Jäin jokin aika sitten eläkkeelle ja nyut aika on käymässä kovasti pitkäksi, kaipaan oikeaa tekemistä eli työtä. Millä te hyvät ikätoverit täytätte päivänne, että säilytte tervejärkisinä ja vielä tunnette olevanne osa tätä yhteiskuntaa? Vielä olisi annettavaa, mutta mistä löytyisi aikani ja työni tarvitsija?
Miten täytätte päivänne?
4 + 9
57
489
Vastaukset
- sitroen.
Jos välttämättä haluat tietää, niin aamusella aamukahvin jälkeen korjasin auton lämmityslaitteen puhaltimen, sitten söin, kävin kaupungilla asioilla ja samantein kirjastossa lukemassa pari lehteä. Sitten tein sapuskaa, söin, lämmitin kämpän ja netissä olen roikkunut lukemassa uutiset ja nyt tätä palstaa. Skypessäkin jonkin aikaa viivyin.
Oliko eksoottista ja mielenkiintoista, saitko uteliaisuutesi tyydytettyä?
Siinä se aika näkyy menevän pakollisia asioita nyhrätessä. Jonossa on töitä auton varaosien kunnostuksesta pappamopon korjaukseen, huonekalun teosta sukututkimukseen jne. Uusi tietokonekin pitäisi viritellä käyttökuntoon. Tahtoo vain tämä netissä roikkuminen ja pakolliset päällekaatuvat työt viedä kaiken ajan tärkeämmiltä ja/tai mielenkiintoisemmilta. Lenkillekin liian harvoin ehdin, vaikka viime aikoina ei lumitöitä olekaan tarvinnut tehdä. - mallikelvoton
Malliksiko itsellesi haluat toisten pävien kulunkia?
No niin, aamulla aamukuselle, sitten lääkinnälliset tukivaatteet päälle.
Seuraavaksi ryyppään 3 dl kylmää raikasta vettä ja otan tyhjäänmahaan otettavat lääkkeet.
Kone päälle ja kirjallisia töitä, kirjanpitoa, kirjeiden, hakemusten (Kela- ja Vakuutusyhtiöille).
Puolentunnin kuluttua syön oman aamuannokseni, sekin on tavanomaisesta poikkeava, koska en syö viljaa.
Ja sitten lääkkeet, jotka täytyy ottaa ruuan kanssa.
Sitten joko poliklinikalle, tai fysioterapiaan - hoitoon. Maanantaina olin poliklinikalla, eilen sairaalan vesijumpassa, tänään labrassa ja sitten tasapinoterapiassa. Huomenna klon 7 lähtö poliklinikalle Yliopistolliseen sairaalaan, sieltä toisen sairaalan poliklinikalle ja kotona olen taas klo 15-16. Perjantaina hermoratahieronnassa.
Maanantaina lymfa, tiistaina sairaalassa vesijumppa, ja sitten fysiatrian klinikka sen päälle. Keskiviikkona taas tasapainoterapia, torstaina lymfa jne....
Hoidoista tultua on pakko painua pehkuihin huilaamaan. Siinä mun päiväni kuluu, noissa hoidoissa kulkeminen. En aio vielä antautua vuodepotilaaksi, vaikkakin minun ei pitänyt enää pystyä nousemaan vuoteesta ja kävelemään, niin kävelen kuitenkin, vaikkakin hitaammin ja heikommin, mutta kävelen.
Muutapa en juurikaan pysty tekemään, mutta kirjallisia hommia kyllä tässä koneella. Mutta enpä tarvitse laitoksessakaan olla. Et varmaan halua tästä ottaa mallia?- demeter
sitkeytesi ja periksiantamattomuutesi vuoksi. Tsemppia vaan.
- mallikelvoton
demeter kirjoitti:
sitkeytesi ja periksiantamattomuutesi vuoksi. Tsemppia vaan.
Kiitos kannustuksestasi! No niin, tänään tuli sydäntutkimuksissa käytyä, ja ihmeiden aika ei ole ohi. Vaikea sairaus, joka teki sydämeen hirvittävää tuhoa, ei pitänyt parantua enää lainkaan sydämestä. Atibiotttihoitoa melkein vuosi, ja tuhon aiheuttamat vauriot vähenivät, eli parantumista osoittautui hiljakseen tapahtuvan. Nyt vuosi antibiootin loppumisen jälkeen tänään kun tehtiin samat tutkimukset, mitä aiemminkin, koko ongema on kadonnut sydämestä, eli se on sittenkin parantunut, vaikka sen ei pitänyt lääketieteellisen tiedon mukaan pystyä paranemaan.
Ja sitä ennen syntynyt läppävuoto, se ei tämän päivän tutkimuksissa lainkaan vuotanut niin paljoa kuin aiemmin tehdyissä tutkimuksissa. On mielenkiintoista itsekkin nähdä, kun nykyisin tutkimusta tekevät lääkärit selostavat vielä näkyvää kuvaa. Olen onnenhämmästyksestä mykkärällä, kun luulin, että läppävuoto on korjaantumaton ongelma ja nyt se vuotaa vähemmän, kuin aiemmin.
Nytpä tuo käden korjausleikkaus sitten pystytäänkin tekeään, koska sydän on korjaantunut siinä määrin. Keinonivelleikkausaika on lyöty nyt lukkoon, eikö vaan itseäni hoitamaan, siitä nyt uusi päivärytmi. Niin että tulisin niin hyvään kuntoon, ettei mikään infektio sitä ennen pääsisi nyt minuun iskemään, että olisin korjauslrikksuskunnossa.
Mittailivat puolelta ja toiselta, ja totesivat, että mitään tekemätönhän tämä käsi on, ei sillä ole toiminnallisesti mitään virkaa, enemmän tiellä vaan kipuineen, joten uusi nivel on enemmän kuin paikallaan.
Sitten teilasivat minun kepin (kävelykepin) kokonaan, etten voi sitä käyttää, se on haitaksi toisen käden nivelille. Laittoivat koekäyttämään heidän ehdottamaansa "kepakkoa", ja hyvälle se tuntuu. Ihmettelivät, miksei kukaan ole kartoittanut apuvälinetarvettani, ja ergonomisesti oikeita apuvälineitä. Kirjoittavat lausunnon, että apuvälineyksikkö hankkisi mulle sellaiset "kepakot".
No nyt tässä alkaa kuin uusi elämä.... - demeter
mallikelvoton kirjoitti:
Kiitos kannustuksestasi! No niin, tänään tuli sydäntutkimuksissa käytyä, ja ihmeiden aika ei ole ohi. Vaikea sairaus, joka teki sydämeen hirvittävää tuhoa, ei pitänyt parantua enää lainkaan sydämestä. Atibiotttihoitoa melkein vuosi, ja tuhon aiheuttamat vauriot vähenivät, eli parantumista osoittautui hiljakseen tapahtuvan. Nyt vuosi antibiootin loppumisen jälkeen tänään kun tehtiin samat tutkimukset, mitä aiemminkin, koko ongema on kadonnut sydämestä, eli se on sittenkin parantunut, vaikka sen ei pitänyt lääketieteellisen tiedon mukaan pystyä paranemaan.
Ja sitä ennen syntynyt läppävuoto, se ei tämän päivän tutkimuksissa lainkaan vuotanut niin paljoa kuin aiemmin tehdyissä tutkimuksissa. On mielenkiintoista itsekkin nähdä, kun nykyisin tutkimusta tekevät lääkärit selostavat vielä näkyvää kuvaa. Olen onnenhämmästyksestä mykkärällä, kun luulin, että läppävuoto on korjaantumaton ongelma ja nyt se vuotaa vähemmän, kuin aiemmin.
Nytpä tuo käden korjausleikkaus sitten pystytäänkin tekeään, koska sydän on korjaantunut siinä määrin. Keinonivelleikkausaika on lyöty nyt lukkoon, eikö vaan itseäni hoitamaan, siitä nyt uusi päivärytmi. Niin että tulisin niin hyvään kuntoon, ettei mikään infektio sitä ennen pääsisi nyt minuun iskemään, että olisin korjauslrikksuskunnossa.
Mittailivat puolelta ja toiselta, ja totesivat, että mitään tekemätönhän tämä käsi on, ei sillä ole toiminnallisesti mitään virkaa, enemmän tiellä vaan kipuineen, joten uusi nivel on enemmän kuin paikallaan.
Sitten teilasivat minun kepin (kävelykepin) kokonaan, etten voi sitä käyttää, se on haitaksi toisen käden nivelille. Laittoivat koekäyttämään heidän ehdottamaansa "kepakkoa", ja hyvälle se tuntuu. Ihmettelivät, miksei kukaan ole kartoittanut apuvälinetarvettani, ja ergonomisesti oikeita apuvälineitä. Kirjoittavat lausunnon, että apuvälineyksikkö hankkisi mulle sellaiset "kepakot".
No nyt tässä alkaa kuin uusi elämä....kai sinä jo nyt muutat nimimerkkisikin? Varmasti tuntuu hyvältä. Ihmeitten aika on aina.
- paranemisia ..
mallikelvoton kirjoitti:
Kiitos kannustuksestasi! No niin, tänään tuli sydäntutkimuksissa käytyä, ja ihmeiden aika ei ole ohi. Vaikea sairaus, joka teki sydämeen hirvittävää tuhoa, ei pitänyt parantua enää lainkaan sydämestä. Atibiotttihoitoa melkein vuosi, ja tuhon aiheuttamat vauriot vähenivät, eli parantumista osoittautui hiljakseen tapahtuvan. Nyt vuosi antibiootin loppumisen jälkeen tänään kun tehtiin samat tutkimukset, mitä aiemminkin, koko ongema on kadonnut sydämestä, eli se on sittenkin parantunut, vaikka sen ei pitänyt lääketieteellisen tiedon mukaan pystyä paranemaan.
Ja sitä ennen syntynyt läppävuoto, se ei tämän päivän tutkimuksissa lainkaan vuotanut niin paljoa kuin aiemmin tehdyissä tutkimuksissa. On mielenkiintoista itsekkin nähdä, kun nykyisin tutkimusta tekevät lääkärit selostavat vielä näkyvää kuvaa. Olen onnenhämmästyksestä mykkärällä, kun luulin, että läppävuoto on korjaantumaton ongelma ja nyt se vuotaa vähemmän, kuin aiemmin.
Nytpä tuo käden korjausleikkaus sitten pystytäänkin tekeään, koska sydän on korjaantunut siinä määrin. Keinonivelleikkausaika on lyöty nyt lukkoon, eikö vaan itseäni hoitamaan, siitä nyt uusi päivärytmi. Niin että tulisin niin hyvään kuntoon, ettei mikään infektio sitä ennen pääsisi nyt minuun iskemään, että olisin korjauslrikksuskunnossa.
Mittailivat puolelta ja toiselta, ja totesivat, että mitään tekemätönhän tämä käsi on, ei sillä ole toiminnallisesti mitään virkaa, enemmän tiellä vaan kipuineen, joten uusi nivel on enemmän kuin paikallaan.
Sitten teilasivat minun kepin (kävelykepin) kokonaan, etten voi sitä käyttää, se on haitaksi toisen käden nivelille. Laittoivat koekäyttämään heidän ehdottamaansa "kepakkoa", ja hyvälle se tuntuu. Ihmettelivät, miksei kukaan ole kartoittanut apuvälinetarvettani, ja ergonomisesti oikeita apuvälineitä. Kirjoittavat lausunnon, että apuvälineyksikkö hankkisi mulle sellaiset "kepakot".
No nyt tässä alkaa kuin uusi elämä....hieno juttu ja onneksi olkoon sinulle,että olet saanut
tervehtyä.toivotaan,että kätesikin kuntoutuu niin jaksat taas porskutella eteenpäin.
kaikkea hyvää sinulle elämääsi.
- - varamummo -
vapaaehtoistoimintaa ? Tekemistä riittää . On yksinäisiä vanhuksia, yh-äitejä joiden lapsille voisit
olla ns. varamummo, yksinäisiä jotka kaipaavat edes yhtä ystävää .
Ei muuta kuin töpinäksi, aika ei tule pitkäksi !! - ibiza*
Järjestöt kaipaavat aina uusia työntekijöitä!!!
Niin... Vuonna 1973 tulin tälle autiolle tontille... Veistelin omakotitalon ja vuosien saatossa mökin tuohon rantaan, kuudenkymmenen neliön lämpimän verstashallin, puutarhan putarhakonevajoineen...
Talohan on sen ikäinen että viime keväänä tein saunan ja pesuhuoneen täysin uusiksi... Keittiön alakaapit olen syksyn aikana uusinut laatikkotyppisiksi... Tuo alkuperäisen tammilautaparketin aion hioa ja lakkailla kesällä... Tänään kävin katiskoilla pelastamassa muutaman mateen ja Itella-posti toi rysän joka pitää viritellä mateenpyyntiin jään alle ensitilassa...
Tyttäreni osti juuri rivitalokaksion, jonka remontoin keittiöineen uusiksi tulevina viikkoina... Valmista pitää olla helmikuun lopussa, joten tulevaa ohjelmaa on...
Tuossa kesällä otti huolestuneena yhteyttä eräs eläkkeelle syksyllä jäävä ystäväni... Huolenaan oli sama kun sinullakin... Juteltiin usein ja kehoitin lähtemään mukaan eri järjestötoimintaan sekä kansalaisopiston kursseille... Äsken tavattuani hänet kertoi ottaneensa jopa liikaa harrastuksia sihteerinä ja kirjanpitäjänä noissa järjestöissä... Asuu omakotitalossa hänkin ja lämmittää puulla kuten minäkin...
Ja jos minulla aikaa jää niin verstas puutyökoneineen odottaa... :)- Pikkuveli piilosta
Onnittelen! Olet onnistunut syntymään kultalusikka suussa. Olet jo nuorena ollut niin rikas, että pystyit ostamaan tontin veden varrelta ja rakentamaan sille upean talon ja muut aputilat, joista minä voin vain uneksia. Lisäksi olet saanut uutteran kotiorjan, joka on tehnyt ruokasi, pessyt pyykkisi, hoitanut arjen pakolliset työt ja ehkä muutenkin auttanut. Sinä olet saanut toteuttaa itseäsi mukavammissa töissä rakennuksilla, harrastuksissa ja missä lienet.
Minä aloitin tyhjästä. Pienen omakotitaloni sain maksettua jo 48-vuotiaana. Kesähuvilan haaveet sain unohtaa jo sitä ennen. Vaimokin jätti kun ei kestänyt arkea ja luksusta en pystynyt järjestämään, pari vuotuista ulkomaanmatkaa vain. Vuorotyötä tein yli 30 vuotta, osin lääkkeitten voimin. Pakko oli tehdä jaksoi tai ei. Vapaalla aina niin väsynyt, ettei mitään jaksanut. Nyt olisi vähän rahaakin jemmassa, mutta mitä minä sillä teen? Ostaisin vaikka verstastilaa, mutta kun ei sellaista ole saatavill!. Sikäli olen onnekas, että suhteellisen terve olen.
Olet onnistunut elämässäsi; Onneksi olkoon! - i_a
Pikkuveli piilosta kirjoitti:
Onnittelen! Olet onnistunut syntymään kultalusikka suussa. Olet jo nuorena ollut niin rikas, että pystyit ostamaan tontin veden varrelta ja rakentamaan sille upean talon ja muut aputilat, joista minä voin vain uneksia. Lisäksi olet saanut uutteran kotiorjan, joka on tehnyt ruokasi, pessyt pyykkisi, hoitanut arjen pakolliset työt ja ehkä muutenkin auttanut. Sinä olet saanut toteuttaa itseäsi mukavammissa töissä rakennuksilla, harrastuksissa ja missä lienet.
Minä aloitin tyhjästä. Pienen omakotitaloni sain maksettua jo 48-vuotiaana. Kesähuvilan haaveet sain unohtaa jo sitä ennen. Vaimokin jätti kun ei kestänyt arkea ja luksusta en pystynyt järjestämään, pari vuotuista ulkomaanmatkaa vain. Vuorotyötä tein yli 30 vuotta, osin lääkkeitten voimin. Pakko oli tehdä jaksoi tai ei. Vapaalla aina niin väsynyt, ettei mitään jaksanut. Nyt olisi vähän rahaakin jemmassa, mutta mitä minä sillä teen? Ostaisin vaikka verstastilaa, mutta kun ei sellaista ole saatavill!. Sikäli olen onnekas, että suhteellisen terve olen.
Olet onnistunut elämässäsi; Onneksi olkoon!Tyhjästäpä aloitin ja pankin "talonmiehenä" olen aikani ollut... Pitkän ajan olen ollut kumppanini osittaisena omaishoitajana joten se ruoka ja pyykkipuolesta sekä arjen askareista ( arvaa kuka ne on tehnyt )...
Ei ne suuret tulot vaan pienet menot... Pitkiä ovat työpäiväni aina olleet, mutta en koskaan valita... - demeter
Pikkuveli piilosta kirjoitti:
Onnittelen! Olet onnistunut syntymään kultalusikka suussa. Olet jo nuorena ollut niin rikas, että pystyit ostamaan tontin veden varrelta ja rakentamaan sille upean talon ja muut aputilat, joista minä voin vain uneksia. Lisäksi olet saanut uutteran kotiorjan, joka on tehnyt ruokasi, pessyt pyykkisi, hoitanut arjen pakolliset työt ja ehkä muutenkin auttanut. Sinä olet saanut toteuttaa itseäsi mukavammissa töissä rakennuksilla, harrastuksissa ja missä lienet.
Minä aloitin tyhjästä. Pienen omakotitaloni sain maksettua jo 48-vuotiaana. Kesähuvilan haaveet sain unohtaa jo sitä ennen. Vaimokin jätti kun ei kestänyt arkea ja luksusta en pystynyt järjestämään, pari vuotuista ulkomaanmatkaa vain. Vuorotyötä tein yli 30 vuotta, osin lääkkeitten voimin. Pakko oli tehdä jaksoi tai ei. Vapaalla aina niin väsynyt, ettei mitään jaksanut. Nyt olisi vähän rahaakin jemmassa, mutta mitä minä sillä teen? Ostaisin vaikka verstastilaa, mutta kun ei sellaista ole saatavill!. Sikäli olen onnekas, että suhteellisen terve olen.
Olet onnistunut elämässäsi; Onneksi olkoon!kädentaidot ovat mahtava pääoma ihmisellä, samoin terveys. Itselläni on vain jälkimmäinen ja sekin on joka hetki uhanalainen, kuten tiedämme. Meilläkin olisi tuon tyyppisiä hankkeita odottelemassa, mutta se alkaminen on näillä vuosin vaikeaa. Hyvä jos se joillakuilla sujuu.
- 1947
i_a kirjoitti:
Tyhjästäpä aloitin ja pankin "talonmiehenä" olen aikani ollut... Pitkän ajan olen ollut kumppanini osittaisena omaishoitajana joten se ruoka ja pyykkipuolesta sekä arjen askareista ( arvaa kuka ne on tehnyt )...
Ei ne suuret tulot vaan pienet menot... Pitkiä ovat työpäiväni aina olleet, mutta en koskaan valita...Juu, pienet menot on se salaisuus ja ahkera työn tekeminen. Meillä ei olla noin käsistä käteviä, mikä säästää paljon, mutta muuten tarkkoja ollaan. Pitkään mieheni teki kahta työtä, päivätyön lisäksi hoiti kotitalon viljelyt ja nyt vielä kunnostettiin tämä talo.
Poika jatkaa kahden työn tekemistä. me jo "kulutetaan aikaa". Puita kannetaan ja lämmitetään joka päivä kolmessa paikassa. Maalämpöä tulee myös. Siinä ei enää tekemistä löydä.
Lumen luontia on, jos on satanut. Linnuille vien jyvät aamupuolella. Nyt on tämä nettivaihe. Kohta ruokailu ja sen jälkeen 60km päähän kuulemaan miehen tilanteesta. Samalla hoituu kyselyt omasta tilanteesta, mistä aikaa tutkimuksiin. Keho rapistuu.. Samalla reissulla jokunen lisäys sisustukseen ja tehtaan myymälästä tuoretta leipää.
Kotiin kiiruusti lämmittämään ja lehdet lukemaan, meille tulee posti vasta puolen päivän korvilla. Matkaa laatikolle arkena 200m ja viikonloppuisin kilometri.
Koiria lenkitetään, ellei ole liian kylmää. Kauppareissuille anoppi mukaan jne. Iltaisin TV ja radio kuuluvat kuvaan. Ompeleminenkin sattumoisin on omaa aluetta. Joku aika sitten tein tiffanyesineitä. Paikat tuli lamppuja täyteen ja se jäi siihen. Joitakin kirjoja luen, lähinnä hengellistä. Siitä puheenollen, iltaisin arkena yleensä kuuntelen radio DEItä. Klo 21 tulee Jukka Norvannon opetusta Raamattu kannesta kanteen. Ainakin kerran viikossa käyn raamattupiireissä. Kirkossakin aika usein.
Ne ei ole pelkästään ajan kulua, vaan yhteyttä hengessä ja hengellistä kasvua. Toivottavasti.
Normaalit kodinhoidot tietysti. Aika harvoin olen pitkästynyt olooni. Nautin siitä, kun ei ole kiire eikä tarvitse vastata enää mistään muille. Vastuut on pois. - demeter
1947 kirjoitti:
Juu, pienet menot on se salaisuus ja ahkera työn tekeminen. Meillä ei olla noin käsistä käteviä, mikä säästää paljon, mutta muuten tarkkoja ollaan. Pitkään mieheni teki kahta työtä, päivätyön lisäksi hoiti kotitalon viljelyt ja nyt vielä kunnostettiin tämä talo.
Poika jatkaa kahden työn tekemistä. me jo "kulutetaan aikaa". Puita kannetaan ja lämmitetään joka päivä kolmessa paikassa. Maalämpöä tulee myös. Siinä ei enää tekemistä löydä.
Lumen luontia on, jos on satanut. Linnuille vien jyvät aamupuolella. Nyt on tämä nettivaihe. Kohta ruokailu ja sen jälkeen 60km päähän kuulemaan miehen tilanteesta. Samalla hoituu kyselyt omasta tilanteesta, mistä aikaa tutkimuksiin. Keho rapistuu.. Samalla reissulla jokunen lisäys sisustukseen ja tehtaan myymälästä tuoretta leipää.
Kotiin kiiruusti lämmittämään ja lehdet lukemaan, meille tulee posti vasta puolen päivän korvilla. Matkaa laatikolle arkena 200m ja viikonloppuisin kilometri.
Koiria lenkitetään, ellei ole liian kylmää. Kauppareissuille anoppi mukaan jne. Iltaisin TV ja radio kuuluvat kuvaan. Ompeleminenkin sattumoisin on omaa aluetta. Joku aika sitten tein tiffanyesineitä. Paikat tuli lamppuja täyteen ja se jäi siihen. Joitakin kirjoja luen, lähinnä hengellistä. Siitä puheenollen, iltaisin arkena yleensä kuuntelen radio DEItä. Klo 21 tulee Jukka Norvannon opetusta Raamattu kannesta kanteen. Ainakin kerran viikossa käyn raamattupiireissä. Kirkossakin aika usein.
Ne ei ole pelkästään ajan kulua, vaan yhteyttä hengessä ja hengellistä kasvua. Toivottavasti.
Normaalit kodinhoidot tietysti. Aika harvoin olen pitkästynyt olooni. Nautin siitä, kun ei ole kiire eikä tarvitse vastata enää mistään muille. Vastuut on pois.ja ehkä tämän elämänvaiheen merkittävin tehtävä, siis henkinen/hengellinen kasvu. Jos siis lähtee siitä, että on olemassa muukin todellisuus kuin tämä. Itselläni vain pakkaa käydä huonosti seura-kunnan tilaisuuksissa. Olen niissä kyselevä, kuten kaikkialla muuallakin, ja se tulkitaan yleensä väärin,
joko rienaukseksi tai harha-oppisuudeksi. Yksittäisten uskovien kanssa olen kyllä kokenut vuoro-vaikutusta. - Pirre*
i_a kirjoitti:
Tyhjästäpä aloitin ja pankin "talonmiehenä" olen aikani ollut... Pitkän ajan olen ollut kumppanini osittaisena omaishoitajana joten se ruoka ja pyykkipuolesta sekä arjen askareista ( arvaa kuka ne on tehnyt )...
Ei ne suuret tulot vaan pienet menot... Pitkiä ovat työpäiväni aina olleet, mutta en koskaan valita...velkaa vain, mutta onneksi työtä on ollut ja ahkera mies, enkä miekä ole juopotellut hankittuja rahoja he..
Haaveet on sikäli täyttyneet, että kesämökin saimme ja talon rannan tuntumasta.., mutta terveyttä ei miehelle suotu, - ehkä kuitenkin vielä yhteisiä eläkevuosia kummiskin..jos pysyn terveenä. 1947 kirjoitti:
Juu, pienet menot on se salaisuus ja ahkera työn tekeminen. Meillä ei olla noin käsistä käteviä, mikä säästää paljon, mutta muuten tarkkoja ollaan. Pitkään mieheni teki kahta työtä, päivätyön lisäksi hoiti kotitalon viljelyt ja nyt vielä kunnostettiin tämä talo.
Poika jatkaa kahden työn tekemistä. me jo "kulutetaan aikaa". Puita kannetaan ja lämmitetään joka päivä kolmessa paikassa. Maalämpöä tulee myös. Siinä ei enää tekemistä löydä.
Lumen luontia on, jos on satanut. Linnuille vien jyvät aamupuolella. Nyt on tämä nettivaihe. Kohta ruokailu ja sen jälkeen 60km päähän kuulemaan miehen tilanteesta. Samalla hoituu kyselyt omasta tilanteesta, mistä aikaa tutkimuksiin. Keho rapistuu.. Samalla reissulla jokunen lisäys sisustukseen ja tehtaan myymälästä tuoretta leipää.
Kotiin kiiruusti lämmittämään ja lehdet lukemaan, meille tulee posti vasta puolen päivän korvilla. Matkaa laatikolle arkena 200m ja viikonloppuisin kilometri.
Koiria lenkitetään, ellei ole liian kylmää. Kauppareissuille anoppi mukaan jne. Iltaisin TV ja radio kuuluvat kuvaan. Ompeleminenkin sattumoisin on omaa aluetta. Joku aika sitten tein tiffanyesineitä. Paikat tuli lamppuja täyteen ja se jäi siihen. Joitakin kirjoja luen, lähinnä hengellistä. Siitä puheenollen, iltaisin arkena yleensä kuuntelen radio DEItä. Klo 21 tulee Jukka Norvannon opetusta Raamattu kannesta kanteen. Ainakin kerran viikossa käyn raamattupiireissä. Kirkossakin aika usein.
Ne ei ole pelkästään ajan kulua, vaan yhteyttä hengessä ja hengellistä kasvua. Toivottavasti.
Normaalit kodinhoidot tietysti. Aika harvoin olen pitkästynyt olooni. Nautin siitä, kun ei ole kiire eikä tarvitse vastata enää mistään muille. Vastuut on pois.Olen aina ihmetellyt, miten joku voi tehdä kahta työtä. Ymmärrän kahdella työllä kahta 7,5 - 8 tunnin työtä samana päivänä. Siihen kun laskee mukaan työmatkat, pakolliset kaupassakäynnit. syömiset, muut pakolliset kotityöt ja kun nukkuakin pitää, niin miten se onnistuu? Ja kovin puisevalta se tuntuu, jos ei koskaan voi rentoutua jonkin harrastuksen parissa tai muuten vain olla edes vähän aikaa jouten.
Jos taas tekee kahta tai vaikka kolmeakin osa-aikatyötä, niin ei minun mielestäni pitäisi puhua esim. kahdesta työstä koska se antaa aivan väärän mielikuvan kuulijalle.
Voisiko joku viisaampi (ja ahkerampi?) valaista minua tässä asiassa?
Kiitos!- 1943
sitroen kirjoitti:
Olen aina ihmetellyt, miten joku voi tehdä kahta työtä. Ymmärrän kahdella työllä kahta 7,5 - 8 tunnin työtä samana päivänä. Siihen kun laskee mukaan työmatkat, pakolliset kaupassakäynnit. syömiset, muut pakolliset kotityöt ja kun nukkuakin pitää, niin miten se onnistuu? Ja kovin puisevalta se tuntuu, jos ei koskaan voi rentoutua jonkin harrastuksen parissa tai muuten vain olla edes vähän aikaa jouten.
Jos taas tekee kahta tai vaikka kolmeakin osa-aikatyötä, niin ei minun mielestäni pitäisi puhua esim. kahdesta työstä koska se antaa aivan väärän mielikuvan kuulijalle.
Voisiko joku viisaampi (ja ahkerampi?) valaista minua tässä asiassa?
Kiitos!tulkitsisi. Tänään oli lehdessä kirjoitus yksinhuoltajasta, jolla oli murrosikäinen autistinen tytär. Äiti kävi työssä ja tytär ei selviä lainkaan yksin. Kaupunki oli evännyt kolmen päivän loman kuukaudessa, koska äitihän on töissä vapaa lapsensa huoltamisesa! Kyllä minusta tuollainen vastaa kahta työpäivää, kun ei yölläkään voi vapautua kokonaan. Se henkilö, joka on päävastuussa lapsista ja kotitöistä ynnä on töissä, tekee kyllä kahta työpäivää. Itse olin usein yksinhuoltajan asemassa, koska meillä oli etäavioliitto.Töissä oli kausia, jolloin pystyin nukkumaan vain neljä tuntia yössä. Se johtikin uupumiseen eli koettelin rajojani. En valita, minulla oli terveet lapset ja en itsekään ole paljon sairastellut.
1943 kirjoitti:
tulkitsisi. Tänään oli lehdessä kirjoitus yksinhuoltajasta, jolla oli murrosikäinen autistinen tytär. Äiti kävi työssä ja tytär ei selviä lainkaan yksin. Kaupunki oli evännyt kolmen päivän loman kuukaudessa, koska äitihän on töissä vapaa lapsensa huoltamisesa! Kyllä minusta tuollainen vastaa kahta työpäivää, kun ei yölläkään voi vapautua kokonaan. Se henkilö, joka on päävastuussa lapsista ja kotitöistä ynnä on töissä, tekee kyllä kahta työpäivää. Itse olin usein yksinhuoltajan asemassa, koska meillä oli etäavioliitto.Töissä oli kausia, jolloin pystyin nukkumaan vain neljä tuntia yössä. Se johtikin uupumiseen eli koettelin rajojani. En valita, minulla oli terveet lapset ja en itsekään ole paljon sairastellut.
Sait sentään olla KOTONA! Ja varmaan ne kotityötkin siinä sivussa hoituivat? Et ollut kokoaikaisesti kahdessa työpaikassa jonkun näyttöpäätteen tai tehtaan ohjauspaneelin edessä tietäen, että yhtään ainoaa virhettä ET kertakaikkiaan SAA tehdä.
Minulle riitti yksi tällainen työ. Kolmivuorotyö. En taatusti olisi jaksanut enempää. Kun niitä kotitöitäkään ei kukaan muu tehnyt ja pakko nekin oli tehdä. Ja nukkuakin piti. Lääkkeillä, mistä kiitos kemisteille.sitroen kirjoitti:
Olen aina ihmetellyt, miten joku voi tehdä kahta työtä. Ymmärrän kahdella työllä kahta 7,5 - 8 tunnin työtä samana päivänä. Siihen kun laskee mukaan työmatkat, pakolliset kaupassakäynnit. syömiset, muut pakolliset kotityöt ja kun nukkuakin pitää, niin miten se onnistuu? Ja kovin puisevalta se tuntuu, jos ei koskaan voi rentoutua jonkin harrastuksen parissa tai muuten vain olla edes vähän aikaa jouten.
Jos taas tekee kahta tai vaikka kolmeakin osa-aikatyötä, niin ei minun mielestäni pitäisi puhua esim. kahdesta työstä koska se antaa aivan väärän mielikuvan kuulijalle.
Voisiko joku viisaampi (ja ahkerampi?) valaista minua tässä asiassa?
Kiitos!Useimmiten liittyen julkishallinnon "tuottavuusohjelmaan". Lue, kustannusten säästö!
Tuottavuuden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä!
Ihmiset valittavat kuinka he joutuvat tekemään kahden työt!?
Jo on helvetin vähätöistä porukkaa ollut tai tuplatyö on näennäistä ja esimiehet ovat onnistuneet välineitä, menetelmiä ja/tai työnjakoa kehittämällä tai häiriöitä ja päällekkäisyyksiä poistamalla nostamaan työn tuottavuutta ilman henkilöstön ylikuormitusta.
Toivottava vaan useinkaan ei kovin todennäköinen vaihtoehto!
Sama tyhjäkäyntitauti ja itsensä tärkeäksi tekeminen vaivaa myös kaikkia esimiestasojakin.
Poikkeavia yksilöitä onneksi on.
Julkishallinnon virka-ajattelu = yhdistetään kahden vähätöisen viran tehtävät -> yksi ressukka joutuu tekemään "kahden" työt.
Voi, voi!- 1943
sitroen kirjoitti:
Sait sentään olla KOTONA! Ja varmaan ne kotityötkin siinä sivussa hoituivat? Et ollut kokoaikaisesti kahdessa työpaikassa jonkun näyttöpäätteen tai tehtaan ohjauspaneelin edessä tietäen, että yhtään ainoaa virhettä ET kertakaikkiaan SAA tehdä.
Minulle riitti yksi tällainen työ. Kolmivuorotyö. En taatusti olisi jaksanut enempää. Kun niitä kotitöitäkään ei kukaan muu tehnyt ja pakko nekin oli tehdä. Ja nukkuakin piti. Lääkkeillä, mistä kiitos kemisteille.voi rankkaa olla. Oletko koskaan ollut yksin vastuussa pienistä lapsista? Silloin on oltava tarkkana myöskin. Itselläni oli terveet lapset, harvoin sairastivat lenssuja ja muita. Nämä sairaiden hoitajat, työn ohessa ja omaishoitajina ansaitsevat arvon noston. Sinä sait sentään palkkaa ja eläkettä kertyi!
- Tase pappa
Tämä/kin päivä meni niin kuin eilinenkin. Työn merkeissä. Poikkeuksena oli vain työpäivän pituus.
Herätys aamulla klo 4.40. Ajo talleille. Työaika alkoi llo 5.45. Bussilla kaupunkilinjaa ajaen klo 16.57 saakka. Tauko. Klo 18.00 lähdin suorittamaan tilausajoa. Siinä kului 1 tunti. Klo 20.00 saunaan. Yksi Gini Lonkku - naamariin. Puhelu hyvälle ystävälle. Nyt tämän kirjoitus. Seuraavaksi kello herättämään aamulla klo4.15. Huomenna on lyhyt työpäivä. Vain 5 tuntia.
Näin ne eläkepäivät pikku hiljaa kuluvat kohti meikäläisen viimeistä matkaa mustalla umpiautolla. Useimmiten tuntuu aikataulua kiinni kuroessa että tunnissa onkin vain 50 minuuttia. Loput on vedettävä omasta kaasujalasta. Onnekseni on työni,jota jaksan vielä tehdä. Tulisin mökkihöperöksi,jos pitäisi jäädä neljän seinän sisälle. Muun tyyppinen höperyys onkin jo vanhuuden tuomaa. Koeta ihmeessä keksiä vaikka myymäläkärryjen työntämistä palkkaa vastaan. Tunnet olevasi vielä tarpeellinen. Ne kaverikontaktitkin työpaikalla ovat kullan arvoisia.
Eläkkeni on juuri sellainen että sillä elää mutta ei juuri matkustella eikä muutakaan maksavaa harrasteta. Palkka on siis hyvinkin tervetullut lisä. Että tällainen tämä päivä. Mielenkiintoinen,joskin raskas tämän ikäiselle ukkelille.- demeter
kuulostaa hyvältä, tase pappa. Olen tehnyt sitä jossain välissä ja se tuntui ryhdittävän arkea ihan kivasti.
demeter kirjoitti:
kuulostaa hyvältä, tase pappa. Olen tehnyt sitä jossain välissä ja se tuntui ryhdittävän arkea ihan kivasti.
Olen hehkuttanut itselleni sopivan, ennenaikaisen täysjoutilaisuuden puolesta.
Rehellisyyden nimissä on sanottava että työelämä jäsentää vuosikalenteria ja lyhyempiäkin jaksoja.
Joutilaana juhlapyhätkin menettävät merkityksensä vapaapäivinä.
Vielä työttömyyskorvauksellakin ollessani oli kuukauden arkipäivien lukumäärällä merkityksensä.
Työkkärin "toimenpiteiltä" suojautuminenkin antoi sisältöä arkipäivään.
Niin hullu olen että vielä työttömyyseläkeläsenäkin välttelin muutamaa työtarjousta.
Elämäntavan valinta on ollut selvä.
Eräs yksinkertainen etu ajattomasta kalenterista ilmenee halpislentojen etsimisessä.laiska-lasse kirjoitti:
Olen hehkuttanut itselleni sopivan, ennenaikaisen täysjoutilaisuuden puolesta.
Rehellisyyden nimissä on sanottava että työelämä jäsentää vuosikalenteria ja lyhyempiäkin jaksoja.
Joutilaana juhlapyhätkin menettävät merkityksensä vapaapäivinä.
Vielä työttömyyskorvauksellakin ollessani oli kuukauden arkipäivien lukumäärällä merkityksensä.
Työkkärin "toimenpiteiltä" suojautuminenkin antoi sisältöä arkipäivään.
Niin hullu olen että vielä työttömyyseläkeläsenäkin välttelin muutamaa työtarjousta.
Elämäntavan valinta on ollut selvä.
Eräs yksinkertainen etu ajattomasta kalenterista ilmenee halpislentojen etsimisessä.Mistään en ole löytänyt tutkittua tietoa,kunka monelta menee työpaikka vapaaehtoistyölle ?
- demeter
kaimaliini kirjoitti:
Mistään en ole löytänyt tutkittua tietoa,kunka monelta menee työpaikka vapaaehtoistyölle ?
tätä pohdin ennenkaikkea senioriosaajakoutuksen aikana. Sen tavoite oli, että osallistujat sijoittuisivat löyhästi työelämään omalla osaamisalueelleen. Samalla tavalla vääristyy kilpailu
(siitähän se suurin huoli on) myös tukityöllistettyjen kohdalla. Työnantajat osaavat kyllä
repiä heistä kaiken irti - ja tukityöllistetty panee tietenkin parastaan, jotta saisi hyvät
suositukset. Mielenkiintoinen aihe podittavaksi.
- demeter
Olen itse miettinyt samaa. Minulla on takanani kaksi aiempaa yritystä jäädä eläkkeelle, mutta siitä ei ole tullut mitään. Vähän aikaa oli kivaa, sitten alkoi tympiä. Täällä pääkaupunkiseudulla riittää kyllä keikkatyötä, ainakin hoitoalalla ja opetustehtävissä, ja kolmas sektori suorastaan huutaa vapaaehtoisia työntekijöitä.
Kävin pari vuotta sitten senioriosaajakoulutuksen. En tiedä, toteutetaanko sitä muualla kuin täällä pääkaupunkiseudulla. Idea oli hyvä, mutta toteutus jäi puolitiehen ja ymmärsin, ettei kukaan meistä, eikä kolmesta muusta kurssista, sijoittunut muualle kuin ihan perinteiseen vapaaehtoistyöhön, jos sinnekään. Eli meidän arvokas tietotaitomme ei jäänyt hyödyttämään yhteiskuntaa, kuten oli tarkoitus.
Tällä hetkellä teen keikkatöitä satunnaisesti, kolmessa järjestössä olen löyhästi mukana, mutta ainakaan vähäinen osallistuminen niissä ei tarjoa sitä mitä haen.
Puolisoni on eläkkeellä, ollut jo ennen minua ja on tietty mukavaa, että meillä on enemmän yhteistä aikaa. Samoin kiireetön tapaaminen ystävien kanssa tuntuu lähes ylellisyydeltä kuten tietysti sekin, että voin osallistua läheisteni elämään silloin, kun on tarpeen.
En koe olevani erityisen narsistinen- tai ulkoaohjautuva ihminen, mutta silti haen tähän elämänvaiheeseen jotakin sellaista osallistumisen muotoa, joka antaisi vahvemman identiteetin. Eläkeläinen tai seniorikansalainen tuntuu jotenkin ohuelta, etenkin kun on saanut olla terve ja tuntee vielä olevansa voimissaan - ainakin useimmiten.
Olisin todella kiinnostunut kuulemaan, miten muut ovat eläkkellä elämänsä järjestäneet. Paljon olen voinut päätellä tämänkin palstan kirjoituksista, mutta ihan käytännön vinkkejä minäkin kaipaisin. Millaisen päivärutiinin olette luoneet ja tarvitaanko Teitä jossakin "isommassa" projektissa ja millainen on roolinne siinä? - 1943
kotonaolosta, koska se oli luksusta työelämän pyörteissä. Nukun pitkään ellei ole aikatauluja. Toimin eläkeläisyhdistyksen hallituksessa, kerran kuussa suunnilleen on kokous. Tavallaan olen työelämässä, sillä hoitelen kuolinpesän omaisuutta. Jos sää sallii, raivaan metsää. Parina talvena olen voinut tehdä sitä tähän vuodenaikaankin, kun ei ole ollut lunta. Nyt käyn joka päivä hiihtämässä, muutoinkin ulkoilen paljon, melko usein yksin. Miesystävän luona hemmottelen häntä eli huolehdin ruoasta. Hän hemmottelee minua viemällä ulos syömään, huolehtii myös kotinsa siivouksen. Noin kerran viikossa käymme tanssimassa. Olen voimieni mukaan vapaaehtoistyössä ja myös kehitysvammaisen sisareni edunvalvoja.
- demeter
Sinun kirjoituksistasi olen kyllä päätellyt, että Sinä olet löytänyt paikkasi ja elät täyttä elämää. Ehkä viihtyminen on osittain luonnekysymys. Ja onhan Sinulla toimiteltavaa, olet mukana "itseäsi isommissa" hankkeissa, joissa voit palvella muita.
- näin tanssien---
Katson TV Bloomerg ja CNBC, luen "sinun" kirjoituksia, paskat kaikki työt tehkööt muut, ota joku harrastus ex. tehdä rahaa tai joku muu. En koskaan ole tavannut selvä järkistä, (oli yksi saman ikäinen pappi armeijassa 1970 luvulla.) Et tarvitse mitään työtä, vain harrastus mikä tahansa--ei naiset ne vievät rahat tavalla tai toisella.
- näin tanssien-.---
Nainen tai mies..-.-
- yx-monista,
Etsi mukavia harrastuksia, ne korvaa kaipuun työhön.
esm. säänöllinen ulkoilu, jokin yhdistys, niitä on paljon erilaisia, jokaiselle löytyy kyllä soppiva.
Kaikenlaiset käsityöt, matkusta jos on varaa jonnekkin kauas.
Spr - tarvitsee vapaaehtoisia, hakeudu seurakuntaan, siellä varmaan löytyy ystäviä että vapaaehtois työtä. Kotona on paljon hommaa, sielläkin aika kuluu kuin siivillä jos vaikka siivoilee nurkkiaan, mutta pitää muistaa mennä myös ulosja muitten joukkoon, teatteri, konsertit, kyllä niitä menoja löytyy kun vain JAKSAA etsiä . Se masennus ja uupumus on paha este uusille harrastuksille, itselläni on hiukan samaa vikaa, sairastuin sydän ja verisuoni tautiin, siitä on ollut haittaa jaksamiselle. Pian aika valuu käsistä huomaamatta.
Mistä kiihko ahertamiseen oikein tulee?
Käyhän kysymässä peililtä!
Itse en yrittänytkään keksiä mitään.
Toiminnot ja joutilaisuus muovautuivat itsestään.- demeter
niin, että mistä kiihko ahertamiseen oikein tulee? Kai se on osittain opittu malli - arvokas ihminen on se, joka saa jotakin aikaan, on "hyödyksi" muille. Muun muassa Sinulta, Laiska-Lasse, olen oppinut, että ihminen voi olla "hyödyksi" muille vaikkapa osallistumalla tällaiseen keskusteluun.
demeter kirjoitti:
niin, että mistä kiihko ahertamiseen oikein tulee? Kai se on osittain opittu malli - arvokas ihminen on se, joka saa jotakin aikaan, on "hyödyksi" muille. Muun muassa Sinulta, Laiska-Lasse, olen oppinut, että ihminen voi olla "hyödyksi" muille vaikkapa osallistumalla tällaiseen keskusteluun.
Jos et vielä ole politiikassa niin kannattaisi harkita osallistumista.
Verbaalinen nurkkaan ajo tuntuu luonnistuvan.
Olen oikeastaan kateellinen!- demeter
laiska-lasse kirjoitti:
Jos et vielä ole politiikassa niin kannattaisi harkita osallistumista.
Verbaalinen nurkkaan ajo tuntuu luonnistuvan.
Olen oikeastaan kateellinen!Sinähän tässä verbaalinen virtuoosi olet. Poliikka on jo kokeiltu. Se voisi kyllä sopia tähän elämänvaiheeseen, mutta enempi sellaiselle, jolla on se kuuluisa "Pelisilmä". Minä olen vilpitön pölvästi.
Sinulle sensijaan, vaikket ole ajankulua kysellytkään, suosittelen elämäkerran kirjoittamista, ellet ole sitä jo tehnyt. Osaat kirjoittaa vakavista aiheista kevyesti ja havainnollisesti.
Tämä muuten vinkiksi muillekin. Onko joku jo kirjoittanut elämänkertansa? Sitä pidetään tärkeänä
ainakin perinteen siirtämisen näkökulmasta. Ja kuinka moni meistä on harmitellut sitä, että tuli sittenkin puhuttaneeksi omia vanhempiaan liian vähän? "Haudasta ei enää vastailla" sanoivat suku-tutkijat. demeter kirjoitti:
Sinähän tässä verbaalinen virtuoosi olet. Poliikka on jo kokeiltu. Se voisi kyllä sopia tähän elämänvaiheeseen, mutta enempi sellaiselle, jolla on se kuuluisa "Pelisilmä". Minä olen vilpitön pölvästi.
Sinulle sensijaan, vaikket ole ajankulua kysellytkään, suosittelen elämäkerran kirjoittamista, ellet ole sitä jo tehnyt. Osaat kirjoittaa vakavista aiheista kevyesti ja havainnollisesti.
Tämä muuten vinkiksi muillekin. Onko joku jo kirjoittanut elämänkertansa? Sitä pidetään tärkeänä
ainakin perinteen siirtämisen näkökulmasta. Ja kuinka moni meistä on harmitellut sitä, että tuli sittenkin puhuttaneeksi omia vanhempiaan liian vähän? "Haudasta ei enää vastailla" sanoivat suku-tutkijat.Osa nuoruuteni kokemusmaailmaa on sellaista etten ole sitä lapsillemme mainostanut.
Vaimoltani en ole mitään salannut mutta kaikkea en ole pitänyt aiheellisena selostaa.
Nyt 3-kymppisinä penskat saattaisivat jo suhtautua oikein.- mummukka.
laiska-lasse kirjoitti:
Osa nuoruuteni kokemusmaailmaa on sellaista etten ole sitä lapsillemme mainostanut.
Vaimoltani en ole mitään salannut mutta kaikkea en ole pitänyt aiheellisena selostaa.
Nyt 3-kymppisinä penskat saattaisivat jo suhtautua oikein.kuluvat päiväni vaikka ihan mitään tekemättä:)). Raskasta vuorotyötä tein kymmeniä vuosia ja terveyskin meni vähän huonoksi siinä touhussa. Nyt pääsen ihan piakkoin täydelle työkyvyttömyyseläkkeelle.
Luulen aikani kuluvan hyvin näissä kotiaskareissa ja täällä koneellakin piipahtaessa. Lapsenlapsenikin tarvitsevat aikaani, mutta tämä kuntoni ei kestä kovin suurta hyppelyä...ainakaan vielä.
Olen ajatellut, että alan pikkuhiljaa kohottamaan kuntoani ja terveyttäni, niin jaksan sitten viettää laadukkaampaa elämää. Jospa se vielä onnistuisi, toivossa on hyvä elää! - demeter
mummukka. kirjoitti:
kuluvat päiväni vaikka ihan mitään tekemättä:)). Raskasta vuorotyötä tein kymmeniä vuosia ja terveyskin meni vähän huonoksi siinä touhussa. Nyt pääsen ihan piakkoin täydelle työkyvyttömyyseläkkeelle.
Luulen aikani kuluvan hyvin näissä kotiaskareissa ja täällä koneellakin piipahtaessa. Lapsenlapsenikin tarvitsevat aikaani, mutta tämä kuntoni ei kestä kovin suurta hyppelyä...ainakaan vielä.
Olen ajatellut, että alan pikkuhiljaa kohottamaan kuntoani ja terveyttäni, niin jaksan sitten viettää laadukkaampaa elämää. Jospa se vielä onnistuisi, toivossa on hyvä elää!kunnon kohotus, mummukka. Kun jää aikaa hoitaa itseään. Ja lapsenlapset tuovat iloa arkeen, ellei sitten tule hoitotyötä rasitukseksi asti.
- mummukka.
demeter kirjoitti:
kunnon kohotus, mummukka. Kun jää aikaa hoitaa itseään. Ja lapsenlapset tuovat iloa arkeen, ellei sitten tule hoitotyötä rasitukseksi asti.
kannustuksestasi demeter!
Näin luulen minäkin, että vähitellen kuntoni alkaa kohenemaan.
Ne pienet lastenlapset eivät toki ole rasitukseksi asti hoteissani. Nyt tosin en jaksa tuon selkäni takia kovin juosta enkä nostella niitä pienokaisia.
Hyvä on elellä tällalailla rauhallisesti, päivänsä sopivalla tekemisellä täyttäen. mummukka. kirjoitti:
kuluvat päiväni vaikka ihan mitään tekemättä:)). Raskasta vuorotyötä tein kymmeniä vuosia ja terveyskin meni vähän huonoksi siinä touhussa. Nyt pääsen ihan piakkoin täydelle työkyvyttömyyseläkkeelle.
Luulen aikani kuluvan hyvin näissä kotiaskareissa ja täällä koneellakin piipahtaessa. Lapsenlapsenikin tarvitsevat aikaani, mutta tämä kuntoni ei kestä kovin suurta hyppelyä...ainakaan vielä.
Olen ajatellut, että alan pikkuhiljaa kohottamaan kuntoani ja terveyttäni, niin jaksan sitten viettää laadukkaampaa elämää. Jospa se vielä onnistuisi, toivossa on hyvä elää!Vetäytyessäni työelämästä olin kehittänyt itselleni törkeän korkean verenpaineen joka max. lääkityksellä asettui melkein suosituksen ylärjalle mutta väärälle puolelle.
Kolestroli 8,0 ja laardirengas kyljissä.
1,5h liikunta 5 x viikossa, rento, huoleton elämä ja vaivaton asumismuoto hoitivat oireeni pois puolessa vuodessa.
Paine ilman lääkitystä 115 / 70, kolestroli 4,7 josta HDL 2, trigly 0,65.
Aikanaan yritin työkyvyttömyyseläkkeelle.
Selkääni minun oli turha valittaa joten yritin sitä pään kautta.
En osannut vaan mielenterveystoimiston heppu hääti minut muutaman käyntikerran jälkeen pois.
Täytyi tehdä oma ratkaisu.
Suositukseni on että ensin nollaat korvien välin, unohdat kaiken negatiivisen ja ryhdyt hoitamaan fysiikkaa kykyjesi mukaan, aikaa säästämättä!- demeter
laiska-lasse kirjoitti:
Vetäytyessäni työelämästä olin kehittänyt itselleni törkeän korkean verenpaineen joka max. lääkityksellä asettui melkein suosituksen ylärjalle mutta väärälle puolelle.
Kolestroli 8,0 ja laardirengas kyljissä.
1,5h liikunta 5 x viikossa, rento, huoleton elämä ja vaivaton asumismuoto hoitivat oireeni pois puolessa vuodessa.
Paine ilman lääkitystä 115 / 70, kolestroli 4,7 josta HDL 2, trigly 0,65.
Aikanaan yritin työkyvyttömyyseläkkeelle.
Selkääni minun oli turha valittaa joten yritin sitä pään kautta.
En osannut vaan mielenterveystoimiston heppu hääti minut muutaman käyntikerran jälkeen pois.
Täytyi tehdä oma ratkaisu.
Suositukseni on että ensin nollaat korvien välin, unohdat kaiken negatiivisen ja ryhdyt hoitamaan fysiikkaa kykyjesi mukaan, aikaa säästämättä!paneuduin menestystarinaasi vasta äsken. Tosi hieno saavutus. "Arvoissa" en jää paljon jälkeen, mutta tuo mielenlaatu. Voiko sen itse valita? Ja voiko "unohtaa negatiivisen", kun se tuntuu hyökkäävän silmille joka puolelta? Optimisti osaa tietenkin jatkaa matkaansa, vaikka näkee samat asiat, pessimisti jää niitä märehtimään, noin karkeasti ottaen - mutta luonne on kohtalo, mielestäni, ei sitä itse valitse.
- toivossaeläjä
Mulla taas ajan ja työn tarvitsija on hyvinkin lähellä. Jospa saatais jotenkin homma jaettua. Tule meille laittamaan ruokaa, siivoamaan, tiskaamaan, pyykkäämään yms yms. Palkkaa ei kyllä ole tiedossa. Keksisin kyllä kaikenlaista mielenkiintoisempaa tekemistä.
- demeter
joillakuilla on työtä vaikka muille jakaa ja sitten joku (tarkoitan itseäni!) ilkeää narista, jos joskus vähän tympii. Et kuitenkaan taida asua ihan naapurissa, joten apuun rientäminen saattaisi olla hankalaa. Pelkään myös, että kun näkisit minkäläinen tumpelo olen, heittäisit mäkeen.
Vakavasti puhuen, ajattelen, että nyt olisi sellainen elämänvaihe, jossa saa itse valita osallistumisensa laadun. Ja silloin luollisesti valitsee sellaisen, mikä itseltä sujuu, mikä tuottaa iloa, etenkin kun katsoo, että noita mainitsemiasi töitä on tullut tehtyä aivan riittävästi. Toivon kuitenkin, että jostakin päin saat helpotusta arkeesi. Oletko kartoittanut mahdollisuuksiasi?
- beessi
mutta esim. nyt olin vapaapäivilläni Tallinnassa. Jo laivoilla on paljon meidän ikäisiä, Eestin kylpylöiden ja hoitojen hinnat on koko ajan olleet edullisempia kuin Suomessa ja nyt on todella edullisia tarjouksia. Mukavasti katkaisee arkea tuollaiset pikku lomaset, vaikka olisi jo eläkkeelläkin, näin ovat kertoneet monet kanssamatkustajat minulle. Ja tiedänhän sen toki itsestänikin.
Jos työtä ja tekemistä kaipaa, niin eikö se olisi onnellisinta ja antoisinta aloittaa auttaminen lähipiiristä, mikäli sellainen mahdollisuus on?- laulain työtäs tee
Olen iloinen eläkkeellä oleva mummo. Aikani kuluu kuin siivillä, kun n. kerran viikossa hoidan kahta lastenlastani (joskus pari kertaa tai sitten yökylässä), että vanhempansa voivat hoitaa asioitaan kahdestaan. Siinä hommassa tunnen itseni tarpeelliseksi, pidetyksi ja että minusta pidetään. - Minusta on hauska olla hyödyksi, kun terveys on hyvä ja taas mihinkään tienestihommiin en nyt enää halua. Eläkkeeni on ihan riittävä.
Tuo viikottainen lastenhoito joko mummolassa tai lasten luona antaa virtaa ja elämäniloa muihinkin eläkeläisen askareihin, harrastuksiin ja haluun liikkua 'ulkomaailmassa'. Mielestäni pysyn virkeämpänä ja minua kiinnostaa kaikki asiat yhteiskunnassa laidasta laitaan, kun olen tekemisissä kaikenikäisten ihmisten kanssa.
Alkuun, kun jäin pois työelämästä oli hetken aikaa outo kummallinen olo, että tässäkö tämä elämä nyt on. Mutta pian sain punaisesta langasta kiinni ja elämäni täyttyi touhusta - liiastakin, joita jo olen karsinut poiskin. On nääs ihanaa myös laiskotella ihan hyvällä omallatunnolla - liika lutherilainen työmoraali on aika uuvuttava, jota myös meidän nuoremmatkin polvet kokevat parast'aikaa työelämässään. - demeter
läheltä on hyvä alkaa. Omat läheiseni, myös puolisoni lapsenlapset, asuvat vain sen verran kaukana, ettei "lähiapu" onnistu meiltä.
- Elmamamma
On mennyt. Nautin pitkistä aamu-unista.Hesarista, aamu-teestä, sudokusta. Kirjat ovat aarteita. Mikä on oikeaa tekemistä? Jokainen löytää sen, omalla tavallaan. Toivottavasti.
- mh:lä
Minä olen ollut pari vuotta eläkkeellä ja sitä ennen muutaman vuoden työttömänä tehtyäni sitä ennen 16- vuotiaasta asti raskaita fyysisiä töitä. Yhtään ei ole aika tullut pitkäksi enkä ole kaivannut sitä pakkotahtista raudan kääntelyä vetoisessa tehdashallissa...
Sivumennen sanoen, ihmetyttää hallituksen ja kumppaneiden vouhotus työurien pidentämisestä sekä miten saisi ihmiset pysymään pidempään töissä. Pohtisivat sitä, miten saisivat työnantajat pitämään yli viisikymppiset töissä; aika vaikea olla edes eläkeikään asti jos vanhemmasta päästä potkitaan ulos ihan järjestelmällisesti.
Päiväni alkaa aamukahvin juonnilla. Katselen aamutv.tä vähän aikaa, jos ei ole lapsenlapsen kouluun viemistä. Pyrin käymään sauvakävelyllä päivittäin tai hiihtämässä, nyt on hyvät kelit jos ei ole liikaa pakkasta. Keväällä lumen sulettua ja kesällä pyöräilen pitkiä lekkejä. Tässä iässä on välttämätöntä pitää itsensä kohtalaisessa kunnossa. Kaikki voivat jollain tavalla kuntoilla, se auttaa moniin kremppoihin ja pitää mielen virkeänä.
Ruuanlaitossa ja siivouksessa menee vähän liikaakin aikaa; teen ruokaa joskus useammaksi päiväksi että pystyn keskittymään harrastuksiini. Teen paljon käsitöitä eli neulon sukkia ja lapasia jotka tekevät kauppansa meidän nuorisolle. Ompelen kahvipusseista kasseja ym. aina kun niitä kertyy riittävästi. Olen myös ajatellut tehdä parivuoteen tilkkupeiton johon olen alkanut haalia materiaaleja. Aion myös elvyttää tauolla olleen maalausharrastukseni; tällä kertaa pastelliväreillä öljyvärien sijaan. Valokuvaan myös aika paljon lenkillä ollessani.
Käyn myös konserteissa ja teatterissa, koluan kaikki lähitienoon pikkuteattereidenkin esitykset ja myös taidenäyttelyt. Iäkästä äitiäni käyn auttelemassa toisella paikkakunnalla viikottain.
Ei silti aina tarvitse olla tekemässä jotain "hyödyllistä"; voi hyvällä omallatunnolla istua tv:n ääressä tai muuten tekemättä mitään, jos siltä tuntuu. Siinä onkin opettelemista, että pystyy eläkkeelle jäämisen jälkeen "hidastamaan vauhtia" ja antamaan itselleen luvan olla jouten, ainakin itselläni oli. Pitää vain arvostaa omaa tehtyä työuraansa ja olla myönteisellä mielellä.
Nyt alan vaihtaa paavalinkukkiin multia, voi olla vahän aikaista, mutta sittenpä on tehty. Eli kevättä odotellaan...
- jutta-juulia
Viisi vuotta olen ollut eläkkeellä, jäin varhennetulle heti 60 täyttäessäni, eikä aika ole tullut pitkäksi, päinvastoin. Eka vuosi meni sairasta miestä hoitaessa. Seuraava vuosi meni surusta toipumiseen, muuttoon ja yksin elämistä opetellessa.
Tarpeettomaksi en ole itseäni tuntenut, siitä pitää lapsenlapset huolta. Olen auttanut tytärtä kolmen pienen lapsen hoidossa, pari vuotta kävin heillä myös siivoamassa kerran viikossa. Enää en käy, ikää on tullut ja voimat vähentyneet. Lapsenvahtina kyllä teen ruokaa ja siistin vähän paikkoja.
Vanhin lapsi on ekaluokkalainen ja on ollut mummin ilona iltapäiviä silloin kun ’iltsu’ ei maistu.
Tyttären iltavuoroviikolla haen koko katraan tarhasta/kerhosta ja vien heille kotiin.
Koiran kanssa ulkoilen neljä kertaa päivässä. Mukavalla säällä ulkona tallustellessa kuluu pari tuntia päivässä. Teen ruokaa, siivoan ja pesen pyykkiä. Lastenlasten ja koiran kanssa sotkemme sen verran että työtä riittää sillä saralla. Teen vapaaehtoistyötä kerran viikossa 1 su/kk.
Yksi uusi kirja odottaa lukemista ja kaulaliina neulojaa. Telkkaria katson hyvällä omallatunnolla nyt kun on aikaa, Sydämen asialla, Neiti Marplea, Morsea, elokuvia ja saksalaisia dekkareita.
Mukava tämä eläkeläisen elämä niin kauan kun tuntee itsensä terveeksi.- mallikelpoinen
Tuolla demeter kommentoi, että mun olis aika vaihtaa nimimerkkiä, joten vaihdoin sen nyt.
Juu, eläkkeellä olen ollut 13 vuotta, siis aika nuoresta. Eläkehakemus meni läpi heti ensihakemuksesta, tosin olin silloin myös henkihieverissä myöskin.
Kuntouduin, ja perustin pienen kotiyrityksen. Eläkkeellä olin, mutta eläkkeellä ollessaankin on oikeutettu työansioihin, ja toimintakykyni huomioon ottaen saan tehdä niin paljon kuin sielu sietää, en pysty ylittämään tuota anisorajaa, mikä mulla on eläkkeen lisäksi mahdollista ansaita. Sen verran rajusti kuitenkin verottaa tuo huono toimintakyky.
Ihan mukavaa ja haastavaa aikaa tuo yritteliäisyys oli. Asiakkaat toi työt kotiin, hakivat työt kotoa. Sektori, joka työllistäisi nytkin, jos vaan toimintakykyä olisi. Koneet on edellen tossa seinän takana, jos toimintakyky vielä palaisi.... heheh, taitaa ikä loppua ennen.
Sen muutaman vuoden, mitä oli parempaa aikaa, sainkin tulosta ihan mukavasti, kunnes taas iski uusi vakava sairaus ja nujersi, mutta taas yritän nousta. - demeter
mallikelpoinen kirjoitti:
Tuolla demeter kommentoi, että mun olis aika vaihtaa nimimerkkiä, joten vaihdoin sen nyt.
Juu, eläkkeellä olen ollut 13 vuotta, siis aika nuoresta. Eläkehakemus meni läpi heti ensihakemuksesta, tosin olin silloin myös henkihieverissä myöskin.
Kuntouduin, ja perustin pienen kotiyrityksen. Eläkkeellä olin, mutta eläkkeellä ollessaankin on oikeutettu työansioihin, ja toimintakykyni huomioon ottaen saan tehdä niin paljon kuin sielu sietää, en pysty ylittämään tuota anisorajaa, mikä mulla on eläkkeen lisäksi mahdollista ansaita. Sen verran rajusti kuitenkin verottaa tuo huono toimintakyky.
Ihan mukavaa ja haastavaa aikaa tuo yritteliäisyys oli. Asiakkaat toi työt kotiin, hakivat työt kotoa. Sektori, joka työllistäisi nytkin, jos vaan toimintakykyä olisi. Koneet on edellen tossa seinän takana, jos toimintakyky vielä palaisi.... heheh, taitaa ikä loppua ennen.
Sen muutaman vuoden, mitä oli parempaa aikaa, sainkin tulosta ihan mukavasti, kunnes taas iski uusi vakava sairaus ja nujersi, mutta taas yritän nousta.että vaihdoit nimimerkkiä ja sehän sopii sinulle kuin nenä päähän. Hieno idea, tuo yrittäjyys, puolisollani on siitä paljonkin kokemusta. Ei olla vain oikein keksitty liikeideaa. Tärkeätä olisi, että saisi olla oma herransa, määritellä työtahdin ja työajat. "Pannaas kattoen nyt". Tosi kiva kuulla, että asiasi ovat nyt paljon paremmin.
- mallikelpoinen
demeter kirjoitti:
että vaihdoit nimimerkkiä ja sehän sopii sinulle kuin nenä päähän. Hieno idea, tuo yrittäjyys, puolisollani on siitä paljonkin kokemusta. Ei olla vain oikein keksitty liikeideaa. Tärkeätä olisi, että saisi olla oma herransa, määritellä työtahdin ja työajat. "Pannaas kattoen nyt". Tosi kiva kuulla, että asiasi ovat nyt paljon paremmin.
Kunhan saa vielä tuon voimattomuuden voitettua. Kysyin yhdeltä lääkäriltä, et tekeekö krooninen kipu aivoihin jotain merkkejä, kun kroonisen pitkäaikaisen kivun sanotaan vievän lihasvoimat. Toki on vakavampi sairaus takana, joka lamautti hemokanavat ja lihaksiston, josta minun on tarkoitus yrittää kuntoutua.
Lääkäri mietti asioita, ja sanoi, ettei hän varmuudella tiedä, mutta hänestä tuntuu, että kyllä se aivoihin jotain merkkejä jättää, se krooninenkin kipu, koska aivojen kauttahan kipuärsykkeet viesitään.
Joo, koneita en oo raskinnu myydä, et jos sittenkin vielä vaikka vähänkin selviäsi touhuamaan niiden kanssa. Asiakkaita kyllä löytyisi nopeasti.
Arkisin aamupäivällä punttisalilla kahviossa pari tuntia.
Kotiin marketin kautta. Jos ei muuta niin ainakin pieni ruisleipä ja maitotölkki.
Muutaman kerran viikossa myös ruokaostoksia.
Kotona aterian esivalmistelu.
Kotihengettären kanssa seurustelua ja/tai "kulttuurivideon" katsominen tai lieskelua.
Sapuskan valmistus, herkkulounaan nauttiminen ja iltapäivänokoset.
Alku- ja loppuillaksi tuntuu aina jotain kehittyvän.
Muutaman kerran päivän mittaan käyn koneella.
Asiaa ja tätä potaskaa.- NapakettuN
ja teen kaiken hitaasti,kiire ei ole minnekkään.Nukun pitkään,jos nukuttaa,katselen tv:tä jkv aamuisin,sitten alan valmistautua "johonkin"-joskus en mihinkään.
Käyn tarpeen mukaan kaupoissa,kirjastoissa,kävelen,liikun,pälpätän tuttavien kanssa,uusin harrastus -sukan kutominen.
Kesäisin mökki pitää huolen,että tekeminen ei lopu,sielläkin saatan vain olla ja tuijottaa tyhjyyteen,annan ajatusten ja fiilisten heitellä mua sinne tänne.
Pari vuotta on virallista työeläkettä,sitä ennen monen vuoden työttömyys ja eri elämäntilanne piti liikkeellä toisella tapaa,nyt yksinollessani vain nautin,täysin palkein!
En koe ollenkaan minkäänn asian olevan hankalan ja työhön en edes haluaisi takaisin.Nyt nautitaan! - 2+19
kiireempi on ,kuin töissä ollessa.
on kaikenlaisia harrastuksia joissa käyn.
ystävääni käyn kerranviikossa katsomassa eräässä hoitopaikassa.
tänään siivoilin kaappeja poi vaatteita ja kenkiä joita ei tule pidettyä.
huomenna lähden kirkkoon katsomaan teatteri esitystä,jossa eija vilpas ja jarmo mäkelä.
esityksen nomi rakastatko minua vielä.
lähden ihan näiden näytteliöiden takia on kiva nähdä heidät myös luonnossa ja
hyvä,että kirkossakin tällaisia juttuja on.uskon,että kirkko voi olla täynnä,ellei pakkanen pelota ihmisiä lähtemästä.- Utelija!?
Havaintojeni perusteella päättelisin sinut julkishallinnon viranhaltijaksi.
Kaikki omat asiasi olet voinut hoitaa työajalla.
Myös kaiken tietoliikenteeseen, ml. tietsikka, liittyvät.
Kismittäähän se että nyt tuhraantuu omaa aikaa ja kiireeltähän se tuntuu!
Ole huoleti! Totut kyllä hiljalleen.
Eläkeläisen kiire on korvien väliin rakentunutta sairautta.
Organisointikyvyttömyyttä tai todennäköisimmin halua todistaa muille omaa tärkeyttään ja oman turhautumisen peittelyä. - demeter
Utelija!? kirjoitti:
Havaintojeni perusteella päättelisin sinut julkishallinnon viranhaltijaksi.
Kaikki omat asiasi olet voinut hoitaa työajalla.
Myös kaiken tietoliikenteeseen, ml. tietsikka, liittyvät.
Kismittäähän se että nyt tuhraantuu omaa aikaa ja kiireeltähän se tuntuu!
Ole huoleti! Totut kyllä hiljalleen.
Eläkeläisen kiire on korvien väliin rakentunutta sairautta.
Organisointikyvyttömyyttä tai todennäköisimmin halua todistaa muille omaa tärkeyttään ja oman turhautumisen peittelyä.että kiireellä ja kaikenlaisella aktiivisuudella haluaa todistaa muille, että on vielä lukuunotettava, täysivaltainen kansalainen. Kuitenkin, suurin osa tämänkin ketjun kirjoittajista tuntuu löytäneen paikkansa, eikä juuri valita kiireitään.
Minusta sille kiireelle on kyllä sellainenkin syy - ja puhun nyt itsestäni - että on tullut hitaaksi, eikä
sitä tahdo hyväksyä. Toinen syy, ainakin omalla kohdallani on se, että kun on aina ollut elämälle ahne
ja tietää nyt että dead line armotta lähestyy, haluaa vielä kiihdyttää vauhtia... demeter kirjoitti:
että kiireellä ja kaikenlaisella aktiivisuudella haluaa todistaa muille, että on vielä lukuunotettava, täysivaltainen kansalainen. Kuitenkin, suurin osa tämänkin ketjun kirjoittajista tuntuu löytäneen paikkansa, eikä juuri valita kiireitään.
Minusta sille kiireelle on kyllä sellainenkin syy - ja puhun nyt itsestäni - että on tullut hitaaksi, eikä
sitä tahdo hyväksyä. Toinen syy, ainakin omalla kohdallani on se, että kun on aina ollut elämälle ahne
ja tietää nyt että dead line armotta lähestyy, haluaa vielä kiihdyttää vauhtia...Itse olen ilmeisesti siirtynyt loppukirin asemesta jälkiverryttelyyn.
Lienee dementiaa tuudittautuminen ajatukseen ettei hirveästi ole jäänyt tekemättä?
Joissakin käytännön tilanteissa elämäni sulostuttaja odottaisi minulta enemmänkin kipinää!
Tämä siitäkin huolimatta että punttisalin syömiä testoja täydennän synteettisellä valmisteella.
Agressiivista minusta ei saa edes, eikä varsinkaan, pienessä juoppeessa.
Kukin hakee hyvän olonsa itse kullekin sopivalla tavalla.
Pääasia että se löytyy!
Tehtyäni jo aikoinaan kaikki mahdolliset testamentit, en ole pahemmin sitä dead-line`a ajatellut.
Suunnittelun aikajännekin on korkeintaan pari vuotta.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 271878
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.1181829Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha231828Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.851610Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?601432Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se201246Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan371153Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo381138- 111138
Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k101127