Takapään halvaus?

Kiinnostaisi tietää kun oma pentukissani halvaantui yllättäen, ja näitä pentukissan halvauksia kuulemma on tullut useita viime aikoina. Syytä lääkäri ei osannut selittää, kysyin sähköpostitse vastausta Helsingin eläinsairaalasta, mutta täältä ei ole vastausta tullut.

Tapauksia on useita, joten onko liikkeellä jokin pöpö joka tällaista aiheuttaa.. Perheessämme on tuon menehtyneen pentukissan lisäksi toinen pentu sekä yhteensä 10 (eri talouksissa) aikuista kissaa, joten tämä asian 'pikkuisen' huolestuttaa, mutta lääkäreiltä ei saa vastauksia. Tietääkö joku muita tapauksia, tai tästä asiasta muuten jotain?

Olitko antanut kissalle viime aikoina matolääkettä? Meidän noin 5v kissalla arveltiin johtuvan siitä, koska halvaantui kaksi kertaa Axilur-lääke kuurin jälkeen. Ensimmäisellä kerralla meni toinen etutassu, joka kerkesi parantua, eikä silloin osattu matokuurin osallisuutta arvella. Mutta nyt meni molemmat takatassut saman lääkkeen jälkeen...

Meidän 18 vuotias tyttökissamme halvaantui takaraajoistaan äkillisesti. Veimme kissan eläinlääkäripäivystykseen ja siellä sanottiin että varsinkin iäkkäät kissat voivat halvaantua jos ne kärsivät sydämen vajaatoiminnasta. Kissalle jouduttiin antamaan lopetuspiikki, suru oli tietenkin suuri, mutta kissamme oli kuitenkin saanut elää tosi vanhaksi ja sillä oli pitkä onnellinen elämä. Sitä oli myös saattamassa viimeiselle matkalle läheinen ihminen joka rakasti sitä ja johon se itse oli syvästi kiintynyt.

Hei! Osanotot kaikille teille kissan menettäneille. Meidän 5vuotias kissa sai tänään lopetuspiikin. Tuli n. klo 13 tänään keittiöön ja takajalat kantoi vähän huonommin, käveli oudosti,epäilin että olisi lonkka lähtenyt sijoiltaan. Soitin eläinlääkäriin ja kerroin, ei vaikuttanut kauhean huolestuneelta mutta pyysi viemään näytille. Meni 2-3 tuntia, kun oltiin siellä. Kotona kissani makasi, joten nostin sen kantokoppaan. Lääkärin pöydälle laskiessa ei kissalla kantanutkaan enää mitkään jalat, vaan lysähti siihen. Eläinlääkäri "tökki jollain piikillä", mutta ei hievahtanutkaan. Oli halvaantunut kaulasta alaspäin, ja tämä kaikki siis tapahtui n.4h sisällä ihan yhtäkkiä, sisäkissa, ei mitään pudotusta ym. Toinen vaihtoehto olisi ollut viedä eläinsairaalaan nopeasti magneettikuvauksiin, varautua 3tonnin laskuihin. Kissan tokeneminen ei olisi ollut varmaa mutta ainakaan ei olisi kuulemma enää koskaan pystynyt pissaamaan/kakkaamaan vaan olisi joutunut päivittäin menemään vastaanotolle rakon tyhjennykseen. Pääsyin valitsemaan kissalleni lempeämmän vaihtoehdon, vaikka se sattuikin itseä. Koko päivä mennyt itkien, ja miettien, teinkö itse jotain väärin, miten olisin voinut estää tämän? Toivottavasti tuska hiipuu joskus pois, kissallani on nyt hyvä olla, ja uskon, että me tapaamme vielä sateenkaarisillalla. R.I.P Rakas!

Kyllä. Kissani oli hyvin vanha. Kaikki alkoi jostain yskän tapaisesta. Vaikutti siltä, että kissa oksentaisi. Yritti tulla vatsani päälle. Laitoin kissani lattialle. Se käveli hiekkalaatikkoon. Mielestäni kävely ei ollut ihan normaalia. Tehdessään hätäänsä aloin kiinittämään huomiota outoon asentoon. Kissa seisoi aika pitkää liikkumatta. Se tuli ominvoimin hiekkalaatikolta. Meni keittiöön ja äänteli oudosti. Nousin sängystä ja olin varma, että jotain oli tapahtumassa. Kissani oli hätääntynyt. Seisoi pystymättä tekemään mitään järkevää. Se lysähti maahan . Mielestäni se ei pystynyt nostamaan edes päätään. Ryömi kaapin alle ja puri suullaan kaapin alaosaa. Soitin siskolleni , joka on lääkäri. Nyt kissa yritti päästä nukkumapaikalleen. Kieli oli ulkona . Läähätti kovasti ja oli hyvin hätääntynyt. Yritti nousta pystyy .Sähähti kun se ei Onnistunut. Nostin rakkaan kissani ja vein sen lampaantaljan päälle lattialla. Laitoin lämpölampun päälle ja kissani rauhoittui heti. Yö meni hyvin. Kissa äänteli tasaisinvälein, mutta vaikutti onnelliselta. Vastasin kissan kontaktiin. Nukuimme sinä yönä myös. Kello oli yli seitsemän aamulla heräessäni . Kissani oli pissanut sanomalehtien päälle. Oli iloinen siitä, vaikka oli ollut vain hiekkispissaaja. Siskoni soitti. Että kissani on vakavasti sairas. Minun pitäisi lopettaa se. Annoin kissani kokea vielä luonnonauringon voimaa. Olin juottanut vettä hieman. Antanut ruokaa. Kissa vaikutti rennolta ja onnelliselta. Otin tuhat valokuvaa ja ne kuvat ovat ihania, koska makasi lattialla ja ikkunan läpi tuli sen rakastamaa auringoa. Laitoin aamusävellahjan soimaan. Ja hetkemme oli hyvin kaunis. Tiesin, että kissani ei enää kävelisi. Oli yrittänyt nousta. Silitin ja rauhoittui siitä. Antakaa kissan olla loppuunasti onnellinen. Ja lähdimme auringon paistamaan maaliskuuhun. Linnut lauloivat.

Ketju on vanha, mutta tähän on pakko kommentoida. Meillä meni pentukissa lähes kokonaan halvaantuneeksi ihan lyhyessä ajassa. Lääkärissä tuli tämä sama väite, että ei voida tehdä mitään ja toinen vaihtoehto on magneettikuva ja useiden tonnien lasku. Kasvattajan kehotuksesta mentiin kuitenkin eläinsairaala Aistiin, jossa rahaa kului reilusti alle tonni (lisäksi meillä oli vakuutus, jolloin maksettiin vain muutama satanen). Siitäkin osa oli kuluja siitä, että kissa yöpyi sairaalassa. Magneettikuva tietysti olisi maksanut, mutta se ei läheskään aina ole tarpeen. Lopulta kissalla todettiin polyradikuloneuriitti. Kissa olisi hyvin voinut kuolla siihen ja toipumisesta ei ollut varmuutta. Mutta lääkäri piti kuitenkin hyvin todennäköisenä sitä, että jos kissa pysyy hengissä, pääsee se vielä kävelemään.

Pari viikkoa menikin niin, että pakkosyötin pentua useita kertoja päivässä ja nostin vessaan, hieroin selästä niin että pystyi pissaamaan ja ulostamaan (lisäksi ummetukseen kauraa ja tarvittaessa laksatiivia). Mutta jo noiden ensimmäisten viikkojen aikana alkoi toipuminen. Saatiin myös fysioterapeutilta ohjeet kuntoutukseen, pääasiallisesti hellää hierontaa, raajojen liikuttelua ja ihan mitä tahansa leikkiä, mikä saa kissaan jotain liikettä.

Kissan hoito vei noiden ensimmäisten viikkojen aikana paljon aikaa ja toki rahaakin kului. Mutta ei useita tonneja, vaan satasia. Ja oli kyllä kaiken vaivan arvoista, kun nyt meillä on onnellinen ja lähes täysin terve kissa. Pelkästään pystysuoraan kiipeäminen on vaikeaa, esim. hyppääminen sujuu jo normaalisti. Olen todella kiitollinen siitä, ettei hätiköity ja lopetettu kissaa, jolla onkin nyt hyvä elämä edessä.

Tällä kokemuksella sanoisin, että jos kissalla on jotain neurologista ongelmaa, menkää suoraan Aistiin. Magneettikuva tai muu kallis toimenpide ei aina ole tarpeen. Lääkärille voi mielestäni myös hyvin kertoa, ettei pysty maksamaan kovin kalliita tutkimuksia. Silloin voi yhdessä miettiä, miten saisi mahdollisimman paljon tietoa menemättä täysin konkurssiin. Voi hyvin olla, että esim. alle viidensandan saadaan jo jonkinlainen käsitys siitä, mistä voisi olla kysymys. Tai ellei ole varaa käyttää satasiakaan ja saatte kissan syömään, pissaamaan ja kakkaamaan, odottakaa muutama päivä ennen lopetuspäätöstä. Jos esim. viikossa jo tapahtuu jotain pientäkin edistystä, kissa voi vielä toipua.

Yhdestä koirasta oli juttu lehdessä: se halvaantui ja oltiin jo lopettamassa, kun löytyi yhtäkkiä punkki. Punkki oli ollut vuosikausia ja vähitellen neurotoksiinin määrä kasvoi tuohon mittakaavaan. Punkin poiston ja hoidon jälkeen koira toipui.

Jos kissantakapää heikkenee muuten, eli ei ole halvaantunut, mutta hyppääminen heikkoa, eikä löydy vamaa, niin syynä saattaa olla myös seuraavat:

a) alhainen verenpaine

b) kaliumin puutos

Hei!
Tämä on vanha ketju mutta kirjoitan kuitenkin jos joku omistaja sattuisi lukemaan tämän. Miksi lopetatte kissan sen halvaannuttua? Lähettikö kissa kipuviestejä?

Minulla kissa tuli ulkoa niin että takajalat eivät kantaneet, eli raahautui osittain. Ajattelin että nyt se on jäänyt auton alle tms.
Kissa mourusi ja yritti kammeta itseään jaloilleen. Mutta ei aristanut lainkaan raajoja, eikä mourunnut maatessaan. Vammoista ei näkynyt merkkiäkään. Kissa oli kuitenkin shokissa / paniikissa selkeästi. Olen tuntenut kissani 10v ja se on joskus oikeasti jäänyt auton alle lievästi. Nyt tuntui kuitenkin ettei sillä ole kipuja ja päätin odottaa aamuun että pääsen eläinlääkäriin. Annoin kuitenkin kaapissa ollutta kipulääkettä ja otin yhteyttä eläinlääkäriin heti aamulla.
Eläinlääkäri totesi että kissa on halvaantunut koska ei tunne hänen nipistystään tassuissa, kissa kuulema yleensä reagoisi heti.
Eläinlääkäri jäi mietteliään oloiseksi. Tuumi että yleensä tämmöiset tapaukset lopetetaan. Anoin että saanko katsoa edes päivän vielä, hän myöntyi. Totesi ettei tässä varmaan kauheaa eläinrääkkäystä tapahdu sillä kissa kuitenkin on virkeä eikä kivuliaan oloinen. Mutta jos muutosta ei huomenna tapahdu niin lopetettava.

Annoin päivittäin kissalle kipulääkettä ja jäin seurailemaan. Seuraavana päivänä ei ihmeitä tapahtunut liikkumisessa. auttelin kissaa kupille ja vessaan. kissa kuitenkin söi, eritti normaalisti, oli virkeä jne. Läheiset silti sätti minua että rääkkään kissaa ja etkö vaan lopettaisin raukan jne. kun eihän tuo pysty kävellä edes.
Mutta luotin vaistooni. " kuntoutin" kissaa netissä näkemillä ohjeillani. Eli stimuloin tassuihin tuntoa.
Alta viikko ja kissa käveli jo, mutta haperosti, meinasin itkeä. Kissa käveli aluksi pieniä matkoja, lopulta pidempiä. 2kk päästä pystyi istua. ja jossain vaiheessa pystyi hyppimään ja kiipeämään normaalisti. ja nyt, n. vuoden päästä liikkuminen on normaalia. ( mutta kaikki kissat eivät toki toivu täysikuntoiseksi) mutta meillä oli nyt näin.

Tämä oli meidän tarina.

Joten luottakaa vaistoonne ja lukekaa kissaanne...

Niin ja vielä edelliseen lisäys...

Että tosiaan tähän koko episodiin kului vain 100e ( sunnuntai käynti maksu eläinlääkärille - koska halvaantui lauantai yönä)
Jos epäilet kissasi halvaantuneen ja eläinlääkäri epäilee samaa, älä suotta tuhlaa tonneja kuntouttamiseen ( tai tuhlaa toki jos rahaa on mutta älä lopeta eläintä rahan puutteen vuoksi) . Englanninkielisillä sivuilla on hyviä kuntoutusohjeita. Tai jos ei muuta niin neuvon ; hiero käsillä / harjalla kissan halvaantuneita tassuja. stimuloi raajoja. huolehdi että vatsa toimii ( seuraa että kakka tulee ) . hae tarvittaessa ulostuslääkettä. auta kissaa aluksi, mutta niin että tuet häntä itse kävelemään luonnolliseen asentoon ( tue vaikka vatsan alta kävelemään kupille)
Meillä kissa viihtyi aluksi omineen piilossa, luulen että koki itsensä heikoksi koska kävely ei onnistunut. jos kissa halvaantunut se kyllä piristyy viikossa. mutta pienin askelin, älä lannistu.
Jos kissa on kuitenkin oikeasti kipeä / ei syö / juo / ei virtsaa tai ulosta niin huolestu..... eläimen kiusaaminen ei tietenkään ole oikein. Lue netistä miten tunnistat kissan kivun.

Kirjoitin tuonne matolääkkeestä puhuttuun kohtaan omia kokemuksia, mutta jatkan tähän vielä. Varmuuden vuoksi lääkitseminen on huono asia, koska vakavien sivuvaikutusten lisäksi saattaa ilmetä pienempiä sivuvaikutuksia, joita ei välttämättä edes niin huomaa, mutta heikentävät helposti yleistä terveydentilaa. Lisäksi varmuuden vuoksi lääkitseminen edesauttaa lääkkeille vastustuskykyisten loiskantojen syntyä, sekä heikentää eläimen omaa luonnollista vastustuskykyä loisia vastaan.

Onko jollain lisättävää ko keskusteluun?

Oikeesti? Porukka nyyhkii joittenki helvetin kissojen takia? :D

Vuosi 2018. Eläinlääkärillä edelleen vähän vastauksia tähän tautiin. Piikitykseen päättyi .
Huonosti kehittyy eläinlääketiede ja armoton rahastus on päällä, vastaanottoja tulee kuin sieniä sateella.
Leikkaukset ja rokotukset ja madotukset voivatkin olla haitaksi!

Kyllä, armotonta rahastusta eläimillä ja syitä ei silti tiedetä. Olemme käyttäneet kissaa 5kertaa eläinsairaalassa Hattulassa.Hintaa on kertynyt jo yli tonnin.Ensin takajalat ei toimineet, kuitenkin puoli tuntia ja kissa käveli. Vietiin lääkäriin, syytä ei löytynyt. Verikoe ,röngten, lasku yli 300e.Saatiin kotiin metagamt,tai jotain sinnepäin, kipulääke. Kissa muuttui apaattiseksi, tuli valtava ripuli ja korkea kuume. Lääkäriin taas. Määrättiin kipulääke pois, annettiin antibiotti 5p.

Tämä ketju löytyi, kun yllättäen eilen puolitoistavuotias tyttökissamme alkoi raahata takaruumistaan. Oli ollut ulkona iltapäivälle asti, sitten lepäili sisällä aurinkoisella ikkunalaudalla, aika korkealla lattiasta. Siitä pääsi normaalisti alas ja ruokakupille, mutta sinne sitten kuukahti niin, että tassut oli kipossa ja naama maidossa. Oli jotenkin shokissa. Nytkähteli. Ei rauhoittunut, vaan käveli ympäri asuntoa. Yritti hiekkalaatikolle, mutta ei pysynyt pystyssä. Kannateltunakaan ei saanut mitään ulos. Riiputimme sitten sitä vatsan alta ja silitimme selkää, ja se sai tehtyä tarpeensa. Vähän aikaa nukkui, sitten vaelteli suuren osan yötä. Kompasteli tuolin jalkoihin. Ei reagoinut puheeseen, kosketuksesta säpsähteli. Tavallisesti mitä ystävällisin, kärsivällisin kisu.

Nukkui yön lattialla. Jännitin, miten siitä nousee. Nousi melko normaalisti! Lipaisi hiukan vettä ja lähti pyrkimään ulos ikkunan kautta. Pyrki niin määrätietoisesti, että aukaisin ikkunan, vaikka pelkäsinkin, että se saattaisi karata ja hakea paikkaa kuolla. Ei se sitten uiskaltanut hypätä ikkunalta nurmikolle, mutta läksi ulos oven kautta. Kävi asioillaan ja tuli takaisin, harkitusti kävellen, ei mitään säntäilyä ja kirmailua kuten yleensä. On nyt nukkunut koko aamun lattialla, patjansa vieressä. Emme tiedä, mikä kohtauksen aiheutti, mutta se taitaa toipua. Oliko se verenkiertohäiriö? Myrkytystä ensin veikkasimme, mutta se ei oksennellut. Ei naukunut. Ei se tosin normaalistikaan juuri pidä ääntä. Meillä ei ole varaa eläinlääkäreille, joten vaihtoehtoina ovat kissan omatoiminen toipuminen tai naapurin metsästysase, valitettavasti. Näyttää siltä, ettei naapuria tarvitse nyt vaivata.

Meillä myös eilen 10v. Rakas poikakissamme halvaantui peräpäästä äkillisesti. Yöllä nukkui vieressä, aamulla saatteli pojan koulutielle eteisessä ja joi aamukahvit miehen kanssa. N. Tunnin päästä tilanne oli jo toinen, oksensi, huusi, läähätti ja takapää oli halvaantunut. Kun nostin kissan syliin annoin veljen hyvästellä hänet. Veli nuolaisi päästä. Tiesin että syli tyhjänä tulen takaisin kotiin. Pääsin alle puolessa tunnissa lääkäriin. Automatkalla kissa jotenkin rauhoittui, tiesi varmaan että nyt mennään yhdessä viimeistä matkaa ja nautti silityksistä.
Se on raakaa ja rankkaa lähteä noin. Kahden viikon kuluttua saamme tuhkat kotiin. Suru on pohjaton.

Näitä halvaantumisia sattuu myös ulkokissoille. Tosin sitten kituvat ja kuolevat johonkin puskaan tai rakennuksenalle.