Ben Furmanin artikkeli, Lääkärilehti

"Huostaanotto hoidollisista syistä?
Täyttyvätkö huostaanoton edellytykset, jos vanhemmat eivät hyväksy lastenpsykiatrin hoitosuositusta?

Olen tutustunut perusteellisesti tapaukseen, joka mykistää minut. 12-vuotias Ville (nimi muutettu) otettiin huostaan sen vuoksi, että hänen vanhempansa eivät suostuneet siihen, että heidän lapsensa olisi sijoitettu hoidollisista syistä sijaisperheeseen.

Tapahtumat alkoivat, kun Villellä havaittiin päiväkodissa poikkeavaa käyttäytymistä sosiaalisissa tilanteissa, ja tämän takia hänet ohjattiin perheneuvolaan tutkimuksiin. Siellä hänet tutkittiin ja hoidoksi määrättiin lapselle tiivistä yksilöterapiaa ja vanhemmille käynti sosiaalityöntekijän luona säännöllisesti. Hoidosta huolimatta Villen oireet pahenivat koulussa siinä määrin, että perheneuvolan lastenpsykiatri päätti lähettää Villen keskussairaalaan tutkimuksiin. Muutaman viikon mittaiseksi tarkoitettu tutkimusjakso venyi puolentoista vuoden mittaiseksi osastohoidoksi, jonka aikana vanhemmat osallistuivat aktiivisesti poikansa hoitoon.

Kaiken aikaa sekä Ville että hänen vanhempansa odottivat, että sairaalahoito voitaisiin lopettaa ja Ville voisi päästä kotiinsa elämään normaalia elämää. Ville on älykäs poika, ja hän menestyy koulussa hyvin. Neurologin arvion mukaan Ville kärsi Aspergerin oireyhtymästä. Keskussairaalan psykoanalyyttistä oppisuuntaa edustava lastenpsykiatri ei kuitenkaan hyväksynyt tätä näkemystä, vaan oli sitä mieltä, että Villen häiriö oli psykoottistasoinen ja hän tarvitsi parantuakseen avohoitoa intensiivisempää hoitoa ja kuntoutusta.

Kun sairaalahoito oli jatkunut jo puolitoista vuotta, lastenpsykiatri ilmoitti vanhemmille, että Ville oli siinä määrin parantunut, että sairaalahoito voitiin lopettaa. Samalla hän antoi ymmärtää, ettei Ville voisi palata kotiin, vaan että hyvän hoitotuloksen varmistamiseksi hänet pitäisi sijoittaa sijaisperheeseen. Taustalla oli ajatus, että Villen vanhemmat eivät pystyisi tarjoamaan lapselleen riittävän tukevaa ja turvallista kasvuympäristöä.

Lääkärin ehdotus tuli vanhemmille täytenä yllätyksenä. He olivat osallistuneet aktiivisesti lapsensa hoitoon, suostuneet kaikkiin ehdotuksiin ja tehneet kaiken sen mitä heiltä oli pyydetty. Nyt heidän mittansa tuli täyteen. He ilmoittivat, etteivät suostu ehdotukseen vaan haluavat, että heidän poikansa asuu kotona ja käy tarvittavissa hoidoissa kotoa käsin.

Lääkäri ei perääntynyt, vaan reagoi tilanteeseen tekemällä perheestä lastensuojeluilmoituksen. Siihen hän kirjoitti, että lapsi tulisi välittömästi ottaa huostaan, sillä vanhemmat laiminlyövät lastaan kieltäytymällä lastenpsykiatrisen keskussairaalan määräämästä hoidosta.

Lastensuojeluviranomainen toimi lastenpsykiatrisen sairaalan ohjeiden mukaisesti, otti Villen huostaan ja sijoitti hänet lastenkotiin, missä hän on edelleen. Lastenkodissa Ville kaipaa vanhempiaan ja toivoo pääsevänsä pian kotiin, vaikka viihtyykin lastenkodissa suhteellisen hyvin.

Vanhemmilla on hyvät välit sekä Villeen että lastenkodin henkilökuntaan. He tapaavat Villeä säännöllisesti lastenkodissa, jonka lisäksi he saavat ottaa hänet kotilomalle joka toinen viikonloppu. Vanhemmilla on juristi, joka yrittää auttaa heitä purkamaan huostaanoton, jotta he voisivat itse päättää Villen asuinpaikasta.

Perhe valitti hallinto-oikeuden vahvistamasta huostaanottopäätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Asian käsittely vei hallinto-oikeudessa liki vuoden, lapsen asuessa tuon ajan sijoitettuna kodin ulkopuolelle. Hallinto-oikeudessa useat henkilöt, mm. lapsen virallinen edunvalvoja, kaksi vanhempiin huolella tutustunutta aikuispsykiatria ja yksi maassamme varsin arvostettu lastenpsykiatri, todistivat, että nyt jo 13-vuotias Ville haluaa asua kotonaan ja että hänen vanhempansa ovat täysin kyvykkäitä huolehtimaan hänestä.

Keskussairaalan lastenpsykiatriksi erikoistuva lääkäri yhdessä sairaalan ylilääkärin kanssa oli kuitenkin edelleen sitä mieltä, että vanhemmat eivät pysty tarjoamaan Villelle riittävän hyvää kasvualustaa. Lastensuojelun sosiaalityöntekijä tukeutui omassa ratkaisussaan tähän keskussairaalan viralliseen kantaan. Hallinto-oikeus hylkäsi vanhempien valituksen todeten lausunnossaan, että lapsen hoitosuositus perustuu vankkaan lääketieteelliseen arvioon lapsen hoidon tarpeesta.

Tämä tapaus herättää kolme vakavaa kysymystä.
1. Voidaanko lapsen riistäminen vanhemmiltaan ja sijoittaminen sijaisperheeseen tai laitokseen ylipäätänsä luokitella lääketieteelliseksi hoitotoimenpiteeksi? Eikö lääkäri ylitä toimivaltansa rajat ottaessaan itselleen oikeuden määrätä siitä, kuuluuko lapsen asua kotona vai ei?

2. Onko eettisesti perusteltavissa, että lääkäri tekee vanhemmista lastensuojeluilmoituksen, jossa hän väittää vanhempien laiminlyövän lastaan, kun nämä eivät ole tehneet mitään muuta väärää kuin kieltäytyneet noudattamasta lääkärin hoitosuositusta?

3. Eikö perheillä tulisi tällaisissa tapauksissa olla oikeus kääntyä toisen asiantuntijan puoleen saadakseen second opinionin ja eikö vanhempien saamaan second opinioniin tulisi suhtautua vakavasti lasta ja perhettä koskevassa päätöksenteossa?

Henkilökohtaisesti en voi hyväksyä sitä, että maassamme toimitaan edellä kuvatulla tavalla. Pelkään myös pahoin, että Villen tapaus ei ole ainutkertainen. Sen vuoksi toivon, että kuvaamani tapaus herättäisi avoimen keskustelun tästä vaikeasta ja vakavasta aiheesta. Lasten ja perheiden oikeusturvan takaamiseksi meidän tulisi luoda maahamme mahdollisimman pian jonkinlaiset eettiset pelisäännöt niitä tilanteita varten, joissa lastenpsykiatrit ajautuvat lapsen perheen kanssa erimielisyyteen siitä, miten lasta tulisi hoitaa.

Tärkeätä olisi keskustella myös niistä keinoista, joita klinikoilla käytetään arvioitaessa vanhempien kyvykkyyttä toimia vanhempina. Nykyisin käytössä oleva menetelmä, ns. Marschak-videointi, ei ole vain epäluotettava, vaan myös räikeästi perheiden oikeusturvaa loukkaava. Tässä menetelmässä videoidaan lapsen ja vanhemman vuorovaikutusta heidän tehdessään kameran edessä sarjan tehtäviä. Kuvanauhan perusteella menetelmään perehtynyt asiantuntija antaa sitten lausuntonsa lapsen ja vanhemman välisestä suhteesta ja tuomionsa siitä, onko vanhempi lapselle riittävän hyvä vanhempi vai ei.

Lisäksi tarvittaisiin myös jonkinlaiset eettiset pelisäännöt, jotka auttaisivat näitä tilanteita sivusta seuraavia kollegoita tietämään, miten heidän näihin tilanteisiin pitäisi puuttua. Ainakaan minun omatuntoni ei salli sitä, että minun tulisi kollegiaalisuuden nimissä pitää suuni kiinni ja olla puuttumatta sellaisiin työtapoihin, jotka mielestäni selkeästi loukkaavat lasten ja perheiden ihmisoikeuksia.

Huostaanotto - tai edes huostaanotolla uhkaaminen - ei voi näissä tilanteissa olla se tapa, jolla oikeusvaltiossa ratkotaan lääkäreiden ja vanhempien välisiä näkemyseroja siitä, mikä on paras tapa auttaa ja tukea poikkeavalla tavalla käyttäytyviä lapsia.

Ben Furman
psykiatrian erikoislääkäri "
Ilmianna
Jaa

50 Vastausta



olla sossu kirjannut tässäkin tapauksessa huostaanoton syyksi? Itse olen nähnyt vastaavan tapauksen paperit, joissa luki "kyvyttömyys vanhemmuuteen". Kuitenkin tilanne oli sama, kuten Furmankin kirjoittaa:

"Hallinto-oikeudessa useat henkilöt, mm. lapsen virallinen edunvalvoja, kaksi vanhempiin huolella tutustunutta aikuispsykiatria ja yksi maassamme varsin arvostettu lastenpsykiatri, todistivat, että nyt jo 13-vuotias Ville haluaa asua kotonaan ja että hänen vanhempansa ovat täysin kyvykkäitä huolehtimaan hänestä. Keskussairaalan lastenpsykiatriksi erikoistuva lääkäri yhdessä sairaalan ylilääkärin kanssa oli kuitenkin edelleen sitä mieltä, että vanhemmat eivät pysty tarjoamaan Villelle riittävän hyvää kasvualustaa. "

Uskomatonta, mutta hoidolliset huostaanotot jatkuvat vielä tänäkin päivänä muutaman psykoanalyyttista suuntaa edustavan psykiatrin toimesta! Osa muista psykiatreista vastustaa tätä jyrkästi, mutta kuten tällä palstallakin nähdyn erään eri tavalla ajattelevan lastenpsykiatrian ylilääkärin viestistä on nähty, tilanteeseen eivät toiset lääkärit ole voineet vaikuttaa. Miksi?

Autismi-lehti 1/2007 kirjoittaa Kuopion yliopistollisessa sairaalassa tehtyjen suku- ja kaksostutkimusten osoittavan eittämättä oireyhtymien geeniperiytyvyyden. Muualla maailmassa tämä on tiedetty ja myönnetty jo vuosia sitten. Miksi siis meillä vieläkin psykoanalyyttinen psykiatrikunta saa tehdä huostaanottoja, vaikka suurin osa psykiatreista vastustaa niitä neurologisten oireyhtymien kohdalla?

Pahimmillaan vanhemmat eivät saa lasta neurologisiin tutkimuksiin ennen kuin huostaanoton purkauduttua, jos sitä yleensä saadaan puretuksi ennen lapsen 18-ikävuotta. Ja on myös tilanteita, joissa sosiaalityöntekijät kieltävät lapselta tutkimukset, vaikka hänellä olisi vahva AS-epäily jo esim. kouluterveyshuollosta.

Elämmekö vuotta 2007 vai 1907?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
13 VASTAUSTA:
laahaa huomattavasti perässä muihin sivistysvaltioiksi kutsuttaviin verrattuna.
Myös Suomen lääketiede on häntäpääluokkaa vaikka maamme lähes entisen NL:n tavoin toitottaa olevansa kärkimaita!

Ruotsissa lasten huostaanottoon liittyen puuttui ulkomainen lehdistö joka vei asioita kansainväliseen tuomioistuimeen.
Huostaanoton kuuluisi kuitenkin sitä ennen osua jollekin toimittajalle, ennenkuin asioista todella alettaisiin kirjoitella.

Joku Suomi24. kun ei oikein varteenotettava palsta kaikessa valvomattomuudessaan ole.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Suomen psykiatria kirjoitti:
laahaa huomattavasti perässä muihin sivistysvaltioiksi kutsuttaviin verrattuna.
Myös Suomen lääketiede on häntäpääluokkaa vaikka maamme lähes entisen NL:n tavoin toitottaa olevansa kärkimaita!

Ruotsissa lasten huostaanottoon liittyen puuttui ulkomainen lehdistö joka vei asioita kansainväliseen tuomioistuimeen.
Huostaanoton kuuluisi kuitenkin sitä ennen osua jollekin toimittajalle, ennenkuin asioista todella alettaisiin kirjoitella.

Joku Suomi24. kun ei oikein varteenotettava palsta kaikessa valvomattomuudessaan ole.
Kävin psykiatrin yksityisvastaanotolla muutaman vuoden ajan, silloin tällöin,
mitään apua en saanut, rahapussi kyllä tyhjeni, sitten kun avovaimo joutui mielisairaalaan, lääkäri sanoi minulle "sinäkö se perheen vahvin olitkin". Lääkäri oli omasta mielestään hoitanut perheen heikointa lenkkiä, mutta erehtyi..........
Ja kyseessä hyvinkin tunnettu, tv:ssä esillä ollut, nykyään kangasalla sairaalan ylilääkäri, ja senkin tasoinen erehtyy !
Eikö sitten muut psykiatrit voi erehtyä, vai onko nykyään psykiatrit aina oikeassa ?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
voi erehtyä kirjoitti:
Kävin psykiatrin yksityisvastaanotolla muutaman vuoden ajan, silloin tällöin,
mitään apua en saanut, rahapussi kyllä tyhjeni, sitten kun avovaimo joutui mielisairaalaan, lääkäri sanoi minulle "sinäkö se perheen vahvin olitkin". Lääkäri oli omasta mielestään hoitanut perheen heikointa lenkkiä, mutta erehtyi..........
Ja kyseessä hyvinkin tunnettu, tv:ssä esillä ollut, nykyään kangasalla sairaalan ylilääkäri, ja senkin tasoinen erehtyy !
Eikö sitten muut psykiatrit voi erehtyä, vai onko nykyään psykiatrit aina oikeassa ?
taustoja. Henkilökohtaisesti en häntä juurikaan voi arvostaa. Jos ylläoleva olisi jonkun muun psykiatrian erikoislääkärin kirjoittama, sillä olisi enemmän arvoa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Herra B F:n kirjoitti:
taustoja. Henkilökohtaisesti en häntä juurikaan voi arvostaa. Jos ylläoleva olisi jonkun muun psykiatrian erikoislääkärin kirjoittama, sillä olisi enemmän arvoa.
kolahtaa, niin sitten mollataan EDES JOTENKIn, vaikka ei oikein aihetta löydykään.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Herra B F:n kirjoitti:
taustoja. Henkilökohtaisesti en häntä juurikaan voi arvostaa. Jos ylläoleva olisi jonkun muun psykiatrian erikoislääkärin kirjoittama, sillä olisi enemmän arvoa.
kelpaa. Furman puhuu juuri siitä asiasta, josta täällä huudetaan suu vaahdossa. Vaan nyt on sitten väärä ihminen puhumassa oikeasta asiasta. Aina pitää siis olla syytä raivota ja olla yhteistyökyvytön. Ehkäpä siksi lapsesi asuu "turhaan" jossain toisessa perheessä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
aivan järkyttäville linjoille ja juuri neurologisia oireyhtymiä sairastavien kanssa.
Eikö neurologit ja k.o oireyhtymistä tietävät ja tuntevat lääkärit ym asiantuntijat voi koota rivinsä ja sanoa painavan vastineensa?

Minkä tahon pitää tehdä aloite? As-center ym??
Autismi/asperger-liiton kantaa odottaisin myös?
Kauhistuttaa ja itselläni ei omaa kokemusta huostaanotoista, mutta minulla on aikuistuva As-nuori ja tiedän mitä on elää assi-lapsen kanssa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Suomen psykiatria kirjoitti:
laahaa huomattavasti perässä muihin sivistysvaltioiksi kutsuttaviin verrattuna.
Myös Suomen lääketiede on häntäpääluokkaa vaikka maamme lähes entisen NL:n tavoin toitottaa olevansa kärkimaita!

Ruotsissa lasten huostaanottoon liittyen puuttui ulkomainen lehdistö joka vei asioita kansainväliseen tuomioistuimeen.
Huostaanoton kuuluisi kuitenkin sitä ennen osua jollekin toimittajalle, ennenkuin asioista todella alettaisiin kirjoitella.

Joku Suomi24. kun ei oikein varteenotettava palsta kaikessa valvomattomuudessaan ole.
Suomalainen lehdistö ei mielellään lähde julkaisemaan tällaisia asioita - taustalla jyllää ISO RAHA, ei saa astua isokenkäisten varpaille!

Nyt kun media lietsoo väärää mielikuvaa huostaanottojen syistä, että ne muka kaikki tehtäisiin päihde- ja mielenterveysongelmaperheistä, on ihmiset niin totaalisen aivopestyjä, että aiheettomista huostaanotoista ei haluta kuulla, niitä ei haluta myöntää olevan olemassakaan.

Kun Hesari kirjoitti ulkomaalaisiin perheisiin kohdistuneesta viranomaismielivallasta, lukijapalstoilla arvosteltiin lehteä 'Karpo-journalismista'. Miten tähän on tultu, että lapsia voi Suomessa kohdella millä tavalla tahansa?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
voi erehtyä kirjoitti:
Kävin psykiatrin yksityisvastaanotolla muutaman vuoden ajan, silloin tällöin,
mitään apua en saanut, rahapussi kyllä tyhjeni, sitten kun avovaimo joutui mielisairaalaan, lääkäri sanoi minulle "sinäkö se perheen vahvin olitkin". Lääkäri oli omasta mielestään hoitanut perheen heikointa lenkkiä, mutta erehtyi..........
Ja kyseessä hyvinkin tunnettu, tv:ssä esillä ollut, nykyään kangasalla sairaalan ylilääkäri, ja senkin tasoinen erehtyy !
Eikö sitten muut psykiatrit voi erehtyä, vai onko nykyään psykiatrit aina oikeassa ?
erehdyksiä, eri asia on, myönnetäänkö sitä vai mennäänkö eteen päin asioita myöntämättä?

Henkilö, joka toteaa tehneensä virheen ja vääriä arvioita mutta jatkaa tiedostaan huolimatta teatteriaan, on entistä syvemmällä kiinni siinä omassa yhä kasaantuvassa valheessaan niin, ettei voi eikä halua lumipalloaan pysäyttää...
Ja varmaan juuri sen vuoksi, että on itse päästänyt asiat todella pitkälle tietoisesti ja mahdollinen (mutta erittäin harvinainen) rangaistus menetelmänsä vuoksi kummittelee liikaa jotta voisi enää virhettään myöntää.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
kirjoittaa oikeaa asiaa kirjoitti:
Suomalainen lehdistö ei mielellään lähde julkaisemaan tällaisia asioita - taustalla jyllää ISO RAHA, ei saa astua isokenkäisten varpaille!

Nyt kun media lietsoo väärää mielikuvaa huostaanottojen syistä, että ne muka kaikki tehtäisiin päihde- ja mielenterveysongelmaperheistä, on ihmiset niin totaalisen aivopestyjä, että aiheettomista huostaanotoista ei haluta kuulla, niitä ei haluta myöntää olevan olemassakaan.

Kun Hesari kirjoitti ulkomaalaisiin perheisiin kohdistuneesta viranomaismielivallasta, lukijapalstoilla arvosteltiin lehteä 'Karpo-journalismista'. Miten tähän on tultu, että lapsia voi Suomessa kohdella millä tavalla tahansa?
sinne itsekin. En tosin "Karpo-journalismista".
Kuinka arvon psykiatrit selittävät sen, että selvästi apuaan tarvitseva lapsi jätetäänkin avutta?
Ainoastaan sellaisia lapsia tunnutaan auttavan ja ennen kaikkea "auttavan", jos tutkimuksenomaisiin juoksutuksiin liittyy lapsen vanhempien syyllistäminen. Niihin löytyy aikaa. Vanhemmat, joita on myös muutamissa maanlaajuisissa lehdissä ollut kertomassa esim. lapsensa hädästä jossa tämä on joko uhannut tai yrittänyt tehdä itsemurhaa, EI olla autettu, ei edes otettu vastaan.
Johtuuko siitä että avun hakijana ovat vanhemmat itse eikä suinkaan sosiaalitoimi???

Lasten psykiatriset palveluthan ovat maassamme TÄYSIN RETUPERÄLLÄ, siksi pidän erittäin pöyristyttävänä sitä seikkaa, kuinka aikaa kuitenkin löytyy neurologisia sairauksia todellisuudessa potevien lasten sijoittamisiin erinäisiin laitoksiin!!!

Jokaisen psykiatrin tulisikin nyt tarkasti miettiä sitä ammattitaitoaan ihan käytännössä.
Kuinka on mahdollista olla kouluttautunut huippuammattilaiseksi asti ilman, ettei kykene erottamaan neurologisia psyykkisistä?
Entä mikä estää lähettämästä lapsia neurologisiin tutkimuksiin jos se lapsen etu todella on niin tärkeä kuin mitä tässäkin maassa esitetään?

Saisivat noiden järjestelyjen tiimoilta apua myös ne lapset, joiden vanhemmat todella sitä apua lapsilleen hakevat.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
sitten mikään kirjoitti:
kelpaa. Furman puhuu juuri siitä asiasta, josta täällä huudetaan suu vaahdossa. Vaan nyt on sitten väärä ihminen puhumassa oikeasta asiasta. Aina pitää siis olla syytä raivota ja olla yhteistyökyvytön. Ehkäpä siksi lapsesi asuu "turhaan" jossain toisessa perheessä.
hoidollisen huostaanoton kokenut vanhempi.

Kyllä kirjoittaja on paremminkin sijaishuoltopuolelta tai muuten huostaanotoista leipänsä ansaitseva henkilö.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Herra B F:n kirjoitti:
taustoja. Henkilökohtaisesti en häntä juurikaan voi arvostaa. Jos ylläoleva olisi jonkun muun psykiatrian erikoislääkärin kirjoittama, sillä olisi enemmän arvoa.
Mitä oikein ajat takaa taustoilla, en ymmärrä.
Kerro nyt muillekkin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Alkoi kiinnostaa. kirjoitti:
Mitä oikein ajat takaa taustoilla, en ymmärrä.
Kerro nyt muillekkin.
on sanottu julkkislääkäriksi. Mitäs pahaa siinä on? Kateellisten panettelua
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
on menty kirjoitti:
aivan järkyttäville linjoille ja juuri neurologisia oireyhtymiä sairastavien kanssa.
Eikö neurologit ja k.o oireyhtymistä tietävät ja tuntevat lääkärit ym asiantuntijat voi koota rivinsä ja sanoa painavan vastineensa?

Minkä tahon pitää tehdä aloite? As-center ym??
Autismi/asperger-liiton kantaa odottaisin myös?
Kauhistuttaa ja itselläni ei omaa kokemusta huostaanotoista, mutta minulla on aikuistuva As-nuori ja tiedän mitä on elää assi-lapsen kanssa.
kauhistus, pelästyminen. Miksikö?

Juuri sen takia, että julkisuudessa annettu väärä tieto huostaanottojen syistä on niin vahvasti jo muokannut yleisen mielipiteen.

Asennemuokkausta on tehty myös sen suhteen, että vanhempia ei tarvitse kuunnella julkisuudessa, koska he eivät halua myöntää omia virheitään, mitä lapsensa suhteen ovat tehneet.

Media on äärimmäisen varovaista ottamaan näitä asioita käsittelyyn ja vaikka muutama tv:n ajankohtaisohjelma on tehnyt poikkeuksen tuomalla esiin viranomaismielivaltaa, ei sekään johda lopulta yhtään mihinkään, että tilannetta alettaisiin todella korjata.

Ihmiset luulevat, että huostaanottoasioissa tapahtuu oikeus hallinnollisissa tuomioistuimissa, mutta niin ei ole! Ne tutkivat nimensä mukaisesti hallinnollisia asioita, siis ovatko viranomaiset toimineet muodollisesti oikein. Vanhempia voidaan syyttää mistä tahansa, eikä asiaa tutkita poliisitutkinnalla, koska syytteet eivät ole rikoslain alaisia asioita.

Lisäksi mikä tahansa oikeuslaitos taitaa pitää lääkärien lausuntoja liki jumalan sanana, joten lausuntojen sisältöä ei edes arvostella tuomioistuimessa. Mitä asioille siis voi tehdä? Kertokaa, jos joku jotain järkevää keksii!

Nyt odottelemme liiton kantaa vanhempien vetoomukseen, mistä en myöskään kovin paljon rohkene toivoa ennen kuin näen, mitä heidän kannanottonsa sisältää.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Furmanilta asettua arvostelemaan vanhojen arvostettujen ylilääkärien harjoittamaa lasten väärää kohtelua - muut lääkärit arvostelevat enempi selän takana ja omissa kuppikunnissaan. Vaikka kyllä rehdisti oman mielipiteensä ovat toki esittäneet muutkin.

Muistatteko vanhan aforismin:
"Pahimpia eivät ole ymmärtämättömät pahantekijät vaan ne, jotka näkevät pahan, mutta kääntävät sille selkänsä."

Huostaanotto pelkästään lapsen sairauden takia vanhemmista erottamisineen rikkoo kansainvälistä lastenoikeuksien sopimusta, omaa perustuslakiamme, koko perheen ihmisoikeus- ja oikeusturvakysymyksiä. Niin ja tietysti myös omaa lastensuojelulakiamme vastaan, mutta sitä vastaan nyt rikotaan muutenkin niin paljon.

Aloitus on myös hyvä esimerkki täydellisestä oikeusturvan puutteesta, mikä perheillä on, koskien kaikkia huostaanottoja. Ihmiset luulevat, että hallinnolliset oikeudet muka tavaat sen, mutta niin ei todellakaan ole!

Toisin sanoen lapsi voidaan ottaa huostaan oli vanhemmissa syytä tai ei. Monesti pelkkä nimetön lastensuojeluilmoitus riittää.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
lapsia ennenkin kuultu huostaanottoasioissa, mutta sillä ei yleensä ole mitään merkitystä ja vanhemmathan ovat jo siinä vaiheessa poltinmerkillä merkittyjä; heidän mielipiteillään ei ole mitään arvoa.

Nyt sitten jopa osa psykiatreistakin on vuosikausia sivuuttanut lapsen huoltajan mielipiteen lapsen hoitoon liittyvissä asioissa. Lähetteitä esim. neurologian puolelle ei kirjoiteta, kun kohdalle sattuu väärä psykiatrian yksikkö.

Jos rikollisesti toimivia lääkäreitä ei saada pois viralta, on käytäntöjen muututtava niin, että esim. kouluterveyshuollosta vahvalla AS-epäilyllä lähtevää lasta ei ohjattaisi enää psykiatrian yksikköön, kuten nyt on tapana. Se voi johtaa laittomaan vanhemmista erottamiseen siihen asti kun lapsi täyttää 18-vuotta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Lääkäri puolusteli huostaanottoa sillä että se on ihan normikuvio Suomessa, että ei se muuta mitään, meillä pysyy päätäntävalta jne...
Perusteli huostaanottoa myös siten koska hoito kestää yli 3 kk niin se on vain tehtävä.

Ruotsissa ei kuulemma ole näin?

Eikö suomessa oikesti lapset saa muuten minkäänlaista hoitoa? Tämä on ihan käsittämätöntä
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
21 VASTAUSTA:
jäävät täysin ilman hoitoa kun heidät huostaanoton kautta lähetetään lastensuojelulaitoksiin tai sijaisperheisiin.

Minun lapseni lähetteessä luki: "... tarvitsee pikaisesti pitempiaikaista psykiatrista osastohoitoa." Pyyntöäni neurologin konsultaatioon ei tietenkään kuunneltu, lapsi haluttiin nähdä psykiatrisena potilaana, mitä hän ei todellisuudessa ollut.

Lähetteen saamisen jälkeen asia siirtyi lastensuojelun työntekijöille, tavattiin lukemattomia kertoja niin meillä kotona kuin toimistollakin. Heidän loppuarvionsa oli, että he eivät löydä kotioloista huostaanottoperusteita, mutta lähetteen takia tehdään ns. hoidollinen huostaanotto.

Kun lapsi tuli lastenkodin hoidolliselle osastolle, tyrmistykselläni ei ollut rajaa kun tajusin, että osastolla ei ollut töissä yhtään psykiatrian ammattilaista, kaikilla oli vain jokin sosiaalialan koulutus. Lapsi ei saanut tavata psykiatria ennen kuin nostin asiasta metelin, sekään ei ensin riittänyt, vaan soitin sairaalaan lääkärille, joka lastenkotilähetteen oli allekirjoittanut. Hän tunsi lastenkodin lääkärin ja oli tähän puhelinyhteydessä. Näin lapsi onnistui tapaamaan psykiatrin ensimmäisen kerran oltuaan laitoksessa yli 4 kk.

Mutta toivottavasti harvalla käy hoidollisessakaan huostassa niin huono tuuri kuin meillä: Lasta pahoinpideltiin, edes lääkärin hoitosuosituksia ei osastolla noudatettu. Lopulta lastenkodin lääkäri myönsi hoitovirheen tapahtuneen, mutta lapsen kohtelu ei muuttunut. Viimein en enää palauttanut lasta kotilomalta laitokseen silläkin uhalla, että poliisit ja lastensuojelu olisi ilmestynyt kotiovelle.

Lastenkodin hoidollisten osastojen johtaja uhkaili minua: "Jos jäätte kotiin, tilanne varmaan kriisiytyy ja lapsi viedään poliisisaatossa vastaanottokotiin odottamaan paikkaa tavalliselle lastenkotiosastolle, koska äiti ei hyväksy intensiivihoitoa." Hän sanoi myös, että "heidän kallis hoitonsa ei saa jäädä kesken". Todellisuudessa lapsi ei saanut siellä päivääkään mitään hoitoa ja sosiaalityöntekijöiltä kuulin, että kaupunki maksoi laitokselle yli 400 e päivältä lapsen siellä olosta.

Paljonko se on kuussa? 30 x 400 = 12.000 e/kk
Vuodessa 144.000 e yhdestä lapsesta.
"Hoito" on yleensä 2-vuotinen, siis 288.000 e yhdestä lapsesta.
Lapsia pelkästään tuon laitoksen hoidollisilla osastoilla on yhteensä useita kymmeniä, ehkä liki 100.

Törkeää yhteisten verorahojen väärinkäyttöä!
Jos yksityishenkilö toimisi noin, saisi petossyytteen, mutta lastensuojelussa on kaikki mahdollista.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
suudessahan lapset kirjoitti:
jäävät täysin ilman hoitoa kun heidät huostaanoton kautta lähetetään lastensuojelulaitoksiin tai sijaisperheisiin.

Minun lapseni lähetteessä luki: "... tarvitsee pikaisesti pitempiaikaista psykiatrista osastohoitoa." Pyyntöäni neurologin konsultaatioon ei tietenkään kuunneltu, lapsi haluttiin nähdä psykiatrisena potilaana, mitä hän ei todellisuudessa ollut.

Lähetteen saamisen jälkeen asia siirtyi lastensuojelun työntekijöille, tavattiin lukemattomia kertoja niin meillä kotona kuin toimistollakin. Heidän loppuarvionsa oli, että he eivät löydä kotioloista huostaanottoperusteita, mutta lähetteen takia tehdään ns. hoidollinen huostaanotto.

Kun lapsi tuli lastenkodin hoidolliselle osastolle, tyrmistykselläni ei ollut rajaa kun tajusin, että osastolla ei ollut töissä yhtään psykiatrian ammattilaista, kaikilla oli vain jokin sosiaalialan koulutus. Lapsi ei saanut tavata psykiatria ennen kuin nostin asiasta metelin, sekään ei ensin riittänyt, vaan soitin sairaalaan lääkärille, joka lastenkotilähetteen oli allekirjoittanut. Hän tunsi lastenkodin lääkärin ja oli tähän puhelinyhteydessä. Näin lapsi onnistui tapaamaan psykiatrin ensimmäisen kerran oltuaan laitoksessa yli 4 kk.

Mutta toivottavasti harvalla käy hoidollisessakaan huostassa niin huono tuuri kuin meillä: Lasta pahoinpideltiin, edes lääkärin hoitosuosituksia ei osastolla noudatettu. Lopulta lastenkodin lääkäri myönsi hoitovirheen tapahtuneen, mutta lapsen kohtelu ei muuttunut. Viimein en enää palauttanut lasta kotilomalta laitokseen silläkin uhalla, että poliisit ja lastensuojelu olisi ilmestynyt kotiovelle.

Lastenkodin hoidollisten osastojen johtaja uhkaili minua: "Jos jäätte kotiin, tilanne varmaan kriisiytyy ja lapsi viedään poliisisaatossa vastaanottokotiin odottamaan paikkaa tavalliselle lastenkotiosastolle, koska äiti ei hyväksy intensiivihoitoa." Hän sanoi myös, että "heidän kallis hoitonsa ei saa jäädä kesken". Todellisuudessa lapsi ei saanut siellä päivääkään mitään hoitoa ja sosiaalityöntekijöiltä kuulin, että kaupunki maksoi laitokselle yli 400 e päivältä lapsen siellä olosta.

Paljonko se on kuussa? 30 x 400 = 12.000 e/kk
Vuodessa 144.000 e yhdestä lapsesta.
"Hoito" on yleensä 2-vuotinen, siis 288.000 e yhdestä lapsesta.
Lapsia pelkästään tuon laitoksen hoidollisilla osastoilla on yhteensä useita kymmeniä, ehkä liki 100.

Törkeää yhteisten verorahojen väärinkäyttöä!
Jos yksityishenkilö toimisi noin, saisi petossyytteen, mutta lastensuojelussa on kaikki mahdollista.
jo vajaan puolen vuoden sisällä (mikä on todella harvinaista, että lastensuojelu suostuu purkuun), yritin lastensuojelutt:n avustuksella päästä takaisin lähettäneen sairaalan hoitojonoon, koska laitoksessa kaltoinkohdeltu lapsi kotiutui huomattavasti huonompi kuntoisena kuin oli sinne mennessään.

Mutta lastenpsykiatrian ylilääkäri kielsi sairaalaa antamasta meille mitään aikoja, "koska lasta oli kuulema tutkittu jo riittävästi". Jäimme siis ilman hoitosuhdetta, vaikka he itse muutamaa kuukautta aikaisemmin kirjoittivat lähetteen pikaisen pitkäaikaisen psykiatrisen hoidon tarpeesta. Lisäksi he olivat määränneet lapselle väärällä diagnoosilla lääkkeen, joka olisi vaatinut sydän- ja maksakoeseurannan, sitä ei missään tapauksessa olisi saanut lopettaa ilman lääkärin valvontaa, mutta sairaala ei jättänyt meille paljon vaihtoehtoja.

Myöhemmin epäilyt neurologisesta oireyhtymästä osoittautuivat yksityisellä lääkäriasemalla oikeiksi. Koko psykiatrinen hoitopelleily huostaanottoineen, pahoinpitelyineen ja lapsen hoidotta jättämisineen on törkeintä, mitä lapselle viranomaismielivallalla voidaan tehdä tämän päivän Suomessa!

Huostaanoton purkuasiakirja löytyy täältä:

http://vanhemmat.com/phpbb/viewtopic.php?t=1059&sid=44608b2f54531a3217cc645665194389
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
semme purkautui kirjoitti:
jo vajaan puolen vuoden sisällä (mikä on todella harvinaista, että lastensuojelu suostuu purkuun), yritin lastensuojelutt:n avustuksella päästä takaisin lähettäneen sairaalan hoitojonoon, koska laitoksessa kaltoinkohdeltu lapsi kotiutui huomattavasti huonompi kuntoisena kuin oli sinne mennessään.

Mutta lastenpsykiatrian ylilääkäri kielsi sairaalaa antamasta meille mitään aikoja, "koska lasta oli kuulema tutkittu jo riittävästi". Jäimme siis ilman hoitosuhdetta, vaikka he itse muutamaa kuukautta aikaisemmin kirjoittivat lähetteen pikaisen pitkäaikaisen psykiatrisen hoidon tarpeesta. Lisäksi he olivat määränneet lapselle väärällä diagnoosilla lääkkeen, joka olisi vaatinut sydän- ja maksakoeseurannan, sitä ei missään tapauksessa olisi saanut lopettaa ilman lääkärin valvontaa, mutta sairaala ei jättänyt meille paljon vaihtoehtoja.

Myöhemmin epäilyt neurologisesta oireyhtymästä osoittautuivat yksityisellä lääkäriasemalla oikeiksi. Koko psykiatrinen hoitopelleily huostaanottoineen, pahoinpitelyineen ja lapsen hoidotta jättämisineen on törkeintä, mitä lapselle viranomaismielivallalla voidaan tehdä tämän päivän Suomessa!

Huostaanoton purkuasiakirja löytyy täältä:

http://vanhemmat.com/phpbb/viewtopic.php?t=1059&sid=44608b2f54531a3217cc645665194389
ja eivät haluaisi purkaa huostaa vaikka kaksi vuotta on jo mennyt. Ei ole nyt tietoa mitä jatkossa seuraa, sossut suunnittelevat uutta ssijoituspaikkaaa, vaikka huostaanoton kriteereitä ei ole, paitsi että isi ja äiti asuvat eri osoitteessa ja kumpikaan ei antaisi lasta toisen huostaan. Siis sossujen mielestä riittävät perusteet hiuostan jatkumiselle, ikävää vaan on että tuo laitos pitää kynsin hampain kiinni tapaamisrajoituksista.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
suudessahan lapset kirjoitti:
jäävät täysin ilman hoitoa kun heidät huostaanoton kautta lähetetään lastensuojelulaitoksiin tai sijaisperheisiin.

Minun lapseni lähetteessä luki: "... tarvitsee pikaisesti pitempiaikaista psykiatrista osastohoitoa." Pyyntöäni neurologin konsultaatioon ei tietenkään kuunneltu, lapsi haluttiin nähdä psykiatrisena potilaana, mitä hän ei todellisuudessa ollut.

Lähetteen saamisen jälkeen asia siirtyi lastensuojelun työntekijöille, tavattiin lukemattomia kertoja niin meillä kotona kuin toimistollakin. Heidän loppuarvionsa oli, että he eivät löydä kotioloista huostaanottoperusteita, mutta lähetteen takia tehdään ns. hoidollinen huostaanotto.

Kun lapsi tuli lastenkodin hoidolliselle osastolle, tyrmistykselläni ei ollut rajaa kun tajusin, että osastolla ei ollut töissä yhtään psykiatrian ammattilaista, kaikilla oli vain jokin sosiaalialan koulutus. Lapsi ei saanut tavata psykiatria ennen kuin nostin asiasta metelin, sekään ei ensin riittänyt, vaan soitin sairaalaan lääkärille, joka lastenkotilähetteen oli allekirjoittanut. Hän tunsi lastenkodin lääkärin ja oli tähän puhelinyhteydessä. Näin lapsi onnistui tapaamaan psykiatrin ensimmäisen kerran oltuaan laitoksessa yli 4 kk.

Mutta toivottavasti harvalla käy hoidollisessakaan huostassa niin huono tuuri kuin meillä: Lasta pahoinpideltiin, edes lääkärin hoitosuosituksia ei osastolla noudatettu. Lopulta lastenkodin lääkäri myönsi hoitovirheen tapahtuneen, mutta lapsen kohtelu ei muuttunut. Viimein en enää palauttanut lasta kotilomalta laitokseen silläkin uhalla, että poliisit ja lastensuojelu olisi ilmestynyt kotiovelle.

Lastenkodin hoidollisten osastojen johtaja uhkaili minua: "Jos jäätte kotiin, tilanne varmaan kriisiytyy ja lapsi viedään poliisisaatossa vastaanottokotiin odottamaan paikkaa tavalliselle lastenkotiosastolle, koska äiti ei hyväksy intensiivihoitoa." Hän sanoi myös, että "heidän kallis hoitonsa ei saa jäädä kesken". Todellisuudessa lapsi ei saanut siellä päivääkään mitään hoitoa ja sosiaalityöntekijöiltä kuulin, että kaupunki maksoi laitokselle yli 400 e päivältä lapsen siellä olosta.

Paljonko se on kuussa? 30 x 400 = 12.000 e/kk
Vuodessa 144.000 e yhdestä lapsesta.
"Hoito" on yleensä 2-vuotinen, siis 288.000 e yhdestä lapsesta.
Lapsia pelkästään tuon laitoksen hoidollisilla osastoilla on yhteensä useita kymmeniä, ehkä liki 100.

Törkeää yhteisten verorahojen väärinkäyttöä!
Jos yksityishenkilö toimisi noin, saisi petossyytteen, mutta lastensuojelussa on kaikki mahdollista.
Kuinka teillä nyt menee? Saiko lapsi jäädä kotiin? Olen tämän viikon veivannut Pitskun ja kodin väliä lapsen kanssa. Koulunkäynti kärsii, onneksi opet tukevat lasta ja minua. Siis neljän vuoden takainen perhekriisi ja sen synnyttämä kommunikoinnin puute johtivat siihen, että lapselle suositeltiin stabiilia ja aikuisjohtoista ympäristöä. Nyt lapsi jatkaa Int.hoidon jatko-osastolla missä EI ole stabiiliutta, mikä meille kotiin on syntynyt vuosia (3v) sitten. Last.suojelija ihmettelee, että miksi otan edes puheeksi, että lapsi tulisi kotiin, kun hoitopäätös on jo tehty...
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Pitskussa ilman hoitoa kirjoitti:
Kuinka teillä nyt menee? Saiko lapsi jäädä kotiin? Olen tämän viikon veivannut Pitskun ja kodin väliä lapsen kanssa. Koulunkäynti kärsii, onneksi opet tukevat lasta ja minua. Siis neljän vuoden takainen perhekriisi ja sen synnyttämä kommunikoinnin puute johtivat siihen, että lapselle suositeltiin stabiilia ja aikuisjohtoista ympäristöä. Nyt lapsi jatkaa Int.hoidon jatko-osastolla missä EI ole stabiiliutta, mikä meille kotiin on syntynyt vuosia (3v) sitten. Last.suojelija ihmettelee, että miksi otan edes puheeksi, että lapsi tulisi kotiin, kun hoitopäätös on jo tehty...
kun en vappulomalta palauttanut häntä enää laitokseen, vaan vein Lastenklinikan päivystykseen ja selitin tilanteen.
Sain lapselle päivän tai pari kotilomaa asian selvittämiseen. Sossut sanoivat heti, että purku tehdään heti kun heille vain kalenteriin mahtuu aikaa sen tekemiseen ja lasta ei tarvinnut enää palauttaa sinne.

Lastenkoti vaati minut vielä kahteen palaveriin paikalle, ei olisi tarvinnut tietysti mennä, mutta halusin käydä ensimmäisen kerran puhumassa suuni puhtaaksi, kun koko ajan oli pitänyt tyynesti katsoa ja kuunnella kaikki heidän mielivaltansa. Eivät uskoneet tietysti, että sossu purkaa huostan kesken heidän kalliin 'hoitonsa'.

Myöhemmin lapsi sai neurologisen diagnoosin yksityiseltä puolelta. Nyt odotamme kuntoutussuunnitelman valmistumista, että kyllä valoisammalle näyttää nyt kuin pitkiin aikoihin. Lapsi on hitaasti toipunut lyhyestä huostaanottojaksosta, tuttavat sanoivat juuri eilen, että hän alkaa vihdoin olla entisellään.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
tasan vuosi sitten kirjoitti:
kun en vappulomalta palauttanut häntä enää laitokseen, vaan vein Lastenklinikan päivystykseen ja selitin tilanteen.
Sain lapselle päivän tai pari kotilomaa asian selvittämiseen. Sossut sanoivat heti, että purku tehdään heti kun heille vain kalenteriin mahtuu aikaa sen tekemiseen ja lasta ei tarvinnut enää palauttaa sinne.

Lastenkoti vaati minut vielä kahteen palaveriin paikalle, ei olisi tarvinnut tietysti mennä, mutta halusin käydä ensimmäisen kerran puhumassa suuni puhtaaksi, kun koko ajan oli pitänyt tyynesti katsoa ja kuunnella kaikki heidän mielivaltansa. Eivät uskoneet tietysti, että sossu purkaa huostan kesken heidän kalliin 'hoitonsa'.

Myöhemmin lapsi sai neurologisen diagnoosin yksityiseltä puolelta. Nyt odotamme kuntoutussuunnitelman valmistumista, että kyllä valoisammalle näyttää nyt kuin pitkiin aikoihin. Lapsi on hitaasti toipunut lyhyestä huostaanottojaksosta, tuttavat sanoivat juuri eilen, että hän alkaa vihdoin olla entisellään.
Oletko ottanut selvää, voiko johtajaa syyttää virkavirheestä? On aika mielivaltaista tuo käytäntönsä...

Minun lapsi kärsii masennuksesta. Osastolla on 8 paikkaa, ei omaa rauhaa, "pitäisi tajuta, että elämä ei ole reilua", hän sanoi lapselle ja antoi nuhteita, kun ei kelpaa paikka, vaikka on osaston paras huone.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
teille! kirjoitti:
Oletko ottanut selvää, voiko johtajaa syyttää virkavirheestä? On aika mielivaltaista tuo käytäntönsä...

Minun lapsi kärsii masennuksesta. Osastolla on 8 paikkaa, ei omaa rauhaa, "pitäisi tajuta, että elämä ei ole reilua", hän sanoi lapselle ja antoi nuhteita, kun ei kelpaa paikka, vaikka on osaston paras huone.
sopeudu mihin tahansa viranomaisten mielivaltaan!

Koko järjestelmä on niin kiero ja mätä, että eivät sanat riitä sitä kuvaamaan. Heidän pitäisi olla psykiatrian ammattilaisia ja osata lohduttaa esim. masentunutta lasta, mutta heidän "hoitonsa" on juuri tuota tasoa, kuten kerroit. Nähty on.

Valituksista kerron myöhemmin sitten, kun kerrottavaa on.

Kiitos onnittelusta ja jaksamista teille!
Oletko ollut muuten yhteydessä Leeni Ikoseen, hän on erityisen kiinnostunut juuri näistä intensiivihoidon tapauksista?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
syytetään kun ei kirjoitti:
sopeudu mihin tahansa viranomaisten mielivaltaan!

Koko järjestelmä on niin kiero ja mätä, että eivät sanat riitä sitä kuvaamaan. Heidän pitäisi olla psykiatrian ammattilaisia ja osata lohduttaa esim. masentunutta lasta, mutta heidän "hoitonsa" on juuri tuota tasoa, kuten kerroit. Nähty on.

Valituksista kerron myöhemmin sitten, kun kerrottavaa on.

Kiitos onnittelusta ja jaksamista teille!
Oletko ollut muuten yhteydessä Leeni Ikoseen, hän on erityisen kiinnostunut juuri näistä intensiivihoidon tapauksista?
Tuo syyttäminen onkin juuri pöyristyttävää. Ei ole alkeellista kuuntelun taitoa ja vielä toimii osastonhoitajana. Vaikka nyt olot paranevat (hlökuntaa lisätään), on hirmuista, että lapsen on oltava noissa samoissa tiloissa, joissa häntä on hoidettu väärin! Koska on se huostapäätös ja last.suojelutt. ei kyseenalaista paikan hoitoa, vain yksittäisiä tilanteita. Ja hän vielä minua syyttää, että miksi koko ajan puhun huostanpurkamisesta.

Johonkuhun minun on otettava yhteyttä, jos sitten L. Ikoseen. -Olen kuullut sos.asiamiehestä nimeltä Lilli Autti. Jotakin on tehtävä, ettei pää hajoa. Kun yksin ollessa hämärtyy oikeudentaju ja alkaa paniikkioireet.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
on lapsen vikaa, kun ei sop... kirjoitti:
Tuo syyttäminen onkin juuri pöyristyttävää. Ei ole alkeellista kuuntelun taitoa ja vielä toimii osastonhoitajana. Vaikka nyt olot paranevat (hlökuntaa lisätään), on hirmuista, että lapsen on oltava noissa samoissa tiloissa, joissa häntä on hoidettu väärin! Koska on se huostapäätös ja last.suojelutt. ei kyseenalaista paikan hoitoa, vain yksittäisiä tilanteita. Ja hän vielä minua syyttää, että miksi koko ajan puhun huostanpurkamisesta.

Johonkuhun minun on otettava yhteyttä, jos sitten L. Ikoseen. -Olen kuullut sos.asiamiehestä nimeltä Lilli Autti. Jotakin on tehtävä, ettei pää hajoa. Kun yksin ollessa hämärtyy oikeudentaju ja alkaa paniikkioireet.
taholta laadittuun Huoltosuunitelmaankin kirjattu
huostaanotetun lapsen vanhemmalle kuuluva
ja sosiaaliviranomaisen järjestämä
erityinen apu ja tuki.....

Lapsi huostassa ja "hyvässä" hoidossa
ja vanhempi jätetään kuin "nalli kalliolle" oman elämänsä, olotilansa ja tunteidensa kanssa.

Niin suomalaista lain mukaista lastensuojelua,
niin suomalaista!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
on lapsen vikaa, kun ei sop... kirjoitti:
Tuo syyttäminen onkin juuri pöyristyttävää. Ei ole alkeellista kuuntelun taitoa ja vielä toimii osastonhoitajana. Vaikka nyt olot paranevat (hlökuntaa lisätään), on hirmuista, että lapsen on oltava noissa samoissa tiloissa, joissa häntä on hoidettu väärin! Koska on se huostapäätös ja last.suojelutt. ei kyseenalaista paikan hoitoa, vain yksittäisiä tilanteita. Ja hän vielä minua syyttää, että miksi koko ajan puhun huostanpurkamisesta.

Johonkuhun minun on otettava yhteyttä, jos sitten L. Ikoseen. -Olen kuullut sos.asiamiehestä nimeltä Lilli Autti. Jotakin on tehtävä, ettei pää hajoa. Kun yksin ollessa hämärtyy oikeudentaju ja alkaa paniikkioireet.
koska hän on nykyisin sosiaaliasiamiesyhdistyksen puheenjohtaja. Voithan yrittää tavoittaa häntä sen yhdistyksen numerosta ja pyytää keskusteluaikaa. Hän on kyllä ihan mahtavan hyvä lohduttaja, kannustaja ja jopa käytännön neuvojakin osaa antaa.

Ikosen palkka on pitkästä toistasataa euroa tunti, mutta hän antaa jopa ilmaisia neuvoja näissä intens.tapauksissa. Hänen entinen sukunimensä taitaa olla Knuuti, joka auttaa oikean lakiasiaintoimiston löytämisessä, jos sinulla ei ole hänen yhteystietojaan.

Yritä auttaa ja tukea lastasi niin paljon kuin suinkin voit ilman, että näytät omaa ahdistustasi tilanteesta. En tiedä, paljonko hoitoaikaa on vielä jäljellä, jos sitä ei ole enää kovin paljon, niin on ehkä parempi, että et puhu henkilökunnalle lapsen masennuksesta. Tämä tuntuu hurjalle, mutta se antaa heille syyn jatkaa olematonta hoitoa yli kahdesta vuodesta. Oletko saanut jutella paikan lääkärin kanssa? En tiedä, vieläkö Riitta K-T on siellä, mutta hän ymmärtää asioita lapsen kannalta. Jos nyt ei sitten esim. meidän tapauksesta saanut niin nenilleen, että ei enää uskalla puolustaa lapsiakaan.

Oletko kuullut muuten, että siellä on joku intens.osasto nykyisin sellainen, että lapset eivät yövy siellä joka yö, vaan ovat osan ajasta kotona? En tiedä tapauksenne yksityiskohtia, mutta voisitko alkaa puhumaan, miten lapsi on hyötynyt siellä olostaan, että voisiko siksi alkaa harkita jo vähittäistä kotiuttamista. Mutta tämä kaikki on tehtävä vähitellen, alkuun voi vain muka ihmetellä, miten hyvin lapsi siellä voi. Mainitsee siitä ensin muutamille hoitajille ja lopulta myös osastonhoitajan tapaamisessa.

Tämä voi tuntua kornille, mutta niin vähän siellä lapsia seurataan, että tämä menee heihin ihan täydestä ja ovat kehuista jopa ihan otettujakin. Tietysti jos lasta kohdellaan mahdottoman huonosti, niin silloin tuollainen vaihtoehto ei tule kyseeseen. Jos lapsen tilanne on niin huono, että haluaisit purun heti, niin oletko ehdottanut sossulle lapsen tapaamista laitoksessa? Uskaltaisiko hän puhua sossulle siellä olostaan ja miten häntä on kohdeltu? Meillä lapsi ei uskaltanut puhua sossulle, mutta mukana olivat perhetyöntekijät, joille hän puhui ja sillä oli ratkaiseva merkitys purun kannalta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
asiamiehen numerosta, kirjoitti:
koska hän on nykyisin sosiaaliasiamiesyhdistyksen puheenjohtaja. Voithan yrittää tavoittaa häntä sen yhdistyksen numerosta ja pyytää keskusteluaikaa. Hän on kyllä ihan mahtavan hyvä lohduttaja, kannustaja ja jopa käytännön neuvojakin osaa antaa.

Ikosen palkka on pitkästä toistasataa euroa tunti, mutta hän antaa jopa ilmaisia neuvoja näissä intens.tapauksissa. Hänen entinen sukunimensä taitaa olla Knuuti, joka auttaa oikean lakiasiaintoimiston löytämisessä, jos sinulla ei ole hänen yhteystietojaan.

Yritä auttaa ja tukea lastasi niin paljon kuin suinkin voit ilman, että näytät omaa ahdistustasi tilanteesta. En tiedä, paljonko hoitoaikaa on vielä jäljellä, jos sitä ei ole enää kovin paljon, niin on ehkä parempi, että et puhu henkilökunnalle lapsen masennuksesta. Tämä tuntuu hurjalle, mutta se antaa heille syyn jatkaa olematonta hoitoa yli kahdesta vuodesta. Oletko saanut jutella paikan lääkärin kanssa? En tiedä, vieläkö Riitta K-T on siellä, mutta hän ymmärtää asioita lapsen kannalta. Jos nyt ei sitten esim. meidän tapauksesta saanut niin nenilleen, että ei enää uskalla puolustaa lapsiakaan.

Oletko kuullut muuten, että siellä on joku intens.osasto nykyisin sellainen, että lapset eivät yövy siellä joka yö, vaan ovat osan ajasta kotona? En tiedä tapauksenne yksityiskohtia, mutta voisitko alkaa puhumaan, miten lapsi on hyötynyt siellä olostaan, että voisiko siksi alkaa harkita jo vähittäistä kotiuttamista. Mutta tämä kaikki on tehtävä vähitellen, alkuun voi vain muka ihmetellä, miten hyvin lapsi siellä voi. Mainitsee siitä ensin muutamille hoitajille ja lopulta myös osastonhoitajan tapaamisessa.

Tämä voi tuntua kornille, mutta niin vähän siellä lapsia seurataan, että tämä menee heihin ihan täydestä ja ovat kehuista jopa ihan otettujakin. Tietysti jos lasta kohdellaan mahdottoman huonosti, niin silloin tuollainen vaihtoehto ei tule kyseeseen. Jos lapsen tilanne on niin huono, että haluaisit purun heti, niin oletko ehdottanut sossulle lapsen tapaamista laitoksessa? Uskaltaisiko hän puhua sossulle siellä olostaan ja miten häntä on kohdeltu? Meillä lapsi ei uskaltanut puhua sossulle, mutta mukana olivat perhetyöntekijät, joille hän puhui ja sillä oli ratkaiseva merkitys purun kannalta.
last.s.tt. onkin varannut keskusteluajan lapsen kanssa viikon päästä. Olen lapsen aikana lämmin ja luon häneen toivoa ja huomaan toimivani hyvinkin päättäväisesti, kun on sellainen tilanne, että on jonkinlainen ratkaisu just nyt saatava (vein alkuviikosta lastensairaalaan ja sieltä ehdotettiin juuri sos.asiamieheen yht.ottoa). Tuosta liikkeestä sain osastolta käsin nuhteita! Lapsi on siinä määrin epätoivoinen, että olen luvannut hänelle, että yritän järjestää olonsa turvalliseksi niin paljon kuin mahdollista ja sanonut, että toivon huostan purkua. "Lapsi" on siis 14 v. En syyllistä muuta henkilökuntaa kuin oshoitajaa lapselleni, jonka on oikeus kuulla, että oh toimii törkeästi. Yritämme myös, jos purku ei onnistu, että kotilomat olisivat mahd pitkiä. Olisi läksyjentekorauhakin ja mahd kysyä läksyistä. Pitskussa tykkäävät, että harjoittaa itsenäisyyteen, kun tekee itse läksyt. Eli jättävät yksin noin oleellisessa kuin koulun käynti.

Osasto tietää ja muut, että juuri tuo heidän hoito (hoidon puute)lasta tällä hetkellä lannistaa.

Kiitos neuvoista ja kuuntelemisesta!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Panikoiva äitsy kirjoitti:
last.s.tt. onkin varannut keskusteluajan lapsen kanssa viikon päästä. Olen lapsen aikana lämmin ja luon häneen toivoa ja huomaan toimivani hyvinkin päättäväisesti, kun on sellainen tilanne, että on jonkinlainen ratkaisu just nyt saatava (vein alkuviikosta lastensairaalaan ja sieltä ehdotettiin juuri sos.asiamieheen yht.ottoa). Tuosta liikkeestä sain osastolta käsin nuhteita! Lapsi on siinä määrin epätoivoinen, että olen luvannut hänelle, että yritän järjestää olonsa turvalliseksi niin paljon kuin mahdollista ja sanonut, että toivon huostan purkua. "Lapsi" on siis 14 v. En syyllistä muuta henkilökuntaa kuin oshoitajaa lapselleni, jonka on oikeus kuulla, että oh toimii törkeästi. Yritämme myös, jos purku ei onnistu, että kotilomat olisivat mahd pitkiä. Olisi läksyjentekorauhakin ja mahd kysyä läksyistä. Pitskussa tykkäävät, että harjoittaa itsenäisyyteen, kun tekee itse läksyt. Eli jättävät yksin noin oleellisessa kuin koulun käynti.

Osasto tietää ja muut, että juuri tuo heidän hoito (hoidon puute)lasta tällä hetkellä lannistaa.

Kiitos neuvoista ja kuuntelemisesta!
läksyissä, niin hoitajat pääsevät helpommalla. Lapsellani on Asperger ja hän on monesti niin stressaantunut koulun metelistä ym asioista, että koulun jälkeen hän tarvitsee pitkän keskustelun, tukea ja lohdutusta, rohkaisua, että pääsee läksyjen teon alkuun. Silti voi olla vaikeuksia esim. sanallisiin tehtäviin keskittymisessä ja apua tarvitaan, mitä koulukaan ei pysty riittävästi antamaan erityislapsille. Mm. näiden seikkojen takia AS-lapsi tarvitsee lähi-ihmisensä tiivistä tukea paljon pitempään kuin tavallinen lapsi. Mutta mitä teki Pitskun omahoitaja? Hän ilmoitti 9-vuotiaalle, että: "Äitisi tekee väärin kun auttaa sinua niin paljon! Tästä eteenpäin teet läksysi yksin!" Myöskään mitään keskusteluhetkeä koulun jälkeen lapselle ei tarjottu, koska oli juuri alkanut hiljainen tunti ja hoitajat olivat lukittujen ovien takana palaverissaan, mihin lapset eivät saaneet edes mennä.

Siis tilanne oli se, että lapsi tuli koulusta ja jätettiin yksin istumaan huoneeseensa, jossa olisi pitänyt tehdä läksyjä, eikä huoneesta saanut hiljaisen tunnin aikana poistua. Hänellä on erikoisruokavalio ja lääkärin suosituksesta hänen olisi pitänyt saada huoneeseen mehua, mutta sekin kiellettiin jyrkästi. Kun huomautin asiasta rauhallisesti, hoitaja huusi minulle, että: "Hanasta saa juoda niin paljon kuin vettä riittää, mutta mehua ei anneta, eikä mitään huoneeseen."

Yritin rauhallisesti jutella asiasta monta kertaa, mutta hoitaja oli omasta mielestään oikeassa, häneen ei pystynyt vaikuttamaan tässäkään asiassa mitenkään. Niin läksyjen teko oli yhtä itkemistä ja läksyt alkoivat jäädä tekemättä, josta taas hoitaja raivosi lapselle. Tapasin sattumalta luokan erityisavustajan bussissa ja kuulin häneltä, että matematiikka oli alkanut mennä alas päin kuin lehmän häntä ja muutenkin koulumenestys laski.

Lapsen pää olisi mennyt ihan sekaisin, jos olisin puolustanut hänelle väärin toimivaa hoitajaa, joten kyllä minäkin sanoin lapselle suoraan, mitä mieltä möykkäristä olin. Tosin yritin vähän pehmentää, että hoitaja ei varmaan ymmärrä, miten väärin hän tekee, hän luulee tekevänsä oikein. Mutta huutaminen ja töykeä käytös eivät ole mitenkään puolusteltavissa ja vielä vähemmän lapsen pahoinpitely, uhkailu ja pelottelu, jotka nekin tulivat kuvaan myöhemmin.

Ei siellä ollut aina alkuillasta nukkumisrauhaakaan. Lapsi sanoi, että koska hänen on siellä niin paha olla ja valtava koti-ikävä, hän haluaisi nukahtaa jo vaikka klo 20. Mutta osaston tv oli niin suurella ainakin klo 21:een asti, että huoneeseen asti sai sanoista selvän, joten nukkumisesta ei ollut mitään tietoa ennen kuin yhdeksän jälkeen.

Kun tv-asia tuli esille, oli tilanne jo niin paha, että vannoin lapselle etten huomauta asiasta hoitajalle, koska se oli valitusta, jota ei missään tapauksessa saanut tehdä ja se kostettiin lapselle aina jotenkin jälkeenpäin. Pyysin lasta itse sanomaan asiasta minun kuulteni kun saatoin häntä viikonloppulomalta laitokseen. Hoitaja kuunteli naama mykkyrällä, ei vastannut sanallakaan, vaan meni muka hakemaan jotain pöydältä, jonka vieressä lapsi istui itkemässä. Ja astui koko painollaan hennon tytön jalan päälle, iso kokoinen äijä! Jos se olisi ollut vahinko, hän olisi pyytänyt anteeksi, mutta sanaakaan ei sanonut kun käveli ulos huoneesta. Se oli siis varoitus lapselle pitää suunsa kiinni, mitään ei saanut epäkohdista puhua. Ja sen hoitaja oli raivonnut lapselle jo aikaisemmin myös minun kuulteni.

Rohkaise siis lasta kertomaan kaikki mahdollinen sossulle! Ei voi muuta kuin toivoa, että sossu tulisi järkiinsä ja tajuaisi, mikä paikka se on. Se ei tosiaankaan sovi kaikille lapsille, enkä oikein tiedä sopiiko kenellekään. Voihan niitä hyviäkin kokemuksia olla, mutta meillä se oli kaikkea muuta. On se nyt ihme, että lasta ei tueta läksyjen tekemisessä, kun vanhempaa lasta autoin vielä lukiossakin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
että lapsia ei auteta kirjoitti:
läksyissä, niin hoitajat pääsevät helpommalla. Lapsellani on Asperger ja hän on monesti niin stressaantunut koulun metelistä ym asioista, että koulun jälkeen hän tarvitsee pitkän keskustelun, tukea ja lohdutusta, rohkaisua, että pääsee läksyjen teon alkuun. Silti voi olla vaikeuksia esim. sanallisiin tehtäviin keskittymisessä ja apua tarvitaan, mitä koulukaan ei pysty riittävästi antamaan erityislapsille. Mm. näiden seikkojen takia AS-lapsi tarvitsee lähi-ihmisensä tiivistä tukea paljon pitempään kuin tavallinen lapsi. Mutta mitä teki Pitskun omahoitaja? Hän ilmoitti 9-vuotiaalle, että: "Äitisi tekee väärin kun auttaa sinua niin paljon! Tästä eteenpäin teet läksysi yksin!" Myöskään mitään keskusteluhetkeä koulun jälkeen lapselle ei tarjottu, koska oli juuri alkanut hiljainen tunti ja hoitajat olivat lukittujen ovien takana palaverissaan, mihin lapset eivät saaneet edes mennä.

Siis tilanne oli se, että lapsi tuli koulusta ja jätettiin yksin istumaan huoneeseensa, jossa olisi pitänyt tehdä läksyjä, eikä huoneesta saanut hiljaisen tunnin aikana poistua. Hänellä on erikoisruokavalio ja lääkärin suosituksesta hänen olisi pitänyt saada huoneeseen mehua, mutta sekin kiellettiin jyrkästi. Kun huomautin asiasta rauhallisesti, hoitaja huusi minulle, että: "Hanasta saa juoda niin paljon kuin vettä riittää, mutta mehua ei anneta, eikä mitään huoneeseen."

Yritin rauhallisesti jutella asiasta monta kertaa, mutta hoitaja oli omasta mielestään oikeassa, häneen ei pystynyt vaikuttamaan tässäkään asiassa mitenkään. Niin läksyjen teko oli yhtä itkemistä ja läksyt alkoivat jäädä tekemättä, josta taas hoitaja raivosi lapselle. Tapasin sattumalta luokan erityisavustajan bussissa ja kuulin häneltä, että matematiikka oli alkanut mennä alas päin kuin lehmän häntä ja muutenkin koulumenestys laski.

Lapsen pää olisi mennyt ihan sekaisin, jos olisin puolustanut hänelle väärin toimivaa hoitajaa, joten kyllä minäkin sanoin lapselle suoraan, mitä mieltä möykkäristä olin. Tosin yritin vähän pehmentää, että hoitaja ei varmaan ymmärrä, miten väärin hän tekee, hän luulee tekevänsä oikein. Mutta huutaminen ja töykeä käytös eivät ole mitenkään puolusteltavissa ja vielä vähemmän lapsen pahoinpitely, uhkailu ja pelottelu, jotka nekin tulivat kuvaan myöhemmin.

Ei siellä ollut aina alkuillasta nukkumisrauhaakaan. Lapsi sanoi, että koska hänen on siellä niin paha olla ja valtava koti-ikävä, hän haluaisi nukahtaa jo vaikka klo 20. Mutta osaston tv oli niin suurella ainakin klo 21:een asti, että huoneeseen asti sai sanoista selvän, joten nukkumisesta ei ollut mitään tietoa ennen kuin yhdeksän jälkeen.

Kun tv-asia tuli esille, oli tilanne jo niin paha, että vannoin lapselle etten huomauta asiasta hoitajalle, koska se oli valitusta, jota ei missään tapauksessa saanut tehdä ja se kostettiin lapselle aina jotenkin jälkeenpäin. Pyysin lasta itse sanomaan asiasta minun kuulteni kun saatoin häntä viikonloppulomalta laitokseen. Hoitaja kuunteli naama mykkyrällä, ei vastannut sanallakaan, vaan meni muka hakemaan jotain pöydältä, jonka vieressä lapsi istui itkemässä. Ja astui koko painollaan hennon tytön jalan päälle, iso kokoinen äijä! Jos se olisi ollut vahinko, hän olisi pyytänyt anteeksi, mutta sanaakaan ei sanonut kun käveli ulos huoneesta. Se oli siis varoitus lapselle pitää suunsa kiinni, mitään ei saanut epäkohdista puhua. Ja sen hoitaja oli raivonnut lapselle jo aikaisemmin myös minun kuulteni.

Rohkaise siis lasta kertomaan kaikki mahdollinen sossulle! Ei voi muuta kuin toivoa, että sossu tulisi järkiinsä ja tajuaisi, mikä paikka se on. Se ei tosiaankaan sovi kaikille lapsille, enkä oikein tiedä sopiiko kenellekään. Voihan niitä hyviäkin kokemuksia olla, mutta meillä se oli kaikkea muuta. On se nyt ihme, että lasta ei tueta läksyjen tekemisessä, kun vanhempaa lasta autoin vielä lukiossakin.
Lapseni lähti tänään kotoa kouluun, hällä oli aamulla kemian koe ja luki niihin kotona kotoisasti. Kysyi minulta (=äiti) välillä apua (se 14-v). Hurjan huojentavaa kuulla, etten ole yksin peräämässä koulunkäyntitukea Pitskun hoitajilta. Hoitoa tarvitsevalta lapselta odotetaan aivan merkillista "itsenäisyyttä", ei mene jakeluun.

Olisi paikallaan, että testataan koko hlökunnan vuorovaikutustaidot sillä modernilla MIMillä.

Olen pyytänytkin lasta sanomaan sossulle kaikki mikä tuntuu pahalle. Vähän jännittää, että kuuleeko sossu todella, vai paneeko hän lapsen itsetuhoajatukset nuoruuden piikkiin, kuten hän minua "neuvoi"...

Onko lapsesi omahoitaja vielä töissä tuossa paikassa? Armoton RAUKKA on koko tyyppi. Kun on noin epäkelpo hoitaja, on ihan oikein, että asettuu lapsen puolelle.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
huomenta! kirjoitti:
Lapseni lähti tänään kotoa kouluun, hällä oli aamulla kemian koe ja luki niihin kotona kotoisasti. Kysyi minulta (=äiti) välillä apua (se 14-v). Hurjan huojentavaa kuulla, etten ole yksin peräämässä koulunkäyntitukea Pitskun hoitajilta. Hoitoa tarvitsevalta lapselta odotetaan aivan merkillista "itsenäisyyttä", ei mene jakeluun.

Olisi paikallaan, että testataan koko hlökunnan vuorovaikutustaidot sillä modernilla MIMillä.

Olen pyytänytkin lasta sanomaan sossulle kaikki mikä tuntuu pahalle. Vähän jännittää, että kuuleeko sossu todella, vai paneeko hän lapsen itsetuhoajatukset nuoruuden piikkiin, kuten hän minua "neuvoi"...

Onko lapsesi omahoitaja vielä töissä tuossa paikassa? Armoton RAUKKA on koko tyyppi. Kun on noin epäkelpo hoitaja, on ihan oikein, että asettuu lapsen puolelle.
tilanteesta, ei minun puheillani olisi ollut siellä mitään merkitystä. Mutta sain Lastenlinnan avustuksella lääkäriajan, jossa oli myös osastonhoitaja paikalla ja lääkäri oli ihan kauhistunut kertomastani. Hän totesi heti hoitovirheen monessa mielessä tapahtuneen ja muutenkin hoitaja ei ollut noudattanut edes heidän intensiivihoidon periaatteita. Lääkärillä näytti olevan auktoriteetti, eikä os.hoitajakaan urputtamaan mitään vastaan, hän totesi vain, että: "Tämä tulee olemaan X:lle (hoitaja) kasvun paikka." Todellisuudessa kaikki jäi silleen, os.hoitaja muka keskusteli hoitajan kanssa ja pyrittiin vaikuttamaan asioihin, mutta mikään lapsen kohtelussa ei muuttunut, kaikki jatkui ennallaan ja jatkuu vielä tänäkin päivänä sen hoitajan osalta. Intensiivihoidon johtaja totesi kriisipalaverissa, että: "Näitä hoitovirheitähän aina joskus sattuu."

Käsitykseni on, että kukaan yksityinen vanhempi ei pysty sen laitoksen käytäntöjä muuttamaan, eikä niihin mitenkään vaikuttamaan.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
että lapsia ei auteta kirjoitti:
läksyissä, niin hoitajat pääsevät helpommalla. Lapsellani on Asperger ja hän on monesti niin stressaantunut koulun metelistä ym asioista, että koulun jälkeen hän tarvitsee pitkän keskustelun, tukea ja lohdutusta, rohkaisua, että pääsee läksyjen teon alkuun. Silti voi olla vaikeuksia esim. sanallisiin tehtäviin keskittymisessä ja apua tarvitaan, mitä koulukaan ei pysty riittävästi antamaan erityislapsille. Mm. näiden seikkojen takia AS-lapsi tarvitsee lähi-ihmisensä tiivistä tukea paljon pitempään kuin tavallinen lapsi. Mutta mitä teki Pitskun omahoitaja? Hän ilmoitti 9-vuotiaalle, että: "Äitisi tekee väärin kun auttaa sinua niin paljon! Tästä eteenpäin teet läksysi yksin!" Myöskään mitään keskusteluhetkeä koulun jälkeen lapselle ei tarjottu, koska oli juuri alkanut hiljainen tunti ja hoitajat olivat lukittujen ovien takana palaverissaan, mihin lapset eivät saaneet edes mennä.

Siis tilanne oli se, että lapsi tuli koulusta ja jätettiin yksin istumaan huoneeseensa, jossa olisi pitänyt tehdä läksyjä, eikä huoneesta saanut hiljaisen tunnin aikana poistua. Hänellä on erikoisruokavalio ja lääkärin suosituksesta hänen olisi pitänyt saada huoneeseen mehua, mutta sekin kiellettiin jyrkästi. Kun huomautin asiasta rauhallisesti, hoitaja huusi minulle, että: "Hanasta saa juoda niin paljon kuin vettä riittää, mutta mehua ei anneta, eikä mitään huoneeseen."

Yritin rauhallisesti jutella asiasta monta kertaa, mutta hoitaja oli omasta mielestään oikeassa, häneen ei pystynyt vaikuttamaan tässäkään asiassa mitenkään. Niin läksyjen teko oli yhtä itkemistä ja läksyt alkoivat jäädä tekemättä, josta taas hoitaja raivosi lapselle. Tapasin sattumalta luokan erityisavustajan bussissa ja kuulin häneltä, että matematiikka oli alkanut mennä alas päin kuin lehmän häntä ja muutenkin koulumenestys laski.

Lapsen pää olisi mennyt ihan sekaisin, jos olisin puolustanut hänelle väärin toimivaa hoitajaa, joten kyllä minäkin sanoin lapselle suoraan, mitä mieltä möykkäristä olin. Tosin yritin vähän pehmentää, että hoitaja ei varmaan ymmärrä, miten väärin hän tekee, hän luulee tekevänsä oikein. Mutta huutaminen ja töykeä käytös eivät ole mitenkään puolusteltavissa ja vielä vähemmän lapsen pahoinpitely, uhkailu ja pelottelu, jotka nekin tulivat kuvaan myöhemmin.

Ei siellä ollut aina alkuillasta nukkumisrauhaakaan. Lapsi sanoi, että koska hänen on siellä niin paha olla ja valtava koti-ikävä, hän haluaisi nukahtaa jo vaikka klo 20. Mutta osaston tv oli niin suurella ainakin klo 21:een asti, että huoneeseen asti sai sanoista selvän, joten nukkumisesta ei ollut mitään tietoa ennen kuin yhdeksän jälkeen.

Kun tv-asia tuli esille, oli tilanne jo niin paha, että vannoin lapselle etten huomauta asiasta hoitajalle, koska se oli valitusta, jota ei missään tapauksessa saanut tehdä ja se kostettiin lapselle aina jotenkin jälkeenpäin. Pyysin lasta itse sanomaan asiasta minun kuulteni kun saatoin häntä viikonloppulomalta laitokseen. Hoitaja kuunteli naama mykkyrällä, ei vastannut sanallakaan, vaan meni muka hakemaan jotain pöydältä, jonka vieressä lapsi istui itkemässä. Ja astui koko painollaan hennon tytön jalan päälle, iso kokoinen äijä! Jos se olisi ollut vahinko, hän olisi pyytänyt anteeksi, mutta sanaakaan ei sanonut kun käveli ulos huoneesta. Se oli siis varoitus lapselle pitää suunsa kiinni, mitään ei saanut epäkohdista puhua. Ja sen hoitaja oli raivonnut lapselle jo aikaisemmin myös minun kuulteni.

Rohkaise siis lasta kertomaan kaikki mahdollinen sossulle! Ei voi muuta kuin toivoa, että sossu tulisi järkiinsä ja tajuaisi, mikä paikka se on. Se ei tosiaankaan sovi kaikille lapsille, enkä oikein tiedä sopiiko kenellekään. Voihan niitä hyviäkin kokemuksia olla, mutta meillä se oli kaikkea muuta. On se nyt ihme, että lasta ei tueta läksyjen tekemisessä, kun vanhempaa lasta autoin vielä lukiossakin.
nyt on Diakonissalaitos mennyt liian pitkälle!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
annan osoitteet kirjoitti:
nyt on Diakonissalaitos mennyt liian pitkälle!
jälkeen kun huostaanotto on tehty, ei vanhempien puheista tarvitse välittää.

Mediassa, näillä palstoilla, joka paikassa paasataan vain siitä, miten vanhemmat eivät ymmärrä omia virheitään, he ovat kyvyttömiä näkemään puutteita itsessään, siksi eivät hyväksy huostaanottoa ja ainoastaan sen takia näkevät muka sijaishuollossakin valituksen aiheita.

Tuota virttä veisaavat ymmärtämättömät ihmiset, sekä he, jotka ansaitsevat elantonsa tämän päivän vääristyneestä lastensuojelusta. Lapsia voidaan kohdella miten väärin ja rikollisesti tahansa, yksityisihmisellä ei oikeusturvaa ole, ei yleensä lastensuojelussa, eikä noin suurta lastensuojelulaitosta vastaan.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
voimaan. Sen kirjoitti:
jälkeen kun huostaanotto on tehty, ei vanhempien puheista tarvitse välittää.

Mediassa, näillä palstoilla, joka paikassa paasataan vain siitä, miten vanhemmat eivät ymmärrä omia virheitään, he ovat kyvyttömiä näkemään puutteita itsessään, siksi eivät hyväksy huostaanottoa ja ainoastaan sen takia näkevät muka sijaishuollossakin valituksen aiheita.

Tuota virttä veisaavat ymmärtämättömät ihmiset, sekä he, jotka ansaitsevat elantonsa tämän päivän vääristyneestä lastensuojelusta. Lapsia voidaan kohdella miten väärin ja rikollisesti tahansa, yksityisihmisellä ei oikeusturvaa ole, ei yleensä lastensuojelussa, eikä noin suurta lastensuojelulaitosta vastaan.
Jossakin mättää liikaa...onkohan Hyvä Veli -poppoota D-laitoksen leivissä -ja ylipäätään - tehtailemassa meille tietämättömiä kansalaisia sijoituksien keinoin?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
kuvottavaa touhua kirjoitti:
Jossakin mättää liikaa...onkohan Hyvä Veli -poppoota D-laitoksen leivissä -ja ylipäätään - tehtailemassa meille tietämättömiä kansalaisia sijoituksien keinoin?
kerholaisia vaikuttaa Hdl:n leivissä.

Tai sitten toinen vaihtoehto on, että johtoryhmä ei tosiaan tiedä, mitä lastenkodissa tapahtuu ja miten sinne kahmitaan erittäin arveluttavin keinoin lapsiasiakkaita.

Lapsia sinne hoidollisilla huostaanotoilla lähettävät lääkärit ovat minun mielestäni yksi mahdollinen sylttytehdas, joiden taustat pitäisi tarkistaa perusteellisesti ja tehdä se mahdollisimman pian.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
kanssa juttelemaan kirjoitti:
tilanteesta, ei minun puheillani olisi ollut siellä mitään merkitystä. Mutta sain Lastenlinnan avustuksella lääkäriajan, jossa oli myös osastonhoitaja paikalla ja lääkäri oli ihan kauhistunut kertomastani. Hän totesi heti hoitovirheen monessa mielessä tapahtuneen ja muutenkin hoitaja ei ollut noudattanut edes heidän intensiivihoidon periaatteita. Lääkärillä näytti olevan auktoriteetti, eikä os.hoitajakaan urputtamaan mitään vastaan, hän totesi vain, että: "Tämä tulee olemaan X:lle (hoitaja) kasvun paikka." Todellisuudessa kaikki jäi silleen, os.hoitaja muka keskusteli hoitajan kanssa ja pyrittiin vaikuttamaan asioihin, mutta mikään lapsen kohtelussa ei muuttunut, kaikki jatkui ennallaan ja jatkuu vielä tänäkin päivänä sen hoitajan osalta. Intensiivihoidon johtaja totesi kriisipalaverissa, että: "Näitä hoitovirheitähän aina joskus sattuu."

Käsitykseni on, että kukaan yksityinen vanhempi ei pysty sen laitoksen käytäntöjä muuttamaan, eikä niihin mitenkään vaikuttamaan.
Eipä voi yksinänsä tehdä mitään!!! Os.hoitaja on jo niin ennakkoluuloinen, että hänen asenteensa vahingoittaisi ketä tahansa ihmistä. Ei voi kauhistumatta kuunnella häntä. Hän syyttää nuorta huonosta käytöksestä, jos tämä "uhkailee" hatkoilla, kun on paha olla lapsilaumassa.

Lääkäri, Jukka Huikuri, on pyytänyt os.hoitajan puolesta anteeksi ja nyt ensi kuulemalta sanoi, ettei näe syytä, miksi lapsen pitäisi laitoksessa olla. Tärkeintä on nyt, että lapseni on ainakin joltakulta kuullut anteeksipyynnön epäasiallisuudesta ja loukkaavasta puheesta. (Se 14-v).
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Hoitopaikoissa kirjoitti:
Eipä voi yksinänsä tehdä mitään!!! Os.hoitaja on jo niin ennakkoluuloinen, että hänen asenteensa vahingoittaisi ketä tahansa ihmistä. Ei voi kauhistumatta kuunnella häntä. Hän syyttää nuorta huonosta käytöksestä, jos tämä "uhkailee" hatkoilla, kun on paha olla lapsilaumassa.

Lääkäri, Jukka Huikuri, on pyytänyt os.hoitajan puolesta anteeksi ja nyt ensi kuulemalta sanoi, ettei näe syytä, miksi lapsen pitäisi laitoksessa olla. Tärkeintä on nyt, että lapseni on ainakin joltakulta kuullut anteeksipyynnön epäasiallisuudesta ja loukkaavasta puheesta. (Se 14-v).
jälkeen MUKA huonoista kodeistaan pelastettuina.

Edellisen kokemus tukee täysin minunkin kokemusta siitä paikasta! Henkilökunta voi kohdella lapsia ihan miten törkeästi tahansa ja siitä seuraa korkeintaan anteeksipyyntö lääkärin taholta tai hoitovirheen toteaminen, joilla kummallakaan ei ole mitään käytännön merkitystä, saatika että lapsen olosuhteissa tapahtuisi mitään muutosta.

Kaikkien ihmisten pitäisi herätä näkemään, miten lapsia kohdellaan huostaanoton jälkeen! Sijaishuoltopaikat nettoavat yhteisistä verorahoista siitä, että kohtelevat lapsia huonosti.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
elämään huostaanoton kirjoitti:
jälkeen MUKA huonoista kodeistaan pelastettuina.

Edellisen kokemus tukee täysin minunkin kokemusta siitä paikasta! Henkilökunta voi kohdella lapsia ihan miten törkeästi tahansa ja siitä seuraa korkeintaan anteeksipyyntö lääkärin taholta tai hoitovirheen toteaminen, joilla kummallakaan ei ole mitään käytännön merkitystä, saatika että lapsen olosuhteissa tapahtuisi mitään muutosta.

Kaikkien ihmisten pitäisi herätä näkemään, miten lapsia kohdellaan huostaanoton jälkeen! Sijaishuoltopaikat nettoavat yhteisistä verorahoista siitä, että kohtelevat lapsia huonosti.
No varasin Leeni Ikoselle soittoajan.

On repivää, kun oman lapsen pitää kuunnella ala-arvoisia "neuvoja", vaikka noiden neuvojien äö on alhaisempi kuin lapsen. Siis kun heiltä on otettava "rajat" (=mielivaltaisuudet) vastaan ja jos vanhempi puolustaa lasta, on "toimintatapani väärä" ja aletaan miettiä, olisiko syytä rajoittaa kotilomia.

Siis hirveää, että KUKAAN lapsi joutuu kokemaan mitätöintiä tai joutuu ennakkoluuloisen ajattelun uhriksi.

Pystyyköhän Halonen vaikuttamaan...olen valmis ottamaan yhteyttä
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
piireissäkään. Miksi ihmeessä ei?!

Furman kirjoittaa:
"Lisäksi tarvittaisiin myös jonkinlaiset eettiset pelisäännöt, jotka auttaisivat näitä tilanteita sivusta seuraavia kollegoita tietämään, miten heidän näihin tilanteisiin pitäisi puuttua."

Miten toiset lääkärit voisivat puuttua kun huomaavat virkaveljen toimivan enemmän kuin arveluttavalla tavalla? Tähän ei ole tehty mitään suunnitelmaa tähän päiväänkään mennessä!

Siis lääkärit kääntävät selkänsä kun näkevät toisen kohtelevan lasta väärin! Viimeksi tänään luin viestiä, jossa kerrottiin lääkärin pakottavan Asperger-lapsen psykoanalyyttiseen terapiaan, jolloin lapsen vointi ilman muuta huononee. Eikö noille rikollisille lääkäreille ole lakia tässä maassa olemassa?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
diagnosointiin ja hoitoon, niin mitä VANHEMMAT voisivat tehdä asialle????

Kertokaa nyt ihmeessä, jos joku jotain keksii! Pitääkö ihmisten olla täysin voimattomia kaiken viranomaisten taholta tulevan lasten väärän kohtelun edessä?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Kiitos asiallisesta kirjoituksesta Ben Furman. Lapsen kehitystä ei tosiaan voida auttaa sillä että hän tuntee turvattomuutta kun häntä siirrellään paikasta toiseen. Omat vanhemmat rakastavat lasta ja antavat hänelle turvaa. Asperger- oireyhtymä on ja pysyy mutta lasta voi auttaa elämään sen kanssa. Jos hän ei pysty luomaan sosiaalisia kontakteja hänellä on kuitenkin lapsuuden perheen ihmissuhteet.
Ilmianna
Jaa
Tuollainen artikkeli on ollut jo kolme vuotta sitten arvovaltaisessa Lääkärilehdessä eikä Eduskunnan Oikeusasiamies sen paremmin kuin Oikeuskanslerimmekan ole korvaansa lotkauttanut. Mistä noille lainvalvojille maksetaan???
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
8 VASTAUSTA:
(ote Kelan kustantamasta Vääryyskirjasta)

"Tämä johtunee siitä, että suoraan eduskunnan oikeusasiamiehelle ja oikeuskanslerinvirastolle tehtävillä kanteluilla on matalampi kynnys ja niitä voi tehdä hyvin epämuodollisesti, mikä yleensä myös tarkoittaa sitä, että niillä ei ole juuri mitään juridisia mahdollisuuksia menestyä. Oikeastaan vain sellainen kantelu eduskunnan oikeusasiamiehelle tai oikeuskanslerille kannattaa, jossa on itsenäisesti jo selvitetty ja asiantuntijat ovat arvioineet, mitä on tapahtunut. "

Ymmärrän tuon tarkoittavan sitä, että kantelu tulisi laatia lakikohdin perusteltuna valitusviranomaiselle, sekä yksityiskohtainen kuvaus asiakkaan asiasta, mihin yksityiskohtiin lain kohdilla vedotaan, mistä lakitermein ilmaistuna tarkkaan ottaen syytetään jne.

Valituksen eduskunnan oikeusasiamiehellekin voi tehdä nykyisin vapaamuotoisesti netissä valituksen, jolla Roosin mukaan "ei ole mitään juridisia mahdollisuuksia menestyä".

Näin on selitettävissä se, että vuosittain noin 3000 sosiaaliviraston asiakasta kokee tulleensa väärin kohdelluksi, he tekevät valituksen, mutta ani harvan asiaan puututaan millään tavalla.

Ihmisoikeusrikokset lasta kohtaan eivät nimittäin kuulu yleisen syyttäjän alaisiin asioihin, joista pitäisi aloittaa tutkinta, tuli tieto rikoksesta syyttäjän korviin miten tahansa, joko lehtien palstoilta tai netin välityksellä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
tätä mieltä: kirjoitti:
(ote Kelan kustantamasta Vääryyskirjasta)

"Tämä johtunee siitä, että suoraan eduskunnan oikeusasiamiehelle ja oikeuskanslerinvirastolle tehtävillä kanteluilla on matalampi kynnys ja niitä voi tehdä hyvin epämuodollisesti, mikä yleensä myös tarkoittaa sitä, että niillä ei ole juuri mitään juridisia mahdollisuuksia menestyä. Oikeastaan vain sellainen kantelu eduskunnan oikeusasiamiehelle tai oikeuskanslerille kannattaa, jossa on itsenäisesti jo selvitetty ja asiantuntijat ovat arvioineet, mitä on tapahtunut. "

Ymmärrän tuon tarkoittavan sitä, että kantelu tulisi laatia lakikohdin perusteltuna valitusviranomaiselle, sekä yksityiskohtainen kuvaus asiakkaan asiasta, mihin yksityiskohtiin lain kohdilla vedotaan, mistä lakitermein ilmaistuna tarkkaan ottaen syytetään jne.

Valituksen eduskunnan oikeusasiamiehellekin voi tehdä nykyisin vapaamuotoisesti netissä valituksen, jolla Roosin mukaan "ei ole mitään juridisia mahdollisuuksia menestyä".

Näin on selitettävissä se, että vuosittain noin 3000 sosiaaliviraston asiakasta kokee tulleensa väärin kohdelluksi, he tekevät valituksen, mutta ani harvan asiaan puututaan millään tavalla.

Ihmisoikeusrikokset lasta kohtaan eivät nimittäin kuulu yleisen syyttäjän alaisiin asioihin, joista pitäisi aloittaa tutkinta, tuli tieto rikoksesta syyttäjän korviin miten tahansa, joko lehtien palstoilta tai netin välityksellä.
Eduskunnan oikeusasiamies samoin kuin oikeuskansleri voivat ottaa yhteiskunnassamme havaitsemansa epäkohdat oma-aloitteisesti esille. Miksi he eivät ole tehneet mitään avuttomien lasten hoidollisten huostaanottojen toimintamallia vastaan. Eivätkö he osaa hommaansa lainkaan?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Helinä-keiju3 kirjoitti:
Eduskunnan oikeusasiamies samoin kuin oikeuskansleri voivat ottaa yhteiskunnassamme havaitsemansa epäkohdat oma-aloitteisesti esille. Miksi he eivät ole tehneet mitään avuttomien lasten hoidollisten huostaanottojen toimintamallia vastaan. Eivätkö he osaa hommaansa lainkaan?
heidän kuuluisi puuttua havaitsemiinsa epäkohtiin/rikoksiin oma-aloitteisesti?

Mihis helkkariin heidän mahdollisista rötöksistään sitten kannellaan?
Haloselle vai?

Onko tässä siis ihan oikeasti jotain järkeä koko systeemissä?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
voivat tai kirjoitti:
heidän kuuluisi puuttua havaitsemiinsa epäkohtiin/rikoksiin oma-aloitteisesti?

Mihis helkkariin heidän mahdollisista rötöksistään sitten kannellaan?
Haloselle vai?

Onko tässä siis ihan oikeasti jotain järkeä koko systeemissä?
Lainaus oikeuskanlerin sivuilta:

"
Viranomaisvalvonta

Oikeuskansleri valvoo, että tuomioistuimet ja muut viranomaiset sekä virkamiehet tehtävissään sekä julkisyhteisön työntekijät ja muutkin julkista tehtävää hoitaessaan noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa.

Tehtäväänsä hoitaessaan oikeuskansleri valvoo perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumista.

Viranomaisvalvonta toteutuu ennen muuta kantelumenettelyn avulla. Oikeuskansleri tutkii myös viranomaisten tekemiä ilmoituksia ja esityksiä ja ryhtyy tarvittaessa niistä aiheutuviin toimenpiteisiin. Hän voi ottaa myös oma-aloitteisesti esimerkiksi tiedotusvälineissä esiin tulleita asioita tutkittavaksi.
"

Lähde:
http://www.okv.fi/

VIIMEINEN LAUSE: HÄN VOI OTTAA MYÖS OMA-ALOITTEISESTI ESIMERKIKSI TIEDOTUSVÄLINEISSÄ ESIIN TULLEITA ASIOITA TUTKITTAVAKSI. Lääkärilehti on tiedotusväline, ja arvovaltainen lehti, eikä mikään juorulehti.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
voivat tai kirjoitti:
heidän kuuluisi puuttua havaitsemiinsa epäkohtiin/rikoksiin oma-aloitteisesti?

Mihis helkkariin heidän mahdollisista rötöksistään sitten kannellaan?
Haloselle vai?

Onko tässä siis ihan oikeasti jotain järkeä koko systeemissä?
Laki eduskunnan oikeusasiamiehestä:

"
4 §
Oma aloite

Oikeusasiamies voi ottaa laillisuusvalvontaansa kuuluvan asian käsiteltäväkseen myös omasta aloitteestaan.

5 §
Tarkastukset

Oikeusasiamies toimittaa tarpeen mukaan virastojen ja laitosten tarkastuksia perehtyäkseen lail­lisuusvalvontaansa kuuluviin asioihin. Erityisesti hänen on toimitettava tarkastuksia vankiloissa ja muissa suljetuissa laitoksissa valvoakseen niihin sijoitettujen henkilöiden kohtelua sekä puo­lus­tusvoimien eri yksiköissä ja Suomen rauhanturvajoukoissa seuratakseen varusmiesten ja mui­­den asepalvelusta suorittavien sekä rauhanturvaamishenkilöstön kohtelua.

Tarkastuksen yhteydessä oikeusasiamiehellä tai hänen edustajallaan on oikeus päästä tutustu­maan viraston tai laitoksen kaikkiin tiloihin ja tietojärjestelmiin sekä oikeus keskustella luottamuk­sellisesti viraston tai laitoksen henkilökunnan sekä siellä palvelevien tai sinne sijoitettujen hen­kilöiden kanssa.
"

Lähde:
http://www.oikeusasiamies.fi/Resource.phx/eoa/lakilinkit/laki-eoa.htx

Oma-aloitteisuutta edellytetään. Hopi, hopi, hommiin siitä oikeusasiamies.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Helinä-keiju3 kirjoitti:
Laki eduskunnan oikeusasiamiehestä:

"
4 §
Oma aloite

Oikeusasiamies voi ottaa laillisuusvalvontaansa kuuluvan asian käsiteltäväkseen myös omasta aloitteestaan.

5 §
Tarkastukset

Oikeusasiamies toimittaa tarpeen mukaan virastojen ja laitosten tarkastuksia perehtyäkseen lail­lisuusvalvontaansa kuuluviin asioihin. Erityisesti hänen on toimitettava tarkastuksia vankiloissa ja muissa suljetuissa laitoksissa valvoakseen niihin sijoitettujen henkilöiden kohtelua sekä puo­lus­tusvoimien eri yksiköissä ja Suomen rauhanturvajoukoissa seuratakseen varusmiesten ja mui­­den asepalvelusta suorittavien sekä rauhanturvaamishenkilöstön kohtelua.

Tarkastuksen yhteydessä oikeusasiamiehellä tai hänen edustajallaan on oikeus päästä tutustu­maan viraston tai laitoksen kaikkiin tiloihin ja tietojärjestelmiin sekä oikeus keskustella luottamuk­sellisesti viraston tai laitoksen henkilökunnan sekä siellä palvelevien tai sinne sijoitettujen hen­kilöiden kanssa.
"

Lähde:
http://www.oikeusasiamies.fi/Resource.phx/eoa/lakilinkit/laki-eoa.htx

Oma-aloitteisuutta edellytetään. Hopi, hopi, hommiin siitä oikeusasiamies.
mukaan oikeuskanslerin pitäisi puuttua asiaan ilman, että siitä on tehty valitusta. Siis riippuu, mitä hän näkee kuulee ja mitä haluaa nähdä ja kuulla. Mielenkiintoinen toimenkuva.

Leikitään ajatuksella, että hän ei ole lukenut lääkärilehteä viime vuosina.

Eduskunnan oikeusasiamiehen pitäisi tehdä tarkastuksia laitoksissa olevien olojen tarkistamiseksi. Mainitaan vangit. Mutta tuonhan pitäisi koskea myös laitoksiin sijoitettuja lapsia. Vai ei!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Noiden säännösten kirjoitti:
mukaan oikeuskanslerin pitäisi puuttua asiaan ilman, että siitä on tehty valitusta. Siis riippuu, mitä hän näkee kuulee ja mitä haluaa nähdä ja kuulla. Mielenkiintoinen toimenkuva.

Leikitään ajatuksella, että hän ei ole lukenut lääkärilehteä viime vuosina.

Eduskunnan oikeusasiamiehen pitäisi tehdä tarkastuksia laitoksissa olevien olojen tarkistamiseksi. Mainitaan vangit. Mutta tuonhan pitäisi koskea myös laitoksiin sijoitettuja lapsia. Vai ei!
"Oikeusasiamies toimittaa tarpeen mukaan virastojen ja laitosten tarkastuksia perehtyäkseen lail­lisuusvalvontaansa kuuluviin asioihin." Kuitenkin hänen pitää erityisesti varmistua lapsiakin kaltoin kohdeilleen rikollisten hyvistä oloista vankilassa, vasta toissijaisesti hänen pitäisi sitten jossain vaiheessa kiinnostua miten on huolehdittu niiden samojen rikollisten vammauttamien lasten oloista, jotka rikolliset hyvinkin osaltaan ovat saattaneet laitoshoitoon. Näin on arvojärjestys Suomessa, mutta korostaisin, että tässä toki oikeusasiamiehellä on ihan omakin harkintavalta ja kiireellisyysjärjestys. Jos nyt ei vieläkään ole ehtinyt reagoida jo vuosikausia sitten ilmi tulleeseen lasten laitoshoidon epäkohtiin eikä ole selvitetty lasten ja vammaisten lasten määrää eikä laitosten tilaa, saati tilastoitu edes, kuten YK on vaatinut tekemään, niin kyseessä täytyy olla joku pelkotila tai niin suuri häpeä, ettei oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin silmät sitä kestä katsoa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Helinä-keiju3 kirjoitti:
"Oikeusasiamies toimittaa tarpeen mukaan virastojen ja laitosten tarkastuksia perehtyäkseen lail­lisuusvalvontaansa kuuluviin asioihin." Kuitenkin hänen pitää erityisesti varmistua lapsiakin kaltoin kohdeilleen rikollisten hyvistä oloista vankilassa, vasta toissijaisesti hänen pitäisi sitten jossain vaiheessa kiinnostua miten on huolehdittu niiden samojen rikollisten vammauttamien lasten oloista, jotka rikolliset hyvinkin osaltaan ovat saattaneet laitoshoitoon. Näin on arvojärjestys Suomessa, mutta korostaisin, että tässä toki oikeusasiamiehellä on ihan omakin harkintavalta ja kiireellisyysjärjestys. Jos nyt ei vieläkään ole ehtinyt reagoida jo vuosikausia sitten ilmi tulleeseen lasten laitoshoidon epäkohtiin eikä ole selvitetty lasten ja vammaisten lasten määrää eikä laitosten tilaa, saati tilastoitu edes, kuten YK on vaatinut tekemään, niin kyseessä täytyy olla joku pelkotila tai niin suuri häpeä, ettei oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin silmät sitä kestä katsoa.
kieltäminen.

Suomessa on menetelty YK:n suositustenkin vastaisesti, eivätkä valvontaviranomaiset ole tapahtumien tasalla.

On siinä aihettakin pelkoon ja häpeään kieltämättä!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Ben Furmanin artikkeli, Lääkärilehti

"Huostaanotto hoidollisista syistä?
Täyttyvätkö huostaanoton edellytykset, jos vanhemmat eivät hyväksy lastenpsykiatrin hoitosuositusta?

Olen tutustunut perusteellisesti tapaukseen, joka mykistää minut. 12-vuotias Ville (nimi muutettu) otettiin huostaan sen vuoksi, että hänen vanhempansa eivät suostuneet siihen, että heidän lapsensa olisi sijoitettu hoidollisista syistä sijaisperheeseen.

Tapahtumat alkoivat, kun Villellä havaittiin päiväkodissa poikkeavaa käyttäytymistä sosiaalisissa tilanteissa, ja tämän takia hänet ohjattiin perheneuvolaan tutkimuksiin. Siellä hänet tutkittiin ja hoidoksi määrättiin lapselle tiivistä yksilöterapiaa ja vanhemmille käynti sosiaalityöntekijän luona säännöllisesti. Hoidosta huolimatta Villen oireet pahenivat koulussa siinä määrin, että perheneuvolan lastenpsykiatri päätti lähettää Villen keskussairaalaan tutkimuksiin. Muutaman viikon mittaiseksi tarkoitettu tutkimusjakso venyi puolentoista vuoden mittaiseksi osastohoidoksi, jonka aikana vanhemmat osallistuivat aktiivisesti poikansa hoitoon.

Kaiken aikaa sekä Ville että hänen vanhempansa odottivat, että sairaalahoito voitaisiin lopettaa ja Ville voisi päästä kotiinsa elämään normaalia elämää. Ville on älykäs poika, ja hän menestyy koulussa hyvin. Neurologin arvion mukaan Ville kärsi Aspergerin oireyhtymästä. Keskussairaalan psykoanalyyttistä oppisuuntaa edustava lastenpsykiatri ei kuitenkaan hyväksynyt tätä näkemystä, vaan oli sitä mieltä, että Villen häiriö oli psykoottistasoinen ja hän tarvitsi parantuakseen avohoitoa intensiivisempää hoitoa ja kuntoutusta.

Kun sairaalahoito oli jatkunut jo puolitoista vuotta, lastenpsykiatri ilmoitti vanhemmille, että Ville oli siinä määrin parantunut, että sairaalahoito voitiin lopettaa. Samalla hän antoi ymmärtää, ettei Ville voisi palata kotiin, vaan että hyvän hoitotuloksen varmistamiseksi hänet pitäisi sijoittaa sijaisperheeseen. Taustalla oli ajatus, että Villen vanhemmat eivät pystyisi tarjoamaan lapselleen riittävän tukevaa ja turvallista kasvuympäristöä.

Lääkärin ehdotus tuli vanhemmille täytenä yllätyksenä. He olivat osallistuneet aktiivisesti lapsensa hoitoon, suostuneet kaikkiin ehdotuksiin ja tehneet kaiken sen mitä heiltä oli pyydetty. Nyt heidän mittansa tuli täyteen. He ilmoittivat, etteivät suostu ehdotukseen vaan haluavat, että heidän poikansa asuu kotona ja käy tarvittavissa hoidoissa kotoa käsin.

Lääkäri ei perääntynyt, vaan reagoi tilanteeseen tekemällä perheestä lastensuojeluilmoituksen. Siihen hän kirjoitti, että lapsi tulisi välittömästi ottaa huostaan, sillä vanhemmat laiminlyövät lastaan kieltäytymällä lastenpsykiatrisen keskussairaalan määräämästä hoidosta.

Lastensuojeluviranomainen toimi lastenpsykiatrisen sairaalan ohjeiden mukaisesti, otti Villen huostaan ja sijoitti hänet lastenkotiin, missä hän on edelleen. Lastenkodissa Ville kaipaa vanhempiaan ja toivoo pääsevänsä pian kotiin, vaikka viihtyykin lastenkodissa suhteellisen hyvin.

Vanhemmilla on hyvät välit sekä Villeen että lastenkodin henkilökuntaan. He tapaavat Villeä säännöllisesti lastenkodissa, jonka lisäksi he saavat ottaa hänet kotilomalle joka toinen viikonloppu. Vanhemmilla on juristi, joka yrittää auttaa heitä purkamaan huostaanoton, jotta he voisivat itse päättää Villen asuinpaikasta.

Perhe valitti hallinto-oikeuden vahvistamasta huostaanottopäätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Asian käsittely vei hallinto-oikeudessa liki vuoden, lapsen asuessa tuon ajan sijoitettuna kodin ulkopuolelle. Hallinto-oikeudessa useat henkilöt, mm. lapsen virallinen edunvalvoja, kaksi vanhempiin huolella tutustunutta aikuispsykiatria ja yksi maassamme varsin arvostettu lastenpsykiatri, todistivat, että nyt jo 13-vuotias Ville haluaa asua kotonaan ja että hänen vanhempansa ovat täysin kyvykkäitä huolehtimaan hänestä.

Keskussairaalan lastenpsykiatriksi erikoistuva lääkäri yhdessä sairaalan ylilääkärin kanssa oli kuitenkin edelleen sitä mieltä, että vanhemmat eivät pysty tarjoamaan Villelle riittävän hyvää kasvualustaa. Lastensuojelun sosiaalityöntekijä tukeutui omassa ratkaisussaan tähän keskussairaalan viralliseen kantaan. Hallinto-oikeus hylkäsi vanhempien valituksen todeten lausunnossaan, että lapsen hoitosuositus perustuu vankkaan lääketieteelliseen arvioon lapsen hoidon tarpeesta.

Tämä tapaus herättää kolme vakavaa kysymystä.
1. Voidaanko lapsen riistäminen vanhemmiltaan ja sijoittaminen sijaisperheeseen tai laitokseen ylipäätänsä luokitella lääketieteelliseksi hoitotoimenpiteeksi? Eikö lääkäri ylitä toimivaltansa rajat ottaessaan itselleen oikeuden määrätä siitä, kuuluuko lapsen asua kotona vai ei?

2. Onko eettisesti perusteltavissa, että lääkäri tekee vanhemmista lastensuojeluilmoituksen, jossa hän väittää vanhempien laiminlyövän lastaan, kun nämä eivät ole tehneet mitään muuta väärää kuin kieltäytyneet noudattamasta lääkärin hoitosuositusta?

3. Eikö perheillä tulisi tällaisissa tapauksissa olla oikeus kääntyä toisen asiantuntijan puoleen saadakseen second opinionin ja eikö vanhempien saamaan second opinioniin tulisi suhtautua vakavasti lasta ja perhettä koskevassa päätöksenteossa?

Henkilökohtaisesti en voi hyväksyä sitä, että maassamme toimitaan edellä kuvatulla tavalla. Pelkään myös pahoin, että Villen tapaus ei ole ainutkertainen. Sen vuoksi toivon, että kuvaamani tapaus herättäisi avoimen keskustelun tästä vaikeasta ja vakavasta aiheesta. Lasten ja perheiden oikeusturvan takaamiseksi meidän tulisi luoda maahamme mahdollisimman pian jonkinlaiset eettiset pelisäännöt niitä tilanteita varten, joissa lastenpsykiatrit ajautuvat lapsen perheen kanssa erimielisyyteen siitä, miten lasta tulisi hoitaa.

Tärkeätä olisi keskustella myös niistä keinoista, joita klinikoilla käytetään arvioitaessa vanhempien kyvykkyyttä toimia vanhempina. Nykyisin käytössä oleva menetelmä, ns. Marschak-videointi, ei ole vain epäluotettava, vaan myös räikeästi perheiden oikeusturvaa loukkaava. Tässä menetelmässä videoidaan lapsen ja vanhemman vuorovaikutusta heidän tehdessään kameran edessä sarjan tehtäviä. Kuvanauhan perusteella menetelmään perehtynyt asiantuntija antaa sitten lausuntonsa lapsen ja vanhemman välisestä suhteesta ja tuomionsa siitä, onko vanhempi lapselle riittävän hyvä vanhempi vai ei.

Lisäksi tarvittaisiin myös jonkinlaiset eettiset pelisäännöt, jotka auttaisivat näitä tilanteita sivusta seuraavia kollegoita tietämään, miten heidän näihin tilanteisiin pitäisi puuttua. Ainakaan minun omatuntoni ei salli sitä, että minun tulisi kollegiaalisuuden nimissä pitää suuni kiinni ja olla puuttumatta sellaisiin työtapoihin, jotka mielestäni selkeästi loukkaavat lasten ja perheiden ihmisoikeuksia.

Huostaanotto - tai edes huostaanotolla uhkaaminen - ei voi näissä tilanteissa olla se tapa, jolla oikeusvaltiossa ratkotaan lääkäreiden ja vanhempien välisiä näkemyseroja siitä, mikä on paras tapa auttaa ja tukea poikkeavalla tavalla käyttäytyviä lapsia.

Ben Furman
psykiatrian erikoislääkäri "

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta