Osaako joku neuvoa?

Sofianlehto muutti toimipaikkaansa ja samalla myös nimensä Käpylän vastaanottokodiksi vuonna 1985, vuonna 1999 toiminta siirrettiin Malmille ja tunnetaan nyt nimellä Sofian vastaanottokoti.
Alla linkki vastaanottokodin sivuille, jossa myös yhteystiedot ja historiaa:

http://www.hel.fi/wps/portal/Sosiaalivirasto/Artikkeli?WCM_GLOBAL_CONTEXT=/sosv/fi/Perheiden palvelut/Lasten sijaishuolto/Sofian vastaanottokoti

http://www.hel.fi/wps/portal/Sosiaalivirasto/Artikkeli?WCM_GLOBAL_CONTEXT=/Sosv/fi/Perheiden palvelut/Lasten sijaishuolto/Sofian vastaanottokoti/sofian_vastaanottokoti_historia

Me neljä lasta emme joutuneet huonojen vanhempien vuoksi Sofianlehtoon, vaan siksi kun ei ollut asuntoa vähään aikaan. Olimme jonossa kaupungin vuokra-asuntoon, johon pääsimme muuttamaan n. neljän kuukauden kuluttua saapumisestamme.

Minulla on hyviä muistoja siltä ajalta, olinhan jo 11-vuotias. ( Ei se kyllä mukavaa sinne mennessä kun täti laittoi teipin "pehvan reiälle josta tutkittiin onko kihomatoja) Meistä nuorin oli silloin n. 1-vuotias, jota kävin siinä viereisessä talossa katsomassa.

Pelkäsin usein että vauveli tukehtuu tuttiin tai jää sormet oven väliin, sillä kotona kaikki huolehdimme pienen turvallisuudesta ja jotenkin halusin varmistaa kaiken olevan kunnosa.

Kävin koulua lähellä olevassa koulussa, meidät lastenkotilaiset tunnettiin siitä, että meillä oli mm. samaa sarjaa takit päällä talvella, mitään yksilöllisyyttä ei vaatteissa ollut juurikaan, ulkovaatteissa ei ainakaan.

Oliko teidän aikaan "viikontyttö"-valinta?

Lauantaisin oli sauna, lapset jonottivat puhtaita vaatteita vaatehuoneesta ja siinä annettiin yhdelle lapselle essu, joka oli merkki viikontytön ansiosta. Jos oli oikein hyvä käytös menneellä viikolla jne. sai tuon essun sen merkiksi sekä hyvän viikkorahan. Essua pidettiin se viikko päällä.

Viikkorahaa annettiin käytöksen mukaan, muistan sen pienen paperipussin jossa kolikot kilisivät, milloin mikäkin summa. Olin myös viikontyttö välillä. Rahasummalla ostin ihania liituvärejä, muistan ne, ja paperia ym. pientä. Jouluna oli ihmeen paljon lapsille paketteja, ei vain omilta vanhemmilta ja sukulaisilta vaan Sofianlehdolta tätien paketoimana.

Kun tulin aikuiseksi, kävin Sofianlehdosa johtajaa tapamassa. Halusin ns. kummilapsen sieltä, jolle olisin vaikka vienyt jotain merkkipäivänä jne.

Sain kuulla ettei kannattanut, sillä lapset vaihtuivat ja lähtivät muualle, joten se siitä. mutta johtaja kysyi minulta, että mitä mieltä olin Sofianlehdosta kokemukseni perusteella, hän kysyi mitä haluaisin parannuksia jne.

Olin myös siellä työssä kehitysvammaisten osastolla.

Olen ollut Sofianlehdossa samaan aikaan viestin aloittajan kanssa Helsingissä vuonna 1964 12 vuoden ikäisenä.

Muistan hyvin tuon "viikontyttö- poika" valinnan ja viikkorahan. Tuohon aikaan johtaja oli mieshenkilö. Nimi oli muistaakseni Jaakko-setä, meille lapsille.

Nimin. Sofianlehdon poika.

http://www.hel.fi/hki/Sosv/fi/lastensuojelu/kriisityo/sofia
http://www.hel.fi/www/Helsinki/fi/sosiaali-ja-terveyspalvelut/lapsiperheiden-palvelut/lastensuojelu/vastaanotto/sofia/
jos ja kun laittaa linkkejä, pitää katsoa että se toimii!

Kaikki toimet jotka koskevat lapsen tilapäistä tai pysyvää sijoitusta kodin ulkopuolelle.Tiedot löytyvät sosaaliviranomaisten arkistoista.Ne ovat salaisia,mutta omat tiedot voi tarkastaa kirjeitse,jossa kerrot asian ja laitat oman sotun loppuosan mukaan.Näiden tietojoen minimi säilytys on ainakin viisikymmentävuotta tai.Helsingissä Kallion virastotalo on hyvä paikka aloittaa.Siellä laajat arkistot.

Olin itse vauvasta asti Sofialehdossa, välillä sijaisperheissä.Noin 4-vuotiaana pääsin maataloon. Minut adoptoitiin täysi-ikäsenä.
Olen nainen 54-v. Haluaisin myös tietoj

Hei. Lastensuojeluvirastolla Helsingistä löytyy paperit sijoituspaikastasi. Nykyisin voit ottaa yhteyttä

https://www.hel.fi/helsinki/fi/sosiaali-ja-terveyspalvelut/lapsiperheille/lastensuojelu/

olin itse myös Sofialehdossa 1938.
tietoa saan
Helsingin Kaupungin arkisto
asiakaspalvelu

Olin Sofianlehdossa kesällä 1961, olin silloin 6-vuotias. Meitä oli siellä myös 8-vuotias sisareni, ja poikien osastolla myös veljeni, tuolloin 12 vee. Olimme perheemme nuorimmat. Minulla oli myös kaksi sisarusta, mutten tiedä mihin he joutuivat silloin.

Jouduimme lastenkotiin koska olimme tulleet maalta, mutta asuntoa ei löytynyt. Yövyimme kellareissa ja milloin kenenkin nurkissa Helsingissä, vailla kotia siis. Pian ihmiset kiinnittivät siihen huomiota ja sosiaalitoimi katsoi parhaaksi toimittaa edes meidät nuorimmat lastenkotiin.

Sofianlehdossa oli parasta kun sai nukkua sängyssä, jossa oli lakanat ja oma tyyny!!
Ei ollut kylmä ja kostea kellarin lattia alustana. Hoitotädit oli vähän sekaista väkeä, osa inhosi työtään, niin sen lapsi koki, osa oli aivan ihanaa ja ystävällistä. Kävimme myös kerran pari maauimalassa ja se oli aina hienoa.

Sen kesän olimme siellä ja ennen koulun alkua löytyi se asuntokin. Ei kovin hääppöinen, mutta lapsena se merkitsi minulle kotia.