Paras omistamasi auto?

Toyota...

Matkanteko taittuu niin mukavasti, kun vaimon arvaillaan kumpi hirttää seuraavaksi kiinni ; jarru -vai kaasupoljin...

Tilava, turvallinen, hyvät ajo-ominaisuudet, matkustusmukavuus, vakiovarusteet.

Passat CC 2.0 TSI autom. joka minulla on tällä hetkellä. Parhaat ominaisuudet ovat hyvät ajo-ominaisuudet, tyylikäs ulkonäkö, hyvä suorituskyky ja mukavuus.

se oli lada 1200L -76: aina käyntiin joka kelillä ja lämpöä riitti enempi kun tarpeeksi jopa30ast pakkasissa, sen jälkeen toyota oli: siinä sai valita paleltuuko pää vai jalat ( carina -93 ) pösöäkin kokeilin mutta...eihän siitä mihkään ollut kuin remonttimielessä: no tulipahan tutustuttua autoon jonka "pelle hermanni" on suunnitellu ja laulava gusela rakentanut ja ne ranskiksen sähköt on tehnyt ja suunnitellu: borneon syvän viidakon ammattimiehet: sanovat että kyllä maapallolla tyhmiä riittää: kyllä näitäkin ostetaan...

Käytettyjä maanantaikappaleita.

Edellisiä ollut VW ja Honda. Nyt alla Avensis -07, 2 litran koneella. Paras auto mitä on ollut.

Toyota Tercelli vuosmalli 198jottain, en ennee muista. Muutaman kerran kokkoon hitsattu ja pikkusen tuunailtu. Alakuperäsellä digitaalikelloavainperällä varusteltuna.
Herättää vieläkkii kateutta nuapurautoilijoissa, esimerkkinä kaikki mese, volovo, audi sekä beeämwee kuskit suorastaan liimautuvat takapuskuriin kiinni maantiellä. Yrittäävät ihan selevästi haistella vähän aidon Premiumin tuoksuja hahahahaaaa.

Parasta kuitenkii kun kaapunnissa ajeloo niin kaikki naiset vilikuttelloo ja heikkoluontosimmat juoksoo perässä. Pittää ihan rumimpia työnnellä pois parkkipaikalla jotta piäsis Anttilaan ostoksille. Kauniimmat jiäp makkoomaan konepellin piälle ja vaipuuvat nirvanaan.
Enkä muuten liiottele pätkeekään.

Carina, 626, Primera, Astra, Golf, Accord, Passat, Avensis, V50. Ei siis mitään merkkiuskollisuutta ja Mazdasta alkaen uutena ostettuja. Autoilla ajan n. 120000 km. Volvon kokonaislaatu (ajettu nyt satatuhatta) on selkeästi paras. Viattomia on olleet myös Accord ja Passat. Seuraava on uusi V70 tai vähän ajettu BMW xdrive.

luotettavin ja viattomin noin 30 auton joukosta, mitä taloudessa on kaikkiaan ollut. Kylkeenajon seurauksena siitä täytyi valitettavasti luopua, siinä vaiheessa takana oli 740000km.

Jos pelkästään viattomudesta ja kestävyydestä puhutaan, niin silloin kyllä tähän mennessä paras omistamani auto on ollut 80-luvun alussa käytettynä ostamani Mercedes 300D vm. 1978. (Auto ei ollut entinen taksi ja sillä oli ajettu n. 180000km kun ostin sen. Edellisen omistajan kertoman mukaan auto oli pelannut aina kuin "ihmisen ajatus")
Miinuksena autosta voi mainita, että jos se seisoi yön yli 20 asteen pakkasessa, niin se ei varmasti lähtenyt käyntiin ilman lämmitystä. Lisäksi takavetoisena sillä tahtoi liukkaalla kelillä helposti jäädä sutimaan liikennevaloissa paikoilleen jos valot sattuivat sijaitsemaan ylämäessä. Kerran auto sammui Käpylässä 30 asteen pakkasessa keskelle risteystä, (jäätyi) kun en ollut lisännyt tankkiin jäänestoa. Auto käynnistyi kyllä parin minuutin kuluttua uudelleen ja pääsin jatkamaan matkaa, mutta arvatkaa harmittiko :D

nissan sunny 1.3slx -89: alkuperäiseltä omistajalta ostin neljä vuotta sitten 600eur, oli uutena ruosteenestokäsitelty, em omistuksen aikana 40tkm ajettu ja ainut vika: lämppärin puhallin piti vaihtaa, muuten toiminut virheettä, kokonaisuudessaan 340tkm nyt mittarissa ja eipä öljykään pahemmin kelpaa pikkuisen kuluttaa mutta ei pahasti

Minulla on ollut honda civic 1.8 Sport 2007. Auto edelleen minulla ajossa.
Loistava moottori, vie vähän bensaa, hyvät sisätilat ja halvat huoltokustannukset.

Ulkokuori miellyttää silmääni myös

Honda Civic.

Surkein omistamani on ollut VW Golf.

Auton paras puoli tulee esiin, kun pääsee maatielle. Matka maistuu, eikä väsy iske. Eli matkustusmukavuus on huippua. Penkit ovat minun ruholleni sopivat, kori ei tärise, eikä melu haittaa. Auto on vakaa ajettava olematta silti pintakova kuoppatutka, mihin omistamani saksalaiset ovat sortuneet.
Omia autoja on ollut 70-luvulta lähtien melkein jokaista merkkiä. Kaikissa on ollut hyvät ja huonot puolensa, mutta tästä autosta on vaikea keksiä huonoja puolia.

Isolle miehelle oiva peli pakettiautoksi . Hiljainen ja hyvä ajettava, eri maata kuin entinen ahdas kivirekihiase jossa ikkuna-aukkojen reunatr nruostui kahdessa vuodessa hirveksi ja laturi hajosi melko uudessa autossa.

Toimii kuin ajatus, 350tkm meni laturin hiilet. Nyt 380tkm ja ajo jatkuu viattomasti.

90-luvun puolivälin toyota corolla 1,6-16v, suorituskykyinen ja nöyrä moottori, vaivaton ajaa, sopivan tilava sisältä ja takakontista(sedan), äärimmäisen luotettava ja toimiva, hyvät varusteet (GLi), lämmin talvella, käynnistyy kovallakin pakkasella eikä ovet ja lukot temppuile, maalipinta kestävä, ruostetta ei ollut (suojattu), ei ränsisty paljon ajettunakaan, erittäin kestävä huollettuna ja hoidettuna varsinkin, huolettomuuden tuoma rauha autoiluun. ps.huonoin 80-luvun opel oikea pärekori ja murheen aiheuttaja.

Se on saksan fordi. Merkkiä en osaa sanoa kun niin monta olen omistanut ja missään ei ole vikaa ollut.

Hyväkuntoisia on vain nykyään vaiketa löytää...

Siinäpä se.

Se on varmaankin tämä nykyinen Ford Focus 1.8 Trend vm. 1999. Olen ajanut sillä tähän mennessä 5 vuotta ja 200 000 km alkaa ilmestyä kohta mittariin. Olen ajanut sillä vaihtelevaa ajoa, välillä pitkääkin matkaa. Kuluvia osia on tietysti pitänyt korjata välillä, mutta matka ei ole keskeytynyt koskaan. Ohjauksesta pidän eniten ja sisätilatkin ovat käytössä hyvät lyhytperäiseksi autoksi. Hyvä käyttöauto kaikkiaan.
Toinen auto, mikä muistuu aikaisemmista mieleen, oli Peugeot 309 1.6-litraisella koneella. Oli maantieautona samantyyppinen ja yhtä ketteränoloinen. Ajoin sillä monia hyviä pitkän matkan reissuja.
Ainahan se paras auto taitaa olla sen hetkinen, mutta nämä nyt kuitenkin minulla.

No tuli kyl kirijotettua se jo sinne toiseen topicciin

Parhaat:

Toyota corolla xli 1.6 sedan vm. -95
100% luotettava
lähes ruosteeton

Peugeot 306 xt 1.8 HB vm. -93
mukava ja hyvä ajaa
ripeä, ja pieniruokainen
ei kuluta mitään nesteitä liikaa
lämmin talvella
99% ruosteeton

TOYOTA!!!











MY TOYOTA IS FANTASTIC

Lexus. Ei sitä tarvitse selittää. Joka ei ymmärrä, hänen ei tarvitsekaan.

Opel Senator -89 3.0i automaatti. Siihen aikaa ei turvavarusteet autoa kuristaneet ja jotan vajaa 200heppaa kuljetti tuollaista lotjaa mainiosti. Tyylikäs, hyvä ajaa, aikaisekseen hiljainen(hiljaisempi kuin vuosituhannenvaihteen korolla) tilaa riitti ja bensaa paloi(mutta sitähän saa rahalla). Ruostehan tuon tappoi niinkuin ooppeleilla on tapana, eikä se ihan viaton ollut, mutta yllättävän vähän vikoja 450tkm mittarilukemalle.

Paras oli ykivoimaisesti vuoden -90 Celica. Toimi kuin unelma, ja ei ruostunut pahastikkaan.

Opiskelija budjetilla tähän asti olleista paras on ehdottomasti bmw e39, hiljaisempaa ja mukavampaa autoa saa hakea. Audi a4 tulee kyllä hyvässä peesissä.

PIstän tähän kolme parasta:

1. Subaru Impreza GT 1999 (tämän hetkinen ja paras auto millä olen koskaan ajanut)

2. Mitsubishi Evolution IV ( Edellinen rassi)

3. Saab 900 Aero ( oli mun eka kosketus turboihin. ah niin ihana saab)

Muita autoja on ollut pari Toyotaa, nissania, daihatsua, yksi Porche 944. Opel Vivarokin kävi taloudessa mutta ei ollut rakennusurakan jälkeen enää pakulle käyttöä.

Ikävä kyllä olen hurahtanut näihin japanin importteihin... Jos ei ole neliveto ja tehoa niin ei kelpaa... Koukussa!

Moi, paras omistamani auto on nykyinen vm.94 volvo 940 Tdic.
Auto on hyvä ja vakaa ajaa, tilava, lämmin ja ikäisekseen turvallinen.
Auto kulkee melko hyvin vaikka on diesel, kuluttaa yllättävän vähän ainetta ja on helppo huoltaa ja korjata, eikä tunnu ruostuvan, eikä moottori hajoa vaikka kilimetrejä on jo 426500.
Kaiken kaikkiaaan erinomainen auto!

Lada Niva! kakka tuli pöksyyn jo...

Mitsubishi Carisma 1.8 GDI -98. Vaikka minulla on tuon Mitsun jälkeen ollut lukuisia, sitä jopa 5 krt kalliimpia autoja, niin tuo Mitsu on kaikista autoistani ehdottomasti paras. Miksikö? Se oli ensimmäinen (ja toistaiseksi viimeinen) työsuhdeautoni, josta firma maksoi kaikki kulut ja koska asun maassa, jossa työsuhdeautoilijaa ei veroteta, niin Mitsulla ajamani 176tkm olivat minulle täysin ilmaisia.

Kaksi on ylitse muiden omassa autohistoriassa M-B 300 DTA vm 1979 ja M-B ML 320 -98. Muutamat Volvot ovat päässeet aika lähelle, mutta muut ovat aivan romuja. Japanilaiset ovat erityisen huonoja mm. Mazda 1500 ja 626 sekä Toyota Corolla.

Fiat 127 vm 74 on kaikista suuntavakain auto mikä minulla on ollut. Jopa huippunopeudessa(mittarin mukaan vajaa 160) auto meni kuin juna, eikä tarvinnut kuin keyesti peukulla pidellä rati alareunasta.

2000 luvun autoistani kokonaishyvyydeltään paras on ollut vm 2006 farkku Mondeo. Siinä oli monta hyvää puolta samassa autossa; ajettavuus, tilat, melutaso kohtalainen, kantavuus erinomainen(tasaava takajousisto piti auton vaaterissa vaikka olisi ollut perä täynnä lyijyä), varustetaso, suorituskyky(2,0) , kohtuu kulutus, edullinen ostohinta käytettynä. Huonoa oli oikeastaan vain takaluukusta irtoava maali jonka korjaus ei lukuisista keskusteluista Fordin kanssa huolimatta mennyt takuisiin. Siitä pitkä miinus maahantuojalle!

:D :D Fiat 127 . Mondoemieskö tais sanoa sen jo. Huoleton peli kunhan oli muuten hyvässä peruskunnossa. Niitä on ollut 3 kpl kaiken kaikkiaan. Ford escort SX vm: ´85. Hinta-laatusuhde ehdottomasti paras mitä mulla on ollut, käytettävyys ja ajettavuus loistava. Halpa ostaa.pitää ja huoltaa.

Toyota Lite-Ace bensa vm 1990. Uutena ostettu ja kerrassaan kätevä ja sopiva siihen tarkoitukseen,,mihin se oli suunniteltukin. Edullinen peruspaku, ei mitään turhaa vioittuvaa lisävarustetta jne. Sillä kulki hyvin iso koira, akka, puuntaimet, multapussit, perunat, laudankappaleet, polkupyörä, työkalut jne. Huolto pelasi ja eikä ollut kallis pitää, huoltaa, ajaa, ylläpitää jne. 1,5-litrainen Carinan moottori ei kertaakaan aiheuttanut ongelmia. Suurin sallittu ajonopeus sata km/h, joten sopivan kerkiäväinenkin se oli. Ketteräkin, kääntyi kymmenpennisen ympäri. Työkalumainen, joten sen pellit ei nyt ihan tinapaperia ollut. En kadu kauppojani.

Kyllä on vakaa 127 kuten myös 128 ja uudemmat Unot, Tipot jne. Unon ensikoeajo v.1983 oli TM:ssa ja muistan kuinka kehuttiin vakaaksi. Koeajaja sai Saksan autobahnien pitkissä alamäissä mittarin näyttämään 180 km/h. Ajon vakautta kuvasi hyvin se kun koeajaja ohjasi toisella kädellä ja toisella otti kuvan nopeusmittarissa tuossa vauhdissa. Tuon ajan Fiatit oli kuuluisia hyvästä ajettavuudesta. Tässä 128 -75, mersumieskin etupenkillä kehuu kyytiä. Huom takaikkunan mainos videolla kohdassa 1:37
https://youtu.be/zGp72HOtKVc