Saksalaiset Lapissa

SS-Nord

28

1764

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • SS-Nordia

      Hitler veti osaston pois kun kuuli että SS-poikia kiusataan Suomessa aatteen vuoksi.

    • jänkäjääkäri

      SS-Obergruppenfuhrerin ja Waffen-SS:n kenraalin Karl Maria
      Demelhuberin komentama taisteluyksikkö SS-Nord siirtyi Norjan
      Kirkenäsistä Suomen Lappiin kesäkuun 6. päivä ja asettui
      hyökkäysasemiin Sallaan 18. kesäkuuta hyvissä ajoin ennen
      operaatio Barbarossan käynnistymistä.

      http://www.aegis-consulting.com/maps/2arelia2(2).jpg

      - Erillissotaako?

    • Päämajan lähettiupseeri

      Saksalaisilla oli yksinkertaisesti liian vähän joukkoja Lapissa. Lisäksi taktiikka ei sopinut erämaahan. Muurmannin rata mahdollisti puna-armeijan joukkojensiirrot uhanalaisille kohdille. Suomalaiset kieltäytyivät jatkamsta hyökkäystä syksyllä 1941.
      Muurmansk ja rata sinne olivat yksinkertaisesti NL:lle liian arvokkaita, jotta niiden katkaisemisen olisi annettu tapahtua.

      • sanotaan

        "Saksalaisilla oli yksinkertaisesti liian vähän joukkoja Lapissa"

        Niitähän oli jopa 200 000 enimmillään, näin ainakin väitetään. Tosin saksalaisten systeemi oli erinomaisen tehoton, sillä joukkoja sidottiin "töpinän hommiin" ihan tolkuttomasti.
        Normaali käytäntö oli 1:3 tai jopa 1:4. Siis yhtä rintamasotilasta kohden oli aina 2-3 ukkoa töpinässä. Taisteluvahvuus lieneekin ollut parhaimmillaankin vain jotain 50 000 luokkaa eli muutama divisioona. Lisäksi kävi niin, että alussa tapatettiin Sallan rintaman älyttömissä hyökkäyksissä se kaikkein paras ja koulutetuin joukko. Saksan tappiot oli älyttömät verrattuna niiden saavutuksiin.

      • Päämajan lähettiupseeri
        sanotaan kirjoitti:

        "Saksalaisilla oli yksinkertaisesti liian vähän joukkoja Lapissa"

        Niitähän oli jopa 200 000 enimmillään, näin ainakin väitetään. Tosin saksalaisten systeemi oli erinomaisen tehoton, sillä joukkoja sidottiin "töpinän hommiin" ihan tolkuttomasti.
        Normaali käytäntö oli 1:3 tai jopa 1:4. Siis yhtä rintamasotilasta kohden oli aina 2-3 ukkoa töpinässä. Taisteluvahvuus lieneekin ollut parhaimmillaankin vain jotain 50 000 luokkaa eli muutama divisioona. Lisäksi kävi niin, että alussa tapatettiin Sallan rintaman älyttömissä hyökkäyksissä se kaikkein paras ja koulutetuin joukko. Saksan tappiot oli älyttömät verrattuna niiden saavutuksiin.

        Hyökkäysvaiheessa sajksalaisia oli noin 4 divisioonaa eli kaikkineen 70 000 - 80 000 miestä. Se oli liian vähän, vaikka suomalaisia oli pari divisioonaa. Rintaman pidentyessä joukkoja tuotiin lisää. Lopuksi niitä oli noin 7 divisioonaa ynnä ilmavoimat ja valtava huolto työjoukkoineen eli max noin 215 000 miestä. Sillä joukolla ei enää yritettykään hyökätä. Rintamassa oli laajoja aukkoja ja NL pystyi aina siirtämään joukkoja uhanalaiselle osalle Muurmannin radan avulla,

      • sallalainen
        Päämajan lähettiupseeri kirjoitti:

        Hyökkäysvaiheessa sajksalaisia oli noin 4 divisioonaa eli kaikkineen 70 000 - 80 000 miestä. Se oli liian vähän, vaikka suomalaisia oli pari divisioonaa. Rintaman pidentyessä joukkoja tuotiin lisää. Lopuksi niitä oli noin 7 divisioonaa ynnä ilmavoimat ja valtava huolto työjoukkoineen eli max noin 215 000 miestä. Sillä joukolla ei enää yritettykään hyökätä. Rintamassa oli laajoja aukkoja ja NL pystyi aina siirtämään joukkoja uhanalaiselle osalle Muurmannin radan avulla,

        Ei natsi-Saksa uskaltanut hyökätä Lapista edes Kuolaan asti,koska Iso-Britannian merivoimat ja
        puna-armeija eli liittoutuneet eivät halunneet antaa Arkangelin
        alueen luonnonvaroja natseille.

      • ei ole Kuolassa
        sallalainen kirjoitti:

        Ei natsi-Saksa uskaltanut hyökätä Lapista edes Kuolaan asti,koska Iso-Britannian merivoimat ja
        puna-armeija eli liittoutuneet eivät halunneet antaa Arkangelin
        alueen luonnonvaroja natseille.

        Kyse ei ollut uskalluksesta, vaan voimien puutteesta. Alun alkaen voimien tarve arvioitiin väärin. Sitten resurssit loppuivat ylipäätäänkin.

      • Leningradin
        Päämajan lähettiupseeri kirjoitti:

        Hyökkäysvaiheessa sajksalaisia oli noin 4 divisioonaa eli kaikkineen 70 000 - 80 000 miestä. Se oli liian vähän, vaikka suomalaisia oli pari divisioonaa. Rintaman pidentyessä joukkoja tuotiin lisää. Lopuksi niitä oli noin 7 divisioonaa ynnä ilmavoimat ja valtava huolto työjoukkoineen eli max noin 215 000 miestä. Sillä joukolla ei enää yritettykään hyökätä. Rintamassa oli laajoja aukkoja ja NL pystyi aina siirtämään joukkoja uhanalaiselle osalle Muurmannin radan avulla,

        operaation päättämistä jonka jälkeen sieltä vapautuvia joukkoja olisi sijoitettu Muurmannin radan valtaukseen. Lisäksi moninkertaiseti johdetut saksalaiset Lapin joukot ottivat komentoja eri johtoportailta.

        Mannerheimiä kehotettiin (Keitel)varustamaan kaksi suurenmoista hiihtoprikaatia.Mannerheim vastasi 4.12.1941 tilanteen muuttuneen koska Leningradia ei oltu vallattu eikä kädenlyönti Syvärillä ollut tottunut.

        Mannerheim jatkaa: " Mainittujen edellytysten täytyessä hän olisi valmis hyökkäämään Sorokkaan sekä alistamaan v.Falkkenhorstin Kantalahden operaatioon Siilasvuon divisioonista muodostettavat kaksi prikaatia JOSKIN suomalaisten komennossa. Mutta sitä ennen kyseiset divisioonat olisi irrotettava rintamasta ja saksalaisten otettava YKSIN vastuu Sallan että Uhtuan-Kiestingin lohkoista.

        Samanaikaisesti Kantalahden operaation kansa saksalaisten oli hyökättävä myös Muurmanskia kohti, jotta viholliselle ei jäisi mahdollisuutta joukkojen siirtoon pitkin Muurmannin rataa. Mikäli
        Vologda ei vielä tuolloin olisi saksalaisten hallussa, niiden olisi ehdottomasti pantava liikkeelle vahvat ilmavoimat tuhoamaan Vologdasta pohjoiseen vievän rautatien varrelta asemalaitteet
        ja ratapihat jotta reservien tuonti Siperiasta tulisi ehkäistyksi.

        Muuten Mannerheim korosti Muurmannin radan katkaisemista pikaisesti. Mannerheimin vaateliaaseen esitykseen vastattiin Warlimontin soitolla 9.12.1941 Erfurthille tehden tiettäväksi Wolfsschanzessa (Hitlerin päämaja) pidettävän Mannerheimin ehdotusta mahdottomana täyttää.

        Mannerheimin neuvotellessa Rovaniemellä asiasta kenraalieversti v.Falkenhorst oli omalaatuisessa tilanteessa, OKW:n antamien ohjeiden nojalla joita ei oltu peruttu hän joutui puolustamaan suunnitelmaa, jota hän itse henkilökohtaisesti piti mahdottomana toteuttaa.

      • von Manstein
        Leningradin kirjoitti:

        operaation päättämistä jonka jälkeen sieltä vapautuvia joukkoja olisi sijoitettu Muurmannin radan valtaukseen. Lisäksi moninkertaiseti johdetut saksalaiset Lapin joukot ottivat komentoja eri johtoportailta.

        Mannerheimiä kehotettiin (Keitel)varustamaan kaksi suurenmoista hiihtoprikaatia.Mannerheim vastasi 4.12.1941 tilanteen muuttuneen koska Leningradia ei oltu vallattu eikä kädenlyönti Syvärillä ollut tottunut.

        Mannerheim jatkaa: " Mainittujen edellytysten täytyessä hän olisi valmis hyökkäämään Sorokkaan sekä alistamaan v.Falkkenhorstin Kantalahden operaatioon Siilasvuon divisioonista muodostettavat kaksi prikaatia JOSKIN suomalaisten komennossa. Mutta sitä ennen kyseiset divisioonat olisi irrotettava rintamasta ja saksalaisten otettava YKSIN vastuu Sallan että Uhtuan-Kiestingin lohkoista.

        Samanaikaisesti Kantalahden operaation kansa saksalaisten oli hyökättävä myös Muurmanskia kohti, jotta viholliselle ei jäisi mahdollisuutta joukkojen siirtoon pitkin Muurmannin rataa. Mikäli
        Vologda ei vielä tuolloin olisi saksalaisten hallussa, niiden olisi ehdottomasti pantava liikkeelle vahvat ilmavoimat tuhoamaan Vologdasta pohjoiseen vievän rautatien varrelta asemalaitteet
        ja ratapihat jotta reservien tuonti Siperiasta tulisi ehkäistyksi.

        Muuten Mannerheim korosti Muurmannin radan katkaisemista pikaisesti. Mannerheimin vaateliaaseen esitykseen vastattiin Warlimontin soitolla 9.12.1941 Erfurthille tehden tiettäväksi Wolfsschanzessa (Hitlerin päämaja) pidettävän Mannerheimin ehdotusta mahdottomana täyttää.

        Mannerheimin neuvotellessa Rovaniemellä asiasta kenraalieversti v.Falkenhorst oli omalaatuisessa tilanteessa, OKW:n antamien ohjeiden nojalla joita ei oltu peruttu hän joutui puolustamaan suunnitelmaa, jota hän itse henkilökohtaisesti piti mahdottomana toteuttaa.

        "Mannerheim vastasi 4.12.1941 tilanteen muuttuneen koska Leningradia ei oltu vallattu eikä kädenlyönti Syvärillä ollut tottunut."


        Operaatio Barbarossan jumiuduttua paikalleen sekä pohjoisessa että Syvärin suunnalla alkoi heti seuraavan vuoden alusta hirmuinen ruljanssi Suomen ja Saksan välillä. Hitleriä, Himmleriä, Mannerheimia lappasi sinne sun tänne Helsingin, Mikkelin ja Berliinin väliä.

        http://www.truveo.com/Hitler-im-Privatgespräch-mit-Mannerheim/id/4033638157
        http://www.militaryimages.net/photopost/showphoto.php/photo/14788
        http://www.youtube.com/watch?v=pmqonVlDNf4

        Suunniteltiin uusia operaatioita Leningradin ja Murmanskin kaupungin sekä radan puolustuksen murtamiseksi. Lenigradin puolustuksen murtaminen oli kylläkin edellytys Murmanskin valtaamiseksi ja radan katkaisemiseksi. Leningradin murruttua sieltä olisi vapautunut 5 – 6 suomalaista ja yksi Saksan vuoristodivisioona Lappiin ja Vienan Karjalaan.

        Krimin Sevastopolin valtauksen jälkeen Saksan korkein sodanjohto uskoi, että mikä tahansa kaupunki voitaisiin vallata riittävän tarkalla suunnittelulla. Ja oikeana miehenä murtautumaan Leningradiin nähtiin juuri Eric von Manstein. Yhdesää 11. armeijan joidenkin joukko-osastojen kanssa von Manstein siirrettiinkin Leningradin rintamalle armeegruppe Nordin vahvistukseksi ja johtamaan operaatiota ”Revontulet”.

        - Operaatio oli tarkoitus käynnistää 15. syyskuuta 1942.

        Mutta 27. elokuuta Leningradin rintaman komentaja Govoroff yhdessä Volhovon rintaman kanssa käynnisti vastahyökkäyksen Georg Lindemannin 18. Armeijaa vastaan. Sekä Leningradin että Volhovan rintamat tappiot seuraavien kuukausien aikana olivat valtavat – yli 60.000 miestä. Mutta Lindemannin 18. armeija kuten myös von Manstein ja hänen 11. panssariarmeijansa (kartalla 170.D, 28D. ja 24.D) joutuivat vetäytymään välttääkseen täydellisen katastrofin.

        http://rkkaww2.armchairgeneral.com/maps/1942NW/Leningrad/Sinyavino_42.jpg

        Tämä merkitsi myös sitä, että saksalaiset eivät pystyneet toteuttamaan suunnitelmiaan tuhota Pyhän Pietarin kaupunkia. Mutta se merkitsi myöskin sitä, että suomalais-saksalaisin yhteisvoimin tehtävä hyökkäys Murmanskiin ja Vienan Karjalaan - yhteinen operaatio ”Lachsfang” - jäi sekin toteutumatta!

      • ollessa esteenä.
        von Manstein kirjoitti:

        "Mannerheim vastasi 4.12.1941 tilanteen muuttuneen koska Leningradia ei oltu vallattu eikä kädenlyönti Syvärillä ollut tottunut."


        Operaatio Barbarossan jumiuduttua paikalleen sekä pohjoisessa että Syvärin suunnalla alkoi heti seuraavan vuoden alusta hirmuinen ruljanssi Suomen ja Saksan välillä. Hitleriä, Himmleriä, Mannerheimia lappasi sinne sun tänne Helsingin, Mikkelin ja Berliinin väliä.

        http://www.truveo.com/Hitler-im-Privatgespräch-mit-Mannerheim/id/4033638157
        http://www.militaryimages.net/photopost/showphoto.php/photo/14788
        http://www.youtube.com/watch?v=pmqonVlDNf4

        Suunniteltiin uusia operaatioita Leningradin ja Murmanskin kaupungin sekä radan puolustuksen murtamiseksi. Lenigradin puolustuksen murtaminen oli kylläkin edellytys Murmanskin valtaamiseksi ja radan katkaisemiseksi. Leningradin murruttua sieltä olisi vapautunut 5 – 6 suomalaista ja yksi Saksan vuoristodivisioona Lappiin ja Vienan Karjalaan.

        Krimin Sevastopolin valtauksen jälkeen Saksan korkein sodanjohto uskoi, että mikä tahansa kaupunki voitaisiin vallata riittävän tarkalla suunnittelulla. Ja oikeana miehenä murtautumaan Leningradiin nähtiin juuri Eric von Manstein. Yhdesää 11. armeijan joidenkin joukko-osastojen kanssa von Manstein siirrettiinkin Leningradin rintamalle armeegruppe Nordin vahvistukseksi ja johtamaan operaatiota ”Revontulet”.

        - Operaatio oli tarkoitus käynnistää 15. syyskuuta 1942.

        Mutta 27. elokuuta Leningradin rintaman komentaja Govoroff yhdessä Volhovon rintaman kanssa käynnisti vastahyökkäyksen Georg Lindemannin 18. Armeijaa vastaan. Sekä Leningradin että Volhovan rintamat tappiot seuraavien kuukausien aikana olivat valtavat – yli 60.000 miestä. Mutta Lindemannin 18. armeija kuten myös von Manstein ja hänen 11. panssariarmeijansa (kartalla 170.D, 28D. ja 24.D) joutuivat vetäytymään välttääkseen täydellisen katastrofin.

        http://rkkaww2.armchairgeneral.com/maps/1942NW/Leningrad/Sinyavino_42.jpg

        Tämä merkitsi myös sitä, että saksalaiset eivät pystyneet toteuttamaan suunnitelmiaan tuhota Pyhän Pietarin kaupunkia. Mutta se merkitsi myöskin sitä, että suomalais-saksalaisin yhteisvoimin tehtävä hyökkäys Murmanskiin ja Vienan Karjalaan - yhteinen operaatio ”Lachsfang” - jäi sekin toteutumatta!

        " Suunniteltiin uusia operaatioita Leningradin ja Murmanskin kaupungin sekä radan puolustuksen murtamiseksi. Lenigradin puolustuksen murtaminen oli kylläkin edellytys Murmanskin valtaamiseksi ja radan katkaisemiseksi. Leningradin murruttua sieltä olisi vapautunut 5 – 6 suomalaista ja yksi Saksan vuoristodivisioona Lappiin ja Vienan Karjalaan. "

        Operaatio lohenpyynti, olisi onnistuakseen tarvinnut Leningradin valtausta ja sieltä vapautuvia voimien siirtoa pohjoiseen. ( Dietlin ehdotukseen Erfurth). " Tai jos Kannaksen suomalaiset joukot vaihdettaisiin SAKSALAISIIN. Dietl saattoi näkemykset Rovaniemellä 13.7.1942 vierailleen Jodlin tietoon joka esitteli asian Johtajan päämajassa.

        Mutta Hitler olikin muuttanut suunnitelmiaan vastoin kenraaliensa tahtoa ja päänäyttämöksi muodostuikin tuolloin etelä, ja kun sitten suunnan menestyksen huumamana totesi yleisohjeessaan 21.7.1942 päähyökkäyksen ylittäneen kaikki odotukset. Tämä antoi aihetta uskoa että Stalinin yhteydet Kaukasian öljylähteille ja Persiaan lännen materiaali varastoille oli saatu tukituiksi.

        Nyt oli otettava seuraavaksi suunnaksi pohjoinen, mikä tapahtuisi parhaiten Lapin Vuoristoarmeijan hyökkäyksellä oman ehdotuksensa mukaan vielä kuluvana syksynä Kantalahteen. Laskelmissa oli otettava huomioon Leningradin viimeistään syyskuussa tapahtuva valtaaminen, mikä vapauttaisi huomattavan määrän suomalaisjoukkoja uusiin tehtäviin.

        Toivottavaa oli että suomalaiset liittyisivät hyökkäykseen Sorokkaan josta syystä Erfuth laitettiin tiedustelemaan asiaa Mannerheimiltä, kuitenkin Hitler korosti että operaatio Lachsfang,
        Muurmannin radan katkaisu saanut vaarantaa KAIKKEI TÄRKEINTÄ TEHTÄVÄÄ, jona edelleenkin tulisi säilymään Petsamon nikkelikaivosten EHDOTON turvaaminen.

        Tällä kysymyksellä nimittäin saattoi olla koko sodan ratkaiseva merkitys. Erfuthin esittäessä asian Heinrichsille, kävi pian selville suomalaisten nuiva suhtautuminen hankkeeseen.

        Heinrich esitti Erfuthille että saksalaiset saapuisivat radalle ensimmäiseksi,
        koska oli vaara että USA julistaa sodan Suomelle. Mannerheim epäili koko operaatiota koska vuodenaika ei ollut otollinen. Kaikki jäi nyt riippumaan miten Leningradin kohtalo
        tulee muodostumaan.

    • jänkäjääkäri

      Tässä Norjassa helmikuussa 1941 kasatussa SS-taisteluosasto Nordissa oli ollut 8000 miestä ja 1750 autoa, joista kolmannes hajosi erämaassa muutamassa viikossa.

      Nuoret miehet eivät harvalukuisilta teiltä uskaltautuneet maastoon, he pelkäsivät jokaista risahdusta. Vienan meren rannalla sijaitseva Kantalahti jäi pelkäksi valtakunnankansleri Adolf Hitlerin haaveeksi.

      http://www.lexikon-der-wehrmacht.de/Gliederungen/zzz/6SSGebD-3.jpg

      Tämä Norjassa helmikuussa 1941 kasattu SS-Kampfgruppe “Nordin” ensimmäinen taistelukosketus maksoi sille 73 kaatunutta ja 232 haavoittunuta. Lisäksi kadonneita oli 147 miestä. Sallan taistelujen tappio oli Himmlerin Waffen-SS:n ensimmäinen merkittävämpi katastrofi.

      SS-Vuoristodivisioon hautausmaa Kiestingissä:

      http://www.lexikon-der-wehrmacht.de/Gliederungen/zzz/6SSGebD-1.jpg

      • syrjästä.
      • Sturmmann

        SS-Nord muodostettiin 1942 uudelleen sekä varustettiin ja koulutettiin vuoristodivisioonaksi, Waffen SS.n 6. VuorD NORD. Se oli sen jälkeen valiojoukko ja äärimmäisen vahva taisteluyksikkö. Suomalaiset kokivat sen mm Muoniossa syksyllä 1944.

      • BT-7?
        syrjästä. kirjoitti:

        Tämän linkin http://www.lexikon-der-wehrmacht.de/Gliederungen/GebirgsdivisionenSS/6GebDSS.htm
        vasemmassa alalaidassa on tuhottu kevyt panssarivaunu. Kantakosken Punaiset Panssarit kertoo Sallassa tuhotun kaksi T-27 vaunua. Eli ihan samoja joita Marttyyri-Mallarin isoisä tuhosi Porlammin motissa. Osaatko tunnistaa vaunun tyyppiä.

        Ja Suomessahan Warkauden konepajalla näistä
        sotasaaliiksi saaduista ns. 'nopeakulkuisista'
        tehtiin rynnäkkötykkejä BT-42. Näitä on useita
        eri modifikaatioita, että ainahan niissä pieniä
        eroavuuksia on.

        http://rkkaww2.armchairgeneral.com/galleries/BT/BT-7A/Photos/BT_7A_20-5.jpg

        Toisaalta tietääkseni saksalaisillakin oli
        ranskalaisia sotasaalispanssareita tuolla
        Lapissa.

      • Oiskohan noin
      • Perävetoinen
      • Dietl
        Sturmmann kirjoitti:

        SS-Nord muodostettiin 1942 uudelleen sekä varustettiin ja koulutettiin vuoristodivisioonaksi, Waffen SS.n 6. VuorD NORD. Se oli sen jälkeen valiojoukko ja äärimmäisen vahva taisteluyksikkö. Suomalaiset kokivat sen mm Muoniossa syksyllä 1944.

        Operaatio Silberfuchsin kustua kintuille kesällä ja syksyllä 1941 pohjoisillakin rintamilla alkoi ASEMASOTA, joka kesti aina kesäkuun 44 suurhyökkäykseen kannaksella. Ei siellä rintamalla hönkinyt eteenpäin sen jälkeen enää kuin Törni ja muutama muu tärähtänyt natsi.

        Dietlkin luopui hommasta jo syksyllä 1941 menetettyään Litsa-joella yli 10.000 miestä. Hän turvautui hyökkäyksissään yksin Luftwaffeen ja osiltaan laivastoon.

        Sitä paitsi myös SS-Obergruppenfuhrer Demelhuber siirrettiin syrjään ja hänen tilalleen tuli Ukrainan rintamalta Matthias Kleinheisterkamp sitten kesäkuussa Ja ei hänkään tositoimiin koskaan päässyt puolustajan ankaran vastarinnan takia.

        Puna-armeijan Karjalan rintaman offensiivi 24 huhtikuuta - 10. toukokuuta 1942 pysäytti viimeksikin SS-joukkojen rimpuilut.

        http://www.aegis-consulting.com/maps/6arelia6(2).jpg

      • 23.KaD
        Dietl kirjoitti:

        Operaatio Silberfuchsin kustua kintuille kesällä ja syksyllä 1941 pohjoisillakin rintamilla alkoi ASEMASOTA, joka kesti aina kesäkuun 44 suurhyökkäykseen kannaksella. Ei siellä rintamalla hönkinyt eteenpäin sen jälkeen enää kuin Törni ja muutama muu tärähtänyt natsi.

        Dietlkin luopui hommasta jo syksyllä 1941 menetettyään Litsa-joella yli 10.000 miestä. Hän turvautui hyökkäyksissään yksin Luftwaffeen ja osiltaan laivastoon.

        Sitä paitsi myös SS-Obergruppenfuhrer Demelhuber siirrettiin syrjään ja hänen tilalleen tuli Ukrainan rintamalta Matthias Kleinheisterkamp sitten kesäkuussa Ja ei hänkään tositoimiin koskaan päässyt puolustajan ankaran vastarinnan takia.

        Puna-armeijan Karjalan rintaman offensiivi 24 huhtikuuta - 10. toukokuuta 1942 pysäytti viimeksikin SS-joukkojen rimpuilut.

        http://www.aegis-consulting.com/maps/6arelia6(2).jpg

        vanha tuttu Talvisodasta ja jatkosodan alkupuolelta.88.JvD Arkangelista.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mitä ihmettä

      Kaipaat hänessä
      Ikävä
      103
      1555

    2. Välillä käy mielessä

      olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.
      Ikävä
      78
      1194

    3. Mitä oikein

      Näet minussa? Kerro.
      Ikävä
      88
      1117

    4. Lopeta tuo mun kiusaaminen

      Ihan oikeasti. Lopeta tuo ja jätä mut rauhaan.
      Ikävä
      139
      1026

    5. Uskoontulo julistetun evankeliumin kautta

      Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitt
      Raamattu
      580
      975

    6. Mika Muranen juttu tänään

      Jäi puuttumaan tarkennus syystä teolle. Useat naapurit olivat tehneet rikosilmoituksia tästä kaverista. Kaikki oli Muras
      Sananvapaus
      1
      947

    7. Hanna Kinnunen sai mieheltään tiukkaa noottia Tähdet, tähdet -kotikatsomosta: "Hän ei kestä, jos..."

      Hanna Kinnunen on mukana Tähdet, tähdet -kisassa. Ja upeasti Salkkarit-tähti ja radiojuontaja onkin vetänyt. Popedan Lih
      Tv-sarjat
      8
      882

    8. Kotipissa loppuu

      Onneksi loppuu kotipizza, kivempi sotkamossa käydä pitzalla
      Kuhmo
      20
      860

    9. Oho! Farmi-tippuja Wallu Valpio ei säästele sanojaan Farmi-oloista "Se oli niin luotaantyöntävää..."

      Wallu oikein listaa epämiellyttävät asiat… Monessa realityssä ollut Wallu Valpio ei todellakaan säästele sanojaan tippum
      Tv-sarjat
      9
      694

    10. Helvetin hyvä, että "hullut" tappavat toisensa

      On tämä merkillistä, että yritetään pitää hengissä noita paskaperseitä, joilla ei ole muuta tarkoitusta, kuin olla riida
      Kokkola
      8
      660
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt