Jaurun ylitys

Onko kellään kokemusta Jaurujoen ylittämisestä poroaidan liepeillä, siis kun tullaan Kemihaarasta, kevätaikaan kun vedet on korkealla. Pääseekö kahlaamalla turvallisesti ja mistä kohtaa?
Ilmianna
Jaa

15 Vastausta


mönkijät menee siitä pääsee ja jos on juuri jäiden lähtö niin on vaan kierrettävä sillan kautta jos sekään on paikoillaan. Kysy Kemihaarasta tilanne.

Kahluupaikalla kepit eli käytetyt kepakot merkkinä. Vettä normaalisti noin polveen asti.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
14 VASTAUSTA:
Kiitän vastaajaa viestistä. Muita ongelmapaikkojahan ei kai sitten olekaan Kemihaaran ja Kiilopään välillä!? Monenkohan päivän reissu olisi realistisesti ajatellen kyseessä normaalikuntoiselle kulkijalle. Itse laskeskelin 6-7 vrk. Meneekö se mönkijäura ihan Kemihaarsta asti poroaidan viertä pitkin?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
tuumataan vielä kirjoitti:
Kiitän vastaajaa viestistä. Muita ongelmapaikkojahan ei kai sitten olekaan Kemihaaran ja Kiilopään välillä!? Monenkohan päivän reissu olisi realistisesti ajatellen kyseessä normaalikuntoiselle kulkijalle. Itse laskeskelin 6-7 vrk. Meneekö se mönkijäura ihan Kemihaarsta asti poroaidan viertä pitkin?
kuljetaan polkuja pitkin ja parikin reittiä Jaurulle on. Kartta tarpeen vaikka eksymään tuskin muutenkaan pääsee. Jaurulle mennessä ehkä yksi yö matkalla ja seuraava Tahvolla saunan takia. Sitten Hammaskurulla ja siitä voi mennä saunomaan Luirolle ja siitä ehkä pari päivää Kiilopäälle.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
kemihaarasta kirjoitti:
kuljetaan polkuja pitkin ja parikin reittiä Jaurulle on. Kartta tarpeen vaikka eksymään tuskin muutenkaan pääsee. Jaurulle mennessä ehkä yksi yö matkalla ja seuraava Tahvolla saunan takia. Sitten Hammaskurulla ja siitä voi mennä saunomaan Luirolle ja siitä ehkä pari päivää Kiilopäälle.
Itse tein vaelluksen Kemihaarasta Kiilopäälle kaksi vuotta sitten ja sitä voin todella suositella! Kemihaaran jälkeen muita ihmisiä ei näkynyt kuin vasta Kärppäjärvien lähellä eli hiukan ennen Luiroa. Aikaa kului muistaakseni 6 päivää, kilometrejä tasan sata.

Mutta mutta: jos menet keväällä, sulamisvedet voivat tehdä maastosta vaikeakulkuista varsinkin alkuvaiheessa. Siellä on muutenkin kosteaa suota, pitkospuita on varmaan kilometrikaupalla. Jokaisen hetteikköön niitä pitkospuitakaan ei voida laittaa. Enkä menisi vannomaan, että Jaurun ylitys on ihan helppoa jos vesi on korkealla.

Mulla ei tosin ole kokemuksia kevään keleistä tuolla.

Jaurun ylityspaikka on suoraan Peuraselän autiotuvan kohdalla ja vesi oli polviin syyskuussa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Tuon vaelluksen tehnyt kirjoitti:
Itse tein vaelluksen Kemihaarasta Kiilopäälle kaksi vuotta sitten ja sitä voin todella suositella! Kemihaaran jälkeen muita ihmisiä ei näkynyt kuin vasta Kärppäjärvien lähellä eli hiukan ennen Luiroa. Aikaa kului muistaakseni 6 päivää, kilometrejä tasan sata.

Mutta mutta: jos menet keväällä, sulamisvedet voivat tehdä maastosta vaikeakulkuista varsinkin alkuvaiheessa. Siellä on muutenkin kosteaa suota, pitkospuita on varmaan kilometrikaupalla. Jokaisen hetteikköön niitä pitkospuitakaan ei voida laittaa. Enkä menisi vannomaan, että Jaurun ylitys on ihan helppoa jos vesi on korkealla.

Mulla ei tosin ole kokemuksia kevään keleistä tuolla.

Jaurun ylityspaikka on suoraan Peuraselän autiotuvan kohdalla ja vesi oli polviin syyskuussa.
Ennen hyttysaikaa kun pääsisi lähtemään, siinä viikko-pari ennen juhannusta, vedetkin jo silloin hieman huvenneet varmaan. Kiilopäältä Hammaskuruun on tullut kuljettua, mutta tämä metsäerämaan osuus kiehtoisi kovin, haaveena ollut jo pitkään. Vielä kun lähtisi poluilta sivuun ja kulkisi kartan kanssa tuon alkumatkan Jaurulle... ei taida tohtia jos itekseen lähtee matkaan. Oletteko nousseet koskaan Jaurulta Vongoivalle ja siitä lakimaita myöten Anteriin? Jos niin millaista maasto on kulkea, kartastakin voi toki jotain päätellä. Lokan Alen muurivaara ja Vesilintupoikainpää...kiehtovia ovat tunturien nimet tuolla suunnalla. Jostain olen lukenut, että Vongoivalta itään laskeutuva Kuusikurua sanotaan maamme syrjäisemmäksi ja vähemmän houkuttelevaksi paikaksi. Pitäisi käydä katsomassa onko asiassa mitään perää.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Tuon vaelluksen tehnyt kirjoitti:
Itse tein vaelluksen Kemihaarasta Kiilopäälle kaksi vuotta sitten ja sitä voin todella suositella! Kemihaaran jälkeen muita ihmisiä ei näkynyt kuin vasta Kärppäjärvien lähellä eli hiukan ennen Luiroa. Aikaa kului muistaakseni 6 päivää, kilometrejä tasan sata.

Mutta mutta: jos menet keväällä, sulamisvedet voivat tehdä maastosta vaikeakulkuista varsinkin alkuvaiheessa. Siellä on muutenkin kosteaa suota, pitkospuita on varmaan kilometrikaupalla. Jokaisen hetteikköön niitä pitkospuitakaan ei voida laittaa. Enkä menisi vannomaan, että Jaurun ylitys on ihan helppoa jos vesi on korkealla.

Mulla ei tosin ole kokemuksia kevään keleistä tuolla.

Jaurun ylityspaikka on suoraan Peuraselän autiotuvan kohdalla ja vesi oli polviin syyskuussa.
ylitin Jaurun noin 100 m itään siitä tuvan kohdalta eli siitä jossa on monkijät menneet. Oli keppejä merkkinä eli muutkin sitä käyttäneet. Vähällä vedellä tuvan kohdaltakin pääsee ehkä nopeimmiten yli.

Juu keväällä voi tarvita kumisaappaat, normaalisti riittää vaelluskenkät pitkospuilla kulkemiseen.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
tuumailija tuumailee kirjoitti:
Ennen hyttysaikaa kun pääsisi lähtemään, siinä viikko-pari ennen juhannusta, vedetkin jo silloin hieman huvenneet varmaan. Kiilopäältä Hammaskuruun on tullut kuljettua, mutta tämä metsäerämaan osuus kiehtoisi kovin, haaveena ollut jo pitkään. Vielä kun lähtisi poluilta sivuun ja kulkisi kartan kanssa tuon alkumatkan Jaurulle... ei taida tohtia jos itekseen lähtee matkaan. Oletteko nousseet koskaan Jaurulta Vongoivalle ja siitä lakimaita myöten Anteriin? Jos niin millaista maasto on kulkea, kartastakin voi toki jotain päätellä. Lokan Alen muurivaara ja Vesilintupoikainpää...kiehtovia ovat tunturien nimet tuolla suunnalla. Jostain olen lukenut, että Vongoivalta itään laskeutuva Kuusikurua sanotaan maamme syrjäisemmäksi ja vähemmän houkuttelevaksi paikaksi. Pitäisi käydä katsomassa onko asiassa mitään perää.
on paljon soita, ja siksi poluilla kannattaa pysyä. Niitä polkuja pitkin kun osuu pitkospuillekin. Muuten maasto voi olla turhan haasteellista (= vetistä). Tai ainakin minulle olisi, mutta mistä sen tietää mitä kukin erämaasta hakee.

Suot ovat paikoitellen ruman näköisiä kun siellä mennään mönkijöillä, eikä edes aina samaa uraa.

Joo tuntureilla on erikoisia nimiä. En ole koskaan käynyt noilla mainitsemillasi tuntureilla. Vongoivan räystäs tuli käytyä ilman rinkkoja kun Tahvontuvalla yövyimme.

Itse olen lähdössä viikon päästä, reitti on vieläkin hakusessa, mutta yksi vaihtoehto on lähteä Raja-Joosepista ja yrittää ehtiä Anterille ennen kuin pitää kääntyä takaisin. Aikaa ei ole kuin viikko, josta erämaassa max 5 kokonaista päivää.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Jaurua kirjoitti:
on paljon soita, ja siksi poluilla kannattaa pysyä. Niitä polkuja pitkin kun osuu pitkospuillekin. Muuten maasto voi olla turhan haasteellista (= vetistä). Tai ainakin minulle olisi, mutta mistä sen tietää mitä kukin erämaasta hakee.

Suot ovat paikoitellen ruman näköisiä kun siellä mennään mönkijöillä, eikä edes aina samaa uraa.

Joo tuntureilla on erikoisia nimiä. En ole koskaan käynyt noilla mainitsemillasi tuntureilla. Vongoivan räystäs tuli käytyä ilman rinkkoja kun Tahvontuvalla yövyimme.

Itse olen lähdössä viikon päästä, reitti on vieläkin hakusessa, mutta yksi vaihtoehto on lähteä Raja-Joosepista ja yrittää ehtiä Anterille ennen kuin pitää kääntyä takaisin. Aikaa ei ole kuin viikko, josta erämaassa max 5 kokonaista päivää.
käymään tuossa ajassa saunomassa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
tuumailija tuumailee kirjoitti:
Ennen hyttysaikaa kun pääsisi lähtemään, siinä viikko-pari ennen juhannusta, vedetkin jo silloin hieman huvenneet varmaan. Kiilopäältä Hammaskuruun on tullut kuljettua, mutta tämä metsäerämaan osuus kiehtoisi kovin, haaveena ollut jo pitkään. Vielä kun lähtisi poluilta sivuun ja kulkisi kartan kanssa tuon alkumatkan Jaurulle... ei taida tohtia jos itekseen lähtee matkaan. Oletteko nousseet koskaan Jaurulta Vongoivalle ja siitä lakimaita myöten Anteriin? Jos niin millaista maasto on kulkea, kartastakin voi toki jotain päätellä. Lokan Alen muurivaara ja Vesilintupoikainpää...kiehtovia ovat tunturien nimet tuolla suunnalla. Jostain olen lukenut, että Vongoivalta itään laskeutuva Kuusikurua sanotaan maamme syrjäisemmäksi ja vähemmän houkuttelevaksi paikaksi. Pitäisi käydä katsomassa onko asiassa mitään perää.
Kuten todettua, matka Kemihaarasta Jaurulle on poroaitaa seuratenkin paikoitellen suota. Vaikka tämä kesä on ollut kuiva, olin ikionnellinen Nokian trekking-kumppareista pari viikkoa sitten, kun reissussa olin. Kumisaappaita siis suosittelen lämpimästi.

Jaurun ylitykseen on tullut jo ne käyttökelpoisimmat vinkit -joko suoraan tuvan kohdalta jalat kastellen tai pikkuisen matkaa alavirtaan ja ehkä kuivana yli (kumpparit jalassa).

Oma reittimme kulki Peuraselältä Tahvontuvalle ja siitä kurua pitkin ylös Vongoivan juurelle. Vongoivalla kävimme ilman rinkkoja, ja leiriin palasimme Kuusikurun kautta koukaten. Syrjäinenhän se oli, mutta parhaalla tahdollakaan en keksi mikä siitä tekisi "vähemmän houkuttelevan". Kunnon korpikuusikkoa, iloisesti poukkoileva tunturipuro, ei polkuja tai pahemmin muitakaan merkkejä ihmisistä... Ehdottomasti kannattaa käydä katsomassa.

Vongoivalta jatkettiin Anterinmukkaan rajalinjaa pitkin. Vesilintupoikainpää ja muut tuli siis nähtyä itäpuoleltaan ja komeita olivat -samaten Venäjänpuoleiset jäkälätunturit. Meille tämä oli hyvä vaihtoehto, koska mukana kuitenkin oli vielä kymmenen päivän ruoat eikä rakka ole henkilökohtainen suosikkini kävelymaastoksi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Heemu kirjoitti:
Kuten todettua, matka Kemihaarasta Jaurulle on poroaitaa seuratenkin paikoitellen suota. Vaikka tämä kesä on ollut kuiva, olin ikionnellinen Nokian trekking-kumppareista pari viikkoa sitten, kun reissussa olin. Kumisaappaita siis suosittelen lämpimästi.

Jaurun ylitykseen on tullut jo ne käyttökelpoisimmat vinkit -joko suoraan tuvan kohdalta jalat kastellen tai pikkuisen matkaa alavirtaan ja ehkä kuivana yli (kumpparit jalassa).

Oma reittimme kulki Peuraselältä Tahvontuvalle ja siitä kurua pitkin ylös Vongoivan juurelle. Vongoivalla kävimme ilman rinkkoja, ja leiriin palasimme Kuusikurun kautta koukaten. Syrjäinenhän se oli, mutta parhaalla tahdollakaan en keksi mikä siitä tekisi "vähemmän houkuttelevan". Kunnon korpikuusikkoa, iloisesti poukkoileva tunturipuro, ei polkuja tai pahemmin muitakaan merkkejä ihmisistä... Ehdottomasti kannattaa käydä katsomassa.

Vongoivalta jatkettiin Anterinmukkaan rajalinjaa pitkin. Vesilintupoikainpää ja muut tuli siis nähtyä itäpuoleltaan ja komeita olivat -samaten Venäjänpuoleiset jäkälätunturit. Meille tämä oli hyvä vaihtoehto, koska mukana kuitenkin oli vielä kymmenen päivän ruoat eikä rakka ole henkilökohtainen suosikkini kävelymaastoksi.
Olisi mielenkiintoista lukea loppumatkan reitistänne ja kokemuksistanne. Kymmenessä päivässä olette ehtineet jo melko pitkän matkan taivaltaa?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Heemu kirjoitti:
Kuten todettua, matka Kemihaarasta Jaurulle on poroaitaa seuratenkin paikoitellen suota. Vaikka tämä kesä on ollut kuiva, olin ikionnellinen Nokian trekking-kumppareista pari viikkoa sitten, kun reissussa olin. Kumisaappaita siis suosittelen lämpimästi.

Jaurun ylitykseen on tullut jo ne käyttökelpoisimmat vinkit -joko suoraan tuvan kohdalta jalat kastellen tai pikkuisen matkaa alavirtaan ja ehkä kuivana yli (kumpparit jalassa).

Oma reittimme kulki Peuraselältä Tahvontuvalle ja siitä kurua pitkin ylös Vongoivan juurelle. Vongoivalla kävimme ilman rinkkoja, ja leiriin palasimme Kuusikurun kautta koukaten. Syrjäinenhän se oli, mutta parhaalla tahdollakaan en keksi mikä siitä tekisi "vähemmän houkuttelevan". Kunnon korpikuusikkoa, iloisesti poukkoileva tunturipuro, ei polkuja tai pahemmin muitakaan merkkejä ihmisistä... Ehdottomasti kannattaa käydä katsomassa.

Vongoivalta jatkettiin Anterinmukkaan rajalinjaa pitkin. Vesilintupoikainpää ja muut tuli siis nähtyä itäpuoleltaan ja komeita olivat -samaten Venäjänpuoleiset jäkälätunturit. Meille tämä oli hyvä vaihtoehto, koska mukana kuitenkin oli vielä kymmenen päivän ruoat eikä rakka ole henkilökohtainen suosikkini kävelymaastoksi.
Tuskin sentään rajalinjaa menitte. Veikkaisin että kyseessä oli rajavyöhykkeen reunaa seuraileva polku. Hienointa seutua Suomessa!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
lapsus kirjoitti:
Tuskin sentään rajalinjaa menitte. Veikkaisin että kyseessä oli rajavyöhykkeen reunaa seuraileva polku. Hienointa seutua Suomessa!
että rajavyöhykettä ei seuraa polku vaan tie, jota rajamiehet ajelevat kuulemma jopa pakettiautolla. Tien vieressa on oja ja sähkölinja. Tylsää sitä on kävellä. Tosin tietä pitkin pääsee nopeasti kävellen paikasta toiseen kun ei tarvitse väistellä kiviä ja puunjuuria.

Mutta muuten olet oikeassa - seutu on parasta mitä Suomessa on!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
kerkiää kirjoitti:
käymään tuossa ajassa saunomassa.
Lomaa vähän venytettiin, maastossa oltiin kuusi päivää. Lähtö oli Raja-Joosepista, sieltä Anterinmukkaan saunomaan, sitten Muorravaarakan, Sarviojan, Porttikosken ja Kivipään kautta Saariselälle. Hieno reissu, komeita maisemia. Ainoa tylsä kohta oli Kulasjokivarresta Kivipään autiotuvalle kävely, koska polku poikkeaa kansallispuiston rajalla, ja sieltä löytyi tie, jota ilmeisesti poromiehet käyttävät työssään. Helppohan tietä pitkin oli kävellä, mutta ruman näköinen se on.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
ainakin kirjoitti:
ylitin Jaurun noin 100 m itään siitä tuvan kohdalta eli siitä jossa on monkijät menneet. Oli keppejä merkkinä eli muutkin sitä käyttäneet. Vähällä vedellä tuvan kohdaltakin pääsee ehkä nopeimmiten yli.

Juu keväällä voi tarvita kumisaappaat, normaalisti riittää vaelluskenkät pitkospuilla kulkemiseen.
Hei
Vaelsin kolme viikkoa puistossa välillä Kemihaara- Kiilopää- Rajajooseppi.
Elokuun puolella vedet oli alhaalla ja paljon kuivia uomia ylhäällä rinteillä.
Syyskuussa satoi toista viikkkoa ja tilanne muuttui.
Ruska ei ollut mistään kotoisin. (olen nähnyt 35 ruskaa )
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
mies1949 kirjoitti:
Hei
Vaelsin kolme viikkoa puistossa välillä Kemihaara- Kiilopää- Rajajooseppi.
Elokuun puolella vedet oli alhaalla ja paljon kuivia uomia ylhäällä rinteillä.
Syyskuussa satoi toista viikkkoa ja tilanne muuttui.
Ruska ei ollut mistään kotoisin. (olen nähnyt 35 ruskaa )
Tänä vuonna ruska on ollut huono koska yöpakkasia ei ole ollut. Toissayönä oli ensimmäinen kunnon pakkasyö. Myöskin sateita tuli runsaasti menneinä viikkoina ja lehdet menivät ruskeiksi. Saa nähdä minkälainen talvi on tulossa. Viime keväänä tulvavedet olivat vähäisiä. Jaurujoessa on paljon hyviä ylityspaikkoja kun vaan jaksaa hakea, aina jostain pääsee yli. Kemihaarasta Jaurulle pääsee myös oikein hyvin kuivin jaloin ja vaelluskengillä kun vähän silmäilee karttaa ja kulkee maastossa korkeimpia kohtia. Toisaalta jos ei tykkää kastella kenkiään niin itäkaira ei ole ehkä se oikea paikka kulkea. Peskiaavan ylitys ja peuraselkä- auhtiselän myrskytuhoalue ei ole helpointa maastoa, mutta kokemuksena aivan jotain muuta kuin kulkea pitkoksia ja mönkijäuraa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Jaurun ylitys

Onko kellään kokemusta Jaurujoen ylittämisestä poroaidan liepeillä, siis kun tullaan Kemihaarasta, kevätaikaan kun vedet on korkealla. Pääseekö kahlaamalla turvallisesti ja mistä kohtaa?

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta