elämänarvot puntarissa

Herra palkitsee sinut, ja on se palkinto, tämän maailman palkintoja paljoa arvokkaampi.Perhe tarvitsee aina myös isää.Vaimosi on saanut hyvän miehen.

Tuntui hyvältä lukea tekstisi.
Ymmärrän, että sinusta ei välttämättä tunnu hyvältä, mutta aina se lämmittää, jos joku arvottaa perheensä työasioiden edelle.

Minäkin uskon, että Jumalalla on sinulle käyttöä.
Kaltaisiasi tarvitaan, jotka pystyvät tekemään oikein, siloinkin kun se ei heitä miellytä.

sanoisin, että väärin valitsit. onni löytyy niin monesta muustakin paikasta. elämänarvothan tuon määräävät, miltä sinusta nyt tuntuu. sinun olisi pitänyt miettiä, millaista (todennäköisesti hienoa) elämää olisit saanu elää tuossa työssä ja toisaalta, millaista elämää saat elää vaimosi ja lastesi kanssa.

Suoraselkäistähän tuo kaikinpuolin oli ja hieno temppu, mutta itse olisin ainakin varakkuutta arvostavana miehenä valinnut toisin.

ja tuo sieluhömpötys on vain maallisten tallaajien keksimä asia. et olisi myynyt "sieluasi" vaikka olisit lähteny siihen työhön.

Omia arvoja kannattaa puntaroida arvotestillä se helpottaa isojen valintojen tekoa;
https://arvoja.wordpress.com/

En ole itse koskaan tehnyt päätöksiä kulissien perusteella, vaan sisällön. Tiedän kokemuksesta, että hienoistakin kulisseista tulee äkkiä arkipäivää.

Olen itse saanut tehdä merkityksellistä työtä, johon liittyy paljon ulkomailla asumista ja matkustamista. Enkä antaisi päivääkään rikkaista kokemuksista ja ihmissuhteista pois. Päällimmäinen tunne elämässä on syvä kiitollisuus.

Suurin osa kansainvälisessä työssä olevista pystyy hoitamaan niin työnsä kuin perheensäkin. Siitä ovat todisteena fiksu lapset. Toki se yhteistyöhalua puolisolta vaatii. Monille pariskunnille sopii myös paremmin, ettei olla koko ajan toisen kyljessä kiinni. Suhde pysyy virkeämpänä kun kummallakin on siihen jotain uutta tuotavaa.

Valinnat tehdään aina itsestä lähtien. Me ihmiset olemme erilaisia. Toiset kaipaavat turvallisuutta ja pieniä ympyröitä. Ja he luonnollisesti suosittelevat samaa muille. Toiset taas puhkeavat kukkaan haastavammissa olosuhteissa. On tiedettävä kumpaan ryhmään itse kuuluu. Ja mitä siitä on valmis elämässään maksamaan.

Lapset kasvavat ja uusia mahdollisuuksia voi tulla myöhemmin. Tässä vaiheessa tärkeintä elää päätöksensä mukaan, eikä jäädä haikailemaan menetettyä mahdollisuutta.

Ehkä joskus pelko estää ryhtymästä asioihin, joita muuten haluaisi tehdä. Sitten pitää löytää syntipukki, ja perhehän sopii siihen rooliin. En tietysti tiedä riittävästi yksityiskohtia aloittajan (vuosia sitten kirjoittamasta) tapauksesta, mutta kuvittelen, että useimmat ulkomaankomennukset voi hoitaa kristittynä.