Kultaisennoutajan koulutus/opetus

Tervehdys :) Meidän perheessä on 5kk:n ikäinen kultainennoutaja uros. Hän on luonteeltaan rohkea, reipas, utelias, toiminnanhaluinen ja leikkisä. Päivisin käymme kolmesti ulkoilemassa vajaan tunnin lenkkejä vaihtelevissa maastoissa. Yleensä metsässä, jossa on vaihtelevia maastoja, mäkejä sekä hiekkaa, jossa voi kaivaa/temmeltää (koiramme rakastaa kaivamista, mutta myös juoksemista hiekassa) :). Mutta kävelemme myös joskus jalkakäytävällä, jotta hän saa tutustua erilaiseen ympäristöön. Kotona on iso etu- ja takapiha, jossa voi temmeltää. Asumme omakotitalossa, joten sisälläkin riittää leikkitilaa.

Mutta se meidän ongelma... kultsimme tykkää syödä tapetteja, huonekaluja, mattoja jne. niinkuin jokainen koiranpentu. Toki olemme kotimme laittaneet niin, ettei kiellettyjä asioita ole helposti saatavilla. Mutta hän myös rakastaa syödä ihmistä ja vaatteita... eli "jyrsii" minua ja puolisoani... lenkillä ollessa innostuu ja repii vaatteista... jos olemme jonnekkin lähdössä ja laitamme eri vaatteet kuin lenkillä, yrittää repiä vaatteita...

Olemme käyttäneet rangaistuksena rangaistushuonetta (tilava aulatila) ja kun puree ihmistä, käytämme Cesarin (koirankuiskaaja) otetta... mutta eipä oo auttanu... Nukkuessa rauha on maassa, mut hereillä ollessa ei voi selkäänsä kääntää... En pidä väkivaltaisesta koirankouluksesta. Olemme kouluttaneet saamillamme ohjeilla... emme ole tainneet siinä onnistua...harmi...

Haluaisin kuulla muiden kultsiurosten omistajilta neuvoa, miten saataisiin jonkinmoinen rauha :) Toki pentukoiran kanssa ei tapahdu parannusta lähikuukausina eikä välttämättä lähivuosina, mut mielelläni kuulisin vastaavia kokemuksia, miten saisimme tilanteen ratkaistua. Että meillä ja koirallamme olisi parempi olla. Lähipiirissämme on kultsiurosten omistajia, mutta heillä ei ole ollut vastaavia ongelmia.
Ilmianna
Jaa

9 Vastausta



Moikka!
Ikävää, että elämänne pentunne kanssa on hankalaa.Minulla on aikuinen kultsupoika, mutta meillä ei ole moisia ongelmia ollut. Kyselisin muutaman kysymyksen.
Oletteko kouluttaneet pentua millään lailla? Esim saako hän syödä ruoan heti kun kippo maassa, vai joutuuko mahdollisesti odottamaan lupaa kipolle?
Oletteko mitenkään opettaneet ei-sanan merkitystä?
Tuohon liikunnan määrään. Onko pentu metsälenkeillä vapaana? Onko metsälenkit lähinnä oleilua ulkona, vai ihan lenkkeilyä? Vajaat 3 tuntia lenkkiä on liikaa tuon ikäiselle, mutta toki jos pentu saa olla suurimman osan ajasta irti, on se eri asia ja silloin ihan ok.
Olette varmaan pyrkineet, että tuo lenkkeily polttaisi ylimääräiset puhdit koirastanne, mutta valitettavasti se ei kaikkiin koiriin tehoa vaan koiranne todennäköisesti rauhottuisi kun saisi jotain aktiviteettia sen lisäksi. Tarkoitan sillä joko aivo- tai nenätyöskentelyä.
Oletteko liittyneet paikalliseen noutajakoirayhdistykseen tai golden ring yhdistyksen alaosastoon?
Teille voisi olla paikallaan jonkunlainen perustottelevaisuuskurssi. Siellä asiansa osaava ihminen näkisi tilanteenne, ja voisit kysyä sieltä neuvoja. Jos pentu saa jatkaa moista toimintaa, voi siitä tulla tapa, jota se ei lopeta ikinä :(
Ilmianna
Jaa
koiralla ei ole eroahdistusta, mutta nakertelee aikansa kuluksi seiniä, on tilava häkki hyvä vaihtoehto.
Ilmianna
Jaa
Hei.Meillä on 1v. ikäinen kultainennoutaja uros. on kyllä ollut aika haastava myös tämä ensimmäinen vuosi. vaatteissa on roikuttu ja sohva on entinen,mutta vaikka on ei sanaa ja irti sanaa on käytetty, viesti menee kuin kuuroille korville.olen huomannat,että nätisti puhuminen ja rauhallinen käytös itseltä on paremmin mennyt perille.varmaan se peruskoulutus olisi tälläisissa tapauksissa kohdallaan. sitkeyttä ja toistoja,niin ne ovat minulle neuvoneet,ymmärrän sinua,joskus on ihan toivoton olo,että pärjäänkö minä tämän kanssa.
Ilmianna
Jaa

Tästä on poistettu viesti sääntöjen vastaisena.

Ilmianna
Jaa
Opettakaa nyt ihan ensiksi se, ja että se ei tarkoittaa sitä että toiminta on kiellettyä, ja sitä ei saa jatkaa. Jos esim puree käsistä, ylähuulesta pikku nipistys, paina huulta ientä vasten ja sano Ei. Ei ! Kun irrottaa, heti kehu, kun tarttuu, Ei, uusi, voimakkaampi puristus. Lenkkeily ei yksin auta, sehän vain kohottaa koiran kuntoa. Siihen koiraan on luotava suhde, ja se tehdään koulututuksella. Ja sitten kun pennun mielestä sillä omistajalla voi olla jotain kivaakin asiaa ja se haluaa kuunnella, aloitetaan aivotyöskentely, ja lisätään sitä arkielämän kasvatustaj Ruokaa odotetaan, jos puree kentää, sanomalehti rullalle ja persuksille ja sanotaan, EI ! Ja sen käytöksen todellakin on oltava rauhallista ja sellaista että sinun sanan mukaan mennään, ei pennun. Pentu irrottaa kyllä jos puristat ientä hammasta vasten, tai sitten koetat vaihtoa, tai sitten vaan otat tavarat pois pennun suusta, avaat leuat ja siihen tyyliin. Ilman huutoa, ilman paniikkia, ilman mitään uhoamista. Osan ruuasta voisi antaa takapihalla niin että joku pitää pentua istumassa, mennään pikkumatka, tiputetaan nappuloita sille jäljelle, ja sitten niin ettei pentu näe minne ne tiputetaan, tiputeaan loput nappulat sinne. Siinä siinä on touhua ja tekemistä, ja jos se höntää takaisin että anna nyt ruokaa, viedään vain sinne ja näytetään vaikka että katso tuosta, tuosta, siinä kuluu ihmeesti naperolta energiää ja oppii samalta vähän niinkuin vanhingossa kysymään omistajalta neuvoa, eli hakemaan kontaktia.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Kaikki negatiivinen tekeminen on huomion hakua ja siihen vastaaminen huomion antamista oli se huuto tai läpsäisy = olet antanut koiralle haluamansa. Otteita joutuu koventamaan kerta kerralta kovemmiksi jotta paini saataisiin loppumaan, koska koira on huomannut saavansa huomiota negatiivisella käytöksellä. Kun kävellään tilanteesta pois,viedään portin taakse tai käännetään selkä niin sammutetaan hiljalleen käytös pois. Vahvistetaan vain haluttua käytöstä aktiivisesti.
Ihan PeVi puolella on kerrontaa tästä kun asiasta tapeltiin viimeiseen mieheen asti löysi omistaja itsensä muutamaan kertaan purtuna ja tikattuna.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Niin että ongelmaan kun ongelmaan on ratkaisu ettei anna huomiota ??? Ja jos läpsii paperitollolla joutuu pian raadelluksi ??? Missä Ihmeessä on koiranlukutaito, se milloin näkee että tämä toimi tähän, ja tästä ei enää tarvii keskuskella, vai onko niin että annetaan sillä huomioimattomuudella mennä sinne vuoteen asti, ja Kun Sitten huomataan, tämä ei tälle nyt toiminutkaan,pannaan koira vaikka kiertoon, tai ainakin kärsitään huonotapaisesta koirasta !! Kun kaikki ei vaan hiffaa sitä että yksinjääminen on se juttu jolla tilanteet saisi paremmaksi, entä jos se koira siellä jemmassa laittaa paikat remonttiin, ja kahta piukeampana tulee hillumaan....Sen läpsyn tai painimisen tarkoitus on ottaa siitä koirasta niskalenkki, voitto henkisesti, sanotaanko näin rumasti, että alistaa se. Saada se nulikka kuulolle... Itse käytän sanaa taivastippuu niskaan jos et nyt asetu. Sitä ei pelotella hengiltä, mutta se joutuu tilanteeseen jossa se ei määritä ei vauhtia eikä tilanteen suuntaa.... Ja vielä, se ei menetä perusluottamustaan, siitä ei tule arkaa, se ei mene rikki......Se voi olla uuden ,paremman suhteen alku.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Niin ja päätyä sairaalaan itse sen 5-7 kertaa? Oletko lukenut peviläisten omia kokemuksia missä koiran kanssa on oikeasti otettu yhteen ja omistaja on ollut valmis heittämään henkensä koiran takia? (http://laumailu.weebly.com/blackien-korjaus.html) Mikä on typerämpää? Haavat voi tulehtua tai pahimmillaan paini olla lähellä hengen lähteä ISON koiran kanssa! Jos koira leviää arkeen kuuluvista asioista niin silloin vika on myös koiran takana olevassa suvussa sekä kasvattajan kyvyssä yhdistää sopivat koirat toisillensa/kodit. Linjan pitää olla sellainen että perus omistaja pärjää koiran kanssa ja saa ilman väkivaltaa sen ruotuun.
Eroahdistus ja kuumuminen ym. on myös perinnöllisyyteen kuuluvia asioita! Tällaisia pentuja ei tule käyttää jatko jalostukseen näin ollen.

Noutajissa käytetään hävyttömän paljon huono hermoisia,yli-vilkkaita ja terveydeltään sekundaa jalostukseen joten en yhtään ihmettele että kivojen noutajien kanssa ei pärjätä tai koirat leviää.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Pelkkä asioiden monotoninen toistaminen ja jankkaaminen harvoin auttaa itsessään. Asenne ja vankkumattomuus oltava myös kohdillaan, eli oikeasti kielletty on kiellettyä ja pitää olla varma siitä mitä tekee. Ei raivota tai riehuta, ei olla hermostuneita yms, koska se tarttuu koiraan heti.

Pennut jyrsii omistajia ja se on vaihe joka menee ohi, kun systemaattisesti sitä kasvatat ja tarvittaessa kiellät napakasti.
Tiedän, se tuntuu ensin ettei mikään tehoa ja "koira jää tuollaiseksi lopun ikäänsä"! Se menee kyllä ohi, kun tajuaa mistä kielletään ja mitä seuraa jos ei usko.

Meillä toimi tehokkaasti jäähytys omassa tilassaan, jonka jälkeen kokeiltiin uudestaan. Toistettiin tarvittaessa useamman kerran, koska kovapäinen uros. Meidän urosta (muunrotuinen) jos nipistelee, niin kuumuu puremaan kovempaa vain. Innostuu siis. Näin käy siis jos koira on taisteluntahtoinen ja kovapäinen.
Muista oikea-aikainen seuraus, eli heti kun ei usko, niin töräytät vaikka komennon ''jäähy!'' ja sen jälkeen koira jäähdyttelemään.
Ilmianna
Jaa
Johan oli juttua mihin vaaraan sitä voikaan joutua jos peveilee !!! Se on sitten annettava olla jos se niin vaarallista on, hakea vaikka joku purutakki tai ainakin kaulansuojus ja hiha, jos se hyökkääkin raatelemaan, kun tuo jalostuskin on jo tuolla mallilla !!
Mutta siinä toisessa viestissä oli jo enemmän todellisuuden tuntua... kokeilkaa nyt edes sitä jos se paperitollo nyt tosissaan vie hengenvaarallisille vesille !!!
Ilmianna
Jaa

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Kultaisennoutajan koulutus/opetus

Tervehdys :) Meidän perheessä on 5kk:n ikäinen kultainennoutaja uros. Hän on luonteeltaan rohkea, reipas, utelias, toiminnanhaluinen ja leikkisä. Päivisin käymme kolmesti ulkoilemassa vajaan tunnin lenkkejä vaihtelevissa maastoissa. Yleensä metsässä, jossa on vaihtelevia maastoja, mäkejä sekä hiekkaa, jossa voi kaivaa/temmeltää (koiramme rakastaa kaivamista, mutta myös juoksemista hiekassa) :). Mutta kävelemme myös joskus jalkakäytävällä, jotta hän saa tutustua erilaiseen ympäristöön. Kotona on iso etu- ja takapiha, jossa voi temmeltää. Asumme omakotitalossa, joten sisälläkin riittää leikkitilaa.

Mutta se meidän ongelma... kultsimme tykkää syödä tapetteja, huonekaluja, mattoja jne. niinkuin jokainen koiranpentu. Toki olemme kotimme laittaneet niin, ettei kiellettyjä asioita ole helposti saatavilla. Mutta hän myös rakastaa syödä ihmistä ja vaatteita... eli "jyrsii" minua ja puolisoani... lenkillä ollessa innostuu ja repii vaatteista... jos olemme jonnekkin lähdössä ja laitamme eri vaatteet kuin lenkillä, yrittää repiä vaatteita...

Olemme käyttäneet rangaistuksena rangaistushuonetta (tilava aulatila) ja kun puree ihmistä, käytämme Cesarin (koirankuiskaaja) otetta... mutta eipä oo auttanu... Nukkuessa rauha on maassa, mut hereillä ollessa ei voi selkäänsä kääntää... En pidä väkivaltaisesta koirankouluksesta. Olemme kouluttaneet saamillamme ohjeilla... emme ole tainneet siinä onnistua...harmi...

Haluaisin kuulla muiden kultsiurosten omistajilta neuvoa, miten saataisiin jonkinmoinen rauha :) Toki pentukoiran kanssa ei tapahdu parannusta lähikuukausina eikä välttämättä lähivuosina, mut mielelläni kuulisin vastaavia kokemuksia, miten saisimme tilanteen ratkaistua. Että meillä ja koirallamme olisi parempi olla. Lähipiirissämme on kultsiurosten omistajia, mutta heillä ei ole ollut vastaavia ongelmia.

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta