Espanjan kulkukoirat

Meillä 7kk rescue pentu Venäjältä. Vie pentu heti eläinlääkärille, meillä oli suolisto tulehdus. Sisäsiistiksi opettaminen vaikeaa, tekee edelleen sisälle. Kiintynyt liikaa minuun, kannattaa heti opettaa itsenäiseksi. Eroahdistus, joka johtuu varhaisen pentuiän shokkitilasta..kaikki syöty ja purtu, ulvoo yksin ollessaan. Jatkuva stressi tila päällä, syitä selvitelty ja lääkärin kanssa keskusteltu, lääkitystä käyttäytymisterapian kanssa.

Varaudu että koirasi saattaa viedä paljon aikaa, rahaa ja hermoja. Itse olin tähän varautunut ja olen päätökseeni tyytyväinen, ongelmista huolimatta.

Ei ole omaa kokemusta espanjalaisista rescuekoirista, mutta suosittelen myös viemään koiran mahdollisimman pian ammattitaitoiselle ja motivoituneelle eläinlääkärille huolelliseen terveystarkastukseen koska koirilla voi taustansa vuoksi olla havaitsemattomia sairauksia ja terveysongelmia tai esim vierasesineitä kehossaan. Lisäksi on varauduttava ongelmiin sekä taloudellisesti että ajallisesti ja vaivannäöllisesti.

Espanjan rescuekoirista olen lukenut että ovat usein taustaansa nähden varsin "helppoja", mutta ainahan on mahdollista että tulee jossain vaiheessa jotain ongelmia.

Espanja ei ole alkuunkaan sivistysvaltio, eläinsuojelulainsäädäntöä ei ole kaikissa osissa Espanjaa ja missä on niin eläinsuojelu on olematonta ja jopa eläinsuojelu on eläinten rääkkäämistä. Eläinsuojelurikollisuus joka huipentuu eläimen pitkään kiduttavaan kuolemaan on yleinen espanjalainen elämäntapa ja perinne, aivan kuten Suomessa mökkeily. Hirtetään, hukutetaan, poltetaan, heitetään kuoppaan/kuiluun, sidotaan johonkin, tappelutetaan, hylätään rääkättynä.. Mitä vain kun vain koiran taistelu elämästään kestää vähintään useita tunteja. Espanjalainen on kekseliäs ja vaivaa näkevä mitä tulee eläinsuojelurikoksiin. Espanjassa on toki eläinten oikeuksia kunnioittaviakin ihmisiä ja eläinsuojeluyhdistyksiä, mutta ovat kunnioitettava vähemmistö. Valtio ja muut viralliset tahot ovat mitä ovat. Vaikeaa on eläimillä ja eläinsuojelijoilla. Boikottiin koko maa, eläinsuojelua lukuun ottamatta!

Joitakin linkkejä:

Suomalaiset yhdistykset:

http://www.kulkukoirat.com/
http://www.espanjankoirat.com/


Espanjalainen eläinrääkkäysperinne ja sen vastustaminen:

http://www.westformats.com/docs/Espanjan_koiratilanne.pdf (PDF-julkaisu)
http://www.anaaweb.org/ingles/index.html/
http://www.kolumbus.fi/koirapakolaiset/galgot.html/

Minä otin monta kk sitten viipurinkoirien kautta itselleni toisen koiran! Meillä oli alku hankala toisen koiramme takia, mutta sekin meni parissa viikossa ohi.. uusi tulokas oli vain todella arka :( Kaikki on mennyt todella hyvin ja hän on mainio pakkaus.. meidän eläinläkäri käynti oli helppo.. oli vain kirppuja ja kapi, mitkä sai hoidettua helposti pois! Laiha oli.. painoi 4,5kg tullessaan.. nyt painoa on jo 18kg ja on mennyt4kk :) voin suositella lämpimästi :) vaikka täällä suomessa niin monet sitä asiaa vastaan onkin! toivon että nuo parjaajat ovat seuraavassa elämässään koiria vailla kotia, ja kun koti vihdoin löytyy voivat muistella surulla kuinka itsekkäitä ovat aiemmin olleet!

otimme virosta rescue koiran (noin 1.5v sakemanni uros jonka taustat tutkimattomat) poika tykkäsi heti toisesta koirastamme ja ei välittänyt tämän rähinöistä (vaikka toinenkin oli uros) poika todella häslä mutta silti alusta alkain kuuliainen kaikelle mitä ihminen sanoo :) sisäsiistiksi opittiin heti :) eroahdistus ilmenee tavaroiden repimisenä mutta kun otarpeeksi aktiviteettiä oli niin poika oli kok päivän ihan kiltisti, ei ulissut tai pissinyt sisälle tms. koira tykkää lapsista ja kissoista. ongelmina oli ruoan törkeä varastaminen kädestä ja liiallinen näykkiminen ja repiminen leikkiessä ja niistä selvittiin kahdessa viikossa..ja koira tulee ahdistuneeksi humalaisten seurassa ja iso kokoisten miesten.. ja saattaa saada lieviä paniikki kohtauksia jos iso mies tulee yllättäin liian lähelle... siinä meijän rekusta :))

Meillä oli lapsuudenkodissani espanjalaisen katukoiran jälkeläinen. Emä oli kylläkin ihan tavallinen kotikoira. Mummin sydän oli lämmennyt pikkupenulle ja toi koiran meille (vanhemmilta ei ollut kysynyt lupaa, äitini ei varmasti olisi suostunut silloin). Täytyy myöntää että koiran kanssa oli myös ongelmia. Vieroitus emosta oli ilmeisesti tapahtunut liian varhain ja pentu poti eroahdistusta. Pentuvaihe on kuitenkin ohimenevä ja enemmän koiran kanssa häiriötä oli sen elinikäisestä arkuudesta ja herkkähaukkuisuudesta. Joskus kaverit saivat hampaanjäljet käsiin, kun koiramme säikähti innokasta vierasta silittäjää. Oman perheen kesken koira oli kuitenkin aivan ihana ja vieraidenkin kanssa tuli toimeen, jos tutustuminen aloitettiin varovasti. Älykäs koira, jonka koulutuksessa onnistuimme mielestäni melko hyvin. Saiaruksia ei juuri ollut, muuta kuin elämän ehtoopuolella iskenyt syöpä, joka koiran sitten veikin 13-vuotiaana.

Nyt olen jo muuttanut pois kotoa ja mietin oman koiran hankintaa. Täytyy myöntää, että rotukoira on nyt se ensisijainen vaihtoehto. Vaikka edesmennyttä koiraamme rakkaampaa koiraa en osaa kuvitella, tuli sen kanssa eteen sen verran ongelmia ja niin vähän asiantuntija-auttajia, että en välttämättä olisi samaan uudelleen valmis. Rotukoiran kanssa on taustatukena kuitenkin kasvattaja sekä muut rodun omistajat ja rotujärjestö, joilta voi ongelmatilanteissa kysyä apua. Jokainen koira on tietysti aina yksilö, eikä rotukoirankaan luonnetta voi täysin ennalta päätellä.

Oletteko miettineet myös, miten koiran rekisteröinti ym onnistuu? Jos esim muutatte ulkomaille tai haluatte matkustella voi koiran epäselvä tausta olla melko suuri este.

Pelkän hinnan vuoksi en suosittele sekarotuista tai kulku/löytökoiraa kenellekään. Rotukoiran hinta on pieni osa kokonaiskustannuksia. Hyväntekeväisyys ja kodin tarjoaminen karvaiselle ressukalle on asia erikseen. Se tulee kuitenkin todennäköisesti olemaan haastavampaa kuin hyvän taustan ja kunnon kasvattajalta omaavan koiran kanssa.
Mummillani on itselläänkin hylättyjä koiria. Tämänhetkinen on edellisessä kodissaan ollut eläinrääkkäyksen uhri eikä ole oppinut sisäsiistiksi. Tästä seurauksena sohvien, mattojen ja patjojen kastelu. Nähtäväksi jää, oppiiko aikuinen koira koskaan pois tätä tapaansa.
Ongelmaisen koiran kanssa elämä voi olla todella haastavaa ellei jopa raastavaakin, mutta onnistumiset ovat todella palkitsevia. Kannattaa miettiä etukäteen tarkkaan, miten paljon olet valmis panostamaan ja mitkä ovat kyvyt koiran hoidossa. Voit tehdä karhunpalveluksen sekä itsellesi että koiralle ottamalla eroahdistusta potevan pennun, jos sille ei ole tarpeeksi aikaa.

Pieni koiranpentu on kuin vauva. Sitä pitää herätä pissattamaan ja rauhoittelemaan keskellä yötäkin. Tämä korostuu hankalan taustan omaavien pentujen kanssa. Muistattehan rokotukset, vakuutukset ym., joihin saa varata rahaa useamman sata euroa, jos tahtoo pelata koiran hoidossa varman päälle? Vaikka koira ei ole rotukoira, pitää sitä silti hoitaa asianmukaisesti.

Nyt uutta koiraa hankkiessa olen huomanut myös negatiivisen asenteen kasvattajien keskuudessa kun kerron entisen koiramme taustan olleen hieman epäselvä. Ihmiset helposti ajattelevat etteivät vastuuntuntoiset koiranomistajat ota hoiteisiinsa epäselvän taustan omaavia pentuja. Ajatus on todella ristiriitainen, mutta tähän kannattaa varautua.

Uskon, että jos olette tosissanne koiran kanssa, tulette onnistumaankin. Kulkukoiriin pätevät samat säännöt kuin muihinkin koiriin: rajoja ja rakkautta. Mukavia hetkiä uuden perheenjäsenen kanssa! Toivottavasti tästä oli joitain apua.