erilaisten kasvissyöjien nimitykset

Itse pidän itseäni kasvissyöjänä, vaikka syönkin kanaa, kalaa, ja kananmunaa. On hyvin HYVIN ärsyttävää kohdata näitä ihmisiä, jotka eivät vaan tiedä kasvissyöjyydestä mitään. Tiedän monia, jotka ovat kasvissyöjiä terveydellisistä syistä, tai koska se olisi jotenkin "coolia", ja olen hyvin hyvin surullinen, että monet vaan päättävät ryhtyä kasvissyöjiksi, vaikka ovat ihan mielellään syöneet lihaa, ja tykkäävät lihasta, ja saattavat lopettaa sen kasvissyöjyyden, koska tulee "suuri kiusaus" syödä lihaa.
Se tekee minut surulliseksi, koska itse en missään vaiheessa saanut päättää, että syönkö lihaa. vaiko enkö. Se vain tuli, muistaakseni kolme vuotta sitten kesällä. Silloin söin grillimakkaraa, ja siinä oli jotain, joka oli sitkeää, ja sellaista "kirkkaan" väristä, niinkun "läpinäkyvää" mutta ei aivan.. Siitä lähtien, söin makkaraa todella tarkasti, ja huomasin, että olen vaistomasiesti ruvennut erottelemaan pienimmätkin palat, jotka ovat jollain tapaa sitkeitä tms. Sitten se vain tuli, että kun söin makkaraa, se rupesi oksettamaan, en vain kyennyt enää. Tykkäsin vielä jauhelihasta, nakeista yms. Sitten kerran, söin nakkia, ja jotenkin rupesi siitä oksettamaan, ja sanoin äidilleni, etten pysty syömään sitä. Äitini on onneksi aina ymmärtänyt minua tässä kasvissyöjyydessä (olen siis pian 13v. tyttö..) Sitten jotenkin tuli, etten vaan pystynyt syömään enää mitään lihaa, varsinkaan makkaraa, tai jauhelihaa. Se rupesi aina oksettamaan, tuli huono olo jnejne.. Sitten kerran koulussa, minut pakotettiis itkien syömään sellainen jauhelihapihvi tai sellainen. Siitä sitten syttyi koulun ja kodin välillä pienoinen taisto, ja lopulta opettajat sitten sanoivat, etten kasvisruokavalioon saa koulussa mahdollisuutta, vana ainakin maistaa on pakko. Nyt myöhemmin, olen ruvennut ns. "taistelemaan" kasvissyöjien puolesta. Varsinkin koulussa. En todellakaan aio enää ikinä alistua siihen, että joudun itkien syömään jauhelihaa. Tai ylipäätänsä mitään muutakaan. Enkä siihen, että terveyden hoitaja käskee "totuttelemaan syömään lihaa". Tämä kuulostaa monesta varmasti hyvin pieneltä ja mitättömältä, mutta minulle se on hyvin suuri asia. Joten toivon, että kaikki ymmärtäisivät, ettei kaikki vain rupea kasvissyöjäksi, tai että jos syö kalaa ja kanaa, niin jotenkin yrittää luistaa kasvissyöjyydestä, sillä itse ainakin syön kanaa ja kalaa, koska pidän niistä, enkä syö lihaa, koska en vain pysty.

p.s. minusta on hyvä, että on noita nimityksiä, eri kasvissyöjille. ; D

13. v kasvissyöjä. kirjoitti:

Itse pidän itseäni kasvissyöjänä, vaikka syönkin kanaa, kalaa, ja kananmunaa. On hyvin HYVIN ärsyttävää kohdata näitä ihmisiä, jotka eivät vaan tiedä kasvissyöjyydestä mitään. Tiedän monia, jotka ovat kasvissyöjiä terveydellisistä syistä, tai koska se olisi jotenkin "coolia", ja olen hyvin hyvin surullinen, että monet vaan päättävät ryhtyä kasvissyöjiksi, vaikka ovat ihan mielellään syöneet lihaa, ja tykkäävät lihasta, ja saattavat lopettaa sen kasvissyöjyyden, koska tulee "suuri kiusaus" syödä lihaa.
Se tekee minut surulliseksi, koska itse en missään vaiheessa saanut päättää, että syönkö lihaa. vaiko enkö. Se vain tuli, muistaakseni kolme vuotta sitten kesällä. Silloin söin grillimakkaraa, ja siinä oli jotain, joka oli sitkeää, ja sellaista "kirkkaan" väristä, niinkun "läpinäkyvää" mutta ei aivan.. Siitä lähtien, söin makkaraa todella tarkasti, ja huomasin, että olen vaistomasiesti ruvennut erottelemaan pienimmätkin palat, jotka ovat jollain tapaa sitkeitä tms. Sitten se vain tuli, että kun söin makkaraa, se rupesi oksettamaan, en vain kyennyt enää. Tykkäsin vielä jauhelihasta, nakeista yms. Sitten kerran, söin nakkia, ja jotenkin rupesi siitä oksettamaan, ja sanoin äidilleni, etten pysty syömään sitä. Äitini on onneksi aina ymmärtänyt minua tässä kasvissyöjyydessä (olen siis pian 13v. tyttö..) Sitten jotenkin tuli, etten vaan pystynyt syömään enää mitään lihaa, varsinkaan makkaraa, tai jauhelihaa. Se rupesi aina oksettamaan, tuli huono olo jnejne.. Sitten kerran koulussa, minut pakotettiis itkien syömään sellainen jauhelihapihvi tai sellainen. Siitä sitten syttyi koulun ja kodin välillä pienoinen taisto, ja lopulta opettajat sitten sanoivat, etten kasvisruokavalioon saa koulussa mahdollisuutta, vana ainakin maistaa on pakko. Nyt myöhemmin, olen ruvennut ns. "taistelemaan" kasvissyöjien puolesta. Varsinkin koulussa. En todellakaan aio enää ikinä alistua siihen, että joudun itkien syömään jauhelihaa. Tai ylipäätänsä mitään muutakaan. Enkä siihen, että terveyden hoitaja käskee "totuttelemaan syömään lihaa". Tämä kuulostaa monesta varmasti hyvin pieneltä ja mitättömältä, mutta minulle se on hyvin suuri asia. Joten toivon, että kaikki ymmärtäisivät, ettei kaikki vain rupea kasvissyöjäksi, tai että jos syö kalaa ja kanaa, niin jotenkin yrittää luistaa kasvissyöjyydestä, sillä itse ainakin syön kanaa ja kalaa, koska pidän niistä, enkä syö lihaa, koska en vain pysty.

p.s. minusta on hyvä, että on noita nimityksiä, eri kasvissyöjille. ; D

Lue lisää

Kauheaa jossei koulussasi tarjota kasvis ruokaa mutta ite oon sitä mieltä että kasvissyöjä ei syö kalaa, kanaa, lihaa tai liivatetta ja ihminen joka ei syö punaista lihaa on lihansyöjä joka ei syö punaista lihaa mutta toisaalta mulle ei ainakaan oo mitään väliä miksi mua kutsutaan ja oon nyt siis ite 12v ja oon ollu ehkä viis vuotta kasvissyöjä. Sisko on vegaani ollut 9 vuotiaasta asti ja sille tuli vasta lukiossa vegaaninen ruoka kouluun mutta mulla on kyllä ollu ykkös luokasta asti kasvisruoka.

Vegaani ei käytä eläinkunnantuotteita, koska ei hyväksy eläinten hyödyntämistä/riistoa.

Itse, omaa lastaan imettäessään, hän tekee sen vapaaehtoisesti, ilman riistosuhdetta. Tuotantoeläimellä ei ole ollut tätä valinnanvapautta ->riistoa.

Olen humalahakuinen lihansyöjä.

Onko tutkittu kuinka paljon vegetarismi vaikuttaa anoreksian puhkeamiseen vai vaikuttaako yhtään? Tuntuisi kuitenkin siltä, että näille kahdella asialla olisi jotain korrelointia, koska kummassakin vähän jopa sairaalloisen tarkasti kontrolloidaan sitä, mitä omaan itseensä suodatetaan ja mielenkiinto suuntautuu paljolti ulkopuolelta sisäänpäin.

Varmaan väitätte, että olen aivan väärässä, mutta tuttavapiirissäni on tuore tapaus, missä anoreksia puhkesi - tai ilmeni - alkavana vegetarismina. Tyttösen koko elämä käpertyi sen miettimiseen, mitä sai syödä ja mitä ei.

Voiko vegetarismi olla joskus pikemminkin syömishäiriö kuin eettinen ratkaisu?

crudo kirjoitti:

Onko tutkittu kuinka paljon vegetarismi vaikuttaa anoreksian puhkeamiseen vai vaikuttaako yhtään? Tuntuisi kuitenkin siltä, että näille kahdella asialla olisi jotain korrelointia, koska kummassakin vähän jopa sairaalloisen tarkasti kontrolloidaan sitä, mitä omaan itseensä suodatetaan ja mielenkiinto suuntautuu paljolti ulkopuolelta sisäänpäin.

Varmaan väitätte, että olen aivan väärässä, mutta tuttavapiirissäni on tuore tapaus, missä anoreksia puhkesi - tai ilmeni - alkavana vegetarismina. Tyttösen koko elämä käpertyi sen miettimiseen, mitä sai syödä ja mitä ei.

Voiko vegetarismi olla joskus pikemminkin syömishäiriö kuin eettinen ratkaisu?

Lue lisää

mutta esim. urheiluharrastus voi olla osa syömishäiriötä. Uskonnosta, äitisuhteesta, harrastuksista tai ravinnosta voi toki etsiä syitä, mutta tuskin mitään yksiselitteistä "syytä" löytyy sen helpomminsyömishäiriöön, kuin muihinkaan mielenterveyden häiriöihin...

Mikään ruokavalio ei aiheuta mielisairautta, vaikka voi olla osa oiretta.

Olihan saksassa se miespari, jotka yhdessä paistoivat toisen peniksen ja lopuksi tämä amputoitu tuli suuremminkin syödyksi kumppaninsa toimesta (ja omasta toiveestaan). Oliko tämä äärimmäistä sekaravinnon hyödyntämistä vai hulluutta?

crudo kirjoitti:

Onko tutkittu kuinka paljon vegetarismi vaikuttaa anoreksian puhkeamiseen vai vaikuttaako yhtään? Tuntuisi kuitenkin siltä, että näille kahdella asialla olisi jotain korrelointia, koska kummassakin vähän jopa sairaalloisen tarkasti kontrolloidaan sitä, mitä omaan itseensä suodatetaan ja mielenkiinto suuntautuu paljolti ulkopuolelta sisäänpäin.

Varmaan väitätte, että olen aivan väärässä, mutta tuttavapiirissäni on tuore tapaus, missä anoreksia puhkesi - tai ilmeni - alkavana vegetarismina. Tyttösen koko elämä käpertyi sen miettimiseen, mitä sai syödä ja mitä ei.

Voiko vegetarismi olla joskus pikemminkin syömishäiriö kuin eettinen ratkaisu?

Lue lisää

voisi ajatella, että vegetarismilla ja anoreksialla on sellainen epäsuora yhteys, että ne molemmat voivat esiintyä samassa tilanteessa. Eli ajatellaan jotain "tyttöstä", joka murrosiän alkutaipaleella kokee monenlaisia paineita. Yhtäältä ne ovat ulkonäköpaineita, pitää olla naisellinen, kaunis ja hoikka, ja toisaalta naiseksi muuttuva oma keho tuntuu vieraalta. Toisaalta sitten ihan tästä riippumatta on nuoren henkinen kehitys, jossa etsitään kovasti totuutta ja oikeaa tapaa elää. Siihen kuuluu eettisyys ja myötätunto heikkoja ja sorrettuja kohtaan. Ja sitten vielä tarve hoivata, joka näkyy usein eläinrakkautena.

Nämä kaikki syyt voivat myötävaikuttaa kasvissyönnin valitsemiseen. Mutta kuitenkaan mitään loogista yhteyttä ei kasvissyönnin ja anoreksian välillä ole. Ne vain esiintyvät samassa tilanteessa.

Näin ollen, kun määritelmistä puhutaan, ei ole oikein määritellä kasvissyöjiä anorektikoiksi. Myöskään kasvissyöjän ja ortorektikon välille ei pidä vetää liian suoraa yhteyttä. Ortorektikko on siis henkilö, jolla terveellisten elintapojen noudattaminen on muodostunut pakkomielteeksi. Sairaudet siis erikseen. Kaikki inhimilliset piirteet, mm. huolehtivaisuus, pelko, suojelun tarve, voivat muuttua joissain tilanteissa sairauksiksi.

Eikä voida todellakaan sanoa, että kasvissyönti aina pahentaisi anoreksiaa. Voi myös olla niin, että kasvissyönti on tie, joka auttaa anorektikkoa: kasviksia kun voi syödä tuntematta huonoa omaatuntoa eläimiä kohtaan, ja lisäksi kasvikset eivät lihota. Varsin houkuttelevaa siis kaikin puolin. Tältä kannalta minä tutkisin erityisesti sitä, miten kasvissyöntiä voidaan käyttää anoreksiasta parantamiseen.

crudo kirjoitti:

Onko tutkittu kuinka paljon vegetarismi vaikuttaa anoreksian puhkeamiseen vai vaikuttaako yhtään? Tuntuisi kuitenkin siltä, että näille kahdella asialla olisi jotain korrelointia, koska kummassakin vähän jopa sairaalloisen tarkasti kontrolloidaan sitä, mitä omaan itseensä suodatetaan ja mielenkiinto suuntautuu paljolti ulkopuolelta sisäänpäin.

Varmaan väitätte, että olen aivan väärässä, mutta tuttavapiirissäni on tuore tapaus, missä anoreksia puhkesi - tai ilmeni - alkavana vegetarismina. Tyttösen koko elämä käpertyi sen miettimiseen, mitä sai syödä ja mitä ei.

Voiko vegetarismi olla joskus pikemminkin syömishäiriö kuin eettinen ratkaisu?

Lue lisää

olen meinaan miettinyt samaa. ja olen tullut siihen tulokseen että vegetarismi on tietyn asteinen syömishäiriö (ei tietenkään kaikilla) myönnän jopa itselläni olevan ,ensin jätin lihat pois pikkuhiljaa jäi maitotuotteet, kanamuna....ja joka kerran kun syystä tai toisesta joudun syömään esim. maitotuotteita sisältävää ruokaa olen hirveän pettynyt itseeni.
"Voiko vegetarismi olla joskus pikemminkin syömishäiriö kuin eettinen ratkaisu?" VOI OLLA

crudo kirjoitti:

Onko tutkittu kuinka paljon vegetarismi vaikuttaa anoreksian puhkeamiseen vai vaikuttaako yhtään? Tuntuisi kuitenkin siltä, että näille kahdella asialla olisi jotain korrelointia, koska kummassakin vähän jopa sairaalloisen tarkasti kontrolloidaan sitä, mitä omaan itseensä suodatetaan ja mielenkiinto suuntautuu paljolti ulkopuolelta sisäänpäin.

Varmaan väitätte, että olen aivan väärässä, mutta tuttavapiirissäni on tuore tapaus, missä anoreksia puhkesi - tai ilmeni - alkavana vegetarismina. Tyttösen koko elämä käpertyi sen miettimiseen, mitä sai syödä ja mitä ei.

Voiko vegetarismi olla joskus pikemminkin syömishäiriö kuin eettinen ratkaisu?

Lue lisää

"...koska kummassakin vähän jopa sairaalloisen tarkasti kontrolloidaan sitä, mitä omaan itseensä suodatetaan ja mielenkiinto suuntautuu paljolti ulkopuolelta sisäänpäin."

Vegetaristi ei syö eläimiä, onko se sairaalloisen tarkkaa kontrollia? Kelpaako sinulle kaikki koppiksista, etanoiden kautta koiriin, kissoihin, kädellisiin ja jopa lajitovereihin? Missä on ns. "normaalin" raja ja minkä poissulkeminen ruokalistalta on sairaaloista kontrollia?

crudo kirjoitti:

Onko tutkittu kuinka paljon vegetarismi vaikuttaa anoreksian puhkeamiseen vai vaikuttaako yhtään? Tuntuisi kuitenkin siltä, että näille kahdella asialla olisi jotain korrelointia, koska kummassakin vähän jopa sairaalloisen tarkasti kontrolloidaan sitä, mitä omaan itseensä suodatetaan ja mielenkiinto suuntautuu paljolti ulkopuolelta sisäänpäin.

Varmaan väitätte, että olen aivan väärässä, mutta tuttavapiirissäni on tuore tapaus, missä anoreksia puhkesi - tai ilmeni - alkavana vegetarismina. Tyttösen koko elämä käpertyi sen miettimiseen, mitä sai syödä ja mitä ei.

Voiko vegetarismi olla joskus pikemminkin syömishäiriö kuin eettinen ratkaisu?

Lue lisää

on sairaus ajatusten ja minä-kuvan vääristymä joka lähtee päänupista. Se voi tulla kenelle tahansa ruokavalioon katsomatta. Yksi ystäväni on ammatti balettitanssija, ja ennenkuin tunsin hänet, hän kärsi anoreksiasta jonkin aikaa. Hän on sekasyöjä.

ajatukset päästäni kirjoitti:

olen meinaan miettinyt samaa. ja olen tullut siihen tulokseen että vegetarismi on tietyn asteinen syömishäiriö (ei tietenkään kaikilla) myönnän jopa itselläni olevan ,ensin jätin lihat pois pikkuhiljaa jäi maitotuotteet, kanamuna....ja joka kerran kun syystä tai toisesta joudun syömään esim. maitotuotteita sisältävää ruokaa olen hirveän pettynyt itseeni.
"Voiko vegetarismi olla joskus pikemminkin syömishäiriö kuin eettinen ratkaisu?" VOI OLLA

Lue lisää

Intomielinen lihansyönti ja kasvisten raivoisa välttäminen eli tuollainen perijunttimaisuus voidaan toki sekin katsoa syömishäiriö, vaikka meidän yhteiskunnassamme sitä pidetään jotenkin normaalina ja miehekkäänä. Eikä sellaisen elintavan seurauksina tulevia sairauksiakaan aina edes pidetä tuon elintavan syynä vaan ihan "normaaleina" sairauksina.

Ja toisaalta sitten voidan kyllä pitää aikamoisena luonnehäiriönä sitä, että ihminen syyllisyyttä tuntematta elintavoillaan aiheuttaa tuskaa muille eläville olennoille. Se, että itsepintaisesti kieltäytyy näkemästä asiaa noin, ei kait tee sitä olemattomaksi.

edes jotenkin kirjoitti:

"...koska kummassakin vähän jopa sairaalloisen tarkasti kontrolloidaan sitä, mitä omaan itseensä suodatetaan ja mielenkiinto suuntautuu paljolti ulkopuolelta sisäänpäin."

Vegetaristi ei syö eläimiä, onko se sairaalloisen tarkkaa kontrollia? Kelpaako sinulle kaikki koppiksista, etanoiden kautta koiriin, kissoihin, kädellisiin ja jopa lajitovereihin? Missä on ns. "normaalin" raja ja minkä poissulkeminen ruokalistalta on sairaaloista kontrollia?

Lue lisää

En minä pysty vetämään rajaa "normaalin" ja "epänormaalin" välille - kaikkihan on tässä maailmassa varsin suhteellista. Ja jos omasta mielestäni pystyisin joskus tällaiseen rajanvetoon, olisi maailmankuvani todella mustavalkoinen. Viimeksi teini-ikäisenä näin maailman selvästi - oikea ja väärä oli tiukassa otteessa. Sittemmin olen arvannut ruveta epäilemään kaikkea - jopa itseäni..

Mutta enemmistö meistä ei välitä niinkään paljon siitä, mitä sisäänsä pistää - eikö totta? Hyvin suuri osa maailman väestöstä ei voi edes kontrolloida sitä mitä syö - tärkeintä on, että on edes joku energianlähde, kasvis- tai lihapohjainen, että elämä ylipäänsä jatkuisi. Ja nämä ihmiset syövät kyllä "koppiksista, etanoiden kautta koiriin, kissoihin, kädellisiin ja jopa lajitovereihin".

Mutta varsin pieni osa meistä suhteellisen hyvinvoivista ihmisistä kontrolloi syystä tai toisesta tarkoin sitä, mitä syö. Syitä varmaan on monia, mutta pääosin kai kaksi: terveydelliset ja eettiset. Ja terveydellisistä syistä löytyy kai myös kaksi porukkaa: fysiologiset ja mielenterveydelliset.

"Syön kasviksia, koska haluan näyttää hyvältä, laihalta, halutulta ja voida hyvin - ja siksi oksennan salaatinkin pytyyn"

"Syön kasviksia, koska kunnioitan elämää - ja tunnen oloni murhaajaksi kun juon lasin maitoa"

Kaksi tietä - aika lailla sama lopputulos. Toisaalta kuuluvat kasvitkin luomakuntaan, mutta kun pelkällä kivenpurennalla ei elä!

Tämä ero ja yhtäläisyys minua kiinnostaa. Kuinka paljon nämä kaksi tietä loppujen lopuksi eroavat ihmisen mielessä - tukeeko toinen toistaan, johtaako jompikumpi toiseen vai onko toinen sitä "normaalia" ja toinen "epänormaalia".

Vastaathan kun minä en tiedä - minä vain etsin?

crudo kirjoitti:

En minä pysty vetämään rajaa "normaalin" ja "epänormaalin" välille - kaikkihan on tässä maailmassa varsin suhteellista. Ja jos omasta mielestäni pystyisin joskus tällaiseen rajanvetoon, olisi maailmankuvani todella mustavalkoinen. Viimeksi teini-ikäisenä näin maailman selvästi - oikea ja väärä oli tiukassa otteessa. Sittemmin olen arvannut ruveta epäilemään kaikkea - jopa itseäni..

Mutta enemmistö meistä ei välitä niinkään paljon siitä, mitä sisäänsä pistää - eikö totta? Hyvin suuri osa maailman väestöstä ei voi edes kontrolloida sitä mitä syö - tärkeintä on, että on edes joku energianlähde, kasvis- tai lihapohjainen, että elämä ylipäänsä jatkuisi. Ja nämä ihmiset syövät kyllä "koppiksista, etanoiden kautta koiriin, kissoihin, kädellisiin ja jopa lajitovereihin".

Mutta varsin pieni osa meistä suhteellisen hyvinvoivista ihmisistä kontrolloi syystä tai toisesta tarkoin sitä, mitä syö. Syitä varmaan on monia, mutta pääosin kai kaksi: terveydelliset ja eettiset. Ja terveydellisistä syistä löytyy kai myös kaksi porukkaa: fysiologiset ja mielenterveydelliset.

"Syön kasviksia, koska haluan näyttää hyvältä, laihalta, halutulta ja voida hyvin - ja siksi oksennan salaatinkin pytyyn"

"Syön kasviksia, koska kunnioitan elämää - ja tunnen oloni murhaajaksi kun juon lasin maitoa"

Kaksi tietä - aika lailla sama lopputulos. Toisaalta kuuluvat kasvitkin luomakuntaan, mutta kun pelkällä kivenpurennalla ei elä!

Tämä ero ja yhtäläisyys minua kiinnostaa. Kuinka paljon nämä kaksi tietä loppujen lopuksi eroavat ihmisen mielessä - tukeeko toinen toistaan, johtaako jompikumpi toiseen vai onko toinen sitä "normaalia" ja toinen "epänormaalia".

Vastaathan kun minä en tiedä - minä vain etsin?

Lue lisää

Mikään ei ole mustavalkoista - mutta jotain rajanvetoja voi sentään tehdä. Mainitsemasi "kontrolli": Kaikki kasvissyöjät eivät ole terveysintoilijoita (mitä jokaisen salaatinkin oksentaminen ei enää ole) tai eettiset syyt tarkoita jatkuvaa syyllisyyttä. Tällaisen ajattelun taustat ovat vain syvälle pinttyneissä käsityksissä ja ennakkoluuloissa.
Ensinnäkin, kasvissyönti ei ole vaikeaa. Terveellinen kasvisruoka ei tarkoita jokaisen suupalan kyttäystä, kyllä perusravitsemustieto ja kokonaisuus suurpiirteisesti katsottuna riittää. Niitä yksinkertaisimpia totuuksia oli ruokavalio mikä tahansa.
Toisekseen, miksi ihmeessä kukaan kavissyöjä joisi maitoa jos siitä tulee huono omatunto (ja vieläpä kun kaupasta saa soija/kauramaitoakin)? Ihan kuin kaikki edes pitäisivät maidosta (yök) ja se olisi joku vegaanin himoitsema "kielletty hedelmä"...
Syömishäiriöiden ainoa selvä yhteys voidaan vetää huonoon itsetuntoon ja sitä kautta psyykkeen ja minäkuvan vääristymiseen. Kaikki muu ympärillä on vain oireita.

Tunnen (parantuneita) syömishäiriöisiä jotka aloittivat kasvissyönnin "koska salaatti on kevyttä" ja myös siksi, ettei kukaan ala epäilemään mitään: Suomalainen ruokakulttuuri kun on sellainen, että jos lihan jätät pois, ei siihen lautaselle juuri mitään jää. Tällöin kasvissyönti on kuitenkin seuraus häiriölle, ei sen syy (eikä voi pohjimmiltaan missään tilanteessa ollakaan).

En nyt sano etteikö kasvissyöjä voisi sairastua syömishäiriöön. Tietenkin voi. Sitä suuremmalla syyllä pitäisi tehdä selvä ero eettisen ja sairaudesta johtuvan kasvissyönnin välille. Jos hoidossa vedetään suora viiva näiden asioiden välille ilman sen kummempia selvityksiä, ei potilas ainakaan parane. Lihansyöntiin pakottaminen on kasvissyöjäpotilaalle "hieman" eri asia kuin sekasyöjäpotilaalle. Kyllähän paino saattaa nousta, mutta suhde ruokaan vääristyä entisestään. Sitäpaitsi paino nousisi oikeanlaisella kasvisruuallakin.

kaikkea muuta paitsi en kalaa? Lokeroikaa nyt!

crudo kirjoitti:

Onko tutkittu kuinka paljon vegetarismi vaikuttaa anoreksian puhkeamiseen vai vaikuttaako yhtään? Tuntuisi kuitenkin siltä, että näille kahdella asialla olisi jotain korrelointia, koska kummassakin vähän jopa sairaalloisen tarkasti kontrolloidaan sitä, mitä omaan itseensä suodatetaan ja mielenkiinto suuntautuu paljolti ulkopuolelta sisäänpäin.

Varmaan väitätte, että olen aivan väärässä, mutta tuttavapiirissäni on tuore tapaus, missä anoreksia puhkesi - tai ilmeni - alkavana vegetarismina. Tyttösen koko elämä käpertyi sen miettimiseen, mitä sai syödä ja mitä ei.

Voiko vegetarismi olla joskus pikemminkin syömishäiriö kuin eettinen ratkaisu?

Lue lisää

Vegetarismi ei ole merkki syömishäiriöstä, vaikka toki yksittäisiä porttiteorioita tähänkin kategoriaan voi mahduttaa. Ongelmasyöjää ei ensisijaisesti kiinnosta etiikka tai terveellisyys, vaan päinvstoin. Syömishäiriöinen on kiinnostunut subjektiivisesta kehonkuvastaan ja anoreksiaan kallistuvan psyyke tavoittelee nopeaa painonlaskua, jolla ei ole ympäristön tai painoindeksin kanssa mitään tekemistä.

Se, mitä itse tunnet, on tietysti sinun asiasi, ja ihan hyvä niin.

Mutta minä kyllä sanoisin, että olet osittain kasvissyöjä eli kasvissyöjä, joka syö joskus kalaa.

Ja maidosta:
Minusta näinä tehomaatalouden aikana maidon ja erityisesti juustojen käyttö on ihan samanlaista riistoa kuin lihan syöntikin. Juustossahan on maidon lisäksi surmattujen vasikoiden vatsasta otettuja entsyymejä, joita on käytetty juoksutteena. Ihan sama liivatteen kohdalla. Jotkut kasvissyöjät ajattelevat, että siitä ei tarvitse välittää vain siitä syystä, että se ei näy muuten kuin tuoteselosteissa. Liivatehan on, jos joku ei tiedä, teurasjätteistä keitettyä limaa.

Minun omatuntoni mukaan ainakaan eettinen, eli eläimiä ajatteleva kasvissyöjä ei noita päivittäin käytä.

Itse olen vegaani, ja täytyy kyllä sanoa, että minua riipii aika pahasti kun kuulen jonkun eläinkunnan tuotteita käyttävän nimittävän itseään vegaaniksi. Koen sen jotenkin omaa vakaumustani loukkaavaksi. Tosin en kovin vahvasti, joten näiden nettipalstojen ulkopuolella en yleensä kommentoi asiaa kuin itsekseni.

Eikä kyse ole tosiaankaan siitä, että nokka pystyssä tuntisin itseni paremmaksi ihmiseksi, ja muut kasvissyöjät siinä samalla. Ei nokka pystyssä, mutta muuten: minusta kun kasvissyönti ja eläinten riiston lopettaminen on parempi, ja toivoisin kaikkien ihmisten noudattavan samaa periaatetta. Se kuuluu minulla paremman maailman ihanteisiin suvaitsevaisuuden, väkivallattomuuden, ekologisuuden ja monen muun asian lisäksi.

kala ei ole kasvis vaan eläin, joten sekasyöjä olet. Toisaalta, mitä sitten?

et käytä ruoassa mitään eläinperäistä niin olet silloin vegetaari. Vegaani taas on joku joka ei käytä mitään eläinperäistä tuotetta missään. Itse pyrin vegetaariksi, ja toivottavasti elävän ravinnon syöjäksi, tai ainakin yritän lisätä elävän ravinnon osuutta ruokavaliossani :)

Josuli kirjoitti:

et käytä ruoassa mitään eläinperäistä niin olet silloin vegetaari. Vegaani taas on joku joka ei käytä mitään eläinperäistä tuotetta missään. Itse pyrin vegetaariksi, ja toivottavasti elävän ravinnon syöjäksi, tai ainakin yritän lisätä elävän ravinnon osuutta ruokavaliossani :)

Lue lisää

koska vihaan porkkanoita. Lehmää en syö, koska rakastan lehmiä. Ja kuljen paljasjaloin tietysti.

kasvissyöjä, kirjoitti:

koska vihaan porkkanoita. Lehmää en syö, koska rakastan lehmiä. Ja kuljen paljasjaloin tietysti.

...

Josuli kirjoitti:

et käytä ruoassa mitään eläinperäistä niin olet silloin vegetaari. Vegaani taas on joku joka ei käytä mitään eläinperäistä tuotetta missään. Itse pyrin vegetaariksi, ja toivottavasti elävän ravinnon syöjäksi, tai ainakin yritän lisätä elävän ravinnon osuutta ruokavaliossani :)

Lue lisää

Minä en taasen halua, että kukaan määrittelee minua miksikään. Varaan itselleni oikeuden määritellä itseni, miksi haluan ja hallita itse omia ajatuksiani.

Kiellän rakentamasta minulle mitään etu- ja takaliitteitä - olkoon ovo, lacto, fenno, pesco, pollo, demi, semi, fruit tai elävän ravinnon syöjä. Ajatukseni ja tekoni kulkevat vapaina kaiken maailman pelloilla, hedelmätarhoissa, kasvismailla ja navetoissa. Nautin Äiti Maan minulle suomista anneista täysin rinnoin - tietysti huomioiden, että annettua tulee vaalia, kasvattaa ja suojella eikä tuhota sukupuuttoon. Ihmiset mukaan lukien.

Kaikkea riittää kaikille tasan jaettuna ja oikein käytettynä.

crudo kirjoitti:

Minä en taasen halua, että kukaan määrittelee minua miksikään. Varaan itselleni oikeuden määritellä itseni, miksi haluan ja hallita itse omia ajatuksiani.

Kiellän rakentamasta minulle mitään etu- ja takaliitteitä - olkoon ovo, lacto, fenno, pesco, pollo, demi, semi, fruit tai elävän ravinnon syöjä. Ajatukseni ja tekoni kulkevat vapaina kaiken maailman pelloilla, hedelmätarhoissa, kasvismailla ja navetoissa. Nautin Äiti Maan minulle suomista anneista täysin rinnoin - tietysti huomioiden, että annettua tulee vaalia, kasvattaa ja suojella eikä tuhota sukupuuttoon. Ihmiset mukaan lukien.

Kaikkea riittää kaikille tasan jaettuna ja oikein käytettynä.

Lue lisää

tiedättekö muuten mikä on kruudovegetaari?

No, se on sellainen vanha katkera hölmö, joka on joskus nuoruudessaan halunnut kasvissyöjäksi, muttei selkäranka pitänyt vaan hän kavereitten silmän välttäessä paineli nakkarille. Siitä hän niin katkeroitui, että omaatuntoaan lievittääkseen riekkuu kasvissyöjien palstoilla kiusaamassa. Asiallisuuden ja tiedonhalun kaavussa tyrkyttää vanhoja vitsejä kuten "ei äidinmaitoa vegetaareille", "kasvissyöjät ovat anorektikkoja" yms. Ja joka kääntessä kun ruokaohjeista puhutaan, hän yrittää ujuttaa niihin lihanpaloja. Sitten hän tekee näennäisesti asiallisia keskustelunaloituksia, joihin on piilotettu jokin kasvissyöjiä pilkkaava piikki. Tai sitten ne ovat vain siksi, että pelkkiä otsikoita selaava näkisi ennen muuta kasvissyönnin ongelmallisuuden.

Ei vain, minä tietysti pilailen. Ei tuollaisia ihmisiä oikesti olekaan. Ei ainakaan -vegetaari-liiteellä, eikä niillä tietenkään ole kasvisruokapalstan kanssa mitään tekemistä.

täällä siis puhutaan minusta kirjoitti:

tiedättekö muuten mikä on kruudovegetaari?

No, se on sellainen vanha katkera hölmö, joka on joskus nuoruudessaan halunnut kasvissyöjäksi, muttei selkäranka pitänyt vaan hän kavereitten silmän välttäessä paineli nakkarille. Siitä hän niin katkeroitui, että omaatuntoaan lievittääkseen riekkuu kasvissyöjien palstoilla kiusaamassa. Asiallisuuden ja tiedonhalun kaavussa tyrkyttää vanhoja vitsejä kuten "ei äidinmaitoa vegetaareille", "kasvissyöjät ovat anorektikkoja" yms. Ja joka kääntessä kun ruokaohjeista puhutaan, hän yrittää ujuttaa niihin lihanpaloja. Sitten hän tekee näennäisesti asiallisia keskustelunaloituksia, joihin on piilotettu jokin kasvissyöjiä pilkkaava piikki. Tai sitten ne ovat vain siksi, että pelkkiä otsikoita selaava näkisi ennen muuta kasvissyönnin ongelmallisuuden.

Ei vain, minä tietysti pilailen. Ei tuollaisia ihmisiä oikesti olekaan. Ei ainakaan -vegetaari-liiteellä, eikä niillä tietenkään ole kasvisruokapalstan kanssa mitään tekemistä.

Lue lisää

Ja minä kun luulin, että kasvissyönti kasvattaisi riittävästi itsetuntoa antautua asialliseen keskusteluun, mutta nähtävästi näin ei olekaan laita.

No, onneksi nuoruus on sairaus, joka paranee ajan myötä.

Jää kasvamaan, oras!

crudo kirjoitti:

Ja minä kun luulin, että kasvissyönti kasvattaisi riittävästi itsetuntoa antautua asialliseen keskusteluun, mutta nähtävästi näin ei olekaan laita.

No, onneksi nuoruus on sairaus, joka paranee ajan myötä.

Jää kasvamaan, oras!

Lue lisää

No, sinun puoleltasi on tuo asiallisuus on ollut vähän niin tai näin. On tullut sellainen vaikutelma, että haluat polkea lokaan ja saattaa huonoon valoon kasvissyöjät, nimenomaan eettisistä, ekologisista ym. syistä kasvisruokaa syövät, ja myös ne, jotka syö lihaa ja eläinkunnan tuotteita joskus tai vähäsen.

Vaikka kommenttisi onkin puettu näennäiseen asiallisuuden kaapuun, minusta niistä paistaa läpi ilkeys, vihamielisyys ja asenteellisuus. Haluat jatkuvasti kääntää huomioon kasvissyönnin ongelmiin, joista monet ovat kuvittelua ja saivartelua.

kasvispalstalla kirjoitti:

No, sinun puoleltasi on tuo asiallisuus on ollut vähän niin tai näin. On tullut sellainen vaikutelma, että haluat polkea lokaan ja saattaa huonoon valoon kasvissyöjät, nimenomaan eettisistä, ekologisista ym. syistä kasvisruokaa syövät, ja myös ne, jotka syö lihaa ja eläinkunnan tuotteita joskus tai vähäsen.

Vaikka kommenttisi onkin puettu näennäiseen asiallisuuden kaapuun, minusta niistä paistaa läpi ilkeys, vihamielisyys ja asenteellisuus. Haluat jatkuvasti kääntää huomioon kasvissyönnin ongelmiin, joista monet ovat kuvittelua ja saivartelua.

Lue lisää

1. kappaleen loppu:
siis haluat polkea lokaan ja saattaa huonoon valoon ... myös ne, jotka EIVÄT syö lihaa ja eläinkunnan tuotteita joskus tai vähäsen.

ts. minulta jäi tuo eivät sana pois. Pahoittelen.

Kenellehän tuo oli tarkoitettu? Aloittaja ei einakaan sotke nimityksiä, puhuu pescovegaaneista sanoen nimitystä vääräksi. Pescovegaani maitaan siksi, että tuolla aiemmassa keskustelussa joku väitti olevansa sellainen.

Eikä tässä nyt ole tosiaankaan kysymys mistään toisten haukkumisesta vaan asioiden selventämisestä.

Katsopas muuten itse sanakirjasta nuo sanat

vegetaari, vegetarianus, kasvissyöjä, vegetariaani, vegetaristi ovat kaikki synonyymejä eli samaa tarkoittavaia sanoja: "henkilö, jonka ruokavalio koostuu pelkästään kasvisperäisestä ruuasta".

Pescovegaani siis on todellakin täysin mahdoton, ihan yhtä mahdoton kuin nahkakenkävegaani tai hunajavegaani tai eläinkoevegaani.

alapuolella olevasta osoitteesta löytyy nuo kaikki nimitykset erilaisille kasvissyöjille;

http://www.animalia.fi/Default.aspx?tabid=2950

Itse olen Osittainen vegetaristi

Niin komppaan tätä.
Ja kun näitä on sitten nähnyt livenä töissä niin käy se kana.. onko tämä nyt sitten joku pollovegaani, tai juusto-lihakin.. eli garnivegaani riippuen mitä on pöydässä tarjolla.
Parmankinnua voi vetästä koska se on niin ohutta ja mozzarellaa sen kanssa, ai niin mutta onhan siinä vegaaninen tomaatti joka puhdistaa omatunnon.

Yleisnimitys vois olla: syön cuitengin gaiggea- vegaani

Niistähä on kivaa että tittelissä on c tai g kirjain, muusta niin väliä

Tässä just nähdään seuraus kun aloittajan kaltaiset ei-kasvissyöjät haluaa kutsua itseään kasvissyöjäksi. Kuvitellaan että kaikki kasvissyöjät syö kanaa tai vähintäänkin kalaa juustokuorrutteella.

Myönnän kyllä että taisin itsekin kutsua aikoinaan itseäni "kasvissyöjäksi mutta syön kalaaa mulle oli alusta asti selvä että se oli vain välivaihe veganismia kohti.