Haluaisin kysyä, miten te muut tunnette/koette, että kuollut läheinen on "jossain tässä ihan lähellä", eli siis tullut vielä käymään rajan yli?
Minä tänään ajattelin läheistäni ja yhtäkkiä tuli vain voimakas tunne, että siinähän se vieressä seisoo ja käsi on kaulalla.
Vainajan läsnäolo?
Nimetön
29
7507
Vastaukset
- Neuvoja.
viileältä ja sähköiseltä. Joskus se voi tuntua viileältä tuulen vireeltä, vaikka kaikki ovet ja ikkunat ovat kiinni. Joskus voi tuntea voimakkaasti tuttuja tuoksuja esim. kukat, vaikka kukkia ei olisi lähimainkaan. Yleensä tärkeiden merkkipäivien/ajankohtien aikaan. Sanotaan, että vainajat muistavat silloin meitä.
- ja muista..
Minä tänään ajattelin muumipeikkoa ja yhtäkkiä tuli vain voimakas tunne, että siinähän se vieressä seisoo ja käsi on kaulalla.
että näin täällä..tsemppiä sinnekin.- Nimetön
kiva että meitä on kaksi!
harmi, kun jollain sinun laisellasi on näin tylsä elämä. - Nimetön
Nimetön kirjoitti:
kiva että meitä on kaksi!
harmi, kun jollain sinun laisellasi on näin tylsä elämä.Näitä häirikköjä löytyy.
Eipä niistä juuri kannata välittää, se niitä vasta harmittaakin. - jihaa
Nimetön kirjoitti:
Näitä häirikköjä löytyy.
Eipä niistä juuri kannata välittää, se niitä vasta harmittaakin.siis tarkoitatko että muumipeikko on häirikkö?
On todellakin! Ilmestyy yhtkkiä viereen ja laitaa käden kaulalle, vittu!
ei mutta ihmiset keskittykää tähän elämään ja koittakaa päästä noista harhoista eroon...
Ihminen voi nähdä ja tuntea mitä haluaa. Uskooko sitten siihen näkemäänsä onkin sitten eri asia. - tätä surkeutta...
Onko sulta kuollut muumi? Vai luuletko hauskakin olevasi?
- samalla tavalla
Koska läheisesi kuoli? Minun kuoli joulukuussa ja toukokuuhun asti pystyin aistimaan hänet ihan samoin kuin sinäkin, tiedän täsmälleen mitä tarkoitat.Olen odottanut häntä yhäkin ja pelkään, ettei hän enää tule.Kun lopulta tajusin monen käyntikerran jälkeen, että se todella on hän, niin puhuinkin hänelle.Hän silitti kättäni, sen vain tietää.Se oli ainoa kosketus.Mitään ei tietenkään näy, eikä kuulu.Järki pisti vastaan ja luulin aluksi sen olevan mielikuvitusta mutta sitten tajusin, että sieluni ei kyllä epäile yhtään.Puhuin tästä lopulta muidenkin kanssa ja se oli oikea ratkaisu, koska muutkin olivat tunteneet saman, mutta kukaan ei uskaltanut kertoa toiselle asiasta.Hän istui autossamme, tuli työhuoneeseeni, lapsemme sängyn ääreen,sillä erotuksella tosin, että lapsi näkikin hänet ja hän ei ollut edes yksin, vaan toi kaksi muutakin tullessaan.Minä en kykene näkemään, vaikka mitä tekisin mutta aistin kyllä.Se on todella hän,tiedät sen varmasti itsekin.Puhu hänelle seuraavan kerran, koska koskaan ei voi tietää tuleeko hän enää.Ystäväni mies on kyllä käynyt kolmenkin vuoden aikana.
- lisää
tota...sääliks käy sun lasta. Hae itselles apua, niin lapses voi saada tasapainoisen vanhemman.
Läheisen kuolema on niin kova paikka, että ei ole mikään ihme jos ihminen ei halua päästää irti poisnukkuneesta. Aivot voi ihan oikeasti toimia traumassa silleen, että näkee ja tuntee harhoja.
Aivot tuottaa muisti- ja aistiedustuksen siitä mitä ei enää ole, mutta minkä sureva vielä haluaisi nähdä ja kokea.
Toisaalta, surutyötähän se aistiharhojen näkeminenkin on ja kai ihan ok, jos se ei haittaa ja vaikeuta elämää.
En mä ainakaan keltään surevalta haluasi ottaa pois jotain unta, jossa sureva näkee poismenneen rakkaansa. Jotkut uskoo, että läheinen käy oikeasti surevan luona unessa, jotkut taas ajattelee, että se on vain unta. Mun mielestä sillä ei ole mitään väliä kuinka asian ajattelee. Pääasia on että monesti tuollaisen unen jälkeen surevalle jää hyvä mieli, suru ja kaipaus helpottaa. Se on tärkeintä. - ymmärrä jotka
lisää kirjoitti:
tota...sääliks käy sun lasta. Hae itselles apua, niin lapses voi saada tasapainoisen vanhemman.
Läheisen kuolema on niin kova paikka, että ei ole mikään ihme jos ihminen ei halua päästää irti poisnukkuneesta. Aivot voi ihan oikeasti toimia traumassa silleen, että näkee ja tuntee harhoja.
Aivot tuottaa muisti- ja aistiedustuksen siitä mitä ei enää ole, mutta minkä sureva vielä haluaisi nähdä ja kokea.
Toisaalta, surutyötähän se aistiharhojen näkeminenkin on ja kai ihan ok, jos se ei haittaa ja vaikeuta elämää.
En mä ainakaan keltään surevalta haluasi ottaa pois jotain unta, jossa sureva näkee poismenneen rakkaansa. Jotkut uskoo, että läheinen käy oikeasti surevan luona unessa, jotkut taas ajattelee, että se on vain unta. Mun mielestä sillä ei ole mitään väliä kuinka asian ajattelee. Pääasia on että monesti tuollaisen unen jälkeen surevalle jää hyvä mieli, suru ja kaipaus helpottaa. Se on tärkeintä.Ne eivät voikaan ymmärtää, jotka eivät aisti.Näkeminen tapahtuu unen ja valveen rajatilassa, on siis unta mutta tuntuu todelta.Tämä vielä tarkennuksena lapsesta.
- sanoa tuollaista
lisää kirjoitti:
tota...sääliks käy sun lasta. Hae itselles apua, niin lapses voi saada tasapainoisen vanhemman.
Läheisen kuolema on niin kova paikka, että ei ole mikään ihme jos ihminen ei halua päästää irti poisnukkuneesta. Aivot voi ihan oikeasti toimia traumassa silleen, että näkee ja tuntee harhoja.
Aivot tuottaa muisti- ja aistiedustuksen siitä mitä ei enää ole, mutta minkä sureva vielä haluaisi nähdä ja kokea.
Toisaalta, surutyötähän se aistiharhojen näkeminenkin on ja kai ihan ok, jos se ei haittaa ja vaikeuta elämää.
En mä ainakaan keltään surevalta haluasi ottaa pois jotain unta, jossa sureva näkee poismenneen rakkaansa. Jotkut uskoo, että läheinen käy oikeasti surevan luona unessa, jotkut taas ajattelee, että se on vain unta. Mun mielestä sillä ei ole mitään väliä kuinka asian ajattelee. Pääasia on että monesti tuollaisen unen jälkeen surevalle jää hyvä mieli, suru ja kaipaus helpottaa. Se on tärkeintä.kun ihminen haluaa surra ja muistella omaistaan.
Miksi murrat hänet? koska et tosiaankaan ole itse kokenut mitään lähimmäisesi poismenoa,,!
Ajattele, ennenkuin sanot! - ajattelin....
sanoa tuollaista kirjoitti:
kun ihminen haluaa surra ja muistella omaistaan.
Miksi murrat hänet? koska et tosiaankaan ole itse kokenut mitään lähimmäisesi poismenoa,,!
Ajattele, ennenkuin sanot!kyllä olen kokenut läheisen poismenon. Itsekin näin silloin unta hänestä. Unessa minä itkin ja hän kysyi minulta lohduttaen että mitä haluaisin kysyä häneltä? En osannut kysyä mitään, itkin vaan ja hän halasi minua.. Kun heräsin mun olo oli todella kevyt, tuntui kuin mun äiti olisi oikeasti käynyt mun luona, niin ihanalta uni tuntui.
En silti usko mihinkään "vainajan läsnäoloon". Unta se vaan oli vaikkakin erittäin ihana ja koskettava uni. Mun poismennyt äitini on mun sydämmessä kauniina muistoina - ei henkiolentona, joka vieraileen luonani.
Kyllä tekin asiat ymmärrätte paremmin, sitten kun aikaa on kulunut ja suru helpottaa.
Ja puhun nimenomaan kokemuksella.
terkuin n23
ps. Ajattelin nimenomaan lapsen parasta tuolla viestillä..Lapsi voi saada tommoisista harhajutuista traumoja, koska ei pysty käsittelemään asioita kuten aikuinen. Vertaa kummitusjutut. Kaikki lapset ovat varmasti pelänneet kummitusjuttuja pienenä. Miksi siis surun hetkellä vielä lisäät lapsesi pahaaoloa näillä "vainajan läsnäolo"-jutuilla?
Jos ne ovat sun juttu, niin minkäs teet. Mutta älä herran jestas vedä lastas niihin mukaan, jooko. - zzzzzzz
ajattelin.... kirjoitti:
kyllä olen kokenut läheisen poismenon. Itsekin näin silloin unta hänestä. Unessa minä itkin ja hän kysyi minulta lohduttaen että mitä haluaisin kysyä häneltä? En osannut kysyä mitään, itkin vaan ja hän halasi minua.. Kun heräsin mun olo oli todella kevyt, tuntui kuin mun äiti olisi oikeasti käynyt mun luona, niin ihanalta uni tuntui.
En silti usko mihinkään "vainajan läsnäoloon". Unta se vaan oli vaikkakin erittäin ihana ja koskettava uni. Mun poismennyt äitini on mun sydämmessä kauniina muistoina - ei henkiolentona, joka vieraileen luonani.
Kyllä tekin asiat ymmärrätte paremmin, sitten kun aikaa on kulunut ja suru helpottaa.
Ja puhun nimenomaan kokemuksella.
terkuin n23
ps. Ajattelin nimenomaan lapsen parasta tuolla viestillä..Lapsi voi saada tommoisista harhajutuista traumoja, koska ei pysty käsittelemään asioita kuten aikuinen. Vertaa kummitusjutut. Kaikki lapset ovat varmasti pelänneet kummitusjuttuja pienenä. Miksi siis surun hetkellä vielä lisäät lapsesi pahaaoloa näillä "vainajan läsnäolo"-jutuilla?
Jos ne ovat sun juttu, niin minkäs teet. Mutta älä herran jestas vedä lastas niihin mukaan, jooko.Vai harhajutut..hmm..
Asiat on yleensä lapsille ihan luonnollisia kokemuksia kunnes me aikuiset ns.opetamme mihin sopii uskoa ja mihin ei.
Minun serkun lapseni näki mumminsa päiväkodin pihalla ja kertoi siitä innoissaan äidilleen.
Eipä ole lapsi traumoja saannut.
Ásiahan on toinen jos pelotellaan asiasta mistä lapsi kertoo.
Monessa kulttuurissa aikoja sitten ja vielä tänä päivänäkin uskotaan henkiin, ja se on osa normaalia elämää, ei sen kummempaa.
Jokainen saa uskoa mihin tahansa ja hakea lohtunsa tavalla millä hyvänsä.
Se on kunnioitusta toista ihmistä kohtaan.
Itse olen kokenut lapseni läsnäolon, ja ihan hereillä ollessani. En ole kokenut kosketusta, mutta en pelkää jos näin vielä joskus tapahtuu.
Koskaan en lapselleni pahaa tahtonut, enkä tahdo sitä edelleenkään vaikkei elävien kirjoissa ole enää.
En tiedä mihin uskoa joten uskon johonkin ja siihen mitä itse koen. Olen varmuuden vuoksi sanonut tuonne yläkertaan, että jollei se ole lapselleni hyväksi tulla tänne meitä katsomaan, asia on minulle ihan ok. Jollei siitä ole haittaa, hän on aina tervetullut kotiinsa tai sinne missä minä olen. Ei haittaa ollenkaan, päinvastoin.
Minä otan elämän niin kuin se eteeni tulee, ja toivon vaan saavani olla rauhassa ja surra omalla tavallani, kunnes kuolema minut korjaa ja toivon mukaan pääsen lapseni luokse . - luonollista,
zzzzzzz kirjoitti:
Vai harhajutut..hmm..
Asiat on yleensä lapsille ihan luonnollisia kokemuksia kunnes me aikuiset ns.opetamme mihin sopii uskoa ja mihin ei.
Minun serkun lapseni näki mumminsa päiväkodin pihalla ja kertoi siitä innoissaan äidilleen.
Eipä ole lapsi traumoja saannut.
Ásiahan on toinen jos pelotellaan asiasta mistä lapsi kertoo.
Monessa kulttuurissa aikoja sitten ja vielä tänä päivänäkin uskotaan henkiin, ja se on osa normaalia elämää, ei sen kummempaa.
Jokainen saa uskoa mihin tahansa ja hakea lohtunsa tavalla millä hyvänsä.
Se on kunnioitusta toista ihmistä kohtaan.
Itse olen kokenut lapseni läsnäolon, ja ihan hereillä ollessani. En ole kokenut kosketusta, mutta en pelkää jos näin vielä joskus tapahtuu.
Koskaan en lapselleni pahaa tahtonut, enkä tahdo sitä edelleenkään vaikkei elävien kirjoissa ole enää.
En tiedä mihin uskoa joten uskon johonkin ja siihen mitä itse koen. Olen varmuuden vuoksi sanonut tuonne yläkertaan, että jollei se ole lapselleni hyväksi tulla tänne meitä katsomaan, asia on minulle ihan ok. Jollei siitä ole haittaa, hän on aina tervetullut kotiinsa tai sinne missä minä olen. Ei haittaa ollenkaan, päinvastoin.
Minä otan elämän niin kuin se eteeni tulee, ja toivon vaan saavani olla rauhassa ja surra omalla tavallani, kunnes kuolema minut korjaa ja toivon mukaan pääsen lapseni luokse .ja lapset eivät pelkää kuolleita, ellei heitä pelotella. Minulle oli lapsena mummon kuolema sellainen shokki, että olisin varmaan ollut todella onnellinen, jos hän olisi tullut vierailulle. En kuitenkaan koskaan häntä nähnyt.
Suomessa on monilla outo tapa olla puhumatta kuolemasta. Ei sillä tavalla auta lasta, vaan paremminkin aiheuttaa traumoja, mielestäni. Kuoleminen on yhtä luonollista kuin syntymäkin. Olisi kai hyvä, jos joka hetki muistaisimme, miten lyhytaikainen meidän elämämme on, jotta muistaisimme arvostaa jokaista hetkeä. Ei kuolemaa pidä pelätä.
- tuoksun
juuri isän kuoleman jälkeen. Aivan sama tuoksu, kuin vastamöyhityssä suomalaisessa kasvimaassa. Täällä maa tuoksuu eivan erilaiselle. Ajattelin, että se ehkä oli isä, ja tuoksu tuli hänen saappaissaan. Puhuin hänelle. Hän ei ollut koskaan päässyt vierailulle tänne kauas, mutta ehkä hän nyt sitten lopultakin pääsi matkustamaan ja tuli moikkaamaan. En ole itkenyt paljon, isän kuolema tuntui jotenkin vaan luonnolliselta. Mutta toivon, että olisin kysellyt häneltä enemmän hänen elämästään. Yrittäessäni kirjoittaa hänen muistokirjoituksensa oivalsin, miten vähän tiedän hänen pitkän elämänsä vaiheista.
- oli pelottava
Ensinnäkin ihmiset, jotka eivät ole koskaan kokeneet läheisen ihmisen menetystä, eivät voi ymmärtää näitä asioita. Toisekseen jotkut ihmiset ovat herkempiä kuin toiset aistimaan asioita!
Itselleni sattui isäni kuoleman jälkeen merkillinen tapahtuma, täysin valveilla, ilman mitään JÄRKEVÄÄ selitystä. Olen hyvin skeptinen yleensä ottaen.
Katsoin tv:tä, kuului korvia huumaava pamaus, verhot lensivät ylös ja lämmin ilmavirta kosketti poskeani, siten kuin edesmennyt isäni vielä muutama kk sitten häntä tavatessani.
Isäni oli minulle hyvin läheinen. - lyhyesti
minulla on vahva ja lohdullinen kokemus.
Mieheni isä kuoli toisella puolen Suomea. Kuulimme siitä puhelimitse.
Samana iltana tunsin hänen läsnäolonsa meillä, ja hän sanoi, tai ei siis sanonut mutta sanat ikäänkuin tulivat mieleeni, hän lohdutti meiltä, puhuen lyhyesti kuten hänellä oli aina tapana. Hänellä oli hyvä olla nyt, eikä meidän pitänyt surra. - dfrtggghhyy
Isäni kuoli 18.11.2010.
Surutyö hautajaisineen jne. oli raskasta.Kuin sumussahan se menee.
Jotenkin mulla on se tuntu että isä on kanssamme.Kuin ennen kotona.
On levollinen olo.... - rakkauseikatoa
Tunsin rakkauden tuulahduksen rakkaassa paikassa ja
iloinen hymy tuli itsestään kasvoilleni ja oloni keveni. En ajatellut juuri sillä hetkellä häntä.Kiitos! - jkopp
kyllä
- Dead_dog
Mä piirsin tänää tossa mun työpöydällä kunnes aistin mun puoli vuotta sitten kuolleen Belgianpaimen koirani siinä nuorena istui vieressä. Mä luulin että se oli unta ja katoin siihe missä se istu eikä siinä sitte ollu mitään (kuoli vanhuuteen)No vähän ajan päästä katsoin taas paperin ja aloin piirtämään kunnes näin kun se olisi lentänyt mun yläpuolella :o Mun huoneen ovi ja ikkunat oli kiinni mutta sulti tunsin pienen kaikuvan haukahduksen ja sitten mä ihan oikeesti tunsin että mun käden läpi meni jotain pistävää ja tosi viileää :( Saattoiko se olla se mun vanha koirani joka tuli esiin rajamailta? Kertokaa mulle koska tää on jatkunut sen kuolemasta asti:( (ensimmäisillä viikoilla näin sen mustana kaikkialla, nyt näin sen vähän läpinäkyvänä)
- Sairas-surusta
Minun 16.5 vuotias kissani kuoli hammaskivenpoisto operaation seurauksena ei kestänyt anestesiaa.
Hautasimme kissani sukuhautaamme jossa 50-vuotta sitten pois nukkunut mummoni lepää, äitini kuoli kissan kuoleman jälkeen ja hänen tuhkat laskettiin kissan viereen ja minunkin sitten toivottavasti.
Kissamme tuli kuoleman jälkeisenä aamuna meitä tervehtimään, tuli viereeni ja kuulin kehruurauhasten kunintaa, samoin mieheni havaitsi kissan läsnäolon. Oli tullut hyvästelemään. Keittiöstä kissan ruokailupaikalta kuului raksukupin nappuloinen kopinaa kun kissa olisi pupeltanut siellä raksuja, vaikka raksukuppi ja kaikki kissaan liittyvä oli hävitetty leluja myöten suuressa surussa.
Tilalle otettiin 2- viikon kuluttua uusi kissa sillä surun yli ei muutoin olisi päässyt yli 16-vuotta yhteiseloa on pitkä aika.
Kuolleen äidin tilalle ei ole ketään ketä ottaa.
Suru on muuttunut sairaudeksi. - Ikävä-ja-tuska
Mitä lääkettä suruun, psykiatri kirjoitti Subriumia. Ei tehoa eikä auta. Äidin kuolemasta 1,5-vuotta. Hoen kävellessäni ulkona Äiti Äiti missä olet? Samoin kotona huudan äitiä.
- Surussa
Tuttuja on kokemukset. Isäni kuoli 7 ½ vuotta sitten. Hänen läsnäolonsa tuntui monta kuukautta kuoleman jälkeen. Näin myös silloin paljon unta isästä.
lyhyesti nimimerkki tuo taas toisen mielenkiintoisen näkökulman asiaan. Olen itsekin kokenut samaa. Setäni kuoli 3 viikkoa sitten. Oli perjantai ilta. Teen vuorotyötä. Oli tulossa työvuoroista vapaa viikonloppu. Senhän pitäisi olla iloinen asia, mutta olin ahdistunut. Lauantaiaamuna kännykkä soi. Täti kertoo, että setä on nukkunut ikiuneen. Ei ollut ensimmäinen kerta kun koen samaa. Yksi ennakkoaavistuskokemus oli mielenkiintoinen. Syynä se, että en tuntenut vainajia. Se oli konginkankaan bussiturma. Sain tietää asiasta vasta astuessani tuona aamuna ammattikoulussa luokan ovesta sisään. Silloin oli keväinen perjantaiaamu. Asuin viikot opiskelupaikkakunnalla. Viikonloppuna pääsisin käymään kotona. Sehän on iloinen asia, mutta tuona aamuna ei ollut herätyskellon soitua sitä riemua. Asunnolta kouluun oli muutama sata metriä. Matkan puolivälissä olin varma siitä, että nyt jokin on pahasti pielessä. - läsnäolon_tunne
Äitini kuolemasta on yli vuosi. Joskus tulee sellainen lämmin olo, kuin hän olisi läsnä. Sitä on vaikea selittää.
Ihan hetki hänen kuolemansa jälkeen sain ahdistuskohtauksen, itkin ihan hirveästi. Ystäväno otti minut syliinsä ja silitti päätäni, mutta minusta tuntui aivan siltä kuin käsi joka minua silitti olisi ollut äitini käsi. Heidän kätensä ovat aivan erilaiset eikä tuo henkilö ole koskaan silittänyt minua sillä tavalla, se todella tuntui äidin kosketukselta.
Eräs tuttava tuli käymään pian äidin kuoleman jälkeen, hän uskoo henkimaailmaan. Hän kertoi että äiti oli pyytänyt sanomaan minulle jotain. Tuo lause oli sellainen, etten usko että tuo henkilö olisi voinut keksiä päästään sitä. En usko että hän tiesi että äiti ajatteli niin.
Joitakin kertoja satunnaisesti kuulen vieläkin mielessäni äitini sanovan minulle jotakin. Ne lauseet ovat lyhyitä, yksinkertaisia, sellaisia jotka voivat kyllä tulla muistoistani ja varmaan tulevatkin. Erikoista niissä on kuitenkin se, että ne tulevat mieleeni varoittamatta, nopeasti, ikään kuin joku muu olisi sanonut sen. Normaalisti kun ajattelen jotain lause on ollut mielessäni ennenkuin olen ajatellut sen sanoiksi asti, nämä tulevat yllättäen ja ovat jotenkin irtonaisia muihin mietteisiini verrattuna.
Olen myös kuullut edesmenneen lemmikin ääniä ja erään toisen edesmenneen läheisen lämpimän läsnäolon tunteen. Nuo loppuivat muutaman kuukauden kuluttua kuolemasta. Järjellä ajatellen kaikki nämä kokemukset tulevat muistoista ja irtipäästämisen vaikeudesta. Haluan itse tuntea ettei äiti ole vielä mennyt. Mieli voi tehdä monenlaisia temppuja, mutta olen kuitenkin onnellinen siitä että saan kuvitella äidin olevan vielä täällä. Ehkä hän onkin, kukaan ei tiedä mitä kuoleman jälkeen on. - zzasf34
Ihmeellinen on elämä...
- Anonyymi
Aiheesta on tehty tutkimus ja kirjakin.
- Anonyymi
Koirani sairasti pitkään rauhastulehdusta, joka tukki osittain peräaukon, ja hänen oli vaikea ulostaa, joten haju oli melkoinen ennen hänen kuolemaansa. Joitakin viikkoja hänen kuolemansa jälkeen tunsin yhtäkkiä, paikassa jossa usein istuin, saman hyvin voimakkaan ja oksettavan hajun. En keksinyt mitään muuta selitystä kuin että koirani ilmestyi tuomaan tuulahduksen hajustaan paikalle.
Se kesti noin viisi minuuttia ja sitten haju oli poissa. Ihmettelin vain ettei toinen koirani joka nukkui parin metrin päässä reagoinut mitenkään. En keksi mitään muuta selitystä hajulle, ja ehkäpä haju ei ollut tarkoitettu toisen koirani haistettavaksi, hänhän oli aina kateellinen eikä siten tullut oikein hyvin toimeen edesmenneen kanssa.- Anonyymi
Kuolemaa voi ajatella vapautena, poissa on murhe ym. Pääsee irti kehostaan, se on vain ulkokuori. Itse sielu pääsee vapauteen.
- Anonyymi
En tiiä, mutta mulle on tullut muutaman kerran sellainen aavistus, kun läheinen on kuollut tai terveydentila on huonontunut.
Edellisenä yönä ennen enoni kuolemaa mulle tuli tosi kummallinen ja huono olo ja tuntui, että jotain on vialla.
Enoni kuoli seuraavana päivänä.
Tällä viikolla heräsin yöllä ja oli sellainen kumma olo, enkä saanut unta.
Seuraavana päivänä toinen enoni soitti, että hänen vaimonsa on joutunut ensiapuun.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1031575
Välillä käy mielessä
olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.781214- 881137
- 1391046
Uskoontulo julistetun evankeliumin kautta
Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitt580995Mika Muranen juttu tänään
Jäi puuttumaan tarkennus syystä teolle. Useat naapurit olivat tehneet rikosilmoituksia tästä kaverista. Kaikki oli Muras1987Hanna Kinnunen sai mieheltään tiukkaa noottia Tähdet, tähdet -kotikatsomosta: "Hän ei kestä, jos..."
Hanna Kinnunen on mukana Tähdet, tähdet -kisassa. Ja upeasti Salkkarit-tähti ja radiojuontaja onkin vetänyt. Popedan Lih8902- 20890
Oho! Farmi-tippuja Wallu Valpio ei säästele sanojaan Farmi-oloista "Se oli niin luotaantyöntävää..."
Wallu oikein listaa epämiellyttävät asiat… Monessa realityssä ollut Wallu Valpio ei todellakaan säästele sanojaan tippum9734Helvetin hyvä, että "hullut" tappavat toisensa
On tämä merkillistä, että yritetään pitää hengissä noita paskaperseitä, joilla ei ole muuta tarkoitusta, kuin olla riida8680