Suhteen päättyessä kummalle osapuolelle mielestänne on vaikeampaa päästää irti ja hyväksyä ero? Miehelle vai naiselle - kokemuksenne mukaan?
Asiaa tuli puitua eilen erään miespuolisen ystäväni kanssa ja olimme yhtä mieltä siitä, että miehelle naisesta ja suhteesta irtipäästäminen on vaikeampaa kuin naiselle(olin totta puhuen hämmästynyt, koska hän sanoi tuon ensin).
Tämä noin karkeana yleistyksenä. Kaikki tietysti yksilöitä ja tilanteet erilaisia.
Mielipiteitä?
Suhteen päättyminen
pikkunoidanlukko
32
1155
Vastaukset
- .ldns.fv
vaikeampaa, joka välittää enemmän tai jonka elämä muuttuu radikaalimmin eron takia. Jos mies esim. häädetään asunnostaan, voi se olla kova paikka.
- pikkunoidanlukko
molempiin, että sille, joka joutuu lähtemään yhteisestä kodista, ero on vaikeampi.
Toisaalta tarina mistä eilinen keskustelu sai alkunsa..Ystäväni kertoi tuttavapariskunnastaan, joilla avioero vireillä. Mies jäi yhteiseen asuntoon, nainen hankki uuden kämpän.
Mies taistelee nyt omaisuudenjaosta, kuulemma pesuainepulvereista (vajaasta paketista!) lähtien. Naisella on uusi suhde ja mies terrorisoi puhelinsoitoilla vääntäen tikusta asiaa. Haluaa siis pitkittää asioiden järjestymistä kaikin tavoin. Luulen, että tuollainen asioiden pitkittäminen kertoo osittain haluttomuudesta päästää naisesta irti. - olla myös
pikkunoidanlukko kirjoitti:
molempiin, että sille, joka joutuu lähtemään yhteisestä kodista, ero on vaikeampi.
Toisaalta tarina mistä eilinen keskustelu sai alkunsa..Ystäväni kertoi tuttavapariskunnastaan, joilla avioero vireillä. Mies jäi yhteiseen asuntoon, nainen hankki uuden kämpän.
Mies taistelee nyt omaisuudenjaosta, kuulemma pesuainepulvereista (vajaasta paketista!) lähtien. Naisella on uusi suhde ja mies terrorisoi puhelinsoitoilla vääntäen tikusta asiaa. Haluaa siis pitkittää asioiden järjestymistä kaikin tavoin. Luulen, että tuollainen asioiden pitkittäminen kertoo osittain haluttomuudesta päästää naisesta irti.pelkästä terrorisoinnista, tarkoituksellisesta hankaloittamisesta.
"Haluaa siis pitkittää asioiden järjestymistä kaikin tavoin. Luulen, että tuollainen asioiden pitkittäminen kertoo osittain haluttomuudesta päästää naisesta irti."
- Papeete1
Luonnekohtaista? Kyllä niitä häiriöökin aiheuttavia perässäroikkujia näyttää olevan kummassakin sukupuolessa. Mutu silti olis, että miehissä niitä olisi karvan verran enemmän.
Mä en jää ikinä roikkuun kehenkään. Se on aivan sama kuka jättää, niin sekun ääneen sanotaan, niin hyväksyn sen oli minun omat ajatukset mitä hyvänsä. Mä en perään ala vollaan/soitteleen, ei välttämättä edes kiinnosta tietää miksi. Sitten taas muutama exä on ollut hieman sitkeempää sorttia ja kaikenlaista oheisilmiöö mustamaalauksesta lähtien on esiintynyt.
Ihan tyhmää.. Kun toinen sanoo, että se on ohi niin se silloin on. Mä alan ainakin suorastaan inhoon roikkujaa, joten sillä tyylillä tuhoo viimeisetkin mahdollisuudet. Tosin mä en kylläkään eroa kuin siinä vaiheessa, kun homma tosiaan on ohi, joten roikkumisella ei tuhoa muuta kuin keskusteluvälien säilyttämisen mun kanssa. Mä en ymmärrä roikkujia, siis niitä jotka soittelee yöllä ja päivällä, itkee, kiristää emotionaalisesti jne. Onkohan sellaisesta ikinä alkanut uudestaan entistä ehompi ja harmonisempi suhde? Epäilen että aikas harvinaista on.- pikkunoidanlukko
"Mutu silti olis, että miehissä niitä olisi karvan verran enemmän." En tiedä mistä se tunne tulee minullekin, että miehet helpommin jäävät roikkumaan, ovatko miehet herkempiä, tai heikompia, että vaikeammin pärjäävät yksin?
Olen toiminut samoin kuin sinä, en jää roikkumaan kun suhde on ohi. Luulen, että tuo asenne on osaltaan vaikuttanut siihen, että ystävyyssuhteet ex-miehiin ovat säilyneet.
En kans usko, että epätoivoisella roikkumisella voi herättää kenenkään mielenkiintoa uudelleen tai että yksikään suhde jatkuisi entistä parempana sen seurauksena. Tosiaan, kaikenlainen anelu ja kiinnipitäminen aiheuttaa inhoa ko tyyppiä kohtaan. - Papeete1
pikkunoidanlukko kirjoitti:
"Mutu silti olis, että miehissä niitä olisi karvan verran enemmän." En tiedä mistä se tunne tulee minullekin, että miehet helpommin jäävät roikkumaan, ovatko miehet herkempiä, tai heikompia, että vaikeammin pärjäävät yksin?
Olen toiminut samoin kuin sinä, en jää roikkumaan kun suhde on ohi. Luulen, että tuo asenne on osaltaan vaikuttanut siihen, että ystävyyssuhteet ex-miehiin ovat säilyneet.
En kans usko, että epätoivoisella roikkumisella voi herättää kenenkään mielenkiintoa uudelleen tai että yksikään suhde jatkuisi entistä parempana sen seurauksena. Tosiaan, kaikenlainen anelu ja kiinnipitäminen aiheuttaa inhoa ko tyyppiä kohtaan.Eniten mun tietämissä tai kokemissa tapauksissa näyttäis suurin syy olevan miehinen ego.. muahan ei jätetä.
Heh, mä en ole puhe- ja moikkausväleissä kuin yhden exän kanssa. Toisia ei nää ikinä ja loput on onnistunut suututtaan mut sillä oheistoiminnallaan. Ex-aviomiehellä on kestänyt jo n.6v toi rauhoittuminen eikä sen ainakaan tarvi ikinä edes kuvitella, että sille moroo sanoisin :) - pikkunoidanlukko
Papeete1 kirjoitti:
Eniten mun tietämissä tai kokemissa tapauksissa näyttäis suurin syy olevan miehinen ego.. muahan ei jätetä.
Heh, mä en ole puhe- ja moikkausväleissä kuin yhden exän kanssa. Toisia ei nää ikinä ja loput on onnistunut suututtaan mut sillä oheistoiminnallaan. Ex-aviomiehellä on kestänyt jo n.6v toi rauhoittuminen eikä sen ainakaan tarvi ikinä edes kuvitella, että sille moroo sanoisin :)kuusi vuotta on melko pitkä aika.. :)
Joo, miehinen ego voi olla yksi selitys myös. Mitä lehdistä saadaan lukea ex-miesten väkivaltatekoja kohdistuen ex-vaimoon tai tyttöystävään niin ego ja jonkinlainen omistushalu on varmaankin taustalla.
Omistushaluisesta miehestä, kuulin murheellisen jutun pari viikkoa sitten, nostatti tunteita erityisesti siksi, että tunsin miehen ja naisen, en läheisesti, mutta olen tavannut useampaan otteeseen. Mies tappoi vaimonsa (vasaralla hakaten) naisen hakiessa tavaroitaan entisestä kodista. En edelleenkään pysty asiaa käsittämään. - Papeete1
pikkunoidanlukko kirjoitti:
kuusi vuotta on melko pitkä aika.. :)
Joo, miehinen ego voi olla yksi selitys myös. Mitä lehdistä saadaan lukea ex-miesten väkivaltatekoja kohdistuen ex-vaimoon tai tyttöystävään niin ego ja jonkinlainen omistushalu on varmaankin taustalla.
Omistushaluisesta miehestä, kuulin murheellisen jutun pari viikkoa sitten, nostatti tunteita erityisesti siksi, että tunsin miehen ja naisen, en läheisesti, mutta olen tavannut useampaan otteeseen. Mies tappoi vaimonsa (vasaralla hakaten) naisen hakiessa tavaroitaan entisestä kodista. En edelleenkään pysty asiaa käsittämään.Eikä taatusti ole ollut hauskaa aina mutta henkikulta sentään säilyi, joten jotain posiitiivista sentään siinäkin :D
"Omistushaluisesta miehestä, kuulin murheellisen jutun pari viikkoa sitten, nostatti tunteita erityisesti siksi, että tunsin miehen ja naisen, en läheisesti, mutta olen tavannut useampaan otteeseen. Mies tappoi vaimonsa (vasaralla hakaten) naisen hakiessa tavaroitaan entisestä kodista. En edelleenkään pysty asiaa käsittämään."
--Tää on just sitä itseensä. Ei noita ikinä käsitä ja tuohon exän tappamiseen syyllistyy miehet valitettavan usein. Mikä ihmeen pakkomielle/omistushalu tuollaisen aiheuttaa? Ei nähdä yhtään nenää pidemmälle eikä ymmärretä elämän realiteetteja. Kenenkään ei tarvi olla kenenkään kanssa, jos ei halua. Siinäkin oli 30v ikäero, johan sen nyt jokainen normijärkinen tajuaa ettei sillä erolla, mitä suuremmalla todennäköisyydellä vanheta yhdessä. Ei ketään voi omistaa ja mitä väkivaltaisempi toinen on, sen enemmän nainen haluaa eroon.
- bebs
Katos kun mä sokeena vaan odottelin tuonne noita typeryyksiä kun kerkisin jo lannistuun,että eihän täällä muuta elämää tänään taida ollakkaan ;D
Mulle henkilökohtaisesti luopuminen on tosi vaikeeta. Mä koen,että mä menetän osan itsestä jos menetän itselle tärkeän henkilön. Mä en jää roikkumaan enkä vonkumaan, hyväksyn asian ja teen sen jälkeen töitä itseni kanssa. Yks ainut kerta on sellanen,että kun mies epäröi,että tuleeko tästä mitään..ja kerran sanoin vastaan,että tästähän tulee eikä asiasta enää keskustella. Ja sitä en kadu hetkeäkään :) Mutta sillon mä tiesin,että molemmat katuis jos ei yritettäis.
Mä olen samaa mieltä erään (tai monenkin?) edellisen vastaajan kanssa siitä,että vaikeinta se on sukupuolesta riippumatta sille kenellä elämä eniten muuttuu ja kummalla enemmän on tunteita olemassa. Joskus se ero on ainut vaihtoehto vaikka tunteita olis molemmin puolin ja kun molempien on hankala päästää irti niin erosta saattaa tulla pitkäkin prosessi.
Hankalia asioita nuo eron hetket on molemmille osapuolille,oli jättäjä tai jätetty. =/- pikkunoidanlukko
käydä mainostamassa siellä alempana :)
Luopuminen on vaikeaa, etenkin jätetylle, jolla vielä olisi haluja jatkaa suhdetta. Pitkässä suhteessa toinen ihminen on muodostunut osaksi/on se perhe, se lähin ihminen, jonka kanssa on jaettu ilot ja surut, se tavallinen arki. Yhtäkkiä yksin jääminen tai yksin oleminen on varmasti tuolloin vaikeaa.
Kuten kerroit tuossa olisitte katunut jos ette olisi yrittänyt. Toisen epäröidessä on hyvä jos toinen on se vahvempi, joka tekee päätöksen, kuten sinä. Olen aina ajatellut, että meni syteen tai saveen, parempi kokea kuin jättää kokematta.
ja pakko kysyä loppuun, oletteko vielä yhdessä? - bebs
pikkunoidanlukko kirjoitti:
käydä mainostamassa siellä alempana :)
Luopuminen on vaikeaa, etenkin jätetylle, jolla vielä olisi haluja jatkaa suhdetta. Pitkässä suhteessa toinen ihminen on muodostunut osaksi/on se perhe, se lähin ihminen, jonka kanssa on jaettu ilot ja surut, se tavallinen arki. Yhtäkkiä yksin jääminen tai yksin oleminen on varmasti tuolloin vaikeaa.
Kuten kerroit tuossa olisitte katunut jos ette olisi yrittänyt. Toisen epäröidessä on hyvä jos toinen on se vahvempi, joka tekee päätöksen, kuten sinä. Olen aina ajatellut, että meni syteen tai saveen, parempi kokea kuin jättää kokematta.
ja pakko kysyä loppuun, oletteko vielä yhdessä?Ehdottomasti oon samaa mieltä,että parempi kokeilla kuin katua. Ja mitä siinä menettää?
Kyllä vaan, edelleen yhdessä :) ..joskus kannattaa olla jääräpää. - pikkunoidanlukko
bebs kirjoitti:
Ehdottomasti oon samaa mieltä,että parempi kokeilla kuin katua. Ja mitä siinä menettää?
Kyllä vaan, edelleen yhdessä :) ..joskus kannattaa olla jääräpää.Jääräpäisyys kunniaan!
Yleensä me naiset tiedämme mikä miehelle on hyväksi. ;) Sori pojat.
Kokemisesta ja katumisesta..uskon, että enemmän tosiaan kaduttaisi jos vuosia myöhemmin joutuisi jossittelemaan ja haikailemaan menetettyjä ts käyttämättäjättämiään tilanteita. Huonoistakin kokemuksista oppii.
Olen itsekin kuullut väitettävän että miehille irti pääseminen vanhasta rakkaudesta/ensirakkaudesta olisi vaikeampaa kuin naisille, mutta uskoisin että sekin tosiaan riippuu ihan yksilöistä.
Olen itse törmännyt elämässäni jo pariin mieheen, joita ilmeisesti vaivasi vanha rakkaus, vaikka muuten osoittivatkin kiinnostusta.
Olisipa vallan hienoa, jos uusi tapailu-kumppani ei haikailisi entisensä perään, vaikka miehellä sattuisi olemaan kivulias ero takanaan..- pikkunoidanlukko
"Olen itse törmännyt elämässäni jo pariin mieheen, joita ilmeisesti vaivasi vanha rakkaus, vaikka muuten osoittivatkin kiinnostusta."
Minulla myös takana pari suhdetta, joissa miehet ovat olleet niin kiinni eksissään, että uuden suhteen luominen on ollut mahdotonta, tai siis sen onnistuminen.
Molemmat miehet tunsivat tulleensa hyväksikäytetyiksi exiensä puolelta ja kauna ja viha tuntuu kalvavan heitä niin, etteivät välitä enää omasta hyvinvoinnistaan. Olemme ystäviä ja on ikävä seurata vierestä kun toinen ei suostu katsomaan tulevaisuuteen eikä näe enää mitään tavoittelemisen arvoista elämässään.
Toinen jopa sanoi, että viha exäänsä kohtaan saa hänet aamuisin nousemaan sängystä ylös. Olen yrittänyt sanoa hänelle, että mielestäni kyse ei ole enää elämänsä rakkaudesta ja sen menettämisestä vaan tuo menettämänsä nainen tuntuisi olevan jo jonkinlainen pakkomielle.
Vai olisiko sitten niin, että joillekin on helpompaa rypeä itsesäälissä ja syyllistää epäonnistumisistaan muita, jolloin saa verukkeen totaaliselle välinpitämättömyydelle omasta elämästään?
- T-fox
Miehen ei ole niin helppoa myöntää olevansa heikoilla. Ja silloin ei ole välttämättä ole tukijoukkoja. Yksinään murjottaen suru pitkittyy ja viha saattaa kasvaa.
Naisilla on yleensä tapana porata toisten ämmien olkaa vasten tai ainakin puhua asiasta. Ts. käydä syvällä, mutta nousta ylös nopeasti.
Lisäksi naisen on helpompi löytää jonkinmoinen "laastarisuhde", baarista tuskin tarvitsee yksin palata. Kun taas miehelle se on todennäköisempää.
Lisäksi mies lääkitsee itseään usein päihteillä, jotka harvemmin ovat kenenkään olon paremmaksi tehneet...
Olenko oikeassa?- pikkunoidanlukko
mutta tärkeitä pointteja nostit esille. :)
Kuten Papeete sanoi: miehinen ego, joka juuri ilmenee kyvyttömyydessä myöntää heikkoutensa. Totta. Ja nuo tukijoukot. Aivan varmasti meillä naisilla löytyy nopeasti ympäriltä ihmisiä (toisia naisia), joiden kanssa erot puidaan yksityiskohtia myöten.
Tästä tuleekin mieleeni onko edelleen nykymaailmassa sitten niin kovat vaatimukset miesten kovuudelle, sille että mies ei itke eikä tunnusta voimattomuuttaan ja valita jaksamistaan ettei menetä kasvojaan? Tai koska miehen ei vain "pidä tehdä niin"?
Laastarisuhteiden helppous naisille, omasta kokemuksesta/omalta osaltani sanon - olet oikeassa. Mitähän miehet ovat mieltä??
Tuosta päihteiden käytöstä, siihen viittasin tuossa ylempänä kun puhuin miehen välinpitämättömyydestä omaa hyvinvointiaan kohtaan. Rankka alkoholinkäyttö/alkoholismi. Liiankin tuttua. Olen itsekin juomisella yrittänyt tunteitani tukahduttaa. En ole siinä vielä koskaan onnistunut. Puhuminen ja ystävien vastavuoroinen tuki, kuuntelu ja keskustelu, auttaa sitäkin enemmän.
ps. ei hullumpi arvauksesi siis :) - T-fox
pikkunoidanlukko kirjoitti:
mutta tärkeitä pointteja nostit esille. :)
Kuten Papeete sanoi: miehinen ego, joka juuri ilmenee kyvyttömyydessä myöntää heikkoutensa. Totta. Ja nuo tukijoukot. Aivan varmasti meillä naisilla löytyy nopeasti ympäriltä ihmisiä (toisia naisia), joiden kanssa erot puidaan yksityiskohtia myöten.
Tästä tuleekin mieleeni onko edelleen nykymaailmassa sitten niin kovat vaatimukset miesten kovuudelle, sille että mies ei itke eikä tunnusta voimattomuuttaan ja valita jaksamistaan ettei menetä kasvojaan? Tai koska miehen ei vain "pidä tehdä niin"?
Laastarisuhteiden helppous naisille, omasta kokemuksesta/omalta osaltani sanon - olet oikeassa. Mitähän miehet ovat mieltä??
Tuosta päihteiden käytöstä, siihen viittasin tuossa ylempänä kun puhuin miehen välinpitämättömyydestä omaa hyvinvointiaan kohtaan. Rankka alkoholinkäyttö/alkoholismi. Liiankin tuttua. Olen itsekin juomisella yrittänyt tunteitani tukahduttaa. En ole siinä vielä koskaan onnistunut. Puhuminen ja ystävien vastavuoroinen tuki, kuuntelu ja keskustelu, auttaa sitäkin enemmän.
ps. ei hullumpi arvauksesi siis :)olen useinkin huomannut että mies on herkempi kuin minä. Toisaalta nuoremmat miehet osaa sen ilmaistakin, itkeminenkään ei välttämättä ole mikään tabu.
Vielä edelliseen lisäyksenä että koska naisen on helpompi saada seuraa, eron jälkeen tulee tunne omasta "kelpaavuudesta". Kun taas miehelle pakit samalla kohtaa syövät ennestäänkin itseluottamusta.
Mutta nuo tukiverkostot lienee tärkein juttu kriisin kuin kriisin kohdalla.
Mies on saattanut suhteen aikana joutua eroon kavereistaan, eikä sitten kehtaa ottaa yhteyttä kun eukko jättää.
Naiselle kynnys ei taida olla niin paha. Kuuntelin tuossa yksi yö itkupuhelua naiselta, joka ei ole ollut missään yhteyksissä seitsemään vuoteen... :)
- väliaika
en sano mitään, mutta yleisesti ottaen on helppo sanoa, että nainen on miehelle huomattavasti tärkeämpi kuin mies naiselle.
Tämä käy ilmi jo siitä perusfaktasta, että ikisinkkunaiset elää pidempään ja terveempinä kuin avioituneet kanssasisarensa. Miehillä tilanne on juuri päinvastainen.
Mies siis tarvitsee naista terveelliseen ja hyvään elämään, mutta naiselle mies on haittatekijä terveellisen ja hyvän elämän tavoittelun kannalta.- pikkunoidanlukko
Saatat olla oikeilla jäljillä. Varmasti oletkin.
Mistä sitten johtuu miehen tarve naiseen?
Miksi mies helpommin ajautuu epäterveelliseen elämään? Onko mies henkisesti naista heikompi? Onnettomana tai kohdatessaan ongelmia jättää ne herkemmin käsittelemättä tai tarttuu pulloon unohtaakseen? - väliaika
pikkunoidanlukko kirjoitti:
Saatat olla oikeilla jäljillä. Varmasti oletkin.
Mistä sitten johtuu miehen tarve naiseen?
Miksi mies helpommin ajautuu epäterveelliseen elämään? Onko mies henkisesti naista heikompi? Onnettomana tai kohdatessaan ongelmia jättää ne herkemmin käsittelemättä tai tarttuu pulloon unohtaakseen?tutkimuksista ja tilastoista. Ei mitään mutua tai arvailua. Voin kaivaa linkkejä, jos niitä vaadit. Kestää hetken.
Syitä voi jokainen pohtia kohdallaan. En lähde tähän mitään arvailemaan.
Tai oikeastaan voin arvata sen, että yksinelävät miehet syövät epäterveellisemmin, ryyppäävät enemmän ja elävät muutenkin epäsäännöllisempää ja epäterveellisempää elämää kuin avioituneet miehet, jotka ovat vaimonsa vallan ja ohjailun alla.
Se on paljon mielenkiintoisempi kysymys, miksi naisen elinikä lyhenee hänen avioituessaan verrattuna siihen, että hän eläisi sinkkuna koko ikänsä. Arvauksia otetaan vastaan. - T-fox
väliaika kirjoitti:
tutkimuksista ja tilastoista. Ei mitään mutua tai arvailua. Voin kaivaa linkkejä, jos niitä vaadit. Kestää hetken.
Syitä voi jokainen pohtia kohdallaan. En lähde tähän mitään arvailemaan.
Tai oikeastaan voin arvata sen, että yksinelävät miehet syövät epäterveellisemmin, ryyppäävät enemmän ja elävät muutenkin epäsäännöllisempää ja epäterveellisempää elämää kuin avioituneet miehet, jotka ovat vaimonsa vallan ja ohjailun alla.
Se on paljon mielenkiintoisempi kysymys, miksi naisen elinikä lyhenee hänen avioituessaan verrattuna siihen, että hän eläisi sinkkuna koko ikänsä. Arvauksia otetaan vastaan.Kai se lyhentää elinikää, eli aiheuttaa stressiä jos pitää oman elämänsä lisäksi "ohjailla ja hallita" miestä joka muuten joisi liikaa ja eläisi epäsäännöllisesti?
Sinkkuna elävä nainenhan pitää huolta vain omasta elämästään. Eli kakaratkin useimmilta puuttuu.
Saas nährä miten meikäläisen käy. Lapsia en ajatellut tehdä. Mies on meistä se pahempi kontrollifriikki ja minua kahdeksan vuotta nuorempi. ??? - pikkunoidanlukko
väliaika kirjoitti:
tutkimuksista ja tilastoista. Ei mitään mutua tai arvailua. Voin kaivaa linkkejä, jos niitä vaadit. Kestää hetken.
Syitä voi jokainen pohtia kohdallaan. En lähde tähän mitään arvailemaan.
Tai oikeastaan voin arvata sen, että yksinelävät miehet syövät epäterveellisemmin, ryyppäävät enemmän ja elävät muutenkin epäsäännöllisempää ja epäterveellisempää elämää kuin avioituneet miehet, jotka ovat vaimonsa vallan ja ohjailun alla.
Se on paljon mielenkiintoisempi kysymys, miksi naisen elinikä lyhenee hänen avioituessaan verrattuna siihen, että hän eläisi sinkkuna koko ikänsä. Arvauksia otetaan vastaan.kuten sanoin niin yleisesti ottaen noin tuntuu olevan asianlaita.
Toisaalta näkisin, että tämä lauseesi hieman muutettuna ilman sukupuolisidonnaisuutta "yksinelävät syövät epäterveellisemmin, ryyppäävät enemmän ja elävät muutenkin epäsäännöllisempää ja epäterveellisempää elämää kuin avioituneet" voisi yhtä lailla pitää paikkansa. Ainakin omalla kohdallani. :)
Mielenkiintoinen pointti tuo naisen eliniän lyheneminen hänen avioituessaan...Arvauksena heittäisin seuraavaa:
- nainen kantaa vastuun perheestä, en sano miestä enemmän, mutta ehkä liittyen seuraavaan...
- nainen kantaa huolta enemmän(muista ihmisistä, perheenjäsenistä, työkavereista, sukulaisista, ystävistä) ja joskus turhaan ja liikaakin, josta seuraa...
- stressiä ja väsymystä, joka saa naisen vetämään itsensä "piippuun", ja usein nainen
- tästä syyttää miestä ja tuntee suuttumusta, ärtyneisyyttä, jopa vihaa, johtuen osittain tästä itseaiheutetusta stressistä ja väsymyksestä, koska
- nainen haluaa hoitaa kaiken itse, koska mies "ei osaa tehdä oikein kuitenkaan" ja koska
- useimmat miehet ovat vetelyksiä ja aiheuttavat naiselle paineita, koska hommat kasaantuu naisen harteille.
No, viimeinen kohta kirjoitettu pilke silmäkulmassa, mutta luulen, että tärkeää osaa näyttelee tuo naisten huolehtiminen kaikesta ja kaikista. Ehkä meidän naisten olisi syytä suhtautua elämään hieman rennommin. Saisimmekohan lisää elinvuosia? - T-fox
pikkunoidanlukko kirjoitti:
kuten sanoin niin yleisesti ottaen noin tuntuu olevan asianlaita.
Toisaalta näkisin, että tämä lauseesi hieman muutettuna ilman sukupuolisidonnaisuutta "yksinelävät syövät epäterveellisemmin, ryyppäävät enemmän ja elävät muutenkin epäsäännöllisempää ja epäterveellisempää elämää kuin avioituneet" voisi yhtä lailla pitää paikkansa. Ainakin omalla kohdallani. :)
Mielenkiintoinen pointti tuo naisen eliniän lyheneminen hänen avioituessaan...Arvauksena heittäisin seuraavaa:
- nainen kantaa vastuun perheestä, en sano miestä enemmän, mutta ehkä liittyen seuraavaan...
- nainen kantaa huolta enemmän(muista ihmisistä, perheenjäsenistä, työkavereista, sukulaisista, ystävistä) ja joskus turhaan ja liikaakin, josta seuraa...
- stressiä ja väsymystä, joka saa naisen vetämään itsensä "piippuun", ja usein nainen
- tästä syyttää miestä ja tuntee suuttumusta, ärtyneisyyttä, jopa vihaa, johtuen osittain tästä itseaiheutetusta stressistä ja väsymyksestä, koska
- nainen haluaa hoitaa kaiken itse, koska mies "ei osaa tehdä oikein kuitenkaan" ja koska
- useimmat miehet ovat vetelyksiä ja aiheuttavat naiselle paineita, koska hommat kasaantuu naisen harteille.
No, viimeinen kohta kirjoitettu pilke silmäkulmassa, mutta luulen, että tärkeää osaa näyttelee tuo naisten huolehtiminen kaikesta ja kaikista. Ehkä meidän naisten olisi syytä suhtautua elämään hieman rennommin. Saisimmekohan lisää elinvuosia?Miesten suusta kuulee usein katumusta ja sitä etteivät osanneet ajoissa arvostaa sitä mitä suhteessa oli.
Naiset taas tuntuvat ainakin omasta mielestään antaneen kaikkensa ja silti homma meni käteen.
Ehkä se on helpompaa siirtyä eteenpäin elämässä, jos tuntee tehneensä parhaansa. Miehet ilmeisesti jäävät jumittamaan "jos olisin toiminut toisin" ajatuksiin ja jäävät toivomaan uutta mahdollisuutta? - Papeete1
T-fox kirjoitti:
Miesten suusta kuulee usein katumusta ja sitä etteivät osanneet ajoissa arvostaa sitä mitä suhteessa oli.
Naiset taas tuntuvat ainakin omasta mielestään antaneen kaikkensa ja silti homma meni käteen.
Ehkä se on helpompaa siirtyä eteenpäin elämässä, jos tuntee tehneensä parhaansa. Miehet ilmeisesti jäävät jumittamaan "jos olisin toiminut toisin" ajatuksiin ja jäävät toivomaan uutta mahdollisuutta?Tämän allekirjoitan, noin se meilläkin meni.
- väliaika
pikkunoidanlukko kirjoitti:
kuten sanoin niin yleisesti ottaen noin tuntuu olevan asianlaita.
Toisaalta näkisin, että tämä lauseesi hieman muutettuna ilman sukupuolisidonnaisuutta "yksinelävät syövät epäterveellisemmin, ryyppäävät enemmän ja elävät muutenkin epäsäännöllisempää ja epäterveellisempää elämää kuin avioituneet" voisi yhtä lailla pitää paikkansa. Ainakin omalla kohdallani. :)
Mielenkiintoinen pointti tuo naisen eliniän lyheneminen hänen avioituessaan...Arvauksena heittäisin seuraavaa:
- nainen kantaa vastuun perheestä, en sano miestä enemmän, mutta ehkä liittyen seuraavaan...
- nainen kantaa huolta enemmän(muista ihmisistä, perheenjäsenistä, työkavereista, sukulaisista, ystävistä) ja joskus turhaan ja liikaakin, josta seuraa...
- stressiä ja väsymystä, joka saa naisen vetämään itsensä "piippuun", ja usein nainen
- tästä syyttää miestä ja tuntee suuttumusta, ärtyneisyyttä, jopa vihaa, johtuen osittain tästä itseaiheutetusta stressistä ja väsymyksestä, koska
- nainen haluaa hoitaa kaiken itse, koska mies "ei osaa tehdä oikein kuitenkaan" ja koska
- useimmat miehet ovat vetelyksiä ja aiheuttavat naiselle paineita, koska hommat kasaantuu naisen harteille.
No, viimeinen kohta kirjoitettu pilke silmäkulmassa, mutta luulen, että tärkeää osaa näyttelee tuo naisten huolehtiminen kaikesta ja kaikista. Ehkä meidän naisten olisi syytä suhtautua elämään hieman rennommin. Saisimmekohan lisää elinvuosia?varsinkin tuo viimeinen kohta, joka aiheuttaa kaikki aiemmin mainitut :)
Kannattaako miestä pyytää siivoamaan, jos se ei kuitenkaan osaa? Selviääkö vähemmällä ressillä, jos vaan siivoaa ite?
Lievä boheemius lisää kaikkien elinvuosia. - pikkunoidanlukko
väliaika kirjoitti:
varsinkin tuo viimeinen kohta, joka aiheuttaa kaikki aiemmin mainitut :)
Kannattaako miestä pyytää siivoamaan, jos se ei kuitenkaan osaa? Selviääkö vähemmällä ressillä, jos vaan siivoaa ite?
Lievä boheemius lisää kaikkien elinvuosia."Kannattaako miestä pyytää siivoamaan, jos se ei kuitenkaan osaa?"
Nainen uskoo ja toivoo aina parasta, vaikka sisimmässään tietää...
"Selviääkö vähemmällä ressillä, jos vaan siivoaa ite?"
Aivan varmasti, eikä tarvitse odotella niin kauaa.
"Lievä boheemius lisää kaikkien elinvuosia"
Allekirjoitan. Ja lupaan opetella osa-aikaboheemiksi. :) - T-fox
Papeete1 kirjoitti:
Tämän allekirjoitan, noin se meilläkin meni.
näyttäisi siis toimivan? Jos on suhteessa "vapaamatkustajana", niin lopuksi lankeaa suurempi lasku? :)
Ei vais, sydänsurut on niin kamalia ettei niitä kenellekään toivoisi. Niillä on vaan tapana kasvattaa melkoisesti. Ja se mikä ei tapa niin se vahvistaa? - NevilleR
Molempia vaihtoehtoja on tullut katseltua vierestä, oikeastaan liiankin monta. Ei ole sukupuolesta kiinni millään tavalla, se on aina vaikeaa sille joka jätetään ja helpompaa sille joka lähtee suhteesta.
/Nev - jklklhu
NevilleR kirjoitti:
Molempia vaihtoehtoja on tullut katseltua vierestä, oikeastaan liiankin monta. Ei ole sukupuolesta kiinni millään tavalla, se on aina vaikeaa sille joka jätetään ja helpompaa sille joka lähtee suhteesta.
/Nevsiitä, että jättäjä on valmistautunut ja käynyt läpi asiaa jo pidemmän aikaa, mutta jätetylle se voi tulla yllätyksenä.
- scale
jklklhu kirjoitti:
siitä, että jättäjä on valmistautunut ja käynyt läpi asiaa jo pidemmän aikaa, mutta jätetylle se voi tulla yllätyksenä.
ja jättäjän tunteet ovat jo väljähtäneet, eihän se muuten sitä toista jättäisikään.
- Papeete1
T-fox kirjoitti:
näyttäisi siis toimivan? Jos on suhteessa "vapaamatkustajana", niin lopuksi lankeaa suurempi lasku? :)
Ei vais, sydänsurut on niin kamalia ettei niitä kenellekään toivoisi. Niillä on vaan tapana kasvattaa melkoisesti. Ja se mikä ei tapa niin se vahvistaa?Meillä se meni juuri noin. Exä ei taatusti uskonut, että voin lähteä ja sitten kun ymmärsi, niin kaikki oli jo myöhäistä asioiden korjaamisen suhteen.
Mä toivoisin, että se tajuaisi vihdoin oman vastuunsa asioiden suhteen mutta 6v:den kokemuksella tiedän, että se on turha toivo. Mitäs näistä, ei se ole enää mun päänsärky.. hallelujaa :D
- ei mulla ole
miesystävää hirmu ikäväkään edes, suhde loppui pari viikkoa sitten. En edes ole ajatellut että pitäis jotain kysellä, siis mun. Kun on loppu niin sitten on.
Mies on kyllä lähetellyt viestejä ja kysellyt miten menee ja kertonut omia tekemisiään. Liekkö hällä ikävä? Ei kysellyt kertaakaan suhteen aikana miten mulla menee, nyt sitten kiinnostaa...
Vai johtuuko tää siitä että mä lopetin suhteen? ai niin ja sama mies sanoi että kun suhde loppuu niin poistaa aina numeron kännystä eikä ikinä kysele perään.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.1442131- 271938
Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha231888Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.851690Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?621488Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se201276Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo381180- 111168
Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan371163Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k101157