Mikä on liian suuri ikäero?

Riippuu ihan siitä, minkä ikäinen se nuorempi on. Myöhemmällä iällä "ikäero" tasoittuu, eikä sillä ole niin suurta merkitystä. Riippuu myös siitä, miten epäkypsä se nuorempi on...niissäkin on valtavia eroja.

Viis vuotta on ihana ok mutta kuus alkaa olla liikaa

Olen samaa mieltä. On todella hyvä että ikäeroista puhutaan myös lehdistössäkin jotta ihmiset todella ymmärtävät että ikäero aikuisten itsenäisten ihmisten suhteissa on täysin normaali asia.

NilleNalle kirjoitti:

Olen samaa mieltä. On todella hyvä että ikäeroista puhutaan myös lehdistössäkin jotta ihmiset todella ymmärtävät että ikäero aikuisten itsenäisten ihmisten suhteissa on täysin normaali asia.

Lue lisää

Ikäero on monelle kai aika iso kynnys mutta jos ja kun henkiset kemiat yhteen käy niin sillä kuitenkaan ole niin suurta merkitystä. Miehen ollessa vanhempi voi ikä tullessaan tietyn tyyppistä turvallisuuden tunnetta.

Mit ämies noin nuoresta naisesata haluaa ja semmoinen - 5v on hyvä ikäero. Nuorempana seurustelin noin 25v parikymppisen naisen kanssa ja aika kakara oli ja elänkokemus puuttui ja eihän se montaa vuotta kestänyt. Noin vanha mies séurustelee noin nuoren naisen kanssa niin tuohan on melekin lapsiin sekaantumista.

EI se tuossa iässä mitään ole muttakun miehesi pääsee eläkkeelle niin sinä olet vielä 14v työelämässä niin silloin se haittaa kun toinen matkustelee ja tekee kaikkea kivaa kun sinä töitä painat ja se siitä. Se vanhempi puoliso voi ruveta sairasstelemaan ja dementoitumaaan niin on vitsit vähissä. Kun ollaan ikäerolla -5v niin vanhetaan samaa tahtia. Kun ikää tulee niin kun mies on yli 60v niin toimiiki seksi enää ollenkaan ja se nuorempi haluaisikin sitä useammin ja kaikki muut jutut.

Ongelma vaan on siinä, että eduskunnassa on liian monta keski-ikäistä naista. Heidän suurin kollektiivinen pelkonsa on se, että mies hyppää nuoremman kyytiin (, mikä faktojen valossa lienee suorastaan luontoemon tarkoituskin).

Ja sitten kun eduskunnassa miehet ovat miehisimmilläänkin matelevia miehisyyttäänb anteeksipyytäviä kanervoja, niin eihän niistä ole vastukseksi noille keski-ikäisille entisille naisille.

Mutta täyttä asiaa.

tänne se aina mahtuu tollainen pelle. miksi kuet näitä,jos noin pännii? kasvukipuja?

kasvukipuja? kirjoitti:

tänne se aina mahtuu tollainen pelle. miksi kuet näitä,jos noin pännii? kasvukipuja?

... mutta tarkoitin sanoa, että todellinen rakkaus ei todellakaan katso ikää tai ikäeroa, se on lahja, jonka kaksi ihmistä saa ja ne jotka uskaltavat heittäytyä rakkauden vietäväksi tuskin katuvat, vaikka kävisi niin, että ikäeron tai minkä syyn takia ikinä, menettävät joskus toisensa - ainakin tässä elämässä :)

Mutta aika harvat kai oikeasti uskaltavat rakastaa kaikesta sydämestään ja aidosti, vaan pohdiskelevat joutavia ja hukkaavat onnensa siihen...

LFH kirjoitti:

... mutta tarkoitin sanoa, että todellinen rakkaus ei todellakaan katso ikää tai ikäeroa, se on lahja, jonka kaksi ihmistä saa ja ne jotka uskaltavat heittäytyä rakkauden vietäväksi tuskin katuvat, vaikka kävisi niin, että ikäeron tai minkä syyn takia ikinä, menettävät joskus toisensa - ainakin tässä elämässä :)

Mutta aika harvat kai oikeasti uskaltavat rakastaa kaikesta sydämestään ja aidosti, vaan pohdiskelevat joutavia ja hukkaavat onnensa siihen...

Lue lisää

ok! nyt tajusin... olin väärässä anteeksi1

Olen kyllä sitä mieltä että vaikka he olisivatkin vasta nuoria, niin kyllä he kuitenkin voivat yhdessä olla. Eipä sillä iällä itsestäni sillä tavalla mitään merkitystä ole, kunhan se ei ole aivan liian suuri.

Samanlainen kokemus. Olen aina pitänyt itseäni muutaman vuoden vanhemmista miehistä. Perheen perustin 8 v vanhemman miehen kanssa. Suhde kesti 20v.

Nyt ikää on 44 ja miesystävä 14 v nuorempi..... Mies jopa valehteli alussa ikänsä korkeammaksi, kun huomasi minun epäröivän tilannetta. Mutta mutta... Kun ihmiseen tutustuu, ihastuu ja keniat sopii yhteen niin iän merkitys katoaa.

Ajatteletko siis, että suurin osa tähänkin ketjuun suuresta ikäerosta kertoneista naisista on ns. Parisuhdehuoria?

Kumpi noin yleensä vanhenee nopeammin, nainen vai mies? Minusta vaikuttaa nykyisin siltä, että mies. Naiset voivat säilyä aivan kauniina yli 60-v. Mies ehkä harvemmin, tulee isoa vatsaa jne. Henkisestikin nainen saattaa säilyä joustavampana kuin mies. Itse ainakin kavahdan miehiä, jotka ovat jäykistyneet tiettyihin kaavoihin. Yksi tällainen kaava on monella se, että naisen pitäisi mielellään olla kymmeniä vuosia nuorempi ja kun naiselle ei kelpaa, niin olla hirveän loukkaantuneita.

Meillä on 18 vuotta ikäeroa. Koskaan ei ole ollut mitään ongelmia sen enempää ajatusmaailmojen kuin harrastustenkaan suhteen.

Tämäkin on mun mielestä aina mielenkiintoista, että keksitään mitä mielikuvituksekkaampia esteitä. Jotkut hyppää muuten laskuvarjolla 60-vuotiaana ja kuitenkaan kaikki eivät edes 30-vuotiaana. Itselleni vertaus on absurdi juuri tästä syystä. Toisaalta se olisi sitä muutenkin: miksi puolisoni pitäisi harrastaa mitä minäkin? Miksi parisuhteen esteenä toimisi se, ettei voi harrastaa liikuntaa, eihän kenelläkään liikuntaesteisellä/rajoitteisella olisi puolisoa joka liikkuu, jos tämä olisi oikea asia - ja kuitenkin on. Kyllähän jokainen harrastaa urheilunsa ihan itse ja puolison valinta ei pitäisi olla harrastusten valintaa. On tietenkin hyvä että on yhteisiä asioita, mutta niitä voi olla vaikka konsertit ja teatteri, missä ei ole ikärajaa mihinkään suuntaan.

Seksi taitaakin olla rehellisesti se, mitä ihmiset oikeasti miettii. Sinäkin, tuskinpa sinua oikeasti kumppanin valinnassa edes kiinnostaa lenkkeilettekö yhdessä iltalenkkinne. Mutta paljon on ollut puhetta ikäihmisten seksistä. Kaikki ei pysty, kaikkia ei kiinnosta, mutta on kyllä todettu, että monet pystyy ja monia kiinnostaa. Toisaalta, jos henkisesti on haluja, mies voi ottaa viagraa - jotkut ottavat nuorempanakin. Naisella ehkä ongelma olisi pahempi, kun ei ole ihmepilleriä. Toisaalta voisin kuvitella, että nuorempi kumppani ja terveelliset elämäntavat pitää aika pirteänä. Chaplinin elämäntavoista en tiedä, enkä kannata ihan niin suuria ikäeroja ja kun itse puhun näistä asioista, pidän itsestään sevänä, että puhun aikuisista. En teineistä enkä lapsista, ne on ihan toinen asia ja tarina sen ikäeron kannalta. Tämän tajunnee jokainen. Mutta pointtina se, että jotkut ovat ihan jopa saaneet lapsia 70-vuotiaana, takuulla luomuna. Joten ainakin voisi kuvitella että seksi kyllä onnistuu. Tuskin tietenkään jos on epäonnea ja sairastuu tai jos elämäntavat on ihan peestä, silloinhan kyky menee jo aikaisemmin. Impotentin vaimona kun voi olla ihan samanikäinen nelikymppinenkin. Toisaalta, onko sekään parisuhteen ja kumppanuuden ainoa perusta kaikille?

Pitäisi aina lisätä perään "minulle", sitten se olisi oikein: 5 vuotta on sinulle hyvä ikäero maksimi ja se on hyvä niin. Mitään perusteita sen yleiselle oikeammuudelle ei ole.

Meikä on 57 ja harrastan lentämistä ja laskuvarjohyppyjä, olen loistavassa kunnossa, mutta puolisoni joka on 10 nuorempi ei tuo hyppääminen kiinnosta , lentäminen kylläkin.

Kyllä, jokainen kuitenkin kumppanin valitsee itselleen, eikä muille. Ja huvittavaa on tuossa vanhuus-ajatuksessa myös että ihmiset eivät hyväksy ikäeroa, mutta rinnastavat 35-55-vuotiaat samanikäisiksi, eli vanhoiksi :D Niin, siis 20 vuotta välissä tekee heistä samanikäisiä, mutta he eivät saa silti seurustella keskenään koska parisuhteessa voi tulla vaikeuksia, mitä voi tulla joka tapauksessa... hienoa logiikkaa :D
No joo, tää on jotenkin hauska juttu, koska ikäropareja on aina ollut, tulee aina olemaan eikä se ole edes mikään uusi uutinen, mutta aina se vaan jaksaa ihmisiä jutututtaa. Toisaalta miksi ei, mikäs siinä aiheessa olisi vialla, mutta jos nyt puhutaan aikuisten ihmisten suhteista, niin ei se nyt niin paljon pitäisi muita liikuttaa ja kuitenkin aina tulee aika rankkojakin syyttämisiä tai rumiakin juttuja toisten ihmisten suhteesta: ja kuka oikeasti toivoo omaa parisuhdettaan ruodittavan ja kritisoitavan jne. aika harva käsittääkseni. Voisi siis myös vähän miettiä (kun kuitenkin niin kovin aikuinen on olevinaan) että onko se ihan oikeinkaan aina ja miten vaan.

iäfwo kirjoitti:

Kyllä, jokainen kuitenkin kumppanin valitsee itselleen, eikä muille. Ja huvittavaa on tuossa vanhuus-ajatuksessa myös että ihmiset eivät hyväksy ikäeroa, mutta rinnastavat 35-55-vuotiaat samanikäisiksi, eli vanhoiksi :D Niin, siis 20 vuotta välissä tekee heistä samanikäisiä, mutta he eivät saa silti seurustella keskenään koska parisuhteessa voi tulla vaikeuksia, mitä voi tulla joka tapauksessa... hienoa logiikkaa :D
No joo, tää on jotenkin hauska juttu, koska ikäropareja on aina ollut, tulee aina olemaan eikä se ole edes mikään uusi uutinen, mutta aina se vaan jaksaa ihmisiä jutututtaa. Toisaalta miksi ei, mikäs siinä aiheessa olisi vialla, mutta jos nyt puhutaan aikuisten ihmisten suhteista, niin ei se nyt niin paljon pitäisi muita liikuttaa ja kuitenkin aina tulee aika rankkojakin syyttämisiä tai rumiakin juttuja toisten ihmisten suhteesta: ja kuka oikeasti toivoo omaa parisuhdettaan ruodittavan ja kritisoitavan jne. aika harva käsittääkseni. Voisi siis myös vähän miettiä (kun kuitenkin niin kovin aikuinen on olevinaan) että onko se ihan oikeinkaan aina ja miten vaan.

Lue lisää

Tuo oli muuten hyvä pointti - en itse ole tullutkaan ajatelleeksi, vaikka tottahan tuo on - että ne 35-55-vuotiaat kun rinnastetaan samaan vanhuus-kategoriaan, niin silti niidenkään keskinäistä seurustelua ei katsota hyvällä. :DDD

Ja tosiaan, kaikillehan on selvää, että puhuin tuossa aiemmassa kommentissani nimenomaan aikuisten suhteista (yli 20-vuotiaiden).

1. "Nuorempi hakee isä- / äitikorviketta" (yleensä "isä hakusessa", koska suurin osa nuoremmista on siis naisia).
Joskus, ei aina. Entä sitten? Onko se joltain jotain pois?

2. "Nuorta kiinnostaa vain vanhemman osapuolen pankkitilin saldo. Hakee siis elättäjää."
Suomessa ehkä harvemmin.

3. "Seksi ei enää suju, kun toinen on niin vanha."
Jossain vaiheessa yleensä pitää paikkansa. Joillain jo viisissä kymmenissä. Viimeistään kun toinen kupsahtaa.

4. "Ei voi tehdä lapsia kun toinen on niin vanha."
Naisilla on aikaraja. Miehetkään ei ole ikuisesti nuoria ja elinikää keskimäärin 8 v. vähemmän kuin naisilla. Merkittävintä ehkä se, että jos toisella on jo lapsia, niin ei välttämättä kiinnosta enää ruveta siihen ruljanssiin uudestaan.

5. "Nuorempi jää automaattisesti yksin vuosikymmeniksi, kun vanhempi kuolee ensin."
Isoissa ikäeroissa tämä on hyvin todennäköistä. Mikäänhän silti elämässä ei ole varmaa.

6. "Vanha ei jaksa enää aloittaa uutta harrastusta / mitä jos nuorempi on vielä menevässä iässä mutta vanhempi ei kyllä jaksa enää mitään."
Jossain vaiheessa sekin luultavasti tulee vastaan, jos tarpeeksi kauan ollaan yhdessä. Toiselta ei voi vaatia ikuista nuoruutta.

7. "Vanhempi (yleensä mies) hakee vain nuorta kireetä sakkolihaa!!!"
Ikävä kyllä tämäkin on yleistä. Joillekin nuorempi on statussymboli. (Ne loput taas pelkäävät, että muut luulevat nuoremman oleva statussymboli...)

Kyllä nuo kaikki ovat miettimisen arvoisia asioita. Vaan kukapa rakastunut nyt niiden miettimisen takia jättäisi toisen?

Alusta olen samaa mieltä, että jokaisen oma asia, mutta jos otetaan biologinen näkökulma mukaan, minkä te miehet aina niin kovin mielellänne vedätte mukaan, koska haluaisitte että lisääntymiskyky tekee teistä oikeutetumpia nuorempaan kumppaniin, niin mikä selittää sen että kyllä niitä isoja ikäeroja on ollut toisinkin päin? Kyllä miehet oikeasti myös rakastuu vanhempiin naisiin ja on aina rakastuneet (vaikka siitä nyt on tehty "ilmiö") ilman sen suurempia äiti-traumoja siinä missä naisetkaan ei tarvitse isä-traumoja ihastuakseen. Tai sitten jos biologiaan aletaan vetoamaan, niin miehet on biologisesti melko turhia, siis ei millään pahalla. Mutta kun tästä lisääntymisasiasta puhut. Jos siittäminen on se peruste, on naiselle järkevääkin jättää mies. Etenkin nykyaikana, kun miehiä ei tarvita elättämiseen ja heistä edelleenkään 70% ei ole hyödyllisiä lapsenhoidossa eikä kotitöissä. Miehet on uhrattavia sodassa juuri tästä syystä: yksi mies voi siittää 10 jälkeläistä, mutta nainen kantaa elämän. Kansan säilymisen kannalta yksi yksittäinen mies on siis melko samantekevä siinä, missä jokainen nainen on aarre. Samalla perusteella sotilaiksi pitäisi kouluttaa kaikki miehet sekä lapsettomat (lapsia saamattomat) naiset. Eli oikeastaan vähän rumasti sanottuna, te perustelette ainoastaan sillä biologialla, miten teitä kannattaisi (myös sen nuoremman naisen) käyttää hyväksi lisääntymiseen ja sen jälkeen jättää, miten teistä jokainen pitäisi pakottaa armeijaan koska biologisesti, lajin säilymisen kannalta, yksi yksittäinen mies on tosiaan paljon turhempi.

Lisäksi myös miehen siittiöt heikkenee vanhemmiten joten naisen ei kannata ottaa vanhempaa miestä perustuen lisääntymiseen ja impotentit miehet ovat noilla perusteluilla täysin turhia ihmisiä.
Ihanko me oikeasti halutaan perustella biologialla? Minä en ainakaan.
No mutta. Kysyt miksi miehen lisääntymiskyky säilyy. Tähänkin on syy ja se on ihan luonnon kannalta järkevä: raskaudet ovat hengenvaarallisia, kuntoa syöviä ja lapsi kuluttaa naista huomattavasti enemmän alusta saakka. Synnytys on edelleen hengenvaarallista (kyllä, naisia kuolee siihen) ja äärimmäisen raskasta ja rasittavaa keholle. Luonto on siis huolehtinut, ettei naisen tarvitsisi saada lapsia loppuelämäänsä, koska jossain vaiheessa hän todennäköisesti kuolisi siihen. Niin, siis luonto ei ymmärrä lääketiedettä. Miesten osuus on nylkytys ja ruiskaus. Se ei vaadi juuri mitään. Tosin, biologisesti todettakoon, että miehen osa ei ole helppo siinä mielessä, että poikavauvat ovat heikompia ja sikiöt kehittyvät kaikki tyttöinä alussa, koska ne eivät selviäisi poikina. Mutta todellakaan miesten lisääntymiskyky ei ole osoitus siitä, että heidän tarkoitus olisi saada nuori kumppani :D

Että ei, ei me voida olettaa biologian perusteella että miehen olisi tarkoitus ottaa mitään minkään ikäistä kumppania. Ikä ei saisi olla merkityksellinen asia. Kumppani pitäisi valita ihastumisen ja tutustumisen perusteella, siinä mielessä kumppania ei oteta vaan se saadaan ja valitaan, jos on tuuria. Ja se että itsensä kokee kamalan nuorekkaaksi, ei edusta välttämättä totuutta. Jos iällä on merkitystä, se on sama kumpaan suuntaan tai jos käyttää biologiaa, voi samantien kannattaa pakkoliittoja ja sovittuja liittoja. Ne vasta järkeviä olisikin! Mutta noin vaan - eikä siis millään pahalla - siitä biologiasta, kun miehet tosiaan mielellään siihen vetoavat ja luulevat että se kertoo jotenkin heidän paremmuudestaan, niin oikeastaan... Tuota... Se kertoo lähinnä että kuningatar on se mitä suojellaan ja sotilaat, kuhnureista puhumattakaan, on turhia, korvattavissa tai pääsevät helpolla. Että, ei, ei kandee vedota siihen. Mun mielestä se ei oikein toimi miesten tasa-arvon (tai ylipäätään arvostamisen) puolesta.

Ota se nainen johon rakastut ja iästä viis.

Hyvin kirjoitettu. Biologinen näkökulmani olikin ainakin osittain provosoivaksi tarkoitettu, mutta käsittelit asiaa hyvin. Tiedän kyllä, että varsinkin ennen vanhaan raskaus oli naiselle suuri riski. Etenkin korkeammalla iällä. Mutta sen sijaan, että olisit haukkunut nuorempien naisten perään kuolaavaksi papaksi, oli kiva lukea hyvin perusteltu vastaus.

Iän perusteella en naista sinällään ota, mutta todennäköisesemmin rakastun itseäni nuorempaan kuin vanhempaan naiseen.

jokaisenomaasia kirjoitti:

Hyvin kirjoitettu. Biologinen näkökulmani olikin ainakin osittain provosoivaksi tarkoitettu, mutta käsittelit asiaa hyvin. Tiedän kyllä, että varsinkin ennen vanhaan raskaus oli naiselle suuri riski. Etenkin korkeammalla iällä. Mutta sen sijaan, että olisit haukkunut nuorempien naisten perään kuolaavaksi papaksi, oli kiva lukea hyvin perusteltu vastaus.

Iän perusteella en naista sinällään ota, mutta todennäköisesemmin rakastun itseäni nuorempaan kuin vanhempaan naiseen.

Lue lisää

Onhan se ymmärrettävää, jos sinulla tällä hetkellä parisuhteen perimmäinen tarkoitus on tulla isäksi, silloin nelikymppisenä on vähän pakko katsella riittävästi nuorempia, että ehtii tutustua ja molemmat havaita toisensa sopivaksi puolisoksi ja lapsensa vanhemmaksi. Kaikillahan se ei enää nelikymppisenä ole noin, vaan lapset on jo tehty tai sitten havaittu että se on jo myöhäistä. Ja parisuhteeseen haetaan ennen kaikkea sitä paria, ei perheenäitiä.

Niin ja mä olen joskus miettinyt, että eikö siis toista voi tukea ilman että on itse samassa tilanteessa? Siis jos vaikka 22-vuotias, tai 32-vuotias, ihan sama, opiskelee itselleen ammattia, niin eikö todellakaan häntä 10-20 vuotta vanhempi mitenkään kykene asiaa käsittelemään eikä ymmärtämään eikä asiassa tukemaan, kun ei itse opiskele? Tai jos se opiskelija tukisi sitä toista työelämässä tai työttömäksi jäädessä, niin kyllä kai sillä joku taju asiasta on vaikkei toinen ihan saman ikäinen olisikaan? Tai jos toinen on vaikka 47-vuotias ja hänellä on lapsi joka on kouluikäinen, niin en minä ainakaan lapsia siihen tarvitse että uskon ja ymmärrän, etä siitä on vastuuta, huoltakin, ja erinäinen kasa asioita mitkä siihen liittyy. Että mikä se siis tarkalleen ottaen on että pitää "samassa elämäntilaneessa", mikä se kuuluisa tilanne oikein on? No tietty, jos lapsia suunnitellaan ja toinen ei niitä enää halua ja toinen haluaa, se on, mutta tiedän kyllä samanikäisiäkin jotka ovat siihen päätyneet. Se on iso kysymys ja saattaa tehdä eronkin. Mutta oikeastaan, niin... Jos se siihen jää, niin aika vähän niitä on. Olisi ihan mielenkiintoista tietää, mitä se kenellekin oikein merkitsee ja miksi he eivät usko itse ymmärtävänsä muun ikäisiä kuin oman ikäisiään, tai eivät oikeasti ymmärrä (kuuntele/halua ymmärtää) tai miksi heitä ei voi ymmärtää muut kuin juuri samassa tilanteessa olevat. Ilman parisuhdemietintääkin.

Ei ikäero sulje mitään pois, jos aikuisista puhutaan. Ja kaikki saman ikäisetkään eivät ole samanlaisia tai samassa elämäntilanteessa.

Mutta jokainen on kuitenkin aina jollain lailla sen ikäinen kuin on. En siis ole sitä mieltä, että ikä olisi vain numeroita. Jos kuvittelee, ettei ikä vaikuta mitään, niin kyllä silloin on väärässä; eri ihmisillä se vain vaikuttaa eri lailla. Silti usein oman ikäistä on helpompi ymmärtää kuin eri ikäistä, ainakin ikään liittyvissä jutuissa. Myös samassa ammatissa olevaa tai samoista asioista kiinnostunutta on usein helpompi ymmärtää, perheelliset ymmärtävät toisiaan perheasioissa ja sinkut toisiaan jne. jne.

Totta kai se ikä aina tuo jotain, eihän kukaan ole varmaan (?) samanlainen vaikka 25-vuotiaana kun mitä sitten on 35-vuotiaana, tai on perustemperamentiltaan jne. mitä ei voi muuttaa vaan ainoastaan oppia käsittelemään ja hallitsemaan. Mutta sehän jo toisaalta meitä muuttaakin. Että siinä olen samaa mieltä, ettei se ikä ihan pelkästään numeroita ole, mutta en koe sitä semmoiseksi asiaksi, etteikö toista voisi ymmärtää siitä huolimatta. En myöskään koe, että vain oman ikäistä olisi aina helpompi ymmärtää, edes ikään liittyvissä jutuissa, joskus on jopa vaikeampi. Moni kavereistani alkoi keksiä tekosyitä lähinnä laiskuudelleen jo 30-vuotiaana, yksi päätti olla jo keski-ikäinen 35-vuotiaana ja sitä rataa, että täytyy sanoa etten ymmärrä heitä edelleenkään yhtään. Teineillä ymmärrän tarpeen olla vanhempi kuin on, kun se liittyy kasvamiseen ja itsenäistymiseen, mutta en enää aikuisilla. Toisaalta, en kyllä ymmärrä ihan nytkään näitä nelikymppisiä, millä on kauhea tarve olla "nuorekas", niin kuin ei olisi vaan oma itsensä... On se sitten nuorekasta tai ei. Ihan niin kuin omassa iässä olisi aina jotain vikaa.

Tietenkin samoista asioista kiinnostunutta voi olla helpompi joskus ymmärtää, mutta se on myös aika hemmetin tylsää, jos elämässä ei pyöri kun yhden ikäisiä yhden asian ihmisiä. Missä on näkemykset, kuuntelu, se että tajuaa että voi olla kiinnostunut myös siitä, että jotakuta toista kiinnostaa joku muu? Sehän kuitenkin on mielenkiintoista, kun on muutakin kuin vaan se minäminä ja minun maailma. Tulee äkkiä mieleen että on aika surkeeta. Samoin se on totta, ettei empatiaa riitä jos ei itse elä sitä vaihetta: katsokaapa miten kaikkitietäviä neuvoja parisuhteessa elävät antavat sinkuille, unohtaen oman pahemman epätoivonsa sillä sekunnilla kun tilanne muuttuu. Mutta onko sen pakko olla näin? Eikö ihan oikeasti ihmiset osaa kuunnella kuin itseään? Koska sitähän se on. Eikö todella kukaan joka ei ole ollut vaikka 10 vuotta yksin, pysty millään tasolla ymmärtämään että se voi olla valinta, stressaavaa, johtua monista syistä tai muuta? Tai eikö kukaan sinkku voi todella käsittää parisuhteen ongelmia tai mitään sitoutumisesta ja vastuusta? Tietenkin se on totta, että on helpompaa jollainlailla ymmärtää juuri vaikka samassa työssä olevaa, mutta yhtä totta on, että on kehittävämpää yrittää ymmärtää jotakuta, joka tekee jotain ihan muuta.

Semmoisen olen huomannut, että vanhemman on aina helpompi ymmärtää nuorempaa kuin nuoremman vanhempaa. Kun sen ikävaiheen on jollainlailla jo kahlannut läpi. Että luulisi, että ikäerosuhteet on sille vanhemmalle rasittavampia. Tosin tietenkin, ikä myös jumittaa pahimmillaan. Niin, no, monia puolia asioissa. Pääsyy ihmisten olemisen ongelmiin on nimenomaan se, ettei osata kuunnella. Siis naisetkaan, vaikka he usein mainostavat itseään kypsinä, kuuntelevina ja empaattisina. Usein he eivät sitä kuitenkaan ole - lainkaan! Ikä ei näyttele lähelläkään yhtä suurta roolia, ellei sen anna näytellä.

No, mitä parisuhteeseen tulee, ainakin itse olen sitä mieltä, että jos löytää oikeasti jonkun ketä rakastaa ja kenet haluaa, niin kannattaa arvostaa sitä ja pitää siitä kiinni. Koska päin vastoin kuin me kuvittelemme, se ei ole itsestään selvää, ja se on aarre. Oli ikä mikä hyvänsä. Kestää tai ei kestä.

"Yksi tyhmimpiä perusteluita ikäeroja vastaan on myös "no kun on ihan eri elämäntilanteet".

Siis pitäisikö olla ikäeroja vastaan, jos katsoo, ettei itselle sovi yli 30 v nuorempi tai vanhempi kumppani? Jokaisen oma asia.

Eiköhän elämäntilanteella tarkoiteta omaa tilannetta, jossa etsitään tietynlaista kumppania? Tietynlaisen kumppanin sisältöön liittyy sekä oma että toisen ikä jollain tavoin, se on normaalia.

jyjyeejyejy kirjoitti:

Totta kai se ikä aina tuo jotain, eihän kukaan ole varmaan (?) samanlainen vaikka 25-vuotiaana kun mitä sitten on 35-vuotiaana, tai on perustemperamentiltaan jne. mitä ei voi muuttaa vaan ainoastaan oppia käsittelemään ja hallitsemaan. Mutta sehän jo toisaalta meitä muuttaakin. Että siinä olen samaa mieltä, ettei se ikä ihan pelkästään numeroita ole, mutta en koe sitä semmoiseksi asiaksi, etteikö toista voisi ymmärtää siitä huolimatta. En myöskään koe, että vain oman ikäistä olisi aina helpompi ymmärtää, edes ikään liittyvissä jutuissa, joskus on jopa vaikeampi. Moni kavereistani alkoi keksiä tekosyitä lähinnä laiskuudelleen jo 30-vuotiaana, yksi päätti olla jo keski-ikäinen 35-vuotiaana ja sitä rataa, että täytyy sanoa etten ymmärrä heitä edelleenkään yhtään. Teineillä ymmärrän tarpeen olla vanhempi kuin on, kun se liittyy kasvamiseen ja itsenäistymiseen, mutta en enää aikuisilla. Toisaalta, en kyllä ymmärrä ihan nytkään näitä nelikymppisiä, millä on kauhea tarve olla "nuorekas", niin kuin ei olisi vaan oma itsensä... On se sitten nuorekasta tai ei. Ihan niin kuin omassa iässä olisi aina jotain vikaa.

Tietenkin samoista asioista kiinnostunutta voi olla helpompi joskus ymmärtää, mutta se on myös aika hemmetin tylsää, jos elämässä ei pyöri kun yhden ikäisiä yhden asian ihmisiä. Missä on näkemykset, kuuntelu, se että tajuaa että voi olla kiinnostunut myös siitä, että jotakuta toista kiinnostaa joku muu? Sehän kuitenkin on mielenkiintoista, kun on muutakin kuin vaan se minäminä ja minun maailma. Tulee äkkiä mieleen että on aika surkeeta. Samoin se on totta, ettei empatiaa riitä jos ei itse elä sitä vaihetta: katsokaapa miten kaikkitietäviä neuvoja parisuhteessa elävät antavat sinkuille, unohtaen oman pahemman epätoivonsa sillä sekunnilla kun tilanne muuttuu. Mutta onko sen pakko olla näin? Eikö ihan oikeasti ihmiset osaa kuunnella kuin itseään? Koska sitähän se on. Eikö todella kukaan joka ei ole ollut vaikka 10 vuotta yksin, pysty millään tasolla ymmärtämään että se voi olla valinta, stressaavaa, johtua monista syistä tai muuta? Tai eikö kukaan sinkku voi todella käsittää parisuhteen ongelmia tai mitään sitoutumisesta ja vastuusta? Tietenkin se on totta, että on helpompaa jollainlailla ymmärtää juuri vaikka samassa työssä olevaa, mutta yhtä totta on, että on kehittävämpää yrittää ymmärtää jotakuta, joka tekee jotain ihan muuta.

Semmoisen olen huomannut, että vanhemman on aina helpompi ymmärtää nuorempaa kuin nuoremman vanhempaa. Kun sen ikävaiheen on jollainlailla jo kahlannut läpi. Että luulisi, että ikäerosuhteet on sille vanhemmalle rasittavampia. Tosin tietenkin, ikä myös jumittaa pahimmillaan. Niin, no, monia puolia asioissa. Pääsyy ihmisten olemisen ongelmiin on nimenomaan se, ettei osata kuunnella. Siis naisetkaan, vaikka he usein mainostavat itseään kypsinä, kuuntelevina ja empaattisina. Usein he eivät sitä kuitenkaan ole - lainkaan! Ikä ei näyttele lähelläkään yhtä suurta roolia, ellei sen anna näytellä.

No, mitä parisuhteeseen tulee, ainakin itse olen sitä mieltä, että jos löytää oikeasti jonkun ketä rakastaa ja kenet haluaa, niin kannattaa arvostaa sitä ja pitää siitä kiinni. Koska päin vastoin kuin me kuvittelemme, se ei ole itsestään selvää, ja se on aarre. Oli ikä mikä hyvänsä. Kestää tai ei kestä.

Lue lisää

"Semmoisen olen huomannut, että vanhemman on aina helpompi ymmärtää nuorempaa kuin nuoremman vanhempaa."

Erilaisia kokemuksia. Jo pelkästään omat lapseni ymmärtävät minua paljon paremmin kuin keski-ikäiset tuttavat heitä, tai minuakaan. Tai vanhemmat tuttavat minua. Kaikki ystäväni ja läheiseni ovat minua nuorempia, paitsi lähisukulaiseni. Johtunee siitä, etten suostu "tietyn ikäisenä" kangistumaan kaavoihin ja fanittamaan tylsiä keski-ikäisiä asioita. Minua kun ei kiinnosta pätkääkään omakotitalo, puutarhanhoito, ja mökkeily. Ei myöskään golf, sauvakävely, hiihto, metsissä samoilu, sienestys, marjastus jne.

Mikä siinä sitten on niin etovaa? Siis kysyn ihan mielenkiinnosta.

Joo toki riippuu pariskunnan iästä; se sama ikäero (meillä esim. 18 vuotta) on ihan ok nuoremman ollessa jo yli parikymppinen, mutta tuskin olisi meidänkään suhde toiminut kovin hyvin (no siis ei olisi tullut silloin mieleenkään), jos se olisi alkanut tyyliin minun ollessa alaikäinen tai ihan pikkupentu. :''''D

Omalla kohdallani ei ollut koskaan mitään ikähaarukkaa suuntaan eikä toiseen, halusin vain oikeanlaisen ihmisen. <3 :)

Niin, se mua kiinnostaa myös... Etovaa? Eli sinua alkaa ihan kuvottaa, että jotkut toiset rakastaa toisiaan? Vaikkei asia edes sinulle kuulu (kuten itsekin sanot), eikä oikeastaan edes kosketa sinua, koska et siinä suhteessa ole. Oikeastaan siinä on 2 ihmistä, joista kumpikaan ei ole välttämättä sinulle mikään. Niin on kyllä mielenkiintoista, että miksi se kuvottaa sinua. Moni tarkentaa että puhutaan aikuisten suhteesta, joten tarkennan minäkin, että niin, itsestään selvästi todellakin, puhutaan aikuisista eikä mistään kieroutumista. Eikä niitä kiinnosta sotkea asiaan kun ne on sitten ihan toinen osasto ja juttu, mutta vapaaehtoiset aikuiset aiheuttamassa kuvotusta vaikka itse sanoo ettei asia edes itselle kuulu? Lakia ei rikota, ketään ei pakoteta, kaikki on aikuisia, kukaan ei ole uhri, eli siis en ihan ymmärrä mikä siinä voi kuvottaa?

Niin mikä siinä on että 30-vuotias ei saa seurustella vaikka 50-vuotiaan kanssa, ilman että sinua alkaa oksettaa..? Että millä tavalla se sinua koskettaa niin voimakkaasti?
Koska todella voimakkaastihan se muiden ikäero suhteessa sinua koskettaa ja sinä sen ilmeisen elävästi haluat ajatella (ehkä jopa niille osastoille, mikä ei tosiaan sinulle kuulu), koska muutenhan semmoinen kuvotus ei olisi mahdollista. Minusta mielenkiintoista. Enpä ole itse koskaan kokenut toisten ihmisten parisuhteita noin itseäni koskettavaksi.

Mitä se sun persettäsi painaa mikä minua henkilökohtaisesti etoo - vahvahko sana, myönnän? Jotakuta voi etoa hapansilakka tai juustokakku, eikä niitä tarvitse syödä. Olenko väittänyt että 30-vuotias ei SAA seurustella 50-vuotiaan kanssa - ei heidän oikeutensa ole minun etomiseeni missään yhteydessä. Miksi vitussa ei saisi, onko vikaa lukutaidossa vai ymmärryksessä? Alatko selittämään minulle kuin 5-vuotiaalle, että kaikki täysi-ikäiset voivat pariutua kenen kanssa haluavat? Ihanko totta? Ihmisillä on myös negatiivisia tuntemuksia, onko tuo sinulle uutta vai eikö sinulla ole - vai oletko kenties passiivis-aggressiivinen? Kuvitteletko, että mietin päivät pääksytysten Sauli Niinistöä ja Jenni Haukiota pää vessanpöntössä ja pesäpallomaila ovensuussa? Kohta väität että olen persu...

Hankkikaa nyt hyvät ihmiset elämä ettei tarvitse neljää A4-liuskaa ihmetellä jonkun toisen henkilökohtaista mielipidettä - aloittaja kysyi mielipidettä, ja kaikki saavat vastata. Tämä on vapaa demokratia. Itseäsi näköjään koskettaa voimakkaasti (??) toisten nettiviemärikirjoittelut. Nyt kipi kapi ulos ja vaikka elokuviin (pitäis varmaan itsekin lähteä, taas kului 5 min. elämästä hukkaan).

Ensimmäiselle, asialliselle kysyjälle (en sinulle) vastaan: oman lastensa/vanhempiensa ikäisen kanssa seurusteleva ja seksisuhteessa oleva = ei vain tunnu luontevalta. Ikäraja ehkä on n. 15 v. Vanhempi ikäpuoli TUNTUU säälittävältä, nuori TUNTUU jotenkin vaille jääneeltä. TUNTUU, huom., en näytä tätä kyseisille henkilöille enkä tietenkään kommentoi mitenkään. Pelkkä seksi on enemmän ymmärrettävissä, olen itsekin pannut nuorempaa. Miksikö, en tiedä. Myös itseäni 35 vuotta vanhemmat miehet ovat yrittäneet ihan tosissaan, ja se vaan ällöttää, jostain syystä.

Olipa todella omituisen agressiivinen purkaus, kun toiset ja myös toinen ihan ystävälliseen sävyyn kysyy. Ihan asiallinen kysymys se oli se toinenkin. Kyllä siihen varmaan olisi pystynyt vastamaan ihan toisellakin tapaa.

Näköjään asia koskettaa to-del-la voimakkaasti ja aiheuttaa oikein pahan reaktion, jos joku kysyy miksi oksettaa ja erehtyy sanomaan jotain muuta tai olemaan eri mieltä sun kanssa. Kiroiluakin oikein, niin kun olisi joku pahempikin asia :D Tsiisus, kyllä koskettaa herkkää hipiää, tai sitten sä olet joku uhmaikäinen teini joka ensin heittää jotain ja sitten suuttuu ihan hemmetisti oikein tyylillä "mitä vittuuu se sulleeee kuuluuuuu?!" kun joku kysyy, - anteeksi, siis naurattaa ihan hemmetisti toi reaktio. Ihan karsee ylilyönti ja oikein nettiraivo iski.
Siis missä kohtaa toi on muka jotenkin epäasiallinen toi kysymys? Ei siinä edes kyseenalaistettu juuri mitään, ei edes sun mielipidettä vaan ihan kysyttiin, miksi kuvottaa ja esitettiin jotain perusteluja miksi ehkä ei. Jospa nyt ottaisit ihan rauhallisesti ja omasta neuvostasi vaarin ja vaikka lukisit oikein. Jos nyt olisit esimerkiksi vähänkin ehtinyt vaikka miettiä... ennen tätä purkautumistasi... niin olisihan siihen voinut vaikka vaan todeta että "käytin nyt vaan ehkä liian voimakasta sanaa, en tarkoittanut ihan noin paljon".

Juu, totta kai saat vastata ja olla omaa mieltä, varo vaan ettei keskustelupalstalla kukaan ala keskustelemaan sun kanssa ja vaiks ihan kysy lisää :D Herranjumala sentään! Silitystä päähän nyt vielä sitten. Anteeksi, tämä kamala loukkaus.

Mutta kiitos päivän nauruista! Kyllä kannattaa nettiä lukea, ei meinaan hauskuus lopu! :D

Tähänkin raapustukseen kuluneen ajan olisit voinut tehdä jotain järkevää, vaikka nukkua.
Onko sulle yllätys, että Suomikaksnelosen kaltaisella "laatupalstalla" kiroillaan? Katso vaikka osiota Yhteiskunta. Voin laittaa sulle myöhemmin linkin palstoista ja keskusteluista, joita lukiessa varmaan pyörryt. Sen verran karua kamaa, samoin täällä eräiden ätmien naistentappopuheet. Voit hämmästellä että ihmiset purkautuvat siellä! Hilmuitta!
Olen aivan pöyristynyt (ironiaa), eikö kukaan ala enää keskustelemaan mun kanssa, voi kauhia. Byhyyyyyyyyyyy. Kuule, anna mennä vaan itsekin. Täällä saa päästellä;)

Oletko muuten lastentarhan- tai alakoulunopettaja? Näistä monet pruukaavat kertoa ns. itsestäänselvyyksiä toisille aikuisille ihmisille myös työpaikkansa ulkopuolelle, samoin kuin opettamaan heitä. Oletkos teini, hyh.

Kiitos itsellesi, vaikutus oli sama kuin omalla kirjoituksellani sinulle;). Loppukaneetiksi vielä: ETOA, etoaetoaetoa

Ikäikäikä kirjoitti:

Mitä se sun persettäsi painaa mikä minua henkilökohtaisesti etoo - vahvahko sana, myönnän? Jotakuta voi etoa hapansilakka tai juustokakku, eikä niitä tarvitse syödä. Olenko väittänyt että 30-vuotias ei SAA seurustella 50-vuotiaan kanssa - ei heidän oikeutensa ole minun etomiseeni missään yhteydessä. Miksi vitussa ei saisi, onko vikaa lukutaidossa vai ymmärryksessä? Alatko selittämään minulle kuin 5-vuotiaalle, että kaikki täysi-ikäiset voivat pariutua kenen kanssa haluavat? Ihanko totta? Ihmisillä on myös negatiivisia tuntemuksia, onko tuo sinulle uutta vai eikö sinulla ole - vai oletko kenties passiivis-aggressiivinen? Kuvitteletko, että mietin päivät pääksytysten Sauli Niinistöä ja Jenni Haukiota pää vessanpöntössä ja pesäpallomaila ovensuussa? Kohta väität että olen persu...

Hankkikaa nyt hyvät ihmiset elämä ettei tarvitse neljää A4-liuskaa ihmetellä jonkun toisen henkilökohtaista mielipidettä - aloittaja kysyi mielipidettä, ja kaikki saavat vastata. Tämä on vapaa demokratia. Itseäsi näköjään koskettaa voimakkaasti (??) toisten nettiviemärikirjoittelut. Nyt kipi kapi ulos ja vaikka elokuviin (pitäis varmaan itsekin lähteä, taas kului 5 min. elämästä hukkaan).

Ensimmäiselle, asialliselle kysyjälle (en sinulle) vastaan: oman lastensa/vanhempiensa ikäisen kanssa seurusteleva ja seksisuhteessa oleva = ei vain tunnu luontevalta. Ikäraja ehkä on n. 15 v. Vanhempi ikäpuoli TUNTUU säälittävältä, nuori TUNTUU jotenkin vaille jääneeltä. TUNTUU, huom., en näytä tätä kyseisille henkilöille enkä tietenkään kommentoi mitenkään. Pelkkä seksi on enemmän ymmärrettävissä, olen itsekin pannut nuorempaa. Miksikö, en tiedä. Myös itseäni 35 vuotta vanhemmat miehet ovat yrittäneet ihan tosissaan, ja se vaan ällöttää, jostain syystä.

Lue lisää

Ei tosiaan ollut tarkoitus _hyökätä_ sinua vastaan, eikä kyseenalaistaa mielipidettäsi/tuntemuksiasi - tottakai saat tuntea niin kuin tunnet (jos inhotta, niin sitten inhottaa, ei siinä mitään).

Osui vain sopiva kommentti, johon saatoin esittää vastakysymyksen, että miksi etoo, koska monet aina sanovat että "hyi iso ikäero yök etovaa" mutteivat sitten koskaan oikeastaan kerro, mikä siinä on niin inhaa. Olen vain miettinyt sitä joskus, kun nyt itsellä kuitenkin on se "ikäerosuhde". :) Kiitos vastauksestasi!

Tottakai saa kyseenalaistaa, ei tuo vastaus ollutkaan sinulle vaan sinun jälkeesi kommentoijalle jonka sosiaalitanttatyyli ärsytti.
Ja tietenkin saat kysyä, sehän on vain hyvä.
Herätti muutenkin miettimään sitä, että ovatko negatiiviset tunteet jotenkin kokonaan pannassa tässä yhteiskunnassa, kun niiden ilmaiseminen on saanut epäterveitä muotoja esim. rasimin muodossa. Ehkä on terveempää kuitenkin keuhkota täällä?
Mielestäni on tervettä myöntää itselleen, jos ei kauhasti ns. perusta jostain asiasta/ilmiöstä koska se herättää miettimään että miksi koen näin? Toisaalta siinä menee mielestäni raja, jos toisten parisuhteet alkavat vaivaamaan enemmänkin. Lähinnä nämä ikäkysymykset aiheuttavat vain lievää ällöä silloin, kun kuvittelee itsensä huomattavasti vanhemman tai nuoremman seuraan. Eivät toisten suhteet minua sen enempää edo (miten etominen taipuu?).
Onnea ja menestystä sinulle parisuhteessasi:)

Puhut asiasta ihan kuin mies voisi valita minkälaisen naisen vain haluaa.
Miehen mielipiteillä ei ole paljoa väliä ellei ole hollywood näyttelijä. Monet miehet joutuu tyytymään vanhempaan naiseen, ei se ole valinta.
Eiköhän kaikki miehet ottaisi 18v naisen jos voisivat vain valita..

Ei, kaikki miehet eivät ottaisi 18-vuotiasta jos voisivat valita.
Hän puhuu kuin nämä provot tai hieman yksinkertaiset ihmiset, joita tähänkin on muutama ilmestynyt kommentoimaan.
Vanhemmat naiset eivät ole mikään "tyytyminen" ei ole enää semmoista maailmaa, missä nainen on pelkkä esine, omaisuutta ja sen täytyisi edes minkään ikäisenä huolia ketä tahansa ollakseen jonkun arvoinen. Lisäksi moni mies arvostaa mm. luonnetta, älykkyyttä, persoonaa, ihmistä, arvoja jne. niin uskomatonta kuin se onkin: kaikki miehet eivät ole tyhmiä, vajaita elukoita. Ei edes niistä, jotka seurustelee 18-vuotiaan kanssa. Heilläkin saattaa olla muitakin syitä. Kivaa miesten aliarviointia niiden naisten lisäksi. Vanhat on rumia ja muuta niillä ei ole, miehet on elukoita ja muuta niistä ei tule?

olipa kirjoitti:

Ei, kaikki miehet eivät ottaisi 18-vuotiasta jos voisivat valita.
Hän puhuu kuin nämä provot tai hieman yksinkertaiset ihmiset, joita tähänkin on muutama ilmestynyt kommentoimaan.
Vanhemmat naiset eivät ole mikään "tyytyminen" ei ole enää semmoista maailmaa, missä nainen on pelkkä esine, omaisuutta ja sen täytyisi edes minkään ikäisenä huolia ketä tahansa ollakseen jonkun arvoinen. Lisäksi moni mies arvostaa mm. luonnetta, älykkyyttä, persoonaa, ihmistä, arvoja jne. niin uskomatonta kuin se onkin: kaikki miehet eivät ole tyhmiä, vajaita elukoita. Ei edes niistä, jotka seurustelee 18-vuotiaan kanssa. Heilläkin saattaa olla muitakin syitä. Kivaa miesten aliarviointia niiden naisten lisäksi. Vanhat on rumia ja muuta niillä ei ole, miehet on elukoita ja muuta niistä ei tule?

Lue lisää

99% miehistä ottaisi 18-vuotiaan naisen.
99% miehistä tyytyy vanhempaan naiseen pakon sanelemana.

Vanhemmat naiset eivät tosiaan ole huonossa kunnossa. Seksielämäkin kukoistaa. Samaa ei voi sanoa vanhemmista miehistä... Mies kun plösähtää, niin mikään ei toimi - ei edes seksi.

sanotaan.noin kirjoitti:

99% miehistä ottaisi 18-vuotiaan naisen.
99% miehistä tyytyy vanhempaan naiseen pakon sanelemana.

Joo, tai pikemmin 0.9%. Kaikki ne miehet, jotka eivät arvosta naisia, ja joilla on huono itsetunto ottaisivat 18-vuotiaan naisen.

puuma_-68 kirjoitti:

Vanhemmat naiset eivät tosiaan ole huonossa kunnossa. Seksielämäkin kukoistaa. Samaa ei voi sanoa vanhemmista miehistä... Mies kun plösähtää, niin mikään ei toimi - ei edes seksi.

Lue lisää

Vanhemmat miehet pysyy paremmassa kunnossa mitä naiset vanhemmiten.
Naisen viimeinen käyttöpäivä on noin 30v, jotkut sanoo 25v.

Tuokin riippuu siitä pitääkö itsensä kunnossa niin jaksa. Kattelen meidänki taloyhtiössä ikääntyviä naisia ja heikossa kunnossa monet kun ei harrateta muuta kun tv kattelua. Itse 55v mies ja käyn salilla 4-7 kertaa viikossa ja parikertaa pallopelejä pelaamassa ja jaksaa sekstailla ja ryypätäkkin välillä ka olen aika hyvässä kunnossa vamanikäisiin kavereihin verrattuna. Mitä vanhemmaksi tulee niin se fyysisen kunnon ylläpitäminen tulee päivä päivältä tarkeammaksi terveyden kannalta.

älä.naurata kirjoitti:

Vanhemmat miehet pysyy paremmassa kunnossa mitä naiset vanhemmiten.
Naisen viimeinen käyttöpäivä on noin 30v, jotkut sanoo 25v.

Sä voit käyttää tuollaisia viimeisiä käyttöpäiviä, mutta se on vain sun oma henkilökohtainen juttusi. Muilla on ihan eri "käyttöpäivät" rakkailleen, yleensä niitä ei ole.

Ikuisuusaiheissa sillä ei väliä. Tästä samasta aiheesta tehdään aina aloituksia, niin sama se on, koska noin yleinen asia on kysytty, kun se ei tunnu vanhenevan koskaan. Ylläpito saisi kyllä karsia aika paljon semmoisia turhia vuosia vanhoja keskusteluja ja sitten jotain henk.koht kysymyksiä, ne tuskin on voimassa enää tai ovat ratkenneet jo vuosien aikana. Ni tavallaan ne on tylsiä ja "vie tilaa" ja sitten niitä aina nostellaan ylös turhaan ja viemaan tuoreilta asioilta tilaa. Mutta tää on mun mielestä eri asia, koska tosiaan kysymys on noin yleinen ja aiheena usein.

Ja sitten voisi poistella niitä keskusteluja mitkä on kuitenkin jo suljettu, en oikein ymmärrä mitä niillä tekee keskustelupalstalla. Että vähän voisi ylläpito karsiakin? Viestien tulvimista yli?

No ei olekaan, periaatteessa. Mutta jos ikäero on esim. 40 v, niin satavarmasti on kyse joko a) nuoremmasta naisesta, ja 40v vanhemmasta miehestä, jolla on paksu lompakko. b) 40v vanhemmasta naisesta, ja nuoremmasta miehestä, joka tarvitsee kodin... tai oleskeluluvan.

Se on sitä RAKKAUTTA.

vain ystävyyttä

No moi.