Nykyään lasten kasvua seurataan sikiöstä asti ja verrataan keskiarvoon, siitä poikkeaminen on aina pahasta. Neuvolassa lasta tutkitaan ja seurataan aktiivisesti, sekä laitetaan lapsi suorittamaan yhtä jos toista testiä joista nähdään tuleeko hänestä yhteiskuntakelpoinen. Koulussa opetellaan isossa ryhmässä olemista ja laitetaan lapset paremmuusjärjestykseen todistusten perusteella, suorittaminen on alkanut. Yläkoulussa heille vedellään viimeisiä käyttäytymisrajoja ja lukiossa/ammatillisessa koulutuksessa heidän pitää valita ainakin osittain heidän elämästään tulee. Mahdollisissa jatko-opinnossa heidän pitää valmistua mahdollisimman pian mahdollisimman vähällä tuella eli useimpien osalta vanhempien rahoilla ja kohtalaisen kilpailevassa ympäristössä.
Onko tämä ok-järjestely Sinun lapsellesi? Muuttaisitko jotain? Mitä? Ovatko lapset vain koulittavia resursseja vai onko mielestäsi puhtaasti hyvästä että erotellaan jyvät akanoista ja suorittamista painotetaan? Vai onko tässä kyse edes suorittamisesta, turvaako yhteiskunta vain tällaisella järjestelyllä lapsen elämälle parhaat puitteet nykymaailmassa?
lasten suorituspakko
13
537
Vastaukset
- helppoo elämää
mitä lapselta vaatii tai miten ja mihin vertaat. Pitääkö sitä kaikkia käyriä niin tuijotella. Ja ne numerot siellä todistuksessa on varmaankin ihan itseä varten eikä mitään vertailua kavereita varten.
Jos noi lukuaineet ei ole yhtä varten kyllä sitä varmasti löytää ammattinsa ja paikkansa vaikka käytännön osaamisella.
Mitä sääntöihin ja normeihin tulee... noh.. ne olis kyllä syytä opetella hyväksymään osana tätä yhteiskuntaa, jos halutaan elää sivistysvaltiossa.
Ei tuollaisia vaatimuksia mulle tai mun lapsille ole kukaan tullu oven taakse esittämään.
Kyllä se elämä oikeesti koko ajan vaan helpottuu ja helpottuu.. minun kohta kasikymppinen isäni on viimeaikoina kertonut omasta lapsuudestaan ja nuoruudestaan... Töitä tehtiin 12h/vrk...ruokapalkalla ja 15v. ikäisestä asti.
niinpä niin... Ei täällä mitään suorituspakkoa ole. Älä sinäkään sitä aseta lapselles. Kunhan oppii ihmisten tavoille ja löytää paikkansa maailmassa.- ei pakkoa
Sluibaillaan vaan lunkisti koko elämä, joku ne vastuut kantaa vaikka ei itse päätään vaivaisi. Mitäpä tuosta.
- Pohtiva Äiti
En ole samaa mieltä kanssasi. Meillä on kolme lasta ja jokainen on ollut omanlaisensa sekä koulumenestyksen, harrastusten tai muiden, sinun mielestäsi, mittausten mukaan.
Koskaan en ole ajatellut, että lasteni pitäisi suorittaa jotakin jonkun ulkopuolisen pakon takia eli olettaisin, että tämä pakkosuoriutuminen tuleekin omilta vanhemmilta, jotka olettavat laillasi, että kaikesta pitää suoriutua nopeasti ja hyvin, niin silloin on hyvä ihminen. Mitä puppua!
En tiedä kuka laittaa lasten todistukset paremmuusjärjestykseen, sinäkö ja sinunlaisesi vanhemmat, minä en ainakaan vaan olen tyytyväinen siihen mitä lapset ovat kotiin tuoneet ja ollut tukena, elleivät he itse ole olleet tyytyväisia tai sitten ollaan yhdessä iloittu, jos on joku asia mennyt niin kuin lapsi on itse ajatellut.
Käyttäytymisrajat ovat elämässä aivan oikein - hyvillä käytöstavoilla ja terveellä itsetunnolla selviää erittäin pitkälle missä maaimankolkassa tahansa.
Uskon, että ajattelusi tulee ihan omista lähtökohdistasi, eikä todellakaan ole yleinen ajatusmalli yksilötasolla, joten älä yleistä tai heijasta omaa arvomaailmaasi muille vaan ota vastuu ajatuksistasi!- havainnoitsija
Minusta käsittelet asiaa hiukan kapea-alaisesti.
Tokihan tämä yhteiskunta vaatii kaikenlaista, suorituksia, menestystä, sitä toitotetaan ja edellytetään joka puolella. Etkö huomaa..
Aloittaja on oikeassa. - miettivä iskä
Huomaatko että en esittänyt omaa mielipidettä asiasta. Meillä lapset ja nuoret otetaan sellaisina kuin he ovat, mutta sydäntä särkee kun koulussa huonosti mennyt koe tms. vetääkin mielen matalaksi. Kaveripiirissä on kilpailua näistä asioista ja suoriutumistarvetta tulee osin sieltä sekä koulupiiristä. Nykyään kouluissa on jo kaikenmaailman kehityskeskustelutkin, joissa nuoresta pyritään saamaan kaikki teho irti. Sinä ehkä haluat ummistaa silmäsi ja uskoa lapsellisesti, että yhteiskunta on vaaleanpunainen, mutta minä näen totuuden piha-aidan ulkopuolellakin.
Voit riisua ne vaaleanpunaiset lasisi tai sitten et. Se on oma valintasi vanhempana. - tarkkikselle
miettivä iskä kirjoitti:
Huomaatko että en esittänyt omaa mielipidettä asiasta. Meillä lapset ja nuoret otetaan sellaisina kuin he ovat, mutta sydäntä särkee kun koulussa huonosti mennyt koe tms. vetääkin mielen matalaksi. Kaveripiirissä on kilpailua näistä asioista ja suoriutumistarvetta tulee osin sieltä sekä koulupiiristä. Nykyään kouluissa on jo kaikenmaailman kehityskeskustelutkin, joissa nuoresta pyritään saamaan kaikki teho irti. Sinä ehkä haluat ummistaa silmäsi ja uskoa lapsellisesti, että yhteiskunta on vaaleanpunainen, mutta minä näen totuuden piha-aidan ulkopuolellakin.
Voit riisua ne vaaleanpunaiset lasisi tai sitten et. Se on oma valintasi vanhempana.Taitavat omat asenteesi värittää maailmaa nyt vähän turhan synkäksi.
Jos koe menee huonosti, kokee pettymyksen. On tervettä reagoida pettymykseen sopivalla alakulolla. Terve mieli nousee siitä ylös. Tietysti vanhemman mieltä raastaa katsoa vierestä nuoren (vanhemman näkökulmasta suhteetonta) "tuskaa". Tällaiset pienet pettymykset ovat hyvää reeniä elämän oikeita isoja pettymyksiä (tyttöystävä jättää, saa potkut, vanhemmat kuolevat, tms.) varten.
Ihminen on laumaeläimenä luonnostaan kilpailuhenkinen. Kasvatuksen tehtävä on opettaa sen hyödyntämistä toimimaan oikealla tavalla jokaisen tavoitteiden saavuttamiseksi. Suorituspaineet toisaalta kertovat, että lapsella on itsekunnioitusta haluta tehdä homma hyvin ja pärjätä. (toki ylikorostunut kilpailuhenkisyys ja suorituspaineet ovat vahingollisia). Välinpitämättömyys ja huoleton hui-hai-mentaliteetti nuorella on mielestäni paljon huolestuttavmpaa kuin kilpailuhenkisyys. - tuokin menee
tarkkikselle kirjoitti:
Taitavat omat asenteesi värittää maailmaa nyt vähän turhan synkäksi.
Jos koe menee huonosti, kokee pettymyksen. On tervettä reagoida pettymykseen sopivalla alakulolla. Terve mieli nousee siitä ylös. Tietysti vanhemman mieltä raastaa katsoa vierestä nuoren (vanhemman näkökulmasta suhteetonta) "tuskaa". Tällaiset pienet pettymykset ovat hyvää reeniä elämän oikeita isoja pettymyksiä (tyttöystävä jättää, saa potkut, vanhemmat kuolevat, tms.) varten.
Ihminen on laumaeläimenä luonnostaan kilpailuhenkinen. Kasvatuksen tehtävä on opettaa sen hyödyntämistä toimimaan oikealla tavalla jokaisen tavoitteiden saavuttamiseksi. Suorituspaineet toisaalta kertovat, että lapsella on itsekunnioitusta haluta tehdä homma hyvin ja pärjätä. (toki ylikorostunut kilpailuhenkisyys ja suorituspaineet ovat vahingollisia). Välinpitämättömyys ja huoleton hui-hai-mentaliteetti nuorella on mielestäni paljon huolestuttavmpaa kuin kilpailuhenkisyys.Pettymykset ovat osa elämää, mutta tuntuu hieman oudolta prässätä ihmisiä läpi elämän. Mistähän arvelet että ihmisten nykyinen paha olo johtuu? Viinaa kulutetaan poskettomia määriä ja siellä täällä paha olo purkautuu toisin.
Vai oletko itse niitä jotka turruttavat olonsa perjantaipullolla, mutta samalla veisaavat että kilpailu on hyvästä? - lapset joilla
tarkkikselle kirjoitti:
Taitavat omat asenteesi värittää maailmaa nyt vähän turhan synkäksi.
Jos koe menee huonosti, kokee pettymyksen. On tervettä reagoida pettymykseen sopivalla alakulolla. Terve mieli nousee siitä ylös. Tietysti vanhemman mieltä raastaa katsoa vierestä nuoren (vanhemman näkökulmasta suhteetonta) "tuskaa". Tällaiset pienet pettymykset ovat hyvää reeniä elämän oikeita isoja pettymyksiä (tyttöystävä jättää, saa potkut, vanhemmat kuolevat, tms.) varten.
Ihminen on laumaeläimenä luonnostaan kilpailuhenkinen. Kasvatuksen tehtävä on opettaa sen hyödyntämistä toimimaan oikealla tavalla jokaisen tavoitteiden saavuttamiseksi. Suorituspaineet toisaalta kertovat, että lapsella on itsekunnioitusta haluta tehdä homma hyvin ja pärjätä. (toki ylikorostunut kilpailuhenkisyys ja suorituspaineet ovat vahingollisia). Välinpitämättömyys ja huoleton hui-hai-mentaliteetti nuorella on mielestäni paljon huolestuttavmpaa kuin kilpailuhenkisyys.ei todellakaan ole resursseja pärjätä,vaikka kuinka haluaisi.Sellaiset hiukan heikkolahjaiset,jotka yrittämisestään huolimatta saavat huonoja numeroita.Syrjäytyminen on suuri vaara,koska nykyään pitää osata ja pärjätä,niin koulussa kuin työelämässä.Aina tulee uutta opittavaa ja kaikki pitäisi tehdä rivakasti,tehokkaasti ja oikein.
- tuunari_mikko
miettivä iskä kirjoitti:
Huomaatko että en esittänyt omaa mielipidettä asiasta. Meillä lapset ja nuoret otetaan sellaisina kuin he ovat, mutta sydäntä särkee kun koulussa huonosti mennyt koe tms. vetääkin mielen matalaksi. Kaveripiirissä on kilpailua näistä asioista ja suoriutumistarvetta tulee osin sieltä sekä koulupiiristä. Nykyään kouluissa on jo kaikenmaailman kehityskeskustelutkin, joissa nuoresta pyritään saamaan kaikki teho irti. Sinä ehkä haluat ummistaa silmäsi ja uskoa lapsellisesti, että yhteiskunta on vaaleanpunainen, mutta minä näen totuuden piha-aidan ulkopuolellakin.
Voit riisua ne vaaleanpunaiset lasisi tai sitten et. Se on oma valintasi vanhempana...yritetään ottaa lapset sellaisina kuin ovat. Johtuu ehkäpä siitä, ett inhoan suorittamista.. Olen mies..
Suorittaminen ja lasten suoritusten pitäminen oman egon jatkeena on ylipäätään minun mielestä naisten juttu? - gfgfgfg
tuunari_mikko kirjoitti:
..yritetään ottaa lapset sellaisina kuin ovat. Johtuu ehkäpä siitä, ett inhoan suorittamista.. Olen mies..
Suorittaminen ja lasten suoritusten pitäminen oman egon jatkeena on ylipäätään minun mielestä naisten juttu?minä en vaadi mahdottomia lapseltani mutta olen törmännyt siihen kuinka maailma vaatii.pitää olla hyvä ja pärjätä tai kiustaan ja tulee huonommuden tuntoja.on suorittamista ja kilpailua pikku asioissakin,kaveri itkee kun sai ysi puolosen kokeesta että nyt kotona ihmetellään kuinka näin huonosti meni ja kaveri itsekkin on pahoillaan asiasta.minä olen iloinen kun edes pärjää mutta näin ei kaikilla
- tuunari_mikko
gfgfgfg kirjoitti:
minä en vaadi mahdottomia lapseltani mutta olen törmännyt siihen kuinka maailma vaatii.pitää olla hyvä ja pärjätä tai kiustaan ja tulee huonommuden tuntoja.on suorittamista ja kilpailua pikku asioissakin,kaveri itkee kun sai ysi puolosen kokeesta että nyt kotona ihmetellään kuinka näin huonosti meni ja kaveri itsekkin on pahoillaan asiasta.minä olen iloinen kun edes pärjää mutta näin ei kaikilla
Isiä tarvittas tossa tilanteessa rakastamaan, kannustamaan lasta juuri sellaisena kuin on!
- .sama
tuokin menee kirjoitti:
Pettymykset ovat osa elämää, mutta tuntuu hieman oudolta prässätä ihmisiä läpi elämän. Mistähän arvelet että ihmisten nykyinen paha olo johtuu? Viinaa kulutetaan poskettomia määriä ja siellä täällä paha olo purkautuu toisin.
Vai oletko itse niitä jotka turruttavat olonsa perjantaipullolla, mutta samalla veisaavat että kilpailu on hyvästä?Ne tyypit, jotka ottaa kilpailun tosissaan, ei juuri jouda ryyppäämään - silloin kun jäisi aamun treenit väliin. Ne jotka vaan hengailee urheilupiireissä (tai muutenkin), ehtivät läträtä.
Olen itse niitä, jolta meni 10 vuotta aikuiselämää ohi tarkoituksettomaan haahuiluun. Vanhempani juuri varoivat prässäämistä, joten en saanut myöskään ohjeita tai kannustusta elämänvalintoihin. Kaikki oli yhtälailla hyväksyttyä, mikä ei tosielämässä pidä paikkaansa. Valinnoilla (tai tavoitteilla) on aina seuraukset - myös valitsemattomuudella (ei nyt lähdetä prässäämään) on seuraukset.
Päämäärättömyys tai liian vapaa valinta voi aiheuttaa ahdistusta yhtälailla, kuin liika kilpailuhenkisyys. - me vanhemmat ja muut ihmiset
miettivä iskä kirjoitti:
Huomaatko että en esittänyt omaa mielipidettä asiasta. Meillä lapset ja nuoret otetaan sellaisina kuin he ovat, mutta sydäntä särkee kun koulussa huonosti mennyt koe tms. vetääkin mielen matalaksi. Kaveripiirissä on kilpailua näistä asioista ja suoriutumistarvetta tulee osin sieltä sekä koulupiiristä. Nykyään kouluissa on jo kaikenmaailman kehityskeskustelutkin, joissa nuoresta pyritään saamaan kaikki teho irti. Sinä ehkä haluat ummistaa silmäsi ja uskoa lapsellisesti, että yhteiskunta on vaaleanpunainen, mutta minä näen totuuden piha-aidan ulkopuolellakin.
Voit riisua ne vaaleanpunaiset lasisi tai sitten et. Se on oma valintasi vanhempana.Kyllä me vanhemmat itse muodostamme yhteiskunnana, ei se ole mikään konkreettinen oman elämämme ulkopuolella.
Arvot ja asenteet lähtevät kotoa. TUrha on yhteiskuntaa syyttää, jos ei uskalla toimia niin kuin itse parhaaksi näkee!!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
eerikäinen novassa sanoi ei kukaan enää aja manuaalivaihteilla
meillä on 3 autoa talissa ja kaikissa manuaalilaatikot, on meillä vielä tämmöiset vaikka toisin puhutaan.1751869Ilo, joka nousee silmiisi saakka
kun katseemme kohtaavat. Olet energinen, aito, ihana. Välillä tuijotat suoraan silmiini - enkä hämmenny, katson takaisin671656Jokaisella on omat syntinsä
Minä olisin niin mielelläni sinun. Ehkä joskus viittasitkin siihen. Olet nainen ajatuksissani jatkuvasti ja taidat tietä771447En oikeasti
Tiennyt että sinulla on ollut vaikeuksia ja huonoja aikoja. Olen oikeasti pahoillani, ja olisin myös toiminut eritavoin1331346- 481274
90-luvulla maa syöksyi lamaan, ja silloinkin oli syypäinä samat tahot kuin nyt
Laman aiheuttajat olivat demarivetoinen virheellinen finanssipolitiikka, sekä ay-liikkeen taipumattomuus tilanteessa mik1111023- 173987
Vakava varoitus perussuomalaisista!
Keskustan Annika Saarikolta veret seisauttavaa tekstiä, lukekaa uutinen kokonaisuudessaan, tässä siitä maistiainen: ”Ke195848Mä olisin niin iloinen
Jos vielä joskus nähtäis.. Ollaanko tulkittu mies toisiamme väärin?. Kumpikin luuli ettei toinen tykkää, vaikka molemmat60774Olisitko ihminen minulle. Ihan ihminen vain.
Tiedätkö, että saan kyyneleet silmiini, niin syvästi sinua kaipaan. Meidän välillä on jotain todella syvää, kaunista ja43744