Bipolaarin parantuminen

erotetaan toisistaan lievä bipolaari ja ihminen joka on luonteeltaan välinpitämätön idiootti? jälkimmäiseen ei lääkitykset auta ja bipolaariin pakotetaan lääkitys joka on usein vahingollinen.

mitenkäs kirjoitti:

erotetaan toisistaan lievä bipolaari ja ihminen joka on luonteeltaan välinpitämätön idiootti? jälkimmäiseen ei lääkitykset auta ja bipolaariin pakotetaan lääkitys joka on usein vahingollinen.

Lue lisää

on.
Älä kirjoita ellet saa parempaa tekstiä.
Ääliön oloinen.

mitenkäs kirjoitti:

erotetaan toisistaan lievä bipolaari ja ihminen joka on luonteeltaan välinpitämätön idiootti? jälkimmäiseen ei lääkitykset auta ja bipolaariin pakotetaan lääkitys joka on usein vahingollinen.

Lue lisää

ikävä kyllä bipolaarin yksi oireista on välinpitämättömyys silloin kun mania alkaa. sitä on niin kaikkivoipa. bipolaari ei itse voi asialle mitään. mutta hankalaahan se on lähimmäisten siinä vierellä olla. kokemusta on.

kristiina8 kirjoitti:

ikävä kyllä bipolaarin yksi oireista on välinpitämättömyys silloin kun mania alkaa. sitä on niin kaikkivoipa. bipolaari ei itse voi asialle mitään. mutta hankalaahan se on lähimmäisten siinä vierellä olla. kokemusta on.

Lue lisää

Kyllä bipo voi asialle jtn! Aina voi yrittää ainaskin, jottei perheen elämää ihan mielivaltaisesti maaninen hallitse. Jos on läheisiä ihmisiä niin pitää sopia maniattomana aikana pelisäännöt. Ja bipo sitoutuu uskomaan läheistään vaikka kuinka olisi sairaudeton tunne. Meillä toimii suht hyvin ja pahoista manioista ollaan usein päästy vähemmällä. Miehelläni on ykköstyypin bipo.Ja saaminen omalle hoitajalle manian nosteessa vaatii minulta periksiantamattomuutta. Ja voin sanoa : ei oo kivaa!
Bipoja toki on erilaisia mutta niin on bipojen kumppaneitakin.

Valitettavasti sinut on aivopesty uskomaan tuo roska jota jaat totuutena

Check yourself fool

Theres No better business than drugbusiness

Anonyymi kirjoitti:

Valitettavasti sinut on aivopesty uskomaan tuo roska jota jaat totuutena

Check yourself fool

Theres No better business than drugbusiness

Minulla on diagnoosina pysyvä remissio ja että se on varma. Lukee kanta.fissä juuri noin.

Bipolaarista voi parantua, kuten skitsofreniastakin. Eli elää aivan normaalia tasapainoista elämää ilman lääkitystä. On yleinen harhakäsitys (lääkefirmat ajaa varmaan tätä kantaa) että mielisairauksista ei parane. Lääkärit tekevät ihmisille kauhean karhunpalveluksen jos eivät kerro potilaille että mielisairausista voi parantua. On muutenkin vallalla jostain syystä sellainen käsitys ihmisillä että bipolaarista ei parane, mutta tämä on siis aivan väärin.

parantunut bipolaari. kirjoitti:

Bipolaarista voi parantua, kuten skitsofreniastakin. Eli elää aivan normaalia tasapainoista elämää ilman lääkitystä. On yleinen harhakäsitys (lääkefirmat ajaa varmaan tätä kantaa) että mielisairauksista ei parane. Lääkärit tekevät ihmisille kauhean karhunpalveluksen jos eivät kerro potilaille että mielisairausista voi parantua. On muutenkin vallalla jostain syystä sellainen käsitys ihmisillä että bipolaarista ei parane, mutta tämä on siis aivan väärin.

Lue lisää

Mihinkäs perustat tämän väittämäsi? Oletko entinen bipo?

parantunut bipolaari. kirjoitti:

Bipolaarista voi parantua, kuten skitsofreniastakin. Eli elää aivan normaalia tasapainoista elämää ilman lääkitystä. On yleinen harhakäsitys (lääkefirmat ajaa varmaan tätä kantaa) että mielisairauksista ei parane. Lääkärit tekevät ihmisille kauhean karhunpalveluksen jos eivät kerro potilaille että mielisairausista voi parantua. On muutenkin vallalla jostain syystä sellainen käsitys ihmisillä että bipolaarista ei parane, mutta tämä on siis aivan väärin.

Lue lisää

Miten kakssuuntasesta paranee?

parantunut bipolaari. kirjoitti:

Bipolaarista voi parantua, kuten skitsofreniastakin. Eli elää aivan normaalia tasapainoista elämää ilman lääkitystä. On yleinen harhakäsitys (lääkefirmat ajaa varmaan tätä kantaa) että mielisairauksista ei parane. Lääkärit tekevät ihmisille kauhean karhunpalveluksen jos eivät kerro potilaille että mielisairausista voi parantua. On muutenkin vallalla jostain syystä sellainen käsitys ihmisillä että bipolaarista ei parane, mutta tämä on siis aivan väärin.

Lue lisää

Eli todisteita väitteellesi?

En pidä mahdottomana toisaalta. Mutta huisin yleistä tämä ei kuitenkaan liene.

Monesti bipon rauhoittumiseen vaikuttaa juuri lääkitys mielestäni erittäin tärkeänä oman elämän hallinta. Esim. jos alkon kanssa ongelmia niin alko pois.

Tai muutoinkin elämän rauhottaminen. Kaikki kiihtymystä aiheuttavat ylimääräiset aktiviteetit pois.

parantunut bipolaari. kirjoitti:

Bipolaarista voi parantua, kuten skitsofreniastakin. Eli elää aivan normaalia tasapainoista elämää ilman lääkitystä. On yleinen harhakäsitys (lääkefirmat ajaa varmaan tätä kantaa) että mielisairauksista ei parane. Lääkärit tekevät ihmisille kauhean karhunpalveluksen jos eivät kerro potilaille että mielisairausista voi parantua. On muutenkin vallalla jostain syystä sellainen käsitys ihmisillä että bipolaarista ei parane, mutta tämä on siis aivan väärin.

Lue lisää

Bipolaari ja skitsofrenia eroavat toisistaan muunmuassa siinä, että bipolaarista ei voi parantua; oireeton voi kyllä olla pitkiäkin aikoja jopa ilman lääkkeitä. Jos uskot, että on olemassa joku maailmanlaajuinen lääketieteen ammattilaisten ja lääketeollisuuden salaliitto, joka syöttää ihmisille tarpeettomia lääkkeitä, kannattaisi sinun hakeutua lääkäriin harhoinesi.

bippolin kirjoitti:

Bipolaari ja skitsofrenia eroavat toisistaan muunmuassa siinä, että bipolaarista ei voi parantua; oireeton voi kyllä olla pitkiäkin aikoja jopa ilman lääkkeitä. Jos uskot, että on olemassa joku maailmanlaajuinen lääketieteen ammattilaisten ja lääketeollisuuden salaliitto, joka syöttää ihmisille tarpeettomia lääkkeitä, kannattaisi sinun hakeutua lääkäriin harhoinesi.

Lue lisää

Psykiatrit eivät ole lääketieteen ammattilaisia vaan saavat lääkäriopinnoista minimipisteet nipinnapin ja panostavat sitten psyko puoleen, jossa ei lääkärin tiedoista ole niin väliksi.

JJ kirjoitti:

Miten kakssuuntasesta paranee?

Olen itse parantunut kaksisuuntaisesta ja tunnen monia muita jotka ovat myös parantuneet. Paranemiseen vaikutti tieto jonka löysin psykoosien parantavasta ja henkisestä puolesta: psykoosi voi olla arvokas kokemus myöskin. Tietoa m.m. John Weir Perry, David Lukoff, Stanislav Grof, Emma Bragdon. En taistele sairautta vastaan vaan olen integroinut ja ottanut vastaan psykoosien tuoman tiedon omasta itsestäni. Psykoosissa ihminen sukeltaa syvälle omaan alitajuntaansa ja kohtaa piilossa olevia traumoja ja pelkoja, rankka kokemus mutta voi olla myös hyvin puhdistava kokemus. Olen tulkinnut psykoosin symbolein ilmaistua kokemusmaailmaa ja huomannut että paljon siitä mitä koin ei ole lainkaan "hulluutta".

bippolin kirjoitti:

Bipolaari ja skitsofrenia eroavat toisistaan muunmuassa siinä, että bipolaarista ei voi parantua; oireeton voi kyllä olla pitkiäkin aikoja jopa ilman lääkkeitä. Jos uskot, että on olemassa joku maailmanlaajuinen lääketieteen ammattilaisten ja lääketeollisuuden salaliitto, joka syöttää ihmisille tarpeettomia lääkkeitä, kannattaisi sinun hakeutua lääkäriin harhoinesi.

Lue lisää

Älä nyt viitsi kärjistää. Tietenkään ei ole. Mutta jos itse väität, että lääkefirmoilla ei lääkemyönteisyydessä ole näppejään pelissä, lukeudut itse kyllä niihin, joihin propaganda tepsii parhaiten; nöyriin lampaisiin, jotka eivät osaa ajatella omilla aivoillaan ja jotka uskovat jonkin asian olevan totta, jos isot kihot niin sanovat.
Kyllähän hiilareiden tarpeellisuutta ihmiskeholle vääristellään suomalaisessa ruokaympyrässäkin - maatalouden hyväksi. En myöskään usko maailman olevan niin hyvä paikka, ettei samaa voisi tapahtua myös lääketeollisuuden ympyröissä.

parantunut bipolaari kirjoitti:

Olen itse parantunut kaksisuuntaisesta ja tunnen monia muita jotka ovat myös parantuneet. Paranemiseen vaikutti tieto jonka löysin psykoosien parantavasta ja henkisestä puolesta: psykoosi voi olla arvokas kokemus myöskin. Tietoa m.m. John Weir Perry, David Lukoff, Stanislav Grof, Emma Bragdon. En taistele sairautta vastaan vaan olen integroinut ja ottanut vastaan psykoosien tuoman tiedon omasta itsestäni. Psykoosissa ihminen sukeltaa syvälle omaan alitajuntaansa ja kohtaa piilossa olevia traumoja ja pelkoja, rankka kokemus mutta voi olla myös hyvin puhdistava kokemus. Olen tulkinnut psykoosin symbolein ilmaistua kokemusmaailmaa ja huomannut että paljon siitä mitä koin ei ole lainkaan "hulluutta".

Lue lisää

Tämmöisten viestien kirjoittajat saisivat panna suun suppuun, visusti.
Bipolaarisuus on kuoleman vakava sairaus, itsemurhariski on korkea.
Niin monet saavat lääkkeistä avun.
Sitten aina tulee näitä huu-haa-innasia, joiden ansiosta jotkut jättävät lääkkeet ottamatta ja ehkä päätyvät päättämään elämänsä.

tjahah kirjoitti:

Älä nyt viitsi kärjistää. Tietenkään ei ole. Mutta jos itse väität, että lääkefirmoilla ei lääkemyönteisyydessä ole näppejään pelissä, lukeudut itse kyllä niihin, joihin propaganda tepsii parhaiten; nöyriin lampaisiin, jotka eivät osaa ajatella omilla aivoillaan ja jotka uskovat jonkin asian olevan totta, jos isot kihot niin sanovat.
Kyllähän hiilareiden tarpeellisuutta ihmiskeholle vääristellään suomalaisessa ruokaympyrässäkin - maatalouden hyväksi. En myöskään usko maailman olevan niin hyvä paikka, ettei samaa voisi tapahtua myös lääketeollisuuden ympyröissä.

Lue lisää

Ihan oikeasti bipolaarit sanovat, että kunpa olisivat saaneet lääkkeet jo vuosikymmen/kymmeniä sitten! Elämän hallinta lääkkeiden myötä on mahdollista.
Sitten tietysti on niitä viisastelijoita, jotka eivät aidosti bipopäisiä ole, jotka jaksavat jauhaa näitä tämmöisiä viestejä.

parantunut bipolaari. kirjoitti:

Bipolaarista voi parantua, kuten skitsofreniastakin. Eli elää aivan normaalia tasapainoista elämää ilman lääkitystä. On yleinen harhakäsitys (lääkefirmat ajaa varmaan tätä kantaa) että mielisairauksista ei parane. Lääkärit tekevät ihmisille kauhean karhunpalveluksen jos eivät kerro potilaille että mielisairausista voi parantua. On muutenkin vallalla jostain syystä sellainen käsitys ihmisillä että bipolaarista ei parane, mutta tämä on siis aivan väärin.

Lue lisää

parantua..nytki suunnitelen jotain suurta...

parantunut bipolaari kirjoitti:

Olen itse parantunut kaksisuuntaisesta ja tunnen monia muita jotka ovat myös parantuneet. Paranemiseen vaikutti tieto jonka löysin psykoosien parantavasta ja henkisestä puolesta: psykoosi voi olla arvokas kokemus myöskin. Tietoa m.m. John Weir Perry, David Lukoff, Stanislav Grof, Emma Bragdon. En taistele sairautta vastaan vaan olen integroinut ja ottanut vastaan psykoosien tuoman tiedon omasta itsestäni. Psykoosissa ihminen sukeltaa syvälle omaan alitajuntaansa ja kohtaa piilossa olevia traumoja ja pelkoja, rankka kokemus mutta voi olla myös hyvin puhdistava kokemus. Olen tulkinnut psykoosin symbolein ilmaistua kokemusmaailmaa ja huomannut että paljon siitä mitä koin ei ole lainkaan "hulluutta".

Lue lisää

Jos joku kakkostyypin bipo on ollut oireettomana ilman lääkitystä pari vuotta, tämä ei todellakaan kerro _parantumisesta_. Valitettavasti.

Kunnon psykoosi ei useinkaan ole puhdistava kokemus, vaan pirstaloittaa persoonallisuutta ja toipuminen harhaisista ja erittäin sekavista tunnelmista voi viedä (perusolon tasaannuttua normaaliksi) todella pitkään.

Älkää viitsikö kirjoitella parantumisesta, taas joku oireeton päättää jättää lääkityksen pois ja...
No, nämä "parantujat" eivät ole oikeaa, rajua maniaa nähneetkään, niin turha selittää.

Kauanko sitten...? kirjoitti:

Jos joku kakkostyypin bipo on ollut oireettomana ilman lääkitystä pari vuotta, tämä ei todellakaan kerro _parantumisesta_. Valitettavasti.

Kunnon psykoosi ei useinkaan ole puhdistava kokemus, vaan pirstaloittaa persoonallisuutta ja toipuminen harhaisista ja erittäin sekavista tunnelmista voi viedä (perusolon tasaannuttua normaaliksi) todella pitkään.

Älkää viitsikö kirjoitella parantumisesta, taas joku oireeton päättää jättää lääkityksen pois ja...
No, nämä "parantujat" eivät ole oikeaa, rajua maniaa nähneetkään, niin turha selittää.

Lue lisää

Minulla todettiin bipo noin 6 vuotta siitten. Sain cipralexia, ketipinoria ja kyytipojaksi tenoxja. "Parannuin" mielestäni silloin kun aloin huomata että mähän olen alkanut käyttää näitä nappeja hyvän olon hakemiseen iltaisin ja ajatukset ei mene lujaa enään niin kuin ennen.

Ekaks lopetin cipran. Sit ketipinorin ja sit tenoxit.

Täytyy myöntää et välil tulee kerran viikossa vainoharhaisuutta ja sekin johtuu minun ja monen muun mielestä, ilmiöstä kun suomessa ihmiset tuijottaa toisiaan "salaa" esim. liikennevaloissa, kaupankassalla, pihalla... Ja kukaan ei uskalla tervehtiä toisiaan tai jutella, jota missään muualla mailmassa ei tunneta.

Kauanko sitten...? kirjoitti:

Jos joku kakkostyypin bipo on ollut oireettomana ilman lääkitystä pari vuotta, tämä ei todellakaan kerro _parantumisesta_. Valitettavasti.

Kunnon psykoosi ei useinkaan ole puhdistava kokemus, vaan pirstaloittaa persoonallisuutta ja toipuminen harhaisista ja erittäin sekavista tunnelmista voi viedä (perusolon tasaannuttua normaaliksi) todella pitkään.

Älkää viitsikö kirjoitella parantumisesta, taas joku oireeton päättää jättää lääkityksen pois ja...
No, nämä "parantujat" eivät ole oikeaa, rajua maniaa nähneetkään, niin turha selittää.

Lue lisää

"No, nämä "parantujat" eivät ole oikeaa, rajua maniaa nähneetkään, niin turha selittää. "

Täällä ainakin yksi, jolla on kokemusta rajusta maniasta ja olin sekaisin kuin seinäkello, MUTTA nyt ei ole vuosiin ollut maniasta tietoakaan!!!! Tiedän, että jos en pidä huolta terveellisistä elämäntavoistani, voin joutua samaan jamaan. Pidän huolta siitä, että nukun joka yö riittävästi, tähän en tarvitse syödä mitään mielialalääkkeitä, pelkkä melatoniini riittää. Myös ravintooni kiinnitän huomiota. Järkyttävää miten sanotaan, että kaikki bibot ovat sekaisin lopunikäänsä. Ei todellakaan pidä paikkaansa!!!!!!! Hetkessä en parantunut, mutta se on mahdollista. Suurempi taipumus on, että mielialat rupeavat heittämään liikaa, mutta sitä voi estää!!! Ei kaikki bibot ole samanlaisia!!!! Silloin jos bibo jättää lääkkeet ja jää ilman mitään muuta hoitoa, hänen maaninen käyttäytymisensä todellakin saattaa taas iskeä. Älytöntä on se ajatusmalli, että jokaisen bibon pitäisi lopunikäänsä syödä lääkkeitä!!!!! Täytyy ottaa huomioon myös muut keinot, ei saa tuudittautua pelkkään lääkehoitoon.

Tiedän, että minut lyödään nyt varmaan tästä kommentista ihan lyttyyn, mutta itse parannuin oikeasti, kun rupesin syömään oikein, harrastamaan liikuntaa ja nukkumaan riittävästi!!! Ravintolisistä käytän esim. E-EPAA. Myös sukulaiseni kenellä on skitsofreeninenhäiriö on hyötynyt elämäntapa muutoksista ja siitä, että hänen aivonsa saavat riittävästi tarvitsemiaan ravintoaineita!!! Nämä terveet kuvittelevat, että lääkkeet ovat ainoa ratkaisu biboon ja tottakai kokemuksesta tiedän, ettei se pidä paikkaansa!!! Jopa sukulaiseni hoitajat mielisairaalassa ovat myöntäneet, että olen oikeassa!

heippa mania... kirjoitti:

"No, nämä "parantujat" eivät ole oikeaa, rajua maniaa nähneetkään, niin turha selittää. "

Täällä ainakin yksi, jolla on kokemusta rajusta maniasta ja olin sekaisin kuin seinäkello, MUTTA nyt ei ole vuosiin ollut maniasta tietoakaan!!!! Tiedän, että jos en pidä huolta terveellisistä elämäntavoistani, voin joutua samaan jamaan. Pidän huolta siitä, että nukun joka yö riittävästi, tähän en tarvitse syödä mitään mielialalääkkeitä, pelkkä melatoniini riittää. Myös ravintooni kiinnitän huomiota. Järkyttävää miten sanotaan, että kaikki bibot ovat sekaisin lopunikäänsä. Ei todellakaan pidä paikkaansa!!!!!!! Hetkessä en parantunut, mutta se on mahdollista. Suurempi taipumus on, että mielialat rupeavat heittämään liikaa, mutta sitä voi estää!!! Ei kaikki bibot ole samanlaisia!!!! Silloin jos bibo jättää lääkkeet ja jää ilman mitään muuta hoitoa, hänen maaninen käyttäytymisensä todellakin saattaa taas iskeä. Älytöntä on se ajatusmalli, että jokaisen bibon pitäisi lopunikäänsä syödä lääkkeitä!!!!! Täytyy ottaa huomioon myös muut keinot, ei saa tuudittautua pelkkään lääkehoitoon.

Tiedän, että minut lyödään nyt varmaan tästä kommentista ihan lyttyyn, mutta itse parannuin oikeasti, kun rupesin syömään oikein, harrastamaan liikuntaa ja nukkumaan riittävästi!!! Ravintolisistä käytän esim. E-EPAA. Myös sukulaiseni kenellä on skitsofreeninenhäiriö on hyötynyt elämäntapa muutoksista ja siitä, että hänen aivonsa saavat riittävästi tarvitsemiaan ravintoaineita!!! Nämä terveet kuvittelevat, että lääkkeet ovat ainoa ratkaisu biboon ja tottakai kokemuksesta tiedän, ettei se pidä paikkaansa!!! Jopa sukulaiseni hoitajat mielisairaalassa ovat myöntäneet, että olen oikeassa!

Lue lisää

olet nyt ollut työelämässä, jos sopii kysyä?
Eli montako vuotta on tästä rajusta maniastasi?

Hienoa, että voit paremmin. Joillakin sairaus on silti voimakkaampaa laatua.


"Järkyttävää miten sanotaan, että kaikki bibot ovat sekaisin lopunikäänsä."
Eihän kukaan näin kirjoittanut?
Moni juuri lääkityksen ja säännöllisen elämäntavan vuoksi voi elää normaalia elämää ja käydä töissä.

bippolin kirjoitti:

Bipolaari ja skitsofrenia eroavat toisistaan muunmuassa siinä, että bipolaarista ei voi parantua; oireeton voi kyllä olla pitkiäkin aikoja jopa ilman lääkkeitä. Jos uskot, että on olemassa joku maailmanlaajuinen lääketieteen ammattilaisten ja lääketeollisuuden salaliitto, joka syöttää ihmisille tarpeettomia lääkkeitä, kannattaisi sinun hakeutua lääkäriin harhoinesi.

Lue lisää

Täh? Skitsofrenia on vaikein ja syvin mielenterveyden häiriöistä, usein pysyvä ja rappeuttava. Bipolaarisuus on korkeintaan intensiivisiä mielialanvaihteluita ja siitä huolimatta hyvin monet sitä sairastavat pystyvät käymään töissä ja elämään parisuhteessa. Jo vanhalla läheiselläni on skitsofrenia ollut lapsuudesta asti, on laitoshoidossa ja me kaikki perheessä tiedämme ettei hän tule koskaan parantumaan. Bipolaarisuus ei yllä yhtä syvälle vaikeustasolle joten älä mene väittämään ettei siitä voisi parantua.

bippolin kirjoitti:

Bipolaari ja skitsofrenia eroavat toisistaan muunmuassa siinä, että bipolaarista ei voi parantua; oireeton voi kyllä olla pitkiäkin aikoja jopa ilman lääkkeitä. Jos uskot, että on olemassa joku maailmanlaajuinen lääketieteen ammattilaisten ja lääketeollisuuden salaliitto, joka syöttää ihmisille tarpeettomia lääkkeitä, kannattaisi sinun hakeutua lääkäriin harhoinesi.

Lue lisää

Täh? Skitsofrenia on vaikein ja syvin mielenterveyden häiriöistä, usein pysyvä ja rappeuttava. Bipolaarisuus on korkeintaan intensiivisiä mielialanvaihteluita ja siitä huolimatta hyvin monet sitä sairastavat pystyvät käymään töissä ja elämään parisuhteessa. Jo vanhalla läheiselläni on skitsofrenia ollut lapsuudesta asti, on laitoshoidossa ja me kaikki perheessä tiedämme ettei hän tule koskaan parantumaan. Bipolaarisuus ei yllä yhtä syvälle vaikeustasolle joten älä mene väittämään ettei siitä voisi parantua.

bippolin kirjoitti:

Bipolaari ja skitsofrenia eroavat toisistaan muunmuassa siinä, että bipolaarista ei voi parantua; oireeton voi kyllä olla pitkiäkin aikoja jopa ilman lääkkeitä. Jos uskot, että on olemassa joku maailmanlaajuinen lääketieteen ammattilaisten ja lääketeollisuuden salaliitto, joka syöttää ihmisille tarpeettomia lääkkeitä, kannattaisi sinun hakeutua lääkäriin harhoinesi.

Lue lisää

Täh? Skitsofrenia on vaikein ja syvin mielenterveyden häiriöistä, usein pysyvä ja rappeuttava. Bipolaarisuus on korkeintaan intensiivisiä mielialanvaihteluita ja siitä huolimatta hyvin monet sitä sairastavat pystyvät käymään töissä ja elämään parisuhteessa. Jo vanhalla läheiselläni on skitsofrenia ollut lapsuudesta asti, on laitoshoidossa ja me kaikki perheessä tiedämme ettei hän tule koskaan parantumaan. Bipolaarisuus ei yllä yhtä syvälle vaikeustasolle joten älä mene väittämään ettei siitä voisi parantua.

parantunut bipolaari. kirjoitti:

Bipolaarista voi parantua, kuten skitsofreniastakin. Eli elää aivan normaalia tasapainoista elämää ilman lääkitystä. On yleinen harhakäsitys (lääkefirmat ajaa varmaan tätä kantaa) että mielisairauksista ei parane. Lääkärit tekevät ihmisille kauhean karhunpalveluksen jos eivät kerro potilaille että mielisairausista voi parantua. On muutenkin vallalla jostain syystä sellainen käsitys ihmisillä että bipolaarista ei parane, mutta tämä on siis aivan väärin.

Lue lisää

Kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä EI voi parantua koskaan. Sairaus voi lieventyä esim. iän myötä ja lääkkeiden avulla saadaan tasattua pahimmat manian ja depression huiput. Näin voi elää normaalia elämää. Lähes tulkoon kaikista muista mielenterveydenhäiriöistä voi parantua ja yleensä parantuukin, mutta ne tuppaavat uusiutumaan helposti.
Syöpä ja skitsofrenia ovat sairauksia joista voi parantua, molemmat voivat tosin uusiutua, diabetes ja kaksisuuntainen mielialahäiriö ovat taas sairauksia joista ei voi parantua. Niiden kanssa on vain opeteltava elämään ja hyväksyttävä sairaus osaksi itseään.

iuoyiu kirjoitti:

Täh? Skitsofrenia on vaikein ja syvin mielenterveyden häiriöistä, usein pysyvä ja rappeuttava. Bipolaarisuus on korkeintaan intensiivisiä mielialanvaihteluita ja siitä huolimatta hyvin monet sitä sairastavat pystyvät käymään töissä ja elämään parisuhteessa. Jo vanhalla läheiselläni on skitsofrenia ollut lapsuudesta asti, on laitoshoidossa ja me kaikki perheessä tiedämme ettei hän tule koskaan parantumaan. Bipolaarisuus ei yllä yhtä syvälle vaikeustasolle joten älä mene väittämään ettei siitä voisi parantua.

Lue lisää

Skitsofreniasta voi parantua. Uusiutuu tosin helposti, mutta oikeanlaisella hoidolla ja tarpeeksi aikasessa vaiheessa tehdyllä diagnoosilla sairaudesta VOI parantua. Huom. voi, ei välttämättä mutta voi. Kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä taas EI voi parantua.

Parantunut biposta kirjoitti:

Minulla todettiin bipo noin 6 vuotta siitten. Sain cipralexia, ketipinoria ja kyytipojaksi tenoxja. "Parannuin" mielestäni silloin kun aloin huomata että mähän olen alkanut käyttää näitä nappeja hyvän olon hakemiseen iltaisin ja ajatukset ei mene lujaa enään niin kuin ennen.

Ekaks lopetin cipran. Sit ketipinorin ja sit tenoxit.

Täytyy myöntää et välil tulee kerran viikossa vainoharhaisuutta ja sekin johtuu minun ja monen muun mielestä, ilmiöstä kun suomessa ihmiset tuijottaa toisiaan "salaa" esim. liikennevaloissa, kaupankassalla, pihalla... Ja kukaan ei uskalla tervehtiä toisiaan tai jutella, jota missään muualla mailmassa ei tunneta.

Lue lisää

Ei bipolaariin välttämättä kuulu vainoharhaisuutta.
Ehkä sulla on vaan lievä epävakaa persoonallisuus.
Tai lievä kakkostyypin kakssuuntainen.

kjghf67 kirjoitti:

Täh? Skitsofrenia on vaikein ja syvin mielenterveyden häiriöistä, usein pysyvä ja rappeuttava. Bipolaarisuus on korkeintaan intensiivisiä mielialanvaihteluita ja siitä huolimatta hyvin monet sitä sairastavat pystyvät käymään töissä ja elämään parisuhteessa. Jo vanhalla läheiselläni on skitsofrenia ollut lapsuudesta asti, on laitoshoidossa ja me kaikki perheessä tiedämme ettei hän tule koskaan parantumaan. Bipolaarisuus ei yllä yhtä syvälle vaikeustasolle joten älä mene väittämään ettei siitä voisi parantua.

Lue lisää

Ei kai sairauden vaikeustaso kerro parantumisesta mitään. Käytä mielikuvitustasi fyysisten sairauksien kohdalla - lievienkin - ja mieti parantumista, parantumattomuutta.

Vaikea ykköstyypin kaksisuuntainen on valitettavasti hieman muuta kuin "korkeintaan intensiivisiä mielialanvaihteluita."

JJ kirjoitti:

Miten kakssuuntasesta paranee?

Minulle on lekuri itse sanonut että iän kanssa voi jaksot helpottua ja esim. naisilla menopaussin jälkeen.

Se jääköön nähtäväksi, mutta hyvää elämää voi toki elää ilman lääkkeitäkin. Riippuu myös vähän sairausjaksojen vakavuudesta.

Itsellä tiheäsyklinen bipo II, diagnoosi vasta 8v taudin puhjettua kuten keskimääränä onkin. Jaksot pysyy lievinä jos elämässä ei tapahdu rankkoja asioita. Jos menettäisin vielä toisen läheisen niin turvautuisin ainakin tilapäisesti lääkkeisiin mutta muutoin en. Tietoisuus sairaudesta muuttaa elämää aika paljon.

Huuhaa huuhaa, toistatte kaikki hus:in kertomaa roskaa

Nämä sairaudet on keksittyjä ja suurin osa ihmisistä uskoo kaiken kyseenalaistamatta mitään

Se vasta sairasta onkin

parantunut bipolaari. kirjoitti:

Bipolaarista voi parantua, kuten skitsofreniastakin. Eli elää aivan normaalia tasapainoista elämää ilman lääkitystä. On yleinen harhakäsitys (lääkefirmat ajaa varmaan tätä kantaa) että mielisairauksista ei parane. Lääkärit tekevät ihmisille kauhean karhunpalveluksen jos eivät kerro potilaille että mielisairausista voi parantua. On muutenkin vallalla jostain syystä sellainen käsitys ihmisillä että bipolaarista ei parane, mutta tämä on siis aivan väärin.

Lue lisää

Juurikin näin ja sitten vielä sekin että ovatko nämä edes sairauksia vai vaan tunne-elämän häiriötiloja joista paranee

Puhumalla

T:Terapia pelastaa, lääkkeet tappavat

JJ kirjoitti:

Miten kakssuuntasesta paranee?

Ottamalla vastuun omista teoistaan ja käsittelemällä omat menneisyyden traumat

Netta kirjoitti:

Tämmöisten viestien kirjoittajat saisivat panna suun suppuun, visusti.
Bipolaarisuus on kuoleman vakava sairaus, itsemurhariski on korkea.
Niin monet saavat lääkkeistä avun.
Sitten aina tulee näitä huu-haa-innasia, joiden ansiosta jotkut jättävät lääkkeet ottamatta ja ehkä päätyvät päättämään elämänsä.

Lue lisää

Huuhaa:ta nämä sairaudet ovat, nämä mielisairaudet ovat tunne-elämän häiriötiloja ja ei tunteita voi lääkitä

Tunteet pitää uuno käsitellä ja ongelmana on ihmisten lapsuusiässä koetut traumaatiset kokemukset joka jäävät käsittelemättä ja se johtaa näihin "psykooseihin"

Ja lääkkeet ovat hyvä bisnes josta lääkärit saavat omat siivut

Herää elämään uuno

Kauanko sitten...? kirjoitti:

Jos joku kakkostyypin bipo on ollut oireettomana ilman lääkitystä pari vuotta, tämä ei todellakaan kerro _parantumisesta_. Valitettavasti.

Kunnon psykoosi ei useinkaan ole puhdistava kokemus, vaan pirstaloittaa persoonallisuutta ja toipuminen harhaisista ja erittäin sekavista tunnelmista voi viedä (perusolon tasaannuttua normaaliksi) todella pitkään.

Älkää viitsikö kirjoitella parantumisesta, taas joku oireeton päättää jättää lääkityksen pois ja...
No, nämä "parantujat" eivät ole oikeaa, rajua maniaa nähneetkään, niin turha selittää.

Lue lisää

Höpö höpö hus rahastaa näillä mielikuvituslääkkeillä ja aiheuttaa vain entistä enemmän mielialahäiriöitä potilailleen

Herää elämään

Suosittelen kyseenalaistamaan vähän tätä maailmaa uuno

heippa mania... kirjoitti:

"No, nämä "parantujat" eivät ole oikeaa, rajua maniaa nähneetkään, niin turha selittää. "

Täällä ainakin yksi, jolla on kokemusta rajusta maniasta ja olin sekaisin kuin seinäkello, MUTTA nyt ei ole vuosiin ollut maniasta tietoakaan!!!! Tiedän, että jos en pidä huolta terveellisistä elämäntavoistani, voin joutua samaan jamaan. Pidän huolta siitä, että nukun joka yö riittävästi, tähän en tarvitse syödä mitään mielialalääkkeitä, pelkkä melatoniini riittää. Myös ravintooni kiinnitän huomiota. Järkyttävää miten sanotaan, että kaikki bibot ovat sekaisin lopunikäänsä. Ei todellakaan pidä paikkaansa!!!!!!! Hetkessä en parantunut, mutta se on mahdollista. Suurempi taipumus on, että mielialat rupeavat heittämään liikaa, mutta sitä voi estää!!! Ei kaikki bibot ole samanlaisia!!!! Silloin jos bibo jättää lääkkeet ja jää ilman mitään muuta hoitoa, hänen maaninen käyttäytymisensä todellakin saattaa taas iskeä. Älytöntä on se ajatusmalli, että jokaisen bibon pitäisi lopunikäänsä syödä lääkkeitä!!!!! Täytyy ottaa huomioon myös muut keinot, ei saa tuudittautua pelkkään lääkehoitoon.

Tiedän, että minut lyödään nyt varmaan tästä kommentista ihan lyttyyn, mutta itse parannuin oikeasti, kun rupesin syömään oikein, harrastamaan liikuntaa ja nukkumaan riittävästi!!! Ravintolisistä käytän esim. E-EPAA. Myös sukulaiseni kenellä on skitsofreeninenhäiriö on hyötynyt elämäntapa muutoksista ja siitä, että hänen aivonsa saavat riittävästi tarvitsemiaan ravintoaineita!!! Nämä terveet kuvittelevat, että lääkkeet ovat ainoa ratkaisu biboon ja tottakai kokemuksesta tiedän, ettei se pidä paikkaansa!!! Jopa sukulaiseni hoitajat mielisairaalassa ovat myöntäneet, että olen oikeassa!

Lue lisää

Olikohan koko sairautta sinulla edes?

T: täysin väärinlääkitty 11 vuodeksi

alan ammattilainen kirjoitti:

Kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä EI voi parantua koskaan. Sairaus voi lieventyä esim. iän myötä ja lääkkeiden avulla saadaan tasattua pahimmat manian ja depression huiput. Näin voi elää normaalia elämää. Lähes tulkoon kaikista muista mielenterveydenhäiriöistä voi parantua ja yleensä parantuukin, mutta ne tuppaavat uusiutumaan helposti.
Syöpä ja skitsofrenia ovat sairauksia joista voi parantua, molemmat voivat tosin uusiutua, diabetes ja kaksisuuntainen mielialahäiriö ovat taas sairauksia joista ei voi parantua. Niiden kanssa on vain opeteltava elämään ja hyväksyttävä sairaus osaksi itseään.

Lue lisää

Oletko kokeillut etsiä onnellisuutta , muuttaa täysin elämäntapaasi ja ajatusmaailmaasi

Jos et, nii lopeta se valittaminen ja tee elämänmuutos

Ei ole enää surkeaa

T:elämänmuutoksen tehnyt väärinlääkitty

Ps kaikki on vain pään sisällä

Netta kirjoitti:

Tämmöisten viestien kirjoittajat saisivat panna suun suppuun, visusti.
Bipolaarisuus on kuoleman vakava sairaus, itsemurhariski on korkea.
Niin monet saavat lääkkeistä avun.
Sitten aina tulee näitä huu-haa-innasia, joiden ansiosta jotkut jättävät lääkkeet ottamatta ja ehkä päätyvät päättämään elämänsä.

Lue lisää

Huuhaa huuhaa

Lääkkeet ovat vaan parempi bisnes kuin huumebisnes

Herää elämään

Kauanko sitten...? kirjoitti:

Jos joku kakkostyypin bipo on ollut oireettomana ilman lääkitystä pari vuotta, tämä ei todellakaan kerro _parantumisesta_. Valitettavasti.

Kunnon psykoosi ei useinkaan ole puhdistava kokemus, vaan pirstaloittaa persoonallisuutta ja toipuminen harhaisista ja erittäin sekavista tunnelmista voi viedä (perusolon tasaannuttua normaaliksi) todella pitkään.

Älkää viitsikö kirjoitella parantumisesta, taas joku oireeton päättää jättää lääkityksen pois ja...
No, nämä "parantujat" eivät ole oikeaa, rajua maniaa nähneetkään, niin turha selittää.

Lue lisää

Taidat olla orionin teollisuuden, valitettavasti

Kauanko sitten...? kirjoitti:

Jos joku kakkostyypin bipo on ollut oireettomana ilman lääkitystä pari vuotta, tämä ei todellakaan kerro _parantumisesta_. Valitettavasti.

Kunnon psykoosi ei useinkaan ole puhdistava kokemus, vaan pirstaloittaa persoonallisuutta ja toipuminen harhaisista ja erittäin sekavista tunnelmista voi viedä (perusolon tasaannuttua normaaliksi) todella pitkään.

Älkää viitsikö kirjoitella parantumisesta, taas joku oireeton päättää jättää lääkityksen pois ja...
No, nämä "parantujat" eivät ole oikeaa, rajua maniaa nähneetkään, niin turha selittää.

Lue lisää

Orionin trollit ne täällä hääräilee

Suurimmalla osalla täällä mitään sairauksia ole

Ollaan vaan pitämässä lääketeollisuutta pyörimässä ihmiskoekaniineilla

Tietämättömyys on ....

Suurin osa niistä parantuneista on ihmisiä jotka tajusivat ettei heillä mitää sairautta edes ollut

HUS duunaa yli 10 000 ilmoitettua hoitovirhettä vuodessa, todellisuudessa luku on suurempi

Mielenterveys hoitovirheet on hyvin vaikeita näyttää toteen

Olet joko hyvin tietämätön pikku ihminen tai lääketeollisuuden trolli

Niitähän täällä palstalla piisaa


Ehkä joskus hiffaat jos kuulut tiemättömii että sua kustiin vaan linssiin:)

Höpö höpö

bippolin kirjoitti:

Bipolaari ja skitsofrenia eroavat toisistaan muunmuassa siinä, että bipolaarista ei voi parantua; oireeton voi kyllä olla pitkiäkin aikoja jopa ilman lääkkeitä. Jos uskot, että on olemassa joku maailmanlaajuinen lääketieteen ammattilaisten ja lääketeollisuuden salaliitto, joka syöttää ihmisille tarpeettomia lääkkeitä, kannattaisi sinun hakeutua lääkäriin harhoinesi.

Lue lisää

Lääkebisnes on kannattavampaa kuin huumebisnes

Trolli

Netta kirjoitti:

Ihan oikeasti bipolaarit sanovat, että kunpa olisivat saaneet lääkkeet jo vuosikymmen/kymmeniä sitten! Elämän hallinta lääkkeiden myötä on mahdollista.
Sitten tietysti on niitä viisastelijoita, jotka eivät aidosti bipopäisiä ole, jotka jaksavat jauhaa näitä tämmöisiä viestejä.

Lue lisää

Ahahahhh

heippa mania... kirjoitti:

"No, nämä "parantujat" eivät ole oikeaa, rajua maniaa nähneetkään, niin turha selittää. "

Täällä ainakin yksi, jolla on kokemusta rajusta maniasta ja olin sekaisin kuin seinäkello, MUTTA nyt ei ole vuosiin ollut maniasta tietoakaan!!!! Tiedän, että jos en pidä huolta terveellisistä elämäntavoistani, voin joutua samaan jamaan. Pidän huolta siitä, että nukun joka yö riittävästi, tähän en tarvitse syödä mitään mielialalääkkeitä, pelkkä melatoniini riittää. Myös ravintooni kiinnitän huomiota. Järkyttävää miten sanotaan, että kaikki bibot ovat sekaisin lopunikäänsä. Ei todellakaan pidä paikkaansa!!!!!!! Hetkessä en parantunut, mutta se on mahdollista. Suurempi taipumus on, että mielialat rupeavat heittämään liikaa, mutta sitä voi estää!!! Ei kaikki bibot ole samanlaisia!!!! Silloin jos bibo jättää lääkkeet ja jää ilman mitään muuta hoitoa, hänen maaninen käyttäytymisensä todellakin saattaa taas iskeä. Älytöntä on se ajatusmalli, että jokaisen bibon pitäisi lopunikäänsä syödä lääkkeitä!!!!! Täytyy ottaa huomioon myös muut keinot, ei saa tuudittautua pelkkään lääkehoitoon.

Tiedän, että minut lyödään nyt varmaan tästä kommentista ihan lyttyyn, mutta itse parannuin oikeasti, kun rupesin syömään oikein, harrastamaan liikuntaa ja nukkumaan riittävästi!!! Ravintolisistä käytän esim. E-EPAA. Myös sukulaiseni kenellä on skitsofreeninenhäiriö on hyötynyt elämäntapa muutoksista ja siitä, että hänen aivonsa saavat riittävästi tarvitsemiaan ravintoaineita!!! Nämä terveet kuvittelevat, että lääkkeet ovat ainoa ratkaisu biboon ja tottakai kokemuksesta tiedän, ettei se pidä paikkaansa!!! Jopa sukulaiseni hoitajat mielisairaalassa ovat myöntäneet, että olen oikeassa!

Lue lisää

Kun ottaa oman elämän haltuun, ottaa vastuun henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnistaan
Tekee valintoja mitkä ovat itselle hyväksi, löytää elmäänsä positiivista sisältöä ja oikeita ystäviä,

Löytää lopulta tasapainon ja onnellisuuden

Tsemppiä!

T:Väärin diagnosoitu

alan ammattilainen kirjoitti:

Kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä EI voi parantua koskaan. Sairaus voi lieventyä esim. iän myötä ja lääkkeiden avulla saadaan tasattua pahimmat manian ja depression huiput. Näin voi elää normaalia elämää. Lähes tulkoon kaikista muista mielenterveydenhäiriöistä voi parantua ja yleensä parantuukin, mutta ne tuppaavat uusiutumaan helposti.
Syöpä ja skitsofrenia ovat sairauksia joista voi parantua, molemmat voivat tosin uusiutua, diabetes ja kaksisuuntainen mielialahäiriö ovat taas sairauksia joista ei voi parantua. Niiden kanssa on vain opeteltava elämään ja hyväksyttävä sairaus osaksi itseään.

Lue lisää

Mistä tietää että on se bibolaari

parantunut bipolaari kirjoitti:

Olen itse parantunut kaksisuuntaisesta ja tunnen monia muita jotka ovat myös parantuneet. Paranemiseen vaikutti tieto jonka löysin psykoosien parantavasta ja henkisestä puolesta: psykoosi voi olla arvokas kokemus myöskin. Tietoa m.m. John Weir Perry, David Lukoff, Stanislav Grof, Emma Bragdon. En taistele sairautta vastaan vaan olen integroinut ja ottanut vastaan psykoosien tuoman tiedon omasta itsestäni. Psykoosissa ihminen sukeltaa syvälle omaan alitajuntaansa ja kohtaa piilossa olevia traumoja ja pelkoja, rankka kokemus mutta voi olla myös hyvin puhdistava kokemus. Olen tulkinnut psykoosin symbolein ilmaistua kokemusmaailmaa ja huomannut että paljon siitä mitä koin ei ole lainkaan "hulluutta".

Lue lisää

Oletko koskaan miettinyt sitä mahdollisuutta ettei sinulla ikinä ollutkaan kyseistä "sairautta"?

Tuosta sairaudesta ei voi parantua koska ei ole olemassa bipolaarihäiriö sairautta

On vain tunne-elämän häiriötiloja

Suurin osa ihmisistä uskoo kaiken mitä heille sanotaan

Mene peilin ääreen ja kysy itseltäsi mitkä asiat sinä tiedät maailmassa ja elämässäsi täysin tosiasioiksi

Ja mitkä sinulle on kerrottu, tv:ssä, radiossa, netissä, koulussa, vanhemmilta yms

Jos et ole ikinä kyseenalaistanut itseäsi, tietämystäsi tai sitä mikä paikka maapallo oikeasti on et tiedä yhtään mitään

kjghf67 kirjoitti:

Täh? Skitsofrenia on vaikein ja syvin mielenterveyden häiriöistä, usein pysyvä ja rappeuttava. Bipolaarisuus on korkeintaan intensiivisiä mielialanvaihteluita ja siitä huolimatta hyvin monet sitä sairastavat pystyvät käymään töissä ja elämään parisuhteessa. Jo vanhalla läheiselläni on skitsofrenia ollut lapsuudesta asti, on laitoshoidossa ja me kaikki perheessä tiedämme ettei hän tule koskaan parantumaan. Bipolaarisuus ei yllä yhtä syvälle vaikeustasolle joten älä mene väittämään ettei siitä voisi parantua.

Lue lisää

Kuinka moni zibolääri sun mielestä kykenee normaaliin elämään lääketokkurassa

Ai ihan töissäkin moni

Suurin osa on eläkkeellä ,senkin fuula

alan ammattilainen kirjoitti:

Kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä EI voi parantua koskaan. Sairaus voi lieventyä esim. iän myötä ja lääkkeiden avulla saadaan tasattua pahimmat manian ja depression huiput. Näin voi elää normaalia elämää. Lähes tulkoon kaikista muista mielenterveydenhäiriöistä voi parantua ja yleensä parantuukin, mutta ne tuppaavat uusiutumaan helposti.
Syöpä ja skitsofrenia ovat sairauksia joista voi parantua, molemmat voivat tosin uusiutua, diabetes ja kaksisuuntainen mielialahäiriö ovat taas sairauksia joista ei voi parantua. Niiden kanssa on vain opeteltava elämään ja hyväksyttävä sairaus osaksi itseään.

Lue lisää

Kuka on sulle ton kertonu?

Ai nii se lääkäri joka vannoi Orionin tilinpäätöksen päällä lääkevalan

Ahshahahh

Netta kirjoitti:

Ihan oikeasti bipolaarit sanovat, että kunpa olisivat saaneet lääkkeet jo vuosikymmen/kymmeniä sitten! Elämän hallinta lääkkeiden myötä on mahdollista.
Sitten tietysti on niitä viisastelijoita, jotka eivät aidosti bipopäisiä ole, jotka jaksavat jauhaa näitä tämmöisiä viestejä.

Lue lisää

Itse olen rämpinyt koko elämäni - isoista menestyksen hetkistä ja onnistumisista kammottaviin vaiheisiin, joista useimmat ovat ihmiselle liikaa kestettäväksi.

Voi kun olisi saanut elää hyvän, tasapainoisen ja mukavan elämän, ilman näitä juttuja, jotka rikkovat ihmisen. 52 - vuotta taisteltu ja voimat alkaa olla aika vähissä. Mikään ei ole pahempi ihmiselle kuin se, että tulevaisuus alkaa kadota ja edessä ei ole oikein odotettavaa, vain menetettävää.

Ei hyvä.

Anonyymi kirjoitti:

Huuhaa huuhaa, toistatte kaikki hus:in kertomaa roskaa

Nämä sairaudet on keksittyjä ja suurin osa ihmisistä uskoo kaiken kyseenalaistamatta mitään

Se vasta sairasta onkin

Lue lisää

Samaa mieltä! Itsellekin diagnoivat bibon yhden vauhdikkaan viikon seurauksena ja lukitsivat sairaalaan ja pakottivat psykoosilääkitykseen. Olo oli lääkkeissä aivan järkyttävä, lopetin vaikeista vieroitusoireista huolimatta. Vuoden jälkeen ei kertaakaan "maniaa" tai "depressiota" ja 6 eri lääkäriä väitti raivoissaan kuinka en selviä 2vko Ilman lääkitystä.

Hei! Itse sain diagnoosin n. vuosi sitten ja helpotus oli valtava kun sain selityksen oireilleni. Lääkitys on ollut siitä lähtien ja olen saanut tasapainon elämääni. Olen työelämässä, teen osa-aikaista työtä. En koe että sairaus kovinkaan paljon haittaisi elämääni, jonkun verran tietenkin, onhan se olemassa kuitenkin. Väsymys on ainoa oireeni tällä hetkellä ja sitä vastaan on jatkuva "taistelu", kuitenkin on kova halu pysyä elämässä kiinni. Ulkoilu, liikunta ja terveelliset elämäntavat ovat auttaneet minua.

:) kirjoitti:

Hei! Itse sain diagnoosin n. vuosi sitten ja helpotus oli valtava kun sain selityksen oireilleni. Lääkitys on ollut siitä lähtien ja olen saanut tasapainon elämääni. Olen työelämässä, teen osa-aikaista työtä. En koe että sairaus kovinkaan paljon haittaisi elämääni, jonkun verran tietenkin, onhan se olemassa kuitenkin. Väsymys on ainoa oireeni tällä hetkellä ja sitä vastaan on jatkuva "taistelu", kuitenkin on kova halu pysyä elämässä kiinni. Ulkoilu, liikunta ja terveelliset elämäntavat ovat auttaneet minua.

Lue lisää

Saanko kysyä, mikä lääkitys sinua o auttanut j kauanko sen löytymiseen meni? Itselläni aloitettiin venlafaxin tosi vaikeaan masennukseen ja joku lilly- alkuinen lääke manian estoon. Jälkimmäinen oli yhtä helvettiä: kamala väsymys ja päänsärky, silmävärveet- paiskasin just lääkkeet apteekin roskiin. Mä en tajua mitä helvetin järkeä on antaa lääkettä ja sitten toista lääkettä lamaamaan ensimmäisen vaikutusta? Mä sain depistestistä 40 pinnaa, ntkin mietin että tappaisin itseni jos ei olis lapsia tai josniiden isä edes jotenkin pystyis huolehtimaan niistä. mun elämä on helvetiä, en tiedä liittyykö se bipoon vai vain siihen että satuin syntymään, epäilen jälkimmäistä. Mä olen niin kyllästyny tähän kaikkeen, niin väsynyt ja kyllästynyt.

:) kirjoitti:

Hei! Itse sain diagnoosin n. vuosi sitten ja helpotus oli valtava kun sain selityksen oireilleni. Lääkitys on ollut siitä lähtien ja olen saanut tasapainon elämääni. Olen työelämässä, teen osa-aikaista työtä. En koe että sairaus kovinkaan paljon haittaisi elämääni, jonkun verran tietenkin, onhan se olemassa kuitenkin. Väsymys on ainoa oireeni tällä hetkellä ja sitä vastaan on jatkuva "taistelu", kuitenkin on kova halu pysyä elämässä kiinni. Ulkoilu, liikunta ja terveelliset elämäntavat ovat auttaneet minua.

Lue lisää

Kun 10 vuoden päästä kirjoitat tällä palstalle

Elämänilosi on tyystin kadonnut, tunne-elämäsi hyvin rajallista, mielialasi vaihtelevat satoja kertoja päivässä, et saa nautintoa enää mistään

Käsittele lapsuutesi ja nuoruutesi traumat, terapia auttaa, lääkkeet eivät.Päästä irti menneisyydestä ja huomaat lopulta että löysitkin itsesi ja tasapainon

prklsittenkin kirjoitti:

Saanko kysyä, mikä lääkitys sinua o auttanut j kauanko sen löytymiseen meni? Itselläni aloitettiin venlafaxin tosi vaikeaan masennukseen ja joku lilly- alkuinen lääke manian estoon. Jälkimmäinen oli yhtä helvettiä: kamala väsymys ja päänsärky, silmävärveet- paiskasin just lääkkeet apteekin roskiin. Mä en tajua mitä helvetin järkeä on antaa lääkettä ja sitten toista lääkettä lamaamaan ensimmäisen vaikutusta? Mä sain depistestistä 40 pinnaa, ntkin mietin että tappaisin itseni jos ei olis lapsia tai josniiden isä edes jotenkin pystyis huolehtimaan niistä. mun elämä on helvetiä, en tiedä liittyykö se bipoon vai vain siihen että satuin syntymään, epäilen jälkimmäistä. Mä olen niin kyllästyny tähän kaikkeen, niin väsynyt ja kyllästynyt.

Lue lisää

Hoida hyvä reppana itsesi kuntoon, mene terapiaan ja käsittele päänsisäiset ongelmat

Lapsuuden ja nuoruuden traumat aiheuttavat hyvin paljon ongelmia kun siirrytään aikuisuuteen

Ota elämäsi haltuun

Lääkkeillä se ei reppana onnistu

:) kirjoitti:

Hei! Itse sain diagnoosin n. vuosi sitten ja helpotus oli valtava kun sain selityksen oireilleni. Lääkitys on ollut siitä lähtien ja olen saanut tasapainon elämääni. Olen työelämässä, teen osa-aikaista työtä. En koe että sairaus kovinkaan paljon haittaisi elämääni, jonkun verran tietenkin, onhan se olemassa kuitenkin. Väsymys on ainoa oireeni tällä hetkellä ja sitä vastaan on jatkuva "taistelu", kuitenkin on kova halu pysyä elämässä kiinni. Ulkoilu, liikunta ja terveelliset elämäntavat ovat auttaneet minua.

Lue lisää

Mun helpotus oli kun tajusin ottaa vastuun omasta henkisestä olostani

Paranin

Usko tai älä ,helpotti ihan hemmetisti tietää että käsittelemällä omat ongelmat ne katosivat ja

Pystyn nyt elämään ihan stressitöntä ja onnellista elämää

Se on helpotus

Ei se että pystyt vierittämään syyn omasta olostasi jonkun sairauden taakse

Sille on yksi todella yksinkertainen sana

Itse vtun petos

Ota elämä haltuun!

Peace

Olenpa raittiina kokonainen vuosi niin voin sanoa suoraan että elämäsi näyttää ja tuntuu huomattavasti paremmalta

Jos hengaa väärien tyyppien kanssa,

Seura tekee kaltaisekseen

Eli suositus kova vaihtaa sitä kaveriporukkaa

Päihteettömiin ihmisiin

Se onki sitte jo vaikeampi löydös:)

Jaahas, itselle syötettiin ihan turhaan 12 v lääkkeitä ja niistä sivuoireista ja vierotusoireista paraneminen vei 4 vuotta

Suurimmalle osalle tunneoireilijosta mitää lääkkeitä tartte syöttää

Ei muuta kun hyvä terapeutti joka auttaa ymmärtämään mielen ongelmat ja sitten alkaa työstämään niitä


Tasapaino löytyy puhumalla

Tolle on sana

Aivopesu

Jep ollu hyvä pyykkipäivä

Suurin osa ihmistä uskoo KAIKEN mitä joku alikoulutettu konitohtori kertoo

Ja nehän kertoo aikalailla mitä lääkeyhtiöt haluaa


Mani mani mani

Ymmärrys on hyvin pientä

Lääkäritkin ovat erehtyväisiä.
Hyvin suurella todennäköisyydellä et sairasta "edes" kakkostyypin kaksisuuntaista.

Kova kuormitus, syntyjään aaltoileva mieli ja vaikkapa kausittainen runsaampi alkoholin nauttiminen saattavat aikaansaada lievää tai jopa keskivaikeaa masennusta, samoin unettomuutta ja liiallista toimeliaisuutta ja keskittymishäiriöitä.
Tämä ei vielä tarkoita, että ihminen sairastaa kaksisuuntaista.

Pienet mielen vivahtelut (kuten kirjoitit)
ja suuremmatkin
ovat ihan normaalia elämää.

Kunnon maniasta EI VOI erehtyä.

Meno on sitä luokkaa, että kuka tahansa huomaa, että nyt on aivan liian kovat kierrokset, sekavuus, äänekkyys, keskittymiskyvyttömyys jne. Jos kukaan ei saa hoitoon taivuteltua, on yleensä poliisi jossain vaiheessa se, jonka kautta vauhti tyssää suljetulle. Sairausvaiheessa oleva potilas kun joutuu ennemmin tai myöhemmin vaikeuksiin esimerkiksi vieraalla paikkakunnalla sekoillessaan.

Juurikin noin

Ihmeellistä voukaamista lääkityksestä

Ja vaikuttaa ettei suurimmalla osalla täällä kommentoivista edes ole tätä "bipoa"

Vähän mietityttää myös...

eisittenkään... kirjoitti:

Lääkäritkin ovat erehtyväisiä.
Hyvin suurella todennäköisyydellä et sairasta "edes" kakkostyypin kaksisuuntaista.

Kova kuormitus, syntyjään aaltoileva mieli ja vaikkapa kausittainen runsaampi alkoholin nauttiminen saattavat aikaansaada lievää tai jopa keskivaikeaa masennusta, samoin unettomuutta ja liiallista toimeliaisuutta ja keskittymishäiriöitä.
Tämä ei vielä tarkoita, että ihminen sairastaa kaksisuuntaista.

Pienet mielen vivahtelut (kuten kirjoitit)
ja suuremmatkin
ovat ihan normaalia elämää.

Kunnon maniasta EI VOI erehtyä.

Meno on sitä luokkaa, että kuka tahansa huomaa, että nyt on aivan liian kovat kierrokset, sekavuus, äänekkyys, keskittymiskyvyttömyys jne. Jos kukaan ei saa hoitoon taivuteltua, on yleensä poliisi jossain vaiheessa se, jonka kautta vauhti tyssää suljetulle. Sairausvaiheessa oleva potilas kun joutuu ennemmin tai myöhemmin vaikeuksiin esimerkiksi vieraalla paikkakunnalla sekoillessaan.

Lue lisää

Voi erehtyä

Ihan kuule varmasti!

Bipo2 puhut vähän mutta asiaa on kiva nähdä joku ymmärtää mistä ylensäkään on kysymys sairauden saaminen hallintaan ei ole todellista parantumista koska se on ikuinen hautaan asti .

Kirjoitat, ettei se ole lopullinen tuomio.

Se ei myöskään ole aina oikea "tuomio" - lääkäri on erehtynyt diagnoosissa, kuten usein tämän sairauden kanssa käy. Etenkin kakkostyypin kohdalla.

Rajusta maniasta ei sen sijaan voi erehtyä. Lapsi eikä lääkäri.

Työelämä on liian kovaa, se sairastuttaa ihmiset. Vaatimukkset ja kriteerit ovat sellaisia, että kukaan ihmiseksi syntynyt ei niitä pysty täyttämään. Okei ihminen kestää aikansa kuten orava pyörässään, mutta sitten putoaa.

Kauan menee ennenkuin ihminen ymmärtää olemisensa ja syntymisensä.
Että RIITTÄÄ sellaisena kuin on. Että ei tarvitse olla mitään muuta.
Pyrkii elämään hyvää elämää: huolehtimaan ennenkaikkea itsestään ja sitten voi huolehtia myös läheisitään, jos on voimavaroja.
Tietysti jos on lapsia, on homman kyllä pelattava joka päivä hyvin, joko avustuksella tai itse jaksaen.

Ei voi. Vähän sama jos sanoisi, että diabeteksestä voi parantua..... Uskokaas jo.

Minkä ikäisenä sait diagnoosin?
Montako vuotta olit lääkityksellä? Tuliko silloin sairausjaksoja?

Montako sairaus- ja sairaalajaksoa sinulla on ollut? Miten usein? (siis oliko näiden välillä useita vuosia?)

Kauanko olet ollut ilman lääkitystä?
Päädyttiinkö tähän lääkkeettömyyteen yhdessä lääkärin kanssa?
Mitä lääkettä sait aiemmin ja millä annostuksilla?

Avaa lisää kirjoitti:

Minkä ikäisenä sait diagnoosin?
Montako vuotta olit lääkityksellä? Tuliko silloin sairausjaksoja?

Montako sairaus- ja sairaalajaksoa sinulla on ollut? Miten usein? (siis oliko näiden välillä useita vuosia?)

Kauanko olet ollut ilman lääkitystä?
Päädyttiinkö tähän lääkkeettömyyteen yhdessä lääkärin kanssa?
Mitä lääkettä sait aiemmin ja millä annostuksilla?

Lue lisää

Saiskos kerttukoolta vähän lisätietoa noista "manioista" ja muusta.

No hohhoijaa. Onpa kyllä kapeakatseista ja kärjistävää tekstiä. Et ole varmaan itse kokenut esim. maniaa tai syvää masennusta. "Tämän palstan kakssuuntaset" on kyllä varmasti iso osa porukkaa ihan oikeita mielisairaita ja tietävät mistä puhuvat. "Pitävät lääkkein ja ja psyykkeen voimalla itseään sairaina." Jos lääkkeet vaikka ovatkin laukaisseet kaksisuuntaisen mielialahäiriön, niitä täytyy syödä, jotta sairaus pysyy kurissa. Nykyajan kiireinen työelämä voi laukaista sairauden. Esim. itse yritin liikaa.

Uskomattoman hyvää pointtia

Ajattelu kunniaan

Medikalisaatio on tulevaisuus jota en halua nähdä

Normaali elämä tuntuu bipoista tylsältä. Heidän mielestään pitäisi olla tarmokas, iloinen, sosiaalinen ja vaikka mitä. Elää sata lasissa kokoajan.

Terve ihminen ymmärtää, ettei aina ole, eikä aina pidä. Välillä on piiiiitkiä kausia, että on ihan alamaissa, on tylsää, itsetunto on olematon, mikään ei onnistu, mitään ei jaksa, vituttaa rankasti, itkettää, väsyttää, pomo on kamala, tekisi mieli erota kumppanista, eikä se ole masennusta. Se on ihan normaalia elämää.

Välillä on hyviä hetkiä: kuuntelee ystäviä, nauraa, lukee hyvän kirjan, syö hyvää ruokaa, kulkee luonnossa, pomo ei hauku, aamulehti tulee ajallaan, naapuri tervehtii, orava kiipeilee puussa, kissa haluaa syliin. Hypoilijalle tuo ei ole mitään. Minulle se on onnea.

Kun on liikaa, mikään ei tunnu enää miltään eikä osaa iloita elämän pienistä asioista. Tarvitaan hypo, jotta elämä maistuisi.

Meillä näin kirjoitti:

Normaali elämä tuntuu bipoista tylsältä. Heidän mielestään pitäisi olla tarmokas, iloinen, sosiaalinen ja vaikka mitä. Elää sata lasissa kokoajan.

Terve ihminen ymmärtää, ettei aina ole, eikä aina pidä. Välillä on piiiiitkiä kausia, että on ihan alamaissa, on tylsää, itsetunto on olematon, mikään ei onnistu, mitään ei jaksa, vituttaa rankasti, itkettää, väsyttää, pomo on kamala, tekisi mieli erota kumppanista, eikä se ole masennusta. Se on ihan normaalia elämää.

Välillä on hyviä hetkiä: kuuntelee ystäviä, nauraa, lukee hyvän kirjan, syö hyvää ruokaa, kulkee luonnossa, pomo ei hauku, aamulehti tulee ajallaan, naapuri tervehtii, orava kiipeilee puussa, kissa haluaa syliin. Hypoilijalle tuo ei ole mitään. Minulle se on onnea.

Kun on liikaa, mikään ei tunnu enää miltään eikä osaa iloita elämän pienistä asioista. Tarvitaan hypo, jotta elämä maistuisi.

Lue lisää

Tasapainoinen elämä on valinta

Kaikki asiat elämässä ovat valintoja

Juot liikaa, kenen valinta?

Olet lihava, kuka syö liikaa eikä liiku?

Huono työpaikka, kuka estää etsimästä uutta, kuka?

Huono ja epätyydyttävä parisuhde, kuka valitsi puolison?

Elät yli varojesi , kuka käski? Pitäisikö valita ennemmin säästeliäästi eläminen?

Yms yms yms

Taidat siis tehdä vääriä valintoja, pitäisikö sinun valita seuraavalla kerralla eri tavalla???

Ymmärrätkö seuraavan


Sama kaava=sama lopputulos

ERI KAAVA=ERI LOPPUTULOS


Oikeasti, hyvin yksinkertaista ja toimivaa

Kokeilehan kuoma vaikka jo tänään

Saatat yllättyä kuinka hyvää elämästäsi tulikaan

En minä ainakaan parantunut,vaikka luulin niin.Olen ollu nyt parivuotta ilman lääkeitä.Viimme viikolla laukesi paha mania.Olin jatkuvasti onnelinen soittelin ihmisille outoja puheluita no sitten ratkesin ryyppäämään.Sekoilin aivan helkutisti ajoin muummoassa 200 km taksilla.Nyt krjoittelen tänne masenus päissäni.No huomenna pitää ottaa yhteys lääkäriin alkaa syömään ne lääkkeet.muuten tämä on yhtä helvettiä

justus7 kirjoitti:

En minä ainakaan parantunut,vaikka luulin niin.Olen ollu nyt parivuotta ilman lääkeitä.Viimme viikolla laukesi paha mania.Olin jatkuvasti onnelinen soittelin ihmisille outoja puheluita no sitten ratkesin ryyppäämään.Sekoilin aivan helkutisti ajoin muummoassa 200 km taksilla.Nyt krjoittelen tänne masenus päissäni.No huomenna pitää ottaa yhteys lääkäriin alkaa syömään ne lääkkeet.muuten tämä on yhtä helvettiä

Lue lisää

Tere justus7 en tiedä tunnetko koko sairautta osaksi ihminen voi siitä parantua ja saada se hallintaan mutta todellisuudessa on aina sisälläsi elämäsi loppuun asti.Se voi laueta uudestaan eri syistäkin ja aikaväit on vaihtelevia kaikilla sitä sairastavilla.Alkoholi voi laukasta sairauden esiin ja monesti lääkityksen lopettaminen voi tehdä kuperkeikan ja nopeat elämän tapa muutoset voi olla syynä sairaus ottaa otteen sinusta.Syitä on monia mutta tosia asia on et ikinä siitä pääse eroon100% se on sinun hyväksyttävä itse tseppiä vain elämääsi.

Sä et tiedä muutakuin mitä sulle on kerrottu

Ja se kyseenalaistaminen

Se ei taida kuulua sun elämään laisinkaan

Tai sitten olet trolli:)

Jo tässäkin ketjussa käy moneen kertaan ilmi, ettei kukaan halua kenellekään tilaa, jossa ei tuntisi iloa ja surua. Liiallista innostusta ja hypomaniaakin. Nuo ovat kaikki normaalia elämää.

Puhumme kunnon maniasta ja psykooseista, itsemurhista. Täysin eri asiasta kuin sinä.



Vakava ykköstyypin bipolaari on vaikea, lääkittävä sairaus.

oletko tutustunut epävakaaseen persoonallisuushäiriöön?
voi olla mitä vaan, tai sitten ei yhtään mitään.
Ykköstyyppiä nyt ei ainakaan, kun ei manioita ja psykooseja ole pukannut.

Mihin perustat että pahenee iän myötä! Minusta se oli juuri toisinpäin.

nytjokumeniväärin kirjoitti:

Mihin perustat että pahenee iän myötä! Minusta se oli juuri toisinpäin.

Pahenee ongelmat, jos käyttää neurotoksiineja. Nykyajan "kaksisuuntaisen mielialahäiriön" aalto on valtaosin iatrogeeninen.

http://www.madinamerica.com/wp-content/uploads/2011/11/Anatomy-of-a-Global-Epidemic-antipsychotics.pdf

On aika herätä.

nytjokumeniväärin kirjoitti:

Mihin perustat että pahenee iän myötä! Minusta se oli juuri toisinpäin.

Ei millään pahalla mutta vaihtelee varmasti eri ihmisten välillä. Ei ole mitään yhtä oikeaa kaavaa jonka mukaan sairaus etenee vaan sinne mahtuu jos jonkinlaista varianssia.

Oletko ikinä miettinyt että kasvuprosessisi on pysähtynyt murrosikään eikä sinusta ole kasvanut aikuista?

Kuulostaa keskenkasvuiselta meiningiltä

OK. Oletko saanut toimivaan terapiaa ongelmiisi? Psyykkiset ongelmat ja stressi monesti kasautuvat kuukausien tai vuosien aikana, jos niitä ei pääse ikinä käsittelemään ja purkamaan.

Et taatusti ole, kukaan psyykelääkitty ei ole

Todellisuus on epätodellista

Koeta ymmärtää tuo

Oli kiva lukea vanhoja lääkärin ja hoitajien kirjoituksia minusta

Jos satuin kertomaan joskus että oli ollut kiva päivä ja olin hassutellut lapsieni kanssa tämä oli kirjattu esim hoitajien raportteihin lauseella:

Potilas saattaa olla menossa hypomaniaan

Hahahh

Normaalit asiat käännetään sairauden piikkiin

Eihän se muuta ollut

Elämää ja siitä tehtiin yhtäkkiä sairautta

Hyvät tsempit sulle

T: Vapaa Mies

"1 tyypin bipo pahenee iän myötä jos tilastoja tutkii."

Lööperiä. Mielisairaus on metafora. Miten metaforallinen sairaus voi pahentua tai parantua? Mitä sillä tarkoitetaan? Luonnollisesti metaforallinen sairaus ei voi olla perinnöllistä sanan kirjaimellisessa merkityksessä. Samalla periaatteella voidaan sanoa, että rakkaus perinnöllistä, koska rakastuneiden vanhempien lapset usein myös rakastuvat.

Ainein päänsä saa kyllä sekaisin ja olottilat ravaamaan. Sitä en kiiistä.

Tuo on jo mahtava malliesimerkki elämäntavasta, jolla saa sabotoitua terveytensä, mielialansa, vireystilansa menemään levottoman ja väsyneen väliä ja niin edelleen. Voisiko kukaan aidosti olla hyvinvoiva jos eläisi lähellekään noin? On niitä ihmisiä jotka elää tuontyyppistä elämää ja psyykenlääkkeet pääälle.
Psykiatrialla on tarjota toksisen elämäntavan jatkoksi vielä tuhoa viimeistelläkseen hermostoa sotkevia kemikaaleja. Lieköhän ovat edes ihmisen elämäntapoja kartoittaneet ja alkuun miettineet voisiko niitä kokeilla vähän muuttaa.

Ei kannata ihmetellä jos heittää päässä. Välillä otetaan upperia ja välillä downeria. Ei kannata aliarvioida laillistenkaan päihteiden haitallisuutta. Varmaan ahdistaakin aika usein jos noin elää..

Jokainen kerta, kun terveyttä sabotoi, siitä voi seurata ketjureaktio huonoja asioita. Ei elämässä pitkään voi elää miten sattuu. Nuorena sitä voi luulla toisin.

Toisaalta jos ymmärtäväisiä ollaan, tuossa on monta asiaa millä ihminen voi esim. paeta epämiellyttäviä tunteita tai hakea positiivisisa tunteita tai jotain turvaa lohdutusta ynnä muuta mikä tyydyttää mitäkin tyhjiötä. Niitä kun oppii hakemaan muista rakentavammista asioista, ja vähentämällä itsensä sabotointia saattaa olokin tosin parantua.

Niin, kuinkakohan moni ns. bipodiagnoosin saanut on tosiasiassa esimerkiksi traumatisoitunut. Trauma vaikuttaa vireystiloihin niin että hermosto voi olla ylivireä tai alivireä. Kannattaa lukea aiheesta.
Jotain traumaattisia kokemuksia ja negatiivisia tunteita saatetaan sitten paeta jatkuvalla touhuilulla tai päihteillä, mitä tukee vielä ylivirittynyt hermosto. Voi olla kokoajan levoton olo. Koskaan ei tunneta kunnollista sisäistä rauhaa. Jatkuvalle touhuilulle ja ylivireydelle voi jossain vaiheessa tulla stoppi , kun väsähtää. Keho ei loputtomiin jaksa ja sitä seuraa masennus. Voi olla, että ei oikeasti ole itsensä kanssa sopusoinnussa, itsensä kanssa voi olla ongelmia, häpeää ynnä muuta. On saattanut valita haitallisia tapoja elää elämäänsä kuten suorittamisen jota yhteiskunta tuntuu välillä lähes odottavan meiltä. Tai on elänyt jotenkin arvojaan vastaan, eikä ole tehnyt mitään asioita jotka oikeasti tuottavat täyttymystä. Joskus kannattaa kyseenalaistaa sitäkin, mitä meidän päähämme iskostetaan ja ottaa aikaa sen miettimiselle kuka on ja mikä on tärkeää. Kun käsittelee näitä asioita ja opettelee rauhoittamaan hermostoaan, opettelee kyseenalaistamaan arvojaan ja yhteiskunnan arvoja, voikin oikeasti vakautua henkisesti huomattavasti. Hermoston rauhoittaminen, traumojen käsittely ja vireystilan tasoittaminen ja ennenkaikkea oikeanlaisen vireystilan etsiminen on avain paranemiseen. Rauhoittuminen lähtee yksinkertaisesta, ihan siitä että hengittää rauhallisesti ja opettelee erilaisia keinoja tuntea olevansa turvassa.

Tarkoittaako masennus automaattisesti hoidettavaa tilaa, vai voiko se tarkoittaa myös sellaista hetkeä jolloin aivot on oikeasti menneet vaikkapa ylikuormituksesta tietyllä tavalla solmuun ja keho pakottaa ihmisen lepäämään. Esimerkiksi erilaiset vireystilatkin voivat vaikuttaa siihen, miten aivot toimivat. Se että tuntuu että esimerkiksi aivot eivät toimi, onko syynä välttämättä masennus jonka sanotaan liittyvän esimerkiksi kognitiivisiin ongelmiin? Onko tällöin hyvä idea buustata ihmistä jollain lääkkeellä energisemmäksi ja iloisemmaksi? Mitäpä jos masennus onkin ihan luonnollinen reaktio esim. siihen, että elää itselle haitallista elämää, on vaikka pitkään väsyttänyt itseään ja ehkäpä se on aikalisä jolloin voisi levätä ja korjata elämässä olevia epäkohtia. Mitäpä jos se onkin vain yksinkertaisesti vaikkapa jos on paljon asioita käsittelemättä elämässä ja on valinnut vaikkapa itselle haitallisia tapoja elää? Jos valitsee itselle haitallisia tapoja elää, tarkoittaako se heti että on vaikkapa henkisesti sairas vai voisiko olla niin että ihmiset kasvaakseen tekevät virheitä ja niistä sitten oppii?

Yksi tärkeä osa parantumista mitä ikinä se tarkoittaakaan on se, että kykenee tarkastelemaan omia tunteitaan menemättä niihin mukaan liikaa. Ulkopuolelta, neutraalistikin, tunteita sanoittaen. Itsereflektion taito on tärkeää. Oppii tajuamaan, mitkä asiat itsessä saattaa triggeröidä minkäkinlaisia tunteita ja sen sijaan, että menisi niihin itselle tuhoisimpiin käytösmalleihin, vetäisee jarrua ja valitseekin toisen tavan toimia. Aina tietenkään emme voi olla täydellisessä kontrollissa itsestämme ja teemme virheitä, mutta jokainen virhe voi olla opetus. Tämä voi olla vuosia kestävä hankala prosessi käydä läpi jossa saattaa hakata päätänsä seinään useita kertoja. Joistakin käytösmalleista on hyvin hankala päästä eroon, esimerkiksi muiden miellyttäminen ynnä muu vastaava joka voi käydä itselle haitalliseksi.

Päihteet itsessään voivat saada kestä tahansa aivan henkisesti epävakaan ja heittelevän, väittäisin näin. Myöskin psykiatrian tarjoamat lääkitykset, jolla voi saada menolipun elämään josta tasaisuus on kaukana. Lääkekoukusta pyristely-yritykset voi tehdä elämästä vielä epätasaisempaa vieroitusoireiden myötä, joista monet on henkisiä esim. itkuisuus, ärtyisyys, levottomuus, jopa maaniset reaktiot ja unen häiriintyminen. Kun lääkkeistä haetaan virtaa, joillakin sitä voi tulla liikaakin ja levottomuus ja holtittomuus puskee päälle ja lääkkeet virittää hermostoa liikaa. Tehden vireystilojen tasaamisesta hankalampaa ja oman kehon tuntemuksesta hankalaa. Tässä vaiheessa on monia tilanteita, kun psykiatri voi virheellisestikin diagnosoida potilaan bipoksi ja tarjolla on loppuelämän diagnooseja ja lääkityksiä. Vaikka oikeasti saattaisi olla että lääkkeettömälle polulle palaaminen voisi jopa tasata ihmistä.

Ja sitten voi myös miettiä yhtä asiaa, onko se yhteiskunta vai ihminen loppupeleissä sairas. Paineet yhteiskunnassa voi olla suuria. Jos ei kykene vastaamaan niihin, onko tällöin kyse sairaudesta vai vain siitä että ei ole löytänyt itselleen oikeaa paikkaa yhteiskunnassa ja yhteiskunnan jotkut tavat toimia voi olla hyvinvoinnille huonoja.

Minä uskon henkiseen kasvuun myös, psykiatria ei tunnu uskovan. Psykiatriassa olemme kuin koiria jossa toistamme samoja asioita. Diagnoosit jää papereihin ja niiden mukaan aina olemme samanlaisia.

Anonyymi kirjoitti:

Niin, kuinkakohan moni ns. bipodiagnoosin saanut on tosiasiassa esimerkiksi traumatisoitunut. Trauma vaikuttaa vireystiloihin niin että hermosto voi olla ylivireä tai alivireä. Kannattaa lukea aiheesta.
Jotain traumaattisia kokemuksia ja negatiivisia tunteita saatetaan sitten paeta jatkuvalla touhuilulla tai päihteillä, mitä tukee vielä ylivirittynyt hermosto. Voi olla kokoajan levoton olo. Koskaan ei tunneta kunnollista sisäistä rauhaa. Jatkuvalle touhuilulle ja ylivireydelle voi jossain vaiheessa tulla stoppi , kun väsähtää. Keho ei loputtomiin jaksa ja sitä seuraa masennus. Voi olla, että ei oikeasti ole itsensä kanssa sopusoinnussa, itsensä kanssa voi olla ongelmia, häpeää ynnä muuta. On saattanut valita haitallisia tapoja elää elämäänsä kuten suorittamisen jota yhteiskunta tuntuu välillä lähes odottavan meiltä. Tai on elänyt jotenkin arvojaan vastaan, eikä ole tehnyt mitään asioita jotka oikeasti tuottavat täyttymystä. Joskus kannattaa kyseenalaistaa sitäkin, mitä meidän päähämme iskostetaan ja ottaa aikaa sen miettimiselle kuka on ja mikä on tärkeää. Kun käsittelee näitä asioita ja opettelee rauhoittamaan hermostoaan, opettelee kyseenalaistamaan arvojaan ja yhteiskunnan arvoja, voikin oikeasti vakautua henkisesti huomattavasti. Hermoston rauhoittaminen, traumojen käsittely ja vireystilan tasoittaminen ja ennenkaikkea oikeanlaisen vireystilan etsiminen on avain paranemiseen. Rauhoittuminen lähtee yksinkertaisesta, ihan siitä että hengittää rauhallisesti ja opettelee erilaisia keinoja tuntea olevansa turvassa.

Tarkoittaako masennus automaattisesti hoidettavaa tilaa, vai voiko se tarkoittaa myös sellaista hetkeä jolloin aivot on oikeasti menneet vaikkapa ylikuormituksesta tietyllä tavalla solmuun ja keho pakottaa ihmisen lepäämään. Esimerkiksi erilaiset vireystilatkin voivat vaikuttaa siihen, miten aivot toimivat. Se että tuntuu että esimerkiksi aivot eivät toimi, onko syynä välttämättä masennus jonka sanotaan liittyvän esimerkiksi kognitiivisiin ongelmiin? Onko tällöin hyvä idea buustata ihmistä jollain lääkkeellä energisemmäksi ja iloisemmaksi? Mitäpä jos masennus onkin ihan luonnollinen reaktio esim. siihen, että elää itselle haitallista elämää, on vaikka pitkään väsyttänyt itseään ja ehkäpä se on aikalisä jolloin voisi levätä ja korjata elämässä olevia epäkohtia. Mitäpä jos se onkin vain yksinkertaisesti vaikkapa jos on paljon asioita käsittelemättä elämässä ja on valinnut vaikkapa itselle haitallisia tapoja elää? Jos valitsee itselle haitallisia tapoja elää, tarkoittaako se heti että on vaikkapa henkisesti sairas vai voisiko olla niin että ihmiset kasvaakseen tekevät virheitä ja niistä sitten oppii?

Yksi tärkeä osa parantumista mitä ikinä se tarkoittaakaan on se, että kykenee tarkastelemaan omia tunteitaan menemättä niihin mukaan liikaa. Ulkopuolelta, neutraalistikin, tunteita sanoittaen. Itsereflektion taito on tärkeää. Oppii tajuamaan, mitkä asiat itsessä saattaa triggeröidä minkäkinlaisia tunteita ja sen sijaan, että menisi niihin itselle tuhoisimpiin käytösmalleihin, vetäisee jarrua ja valitseekin toisen tavan toimia. Aina tietenkään emme voi olla täydellisessä kontrollissa itsestämme ja teemme virheitä, mutta jokainen virhe voi olla opetus. Tämä voi olla vuosia kestävä hankala prosessi käydä läpi jossa saattaa hakata päätänsä seinään useita kertoja. Joistakin käytösmalleista on hyvin hankala päästä eroon, esimerkiksi muiden miellyttäminen ynnä muu vastaava joka voi käydä itselle haitalliseksi.

Päihteet itsessään voivat saada kestä tahansa aivan henkisesti epävakaan ja heittelevän, väittäisin näin. Myöskin psykiatrian tarjoamat lääkitykset, jolla voi saada menolipun elämään josta tasaisuus on kaukana. Lääkekoukusta pyristely-yritykset voi tehdä elämästä vielä epätasaisempaa vieroitusoireiden myötä, joista monet on henkisiä esim. itkuisuus, ärtyisyys, levottomuus, jopa maaniset reaktiot ja unen häiriintyminen. Kun lääkkeistä haetaan virtaa, joillakin sitä voi tulla liikaakin ja levottomuus ja holtittomuus puskee päälle ja lääkkeet virittää hermostoa liikaa. Tehden vireystilojen tasaamisesta hankalampaa ja oman kehon tuntemuksesta hankalaa. Tässä vaiheessa on monia tilanteita, kun psykiatri voi virheellisestikin diagnosoida potilaan bipoksi ja tarjolla on loppuelämän diagnooseja ja lääkityksiä. Vaikka oikeasti saattaisi olla että lääkkeettömälle polulle palaaminen voisi jopa tasata ihmistä.

Ja sitten voi myös miettiä yhtä asiaa, onko se yhteiskunta vai ihminen loppupeleissä sairas. Paineet yhteiskunnassa voi olla suuria. Jos ei kykene vastaamaan niihin, onko tällöin kyse sairaudesta vai vain siitä että ei ole löytänyt itselleen oikeaa paikkaa yhteiskunnassa ja yhteiskunnan jotkut tavat toimia voi olla hyvinvoinnille huonoja.

Minä uskon henkiseen kasvuun myös, psykiatria ei tunnu uskovan. Psykiatriassa olemme kuin koiria jossa toistamme samoja asioita. Diagnoosit jää papereihin ja niiden mukaan aina olemme samanlaisia.

Lue lisää

Yksi tärkein osa paranemista tai paremmin voimista on se, että kykenee ottamaan vastuuta itsestään huolehtimisesta, siis ihan siitä lähtien että pitää fyysiestä kehostaan huolta. Ymmärtää että paraneminen ei ole se mitä tapahtuu joskus tulevaisuudessa vaan jatkuva aktiivinen prosessi. Aina kun luovuttaa itsestä huolehtimisen kanssa, sillä voi olla itselle negatiivisia seurauksia. Ihminen ei koskaan voi voida hyvin boikotoidessaan omasta kehosta huolehtimista ja kun itsestä alkaa huolehtia, voi havaita että silloin menee ihan alkujuurille sinne mitä ihmisen tarpeet on. Hyvinvointia lisäävät keinot ovat aika yksinkertaisia, ja sen selvittämiseen miten keho toimii kannattaa laittaa aikaa. Jo siitä lähtien miten unta voi tukea hyvin. Tai miten esimerkiksi erilaiset stimulantit kuten kofeiini voi vaikuttaa vireystilaan ja ahdistuneisuuden kokemukseen. Jos nämä asiat oppii, ei välttämättä tarvitse lääkepurkille mennäkään. Usein iän myötä voi havaita paremmin itseensä negatiivisesti vaikuttavia asioita, mikä tukee hyvinvointia ja mikä ei. Nykyaikana on monia asioita, mitkä ovat kehollemme epäluonnollisia ja haittaavat hyvinvointiamme. Kun laittaa kehoonsa sitä polttoainetta, mitä sinne on tarkoitettu, se toimii optimaalisesti, muuten se toimii reistaillen, usein kärsimystä lisäten. Voin sanoa, että luonto tuskin on tarkoittanut meidän nappailevan välittäjäaineita keinotekoisesti muokkaavia aineita koko elämäämme joka päivä, tai elävän ravinneköyhällä prosessoidulla ruolla jota joka päivä ja stimuloivan itseämme unta häiriten keinotekoisella valolla ja stimulanteilla. Tai polttavan kynttilää molemmista päistä tehden ylipitkää työviikkoa. Elintavoilla voi vaikuttaa uneen, vireystilaan ja ahdistukseen ja jopa mielialaan. Tukien oikeasti sitä terveyttä.

Joskus voi joutua luopumaan joistain asioista elämässä voidakseen tasaisesti ja hyvin. Itseään ei kannata verrata muihin liikaa, jokaisella on oma historiansa ja lähtökohtansa minkä puitteissa toimii.

Tietenkään emme ole pelkät fyysiset tarpeemme, vaan meillä on myös muita "korkeamman tason" tarpeita, joita ilman varmaan harva kokee onnellisuutta. Mutta fyysisistä tarpeista huolehtiminen rakentaa talon perustan. Ilman kunnon perustaa, ei tule kunnon taloa.

Kehon kuuntelemaan oppiminen on tärkeä osa paranemista. Mitä se tarvii milloinkin.

Mitään äärimmäistä tämä ei tarvi. Sen sijaan että itseään yrittää potkia eteenpäin, itseä kannattaa tukea hellästi eteenpäin. Olla oma tukensa. Olla armollinen aina, ja antaa itsensä aina levätä kun tarvii. Olla tyytyväinen jo pienistä asioista mitä saa tehtyä, ja kysyä itseltään, tarviiko kuuta taivaalta edes tavoitella? Antaa itsensä kokea tunteita. Nähdä niissä omissa epäonnistumisissakin armollisuus itseä kohtaan ja ehkä syvemmät syyt omalle itselle haitalliselle käytökselle. Paranemisprosessissa voi tuntea yhä enemmän turvallisuutta omien tunteiden kokemiselle. Joskus voi olla sellainen päivä tai jopa ajanjakso että ei mikään kiinnosta ja kaikki on kamalaa. Joskus voi olla jopa tunne että haluaa maata vain sängyssä nousematta ylös. Se on ok. Se ei tarkoita, että on tullut takapakkia. Elämä ei ole helppoa, elämässä on paljon kärsimystä. Mutta ihmiset ovat vahvempia kuin luulevat, ja mitä psykiatria luulee.

Olemme väärässä, jos luulemme, että perustila elämässä on onni tai jokin mitä esimerkiksi media laittaa meidän ihanteeksemme niin sitten olemme onnellisia. Jos tavoittelee onnea ja luulee että on joku päivä jolloin asiat ovat hyvin sitten kun on parantunut, saattaa pettyä. Sisäinen kasvu on paljon parempi tavoite. Ymmärrys siitä, että elämässä on suuri määrä kärsimystä ja luopumista eikä mikään ole pysyvää, mutta elämässä on myös paljon kaunista. Väittäisin, että nyky-yhteiskunta ja myöskin psykiatria on jonkinasteisessa henkisessä ja filosofisessa tyhjiössä, keskittyen jotenkin asioiden pinnallisiin puoliin. Varmaan aika moni potee tarkoituksettomuuden kokemusta. Ne elämänfilosofiset kysymykset ja elämän tarkoituksellisuuden pohtiminen tuntuu puuttuvan psykiatrian sairausluokituksista. Jollain tasolla psykiatriaa voisi itsessään ajatella jo uskontona. Suosittelenkin esim. filosofian lukemista, ja erilaisten näkemysten lukemista mielen hyvinvoinnista kuin vain mainstream mielenterveys/psykiatrianäkökulma. Uskonnonfilosofiat ovat mielenkiintoisia kuvauksia siitä miten historiassa asioita on hahmotettu, miettien elämän syvempiä kysymyksiä.

itsestä huolehtimisen rituaaleilla voi ainakin oman näkemykseni mukaan ehkäistä syvemmälle masennukseen putoamista ja toimintakyvyn menetystä sekä tukea tasapainoa. Tärkeä osa itsestä huolehtimista on riittävän levon ja kohtuullisen aktiivisuuden tasapaino. Kultainen keskitie. Tämä voi olla sellaiselle ihmiselle hankalaa, joka pyrkii esim. äärimmäisyyksiin ja vaatii itseltään paljon. Mutta elämä on oppimista.

Viimeisenä voisi kysyä, mitä parantuminen edes tarkoittaa? Sitä kannattaa pohtia. Monet pyrkivät sitä kohden, miettimättä mitä se edes tarkoittaa.

Mitä sairaampi sitä korkeampi jalusta Suomessa?