesta. Em. rohdot eivät aiheuta fyysistä riippuvutta. Psyykkisen riippuvuuden voi tietenkin kehittää vaikka asperiiniin. Tsemppiä :)

        Ainakin minulla mirtazapiini oli ja on edelleen 100x pahempi vierottautua. Annos oli 7.5mg vuoden ajan. Nyt jo yli kymmenen yritystä takana ja kolmas vuosi menossa. Ei vain voi jättää pois, koska sitä seuraa helvetillinen unettomuus.

        No pääsin sentään diapamista eroon, mutta en tiedä oliko se pienempi paha.

        Ataraxista ei ole vastaavaa seurannut.


      • ei iliikaa
        Veli Synkkä kirjoitti:

        Painajaisia oli suurimpien pudotusten jälkeen, mutta nyt ne ovat loppuneet. Finaalissa varmaankin olen ja Diapamia menee vielä 1 mg x 1....

        4-7 vk on kuulemma kohtuukäyttöä siis 1x10mg:n nappeja sanoi, mulle yksi
        lekuri. Mielestäni mulla ei ole pahaakaan ongelmaa. Sairauteen aikoinaan määrätty
        .


      • Anonyymi
        Gunilla kirjoitti:

        Kiitos kommentista ja neuvoistasi! En ole aikaisemmin käyttänyt Diapamia kuin nyt elok. 2014 aloitettiin. Insominia käytin koko ajan 15 mg/iltaisin kunnes se menetti tehonsa. Sitten aloitettiin se Järvenpään sos.sair. mallin mukainen lääkkeenpurkaminen. Eli elok. aloitin 15 mg/pv ja nyt olen siinä 9 mg/pv:ssä. Ensi viikolla 8 mg jne. Olen lukenut saman mistä kirjoitit, että käyttövuosi/kk. Koetan nyt ottaa maltillisesti ettei tulis mitään takapakkeja. En olis koskaan uskonut millainen koukuttaja Insomin on...Älkää kokeilko!

        Heikkoluonteiset jää koukkuun mihin tahansa.


      • Anonyymi
        veli synkkä kirjoitti:

        MoiGunilla. Niiden sosiaalisairaalan oppien mukaan minäkin vieroittaudun. Ottaa vielä pari viikkoa ennen kuin olen nollilla. Tsemppiä sinulle..

        höpö. joku vastoinkäyminen ja vedet taas pilleriä kuin nallekarkkeja
        se on nähty nii monta kertaa


    • Ashton-manuaali

      Jos ketjussa ei ole vielä mainittu niin kaikkien bentsodiatsepiinien vieroitukseen voi käyttää apuna tunnettua Ashton Manualia. Sieltä löytyy suuntaa-antava vieroitusehdotus ja -aikataulu sekä muuta tietoa vieroitukseen liittyen. Linkki alla. Manuaalista on myös suomenkielinen versio.

      BENZODIAZEPINES: HOW THEY WORK AND HOW TO WITHDRAW (aka The Ashton Manual)
      http://www.benzo.org.uk/manual/

      • Gunilla

        Kiitos vinkistä, mutta lienee viisainta pysytellä jo aloitetulla systeemillä ja lääkärin valvonnan alla. Tapojahan on varmaan niin monta kuin on käyttäjiäkin. Itse olen yksityispuolen lääkärin nk. kontrollissa ja en näe syytä muuttaa sitä. Kyllä tämä onnistuu jos itsellä on motivaatiota ja nyt ainakin on. Tie on jossain loppuvaiheessa varmaan voimia ja sisua kysyvä, mutta eteenpäin mennään kuin "etana kaarteessa".


      • Gunilla

        II viesti: Tuo mainitsemasi malliesimerkkihän on juuri sama kuin Järvenpään sosiaalisairaalan vieroitustaulukot. Eli hyvin selkeä ja helppo toteuttaa. Olen kyllä sitä mieltä, että jos innostuu pudottelemaan annoksia hyvin ripeästi, saattaa tulla vaikeuksia. Nimittäin mun hoitava lääkäri kertoi kokemuksia omista potilaistaan (tietysti nimettöminä) ja korosti, että muutaman vuoden käytön jälkeen ei ole järkeä pilata hyvää vieroitussysteemiä ja kiirehtiä. Kun elimistö on tottunut johonkin aineeseen, se vaatii aikaa myös siihen että sopeutuu uuteen tilanteeseen. Tsemppiä meille kaikille!


    • Veli Synkkä

      Hei Gunilla. Aloitin oman vieroitukseni elokuun alussa. Aluksi pudotukset olivat suurempia, mutta vuorokausiannoksesta 5 mg x 1 ovat loiventuneet.

      • Gunilla

        Hyvää alkanutta viikkoa ja tsemppiä viimeisille metreille! Voi olet onnen pekka kun pääset "vapaaksi"... Itselläni alkoi 8 mg:n viikko ja eihän tässä nyt sen kummempaa. Lääkäri oli ilahtunut kuullessaan, että oikeissa annoksissa ollaan pysytty. Ei ole tarvetta nostaa, itseäänhän siinä huijaa jos salaa ottaisi ylimääräisiä nappeja. Mutta mennään nyt pikku hiljaa kohti "uutta elämää", sekin päivä koittaa vielä. Periksi ei kannata antaa...


      • Veli Synkkä
        Gunilla kirjoitti:

        Hyvää alkanutta viikkoa ja tsemppiä viimeisille metreille! Voi olet onnen pekka kun pääset "vapaaksi"... Itselläni alkoi 8 mg:n viikko ja eihän tässä nyt sen kummempaa. Lääkäri oli ilahtunut kuullessaan, että oikeissa annoksissa ollaan pysytty. Ei ole tarvetta nostaa, itseäänhän siinä huijaa jos salaa ottaisi ylimääräisiä nappeja. Mutta mennään nyt pikku hiljaa kohti "uutta elämää", sekin päivä koittaa vielä. Periksi ei kannata antaa...

        Aikalisä....Diapam 1 mg joka toinen päivä ei onnistu..Vaikkei saisi, palasin annostukseen 1mg x 1 päivittäin. Tahti oli liian nopea...Voi itku...


      • Gunilla
        Veli Synkkä kirjoitti:

        Aikalisä....Diapam 1 mg joka toinen päivä ei onnistu..Vaikkei saisi, palasin annostukseen 1mg x 1 päivittäin. Tahti oli liian nopea...Voi itku...

        Päivän alkua. Älä murehdi vaikka piti palata hieman takas. Olet niin hyvin selvinnyt tähän saakka, että se 1 mg/pv vaikka muutaman vk:n ajan ei suoritustasi pilaa. Aiemmin oli puhetta hitaasta pudottamisesta ja taitaa olla vinha perä. Tuohon, että ottaisi Panacodin tai Tramalin "korvaamaan" joka toisena päivänä...suhtaudun hieman varauksellisesti. Siinä on itsepetoksen maku. Itselläni menossa 8 mg:n vko. Mitään erikoista en ole havainnut. Matkaa maaliin on vielä, mutta olen koettanut olla ajattelematta. Tsemppiä!


      • Joskus kokeillu
        Gunilla kirjoitti:

        Päivän alkua. Älä murehdi vaikka piti palata hieman takas. Olet niin hyvin selvinnyt tähän saakka, että se 1 mg/pv vaikka muutaman vk:n ajan ei suoritustasi pilaa. Aiemmin oli puhetta hitaasta pudottamisesta ja taitaa olla vinha perä. Tuohon, että ottaisi Panacodin tai Tramalin "korvaamaan" joka toisena päivänä...suhtaudun hieman varauksellisesti. Siinä on itsepetoksen maku. Itselläni menossa 8 mg:n vko. Mitään erikoista en ole havainnut. Matkaa maaliin on vielä, mutta olen koettanut olla ajattelematta. Tsemppiä!

        Hienoo, että kaikki sujuu suunnitelmien mukaan. Ihan, kun tuossa totesitkin, on hitaiden (siis opiaatit) ottaminen tosi paha vaihtoehto. Tramadoli ei oo kylläkään heti koukuttava mutta se hiipii. Kodeiini (panacodista tai ardinexistä) on tosi paha. Jotkut joilla kodeiiniä metaloboiva entsyymi toimii tosi hyvin ts.morfinoituu täydellisesti niin 'parhaat' on saanu viikossa koukun aikaseks. Ja sitte kuljetaan levy taskussa. Ja mä korostan, että opiaatti riippuvuuden vieroitus oireet on helvetti... Bentsoja isoilla annoksilla ja pitkään käyttäneenä on vielä pahempi...En kyllä antais itselleni 'lupaa' käyttää säännöllisesti...


    • Erimies

      Itse jos olisin bentsoriippuvainen ja annosten pudotus olisi loppusuoralla, just tyyliin 1mg päivässä, niin vaihtaisin tossa lopussa vaikka padacodiin. Kodeiini on eri ainetta, mutta se rauhoittaa. Eli korvaisin niitä välipäiviä vaikka sillä panacodilla, tai vaikka tramalilla ja näin huijaisin kehoa. Alkoholillakin vois huijata sit vaikka jonoin välipäivänä. Jois vaikka vähän olutta tai viiniä. Sit jotain mirtazapiinia ja melatoniinia ihan loppuun viimeseksi ja sit kaikki pillerit kiinni. No sitä mirtaa vois syödä vielä vaikka yhden paketin loppuun nukkumiseen kun muut on lopetettu.

      • eikeittoa

        Jos on tarkoitus lopettaa niin ei se lisäpäihteiden vetäminen auta. Lisäks alkoholi vaikuttaa samoihin aivoalueisiin kuin bentsodiatsepiinit, tossa joidenkin jo aiemmin linkittämässä vieroitusmateriaalissakin mainitaan, että jos välipäivinä ottaa alkoholia, ei esim toleranssi laske eikä tällaisia päiviä voi siten laskea "välipäiviksi".


    • Gunilla

      Viikko pulkassa lääkeannoksen alasajossa. Nyt alkais 7 mg/pv. Saas nähdä kuinka menee. Tähän saakka mennyt melko hyvin. Hitaasti pitää vaan mennä kuin "mittarimato". Mieli halajaa jo kokonaan vapaaksi, mutta en halua tietoisesti pettää itseäni ja tehdä äkkilopetusta. Ketjussa moni kertoo tehneen sen ja saaneet kovat viekkarit. Jatketaan näin ja kaikille hyvää viikonloppua!

      • Veli Synkkä

        Jos ongelmia tulee, alkavat ne jossain 4-5 milligramman tienoilla. Itse koin vieroitusoireita muutama päivä pudotuksen jälkeen ja ne kestivät yleensä pari päivää. Viime keskiviikkona koin voimakkaan ahdistus, debis suisidaaliset ajatukset syndrooman, jolloin jouduin ottamaan takapakkia. Nyt olen taas ohjelmassa ja mieliala on optimistinen. Lääkitys nyt: Diapam 1 mg x1 ja Diapam 0.5 mg x1 vuoropäivinä.


      • Gunilla
        Veli Synkkä kirjoitti:

        Jos ongelmia tulee, alkavat ne jossain 4-5 milligramman tienoilla. Itse koin vieroitusoireita muutama päivä pudotuksen jälkeen ja ne kestivät yleensä pari päivää. Viime keskiviikkona koin voimakkaan ahdistus, debis suisidaaliset ajatukset syndrooman, jolloin jouduin ottamaan takapakkia. Nyt olen taas ohjelmassa ja mieliala on optimistinen. Lääkitys nyt: Diapam 1 mg x1 ja Diapam 0.5 mg x1 vuoropäivinä.

        Moi Veli! Takapakkeja voi tulla kenelle tahansa ja mistä lääkkeestä tahansa. Esim. kipulääkkeetkin saattavat koukuttaa ja en "luokittele" niitä sen turvallisemmiksi kuin rauhoittavatkaan. Ja kuten aiemmin olen kirjoitellut, moni alkaessaan ei tiedä, millaiseen liemeen joutuu tahtomattaan. Silloin elok. kun aloitin vieroituksen, kerroin lääkärilleni ettei minua infottu tai varoitettu lääkkeestä jonka käytön aloitin. Silloinen lääkäri vaan kehuskeli, että "tätä voitte käyttää turvallisesti" jne. Ja sittenhän sitä käytin turvallisesti monia vuosia ja nyt ollaan tässä pisteessä. Onneksi itsesuojeluvaisto alkoi tulla eteen kun lääke menetti tehoaan. Mitään sen kummallisempia oireita en ole kokenut tämän yli 2½ kk:n aikana yhtään. Olen voinut elää ihan normaalia elämää, harrastuksissa käydä jne. Myöskään sosiaalisten tilanteiden pelkoa en ole kokenut vielä kertaakaan. Jos alkaa ilmenemään, aion pysäyttää annoksen pienentämisen. Jotkut kirjoittavat, että bentsojen alasajo pitäisi tapahtua noin 6 viikon aikana. Mutta he eivät ehkä ajattele, että mitä nopeammin pääsee nollille, sitä enemmän lopettamisen jälkeisiä vieroitusoireita ilmenee. Hienoa Veli, että pääsit ohjelmalle takaisin. Älä luovuta, vaikka joskus tuntuisi siltä. Luulen, että aika monella tulee jossain vaiheella nk. hoitoväsymys. Mutta eteenpäin elävän mieli kuten sanotaan. Ja ne mukavat päivät koittavat ihan varmaan jossain vaiheessa. Hyvää jatkoa ja kirjoittelehan kuulumisia...


    • kaikki muuttu xanax

      Toi kolme kertaa kymppi on näissä 'miedoimmissa', pitkävaikutteisissa bentsoissa vähän helpompaa mutta en mä menis kyllä tostakaan tekeen kylmää kalkkunaa tälle bentsolle. Määrähän on vielä ihan terapeuttinen. Siitä huolimatta neuvoisin hidasta tiputtelua noin pitkän käytön jälkeen. Pamihan toimii aika pitkään, joten muutama päivä ilman voi mennä ihan hyvin mut sitte rankasee.

      Oli sitten provo tai ei niin tuskin näistä asioista liikaa puhutaan...

      • Bentso-setä

        Nämäkin asiat ovat kuitenkin niin yksilöllisiä. Tosin en juurikaan maalailisi piruja seinälle, epileptisten kohtausen suhteen. Annos määräthän ei ole olleet mitenkään älyttömiä mutta käytön kesto on ollut kieltämättä pitkä. Kannattaa kuitenkin tässä tilanteessa pudotella tosi hitaasti esin. 0.5mg muutama viikko. Ehkä kuukausiakin, riippuen siitä alkaako vieroitos oireet vaivata päivittäistä elämää.

        Itse käytin aikanaan 10mg Xanoria (pahin kaveri) Nyt mennään 1mg/pvä Tie on ollut todella aikoinaan, ajoittain todella vaikea. Takapakkiakin on tullut. Aikaa tämä pudotus on ottanut vuosia...

        Tarvittava bentso on ihan ok! Moni tarvitsee niitä selvitäkseen arjen vaatimuksista. Zemppiä !


      • Veli Synkkä
        Bentso-setä kirjoitti:

        Nämäkin asiat ovat kuitenkin niin yksilöllisiä. Tosin en juurikaan maalailisi piruja seinälle, epileptisten kohtausen suhteen. Annos määräthän ei ole olleet mitenkään älyttömiä mutta käytön kesto on ollut kieltämättä pitkä. Kannattaa kuitenkin tässä tilanteessa pudotella tosi hitaasti esin. 0.5mg muutama viikko. Ehkä kuukausiakin, riippuen siitä alkaako vieroitos oireet vaivata päivittäistä elämää.

        Itse käytin aikanaan 10mg Xanoria (pahin kaveri) Nyt mennään 1mg/pvä Tie on ollut todella aikoinaan, ajoittain todella vaikea. Takapakkiakin on tullut. Aikaa tämä pudotus on ottanut vuosia...

        Tarvittava bentso on ihan ok! Moni tarvitsee niitä selvitäkseen arjen vaatimuksista. Zemppiä !

        Bentso-setä..Miksi et ole vaihtanut Xanoria pitempivaikutteiseen Diapamiin..? Itse tein näin. Olen käyttänyt bentsoja runsaat 20 vuotta ja myös Xanoria on mennyt. Diapamiin vaihdoin viime keväänä ja kesällä pudottelin annostuksen Diaapm 10 mg x 1, josta nyt edelleen vieroittaudun..


    • Gunilla

      Täällä "kyylääjä" taas kirjoittelee... Kuinka olet Veli nyt pärjäillyt nykyisellä annoksella? Joku kommentoi ja antoi vähän epäasiallisia neuvoja. Esimerk. tyyliin: en antaisi itselleni lupaa jatkuvaan Diapamin käyttöön jne. Sellaisen, joka ei tiedä lääkkeen käytöstä ja myöskään vieroitusmenetelmistä, ei pitäisi ottaa kantaa kovin hanakasti. Myöhemmin ajattelin, että tulee se loppupäivä tällekin ajanjaksolle ja olemme "muiden" kanssa samalla viivalla. Tosin missään vaiheessa en ole pitänyt ihmisarvoa kyseenlaisena sillä tavalla, että lääkkeettömät olisivat jollain lailla parempia ja me lääkkeiden käyttäjät jotain pohjasakkaa. Jokaisen ihmisarvo on itseisarvo ja jakamaton jokaikisellä. Me nyt vaan satumme olemaan elämäntilanteen suhteen hieman erilaisessa asemassa kuin joku toinen kanssaihminen. Onneksi itselläni on vahva itsetunto, että ulkopuoliset saavat sanoa mitä tykkäävät. Minä teen kuten hyvältä tuntuu, muut tekevät myös mitä haluavat. Mutta jälleen tsemppiä kaikille....

    • Velsi synkkä

      Hello Gunilla..Näytän pärjäileväni nykyisellä lääkeannoksella ihan kohtuullisesti. Samalla viivalla muiden ihmisten kanssa emme ole. Olemme yhtä kokemusta rikkaampia. Vain itse vieroittaunut voi tietää miten homma oikein sujuu..

      • Gunilla

        Voi kun mukava kuulla että kaikki ok! Ja todellakin, rikas vaikkakin ohdakkeinen tie alkaa tuntua jo keveämmälle. Nyt sisua vaan jokaiselle päivälle...


    • kokeiltu on

      Jaksa näitä lukee, mutta 15 vuoden käytön lopetus ei onnistu seinään.
      Pöpilään sellaisella päätyy. Aivot hajoo.
      Onnistuu, mutta vaatiia aikaa, mieluummin pari vuotta pikku hiljaa vähentämällä, jos näkee sen tarpeelliseksi.

      • Gunilla

        Nimimerkille "kokeiltu on": eihän näitä ketjun viestejä ole pakko kenenkään lukea - täysin vapaaehtoistahan se on. En halua loukata millään tavalla, älä käsitä väärin. Meille, jotka olemme nyt päättäneet vieroittautua "koukuttavista bentsoista", tämä on oiva keskusteluareena ja myös vertaistuki samalla. Itse olen saanut valtavasti uutta tietoa ja tukea tämän parin viikon aikana, minkä olen täällä oleskellut. Me vähentäjät olemme oma porukka, kuten esim. painonvartijat, tupakasta vieroittajat yms. Siis aivan tavallisia työssäkäyviä kansalaisia kuin kuka tahansa. Emme mitään outoja kummajaisia joita tulisi karttaa. Onnekseni voin sanoa, että vaikka minulle henk.koht. määrätty lääke sai koukkuun, en tupakoi (nuorena piti tietty kokeilla) enkä käytä alkoholia lainkaan. Niistä myrkyistä olen täysin vapaa ja arvostan sitä ja suurin kiitos kuuluu vanhemmilleni.

        Mutta näillä mennään eli 7 mg/päivässä tämä viikko ja siitä taas etiäpäin... Tsemppiä kaikille ja hyvää alkanutta viikkoa!


      • Veli Synkkä

        Nimim. "kokeiltu on". Eihän tässä kukaan ole seinään lopettamassa. Päinvastoin. Hitaasti ollaan vieroittautumassa ja vieroitusaika on aina yksilöllinen. Oma vieroitukseni on kestänyt jo siinä kolme kuukautta ja ainakin kuukausi on vielä jäljellä.


      • Gunilla
        Veli Synkkä kirjoitti:

        Nimim. "kokeiltu on". Eihän tässä kukaan ole seinään lopettamassa. Päinvastoin. Hitaasti ollaan vieroittautumassa ja vieroitusaika on aina yksilöllinen. Oma vieroitukseni on kestänyt jo siinä kolme kuukautta ja ainakin kuukausi on vielä jäljellä.

        Moi Veli! Kuinkas elämä on sujunut? Oletko pärjäillyt annetuilla ohjeilla? Olit muuten oikeassa, että pari päivää annoksen vähentämisen jälkeen on sellainen jännä olo, sitä on vähän vaikea kuvailla. Mutta muuten on mennyt hyvin. Mullahan on nyt se 7 mg/vko menossa ja pian siirryn 6 mg/vko annokseen. Kyllä tämä onnistuu kun ei pidä kiirettä. En usko etteikö loppu häämötä jo tämän vuoden lopussa...ainakin toivon niin. Olen ollut kyllä niin täsmällisesti ohjelman mukaisessa annoksessa että itseänikin jo huvittaa.Jos tämä ei toimi, niin ei sitten mikään. En uhoa, en missään nimessä. Tämä Diapam oli sellainen "kaveri", että sen kanssa jää helposti toiseksi. Ei auta kuin nostaa kädet pystyy ja sanoa: minä en voi tälle aineelle yhtään mitään, joten meidän on hyvä olla erossa. Ja hyvin nöyrää tyttöä tässä on kaikesta huolimatta oltava. Mutta aurinko paistaa niin että kyllä tämä tästä. Tsemppiä ja annahan kuulua itsestäsi!


      • Veli Synkkä
        Gunilla kirjoitti:

        Moi Veli! Kuinkas elämä on sujunut? Oletko pärjäillyt annetuilla ohjeilla? Olit muuten oikeassa, että pari päivää annoksen vähentämisen jälkeen on sellainen jännä olo, sitä on vähän vaikea kuvailla. Mutta muuten on mennyt hyvin. Mullahan on nyt se 7 mg/vko menossa ja pian siirryn 6 mg/vko annokseen. Kyllä tämä onnistuu kun ei pidä kiirettä. En usko etteikö loppu häämötä jo tämän vuoden lopussa...ainakin toivon niin. Olen ollut kyllä niin täsmällisesti ohjelman mukaisessa annoksessa että itseänikin jo huvittaa.Jos tämä ei toimi, niin ei sitten mikään. En uhoa, en missään nimessä. Tämä Diapam oli sellainen "kaveri", että sen kanssa jää helposti toiseksi. Ei auta kuin nostaa kädet pystyy ja sanoa: minä en voi tälle aineelle yhtään mitään, joten meidän on hyvä olla erossa. Ja hyvin nöyrää tyttöä tässä on kaikesta huolimatta oltava. Mutta aurinko paistaa niin että kyllä tämä tästä. Tsemppiä ja annahan kuulua itsestäsi!

        Olen pysynyt hyvin ohjelmassa. Ens viikolla vähennän annostukseen Diapam 0.5 mg x 1.


    • gwrw

      Ainahan sitä annosta voi pienentää vaikka olisi 1mg diapamia jäljellä. Ottaa sit 0,5mg ja sit 0,25mg.. Tekee sitä vaikka loputtomiin.,

      • Gunilla

        Sellaiset määrät kuin 0,5 mg ja 0,25 mg eivät ole Diapamissa edes mahdollisia. No 0,5 mg voi vielä taitavasti puolittaa 1 mg:n tabletista mutta 0,25 mg alkaa olla jo "apteekkarin" hommia. En tiedä onko noin pienestä mitään vastaavaa apuakaan... No, en osaa sanoa kun en ole vielä lähellä noita annoksia.

        Nyt alkoi 6 mg/viikko- annos. Hyvin on sujunut tähän saakka kun aloitin elokuun 15. pv. Eli 8 mg on jo pudoteltu kun lähtötaso oli 15 mg. Kyllä se onnistuu ilman mitään A-klinikoita, jos itsellä on halu päästä bentsoista eroon. Tein itselleni ja lääkärilleni taulukon johon ruksaan kun olen ottanut lääkkeet. Ihmettelen, kun aika moni (valitettavasti...) valittaa että ovat erilaisten bentsojen koukussa, mutta eivät kuitenkaan tee mitään sen eteen. Tällä hetkellä sanoisin, että kannattaa miettiä asiaa ja ei kun lääkäriin ja pikku hiljaa pudottelemaan. Elämä muuttuu aivan erilaiseksi ja niitä vieroitusoireita EI KANNATA pelätä etukäteen. Se on turhaa. Kun/jos onnistuu löytämään hyvän ja ymmärtäväisen lääkärin, yhteistyö on molemminpuoleista ja homma onnistuu takuuvarmasti. Jos tätä lukee joku bentsoja käyttävä henkilö, rohkaisen Sinua ja ota vaan määrätietoinen askel eteenpäin niin pääset eroon noista kammottavista lääkkeistä. Voit nauttia selvistä päivistä enemmän. Tsemppiä jokaiselle!


      • monta pulmaa
        Gunilla kirjoitti:

        Sellaiset määrät kuin 0,5 mg ja 0,25 mg eivät ole Diapamissa edes mahdollisia. No 0,5 mg voi vielä taitavasti puolittaa 1 mg:n tabletista mutta 0,25 mg alkaa olla jo "apteekkarin" hommia. En tiedä onko noin pienestä mitään vastaavaa apuakaan... No, en osaa sanoa kun en ole vielä lähellä noita annoksia.

        Nyt alkoi 6 mg/viikko- annos. Hyvin on sujunut tähän saakka kun aloitin elokuun 15. pv. Eli 8 mg on jo pudoteltu kun lähtötaso oli 15 mg. Kyllä se onnistuu ilman mitään A-klinikoita, jos itsellä on halu päästä bentsoista eroon. Tein itselleni ja lääkärilleni taulukon johon ruksaan kun olen ottanut lääkkeet. Ihmettelen, kun aika moni (valitettavasti...) valittaa että ovat erilaisten bentsojen koukussa, mutta eivät kuitenkaan tee mitään sen eteen. Tällä hetkellä sanoisin, että kannattaa miettiä asiaa ja ei kun lääkäriin ja pikku hiljaa pudottelemaan. Elämä muuttuu aivan erilaiseksi ja niitä vieroitusoireita EI KANNATA pelätä etukäteen. Se on turhaa. Kun/jos onnistuu löytämään hyvän ja ymmärtäväisen lääkärin, yhteistyö on molemminpuoleista ja homma onnistuu takuuvarmasti. Jos tätä lukee joku bentsoja käyttävä henkilö, rohkaisen Sinua ja ota vaan määrätietoinen askel eteenpäin niin pääset eroon noista kammottavista lääkkeistä. Voit nauttia selvistä päivistä enemmän. Tsemppiä jokaiselle!

        Vieroituksissa on monta ongelmaa ihmisen pitäisi saada olla rauhassa ei tressejä,koska se laittaa ottamaan lisää lääkettä vaikka työtressi.Usein maha me
        nee sekaisin ja usein wc oltava lähellä.Sokeripitoinen
        syöminen voi auttaa suklaalevy paitsi sulla on myös se
        diapetes Miten järjestää työasiat jopa 2 v vieroitusta
        varten pitkän käytön jälkeen?


      • Gunilla
        monta pulmaa kirjoitti:

        Vieroituksissa on monta ongelmaa ihmisen pitäisi saada olla rauhassa ei tressejä,koska se laittaa ottamaan lisää lääkettä vaikka työtressi.Usein maha me
        nee sekaisin ja usein wc oltava lähellä.Sokeripitoinen
        syöminen voi auttaa suklaalevy paitsi sulla on myös se
        diapetes Miten järjestää työasiat jopa 2 v vieroitusta
        varten pitkän käytön jälkeen?

        Hyvää sunnuntaiaamua ja kiitos että olit kommentoinut tärkeää asiaa. Hyvin asiallisesti ja monesta näkökulmasta olet pohtinut vieroitustilanteita. Se on totta kuten kirjoitit, että stressin aiheuttama tilanne voi johtaa ylimääräisten tablettien ottamiseen. Toisaalta taas ajattelen asiaa niinkin, että se rauhallinen olotila ei ole välttämättä hyvä. Silloin seuraa itseään ja ehkä mahdollisia vieroitusoireita. Kun on työssä, ei ehdi tarkkailemaan elimistöään ja olotilan muutoksia. Jos tarkoitit, että minulla on diabetes, niin kerron ettei ole. Työasioiden järjestelystä vieroituksen ajaksi ehdottaisin, että laadi suunnitelma ja aikataulu, milloin olet ajatellut aloittaa vieroituksen ja sitten pikku hiljaa orientoidut siihen. Tuolla ohjelmalla, millä itse vieroittaudun, kerrotaan juuri että siitä ei pidä ottaa stressiä vaan tehdä siitä osa jokapäiväistä elämää. Ymmärrän, että moni varmaan kamppailee itsensä kanssa, että "lääkkeitä menee liikaa, mutta miten vieroittaudun ja miten se menee käytännössä". Ei kannata tehdä liian suurta numeroa, silloin se asian vaikeaksi. Jos olet mielessäsi päättänyt luopua lääkkeestä, tee se! Laadi aikataulu ja etene hitaasti, se kannattaa. Ei haittaa vaikka menee 2 vuotta, pääasia on että pääset eroon koukuttavista lääkkeistä ja saat elämäsi takaisin. Et tule katumaan. En ole mikään "matkasaarnaaja", vaan itse aloittanut vieroittautuja ja samaa mietin itsekin keväällä kun unilääkkeet eivät enää toimineet ja halusin niistä eroon, että mitä nyt? Olo oli paha ja en saanut apua enää lääkkeestä. Elokuussa menin lääkäriin ja teimme suunnitelman. Vaihdoin Insomin 5 mg Diapam 5 mg:n tablettiin ja alkuannos oli siis 15 mg/viikossa diatsepaamia. Seuraavalla viikolla 14 mg, sitten 13 mg jne. Mitään vieroitusoireita ei ole ollut. Nyt annos on 6 mg/vk ja samoin myös 6 mg/päivä. Ohjelman voi toteuttaa myös niin, että käyttää sen annoksen 2 viikossa. Esim. 15 mg/2 viikossa niin ei varmaan tule ongelmia. Ylimääräisiä nappeja ei mielestäni kannattaisi ottaa, se johtaa taas toisen lääkkeen koukkuun. Mutta jos olet innostunut asiasta, kannustan sinua ja kirjoitan omia kokemuksiani. Tsemppiä ja yritä, se kannattaa.


      • monta pulmaa
        Gunilla kirjoitti:

        Hyvää sunnuntaiaamua ja kiitos että olit kommentoinut tärkeää asiaa. Hyvin asiallisesti ja monesta näkökulmasta olet pohtinut vieroitustilanteita. Se on totta kuten kirjoitit, että stressin aiheuttama tilanne voi johtaa ylimääräisten tablettien ottamiseen. Toisaalta taas ajattelen asiaa niinkin, että se rauhallinen olotila ei ole välttämättä hyvä. Silloin seuraa itseään ja ehkä mahdollisia vieroitusoireita. Kun on työssä, ei ehdi tarkkailemaan elimistöään ja olotilan muutoksia. Jos tarkoitit, että minulla on diabetes, niin kerron ettei ole. Työasioiden järjestelystä vieroituksen ajaksi ehdottaisin, että laadi suunnitelma ja aikataulu, milloin olet ajatellut aloittaa vieroituksen ja sitten pikku hiljaa orientoidut siihen. Tuolla ohjelmalla, millä itse vieroittaudun, kerrotaan juuri että siitä ei pidä ottaa stressiä vaan tehdä siitä osa jokapäiväistä elämää. Ymmärrän, että moni varmaan kamppailee itsensä kanssa, että "lääkkeitä menee liikaa, mutta miten vieroittaudun ja miten se menee käytännössä". Ei kannata tehdä liian suurta numeroa, silloin se asian vaikeaksi. Jos olet mielessäsi päättänyt luopua lääkkeestä, tee se! Laadi aikataulu ja etene hitaasti, se kannattaa. Ei haittaa vaikka menee 2 vuotta, pääasia on että pääset eroon koukuttavista lääkkeistä ja saat elämäsi takaisin. Et tule katumaan. En ole mikään "matkasaarnaaja", vaan itse aloittanut vieroittautuja ja samaa mietin itsekin keväällä kun unilääkkeet eivät enää toimineet ja halusin niistä eroon, että mitä nyt? Olo oli paha ja en saanut apua enää lääkkeestä. Elokuussa menin lääkäriin ja teimme suunnitelman. Vaihdoin Insomin 5 mg Diapam 5 mg:n tablettiin ja alkuannos oli siis 15 mg/viikossa diatsepaamia. Seuraavalla viikolla 14 mg, sitten 13 mg jne. Mitään vieroitusoireita ei ole ollut. Nyt annos on 6 mg/vk ja samoin myös 6 mg/päivä. Ohjelman voi toteuttaa myös niin, että käyttää sen annoksen 2 viikossa. Esim. 15 mg/2 viikossa niin ei varmaan tule ongelmia. Ylimääräisiä nappeja ei mielestäni kannattaisi ottaa, se johtaa taas toisen lääkkeen koukkuun. Mutta jos olet innostunut asiasta, kannustan sinua ja kirjoitan omia kokemuksiani. Tsemppiä ja yritä, se kannattaa.

        Itse olen huomannut,että mitä rauhemmassa saan olla sitä vähemmässä menee xanor-lääkettä ja ne on niin pieniä mg-määriä
        joista ei löydy kunnolla pienempiä tabletteja 2mg suurin diapamissa
        jota en ole edes kokeillut se on pieni annos ja xanor on parempi lääke kuin diapam paniikkiin ja ahdistukseen oma annos n.1,75mg
        vrk jaettuna 3-4osaan.Jos pitää lähteä jonnekin se on lääkkeen paikka ja jottei annos nouse en sitten juuri mihinkään lähdekkään.Minun fopiat on tosi monet korkeanpaikan suljetunpaikan juna lentokone linja-auto hissi ja moni muu.


      • Gunilla
        monta pulmaa kirjoitti:

        Itse olen huomannut,että mitä rauhemmassa saan olla sitä vähemmässä menee xanor-lääkettä ja ne on niin pieniä mg-määriä
        joista ei löydy kunnolla pienempiä tabletteja 2mg suurin diapamissa
        jota en ole edes kokeillut se on pieni annos ja xanor on parempi lääke kuin diapam paniikkiin ja ahdistukseen oma annos n.1,75mg
        vrk jaettuna 3-4osaan.Jos pitää lähteä jonnekin se on lääkkeen paikka ja jottei annos nouse en sitten juuri mihinkään lähdekkään.Minun fopiat on tosi monet korkeanpaikan suljetunpaikan juna lentokone linja-auto hissi ja moni muu.

        No kiitos kun kirjoittelit ja valaisit asiaa. Näistä kannattaisi kirjoitella vaan rohkeasti niin sekin jo helpottaa. Oletko miettinyt lääkityksesi suhteen esim. sellaista vaihtoehtoa, että joitakin psyyken lääkkeitä saa myös injektioina. Silloin ei tarvitsisi ottaa lääkettä suun kautta niin paljon. Varalla voisi olla tietty pieni määrä lääkettä mutta suurin osa menisi lihakseen pistettynä. Mietippä asiaa ja juttele hoitavan lääkärisi kanssa. Nyt pitää lopettaa kun aamulla työ kutsuu taas. Tsemppiä Sinulle ja oikein hyvää viikon jatkoa. Kirjoittelehan kuulumisiasi!


      • monta pulmaa
        Gunilla kirjoitti:

        No kiitos kun kirjoittelit ja valaisit asiaa. Näistä kannattaisi kirjoitella vaan rohkeasti niin sekin jo helpottaa. Oletko miettinyt lääkityksesi suhteen esim. sellaista vaihtoehtoa, että joitakin psyyken lääkkeitä saa myös injektioina. Silloin ei tarvitsisi ottaa lääkettä suun kautta niin paljon. Varalla voisi olla tietty pieni määrä lääkettä mutta suurin osa menisi lihakseen pistettynä. Mietippä asiaa ja juttele hoitavan lääkärisi kanssa. Nyt pitää lopettaa kun aamulla työ kutsuu taas. Tsemppiä Sinulle ja oikein hyvää viikon jatkoa. Kirjoittelehan kuulumisiasi!

        Injektiolääke kiitos ei.


      • Veli Synkkä
        Gunilla kirjoitti:

        No kiitos kun kirjoittelit ja valaisit asiaa. Näistä kannattaisi kirjoitella vaan rohkeasti niin sekin jo helpottaa. Oletko miettinyt lääkityksesi suhteen esim. sellaista vaihtoehtoa, että joitakin psyyken lääkkeitä saa myös injektioina. Silloin ei tarvitsisi ottaa lääkettä suun kautta niin paljon. Varalla voisi olla tietty pieni määrä lääkettä mutta suurin osa menisi lihakseen pistettynä. Mietippä asiaa ja juttele hoitavan lääkärisi kanssa. Nyt pitää lopettaa kun aamulla työ kutsuu taas. Tsemppiä Sinulle ja oikein hyvää viikon jatkoa. Kirjoittelehan kuulumisiasi!

        Nyt on 3 päivää mennyt Diapam annostuksella 0.5 mg x 1....


      • Gunilla
        Veli Synkkä kirjoitti:

        Nyt on 3 päivää mennyt Diapam annostuksella 0.5 mg x 1....

        Hienoa Veli! Voi sinä olet jo siinä pisteessä... Minulla viime yön unet oli lähes yhtä tyhjän kanssa. Klo 24 vielä valvoin ja klo 3 jo heräsin. Suorastaan suututti kun aamulla piti aloittaa päivän työt. Toivottavasti ensi yö on parempi. Muuten, oletko hyvin tullut juttuun sillä annostuksella minkä mainitsit edellä? Itsellä menossa 6 mg/pvä. Eli junnaamista on vielä edessä. Luulen, etten saa urakkaa loppuun tämän vuoden puolella. Eipä haittaa vaikka menisi tammikuukin. Nyt tästä ""riemusta"" sitten on maksun aika. Itse asiassa tammikuun loppuun asti tulisi nk. normiaika eli 5,5 kk. Ei paha. Tsemppiä Veli!


      • Gunilla
        Veli Synkkä kirjoitti:

        Nyt on 3 päivää mennyt Diapam annostuksella 0.5 mg x 1....

        Hienoa Veli! Voi sinä olet jo siinä pisteessä... Minulla viime yön unet oli lähes yhtä tyhjän kanssa. Klo 24 vielä valvoin ja klo 3 jo heräsin. Suorastaan suututti kun aamulla piti aloittaa päivän työt. Toivottavasti ensi yö on parempi. Muuten, oletko hyvin tullut juttuun sillä annostuksella minkä mainitsit edellä? Itsellä menossa 6 mg/pvä. Eli junnaamista on vielä edessä. Luulen, etten saa urakkaa loppuun tämän vuoden puolella. Eipä haittaa vaikka menisi tammikuukin. Nyt tästä ""riemusta"" sitten on maksun aika. Itse asiassa tammikuun loppuun asti tulisi nk. normiaika eli 5,5 kk. Ei paha. Tsemppiä Veli!


      • Veli Synkkä
        Gunilla kirjoitti:

        Hienoa Veli! Voi sinä olet jo siinä pisteessä... Minulla viime yön unet oli lähes yhtä tyhjän kanssa. Klo 24 vielä valvoin ja klo 3 jo heräsin. Suorastaan suututti kun aamulla piti aloittaa päivän työt. Toivottavasti ensi yö on parempi. Muuten, oletko hyvin tullut juttuun sillä annostuksella minkä mainitsit edellä? Itsellä menossa 6 mg/pvä. Eli junnaamista on vielä edessä. Luulen, etten saa urakkaa loppuun tämän vuoden puolella. Eipä haittaa vaikka menisi tammikuukin. Nyt tästä ""riemusta"" sitten on maksun aika. Itse asiassa tammikuun loppuun asti tulisi nk. normiaika eli 5,5 kk. Ei paha. Tsemppiä Veli!

        Hyvä yöuni on vieroituksen kannalta tärkeä. Pyydä lääkäriltäsi ei-addiktiivisia unilääkkeitä esim. Atarax 25mg x 1 ja irtatsapiini 15 mg x 1 yöksi. Koko vieroituksen ajan olen nukkunut hyvin em. lääkkeillä.
        Nykyisellä lääkitykselläni pärjäilen. Tarkoitus lopetella parin viikon kuluttua...


      • Veli Synkkä
        Veli Synkkä kirjoitti:

        Hyvä yöuni on vieroituksen kannalta tärkeä. Pyydä lääkäriltäsi ei-addiktiivisia unilääkkeitä esim. Atarax 25mg x 1 ja irtatsapiini 15 mg x 1 yöksi. Koko vieroituksen ajan olen nukkunut hyvin em. lääkkeillä.
        Nykyisellä lääkitykselläni pärjäilen. Tarkoitus lopetella parin viikon kuluttua...

        P.O. Mirtazapin 15mg x 1...


      • Gunilla
        Veli Synkkä kirjoitti:

        P.O. Mirtazapin 15mg x 1...

        Kiitos vihjeistä. Minulla oli jossain vaiheessa kokeilussa juuri mainitsemasi Mirtazapin 15 mg puoli tabl. mutta sain siitä päänsärkyä. Se ei ollut lääkärin mielestä lääkkeestä johtuvaa vaan syy olisi ollut joku toinen. No nyt jouduin turvautumaan vanhemman polven antihistamiiniin eli Atarax 25 mg. En tiedä sainko kovan kutinan vieroitusoireena vai jostain muusta syystä. Sitä esiintyi tosin jo kesällä. Kyllä se väsyttää... Kyllä unella ja nimenomaan hyvällä ja riittävällä unen määrällä on varmaankin ratkaiseva osuus vieroituksen hoidossa. Luulen, että itselläni alkaa olemaan nk. kriittiset milligrammat. Lääkärini oli viimeksi sitä mieltä, että edetään ohjelman mukaan ja jouluna olisi lopetus. Eli eihän hän tiedä kuten en minäkään millainen lopetusprosessi mahtaa olla. En halua pilata jouluani millään ahdistuksen sävyttämällä tuskalla, koska siihen on olemassa lääkityksiä. Huomenna lääkäri taas soittaa niin pitääpä ottaa asia esille se Mirtazapin -lääkitys. Hyvää ja reipasta viikon jatkoa!


      • Gunilla
        Veli Synkkä kirjoitti:

        P.O. Mirtazapin 15mg x 1...

        Sain lääkäriltä Mirtazapin 15 mg yöksi. Tosin vaan 4 vk:n annoksen. Mainitsi myös, että voi ottaa myös Atarax 25 mg tabletin. Kokeillaan jos saisi paremmat unet. Näillä mennään ensi viikkoon jolloin on Diapam 5 mg/päivä. Ei ole 'vielä' pahemmin ollut vieroitusoireita, mutta hitaasti kun menee niin eiköhän tästä selvitä. Valoon päin siis mennään. Tsemppiä kaikille jotka ovat samalla asialla.


      • Veli synkkä
        Gunilla kirjoitti:

        Sain lääkäriltä Mirtazapin 15 mg yöksi. Tosin vaan 4 vk:n annoksen. Mainitsi myös, että voi ottaa myös Atarax 25 mg tabletin. Kokeillaan jos saisi paremmat unet. Näillä mennään ensi viikkoon jolloin on Diapam 5 mg/päivä. Ei ole 'vielä' pahemmin ollut vieroitusoireita, mutta hitaasti kun menee niin eiköhän tästä selvitä. Valoon päin siis mennään. Tsemppiä kaikille jotka ovat samalla asialla.

        Jeps..Itse käytän sekä Atarxia ja Mirtazapiinia ja hyvin niillä nukun. Ei väliä vaikka niitä käyttäisin useita kuukausia tai vaikka ensi kesään.
        Mielestäni vieroitus alkaa käydätyösä siinä Diapam 5 mg --> 2 mg annostuksen välillä. Tämän jälkeen alkaa helpottamaan..Noin tuumailen..


      • Gunilla
        Veli synkkä kirjoitti:

        Jeps..Itse käytän sekä Atarxia ja Mirtazapiinia ja hyvin niillä nukun. Ei väliä vaikka niitä käyttäisin useita kuukausia tai vaikka ensi kesään.
        Mielestäni vieroitus alkaa käydätyösä siinä Diapam 5 mg --> 2 mg annostuksen välillä. Tämän jälkeen alkaa helpottamaan..Noin tuumailen..

        Kiitos vinkeistä. En ole vielä hakenut apteekista Mirtazapiinia mutta tänään käyn hakemassa. Uskon että niillä tulee kohtalaisen hyvät unet. Millaisia oireita sinulla oli kun olit annoksella 5 mg pv:ssä? Se loppuaika hieman kyllä mietityttää...Mun lääkäri on kyllä aika tiukka noissa annoksissa, vaikka muuten onkin tukea antava ja myötätuntoinen. Hän kyseli eilen aika tarkkaan, et mitäs lääkkeitä nyt sitten onkaan käytössä. Kun ei ole kun Diapam 2 mg ja Atarax 25 mg tarv. Tosin antoi hyvää palautetta ja sanoi, että saatte olla ylpeä hyvästä työstä ja sinnikkyydestä. No, tässä vaiheessa ei mielestäni kannata olla ylpeä eikä itse asiassa missään vaiheessa. Pikemminkin kiitollinen ja nöyrä kun pääsee koukuttavasta lääkkeestä eroon. Odottelen kuin kuuta nousevaa sitä päivää, kun ei tartte aukaista mitään bentsopurkkia. Olenhan toki tehnyt melkoisen urakan: 15 mg Diapam päivässä ja nyt 6 mg pv:ssä. Pudotus alkoi siis 15.8.2014. Kirjoitin näin perusteellisen selostuksen sen tähden, jos tätä mahdollisesti lukee joku henkilö joka on bentsokoukussa ja haluaa niistä eroon. Rohkaisen edelleen lopetukseen. 1 mg:n vähennys päivässä onnistuu...Tsemppiä vaan kaikille!


      • Veli Synkkä
        Gunilla kirjoitti:

        Kiitos vinkeistä. En ole vielä hakenut apteekista Mirtazapiinia mutta tänään käyn hakemassa. Uskon että niillä tulee kohtalaisen hyvät unet. Millaisia oireita sinulla oli kun olit annoksella 5 mg pv:ssä? Se loppuaika hieman kyllä mietityttää...Mun lääkäri on kyllä aika tiukka noissa annoksissa, vaikka muuten onkin tukea antava ja myötätuntoinen. Hän kyseli eilen aika tarkkaan, et mitäs lääkkeitä nyt sitten onkaan käytössä. Kun ei ole kun Diapam 2 mg ja Atarax 25 mg tarv. Tosin antoi hyvää palautetta ja sanoi, että saatte olla ylpeä hyvästä työstä ja sinnikkyydestä. No, tässä vaiheessa ei mielestäni kannata olla ylpeä eikä itse asiassa missään vaiheessa. Pikemminkin kiitollinen ja nöyrä kun pääsee koukuttavasta lääkkeestä eroon. Odottelen kuin kuuta nousevaa sitä päivää, kun ei tartte aukaista mitään bentsopurkkia. Olenhan toki tehnyt melkoisen urakan: 15 mg Diapam päivässä ja nyt 6 mg pv:ssä. Pudotus alkoi siis 15.8.2014. Kirjoitin näin perusteellisen selostuksen sen tähden, jos tätä mahdollisesti lukee joku henkilö joka on bentsokoukussa ja haluaa niistä eroon. Rohkaisen edelleen lopetukseen. 1 mg:n vähennys päivässä onnistuu...Tsemppiä vaan kaikille!

        Kiusallisia oireita oli ajoittainen ahdistuneisuus, mielialanvaihtelut, motorinen levottomuus, unettomuus, vatsan ongelmat; ummetus, ripuli. Korvien soiminen hetkittäin voimakasta, mutta ei kuitenkaan ole kovin vakava oire..Paniikkioireita ei ole ilmennyt..Jotain tollasia..


      • Veli Synkkä
        Veli Synkkä kirjoitti:

        Kiusallisia oireita oli ajoittainen ahdistuneisuus, mielialanvaihtelut, motorinen levottomuus, unettomuus, vatsan ongelmat; ummetus, ripuli. Korvien soiminen hetkittäin voimakasta, mutta ei kuitenkaan ole kovin vakava oire..Paniikkioireita ei ole ilmennyt..Jotain tollasia..

        II. Korviensoimisesta voi päätellä vieroitusoireiden voimakkuuden. Mikäli aamulla herätessä korviensoiminen on voimakasta, ilmenee päivän kuluessa myös muita vieroitusoireita voimakkaammin. Jotenkin näin..
        Kiusallisin vieroitusoire oli kuitenkin motorinen levottomuus yhdistettynä ahdistuneisuuteen. Kävelet ympyrää jonkinlaisen epätoivon vallassa etkä pääse itseäsi minnekään karkuun. Tällaisessa tilanteessa jouduin kerran ottamaan takapakkia, kuten olen aiemmin kirjoitellut.
        Nyt käytän Diapamia tuon 0.5 mg:n murusen päivässä. Tekisi mieli jo lopettaa, muttaa edessä on lyhyt ulkomaanmatka enkä viitsi ennen sitä ottaa mitään riskejä. Mutta ensi viikolla lopettelen..


      • Gunilla
        Veli Synkkä kirjoitti:

        II. Korviensoimisesta voi päätellä vieroitusoireiden voimakkuuden. Mikäli aamulla herätessä korviensoiminen on voimakasta, ilmenee päivän kuluessa myös muita vieroitusoireita voimakkaammin. Jotenkin näin..
        Kiusallisin vieroitusoire oli kuitenkin motorinen levottomuus yhdistettynä ahdistuneisuuteen. Kävelet ympyrää jonkinlaisen epätoivon vallassa etkä pääse itseäsi minnekään karkuun. Tällaisessa tilanteessa jouduin kerran ottamaan takapakkia, kuten olen aiemmin kirjoitellut.
        Nyt käytän Diapamia tuon 0.5 mg:n murusen päivässä. Tekisi mieli jo lopettaa, muttaa edessä on lyhyt ulkomaanmatka enkä viitsi ennen sitä ottaa mitään riskejä. Mutta ensi viikolla lopettelen..

        Hienosti Veli olet päässyt eteenpäin ja voi sanoa, että olet jo voittaja. Siis onneksi olkoon! Diapamit ovat taakse jäänyttä elämää ja voit katsella tulevaa aikaa ilman lääkesumua. Hienoa. Olet upea esimerkki, kuten itsekin muutaman viikon kuluttua. Lääkkeistä voi siis todellakin päästä eroon jos itse haluaa. Oma, vahva tahto ja lääkärin tuki mahdollistavat vieroituksen. Itselläni on menossa nyt Diapam 5 mg/pvä ja otin pienen varaslähdön, että pääsen jouluksi lääkkeestä eroon kokonaan. Myös Mirtazapinista otan vaan 7,5 mg iltaisin ja kun Diapam on loppunut, vähennän ja lopetan senkin. Ataraxia en ole ottanut nyt ollenkaan, ettei vaan siitä tule koukkua. Joo, nyt voi jo huokaista helpotuksesta kun 10 mg Diapamista on pudotettu pois. Kerroit, että sinulla on matka tiedossa. Olet sen ansainnut kun päihitit Diapamin. Mutta tässä vaiheessa tsemppiä viimeisen Diapam -murusen lopettamiseen...


      • Pameja
        Gunilla kirjoitti:

        Hienosti Veli olet päässyt eteenpäin ja voi sanoa, että olet jo voittaja. Siis onneksi olkoon! Diapamit ovat taakse jäänyttä elämää ja voit katsella tulevaa aikaa ilman lääkesumua. Hienoa. Olet upea esimerkki, kuten itsekin muutaman viikon kuluttua. Lääkkeistä voi siis todellakin päästä eroon jos itse haluaa. Oma, vahva tahto ja lääkärin tuki mahdollistavat vieroituksen. Itselläni on menossa nyt Diapam 5 mg/pvä ja otin pienen varaslähdön, että pääsen jouluksi lääkkeestä eroon kokonaan. Myös Mirtazapinista otan vaan 7,5 mg iltaisin ja kun Diapam on loppunut, vähennän ja lopetan senkin. Ataraxia en ole ottanut nyt ollenkaan, ettei vaan siitä tule koukkua. Joo, nyt voi jo huokaista helpotuksesta kun 10 mg Diapamista on pudotettu pois. Kerroit, että sinulla on matka tiedossa. Olet sen ansainnut kun päihitit Diapamin. Mutta tässä vaiheessa tsemppiä viimeisen Diapam -murusen lopettamiseen...

        Tuon mirtatsapiinin olen lopettanut 7,5 mg ajat sitten unettomuuteen, ei muka
        ole mitään vaikutusta lääkärin mielestä vaikka ottaisi tai ei..olen kyllä eri mieltä-
        olin 5kk kuukautta ottamatta otin puolikkaan niin tuli ihmeellinen olotila seuraava-
        päivänä
        joita ei aikaisemmemmin ollut. Olen lopettanut cymbaltakin ja muutkin lyricat.
        Ihan tarpeeksi kova koukku on kuitenkin kun joutuu lääkitsemään itseään lähes
        päivittäin kipuun. Kyllä se elimistö tietää mikä on hyvä ja mikä ei.


      • Gunilla
        Pameja kirjoitti:

        Tuon mirtatsapiinin olen lopettanut 7,5 mg ajat sitten unettomuuteen, ei muka
        ole mitään vaikutusta lääkärin mielestä vaikka ottaisi tai ei..olen kyllä eri mieltä-
        olin 5kk kuukautta ottamatta otin puolikkaan niin tuli ihmeellinen olotila seuraava-
        päivänä
        joita ei aikaisemmemmin ollut. Olen lopettanut cymbaltakin ja muutkin lyricat.
        Ihan tarpeeksi kova koukku on kuitenkin kun joutuu lääkitsemään itseään lähes
        päivittäin kipuun. Kyllä se elimistö tietää mikä on hyvä ja mikä ei.

        Täytyy katsoa kuinka pärjään Mirtazapinin puolikkaalla. Olen nyt muutaman kerran ottanut sen ja kyllä unta on tullut mielestäni riittävästi. Muutenkaan en kuulu kovin nk. unisiin ihmisiin joten tulen toimeen ehkä pienemmällä unimäärällä kuin jotkut. Tunnen henkilöitä, joille uni on kuin leipä. Jos he nukkuvat jonkun yön vähän heikommin, tuntuu että he suurin piirtein kuolevat. Kyllä elimistö yleensä korjaa univajeen omia aikojaan. Ulkoliikunta ja tekeminen kyllä antavat riittävän unen. Se, mitä tulee Mirtazapinin riippuvuuteen, ei minulla ole tietoa. Olen niin vähän aikaa käyttänyt sitä. Toivottavasti pääsen mahdollisimman pienellä annoksella. Tätä työtä riittää muutenkin 4-6 viikkoa ainakin ennen kuin olen erossa Diapamista. Nyt menossa 5 mg/vrk ja jatkan sitä vielä ensi viikolla muutaman päivän ennen 4 mg:aan siirtymistä. Luultavasti noita annoksia pitää ottaa puolitoita viikkoa että ettei tule takapakkia.

        Ok, mutta tsemppiä kaikille vähentäjille!


      • Veli Synkkä
        Gunilla kirjoitti:

        Täytyy katsoa kuinka pärjään Mirtazapinin puolikkaalla. Olen nyt muutaman kerran ottanut sen ja kyllä unta on tullut mielestäni riittävästi. Muutenkaan en kuulu kovin nk. unisiin ihmisiin joten tulen toimeen ehkä pienemmällä unimäärällä kuin jotkut. Tunnen henkilöitä, joille uni on kuin leipä. Jos he nukkuvat jonkun yön vähän heikommin, tuntuu että he suurin piirtein kuolevat. Kyllä elimistö yleensä korjaa univajeen omia aikojaan. Ulkoliikunta ja tekeminen kyllä antavat riittävän unen. Se, mitä tulee Mirtazapinin riippuvuuteen, ei minulla ole tietoa. Olen niin vähän aikaa käyttänyt sitä. Toivottavasti pääsen mahdollisimman pienellä annoksella. Tätä työtä riittää muutenkin 4-6 viikkoa ainakin ennen kuin olen erossa Diapamista. Nyt menossa 5 mg/vrk ja jatkan sitä vielä ensi viikolla muutaman päivän ennen 4 mg:aan siirtymistä. Luultavasti noita annoksia pitää ottaa puolitoita viikkoa että ettei tule takapakkia.

        Ok, mutta tsemppiä kaikille vähentäjille!

        Mtsään meni. Hetken jo kuvittelin olevani kuivilla, mutta vointi kävi siinä määrin sitämättömäksi, että pakko jatkaa vieroitusta hitaamman ohjelman puitteissa. 2.5 kk:a on liian lyhyt aika vieroittautua 20 vuoden käytöstä. Nyt vieroitus toteutuu Risolidilla, joka on Diapamia miedompi, mutta pidemmän puoliintumisajan omaava lääke. Annostus nyt 10 mg x 1. Jatketaan sillä.


      • Gunilla
        Veli Synkkä kirjoitti:

        Mtsään meni. Hetken jo kuvittelin olevani kuivilla, mutta vointi kävi siinä määrin sitämättömäksi, että pakko jatkaa vieroitusta hitaamman ohjelman puitteissa. 2.5 kk:a on liian lyhyt aika vieroittautua 20 vuoden käytöstä. Nyt vieroitus toteutuu Risolidilla, joka on Diapamia miedompi, mutta pidemmän puoliintumisajan omaava lääke. Annostus nyt 10 mg x 1. Jatketaan sillä.

        Moikka Veli! No onpa harmi, kun meni hyvin alkanut työ vähän liian kiireisellä aikataululla puihin. Se noissa aikatauluissa on vähän kyseenalaista, että jotkut lääkärit (kuten esim. itselläni...) koettavat toteuttaa vieroittautumista liian nopeasti. Ei elimistö sopeudu niin äkkiä kuin saattaisi luulla. Minulle nimittäin kävi tänään niin, että kun tämä vko on 5 mg:n viikko, päivällä piti ottaa 1 mg ylimääräistä. Olo oli jotenkin tyyliin hermostuttava, niin ajattelin että mitä hitsiä mä kiusaan itseäni kun ei sen suuremmasta annoksesta ole kyse. Huomenna lääkärini taas soittaa ja aion ehdottaa, että ollaan tämä vko vielä annoksella 6 mg/pvä ja katsotaan kuinka menee. Pimeä vuodenaika ja sun muuta, niin mitään kiirettä ei ole. Itselläni oli myös käyttöaika suht' pitkä, niin ei siitä hetkessä irtaannuta. No, mutta kovasti paljon voimia sinulle Veli ja tsemppiä. Aloitetaan taas uudella innolla ja tärkeintä on se, että on halua päästä irti lääkkeistä. Se on paljon se. Kyllä me maaliin päästään vaikka jokainen kiiruhtaa omalla vauhdillaan ja voimillaan. Kirjoittelehan taas kuulumisia!


      • Veli Synkkä
        Gunilla kirjoitti:

        Moikka Veli! No onpa harmi, kun meni hyvin alkanut työ vähän liian kiireisellä aikataululla puihin. Se noissa aikatauluissa on vähän kyseenalaista, että jotkut lääkärit (kuten esim. itselläni...) koettavat toteuttaa vieroittautumista liian nopeasti. Ei elimistö sopeudu niin äkkiä kuin saattaisi luulla. Minulle nimittäin kävi tänään niin, että kun tämä vko on 5 mg:n viikko, päivällä piti ottaa 1 mg ylimääräistä. Olo oli jotenkin tyyliin hermostuttava, niin ajattelin että mitä hitsiä mä kiusaan itseäni kun ei sen suuremmasta annoksesta ole kyse. Huomenna lääkärini taas soittaa ja aion ehdottaa, että ollaan tämä vko vielä annoksella 6 mg/pvä ja katsotaan kuinka menee. Pimeä vuodenaika ja sun muuta, niin mitään kiirettä ei ole. Itselläni oli myös käyttöaika suht' pitkä, niin ei siitä hetkessä irtaannuta. No, mutta kovasti paljon voimia sinulle Veli ja tsemppiä. Aloitetaan taas uudella innolla ja tärkeintä on se, että on halua päästä irti lääkkeistä. Se on paljon se. Kyllä me maaliin päästään vaikka jokainen kiiruhtaa omalla vauhdillaan ja voimillaan. Kirjoittelehan taas kuulumisia!

        Käyttämäni Risolid 10mg vastaa noin 4 mg:a Diapamia. Vielä pohdiskellaan tukilääkkeen mahdollisuutta Risolidin lisäksi. Varmaan jokin SSRI-lääke (=masennuslääke).


      • Gunilla
        Veli Synkkä kirjoitti:

        Käyttämäni Risolid 10mg vastaa noin 4 mg:a Diapamia. Vielä pohdiskellaan tukilääkkeen mahdollisuutta Risolidin lisäksi. Varmaan jokin SSRI-lääke (=masennuslääke).

        Moi Veli! Täällä pudotus jatkuu edelleen Diapamilla ja tämä viikko 5 mg:n annoksella vrk. Kysyin lääkäriltä kun hän soitti, että voiko ottaa yhtään ylimääräistä jos tulee sellainen tilanne eteen. Vastaus oli, että ei voi koska se pitkittää vaan lääkehoidon kestoa. Kehaisi vielä, että kun olette noin hyvin onnistunut vähentämään, ei kannata pilata hoitoa. No tottahan se on niinkin, mutta ei lääkäri ymmärrä jos sattuu tulemaan oikein ahdistava tilanne. Pyysi soittamaan kyllä tarpeen tullen. Ensi tiistaina soittaa jälleen ja ensi viikko onkin sitten jo 4 mg/vrk. Tällaiset kuviot täällä. Se Risolid on minulle aivan vieras nimi, en ole tainnut edes kuullakaan. Niin vielä palaan mun lääkitykseen. Tri kysyi, olenko saanut nukuttua. Sanoi kuten sinäkin kirjoittelit, että hyvä ja riittävän pitkä yöuni on tärkeätä vieroitushoidon aikana. Aivojen pitää saada levätä riittävästi ja liikuntaa hän myös kehoitti lisäämään. Sen tiedän toki itsekin, mutta kun se on niin vaikeaa tuo lähteminen... Tällaisia juttuja tänä päivänä. Toivon sinulle hyvää jatkoa uuden lääkityksen kanssa ja sinnitellään se mikä pystytään. Onhan tää aikamoinen urakka mutta luovuttaa ei kannatta. Lopussa ollaan työnvoittajia!


      • Veli Synkkä
        Gunilla kirjoitti:

        Moi Veli! Täällä pudotus jatkuu edelleen Diapamilla ja tämä viikko 5 mg:n annoksella vrk. Kysyin lääkäriltä kun hän soitti, että voiko ottaa yhtään ylimääräistä jos tulee sellainen tilanne eteen. Vastaus oli, että ei voi koska se pitkittää vaan lääkehoidon kestoa. Kehaisi vielä, että kun olette noin hyvin onnistunut vähentämään, ei kannata pilata hoitoa. No tottahan se on niinkin, mutta ei lääkäri ymmärrä jos sattuu tulemaan oikein ahdistava tilanne. Pyysi soittamaan kyllä tarpeen tullen. Ensi tiistaina soittaa jälleen ja ensi viikko onkin sitten jo 4 mg/vrk. Tällaiset kuviot täällä. Se Risolid on minulle aivan vieras nimi, en ole tainnut edes kuullakaan. Niin vielä palaan mun lääkitykseen. Tri kysyi, olenko saanut nukuttua. Sanoi kuten sinäkin kirjoittelit, että hyvä ja riittävän pitkä yöuni on tärkeätä vieroitushoidon aikana. Aivojen pitää saada levätä riittävästi ja liikuntaa hän myös kehoitti lisäämään. Sen tiedän toki itsekin, mutta kun se on niin vaikeaa tuo lähteminen... Tällaisia juttuja tänä päivänä. Toivon sinulle hyvää jatkoa uuden lääkityksen kanssa ja sinnitellään se mikä pystytään. Onhan tää aikamoinen urakka mutta luovuttaa ei kannatta. Lopussa ollaan työnvoittajia!

        Niin kuin aiemmin sanoin vieroitus alkaa siinä Diapam 5 mg x 1 tienoilla. Siihen saakka kaikki on helppoa. Onnistuin sinnittelemään annoksella Diapam 1mg - 0.5 mg annostuksella noin kuukauden, mutta siten tuli paha ahdistuskohtaus. Aion käyttää tuota Risolid 10 mg x 1 ainakin tän syksyn. Arvioin tilannetta myöhemmin uudestaa. Tämän hetkinen lääkitykseni on kuitenkin vain noin 1/5 osa lähtötilanteesta (laskettuna Diapamiksi. Ks Ashton manuaali), joten eihän saavutus ihan huono ole.
        Liikunta on kyllä mulle tärkeetä. Olen nyt vieroituksen aikana aloittanut kuntosalikäynnit 3 x viikossa ja se on todella palkitsevaa..


      • Gunilla
        Veli Synkkä kirjoitti:

        Niin kuin aiemmin sanoin vieroitus alkaa siinä Diapam 5 mg x 1 tienoilla. Siihen saakka kaikki on helppoa. Onnistuin sinnittelemään annoksella Diapam 1mg - 0.5 mg annostuksella noin kuukauden, mutta siten tuli paha ahdistuskohtaus. Aion käyttää tuota Risolid 10 mg x 1 ainakin tän syksyn. Arvioin tilannetta myöhemmin uudestaa. Tämän hetkinen lääkitykseni on kuitenkin vain noin 1/5 osa lähtötilanteesta (laskettuna Diapamiksi. Ks Ashton manuaali), joten eihän saavutus ihan huono ole.
        Liikunta on kyllä mulle tärkeetä. Olen nyt vieroituksen aikana aloittanut kuntosalikäynnit 3 x viikossa ja se on todella palkitsevaa..

        Heipä vaan ja mukava kun kirjoittelit kuulumisiasi. Tosi mukavaa kuulla miten itse kukin jakselee koska samalla asialla olemme. Sinähän onnistuit todella hienosti aikaisemmalla lääkityksellä joten voit olla tyytyväinen itseesi. Takapakit kuuluvat elämään ja eritoten tällaiseen elämäntilanteeseen. Vaikka kuinka hyvin onnistuu, tämä vieroitus käy todella työstä. Viime yönä (jo toisen kerran...) heräsin kun oli aika kovaa rintakipua. Mietin että pitääkö soittaa ensiapuun ja kysellä neuvoja. No vaiva meni sitten omia aikojaan ohi ja päiväsaikaan ei ole ollut mitään. Ja kyllä suoraan sanoen ensi viikko, 4 mg:n Diapam -päivät, hieman pelottaa. Mun lääkärini, niin ymmärtäväinen kun onkin, vaatii mun mielestä liian ehdotonta ohjelmassa pysymistä. Kun se Järvenpään malli nimenomaan korostaa potilaan tukemista ja välillä lääkeannoksen tasapainottamista. Eli toisin sanoen sitä, että jos on vaikeuksia, lääkehoidon voi antaa olla vaikka pari vk samassa mg-määrässä ja sitten taas jatkua. Tuli kerran jopa mieleeni, että vaihdan lääkäriä mutta sitten olisi sellainen elämänkerran kertominen uudelle lääkärille etten jaksa sellaista. Ja tuohon olisin kommentoinut, kun joku kirjoitti Velille että älä käytä mitään masennuslääkkeitä et niihin jää koukkuun. Mun mielestä niihin ei kovin helposti jää koukkuun. Itse aion ensi viikolla pyytää Mirtazapinin vaihtoa 10 mg:n Triptyliin. Sitä oli mulla käytössä monta vuotta sitten kipukynnystä kohottamaan koska reumakipuja oli kovasti. Käytin sitä ehkä vajaan vuoden. Se toimi myös unta parantavana lääkkeenä. Eikä pienintäkään koukkua ollut. Katsotaan nyt kuinka nämä lääkeasiat sitten hoituvat. Hyvää viikonloppua kaikille ketjun viestejä lukeville. (Jopas tuli tarinaa ettei varmaan kukaan jaksa lukea...) Tsemppiä Velille ja tuo liikuntaharrastus jäi takaraivoon raksuttamaan...


      • Veli Synkkä
        Gunilla kirjoitti:

        Heipä vaan ja mukava kun kirjoittelit kuulumisiasi. Tosi mukavaa kuulla miten itse kukin jakselee koska samalla asialla olemme. Sinähän onnistuit todella hienosti aikaisemmalla lääkityksellä joten voit olla tyytyväinen itseesi. Takapakit kuuluvat elämään ja eritoten tällaiseen elämäntilanteeseen. Vaikka kuinka hyvin onnistuu, tämä vieroitus käy todella työstä. Viime yönä (jo toisen kerran...) heräsin kun oli aika kovaa rintakipua. Mietin että pitääkö soittaa ensiapuun ja kysellä neuvoja. No vaiva meni sitten omia aikojaan ohi ja päiväsaikaan ei ole ollut mitään. Ja kyllä suoraan sanoen ensi viikko, 4 mg:n Diapam -päivät, hieman pelottaa. Mun lääkärini, niin ymmärtäväinen kun onkin, vaatii mun mielestä liian ehdotonta ohjelmassa pysymistä. Kun se Järvenpään malli nimenomaan korostaa potilaan tukemista ja välillä lääkeannoksen tasapainottamista. Eli toisin sanoen sitä, että jos on vaikeuksia, lääkehoidon voi antaa olla vaikka pari vk samassa mg-määrässä ja sitten taas jatkua. Tuli kerran jopa mieleeni, että vaihdan lääkäriä mutta sitten olisi sellainen elämänkerran kertominen uudelle lääkärille etten jaksa sellaista. Ja tuohon olisin kommentoinut, kun joku kirjoitti Velille että älä käytä mitään masennuslääkkeitä et niihin jää koukkuun. Mun mielestä niihin ei kovin helposti jää koukkuun. Itse aion ensi viikolla pyytää Mirtazapinin vaihtoa 10 mg:n Triptyliin. Sitä oli mulla käytössä monta vuotta sitten kipukynnystä kohottamaan koska reumakipuja oli kovasti. Käytin sitä ehkä vajaan vuoden. Se toimi myös unta parantavana lääkkeenä. Eikä pienintäkään koukkua ollut. Katsotaan nyt kuinka nämä lääkeasiat sitten hoituvat. Hyvää viikonloppua kaikille ketjun viestejä lukeville. (Jopas tuli tarinaa ettei varmaan kukaan jaksa lukea...) Tsemppiä Velille ja tuo liikuntaharrastus jäi takaraivoon raksuttamaan...

        Sain tukilääkkeeksi Seronil 20 mg x 2, jota käytetään masennuksen, paniikkioireiden ja ties minkä hoitoo. Aluksi on vähän zombi olo, mutta sen pitäisi helpottaa parin viikon kuluttua. Jatketaan vääntöä. Kyllä tästä aikanaan hyvä tulee..


      • Gunilla
        Veli Synkkä kirjoitti:

        Sain tukilääkkeeksi Seronil 20 mg x 2, jota käytetään masennuksen, paniikkioireiden ja ties minkä hoitoo. Aluksi on vähän zombi olo, mutta sen pitäisi helpottaa parin viikon kuluttua. Jatketaan vääntöä. Kyllä tästä aikanaan hyvä tulee..

        Huomenta ja kiitoksia kommenteista. Seronil on kuulemma (kertovat sitä käyttäneet) hyvä lääke. Vaikutus alkaa kai parin vk:n kuluttua. Mun hyvä työkaveri oli saanut aikoinaan ja sanoi joskus, että ilman sitä ei olisi selvinnyt silloisesta elämäntilastaan. Unetkin olivat korjaantuneet kohdilleen. Jäin eilen miettimään jo ensi viikkoa, miten selviydyn siitä. Jos lääkäri vaan vaatii noudattamaan aikataulutusta eikä huomioi mahdollisia muutoksia, taidan siirtyä toisen lääkärin asiakkaaksi. Tuntuu niin oudolta, että yksityispuolen lääkäri on noin joustamaton. Yleensä sieltä saa parempaa hoitoa kuin terv.kesk. Ja kun lisäksi maksan jokaisen soiton hänelle. Mua illalla alkoi jopa ärsyttää hänen menettelytapansa. Voi olla, että tässä lääkityksen vaiheessa ärsytyskerroin on normaalia matalampi. Mutta eipä näitä vaihtoehtoja ole nyt paljon kun on lähtenyt tälle kieltäymyksen tielle. Olen kyllä sitoutunut viemään homman finaaliin mutta ponnistuksi tämä vaatii. Kerrotko Veli vähän, millaisia tai miten nämä pienemmät annokset vaikuttivat? Sillä kyselen, että osaan varautua niihin. Jokainenhan tietenkin kokee ne omalla tavallaan eikä yleispäteväö ohjetta ole. Joskus tulee pelottava tunne, jota ei ole aiemmin ollut. Ei tietenkään koska lääkettä oli pää täynnä. Mutta näin. Pitää kai alkaa tekemään aamupalaa ja lukemaan Aamulehteä. Hyvää päivän jatkoa ja onnea uudelle lääkityksellesi!


    • Älä hyvä Veli

      Synkkä suostu ottamaan enää mitään SSRI-lääkettä. On suuri vaara että jäät koukkuun siihen ja vieroitusoireesi jatkuvat hamaan tulevaisuuteen. SE olisi liian suuri taakka elimistöllesi.

      • Gunilla

        On aika vaikea ulkopuolisen (tarkoitan ei-ammattilaisen) mennä puuttumaan kenenkään lääkityksiin, jos ei tunne tilannetta tarkemmin. Itse en voi kommentoida kenenkään rohdoksia jos hoito tapahtuu lääkärin valvonnassa. Toin tämän esille sen vuoksi, koska itse aloitin vieroitukseni tasan 3 kk sitten yksityislääkärin (iso lääkäriasemaketju) valvonnassa. Oman hoitavan lääkärini kanssa sovittiin alussa, että kokeillaan ja toteutetaan hoito sen Järvenpään sosiaalisairaalassa olevan hoitomallin mukaan. Näin ollaan tehty tää aika ja tarpeen mukaan muutetaan annoksia. Tosin, kuten olen täällä kirjoitellut,
        mun lääkäri vähän liikaa määrää asioita vaikka minä olen se työn tekijä eli potilas joka kaikki tuntemukset kokee ja kenties kärsii. Voi olla, että lääkäri tarkoittaa minun parasta ollessaan täsmällinen ja tiukka ettei homma karkaa lapasesta. Hyvin äkkiä voi tulla sellainen kunhan sinne päin -tyyli ja silloin saattaa tulla takapakit systeemissä. No, mutta tarkoitus oli kirjoittaa siis ulkopuolisen ihmisen lääkkeisiin puuttumisesta. Nyt vähän breikkiä...


      • Veli Synkkä
        Gunilla kirjoitti:

        On aika vaikea ulkopuolisen (tarkoitan ei-ammattilaisen) mennä puuttumaan kenenkään lääkityksiin, jos ei tunne tilannetta tarkemmin. Itse en voi kommentoida kenenkään rohdoksia jos hoito tapahtuu lääkärin valvonnassa. Toin tämän esille sen vuoksi, koska itse aloitin vieroitukseni tasan 3 kk sitten yksityislääkärin (iso lääkäriasemaketju) valvonnassa. Oman hoitavan lääkärini kanssa sovittiin alussa, että kokeillaan ja toteutetaan hoito sen Järvenpään sosiaalisairaalassa olevan hoitomallin mukaan. Näin ollaan tehty tää aika ja tarpeen mukaan muutetaan annoksia. Tosin, kuten olen täällä kirjoitellut,
        mun lääkäri vähän liikaa määrää asioita vaikka minä olen se työn tekijä eli potilas joka kaikki tuntemukset kokee ja kenties kärsii. Voi olla, että lääkäri tarkoittaa minun parasta ollessaan täsmällinen ja tiukka ettei homma karkaa lapasesta. Hyvin äkkiä voi tulla sellainen kunhan sinne päin -tyyli ja silloin saattaa tulla takapakit systeemissä. No, mutta tarkoitus oli kirjoittaa siis ulkopuolisen ihmisen lääkkeisiin puuttumisesta. Nyt vähän breikkiä...

        Kysyit kuinka pienet lääkeannokset vaikuttavat. Tietenkin paljo heikommin.
        Vieroitusoireista pahimpia ovat psyykkiset oireet. Jonkinlainen toivottomuus ja epäily pärjäämisestä ilman lääkettä. Epätodellinen olotila ja pelko persoonallisuuden hajoamisesta. Jotain tällaista. Pahinta on, että omaa päätään ei pääse minnekään karkuun, vaan oireet on kestettävä. Tuskaa tuottaa myös epätietoisuus siitä kuinka kauan oireet oikein kestävät pari päivää vai pari viikkoa yms. Kaikkia vieroitusoireita on hieman vaikea tässä kuvailla.
        Vieroitusoireet tulevat yllättäen täysin "puun takaa". Positiivista on se, että melko pienet bentsoannokset pitävät oireet kurissa, kunhan vieroitus on riittävän hidasta.
        Itse aion käyttää tuota Risolid 10 mg x 1 lääkitystä ainakin jonnekin ohi vuodenvaihteen. Ei olisi maailmanloppu vaikka käyttäisin sitä hamaan maailman tappiin, jossen sitten yllättäen intoudu sitä vähentämään.
        Vieroituksen loppuvaihe on työläs prosessi ja kyllä jonkinlainen tauko tai loma lääkepudotuksisaa on tarpeen.


      • Veli Synkkä
        Veli Synkkä kirjoitti:

        Kysyit kuinka pienet lääkeannokset vaikuttavat. Tietenkin paljo heikommin.
        Vieroitusoireista pahimpia ovat psyykkiset oireet. Jonkinlainen toivottomuus ja epäily pärjäämisestä ilman lääkettä. Epätodellinen olotila ja pelko persoonallisuuden hajoamisesta. Jotain tällaista. Pahinta on, että omaa päätään ei pääse minnekään karkuun, vaan oireet on kestettävä. Tuskaa tuottaa myös epätietoisuus siitä kuinka kauan oireet oikein kestävät pari päivää vai pari viikkoa yms. Kaikkia vieroitusoireita on hieman vaikea tässä kuvailla.
        Vieroitusoireet tulevat yllättäen täysin "puun takaa". Positiivista on se, että melko pienet bentsoannokset pitävät oireet kurissa, kunhan vieroitus on riittävän hidasta.
        Itse aion käyttää tuota Risolid 10 mg x 1 lääkitystä ainakin jonnekin ohi vuodenvaihteen. Ei olisi maailmanloppu vaikka käyttäisin sitä hamaan maailman tappiin, jossen sitten yllättäen intoudu sitä vähentämään.
        Vieroituksen loppuvaihe on työläs prosessi ja kyllä jonkinlainen tauko tai loma lääkepudotuksisaa on tarpeen.

        Tauosta vieroituksen aikana olisi se etu, että hermoston toleranssi bentsoille ehtisi kadota/vähentyä ja myöshempi vieroituksen jakuminen tapahtuisi ikään kuin "puhtaalta" pöydäsltä. Myöskin tukilääkityksen mahdollisuutta kannattaa harkita.


      • Gunilla
        Veli Synkkä kirjoitti:

        Tauosta vieroituksen aikana olisi se etu, että hermoston toleranssi bentsoille ehtisi kadota/vähentyä ja myöshempi vieroituksen jakuminen tapahtuisi ikään kuin "puhtaalta" pöydäsltä. Myöskin tukilääkityksen mahdollisuutta kannattaa harkita.

        Suuret kiitokset kuvailuistasi. Jotkut noista olivat jo tuttuja. Oletin, että ne ovat vain "minun päässä ja kehossa". On ne kyllä merkillisiä, mistä ihmeestä voivat tulla. Esim. tänään juuri olen miettinyt, että olo tuntuu kuin tutustuisi omaan kehoonsa ja ympäristöönsä pitkän ajan jälkeen. Sen nyt jotenkin ymmärrän, kun pää ollut lääkittynä monta vuotta. Nyt kun lääkeaine alkaa poistua, kohtaa itsensä ikään kuin uudestaan eikä oikein muista, tämmöinenkö olin ennen ja monta asiaa pitää nk. opetella uudestaan. Mitään paniikkia ei ole ollut sen jälkeen kun tää homma alkoi mutta kaikki on mahdollista. Siinä olit Veli oikeassa, että jonkinlainen "loma" olisi hyvä olla, koska tämä käy todella työstä jossain vaiheessa.Jos joku vielä kehtaa kirjoittaa, että vieroitus "oli ihan simppeli juttu", niin se ei pidä kyllä paikkaansa. Ja vielä tuohon, että kun pitää orjallisesti noudattaa ja lääkäri kontrolloi joka viikko ja tivaa, oletteko pysynyt aikataulussa niin.....huh meinaa palaa käämit. Sen olen kyllä päättänyt mielessäni, että jos nyt ihan kurjia oireita tulee, minä otan ylimääräistä. Eihän tätä pudä kokea kuin vankeusrangaistusta jota toiset vahtii ja suurin piirtein laskee pillereiden lukumääränkin. Mun lääkäri nimittäin laskee, minkä verran on lääkkeitä mennyt ja sen mukaan kirjoittaa uusia reseptejä. Mietin myös sellaisia juttuja, että mitenkähän sitten kun homma on finaalissa, tuleekohan jälkivieroitusoireita? Mä olen oikein ammattimurehtija joka väsyttää turhilla huolilla itseään. Muttei sille mahda mitään. Kiitokset sinulle, annoit kullanarvoisia neuvoja.


      • Gunilla
        Veli Synkkä kirjoitti:

        Tauosta vieroituksen aikana olisi se etu, että hermoston toleranssi bentsoille ehtisi kadota/vähentyä ja myöshempi vieroituksen jakuminen tapahtuisi ikään kuin "puhtaalta" pöydäsltä. Myöskin tukilääkityksen mahdollisuutta kannattaa harkita.

        Vielä jokunen sana tukilääkityksestä. Kysyin tästä lääkäriltäni, mutta hän suhtautui hyvin kielteisesti koko ajatukseen. Ja kuten aiemmissa teksteissäni kirjoitin, hän kysyi 1,5 vk sitten: mitäs lääkkeitä teillä nyt on käytössä. Että otti päähän. Eikö minulla periaatteessa ole oikeus käyttää tarvitsemiani lääkkeitä. Olen aikuinen ihminen, oikeustoimikelpoinen ja holistisen ihmiskäsityksen mukaan vapaa ja vastuullinen teoistani. Mutta katsotaan nyt, tiistaina hän jälleen soittaa.


      • Veli synkkä
        Gunilla kirjoitti:

        Vielä jokunen sana tukilääkityksestä. Kysyin tästä lääkäriltäni, mutta hän suhtautui hyvin kielteisesti koko ajatukseen. Ja kuten aiemmissa teksteissäni kirjoitin, hän kysyi 1,5 vk sitten: mitäs lääkkeitä teillä nyt on käytössä. Että otti päähän. Eikö minulla periaatteessa ole oikeus käyttää tarvitsemiani lääkkeitä. Olen aikuinen ihminen, oikeustoimikelpoinen ja holistisen ihmiskäsityksen mukaan vapaa ja vastuullinen teoistani. Mutta katsotaan nyt, tiistaina hän jälleen soittaa.

        Olen ollut käsityksessä, että SSRI-lääkkeitä (mulla Seronil) ja joitakin neuroleptilääkkeitä, kuten Ketipinor, on rutiinisti käytetty tukilääkkeinä bentsovieroituksissa. Ne vähentävät ahdistuneisuutta, paniikkioireita yms. ja estävät ajatusten poukkoilua oman navan ympärillä. Toimivat jonkinlaisina "mood stabilizer" lääkkeinä.


      • veli synkkä
        Veli synkkä kirjoitti:

        Olen ollut käsityksessä, että SSRI-lääkkeitä (mulla Seronil) ja joitakin neuroleptilääkkeitä, kuten Ketipinor, on rutiinisti käytetty tukilääkkeinä bentsovieroituksissa. Ne vähentävät ahdistuneisuutta, paniikkioireita yms. ja estävät ajatusten poukkoilua oman navan ympärillä. Toimivat jonkinlaisina "mood stabilizer" lääkkeinä.

        Jos lääkäri ei ymmärrä tukilääkityksen merkitystä bentsovieroitusta, ei sen pitäis vieroituspotilaita hoitaakaan..


      • Gunilla
        veli synkkä kirjoitti:

        Jos lääkäri ei ymmärrä tukilääkityksen merkitystä bentsovieroitusta, ei sen pitäis vieroituspotilaita hoitaakaan..

        Hyvää sunnuntaipäivää ja kiitoksia tiedoista ja tukemisesta! Teksti suoraan ajankohtaiseen asiaan. Joo, kyllä olen kanssasi samaa mieltä ettei ymmärtämättömän lääkärin kannata alkaa "puoskaroimaan" lääkkeestävieroittujan kanssa ellei omaa riittävää tietoa ja kykyä asettua potilaan asemaan. No tämä ei tietty ole fiksua minulta kun selän takana arvostelen omaa lääkäriäni, mutta koska kirjoitan totta, se puoltaa paikkaansa. Hän on vielä suht' nuori ja verrattain lyhyen kliinisen työkokemuksen omaava yleislääkäri, joten mitään "spesialiteettia" häneltä ei voine odottaa. Eilen mietin hoitosuhteen jatkamista oikein toden teolla, että jos ei nyt nyt yhtään anna "vapauksia" minulle tiukan paikan tullen, vaihdan kylmästi lääkäriä. Kun en oikein tunne erikoislääkäreitä, jotka olisivat perehtyneet päihdepotilaisiin ja vieroitushoitoihin, niin summan mutikassa ei kovin mielellään viitsisi turvautua tuntemattoman tyyppiin ja hänen hoitoihin. Ja toisaalta sekin, että nyt se sitten alkaa, huomisesta lähtien Diapam 4 mg x 1. Jälkeenpäin ajatellen syksy vieroituksineen päivineen on mennyt nopeasti. Ajatella, 11 mg diatsepaamia olen saanut karkoitettua pois "päiväjärjestyksestä". Olen enemmän kuin kiitollinen, että olen jaksanut taistella kuningas Diapamia vastaan. Yksi päivä tapahtui lipsahdus, että otin 1 mg:n ylimääräistä. Muina päivinä olen ollut uskollisesti ohjelmalla. Ja suuri KIITOS sinulle Veli että olet antanut minulle tietoa ja tukea kohti raitista elämää. Laskin, että noin joulukuun 12. tai 13. päivä olen (teoriassa) irti Diapamista. Ja jos nyt tulee jotain viivästymistä, ei haittaa yhtään mitäön. Joulukuun lopussa olisi vieroitusta yhteensä 4,5 kk. Kohtalaisen keskivertoaika. Välillä paremmin, välillä ollut vähemmänmukavia päiviä. Näin se olisi yhteen summattuna. Näin kun summaan asioita, totean samalla, että en olisi ikimaailmassa voinut uskoa jos joku olisi sanonut minulle millainen ansa on bentsodiatsepaami kaikessa karmeudessaan. Mutta silti, ei sitä pidä pelästyä. Siitä pääsee eroon mutta todella hitaasti. Tässä vaiheessa ei kannata vielä hurrata, koska matkaa maaliin on vielä 4 vk. Uskon kuitenkin vakaasti, että pahimmat karikot ovat käyty kokemassa. Mitenkäs Veli sinun olosi ja elosi? Oliko mun "artikkeli" asiallinen?


      • Veli Synkkä
        Gunilla kirjoitti:

        Hyvää sunnuntaipäivää ja kiitoksia tiedoista ja tukemisesta! Teksti suoraan ajankohtaiseen asiaan. Joo, kyllä olen kanssasi samaa mieltä ettei ymmärtämättömän lääkärin kannata alkaa "puoskaroimaan" lääkkeestävieroittujan kanssa ellei omaa riittävää tietoa ja kykyä asettua potilaan asemaan. No tämä ei tietty ole fiksua minulta kun selän takana arvostelen omaa lääkäriäni, mutta koska kirjoitan totta, se puoltaa paikkaansa. Hän on vielä suht' nuori ja verrattain lyhyen kliinisen työkokemuksen omaava yleislääkäri, joten mitään "spesialiteettia" häneltä ei voine odottaa. Eilen mietin hoitosuhteen jatkamista oikein toden teolla, että jos ei nyt nyt yhtään anna "vapauksia" minulle tiukan paikan tullen, vaihdan kylmästi lääkäriä. Kun en oikein tunne erikoislääkäreitä, jotka olisivat perehtyneet päihdepotilaisiin ja vieroitushoitoihin, niin summan mutikassa ei kovin mielellään viitsisi turvautua tuntemattoman tyyppiin ja hänen hoitoihin. Ja toisaalta sekin, että nyt se sitten alkaa, huomisesta lähtien Diapam 4 mg x 1. Jälkeenpäin ajatellen syksy vieroituksineen päivineen on mennyt nopeasti. Ajatella, 11 mg diatsepaamia olen saanut karkoitettua pois "päiväjärjestyksestä". Olen enemmän kuin kiitollinen, että olen jaksanut taistella kuningas Diapamia vastaan. Yksi päivä tapahtui lipsahdus, että otin 1 mg:n ylimääräistä. Muina päivinä olen ollut uskollisesti ohjelmalla. Ja suuri KIITOS sinulle Veli että olet antanut minulle tietoa ja tukea kohti raitista elämää. Laskin, että noin joulukuun 12. tai 13. päivä olen (teoriassa) irti Diapamista. Ja jos nyt tulee jotain viivästymistä, ei haittaa yhtään mitäön. Joulukuun lopussa olisi vieroitusta yhteensä 4,5 kk. Kohtalaisen keskivertoaika. Välillä paremmin, välillä ollut vähemmänmukavia päiviä. Näin se olisi yhteen summattuna. Näin kun summaan asioita, totean samalla, että en olisi ikimaailmassa voinut uskoa jos joku olisi sanonut minulle millainen ansa on bentsodiatsepaami kaikessa karmeudessaan. Mutta silti, ei sitä pidä pelästyä. Siitä pääsee eroon mutta todella hitaasti. Tässä vaiheessa ei kannata vielä hurrata, koska matkaa maaliin on vielä 4 vk. Uskon kuitenkin vakaasti, että pahimmat karikot ovat käyty kokemassa. Mitenkäs Veli sinun olosi ja elosi? Oliko mun "artikkeli" asiallinen?

        Niin kuin aiemmin mainitsin, vieroitus alkaa siinä Diapam 5 mg:n kohdalla. Siihen asti kaikki on helppoa. Itse pääsin yllättävänkin nopeasti pieneen muruseen Diapamia, jossa pysyin kaksi viikkoa, ennen kuin tuli ikäviä refloja. Nyt käytän Risolidia sen 10 mg vuorokaudessa yhtenä annoksena (vastaa Diapam 4mg x 1) ja lisäksi tukilääkitystä. Vointini on tällä hetkellä varsin stabiili ja jatkan vähentelyä joskus vuodenvaihteen jälkeen. Jotenkin noin.


      • Gunilla
        Veli Synkkä kirjoitti:

        Niin kuin aiemmin mainitsin, vieroitus alkaa siinä Diapam 5 mg:n kohdalla. Siihen asti kaikki on helppoa. Itse pääsin yllättävänkin nopeasti pieneen muruseen Diapamia, jossa pysyin kaksi viikkoa, ennen kuin tuli ikäviä refloja. Nyt käytän Risolidia sen 10 mg vuorokaudessa yhtenä annoksena (vastaa Diapam 4mg x 1) ja lisäksi tukilääkitystä. Vointini on tällä hetkellä varsin stabiili ja jatkan vähentelyä joskus vuodenvaihteen jälkeen. Jotenkin noin.

        Hyvää viikon alkua. Tukilääkitystä... Ajattelin eilen tukilääkityksestä sellaista, että paras taitaa olla beetasalpaaja. Se tasoittaa pulssin eikä aiheuta riippuvuutta. Ei ole siten kolmiolääke. Kunhan nuo Mirtazapinit olen käyttänyt, en taida ottaa mitään "lisukkeita". Eroonhan tässä ollaan pyrkimässä kaikista ylimääräisistä. Tukilääke voi olla nimensä mukaisesti vaan tuki, ja siinä piilee vaara tottumiseen, vaikka fyysistä riippuvuutta ei kehittyisikään. Kunhan pääsen tuonne Diapam 1 mg/päivässä, harkitsen uudelleen. Saattaa olla, että nukahtamiseen tarvitsen jotain apua. Nyt alkoi se Diapam 4 mg/pv:n jakso. Toivottavasti saan lopetettua 0,5 mg:aan että jäisi tämä vehkeily jo pois. Eilenkin olisin tullut toimeen vaikka 2 mg:lla, mutta en uskalla tehdä tässä lopussa sellaista vähennystä. Se olisi kostautunut jossain vaiheessa. Nyt ainakin olen hyvin toiveikkaalla mielellä eikä niihin vieroitusoireisiin kuole kun ei tämän suuremmista määristä ole kyse. Eri asia jos olisi joku 10-20 mg Diapamia ja niiden yhtäkkinen lopetus. Lääkkeen pitkittäminen on vain lopetuksen pitkittämistä. Joku päivä se lääkkeetön päivä on edessä ja onhan sitä pärjätty ennenkin ilman lääkkeitä. Elämä on nk. normaalia eikä lääkehöyryssä olemista. Tsemppiä kaikille vähentäjille!


      • Veli Synkkä
        Gunilla kirjoitti:

        Hyvää viikon alkua. Tukilääkitystä... Ajattelin eilen tukilääkityksestä sellaista, että paras taitaa olla beetasalpaaja. Se tasoittaa pulssin eikä aiheuta riippuvuutta. Ei ole siten kolmiolääke. Kunhan nuo Mirtazapinit olen käyttänyt, en taida ottaa mitään "lisukkeita". Eroonhan tässä ollaan pyrkimässä kaikista ylimääräisistä. Tukilääke voi olla nimensä mukaisesti vaan tuki, ja siinä piilee vaara tottumiseen, vaikka fyysistä riippuvuutta ei kehittyisikään. Kunhan pääsen tuonne Diapam 1 mg/päivässä, harkitsen uudelleen. Saattaa olla, että nukahtamiseen tarvitsen jotain apua. Nyt alkoi se Diapam 4 mg/pv:n jakso. Toivottavasti saan lopetettua 0,5 mg:aan että jäisi tämä vehkeily jo pois. Eilenkin olisin tullut toimeen vaikka 2 mg:lla, mutta en uskalla tehdä tässä lopussa sellaista vähennystä. Se olisi kostautunut jossain vaiheessa. Nyt ainakin olen hyvin toiveikkaalla mielellä eikä niihin vieroitusoireisiin kuole kun ei tämän suuremmista määristä ole kyse. Eri asia jos olisi joku 10-20 mg Diapamia ja niiden yhtäkkinen lopetus. Lääkkeen pitkittäminen on vain lopetuksen pitkittämistä. Joku päivä se lääkkeetön päivä on edessä ja onhan sitä pärjätty ennenkin ilman lääkkeitä. Elämä on nk. normaalia eikä lääkehöyryssä olemista. Tsemppiä kaikille vähentäjille!

        Onnittelut, jos pärjäilet ilman mitään tukilääkkeitä. Itse pääsin tuohon Diapam 0.5 mg x 1, kunnes vieroitusoireet kunnolla alkoivat ja pakko oli ottaa takapakkia ja turvautua myös tukilääkkeisiin. Vieroituksen loppuluisu on varmaan hyvin yksilöllinen miten niitä viekkareita oikein tulee.
        Jatkan tuolla Risolidilla ainakin loppuvuoden ja jatkan sitten...


      • Gunilla
        Veli Synkkä kirjoitti:

        Onnittelut, jos pärjäilet ilman mitään tukilääkkeitä. Itse pääsin tuohon Diapam 0.5 mg x 1, kunnes vieroitusoireet kunnolla alkoivat ja pakko oli ottaa takapakkia ja turvautua myös tukilääkkeisiin. Vieroituksen loppuluisu on varmaan hyvin yksilöllinen miten niitä viekkareita oikein tulee.
        Jatkan tuolla Risolidilla ainakin loppuvuoden ja jatkan sitten...

        Ethän nyt Veli suinkaan ottanut asiaa henkilökohtaisena, kun kirjoitin ajatuksiani tukilääkkeista? Mitään sellaista en tarkoittanut. Saattaa olla, että joudun turvautumaan johonkin lääkkeeseen finaalivaiheessa. Mikään ei ole kirkossa kuulutettua kuinka lopussa käy. Toivon tietenkin kovasti, ettei mitään ylimääräisiä tarvitsisi ottaa. Kokemukset eri ihmisillä ovat niin henkilökohtaisia. Niistä viekkareista kirjoiteltiin jo aiemmin ja ne eivät ole mitenkään tervetulleita. Mutta, päivä kerrallaan. - Jos lähtisi taas jatkamaan hommia. Textaillaan kun keretään. :-)


      • Veli Synkkä
        Gunilla kirjoitti:

        Ethän nyt Veli suinkaan ottanut asiaa henkilökohtaisena, kun kirjoitin ajatuksiani tukilääkkeista? Mitään sellaista en tarkoittanut. Saattaa olla, että joudun turvautumaan johonkin lääkkeeseen finaalivaiheessa. Mikään ei ole kirkossa kuulutettua kuinka lopussa käy. Toivon tietenkin kovasti, ettei mitään ylimääräisiä tarvitsisi ottaa. Kokemukset eri ihmisillä ovat niin henkilökohtaisia. Niistä viekkareista kirjoiteltiin jo aiemmin ja ne eivät ole mitenkään tervetulleita. Mutta, päivä kerrallaan. - Jos lähtisi taas jatkamaan hommia. Textaillaan kun keretään. :-)

        En ottanut mitään henkilökohtaisesti. Omat päiväni ovat nyt melko tasaisia tuon Risolidin kanssa. Sillä aion vieroituksen loppuunsaattaa. En vaan vielä ole päättänyt päivää milloin vähentelyn aloitan. Nyt vietän lomaa vieroituksesta ja annan elimistöni tottua tuohon lääkitykseen.


      • Gunilla
        Veli Synkkä kirjoitti:

        Onnittelut, jos pärjäilet ilman mitään tukilääkkeitä. Itse pääsin tuohon Diapam 0.5 mg x 1, kunnes vieroitusoireet kunnolla alkoivat ja pakko oli ottaa takapakkia ja turvautua myös tukilääkkeisiin. Vieroituksen loppuluisu on varmaan hyvin yksilöllinen miten niitä viekkareita oikein tulee.
        Jatkan tuolla Risolidilla ainakin loppuvuoden ja jatkan sitten...

        Päivä paremmalla puolella Diapam 4 mg:n annoksella. Pitää itseään oikein psyykata että orientoituu täysillä asiaan. Hyvin on kaikki mennyt - olen kiitollinen tästä päivästä. Hoitava lääkärini soitti ja "varmisti", että olen pysynyt annoksissa. Kirjoitti pyynnöstäni Triptyliä. Sitä nyt iltaisin se pienin annos: 10 mg tbl. Sillä on kuulemma suotuisa vaikutus pitkittyneisiin kipuihin ja sen vuoksi halusin juuri sitä. Nyt jätän pois Mirtazapinin, koska uudella lääkkeellä on samantyyppinen vaikutus. Joku "järjestys" ettei mene puurot ja vellit sekaisin. Eli kaikki on kondiksessa tällä kertaa. Kyllä asioilla on tapana järjestyä. En tiedä kuvittelenko vaan, vai olisiko todellista, että jotenkin helpottunut ja huojentunut olo kun tietää että pääsee Diapamin kahleista irti... Se oli tiukka "huono isäntä" joka vei elämästäni monta vuotta kuin lastua laineilla. Luojan kiitos joku järjen valo avasi silmäni huomaamaan missä suossa olen, josta on kertakaikkiaan päästävä ylös. Ja taisteltava on vielä "joulupuuroiltaan saakka". Mukavaa viikon jatkoa viestiketjun katselijoille/kommentoijille!


      • Gunilla
        Veli Synkkä kirjoitti:

        En ottanut mitään henkilökohtaisesti. Omat päiväni ovat nyt melko tasaisia tuon Risolidin kanssa. Sillä aion vieroituksen loppuunsaattaa. En vaan vielä ole päättänyt päivää milloin vähentelyn aloitan. Nyt vietän lomaa vieroituksesta ja annan elimistöni tottua tuohon lääkitykseen.

        Moi Veli. Hyvä, että löysit sinulle sopivan lääkkeen ja olet tyytyväinen siihen. Se on tärkeää. Päivätkin sujuvat paljon mukavammin kun ei oli "piinallinen" olo eikä mitään tuskaa. Ei kannattaisi ehkä pitkittää kovin kauan uuden vieroitusjakson aloittamista - mutta olet tietenkin paras asiantuntija itse ja päätät milloin olet sellaisessa fiiliksessä että vähentäminen tuntuu luontevalta. Itse olen hyvässä vireessä tuolla määrällä 4 mg vaikka viime viikolla hieman mietiskelin sitä. Olen niin kauan jo ollut tätä projektia viemässä eteenpäin, etten halua pitkittää. Aikataulussa haluan silti pysytellä, että pudotus sujuisi suunnitelmien mukaan. Eilen lääkäri mainitsikin, että koetetaan pysyä suunnitelmassa kun ollaan edetty ohjelman mukaisesti. Ja nyt olisin valmis uskomaan kyllä siihen, että kun riittävän hitaasti etenee, niitä vieroitusoireita ei pitäisi tulla. Eihän niitä kyllä itse asiassa ole ollutkaan just minkään vertaa. Taitaa olla pahinta se, kun jotkut ovat kokeneet niitä ja kirjoittavat ne niin kauheiksi kuin jonkun "kuoleman" kohtaamisen. Moni tekee sen virheen, että pudottavat annosta liian nopeasti niin silloinhan elimistö reagoi siihen. No mutta mikäs minä olen ohjeistamaan ketään. Jokainen pudottelee ja vähentelee mielensä mukaan. Itse aion pysytellä hitaalla linjalla ja päästä loppuun jouluksi. Siihen ei periaatteessa ole mitään estettä. Pitää vaan se päätös tehdä mielessään ja myös pysyä siinä. Mutta hyvää tiistaipäivää kaikille ja nautitaan adventin odotuksesta ja poltellaan kynttilöitä...


      • Gunilla
        Veli Synkkä kirjoitti:

        En ottanut mitään henkilökohtaisesti. Omat päiväni ovat nyt melko tasaisia tuon Risolidin kanssa. Sillä aion vieroituksen loppuunsaattaa. En vaan vielä ole päättänyt päivää milloin vähentelyn aloitan. Nyt vietän lomaa vieroituksesta ja annan elimistöni tottua tuohon lääkitykseen.

        Täällä taas kirjoittelen vaikka ei mitään uutta kuulu. Toinen päivä pienemmällä annoksella pian mennyt. Ei muuten kummempia. Niin Veli kun kirjoittelin niistä tukilääkkeistä, onhan minulla sitä beetasalpaajaa käytössä ja oikein hyvä onkin. Propral 10 mg otan tarvittaessa. Se on tosi hyvä lääke ja eilen juttelin siitä lääkärin kanssa ja hän hyväksyi lääkkeen käytön. Sanoi vielä, että sitä voi käyttää huoletta kun ei ylitä annostuksia. Pelkällä Diapamilla varmaan olisi vähän hankalampaa vierottaa. Kyllä tässä lopussa voisi annos voisi olla se 2 vk niin kroppa ja pää mukautuisi ehkä paremmin. En tiedä miksi lääkärit (jotkut) ovat niin tiukkoja niissä aikatauluissa? Siinä vieroitusmallissa jota toteutan, on maininta että 1-2 viikkoa. Mun lääkäri vaan että vähennys 1 mg joka viikko. Hävetti ihan apteekissa eilen... No, mutta tälläsiä juttuja nyt. Eipä tänne oikein muut kirjoittele kun meikäläinen. Ihmiset voivat ajatella, että antaa "tyypin" kirjoitella. No, ei se mitään. Nyt on tässä vapaita eikä oikein kummosempia hommia kuin loppuviikosta niin mikäpä tässä. Kirjoittelehan itsestäsi kun tulee fiilistä.


      • 82827467464
        Gunilla kirjoitti:

        Täällä taas kirjoittelen vaikka ei mitään uutta kuulu. Toinen päivä pienemmällä annoksella pian mennyt. Ei muuten kummempia. Niin Veli kun kirjoittelin niistä tukilääkkeistä, onhan minulla sitä beetasalpaajaa käytössä ja oikein hyvä onkin. Propral 10 mg otan tarvittaessa. Se on tosi hyvä lääke ja eilen juttelin siitä lääkärin kanssa ja hän hyväksyi lääkkeen käytön. Sanoi vielä, että sitä voi käyttää huoletta kun ei ylitä annostuksia. Pelkällä Diapamilla varmaan olisi vähän hankalampaa vierottaa. Kyllä tässä lopussa voisi annos voisi olla se 2 vk niin kroppa ja pää mukautuisi ehkä paremmin. En tiedä miksi lääkärit (jotkut) ovat niin tiukkoja niissä aikatauluissa? Siinä vieroitusmallissa jota toteutan, on maininta että 1-2 viikkoa. Mun lääkäri vaan että vähennys 1 mg joka viikko. Hävetti ihan apteekissa eilen... No, mutta tälläsiä juttuja nyt. Eipä tänne oikein muut kirjoittele kun meikäläinen. Ihmiset voivat ajatella, että antaa "tyypin" kirjoitella. No, ei se mitään. Nyt on tässä vapaita eikä oikein kummosempia hommia kuin loppuviikosta niin mikäpä tässä. Kirjoittelehan itsestäsi kun tulee fiilistä.

        Kyllä näitä silti luetaan vaikkei mitään kirjoitellakaan..:) Tsemppiä!


      • Anonyymi
        Veli Synkkä kirjoitti:

        En ottanut mitään henkilökohtaisesti. Omat päiväni ovat nyt melko tasaisia tuon Risolidin kanssa. Sillä aion vieroituksen loppuunsaattaa. En vaan vielä ole päättänyt päivää milloin vähentelyn aloitan. Nyt vietän lomaa vieroituksesta ja annan elimistöni tottua tuohon lääkitykseen.

        Lääketeollisuus pitäisi haastaa kansainväliseen oikeuteen rikoksesta ihmiskuntaa vastaan, kun syöttävät bisneksenään nioin 10% ihmisistä huumekoukkuun, josta lääkäritkään ilmeisesti bonuksien ansioista eivät hiiskukaan, vaan päinvastoin kehuvat että ota kuin karkkeja, että näissä ei ole mitään sivuvaikutuksia. KAIKKI TÄÄLLÄ KYLLÄ TIETÄVÄT ETTÄ HUUME ON HUUMETTA EIKÄ MUUKSI MUUTU JA NIMI lÄÄKE ONKIN IRVOKAS.


    • Lukija seuraa

      Seurailen mielenkiinolla teidän edistymistänne, kiva kun kirjoittelette Gunilla ja Veli Synkkä. Annatte korvaamottaman paljon arvokasta tietoa toisille. Toivottavasti tämän ketjun on löytänyt moni lopettaja tai siksi aikova.

      • Gunilla

        Hei Lukija! Voi miten mukavaa, että joku on kiinnostunut meidän vieroittautujien kommentteja ja kokemuksia. Tosi kivaa. Itse olen pyrkinyt siihen, kuten Velikin, että kirjoitetaan mikä on totta eikä mitään satuilua. Olen vilpittömästi iloinen jos joku asia tai kokemus voi auttaa jotakin henkilöä hänen elämäntilanteessaan. Itse kun lääkkeestä vieroittautuu, tietää mitä se käytännössä merkitsee ja kuinka toimii jokapäiväisessä elämässä. Missähän se Veli nyt luuraa kun ei ole tänään kirjoittanut ollennkaan? Oliskohan salilla? Lukijalle kerron, että olemme samalla asialla Velin kanssa eli vieroittautumassa bentsoista. Aika hyvässä tilanteessa olemme tällä hetkellä. Matkaa maaliin on vielä vajaat neljä viikkoa mutta päivä kerrallaan tässä nyt mennään. Sikäli vähän ikävä ajankohta kun on pimeää ym., kesällä ja valoisana aikana voisi olla paljon ulkona ja tavata muita ihmisiä. Nyt on pakostakin oltava sisällä mutta täytyy ajatella niin, että ensi kesän värit ovat kirkkaammat kun ne näkee selvästi ilman lääkesumua. Mutta tämäkin aika piti kokea ja on kokemusta rikkaampi kuten Veli kuvaavasti kirjoitti eräässä viestissä. Toivottavasti kukaan tämän ketjun lukija ei joudu samaan tilanteeseen. En toivo tällaista aikaa kellekään. Mut heitähän Lukija kommentteja kehiin! Luen mielenkiinnolla...:-)


      • Veli Synkkä
        Gunilla kirjoitti:

        Hei Lukija! Voi miten mukavaa, että joku on kiinnostunut meidän vieroittautujien kommentteja ja kokemuksia. Tosi kivaa. Itse olen pyrkinyt siihen, kuten Velikin, että kirjoitetaan mikä on totta eikä mitään satuilua. Olen vilpittömästi iloinen jos joku asia tai kokemus voi auttaa jotakin henkilöä hänen elämäntilanteessaan. Itse kun lääkkeestä vieroittautuu, tietää mitä se käytännössä merkitsee ja kuinka toimii jokapäiväisessä elämässä. Missähän se Veli nyt luuraa kun ei ole tänään kirjoittanut ollennkaan? Oliskohan salilla? Lukijalle kerron, että olemme samalla asialla Velin kanssa eli vieroittautumassa bentsoista. Aika hyvässä tilanteessa olemme tällä hetkellä. Matkaa maaliin on vielä vajaat neljä viikkoa mutta päivä kerrallaan tässä nyt mennään. Sikäli vähän ikävä ajankohta kun on pimeää ym., kesällä ja valoisana aikana voisi olla paljon ulkona ja tavata muita ihmisiä. Nyt on pakostakin oltava sisällä mutta täytyy ajatella niin, että ensi kesän värit ovat kirkkaammat kun ne näkee selvästi ilman lääkesumua. Mutta tämäkin aika piti kokea ja on kokemusta rikkaampi kuten Veli kuvaavasti kirjoitti eräässä viestissä. Toivottavasti kukaan tämän ketjun lukija ei joudu samaan tilanteeseen. En toivo tällaista aikaa kellekään. Mut heitähän Lukija kommentteja kehiin! Luen mielenkiinnolla...:-)

        Hello. Kiva, kun joku näitä jutusteluja seuraa. Haluaisin tuoda esille "loppuluisun" hirauden. Kun vähennät Diapamia 5 mg:sta 4 mg:n on vähennys 20% vrk annostuksesta. 4:sta 3:n 25%, 3 mg:sta 2 mg:n 33% ja 2 mg:sta 1mg:n 50% vuorokausiannoksesta. Mielestäni tämä olisi syytä huomioida pudotusten ajankohdissa eikä vain kommentoida "helppoa, kuin heinänteko. Noin pienen määrän voi kyllä kerralla lopetella".
        No. Olemme nyt Diapami ekvivalenteissa samoissa annoksissa. Pidän vielä "lomaa", vaikka hetkittäin tekisi mieli jo jatkaa vieroitusta..Terv. VS.


      • Veli Synkkä
        Veli Synkkä kirjoitti:

        Hello. Kiva, kun joku näitä jutusteluja seuraa. Haluaisin tuoda esille "loppuluisun" hirauden. Kun vähennät Diapamia 5 mg:sta 4 mg:n on vähennys 20% vrk annostuksesta. 4:sta 3:n 25%, 3 mg:sta 2 mg:n 33% ja 2 mg:sta 1mg:n 50% vuorokausiannoksesta. Mielestäni tämä olisi syytä huomioida pudotusten ajankohdissa eikä vain kommentoida "helppoa, kuin heinänteko. Noin pienen määrän voi kyllä kerralla lopetella".
        No. Olemme nyt Diapami ekvivalenteissa samoissa annoksissa. Pidän vielä "lomaa", vaikka hetkittäin tekisi mieli jo jatkaa vieroitusta..Terv. VS.

        Ylläolevalla tarkoitan, että loppua kohden tulisi pudotusvälien olla pidempiä, jotta eimistö ehtii tottua prosentuaalisesti suurempiin vähennyksiin.


      • Gunilla
        Veli Synkkä kirjoitti:

        Ylläolevalla tarkoitan, että loppua kohden tulisi pudotusvälien olla pidempiä, jotta eimistö ehtii tottua prosentuaalisesti suurempiin vähennyksiin.

        Moi Veli ja suurkiitokset valaisevasta laskutoimituksesta. Enpä ole koskaan tullut ajatelleeksi, että prosentteina pudotukset lopussa ovat noinkin suuria. Mutta juuri tänä aamuna aiemmin kyllä ajattelin, että voisin jatkaa tätä loppua juuri tuolla tavalla. Esim. 4 mg -> 2 vk, 3 mg -> 2 vk ja sitten 1 mg vaikka 3 vk. Sitten kyllä voisi lopettaa siihen. Koetan ehdottaa tuollaista lääkärille, vaikka tiedän, että hän ikään kuin piiskaa nopeaan tahtiin ja ottaa kunniaa itselleen. Tässä tilanteessahan minun on hyvä kysyä toiselta lääkäriltä miten hän suhtautuu asiaan. Ja jälleen kerran viittaan siihen malliin jossa olemme, että siellä myös mainitaan, kuinka on syytä pysähtyä hetkeksi ja pysyä muutama viikko pudottamatta yhtään ja jatkaa sitten kun siltä tuntuu. Korostavat vielä, että pudotuksen tulee tapahtua todella hitaasti. Mä en vieläkään ymmärrä lääkäriäni, minkä tähden minun pitäisi olla kuin joku alamainen hänelle, jota hän käskyttää ja jopa nauttii siitä? No, nyt häneen en saa yhteyttä kun on hoitamassa sairastuneita lapsiaan mutta ensi viikolla hän taaaaas soittaa. Mitenkähän tämän homman hoitais fiksusti ettei kenellekään tulisi paha mieli? Hyvää keskiviikon jatkoa...:-)


      • Gunilla
        Veli Synkkä kirjoitti:

        Ylläolevalla tarkoitan, että loppua kohden tulisi pudotusvälien olla pidempiä, jotta eimistö ehtii tottua prosentuaalisesti suurempiin vähennyksiin.

        Ja taas täällä kirjoittelen... Nyt päätin aamupäivän ajattelun tuloksena, että "vaadin" lääkäriä suostumaan sellaiseen aikatauluun, että 2-3 vk on pudotusaikataulu. Jos hän ei suostu, vaihdan lääkäriä. En tiedä mikä minuun meni mutta alkoi jopa suututtaa se "kiristäminen" viikon välein tapahtuvasta pudotusaikataulusta. Tuli jotenkin hoitoväsymys ja ajattelin, että on tässä elämässä muutakin kuin miellyttää lääkäriä ja hänen ohjeistustaan. Vaikka jonkin aikaa olin sitä mieltä, että teen kuten taulukot suosittavat, nyt kyllästyin ja teen "oman tahtoni mukaan". En tiedä, teenkö oikein mutta nyt on tällainen fiilis. Mitä mieltä olet?


      • Veli synkkä
        Gunilla kirjoitti:

        Ja taas täällä kirjoittelen... Nyt päätin aamupäivän ajattelun tuloksena, että "vaadin" lääkäriä suostumaan sellaiseen aikatauluun, että 2-3 vk on pudotusaikataulu. Jos hän ei suostu, vaihdan lääkäriä. En tiedä mikä minuun meni mutta alkoi jopa suututtaa se "kiristäminen" viikon välein tapahtuvasta pudotusaikataulusta. Tuli jotenkin hoitoväsymys ja ajattelin, että on tässä elämässä muutakin kuin miellyttää lääkäriä ja hänen ohjeistustaan. Vaikka jonkin aikaa olin sitä mieltä, että teen kuten taulukot suosittavat, nyt kyllästyin ja teen "oman tahtoni mukaan". En tiedä, teenkö oikein mutta nyt on tällainen fiilis. Mitä mieltä olet?

        Olen sitä mieltä, että vieroituksen loppupuolella aikataulua tulee loiventaa.


      • Gunilla
        Veli synkkä kirjoitti:

        Olen sitä mieltä, että vieroituksen loppupuolella aikataulua tulee loiventaa.

        Eilen oli jotenkin negatiivinen lataus päällä, kun kirjoittelin. Nyt taas hyvä mieli ja myönteinen asenne vieroitukseen. Kaipa se kuuluu tähän prosessiin, että joskus pitää kiukustua itseensä ja melkein jopa vihastua. Nyt jouluinen into päällä ja odottelen innolla, että pääsen leipomaan. Mitenkäs Velin eilinen päivä sujui? Ajattelit varmaan mun kommenteista, että "tuo ihminen ei ole terve". Mutta eilinen päivä oli todellakin lähes mustavalkoinen ja siihen liittyi oman perheen suruja mitä sain kuulla. Palataan...:-)


      • veli synkkä
        Gunilla kirjoitti:

        Eilen oli jotenkin negatiivinen lataus päällä, kun kirjoittelin. Nyt taas hyvä mieli ja myönteinen asenne vieroitukseen. Kaipa se kuuluu tähän prosessiin, että joskus pitää kiukustua itseensä ja melkein jopa vihastua. Nyt jouluinen into päällä ja odottelen innolla, että pääsen leipomaan. Mitenkäs Velin eilinen päivä sujui? Ajattelit varmaan mun kommenteista, että "tuo ihminen ei ole terve". Mutta eilinen päivä oli todellakin lähes mustavalkoinen ja siihen liittyi oman perheen suruja mitä sain kuulla. Palataan...:-)

        Omat päiväni ovat varsin tasaisia, koska olen lomalla vieroituksesta.
        Kyllä bentsovieroitukseen kuuluvat mielialan vaihtelut, pessimismi ja joskus eoäluuloisuuskin.


      • Gunilla
        veli synkkä kirjoitti:

        Omat päiväni ovat varsin tasaisia, koska olen lomalla vieroituksesta.
        Kyllä bentsovieroitukseen kuuluvat mielialan vaihtelut, pessimismi ja joskus eoäluuloisuuskin.

        Mukava, kun olet tasapainossa itsesi ja "vieroitusloman" kanssa. En minäkään millään lailla hurraa, päivä kerrallaan olen ja raahustan eteenpäin. Ilmeisesti olin aivan liikaa miettinyt noita vieroitusasioita niin alkoi jopa ahdistaa. Heti huomaa, että kun ei sressaa liikaa, on paljon levollisempi olo. Ja eikähän sillä hössötyksellä mitään etene, päinvastoin saa itsensä entistä enemmän pahempaan jamaan. Lohdutti taas kun sai purkaa mieltään. Kyllä tää "viestiketjukirjoitus" on aivan upea, täältä löytää kohtalotovereita ja voi jakaa kokemuksiaan. Hyvää torstaipäivää vaan teille jotka luette näitä. Tsemppiä Veli sinulle - nauti lomallaolosta!


      • JiHuuuuuu
        Gunilla kirjoitti:

        Ja taas täällä kirjoittelen... Nyt päätin aamupäivän ajattelun tuloksena, että "vaadin" lääkäriä suostumaan sellaiseen aikatauluun, että 2-3 vk on pudotusaikataulu. Jos hän ei suostu, vaihdan lääkäriä. En tiedä mikä minuun meni mutta alkoi jopa suututtaa se "kiristäminen" viikon välein tapahtuvasta pudotusaikataulusta. Tuli jotenkin hoitoväsymys ja ajattelin, että on tässä elämässä muutakin kuin miellyttää lääkäriä ja hänen ohjeistustaan. Vaikka jonkin aikaa olin sitä mieltä, että teen kuten taulukot suosittavat, nyt kyllästyin ja teen "oman tahtoni mukaan". En tiedä, teenkö oikein mutta nyt on tällainen fiilis. Mitä mieltä olet?

        Oon lukenut tähän mennessä koko ketjun ja kyllä Sun viesteistä on monta kertaa jo paistanut läpi miten murehdit tätä ehkä liian nopeaa ja tiukkaa pudotusaikataulua, vaikka useina päivinä oletkin hyvillä mielin ja suhtaudut toiveikkaasti tulevaan.

        Kuitenkin viesteistäsi välittyy myös, että olet tosi kiltti ihminen ja haluat miellyttää muita, ainakin lääkäriäsi. Olet kertonut, että käyt yksityisellä, eli maksat palvelusta mitä lääkäriltä saat. Selvästi tahti tuntuu liian kovalta, ja lääkäri on tosi ehdoton aikataulun ja lisälääkkeiden suhteen. Ei ole oikein eikä vieroituksen kannalta hyvä, jos joudut "salaa" ottamaan ylimääräisiä lääkkeitä.
        Lopeta se lääkärin miellyttäminen. Olet maksava asiakas, ja tosiaan hyvin on kertomasi mukaan sujunut tähän mennessä, ei ole järkeä pilata noin hyvin onnistunutta vieroittautumisprosessia syömällä liikaa bentsoja, mutta ei ole mitään järkeä piiskata Sua kauheella tahdilla, jolloin myös lopputulos on sama: kova työ valuu hukkaan ja vieroitus menee pilalle.

        Velin viesteistä taas huomaa, että Hänelle on tehnyt hyvää pitää tätä nk "lomaa" vieroituksesta. Kuten itsekin olet todennut, ei lääkekoukku ole hetkessä syntynyt, joten ei siitä hetkessä eroon pääsekään.

        Nyt on joulukin tulossa, turhaan pilaat sitä kiirehtimällä lopettamista jos tuntuu ettet ole vielä valmis/ haluaisit tehdä sen hitaammin. Rohkaisen Sua kuuntelemaan itseäsi (jopa enemmän kuin lääkäriäsi) siksi, että viesteistäsi paistaa rehellisyys ja aito lopettamisen halu. Et selvästikään halua vetää päätäsi sekaisin tai kusettaa lääkkeitä, vaan oikeasti haluat niistä eroon. Mutta muista, kuten sos. sairaalan vieroitusmateriaalissakin on _USEAAN_ otteeseen todettu, ei pidä kiirehtiä.

        Lääkärin vaihtaminen olisi varmaan ikävä homma kesken vieroituksen, eli ehkä se on sit se toinen vaihtoehto vasta, mutta kannattaa ihan tiukasti ottaa toi asia puheeksi ja uskoa itseensä. Ei oo mitään hävettävää sanoa suoraan jos Susta tuntuu, että vieroitus menee pilalle liiallisen kiirehtimisen jälkeen.
        Velikin on useaan otteeseen todennut, että tossa 5mg alaspäin alkaa se todellinen vieroittautuminen, joka täytyy toteuttaa tarpeeks rauhallisesti että onnistuu.

        Tosi paljon tsemppiä vielä lopettamiseen ja lääkärin kanssa keskustelemiseen! :) Usko itseesi, oot jo tosi pitkällä! Samat sanat Velille!


      • Gunilla
        JiHuuuuuu kirjoitti:

        Oon lukenut tähän mennessä koko ketjun ja kyllä Sun viesteistä on monta kertaa jo paistanut läpi miten murehdit tätä ehkä liian nopeaa ja tiukkaa pudotusaikataulua, vaikka useina päivinä oletkin hyvillä mielin ja suhtaudut toiveikkaasti tulevaan.

        Kuitenkin viesteistäsi välittyy myös, että olet tosi kiltti ihminen ja haluat miellyttää muita, ainakin lääkäriäsi. Olet kertonut, että käyt yksityisellä, eli maksat palvelusta mitä lääkäriltä saat. Selvästi tahti tuntuu liian kovalta, ja lääkäri on tosi ehdoton aikataulun ja lisälääkkeiden suhteen. Ei ole oikein eikä vieroituksen kannalta hyvä, jos joudut "salaa" ottamaan ylimääräisiä lääkkeitä.
        Lopeta se lääkärin miellyttäminen. Olet maksava asiakas, ja tosiaan hyvin on kertomasi mukaan sujunut tähän mennessä, ei ole järkeä pilata noin hyvin onnistunutta vieroittautumisprosessia syömällä liikaa bentsoja, mutta ei ole mitään järkeä piiskata Sua kauheella tahdilla, jolloin myös lopputulos on sama: kova työ valuu hukkaan ja vieroitus menee pilalle.

        Velin viesteistä taas huomaa, että Hänelle on tehnyt hyvää pitää tätä nk "lomaa" vieroituksesta. Kuten itsekin olet todennut, ei lääkekoukku ole hetkessä syntynyt, joten ei siitä hetkessä eroon pääsekään.

        Nyt on joulukin tulossa, turhaan pilaat sitä kiirehtimällä lopettamista jos tuntuu ettet ole vielä valmis/ haluaisit tehdä sen hitaammin. Rohkaisen Sua kuuntelemaan itseäsi (jopa enemmän kuin lääkäriäsi) siksi, että viesteistäsi paistaa rehellisyys ja aito lopettamisen halu. Et selvästikään halua vetää päätäsi sekaisin tai kusettaa lääkkeitä, vaan oikeasti haluat niistä eroon. Mutta muista, kuten sos. sairaalan vieroitusmateriaalissakin on _USEAAN_ otteeseen todettu, ei pidä kiirehtiä.

        Lääkärin vaihtaminen olisi varmaan ikävä homma kesken vieroituksen, eli ehkä se on sit se toinen vaihtoehto vasta, mutta kannattaa ihan tiukasti ottaa toi asia puheeksi ja uskoa itseensä. Ei oo mitään hävettävää sanoa suoraan jos Susta tuntuu, että vieroitus menee pilalle liiallisen kiirehtimisen jälkeen.
        Velikin on useaan otteeseen todennut, että tossa 5mg alaspäin alkaa se todellinen vieroittautuminen, joka täytyy toteuttaa tarpeeks rauhallisesti että onnistuu.

        Tosi paljon tsemppiä vielä lopettamiseen ja lääkärin kanssa keskustelemiseen! :) Usko itseesi, oot jo tosi pitkällä! Samat sanat Velille!

        Kiitokset kannustavista sanoistasi! Nyt vasta huomasin tekstisi. Niinhän siinä kävi kuten arvelit: liian tiukka ja ehdoton tahti kostautui ja tuli pahoja rytmihäiriöitä niin vieroitus piti keskeyttää. Nyt olen taas ohjelmalla ja vapautunut siitä ankarasta "lääkärin käskyttämisestä". Nyt on myös toisenlainen asenne itselläni: armollinen ja virheitäkin salliva. Olipa kiva kun sain lukea myötätuntoista tekstiäsi. Hyvää joulua Sinulle!


    • 15+15

      Hei Gunilla ja Veli Synkkä. Jos kielitaitoa löytyy niin uskoa ja tahdon voimaa vierotusmatkaan voi hakea mm. täältä http://cepuk.org/recovery-stories/ ja täältä www.recovery-road.org. Ensimmäisen linkin takaa löytyy videohaastatteluita henkilöistä, jotka ovat käyneet läpi bentsovieroituksen.

      • veli synkkä

        Kiitos linkeistä..Hyvää tarinaa niissä...:)


      • Gunilla

        Kiitos vinkistä. Eiköhän tuo kääntäminen suju sen verran, että voi perehtyä tekstiin. Vinkkejä ja ohjeita löytyy melko paljon ja niitä on hyvä lukea. Tieto painaa "laukussa mutta ei päässä" joten kaikki vihjeet ovat tervetulleita. Tiedosta huolimatta se nk. suurin työ on kuitenkin tehtävä itse. Tämä viikko tähän saakka on mennyt sillä 4 mg:n Diapam -annoksella ja lisukkeena ollut muutaman kerran beetasalpaajaa 10 mg. Se tasoittaa mukavasti ylimääräiset sydämen "muljahdukset". Eilen jo mielessä hangerteli ensi viikko: Diapam 3 mg x 1. Hymyilytti mielessäni kun laskin, että kaikki tarvittava lääkemäärä on kotona. Ne pienen pienet valkoiset napit...jotka tässä pitää murennella loppuluisussa. Laskin myös, että ei mun vähennys lopu vielä 13.12 tai 14.12, koska täysi "aski" on tallella. Siitä riittää kahdelle viikolle 0,5 mg per päivä. En tiedä, onko niin pienestä lääkemäärästä oikein mihinkään mutta katsotaan nyt. Tämä vieroitusaika sattui kyllä mahdollisimman huonoon vuodenaikaan. Juuri joulunaika, jolloin pitää käydä paljon kaupoissa, lahjoja ostamassa ym., ja sitten itse pyhinä sukulaisten luona kylässä... Ala siinä sitten selittelemään etten minä nyt ku... on vähä huono olo ja vähä tuskastunutkin jne. Veli, teit kyllä tosi nastan ratkaisun kun otit jatkoaikaa, saat jouluksi laatuaikaa. Mutta nyt pukkaa vähän kiirettä joten pitää poistua areenalta joksikin aikaa. Kiitän kohteliaimmin linkkiketjun lähettäjää ja tervetuloa vaan kaikki ystävälliset kanssaihmiset tukijoukkoihin, tukea tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan. :-)


      • Gunilla

        Kokeilin avata noita linkkejä kuunnellakseni ne, mutta mun tabletti ei avaa niitä. Jospa läppärissä onnistuisi. No joo, viikko on jokseenkin pulkassa ja voisi sanoa, että kohtalaisen hyvin on mennyt. Kouluarvosanalla arvioiden noin 8 - ei paha. Ensi viikosta en "uskalla" kommentoida mitään etten maalaa kauhuskenaarioita tielleni. Kotitöitä riittää ja pitää purkaa energiaa, pelkoa, kauhua ja toivoa kaikkeen mahdolliseen. Terapiana voi käyttää esim. leipomista, sen on kuulemma todettu olevan erittäin tehokas. Luin äsken päiväkirjamerkintöjä, ja kyllä sieltä löytyi koko kirjo ihmisen ajatuksia. Missäs Veli on? Kuis hurisee? Kirjoittepas jotain lohdullista, ettei tämä mene yksinkirjoitteluksi. Tässä vaiheessa iltaa voi toivotella jo kaikille ihmisille mitä parhainta viikonloppua! Nukkukaa ja syökää hyvin. Liikkukaa ja nauttikaa elämästä. Joulun valmistelut voi pikku hiljaa aloitella olipa ne sitten mitä tahansa. Esim. joulukorttilista, joulusiivouksen aloitus, ruokien ja leivonnaisten suunnittelu ym. ym. Mutta ei mitään panikointia, please. Joulu tulee ja menee aivan varmasti halusipa sitä tai ei ja joulun perimmäinen tarkoitus ei ole mikään ylensyönti ja mässäily lahjoista puhumattakaan. Itse nautin eniten rauhallisesta joulusta. Luonto ja liikenne hiljenee ja saa olla rauhassa kotona. Mikäpäs se parempaa. Psyykkaan itseni rauhallisuuteen, se voimaannuttaa... :-)


    • veli synkkä

      Tänään vointi on ollut melankolinen. On se kumma, kun vieroittatujalla vuorottelevat hyvät ja huonot päivät. Muutama viikko sitten pienen Diapam murusen kanssa koin voivani erinomaisesti ja mieliala oli optimistinen. Tällä hetkellä koen jonkinlaista epätoivoa vieroituksen suhteen. Murehdin tulevaisuutta, vaikka pitäisi osata elää päivä kerrallaan. *Huokaus*. Ei tämä helppoa ole.

      • Gunilla

        Voi Veli -hyvä! Tuttu on tunteesi minullekin. Aivan samat mielialan heilahdukset olen kokenut muutaman kerran tämän noin 4 kk:n aikana. Tämä pimeä vuodenaika tekee sen omalta osaltaan. Kyllä se siitä. Työstä käy vieroitus - olen tismalleen samaa mieltä. Mutta ei luovuteta. Aamu on iltaa viisaampi. Yön jälkeen koittaa aamu ja parempi mieli. Lähetän positiivista energiaa tämän viestin myötä! T. Gunilla


      • 10022
        Gunilla kirjoitti:

        Voi Veli -hyvä! Tuttu on tunteesi minullekin. Aivan samat mielialan heilahdukset olen kokenut muutaman kerran tämän noin 4 kk:n aikana. Tämä pimeä vuodenaika tekee sen omalta osaltaan. Kyllä se siitä. Työstä käy vieroitus - olen tismalleen samaa mieltä. Mutta ei luovuteta. Aamu on iltaa viisaampi. Yön jälkeen koittaa aamu ja parempi mieli. Lähetän positiivista energiaa tämän viestin myötä! T. Gunilla

        Jenny Gunilla Mustaine.


      • Gunilla Schwasch
        10022 kirjoitti:

        Jenny Gunilla Mustaine.

        Ei havaintoja ko. henkilöstä...


    • veli synkkä

      Kiitos energiasta. Sitä todella tarvitaan.:)

      • Gunilla

        Viikonloppu jo hyvää kyytiä menossa. "Vieroitusolo" ollut ihan siedettävä tänään. Olen aloittanut pikku hiljaa joulusiivousta keittiöstä. Radio soinut aamupäivästä lähtien niin hommat alkoi sujua. Kuten Veli kirjoitit, välillä on ollut sellainen epäilevä olo minullakin. Outoa, mistä se oikein tulee? Annoksessa olen pysynyt ja ylimääräisiä en ole tarvinnut. Alitajunnassa on sellainen "epäilevän Tuomaan" sanoisinko usko, että onnistuukohan tää homma finaaliin. Ja kun miettii, kuinka hyvin me ollaan kuitenkin loppupeleissä edistytty pitäis usko olla voimakkaampi, tyyliin: minä pystyn jos muutkin ovat pystyneet. Eikö vain? Sen olen jälleen tänään huomannut, että tekemistä pitää olla koko ajan ettei jää seuraamaan ja tarkkailemaan itseään. Vihonviimeinen olotila on jäädä paikalleen ja miettimään lääkeannoksia ja seuraavaa pienennystä. Tämä ainakin itselläni, jokainen kokee olonsa eri tavoin. Eilen mietin (hupsu...), että varaan ajan lääkärille, että saan keskustella ja kertoa tuntemuksiani... Miksi asia muuttuu vaikka keskustelisi joka päivä. Konsepti on varsin selvä: lääkettä vähennetään hissukseen ja niin kauan, että olo on hyvä ja lääkkeetön. Toisaalta, eihän homma ole vielä kokonaan siinä, että lääkitys on hoidettu adekvaatisti loppuun. Eikös ollut hienosti kirjoitettu? Kontollikäyntejä tarvitaan ainakin mutta niiden väli vaihtelee persoonakohtaisesti. Tämmöiset tarinat tällä kertaa. Mitenkäs Veli sun päivä on sujunut tänään? Oletko ollut jo paremmassa fiiliksessä? Kyllä tämä tästä, mennään vaan sinnikkäästi eteenpäin...:-)


      • veli synkkä
        Gunilla kirjoitti:

        Viikonloppu jo hyvää kyytiä menossa. "Vieroitusolo" ollut ihan siedettävä tänään. Olen aloittanut pikku hiljaa joulusiivousta keittiöstä. Radio soinut aamupäivästä lähtien niin hommat alkoi sujua. Kuten Veli kirjoitit, välillä on ollut sellainen epäilevä olo minullakin. Outoa, mistä se oikein tulee? Annoksessa olen pysynyt ja ylimääräisiä en ole tarvinnut. Alitajunnassa on sellainen "epäilevän Tuomaan" sanoisinko usko, että onnistuukohan tää homma finaaliin. Ja kun miettii, kuinka hyvin me ollaan kuitenkin loppupeleissä edistytty pitäis usko olla voimakkaampi, tyyliin: minä pystyn jos muutkin ovat pystyneet. Eikö vain? Sen olen jälleen tänään huomannut, että tekemistä pitää olla koko ajan ettei jää seuraamaan ja tarkkailemaan itseään. Vihonviimeinen olotila on jäädä paikalleen ja miettimään lääkeannoksia ja seuraavaa pienennystä. Tämä ainakin itselläni, jokainen kokee olonsa eri tavoin. Eilen mietin (hupsu...), että varaan ajan lääkärille, että saan keskustella ja kertoa tuntemuksiani... Miksi asia muuttuu vaikka keskustelisi joka päivä. Konsepti on varsin selvä: lääkettä vähennetään hissukseen ja niin kauan, että olo on hyvä ja lääkkeetön. Toisaalta, eihän homma ole vielä kokonaan siinä, että lääkitys on hoidettu adekvaatisti loppuun. Eikös ollut hienosti kirjoitettu? Kontollikäyntejä tarvitaan ainakin mutta niiden väli vaihtelee persoonakohtaisesti. Tämmöiset tarinat tällä kertaa. Mitenkäs Veli sun päivä on sujunut tänään? Oletko ollut jo paremmassa fiiliksessä? Kyllä tämä tästä, mennään vaan sinnikkäästi eteenpäin...:-)

        Tänään vointi ollut varsin stabiili ja pitkin päivää olen puuhastellut kaikenmoista..Murehtimiseen ei tänään ole kauheasti jäänyt aikaa..Huomiselle pitäisi myös keksiä täyspäiväistä ohjelmaa..So it goes.. :)


      • veli synkkä
        veli synkkä kirjoitti:

        Tänään vointi ollut varsin stabiili ja pitkin päivää olen puuhastellut kaikenmoista..Murehtimiseen ei tänään ole kauheasti jäänyt aikaa..Huomiselle pitäisi myös keksiä täyspäiväistä ohjelmaa..So it goes.. :)

        En enää laske päiviä lääkeannoksia ja suunnittele aikatauluja. Samantekevää kaunko vieroitus kestää kunhan trendi on hissukseen aleneva. Tällainen ajettelu tuntuu vapauttavalta..


    • IhmisOikeuksienÄäni

      Olen harva niistä ketä tosissaan on eroon bentsoista päässyt ja olen toiminut vastuuhenkilönä kymmenille ketkä ovat riippuvaisia bentsoista.

      Keskimääränen aika kun alkaa olemaan normaali olo eli täysin palautunut vie minimissään noin 18kk eli miltei 2vuotta keskimäärin omani ja irti päässeiden ihmisten keitä olen tavannut.

      Taas eroon pääsy kun on jäänyt kunnolla koukkuun niin on sama kuin alkoholissa eli onnistumis prosentti on noin 0,1% luokkaa

      Mutta älä vain suostu mihinkään ns muka helpottaakseen vieroitusoireita oleviin myrkkyihin (Seroquel,risperdal,haldol eli antipsykootit) ja (seronil,ciprlex,venlafaxine,zoloft,buspar yms) jotka aiheuttavat kouristuskynnyksiä, pysyviä aivo ja sydän vaurioita.

      Toivon kaikkea hyvää psykiatrian = Natsi-Lääke"tieteen" uhreille.

      Psykologi sanoo että et ole sairaus vaan 99,99pros on syy oireisiin (masennus,ahdistus,paniikki,"mania")
      Psykiatri taas sanoo että et voi tehdä mitään siihen ja olet pysyvästi sairas(kaikki oireet käy. Ilo,Suru,Energinen,Väsynyt,Liian rauhallinen,liian rauhaton) joihin on lääkkeitä(jos rotanmyrkkykin lasketaan "lääkkeeksi" kaltiaisia MYRKKYJÄ) ja sitten ennenkuin huomaakaan löytää itsensä kurjempana ja sairaanpana kuin koskaan ja mahd kykenemättömänä kroonisesti enää melkein mihinkään mikä ennen kiinnosti.

      Pahinta on että jos lopetat ei arpeutuneet neuronit enää korjaannu eli mielialamyrkkyjen "vaikutukset" (sivuvaikutukset) jää miltei 100pros käyttäjillä riippuen tuurista.

      • Gunilla

        Hyvää sunnuntaiaamupäivää kaikille viestiketjun lukijoille! Lunta satanut yöllä niin alkaapa olemaan mukava jouluinen fiilis päällä. Ylläolevaan tekstiin en juuri kommentoi, koska vaikuttaa siltä, että asialla on ollut pikkujouluhöyryissään kirjoitteleva henkilö. Sitähän se voimajuoma saa aikaan. Itse tietää kaikki parhaiten ja suurin viisaus ja tieto on kerääntynyt vain hänen päähänsä. Minua päivääni ei pilaa tuollaiset kirjoittelut, koska tiedän omat asiani ja vastaan myös niitä. Omaan arvoonsa jääköön ja piste. Kirjoitit Veli taas asiaa. Ei kannata enää tässä vaiheessa miettiä ja stressata joka päivä annoksia ja päivämääriä, se kuluttaa vaan energiaa jonka voisi vapauttaa parempaan ja hyödyllisempään pohdiskeluun. Itseäni kiinnostaa juuri tällä hetkellä huomattavasti enemmän jouluiset asiat ja niiden suunnittelu. Niistä saa hyvän mielen ja ajankulun. Olen kuitenkin hoitavan lääkärini kanssa "naimisissa", siis hoitosuhteessa ja sen vuoksi pitää (ehkä liikaakin...) funtsia asioita. Tai se voi kyllä olla itsestäni kiinni. Tässä vaiheessa voisi olla parasta sanoa, että loput hommat hoitelen itse. Ärsyttää suunnattomasti hänen kaikkivoipa lääketieteellinen tuntemuksensa. Huomenna hän rimpauttaa ja kyselee kuulumiset. Kyllä liiallinen asioiden miettiminen ja laskelmointi kuluttaa. Eikö elämässä ole tosiaan muuta kuin milligrammojen ja vuorokausien laskeminen. No toisaalta tarkat, päämäärätietoiset suunnitelmat selkeyttävät asioitten hoitoa. Yhtä kaikki, lopputulos on kuta kuinkin sama. Tekee hiljaisissa hengin niin hommat hoituvat. Lupaan olla kirjoittelematta annoksista, päivämääristä sekä tuntemuksista. Toki muuten naputtelen kuulumisia jos jaksat lueskella. Mukavaa päivää kaikki "hanibööt" ja textaile Veli nyt silloin tällöin. En kysele sinun lääkeasioita enkä pudotusaikatauluja. Mutta tsemppiä päiviisi!


      • Gunilla
        Gunilla kirjoitti:

        Hyvää sunnuntaiaamupäivää kaikille viestiketjun lukijoille! Lunta satanut yöllä niin alkaapa olemaan mukava jouluinen fiilis päällä. Ylläolevaan tekstiin en juuri kommentoi, koska vaikuttaa siltä, että asialla on ollut pikkujouluhöyryissään kirjoitteleva henkilö. Sitähän se voimajuoma saa aikaan. Itse tietää kaikki parhaiten ja suurin viisaus ja tieto on kerääntynyt vain hänen päähänsä. Minua päivääni ei pilaa tuollaiset kirjoittelut, koska tiedän omat asiani ja vastaan myös niitä. Omaan arvoonsa jääköön ja piste. Kirjoitit Veli taas asiaa. Ei kannata enää tässä vaiheessa miettiä ja stressata joka päivä annoksia ja päivämääriä, se kuluttaa vaan energiaa jonka voisi vapauttaa parempaan ja hyödyllisempään pohdiskeluun. Itseäni kiinnostaa juuri tällä hetkellä huomattavasti enemmän jouluiset asiat ja niiden suunnittelu. Niistä saa hyvän mielen ja ajankulun. Olen kuitenkin hoitavan lääkärini kanssa "naimisissa", siis hoitosuhteessa ja sen vuoksi pitää (ehkä liikaakin...) funtsia asioita. Tai se voi kyllä olla itsestäni kiinni. Tässä vaiheessa voisi olla parasta sanoa, että loput hommat hoitelen itse. Ärsyttää suunnattomasti hänen kaikkivoipa lääketieteellinen tuntemuksensa. Huomenna hän rimpauttaa ja kyselee kuulumiset. Kyllä liiallinen asioiden miettiminen ja laskelmointi kuluttaa. Eikö elämässä ole tosiaan muuta kuin milligrammojen ja vuorokausien laskeminen. No toisaalta tarkat, päämäärätietoiset suunnitelmat selkeyttävät asioitten hoitoa. Yhtä kaikki, lopputulos on kuta kuinkin sama. Tekee hiljaisissa hengin niin hommat hoituvat. Lupaan olla kirjoittelematta annoksista, päivämääristä sekä tuntemuksista. Toki muuten naputtelen kuulumisia jos jaksat lueskella. Mukavaa päivää kaikki "hanibööt" ja textaile Veli nyt silloin tällöin. En kysele sinun lääkeasioita enkä pudotusaikatauluja. Mutta tsemppiä päiviisi!

        Sunnuntaipäivä jokseenkin vietetty. Sää talvisen valkea ja raikas. Mukavaa oli tehdä kävelylenkki ja haukata keuhkot täyteen raitista ilmaa. Suunnitelmissa oli aloittaa joululeivonnaisten teko, mutta telkkari lähetti mäkihyppyä ja hiihtoa siinä määrin, että oli ihan pakko rustata itsensä telkkarin ääreen. Olihan se hienoa katsella mäkikotkia ja hienoja suorituksia. Niin tämä sunnuntai siis meni erilaisen TV-ohjelman merkeissä. Ilta huipentui tanssiohjelman finaaliin. Mahtavaa, että suosikkiparini pokkasi pokaalin voittajan ominaisuudessa. Hienosti tanssi myös toiseksi sijoittunut pari. Jokasyksyinen sunnuntaiohjelma sai arvoisensa päätöksen. - Veli taisi vähän kyllästyä ja loukkaantua kun kirjoittelin lääkevieroituksesta joka päivä ja pitkiä esseitä... No, en kuitenkaan mitään pahaa ole tarkoittanut. Päivät menevät ja tulevat erilaisissa merkeissä. Huomenna taas työpäivä, joten viisainta orientoitua aamuherätykseen. Toivottelen teille kaikille mukavaa alkavaa viikkoa. Voidaan hyvin ja nautitaan elämästä ja kynttilän tuoksuisista joulunalusajan hetkistä. :-)


      • Anonyymi

        Tehkää joukkokanne lääketehtaita vastaan porukalla. Rikosnimikkeellä rikos ihmiskuntaa vastaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tehkää joukkokanne lääketehtaita vastaan porukalla. Rikosnimikkeellä rikos ihmiskuntaa vastaan.

        On todella kummaa, että lääkärit ja lääketehtaat saavat syöttää täysin terveet ihmiset todella aivokuolleeseen tilaan ilman mitään vastuuta. Ja sitten vaan selitetään, että sinun masennus nyt on vaan uusiutunut ja lisää vaan lääkettä eri nimellä. Ihan kuin alkoholistille auttaisi kun vaihtaa Kossun Vodkaan tms. Ihme sertifioituja puoskareita.


    • Jostain syystä

      Gunilla taisit samaistua tuohon IhmisOikeuksienÄäni kommmentiin,koska se herätti kiukun.

      Juuri tällä hetkellä ei olekaan aihetta ajatella mitä mahdollisesti tulevaisuudessa tapahtuu, kannattaa käyttää kaikki energia selviytymiseen tästä hetkestä ja nauttia kaikesta positiivisesta. Eihän sitä todellakaan tiedä, miten kauheat viroitusoireet ovat edessä sen jälkeen kun lääke loppuu lopullisesti - tai sitten ei mitään. Se aika näyttää vasta totuuden.

      Haluan kuitenkin varoittaa, että älä suostu mihinkään uuteen lääkkeeseen enää vaikka lääkäri sitä joskus tarjoaakin. Sinulla näyttää olevan lääkäri, joka on aidosti kiinnostunut vieroitushoidosta, toivotaan että hänellä on taitoa saattaa hoitosi loppuun saakka. Niitä lääkäreitä kun tuntuu olevan tosi harvassa.

      • veli synkkä

        Onko sulla kovastikin kielteisiä kokemuksia muista psyykkeeseen vaikuttavista lääkkeistä, kun tuohon tyyliin kirjoittelet. Itse kärsin kaamosmasennuksesta, jota aloin muutama vuosi sitten hoitamaan SSRI-lääkkeellä, jota käytän marraskuun lopulta helmikuun loppuun, eikä ole muuta kuin hyvää sanottavaa. Ei munkäänlaisia viekkareita tms. Teen yleensä helmikuussa lomamatkan, jonka jälkeen lääke vain käy tarpeettomaksi eikä debis ole vaivannut...


      • Gunilla
        veli synkkä kirjoitti:

        Onko sulla kovastikin kielteisiä kokemuksia muista psyykkeeseen vaikuttavista lääkkeistä, kun tuohon tyyliin kirjoittelet. Itse kärsin kaamosmasennuksesta, jota aloin muutama vuosi sitten hoitamaan SSRI-lääkkeellä, jota käytän marraskuun lopulta helmikuun loppuun, eikä ole muuta kuin hyvää sanottavaa. Ei munkäänlaisia viekkareita tms. Teen yleensä helmikuussa lomamatkan, jonka jälkeen lääke vain käy tarpeettomaksi eikä debis ole vaivannut...

        Viikko alkoi onnistuneesti kaikella tapaa. Vaikka melko kiireinen päivä takana, voimia jouluisiin valmisteluihinkin riittänyt mukavasti. Ja jopa lenkkikin tuli heitettyä. Ei mikään hikilenkki vaan reipasta kävelyä tunnin verran. Nyt vähän telkkaria ennen uutisia. Lääkevieroituksessa alkoi Diapam 3 mg/pv. Ja täytyy kyllä todeta, että olo on paljon parempi ja normaalimpi, kun annokset pienenevät. Tämä viikko onkin melkoista haipakkaa niin töissä kuin illoinkin. Olis pitänyt ehtiä vielä yhteen syyskokoukseen mutta en ehtinyt enkä jaksanut kun aamulla taas herätys klo 5.15. "Kukkuminen" iltamyöhään ei näin ollen oikein ole mahdollista. Huvitti kun luin edellä olleita kommentteja niin lääkkeiden vaikutusmekanismeista, vieroituksen onnistumisprosenteista kuin myös itseni kiukustumisesta. Itse asiassa en ole kiukustunut mistään enkä kenellekään. Jos täällä nyt kiukustuu jolle kulle kirjoittajalle, se olisi pohjanoteeraus. Kuten aiemmin olen kirjoitellut, minulla on sen verran terve itsetunto, etten kaikkien "lökäpöksyjen" kirjoitteluista evääni väräytä. Minun puolestani tänne saa kirjoittaa mitä ikinä mieleen juolahtaa mutta minuun sellaisella ei ole minkäänlaista vaikutusta. Jokainen kirjoittaja vaan viestii omaa persoonaansa kuka milläkin tavalla. Kirjoituksen taso kertoo todella paljon ihmisestä, joka on tekstin takana. Toki mukavaa on lueskella asiallisia ja fiksuja kirjoituksia ja niistä jopa saa hyvää mieltä. Näihin sanoihin on hyvä lopettaa tämän illan essee. Oikein hyvää illan ja viikon jatkoa kaikille mukaville ihmisille! P.S. Mitäs kuuluu Velille?


      • veli synkkä
        Gunilla kirjoitti:

        Viikko alkoi onnistuneesti kaikella tapaa. Vaikka melko kiireinen päivä takana, voimia jouluisiin valmisteluihinkin riittänyt mukavasti. Ja jopa lenkkikin tuli heitettyä. Ei mikään hikilenkki vaan reipasta kävelyä tunnin verran. Nyt vähän telkkaria ennen uutisia. Lääkevieroituksessa alkoi Diapam 3 mg/pv. Ja täytyy kyllä todeta, että olo on paljon parempi ja normaalimpi, kun annokset pienenevät. Tämä viikko onkin melkoista haipakkaa niin töissä kuin illoinkin. Olis pitänyt ehtiä vielä yhteen syyskokoukseen mutta en ehtinyt enkä jaksanut kun aamulla taas herätys klo 5.15. "Kukkuminen" iltamyöhään ei näin ollen oikein ole mahdollista. Huvitti kun luin edellä olleita kommentteja niin lääkkeiden vaikutusmekanismeista, vieroituksen onnistumisprosenteista kuin myös itseni kiukustumisesta. Itse asiassa en ole kiukustunut mistään enkä kenellekään. Jos täällä nyt kiukustuu jolle kulle kirjoittajalle, se olisi pohjanoteeraus. Kuten aiemmin olen kirjoitellut, minulla on sen verran terve itsetunto, etten kaikkien "lökäpöksyjen" kirjoitteluista evääni väräytä. Minun puolestani tänne saa kirjoittaa mitä ikinä mieleen juolahtaa mutta minuun sellaisella ei ole minkäänlaista vaikutusta. Jokainen kirjoittaja vaan viestii omaa persoonaansa kuka milläkin tavalla. Kirjoituksen taso kertoo todella paljon ihmisestä, joka on tekstin takana. Toki mukavaa on lueskella asiallisia ja fiksuja kirjoituksia ja niistä jopa saa hyvää mieltä. Näihin sanoihin on hyvä lopettaa tämän illan essee. Oikein hyvää illan ja viikon jatkoa kaikille mukaville ihmisille! P.S. Mitäs kuuluu Velille?

        Hello..Vointi ihan O.K. Vietän nyt tätä "sapattiani" ja vältän murehtimasta huomista. Mulla on lääkäriaika keskiviikkona ja odotan pitkää keskustelua. Aikaakin on varattu peräti tunti. Maksaa tietenkin maltaita, mutta mitäs siitä.
        Hieman tämä marraskuun kaamos luo "mollivoittoista" pohjavirettä, mutta pari kuukautta ja alkavat päivät pidentyä.
        Hyvää jatkoa ja menestystä sulle Gunilla ja kerro kuulumisiasi.


      • Gunilla
        veli synkkä kirjoitti:

        Hello..Vointi ihan O.K. Vietän nyt tätä "sapattiani" ja vältän murehtimasta huomista. Mulla on lääkäriaika keskiviikkona ja odotan pitkää keskustelua. Aikaakin on varattu peräti tunti. Maksaa tietenkin maltaita, mutta mitäs siitä.
        Hieman tämä marraskuun kaamos luo "mollivoittoista" pohjavirettä, mutta pari kuukautta ja alkavat päivät pidentyä.
        Hyvää jatkoa ja menestystä sulle Gunilla ja kerro kuulumisiasi.

        Moi Veli! Kirjoittelen hieman poikkeukselliseen aikaan. Yleensä en päivällä ole koneella kuin korkeintaan pankkiasioita hoitamassa. Noh, väliäkö sillä. Muistin, että sinulla oli aika keskusteluun tänään. Kovasti paljon tsemppiä sinulle ja paljon voimia pimeään vuodenaikaan. Kyllä tämä aika on varmaan aika monelle mieltä koetteleva ja kärsivällisyyttä kysyvä. Päivä kerrallaan mentävä ja keksittävä tekemistä ettei jää sitä ylimääräistä aikaa katsella ikäviä päiviä. Palataan asioihin paremmalla ajalla...:)


      • veli synkkä
        Gunilla kirjoitti:

        Moi Veli! Kirjoittelen hieman poikkeukselliseen aikaan. Yleensä en päivällä ole koneella kuin korkeintaan pankkiasioita hoitamassa. Noh, väliäkö sillä. Muistin, että sinulla oli aika keskusteluun tänään. Kovasti paljon tsemppiä sinulle ja paljon voimia pimeään vuodenaikaan. Kyllä tämä aika on varmaan aika monelle mieltä koetteleva ja kärsivällisyyttä kysyvä. Päivä kerrallaan mentävä ja keksittävä tekemistä ettei jää sitä ylimääräistä aikaa katsella ikäviä päiviä. Palataan asioihin paremmalla ajalla...:)

        Hello. Erikoislääkärin vastaanotto oli sitten tänään. Istuskeltiin alun toista tuntia keskustelemassa vieroitus ym. problematiikasta. Oli hienoa, kun sain kerrankin tilaisuuden puhua avoimesti ja rehellisesti vieroitusoireitani; ahdistuneisuudesta, masentuneisuudesta, ajoittaisesta toivottomuuden tunteesta yms. vieroitustilaan liittyvästä. Oli kyllä tyhjentävä ja voimaannuttava kokemus. Eihän em. asioista voi keskustella perhepiirissä tai työtovereiden kanssa. Työasioissa olen joutunut aina olemaan "ylivastuullisessa" asemassa ja on kerrankin kiva olla lievästi regressiivisenä potilaana.
        Mikäli kunnollista vertaistukea ei löydy, on psyk. erikoislääkärin kanssa keskustelu todella hyväksi. Suunniteltiin vieroitusohjelmaa ja mitään hoppua ei nyt syyspimeällä ole. Mitään ehdotonta takarajaa ei asetettu, vaan jatketaan nykyisellä lääkityksellä toistaiseksi ja palataan vähennyksiin keväämmällä.
        (aik. lääkehoidollinen vastuu oli toisella lääkärillä, joka oli muutoin hyvä, mutta puuttui tuo psykiatrinen ymmärrys).


      • Gunilla
        veli synkkä kirjoitti:

        Hello. Erikoislääkärin vastaanotto oli sitten tänään. Istuskeltiin alun toista tuntia keskustelemassa vieroitus ym. problematiikasta. Oli hienoa, kun sain kerrankin tilaisuuden puhua avoimesti ja rehellisesti vieroitusoireitani; ahdistuneisuudesta, masentuneisuudesta, ajoittaisesta toivottomuuden tunteesta yms. vieroitustilaan liittyvästä. Oli kyllä tyhjentävä ja voimaannuttava kokemus. Eihän em. asioista voi keskustella perhepiirissä tai työtovereiden kanssa. Työasioissa olen joutunut aina olemaan "ylivastuullisessa" asemassa ja on kerrankin kiva olla lievästi regressiivisenä potilaana.
        Mikäli kunnollista vertaistukea ei löydy, on psyk. erikoislääkärin kanssa keskustelu todella hyväksi. Suunniteltiin vieroitusohjelmaa ja mitään hoppua ei nyt syyspimeällä ole. Mitään ehdotonta takarajaa ei asetettu, vaan jatketaan nykyisellä lääkityksellä toistaiseksi ja palataan vähennyksiin keväämmällä.
        (aik. lääkehoidollinen vastuu oli toisella lääkärillä, joka oli muutoin hyvä, mutta puuttui tuo psykiatrinen ymmärrys).

        Hyvää torstaipäivää Veli! Oli suorastaan ilo lukea kirjoitustasi. Kyllä uskon, että lääkärissä käynti helpotti ja huojensi olotilaasi monella tapaa. Tekstistäsi aivan huokui vapautuneisuus ja se helpotti minuakin. Olen nimittäin ajatellut hiukan samaa,että kun loppumetrit alkavat lähestyä, olisi hyvä purka mieltään jollekin asiantuntijalle. Kuten tänne olen kirjoitellut, se minulle "soitteleva" lääkäri on yleislääkäri eikä omaa sellaista laajaa kokemusta ja asiantuntemusta, jota sopisi odottaa lääkkeistä vieroittautujalta. Tukea, ymmärrystä ja psykologista näkökenttää olisin tarvinnut jossain vaiheessa, mutta hän vaan "piiskasi" kuin orjaa, että "nyt pitää vaan olla tiukkana vaikka tuntuisi kuinka vaikealta". Onko tuollainen edes sopivaa tekstiä lääkärin suusta? Nyt päätin, että kun viimeinen soitto tuli maanantaina, enää en soittele hänelle. Sovimme kyllä, että voin lähettää hänelle sähköpostia. No en kai nyt sentään hoitavalle lääkärille ala sähköpostin kautta kertomaan tuntemuksiani..arvostelukyvyttömyyden huippu se vaan olisi. Täytyy miettiä kunhan ehtii, kenelle saisi ajan myös juttelua varten.

        No olipahan piristävä päivän alku lukea ilouutista. Ja eipä muuta kuin tsemppiä sinulle ja rentoudu totaalisesti koko vieroitusajatuksesta. Nyt mennään kohti joulua ja sen jälkeen puhaltavat uudet tuulet. Oikein hyvää päivän jatkoa ja onnitellaan itseämme saavutuksista: hyvä me!


      • Gunilla
        Gunilla kirjoitti:

        Hyvää torstaipäivää Veli! Oli suorastaan ilo lukea kirjoitustasi. Kyllä uskon, että lääkärissä käynti helpotti ja huojensi olotilaasi monella tapaa. Tekstistäsi aivan huokui vapautuneisuus ja se helpotti minuakin. Olen nimittäin ajatellut hiukan samaa,että kun loppumetrit alkavat lähestyä, olisi hyvä purka mieltään jollekin asiantuntijalle. Kuten tänne olen kirjoitellut, se minulle "soitteleva" lääkäri on yleislääkäri eikä omaa sellaista laajaa kokemusta ja asiantuntemusta, jota sopisi odottaa lääkkeistä vieroittautujalta. Tukea, ymmärrystä ja psykologista näkökenttää olisin tarvinnut jossain vaiheessa, mutta hän vaan "piiskasi" kuin orjaa, että "nyt pitää vaan olla tiukkana vaikka tuntuisi kuinka vaikealta". Onko tuollainen edes sopivaa tekstiä lääkärin suusta? Nyt päätin, että kun viimeinen soitto tuli maanantaina, enää en soittele hänelle. Sovimme kyllä, että voin lähettää hänelle sähköpostia. No en kai nyt sentään hoitavalle lääkärille ala sähköpostin kautta kertomaan tuntemuksiani..arvostelukyvyttömyyden huippu se vaan olisi. Täytyy miettiä kunhan ehtii, kenelle saisi ajan myös juttelua varten.

        No olipahan piristävä päivän alku lukea ilouutista. Ja eipä muuta kuin tsemppiä sinulle ja rentoudu totaalisesti koko vieroitusajatuksesta. Nyt mennään kohti joulua ja sen jälkeen puhaltavat uudet tuulet. Oikein hyvää päivän jatkoa ja onnitellaan itseämme saavutuksista: hyvä me!

        Lisäys tekstiin ja huolimattomaan suomenkieleen. Yleislääkäri ei omaa sellaista kokemusta tai näkemystä, joka häneltä edellytettäisiin kun hoitaa lääkkeistä vieroittautuvaa potilasta. Laajan tieto-taitopohjan omaa vain asioihin perehtynyt ja vankan työkokemuksen omaava kliinikko eli psykiatrian erikoislääkäri.


      • veli synkkä
        Gunilla kirjoitti:

        Lisäys tekstiin ja huolimattomaan suomenkieleen. Yleislääkäri ei omaa sellaista kokemusta tai näkemystä, joka häneltä edellytettäisiin kun hoitaa lääkkeistä vieroittautuvaa potilasta. Laajan tieto-taitopohjan omaa vain asioihin perehtynyt ja vankan työkokemuksen omaava kliinikko eli psykiatrian erikoislääkäri.

        Hei Gunilla. Miten olet selvinnyt vieroituksesta? Onko ilmennyt viekkareita? Ja jos on, niin millaisia..?


      • Gunilla
        veli synkkä kirjoitti:

        Hei Gunilla. Miten olet selvinnyt vieroituksesta? Onko ilmennyt viekkareita? Ja jos on, niin millaisia..?

        Hei vaan Veli! Ja kiitos kysymästä. Olen ihmetellyt, kun ei ole mitään vieroitusoireita ollut vaikka nyt on se 3 mg/Diapam-annos menossa. Sitten taas alkuviikosta 2 mg/pv ja loput 2 vk 1 mg pv:ssä. Juuri aamulla ajattelin, että tämä vieroitusaikataulu on ollut ilmeisesti sopivan hidas ja minulle sopiva. Sellaista ajattelin kanssa, että siihen aloitukseen jo sisältyy niin paljon "jännitystä, epätietoisuutta ja juuri noiden viekkareiden pelkoa", että moni saattaa suorastaan pelätä vieroitushoidon aloittamista. Ja sille löytyy kyllä selkeä selityskin. Se on kaikille uusi ja outo tilanne. Lääke on ollut jonkinlainen tuttu ja turvallinen ankkuri, johon on voinut tukeutua huonon hetken tullessa. Sitten kun sitä alkaa miettimään mielessään, että hetkinen, nyt se turva otetaan pois, mitäs sitten jos...? Minä en hetkeäkään epäile, etteikö nuo ajatukset ole mielessä joka ikisellä joka suunnittelee vieroitusta. Se henkinen riippuvuus on enemmän kuin puolet fyysisestä riippuvuudesta. Ja vielä omia kokemuksia. Voi kuulostaa "hurskastelulta" mutta on täyttä faktaa. Olo alkaa tässä vaiheessa olla huojentunut, kun pääsee vapauteen lääkkeen orjallisuudesta. Se Diapam vangitsee niin paljon ihmistä ja eipä sitä suotta sanota, että jäin koukkuun. Joten suosittelen vähentämistä ja lopettamista vaikka miten hitaalla aikataululla. Jokainen milligramma, jonka saa hissukseen jätettyä kokonaan pois, on voitto. Kuten tuolla aiemmissa teksteissäni olen kirjoittanut, se pitää yhä enemmän paikkansa: lääke on NIIN KAVALA, että minun ainakin oli nostettava kädet pystyyn ja todettava: tälle aineelle minä en voi yhtään mitään, joten meidän on hyvä olla erossa. Näin totesi alkoholismista parantunut Lilli Loiri-Seppä ja tuo kuvaus on niin osuva myös lääkekoukkuun. Mutta vielä muutama sana itse vieroituksesta. Tätä ei kannata pelätä, tästä selviää aivan takuuvarmasti, kun ei pidä kiirettä. Nyt kun mietin tätä syksyä, itselläni oli ehkä pahimmat jännitykset tuossa 8 mg:sta -> 5 mg:aan mutta nyt ei ole mitään. Eikä minua peloita ensi viikko ollenkaan. Päätin mielessäni elokuun 15. pvä, että onhan nyt kumma jos ei yhdestä lääkkeestä eroon pääse. Ja ohjelmalla olen ollut tismalleen että yhden kerran otin ylimääräisen mg:n. Tulipas taas tekstiä. Tällaiset turinat tällä erää. Kuinkas sinun fiilikset? Toivon, ettet loukkaannu mun kirjoituksesta. Se ei ole henkilökohtainen eikä kellekään osoitettu. Ei missään tapauksessa. Enkä tarkoita myöskään, että olisin nyt "jotenkin hyvä ja onnistunut ihminen, jolla on varaa ojentaa toisia". Ei, pois se minusta. Haluan antaa vain uskoa ja tukea sellaisille, jotka kipuilevat itsensä ja lääkkeiden kanssa. Hiljaa hyvä tulee. Eli tähän menee se n. 4 kk kuten oli suunnitelma. Tsemppiä ja kirjoittele Veli kuulumisia....:)


      • Gunilla
        Gunilla kirjoitti:

        Hei vaan Veli! Ja kiitos kysymästä. Olen ihmetellyt, kun ei ole mitään vieroitusoireita ollut vaikka nyt on se 3 mg/Diapam-annos menossa. Sitten taas alkuviikosta 2 mg/pv ja loput 2 vk 1 mg pv:ssä. Juuri aamulla ajattelin, että tämä vieroitusaikataulu on ollut ilmeisesti sopivan hidas ja minulle sopiva. Sellaista ajattelin kanssa, että siihen aloitukseen jo sisältyy niin paljon "jännitystä, epätietoisuutta ja juuri noiden viekkareiden pelkoa", että moni saattaa suorastaan pelätä vieroitushoidon aloittamista. Ja sille löytyy kyllä selkeä selityskin. Se on kaikille uusi ja outo tilanne. Lääke on ollut jonkinlainen tuttu ja turvallinen ankkuri, johon on voinut tukeutua huonon hetken tullessa. Sitten kun sitä alkaa miettimään mielessään, että hetkinen, nyt se turva otetaan pois, mitäs sitten jos...? Minä en hetkeäkään epäile, etteikö nuo ajatukset ole mielessä joka ikisellä joka suunnittelee vieroitusta. Se henkinen riippuvuus on enemmän kuin puolet fyysisestä riippuvuudesta. Ja vielä omia kokemuksia. Voi kuulostaa "hurskastelulta" mutta on täyttä faktaa. Olo alkaa tässä vaiheessa olla huojentunut, kun pääsee vapauteen lääkkeen orjallisuudesta. Se Diapam vangitsee niin paljon ihmistä ja eipä sitä suotta sanota, että jäin koukkuun. Joten suosittelen vähentämistä ja lopettamista vaikka miten hitaalla aikataululla. Jokainen milligramma, jonka saa hissukseen jätettyä kokonaan pois, on voitto. Kuten tuolla aiemmissa teksteissäni olen kirjoittanut, se pitää yhä enemmän paikkansa: lääke on NIIN KAVALA, että minun ainakin oli nostettava kädet pystyyn ja todettava: tälle aineelle minä en voi yhtään mitään, joten meidän on hyvä olla erossa. Näin totesi alkoholismista parantunut Lilli Loiri-Seppä ja tuo kuvaus on niin osuva myös lääkekoukkuun. Mutta vielä muutama sana itse vieroituksesta. Tätä ei kannata pelätä, tästä selviää aivan takuuvarmasti, kun ei pidä kiirettä. Nyt kun mietin tätä syksyä, itselläni oli ehkä pahimmat jännitykset tuossa 8 mg:sta -> 5 mg:aan mutta nyt ei ole mitään. Eikä minua peloita ensi viikko ollenkaan. Päätin mielessäni elokuun 15. pvä, että onhan nyt kumma jos ei yhdestä lääkkeestä eroon pääse. Ja ohjelmalla olen ollut tismalleen että yhden kerran otin ylimääräisen mg:n. Tulipas taas tekstiä. Tällaiset turinat tällä erää. Kuinkas sinun fiilikset? Toivon, ettet loukkaannu mun kirjoituksesta. Se ei ole henkilökohtainen eikä kellekään osoitettu. Ei missään tapauksessa. Enkä tarkoita myöskään, että olisin nyt "jotenkin hyvä ja onnistunut ihminen, jolla on varaa ojentaa toisia". Ei, pois se minusta. Haluan antaa vain uskoa ja tukea sellaisille, jotka kipuilevat itsensä ja lääkkeiden kanssa. Hiljaa hyvä tulee. Eli tähän menee se n. 4 kk kuten oli suunnitelma. Tsemppiä ja kirjoittele Veli kuulumisia....:)

        Jatkoa...

        Vielä joitakin "tärkeitä asioita" jotka liittyvät tähän vieroitukseen. Jos omistaa hyvän lääkärin, joka ymmärtää potilastaan, osaa siis tukea ja antaa tilaisuuden kertoa tintemuksistaan, asia ja vieroitus onnistuu paljon paremmin. Minulla se ei ole ollut sitä. Valitettavasti. Minä olen itse saanut hankkia tietoa ja tukea muualta ja hän otti soitoista palkkion. Nyt soitot on soiteltu ja loppu menee vaikka hammasta purren. Henkinen tuki on muissakin sairauksissa niin tärkeä elementti, että jos se puuttuu, hoito on ontuvaa. Etenkin tällainen kuin pitkäaikaisesta lääkityksestä luopuminen on melkoinen nk. oman uskon koettelemus. Luottamus omaan itseen ja selviytymiseen on ensiarvoisen tärkeää. Ja jos se usko löytyy itsestä ja lääkäri vielä vahvistaa, kaikki onnistumiset ovat täysin mahdollisia.Samahan se on esim. tupakoitsijoilla, jotka koettavat irtaantua nikotiinista. Moni kokeilee purukumia, laastareita, mikä mitäkin. Jotkut lopettavat kerrasta ja se on siinä. Usko onnistumiseen on tosi tärkeä asia. Nyt en rasita ihmisiä enempää...


      • veli synkkä
        Gunilla kirjoitti:

        Jatkoa...

        Vielä joitakin "tärkeitä asioita" jotka liittyvät tähän vieroitukseen. Jos omistaa hyvän lääkärin, joka ymmärtää potilastaan, osaa siis tukea ja antaa tilaisuuden kertoa tintemuksistaan, asia ja vieroitus onnistuu paljon paremmin. Minulla se ei ole ollut sitä. Valitettavasti. Minä olen itse saanut hankkia tietoa ja tukea muualta ja hän otti soitoista palkkion. Nyt soitot on soiteltu ja loppu menee vaikka hammasta purren. Henkinen tuki on muissakin sairauksissa niin tärkeä elementti, että jos se puuttuu, hoito on ontuvaa. Etenkin tällainen kuin pitkäaikaisesta lääkityksestä luopuminen on melkoinen nk. oman uskon koettelemus. Luottamus omaan itseen ja selviytymiseen on ensiarvoisen tärkeää. Ja jos se usko löytyy itsestä ja lääkäri vielä vahvistaa, kaikki onnistumiset ovat täysin mahdollisia.Samahan se on esim. tupakoitsijoilla, jotka koettavat irtaantua nikotiinista. Moni kokeilee purukumia, laastareita, mikä mitäkin. Jotkut lopettavat kerrasta ja se on siinä. Usko onnistumiseen on tosi tärkeä asia. Nyt en rasita ihmisiä enempää...

        Hello..Oma vieroitukseni on nyt paikallaan ja elelen tämän Risolidin kanssa. Päiväannos on 10 mg x 1 vastaten Diapamia 3-4 mg. Jatkan vieroitusta joskus keväämmällä. Pitkä käyttöhistoriani , > 20 vuotta ei sekään suosi kovin nopeaa vieroitusta. Kolmen kuukauden vieroitusaikataulu oli ilman muuta liian tiukka.
        Kun varhemmin syksyllä vielä Diapamilla vieroittauduin, pääsin yllättävän nopeasti annostukseen 0.5 mg x 1 päivässä. Tätä kesti miltei kolme viikkoa, mutta sitten kova ahdistus yllätti ja oli palattava takaisinpäin.
        No niin. Hiljaa hyvää tulee ja jatkan tästä, kunhan tämä kaamos väistyy..


      • Gunilla
        veli synkkä kirjoitti:

        Hello..Oma vieroitukseni on nyt paikallaan ja elelen tämän Risolidin kanssa. Päiväannos on 10 mg x 1 vastaten Diapamia 3-4 mg. Jatkan vieroitusta joskus keväämmällä. Pitkä käyttöhistoriani , > 20 vuotta ei sekään suosi kovin nopeaa vieroitusta. Kolmen kuukauden vieroitusaikataulu oli ilman muuta liian tiukka.
        Kun varhemmin syksyllä vielä Diapamilla vieroittauduin, pääsin yllättävän nopeasti annostukseen 0.5 mg x 1 päivässä. Tätä kesti miltei kolme viikkoa, mutta sitten kova ahdistus yllätti ja oli palattava takaisinpäin.
        No niin. Hiljaa hyvää tulee ja jatkan tästä, kunhan tämä kaamos väistyy..

        Se on pääasia, että olet sinut lääkityksen ja itsesi kanssa. Jokaisella on oma elämänsä ja omanlainen tarinansa lääkehistoriassa. Mielestäni sinulla annos on jo aika pieni ja uskonkin, että ei tule ongelmia annoksen vähentämisessä. Tuskin itse olisin alkanut pienentämään annoksia puhumattakaan vieroituksesta, ellei tullut ikäviä depiskausia silloisesta unilääkkeestä, Insominista. Se oli sitten vissiin minun aikani ja haluan melkein unohtaa sen keltaisen lääkepakkauksen. Luulin, että minulle tuli masennus mutta se lääke...No, onneksi ollaan tässä. Tästä asiasta voi kirjoittaa miltei loputtomasti mutta jossain vaiheessa pitää aina lopettaa. Toivon kuitenkin, ettei kukaan joka viestiketjua lukee, ymmärrä väärin tätä minun pajatusta. Aihe on itselläni niin ajankohtainen, vaikka joulu onkin numero yksi, että se on hyvä kirjoittaa ulos itsestään. Tässä vaiheessa iltaa toivottelen mukavaa viikonlopun aloittelua ja hyvää adventtia. Kynttilät palamaan vaan niin pääsee hyviin joulufiiliksiin...:-)


      • Gunilla
        Gunilla kirjoitti:

        Se on pääasia, että olet sinut lääkityksen ja itsesi kanssa. Jokaisella on oma elämänsä ja omanlainen tarinansa lääkehistoriassa. Mielestäni sinulla annos on jo aika pieni ja uskonkin, että ei tule ongelmia annoksen vähentämisessä. Tuskin itse olisin alkanut pienentämään annoksia puhumattakaan vieroituksesta, ellei tullut ikäviä depiskausia silloisesta unilääkkeestä, Insominista. Se oli sitten vissiin minun aikani ja haluan melkein unohtaa sen keltaisen lääkepakkauksen. Luulin, että minulle tuli masennus mutta se lääke...No, onneksi ollaan tässä. Tästä asiasta voi kirjoittaa miltei loputtomasti mutta jossain vaiheessa pitää aina lopettaa. Toivon kuitenkin, ettei kukaan joka viestiketjua lukee, ymmärrä väärin tätä minun pajatusta. Aihe on itselläni niin ajankohtainen, vaikka joulu onkin numero yksi, että se on hyvä kirjoittaa ulos itsestään. Tässä vaiheessa iltaa toivottelen mukavaa viikonlopun aloittelua ja hyvää adventtia. Kynttilät palamaan vaan niin pääsee hyviin joulufiiliksiin...:-)

        Aurinkoista ensimmäistä adventtia! Kaunis päivä alkanut ja toivottavasti päivä on valoisa monessa mielessä. Tänään alkoi "lääkehoidossa" taas pudotettu annos; Diapam 2 mg x 1. Katsotaan taas tämä viikko päivä kerrallaan. Hyvä fiilis on ainakin tässä vaiheessa. Toivon mukaan sitä piisaa myös viikko eteenpäin. Mitenkäs ovat Velin fiilikset? Onko ollut parempi/valoisampi fiilis? Kirjoittelehan kuulumisia kunhan ehdit. Mukavaa sunnuntaipäivää myös :)


      • veli synkkä
        Gunilla kirjoitti:

        Aurinkoista ensimmäistä adventtia! Kaunis päivä alkanut ja toivottavasti päivä on valoisa monessa mielessä. Tänään alkoi "lääkehoidossa" taas pudotettu annos; Diapam 2 mg x 1. Katsotaan taas tämä viikko päivä kerrallaan. Hyvä fiilis on ainakin tässä vaiheessa. Toivon mukaan sitä piisaa myös viikko eteenpäin. Mitenkäs ovat Velin fiilikset? Onko ollut parempi/valoisampi fiilis? Kirjoittelehan kuulumisia kunhan ehdit. Mukavaa sunnuntaipäivää myös :)

        Hello..Kiitos kysymästä. Mulla ei juurikaan ole uutta kerrottavaa ja tilanne on varsin stabiili. Jatkan nykyisillä kuvioilla sen 2-3 kuukautta, jonka jälkeen uusi arvio...
        Onnittelut sulle hyvin sujuneesta vieroittautumisesta. Varmaankin pahimmat myrskyt on takana ja suoriudut hienosti loppuun..


      • Gunilla
        veli synkkä kirjoitti:

        Hello..Kiitos kysymästä. Mulla ei juurikaan ole uutta kerrottavaa ja tilanne on varsin stabiili. Jatkan nykyisillä kuvioilla sen 2-3 kuukautta, jonka jälkeen uusi arvio...
        Onnittelut sulle hyvin sujuneesta vieroittautumisesta. Varmaankin pahimmat myrskyt on takana ja suoriudut hienosti loppuun..

        Kiitokset, mutta ei mennyt hienosti loppuun... perjantaina lääkärin vo. Ei mitää pahaa tai erikoista, mutta jotain "lievittävää" loppuajan tueksi. Loppuaika ei ole niin helppoa kuin luullaan ja taulukot osoittavat. Kirjoittelen lisää paremmalla ajalla...:)


      • Anonyymi
        veli synkkä kirjoitti:

        Onko sulla kovastikin kielteisiä kokemuksia muista psyykkeeseen vaikuttavista lääkkeistä, kun tuohon tyyliin kirjoittelet. Itse kärsin kaamosmasennuksesta, jota aloin muutama vuosi sitten hoitamaan SSRI-lääkkeellä, jota käytän marraskuun lopulta helmikuun loppuun, eikä ole muuta kuin hyvää sanottavaa. Ei munkäänlaisia viekkareita tms. Teen yleensä helmikuussa lomamatkan, jonka jälkeen lääke vain käy tarpeettomaksi eikä debis ole vaivannut...

        Vaimoni oli selkäni takana syönyt SSRI lääkkeitä ensin johonkin pikku suruun ja lopulta söi niitä 20 vuotta ja sekosi ihan täysin ja yöunet meni pariin tuntiin ja nyt menee Diapamia kun aiemmat Opamoxit ei enää rauhoita. Älkää hyvät ihmiset ottako noita aivomyrkkyjä jos aiotte olla elävien kijoissa, näin se vaan menee.


    • diapamisti

      Tänään tulee yksi vuosi täyteen ilman bentsoja. Noin 30 vuotta bensojen säännöllistä käyttöä. Pahimmillaan mukaan lukien xanorit, jolloin vieroituksessa sairaalassa sain epileptisen kohtauksen. Diapamista olen itse vierottautunut omasta halusta, omin voimin jopa pari kertaa. Pisimmillään 1,5 vuotta toinen puoli vuotta.

      Diapamia olen käyttänyt lääkärin ohjeiden mukaisesti, eikä minua ole edes patistettu lopettamaan, tosin viime vuosina olen havainnut lääkärikunnalta tiukentuneen asenteen. Olemassaolo on huolettomampaa jatkossa, kun ei tarvi pähkäillä uusitaanko reseptit enään laisinkaan ?

      Kun pudottaa nollille siitä alkaen alkaa lopullinen vierottautuminen.

      Tsemppiä kaikille !

      • Gunilla

        Upea suoritus. Miten suoritit vähennyksen? Siis kuinka nopea oli pudotusaikataulu? Olisi kiinnostavaa kuulla vieroitusoireista jos sellaisia edes oli. Kirjoittele jos huvittaa.


      • veli synkkä
        Gunilla kirjoitti:

        Upea suoritus. Miten suoritit vähennyksen? Siis kuinka nopea oli pudotusaikataulu? Olisi kiinnostavaa kuulla vieroitusoireista jos sellaisia edes oli. Kirjoittele jos huvittaa.

        Alan uskoa näkemykseen, että vieroituksen kesto on 1 kk käyttövuottakohden. Mulla se tekisi siinä 20 kuukautta. Mutta mitäs siitä, kunhan trendi on hitaasti aleneva.
        Uskon, että jokin SSRI-lääke on tarpeen vieroituksen loppupuolella. Mulla oli Seronil, mutta ahdistus kasvoi siinämäärin suureksi, että oli pakko lopettaa. Nyt runsaan viikon tauko ja kokeillaan Cipralex:a tukilääkkeeksi. SSRI lääkkeiden kanssa on ongelma, että ne usein lisäävät ahdistuneisuutta ennen varsinaisen vaikutuksen alkua ja tämähän on "myrkkyä" bentsovieroittautujalle. Nyt on vain elettävä tämän problematiikan kanssa ja ajateltava: hiljaa hyvää tulee...


      • Gunilla
        veli synkkä kirjoitti:

        Alan uskoa näkemykseen, että vieroituksen kesto on 1 kk käyttövuottakohden. Mulla se tekisi siinä 20 kuukautta. Mutta mitäs siitä, kunhan trendi on hitaasti aleneva.
        Uskon, että jokin SSRI-lääke on tarpeen vieroituksen loppupuolella. Mulla oli Seronil, mutta ahdistus kasvoi siinämäärin suureksi, että oli pakko lopettaa. Nyt runsaan viikon tauko ja kokeillaan Cipralex:a tukilääkkeeksi. SSRI lääkkeiden kanssa on ongelma, että ne usein lisäävät ahdistuneisuutta ennen varsinaisen vaikutuksen alkua ja tämähän on "myrkkyä" bentsovieroittautujalle. Nyt on vain elettävä tämän problematiikan kanssa ja ajateltava: hiljaa hyvää tulee...

        Kyllä on täälläkin käynyt mielessä ajatus, että itselläni oli liian nopea vieroitusaikataulu. Se kostautuu ihan varmaan jossakin vaiheessa. Nyt kun kaikki pitäisi olla ok, unen saanti on vähän heikkoa. Varasin perjantaille erikoislääkärille ajan, jotta katsotaan kokonaistilanne ja arvioidaan lääkitys. Minulla on vaan sellainen tunne, että ei tämä homma etene niin hyvin kuten oletin. Lääkäri "piiskaa" joka viikko ja sanelee miten "pitää olla tiukkana". Että minua ärsyttää... No, kun nämä kolme päivää jaksan niin sitten avaan "sanaisen arkkuni" ja vuodatan koko syksyn tuntemukset. Muutenhan tämä systeemi toimisi, mutta en ole saanut tukea siinä määrin, mitä olisin odottanut. Siis tämänhetkiseltä lääkäriltä. Mutta eiköhän tämä asetu jossain vaiheessa oikeisiin uomiinsa kunhan jaksaa odottaa. On muuten todella lohdullista, että täällä saa lukea tarinoita jotka antavat uutta näkökulmaa koko vieroitukseen sen erilaisine vaiheineen. Kiitokset vaan kirjoittajille!


    • Gunilla

      Hello kaikki "bentsovieroittujat". Päivät raksuttavat eteenpäin pikku hiljaa. Tänään oli taas hyvä päivä Diapam 2 mg:n annoksella. Eilen oli vähän tiukkaa ja sydänkin hakkasi nopeasti jossain vaiheessa. Pitää koettaa ottaa rauhallisesti niin ei hätää. Sitä olen ihmetellyt eräänkin kerran, että mistä ihmeestä ne tuskaiset olot tulevat sellaisena päivinä, kun kaikki pitäisi olla ok ja ei mitään ekstraa? Toivon tietenkin hartaasti, että loppupäivät olisivat kuin tämä päivä. Perjantaina tosiaankin se erik.lääk.vo ja on tilaisuus purkaa koko syksyn urakka. Jos Veli luet tätä, ota kantaa please! Tiedätkö, kuinka hyvä apu tuo beetasalpaaja on tässä vieroituksessa? Siis tosi hyvä apu. Eilen kerroin siitä lääkärille ja hän jopa suositteli sitä käyttämään tämän loppuajan. Aika mukavasti pärjään yöt Triptyl 10 mg:n napilla. Eli tällaiset fiilikset on vähennyksessä menossa.

      • veli synkkä

        Hello..Mitään täsmälääkettä bentsorefloihin ei ole. Joitakin oireita voidaan kuitenkin helpottaa oireenmukaisella lääkityksellä. Beetasalpaaja hidastaa sydämen lyöntitiheyttä ja laskee verenpainetta ja myös vähentää vapinaa, jos sellaista on. Itse ahdistuneisuuteen sillä ei oo mitään vaikutusta. Näin olen ymmärtänyt.


      • Gunilla
        veli synkkä kirjoitti:

        Hello..Mitään täsmälääkettä bentsorefloihin ei ole. Joitakin oireita voidaan kuitenkin helpottaa oireenmukaisella lääkityksellä. Beetasalpaaja hidastaa sydämen lyöntitiheyttä ja laskee verenpainetta ja myös vähentää vapinaa, jos sellaista on. Itse ahdistuneisuuteen sillä ei oo mitään vaikutusta. Näin olen ymmärtänyt.

        Kiitos kommentista. Beetasalpaajan käyttöaiheet ja indikaatiot tunnen hyvin, koska jo työni puolesta joudun perehtymään niihin. Se ei ole mikään rauhoittava lääke, mutta sitä käytetään kyllä siihenkin tarkoitukseen. Se on totta, että bentsodiatsepiinin vieroitusoireyhtymiin ei ole muuta lääkettä kuin ko. aine itse. Itselläni en ole havainnut mitään negatiivisia vaikutuksia propranololilla. Mielestäni se on hyvä juuri siksi, että se tasaa sykettä ja alentaa etenkin diastolista painetta ja ennen kaikkea, siihen ei tule riippuvuutta. En tiedä sitten, kuvittelenko vaan, mutta itselläni se toimii niin ettei tarvitse ottaa ylimääräisiä diapamgrammoja. Pääasia lienee se, että Diapam-annokset pienenevät ja olo ei ole tukala. Tässä vaiheessa iltaa pitänee lopetella kirjoittelu ja toivotella hyvää yötä. Kiitos Veli ja tsemppiä ja joulun odottelua!


    • veli synkkä

      No niin. Käytin 4 viikkoa Seronilia tukilääkkeenä bentsovieroitukseen ja myös kaamosmasennukseen. Viimeiset 2 viikkoa olivat yhtä h*******ä ja pakko oli Seronil lopetaa tolkuttoman ahdistuksen vuoksi. Aluksi arveltiin, että Seronil olisi sopivampi tukilääke bentsorefloihin, mutta se lähinnä pahensi niitä.Tarkoitus oli jatkaa Cipralexilla, mutta sivuvaikutuksian varsin usein ilmenevät sex-funktioiden heikkenemiset ja libidon katoaminen pistivät miettimään.
      Aloitin tänään tutun ja turvallisen Aurorixin, jota olen käyttänyt jo toistakymmentä vuotta kaamosmasennukseen. Yleensä sen teho alkaa jo toisella hoitoviikolla eikä mulla ainakaan ole mitään sivuvaikutuksia ilmennyt. Aiempina vuosina olen käyttänyt Aurorixia joulukuun alusta helmikuun loppuun, jonka jälkeen lääke on käynyt tarpeettomaksi.
      Aurorix auttaa myös sosiaalisten tilanteiden pelkoon yms. ahdistukseen, jos nyt sellainen saattumoisin vaivaa.

      • Gunilla

        Moikka Veli! Kerroit, että olit käyttänyt Seronilia muutaman viikon mutta se pahensi ahdistusta. Ehtikö se kunnolla auttaa? Ne Seronil, Seroxat ym. serotoniinin takaisinoton estäjät vievät jonkun (kuulemma) 4 vk:sta alkaen kunnes alkaa vaikutus. Oletko kokeillut niitä nk. vanhoja lääkkeitä? Esim. Triptyl, Doxal tms.? Eivät ole kolmiollisia, joten ovat turvallisempia käyttää kuten esim. Xanor tai muut vastaavat. Se nyt käytössäsi oleva Aurorix taitaa olla aika vanha lääke. Muistan opiskeluajoilta psykiatrian jakson Pitkäniemessä (Nokia) ja siellä käytettiin potilailla hyvin monella juuri Aurorixia. Ikävä sivuvaikutus se ruokahalun lisääntyminen ja painonnousu. Vaan taitaapa olla lähes lääke kuin lääke, joka lisää painonnousua. Ja onhan kaikilla psyykenlääkkeillä kuten muillakin lääkkeillä kaikenlaisia sivuvaikutuksia. Ja eihän niitä kukaan käytä lystikseen. Hyvä, että lääketeollisuus on kehitellyt lääkkeitä ihmisten erilaisiin sairauksiin.

        Itse olen ollut nyt neljä päivää lääkityksellä Diapam 2 mg/pv. Hyvin on mennyt ainakin vielä. En ole tarvinnut nyt Propralia ollenkaan. Triptyl nukuttaa kohtalaisesti ja kunhan pääsen tuosta Diapamista eroon lopullisesti, koetan jättää pois Triptylinkin. Normaali eli lääkkeetön yöuni olisi kaikista paras. Mutta meillä ihmisillä kun on vaivoja yhdellä yhtä, toisella toista ja kun niitä sairauksiaan ei kukaan voi valita. Mutta tsemppiä kaikille ja voidaan hyvin!


    • veli synkkä

      Helou. Aurorix on varsin vanha lääke. Muistan lukeneeni, että tullut markkinoille 70-luvun lopulla. Aurorix EI LIHOTA. Tämän tiedän omasta kokemuksestani. Myöskin sex-funtiot suorastaan paranevat Aurorix hoidon aikana. Mainitsemiasi Triptyliä ja Doxalia käytetään lähinnä unilääkkeinä, kuten varmaan tiedätkin. Mainitsemasi Xanor on kaikkein addiktiivisin bentso ja siitä vieroittatuminen on todella hankalaa.
      Psykiatrin mukaan Aurorix tekee nyt uutta tulemista oltuaan pitkään vähän määrätty lääke. Se on MAO-A estäjä, mutta reversiibeli, joten siihen ei liity samoja riskejä, kuin vanhoilla MAO-inhibiittoreilla.
      Näillä nyt mennään.

      • Gunilla

        Sinullahan oli niin ammatillista tekstiä, että olet perehtynyt asioihin todella perusteellisesti. Hyvä juttu. Minulla on pari kertaa ollut tosi tukalia hetkiä, kun lääkeannos pikku hiljaa alkaa vähenemään. Onneksi ahdistukset ovat suht' nopeasti ohi. Täytyypä todeta, että tämä loppu ei ole mikään helppo. Sehän pitäisi olla myös lääkärillä tiedossa, mutta mun lääkäri antaa vaan keppiä. Nyt kun huomenna on spesialisti, odotan hieman toisenlaista suhtautumista. Onneksi lääkäri on jo vähän iäkkäämpi, niin työkokemusta ainakin on. Netissä ilmoitti erityisosaamisekseen masennustilojen lääkehoidot ja mitä ne muut olivatkaan. En nyt juuri muista. Viime yö oli tosi huono, unta ei meinannut tulla ei sitten millään. Onneksi iltavuoro, että aamusta oli vähän löysempää aikataulua. Mutta ei tämän kummempaa tällä erää. Mukavaa torstaipäivää. Nautitaan kuitenkin päivistä ja odotellaan pian juhlittavaa Itsenäisyyspäivää. Se on minulle ollut aina aikuisiällä hyvin juhlava päivä. :-)


      • veli synkkä
        Gunilla kirjoitti:

        Sinullahan oli niin ammatillista tekstiä, että olet perehtynyt asioihin todella perusteellisesti. Hyvä juttu. Minulla on pari kertaa ollut tosi tukalia hetkiä, kun lääkeannos pikku hiljaa alkaa vähenemään. Onneksi ahdistukset ovat suht' nopeasti ohi. Täytyypä todeta, että tämä loppu ei ole mikään helppo. Sehän pitäisi olla myös lääkärillä tiedossa, mutta mun lääkäri antaa vaan keppiä. Nyt kun huomenna on spesialisti, odotan hieman toisenlaista suhtautumista. Onneksi lääkäri on jo vähän iäkkäämpi, niin työkokemusta ainakin on. Netissä ilmoitti erityisosaamisekseen masennustilojen lääkehoidot ja mitä ne muut olivatkaan. En nyt juuri muista. Viime yö oli tosi huono, unta ei meinannut tulla ei sitten millään. Onneksi iltavuoro, että aamusta oli vähän löysempää aikataulua. Mutta ei tämän kummempaa tällä erää. Mukavaa torstaipäivää. Nautitaan kuitenkin päivistä ja odotellaan pian juhlittavaa Itsenäisyyspäivää. Se on minulle ollut aina aikuisiällä hyvin juhlava päivä. :-)

        No niin. Sulla on taas yksi päivä takanasi ja vieroitus etenee. Kun varhemmin syksyllä vieroittauduin Diapamilla pääsin yllättävän helposti annostukseen 0.5 mg x 1, jossa pysyin kolme viikkoa. Sitten koin yhtenä päivänä pahan paniikki/ahdistus-kohtauksen ja oli pakko viheltää peli poikki. Jatkan vieroitusta joskus keväämmällä luultavimmin tämän Aurorix:n turvin.
        Jos kärsit unettomuudesta,miksi et käytä Mirtazapin Atarax yhdistelmää. Mulla on siitä pidemmänkin ajan kokemusta ja nukun, kuin tukki. Nämä lääkkeet eivät aiheuta fyysistä riippuvuuta, eikä toleranssiakaan näytä tulevan. Annostus on pysynyt jo pitkään samana: Atarax 25 mg x 1 ja Mirtazapin 15mg x 1 otettuna noin tunti ennen nukkumaan menoa. Välipäiviä olen pitänyt, kun väsyttää muutenkin riittävästi ja ne ovat sujuneet ongelmitta.
        Kerrohan kuulumisia. Miten päivä on sujunut..?


      • Gunilla
        veli synkkä kirjoitti:

        No niin. Sulla on taas yksi päivä takanasi ja vieroitus etenee. Kun varhemmin syksyllä vieroittauduin Diapamilla pääsin yllättävän helposti annostukseen 0.5 mg x 1, jossa pysyin kolme viikkoa. Sitten koin yhtenä päivänä pahan paniikki/ahdistus-kohtauksen ja oli pakko viheltää peli poikki. Jatkan vieroitusta joskus keväämmällä luultavimmin tämän Aurorix:n turvin.
        Jos kärsit unettomuudesta,miksi et käytä Mirtazapin Atarax yhdistelmää. Mulla on siitä pidemmänkin ajan kokemusta ja nukun, kuin tukki. Nämä lääkkeet eivät aiheuta fyysistä riippuvuuta, eikä toleranssiakaan näytä tulevan. Annostus on pysynyt jo pitkään samana: Atarax 25 mg x 1 ja Mirtazapin 15mg x 1 otettuna noin tunti ennen nukkumaan menoa. Välipäiviä olen pitänyt, kun väsyttää muutenkin riittävästi ja ne ovat sujuneet ongelmitta.
        Kerrohan kuulumisia. Miten päivä on sujunut..?

        Heipä vaan! Nyt kirjoittelen minä puolestani kokemuksia erikoislääkärireissustani. Ja arvaapas mitä? Lääkäri oli entuudestaan tuttu. Sillä tavalla tuttu, että olemme olleet töissä samassa paikassa aikoinaan. Kun kertoilin hänelle kuulumisia, vointia sun muuta, hän käski lopettaa koko vieroituksen! Tätä ei varmaan kukaan usko kun täällä kirjoitan. Minulla nimittäin oli sen verran usein ollut rytmihäiriöitä ja hän kysyi: kukas tämän vieroitushössötyksen on aloittanut. Noh, siinä vähän takkusin ja myönsin itse olevani syypää (jos niin voi sanoa). Hän sanoi että miksi ihmeessä pitää alkaa tuollaiseen josta ei saa edes hyvää oloa vaan päinvastoin tuskan ja rytmihäiriöt. Kirjoitti 5 mg:n DIAPAMIA 200 tabl., ja tarvittaessa sitä. Voin toki nyt vierottaa pikku hiljaa siitä mutta ei pakkotahdilla. Sitten hän ihmetteli tätä entistä lääkäriä joka soittaa joka viikko minulle ja kiristää vähentämään vaikka on paha olo. Sanoi myös, ettei tuollainen ole lääkärin etiikan mukaista käytöstä. Käski lopettamaan koko hoitosuhteen. No minähän sen tietenkin viime kädessä teen ja tiedän kuinka toimia. Hieman ihmetteli kun kerroin et sähköpostilla mua pyydettiin kertomaan voinnista.

        Mutta kaiken kaikkiaan hyvä käynti. Kyllä se niin on todettava, vaikka kaikenlaisia lääkäreitä olen nähnyt niin Suomessa kuin ulkomaillakin, että tämä herra on todella pätevä ja jaksaa kuunnella. Hän on työskennellyt joskus nuorempana mm. Sveitsissä. No sillä nyt ei tämän minun asian kanssa ole mitään tekemistä mutta se asia tuli sivutuotteena. Huojentunut olo on joka tapauksessa. - Kyllä Veli nostan sinulle hattua että sinä sentään jaksoit ja pystyit sinnittelemään aivan tuonne 0,5 mg:aan asti ja pysyit siinä. Minun voimani riittivät tuohon noin 1 mg:aan. Täytyy vissiin kokeilla sitä Mirtazapinia illalla jos sais paremmin nukuttua. Viime yö oli taas tosi surkea. Unta max 4 tuntia ja eihän sillä kauan jaksa. Kerroin tästä lääkärille, niin hän pisti huonounisuuden tämän vieroituksen piikkiin. Toisaalta olen ollut aikuisiällä aina vähän huonouninen ja se osittain juontaa juurensa vuorotyöhön. Nyt on hyvä olo vaikka hiukka väsyttää. Mutta kyllä tämä tästä. Kohta alkaa pyhien valmistelu ym. Hyvää päivän jatkoa!


      • veli synkkä
        Gunilla kirjoitti:

        Heipä vaan! Nyt kirjoittelen minä puolestani kokemuksia erikoislääkärireissustani. Ja arvaapas mitä? Lääkäri oli entuudestaan tuttu. Sillä tavalla tuttu, että olemme olleet töissä samassa paikassa aikoinaan. Kun kertoilin hänelle kuulumisia, vointia sun muuta, hän käski lopettaa koko vieroituksen! Tätä ei varmaan kukaan usko kun täällä kirjoitan. Minulla nimittäin oli sen verran usein ollut rytmihäiriöitä ja hän kysyi: kukas tämän vieroitushössötyksen on aloittanut. Noh, siinä vähän takkusin ja myönsin itse olevani syypää (jos niin voi sanoa). Hän sanoi että miksi ihmeessä pitää alkaa tuollaiseen josta ei saa edes hyvää oloa vaan päinvastoin tuskan ja rytmihäiriöt. Kirjoitti 5 mg:n DIAPAMIA 200 tabl., ja tarvittaessa sitä. Voin toki nyt vierottaa pikku hiljaa siitä mutta ei pakkotahdilla. Sitten hän ihmetteli tätä entistä lääkäriä joka soittaa joka viikko minulle ja kiristää vähentämään vaikka on paha olo. Sanoi myös, ettei tuollainen ole lääkärin etiikan mukaista käytöstä. Käski lopettamaan koko hoitosuhteen. No minähän sen tietenkin viime kädessä teen ja tiedän kuinka toimia. Hieman ihmetteli kun kerroin et sähköpostilla mua pyydettiin kertomaan voinnista.

        Mutta kaiken kaikkiaan hyvä käynti. Kyllä se niin on todettava, vaikka kaikenlaisia lääkäreitä olen nähnyt niin Suomessa kuin ulkomaillakin, että tämä herra on todella pätevä ja jaksaa kuunnella. Hän on työskennellyt joskus nuorempana mm. Sveitsissä. No sillä nyt ei tämän minun asian kanssa ole mitään tekemistä mutta se asia tuli sivutuotteena. Huojentunut olo on joka tapauksessa. - Kyllä Veli nostan sinulle hattua että sinä sentään jaksoit ja pystyit sinnittelemään aivan tuonne 0,5 mg:aan asti ja pysyit siinä. Minun voimani riittivät tuohon noin 1 mg:aan. Täytyy vissiin kokeilla sitä Mirtazapinia illalla jos sais paremmin nukuttua. Viime yö oli taas tosi surkea. Unta max 4 tuntia ja eihän sillä kauan jaksa. Kerroin tästä lääkärille, niin hän pisti huonounisuuden tämän vieroituksen piikkiin. Toisaalta olen ollut aikuisiällä aina vähän huonouninen ja se osittain juontaa juurensa vuorotyöhön. Nyt on hyvä olo vaikka hiukka väsyttää. Mutta kyllä tämä tästä. Kohta alkaa pyhien valmistelu ym. Hyvää päivän jatkoa!

        Hello. Kun itse jouduin keskyttämään vieroitukseni päätin, että en ainakaan lähtötilanteeseen enää palaa. Vielä viime kesänä käytin Diapamia 10 - 20 mg päivässä. Vieroituksen seurauksena tolerannsi oli tietenkin laskenut ja aloitin pienimmällä annoksella millä pärjään eli Risolid 10 mg x 1 (=Diapam 4 mg x 1). Tällä siis jatkan toistaiseksi, mutta ilman muuta aion vieroitusta keväämmällä jatkaa.
        Muuten, ihme lääke tuo Aurorin. Olen käyttänyt sitä vasta muutaman päivän ja aivan kuin musta verho olisi vedetty kasvojeni edestä. Olen energisempi, ei paniikkeja, ei turhan murehtimista yms.
        Tuskin sunkaan kannattaa Diapamia käyttää alkuperäisellä annostuksella, vaan vaikkapa puolella siitä.
        No tällaista nyt.


      • Gunilla
        veli synkkä kirjoitti:

        Hello. Kun itse jouduin keskyttämään vieroitukseni päätin, että en ainakaan lähtötilanteeseen enää palaa. Vielä viime kesänä käytin Diapamia 10 - 20 mg päivässä. Vieroituksen seurauksena tolerannsi oli tietenkin laskenut ja aloitin pienimmällä annoksella millä pärjään eli Risolid 10 mg x 1 (=Diapam 4 mg x 1). Tällä siis jatkan toistaiseksi, mutta ilman muuta aion vieroitusta keväämmällä jatkaa.
        Muuten, ihme lääke tuo Aurorin. Olen käyttänyt sitä vasta muutaman päivän ja aivan kuin musta verho olisi vedetty kasvojeni edestä. Olen energisempi, ei paniikkeja, ei turhan murehtimista yms.
        Tuskin sunkaan kannattaa Diapamia käyttää alkuperäisellä annostuksella, vaan vaikkapa puolella siitä.
        No tällaista nyt.

        Kiitos kommenteista. En toki aiokaan palata entiseen Diapam-annokseen eli siihen 15 mg:aan jolla aloitin vieroitushoidon. Luulen, että koetan pysytellä annoksessa 2,5 mg - 5 mg päivä. Ja ohjekin sanoo, että TARV. 1/2 - 1 tabl. pv:ssä ja tarv. 1-2 tabl. yöksi. Eli tällainen ohje on jotenkin "armollisempi" kuin se entinen, jossa oli maininta: tällä viikolla 4 mg pv:ssä ja jatkossa joka viikko 1 mg pois päiväannoksesta. Se oli mielestäni liian ehdoton ja aiheutti stressiä. Tämä lääkärini sanoikin, että annos on ohjeellinen ja myös oireenmukainen. Tottakai pyrin siihen, että en ota lääkettä mikäli ei ole tarvetta. Suuri lääkemäärä ei minua millään tavoin houkuta tai riemastuta, vaan se antaa tietynlaisen vapauden. Oikeassa kyllä olit siinä, että nyt ei tarvitse enää niin suurta mg-määrää mikä oli alussa. Elikkä jotain hyötyä oli tuosta vähennysajasta. - Onpa mukavaa kuulla että sinulla on nyt oikea ja toimiva lääke. Hienoa. No, kyllä itselläni on myös ajatus vähentää lääkettä heti joulun jäljeen mutta nyt en uskalla hehkuttaa kuinka finaali häämöttää. Se on aika haastava tilanne. Ok. Jatkuu "seuraavassa numerossa".


      • veli synkkä
        Gunilla kirjoitti:

        Kiitos kommenteista. En toki aiokaan palata entiseen Diapam-annokseen eli siihen 15 mg:aan jolla aloitin vieroitushoidon. Luulen, että koetan pysytellä annoksessa 2,5 mg - 5 mg päivä. Ja ohjekin sanoo, että TARV. 1/2 - 1 tabl. pv:ssä ja tarv. 1-2 tabl. yöksi. Eli tällainen ohje on jotenkin "armollisempi" kuin se entinen, jossa oli maininta: tällä viikolla 4 mg pv:ssä ja jatkossa joka viikko 1 mg pois päiväannoksesta. Se oli mielestäni liian ehdoton ja aiheutti stressiä. Tämä lääkärini sanoikin, että annos on ohjeellinen ja myös oireenmukainen. Tottakai pyrin siihen, että en ota lääkettä mikäli ei ole tarvetta. Suuri lääkemäärä ei minua millään tavoin houkuta tai riemastuta, vaan se antaa tietynlaisen vapauden. Oikeassa kyllä olit siinä, että nyt ei tarvitse enää niin suurta mg-määrää mikä oli alussa. Elikkä jotain hyötyä oli tuosta vähennysajasta. - Onpa mukavaa kuulla että sinulla on nyt oikea ja toimiva lääke. Hienoa. No, kyllä itselläni on myös ajatus vähentää lääkettä heti joulun jäljeen mutta nyt en uskalla hehkuttaa kuinka finaali häämöttää. Se on aika haastava tilanne. Ok. Jatkuu "seuraavassa numerossa".

        Tuli mieleen lääkkeen ottaminen. En käytä Risolidia ns. "tarvittaessa", vaan otan sen napin aamulla yhdessä Aurorixin kanssa. Risolidin vaikutus ilmenee hitaasti, noin tunnin kuluessa, mutta kestää pitkään. Ahdistuneisuuden tunnetta ei ennen seuraava aamua ehdi tulla. Puoliintumisaika vaikuttaisi olevan pidempi, kuin Diapamilla eikä se aiheuta mielihyvän "humahdusta", kuten Diapam. Näistä syistä se on mielestäni hyvä lääke bentsovieroittatutujalle. Käytän siis lääkettä tunnollisesti sen yhden napin aina samaan aikaan aamusta. Sitten joskus myöhemmin voin sitä ryhtyä vähentelemään. Tällaisia mietteitä nyt.


      • Gunilla
        veli synkkä kirjoitti:

        Tuli mieleen lääkkeen ottaminen. En käytä Risolidia ns. "tarvittaessa", vaan otan sen napin aamulla yhdessä Aurorixin kanssa. Risolidin vaikutus ilmenee hitaasti, noin tunnin kuluessa, mutta kestää pitkään. Ahdistuneisuuden tunnetta ei ennen seuraava aamua ehdi tulla. Puoliintumisaika vaikuttaisi olevan pidempi, kuin Diapamilla eikä se aiheuta mielihyvän "humahdusta", kuten Diapam. Näistä syistä se on mielestäni hyvä lääke bentsovieroittatutujalle. Käytän siis lääkettä tunnollisesti sen yhden napin aina samaan aikaan aamusta. Sitten joskus myöhemmin voin sitä ryhtyä vähentelemään. Tällaisia mietteitä nyt.

        Hyvää Itsenäisyyspäivää!

        Kirjoitanpa tänne jotakin ennen kiireitä. Mainitsit, että käytät säännöllisesti sitä Risolidia ja sen vaikutus on pitkä. Lääke on varmaan hyvä ja sopii käyttöösi. Se taitaa olla melko vähän käytetty lääke, koska en ole törmännyt siihen työssäni. No, mutta se on ihan ok. Itse käytän tai ainakin pyrin sellaiseen lääkemäärään, josta on hyvä jatkaa vähennysohjelmaa joulun jälkeen. Vaikka noita Diapam-tabletteja on se 200 tbl., otan vaan sen 2,5 mg ja vain tarvittaessa. Tällainen nk. omaehtoinen vähentäminen sujuu huomattavasti mukavammin ja helpommin kuin kurinalainen ja kontrolloitu vähennys. Se ainainen pillerin laskeminen mitä se nyt viime aikoina oli, rasittaa ja jopa ahdistaa. Samoin ne lääkärin kontrollisoitot... Ja mitä tulee noihin Ataraxeihin ja Triptyleihin, en ala niitä enää käyttämään. Diapam saa riittää. Jos nukun vähän heikommin, se korvautuu seuraavan yön unilla. Esim. viime yö oli aivan loistava ilman mitään "barbituraatteja". Voivathan ne varalla olla mutta pitää koettaa nyt suunnata ajatuksiaan muualle, etteivät ne pyöri vaan lääkkeiden ympärillä. Ja kun ei ole mitään ahdistusta tai masennusta, ei kannata ottaa turhaan tai varmuuden vuoksi mitään ylimääräistä rohtoa. Jos ja kun ikää tulee lisää kaiken aikaa, saattaa vanhempana tarvita jos jonkinlaista lääkettä. Vedän tähän perhettäni sen verran, että isäni ei käytä mitään lääkkeitä ja nukkuu kaiket yöt tosi hyvin.

        Mutta tämä tällä erää ja palataan asiaan kun on parempi aika. Mukavaa juhlapäivää Veli sinulle ja tsemppiä elämääsi!


    • veli synkkä

      No niin. Itsenäisyyspäivä on vietetty. Vointi ollut kohdallaan ja tekisi jo mieli jatkaa vieroitusta, mutta en nyt ala hosumaan. Ehtii sitä vieroitusta toteuttaa keväämmälläkin. Menköön nyt tällä lääkityksellä sen 2-3 kuukautta.
      Kerro Gunilla kuulumisistasi. Varmaankin kaikki on OK, kun vieroitusta voi toteuttaa omaan tahtiin sitten kun sopivaksi katsoo.

      • Gunilla

        Heipä vaan ja kiitos kuulumisistasi. Sama täällä, että tasavallan tärkeä päivä on takana ja vietetty "juhlaan kuuluvalla arvokkuudella ja hartaudella". Minulla vointi kanssa ok ja en ole ajatellut vielä tarkemmin milloin jatkan vieroitusta. Tuohon, kun kirjoittelit aiemmin että Diapam antaa mielihyvän ja "humautuksen", en oikein osaa kommentoida. Olen käyttänyt sitä niin vähän aikaa ja suht' pienellä annoksella eli max 5 mg. Jonkun mielestä se saattaa olla iso annos, toisen mielestä taas ei. Itse en ole kokenut mitään nk. huumaavaa tunnetta vaan se on poistanut jännittävän olon jonka tekee (minulle..) myös Propral. Tiedä häntä miksi koen Propralin hyvänä lääkkeenä. Nyt tämä erik.lääk. kirjoitti sitä 10 mg:n tabl. Aiemmin otin myös sitä 10 mg eli 40 mg:n tabl. 1/4 tabl.

        Kyllä mun pitää sanoa vielä uudelleen, että kun ei ole vieroituksessa nk. pakkotahtia, asenne on aivan erilainen. Se yleislääkäri oli niin pikkusieluinen ja halusi kontrolloida mitä lääkkeitä on jne. että oikein ahdisti. Nyt jo hieman jännittää, joko hän taas huomenna soittaa ja kyselee missä "tilanteessa" vieroitus on. Mitäs mä siihen sanon? En tykkää valehdellakaan ja jos sanon kuten asia on...niin....? En taida vastata puhelimeen ollenkaan. Noh, se on huomisen murhe.

        Ok, tällaiset turinat tällä kertaa. Joulun valmistelut pukkaa päälle ja mikäs siinä. Oikein hyvää viikkoa sinulle Veli ja textaillaan kun siltä tuntuu. Tää on aika nastaa kun voi purkaa mieltään täällä ja vertaistukeakin saa "samaan hintaan". :)


      • veli synkkä
        Gunilla kirjoitti:

        Heipä vaan ja kiitos kuulumisistasi. Sama täällä, että tasavallan tärkeä päivä on takana ja vietetty "juhlaan kuuluvalla arvokkuudella ja hartaudella". Minulla vointi kanssa ok ja en ole ajatellut vielä tarkemmin milloin jatkan vieroitusta. Tuohon, kun kirjoittelit aiemmin että Diapam antaa mielihyvän ja "humautuksen", en oikein osaa kommentoida. Olen käyttänyt sitä niin vähän aikaa ja suht' pienellä annoksella eli max 5 mg. Jonkun mielestä se saattaa olla iso annos, toisen mielestä taas ei. Itse en ole kokenut mitään nk. huumaavaa tunnetta vaan se on poistanut jännittävän olon jonka tekee (minulle..) myös Propral. Tiedä häntä miksi koen Propralin hyvänä lääkkeenä. Nyt tämä erik.lääk. kirjoitti sitä 10 mg:n tabl. Aiemmin otin myös sitä 10 mg eli 40 mg:n tabl. 1/4 tabl.

        Kyllä mun pitää sanoa vielä uudelleen, että kun ei ole vieroituksessa nk. pakkotahtia, asenne on aivan erilainen. Se yleislääkäri oli niin pikkusieluinen ja halusi kontrolloida mitä lääkkeitä on jne. että oikein ahdisti. Nyt jo hieman jännittää, joko hän taas huomenna soittaa ja kyselee missä "tilanteessa" vieroitus on. Mitäs mä siihen sanon? En tykkää valehdellakaan ja jos sanon kuten asia on...niin....? En taida vastata puhelimeen ollenkaan. Noh, se on huomisen murhe.

        Ok, tällaiset turinat tällä kertaa. Joulun valmistelut pukkaa päälle ja mikäs siinä. Oikein hyvää viikkoa sinulle Veli ja textaillaan kun siltä tuntuu. Tää on aika nastaa kun voi purkaa mieltään täällä ja vertaistukeakin saa "samaan hintaan". :)

        Keroo yleislääkärille niin kuin asia on. Vieroitustahti oli liian nopea ja vieroituksesta vastaa nyt erikoislääkäri. So it goes :)


    • Gunilla

      Moi Veli!

      Niinhän siinä kuitenkin kävi, että kirjoitin sähköpostiviestin hoitavalle yleislääkärilleni. Kuvailin tilanteeni lyhyehkösti ja kiitin kuluneesta syksystä. Toivottavasti hän lukee "rivien välistä" ettei soittele enää. Erik.lääk. hoitelee asioita tästä eteenpäin. Ok. Vointi ihan hyvä ja en ole ajatellut kovin syvällisesti vieroituksen aikataulua. Ehkä tuossa joulun jälkeen hissukseen on hyvä jatkaa kun kaikki muut asiat on kunnossa. Uni tuppaa olemaan kovinkin katkonaista vaikka olen ottanut niitä lääkkeitä joita suosittelit. Kyllä niillä pari tuntia nukkuu mutta loppuyö on sitten mitä on. Tosin sitten päivällä kyllä väsyttää, se täytyy myöntää. Mutta ei tämän kummoisempia tällä kertaa. Sain aamulla lähes hepulin. Sain tekstarin jossa pyydettiin tekemään sukkia Ruandan pakolaisille....voi hyvä Sylvi ja muut tehtaan naiset! Kaikkea kanssa. Pyytäähän aina voi, mutta nyt ei liikene aikaa eikä sukkia. Hyvää viikon jatkoa. :)

      • veli synkkä

        Jos ei unta muuten saa, niin edellisten lisäksi 12.5 mg Levozinia ja kyllä pitäisi nukkua. Em. lääkkeet on kyllä otettava hyvissä ajoin, jotta aamuväsymystä ei olisi.


      • Gunilla
        veli synkkä kirjoitti:

        Jos ei unta muuten saa, niin edellisten lisäksi 12.5 mg Levozinia ja kyllä pitäisi nukkua. Em. lääkkeet on kyllä otettava hyvissä ajoin, jotta aamuväsymystä ei olisi.

        Iltaa ja kiitos vinkeistä. Mainitsemaasi lääkettä käytetään pääsääntöisesti psykiatrisissa sairaaloissa mutta huomattavasti suuremmassa mittakaavassa. Levozin ja toiselta nimeltään Nozinan väsyttävät kyllä melko lailla, sen mitä nyt hoitotyössä huomasin potilaiden osalta. Tosin levomepromatsiini ei aiheuta riippuvuutta ja sitä käyttävät tarvitsevat aikamoisia annoksia. Itse en ole koskaan ottanut ensimmäistäkään tablettia mutta tunnen ihmisiä jotka käyttävät. En kovin herkästi nyt menisi sekoittelemaan erilaisia lääkkeitä koska silloin ei onnistu työn teko, joka on tarkkuutta vaativaa. Ja toisekseen, mun pitää silloin tällöin herätä jo 5.15 niin enhän minä jaksa niin aikaisin nousta jos olen lääkepöpperössä. Mieluummin nukun viikonloppuna ja vapailla sitten univelat pois. Eiköhän tämä tästä pikku hiljaa korjaannu kun elimistö saa riittävästi fyysistä rasitusta ja liikuntaa. Mutta kiitos sinulle huomiosta! Texaillaan...:)


      • Gunilla
        veli synkkä kirjoitti:

        Jos ei unta muuten saa, niin edellisten lisäksi 12.5 mg Levozinia ja kyllä pitäisi nukkua. Em. lääkkeet on kyllä otettava hyvissä ajoin, jotta aamuväsymystä ei olisi.

        Mihinkäs minun tekstini hävisi? Kirjoitin pitkän "reklamaation" mutta nyt ei näy yhden yhtäkään kirjainta? Kirjoitin siitä Levozinista ym....


    • veli synkkä

      Vähän nihkeä päivä jo aamusta. Jouduin ottamaan yhden ylimääräisen ahdistukseen. No mitäs siitä.Ehkä huominen on parempi..

      • Gunilla

        Moi! Ollut vähän "hermostuttava" päivä kaiken kaikkiaan. Viime yö oli taas todella surkea. Heräsin jo 3.30 ja valvoskelin muutaman tunnin. Kyllä oli tympeää herätä aamulla. Vuode veti puoleensa ja nyt jo odotan että pääsen nukkumaan. Saunavuoro saa nyt jäädä käyttämättä. En tiedä, pitääkö tuon unen vähyyden vuoksi varata soittoaika lääkärille... Pakkohan tuolle unelle on tehdä jotain. Väsyneenä kärsii kaikki, ihan kaikki. Ei huvita tehdä mitään ylimääräistä. Olen pari kertaa ottanut Tritylin tuplana eli 20 mg, mutta sitten se väsyttää aamulla ihan mielettömästi ja sitten voi tehdä mitä tahansa hölmöä.

        Kyllä tämä vieroituskuvio on monenlainen karuselli. Lääkettä pitää vähentää, unta pitäisi riittää sopivasti, liikuntaa lisää ja sosiaaliset verkostot laajentua ym. ym. En yleensä juhlapyhia inhoa, mutta nyt toivon jopa hartaasti, että tulisi joulu nopeasti ja menisi ohi vielä nopeammin. Uuden vuoden alettua koetan palata taas ruotuun lääkkeiden kanssa. Eli vähennysprojekti alkaa pikku hiljaa. Ei se 4-5 kk riittänyt ainakaan minulle, vaikka kuvittelin jossain vaiheessa niin. Olin jopa kiitollinen vieroitusaikataulusta mutta nyt pitää olla taas nöyrää tyttöä ja ottaa haaste vastaan. Hyvää loppuviikkoa kaikille "piinatuille". Tsemppiä Veli, kyllä se aurinko taas paistaa meille vielä ja vieläpä jopa korkealta. :)


    • Gunilla

      Täällä taas kirjoitellaan lähes keskellä päivää. Väsynyt olo ja ote jouluaskareisiin hakusassa. Sen opin ainakin, ettei kannattaisi hehkuttaa mistään ennen aikojaan, olkoonpa asia mikä hyvänsä. Aikaisemmin en ole kokenut "joulunalusuupumusta", mutta nyt vaikuttaisi vähän siltä. Mutta periksi ei anneta siinäkään. Perinteet toteutetaan vaikka hammasta purren. - Kyllä tuo jouluhömppä on aivan mahdotonta katsella kun itsellä ei ole tarvetta ostaa joululahjoja. Voi hyvänen aika sentään. Kuluttajien rahoilla on kysyntää...- Mitenkäs Veli sinun päiväsi ovat menneet? Onko parempi fiilis tänään kun kirjoittelit että vähän nihkeätä ollut? Minä olen ottanut sen 2,5 mg - 10 mg diapamia mutta oireiden mukaan. Kaipa se vähennysohjelma on sitten joulun jälkeen hyvä aloittaa. - En tainnut muuten kirjoittaa siitä, että se erikoislääkäri kenen luona kävin, kysyi minulta että "kenenkäs touhua tämä vieroitus on". Olin näköjään jotain maininnut, kun katselin edellisiä tekstejäni. - No joka tapauksessa annos nyt on noussut (siis koko päivän annos) mutta menköön nyt niin ettei olo ainakaan huonompaan suuntaan mene. Jokuhan täällä tuntui tietävän "kuolleista neuroneista" ynnä muista. Olkoon menneeksi. Eipä tässä kummempaa. Nyt lienee päiväkahvin aika. Hyvää torstaipäivää kaikille! :)

    • veli synkkä

      Joo. hieman tylsä vuodenaika. Onneksi mulla ei ole jouluvalmisteluja, vaan istun valmiiseen pöytään.
      Eilen nostin Risolidin ad 25 mg x 1 ja aion pitää annoksen siinä ainakin yli vuodenvaihteen, tai kunnes alan vieroittautumaan. "Yleismaailmallinen" angsti vaivaa. Kaipa sitä ei psyykkisesti itseään täysin terveenä voi pitää, kun noita lääkkeitäkin tarvitsee. Sekin asia on vain hyväksyttävä. Kyllä mullakin on oikeus sairastaa, eikä tartte aina olla niin "pirun" vahva.
      Tänään vointi muuten kohtuullinen, kunhan hyväksyy sen että tietty määrä ahdistusta nyt vain kuuluu tähän elämään ainakin tähän vuoden aikaan.
      Ei se elämä aina niin täydellistä ole :)

      • Gunilla

        Hei!

        Kirjoitit tosi hyvin erilaisista asioista! Minusta ihmisen arvo on itseisarvo ja jakamaton ja ei ole riippuvainen esim. sairauksista. Jos ihminen on nk. heikompi tai hauraampi vaikkapa psyykkisesti, ihmisenä hän ei ole yhtään sen huonompi kuin terve ihminen. Kukaan ei halua normaalisti käyttää minkäänlaisia lääkkeitä mikäli se on ihmisen valittavissa. Toisille vaan jostaan syystä arpa langettaa tilanteita, joihin täytyy ottaa kemiallista apua. Jotkut ottavat avuksi alkoholia tms., jotta selviävät elämän eri tilanteista. Emme me ole yhtään "sairaampia" kuin esim. fyysisesti sairaat, se on vaan jonkun mielestä hyväksyttävämpää. Ja oikeus/lupa on olla epätäydellinen. On hyvin armollista, että jokainen on arvokas juurí sellaisena kun on. Hyvä me! :)


      • veli synkkä
        Gunilla kirjoitti:

        Hei!

        Kirjoitit tosi hyvin erilaisista asioista! Minusta ihmisen arvo on itseisarvo ja jakamaton ja ei ole riippuvainen esim. sairauksista. Jos ihminen on nk. heikompi tai hauraampi vaikkapa psyykkisesti, ihmisenä hän ei ole yhtään sen huonompi kuin terve ihminen. Kukaan ei halua normaalisti käyttää minkäänlaisia lääkkeitä mikäli se on ihmisen valittavissa. Toisille vaan jostaan syystä arpa langettaa tilanteita, joihin täytyy ottaa kemiallista apua. Jotkut ottavat avuksi alkoholia tms., jotta selviävät elämän eri tilanteista. Emme me ole yhtään "sairaampia" kuin esim. fyysisesti sairaat, se on vaan jonkun mielestä hyväksyttävämpää. Ja oikeus/lupa on olla epätäydellinen. On hyvin armollista, että jokainen on arvokas juurí sellaisena kun on. Hyvä me! :)

        Hohoijaa..Päivä on pulkassa ja huomenissa kuntosalille aamusta. Tuosta kuntosalitouhusta, jota olen harrastanut nyt kolmisen kuukautta, näyttää muodostuneen oikea "henkireikä" tähän arjen harmauteen. Se on todella palkitsevaa ja kolmesti viikossa siellä käyn.
        BTW. Kun kävin erikoislääkärillä, sain diagnoosiksi F41.1. Muistaakseni se tarkoittaa jonkinlaista ahdistuneisuus häiriötä, johon liittyy masennustaipumusta. Se siitä terveydestä.
        Noh. Tällaista tuli mieleen kirjoitella nyt.


      • veli synkkä
        veli synkkä kirjoitti:

        Hohoijaa..Päivä on pulkassa ja huomenissa kuntosalille aamusta. Tuosta kuntosalitouhusta, jota olen harrastanut nyt kolmisen kuukautta, näyttää muodostuneen oikea "henkireikä" tähän arjen harmauteen. Se on todella palkitsevaa ja kolmesti viikossa siellä käyn.
        BTW. Kun kävin erikoislääkärillä, sain diagnoosiksi F41.1. Muistaakseni se tarkoittaa jonkinlaista ahdistuneisuus häiriötä, johon liittyy masennustaipumusta. Se siitä terveydestä.
        Noh. Tällaista tuli mieleen kirjoitella nyt.

        Se diagnoosi oli F41.2. no se siitä.


      • Gunilla
        veli synkkä kirjoitti:

        Se diagnoosi oli F41.2. no se siitä.

        Moi!

        Nyt pieni breikki joulusiivouksen lomassa ja sitten seuraava rupeama. Tekisi mieli lähteä vähän happea hengittelemään mutta kesken ei kehtaa inspiraatiota lopettaa. Kyllä se kuntosalihomma on hyvä juttu. Voi veljet miten siellä saa hyvän mielen! Itse kävin 2010 mutta se loppui kun rannetta jouduttiin kipsaamaan. Sitten se vaan ikään kuin jäi mutta kaikki edellytykset olisi jatkaa. Sitäkin.

        Katsoin diagnoosin kansainvalisestä tautiluokituskirjasta: Diagnoosinumerot WHO:n tautiluokituksen ICD-10:n mukaan.

        Mainitsemasi nro:n yläluokka on F41 Muut ahdistuneisuushäiriöt ja edelleen alaluokassa F41.2 Sekamuotoinen ahdistus- ja masennustila. Joten pieni tarkennus. Älä pahastu - en tarkoita millään tavalla "päteä" kun olen sen alan ihminen.

        Jokaisella on oma diagnoosi ja näillä mennään päivästä toiseen.- Viime yönä nukuin muuten tosi hyvin ilman mitään kemiallista avustusta. Tosin olihan sitä edeltänyt muutama huonosti nukuttu yö. Se on minusta armollista, että elimistö on niin fiksu, että se korjaa tietyt vajeet omia aikojaan. Tänään ollut virtaa vaikka muille jakaa. Nousin jo 5:n jälkeen ylös ja aloin 6:lta siivoamaan. Nyt on hyvä mieli ja illalla on tarkoitus leipoakin vielä. Muuten asiasta yhdeksänteen: puhelin soi ja tuntematon numero soittaa...se yleislääkäri varmaan olisi halunnut keskustella kanssani mutta minulla ei ole enää mitään sanomista hänelle. Maksoin koko syksyn hänen soitoistaan ja en juuri saanut tilaisuutta kysyä mieltä askarruttavista asioista niin olkoon nyt isyyslomallaan kaikessa rauhassa. En ota enää vastaan puheluja koska katson, että mun tilannettani hoitaa erikoislääkäri tarpeen mukaan. No se siitä.

        Eipäs tässä kummempia. Hommat kutsuu ja palataan ruutuun kun asiaa ilmenee. Hyvää iltapäivän jatkoa vaan. :)

        I


      • veli synkkä
        Gunilla kirjoitti:

        Moi!

        Nyt pieni breikki joulusiivouksen lomassa ja sitten seuraava rupeama. Tekisi mieli lähteä vähän happea hengittelemään mutta kesken ei kehtaa inspiraatiota lopettaa. Kyllä se kuntosalihomma on hyvä juttu. Voi veljet miten siellä saa hyvän mielen! Itse kävin 2010 mutta se loppui kun rannetta jouduttiin kipsaamaan. Sitten se vaan ikään kuin jäi mutta kaikki edellytykset olisi jatkaa. Sitäkin.

        Katsoin diagnoosin kansainvalisestä tautiluokituskirjasta: Diagnoosinumerot WHO:n tautiluokituksen ICD-10:n mukaan.

        Mainitsemasi nro:n yläluokka on F41 Muut ahdistuneisuushäiriöt ja edelleen alaluokassa F41.2 Sekamuotoinen ahdistus- ja masennustila. Joten pieni tarkennus. Älä pahastu - en tarkoita millään tavalla "päteä" kun olen sen alan ihminen.

        Jokaisella on oma diagnoosi ja näillä mennään päivästä toiseen.- Viime yönä nukuin muuten tosi hyvin ilman mitään kemiallista avustusta. Tosin olihan sitä edeltänyt muutama huonosti nukuttu yö. Se on minusta armollista, että elimistö on niin fiksu, että se korjaa tietyt vajeet omia aikojaan. Tänään ollut virtaa vaikka muille jakaa. Nousin jo 5:n jälkeen ylös ja aloin 6:lta siivoamaan. Nyt on hyvä mieli ja illalla on tarkoitus leipoakin vielä. Muuten asiasta yhdeksänteen: puhelin soi ja tuntematon numero soittaa...se yleislääkäri varmaan olisi halunnut keskustella kanssani mutta minulla ei ole enää mitään sanomista hänelle. Maksoin koko syksyn hänen soitoistaan ja en juuri saanut tilaisuutta kysyä mieltä askarruttavista asioista niin olkoon nyt isyyslomallaan kaikessa rauhassa. En ota enää vastaan puheluja koska katson, että mun tilannettani hoitaa erikoislääkäri tarpeen mukaan. No se siitä.

        Eipäs tässä kummempia. Hommat kutsuu ja palataan ruutuun kun asiaa ilmenee. Hyvää iltapäivän jatkoa vaan. :)

        I

        Tuo diagnoosi kuvaa kyllä onnistuneesti mun loppusyksyn mielialoja. Toisaalta tiedän, että kevään saapuessa tilanne muuttuu totaalisesti ja syksyn melankoliasta jää vain etäinen muisto. Eniten mua nyt potuttaa tuo keskeytynyt lääkevieroitus ja lääkkeen viimeaikainen nosto. Mutta hyväksyttävä on, että oikein muuta mahdollisuutta ei ollut.
        Muutoin kohtuu hyvä päivä. Kiva oli käydä kuntosalilla ja huomenissa edessä on pikkujoulut.


      • Gunilla
        veli synkkä kirjoitti:

        Tuo diagnoosi kuvaa kyllä onnistuneesti mun loppusyksyn mielialoja. Toisaalta tiedän, että kevään saapuessa tilanne muuttuu totaalisesti ja syksyn melankoliasta jää vain etäinen muisto. Eniten mua nyt potuttaa tuo keskeytynyt lääkevieroitus ja lääkkeen viimeaikainen nosto. Mutta hyväksyttävä on, että oikein muuta mahdollisuutta ei ollut.
        Muutoin kohtuu hyvä päivä. Kiva oli käydä kuntosalilla ja huomenissa edessä on pikkujoulut.

        Moi!

        Älä murehdi liikaa syksyn (kohta jo taakse jääneitä...) mielialoja ja diagnooseja. En usko, että kovinkaan monella ihmisellä tällä hetkellä on kovin "ruusuiset" päivät. Monilla on erilaisia fyysisiä sairauksia, joillakin taas puolestaan henkisellä puolella pieniä mutta lääkkeillä hoidettavissa olevia "sairaustiloja". Minua lohdutti suunnattomasti sen erikoislääkärin (jonka vo:lla kävin) kommentti, kun hän sanoi: ei kannata yhtään kokea syyllistä oloa jos joutuu ottamaan oloa helpottaakseen pienen annoksen tuskaisuutta lievittävää lääkettä. Ja jatkoi vielä, että sitä vastenhan ne lääkkeet on kehitetty että niillä autetaan ihmisten olotilaa. Siinä hän sitten kertoi, että ollessaan psykiatripäivillä olivat alan ammattilaiset paneloineet nykytrendiä, joka pelottelee ihmisiä rauhoittavista ja unilääkkeistä "kuinka niihin jää koukkuun". Hän kokeneena ja maailmaa nähneenä lääkärinä katsoo asiaa ehkä hieman laajemmasta perspektiivistä kuin esim. jonkun pienen terv.kesk. lääkäri. Tosi hieno ja pätevä lääkäri ja ihminen.

        No, ei tässä kaikki. Aiempaan tekstiin kirjoitin että yleislääkäri soittaa kun tulee puhelu tuntemattomasta numerosta. Siellähän minun lääkärini oli soitellut. Kun en vastannut, hänpä olikin kirjoittanut minulle pitkän sähköpostin jossa tiedustelee, kuinka jaksan! Voi vitsi kuinka pikkusieluinen nuori lääkäri voi olla... Lisäksi kyselee arasti, millä annoksella Diapam nyt menee...Mitä ihmettä se hänelle kuuluu. Me emme ole enää hoitosuhteessa, joten aivan turhaa on kysellä enää. Mainitsee, että varmaan pieni annos on hyvä olla josta on sitten hyvä jatkaa vieroitusta joulun jälkeen. Minä en tiedä, miten tähän nyt tulisi reagoida mutta kyllä minusta nyt tykätään ja pidetään huolta. Voi hyvänen aika sentään. Ok, tässä illan viimeiset terveiset Lundenin perheeltä.

        Voi Veli kun sinulla on pikku-pikkujoulut! Tosi mukava ja nasta juttu. Nauti ja unohda tosiaan syksyn ikävät hetket ja muistot. Ei tarvitse kärvistellä enää monia viikkoja kun käännetään allakassa uudet lukemat ja sen myötä otetaan askel kohti parempaa tulevaisuutta. Olen näin positiivisella tuulella kun ollut aivan loistava päivä. Ruudulla nähdään!


      • Gunilla
        Gunilla kirjoitti:

        Moi!

        Älä murehdi liikaa syksyn (kohta jo taakse jääneitä...) mielialoja ja diagnooseja. En usko, että kovinkaan monella ihmisellä tällä hetkellä on kovin "ruusuiset" päivät. Monilla on erilaisia fyysisiä sairauksia, joillakin taas puolestaan henkisellä puolella pieniä mutta lääkkeillä hoidettavissa olevia "sairaustiloja". Minua lohdutti suunnattomasti sen erikoislääkärin (jonka vo:lla kävin) kommentti, kun hän sanoi: ei kannata yhtään kokea syyllistä oloa jos joutuu ottamaan oloa helpottaakseen pienen annoksen tuskaisuutta lievittävää lääkettä. Ja jatkoi vielä, että sitä vastenhan ne lääkkeet on kehitetty että niillä autetaan ihmisten olotilaa. Siinä hän sitten kertoi, että ollessaan psykiatripäivillä olivat alan ammattilaiset paneloineet nykytrendiä, joka pelottelee ihmisiä rauhoittavista ja unilääkkeistä "kuinka niihin jää koukkuun". Hän kokeneena ja maailmaa nähneenä lääkärinä katsoo asiaa ehkä hieman laajemmasta perspektiivistä kuin esim. jonkun pienen terv.kesk. lääkäri. Tosi hieno ja pätevä lääkäri ja ihminen.

        No, ei tässä kaikki. Aiempaan tekstiin kirjoitin että yleislääkäri soittaa kun tulee puhelu tuntemattomasta numerosta. Siellähän minun lääkärini oli soitellut. Kun en vastannut, hänpä olikin kirjoittanut minulle pitkän sähköpostin jossa tiedustelee, kuinka jaksan! Voi vitsi kuinka pikkusieluinen nuori lääkäri voi olla... Lisäksi kyselee arasti, millä annoksella Diapam nyt menee...Mitä ihmettä se hänelle kuuluu. Me emme ole enää hoitosuhteessa, joten aivan turhaa on kysellä enää. Mainitsee, että varmaan pieni annos on hyvä olla josta on sitten hyvä jatkaa vieroitusta joulun jälkeen. Minä en tiedä, miten tähän nyt tulisi reagoida mutta kyllä minusta nyt tykätään ja pidetään huolta. Voi hyvänen aika sentään. Ok, tässä illan viimeiset terveiset Lundenin perheeltä.

        Voi Veli kun sinulla on pikku-pikkujoulut! Tosi mukava ja nasta juttu. Nauti ja unohda tosiaan syksyn ikävät hetket ja muistot. Ei tarvitse kärvistellä enää monia viikkoja kun käännetään allakassa uudet lukemat ja sen myötä otetaan askel kohti parempaa tulevaisuutta. Olen näin positiivisella tuulella kun ollut aivan loistava päivä. Ruudulla nähdään!

        Moi! Kuinkas pikkujoulut sujuivat? Toivottavasti ainakin piristivät näitä arkisia kuvioita. Nyt on luontokin alkanut valmistautumaan joulua vastaanottamaan. Vaikka joulu ei ole vielä edes tullut, se on jo paremmalla puolella ajatuksissa. Suunnittelin tänään jo mielessäni lääkehoidon vähentämistä. Mutta en sen yleislääkärin kanssa yhteistyössä. Ihan itsekseni ja hitaalla aikataululla ettei tarvitse lopettaa kesken kuten eka kerran kävi. Päivämäärät ovat avoimia mutta alitajunta tehköön päätöksen.

        Muuten ei ihmeempiä. Rauhallinen päivä ollut. Yöt olleet nyt hyviä ja en ole ottanut mitään ylimääräistä. Kun elimistö oppii rauhoittumaan uneen luonnollisella tavalla, unen laatu on jotenkin parempaa ja virkistävämpää. Olisi todella hyvä jos pikku hiljaa saisi karsittua pois kaikki ylimääräiset lääkkeet. Koskaan ei tiedä totetuuko tämä joten on hyvä pitää varalla jotain. Mutta mullahan on tuo Triptyl 10 mg ja se antaa kyllä aika mukavasti unta. Olen kyllä toiveikas ja avoin uudelle vuodelle ja oman terveyden hoitamiselle. Kirjoittelehan Veli kuulumisia. :)


    • veli synkkä

      Pikkujoulut sujuivat mainiosti, kuten yleensäkin. Lääkkeen vähentämistä minäkin olen pohdiskellut. Tuntuu tuo Aurorix siinä määrin auttavan, että bentsojen tarve vaikuttaisi olevan vähenemään päin. Toistaiseksi päätän pysyä "lujana" ja ottaa tunnollisesti sen Risolidin ainakin tuonne helmikuun loppuun.
      Nukun hyvin, mutta käytän tuota Atarax Mirtazapin yhdistelmää. Ainakaan ne eivät näytä aiheuttavan riippuvuutta eikä toleranssikaan näytä lisääntyneen.
      Muuten vointi on varsin "lungi" eikä masennuskaan vaivaa. Enintään lievää alakuloa, mutta se kuuluu elämään.

      • Gunilla

        Hyvää alkanutta viikkoa! Kirjoittelen jotain kun sopiva hetki. Onpa mukava kuulla, että tuo Aurorix antaa tsemppiä ja voimaa arkiseen elämään. Kokeilemalla ne parhaat ja sopivimmat lääkkeet yleensä löytyvät. Yhdelle sopii yksi, toiselle toinen lääke. Itse olen jättänyt pois kokonaan sen Mirtazapiinin ja Ataraxin ja otan illalla tuon Triptyl 10 mg, joskus 20 mg. Diapamia olen ottanut vähän vaihtelevasti, siinä 5 mg - 7,5 mg. Eli vähän kyllä arveluttaa ettei annos vaan ala nousemaan siitä... Vuodenvaihteen jälkeen olisi tarkoitus aloittaa uudelleen vieroitus. Nyt kyllä suhtaudun vähän lempeämmin koko ajatukseen kuin kuluneen syksyn aikana. Se oli sellaista "hosottamista" koko juttu ja liikaa mietin asiaa. Eipä ihme, että tuli rytmihäiriöitä. Kuten se erikoislääkäri sanoi, pitää huomioida elämän kokonaistilanne ja ne tilanteet, jolloin tulee se jännittynyt olo joka häiritsee elämää. Vaikka kuinka yrittää järjellisesti ratkoa asioita, sen on vaan niin, että joskus on pakko turvautua lääkehoitoon. Esim. rytmihäiriöt mitä joskus tulee, ovat perimää ja pahentavat jännitystä. Mutta onneksi on olemassa lääkkeitä, joilla niitäkin vaivoja lievitetään. Kyllä tämä tästä. Onneksi itselläni on kuitenkin optimistinen asenne elämään ja vastoinkäymisiin. Sen luonteenpiirteen olen perinyt äidiltäni. Näin.:)


      • Gunilla
        Gunilla kirjoitti:

        Hyvää alkanutta viikkoa! Kirjoittelen jotain kun sopiva hetki. Onpa mukava kuulla, että tuo Aurorix antaa tsemppiä ja voimaa arkiseen elämään. Kokeilemalla ne parhaat ja sopivimmat lääkkeet yleensä löytyvät. Yhdelle sopii yksi, toiselle toinen lääke. Itse olen jättänyt pois kokonaan sen Mirtazapiinin ja Ataraxin ja otan illalla tuon Triptyl 10 mg, joskus 20 mg. Diapamia olen ottanut vähän vaihtelevasti, siinä 5 mg - 7,5 mg. Eli vähän kyllä arveluttaa ettei annos vaan ala nousemaan siitä... Vuodenvaihteen jälkeen olisi tarkoitus aloittaa uudelleen vieroitus. Nyt kyllä suhtaudun vähän lempeämmin koko ajatukseen kuin kuluneen syksyn aikana. Se oli sellaista "hosottamista" koko juttu ja liikaa mietin asiaa. Eipä ihme, että tuli rytmihäiriöitä. Kuten se erikoislääkäri sanoi, pitää huomioida elämän kokonaistilanne ja ne tilanteet, jolloin tulee se jännittynyt olo joka häiritsee elämää. Vaikka kuinka yrittää järjellisesti ratkoa asioita, sen on vaan niin, että joskus on pakko turvautua lääkehoitoon. Esim. rytmihäiriöt mitä joskus tulee, ovat perimää ja pahentavat jännitystä. Mutta onneksi on olemassa lääkkeitä, joilla niitäkin vaivoja lievitetään. Kyllä tämä tästä. Onneksi itselläni on kuitenkin optimistinen asenne elämään ja vastoinkäymisiin. Sen luonteenpiirteen olen perinyt äidiltäni. Näin.:)

        Iltakirjoitus torttushown kunniaksi. Kyllä tuo joulun aika vaan kummasti vaatii ylimääräistä touhua, vaikka ajattelin tehdä kaikkea mahdollisimman vähän. Mutta mistään ei oikein pysty lipsumaan. No mutta kun nyt vähän ahertaa silloin tällöin, sitten on muutama vapaapäivä kaikesta ja saa olla vaan ja tehdä mikä kiinnostaa. Hyvää lukemista ja ristikoita kyllä täytyy hankkia, ne ovat olleet niin monen tuskaisen hetken pelastus. -

        Eipä kummempia tällä kertaa kun kellokin takoo jo nukkumaan. Mukavaa viikon jatkoa ja hymyä huuleen vaik' syväm märkänis - eikös ne karjalaiset jotenkin tähän tyyliin haastele. Kuulemisiin...


    • Gunilla

      Aurinkoista päivää Veli muut kansalaiset! Olipa taas sellainen fiilis, että oli "pakko" tulla kirjoittamaan kuulumisia.

      Luin pitkästä aikaa viestiketjun alusta tähän saakka ja rehellisesti sanoen pahalta tuntui, kun hyvin alkanut ja edennyt bentsovieroitus keskeytyi 2 mg:aan...Voi itku! Muuta "syytä" en oikein keksi, kun tuon hoitavan lääkärini joustamattomuus. Se ehdottomuus pysytellä jossain kaavassa eikä joustovaraa yhtään. Hän laski viikot ja milligrammat ym. Eräs kommentoija olikin osuvasti kirjoittanut, että lääkärin pitäisi joustaa ja yhteistyötähän tämä vieroitus on parhaimmillaan. Huokaus pääsee kun niin lähellä maali jo oli. Mutta ei voi mitään. Pitää kääntää tämäkin asia positiiviseksi ja todeta näin, että edessä on uusi aloitus. Kunhan päästään tuonne vuoden loppuun, pyrin suhtautumaan valoisasti ja toiveikkaasti uuden prosessin aloittamiseen. Lisäksi koetan olla armollisempi itselleni enkä syyllistä, jos joku "repsahdus" sattuisi tulemaan. Mutta pakko on myös todeta, että jonkinasteinen vihakin tulee entistä lääkäriä kohtaan! Mitä ihmettä hän minua ruoski jokaisesta Diapam-milligrammasta... "oletteko pysynyt annoksissa ja montako Diapam tabl. on vielä kotona"...Voi **p......* vieköön. Ja kyllä minäkin melkoinen lepsukka olin, kun kaikkeen suostuin. Ja vielä, että "kirjoittakaa sähköpostia millainen olotila on niin tarvittaessa voi...." Olen jopa pyhää vihaa täynnä. En suosittele kenellekään tuollaista virkaintoista nuorta yleislääkäriä.

      No, kyllähän tätä kritiikkiä riittäisi vaikka koko päivän kirjoittaisi. En halua myrkyttää ajatusmaailmaani ja mieltäni katkeruudella. Sellainen pilaa päivän ja illalla on yhden ystävän synt.päiväjuhlat joten valoisia ajatuksia mieli täyteen. Parempaa on luvassa. Aurinkoista tiistaipäivää kaikille jotka satutte lukemaan tätä "ketjukirjettä".

    • veli synkkä

      Hola. Eilen oli hieno päivä. Aamulla kuntosalille, kuten huomennakin. Mielessä pyörii tuo Risolidin vähentäminen, mutta en nyt vähennä. Annos on joka tapauksessa kohtuu pieni ja siitä on helppo joskus vuodenvaihteessa jatkaa.
      Vointini tunnen optimnistiseksi ja mieliala on vakaa ja rauhallinen. Tarpeettomat murehtimiset eivät päätä paina. Hyvää tiistaita kaikille.

      • Gunilla

        Merhaba! Ne haber?

        Synttäreille meno jäi kun tulin kipeäksi. Esteitä voi tulla milloin minkäkinlaisia. Mutta ei tää elämä näihin kaadu. Kertasin taas vanhoja päiväkirjamerkintöjä ja jopa huvitti kuinka vauhdissa olin ollut elokuussa noiden "lääkejuttujen" tiimoilta. No, toivottavasti ei sellaista olisi vastaisuudessa. Jalat maassa -periaatteella pitää aloittaa uusi yritys. Mutta kyllä se alitajunnassa kuitenkin raksuttaa, koska siitä pitää niin usein kirjoittaa täällä.

        Otetaan nyt Veli maltillisesti ja rauhassa tämä joulun aika ja uusi startti vuoden alusta. Mitäpä valmiissa maailmassa hötkyilemään ja itseään piinaamaan. Joten hyvää loppuiltaa vain kaikille!


      • Gunilla

        Moi Veli! Taidat olla parhaillaan kuntosalilla? Hienoa, että jaksat käydä siellä. Fyysinen harjoittelu ja kunnon ylläpitäminen ei ole koskaan pahasta. Itselläni se loppui rannemurtumaan 2010 kuten siitä jo aiemmin mainitsin. Kävelylenkkejä kyllä teen mutta ei se vastaa salilla käyntejä.

        Arvaas mitä? Jahkailin ja pähkäilin ja niin tämä tyttö päätti aloittaa keskeytyneen vieroituksen tänään...En tiedä oliko tämä nyt niin järkevää mutta pohdin tätä jo monena päivänä mielessäni. Lopulta päädyin ajatukseen, että kun pääsin siitä surullisen kuuluisasta yleislääkäristä eroon (toivottavasti ja lopullisesti) niin nyt on kaikki edellytykset jatkaa. Miksi odottaisin uuden vuoden alkamista, koska se kuitenkin on jossain vaiheessa tehtävä. Mutta hellin itseäni sen verran, että en ole niin kova ja armoton itseäni kohtaan. Lupaan itselleni sekä kanssaihmisille, että pidän vähän matalamaa profiilia kuin syksyllä. En "ruoski"jos lipsahdan joskus mutta koetan ottaa kaiken asiallisesti. Nyt kun on taas motiivi päällä, silloin on hyvä aloittaa. Toivon, että pysyn hitaalla aikataululla, koska onnistuminen on siten todennäköisempää. Olen pärjännyt aika pienellä annoksella ja kuten aiemmissa teksteissä olen kirjoitellut, en käytä enää Ataraxia ja Mirtazapiinia ollenkaan. Ovat loppuneet ja olo on virkeämpi. Ei viitsi sekoittaa päätä monilla lääkkeillä. Mutta näin tänään. Toivon, ettet ota tätä mitenkään henkilökohtaisesti, koska minun vieroitus on minun ja sen teen vain minä. Kukaan ei sitä puolestani tee. Kokeillaan nyt.. Hyvää keskiviikkoa ja kaikkea mukavaa joulun odotukseen! :)


      • veli synkkä
        Gunilla kirjoitti:

        Moi Veli! Taidat olla parhaillaan kuntosalilla? Hienoa, että jaksat käydä siellä. Fyysinen harjoittelu ja kunnon ylläpitäminen ei ole koskaan pahasta. Itselläni se loppui rannemurtumaan 2010 kuten siitä jo aiemmin mainitsin. Kävelylenkkejä kyllä teen mutta ei se vastaa salilla käyntejä.

        Arvaas mitä? Jahkailin ja pähkäilin ja niin tämä tyttö päätti aloittaa keskeytyneen vieroituksen tänään...En tiedä oliko tämä nyt niin järkevää mutta pohdin tätä jo monena päivänä mielessäni. Lopulta päädyin ajatukseen, että kun pääsin siitä surullisen kuuluisasta yleislääkäristä eroon (toivottavasti ja lopullisesti) niin nyt on kaikki edellytykset jatkaa. Miksi odottaisin uuden vuoden alkamista, koska se kuitenkin on jossain vaiheessa tehtävä. Mutta hellin itseäni sen verran, että en ole niin kova ja armoton itseäni kohtaan. Lupaan itselleni sekä kanssaihmisille, että pidän vähän matalamaa profiilia kuin syksyllä. En "ruoski"jos lipsahdan joskus mutta koetan ottaa kaiken asiallisesti. Nyt kun on taas motiivi päällä, silloin on hyvä aloittaa. Toivon, että pysyn hitaalla aikataululla, koska onnistuminen on siten todennäköisempää. Olen pärjännyt aika pienellä annoksella ja kuten aiemmissa teksteissä olen kirjoitellut, en käytä enää Ataraxia ja Mirtazapiinia ollenkaan. Ovat loppuneet ja olo on virkeämpi. Ei viitsi sekoittaa päätä monilla lääkkeillä. Mutta näin tänään. Toivon, ettet ota tätä mitenkään henkilökohtaisesti, koska minun vieroitus on minun ja sen teen vain minä. Kukaan ei sitä puolestani tee. Kokeillaan nyt.. Hyvää keskiviikkoa ja kaikkea mukavaa joulun odotukseen! :)

        Muuten on ollut hyvä päivä,paitsi että kuntosalilla oli yksityistilaisuus. Täytyy käydä huomenissa ja vielä perjantaina, niin tulee se kolme kertaa viikossa.
        Lääkemuutoksia en aio vielä tehdä, vaikka tietynlainen hinku niihinkin olisi. Odottelen ainakin vuodenvaihteen yli ja arvioin sitten tilannetta uudelleen.
        Tuota Aarax Mirtazapin yhdistelmää en osaa kovon suurena "syntinä" pitää. Tiedän kokemuksesta, että niistä pääsee vaivatta eroon ilman minkäänmoisia viekkareita, kun aika on siihen kypsä. Mulla ne on osa tätä kaamosmasennuksen hoitoa.
        Risolidin annoksia ei ole tarttenut ylittää, joten tasaista menoahan tämä loppuvuosi näyttää olevan..


      • Gunilla
        veli synkkä kirjoitti:

        Muuten on ollut hyvä päivä,paitsi että kuntosalilla oli yksityistilaisuus. Täytyy käydä huomenissa ja vielä perjantaina, niin tulee se kolme kertaa viikossa.
        Lääkemuutoksia en aio vielä tehdä, vaikka tietynlainen hinku niihinkin olisi. Odottelen ainakin vuodenvaihteen yli ja arvioin sitten tilannetta uudelleen.
        Tuota Aarax Mirtazapin yhdistelmää en osaa kovon suurena "syntinä" pitää. Tiedän kokemuksesta, että niistä pääsee vaivatta eroon ilman minkäänmoisia viekkareita, kun aika on siihen kypsä. Mulla ne on osa tätä kaamosmasennuksen hoitoa.
        Risolidin annoksia ei ole tarttenut ylittää, joten tasaista menoahan tämä loppuvuosi näyttää olevan..

        Heips!

        Minulle tuli vaan sellainen inspis, että aloittelenpas nyt vähenteleen Diapamia kun se on mielessäni ollut. Onhan tää määrä ehkä aika iso, mutta aloitan 7,5 mg:n päiväannoksesta pudotteleen hissukseen. 5 mg sitä on tullut lisää kun lasketaan pienimpään määrään eli 2 mg:aan joka oli vielä 5.12. silloin kun olin "ohjelmalla". Tästä en enempää nosta, koska tuossakin on se 2,5 mg ylimääräistä mikä ohjeeseen on kirjoitettu. Mutta en kuitenkaan usko, että tuo erikoislääkäri minua "ripittää" kunhan kerron sen joskus hänelle. Ja tuolla Diapam-määrällä on ihan hyvä olo. Ei mitään jännitystä tms. Ja jo tietoisuus siitä, ettei minua kukaan viikottain kontrolloi, saa motivaation aloittaa vähentämään. Hitaalla vauhdilla aion aloittaa ettei tule takapakkia. Esim. -1 mg/2 viikkoa. Sellainen olisi tarkoitus.

        En tarkoittanutkaan, että Atarax ja Mirtazapin olisivat mitään koukuttavia saati mikään "synti", vaan ihan siitä syystä, kun minulla on muuhun sairauteen lääkitys eli astmaan oma lääkityksensä. Siksi en viitsisi kovin paljon mitään tarpeettomia lääkkeitä ottaa. Jokainen varmaan ymmärtää, että olisi ideaali tilanne jos ei tarttis käyttää mitään lääkkeitä. Ei niitä kukaan huvikseen käytä. Oikeassa olet, että jos on mainitsemaasi kaamosmasennusta ja sellaiseen taipumusta, em. lääkkeiden käyttö on aivan perusteltua. Onhan minullakin tuo Triptyl 10 mg jota otan illalla, koska se auttaa kipukynnystä nostamaan --> nivelrikkokivuissa. En ole ihan joka ilta muistanut ottaa mutta yleensä otan.

        Hyvin on toiminut Risolid sinulla. Katsoin niistä sos.sair. vertailutaulukoista, että se 25 mg jota käytät, vastaa n. 10 mg Diapamia. Ja se ei ole ollenkaan iso annos aikuisella miehellä. Sitä paitsi hyvinhän sen pudotit ihan 0,5 mg:aan asti. Minua alkoi niin kiusaamaan kun jouduin keskeyttämään hyvin toteutuneen vieroituksen aivan sen lääkärin joustamattomuuden vuoksi. Turhaa on enää jossitella, mutta pyysin siinä 6 mg:n tienoilla joustoa mutta ei. Kun olisi hieman saanut tauottaa olisin varmaankin päässyt maaliin. Mutta se on nyt mikä on. Ei auta katua. Uudestaan on kuitenkin lupa aloittaa. Ei ole peli vielä menetetty. Eikä tätäkään asiaa kannata haudan vakavasti ottaa. Jos tulee tiukka paikka, keventää oloaan ja sillä siisti.

        Mukavaa lopuviikkoa joka tapauksessa!


      • veli synkkä
        Gunilla kirjoitti:

        Heips!

        Minulle tuli vaan sellainen inspis, että aloittelenpas nyt vähenteleen Diapamia kun se on mielessäni ollut. Onhan tää määrä ehkä aika iso, mutta aloitan 7,5 mg:n päiväannoksesta pudotteleen hissukseen. 5 mg sitä on tullut lisää kun lasketaan pienimpään määrään eli 2 mg:aan joka oli vielä 5.12. silloin kun olin "ohjelmalla". Tästä en enempää nosta, koska tuossakin on se 2,5 mg ylimääräistä mikä ohjeeseen on kirjoitettu. Mutta en kuitenkaan usko, että tuo erikoislääkäri minua "ripittää" kunhan kerron sen joskus hänelle. Ja tuolla Diapam-määrällä on ihan hyvä olo. Ei mitään jännitystä tms. Ja jo tietoisuus siitä, ettei minua kukaan viikottain kontrolloi, saa motivaation aloittaa vähentämään. Hitaalla vauhdilla aion aloittaa ettei tule takapakkia. Esim. -1 mg/2 viikkoa. Sellainen olisi tarkoitus.

        En tarkoittanutkaan, että Atarax ja Mirtazapin olisivat mitään koukuttavia saati mikään "synti", vaan ihan siitä syystä, kun minulla on muuhun sairauteen lääkitys eli astmaan oma lääkityksensä. Siksi en viitsisi kovin paljon mitään tarpeettomia lääkkeitä ottaa. Jokainen varmaan ymmärtää, että olisi ideaali tilanne jos ei tarttis käyttää mitään lääkkeitä. Ei niitä kukaan huvikseen käytä. Oikeassa olet, että jos on mainitsemaasi kaamosmasennusta ja sellaiseen taipumusta, em. lääkkeiden käyttö on aivan perusteltua. Onhan minullakin tuo Triptyl 10 mg jota otan illalla, koska se auttaa kipukynnystä nostamaan --> nivelrikkokivuissa. En ole ihan joka ilta muistanut ottaa mutta yleensä otan.

        Hyvin on toiminut Risolid sinulla. Katsoin niistä sos.sair. vertailutaulukoista, että se 25 mg jota käytät, vastaa n. 10 mg Diapamia. Ja se ei ole ollenkaan iso annos aikuisella miehellä. Sitä paitsi hyvinhän sen pudotit ihan 0,5 mg:aan asti. Minua alkoi niin kiusaamaan kun jouduin keskeyttämään hyvin toteutuneen vieroituksen aivan sen lääkärin joustamattomuuden vuoksi. Turhaa on enää jossitella, mutta pyysin siinä 6 mg:n tienoilla joustoa mutta ei. Kun olisi hieman saanut tauottaa olisin varmaankin päässyt maaliin. Mutta se on nyt mikä on. Ei auta katua. Uudestaan on kuitenkin lupa aloittaa. Ei ole peli vielä menetetty. Eikä tätäkään asiaa kannata haudan vakavasti ottaa. Jos tulee tiukka paikka, keventää oloaan ja sillä siisti.

        Mukavaa lopuviikkoa joka tapauksessa!

        Kiva päivä tänään, vaikka kuntosali oli edelleenkin kiinni. Uusivat laitteita ja huomenissa sinne vihdoin pääsen. Tuli istuskeltus city:n kahviloissa ja "parannettua" maailmaa parin kaverin kanssa.
        Kova olisi hinku pudotella taas lääkkeitä, mutta en kyllä tee mitään ennen uutta vuotta. Lineekö Aurorix tehnyt tehtävänsä, kun mieliala on niin myönteinen. Voi olla, että jos olisin aloittanut sen jo syksyllä, ei vieroitusta olisi tarvinnut keskeyttää. No tiedä tuota.
        Hyvää iltaa kaikille.


      • Gunilla
        veli synkkä kirjoitti:

        Kiva päivä tänään, vaikka kuntosali oli edelleenkin kiinni. Uusivat laitteita ja huomenissa sinne vihdoin pääsen. Tuli istuskeltus city:n kahviloissa ja "parannettua" maailmaa parin kaverin kanssa.
        Kova olisi hinku pudotella taas lääkkeitä, mutta en kyllä tee mitään ennen uutta vuotta. Lineekö Aurorix tehnyt tehtävänsä, kun mieliala on niin myönteinen. Voi olla, että jos olisin aloittanut sen jo syksyllä, ei vieroitusta olisi tarvinnut keskeyttää. No tiedä tuota.
        Hyvää iltaa kaikille.

        Heipä hei. Kiva kuulla, että viihdyt kuntosalilla. Kyllä se virkistää jo henkisesti, kun tapaa reippaita ja hyväkuntoisia ihmisiä. Saa itsekin annoksen hyvää mieltä. Liikunnan tuoma aktiviteetti on kuin huumetta. Hyvää sellaista. Itselläni liikunta tuppaa olemaan "sykleissä". Välillä innostun aivan tolkuttomasti ja kävelen pitkiä lenkkejä, joskus taas ulos lähteminen on kuin kiven takana. Nyt joulun lähestyessä on mukamas aina jotain tärkeää tekemistä ja liikunta jää. Sovittiin kyllä eilen yhden naisystävän kanssa, että ensi vuoden alusta aloitetaan liikunta ja uimahallissa käynti. Toivottavasti se käynnistyy ettei jää haaveeksi. Veli lienee nyt kuntosalilla kuten eilen kirjoitteli. Meillä naisilla kun on kaikkea kotihommaa ja sitten illalla ei jaksa enää lähteä minnekään. Hyvää päivän jatkoa kaikille ja nautitaan joulun odotuksesta. Tämä on mukavinta aikaa, ilmassa väreilee jotenkin jännityksenomainen tunne. :-)


      • Gunilla
        Gunilla kirjoitti:

        Heipä hei. Kiva kuulla, että viihdyt kuntosalilla. Kyllä se virkistää jo henkisesti, kun tapaa reippaita ja hyväkuntoisia ihmisiä. Saa itsekin annoksen hyvää mieltä. Liikunnan tuoma aktiviteetti on kuin huumetta. Hyvää sellaista. Itselläni liikunta tuppaa olemaan "sykleissä". Välillä innostun aivan tolkuttomasti ja kävelen pitkiä lenkkejä, joskus taas ulos lähteminen on kuin kiven takana. Nyt joulun lähestyessä on mukamas aina jotain tärkeää tekemistä ja liikunta jää. Sovittiin kyllä eilen yhden naisystävän kanssa, että ensi vuoden alusta aloitetaan liikunta ja uimahallissa käynti. Toivottavasti se käynnistyy ettei jää haaveeksi. Veli lienee nyt kuntosalilla kuten eilen kirjoitteli. Meillä naisilla kun on kaikkea kotihommaa ja sitten illalla ei jaksa enää lähteä minnekään. Hyvää päivän jatkoa kaikille ja nautitaan joulun odotuksesta. Tämä on mukavinta aikaa, ilmassa väreilee jotenkin jännityksenomainen tunne. :-)

        Jatkoviestiä...

        En tiedä itkisikö vai nauraisiko vai olisiko muuten hilpeällä tuulella. Tämä kiitetty ja paljon parjattu ex-lääkärini oli taas kirjoitellut sähköpostia ja ohjeistaa lääkityksessä. Toisaalta se on hyvä, että hän on kiinnostunut voinnistani ja lääkityksestäni, mutta olen antanut ymmärtää hyvinkin selkeästi, että olen "toisen lääkärin hoteissa". En jukra vieköön hänen asemassaan enää sähköposteja kirjoittelisi toisen lääkärin potilaalle/asiakkaalle. Noh, yhtä kaikki. Aikoo "ensi vuonna palata asiaan". Hyvää hän varmaankin tarkoittaa mutta en nyt vaan ole vastaanottavaisella tuulella.

        Nyt pitää juoda kupillinen kahvia jotta voi alkaa jatkamaan joululeipomuksia. Mikä kumma, kun tuntuu ettei nuo työt tunnu loppuvan ollenkaan? Vitsi kun olisin mies ei tarvitsisi huolehtia ruuista ja leivonnaisista. No, leikki leikkinä mutta koneet kiinni ja kyökkiin... Kirjoittelepa Veli kuulumisia, kiitos! Kaikki hanibööt, hyvää perjantain jatkoa!


      • veli synkkä
        Gunilla kirjoitti:

        Jatkoviestiä...

        En tiedä itkisikö vai nauraisiko vai olisiko muuten hilpeällä tuulella. Tämä kiitetty ja paljon parjattu ex-lääkärini oli taas kirjoitellut sähköpostia ja ohjeistaa lääkityksessä. Toisaalta se on hyvä, että hän on kiinnostunut voinnistani ja lääkityksestäni, mutta olen antanut ymmärtää hyvinkin selkeästi, että olen "toisen lääkärin hoteissa". En jukra vieköön hänen asemassaan enää sähköposteja kirjoittelisi toisen lääkärin potilaalle/asiakkaalle. Noh, yhtä kaikki. Aikoo "ensi vuonna palata asiaan". Hyvää hän varmaankin tarkoittaa mutta en nyt vaan ole vastaanottavaisella tuulella.

        Nyt pitää juoda kupillinen kahvia jotta voi alkaa jatkamaan joululeipomuksia. Mikä kumma, kun tuntuu ettei nuo työt tunnu loppuvan ollenkaan? Vitsi kun olisin mies ei tarvitsisi huolehtia ruuista ja leivonnaisista. No, leikki leikkinä mutta koneet kiinni ja kyökkiin... Kirjoittelepa Veli kuulumisia, kiitos! Kaikki hanibööt, hyvää perjantain jatkoa!

        Kertoohan tuo kirjoittelu, että lääkäri on tosissaan ja kantaa huolta potilaistaan. Oletko riittävän selvästi ilmaissut, että olet erikoislääkärin hoidossa ja että Diapam vieroitus on ollut "katkolla" ja jatkuu hieman suuremmasta annoksesta mihin aikanaan päädyitte. Kerroitko, että et kestänyt liian nopeaksi toteamaasi vieroitusohjelmaa.
        Itse aloitin vieroitukseni omasta tahdostani, enkä siitä edes kenellekään puhunut. Lääkkeitä oli riittävästi vaikka yli puolen vuoden tarpeen. Ensimmäinen ihminen jolle ongelmastani puhuin oli oma erikoislääkärini, joka kirjoitti lääkkeitä varmaan koko loppuvuodeksi. Aion kuitenkin käydä vastaanotolla joskus helmi-maaliskuussa. Tällaista nyt.


      • Gunilla
        veli synkkä kirjoitti:

        Kertoohan tuo kirjoittelu, että lääkäri on tosissaan ja kantaa huolta potilaistaan. Oletko riittävän selvästi ilmaissut, että olet erikoislääkärin hoidossa ja että Diapam vieroitus on ollut "katkolla" ja jatkuu hieman suuremmasta annoksesta mihin aikanaan päädyitte. Kerroitko, että et kestänyt liian nopeaksi toteamaasi vieroitusohjelmaa.
        Itse aloitin vieroitukseni omasta tahdostani, enkä siitä edes kenellekään puhunut. Lääkkeitä oli riittävästi vaikka yli puolen vuoden tarpeen. Ensimmäinen ihminen jolle ongelmastani puhuin oli oma erikoislääkärini, joka kirjoitti lääkkeitä varmaan koko loppuvuodeksi. Aion kuitenkin käydä vastaanotolla joskus helmi-maaliskuussa. Tällaista nyt.

        Hyvä kommentti. En ole kertonut lääkärille, että hoitosuhde on muuttunut erikoislääkärin valvontaan. Sähköpostiin kyllä kirjoitin silloin heti kun kävin erik.lääk. Siinä myös mainitsin, että vieroitus oli liian nopeata. Minusta yleislääkärin kyllä pitäisi ymmärtää ilman perusteellisia selvityksiäkin, että asiaa hoitaa lääkityksineen kaikkineen erik.lääk. Ja missään vaiheessa en ole antanut ymmärtää, että hoitosuhde jatkuisi enää hänen kanssaan. Olen kiitellyt kohteliaasti kuluneesta syksystä ja maininnut selkokielellä, että jatkan vieroitusta kun sen aika tulee. Ajattelen sen asian näin, etten ole tilivelvollinen hänelle lääkkeistäni joita erik.lääk. on kirjoittanut minulle. Voimassa oleva laki eli laki potilaan asemasta ja oikeuksista antaa minulle vapauden valita itselleni sopivan lääkärin, jonka kanssa teemme yhteistyösopimuksen. Tästä oli muuten juttua silloin 5.12. kun asioin erik.lääk.vo:lla. Eli kyllä lääkärin etiikka ja ammatinharjoittaminen velvoittaa noudattamaan hyviä ja korrekteja tapoja eri potilasryhmien hoidossa. Tuossa yleislääkärin kollegiaalisuus on hieman vajavaista. Annettakoon se nyt anteeksi näin joulun aikana. Se, kenelle kerron lääkevieroituksesta ja sen edistymisestä tai keskeytymisestä, on luultavasti itseni päätettävissä. En koe sitä lainkaan esim. häpeällisenä tai jotenkin salaisuutena, koska olen nähnyt urani niin paljon ihmisiä eri ammattiryhmistä, joille on kehittynyt eri syistä johtuen lääkeriippuvuus. Mutta näin tällä kertaa. Minkä kirjoitin, sen kirjoitin. Jokainen tekee niin kuin hyvältä tuntuu. Tsemppiä kaikille!


      • Gunilla
        Gunilla kirjoitti:

        Hyvä kommentti. En ole kertonut lääkärille, että hoitosuhde on muuttunut erikoislääkärin valvontaan. Sähköpostiin kyllä kirjoitin silloin heti kun kävin erik.lääk. Siinä myös mainitsin, että vieroitus oli liian nopeata. Minusta yleislääkärin kyllä pitäisi ymmärtää ilman perusteellisia selvityksiäkin, että asiaa hoitaa lääkityksineen kaikkineen erik.lääk. Ja missään vaiheessa en ole antanut ymmärtää, että hoitosuhde jatkuisi enää hänen kanssaan. Olen kiitellyt kohteliaasti kuluneesta syksystä ja maininnut selkokielellä, että jatkan vieroitusta kun sen aika tulee. Ajattelen sen asian näin, etten ole tilivelvollinen hänelle lääkkeistäni joita erik.lääk. on kirjoittanut minulle. Voimassa oleva laki eli laki potilaan asemasta ja oikeuksista antaa minulle vapauden valita itselleni sopivan lääkärin, jonka kanssa teemme yhteistyösopimuksen. Tästä oli muuten juttua silloin 5.12. kun asioin erik.lääk.vo:lla. Eli kyllä lääkärin etiikka ja ammatinharjoittaminen velvoittaa noudattamaan hyviä ja korrekteja tapoja eri potilasryhmien hoidossa. Tuossa yleislääkärin kollegiaalisuus on hieman vajavaista. Annettakoon se nyt anteeksi näin joulun aikana. Se, kenelle kerron lääkevieroituksesta ja sen edistymisestä tai keskeytymisestä, on luultavasti itseni päätettävissä. En koe sitä lainkaan esim. häpeällisenä tai jotenkin salaisuutena, koska olen nähnyt urani niin paljon ihmisiä eri ammattiryhmistä, joille on kehittynyt eri syistä johtuen lääkeriippuvuus. Mutta näin tällä kertaa. Minkä kirjoitin, sen kirjoitin. Jokainen tekee niin kuin hyvältä tuntuu. Tsemppiä kaikille!

        Vielä kommentoin vähän edellistä kirjoitustani. Ei vieroitusohjelmaa minullekaan kukaan lääkäri ehdottanut tai suositellut, kyllä se lähti liikkeelle omasta, vapaasta tahdostani. Ja nimenomaisesti juuri tuon nuoren yleislääkärin vastaanotolla, jossa sovimme sen käytännön toteutuksesta ja niistä soitoista joita hän sitten toteutti syksyn mittaan. Tosin mitään aikataulua soitoista emme sopineet. Se vaan jossain vaiheessa urautui niin että hän alkoi soittaa joka viikko.

        Mutta tämä asia on nyt loppuun käsitelty tältä osin ja toimin itsenäisesti tässä vieroituksessa ja tarvittaessa otan yhteyttä erik.lääk. Sen verran vielä siitä, että täällä olen avoimesti kirjoitellut asiaani, olen kokenut voimaannuttavana ja mukavana henkireikänä. Mikäli näin ei olisi ollut, tuskinpa päivittäin olisin ottanut läppäriä esille ja alkanut naputtelemaan omaa sisintäni. Kiitän tästä kaikkia jotka olette olleet mukana tässä! Hyvää yötä ja viikonlopun jatkoa!


    • veli synkkä

      Tietenkään et ole tilivelvollinen kenellekään lääkityksestäsi. Pointtaan vain sitä, että olisi korrektia kirjoittaa yleilääkärille yksiselitteisesti nykyisestä tilanteesta. Kiität yhteistyöstä ja saamastasi avusta, mutta ilmaiset samallaselkeästi, että näiden bentsojen suhteen hoitosuhde ei jatku, vaan vieroitus toteutuu kaikilta osin erikoislääkärin toimesta.

      • Gunilla

        Hyvää lauantaipäivää vaan kaikille!

        Olen omasta mielestäni kirjoittanut kaiken oleellisen yleislääk., joten en näe aihetta lisäselvityksiin. Hän tietää missä mennään enkä halua enää alkaa "sooloilemaan" sen enempää. Tilanne on omasta mielestäni hallinnassa. Minä teen oman roolini ja erik.lääk.omansa. Harvinaisen selkeä kuvio. Kuten sanonta kuuluu: kun asia pitkittyy se mutkistuu. - Nyt on mukavaa aikaa hoidella lääkkeen alasajoa ja esim. eilinen oli erityisen hyvä päivä kaikkinensa. Jokainen päivä ei tietenkään ole yhtä hyvä, mutta ihmiselämään kuuluvat hyvät ja vähemmän hyvät ajat. Sikälikin olen onnellinen, että erikoislääkärillä on vankka,vahva ote esim. lääkitysten purkamiseen ym. Ja hän ei ehdotellut mitään soittelemisia vaan sovimme, että tarpeen tullen varaan vast.ottoajan. Tuollainen selkeä menettely on juuri minun tyylini sopivaa...


      • Gunilla
        Gunilla kirjoitti:

        Hyvää lauantaipäivää vaan kaikille!

        Olen omasta mielestäni kirjoittanut kaiken oleellisen yleislääk., joten en näe aihetta lisäselvityksiin. Hän tietää missä mennään enkä halua enää alkaa "sooloilemaan" sen enempää. Tilanne on omasta mielestäni hallinnassa. Minä teen oman roolini ja erik.lääk.omansa. Harvinaisen selkeä kuvio. Kuten sanonta kuuluu: kun asia pitkittyy se mutkistuu. - Nyt on mukavaa aikaa hoidella lääkkeen alasajoa ja esim. eilinen oli erityisen hyvä päivä kaikkinensa. Jokainen päivä ei tietenkään ole yhtä hyvä, mutta ihmiselämään kuuluvat hyvät ja vähemmän hyvät ajat. Sikälikin olen onnellinen, että erikoislääkärillä on vankka,vahva ote esim. lääkitysten purkamiseen ym. Ja hän ei ehdotellut mitään soittelemisia vaan sovimme, että tarpeen tullen varaan vast.ottoajan. Tuollainen selkeä menettely on juuri minun tyylini sopivaa...

        Rauhallista ja tunnelmallista sunnuntaipäivän iltapäivää ketkä täällä lukevatkaan näitä viestejä. Joulun aika on käsillä tuossa tuokiossa ja valmistelut jouluun jokseenkin lopuillaan. Ei panikointia ollenkaan vaikka joku homma olisi tekemättä. Kaikessa rauhassa vaan, aikaa on vielä vaikka kuinka. Itse nautin eniten joulun rauhasta ja kiireettömyydestä ja siitä, että on lupa olla kotona ja on hyvä joulumieli. Tämä rauhallinen aika mahdollistaa myös kaiken ohessa tämän tärkeän lääkeprojektin läpiviemistä melkein puolihuolimattomasti. Starttasin sen koska turhaa sitä on siirtää tuonnemmaksi tai odottaa parempaa aikaa. Joulukuun alkupäivinä loppunut vähennys jatkuu ihan kuten ennenkin mutta ilman "kontrollia" 5 mg/pvä. Nyt teen vähennykset tosi hitaasti ja kaikessa rauhassa. Ei ole mitään stressiä kun itsekseen lopettelee. Olen saanut "karistettua" pois kaikki ylimääräiset rohdot jotka vaan sekoittaa pään. Propralia tarv. 10 mg. Näillä tulee toimeen vallan mainiosti. Olo on hyvä ja mieli positiivinen. Tsemppiä kaikille joulun odotukseen. :-)


      • veli synkkä
        Gunilla kirjoitti:

        Rauhallista ja tunnelmallista sunnuntaipäivän iltapäivää ketkä täällä lukevatkaan näitä viestejä. Joulun aika on käsillä tuossa tuokiossa ja valmistelut jouluun jokseenkin lopuillaan. Ei panikointia ollenkaan vaikka joku homma olisi tekemättä. Kaikessa rauhassa vaan, aikaa on vielä vaikka kuinka. Itse nautin eniten joulun rauhasta ja kiireettömyydestä ja siitä, että on lupa olla kotona ja on hyvä joulumieli. Tämä rauhallinen aika mahdollistaa myös kaiken ohessa tämän tärkeän lääkeprojektin läpiviemistä melkein puolihuolimattomasti. Starttasin sen koska turhaa sitä on siirtää tuonnemmaksi tai odottaa parempaa aikaa. Joulukuun alkupäivinä loppunut vähennys jatkuu ihan kuten ennenkin mutta ilman "kontrollia" 5 mg/pvä. Nyt teen vähennykset tosi hitaasti ja kaikessa rauhassa. Ei ole mitään stressiä kun itsekseen lopettelee. Olen saanut "karistettua" pois kaikki ylimääräiset rohdot jotka vaan sekoittaa pään. Propralia tarv. 10 mg. Näillä tulee toimeen vallan mainiosti. Olo on hyvä ja mieli positiivinen. Tsemppiä kaikille joulun odotukseen. :-)

        Helou ja hyvää loppuvuotta. Vieroituksen jatkamista minäkin olen pähkäillyt. Aluksi tarkoitus oli jatkaa nykyisellä annostuksella jonnekin helmikuun loppuun, mutta mitä asiaa siirtämään. Vointi on ollut mainio ja mieliala hyvä. Käytän nämä joulun pyhät annoksella Risolid 25 mg x 1, mutta pyhien jälkeen alan tiputella. Luultavasti annostukseen 20 mg x 1 ja siitä sitten hissukseen alaspäin. Tällaista nyt.
        Itse olet päässyt hyvään tilanteeseen tuolla 5mg päivässä lääkityksellä. Toivotaan menestystä vieroitukseen :)


      • veli synkkä
        veli synkkä kirjoitti:

        Helou ja hyvää loppuvuotta. Vieroituksen jatkamista minäkin olen pähkäillyt. Aluksi tarkoitus oli jatkaa nykyisellä annostuksella jonnekin helmikuun loppuun, mutta mitä asiaa siirtämään. Vointi on ollut mainio ja mieliala hyvä. Käytän nämä joulun pyhät annoksella Risolid 25 mg x 1, mutta pyhien jälkeen alan tiputella. Luultavasti annostukseen 20 mg x 1 ja siitä sitten hissukseen alaspäin. Tällaista nyt.
        Itse olet päässyt hyvään tilanteeseen tuolla 5mg päivässä lääkityksellä. Toivotaan menestystä vieroitukseen :)

        No niin, no niin. Show must go on..Vähensin tänään Risolidin annostuksesta 25 mg x 1 annokseen 20 mg x 1, mikä vastaa noin 8 mg:a Diapamia. Siitä sitten hissukseen eteenpäin.
        Mites sulla menee Gunilla..?


      • Gunilla
        veli synkkä kirjoitti:

        No niin, no niin. Show must go on..Vähensin tänään Risolidin annostuksesta 25 mg x 1 annokseen 20 mg x 1, mikä vastaa noin 8 mg:a Diapamia. Siitä sitten hissukseen eteenpäin.
        Mites sulla menee Gunilla..?

        No moi! Hienoa Veli että starttasit asian käyntiin. Kyllä se siitä. Itselläni menee hyvin tasaisesti. Kuten aiemmin kirjoittelin, on huomattavasti helpompaa kun en ole raportointivelvollinen kenellekään. Tarkoitin noita lääketieteen ammattilaisia. Ja nyt kun on monta päivää vapaata niin saa tosiaan olla rauhassa ja se on tässä tilanteessa ihanteellista. Kirjoittelen pyhinä jotain lisää. Nyt pitää alkaa nukkumaan kun huomenna aamusta muutama tunti töitä. Palaillaan...:-)


      • veli synkkä
        Gunilla kirjoitti:

        No moi! Hienoa Veli että starttasit asian käyntiin. Kyllä se siitä. Itselläni menee hyvin tasaisesti. Kuten aiemmin kirjoittelin, on huomattavasti helpompaa kun en ole raportointivelvollinen kenellekään. Tarkoitin noita lääketieteen ammattilaisia. Ja nyt kun on monta päivää vapaata niin saa tosiaan olla rauhassa ja se on tässä tilanteessa ihanteellista. Kirjoittelen pyhinä jotain lisää. Nyt pitää alkaa nukkumaan kun huomenna aamusta muutama tunti töitä. Palaillaan...:-)

        Hyvää joulua edelleen. Kyllästyin tuohon sinnittelyyn ja vähensin Risolodin annostukseen 12.5 mg x 1 vastaten Diapam annostusta 5 mg x 1. Näillä mennään.


      • veli synkkä
        veli synkkä kirjoitti:

        Hyvää joulua edelleen. Kyllästyin tuohon sinnittelyyn ja vähensin Risolodin annostukseen 12.5 mg x 1 vastaten Diapam annostusta 5 mg x 1. Näillä mennään.

        Hyvää loppuvuotta jne. Päätin vielä hiukka pudotella ja nyt Risolid on 10 mg x1, jossa annoksessa aion sen pitää ehkä muutaman viikon.


      • Gunilla
        veli synkkä kirjoitti:

        Hyvää loppuvuotta jne. Päätin vielä hiukka pudotella ja nyt Risolid on 10 mg x1, jossa annoksessa aion sen pitää ehkä muutaman viikon.

        No moi Veli ja hyvää Tapaninpäivän iltaa!

        Kylläpäs Sinä nyt innostuit oikein "tosi pudotukseen"... Asia on hyvä, mutta olisiko noin iso pudotus kerralla liian kova? Älä loukkaannu, mutta minua hieman arveluttaa äkillinen ja nopea pudotus, mutta toisaalta pitkässä pudotusaikataulussakin on oma stressinsä. Eli molempi parempi. Itsehän toki tiedät lääkkeesi vaikutuksen ja olotilan paremmin kuin kukaan muu. Itselläni on "lääkehaarukka" nyt joustava: Diapam 5 mg mutta tarvittaessa 7,5 mg x 1/pv. Siinä on jouston varaa ja varsinaiseen pudotukseen starttaan vuoden alusta. Tämä aika sinne asti on harjoittelua. Minua edelleen harmittaa kun piti tyssätä se hyvin mennyt syksy sinne 2 mg:aan. En muista olenko kirjoittanut siitä, kun se erikoislääkäri sanoi, että miksi pitää kiusata itseään aikatauluun sidotulla lääkkeen vähentämisellä. Sehän aiheuttaa vaan stressiä. Sen muistaminen sai aikaan "armahduksen".

        Joopa joo, ei tämä helppoa ole mutta kyllä se tästä pikku hiljaa. Onneksi joulun "hardellit" alkavat olla jokseenkin ohi ja saa hengähtää välillä. Vaikka itse joulu onkin mukavaa aikaa, kyllä ainakin itse koen jonkinasteista väsymistä sen kaiken valmistelun jälkeen. Mutta tämä tällä erää. Kaikille vaan oikein mukavaa ja leppoisaa loppuvuotta ja muistakaa meitä "kidutettuja"... :)


      • veli synkkä
        Gunilla kirjoitti:

        No moi Veli ja hyvää Tapaninpäivän iltaa!

        Kylläpäs Sinä nyt innostuit oikein "tosi pudotukseen"... Asia on hyvä, mutta olisiko noin iso pudotus kerralla liian kova? Älä loukkaannu, mutta minua hieman arveluttaa äkillinen ja nopea pudotus, mutta toisaalta pitkässä pudotusaikataulussakin on oma stressinsä. Eli molempi parempi. Itsehän toki tiedät lääkkeesi vaikutuksen ja olotilan paremmin kuin kukaan muu. Itselläni on "lääkehaarukka" nyt joustava: Diapam 5 mg mutta tarvittaessa 7,5 mg x 1/pv. Siinä on jouston varaa ja varsinaiseen pudotukseen starttaan vuoden alusta. Tämä aika sinne asti on harjoittelua. Minua edelleen harmittaa kun piti tyssätä se hyvin mennyt syksy sinne 2 mg:aan. En muista olenko kirjoittanut siitä, kun se erikoislääkäri sanoi, että miksi pitää kiusata itseään aikatauluun sidotulla lääkkeen vähentämisellä. Sehän aiheuttaa vaan stressiä. Sen muistaminen sai aikaan "armahduksen".

        Joopa joo, ei tämä helppoa ole mutta kyllä se tästä pikku hiljaa. Onneksi joulun "hardellit" alkavat olla jokseenkin ohi ja saa hengähtää välillä. Vaikka itse joulu onkin mukavaa aikaa, kyllä ainakin itse koen jonkinasteista väsymistä sen kaiken valmistelun jälkeen. Mutta tämä tällä erää. Kaikille vaan oikein mukavaa ja leppoisaa loppuvuotta ja muistakaa meitä "kidutettuja"... :)

        Varhemmin syksyllä pääsin jokseenkin helposti Diapam annostukseen 0.5 mg x 1. Vaikuttaa, että toleranssit eivät vielä ole ehtineet suuremmin nousta. Siksi tuo nopea aikataulu. Mun varsinaiset vaikeudet alkoivat sen "kirotun" Seronilin myötä, josta tuli tosi viheliäinen olo. Oli joko hypättävä ikkunasta tai vaihdettava lääkettä (heh). Valitsin jälkimmäisen. Nyt mulla on tukena Aurorix, joka tuntuu toimivan tosi hyvin. Tällaista nyt.


      • Gunilla
        veli synkkä kirjoitti:

        Varhemmin syksyllä pääsin jokseenkin helposti Diapam annostukseen 0.5 mg x 1. Vaikuttaa, että toleranssit eivät vielä ole ehtineet suuremmin nousta. Siksi tuo nopea aikataulu. Mun varsinaiset vaikeudet alkoivat sen "kirotun" Seronilin myötä, josta tuli tosi viheliäinen olo. Oli joko hypättävä ikkunasta tai vaihdettava lääkettä (heh). Valitsin jälkimmäisen. Nyt mulla on tukena Aurorix, joka tuntuu toimivan tosi hyvin. Tällaista nyt.

        Kirjoitit noista tukilääkkeistä. Aikaisemmin olin hyvin skeptinen niiden suhteen, mutta nyt ei olisi pahitteeksi joku hyvä rohto. Olen tietty väsynyt jouluvalmisteluista ja itse joulustakin joten kunnon unet olisivat nyt tarpeen. Tänään heräsin jo 4.30 joten "ärsytyskerroin" on aika matala. En tiedä miksi nukun niin huonosti? En koe itseäni masentuneeksi, mutta huonosti nukutun yön jälkeen pinna on aika kireä ajoittain. Kun ei viitsisi joka vaivaan ottaa pillereitä. Kyllä se Mirtazapin kai jonkin verran oli auttanut tai auttoi, koska nukuin silloin jonkin verran paremmin. Ja nyt sit tää aikainen herääminen kyl menee flunssan piikkiin. Mutta sitä lienee liikkeellä. Ok, mutta tälleen. Sellainen motivaatio kuin syksyllä oli tuohon lääkevieroitukseen puuttuu just nyt. Toivottavasti se tulee n. viikon päästä. Koeta Veli nyt antaa mulle jotain vertaistukea, ihan oikeasti, sitä tarttisin ja aikas paljon. Kiitti!

        Nyt tarttee lopettaa kun uutiset alkaa. Kuullaan!


      • veli synkkä
        Gunilla kirjoitti:

        Kirjoitit noista tukilääkkeistä. Aikaisemmin olin hyvin skeptinen niiden suhteen, mutta nyt ei olisi pahitteeksi joku hyvä rohto. Olen tietty väsynyt jouluvalmisteluista ja itse joulustakin joten kunnon unet olisivat nyt tarpeen. Tänään heräsin jo 4.30 joten "ärsytyskerroin" on aika matala. En tiedä miksi nukun niin huonosti? En koe itseäni masentuneeksi, mutta huonosti nukutun yön jälkeen pinna on aika kireä ajoittain. Kun ei viitsisi joka vaivaan ottaa pillereitä. Kyllä se Mirtazapin kai jonkin verran oli auttanut tai auttoi, koska nukuin silloin jonkin verran paremmin. Ja nyt sit tää aikainen herääminen kyl menee flunssan piikkiin. Mutta sitä lienee liikkeellä. Ok, mutta tälleen. Sellainen motivaatio kuin syksyllä oli tuohon lääkevieroitukseen puuttuu just nyt. Toivottavasti se tulee n. viikon päästä. Koeta Veli nyt antaa mulle jotain vertaistukea, ihan oikeasti, sitä tarttisin ja aikas paljon. Kiitti!

        Nyt tarttee lopettaa kun uutiset alkaa. Kuullaan!

        Motivaatio vieroitukseen voi tulla yllättäen "puun takaa", niin kuin mulle nyt näyttää käyneen. Olin varautunut syömään noita 25 mg Risolideja tuonne kevääseen yhden napin päivässä, eikä annos silloinkaan olisi mikään erityisen suuri. Psykiatri kirjoitti niitä 400 tablettia, joten riittäisivät yli vuodeksi. Tiedän pärjääväni vähemmällä. Siitähän on jo kokemustakin. Koko ajan tätä vieroitusta päässäni prosessoin ja oletan sen olevan oleellista onnistumiselle.
        Olen käyttänyt Aurorixia tukilääkkeenä muutaman viikon ja mullahan on siitä aiempia kokemuksia kaamosmasennuksen hoidossa. Aloitin lääkkeen suoraan ylläpitoannoksella ( 300mg x 1 aamulla). Keskustelin aikoinaan yhden mun ystävän vaimon kanssa, joka on psykiatri ja hän oli sitä mieltä, että MAO estäja (reversiibeli) saattaa olla vaikutukseltaan laajempi, kuin nykyiset SSRI lääkkeet.
        Viime syksynä ilmeennet masennus, toivottomuus, tulevaisuuden murehtiminen ja pelko pärjäämisestä ilman bentsoja ovat poispyyhkäistyjä luultavasti juuri Aurorixin asnsiosta. Varhaista sanoa, mutta tuntuu siltä, että se olisi miltei täsmälääke bentsoviekkareihin. Tiedä nyt tuota. Olen yrittänyt netistä etsiä kokemuksia Aurorixista bentsovieroitukseen, mutta mitään ei näytä löytyvän. Psykiatri ei varmaan ensisijaisesti Aurorixia kirjoita, vaan tarjoavat Cipralexia , Seronilia tai mitä lie SSRI-lääkettä. Ajatus Aurorixista on tultava potilaalta itseltään. Näin luulen. Aurorix näyttää olevan hyvä lääke kenelle se sopii. Bipolaarihäiriöisille sitä ei voi määrätä, koska voi laukaista manian.
        Tällaisia mietteitä nyt. Tsemppiä sulle.


      • Gunilla
        veli synkkä kirjoitti:

        Motivaatio vieroitukseen voi tulla yllättäen "puun takaa", niin kuin mulle nyt näyttää käyneen. Olin varautunut syömään noita 25 mg Risolideja tuonne kevääseen yhden napin päivässä, eikä annos silloinkaan olisi mikään erityisen suuri. Psykiatri kirjoitti niitä 400 tablettia, joten riittäisivät yli vuodeksi. Tiedän pärjääväni vähemmällä. Siitähän on jo kokemustakin. Koko ajan tätä vieroitusta päässäni prosessoin ja oletan sen olevan oleellista onnistumiselle.
        Olen käyttänyt Aurorixia tukilääkkeenä muutaman viikon ja mullahan on siitä aiempia kokemuksia kaamosmasennuksen hoidossa. Aloitin lääkkeen suoraan ylläpitoannoksella ( 300mg x 1 aamulla). Keskustelin aikoinaan yhden mun ystävän vaimon kanssa, joka on psykiatri ja hän oli sitä mieltä, että MAO estäja (reversiibeli) saattaa olla vaikutukseltaan laajempi, kuin nykyiset SSRI lääkkeet.
        Viime syksynä ilmeennet masennus, toivottomuus, tulevaisuuden murehtiminen ja pelko pärjäämisestä ilman bentsoja ovat poispyyhkäistyjä luultavasti juuri Aurorixin asnsiosta. Varhaista sanoa, mutta tuntuu siltä, että se olisi miltei täsmälääke bentsoviekkareihin. Tiedä nyt tuota. Olen yrittänyt netistä etsiä kokemuksia Aurorixista bentsovieroitukseen, mutta mitään ei näytä löytyvän. Psykiatri ei varmaan ensisijaisesti Aurorixia kirjoita, vaan tarjoavat Cipralexia , Seronilia tai mitä lie SSRI-lääkettä. Ajatus Aurorixista on tultava potilaalta itseltään. Näin luulen. Aurorix näyttää olevan hyvä lääke kenelle se sopii. Bipolaarihäiriöisille sitä ei voi määrätä, koska voi laukaista manian.
        Tällaisia mietteitä nyt. Tsemppiä sulle.

        Hyvää lauantaipäivää ja suurkiitokset vinkeistä sinulle Veli! Nyt nukuin aika hyvin ja intoa täynnä. Helpotti kun joulun aika kaikkine hössötyksineen ohi ja sain kerrottua tuntemuksiani täällä. Luultavasti en ole ainoa, joka on huonouninen ja se on aika viheliäinen vaiva jos niin voi sanoa. Ja kuten edellä kirjoitin, ei viitsisi alkaa joka kolotukseen tms. ottamaan lääkkeitä.

        Noista mielialalääkkeistä ei itselläni ole kokemusta kuin se Mirtazapin, jota käytin puolikkaan unta parantamaan. Sekin on vanha lääke mutta hyvin toimiva kenelle sopii. Ennen sitä käytettiin Remeron nimellä ja olen sitäkin jakanut potilaitten lääkelaseihin monia monia vuosia. Nyt se on tullut ikään kuin takaisin ja taitaa esim. vanhuksilla toimia hyvin unta antavana mutta vain puolikkaana.

        En tiedä sitten, taitaa se Seronil -huuma (onnellisuuspilleri) olla jo väljähtynyt uutuus kuten Cipramilkin. Mutta ilmeisesti sitä käytetään kuitenkin jossain määrin. Pääasia lienee että joku lääke auttaa jos ihmiselle tulee elämää vaikeuttava depressio. Sen verran olen kuullut noista ssri-lääkkeistä, että niitä pitää ottaa monia kuukausia ennen kuin saavuttavat toivotun tuloksen.

        Tuo Aurorix taas taitaa kuulua enemmän raskaan psykiatrian lääkearsinaaliin mutta mitäs siitä jos se auttaa. Mun yksi työkaveri sairastui juuri bipolaariseen sairauteen ja hänellä oli Pitkäniemessä just' Aurorix -lääkitys Liton, Temestan ja muiden vastaavien kanssa. Kyllä hän toipui muttei enää työelämään. Lihoi suunnattomasti ja ihan mahdottomat ruokahalut. Kaipa se itse sairaus "syötätti" eikä lääkitys. Täytyypäs käydä Lääketietokeskuksen sivuilla lukemassa lisää Aurorix lääkkeestä. Luulen, sen mitä nyt itseäni tunnen, että minulla ei ole varsinaista masennusta. Huonosti nukutut yöt tekevät vaan olon yksinkertaisesti väsyneeksi ja vetämättömäksi. Nyt kun on saanut unta kohtuullisesti, olo on virkeä ja tekee mieli aloittaa heti tekemään jotain hommaa. Tänään aion kuitenkin oleskella ja tehdä käsitöitä joka on maailman parasta terapiaa. Eilen tilasin netistä lankoja 9 kerää...Käsityö on rakas harrastukseni ja se auttaa jos joskus tympii.

        Tämä kirjoitus rönsyili lääkkeistä käsitöihin. Niin, kuten varmaan ymmärrät sen mun vieroituskuvion, se saattaa alkaa ykskaks kun sen aika on. En mahda sille mitään, että minua harmittaa se syksyllä aloitettu vähennysohjelma. Se oli viittä vailla maalissa kunnes tuli niitä rytmihäiriöitä ja oli pakko keskeyttää ja mennä erik.lääk. Mutta sitä ei kannata murehtia kun se nyt on mikä on. Kaipa sekin ajanjakso piti käydä läpi....

        Ok. Mutta nyt hommiin. Kiitokset ja mukavaa päivän jatkoa!


      • Elämä on
        Gunilla kirjoitti:

        Hyvää lauantaipäivää ja suurkiitokset vinkeistä sinulle Veli! Nyt nukuin aika hyvin ja intoa täynnä. Helpotti kun joulun aika kaikkine hössötyksineen ohi ja sain kerrottua tuntemuksiani täällä. Luultavasti en ole ainoa, joka on huonouninen ja se on aika viheliäinen vaiva jos niin voi sanoa. Ja kuten edellä kirjoitin, ei viitsisi alkaa joka kolotukseen tms. ottamaan lääkkeitä.

        Noista mielialalääkkeistä ei itselläni ole kokemusta kuin se Mirtazapin, jota käytin puolikkaan unta parantamaan. Sekin on vanha lääke mutta hyvin toimiva kenelle sopii. Ennen sitä käytettiin Remeron nimellä ja olen sitäkin jakanut potilaitten lääkelaseihin monia monia vuosia. Nyt se on tullut ikään kuin takaisin ja taitaa esim. vanhuksilla toimia hyvin unta antavana mutta vain puolikkaana.

        En tiedä sitten, taitaa se Seronil -huuma (onnellisuuspilleri) olla jo väljähtynyt uutuus kuten Cipramilkin. Mutta ilmeisesti sitä käytetään kuitenkin jossain määrin. Pääasia lienee että joku lääke auttaa jos ihmiselle tulee elämää vaikeuttava depressio. Sen verran olen kuullut noista ssri-lääkkeistä, että niitä pitää ottaa monia kuukausia ennen kuin saavuttavat toivotun tuloksen.

        Tuo Aurorix taas taitaa kuulua enemmän raskaan psykiatrian lääkearsinaaliin mutta mitäs siitä jos se auttaa. Mun yksi työkaveri sairastui juuri bipolaariseen sairauteen ja hänellä oli Pitkäniemessä just' Aurorix -lääkitys Liton, Temestan ja muiden vastaavien kanssa. Kyllä hän toipui muttei enää työelämään. Lihoi suunnattomasti ja ihan mahdottomat ruokahalut. Kaipa se itse sairaus "syötätti" eikä lääkitys. Täytyypäs käydä Lääketietokeskuksen sivuilla lukemassa lisää Aurorix lääkkeestä. Luulen, sen mitä nyt itseäni tunnen, että minulla ei ole varsinaista masennusta. Huonosti nukutut yöt tekevät vaan olon yksinkertaisesti väsyneeksi ja vetämättömäksi. Nyt kun on saanut unta kohtuullisesti, olo on virkeä ja tekee mieli aloittaa heti tekemään jotain hommaa. Tänään aion kuitenkin oleskella ja tehdä käsitöitä joka on maailman parasta terapiaa. Eilen tilasin netistä lankoja 9 kerää...Käsityö on rakas harrastukseni ja se auttaa jos joskus tympii.

        Tämä kirjoitus rönsyili lääkkeistä käsitöihin. Niin, kuten varmaan ymmärrät sen mun vieroituskuvion, se saattaa alkaa ykskaks kun sen aika on. En mahda sille mitään, että minua harmittaa se syksyllä aloitettu vähennysohjelma. Se oli viittä vailla maalissa kunnes tuli niitä rytmihäiriöitä ja oli pakko keskeyttää ja mennä erik.lääk. Mutta sitä ei kannata murehtia kun se nyt on mikä on. Kaipa sekin ajanjakso piti käydä läpi....

        Ok. Mutta nyt hommiin. Kiitokset ja mukavaa päivän jatkoa!

        Kuinka pitkiä kävely/tai juoksulenkkejä te teette päivittäin ,vai harrastatteko kunnon kotijumppaa ,jotta elimistä rasittuisi.Luulen että uni maistuisi ja diapamin ja muun vastaavan tilalle ottaisitte D3 vitamiinia ja c -vitamiinia B- vitaa.
        Ei elämän tarvi olla niin hauskaa,välil on ja sit ei,välillä nukkuu ja sit taas valvoo.Samanlaista se on kaikilla,ei kaikki vaan kerro.


      • veli synkkä
        Elämä on kirjoitti:

        Kuinka pitkiä kävely/tai juoksulenkkejä te teette päivittäin ,vai harrastatteko kunnon kotijumppaa ,jotta elimistä rasittuisi.Luulen että uni maistuisi ja diapamin ja muun vastaavan tilalle ottaisitte D3 vitamiinia ja c -vitamiinia B- vitaa.
        Ei elämän tarvi olla niin hauskaa,välil on ja sit ei,välillä nukkuu ja sit taas valvoo.Samanlaista se on kaikilla,ei kaikki vaan kerro.

        Käyn kuntosalilla kolmesti viikossa.


      • Gunilla
        Elämä on kirjoitti:

        Kuinka pitkiä kävely/tai juoksulenkkejä te teette päivittäin ,vai harrastatteko kunnon kotijumppaa ,jotta elimistä rasittuisi.Luulen että uni maistuisi ja diapamin ja muun vastaavan tilalle ottaisitte D3 vitamiinia ja c -vitamiinia B- vitaa.
        Ei elämän tarvi olla niin hauskaa,välil on ja sit ei,välillä nukkuu ja sit taas valvoo.Samanlaista se on kaikilla,ei kaikki vaan kerro.

        Nii-in. Elämä on. Itse kullakin omanlaisensa. Liikun silloin kun jaksan töiden jälkeen. Riippuu fiiliksistä. Sorry, mutta oletko Sinä koskaan potenut unettomuutta tai erilaisia unihäiriöitä? Vain sellainen joka on itse kokenut voi ymmärtää mitä unettoman elämä on joskus.

        Juuri aatonaattona hain apteekista oikein "hevoskuurin" erilaisia vitamiinia. Mainittakoon, että mm. D-vitam., B-vitam., Beroccaa, C-vitam. niin eiköhän noilla pysy hereillä... En kyllä unilääkkeeksi niitä aikonutkaan ostaa.

        Olen huomannut niin täällä kuin oikeassakin elämässä, että parhaimpia neuvonantajia ovat juuri sellaiset ihmiset, jotka eivät tarvitse (onnelliset...) mitään lääkkeitä ja yleisesti ottaen ovat terveitä. Sellaisille ihmisillehän on suorastaan kauhistus jos edes kuulee sanan Diapam. Eikö ole näin? Ja nämä meidän Diapam-annokset ovat todella pieniä verrattuna esim. psykiatrisen sairaalan suljetun osaston potilailla. Tutustuppas niihin niin tiedät vähän enemmän.

        En ole koskaan kuvitellut tai odottanut, että elämäni olisi yhtä auringon paistetta tai muuta vastaavaa. Siihen kun mainitsit, että kaikilla on ongelmia silloin tällöin mutta että he eivät kerro, se on jokaisen itse päätettävissä. Ja jos susta tuntuu tylsälle tää meidän kirjoittelu, vaihda toki sivua ja äkkiä! Kiitos vierailustasi ja hyvää loppuelämää sulle ilman "bentsoja".

        P.S Ja juokse niin lujaa että hippulat vinkuu!


      • Gunilla
        Gunilla kirjoitti:

        Nii-in. Elämä on. Itse kullakin omanlaisensa. Liikun silloin kun jaksan töiden jälkeen. Riippuu fiiliksistä. Sorry, mutta oletko Sinä koskaan potenut unettomuutta tai erilaisia unihäiriöitä? Vain sellainen joka on itse kokenut voi ymmärtää mitä unettoman elämä on joskus.

        Juuri aatonaattona hain apteekista oikein "hevoskuurin" erilaisia vitamiinia. Mainittakoon, että mm. D-vitam., B-vitam., Beroccaa, C-vitam. niin eiköhän noilla pysy hereillä... En kyllä unilääkkeeksi niitä aikonutkaan ostaa.

        Olen huomannut niin täällä kuin oikeassakin elämässä, että parhaimpia neuvonantajia ovat juuri sellaiset ihmiset, jotka eivät tarvitse (onnelliset...) mitään lääkkeitä ja yleisesti ottaen ovat terveitä. Sellaisille ihmisillehän on suorastaan kauhistus jos edes kuulee sanan Diapam. Eikö ole näin? Ja nämä meidän Diapam-annokset ovat todella pieniä verrattuna esim. psykiatrisen sairaalan suljetun osaston potilailla. Tutustuppas niihin niin tiedät vähän enemmän.

        En ole koskaan kuvitellut tai odottanut, että elämäni olisi yhtä auringon paistetta tai muuta vastaavaa. Siihen kun mainitsit, että kaikilla on ongelmia silloin tällöin mutta että he eivät kerro, se on jokaisen itse päätettävissä. Ja jos susta tuntuu tylsälle tää meidän kirjoittelu, vaihda toki sivua ja äkkiä! Kiitos vierailustasi ja hyvää loppuelämää sulle ilman "bentsoja".

        P.S Ja juokse niin lujaa että hippulat vinkuu!

        Aurinkoista päivää kaikille viestiketjun lukijoille!

        Kylläpäs koitti ihanan aurinkoinen päivä, kerta kaikkiaan! Tänään on siis pakko saada itsensä liikkeelle ja nauttia riittävästä hapetuksesta. Pieni flunssa ei toivottavasti tykkää siitä pahaa. Kyllä auringolla ja valolla on ihmeitä tekevä vaikutus. Olen niin aurinkoihminen kuin olla ja saattaa.

        Tästä onkin oiva aasinsilta pillereihin...Eilen joku "tuntematon kirjailija" kehoittikin liikumaan jottei tarvitsisi syödä mitään lääkkeitä. Hänen asiantuntemuksensa vaikutti lähes apteekkarimaiselle, koska hän tiesi mitä vitamiineja tulisi ottaa. Liikunnallinen osio "kirjailijalla" oli huippumaratoonarin tarinaa. Noh, yhtä kaikki.

        Tänään tuli sellainen ajatus mieleen, että kevättalven aurinkoiset päivät taitavat olla parhaita päivä lääkkeistä vieroittautujalle? Aurinko saa elämän hymyilemään pahimmankin asian peittämiseksi. Näin tuntuu ainakin meikäläisestä. Mitä mieltä on Veli viisas?

        Ok, nyt ei ole aikaa enempiin kirjoittelemisiin vaan ulos ja ihailemaan näyteikkunoita ja jospa käväisisi kahvit juomassa kaupungilla. Hyvää sunnuntain jatkoa kaikille!


    • Kysymys Gunillalle

      Kehoitit tutustumaan suljettujen osastojen liian koviin lääkityksiin. Miten se käytännössä voisi olla mahdollista, kiinnostaisi todella? Kiinostaisi varmaan muitakin tämä ketjun lukijoita.

      Olet ilmeisesti itse hoitajana psyk. osastolla. Olenkin ihmetellyt, miksi suljetuilla ihmiset lääkitään aina automaattisesti pois tästä todellisuudesta. Voisitko vähän valottaa noin yleisesti?

    • Gunilla

      Vastaus nimimerkille "Kysymys Gunillalle". Ensiksi täytyy kertoa, että arvailusi osui oikeaan. Toiseksi, kuten itsekin tiedät, meillä on elinikäinen salassapitovelvollisuus joka koskettaa kaikkea, mitä olemme saaneet työmme kautta nähdä tai kuulla. Edellä mainittu koskettaa myös potilaiden omaisilta tai kolmannelta osapuolelta saatuja tietoja.


      Mitä taas tulee yksittäisten potilaiden/asiakkaiden lääkitykseen/lääkityksiin, on hyvin laaja käsite. Mitään yksiselitteistä vastausta tai kommenttia en voi antaa. Potilaiden lääkityksistä psyk.sairaalassa kuten somaattisella puolellakin vastaa osastonylilääkäri tai osaston lääkäri. Jokainen lääkehoidon aloitus on monitahoinen. Miten lääkitys toteutetaan ja millä tavalla, ratkaisee potilaan sairaushistoria oireineen. Yleispätevää käytäntöä ei ole. Lääkityksen tehoa ja vaikutuksia kuten ennen kaikkea potilaan vointia seuraamalla voidaan lääkitystä muuttaa: lisätä, vähentää, kokeilla uutta lääkettä jne. Jokainen lääkitys on potilaskohtainen ja sen seuraaminen on todella tarkkaa ja vaativaa.

      Se, miksi "potilaat tainnutetaan" johtuu monestakin syystä. Lähtökohtaisesti potilaan voinnissa tapahtuneet muutokset antavat aihetta esim. lääkkeiden lisäämiseen. Kun vointi kohenee, hoitotiimi pohtii kokonaistilanteen: voinnin, olemassa olevan lääkityksen ja mahdollisen vähentämisen tai mahdollisen lisäämisen. Potilaan tilanne saattaa joskus muuttua niin, että on hänen edun ja turvallisuuden kannalta välttämätöntä lisätä lääkitystä jopa siinä määrin, että totaalinen rauhoittuminen tapahtuu. Kukaan lääkäri ei "tee sitä tahallisesti" vaan sille löytyy aina perusteet.

      Jos Sinua kiinnostaa erilaiset lääkeannokset, saat nitä esimerkkejä täältä netistäkin kun osaat etsiä ne. Lopuksi korostan vielä, että käytännössä on joskus pakko antaa koviakin lääkeannoksia ihan potilaan voinnin kannalta. Alilääkitseminen aiheuttaa kovaa tuskaa ja masennusta potilaalle ja sellainen on eettisesti väärin potilasta kohtaan. Hoidon linjauksista tai ylipäätään hoidosta velvoittaa jo Suomen perustuslaki ja siihen nojautuen ketään ei saa jättää hoitamatta. Toivottavasti tämä vastaus oli tyydyttävä.

      P.S Vierailen sivuilla vielä myöhemmin illalla....

    • Toiveikas7

      Herättipä monenmoisia tuntemuksia ja ajatuksia lukiessani tätä viestiketjua. Olen itse vieroittautunut Xanorista ja Opamoxista sekä Venlaxafinista niin, että olen ollut täysin ilman em. lääkkeitä kesäkuusta asti. Tein tiputukset aika rytinällä ilman lääkärin valvontaa. Täysin vääräoppisesti siis. Oireet olivat niin fyysisiä kuin henkisiäkin. Olin samanaikaisesti mielettömän hermostunut ja toisaalta täysin lamaantunut. Lopetin lääkkeiden käytön, koska huomasin toleranssin nousevan ja vasteen vähentyvän, joten alkoi tuntua, että mikään ei riitä ja päiväannos rauhoittavien osalta vain suureni - ei siis missään nimessä ahdistukseen tai paniikkiin tarvittaessa otettu lääke, vaan elimistön lisää vaatiessa otettu. Varsinaisia, selkeitä vieroitusoireita en enää tunne, mutta oloni ei ole mitenkään erityisen hyvä vieläkään.Olen aina ollut stressaaja ja jännittäjä ja rauhoittava lääke toi kyllä helpotusta noihin oireisiin - aluksi. Unet ovat nyt hakusessa ja sain vastikään unettomuuteen yleislääkäriltä Mirtazapiinia pienellä annostuksella, mutta en tiedä oikein miten suhtautua lääkkeeseen. Sitähän määrätään nyt trendin mukaisesti unettomuuteen, samoin kuin Ketipinoria. Se on nyt harkinnassa ja kokeilun alla. Mielestäni näihinkin lääkkeisiin kasvaa kyllä toleranssi ja tietyntyyppinen riippuvuuskin, joten enpä tiedä....En ole asiantuntija -ehkä vähäisessä määrin oman elämäni asiantuntija -mutta ihmettelen tästä viestiketjusta lukemaani eli psykiatrian erikoislääkärien aika suuriakin lääkemääräyksiä potilailleen, jotka ovat pudottamassa ja lopettamassa lääkitystään. Jos itselläni olisi ollut lääkkeitä kotona tai reseptillä noin isot määrät, olisi monta kertaa kiusaus varmasti käynyt suureksi. Ja lopullista lopettamispäätöstä olisi tullut siirrettyä aina yli juhannuksen, yli syysloman, yli joulun jne. Näin, koska lääkkeiden pudottaminen omalla kohdallani oli mielettömän vaikeaa monen vuoden käyttämisen jälkeen, mutta ihan lopussa kun alkaa olla se lopettamisen - ei enää sen pudottamisen- paikka, itselläni vaikeuskertoin nousi vielä huimasti. Pudottaminen, vaikka se itselläni etenikin tosi nopeaa vauhtia, oli itselleni moninverroin helpompaa kun lääkkeiden totaalinen jättäminen. Kun se pilleri jo sinänsä tuo turvaa, vaikka siellä kaapissa tai vielä reseptin muiodossa. Monasti vielä käyttäessäni rauhoittavia, paniikin iskiessa jo lääkkeen suuhun sujauttaminen toi rauhallisen olon, vaikka elimistöön ei ollut imeytynyt vaikuttavaa lääkettä lainkaan. Eli se psyykkinen puoli iski esiin voimalla kun alkoi lääkkeetön aika.Vaikka en siis vieläkään tunne oloani hyväksi ja rauhalliseksi, en kuitenkaan enää pyöri ympyrää kotonani enkä tunne fyysisiä oireita. Saan syödyksi, keskittymiskyky on parantunut, mutta huomaan kyllä mm. sosiaalista pakoilua, jaksamattomuutta ja yleistä mielenkiinnottomuutta. Masennustako? Elämäntilanteeni mukanaan tuomaako? Normaalia vaiko epänormaalia? Sen kuitenkin tiedän, että oma "keskusmuistimme" muistaa aina ne suuret lääkeannoksemme ja pienenkin annoksen lääkettä saatuaan alkaa elimistö huutaa sitä lisää hyvin pian. Eli sama vitsaus kuin alkoholistilla eli kohtuukäyttö on lähes aina mahdotonta. Toivon kaikille bentsoista tai muista lääkkeistä irti haluaville voimia ja tsemppiä. Se ei ole helppoa mutta ei tietty mitenkään mahdotontakaan. Ja jollekin sopii vieroittautuminen lyhyemmän kaavan mukaan ja toisille sitten se pidempi prosessi. Joku tekee sen kotonaan, joku vieroitushoidossa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen eli yhtä hyvää ja oikeaa tapaa ei ole olemassakaan - muutenhan se ei olisikaan niin vaikeaa! Noh, elämä on...

    • "mutta ihmettelen...

      ...psykiatrisen erikoislääkäreiden aika suuriakin lääkemääräyksiä potilailleen jotka ovat pudottamassa ja lopettamassa lääkitystään."

      Tämä lause kiinnitti huomiotani. Se on aivan totta ja samalla niin mieletöntä touhua kuin olla ja voi.

      Oletteko koskaan tulleet ajatelleeksi, että psykiatriset osastot ovat tyypillisiä hautomoita, joissa tehdään lääkekeriippuvaisia ihmisiä tähän yhteiskuntaan. On aika harva, joka pääsee myöhemmin irti lääkeriippuvuudesta joka on - usein pakolla - saatettu aikaiseksi hoidon nimissä osastoilla.

      Se miksi määrätään uusia suuriakin lääkemääräyksiä niille jotka pyrkivät niistä eroon ja kärsivät vieroitusoireista, johtuu siitä, että lääkärit eivät osaa hoitaa vieroitusta. Siihen ei ole olemassa mitään hoitoa, näin täytyy tulkita asia. Uusi resepti vain ja läääkäri pääsee (hetkeksi?) eroon potilaastaan joka luultavasti palaa ennen pitkää takaisin, ellei häntä laiteta ikuiseksi kiertolaiseksi terveydenhuoltojärjestelmäämme.

      Kyllä hoitajatkin varmaan ovat tämän ilmiön havainneet.

      • Gunilla

        Heips uusille kirjoittelijoille!

        Onnittelut ihan ekaks Toiveikas7-henkilölle, että kykenit irroittautumaan lääkkeistäsi ilman lääkärin valvontaa. Tosi upeaa. En halua kysellä mitään sen kummemmin, mutta aika monesta lääkkeestä kuitenkin pääsit eroon. Uskon kyllä kertomasi, että melkoinen urakka. Itse kuulun siihen "porukkaan", joka vieroittautuu myös. Tällä kertaa ihan ilman ulkopuolista tukea. Ensimmäinen yritys kariutui liian nopeaan pudotukseen ja lääkärin joustamattomuuteen. Olin jo niiiiin lähellä päästä eroon, kunnes sivuvaikutuksina ilmeni sydänoireita. Sitten uudet kuviot ja nyt olen kyllä hyvällä mielellä aloittamassa uutta vuotta uudella innolla.

        Jälkimmäiseen kommentoisin varovasti, että oletko tosiaan sitä mieltä, että psykiatrit kirjoittavat liian voimakkaita ja liian paljon lääkkeitä? Jos olet sitä mieltä, täytyy kyllä todeta että itse olen eri mieltä. Mutta se on niitä ikuisuuskysymyksiä. Eikä kaikista asioista tarvitse ollakaan samaa mieltä. Näkemyseroja pitääkin olla, eihän muutoin synny keskusteluja.

        Lääkäreissä, missä he nyt sitten suorittavatkin elämäntehtäväänsä, on suuria eroja. Jotkut ovat hyvinkin lääkekielteisiä, toiset jättävät lääkevastuun potilaalle itselleen. Ja siinä onkin vinha pullonkaula. Jos henkilöllä/potilaalla ei ole tietämystä lääkkeistä ja he luottavat liikaa lääkäriinsä, potilas on lääkekoukussa hyvinkin nopeasti. Mutta tuohon, että psyk.sairaalat ovat jotain hautomoita, olen vahvasti eri mieltä. Ja se perustuu siihen, että itselläni on yli 20 vuoden kokemus työskentelystä psyk.sairaalassa. Eli minä tiedän mistä kirjoitan. Eli en oleta vaan tiedän. Jos kyseessä on esim. joku pitkäaikainen psykiatrinen sairaus, ts. parantumaton sairaus, se vaatii lopunikäisen lääkityksen, ihan kuin esim. diabetes, RR-tauti = verenpainetauti, sydämen vajaatoiminta tms. Silloin jatkuva ja adekvaatti lääkitys on aivan perusteltua. Ei silloin voida syyttää psykiatria tai erikoistuvaa lääkäriä, että hän määrää potilaalle lääkkeitä ja tämä tulee lääkeriippuvaiseksi. Stabiliteetin vuoksi jatkuva lääkitys on ehdoton.
        Siitä olen samaa mieltä teidän kanssanne, että lääkevieroitusta osaa hoitaa vain hyvin harva lääkäri. Ennen puhuttiin huoltolääkäreistä ja he ohjasivat potilaitaan lääkevieroitukseen Järvenpään sosiaalisairaalaan. Nykyinen lääkärikunta on ottanut oppia vanhemmista kollegoistaan ja joskus on menty ojasta allikkoon. Mutta lopuksi todettakoon, että liiallinen lääkitys ei ole hyväksi kenellekään. Me ihmiset olemme niin haavoittuvaisia kuka milläkin tavalla. Mikä toiselle on pieni lääkitys, se on jo toiselle suuri lääkitys.

        Tämä tällä kertaa ja harrastukset kutsuvat. Oikein hyvää vuoden loppua teille molemmille ja nautitaan edes siitä, että osataan lääkitä itseämme kukin parhaaksi katsomallaan tavalla. Se on paljon se.


      • Toiveikas7

        Olen itsekin miettinyt usein asiaa. Ja mitään yhtä oikeaa mielipidettä ei tiettykään voi olla, mutta psykiatrit ovat hoidossaan usein (eivät tietenkään kaikki) varsin lääkekeskeisiä. En ole tullut mitenkään lääkekielteiseksi, mutta mm. monista mielialalääkkeistä sanotaan, että niihin ei tule riippuvuutta, mutta kyllä se kaikkien mielialaan vaikuttavien lääkkeiden kohdalla on niin, että niiden alasajo pitää tehdä pikkuhiljaisesti eli vieroitusoireita tulee niin serotoniinin takaisinottajista, neurolepteistä jne. Olen samaa mieltä, että lääkäreiltä puuttuu joko halu tai osaaminen sekä seurata potilaansa tilanteen kehittymistä lääkityksen aikana sekä sitten siinä vaiheessa, kun lääkkeiden syöntiä olisi syytä vähentää ja sitten lopettaa. Joidenkin osalta tietenkin kyseessä voi olla elinikäinenkin lääkitys, mutta sitäkin on seurattava jatkuvasti. Ja kyllähän se niin on, että psykiatriselta osastolta suurin osa potilaista lähtee iso ja pitkäaikainen lääkemääräys mukanansa kotiin kokeilemaan ja seuranta on vähän niin ja näin. Riippuvuus ehkä saadaan aikaiseksi, mutta se, onko lääkitys sairauteen osuva, jää usein ilmaan. Joskus osuu, joskus ei.Toivottavasti en ärsytä tällä ketään, koska tämä on vain yksi näkökulma asiaan, enkä itse omaa sairaalakokemusta. Tietenkin ihmiset tarvitsevat lääkkeitä aina ja ikuisesti, mutta johdonmukainen hoitoprosessi usein puuttuu. Vastuunsa tietenkin on potilaalla itselläänkin, jos nyton siinä kunnossa, että osaa asioitaan järkevästi hoidella. Mutta silti ihmittelen kuuausitolkuiksi tehtyjä lääkemääräyksiä - todella.


      • Gunilla
        Toiveikas7 kirjoitti:

        Olen itsekin miettinyt usein asiaa. Ja mitään yhtä oikeaa mielipidettä ei tiettykään voi olla, mutta psykiatrit ovat hoidossaan usein (eivät tietenkään kaikki) varsin lääkekeskeisiä. En ole tullut mitenkään lääkekielteiseksi, mutta mm. monista mielialalääkkeistä sanotaan, että niihin ei tule riippuvuutta, mutta kyllä se kaikkien mielialaan vaikuttavien lääkkeiden kohdalla on niin, että niiden alasajo pitää tehdä pikkuhiljaisesti eli vieroitusoireita tulee niin serotoniinin takaisinottajista, neurolepteistä jne. Olen samaa mieltä, että lääkäreiltä puuttuu joko halu tai osaaminen sekä seurata potilaansa tilanteen kehittymistä lääkityksen aikana sekä sitten siinä vaiheessa, kun lääkkeiden syöntiä olisi syytä vähentää ja sitten lopettaa. Joidenkin osalta tietenkin kyseessä voi olla elinikäinenkin lääkitys, mutta sitäkin on seurattava jatkuvasti. Ja kyllähän se niin on, että psykiatriselta osastolta suurin osa potilaista lähtee iso ja pitkäaikainen lääkemääräys mukanansa kotiin kokeilemaan ja seuranta on vähän niin ja näin. Riippuvuus ehkä saadaan aikaiseksi, mutta se, onko lääkitys sairauteen osuva, jää usein ilmaan. Joskus osuu, joskus ei.Toivottavasti en ärsytä tällä ketään, koska tämä on vain yksi näkökulma asiaan, enkä itse omaa sairaalakokemusta. Tietenkin ihmiset tarvitsevat lääkkeitä aina ja ikuisesti, mutta johdonmukainen hoitoprosessi usein puuttuu. Vastuunsa tietenkin on potilaalla itselläänkin, jos nyton siinä kunnossa, että osaa asioitaan järkevästi hoidella. Mutta silti ihmittelen kuuausitolkuiksi tehtyjä lääkemääräyksiä - todella.

        Kirjoitit täyttää asiaa - kiitos siitä. Lääkehoidot ja etenkin psyykenlääkkeet ovat tarkkaa seurantaa vaativia. Ja kyllä kaikilla lääkäreillä pitäisi olla sekä eettinen että moraalinen vastuu määräämistään lääkkeistä. Hyvin osuvasti kuvailit, että kotiutusvaiheessa potilas on aika "onneton" jos ei ole ketään kuka sitä lääkkeenkäyttöä seuraa. Alkuvaiheessa pyritään mahdollisuuksien mukaan käytäntöön, että omahoitaja kävisi joka päivä jutustelemassa ja kyselemässä vointia sekä kartoittamassa alkuvaihetta. Nyt on vaan koko valtakunnassa ikävä tilanne, kun hoitavaa henkilökuntaa (sen kaikissa portaissa) joudutaan supistamaan ja kenellä sitten on loppupeleissä vastuu? Mene tiedä.

        Se on kanssa ikävää joissain tapauksissa nuo isot lääkemäärät... Kaikilla homma ei pysy lapasessa vaan niitä lipsumisia voi sattua ja tapahtua.

        Tuskinpa fiksu ja asiallinen kirjoituksesi ketään ärsyttää. Jos tuntuu ettei teksti miellytä, pakkoko näitä on lueskella. Kaikkea hyvää Sinulle ja olit tervetullut joukkoomme!


      • Toiveikas7
        Gunilla kirjoitti:

        Kirjoitit täyttää asiaa - kiitos siitä. Lääkehoidot ja etenkin psyykenlääkkeet ovat tarkkaa seurantaa vaativia. Ja kyllä kaikilla lääkäreillä pitäisi olla sekä eettinen että moraalinen vastuu määräämistään lääkkeistä. Hyvin osuvasti kuvailit, että kotiutusvaiheessa potilas on aika "onneton" jos ei ole ketään kuka sitä lääkkeenkäyttöä seuraa. Alkuvaiheessa pyritään mahdollisuuksien mukaan käytäntöön, että omahoitaja kävisi joka päivä jutustelemassa ja kyselemässä vointia sekä kartoittamassa alkuvaihetta. Nyt on vaan koko valtakunnassa ikävä tilanne, kun hoitavaa henkilökuntaa (sen kaikissa portaissa) joudutaan supistamaan ja kenellä sitten on loppupeleissä vastuu? Mene tiedä.

        Se on kanssa ikävää joissain tapauksissa nuo isot lääkemäärät... Kaikilla homma ei pysy lapasessa vaan niitä lipsumisia voi sattua ja tapahtua.

        Tuskinpa fiksu ja asiallinen kirjoituksesi ketään ärsyttää. Jos tuntuu ettei teksti miellytä, pakkoko näitä on lueskella. Kaikkea hyvää Sinulle ja olit tervetullut joukkoomme!

        Onnea kovasti Sinullekin Gunilla lääkepudotuksessasi! Jälkikäteen ajatellen oli aika hullun hommaa meikäläiseltä ajaa alas niin nopeasti Xanor, Opamox ja Venlaxafin. Vaikken samanaikaisesti Xanoria ja Opamoxia syönytkään, vuoronperään any way. Venlaxafinhan on mielialalääke, jonka käytön lopetin myös. Sen lopettamisen on kerrottu olevan myös aika vaikeaa, vaikkei siis mikään bentso olekaan. Aika totaalista touhua oli siis koko loppukevät ja alkukesä. No, nyt se on tehty ja pahin takana. En ehkä suosittele kenellekään noin nopeaa tahtia ja ominpäin. Onneksi en tunne tällä hetkellä mitään lääkehimoa, vaikka jossain vaiheessa ajattelinkin, etten pääse lääkkeistä eroon millään enkä koskaan - en fyysisesti enkä varsinkaan psyykkisesti. Ja oli helpottavaa huomata, että se mieletön ahdistus voi mennä ja menee sittenkin ohi ilman sitä nappia. Eli sitä pilleriä, jonka vaikutuksen taakse jatkuvasti pakenin. Mutta vaikka pudotus olikin nopea, huomaan, että oma kuntoutuminen kestää tietyllä tavalla verraten kauan. Ja jälkikäteen olen kyllä oivaltanut, että käyttämäni lääkkeet omalta osaltaan ruokkivat eli lisäsivät myös ahdistuksen määrää, vaikka ne olikin juuri mm. kyseiseen vaivaan määrätty; krooniseen ahdistukseen, unettomuuteen ja niistä aiheutuneeseen keskivaikeaan masennukseen. Pillereiden määrä lisääntyi, mutta samoin kuitenkin myös oireet. Noidankehä ainakin omalla kohdallani olikin siinä. Tänään oikeastaan pitkästä aikaa muistin kevään ja alkukesän yöt ja tietty päivät, kun en nukkunut yhtään - siis en todellakaan silmäystäkään - ja mietin, että pakkohan ihmisen on joskus nukahtaa; aivot vaativat joskus sen unen. Ja niinhän siinä tietenkin kävikin, mutta kyllä sitä valvottuakin tuli. Loppukesästä sain jo nukutuksi niin, että nukkumisesta voi puhua ja vaikka unet ovat vähän vielä välillä niin sun näin, luulen että yritän nukkua ilman työterveyslääkärin määräämää Mirtazapiinia jatkossakin. Onhan niistäkin sitten joskus päästävä kuitenkin eroon, ja ei sekään ihan yhdessä yössä käy - luulisin. Mutta jos nyt vertaan oloani siihen, kun käytin lääkkeitä ja varsinkin niihin oloihin kun jätin ne ne pois, voin aika hemmetin hyvin, kaikesta huolimatta. Ja kirjoitan tämän oikeastaan siksi, että vaikka se joinain päivinä tuntui ihan mielettömän vaikealta ja turhauttavalta ja pelottavalta ja ahdistavalta, totaalisen lamauttavalta ja ihan vaikka miltä, siitä selviää kyllä. Näin täytyy sanoa, ja nyt en todellakaan halua kuullostaa yhtään kliseiseltä...... Ja toivon, että kaikki te "pudottajat" tällä palstalla jaksatte sen oman pudotuksenne vetää läpi. Kukin tavallaan ja siinä ajassa ja tahdissa mikä siinä tilanteessa itselleen on sopivaa. Ja kun muistaa, että kenellekään muulle ei tarvitse tilittää yhtään mitään, paitsi omalle itselleen. Vaikka pudotuksen tekisi lääkärin valvonnassa tai jonkun ystävän tukemana niin tärkeintä on muistaa, että ei suorita sitä pudotusta/lopettamista kenellekään muulle. Ja edelleenkään en ole mitenkään lääkevastainen enkä elä missään hurmoksessa, ja välillä ahdistaa edelleenkin hitosti, joka on kai normaaliakin, mutta on aika kiva ja huvittavaakin huomata, miten rauhalliseksi sitä voi itsensä tuntea, kun jättää rauhoittavat lääkkeet :). Tsemppiä teille kaikille ja mukavaa maanantai-iltaa!


    • Kysymys Gunillalle

      Kiitos vastauksestasi! Tänne onkin kerinnyt tulla sen jälkeen jo monta uutta kirjoitusta.

      Minulle osastohoito on tuttua. Itse en ole ollut siellä, mutta olen seurannut monta vuotta omaistani ja paria tuttavaani ja heidän hoitojaan. Siksi tuo kysymys heräsi mieleeni.

      Omaiseni kohdalla kävin lähes päivittäin hänen luonaan joten pääsin erittäin hyvin tutustumaan hoitokäytäntöihin ja toisiin potilaisiinkin. Tuttavieni kohdalla taas on ollut surullista seurata vuosikausia heidän rappeutumistaan, masennuksen voimistumista -(joksi sanottiin haittavaikutuksien esiintuloa) - ja eräänlaista dementoituvaa oloaan kun lääkkeitä aina vaan lisätään ja vaihdellaan. Toisen kohdalla puoliso on jo joutunut omaishoitajaksi kun kaikki toiminnot ovat turtuneet jopa puhekyky on kadonnut mongerrukseksi. Jokaisen lääkelisäyksen jälkeen alamäki vain lisääntyy. Koetan kertoa puolisolle että lääkäri on saattanut tilanteen tällaiseksi, jotta hän jaksaisi ymmärtää omituiseksi muuttuvaa omaistaan. Että ei hän oikeasti ole sellainen vaan täysin ulkopuolinen tekijä on tehnyt sen.

      Tätä taustaa vasten Toiveikas7 kokemukset lääkkeiden haitoista ovat tuttuja. Kyllä tuo lääkeriippuvuushautomo on täyttä totta. Onpa keksitty osuva nimi! Hoitojaksot ovat yleensä niin pitkiä, että riippuvuus kerkiää syntymään ja sitä jatketaan sitten kotona lääkereseptien kera. Ja tässäkin ketjussa on todettu, että vaikea riippuvuudesta on irti päästä.

      Niin ja omaiseni kohdalla hänet laitettiin rutiinisti osaston vahvaan lääkeputkeen vaikkei ollut todellista aihetta siihen. Tuttuja ovat unettomuus, tokkuraisuus, fyysiset vaivat, pelot, omituiset ajatuksenjuoksut, jopa lääkepsykoosi. Kaikki tulleet sen jälkeen kun lääkeriippuvuus synnytettiin ja oireita lääkittiin uusilla lääkkeillä. Vasta sitten kun lääkkeet lopetettiin hän on palautunut taas entiseksi normaaliksi ihanaksi ihmiseksi.

      Näiden lukuisten kokemusten viisastamana syntynyttä kaksi "hoidon asiantuntijaa" on ollut mielenkiintoista jäädä seuraamaan tätäkin keskustelua. Toivottavasti jaksatte kertoa kokemuksianne kunnes viimeinenkin pilleri on "muisto vain".

      • Gunilla

        Hyvää päivän alkua teille kaikille!


        Kirjoitit kokemuksia omaisten ja tuttavien hoidoista ja lääkityksistä. Valitettavaa, että tilanteet ovat päässeet tuollaiseen jamaan. En voi ottaa kantaa yksittäisiin tapauksiin kun en tunne taustoja tarkemmin. Uskon toki, että kerroit rehellisesti niin kuin asiat ovat. Maassamme on useita psykiatrisia sairaaloita ja hoitokäytännöt vaihtelevat osittain, tietenkin hoitometodit pitkälti ovat samanlaisia. En ole mikään neuvonantaja, mutta kehoittaisin lähiomaisia kertomaan hoitavalle lääkärille havaitut puutteet. Myös Valvira on yksi tahoista, johon voi ottaa yhteyttä mikäli asia on sen kaltainen. Kirjallinen dokumentointi tarkkoine tietoineen ja kirjettä Valviralle. Uskon, että se on voimakkain taho puuttumaan epäkohtiin. Valvirahan nimenomaan valvoo esim. lääkäreiden työskentelyä ja apteekit puolestaan raportoivat Valviralle mikäli havaitsevat lääkärin toimineen vastoin lääkelainsäädäntöä.

        Nämä ovat ikäviä asioita jotka askarruttavat monen ihmisen ja etenkin omaisten mieltä. Mikäli ei tehdä mitään asialle, käytäntö jatkuu ja jatkuu ja muutoksia ei tule tapahtumaan. Siinä tapauksessa on turhaa syytellä lääkäriä ja suuria lääkeannoksia jos omaiset eivät ota asiaa käsiteltäväksi. Toivon, että saatte voimaa tarttua asiaan ja pistäkää tuumasta toimeen. Asioilla on tapana järjestyä. Tsemppiä yrityksellene ja sitkeästi vaan!

        Itse valmistaudun lähtemään iltavuoroon töihin...:) P.S. Missäs Veli luuraa kun ei ole näkynyt hänen kommenttejaan...Veliiiii!!!


    • Toiveikas7

      Huomenta! Niinpä niin - asioilla on tapana järjestyä. Siksi mietinkin usein, miksi aina stressaan ja ennakoin asioita liikaa. Vaikka olenkin perusluonteeltani huumorintajuinen ja aika rento, suhtaudun sitten tiettyihin asioihin ihan liian vakavasti ja huolehdin usein ihan liikaa. En tiedä, ajoiko se sitten itseni niin piippuun muutama vuosi sitten. Olisi mielenkiintoista kuulla, missä tilanteissa itse jouduitte turvautumaan lääkkeisiin. Toisaalta olen itse ollut ainainen huolehtija ja kova suorittaja, siis ihan lapsesta saakka. Ja sitten kun tämä hyvä oppilas ja se työpaikan puurtaja väsähtikin, siihen oli läheisten samoin kuin itsenikin vaikea suhtautua. Veljeni on luonteeltaan samanlainen kuin minä ja tiedän, että hän pystyy aidosti ymmärtämään, miltä tuntuu olla ihan pysähdyksissä ja mielettömän ahdistunut. Mutta äitini oli varmaan silloin aika hämmentynyt, ja muistan että hän moneen otteeseen ihan sananmukaisesti kehoitti minua ottamaan itseäni niskasta kiinni. Ja se tuntui mielettömän pahalta. Totta hemmetissä olisin halunnut tehdä niin, mutta kun en millään pystynyt. Ja täytyy sanoa, että siinä vaiheessa ja elämäntilanteessa oli ihan järkevää ottaa lääkitys peliin. Eli en millään muotoa harmittele sitä, että minulle aikoinaan lääkkeitä - niin mielialalääkettä kuin rauhoittavaakin - määrättiin. Sain myös lähetteen terapiaan siinä vaiheessa, kun eroni oli ns. raadollisimmillaan, mutta vaikka lähes vuoden kerran viikossa siellä kävinkin, tuntui että ahdistukseni vain lisääntyi. En ehkä ole koskaan oikein oppinut jakamaan asioitani. Jotenkin onnistun loppupeleissä aina jotenkin hakemaan syyn itsestäni, ainakin tunnetasolla, vaikka järjellisesti ajateltuna tiedän, että en voi kantaa aina vastuuta kaikesta enkä todellakaan ole vastuussa kaikesta. Se miksi tätä tänne tämmöisiä juuri nyt kirjoittelen, johtuu siitä, että olen pyrkinyt jotenkin ymmärtämään itseäni ja erityisesti nyt, kun lääkkeet ovat olleet poissa pelistä yli puoli vuotta. Tuntuu nimittäin siltä, että olen jotenkin ja tavallaan ainakin osin hukassa ja siltä osin prosessi on selvästi vielä kesken. Vaikka lääkkeisiin ei ole mielitekoa eikä halua ottaa mitään mieltä rauhoittavaa, tietty sekasortoisuus valtaa kyllä mielen hyvinkin usein vaikka tavallaan perusolo on tyynempi kuin aikoihin. Kuuluuko sitten tuohon lääkkeiden lopettamisprosessiin, että olen varautuneempi sosiaalisesti, aloitekyvyttömämpi ja hieman jopa erakoituva. Tästä olotilasta haluaisin jotenkin päästä eroon, mutta ehkä se ajan kanssa. Vaikka en koe olevani erityisen masentunut, voin sanoa, että en ole erityisen onnellinenkaan. Osaan ehkä löytää jo pieniä ilon hippusia, mutta.... Pitänee muistaa, että keväällä ja kesällä mikään ei kiinnostanut pätkääkään, niin totaalista se oma lääkkeiden vähentämis-/lopettamisprosessini oli. En siis tavallaan voi puhua lyhyestä lääkkeiden lopettamisprosessista, vaikka lyhyen ajan sisällä lääkkeet jätinkin pois. Se vie näköjään kokonaisuudessan kuitenkin aikaa, lääkkeiden poisjättäminen on vain osanen isossa kuvassa, joten pitää vain luottaa siihen, että parempaa on tulossa ja että se nyt vaan kestää. Ja ihminen on aika sopeutuvaista sorttia, kaikkihan ei aina mene ainakaan ihan niin kuin siellä Strömsössä.... Kunhan nyt olisin edes sen oppinut, etten ole mikään superihminen ja että se jatkuva muiden ihmisten miellyttäminen ei olisi elämässä niin suuressa roolissa.Siinä unohtaa niin helposti itsensä. Ja toisaalta, kun jouduin turvautumaan lääkkeisiin ja sairauslomaan, jotkut läheisistäni pitivät minua todella itsekkäänä, jopa laiskana, kun en sitten enää jaksanutkaan mitään, siis oikeastaan yhtään mitään. Ja panikoin sitten sitä, kun en jaksanut mitään ja sitä mitä muut ajattelevat Kuulostaako teistä kenestäkään mikään, mistä kirjoitin tutulta? Huomaan, että näitä ajatuksia putkahtaa mieleen ja hyvä niin. Vaikka ei tietenkään ole hyväksi jatkuvasti näitä veivata ja murehtia. Mutta jospa oppisi itseään tuntemaan sen verran, että ainakin oppisi jotkut rajat itsessään tuntemaan ja ettei odottaisi itseltään aina liikoja. Tai olettaisi muiden odottavan itseltään liikoja. Ja etten yrittäisi aina olla niin omavoimainen ja oppisin pyytämään ja ottamaan apua vastaan. Se on ollut itselleni todella vaikeaa. Kai tämä kaikki kuuluu tähän elämän opettelemiseen ilman mielen tai keskushermoston lääkitystä, joka selvästikin tietenkin auttoi -välillä helpotti, välillä turrutti liikaakin mutta eipä oikeastaan parantanut. Antoi siis tavallaan hetken helpotuksen. Mutta eräänlainen ensiapu se tietty oli. Pyörittelin tässä asiaa näköjään niiden seikkojen ympärillä, jotka siihen lääkkeiden käyttöön johtivat. Noh, onneksi se on nyttemmin johtanut jo lääkkeiden poisjättämiseen.Kaikki liittyy kaikkeen..... Tsemppiä kaikille tähänkin päivään - kullekin omassa tilanteessaan ja omissa haasteissaan!

    • veli synkkä

      Niinpä. Paljon yhteneväisyyksiä tekstissäsi on omaan tilanteeseeni, tunteisiini ja ajatuksiini nähden. Mainitsit erosta. Tarkoititko avioeroa tms? Itselläni oli tuskallinen eroprosessi, mikä ei ainakaan vähentänyt silloista lääkkeiden käyttöäni
      Helposti sorrun murehtimaan ja pelkäämään huomista. Se on kuluttavaa ja "pelon pelkääminen" syö kyllä energiavarastot loppuun. Olisi kyettävä elämään vain päivä kerrallaan miettimättä liikoja huomisen päivän tunnetason murheita. Niin kuin sanoit asioilla on tapana järjestyä ja myös tuskainen olotilakin menee ohi..
      Tällä hetkellä lääketilanteeni on ollut vajaa viikon Risolid 10 mg x 1 ja menkööt sillä vielä jonkin aikaa. Takarajaa en osaa vielä asettaa, mutta ei se hirveen kaukana ole.
      Tällaisia mietteitä nyt.

      • veli synkkä

        On se sitten kummallista. Istun rauhallisen mielialan vallitessa nojatuolissa ja pelkään huomista päivää. Eilen pelkäsin tietenkin tätä päivää. Monenlaisia asioita olen tänään pitkin päivää hoidellut ongelmitta, eikä taivaskaan ole päälle pudonnut..
        Day by day...


      • Gunilla
        veli synkkä kirjoitti:

        On se sitten kummallista. Istun rauhallisen mielialan vallitessa nojatuolissa ja pelkään huomista päivää. Eilen pelkäsin tietenkin tätä päivää. Monenlaisia asioita olen tänään pitkin päivää hoidellut ongelmitta, eikä taivaskaan ole päälle pudonnut..
        Day by day...

        Heipä vaan kaikille! Voi älkää murehtiko liikaa asioista, kun ne eivät muutu miksikään vaikka yön päivän niitä funtsii. Jokaisella päivällä on omat ilonsa ja surunsa ja ne tulevat halusitpa tai et. Tietenkin minun on nyt helppo kirjoittaa kun on hyvä päivä. Olin töissä klo 17:ään ja ihan normi päivä. Siinä ei sen kummempia. Olen ollut aika kivassa vireessä ja lääkettä menee se 5 mg/pv. Jaan sen vielä kahteen annokseen ettei väsytä. Nyt olen saanut karsittua pois Ataraxin ja Mirtazapinin. Joskus otan, en joka ilta, Triptyl 10 mg niin ei tarvitse ottaa kipulääkettä noihin nivelsärkyihin. Tänään puhuttiin töissä noista lääkkeistä ja oli lääkkeiden tarkastuspäivä. Kyllähän niin ikävää kuin se onkin, monella on massiivinen lääkitys. Mutta niiden taustalla on syy että määriä ei voi kovin paljon pudotella. Työasioista ei ole lupa kertoa, mutta asian valaisemiseksi kerron monen vuoden takaisen päivän. Uusi potilas oli tullut osastolle. Hän oli hyvin levoton ja käveli edestakaisin käytävää. Kiinnitin heti huomiota hänen lääkitykseen, että noilla lääkkeillä tuo kaveri ei tule toimeen päivää kauempaa. Päivä kului ja koitti kahvin aika. Hän kävi yhä levottomammaksi ja lopulta hyökkäsi miespuolisen osastonhoitajaan käsiksi. Silloin painettiin hälytysnapit työpuvun taskusta huutamaan ja os.lääkärikin tuli paikalle. 5 mieshoitajaa piteli häntä että sain pistettyä rauhoittavan piikin lihakseen. Sitten hänet vietiin kippieristykseen ja hänet oli pakko sitoa käsistä ja jaloista niihin turvapaareihin ja magneettiliivit päälle. Lääkäri määräsi ja kirjasi itse määräyskirjaan: niin kauan lisää lääkettä kunnes hän nukahtaa. Vapaakävelyoikeus pois viikoksi ja eritystyksen ajaksi kaikki lääkkeet injektioina. Iltavuoro ottaa tarvittaessa yhteyttä päivystävään psykiatriin ja parin päivän päästä tiimipalaveri ja lääkityksen puffaus. Eli se oli vaan yksi esimerkki siitä, miksi joillekin joudutaan antamaan niin paljon lääkkeitä. Itseltäni on raavittu käsivarret verinaarmuille ym. Niin että se siitä helläkätisyydestä. Moni ei tiedä eikä osaa kuvitella miksi niitä annokset ovat niin suuria. Siis lääkeannokset. Hattelmalasta on jäänyt mieleen karmea muisto. Siellä alilääkitty psykiatrinen potilas hirtti naishoitajan. Sinne en enää menisi mistään hinnasta. No, sellaisia tapauksia. Kirjoitin vaan esimerkit sen tähden, että niillä potilasressukoilla on täysi työ, että pärjäävät sen sairautensa kanssa. Eivät ne potilaat ole ilkeitä, mutta heillä on niin paha olo ja ahdistus. Ja kuinka paljon potilaat itsekin tekevät itsemurhia eri tavoin. Hukuttautuvat, hirttävät, viiltävät ranteet auki ym. Joten ei tämä leiviskä joka minulle on uskottu, kovin herkutteleva ole. On hyviäkin päiviä toki ja näkee hetkiä jolloin ihmiset parantuvat ja lääkkeet ovat toimineet odotetulla tavalla. Tehdään retkiä erilaisiin paikkoihin ja paistetaan potilaiden kanssa lettuja ynnä muuta kivaa. Sellaiset päivät ovat tähtihetkiä. Mutta näin. :-)


    • Väkivalta

      Kuvaamiesi väkivaltaisten potilaiden kohdalla oletteko koskaan keskustelleet, että juuri ne lääkkeet mitä hän syö tekevät juuri tuollaista. Tai eivät lääkkeet tee vaan niiden vaikutus ihmisessä laittaa hänet tekemään noin. Lääkkeitten aiheuttama ahdistus ja paha olo pakottaa ihmiset tekemään tekoja joita he eivät halua ja tajuavat itsekin vasta jälkeenpäin tekosiaan. Itsetuho ajatukset ovat epätoivoinen yritys päästä pois koko kehoa jäytävästä tuskasta. Uskon, että tämä tieto kuuluu jo psykiatrisen lääkärin ja hoitajan perustietoon.

      • Gunilla

        En tiedä olenko oikea ihminen kommentoimaan kirjoitustasi. Tätä kannattaisi varmaan pohtia pikemminkin Suomen Lääkäripäivillä keväällä. Mitä tulee väkivaltaisiin tekoihin tai sellaisten yrittämiseen, eivät kaikki hirmuteot ja sodat ole olleet lääkkeiden vaikutuksen alaisina olleiden ihmisten tekemiä. Esimerkki lähinaapurimaasta. Oliko Stalin ottanut psyykenlääkkeitä kun kehoitti tapattamaan omia kansalaisiaan? Oliko Hitler ottanut psyykenlääkkeitä tehdessään em. tekoja Saksassa? Entäpä muslimit? Hyvin yksipuolisesti ja sokeasti otat kantaa asiaan, jota et tunne läpikotaisin. Ja minähän en voi tälle asialle yhtään mitään, jos kokeneet ja arvostetut lääkärit määräävät mitä erilaisimpia lääkkeitä niitä tarvitseville. Tämä asia psykiatreiden lääkkeiden määräämisistä päättyy tällä erää tähän. Asia katsotaan loppuun käsitellyksi. "Toimitus"


      • Toiveikas7
        Gunilla kirjoitti:

        En tiedä olenko oikea ihminen kommentoimaan kirjoitustasi. Tätä kannattaisi varmaan pohtia pikemminkin Suomen Lääkäripäivillä keväällä. Mitä tulee väkivaltaisiin tekoihin tai sellaisten yrittämiseen, eivät kaikki hirmuteot ja sodat ole olleet lääkkeiden vaikutuksen alaisina olleiden ihmisten tekemiä. Esimerkki lähinaapurimaasta. Oliko Stalin ottanut psyykenlääkkeitä kun kehoitti tapattamaan omia kansalaisiaan? Oliko Hitler ottanut psyykenlääkkeitä tehdessään em. tekoja Saksassa? Entäpä muslimit? Hyvin yksipuolisesti ja sokeasti otat kantaa asiaan, jota et tunne läpikotaisin. Ja minähän en voi tälle asialle yhtään mitään, jos kokeneet ja arvostetut lääkärit määräävät mitä erilaisimpia lääkkeitä niitä tarvitseville. Tämä asia psykiatreiden lääkkeiden määräämisistä päättyy tällä erää tähän. Asia katsotaan loppuun käsitellyksi. "Toimitus"

        Juu Veli Synkkä, avioeroa juuri tarkoitin. Me elettiin liian pitkään kuluttuvassa välitilassa ennen lopullista päätöstä. Vaikka lopullinen ero aluksi tuntuikin helpottavalta, iski asiat jonkun ajan kuluttua oikein kunnolla päälle. Todella kunnolla. Ikävää, että sinullakin on vaikea eroprosessi takana. Jatkuva murehtiminen on ollut osa minua tavallaan aina, mutta kun sitten tulee itse toiminnan paikka, hallitsen tilanteen usein kyllä ihan hyvin. Kuitenkin se seuraavan päivän murehtiminen aina vaan jatkuu. Däm! Ja kuten Gunilla totesitkin, ei pitäisi murehtia etukäteen ja sen järjellä ajateltuna hyvin miellän ja ymmärrän, mutta se on vaan joku kalvava tunne, jota minä ainakaan en ole saanut nujerrettua. Järki ja tunteet vähän eriparia ilmeisesti. Pitäisi mennä tietenkin päivä kerrallaan - joskus se hetki kerrallaan - jotta osaisi nauttia asioista. Harvoin se kuitenkaan itseltäni onnistuu. Tuli vielä mieleeni noista sodista ja sodankävijöistä, joista Gunilla mainitsit, että eiköhän ole aika yleisesti tiedossa se, että kyllä silloinkin (ja nykyisinkin) käytössä oli aivokemiaan vaikuttavia aineita. Esimerkiksi amfetamiinia otettiin aika yleisesti piristeeksi rankkojen valvomisien jälkeen ja vaikken ole kyseistä ainetta koskaan käyttänyt, eiköhän silläkin pääkoppansa aika sekaisin saa. Tuskin se Hitlerkään ihan "selvinpäin" niitä mielivaltaisia tekojansa toteutti, vaikkeivat ne teot sillä mitenkään selitykään. Kovia lääkkeitä käytössä on ollut tuona aikanakin - kaikki keinot kyllä pyrittiin silloinkin ottamaan huomioon.Vietnamin sodastakin palasi monia pahasti lääkeriippuvaisia sotilaita, joista jotkut toipuivat, toiset eivät koskaan. Tämä näin ihan anekdoottina. Mitä noihin lääkkeiden massiivisiin määrin ja "coctaileihin" tulee, itse ajattelen niin, että niillä varmaankin voidaan saada potilas tolkuttoman rauhalliseksi, mutta joskus myös ihan tolkuttoman sekopäiseksi. Tässä suhteessa ei kai ihan yhtä totuutta ole olemassakaan - niin kuin harvoin missään.


      • veli synkkä
        Toiveikas7 kirjoitti:

        Juu Veli Synkkä, avioeroa juuri tarkoitin. Me elettiin liian pitkään kuluttuvassa välitilassa ennen lopullista päätöstä. Vaikka lopullinen ero aluksi tuntuikin helpottavalta, iski asiat jonkun ajan kuluttua oikein kunnolla päälle. Todella kunnolla. Ikävää, että sinullakin on vaikea eroprosessi takana. Jatkuva murehtiminen on ollut osa minua tavallaan aina, mutta kun sitten tulee itse toiminnan paikka, hallitsen tilanteen usein kyllä ihan hyvin. Kuitenkin se seuraavan päivän murehtiminen aina vaan jatkuu. Däm! Ja kuten Gunilla totesitkin, ei pitäisi murehtia etukäteen ja sen järjellä ajateltuna hyvin miellän ja ymmärrän, mutta se on vaan joku kalvava tunne, jota minä ainakaan en ole saanut nujerrettua. Järki ja tunteet vähän eriparia ilmeisesti. Pitäisi mennä tietenkin päivä kerrallaan - joskus se hetki kerrallaan - jotta osaisi nauttia asioista. Harvoin se kuitenkaan itseltäni onnistuu. Tuli vielä mieleeni noista sodista ja sodankävijöistä, joista Gunilla mainitsit, että eiköhän ole aika yleisesti tiedossa se, että kyllä silloinkin (ja nykyisinkin) käytössä oli aivokemiaan vaikuttavia aineita. Esimerkiksi amfetamiinia otettiin aika yleisesti piristeeksi rankkojen valvomisien jälkeen ja vaikken ole kyseistä ainetta koskaan käyttänyt, eiköhän silläkin pääkoppansa aika sekaisin saa. Tuskin se Hitlerkään ihan "selvinpäin" niitä mielivaltaisia tekojansa toteutti, vaikkeivat ne teot sillä mitenkään selitykään. Kovia lääkkeitä käytössä on ollut tuona aikanakin - kaikki keinot kyllä pyrittiin silloinkin ottamaan huomioon.Vietnamin sodastakin palasi monia pahasti lääkeriippuvaisia sotilaita, joista jotkut toipuivat, toiset eivät koskaan. Tämä näin ihan anekdoottina. Mitä noihin lääkkeiden massiivisiin määrin ja "coctaileihin" tulee, itse ajattelen niin, että niillä varmaankin voidaan saada potilas tolkuttoman rauhalliseksi, mutta joskus myös ihan tolkuttoman sekopäiseksi. Tässä suhteessa ei kai ihan yhtä totuutta ole olemassakaan - niin kuin harvoin missään.

        Noi sota-aikojen päättäjät tais olla aika tuuterissa koko joukko ihmiskohtaloista päättäessää. Churchill huitas lekan viskiä päivässä, Stalin oli perso vodkalle ja "valtakunnan ruiskumestari" Tri Morell tuuppas Aatuun Pervitiiniä (=amfetamiini) heti aamusta ja yöksi sotku erilaisia opiaatteja. Göring oli vannoutunut morfinisti ja vieroittautui vasta Nyrnbergin oikeudenkäynnin aikana.
        Suomessakin ainakin kaukopartiomiehet ja ehkä lentäjätkin käytti Pervitiiniä. Rivisotilaat käyttivät heroiinia yskänlääkkeenä, ettei yskä yllätä, kun istuskelee flunssan kourissa märässä poterossa jne...


      • Toiveikas7
        veli synkkä kirjoitti:

        Noi sota-aikojen päättäjät tais olla aika tuuterissa koko joukko ihmiskohtaloista päättäessää. Churchill huitas lekan viskiä päivässä, Stalin oli perso vodkalle ja "valtakunnan ruiskumestari" Tri Morell tuuppas Aatuun Pervitiiniä (=amfetamiini) heti aamusta ja yöksi sotku erilaisia opiaatteja. Göring oli vannoutunut morfinisti ja vieroittautui vasta Nyrnbergin oikeudenkäynnin aikana.
        Suomessakin ainakin kaukopartiomiehet ja ehkä lentäjätkin käytti Pervitiiniä. Rivisotilaat käyttivät heroiinia yskänlääkkeenä, ettei yskä yllätä, kun istuskelee flunssan kourissa märässä poterossa jne...

        Taisi olla juurikin näin, siinä olis lääke- ja huumeseulat saaneet kyytiä. Aika kammottavan absurdia itse sodista puhumattakaan. Oma lääkekäyttökin tuntuu aika pieneltä noihin verraten, mitenkään vähättelemättä asiaa. Tsemppiä omassa prosessisasi!


    • Täytyy muistaa

      myös ero oikeasti sairaan ja lääkkeistä sairastuneen välillä. Selvästi todettu psykiatrinen sairaus (elimellinen, perinöllinen, synnynnäinen) harvoin saa ihmisen väkivaltaiseksi, pikemminkin araksi ja syrjään vetäytyneeksi, ellei hän joudu sellaiseen tilanteeseen jota on ylivoimaista hallita. Mieltään sairaat saavat mm. työelämässä paljon pahaa tuhoa aikaiseksi. Heille sopii hyvin lääkehoito lamaannuttamaan, vaikka sairasta luonteenpiirrettä ei saadakaan parannettua.

      Sensijaan masentuneille ym. normaaleille ihmisille kun syötetään tolkuttomasti psykoosilääkkeitä niistä johtuva sekavuus, ahdistus, pelko, voimattomuus laukaisee väkivaltaa. Kyllähän tämä on aivan selvä tieto käyttäjien ja omaisten keskuudessa. Näkyy myös sairaalan osastoilla.

      Psykoosilääkkeet ovat myös huumeita ja haittavaikutukset tietysti saman tyyppisiä. Kumpi on lopulta vastuussa seurauksista, lääkkeitä syömään pakottava lääkäri vai koukkuun jäänyt vastustuskyvytön potilas?

      Tämä asia ei tietysti kuulu hoitajien vastuulle, mutta he työskentelevät ilmiön keskuudessa.

    • veli synkkä

      Masentuneille ja normaaleille ihmisille ei syötetä väkisin mitään psykoosilääkkeitä. Masennusta hoidetaan enimmäkseen SSRI lääkkeillä. Normaalit ihmiset eivät tarvitse mitään lääkitystä. Masennuspotilaille voidaan ahdistuneisuuteen ja unettomuuteen määrätä pieniä määriä "psykoosilääkkeitä" esim. Seroquelia. Seroquelia ei voida pitää huumeena.

    • Räyhääjät

      Ei aina tarvitse välttämättä olla väkivaltainen, vaan kun lääkkeet vaikeuttavat yleensä asioiden hahmottamista ja usein jäädään pyörimään jonkun asian ympärillä. Viha tilannetta kohtaan syntyy ihmisen sisällä varmasti tällaisissa tilanteissa varsinkin kun se on kestänyt pitkään, eikä kukaan auta vapautumaan lääkkeiden kahleista. Viha etsii aina jonkun kohteen johon se purkautuu.

      Kyllä psykiatrinen lääkehoito on vakava asia.

      • Toiveikas7

        Samaa mieltä minäkin. Psykiatriset sairaudet ja psykiatrinen lääkehoito ovat molemmat aina vakavia asioita. Olen itse peräänkuuluttanut lääkärin jatkuvaa seurantaa ja mulla näkökulma on ollut avo-hoitopotilaissa. Sairaalahoidossahan sen tulisi olla itsestäänselvyys. Mutta kun näissäkään ja varsinkaan näissä asioissa ei ole sitä yhtä oikeaa ratkaisua. Jos lääkitys aiheuttaa voimakkaita persoonalisuusmuutoksia, sitä väkivaltaa, totaalista apatiaa jai what ever, pitäisi niihin kaiken järjen mukaan puuttua. Osa sairaista ei taasen halua lääkitystä ja kieltäytyy siitä. Vaikea asia kaikkinensa lääkäreille ja potilaille. Mitä noihin sotien aikaisiin lääke- ja päihdekäyttöihin tulee, näen että asiayhteys on eri. Mun näkökulmani aiemmassa vastausviestissäni oli vain, että eivät nuo hirmuteot ole ihan selvinpäin tulleet tehdyksi, joka ei tietenkään niitä oikeuta piirun vertaa tietenkään. Hyvää aattoiltaa ja hyviä pudotuspäiviä!


    • Toiveikas7

      Aika hidas aamu itselläni tämä tämän vuoden ensimmäinen. Hyvä, mutta hidas. Toivottavasti kaikki te, jotka olette pudottamassa lääkitystänne, jakselette hyvin. Eilen aamulla vaihteeksi jännitin ja stressasin etukäteen - ja tietenkin turhaan - asioita, joita piti hoidella. Eli selkeää sosiaalisten tilanteiden arastelua ja pelkoa. Tämä vaivaa ja askarruttaa aika paljonkin, koska kyseessä on ihan tavallisten asioiden hoitamista. Huomasin, että toivon, etten vaan tapaisi ketään tuttua - olisin ollut tosi kiusaantunut, mutta järjellisesti ajatellen en tiedä miksi. Tunnen jotain huonommuuden ja häpeänsekaista. Tavallaan se on helpottanut siitä, mitä se oli silloin, kun lopetin rauhoittavien lääkkeiden käytön. Alussahan olin vain neljän seinän sisällä - keskellä kevättä ja kesää - ja odotin helpotusta olooni, sen verran koville otti. Ja vaikka fyysisiä vieroitusoireita en enää tunnistakaan, ja untakin alkaa tulla ihan ilman lääkkeitä, tuntuu olo kuitenkin vähintäänkin puolinaiselta. Kuitenkin, kun olin muutaman tunnin ollut kaupungilla hoitelemassa asioita, olin tyytyväinen, että se pelkäämäni paniikki ei iskenytkään päälle ja että selviän ilman lääkitystä. Mutta jotenkin toivoisin tilanteen tältä osin muuttuvan. Tämä nyt ei varsinaisesti kuulu aiheeltaan akuuttiin lääkkeiden pudotukseen, jonka tiimoilta tämä palsta on perustettu, mutta on tietty osa omaa lääkkeiden lopettamisprosessiani. Olisi kiva kuulla näkemyksiänne/kokemuksianne. Vaikka itselläni on kokemusta muutaman vuosien kestoisesta lääkkeiden käytöstä, lääkkeiden lopettamiseen liittyvä prosessi on itselleni vieras. En tietenkään odottanut, että olisin onnipeipponen puolen vuoden lääkkeettömän ajan jälkeen, mutta nyt jotenkin poljen paikoillani ja olen vähän ymmälläni. Ehkä se vaan ottaa aikansa - mene ja tiedä. Seuraava vaihde pitäisi saada päälle, mutta sen suhteen olen vähän hukassa. Any way olen iloinen, että lääkkeet eivät rassaa mieltäni enää. Tsemmpiä kaikille uuteen vuoteen!

      • Gunilla

        Hyvää Uutta Vuotta 2015 vaan kaikille!

        Niin se uusi vuosi sitten starttasi käyntiin kuin muutkin vuodet. Päivällä klo 12.00 Tasavallan presidentti piti uudenvuoden puheen perinteiseen tapaansa. Ajankohtaiset asiat olivat puheen "keskiössä". Mitäpä muuta olisi osannut odottaa. Päivä ollut rauhallinen kotipäivä.

        Nukuin pitkästä aikaa oikein kunnon yöunet, lähes 10 tuntia ilman mitään keinotekoisia apuja ja nyt ollut olo tosi virkeä ja iloinen. Kun saisikin aina tällaiset unet...Mutta aina se ei ole mahdollista kun on niitä klo 5:n herätyksiä joskus.

        Ei kuulu sen kummallisempaa. Lähden valmistamaan päivällistä. Mukavaa päivän jatkoa ja "luvataan välittää toisistamme". :)


    • Mikä on normaalia?

      Tämä keskustelu on sivunnut käsitettä normaali. Olen sitä mieltä, että jos ihminen masentuu, elämän kolhut käyvät ylivoimaisiksi, työuupuu, unettomuutta, kovaa surua ja menetyksiä, persoonallisuus saattaa olla ylireagoiva tai huolehtiva jne. Jos ihminen joutuu tällaisten kolhimaksi kyllä hän on silti aivan normaali ihminen vaikka reagoisikin tapahtumiin epänormaalilla tavalla.

      Sitten kun hän lähtee hakemaan apua, on se pykoosilääkitys tai bentso, johon jää riippuvaiseksi. Lääkitys muuttaa ennen pitkää ihmisen persoonallisuutta ja aiheuttaa oireita, joita tässäkin ketjussa on kuvattu. Mutta silti siellä pohjalla on ja pysyy se alkuperäinen normaali terve minä. Sen päälle tulee vain valtava määrä sairauksia joita täytyy kuljettaa mukanaan ainakain niin kauan kunnes lääkkeet vaikuttavat kehossa.

      Lääkkeiden lopettamien jälkeen elimistön palautuminen alkuperäiseen saattaa olla hidasta. Valeminällä elämisenkin ajan = lääkkeiden turruttamana - alkaa nähdä silloin uudessa valossa ja tajuta sen mielettömyyden. Häpeä ja sosiaalisten tilanteiden aristelu on ymmärtääkseni silloin ihan normaalia reagointia kun asioiden hahmottamiseen ja käytännön toteutukseen ei vielä täysin pysty niin kuin se alkuperäinen normaali minä haluaisi, vähän niinkun uudelleen kävelemään ja lukemaan opettelemista. Vertaus on kaukaa haettu mutta en keksi tässä parempaa.

      Vieroitukseen kuuluu myös romahdukset ja taantumukset.Saattaa tulla ihan uusiakin sairauden oireita, joita ei ennen ole ollut, sitten taas mennään hetki eteenpäin. Kun tämän tiedostaa, ei ryntää heti lääkäriin joka yleensä ei ymmärrä lääkkeiden haitoista ja vieroituksesta mitään vaan käskee ottaa lääkettä. Eli aloittaa taas alusta koko homma. Todellista riippuvuushautomoa.

      Näitä piirissä pyörijöitä taitaa olla sairaalan osastotkin täynnä. Siellähän yleensä hoidetaan pääasiassa lääkkeiden tuomia haittavaikutuksia, ei itse ihmisiä.

      Tuntuuko kenestäkään yhtään tutulta tämänkaltainen elämä?

      • veli synkkä

        Hohhoijaa..Rauhallinen, easy going päivä. Ehkä vähän pitkästyttäväkin, kun en päässyt kuntosalillekaan. Mutta nyt illalla meen onneksi tapailemaan vanhoja tuttuja.
        Lääkeannos edelleen Risolid 10 mg x 1.


      • Gunilla
        veli synkkä kirjoitti:

        Hohhoijaa..Rauhallinen, easy going päivä. Ehkä vähän pitkästyttäväkin, kun en päässyt kuntosalillekaan. Mutta nyt illalla meen onneksi tapailemaan vanhoja tuttuja.
        Lääkeannos edelleen Risolid 10 mg x 1.

        Moi Veli. Onko muuten kaikki ok? Varmaankin kun olet tasapainossa rohtojen kanssa. Itselläni entinen 5 mg:n annos. Täällä ei enää viitsi kirjoitella just' mitään, koska keskustelu juuttunut ihmeellisesti lääkekielteiseksi. Yks kertoo yhtä, toinen toista ja kommentit ovat "niin ammattimaisia niin ammattimaisia" kuin olla ja voi. Eilen kävi mielessä ajatus että taidan lopetella koko palstalle kirjoittelut. Syksyllä oli paljon mukavampaa kirjoitella kun ei ollut tuollaisia arvostelijoita. Hyvää illan jatkoa sinulle kun tapaat ystäviäsi. :-)


    • Surffaaja

      Anteeksi Gunilla kaikkien kommentoijien puolesta. Olen seurannut näitä keskusteluja usealla sivulla ja mielestäni täällä ketjussa ei ole lääkevastaisia kirjoituksia. Sen sijaan kirjoittajat kertovat aidosti juuri siitä olostaan mitä heille on tapahtunut, me emme voi sitä muuttaa emmekä käskeä vaikenemaan.

      Itse olen saanut paljon tietoa juuri tästä ketjusta ja yritän hahmottaa sitä maailmaa mikä on sairaalan, lääkärin vastaanoton, lääkkeiden kanssa elämisen, niiden haittavaikutusten ja niistä irti pyristelevien todellisuutta ihmisten arjessa.

      Jatketaan vain kukin omalla tavallamme hyvää vertaistukea niin jaksetaan mennä eteenpäin taas tämä vuosi. Lääkkeiden paras asiantuntija on ehdottomasti niiden käyttäjät itse. Heita kannattaa kuunnella.

      • Gunilla

        Hyvä nimimerkki Surffaaja!

        Et ole ilmeisesti lukenut kovin perusteellisesti kaikkia kommentteja. Katsoppas hieman tarkemmin joitakin rivejä, niin huomaat asian olevan toisin. En nyt juuri muista kuka tai ketkä kirjoittelivat, että "sairaaloissa potilaat laitetaan automaattisesti lääkeputkeen ja siten heistä tulee lääkeriippuvaisia" jne. Tässä yksi otos. Joku puolestaan kommentoi, että "se ihmisten paha olo ja persoonan muutokset johtuvat juuri lääkjeiden käytöstä". Tarkoitin lähinnä lääkekielteisyydellä sitä, että melko moni on ikään kuin syyllistänyt lääkäreitä ja eritoten juuri psykiatrian erikoislääkäreitä, että he määräävät potilailleen "suuria määriä psyykenlääkkeitä eivätkä seuraa lääkkeiden vaikutuksia ja tällä tavoin jättävät potilaan oman onnensa nojaan". Suurin piirtein näin. Puolustan lääkärikuntaa sen vuoksi, koska olen ollut töissä yli 20 vuotta psyk.saiaalassa ja olen edelleen ja nähnyt niin läheltä heidän työnsä. Heillä ei ole aikaa seurata jokaista potilasta tunnista toiseen kuinka nyt joku lääke toimii tällä potilaalla ja sitten toisella potilaalla. Kyllä se seuranta on hoitajien vastuulla. Sitten joku kommentoi ja rummutti, kuinka juuri psyk.sairaalat ovat lääkehautomoita ym. ym. Helppo kirjoittaa kun ei tiedä asioista kuin pintaraapaisun tai toisten ihmisten kuulopuheita.

        Siinä olen kanssasi samaa mieltä, että vain henkilö, joka itse on joutunut käyttämään lääkkeitä, olkoon ne nyt sitten mitä hyvänsä, tietää niiden vaikutukset ja kuinka ihminen voi muuttua lääkehoidon aikana. Ja uskon vakaasti, että kukaan täysjärkinen ihminen ei vapaaehtoisesti käytä mitään lääkkeitä. Eri asia on huumaustarkoituksessa nautitut lääkkeet ja lääkevalmisteet. Minusta oli niin lapsellista lukea, että lääkärit ovat nk. syyllisiä jos jolle kulle ihmiselle tulee erilaisia sivuvaikutuksia ja tunnetylsyyttä lääkkeistä. Mielestäni aikuiset ihmisten on kannettava omalta osaltaan vastuu lääkehoidossa. Ei ketään väkisin lääkitä paitsi joitain aggressiivisia mielisairaita. Jos huomaa ja havaitsee, että joku lääke ei sovellu, pitää ottaa yhteys lääkäriin ja kantaa näin oma vastuu. Yhteistyössähän se lääkehoito aloitetaan ja lopetetaan tai muutetaan.


    • Toiveikas7

      Aikaista aamua! En itse ole mitenkään konkari näillä keskustelupalstoilla, mutta tässä ketjussa kirjoittelu on mielestäni ollut ihan asiallista. Jos olen itse ärsyttänyt näkemyksilläni jotakuta, olen pahoillani siitä. Itse kirjoitan jonkin näkemykseni asiasta eli mitäänhän en voi kertakaikkisesti yleistää enkä varsinkan totuutena pitää. Muiden näkemyksiä ja kokemuksia itse ainakin haen ja niitä arvostan, vaikka ne omastani poikkeavaisitkin. Itse en ole mitenkään lääkevastaiseksi muuttunut, vaikka lääkkeiden käytön lopetinkin. Olisin varmasti jatkanut, jos olisin saanut niistä riittävästi apua. Ja olen samaa mieltä, että siinä missä lääkärillä on jo ammattinsa puolesta hoitovastuu, kantaa potilas omasta hoidostaan oman vastuunsa. Lääkäri on kuitenkin aina siinä asiantuntijan roolissa ja hänen tulisi johtaa prosessia.Sitä ei voi mielestäni potilaalle sälyttää. Itse katson olleeni kyllä ainakin lähes täysjärkinen aloittaessani lääkitykseni aikoinaan ja ihan vapaaehtoisesti. Olin täysin uupunut, ahdistunut enkä pystynyt nukkumaan, mutta varsinaista mielensairautta minulle ei diagnosoitu. Istuin erikoislääkärin pakeilla säännöllisesti parisen vuotta. On varmastikin vaan niin tuhannen erilaista tilannetta, diagnoosia ja potilaita kuin lääkkeitäkin ja lääkäreitäkin eli jokainen tilanne ja tapaus on aina omanlaisensa, ja siksi tämä kai niin monimutkaista ja -ulotteista onkin.

      Eilen itselläni oli aika rento päivä. Katselin leffoja läppäriltäni ja oikeastaan vain olin. Nyt aamulla vähän tuttua ahdistusta asioista, mutta ei kuitenkaan mitään siihen verrattuna kuin muinoin. Olen nukkunut ilman sitä minulle määrättyä Mirtazapiinia. Hyvää tätä päivää kaikille ja kertokaa kuulumisianne!

      • Gunilla

        Hyvää perjantaipäivää kaikille ja kiitos tekstistäsi!

        En tarkoittanut ketään henkilökohtaisesti kun kirjoitin aamuyöllä tarinaa. Oli muuten kova päänsärky minkä vuoksi olin hereillä niin aikaisin. Eilen aamupäivällä oli niinikään migreeniä. En tiedä miksi. Ulkoilu jäänyt ilmeisesti jäänyt liian vähälle.

        Vielä "takerrun" noihin lääkkeisiin ja niiden sivuvaikutuksiin. Itselläni ei ole ollut mitään sivuvaikutuksia nykyisen Diapam 5 mg/päiväannoksella. Ensi viikosta pudotan sen 4 mg:aan ja katson koska tapahtuu seuraava pudotus. Liian nopeasti ei kannata tässä vaiheessa vähennellä, ettei käy kuten eka kerralla jolloin tuli pahat rintakivut ja rytmihäiriöt. Riippuu niin paljon lääkkeestä millainen olo on kunkin lääkkeen jälkeen ja miten sen kanssa pystyy elämään arkielämää. Minusta sekin kertoo jotain, että vaikka on lääkitystä päällä, käyn töissä ja ei mitään hankaluuksia ole ollut. Ehkä se, että itselläni ei ole enää mitään muita lääkkeitä kuin Diapam, on eduksi. Jätin pois Ataraxin, Mirtazapinin ja Propralin. On ollut huomattavasti parempi olotila kun lääkkeitä on karsittu. Ataraxia voin joutua joskus ottamaan, kun joskus tulee niin valtava iho-oire ja kutina ettei pysty nukkumaan. Lääke on kyllä loppunut mutta saahan sitä lisää.

        Meillä jokaisella on omat lääkitykset niin kuin omat tarpeetkin niille. Pitäisi vaan nähdä tilanteet niin laaja-alaisesti ettei tartu vain johonkin tiettyyn tapaukseen. Pääasia on, että saamme avun lääkkeistä vaivaamme. Elämä ei ole aina niin ruuusuista kuin joskus luullaan. Jokaisella on oma elämä iloineen ja suruineen. Hyvää viikonloppua itse kullekin.


      • Toiveikas7
        Gunilla kirjoitti:

        Hyvää perjantaipäivää kaikille ja kiitos tekstistäsi!

        En tarkoittanut ketään henkilökohtaisesti kun kirjoitin aamuyöllä tarinaa. Oli muuten kova päänsärky minkä vuoksi olin hereillä niin aikaisin. Eilen aamupäivällä oli niinikään migreeniä. En tiedä miksi. Ulkoilu jäänyt ilmeisesti jäänyt liian vähälle.

        Vielä "takerrun" noihin lääkkeisiin ja niiden sivuvaikutuksiin. Itselläni ei ole ollut mitään sivuvaikutuksia nykyisen Diapam 5 mg/päiväannoksella. Ensi viikosta pudotan sen 4 mg:aan ja katson koska tapahtuu seuraava pudotus. Liian nopeasti ei kannata tässä vaiheessa vähennellä, ettei käy kuten eka kerralla jolloin tuli pahat rintakivut ja rytmihäiriöt. Riippuu niin paljon lääkkeestä millainen olo on kunkin lääkkeen jälkeen ja miten sen kanssa pystyy elämään arkielämää. Minusta sekin kertoo jotain, että vaikka on lääkitystä päällä, käyn töissä ja ei mitään hankaluuksia ole ollut. Ehkä se, että itselläni ei ole enää mitään muita lääkkeitä kuin Diapam, on eduksi. Jätin pois Ataraxin, Mirtazapinin ja Propralin. On ollut huomattavasti parempi olotila kun lääkkeitä on karsittu. Ataraxia voin joutua joskus ottamaan, kun joskus tulee niin valtava iho-oire ja kutina ettei pysty nukkumaan. Lääke on kyllä loppunut mutta saahan sitä lisää.

        Meillä jokaisella on omat lääkitykset niin kuin omat tarpeetkin niille. Pitäisi vaan nähdä tilanteet niin laaja-alaisesti ettei tartu vain johonkin tiettyyn tapaukseen. Pääasia on, että saamme avun lääkkeistä vaivaamme. Elämä ei ole aina niin ruuusuista kuin joskus luullaan. Jokaisella on oma elämä iloineen ja suruineen. Hyvää viikonloppua itse kullekin.

        Hei Gunilla! En ottanut mitenkään itseeni tekstiäsi. Olen ihan samaa mieltä, että kullakin on omat tarpeensa lääkitykselle, ja ilman lääkitystä vaikeimpina aikoina en olisi itse kyllä pärjännytkään ihan jo totaalisen unettomuuden vuoksi. Ja annostuksetkin ovat niin henkilökohtaisia, samoin niiden vaikutukset sekä ne mahdolliset haittavaikutukset. Jos nyt tällä kokemuksella lähtisin riisuumaan lääkitystäni, tekisin sen ehdottomasti pidemmän kaavan mukaan. On kiva kuulla, että et saa sivuvaikutuksia lääkkeestäsi. En muista enää, mistä annoksesta lähdit tuota Diapamia pudottamaan, mutta hyvältä ja järkevältä kuulostaa tuo pudotuksesi. Itse en ole Diapamia koskaan käyttänyt - ja kuten todettua yksilöllisiähän nuo määrät ovat. Propralia mulla oli ensi alkuun ennen Opamoxia, koska sain valvomisesta ja siitä jatkuvasta stressaamisesta myös pulssini aika huimiin lukemiin. Nyt siihen on toinen mieto, lievästi kohonneeseen verenpaineeseen tarkoitettu lääke, joka ei ole samansukuinen beetasalpaaja kuin Propral, joka auttoi muistaakseni verraten hyvin myös jännitystiloihin.

        Mietin tuossa äsken aiemmin viesteissä esiintynyttä Mikä on normaalia -juttua. Eli kyllä mä itse ainakin monasti mietin stressatessani, murehtiessani, ahdistuessani. panikoidessani tms. onko se normaalia. Sen nyt tietenkin ymmärtää, jos stressaaminen ja hermoileminen ja unettomuus jne. alkavat viedä totaalisesti toimintakyvyn ja invalidisoivat, mutta muutoin on aika vaikeata ymmärtää missä kulkee se ns. normaaliuden raja. Ja kun itse hain viimeinkin apua psykiatrilta, oli mielestäni aika vaikeata kuvata niitä tunnetiloja ja millä voimalla ne iskivät, pysähtyneisyyttä jne. kun järjellisesti tajusin tavallaan tilanteeni ja ainakin osin vielä syyt, jotka lopulta vetivät itseni ihan piippuun. Siis totaalisen piippuun, jossa kohdin lääkitys oli varmaan ihan tarpeellinen ja paikallaan. Monet varmaankin tykönänsä miettivät, miten kauan esim. jonkun elämässä esiintulleen kriisin jälkeen on normaalia olla ahdistunut, surullinen, vetäytynyt, arka, pelokas, uneton. Eli missä vaiheessa pitäisi hakea apua.Hyvin subjektiivista johon lääkäri ottaa objektiivisesti kantaa. Ei mikään helppo juttu kaikkinensa.

        Ehdin kuitenkin syödä lääkkeitä sen verran kauan, että vaikka lopetin sitten niiden käytön sillä omalla päätökselläni nopeasti, on varmasti juuri niin kuten joku aiemmin kirjoittikin, että elämä ilman lääkkeitä on ikäänkuin opettelisi kävelemään uudestaan ja kaiketi mulla on vielä kainalosauvat käytössä. Kyllähän sitä sen lääkkeen voimalla jaksoi tarpoa, mutta tavallaan ja vain tavallaan ja ihan vaan itseäni ajatellen se oli tietynlaista asioiden lykkäämistä. Ja varmasti nopean pudotuksen haittapuoli on se, että se kokonaan lääkkeetön aika on aluksi vaikeampaa kuin maltisella ja järkevämmällä pudotuksella. Siinä suhteessa oikeaoppisempi pudotus olisi varmaan ollut armollisempi, jota en tietenkään voi tietää. Ehkä hyvä niin.

        Oli kiva kuulla, että sinulla Gunilla on ollut parempi olo, vaikka olet karsinut osan lääkkeistäsi. Hyvää viikonloppua ja kirjoitelkaa kuulumisianne. Olin aamulla kyllä tunnin kävelylenkillä, mutta nyt tuli vähän lorvi-olo eli kahvinkeittoon taidan ryhtyä seuraavaksi. Palaillaan!


    • veli synkkä

      Easy going day...Vointini on stabiili ja lääkitys ennallaan. Taidanpa illalla huitasta kuntosalille. Se kun on 24 h/vrk auki kaikkina viikon päivinä.

      • Toiveikas7

        Hyvä, että vointisi kunnossa eli siltä osin pudotus hallinnassa eikä tarvetta nostaa lääkitystä. Itse kävin veljeni syntymäpäivillä - täytti pyöreitä.. Hyvinhän se meni, vaikka joukossa oli sukulaisia, joita en ole nähnyt vuosiin. Ja niin hölmöltä kuin kuulostaakin, etukäteen taas spennasin, mutta kuten yleensä turhaan. Joku älytön arastelu tullut tosiaan kuvioihin, mutta ihan kiva kun ne pystyy päihittämään. Mukavaa iltaa kaikille. Kuntoilu kuulostaa hyvältä, mutta itselläni nyt kyllä ihan easy going evening - kirjan tai leffan parissa.


    • veli synkkä

      Muutama päivä ollut tosi surkeita ja ahdistavia. Jouduin ottamaan takapakkia. Nyt vointi on O.K..Se Joulun jälkeinen nopea pudotus oli liian kunnianhimoinen. Nyt en mieti enää mitään aikatauluja. Riittää, että trendi lääkevähennyksessä on hitaasti aleneva.
      Mites sulla pyyhkii Gunilla..?

      • Gunilla

        Kiitos kysymästä. En halua hehkuttaa, mutta olen tyytyväinen ja kiitollinen. Tämä viikko ollut 4 mg/pv ja sitten otin sen Ataraxin lisäksi. Sen tarvitsin iho-oireisiin. Olen samoilla linjoilla sun kanssa, että tulee oikein "tiukka olo", murustelen lisää. Se tiukka ja "milligramma -tyylinen" aikataulu ei ole minulle ainakaan sopiva, lisää pahaa oloa. Kunhan tulee valoisia ja hyviä kevätpäiviä, trendi muuttuu varmaan myönteisenpään suuntaan. Tsemppiä sinulle kuitenkin, otetaan päivä kerrallaan.:)


      • Gunilla

        Moi Veli! Kirjoitan jonkun sanan tuosta pudotuksesta. Ajattelin eräänä päivänä, että ei kannata pilata päiviään ja laskea jokaista "murusta" minkä joutuu ottamaan jos olo tuntuu ahdistavalle. Yksi elämä ja minkä takia tehdä siitä niin vaikeaa että on vaikeaa olla. Kun kerroit siitä Risolidista, että se 20 mg vastaa n. 4 mg diatsepaamia, ei se ole mielestäni paha annos ollenkaan, vaikka ottaisit sen joka päivä etkä ajattele koko pudotusta ollenkaan. Moni ihminen joutuu ottamaan esim. verenpainelääkkeitä joka päivä ja koko elämänsä. Jollain on insuliinihoitoinen diabetes eikä tule kysymykseenkään että voisi lopettaa sen. Silloin erikoislääkärillä käydessäni hän sanoi, että tuollainen kirjanpito (mikä itselläni oli silloin syksyllä) vaan tekee ahdistuneeksi ja miksi tehdä päivänsä ahdistuneeksi. Olen sen muistanut lukemattomia kertoja ja olen huojentunut, kun se kirjanpito loppui. Toki pitää joku tolkku olla kaikessa, eikä napsia lääkkeitä ellei ole tarvetta. Mutta lohdutan sinua että älä suotta murehdi jotain 4 mg - 8 mg vaikka päivittäin jos siltä tuntuu. Jos pystyy vaikka keväämmällä vähän vähentämään niin ok, mutta älä stressaa itseäsi mokomassa. Elämässä on paljon ihania asioita ja niistä pitää nauttia. Hyvää illan jatkoa sinulle!


      • Gunilla
        Gunilla kirjoitti:

        Moi Veli! Kirjoitan jonkun sanan tuosta pudotuksesta. Ajattelin eräänä päivänä, että ei kannata pilata päiviään ja laskea jokaista "murusta" minkä joutuu ottamaan jos olo tuntuu ahdistavalle. Yksi elämä ja minkä takia tehdä siitä niin vaikeaa että on vaikeaa olla. Kun kerroit siitä Risolidista, että se 20 mg vastaa n. 4 mg diatsepaamia, ei se ole mielestäni paha annos ollenkaan, vaikka ottaisit sen joka päivä etkä ajattele koko pudotusta ollenkaan. Moni ihminen joutuu ottamaan esim. verenpainelääkkeitä joka päivä ja koko elämänsä. Jollain on insuliinihoitoinen diabetes eikä tule kysymykseenkään että voisi lopettaa sen. Silloin erikoislääkärillä käydessäni hän sanoi, että tuollainen kirjanpito (mikä itselläni oli silloin syksyllä) vaan tekee ahdistuneeksi ja miksi tehdä päivänsä ahdistuneeksi. Olen sen muistanut lukemattomia kertoja ja olen huojentunut, kun se kirjanpito loppui. Toki pitää joku tolkku olla kaikessa, eikä napsia lääkkeitä ellei ole tarvetta. Mutta lohdutan sinua että älä suotta murehdi jotain 4 mg - 8 mg vaikka päivittäin jos siltä tuntuu. Jos pystyy vaikka keväämmällä vähän vähentämään niin ok, mutta älä stressaa itseäsi mokomassa. Elämässä on paljon ihania asioita ja niistä pitää nauttia. Hyvää illan jatkoa sinulle!

        Sorry, nyt tuli laskuvirhe. Se Risolid 10 mg -> taitaa olla se 4 mg diatsepaamia...


    • 99999999999999999999

      Minulla on käytössä Rivatril annoksella 1mg-1.5mg päivässä paniikkihäiriöön ja ahdistukseen ollut jo vuosia. Enkä kyllä jaksa edes ajatella lopettamista. Hyvin menee niin menköön. Lopettelen sit joskus jos on pakko. Anteeksi ei ollut kyllä mihinkään diapamiin liittyvää, mutta kuiteski bentsoihin.

    • hjjbvbjj

      ..........

    • Lopullinen_vieroitus

      Lukiudu himaas ja ota kuule reilusti vaan. Mutta älä soita hätäkeskukseen.

    • Veli-Synkkä

      No niin. UUs vieroitusyritys annoksella Risolid 12.5 mg x 1. Vastaa Diapamia 5mg x 1.

    • Tyyhvvuv

      Alasajo niin että ainakin 2 viikkoa annosvälin pudotuksessa jos käyttänyt pitkään. Viimeistä puolikasta nappia voi sitten käyttää vähän pidempään että tottuu siihen pieneen annokseen ja sitten sitä puolikasta voi vielä puolittaa ja taas kerran puolittaa. Jonakin päivänä sitten pitää vain uskaltaa olla ottamatta edes murusta.

    • ah739

      Hyvää uutta vuotta tännekin.

      Miten jakselette nykyisin vieroittujat?

    • Bentzo

      Onko alkuperäisiä kirjoittajia vielä linjoilla? Ois kiva kuulla tän päivän vointeja?

    • veli_synkkä

      No niin runsaan 25 vuoden Diapamin käyttö loppui viikko sitten. Lievää korvien soimista aamulla ja illalla. Muuten vointi on OK.Onkohan Gunilla vielä joskus linjoilla..?

    • 0-TOLE

      Mua kiinnostaa myös aloittajat tässä ketjussa. Mitä teille kuuluu nyt tänäpäivänä? Laittakaa ihmeessä jotain kuulumisia itsestänne jos luette vielä tätä saittiä.

    • VeliSynkkä

      Jeps..Kutakuinkin kuukausi kulunut viimeisestä bentsosta..Vointi on OK. Lievää korvien soimista ja aamuisin ahdistuneisuutta, mikä katoaa puoleen päivään mennessä.

      • VeliSynkkä

        No niin. Kaks kuukautta bentsoitta. Mieliala on ollut hyvä ja viekkarit marginaalisia. On se kevät eri näköinen ilman bentsoja :)


    • Veli_Synkkä

      Jees..Runsaat 4 kuukautta vieroituksen jälkeistä aikaa. Vointi OK. Vieroitusoireet marginaalisia..

    • Veli_Synkkä

      Runsaat puoli vuotta vieroituksen jälkeistä aikaa. Vointi on OK ja vieroitusoireet suureksi osaksi väistyneet. Suosittelen :)

      • Veli_Synkkä

        Noin 11 kuukautta vieroituksen jälkeistä aikaa. Tuntuu siltä, että viekkarit on nyt lusittu. Mites muilla..?


    • Refloissa

      Mulla on menossa Diapam 3 mg. Viime kesänä oli vielä Risolid 25 mg. Korvat soi ja lihakset ovat jumissa. Kuukauden välein vähennys. Seuraava ehkä 0,5 mg 1 mg:n sijaan.

    • Anonyymi

      Jees. Nyt kaksi vuotta vieroituksen jälkeistä aikaa. Vointi on OK. Aikansa se ottaa, mutta kyllä kannattaa. Takana on noin 25 vuotta päivittäistä bentsojen käyttöä. Ei ole enää paluuta menneeseen.

    • Anonyymi

      Myy mulle hyvää hintaa loput pamit mitö on laita s posti nii otan yhtwyttä :)

    • Anonyymi

      Ei missään nimessä ettei tuu kramppei

      • Anonyymi

        Mulle lääkäri kirjoitti reseptin lihaskramppien estoon. Toimii.


    • Anonyymi

      Yhdestä kuolinpesästä jäi erilaisia lääkkeitä. Buranaa, Aspiriinia, Panacodia. Yksi purkki oli 200 kpl Diazepam-nimistä. Toinen kapselilista Ecukos 50 kpl. Purkillinen Dormicum-pillereitä. Mitähän ne on? Pitäiskö heittää WC-pyttyyn vai voisko käyttää johonkin. Kalliita ne lääkkeet on jotta voisko käyttää ite kun tietäis mihin vaivaan ne auttaa?

    • Anonyymi

      Mulla psykoosin aiheuttamaan 30v. sitten diapam 30mg/3/pv. Nyt lopetti seinään. Sillon meni duuni, saa nähä mikä nyt menee? Valvira verovapaaksi ja nyt on vatikaani suomessa🤖kerran hei, mut ei toista. Homma namn är:mitä jää viivan alle? Mulla 8€/pv. Täysin työkuntoon saatava mies, mutta ei ole varmaa saadaanko "omat" takaisin?

    • Anonyymi

      Hyvä lääke oikein käytettynä, paras mitä ahdistukseen tai paniikkihäiriöön on olemassakaan mutta turhaan jos niitä syö niin ongelma on 100 varmasti lääkeriippuvuus. Epäsäännöllisesti ei vaikuta muuta kuin positiivisesti ja jos 100 kpl 5 mg diapamia pärjää noin puolivuotta-vuoden ei ole juurikaan haittavaikutuksia kysesellä lääkkeellä

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Taasko se show alkaa

      Koo osottaa taas mieltään
      Ikävä
      27
      1888
    2. Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan

      Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      118
      1839
    3. Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus

      Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha
      Ikävä
      23
      1828
    4. Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!

      Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.
      Perussuomalaiset
      85
      1610
    5. Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?

      Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?
      Perussuomalaiset
      60
      1432
    6. Sakarjan kirjan 6. luku

      Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se
      Profetiat
      20
      1256
    7. Elia tulee vielä

      Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan
      Helluntailaisuus
      37
      1153
    8. Avaa sydämesi mulle

      ❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo
      Ikävä
      38
      1148
    9. Söpö lutunen oot

      Kaipaan aina vaan, vaikkakin sitten yksipuolisesti.
      Ikävä
      11
      1138
    10. Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa

      Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k
      Isovanhempien jutut
      10
      1127
    Aihe