Laittakaa minulle runoja

Hei

Voimia suruusi ja hautajaisiin.

Tallentakaa menneet parhaat muistot,
unohtua muiden antakaa.
Niin kuin silloin voimissani
minut muistakaa.

Tuulen henki

Ilma ilman tuulta on kuin vesi vaille virtaa.
Pilvetkin jäisivät ikuisesti paikoilleen eikä aurinko koskaan paistaisi.

Tuuli tuudittaa ja hyväilee ihmisen ja antaa
uuden alun ihmeellisen.

Hiljaisuuden äärelle sä miksi käyt näin varhain? Ain sydämessäin sinusta säilyy muisto parhain.

En ma enää aja virvatulta
Onpa kädessäni onnenkulta
Pienentyy mun ypär´ elon piiri
Aika seisoo, nukkuu tuuliviiri
Edessäni hämäräinen tie
Minut tuntemattomahan tupaan vie
-Eino Leino-

Oikein paljon voimaa ja siunausta
teille surun ja järkytyksen keskellä.

Tämä on oikein kaunis:

Koskaan ei tiedä
onko aikaa paljon
vai vähän,
yht´äkkiä huomaa
se päättyikin tähän.
On paikkasi tyhjä ja
korvaamaton, ja
kaipuu suuri
sanaton

http://www.positiivarit.fi/Content.aspx?1fcb43be-44d2-4e8c-8ed2-b3e2c118f399 Jos jaksat tuolta katsella. Löytäsit itsellesi juuri sopivan.

Herra on Sinun paimenesi
ei Sinulta mitään puutu
Hän vie Sinut vihreille laitumille
Hän johdattaa Sinut vetten ääreen
siellä saat levätä
Hän virvoittaa Sinun henkesi
Hän johdattaa Sinut oikeaa tietä
nimensä kunnian tähden

Tässä itse kerran lapsen haudalla käyttämäni muistokirjoitus, jonka sanat voi auttaa surussa ja jaksamisessa. Tekstin kirjoittajasta ei ole tietoa. Se on löydetty ja poimittu sellaisesta hautaustoimiston kirjasesta.


Et ole unessa, et ole poissa,
olet tuhat tuulta puistikoissa,
olet valon välke aallokossa,
olet timantti hankien loistossa.
Et jättänyt meitä, et ole vaiti,
olet lintujen laulu taivaalla,
olet kuiskaus viljapellossa,
olet henkäys rakkaasi poskella.

Jaksamista omassa surussa ja veljesi perheen rinnalla.

Kun loistat tähtenä iltataivaan,
niin näethän meidät päällä maan.
Me täällä alhaalla hiljaa aivan,
sun tähteäs kirkasta seurataan.

Kerran vain

Kerran vain elän tämän elämän. Kerran mieleni täyttää suru ja murhe, vielä kerran. Äitiä haluaisin koskettaa, taivaan kodista takaisin saada. Kerran vielä itkisin hänen rinnallaan, vielä kerran. Kyyneleeni menevät hukkaan, kun äiti ei enää ole lohduttamassa. Koskaan en enää noita silkkisiä kämmeniä saa koskea, en koskaan. Miksi äidin piti mennä pois? Jättää meidät yksin tänne maailmaan. Niin, sitä emme tiedä. Haluaisin hengittää tuota tuoksuvaa ihoa kämmenten halatessa selkääni. Kerran vain.

Ja toinen mokoma:

Tyttö

Leikkihevonen jäi yksin nurkkaan, katsoen minua kuin huutaakseen "Missä on tyttö?" Tyhjä huone vailla hengitystä, valoa. Avaan ikkunat, ei, hän pysyy poissa. Kaikki ne kuukaudet häntä odotin, turhaan. Lapseni keinuu nyt untuvapilven päällä, ryömii hattaralla. Me jäimme tänne yksin.
Ei enää kärsimystä, vain iloa ja naurua pienelle tytölle on luvattu. Siellä hän saa kasvaa Isän suojassa. Ja äitikin tulee, lupaan sen. Joskus sinut vielä nähdä saan, sylissä pitää. Omaa tyttöäni.

otan osaa

löysin täältä yhden ihanan (:

Moi! Tietääkö joku sen kauniin runon pitempää osaa jossa yksi kohta on "koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän, yhtäkkiä huomaa se päättyikin tähän"?

Kiitos jo etukäteen!

Käyt enkeli vierelläs taivaanrantaa,
on kulkusi kevyttä, jalkasi kantaa.
Et kipua tunne taivaantiellä,
on monet rakkaat vastassa siellä.
Muistoissa elät keskellämme,
säilyt aina sydämissämme.

Me laulamme kehdosta hautahan,
Kuink' kauan, tiedä emme,
paras ain' olis sointuja sommittaa kuin olisi ne viimeisemme

Kuka tietää runon, jonka alku kuuluu jotenkin näin: Minä annan sinut käsiin, jotka ovat omisani vahvemmat----i

Taas valo viiltää taivaanrantaa,
se päivän yöstä erottaa.
On tullut aika pois se antaa,
jota niin paljon rakastaa.

oikein paljon voimia sinullekkin:))

¨KYLLÄ

Näin huomaa kevään tulleen.
Lämpö kylmän lämmittäen.
Viheriö valkoisen voittaen.
Elämää ympärilleen sytyttäen.

Kevät tuli, lumi suli, puro pani puli puli

Olit vielä niin hento,
sievä kuin tähdenlento,
on meill kaikill ikävä sua,
haluttais olla sun luon
kaipaan sua, entä sä mua

"Suru vaikka on aina minne meet
Herra kuivaa sun kaikki kyyneleet
Hän ei väisty vaan ohjaa askeleet
kotiin kantaa Hän matkaan uupuneet"

-J.Jyrä

Klassikko, mutta toimii aina. :(

Niin monta hetkeä yhdessä olimme vain
häntä ikävöimään jäämme ain
mutta vaikka poissa on hän, yhä muistoissa elää
vaikkemme ehkä nähdä saa häntä koskaan enää.

Minun lapseni ystävät muistivat kauniilla ja satuttavilla sanoilla syöpään kuollutta ystäväänsä näin:

Oli kaste viel yli kukkien
kun kuoli päiväperhonen.
Koko ihanan päivän se elänyt ois
vaan aamulla sen piti pois.

Itkettää vieläkin vuosien jälkeen.

Hautajaisiini pukeutukaa mustaan,
Mutta vain koska se on tyylikästä.
Äiti ja isä, älkää vaipuko tuskaan,
Mä nautin täysillä mun elämästä.
Ystävätytöt, silmät meikatkaa.
Menkää tilaisuuden jälkeen tanssimaan.

Tsempit kaikille, joilla on vaikeeta elämässä,
Kaikki kokee joskus menetyksen pelkoo,
Kukaa ei oo sen kaa yksin.
Muistakaa, että aina löytyy joku joku teitäki rakastaa,
Ja joille just Sä oot tärkee!
Kaikki ootte just ihania omina itseinänne,
Voimia elämää, iha jokaiselle !!
Mullakin on monta kaunista enkelii tuol yläkerrassa,
Mut mä nään ne vielä joskus.
Nyt kun mulla on vielä päivii jäljellä,
Haluun nauttia niistä!

"Kuu ja tähtet taivahalla vilkuttaa / renki tytön kanssa metsään nilkuttaa / pusi pusi kuuluu pian jo kuusen alta / tytön kamppaa kohta pojan jalka /
kuusen vieressä on vanha pinja / poika häippää, taisi olla ninja / tyttö suree heti paljon Tapaniaan / tapahtumat sijoittuvat tässä vanhaan
Japaniaan."

Kiitos runoista. Osanottoni veljenpoikasi menetyksestä. Menetin rakkaan poikani 19 v. äkillisesti viime kesänä. Luin runon kokemusta khyyl. Niin se poikani olisi sanonut. Äiti, minulla on täällä hyvä olla. Nauti elämästäsi. Emme elä kuin kerran tässä ajassa ja juuri näiden ihmisten ympäröimänä. Rakasta jokaista hetkeä elämässäsi. Älä anna periksi. Älä luovuta. Älä muutu ja katkeroidu. Elämä ei ole epäreilua. Annoit minulle paljon. Sain pitää sinut niin pitkään kuitenkin. Elämä tuntuu hyvin tyhjältä seuraavat vuodet ilman sinua mutta selviän. Arvostan, kunnioitan ja rakastan sinua rakas poikani niin paljon että lupaan etten anna periksi. Tiedän, että tapaamme vielä. Haluan että olet ylpeä minusta kun saavun luoksesi. Hyvä luoja, kuinka paljon rakastan sinua.

KIRJOITIN ITSE RUNON YSTÄVÄNI HAUTAJAISIIN


SINUN HYMYSI OLI AURINKONI SINUN SYLISI OLI PÄÄMÄÄRÄNI NYT VAELLAN ILMAN TOIVOA PAREMMASTA! SAAT KÄYTTÄÄ MYÖHEMMIN JOSSAAKIN OSAANOTTONI

Heittäkää hiljaa arkulle multaa, siellä on (nimi), siellä on kultaa.

Lensit kuin pieni perhonen etsien Elämääsi, niin kauniina , niin hauraana ,etsien sijaa . Elämän tuulissa vaelsit , niin monen myrskyn silmään lensit , silti jaksoit etsiä , toivoa että tuuli laantuisi ja auringon valoon voisit jäädä lepäämään. Siipesi väsyivät liian aikaisin ja pääsit ikuiseen Valoon luokse Jeesuksen .

Itse keksimäni runo . Jouko enkelinä taivaalle liitelee tähtenä tuikkii ja katselee pilven reunalla istuskelee

TUNNETILA
Minä en itke suotta, sillä silmäni ovat täynnä kyyneleitä.
Ne ovat kasassa siellä: märkiä, kosteita, kuihtuneita.
Elämä on virrannut pois, kärsivät nälästä, odottavat niittomiehen julma viikatetta.
Lähtö on lähellä. Minulta on varastettu kaikki: ajatukseni, puheääneni, rakkauteni, kirjoitukseni, mielikuvitukseni,kaikki rakkaat mielikuvani.
Ei ihminen näin riisuttuna voi elää.
Myrkkymaljaa työnnetään huulilleni joka päivä, elämälleni ei ole enää tilaa.
Hintanani on kuusikymmentätuhatta pitcoinia.
Oma runoni virtuooleille