Kissan epilepsia

Tulipa ihan uutena tietona että kissoillakin epilepsiaa. On kyllä väärin mitenkä noin pientä luontokappaletta koetellaan. =/
Hyvää kesän alkua kaikille kisuille ja omistajille =)

Kissu mullakin kirjoitti:

Tulipa ihan uutena tietona että kissoillakin epilepsiaa. On kyllä väärin mitenkä noin pientä luontokappaletta koetellaan. =/
Hyvää kesän alkua kaikille kisuille ja omistajille =)

Lue lisää

Kissoilla tosiaan on aika yleistä kuitenkin tämä epilepisa, koskien kaikkia kissarotuja, maatiaiset mukaan lukien. Jotkut saattavat lopettaa epilepsiakissan, mutta se on aivan turhaa, koska kissa elää ihan muuten normaalia elämää, lukuunottamatta tätä hetkellistä tajunnanmenetystä. Tiedän useammankin epilepsiakissan, onhan se tietty ikävää katseltavaa, mutta onneksi kissa siitä ei tiedä, herää vähän tokkuraisena ja kohta on taas elämä ennallaan.

Samoin hyvää kesän alkua sinullekkin:-)

epilepsiasta kirjoitti:

Kissoilla tosiaan on aika yleistä kuitenkin tämä epilepisa, koskien kaikkia kissarotuja, maatiaiset mukaan lukien. Jotkut saattavat lopettaa epilepsiakissan, mutta se on aivan turhaa, koska kissa elää ihan muuten normaalia elämää, lukuunottamatta tätä hetkellistä tajunnanmenetystä. Tiedän useammankin epilepsiakissan, onhan se tietty ikävää katseltavaa, mutta onneksi kissa siitä ei tiedä, herää vähän tokkuraisena ja kohta on taas elämä ennallaan.

Samoin hyvää kesän alkua sinullekkin:-)

Lue lisää

Minun kissalla on sellaisia kohtauksia, että se ensin on hirmu pelokkaan näkönen, sitten juoksee ihan mihin sattuu..jopa seinään ja kuolaa hirmusesti. Nämä kohtaukset kestää yleensä noin 30 sekunttia. Kohtauksen aika heittelee tosi paljon..joskus 4 tunnin välein, tunnin välein tai jopa puolen tunnin välein. Aloitin vasta lääkkeen käytön, joten sillä haluaisin tietää siitäkin kokemuksesta, että miten kauan on kestänyt kun lääke on ruvennut vaikuttamaan.

takkutukka kirjoitti:

Minun kissalla on sellaisia kohtauksia, että se ensin on hirmu pelokkaan näkönen, sitten juoksee ihan mihin sattuu..jopa seinään ja kuolaa hirmusesti. Nämä kohtaukset kestää yleensä noin 30 sekunttia. Kohtauksen aika heittelee tosi paljon..joskus 4 tunnin välein, tunnin välein tai jopa puolen tunnin välein. Aloitin vasta lääkkeen käytön, joten sillä haluaisin tietää siitäkin kokemuksesta, että miten kauan on kestänyt kun lääke on ruvennut vaikuttamaan.

Lue lisää

itsellä kokemusta muuta, mitä aiemmin kerroin, eli ei auttanut yhtään kohtausten tulemiseen. Omalla kissallani kohtaus on sen yhden kerran, eli ei tule samana päivänä muuta kohtausta.

Kissallani se menee näin: Yht'äkkiä pongahtaa kuin jousi ja saattaa pudota samanaikaisesti sängystä, välittömästi alkaa kovasti kouristella ja pissat tulee alle, samoin vaahtoa suusta jonkin verran. Mitään paniikin omaisia juttuja ei tule, vaan tajunnan menetys alkaa välittömästi. Kohtaus kestää sen 30sek-1min, vaikka aika tuntuukin sitä katsellessa paljon pidemmältä.

Luulisi sen lääkkeen tehon vaikuttavan melko pian, jos on oikea lääkitys siihen. Siihen aikaan kun kokeilin kissalleni lääkitystä oli ainoastaan Diapam, joka teki kissan hyvin apaattiseksi ja sitten oli jokin lapsille käytettävä lääke, mutta sen nimeä en enää muista. Onhan varmaan tänä päivänä muitakin lääkkeitä ja toivoisin kissasi niistä avun saavan. Tosi useinhan niitä kohtauksia kissallasi on sitten päivässä.

ei ole kirjoitti:

itsellä kokemusta muuta, mitä aiemmin kerroin, eli ei auttanut yhtään kohtausten tulemiseen. Omalla kissallani kohtaus on sen yhden kerran, eli ei tule samana päivänä muuta kohtausta.

Kissallani se menee näin: Yht'äkkiä pongahtaa kuin jousi ja saattaa pudota samanaikaisesti sängystä, välittömästi alkaa kovasti kouristella ja pissat tulee alle, samoin vaahtoa suusta jonkin verran. Mitään paniikin omaisia juttuja ei tule, vaan tajunnan menetys alkaa välittömästi. Kohtaus kestää sen 30sek-1min, vaikka aika tuntuukin sitä katsellessa paljon pidemmältä.

Luulisi sen lääkkeen tehon vaikuttavan melko pian, jos on oikea lääkitys siihen. Siihen aikaan kun kokeilin kissalleni lääkitystä oli ainoastaan Diapam, joka teki kissan hyvin apaattiseksi ja sitten oli jokin lapsille käytettävä lääke, mutta sen nimeä en enää muista. Onhan varmaan tänä päivänä muitakin lääkkeitä ja toivoisin kissasi niistä avun saavan. Tosi useinhan niitä kohtauksia kissallasi on sitten päivässä.

Lue lisää

Meillä on aivan samanlaisia meidän 3-vuotiaan neidin kohtaukset. Kaksi kertaa on tullut kohtaus, kissa on ollut nukkumassa ja yhtäkkiä sännännyt päin seiniä. Kaatunut maahan kouristellen ja pissannut alleen, kuolannut ja taju mennyt kouristelun ajaksi eli n. 30 sekuntia. Sen jälkeen kissan lepää puolisen tuntia ja alkaa ihmeissään tutkia paikkoja.

Eläinlääkärin kanssa juttelin ja sanoi, että lääkitys aloitetaan, jos kohtauksia useammin ja ne on pidempiä. Sivuvaikutuksia lääkityksestä voi myös olla, joten itse ainakin jätän lääkityksen antamatta (kohtauksien väli oli 4kk), koska kissa ei siitä muuten kärsi, kun tuo tajunnan menetyksen kokee.

Tine kirjoitti:

Meillä on aivan samanlaisia meidän 3-vuotiaan neidin kohtaukset. Kaksi kertaa on tullut kohtaus, kissa on ollut nukkumassa ja yhtäkkiä sännännyt päin seiniä. Kaatunut maahan kouristellen ja pissannut alleen, kuolannut ja taju mennyt kouristelun ajaksi eli n. 30 sekuntia. Sen jälkeen kissan lepää puolisen tuntia ja alkaa ihmeissään tutkia paikkoja.

Eläinlääkärin kanssa juttelin ja sanoi, että lääkitys aloitetaan, jos kohtauksia useammin ja ne on pidempiä. Sivuvaikutuksia lääkityksestä voi myös olla, joten itse ainakin jätän lääkityksen antamatta (kohtauksien väli oli 4kk), koska kissa ei siitä muuten kärsi, kun tuo tajunnan menetyksen kokee.

Lue lisää

Meillä täällä on nyt neljävuotias leikattu maatiais "kolli". Juuri edellä kuvaaman laisia kohtauksia on tullut neljän kuukauden ikäisestä asti ja niitä tulee välillä kerran kuussa ja toisinaan taas vain muutaman kerran vuodessa. Erona kohtuksiin on että ne "jää päälle" ja saattaa kestää 30 -45 min kerralla. Kissalla on lääkkeet (diapam) mutta koska kohtaukset tulevat niin harvoin, olemme päättäneet jättää ne antamatta. Nyt olemme keksineet vahingon kautta keinon saada kohtaus loppumaan. Kun kissan säikäyttää. Taputtaa kovaa tai jos yöllä on pimeää niin kunnon valot kerralla päälle tai kuten me tämän huomasimme niin meidän kolme vuotias poikamme soitti kattilaa lusikalla (mikä ihana ääni ;( ) ja kissa havahtui tähän ääneen. Olen myös kuullut että esim. sisäkissan voi talvella tylysti istuttaa lumihankeen. Shokki siitä laukaisee kohtauksen ja palauttaa taas elävien kirjoihin. Muuten kissa elää täysin "normaalia" elämää ja on vallan elinvoimainen otus.

Zorro kirjoitti:

Meillä täällä on nyt neljävuotias leikattu maatiais "kolli". Juuri edellä kuvaaman laisia kohtauksia on tullut neljän kuukauden ikäisestä asti ja niitä tulee välillä kerran kuussa ja toisinaan taas vain muutaman kerran vuodessa. Erona kohtuksiin on että ne "jää päälle" ja saattaa kestää 30 -45 min kerralla. Kissalla on lääkkeet (diapam) mutta koska kohtaukset tulevat niin harvoin, olemme päättäneet jättää ne antamatta. Nyt olemme keksineet vahingon kautta keinon saada kohtaus loppumaan. Kun kissan säikäyttää. Taputtaa kovaa tai jos yöllä on pimeää niin kunnon valot kerralla päälle tai kuten me tämän huomasimme niin meidän kolme vuotias poikamme soitti kattilaa lusikalla (mikä ihana ääni ;( ) ja kissa havahtui tähän ääneen. Olen myös kuullut että esim. sisäkissan voi talvella tylysti istuttaa lumihankeen. Shokki siitä laukaisee kohtauksen ja palauttaa taas elävien kirjoihin. Muuten kissa elää täysin "normaalia" elämää ja on vallan elinvoimainen otus.

Lue lisää

Meillä alkoi puolitoista vuotiaalla leikatulla kollikissalla epilepsia kohtaukset ihan yhtäkkiä ja rajuina. Ei mennyt kuin kaksi päivää niin kisulimme kuoli pitkän kohtauksen seurauksena.

epilepsiasta kirjoitti:

Kissoilla tosiaan on aika yleistä kuitenkin tämä epilepisa, koskien kaikkia kissarotuja, maatiaiset mukaan lukien. Jotkut saattavat lopettaa epilepsiakissan, mutta se on aivan turhaa, koska kissa elää ihan muuten normaalia elämää, lukuunottamatta tätä hetkellistä tajunnanmenetystä. Tiedän useammankin epilepsiakissan, onhan se tietty ikävää katseltavaa, mutta onneksi kissa siitä ei tiedä, herää vähän tokkuraisena ja kohta on taas elämä ennallaan.

Samoin hyvää kesän alkua sinullekkin:-)

Lue lisää

Minun 2v siihen asti täysin terve maatiaiskissa (eläinlääkäri tarkastanut vuosittain, rokotukset ja madotukset kunnossa)sai viikko sitten jonkun kohtauksen puri peittoa, tuijotti minua kohtauksen jälkeen, hyppäsi sängystä alas, lähti liikkeelle, putosi raput, kun en ehtinyt laittaa ovea kiinni. Hetken kuluttua oli syömässä ja elämä ok. Kohtaus kesti ehkä 30 sekuntia. Meni 4 päivää ja sai uuden kohtauksen, sen jälkeen kohtauksia tuli päivittäin ja eilen vein kissani lääkäriin. (viikonlopun vuoksi en päässyt aiemmin). Kissa vaikutti päällepäin ihan terveeltä, kaikki veriarvot olivat normaalit. Kissa sai kohtauksen vielä lääkärissäkin. Kun mitään elimellistä syytä ei löytynyt ja kohtauksia tuli päivittäin ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin päästää kaveri kissojen täivaaseen. Lääkäri sanoi sen olevan epilepsiaa. Suru ja kaipuu on sanoinkuvaamaton. Lepää rauhassa.

Osaatko sanoa kun kissani sai jonkin "kohtauksen" oksensi keltaista lientä, sen jälkeen meni sohvalle makaamaan ja oksensi taas pian, kissa nukkui mahallaan"oudossa" asennossa ja ei syönyt mitään. Vietiin eläinlääkäriin matkalla kissa miukui ja sai kouristuksia ja meni paikasta toiseen kunnes meni nukkumaan. Hengitys oli tiheää. Vastaanotolla kissa kitui jolloin eläänlääkäri antoi käskystäni nopeasti lopetuspiikin. Että olikaan kissalla epilepsiä. PS matokuuri annettiin (axilur) päivä ennen tapahtunutta kohtausta. Että olisiko kissalla ollut epilepsiä?

kissani outo kohtaus. kirjoitti:

Osaatko sanoa kun kissani sai jonkin "kohtauksen" oksensi keltaista lientä, sen jälkeen meni sohvalle makaamaan ja oksensi taas pian, kissa nukkui mahallaan"oudossa" asennossa ja ei syönyt mitään. Vietiin eläinlääkäriin matkalla kissa miukui ja sai kouristuksia ja meni paikasta toiseen kunnes meni nukkumaan. Hengitys oli tiheää. Vastaanotolla kissa kitui jolloin eläänlääkäri antoi käskystäni nopeasti lopetuspiikin. Että olikaan kissalla epilepsiä. PS matokuuri annettiin (axilur) päivä ennen tapahtunutta kohtausta. Että olisiko kissalla ollut epilepsiä?

Lue lisää

Minun kissani ei saa enään kohtauksia kun en enään madota. Jotain noissa matolääkkeissä mikä saa kohtauksen aikaan.

Meidän Juippi on viriili nuorimies ainakin omasta mielestään!18v,mahtavin kolli koko ikurissa.varsinainen PATE.saa kohtauksia kerran viikossa.muuten rauhallinen aina ,mutta menee ennen kohtausta haperoivaks,sokean oloiseksi ja sekavaksi?ei tunnista "huudeja".ei vakava) Pitäiskö reakoida?

Mun killiä ei enää oo..se kuoli tuossa toukokuussa. Se rupes saamaan jatkuvasti niitä kohtauksia eikä lääkkeetkään enää auttanu mitään. Sille annettiin jopa diapamia.. Lopussa Rontilta halvaantu takajalat ja sit myös etujalat..se vaan yritti enää hengittää. Olin jo soittanu ennen sitä eläinlääkärille, et oisin lopettanu sen. Isä sen sitten tuli lopulta hakemaan että lopettais. Rontti kuoli sitten automatkalla ihan omia aikojaan.. Epäilen että sillä oli aivokasvain joka sitten aiheutti niitä epilepsia kohtauksia...

Onko Stesolid lääke, joka laitetaan kissalle peräpuikkona, jos kohtaus kestää liian kauan?

Omalla 14-v. kissallani on myös epilepsia ja hän saa kohtauksia noin puolen vuoden välein. On nyt saanut kolme kertaa kohtauksen. Kohtaukset johtuvat ehkä kroonisesta munuaisten vajaatoiminnasta ja Fortekor-lääke hidastaa munuaisten tuhoa ja urean kertymistä.

Kissani kohtaus on sellainen, että kissa alkaa yhtäkkiä katsoa häntäänsä tai selkäänsä kuin siellä olisi kärpänen tms. ja sitten sinkoaa hirveää vauhtia lattialle, juoksee niin kovaa kuin pääsee ja törmää jonnekin. Yhden törmäämisen jälkeen voi jatkaa juoksuaan. Sitten kaatuu ja selällään juoksee tassujaan heiluttaen ja kuolaten, kunnes jossain vaiheessa lopettaa. Lopettamisen jälkeen maukuu jonkin aikaan ja on hämmästynyt. Juoksuvaiheessa olen kerran ottanut kissan kiinni rauhoitellakseni, mutta kynsistä saa helposti raapimajälkiä kun kissa oikein tarrautuu kynsillään kiinni. Yritän myös laittaa aina pehmikettä siinä vaiheessa kun kissa makaa selällään ja heiluttelee jalkojaan.

No mulla teki tosi pahaa sen viikon verran katella vierestä ku oma killi sai niitä kohtauksia..
Poikakaveri oli sillo viel intissä ni jouduin yksin sen kestämään.

Lopulta laitettiin killi vessaan..otettiin peili pois seinältä ja pehmustettiin pesukone et se ei itteesä vahingoita..silti sillä oli kaikki kynnet katkennu ku oli raukka ravannu pitkin seiniä ja jotenki päässy pesukoneen taaksekki. se oli ihan kuolassa ja likanen.

Toisaalta onneks ei enää tarvitse kattoo niitä ja toistaalta on tosi ikävä omaa rakasta killiä. Eka oma kisu..jäi vähä sellanen olo et ei välttämättä uskalla enää uutta ottaa jos seki sitten sairastuu. Olen kuullut että sisäkissat sairastuu helpommin..en kylläkään tiesdä sitten onko näin.

Kokemuksia on kissojen epilepsiasta.Tutullani oli noin vuoden ikäinen kissa.Kissa sai epilepsiakohtauksia.Alussa kuukauden välein,mutta vanhemmaksi tullessaan kissa sai jopa kaksi kohtausta päivän aikana.Kissa tipahti esm.jostain korista ja rupesi pyörimään lattialla,sylkeä tuli suusta ja kissa pissasi samaan aikaan.Kohtaus kesti joskus pidempään,joskus taas useimpia minuutteja.Sen jälkeen kissa oli vähän hömmänä eikä oikein älynnyt mitä oli tapahtunut.Joskus ennen kohtausta kissa pyöri ympäri kotia ikään,kuin sillä olisi ollut jokin hätänä.

Kyseisellä kissan isällä oli myöskin epilepsia jonka kautta varmaan "Viivikin"sen sai.Mutta nytten ei kohtauksista ole enää pelkoa,koska Viivi katosi pari viikkoa sitten!!

Kokemuksia löytyy.. kirjoitti:

Kokemuksia on kissojen epilepsiasta.Tutullani oli noin vuoden ikäinen kissa.Kissa sai epilepsiakohtauksia.Alussa kuukauden välein,mutta vanhemmaksi tullessaan kissa sai jopa kaksi kohtausta päivän aikana.Kissa tipahti esm.jostain korista ja rupesi pyörimään lattialla,sylkeä tuli suusta ja kissa pissasi samaan aikaan.Kohtaus kesti joskus pidempään,joskus taas useimpia minuutteja.Sen jälkeen kissa oli vähän hömmänä eikä oikein älynnyt mitä oli tapahtunut.Joskus ennen kohtausta kissa pyöri ympäri kotia ikään,kuin sillä olisi ollut jokin hätänä.

Kyseisellä kissan isällä oli myöskin epilepsia jonka kautta varmaan "Viivikin"sen sai.Mutta nytten ei kohtauksista ole enää pelkoa,koska Viivi katosi pari viikkoa sitten!!

Lue lisää

Meillä on 9 kuinen norski-poika, jolle on aloitettu lääkitys epilepsiaan, mutta ei tunnu purevan. Onko B-vitamiini tehonnut? Entäpä homeopaattiset lääkkeet?

Kiitos kaikista vinkeistä?

tehonnut kirjoitti:

Meillä on 9 kuinen norski-poika, jolle on aloitettu lääkitys epilepsiaan, mutta ei tunnu purevan. Onko B-vitamiini tehonnut? Entäpä homeopaattiset lääkkeet?

Kiitos kaikista vinkeistä?

Lue lisää

Myös minun kissa (8.v.) on saanut nyt parin vuoden sisällä neljä epilepsia kohtausta.Kaksi olen niistä itse nähnyt ja kaksi kertaa se on saanut kohtauksen niin että se on ollu yksin kotosalla. Lätäkkö on sillon ilmestynyt ja se on ollut hyvin arka,peloissaan ja tutkiskelee huushollia niin kuin olisi ensimmäistä kertaa koko kodissaan.Tämä vaihe kestää noin 1-2 tuntia.
Muuten epilepsia kohtaus alkaa sen nukkuessa,sätkii,kouristelee,jäykistyy,suu vaahtoaa,haukkoo happea,tärisee ja menee joskus tajuttomaksi. Onneksi kohtaus ei kestä kuin noin minuutin mutta aika tuntuu ikuisuudelta katsellessa sitä ja tuntuen että nyt se on raukan menoa. Lääkitystä eläinlääkäri ei mielellään antaisi koska kohtaukset tulevat niin harvoin. Mutta määräsi peräruiskeen siltä varalta että kohtaus joskus kestäisikin kauemmin ja täällä on eläinlääkäriä vaikea tavoittaa paikalle.Ja kun kissallani alkaa ikää olemaan jo sen verran niin kohtaukset voivat ruveta kestämään pitempää. Käski kokeilemaan myös b-vitamiiniä josko se auttais..
Miten tämä peräruiske sitten oikein vaikuttaa siihen,onko kenelläkään tietoa?

maatiaskisu kirjoitti:

Myös minun kissa (8.v.) on saanut nyt parin vuoden sisällä neljä epilepsia kohtausta.Kaksi olen niistä itse nähnyt ja kaksi kertaa se on saanut kohtauksen niin että se on ollu yksin kotosalla. Lätäkkö on sillon ilmestynyt ja se on ollut hyvin arka,peloissaan ja tutkiskelee huushollia niin kuin olisi ensimmäistä kertaa koko kodissaan.Tämä vaihe kestää noin 1-2 tuntia.
Muuten epilepsia kohtaus alkaa sen nukkuessa,sätkii,kouristelee,jäykistyy,suu vaahtoaa,haukkoo happea,tärisee ja menee joskus tajuttomaksi. Onneksi kohtaus ei kestä kuin noin minuutin mutta aika tuntuu ikuisuudelta katsellessa sitä ja tuntuen että nyt se on raukan menoa. Lääkitystä eläinlääkäri ei mielellään antaisi koska kohtaukset tulevat niin harvoin. Mutta määräsi peräruiskeen siltä varalta että kohtaus joskus kestäisikin kauemmin ja täällä on eläinlääkäriä vaikea tavoittaa paikalle.Ja kun kissallani alkaa ikää olemaan jo sen verran niin kohtaukset voivat ruveta kestämään pitempää. Käski kokeilemaan myös b-vitamiiniä josko se auttais..
Miten tämä peräruiske sitten oikein vaikuttaa siihen,onko kenelläkään tietoa?

Lue lisää

Minulla 14,5 vuotias sokea maatiaiskolli. Saanut nyt puolen vuoden ajan joka kuukausi yhden epilepsiakohtauksen...noin minuutin mittaisen..2 vkoa ollut nyt diapam-lääkityksellä. Lääkkeen oton jälkeen saattaa ravata ympäri huushollia levottomasti..joinakin päivinä nukkuu ja on muutenkin rauhallinen..Kaikki veriarvot oli maaliskuun 2008 testeissä täysin normaalit. Pelkään aivokasvainta..Mutta kuulema aineenvaihdunnan häiriötkin voi aiheuttaa kohtauksia. Kissani on aika tukeva. Pääosin kissani vaikuttaa onnelliselta ja rauhalliselta..

kissahullunainen kirjoitti:

Minulla 14,5 vuotias sokea maatiaiskolli. Saanut nyt puolen vuoden ajan joka kuukausi yhden epilepsiakohtauksen...noin minuutin mittaisen..2 vkoa ollut nyt diapam-lääkityksellä. Lääkkeen oton jälkeen saattaa ravata ympäri huushollia levottomasti..joinakin päivinä nukkuu ja on muutenkin rauhallinen..Kaikki veriarvot oli maaliskuun 2008 testeissä täysin normaalit. Pelkään aivokasvainta..Mutta kuulema aineenvaihdunnan häiriötkin voi aiheuttaa kohtauksia. Kissani on aika tukeva. Pääosin kissani vaikuttaa onnelliselta ja rauhalliselta..

Lue lisää

Eilisen kohtauksen jälkeen kissani on käyttäytynyt hieman epänormaalisti,muuten niin rauhallinen ja lepponen kissa on ollut levoton,jotenkin agressiivinen,säntäili ympäriinsä ja sähisi samalla mutta lopetti heti kun kutsuin sitä.Kai nämä johtuvat siitä eilisestä kohtauksesta mutta katsellessani kissaa alkaa jotenkin tulla epätoivoseksi. Mikä olisi kissalleni parasta,lopettaminenko? Itkien olen sitä tässä katsellut ja koko viime yön pähkäillyt miten voisin sen oloa helpottaa. Sydäntä särkee katsellessa sen kohtauksia mutta sit taas kun on parempi aika niin ei siitä huomaisikaan et olisi jotenkin sairas. Myös minun kissani on hieman yli painoinen mutta muuten ihan hyvä kuntoinen. Maailmani varmaan kaatuisi jos joutuisin sen lopettamaan mut tää on aivan kauheeta kun en haluaa raukan mitenkään kärsivän.

maatiaiskisu kirjoitti:

Eilisen kohtauksen jälkeen kissani on käyttäytynyt hieman epänormaalisti,muuten niin rauhallinen ja lepponen kissa on ollut levoton,jotenkin agressiivinen,säntäili ympäriinsä ja sähisi samalla mutta lopetti heti kun kutsuin sitä.Kai nämä johtuvat siitä eilisestä kohtauksesta mutta katsellessani kissaa alkaa jotenkin tulla epätoivoseksi. Mikä olisi kissalleni parasta,lopettaminenko? Itkien olen sitä tässä katsellut ja koko viime yön pähkäillyt miten voisin sen oloa helpottaa. Sydäntä särkee katsellessa sen kohtauksia mutta sit taas kun on parempi aika niin ei siitä huomaisikaan et olisi jotenkin sairas. Myös minun kissani on hieman yli painoinen mutta muuten ihan hyvä kuntoinen. Maailmani varmaan kaatuisi jos joutuisin sen lopettamaan mut tää on aivan kauheeta kun en haluaa raukan mitenkään kärsivän.

Lue lisää

Minä kans pelkään koko ajan kohtauksia ja vaikka niistä onkin selvitty niin askarruttaa onko se kipeä..ei kai ole koska syö hyvin, juo normaalisti, kakkii (levolacin avulla) ja kehräilee ja tykkää olla pihalla (pari viikkoa sitten sai varmaan myyrän). Kissani todettiin sokeaksi 3 v sitten (verkkokalvon rappeuma) ja silloin päätin että jos tulee muuta vaivaa niin päästän sen kärsimästä, mutta...tässä ollaan...Mulla on itselläni nytkin paha olo kun äitini sanoi, että kisu on tänään ollut rauhaton..oikeastaan se on rauhaton silloin kun se diapam alkaa vaikuttaa..voihan olla että taistelee hönöä oloa vastaan kunnes rauhottuu..Mutta olen kyllä koettanut sitä paijata ja rakastaa, että tuntisi edes olonsa turvalliseksi..Minkä ikäinen maatiaiskisun kisu on?

kissahullunainen kirjoitti:

Minä kans pelkään koko ajan kohtauksia ja vaikka niistä onkin selvitty niin askarruttaa onko se kipeä..ei kai ole koska syö hyvin, juo normaalisti, kakkii (levolacin avulla) ja kehräilee ja tykkää olla pihalla (pari viikkoa sitten sai varmaan myyrän). Kissani todettiin sokeaksi 3 v sitten (verkkokalvon rappeuma) ja silloin päätin että jos tulee muuta vaivaa niin päästän sen kärsimästä, mutta...tässä ollaan...Mulla on itselläni nytkin paha olo kun äitini sanoi, että kisu on tänään ollut rauhaton..oikeastaan se on rauhaton silloin kun se diapam alkaa vaikuttaa..voihan olla että taistelee hönöä oloa vastaan kunnes rauhottuu..Mutta olen kyllä koettanut sitä paijata ja rakastaa, että tuntisi edes olonsa turvalliseksi..Minkä ikäinen maatiaiskisun kisu on?

Lue lisää

Se minun kisuliini on 8 vuotias leikattu narttu,eli ei nyt niin hiveän vanha.
Tekstiäsi lueskellessa minä ainakin sain käsityksen että kissasi nauttii elämästään ja jos se jotenkin kärsisi ja siihen koskisi niin tuskin se noita asiota tekisi mitä luettelit:). Ja mikä taitava saalistaja se on kun sokeanakin saa myyrän kiinni,sillä on oltava hyvä kuulo..ja noinkin vanha vielä! Törmäileekö kissasi koskaan seiniin tai mitään kun on kerta sokea..Miten muuten se pärjää? Miten kissasi "otti" sokeutumisensa,oliko hämillään aluksi tai jotain??

Tuossa tänään juttelin vielä eläinlääkärinkaa ja se sai minut nyt hieman rauhoittumaan. Sanoi että ei toinna vielä harkita lopettamista koska kissani voi elää ihan normaalin,pitkänkin elämän vaikka kohtauksia saisikin. Ilman lääkitystä nyt mennään ja katsotaan että mitä tapahtuu,stesolidia sain nyt varmuuden vuoksi kissalleni ja käski antamaan sitä VAAN jos kohtaukset ylittyvät 5 minsaa. Sanoi myös että kissani kun ei muista eikä ymmärrä tapahtunutta millään tavalla niin sen on ihan hyvä olla jos kumminkin vaikuttaa muuten eloiselta.

Eläinlääkärille en kissaani ole vienyt,ei ole otettu verikokeita tai muutakaan ja katsottiin parhaaksi että en veisikään. Kissani pelkää ihan hirmusesti autoa,kärsii matkapahoinvoinnista,arastaa ihmisiä ja uusia paikkoja sen verran että myös eläinlääkärille meno voisi stressata sitä niin paljon että laukaisisi tämän kohtauksen. Pähkäiltiin sitten puhelimessa tätä epilepsiaa ja tuli siinä mieleen että voisiko epilepsia johtua siitä että se joskus seitsemän vuotta sitten oli onnistunut puremaan yksinollessaan hyönteisverkkoon reiän ja tipahtunut kolmannesta kerroksesta kivikolle. Jotenkin ihmeessä se oli vaan selvinnyt siitä ja kun poikaystäväni tuli kotia, se tallusteli sitä pihalla vastaan muina miehinä. Kyllähän se sitten oksenteli ja ripuloi viikon ajan mutta mitään muuta ei eläinlääkärin mukaan ollut "hajonnut". Mutta jospa se siinä kumminkin sai jonkinlaisen tällin päähänsä...Eikä sitä ole koskaan lyöty tai potkittu päähän mikä olisi epilepsian voinu aiheuttaa (en usko että myöskään sitä entisessä kodissaan olisi näin kohdeltu vaikka arka olikin meille tullessaan). Voihan se tietysti olla periytyvääkin mutta se kuulemma yleensä ilmenee viimestään 3-5 vuoden iässä.Sitten jäi yhdeksi vaihtoehdoksi kasvain aivoissa...mutta sitä kun ei voi leikatakkaan jos sellainen olisi,kuvata voisi mutta ajattelin et haluanko edes tietää siitä jos sille ei kerta voi tehdä mitään. Jos sillä se on, niin sitten se siihen kuolee, mutta minä tai eläinlääkäri ei sille mitään valitettavasti voida tehdä.

Mutta jos kohtauksia alkaa useammin tulla niin sitten voisi harkita lääkitystä,muuten se kuulemma voisi melkeimpä olla pahaksikin kissalle.Eläinlääkäri myös sanoi että jos kohtauksia alkaa tulemaan päivittäin ja monta kertaa päivässä niin että se ei kerkeä tervehtyä edellisestä kohtauksesta, niin sitten on lopetuksen aika. Ja onhan se pahaa katseltavaa ihmisellekkin jo, että sitten olisi vaan parempi antaa kissan päästä taivaaseen. Sitähän minä tässä hieman pelkääkin että sit joskus jos se menee vielä huonompaan suuntaan ja tulee hyvin kipeäksi että jotenkin "sokeudun" sen kivuille koska luopumisen kynnys on niin suuri. Koska kissani on niin rakas, en haluaisi siitä luopua koskaan ja lopettamisen päätös on niin vaikeaa. Kun on parempia päiviä sitä jotenkin ajattelee että nyt se siitä paranee ja kun taas takapakkia tulee niin sitten sitä toivoo ja odottelee että "en vielä vie lopetettavaksi,kyllä se siitä saattaa vielä parantua" vaikka oikeasti se on vaan lopun alkua...Mutta toivotaan että kissani saisi elää pitkän ja onnellisen elämän lähes terveenä ja osaisin tehdä päätöksen sitten oikeaan aikaan.

Muuten ei kuulemma pitäisi olla mitään hätää,jos ei vaan mitään halvaantumisia tule tai satuta itseään yksinollessa kohtausken saadessaan. Olenkin tehnyt
kisulleni sänkyni viereen kunnon "rinsessa" pedin koriin missä se on nyt onneksi alkanut nukkumaan eikä enään yritä sänkyyn tai sohvalle mistä se voisi yksin ollessaan tipahtaa kohtauksen saadessaan. Ja kun se nukkuu korissaan niin kuulen yölläkin jos jotain tapahtuu. Mutta nytten päivä kerrallaan...joskus sitä ajttelee et hitsiläinen kun tulikin otettua noita elukoita koska nämä tälläiset asiat on aina jotain NIIN hirveää mutta mahtuu niitä onnellisia ja iloisia päiviä tuhat kertaa enemmän vuoteen kun niitä surullisia. Monet naurut on saanu nauraa kissojeni hölmöille ilmeile,leikeille tai muuille jutuille! Ja mikä olisi ihanempaa kun on kotona pieni karvaturrikka ottamassa iloisena vastaan tai kuunnella sylissä makaavan kissan kehräystä ja katsella tyytyväistä virnettä???:)

maatiaiskisu kirjoitti:

Se minun kisuliini on 8 vuotias leikattu narttu,eli ei nyt niin hiveän vanha.
Tekstiäsi lueskellessa minä ainakin sain käsityksen että kissasi nauttii elämästään ja jos se jotenkin kärsisi ja siihen koskisi niin tuskin se noita asiota tekisi mitä luettelit:). Ja mikä taitava saalistaja se on kun sokeanakin saa myyrän kiinni,sillä on oltava hyvä kuulo..ja noinkin vanha vielä! Törmäileekö kissasi koskaan seiniin tai mitään kun on kerta sokea..Miten muuten se pärjää? Miten kissasi "otti" sokeutumisensa,oliko hämillään aluksi tai jotain??

Tuossa tänään juttelin vielä eläinlääkärinkaa ja se sai minut nyt hieman rauhoittumaan. Sanoi että ei toinna vielä harkita lopettamista koska kissani voi elää ihan normaalin,pitkänkin elämän vaikka kohtauksia saisikin. Ilman lääkitystä nyt mennään ja katsotaan että mitä tapahtuu,stesolidia sain nyt varmuuden vuoksi kissalleni ja käski antamaan sitä VAAN jos kohtaukset ylittyvät 5 minsaa. Sanoi myös että kissani kun ei muista eikä ymmärrä tapahtunutta millään tavalla niin sen on ihan hyvä olla jos kumminkin vaikuttaa muuten eloiselta.

Eläinlääkärille en kissaani ole vienyt,ei ole otettu verikokeita tai muutakaan ja katsottiin parhaaksi että en veisikään. Kissani pelkää ihan hirmusesti autoa,kärsii matkapahoinvoinnista,arastaa ihmisiä ja uusia paikkoja sen verran että myös eläinlääkärille meno voisi stressata sitä niin paljon että laukaisisi tämän kohtauksen. Pähkäiltiin sitten puhelimessa tätä epilepsiaa ja tuli siinä mieleen että voisiko epilepsia johtua siitä että se joskus seitsemän vuotta sitten oli onnistunut puremaan yksinollessaan hyönteisverkkoon reiän ja tipahtunut kolmannesta kerroksesta kivikolle. Jotenkin ihmeessä se oli vaan selvinnyt siitä ja kun poikaystäväni tuli kotia, se tallusteli sitä pihalla vastaan muina miehinä. Kyllähän se sitten oksenteli ja ripuloi viikon ajan mutta mitään muuta ei eläinlääkärin mukaan ollut "hajonnut". Mutta jospa se siinä kumminkin sai jonkinlaisen tällin päähänsä...Eikä sitä ole koskaan lyöty tai potkittu päähän mikä olisi epilepsian voinu aiheuttaa (en usko että myöskään sitä entisessä kodissaan olisi näin kohdeltu vaikka arka olikin meille tullessaan). Voihan se tietysti olla periytyvääkin mutta se kuulemma yleensä ilmenee viimestään 3-5 vuoden iässä.Sitten jäi yhdeksi vaihtoehdoksi kasvain aivoissa...mutta sitä kun ei voi leikatakkaan jos sellainen olisi,kuvata voisi mutta ajattelin et haluanko edes tietää siitä jos sille ei kerta voi tehdä mitään. Jos sillä se on, niin sitten se siihen kuolee, mutta minä tai eläinlääkäri ei sille mitään valitettavasti voida tehdä.

Mutta jos kohtauksia alkaa useammin tulla niin sitten voisi harkita lääkitystä,muuten se kuulemma voisi melkeimpä olla pahaksikin kissalle.Eläinlääkäri myös sanoi että jos kohtauksia alkaa tulemaan päivittäin ja monta kertaa päivässä niin että se ei kerkeä tervehtyä edellisestä kohtauksesta, niin sitten on lopetuksen aika. Ja onhan se pahaa katseltavaa ihmisellekkin jo, että sitten olisi vaan parempi antaa kissan päästä taivaaseen. Sitähän minä tässä hieman pelkääkin että sit joskus jos se menee vielä huonompaan suuntaan ja tulee hyvin kipeäksi että jotenkin "sokeudun" sen kivuille koska luopumisen kynnys on niin suuri. Koska kissani on niin rakas, en haluaisi siitä luopua koskaan ja lopettamisen päätös on niin vaikeaa. Kun on parempia päiviä sitä jotenkin ajattelee että nyt se siitä paranee ja kun taas takapakkia tulee niin sitten sitä toivoo ja odottelee että "en vielä vie lopetettavaksi,kyllä se siitä saattaa vielä parantua" vaikka oikeasti se on vaan lopun alkua...Mutta toivotaan että kissani saisi elää pitkän ja onnellisen elämän lähes terveenä ja osaisin tehdä päätöksen sitten oikeaan aikaan.

Muuten ei kuulemma pitäisi olla mitään hätää,jos ei vaan mitään halvaantumisia tule tai satuta itseään yksinollessa kohtausken saadessaan. Olenkin tehnyt
kisulleni sänkyni viereen kunnon "rinsessa" pedin koriin missä se on nyt onneksi alkanut nukkumaan eikä enään yritä sänkyyn tai sohvalle mistä se voisi yksin ollessaan tipahtaa kohtauksen saadessaan. Ja kun se nukkuu korissaan niin kuulen yölläkin jos jotain tapahtuu. Mutta nytten päivä kerrallaan...joskus sitä ajttelee et hitsiläinen kun tulikin otettua noita elukoita koska nämä tälläiset asiat on aina jotain NIIN hirveää mutta mahtuu niitä onnellisia ja iloisia päiviä tuhat kertaa enemmän vuoteen kun niitä surullisia. Monet naurut on saanu nauraa kissojeni hölmöille ilmeile,leikeille tai muuille jutuille! Ja mikä olisi ihanempaa kun on kotona pieni karvaturrikka ottamassa iloisena vastaan tai kuunnella sylissä makaavan kissan kehräystä ja katsella tyytyväistä virnettä???:)

Lue lisää

Epilepsiakohtauksia ei ole ollut sen jälkeen kun aloitimme 11.7. diapam-lääkityksen. Syyskuun lopussa kuitenkin todettiin sokeritauti ja nyt 4 viikon insuliinipistosten jälkeen sokeri ei ole laskenut...ja juominen ja pissiminen jatkuu..
saa nähdä miten tässä nyt käy..

kissahullunainen kirjoitti:

Epilepsiakohtauksia ei ole ollut sen jälkeen kun aloitimme 11.7. diapam-lääkityksen. Syyskuun lopussa kuitenkin todettiin sokeritauti ja nyt 4 viikon insuliinipistosten jälkeen sokeri ei ole laskenut...ja juominen ja pissiminen jatkuu..
saa nähdä miten tässä nyt käy..

Lue lisää

Minun kissallani on ollut jo 7 vuotta epilepsia. Sen jälkeen kun minun eläinlääkäri päätti kokeilla Barbivet 30mg jota puolitetaan ja annetaan aamun illoin yksi puolikas niin neidillä ei ole ollut ainuttakaan kohtausta. Hän on jo nyt ollut ilman kohtauksia kohta 3 vuotta. Barbivet on oikeastaan koirille tarkoitettu lääke mutta eläinlääkärini joka myös käyttää hoidoissaan homeopaattisia lääkkeitä sanoi että kokeilaan tätä. Se on nimittäin niin että kissat useimiten ei vastaa hoitoihiin samalla tavalla kuin koirat vaan kohtaukset jatkuvat vaikkakin lievempinä.

2v kissamme sai alkuviikosta epilepsiakohtauksen. Kouristelu kesti alle minuutin ja sen jälkeen oli täysin hämillään tapahtuneesta. Eläinlääkäri totesi verikokeiden perusteella kaiken olevan ok. Onko kellään kokemusta että kohtaukset olisivat jääneet yhteen kertaan? Tai onko kohtausten välillä ollut pitkiäkin aikoja?

Meän kisu sai ensimmäisen kohtauksensa 3 vuotiaana, ensimmäinen kohtaus oli pisin, reilu minuutti. Lääkäriin lähettiin ja otettiin verikokeita ja osasi silloin heti epäillä epilepsiaa, verikokeissa ei poikkeavuuksia. Seuraava kohtaus tuli vasta 10kk jälkeen jonka jälkeen alkoivat tihentymään. Käytettiin kisu magneettikuvissa jossa varmistui että kasvain ei aiheuta kohtauksia vaan on "puhdas" epilepsia. Kohtausväli meni että oli vain kuukausi väliä jolloin aloitettiin kisulle phenoleptil vet 25mg puoliksi aamuin illoin. Lääkettä syöty nyt 10kk ja kohtauksia ei ole ollut sen jälkeen. Rajoittaa omia menemisiä mutta on perheenjäsen josta huolehdin viimeiseen asti. Tsemppiä muille samasta kärsiville