Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö

Ei mun ahdistus ole millään liikunnalla lähtenyt. On tässä vuosien varrella ehtinyt kokeilla monenlaisia lajeja.
Vähintään kevyttä kävelyä joka päivä. Olen myös sitä mieltä, että hyvä fyysinen kunto auttaa psyykeä.
Mulle ei vain pelkkä liikunta riitä.
Oon myös käynyt monenmoisilla ammattiapu-ihmisillä, saamatta apua.

Tätä Lyrica-hommaa vaan nyt ihmettelen. Että tämäkö nyt toi helpotusta?

Kyllä minäkin ihmettelen ja olen katkera, että ihan lapsi olin, kun alettiin vaan pillerireseptejä työntään eikä muuta apua tullut. Kouluerveydenhoitajan neuvosta menin tk-lääkärille, joka ensimmäiset bentsot kirjoitti.

ap. kirjoitti:

Ei mun ahdistus ole millään liikunnalla lähtenyt. On tässä vuosien varrella ehtinyt kokeilla monenlaisia lajeja.
Vähintään kevyttä kävelyä joka päivä. Olen myös sitä mieltä, että hyvä fyysinen kunto auttaa psyykeä.
Mulle ei vain pelkkä liikunta riitä.
Oon myös käynyt monenmoisilla ammattiapu-ihmisillä, saamatta apua.

Tätä Lyrica-hommaa vaan nyt ihmettelen. Että tämäkö nyt toi helpotusta?

Kyllä minäkin ihmettelen ja olen katkera, että ihan lapsi olin, kun alettiin vaan pillerireseptejä työntään eikä muuta apua tullut. Kouluerveydenhoitajan neuvosta menin tk-lääkärille, joka ensimmäiset bentsot kirjoitti.

Lue lisää

huomaa miten tietämättömiä ihmiset ovat erilaisista sairauksista!
Stressi pois?! Juu,auttaa varmasti jokaista stressaajaa, mutta ap:llä on GAD...

katoa, taas kirjoitti:

huomaa miten tietämättömiä ihmiset ovat erilaisista sairauksista!
Stressi pois?! Juu,auttaa varmasti jokaista stressaajaa, mutta ap:llä on GAD...

on hävinnyt liikunalla, tai jossei nyt kokonaan hävinnyt niin helpottunut niin paljon että en edes ajattele asiaa kuin korkeintaan kerran kuussa saati sitten kärsi siitä... Ja aloitin aluksi varovasti liikkumaan ehkä ½ tuntia reipasta kävelyä ja yhtäkkiä huomasin että 1-2½ menee päivässä köpöttelyyn reippaasti ja parin kuukauden päästä ahdistus oli vain häilyvä muisto ! Että tällein liikunta masentuneilla ja ahdistuneilla on ihan liian aliarvostettua !

Ja turha ruveta valittamaan että meitä toisia se vain stressaa enemmän ! Pitää alkaa liikkumaan niin vähän ettei se itsessään aiheuta stressiä !

GAD kirjoitti:

on hävinnyt liikunalla, tai jossei nyt kokonaan hävinnyt niin helpottunut niin paljon että en edes ajattele asiaa kuin korkeintaan kerran kuussa saati sitten kärsi siitä... Ja aloitin aluksi varovasti liikkumaan ehkä ½ tuntia reipasta kävelyä ja yhtäkkiä huomasin että 1-2½ menee päivässä köpöttelyyn reippaasti ja parin kuukauden päästä ahdistus oli vain häilyvä muisto ! Että tällein liikunta masentuneilla ja ahdistuneilla on ihan liian aliarvostettua !

Ja turha ruveta valittamaan että meitä toisia se vain stressaa enemmän ! Pitää alkaa liikkumaan niin vähän ettei se itsessään aiheuta stressiä !

Lue lisää

on diagnosoinut? Joku poppatohtoriko kenties? Vai kenties arvauskeskuksen yleislääkäri? Vai sinä itse? Vähänkin GAD:sta tietävä tietää, ettei liikunta ole lääke GAD:n.
Kaikki mikä on ahdistusta EI ole GAD:a ja kaikki alakulo ym. EI ole depressiota. Kas kun kaikki mikä kiiltää ei ole kultaa...
Hyvä kun ahdistuksesi on helpottunut liikunnalla.

erikoislääkäri sinut kirjoitti:

on diagnosoinut? Joku poppatohtoriko kenties? Vai kenties arvauskeskuksen yleislääkäri? Vai sinä itse? Vähänkin GAD:sta tietävä tietää, ettei liikunta ole lääke GAD:n.
Kaikki mikä on ahdistusta EI ole GAD:a ja kaikki alakulo ym. EI ole depressiota. Kas kun kaikki mikä kiiltää ei ole kultaa...
Hyvä kun ahdistuksesi on helpottunut liikunnalla.

Lue lisää

Joo komppaan sua tuossa, että kaikki ahdistus ei oo GAD eikä kaikki alakulo depressiota.

on diagnosoitu yleistynyt ahdistuneisuushäiriö.

Minulla se oireilee sillä tavoin, että huolestun ja ahdistun aivan suhteettomasti joistakin asioista.
Minulla nuo ahdistavat asiat ovat aina terveyteen liittyviä, mutta ei omaan terveyteeni, vaan esim. lasten terveyteen tai jopa ihan vieraitten ihmisten terveyteen.

mutta minulla kirjoitti:

on diagnosoitu yleistynyt ahdistuneisuushäiriö.

Minulla se oireilee sillä tavoin, että huolestun ja ahdistun aivan suhteettomasti joistakin asioista.
Minulla nuo ahdistavat asiat ovat aina terveyteen liittyviä, mutta ei omaan terveyteeni, vaan esim. lasten terveyteen tai jopa ihan vieraitten ihmisten terveyteen.

Lue lisää

itselläni kaikki oireet olivat/ovat nimittäin fyysisiä. En ole muuten huolestunut/ahdistunut paitsi ehkä vaikutin silloin olevan huolestunut niistä fyysisitä oireista(kukapa ei olisi jos on sairas eikä ole selvyyttä...)

nuori nainen kirjoitti:

itselläni kaikki oireet olivat/ovat nimittäin fyysisiä. En ole muuten huolestunut/ahdistunut paitsi ehkä vaikutin silloin olevan huolestunut niistä fyysisitä oireista(kukapa ei olisi jos on sairas eikä ole selvyyttä...)

Lue lisää

psykosomaattiset oireet, mm. jatkuva huimaus, toiminnalliset vatsaoireet, päänsärky ym.ym.ym.
Toki psyyken puoleltakin oirelistaa löytyy, selittämätöntä ahdistuksen tunnetta jne.
Diagnoosini oli aiemmin laaja-alainen paniikkihäiriö mutta muuttui, kun ahdistuksesta tuli seuralainen 24/7..paniikkikohtauksia en enää saa, en ole saanut vuosiin, ehdinkin niitä saada ihan riittämiin liki 20 vuoden aikana.
Ihme ettet ole törmännyt GAD:a sairastavan kirjoituksiin tms., sehän on nykyisin hyvin,hyvin yleinen, valitettavasti alidiagnosoitu kylläkin, eli esim. paniikkioireista kärsivää ei malteta tutkia tarkasti, usein sieltä löytyykin GAD eikä paniikkihäiriö.
Itselläni on lääkitys ja kognitiivinen terapia hoitoina.
Hyvää kesän jatkoa!

nuori nainen kirjoitti:

itselläni kaikki oireet olivat/ovat nimittäin fyysisiä. En ole muuten huolestunut/ahdistunut paitsi ehkä vaikutin silloin olevan huolestunut niistä fyysisitä oireista(kukapa ei olisi jos on sairas eikä ole selvyyttä...)

Lue lisää

fyysisiä oireita, mutta kyllä fyysisetkin oireet usein kuuluvat ahdistuneisuushäiriöön.

Jostakin syystä minun ahdistukseni on aina ollut pelkästään psyykkistä.
Syynä voi tietysti olla sekin, että minun ahdistukseni ovat aina pelkoa ja ahdistusta jonkun muun terveydentilasta, omaan terveyteeni liittyvät asiat eivät ahdista.

pääoireina kirjoitti:

psykosomaattiset oireet, mm. jatkuva huimaus, toiminnalliset vatsaoireet, päänsärky ym.ym.ym.
Toki psyyken puoleltakin oirelistaa löytyy, selittämätöntä ahdistuksen tunnetta jne.
Diagnoosini oli aiemmin laaja-alainen paniikkihäiriö mutta muuttui, kun ahdistuksesta tuli seuralainen 24/7..paniikkikohtauksia en enää saa, en ole saanut vuosiin, ehdinkin niitä saada ihan riittämiin liki 20 vuoden aikana.
Ihme ettet ole törmännyt GAD:a sairastavan kirjoituksiin tms., sehän on nykyisin hyvin,hyvin yleinen, valitettavasti alidiagnosoitu kylläkin, eli esim. paniikkioireista kärsivää ei malteta tutkia tarkasti, usein sieltä löytyykin GAD eikä paniikkihäiriö.
Itselläni on lääkitys ja kognitiivinen terapia hoitoina.
Hyvää kesän jatkoa!

Lue lisää

Itselläni sama tausta kuin Sinulla, eli laaja-alainen paniikkihäiriö yli 20 vuotta. Nyt diagnoosi muuttui GAD:si koska isoa p-kohtausta ei ole ollut ainakan 7 vuoteen. Lääkäri määräsi Efexor -lääkityksen jota en ole uskaltanut aloittaa.

Mielenkiinnosta kysyisin mikä lääke Sinulla on ja onko auttanut??? Minulla on kokeiltu aiemmin lukuisia ssri- lääkkeitä melko huoinoin tuloksin (siis aiemmin ph-diagnoosilla)

diagnosoitu GAD kirjoitti:

Itselläni sama tausta kuin Sinulla, eli laaja-alainen paniikkihäiriö yli 20 vuotta. Nyt diagnoosi muuttui GAD:si koska isoa p-kohtausta ei ole ollut ainakan 7 vuoteen. Lääkäri määräsi Efexor -lääkityksen jota en ole uskaltanut aloittaa.

Mielenkiinnosta kysyisin mikä lääke Sinulla on ja onko auttanut??? Minulla on kokeiltu aiemmin lukuisia ssri- lääkkeitä melko huoinoin tuloksin (siis aiemmin ph-diagnoosilla)

Lue lisää

Sama täällä, ei varsinaisia paniikkikohtauksia vuosiin, olen tainnut pari kertaa herätä yölliseen kohtaukseen (joka on yksi kaameimmista ph-kohtauksen muodoista). Muutoin niitä ei ole ollut.
Juu, lääkityksiä on tullut kokeitua, vähän laidasta laitaan, SSRI-ja SNRI-lääkket, olen jossain vaiheessa Aurorix:akin kokeillut.
Tällä hetkellä menee Efexor (kas kummaa mikä yhteen sattuma!), mutta....taitaa mennä vaihtoon, kärsin unettomuudesta ja sitä aivan selkeästi Efe pahentaa:((
Taidan ottaa sitten käyttööni Cipramil:n, se on aina tuonut jonkin verran apua eikä vie unia, päin vastoin, olen ottanut sen aina iltaisin...
Efen lisäksi menee nyt Xanor, annoksella 0.25 mg-1 mg/vrk, toisinaan ei yhtään mg:a vuorokaudessa. Ihan akuuteimpiin ahdistuksiin otan Diapamin, se aika usein auttaa ja vieläpä suht nopeasti, mutta en sitä kovin usein viitsi käyttää, käytän sitä kun olo on todella, todella kaamea. Eli ihan hätätilanteissa.
Unettomuuteen menee Disk.liuos melatoniini, niillä nyt jotenkin nukun, bentzotyyppistä nukkulääkettä kun en halua, Remeron turvottaa, vanhat trisykliset aiheuttavat takycardiaa (jota on jo muutoinkin). Viimeksi mainittuun otan sitten Propralia, tarvittaessa.
Pitkään sinäkin olet sairastellut....kurjaahan tämä on, mutta pahemminkin tietysti voisi olla...
(onko Tukiasema.net sinulle tuttu sivusto?)

diagnosoitu GAD kirjoitti:

Sama täällä, ei varsinaisia paniikkikohtauksia vuosiin, olen tainnut pari kertaa herätä yölliseen kohtaukseen (joka on yksi kaameimmista ph-kohtauksen muodoista). Muutoin niitä ei ole ollut.
Juu, lääkityksiä on tullut kokeitua, vähän laidasta laitaan, SSRI-ja SNRI-lääkket, olen jossain vaiheessa Aurorix:akin kokeillut.
Tällä hetkellä menee Efexor (kas kummaa mikä yhteen sattuma!), mutta....taitaa mennä vaihtoon, kärsin unettomuudesta ja sitä aivan selkeästi Efe pahentaa:((
Taidan ottaa sitten käyttööni Cipramil:n, se on aina tuonut jonkin verran apua eikä vie unia, päin vastoin, olen ottanut sen aina iltaisin...
Efen lisäksi menee nyt Xanor, annoksella 0.25 mg-1 mg/vrk, toisinaan ei yhtään mg:a vuorokaudessa. Ihan akuuteimpiin ahdistuksiin otan Diapamin, se aika usein auttaa ja vieläpä suht nopeasti, mutta en sitä kovin usein viitsi käyttää, käytän sitä kun olo on todella, todella kaamea. Eli ihan hätätilanteissa.
Unettomuuteen menee Disk.liuos melatoniini, niillä nyt jotenkin nukun, bentzotyyppistä nukkulääkettä kun en halua, Remeron turvottaa, vanhat trisykliset aiheuttavat takycardiaa (jota on jo muutoinkin). Viimeksi mainittuun otan sitten Propralia, tarvittaessa.
Pitkään sinäkin olet sairastellut....kurjaahan tämä on, mutta pahemminkin tietysti voisi olla...
(onko Tukiasema.net sinulle tuttu sivusto?)

Lue lisää

Tukiasema on tuttu foorumi :-) Sieltä saa ihan mukavasti tietoa ja vertaistukea. Suosittelen kaikille vierailemaan niillä sivuilla. Huomaa todellakin, että huonomminkin voisi asiat olla, niitä kirjoituksia lukiessa.

Minulla on tällä hetkellä xanor sekä debottina (0,5 mg) että lyhytvaikutteiset tarvittaessa. Lisäksi sain lääkäriltäni jo tavallaan pois "muodista" menneen bentsojohdannaisen nimeltään Rivatril. Sitä otan yhden tabun päivässä, ja tuntuu auttavan jonkin verran noihin autonomisen hermoston häiriöihin. Eli minua huimaa, juoksen vessassa alvariinsa ja sydänkin tykyttelee yms. mukavaa.

efexoria en minäkään ole uskaltanut aloittaa kun olen huonouninen ja tosiaankin olen kuullut että saattaa viedä viimeisetkin unet. En myöskään käytä unilääkkeitä tmv. koska niistäkään ei ole ollut apua, joten turha popsia nappeja huvikseen. ataraxia kokeilin ja tuli sellainen zombie olo etten toista kertaa usakaltanut. Myös remeronia on unettomuuteen määrätty pienellä annoksella, mutta enpä ole sitäkään uskaltanut kokeilla, kun siinä saattaa olla taas se painon nousu vaarana.

Ssri-lääkkeistä on kokemusta seroxat, seronil, aurorix, cipralex, sepram, zoloft jne. Seronilia oli aika pitkään, mutta menetti tehonsa. Sitten kokeiltiin Cipraa, joka ei sopinut ja vähän aikaa sitten söin sepramia, kun nuorempana cipramil toi avun. Nyt 4 kuukauden aikana ei tapahtunut käännettä mihinkään suuntaan, joten lopetin.

Nyt on kyllä sellainen olo, että "tarttis saara jotain", mutta mitä, siinäpä vasta kysymys. Jännä juttu on myös se, että nukun tosi huonosti, mutta käytännössä olen työpäivän jälkeen kuoleman väsynyt. En juurikaan jaksa muuta kuin oleilla, ja tehdä vain pakolliset kotihommat.

Mutta tsemppiä ja jaksamista meille kaikille GAD:n kourissa kamppaileville. Se mikä ei tapa niin vahvistaa (hmm...yhtyisköhän tuohon väitteeseen, vai ei ;-) )

pääoireina kirjoitti:

psykosomaattiset oireet, mm. jatkuva huimaus, toiminnalliset vatsaoireet, päänsärky ym.ym.ym.
Toki psyyken puoleltakin oirelistaa löytyy, selittämätöntä ahdistuksen tunnetta jne.
Diagnoosini oli aiemmin laaja-alainen paniikkihäiriö mutta muuttui, kun ahdistuksesta tuli seuralainen 24/7..paniikkikohtauksia en enää saa, en ole saanut vuosiin, ehdinkin niitä saada ihan riittämiin liki 20 vuoden aikana.
Ihme ettet ole törmännyt GAD:a sairastavan kirjoituksiin tms., sehän on nykyisin hyvin,hyvin yleinen, valitettavasti alidiagnosoitu kylläkin, eli esim. paniikkioireista kärsivää ei malteta tutkia tarkasti, usein sieltä löytyykin GAD eikä paniikkihäiriö.
Itselläni on lääkitys ja kognitiivinen terapia hoitoina.
Hyvää kesän jatkoa!

Lue lisää

En ole edes ennen kuullut tuota lyhenettä GAD joten jos tuosta puhutaan sillä nimellä niin en ole ymmärtänyt yhteyttä. Olen tässä lueskellut nyt noita kuvauksia eikä kuulosta kyllä yhtään tutulta. Eli varmaan väärä diagnoosi minulla kuten arvelin jo alunpitäen. Vai voiko pahimmat fyysiset oireet tässä sairaudessa kadota ilman hoitoa?

Huh, mitähän kaikkia oireita mulla onkaan ollut. En varmaan muistakaan kaikkia.
Ja se 80-luvulla tehty diagnoosi oli nimeltään ahdistusneuroosi.

Mua vaan ahdistaa. Väsyn helposti ja mulla on koko ajan jännitys päällä myös ruumiillinen ja sellainen hermostunut olo. Nukun huonosti... GADista johtuviksi katotaan paniikkioireilu ja masennus, joita mulla myös on ollut, mutta ei koskaan mitään isoja paniikkikohtauksia.

Tää diagnoosi on ollut hakusessa, koska mun huolestuminen terveydentilasta on ollut aiheellista. Ja vaikea sanoa, onko huolestuminen ollut ylenmäräistä.

Elikä tää lyrica tuli kuvioihin tosiaan nyt, kun sitä käytetään pitkäaikaiseen kovaan kipuun muiden kipulääkkeiden kanssa. Ja se nyt on lievittänyt tosiaan mun ahdistuneisuutta.

Mulla tätä paskaa on kestänyt yli kakskyt vuotta ja tää on kyllä pilannut mun elämän.

Niille vielä, jotka sitä liikunnasta hopottavat, että tottakai fyysinen hyvä kunto auttaa jaksamaan ja lieventää sairauden oireita, mutta sairautta se ei poista.

On tullut laukottua pitkin mettiä eräskin kilometri! Nyt on fyysisten sairauksien takia kunto erittäin huono ja ehdin jo pelätä, miten mun pää kestää. Hyvin nyt toistaiseksi on kestänyt ja luulen, että apu on tullut tuosta Lyricasta.

ap. kirjoitti:

Huh, mitähän kaikkia oireita mulla onkaan ollut. En varmaan muistakaan kaikkia.
Ja se 80-luvulla tehty diagnoosi oli nimeltään ahdistusneuroosi.

Mua vaan ahdistaa. Väsyn helposti ja mulla on koko ajan jännitys päällä myös ruumiillinen ja sellainen hermostunut olo. Nukun huonosti... GADista johtuviksi katotaan paniikkioireilu ja masennus, joita mulla myös on ollut, mutta ei koskaan mitään isoja paniikkikohtauksia.

Tää diagnoosi on ollut hakusessa, koska mun huolestuminen terveydentilasta on ollut aiheellista. Ja vaikea sanoa, onko huolestuminen ollut ylenmäräistä.

Elikä tää lyrica tuli kuvioihin tosiaan nyt, kun sitä käytetään pitkäaikaiseen kovaan kipuun muiden kipulääkkeiden kanssa. Ja se nyt on lievittänyt tosiaan mun ahdistuneisuutta.

Mulla tätä paskaa on kestänyt yli kakskyt vuotta ja tää on kyllä pilannut mun elämän.

Niille vielä, jotka sitä liikunnasta hopottavat, että tottakai fyysinen hyvä kunto auttaa jaksamaan ja lieventää sairauden oireita, mutta sairautta se ei poista.

On tullut laukottua pitkin mettiä eräskin kilometri! Nyt on fyysisten sairauksien takia kunto erittäin huono ja ehdin jo pelätä, miten mun pää kestää. Hyvin nyt toistaiseksi on kestänyt ja luulen, että apu on tullut tuosta Lyricasta.

Lue lisää

Lääkkeitä olen koettanut kokeilla tosi useita. Efexoria söin kolme kuukautta ja makasin sen ajan, ei sopinut mulle ollenkaan.

Olen kyllä huolissani painostani ja Lyrica kyllä syötättää ja turvottaa. Toisaalta mun pään olo on parantunut niin paljon, että oon tästä päässyt taas liikkeelle ja ihmisten ilmoille. Ja olo tuntuu jotenkin toiveikkaaltakin pitkästä aikaa.

Olen kiinnostunut. Minulla ahdistuksen aiheuttamat fyysiset oireet aiheuttavat ahdistuksen.
Mitä kaikkia oireita sinulla on siis ollut?

Meillähän on paljon samaa, ainakin aloitusotsikko ja nimimerkki :)

Kuinkahan kauan vuosissa sulla kesti, että tää diagnoosi löydettiin?

Minusta tuntuu, että myös mullaa on ollut tämä jo ainakin esimurrosiästä lähtien. On ollut niin kamalaa välillä, että kyllä tän lääkityksen löytyminen tuntuu hyvältä.

Kyllä mullakin on vielä ahdistusta, mutta on helpottanut tosi paljon. Vaikka tässä on tätä kovaa särkyä ja muutenkin kaikenlaista niin ihan tässä toivo heräilee...

Minua kyllä syötättää ja turvottaa, mutta koetan sen kestää. Ja kun tässä mieli virkistyy jaksaa varmaan vähän enemmän liikkuakin. Unirytmi mulla on nyt sekaisin muista syistä.

Olen sitä mieltä, että olipa GAD tai masennus ei ne pelkästään liikkumalla lähde, ellei sitten juokse rekan alle.

Apu Lyricasta? ap. kirjoitti:

Meillähän on paljon samaa, ainakin aloitusotsikko ja nimimerkki :)

Kuinkahan kauan vuosissa sulla kesti, että tää diagnoosi löydettiin?

Minusta tuntuu, että myös mullaa on ollut tämä jo ainakin esimurrosiästä lähtien. On ollut niin kamalaa välillä, että kyllä tän lääkityksen löytyminen tuntuu hyvältä.

Kyllä mullakin on vielä ahdistusta, mutta on helpottanut tosi paljon. Vaikka tässä on tätä kovaa särkyä ja muutenkin kaikenlaista niin ihan tässä toivo heräilee...

Minua kyllä syötättää ja turvottaa, mutta koetan sen kestää. Ja kun tässä mieli virkistyy jaksaa varmaan vähän enemmän liikkuakin. Unirytmi mulla on nyt sekaisin muista syistä.

Olen sitä mieltä, että olipa GAD tai masennus ei ne pelkästään liikkumalla lähde, ellei sitten juokse rekan alle.

Lue lisää

Minulla on varmaan lapsesta saakka ollut jonkin asteinen ahdistuneisuushäiriö, mutta n. 20 vuoden iässä ahdistus paheni huomattavasti. Silloinkin hoidettiin masennuksena. Ihmeteltiin vain, kun eivät masennuslääkkeet auta. Vuosien varrella myös minulla ollut pahoja kausia ja sitten taas helpottanut, ja välillä ihan oireettomiakin jaksoja. Jotkut pienetkin kielteiset elämänmuutokset saattavat laukaista pitkään kestävän oireiston. Aina on hoidettu masennuksena, kunnes tämän vuoden huhtikuussa sain lopulta tämän GAD-diagnoosin. Liikunta ei myöskään minulla ole auttanut. Joskus lenkin jälkeen saattaa olo olla huonompi kuin lenkille lähtiessä. Mutta yritetään pärjäillä ja luotetaan Lyricaan!

Apu Lyricasta? kirjoitti:

Minulla on varmaan lapsesta saakka ollut jonkin asteinen ahdistuneisuushäiriö, mutta n. 20 vuoden iässä ahdistus paheni huomattavasti. Silloinkin hoidettiin masennuksena. Ihmeteltiin vain, kun eivät masennuslääkkeet auta. Vuosien varrella myös minulla ollut pahoja kausia ja sitten taas helpottanut, ja välillä ihan oireettomiakin jaksoja. Jotkut pienetkin kielteiset elämänmuutokset saattavat laukaista pitkään kestävän oireiston. Aina on hoidettu masennuksena, kunnes tämän vuoden huhtikuussa sain lopulta tämän GAD-diagnoosin. Liikunta ei myöskään minulla ole auttanut. Joskus lenkin jälkeen saattaa olo olla huonompi kuin lenkille lähtiessä. Mutta yritetään pärjäillä ja luotetaan Lyricaan!

Lue lisää

Miksi ihmeessä sulla on sama otsikko ja nimimerkki kuin aloittajan ensimmäisessä viestissä?

Apu Lyricasta? ap. kirjoitti:

Meillähän on paljon samaa, ainakin aloitusotsikko ja nimimerkki :)

Kuinkahan kauan vuosissa sulla kesti, että tää diagnoosi löydettiin?

Minusta tuntuu, että myös mullaa on ollut tämä jo ainakin esimurrosiästä lähtien. On ollut niin kamalaa välillä, että kyllä tän lääkityksen löytyminen tuntuu hyvältä.

Kyllä mullakin on vielä ahdistusta, mutta on helpottanut tosi paljon. Vaikka tässä on tätä kovaa särkyä ja muutenkin kaikenlaista niin ihan tässä toivo heräilee...

Minua kyllä syötättää ja turvottaa, mutta koetan sen kestää. Ja kun tässä mieli virkistyy jaksaa varmaan vähän enemmän liikkuakin. Unirytmi mulla on nyt sekaisin muista syistä.

Olen sitä mieltä, että olipa GAD tai masennus ei ne pelkästään liikkumalla lähde, ellei sitten juokse rekan alle.

Lue lisää

Mulla on nyt reilu kolme ja puoli vuotta siitä, kun menin työpaikkalääkärille valittamaan unihäiriöistä ja rinnanpuristuksesta. Pomoni oli narsisti, jonka alaisuudessa on mahdotonta työskennellä (tai työskenteleehän siellä vieläkin jotkut, mutt ne kulkee lampaina perässä laput silmillä; itse en menis mistään hinnasta). Sain Tenoxia ja Opamoxia ja sairaslomaa. Menin vain huonompaan ja huonompaan kuntoon, kun noi rauhoittavat vievät tunteet veks. Pari kertaa kävin ensiavussa, kun hermosto meinas pettää enkä saanut henkeä... Yks lääkäri sitt älys sanoa, ett noi lääkkeet on huonoja uupumukseen ja jätin niitä sitt pois. Ja lopulta mä olin ihan nollapisteessä, sisuskaluja poltti, yökötti, en saanu unta jne... Ja melkein vuoden olin ihan kivettynyt (söin tosin Cipralex 5mg), kun kukaan lääkäri ei kuunnellu mua. Tarjosivat jotain puheterapiaa, faan... Sanoin sitt vaan, ett viekää se mun pomo terapiaan. Työpaikkani jätin muutama kuukausi lääkityksen aloittamisen jälkeen, kun työsuojeluvaltuutettu sanoi, ettei kannata tulla takaisin, koska pomos ei myönnä mitään eikä muutu.

Reilun vuoden jälkeen uskalsin vihdoin nostaa Cipralexia 15 mg:hen ja nyt kaiken kaikkiaan kolmen ja puolen vuoden kuluttua olen vihdoin oma itseni ja olen löytänyt lääkärin, joka kuuntelee. Vaikeeta on ollu!!!!! Liikunnan lisäksi olen puhunut ja puhunut ystävieni kanssa ja lukenut Tommy Hellstenejä... Nyt on elämä muutenkin mallillaan; on ihana avopuoliso, joka ymmärtää ja tukee ja ihana vakituinen työpaikka, jossa saa olla oma itsensä.

Kannustaisin jokaista ahdistuksesta kärsivää jooga- ja pilatestunneille sekä lukemaan kirjan "Vapaaksi ahdistuksesta". Minua on auttanut myös usko, mutta se on jokaisen oma asia, enkä lähde sitä kenellekään tyrkyttämään.

Pari vuotta pitää vielä lääkkeitä syödä, mutt ei kai sitä mitään ole tähän rumbaan verrattuna...

:-) kirjoitti:

Mulla on nyt reilu kolme ja puoli vuotta siitä, kun menin työpaikkalääkärille valittamaan unihäiriöistä ja rinnanpuristuksesta. Pomoni oli narsisti, jonka alaisuudessa on mahdotonta työskennellä (tai työskenteleehän siellä vieläkin jotkut, mutt ne kulkee lampaina perässä laput silmillä; itse en menis mistään hinnasta). Sain Tenoxia ja Opamoxia ja sairaslomaa. Menin vain huonompaan ja huonompaan kuntoon, kun noi rauhoittavat vievät tunteet veks. Pari kertaa kävin ensiavussa, kun hermosto meinas pettää enkä saanut henkeä... Yks lääkäri sitt älys sanoa, ett noi lääkkeet on huonoja uupumukseen ja jätin niitä sitt pois. Ja lopulta mä olin ihan nollapisteessä, sisuskaluja poltti, yökötti, en saanu unta jne... Ja melkein vuoden olin ihan kivettynyt (söin tosin Cipralex 5mg), kun kukaan lääkäri ei kuunnellu mua. Tarjosivat jotain puheterapiaa, faan... Sanoin sitt vaan, ett viekää se mun pomo terapiaan. Työpaikkani jätin muutama kuukausi lääkityksen aloittamisen jälkeen, kun työsuojeluvaltuutettu sanoi, ettei kannata tulla takaisin, koska pomos ei myönnä mitään eikä muutu.

Reilun vuoden jälkeen uskalsin vihdoin nostaa Cipralexia 15 mg:hen ja nyt kaiken kaikkiaan kolmen ja puolen vuoden kuluttua olen vihdoin oma itseni ja olen löytänyt lääkärin, joka kuuntelee. Vaikeeta on ollu!!!!! Liikunnan lisäksi olen puhunut ja puhunut ystävieni kanssa ja lukenut Tommy Hellstenejä... Nyt on elämä muutenkin mallillaan; on ihana avopuoliso, joka ymmärtää ja tukee ja ihana vakituinen työpaikka, jossa saa olla oma itsensä.

Kannustaisin jokaista ahdistuksesta kärsivää jooga- ja pilatestunneille sekä lukemaan kirjan "Vapaaksi ahdistuksesta". Minua on auttanut myös usko, mutta se on jokaisen oma asia, enkä lähde sitä kenellekään tyrkyttämään.

Pari vuotta pitää vielä lääkkeitä syödä, mutt ei kai sitä mitään ole tähän rumbaan verrattuna...

Lue lisää

Ihan oikeasti, varoitan teitä joogasta ja meditaatiosta. Se voi alussa olla viattomantuntuista, mutta taustalla on idän uskontojen filosofia, joka ei tuo ihmiselle vapautta vaan uuden sidonnaisuuden. Vain usko Jeesukseen voi vapauttaa. (Jokaisen oma asia tietysti, haluaako uskoa, mutta omakohtainen kokemus on tämä.) Itsekin kärsin ahdistuneisuudesta, enkä nyt halua asettua ketään ylemmäksi, mutta kyllä minä olen saanut seurakunnasta (uskovien yhteydestä) paljon apua ja tukea.
Lääkepuolella Rivatril on mielestäni paras. Ei ole kallis, antaa hyvän itsensä hallitsemisen tunteen, ei turruta. Toki bentso, eli syytä käyttää pienintä auttavaa annosta ja pitää säännöllisiä parin päivän taukoja.

Itse kärsin kymmenisen vuotta kaikennäköisistä. Ravinnolla se korjaantuu. Meni vain aikaa löytää ne oikeat. Kofeiinin poisjättö on ehkä se tärkei yksittäinen asia. Paljo kasviksia ja vihanneksia mukaan.

Yllämainituista puuttuu pari ilmeistä, eli tupakka pois ja ryyppyä pienemmälle.

Jaaritellaan lisää, etenkin liikunnan ja opiskelun kanssa hyviä:
Beta-alaniini silloin tällöin, vaikuttaa mm ahdlstukseen ja antaa potkua tekemään asioita.
Glutamiini...vaikuttaa kaikkeen, mutta kannattaa välttää ottamasta iltapäivän jälkeen.

Mun aamukoktaili (mielenterveys/liikunta/opiskelu)
-Tauriini tai beta-alaniini vuoropäivin(jauheena vesilasiin, josta naamariin)
-Glutamiini(jauheena vesilasiin, josta naamariin, unohtakaa pillerit)
-Orgaaninen omenaviinietikka, pari ruokalusikallista, johon sekaan puoli teeluksikallista ruokasoodaa. Loput lasista vettä täyteen. Ihme ainetta.
-E-epa(E-DHA E-EPA)
-D-vitamiini


Nukahvamisongelmat vaivanneet kauan

Kämpän tuuletus
300mg magnesiumsitraattia
15mg kelasin sinkki
Orgaaninen omenaviinietikka(ilman ruokasoodaa)
(Yliopiston apteekin melatoniini 3mg)


Jos herää aamuyöstä

Kuselle
Ilmanvaihto
Magnesiumsitraattia sama määrä kuin kalsiumsitraattia todella ison
vesimäärän kanssa
Takas tutimaan ja sormi suuhun


Testailtu on, luettu on, tutkittu liikaa on, hajottu on, mutta jotain on löytynytkin.

Erittäin hyvin kuvattu! Monesti se syy on siinä yksilön voimavarojen ja ympäristön yhä ristiriidassa. Minulla krooninen selkökipu ja reuma tullut ahdistuksesta ja yöstä paskasta kun tietää mitä tämä elämän mylly on. Kuitenkin pyrin kohti parempaa. Itselle sopimatonta työtä voi jne. Elämäntilannetta voi jaksaa vähän aikaa nyt jos mahdollista pyrkii parempaan tilanteeseen. Työn vaihti
tai sopivan työn tai muun tekemisen löytäminen voi olla haasteellista mutta tulee ensin tunnistaa mitä jaksaa ja sitten pyrkiä sitä kohti. Ja monesti joutuu siinä välissä tekemän vaikka mitä jota ei jaksa tai pysty. Jos on lopullisesti työkyvytön voi löytyä jotain muuta järkevää tekemistä. tärkeintä on tunnistaa omat voimavarat. Perustoimeentulo kuitenkin helpottaa elämää huomattavasti joten helppoa elämän järjestäminen mallilleen ei aina ole. Ja ahdistunut sielu löytää usein jotain ahdistuksen aiheita...

yksi ahdistunut sielu kirjoitti:

Erittäin hyvin kuvattu! Monesti se syy on siinä yksilön voimavarojen ja ympäristön yhä ristiriidassa. Minulla krooninen selkökipu ja reuma tullut ahdistuksesta ja yöstä paskasta kun tietää mitä tämä elämän mylly on. Kuitenkin pyrin kohti parempaa. Itselle sopimatonta työtä voi jne. Elämäntilannetta voi jaksaa vähän aikaa nyt jos mahdollista pyrkii parempaan tilanteeseen. Työn vaihti
tai sopivan työn tai muun tekemisen löytäminen voi olla haasteellista mutta tulee ensin tunnistaa mitä jaksaa ja sitten pyrkiä sitä kohti. Ja monesti joutuu siinä välissä tekemän vaikka mitä jota ei jaksa tai pysty. Jos on lopullisesti työkyvytön voi löytyä jotain muuta järkevää tekemistä. tärkeintä on tunnistaa omat voimavarat. Perustoimeentulo kuitenkin helpottaa elämää huomattavasti joten helppoa elämän järjestäminen mallilleen ei aina ole. Ja ahdistunut sielu löytää usein jotain ahdistuksen aiheita...

Lue lisää

Anteeksi monet kirjoitusvirheet kun kirjoitin pikaisesti puhelimella

mmmmm kirjoitti:

Anteeksi monet kirjoitusvirheet kun kirjoitin pikaisesti puhelimella

Mielenkiintoista sillä myös minulla ahdistus on laukaissut kroonisen selkäkivun ja selkärankareuman. Näiden lisäksi kroonisen suolistotulehduksen, josta fyysiset vaivat alkoivat.