Paluu Suomeen todella vaikea

noworriesmate

Onko muilla vastaavia kokemuksia? Asuin puolisen vuotta Australiassa, lähdin matkaan sillä mielellä että käyn katsomassa meininkiä ennen uuden opiskelun aloittamista. Nyt jokatapauksessa paluun jälkeinen aika on ollut todella vaikeaa.

Tuntuu että koti-ikävä sinne on kovempi kun ikinä Suomeen. Ihmiset, kaverit ja paikat tuntuu omalta ja päivät Suomessa tuntuu kuluvan hitaasti. Ruoka ei maistu, mieli on todella maassa ja itkeskelen päivittäin. En meinaa jaksaa töissä ja masennun kun ajattelen muutamaa vuotta, jotka vielä "täytyy" suomessa viettää (opiskelupaikan takia). Onko kellään hyviä vinkkejä suomeen sopeutumiseen, en oikein koskaan ole tuntenut kuuluvani joukkoon täällä mutta nyt elämäni on suorastaan kamalaa kun en pysty viettämään sitä normaalisti ja koko ajan on ikävä kotiin.

103

11945

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • jekyll123

      Elämä on liian lyhyt suremiseen ja ikävöimiseen. Mä olen sitä mieltä että sun kannattaa miettiä jos vaikka lähtisit sinne opiskelemaan sen sijaan että oot vuosia onneton suomessa ja yrität opiskella. Ehkä sieltä löytyy vastaavat opinnot :) Elämä on riskien ottoa ;) Anna mennä! :)

      • päläpäläpälä

        Mitä sinäkin tiedät tuosta asiasta. Kunhan jotain lätiset fraasien voimalla. Sisältö puuttuu täysin kokonaan neuvoistasi. Taidat kirjoitella täällä useinkin ja laitella pystypeukkuja omille kirjoituksillesi. Ei sinullakaan hyvin mene hah hah. Narsisteja on nähty mutta sinä ja sinun kirjoituksesi ovat todellista viihdettä xD.


      • .

      • Om-

        Min' l'hdin perheen j vaimon kanssa Ausseihin,vuonna 69.Anoin heti ensiksi t;ihin Mount Isa Minesille.Oli tarpeeksi kielitaitoa jo silloin,joten p''sin sinne t;ihin.Olin samassa paikassa 10 seuraavaa vuotta.Muutimme sitten vaimon syd'n sairauren vuoksi viile'mp''n ilmastoon ,Tasmaniaan.Olimme siell' 9 kk.Sitten kaverini Aikoi muuttaa Western Australiaan,Kambalda nimiseen kaupunkiin.Me aioimme muuttaa my;s sinne,well,muutimme sinne my;hemmin ja kaveri hommas mulle ty;paikan kaivokselta.Olin kaivoksella,called Mt Edwards.P''sin loppujen lopuksi p''luottmusmieheksi ,ja ajattlin ett' nyt on asiat hyvin.Mutta,But,Tuli ongelmia firman ja ty;l'isten v'lill'.Ne eskaloitui niin pahoin ,ett',Unioni ,ja kaikki ty;l'iset oli kokouksessa pallo kentalla.Silla aikaa firma jakoi pink slips,ne on potkujen antamisia.400 lle duunarille.Mukaan lukien Unionin presidentti ja kaikki pääluottamusmiehet.Minä mukaan lukien. Tämäkö oli tulos minun 20 vuotta kestäneen kaivosuran päätteeksi..pian tämän jälkeen tulimme käymään Suomessa ,oli tarkoitus viipyä täällä noin vuosi tai pari,and sitten takaisin kotiin.Mutta vaimo kuoli täällä ollessamme.Ja minä jäin tänne jummiin. Näin lopuksi voin sanoa että,en koskaan ikävöinyt Suomeen,mutta nyt on koti ikävä Ausseihin.


      • Pikku_Lisbet

        Määrä olin viikon Turkissa, mulla on ihan sama tunne. En tiedä enää, kumpaan päähän kuulun. Kielikin meinaa unohtua, sillä kun yritän puhua Suomea niin joka toinen sana meinaa lipsahtaa turkiksi. Itkeskelen.

        Mitä mun pitäisi tehdä.

        Ja pahinta, nuo en tiedä, mihin uskoa, Jumalaan vai Ajatollahiin.


    • hohhoijaa....

      Hohhoijaa..... en ma muuta sano.

    • kokonaista 1/2 vuott

      asuit ulkomailla. Ja "kotiin," siis sinne Australiaan on ikävä...

      • Mika Tamminen

        Itse olin vuoden vauhtarina 83/84 ja kyllä sen jälkeen on USAssa reissattu maastamuutto mielessä useastikkin ... tuli perhe ja muut väliin... nyt kun on sinkku niin haluaa muutta pysyvästi tästä perslävestä pois.

        Ymmärrän hyvin ihmistä joka näkee vähän maailmaa ja tajuaa että kyllähän tämä maa on aika syvältä kaikenkaikkiaan.


      • Ihan hyvä maa tämä
        Mika Tamminen kirjoitti:

        Itse olin vuoden vauhtarina 83/84 ja kyllä sen jälkeen on USAssa reissattu maastamuutto mielessä useastikkin ... tuli perhe ja muut väliin... nyt kun on sinkku niin haluaa muutta pysyvästi tästä perslävestä pois.

        Ymmärrän hyvin ihmistä joka näkee vähän maailmaa ja tajuaa että kyllähän tämä maa on aika syvältä kaikenkaikkiaan.

        Hyvä että pidit USA:sta ei siinä mitään.
        AIka moni mun kavereista ja tuttavista jotka on USA:ssa asunu 1/2 - 2 vuottakin ei sinne takasin kauheasti kaipaa.

        Haukut tätä maata persläveksi joten mitä vielä täällä ihmettelet, eikö tohon ole ratkaisu mennä USA:n kun kerran siitä kovasti tykkäät, onhan se sullekin parempi.

        Mitä nyt suurin osa tuntemistani ihmisistä on USA kokemuksia kertonu niin tuntuu se USA:kin aika persläveltä, näitä persläpiä kun on joka ikisessä maassa (Persläpi = ihmiset, maan kulttuuri ym. asiat).

        Voin kyllä hyvinkin ymmärtää miksi joku täältä halua pois jos tykkää jostain muusta maasta, kaikissa maissa on omat hyvät ja huonot puolensa ja paratiisia ei tahdo mistään löytyä ellei sitä itselleen tee.

        Mitä ite olen USA:ssa käyny (Miami, Nykissä) niin ihan kivojakin juttuja on siellä mutta myös paljon paskaakin, paljon myös on vääriä käsityksiä USA:ta kuten että siellä palvellaan hymy suin ja ollaan avuliaita ym. hyperiä, ihan samanlaisia siellä ihmiset ovat, toiset hymyilee ja palvelee ja toisia ei vois vähempää kiinnostaa vaan naama on kuin persläpi sitruuna, aivan sama on joka puolella.

        Tänä päivänä tuntuu hieman siltä, että Suomea ja suomalaisia haukutaan monessa suhteessa ja sanotaan että tää on persläpi, osa varmaan ihan tottakin mutta kukin tahollaan voisi katsoa peiliin ja miettiä missä se persläpi oikein sijaitsee, ettei vaan olis vaihtanu pää ja persläpi paikkaa.


      • Pihkova
        Mika Tamminen kirjoitti:

        Itse olin vuoden vauhtarina 83/84 ja kyllä sen jälkeen on USAssa reissattu maastamuutto mielessä useastikkin ... tuli perhe ja muut väliin... nyt kun on sinkku niin haluaa muutta pysyvästi tästä perslävestä pois.

        Ymmärrän hyvin ihmistä joka näkee vähän maailmaa ja tajuaa että kyllähän tämä maa on aika syvältä kaikenkaikkiaan.

        Miksi haikailet Usaan muutamista, Kun voit saman saada paljon lähempääkin! Muuta Pietariin ÄÖ suunnilleen sama! Valuuttakin sama kuin rapakon takana!


    • tottuus

      Ole onnellinen, että ylipäätään sait enää töitä Suomesta. Juhlapuheista huolimatta suomalaiset ovat järjettömän kateellisia ulkomailla oleskelleille ja kokemustaan kartuttaneille suomalaisille. Moni on palannut takaisin hyvinpalkattuihin johtotehtäviinsä ulkomaille, kun Suomesta on puolen vuoden työnhaun jälkeen tarjottu vain siivoojan hommia jos edes niitäkään. Jos kuitenkin aiot palata Suomeen, niin on parasta vaieta ulkomailla oleskelusta. Ulkomailla oleskelu toimii eduksesi vain, jos olit jo ennen lähtöäsi sisällä suomalaisessa hyväveli-verkostossa.

      • Olet pelkkä nolla

        Ulkomailla oleskelu on haitta varsinkin naiselle, jos et ulkomailla ollessasi ollut töissä vaan olit mukana puolison komennuksella.

        Et ehkä saa töitä enää koko elämäsi aikana, mikä Suomessa tarkoittaa samalla että et saa työeläkettä. Suomesa kotirouva ei ole mitään.


    • HS

      En ihmettele yhtään että haluat Australiaan kun lukee näitä vastauksia.

      Aloita opiskelut Suomessa, ja suorita siihen kuuluvia opintoja tai harjottelujaksoja ulkomailla jos opinahjosi antaa siihen mahdollisuuden.

    • Ulkosuomalainen M

      Itse olen asunut ulkomailla 38 vuotta ja kun tulen Suomeen niin olen kuin kotonani!
      Ei voi muuta kuin nauraa!!
      Joko suomenkielikin kerkis unohtua..hahahah!!

      • urpaani

        Käyt kerran helesinkisä, et pistä kahaviin skermmaa. Käyt toisen kerran helesinkisä, et laita ennää sukuriakkaa.. Sitä se on ulukomaila käynti. Ja siittä sen tietää, jotka on käyny helesinkisä taikka ulukomaila. Ja hirmuneen ikävä on takaasiin helesinkiin.

        Mie vaan imehtelen: Met lähemmä lehemänpaskanhajuu karkuun helesinkiin viikonloppuusin ja helesinkiläiset tuloo tänne haistelemmaan sitä lehemänpaskaa. Ons vaan metkaa. Se.


      • Hmph.. ja...

        Viestiketjun aloittajalle. Tiedän miltä sinusta tuntuu. Olin itse opiskeluaikoinani ulkomailla kesän opintoihini kuuluvassa pakollisessa työharjoittelussa. Suomeen palattuani kaikki tuntui erilaiselta, koska olin viihtynyt siellä niin hyvin. Ennen ulkomaille lähtöäni olin aina viihtynyt hyvin Suomessa. En kyllä ollut noin masentunut kuin sinä kirjoitat olevasi, mutta en vain enää ulkomailta palattuani viihtynyt opiskelujeni ym. parissa. Niinpä suoritin kaikki pakolliset kurssit loppuun ja päätin aloittaa toisen (6kk kestävän) työharjoitteluni aikaisemmin ja lähdin heti joulun jälkeen takaisin ulkomaille sitä suorittamaan. Sieltä en sitten Suomeen enää palannutkaan, vaan hain siellä yhteen kouluun ja suoritin opintoni loppuun. Reilu 6 vuotta asuin sitten ulkomailla kunnes pari vuotta sitten alkoi tulemaan kotimaata ikävä ja muutin takaisin. Nyt olen viihtynyt täällä erittäin hyvin, enkä haluaisi enää ulkomaille muuttaa :) Mutta se oli erittäin hieno kokemus jota en vaihtaisi. Joten jos sinusta tuntuu kurjalta niin katso mahdollisuuksia jatkaa opintojasi Australiassa, kun kerta siellä viihdyit. Ei sitä kannata täällä pakolla asua :)

        Ja te jotka siellä väitätte että ulkomailla asuneiden kannattaa pitää suunsa kiinni, niin pitäkää itse suunne kiinni niinkin tyhmiltä kommenteilta. Kateellisten puhetta.. Minulle on vain ollut hyötyä siitä että asuin ja työskentelin ulkomailla. Sain heti vakituisen työpaikan Suomesta ja kielitaidosta on vain ollut hyötyä.


      • lkjh.

        on se paras paikka asua kuten näköjään sinulle.


      • reiska_81
        Hmph.. ja... kirjoitti:

        Viestiketjun aloittajalle. Tiedän miltä sinusta tuntuu. Olin itse opiskeluaikoinani ulkomailla kesän opintoihini kuuluvassa pakollisessa työharjoittelussa. Suomeen palattuani kaikki tuntui erilaiselta, koska olin viihtynyt siellä niin hyvin. Ennen ulkomaille lähtöäni olin aina viihtynyt hyvin Suomessa. En kyllä ollut noin masentunut kuin sinä kirjoitat olevasi, mutta en vain enää ulkomailta palattuani viihtynyt opiskelujeni ym. parissa. Niinpä suoritin kaikki pakolliset kurssit loppuun ja päätin aloittaa toisen (6kk kestävän) työharjoitteluni aikaisemmin ja lähdin heti joulun jälkeen takaisin ulkomaille sitä suorittamaan. Sieltä en sitten Suomeen enää palannutkaan, vaan hain siellä yhteen kouluun ja suoritin opintoni loppuun. Reilu 6 vuotta asuin sitten ulkomailla kunnes pari vuotta sitten alkoi tulemaan kotimaata ikävä ja muutin takaisin. Nyt olen viihtynyt täällä erittäin hyvin, enkä haluaisi enää ulkomaille muuttaa :) Mutta se oli erittäin hieno kokemus jota en vaihtaisi. Joten jos sinusta tuntuu kurjalta niin katso mahdollisuuksia jatkaa opintojasi Australiassa, kun kerta siellä viihdyit. Ei sitä kannata täällä pakolla asua :)

        Ja te jotka siellä väitätte että ulkomailla asuneiden kannattaa pitää suunsa kiinni, niin pitäkää itse suunne kiinni niinkin tyhmiltä kommenteilta. Kateellisten puhetta.. Minulle on vain ollut hyötyä siitä että asuin ja työskentelin ulkomailla. Sain heti vakituisen työpaikan Suomesta ja kielitaidosta on vain ollut hyötyä.

        yhdyn kyllä edelliseen...kyllä se vaan on mukavaa olla muualla välillä kuin suomessa.itse huomasin kun olin tämän talven poissa suomesta.ensimmäistä kertaa elämässäni mutta tähän on pyrittävä.ei enää loska kelejä täällä kotimaassa.kieli taidosta on hyötyä kyllä...on täälläkin näitä ahdasmielisiä ihmisiä että ei kannattaisi ulkomailla käydä taikka olla...kateellisia kun toiset haluaa ja säästävät rahaa ja pystyvät tämmöiseen elemään.nää haukkujat on juoppoja viikonloppu kaljoittelijoita joilla ei ole muuta elämää kuin viikonloppuisin.elin itsekkin tätä aikoinaan...joku puhu ulkomaista niin heti piti lytätä nää ajatukset...kerran kun lähtee reissuun niin siihen jää koukkuun.minä ainakin.heti kun tulee reissusta pois niin jo suunnittelemaan seuraavaa reissua.minulle tuli kauheasti uusia kavereita missä olin,suomalaisia, ja paikallis väestöä...kirjoitettelemme sähköpostia ja messengerissa melkein päivittäin.ja mite se kielitaitokin kehittyy tuolla maailmalla.en ikinä osannut koulu aikaan näin paljon puhua englantia.kaduttaa kyllä kun ei kouluja tullut käytyy aikoinaan mut ei se mua ainakaan enää haittaa.osaan jo kun itse opiskeluna.ja täytyy olla kanttia jutella niin siitä se lähtee...jos on ulkomailla ja ei oikein uskalla puhua että väärin menee niin otta muutaman rohkaisu ryypyn niin kyyllä kieli laulaa.


      • - - - >
        Hmph.. ja... kirjoitti:

        Viestiketjun aloittajalle. Tiedän miltä sinusta tuntuu. Olin itse opiskeluaikoinani ulkomailla kesän opintoihini kuuluvassa pakollisessa työharjoittelussa. Suomeen palattuani kaikki tuntui erilaiselta, koska olin viihtynyt siellä niin hyvin. Ennen ulkomaille lähtöäni olin aina viihtynyt hyvin Suomessa. En kyllä ollut noin masentunut kuin sinä kirjoitat olevasi, mutta en vain enää ulkomailta palattuani viihtynyt opiskelujeni ym. parissa. Niinpä suoritin kaikki pakolliset kurssit loppuun ja päätin aloittaa toisen (6kk kestävän) työharjoitteluni aikaisemmin ja lähdin heti joulun jälkeen takaisin ulkomaille sitä suorittamaan. Sieltä en sitten Suomeen enää palannutkaan, vaan hain siellä yhteen kouluun ja suoritin opintoni loppuun. Reilu 6 vuotta asuin sitten ulkomailla kunnes pari vuotta sitten alkoi tulemaan kotimaata ikävä ja muutin takaisin. Nyt olen viihtynyt täällä erittäin hyvin, enkä haluaisi enää ulkomaille muuttaa :) Mutta se oli erittäin hieno kokemus jota en vaihtaisi. Joten jos sinusta tuntuu kurjalta niin katso mahdollisuuksia jatkaa opintojasi Australiassa, kun kerta siellä viihdyit. Ei sitä kannata täällä pakolla asua :)

        Ja te jotka siellä väitätte että ulkomailla asuneiden kannattaa pitää suunsa kiinni, niin pitäkää itse suunne kiinni niinkin tyhmiltä kommenteilta. Kateellisten puhetta.. Minulle on vain ollut hyötyä siitä että asuin ja työskentelin ulkomailla. Sain heti vakituisen työpaikan Suomesta ja kielitaidosta on vain ollut hyötyä.

        >> Ja te jotka siellä väitätte että ulkomailla asuneiden kannattaa pitää suunsa kiinni, niin pitäkää itse suunne kiinni niinkin tyhmiltä kommenteilta. Kateellisten puhetta..

        En ole likenut koko ketjua läpi. kuitenkin kun joku tulee ulkomaalaispalstalle "takki hulmuten" kertoen miten puolen vuoden ulkomailla "asumisen" jälkeen on kovin vaikea "sopeutua" uudestaan Suomeen, niin se saa ymmärrettävästi hieman hymyilemään...ei toki pahantahtoisesti...tämä lähinnä tuon hyvin lyhyen oleskeluajan vuoksi.

        Tietysti jos ja kun kyseessä on kovin nuori henkilö ja sen vuoksi kovin vähän elämänkokemusta, niin sellaisen elämässä puolikin vuotta voi toki tuntua pitkältä ja ulkomailla vietettynä hyvinkin tapahtumarikkaalta kaikin tavoin (varsinkin mikäli on elämänsä asunut jossakin pinellä paikkakunnalla, "taka-hikiällä"). Kuitenkin sanoa puolen vuoden periodia oikein "ulkomailla asumiseksi" on kuitenkin varsin mahtipontista.

        Olen itse asunut kaukana Suomesta yli kymmenen vuotta ilman siteitä tai edes jalansijaa Suomessa. Tänä aikana kerran olen lomamatkan Suomeen tehnyt.

        Kannustan kuitenkin kaikkia toteuttamaan jos suinkin mahdollista suunnitelmansa, joita ulkomaan kokemus kiinnostaa. Milellään suht' pitkään, jotta saa kielitaitoa ja kokemusta karttumaan, se rikastuttaa elämää ja on hyödyksi privaatissa kuin ammattielämässäkin.

        Ps. Melko monet nuoret naiset / tytöt tekevät hyvin vakavia, sekä suorastaan täysin vastuuntunnottomia ja koko loppuelämään vaikuttavia ratkaisuja kovin hätäisesti / kevyesti juuri sen uudessa maassa alkuun olevan "kuherruskuukausi-periodin" aikana, jolloin kaikki tuntuu niin "hurjan ihanalta" udessa asuinmaassa.

        Juuri silloin kun pitäisi antaa itselleen runsaasti aikaa ennen suuria ratkaisuja, niin he vielä tekevät lapsen / lapsia uuden paikallisen ihastuksensa kanssa. Varsin monille tulee muutaman vuoden ja arjen myötä rankka koti-ikävä ja sitä myöten ongelmat alkavat. Kun paikallinen puoliso ja yhteisten lasten isä ei mahdollisesti edes harkitse asuinmaansa vaihtamista ( sehän ei ollut hänen valintansa alun alkaenkaan ), niin siitä seuraakin sitten lopunikäinen "elämänkoulu". Se saa pohtimaan jäädä vai ei jäädä, erota vai ei erota, kummankin ratkaisun kaikkine vakavine seurauksineen.

        Kannustan kaikkia suloisa "tytsejä" antamaan aikaa itselleen useamman vuoden uudessa asuinmaassa ennen lasten hankkimista, jotta voi oikein kunnolla tunnustella ja punnita mitä elämältään todella haluaa, sillä seuraukset ovat elinikäisiä. Tunnen useamman nuoren naisen, jotka ovat toimineet aiemmin kuvaamallani tavalla ja ovat jättäneet puolison ja lapset palatakseen takaisin Suomeen. Toisinaan he ovat palanneet lapsen / lasten kanssa. Vaikea paikka.


      • A Birdie!

        Pohjois-Amerikassa 10 vuotta asuneena voin sanoa, etta Suomessa on monet asiat ihan tosi hyvin. Mutta se on kiinni ihan siita mita kukin elamaltaan haluaa, onko lapsia, aviomiesta ym. Puolessa vuodessa ei kylla opi maasta viela yhtaan mitaan, taatusti. Minulla on onnea elamassani kun olen kahden maan kansalainen ja koen jo olevani kuin kotona myos uudessa kotimaassani. Suomeen aina paasee tulemaan ja menemaan. Silmat ovat auenneet niin monille asioille tassa maailmassa ulkomailla asumisen myota. Suosittelen niille joille tarjoutuu mahdollisuus.


      • Anonyymi
        reiska_81 kirjoitti:

        yhdyn kyllä edelliseen...kyllä se vaan on mukavaa olla muualla välillä kuin suomessa.itse huomasin kun olin tämän talven poissa suomesta.ensimmäistä kertaa elämässäni mutta tähän on pyrittävä.ei enää loska kelejä täällä kotimaassa.kieli taidosta on hyötyä kyllä...on täälläkin näitä ahdasmielisiä ihmisiä että ei kannattaisi ulkomailla käydä taikka olla...kateellisia kun toiset haluaa ja säästävät rahaa ja pystyvät tämmöiseen elemään.nää haukkujat on juoppoja viikonloppu kaljoittelijoita joilla ei ole muuta elämää kuin viikonloppuisin.elin itsekkin tätä aikoinaan...joku puhu ulkomaista niin heti piti lytätä nää ajatukset...kerran kun lähtee reissuun niin siihen jää koukkuun.minä ainakin.heti kun tulee reissusta pois niin jo suunnittelemaan seuraavaa reissua.minulle tuli kauheasti uusia kavereita missä olin,suomalaisia, ja paikallis väestöä...kirjoitettelemme sähköpostia ja messengerissa melkein päivittäin.ja mite se kielitaitokin kehittyy tuolla maailmalla.en ikinä osannut koulu aikaan näin paljon puhua englantia.kaduttaa kyllä kun ei kouluja tullut käytyy aikoinaan mut ei se mua ainakaan enää haittaa.osaan jo kun itse opiskeluna.ja täytyy olla kanttia jutella niin siitä se lähtee...jos on ulkomailla ja ei oikein uskalla puhua että väärin menee niin otta muutaman rohkaisu ryypyn niin kyyllä kieli laulaa.

        Kielitaitosi on ehkä kehittynyt ulkomailla, muttei suomenkielen kirjoitustaitosi. Miten voit kirjoittaa, aloittaa lauseen pienellä kirjaimella, maan nimenkin kirjoitat - suomi.

        Itse olen asunut kahdeksan vuotta ulkomailla ja Suomeen paluumme jälkeen meni vuosi, ennenkuin sopeuduin tänne takaisin. Itse olin muuttunut, yhteiskunta oli täällä muuttunut, mutta aika teki tehtävänsä. Nyt olen yksinkertaisesti tyytyväinen, että asun ja elän kotimaassani, mutta ulkomaan vuodet antoivat asioihin ja elämään yleensä aivan erilaista perspektiiviä sekä kielitaidon ansioita myös mielenkiintoisen ja hyvän työpaikan.

        Ulkomaan vuoteni olivat elämäni korkeakoulu - olen kiitollinen niistä!

        Pitää mennä kauas, jotta näkee lähelle! Kokenut sen tietää!


      • Anonyymi

        Olen asunut vuosia ulkomailla. Täällä on koti ja oli avioliittokin. Suomeen paluuta en edes harkitse. Seuraan uutisia Suomesta, muutama kaverikin on, mutta tänne jään. Ei ole naurun asia, jos suomenkieli taantuu kun ei sitä käytä. Useimmiten puhun portugalia, englantia ,venäjää ja espanjaa. Suomalaisia puhekavereita ei ole.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen asunut vuosia ulkomailla. Täällä on koti ja oli avioliittokin. Suomeen paluuta en edes harkitse. Seuraan uutisia Suomesta, muutama kaverikin on, mutta tänne jään. Ei ole naurun asia, jos suomenkieli taantuu kun ei sitä käytä. Useimmiten puhun portugalia, englantia ,venäjää ja espanjaa. Suomalaisia puhekavereita ei ole.

        Olen ihan samassa tilanteessa ollutta avioliittoa myoten. Suomalaisia puhekavereita tosin on jonkin verran mika mahdollistaa etta silloin talloin puhun suomea ja pidan kielta ylla. Olet tervetullut ottamaan yhteytta jos tuntuu etta haluaisit keskusteluseuraa, vaikkapa suomeksi, samankaltaisen kanssa.


    • btyb

      näitä riittää jotka ikävöi ensin ulkomailla koko ajan kotiin ka kotiin päästyään alkaa ikävä ulkomaille.
      tuttua tutumpaa

      • Reppunen

        Tässä on kysymyksenä kotiuttamisesta, minulla on samanlaisia vaikeuksia ollut aina kun tulen reissusta kotia takas ulkomailta. Mutta tiedätkö mitä?? Se kuuluu asiaan:) Olen käynyt eri koulutuksissa miten kotiudut parhaiten, sinun olosi on levoton ja ikävä vaivaa takaisin sinne. Anna tunteiden mennä, myönnä itsellesi että asia on vaan näin, niin huomaat kuinka olosi helpottuu. Joten tämä ei liity mitenkään Suomeen kun osa täällä niin väittävät. Se on vaan jännä juttu kun olet ulkomailla niin ikävöit Suomeen ja tiettyjä asioita, esim pizzaa :)) Ja sitten kun tulet takas tänne niin ajatus siirtyy ulkomaille. Sä olet ihminen sun kuuluu käydä nämä läpi, onhan meillä tunteet.


      • vesaaaa

        Ei se ole mitään uutta että ikinä ei olla tyytyväisiä.


      • Per-kel

        Niin se oli mullakin ennenvanhaan, skönellä ku oli kaipas Suomeen ja Suomessa ku oli kaipas skönelle.- Nykyään en enään minnekkään, kunhan illalla omaan sänkyyn ja aamulla vaimon vierestä herätä :-*


    • Selvisin ikävästä

      Tiedän tunteen.. Olin aikoinani Kaliforniassa jokun aikaa ja takaisin Suomeen tullessa sopeutuminen oli ällistyttävän vaikeaa --muistan, kun istuin junassa ja kuuntelin ihmisten puhuvan suomea ympärilläni ja ajattelin, että miten tää kielikin voi olla niin ruma..?! --pari vuotta vierähti ennenkuin kotiuduin kokonaan takaisin Suomeen --opiskelujen lomassa kävin välillä Englannissa kesätöissä ikävää lieventämässä..

      Sitten aloin seurustella ja virittelin tanssiharrastustani jne.. ja siitä sitten alkoi helpottamaan niin, että sen jälkeen mua ei olis saanut ulkomaille kirveelläkään : D...

      Mutta joo yks mun kaveri on ollut useampaan kertaan komennuksella Afrikassa ja ilmiö on kuulemma tuttu --siis että vieraaseen kulttuuriin mennessä sopeutuminen on ok, mutta takaisin tullessa yllättävän vaikeaa, kun olettaa tulevansa "kotiin" ja "tuttuun" ja silti ei tunnu siltä.. tästä kuulemma puhutaan paljonkin heidän koulutuksissa ja monet ovat kokeneet samoin..

      Aika parantaa, mutta monet vaan lähtevät takaisin ulkomaille...

    • Jorgesteri

      Olin 1,5 vuotta työkomennuksella Venäjällä ja itse asiassa paluu Suomeen oli hyvin vaikea. Ennen takaisinmuuttoa luulin ettei asiasta tulisi mitään ongelmaa, mutta vaikeaa oli. En osaa vieläkään tarkemmin eritellä mistä paluushokki johtui. Töitä riitti myös Suomessa ja taloudellinen tilanteeni oli hyvä. Tuttavat ja ystävät olivat edelleenkin olemassa. Kuitenkin elämänrytmi tuntui erilaiselta ja ihmiset jollain tapaa synkiltä ja etäisiltä. Vaikeaa oloa kesti ehkä noin puoli vuotta. Myös elimistö oli jossain määrin hämmennyksissä, ulkomaillahan on eri bakteerikanta (varsinkin Venäjällä :-D ) Vaikea oli kuitenkin helpotti ajan kanssa. Et kertonut ikääsi kuitenkin ihmisillä on erilaisia kriisikausia taustalla eri ikävaiheissa ja tuo muuttoshokki voi olla vain jäävuoren huippu. Tsemppiä.

      • ...ruikutat täällä? Mene sinne missä on kivaa. Vai eikö siellä ole vastaavaa ruikutusfoorumia?


    • Sydän muualla

      Mulle riitti puolivuotta Helsingissä ennen opiskelujen alkua. Menin sinne tekemään parasta kesäduunia ikinä, asuin ilmaiseksi kaverin perheen luona ja työkaverit olivat mahtavia! Töiden loppuminenkin oli todella surullista ja purskahdin itkuun samantien kun toimiston ovet sulkeutuivat takanani (en ole muuten itkevää sorttia) ja oli vähällä, etten pillittänyt koko bussimatkaa takaisin omaan kotiin, kun vielä parin viikon jälkeen jätin jo omaksi perheekseni tuntemani ihmiset.
      Paluun jälkeen olo oli todella masentunut, enkä saanut mitään aikaiseksi, vaan makasin tietokoneeni vieressä odottaen näitä kaikkia ihania hesalaisia ja työkavereita koneelle juttelemaan kanssani. Itku oli lähellä vähän väliä. Pelkkä ajatus siitä, että pääsisin takaisin vasta ensi kesänä sai minut välillä todella masentuneeksi, välillä todella onnelliseksi.

      Paras tapa päästä yli siitä ikävästä on sama kuin aina kaikesta; pitää hauskaa vanhojen ystäviensä kanssa, käy kahvilla, lenkkeilee, katselee leffoja - yksinkertaisesti pistää itsensä muistamaan, miksi alunperin on pitänyt omasta vanhasta kodistaan. Lisäksi pitää hankkia jotain tekemistä; omien opiskelujeni alettua se piti minut niin kiireisenä, ettei vain riittänyt aikaa haikailla ihaninta kesää, joka minulla on ollut (tässä auttoi myös uudet ystävät koulusta).

      Jaksamista! Kyllä täällä kurjassa ja kylmässä Suomessakin on ihan mukavaa, ainakin välillä!

    • Voih :(

      Hommaa rahat ja muuta takas,,,niin helppo se on,,mitä siinä valittamaan ,, niin helppoo se on..

    • Itse oli joksus aikoinaan vuoden verran espajassa ja kyllä sieltä pois lähteminen oli rankempaa kuin sinne meneminen. Omalla kohdalla kyse oli siitä että kun sinne lähti niin edessä oli kaikkea uutta ja jänskää mutta takaisin tuleminen tarkoitti vain kaiken päättymistä. ja se tunne oli todella musertava.
      No mutta muistappa se tosiasia että vaikka olisitkin suomessa seuraavat parivuotta niin ei se Australia ole sieltä mihinkään kadonnut ja jos edelleen sitten tuntuu siltä että sinne houkuttelee lähteä niin sinne vain!!! =)

    • taas liikkeellä

      Miksi ihmeessä vastaatte jos teillä kateellisilla ei ole todellisia vastauksia ketjun aloittajalle!
      Peräkammarin pojat, pysykää niissä ketjuissa joihin teidän matkailukokemuksenne riittää,
      eli Siwaan ja takaisin. (ei Egyptin siwa) Tuskin silti erehdyitte.

    • vuoden Espanjassa ja sydän jäi sinne. Kun palaa ulkomailta huomaa mikä "arshole" suomi on.
      Valitettavasti suomesta on tullut niin ikävä ja säiltäänkin mahdoton, että asuminen täällä on
      ikävää ja ahdistavaa. Suomen k
      liittyminen EU:n ja tämä "globalisaatio" ovat theneet ihmisistä todella tyhmiä ja kaupallisia joiden ainoa
      ajatus on asuminen,sisustaminen ja raha. Roskaa sanon minä!

    • kokeilematon

      ....että juuri nuo fiilikset ovat tavallisia kun palaa takaisin kotimaahan. Täältä poislähtiessä on "sopeutumisvalmius" päällä. Jos alkuvaihe joillakin onkin voimia vievää niin sen yli päästyään usein on kaikkea uutta ja kiinnostavaa ehkä sosiaalisempaakin menoa ympärillä. Sitten kun tulet takaisin, luulet tietäväsi mitä on edessä, tuttuja asioita, et laita enää " sopeutumisvalmiutta" niin kovalla vaihteella päälle. Mutta elämä kotimaassakin on mennyt eteenpäin, vaikka ehkä verkkaisesti. Ihmiset täällä eivät ole kokeneet samaa kuin sinä. Hyvin moni on sanonut, että se kulttuurishokki tulee siinä vaiheessa. Se on jotain pettymyksen tapaista tunnetta. Uskon, että siellä ulkomaillakin pitemmän päälle tulee tylsiä päiviä. Ei aina voi olla kivaa. Jotain sopeutumiskykyä sinulta nyt kysytään. Aika voi parantaa haavoja. Miltähän kotiväestäsi tuntuu, kun he eivät tunnu enää merkitsevän mitään. Kunhan muutama vuosi menee, kypsyt lisää ja kenties lähdet uusin valmiuksin takaisin jonnekin ulkomaille. Such is life.

    • Valonlapsi79

      Hmmm.... Nyt olen asunut 12 vuotta ulkomailla ja täytyy todeta, että ensimmäiset 2 vuotta olivat kuin kuherruskuukausi uuden kotimaan kanssa. Sen jälkeen kyllä oppi huomaamaan varjopuoletkin ja ennenkaikkea oli yksinäinen. Puoli vuotta on aika lyhyt aika...

    • Redneck61

      Mulla ei ole ulkomaille muutosta kuin unelmia, matkustellut olen Jenkeissä kymmenkunta kertaa ja taisi jäädä elinikäiseksi unelmaksi se USA:han pääsy. Tuli rakennettua Suomeen talo ja hankittua muutakin omaisuutta ja velkaa riittävästi. Nyt jälkeenpäin olen ajatellut että se ulkomaille muuton unelma olisi pitänyt toteuttaa ja päästä pois tästä verohelvetti Suomesta ja koko eurostoliitosta. Hyviä vaihtoehtoja ovat : USA, Kanada, Australia. Jos näistä johonkin saat työluvat, olet onnekas. Jos kaiho vetää Australiaan takaisin niin ei muuta kuin rohkeasti sinne kokeilemaan uutta elämää !!

    • Suomi on sellanen Poljala jossa ihmisten on vaikea elaa kaikki normaalielama on kielettya ja epanormaali sallittua, siksi Kauhava ja Jokela tapaus on vain vuoren huippu.
      iloja siita huolimatta T. Sepi Pattaya

      • NIINPÄ!!

        Kauhava on aivan eri paikka kuin KAUHAJOKI, jossa ampumistapaus todella tapahtui. SEURAA VÄHÄN TARKEMMIN NÄITÄ KOTIMAAN TAPAHTUMIA ennenkuin alat mussuttamaan täällä!!!


    • Re

      Yksi syy masentumiseen on Suomen vähäinen valon määrä - kaamosaikaan. Tilanne paranee kesää kohti mentäessä. Olet tottunut matkallasi aurinkoisiin päiviin, ulkonaoloon ja rentoon meininkiin. Sitten tulet tänne lumen ja jään keskelle tai viikkokausien sateisiin - sisälle. Tottuminen vie vähintäin puoli vuotta.
      Tutustuin erääseen perheeseen (2 lasta), jotka yrittivät paluumuuttoa Australiasta Suomeen.
      Olivat täällä lumen, jään ja pakkasen maassa taistelemassa yhden talvaikauden ja muuttivat lähtömaahan takaisin auringon, avointen vetten ja lähtömaan huomattavasti paremman elintason vuoksi.
      Suomalaisen muuttaessa sinne on huomattava, että täällä saadut tutkinnot (esim. sairaanhoitaja) eivät riitä
      samantasoisen työn saantiin, joten olisi parasta suorittaa tutkinnot siellä ja koettaa ujuttautua pikkuhiljaa työmarkkinoille - jos mahdollista. Aussit osaavat suojata työpaikkansa ulkomaalaisilta työnhakijoilta.
      Siitä vaan oikeita ratkaisuja tekemään!

    • tätätääon

      Teineillä ja nuorilla nyt mieli vaan ailahtelee.... ei siinä sen kummempaa...

    • oola Suomessa

      Sinullahan on kai valta valita; jää tänne tai mene takaisin Australiaan...Itse olen asunut 5 vuotta Englannissa, puoli vuotta Singaporessa ja lyhyempiä aikoja muissa maissa. Nyt en lähtisi Suomesta mihinkään. Ja ei sinun täydy Suomessa viettää yhtään sen kauempaa kuin itse haluat; ja muista että jos jatkuvasti valitat tutuillesi Suomen ikävistä oloista niin eivät he kauan jaksa kuunnella. Ja sinulla on vielä kurjempaa täällä.

      • silja---1

        Minäkin olen asunut n. kuusi vuotta ulkomailla eri maissa. Tällä hetkellä olen Suomessa, koska työni on täällä. Tämä voi olla pysyvä tilanne tai väliaikainen tilanne, koska periaatteessa olen valmis lähtemään ulkomaille taas, kunhan työprojektini päättyvät.

        Minäkään en ymärrä tällaista valitusmentaliteettia. Miksi valittaa, kun kerran asialle on ratkaisu: Joko asut Suomessa tai muutat ulkomaille, jos et kestä.

        Suomessa on huonoina puolina minusta ennen kaikkea käytöstapojen puute. Ihmisten ujous on yksi selittävä tekijä. Ollaan juroja ja puhumattomia, ei tervehditä eikä avata ovia. Mutta en minä tällaisen anna masentaa. Elän omaa elämääni, joka on mielenkiintoinen missä vain: Joka päivä tapahtuu monenlaista, ja on itsestä kiinni, kokeeko sen mielenkiintoisena. Ei sillä loppujen lopuksi ole merkitystä, missä päin maailmaa on. Ihmisen pään sisus ratkaisee, eli asenne. Sitäpaitsi elämä ainakin länsimaissa Euroopassa on aika samankaltaista kaikkialla, etenkin jos olet työelämässä. Samaa arkista puurtamista.


    • gdgvm--nb

      HEI
      Olin itse puloisen vuotta ulkomailla ja kotiin palaaminen tuntui vaikealta, etenkin koska asun Suomessa vanhempieni kanssa ja ulkomailla yksin asuessaan ehtii sen verran itsenäistyä, että kotiinpaluu ei oikeen tuntunut luontevalta. OIin ehkä viikon allapäin, mutta sen jälkeen aloin nauttia perheen ja ystävien näkemisestä. Minulla kuitenkin on menossa nautittava loma Suomessa, sillä itse päätin muuttaa ulkomaille opiskelemaan, sillä se on minun juttuni. Jos olet siinä tilanteessa, että koti tuntuu olevan muualla ja sinne on ikävä niin kannattaa harkita vakavasti takaisin menemistä, koska Suomeen voi aina tulla takaisin jos siltä tuntuu. Australiassa pystyy takuulla opiskelemaan yhtä hyvin kuin Suomessakin ja pääasia on, että olet onnellinen. En voisi edes kuvitella jääväni Suomeen lopullisesti, mutta minulla asiaan tietysti vaikuttaa ulkomailta löytynyt poikaystävä. Mieti vaihtoehtojasi ja riippuen siitä kuinka kauan olet nyt ollut Suomessa sanoisin, että anna itsellesi aikaa sopeutua tai hyväksy ettet enää sopeudu, ainakaan tässä elämänvaiheessa. Ja niinkuin sanoin: paluu Suomeen on aina mahdollista.
      Toivottavasti nyt tästä oli apua.

    • .....

      Kaikki on kiinni asenteestasi.

      Kun lähdit Australiaan, tiesit kyllä, mihin ryhdyit. Tiesit, että sinne lähtö TAI sieltä pois tuleminen ei ole helppoa. Kun ihminen muuttaa asumaan muualle, on aina tiedostettava se, että asiat muuttuvat kauttaaltaan.

      Ymmärrän, että Australia on voinut kehittyä sinulle erityisen tärkeäksi maaksi ja tavallaan myös kodiksi. Totta kai se on niin, koska asuit siellä kuitenkin puoli vuotta.

      Suomi on silti aina suomi. Sinä olet suomalainen. Sinulla on suomessa MYÖS ystäviä. Ja perhe. Etkö oikeasti kaipaa juuriasi ollenkaan?

      Jos vastasit äskeiseen viestiisi, että "en kaipaa", niin sitten sinun kuuluu varmastikin olla Australiassa.

      Jos taas vastasit että "kaipaan" tai "kaipaan vähän", niin sinun pitää vain nyt kehittää itsellesi uusi asenne ja TOTUTELLA taas elämääsi Suomessa. Kaikkeen tottuu. Ja pian olet Suomessa taas kuin kotonasi.

      Mutta jos jäät suremaan kohtaloasi, et kehity asiassa mitenkään.. Ota kaikki aina irti, missä ikinä oletkaan!
      Tapaa ystäviäsi, halaa perhettäsi, kulje luonnossa, katso suomalaisia telkkariohjelmia, fiilistele suomalaista SAUNAA!

      Ehdit Australiaan takaisin vielä uudestaan, jos niin tahdot.

      Toistan vielä: NAUTI ELÄMÄSTÄSI, NÄE KAIKESSA HYVÄT PUOLET! Missä ikinä oletkaan.

    • helppoa

      mene takaisin

    • ulkosuomalainennnnn

      Tiedän miltä susta tuntuu. Itsekin oli puoli vuotta poissa Suomesta. Se puoli vuotta muutti elämäni. Niin lyhyt aika, mutta mikä silmiä avartava kokemus. Suomeen paluu oli kamalaa, eniten ahdisti ihmisten vähyys, ja niiden vähäistenkin ihmisten jäykkyys... No mutta, suoritin opinnot loppuun ja lähdin taas maailmalle, ja täällä ollaan yhä. Toki nyt kun olen asunut täällä jo vuosia, alkaa Suomeakin ajattelemaan vähän eri tavalla. Silti en tiedä, palaanko koskaan.

      Sinä viestiketjun aloittaja, suosittelen tekemään kaikki harjoittelut ja kesätyöt ulkomailla sekä hakeutumaan vaikka vuodeksi vaihtoon. Tokana opiskeluvuonna jo onnistunee. Tai sitten mietit realistisesti, että voisitko suorittaa koko tutkinnon ulkomailla. Älä masennu, ja et ole yksin tunteidesi kanssa. Tsemppiä!

      • lähtemästä

        Te kaikki jotka ette tunne kuuluvanne joukkoon ja muutenkin haukutte elämää ja ihmisiä täällä, lopettakaa valittaminen! Jos suomi ja suomalaiset ei riitä niin hopi hopi kamat kassiin ja menoksi. Matkailu ja kokemukset avartaa mutta suomen ja suomalaisten haukkujien on parempi häipyä maasta kun ei teitä kukaan jaksa kauan kuunnella.Menkää sinne missä ruoho on vihreämpää ja kaikki hienompaa.


    • valvontaaaa

      näitä asiattomia viestejä esiintyy tälläkin sivulla

      • sinua...

        Niille jotka vähättelevät aloittajan ulkomailla vietettyä aikaa tyyliin "minäpä olen asunut ulkomailla 973836436 vuotta", kannattaisi mennä itseensä. Ei kaikkea voi mitata sillä minkä verran aikaa on ulkomailla ehtinyt viettää. Itse olen myös viettänyt toisessa maassa puoli vuotta, ja voin sanoa että Suomeen palaaminen on todella vaikeaa. Ei siksi että en pitäisi Suomesta tai ihmisistä siellä, vaan siksi että jo tässä ajassa olen kasvanut ihmisenä todella paljon ja muuttunut omasta mielestäni melko ratkaisevasti. On todella vaikeaa enää kuvitella itseään siihen elämään, jota eli ennen lähtöä. Onhan se puoli vuotta varmaan lyhyt aika sellaiselle joka on asunut ulkomailla vuosia, mutta pitää muistaa että jokainen on yksilö ja kokee erilaisia tuntemuksia ja muutoksia itsessään, ajasta riippumatta. Ei ole oikein vähätellä muiden tunteita. Eikä itselläni todellakaan tämä aika ulkomailla ole ollut mitään ruusuilla tanssimista jatkuvasti, kyllä tässä on realiteetit tullut ihan tarpeeksi selville. Kyse on siitä sisäisestä muutoksesta mikä ihmisessä monesti tapahtuu ulkomailla oleskelun aikana.
        Eivätkä asiat ole niin yksinkertaisia, että muuta sitten ulkomaille jos kerran tuntuu niin pahalta olla takaisin Suomessa. Ei se ulkomaiden kaipuu kuitenkaan tarkoita sitä että ihminen ei kaipaisi suomessa olevia rakkaita ihmisiä ja asioita, ja etteivät ne merkitsisi mitään. Toki joillain voi olla niin ettei Suomessa yksinkertaisesti ole heille juuri mitään, joten siinä tapauksessa ulkomaille muutto on varmaan ihan järkevää. Mutta omasta puolestani voin sanoa, että asia ei ole noin simppeli. Sitä on tavallaan kahden maan loukussa, kun molemmissa on jotain korvaamattoman tärkeää.
        Pointtini on se, että ei pidä vähätellä muiden tunteita eikä ajatella liian yksioikoisesti. Ja jos aloittajan viesti ärsyttää niin mitä järkeä on silti tulla kirjoittelemaan ilkeäsävyisiä kommentteja?


      • Siwa+betoniseinä+hullu?
        sinua... kirjoitti:

        Niille jotka vähättelevät aloittajan ulkomailla vietettyä aikaa tyyliin "minäpä olen asunut ulkomailla 973836436 vuotta", kannattaisi mennä itseensä. Ei kaikkea voi mitata sillä minkä verran aikaa on ulkomailla ehtinyt viettää. Itse olen myös viettänyt toisessa maassa puoli vuotta, ja voin sanoa että Suomeen palaaminen on todella vaikeaa. Ei siksi että en pitäisi Suomesta tai ihmisistä siellä, vaan siksi että jo tässä ajassa olen kasvanut ihmisenä todella paljon ja muuttunut omasta mielestäni melko ratkaisevasti. On todella vaikeaa enää kuvitella itseään siihen elämään, jota eli ennen lähtöä. Onhan se puoli vuotta varmaan lyhyt aika sellaiselle joka on asunut ulkomailla vuosia, mutta pitää muistaa että jokainen on yksilö ja kokee erilaisia tuntemuksia ja muutoksia itsessään, ajasta riippumatta. Ei ole oikein vähätellä muiden tunteita. Eikä itselläni todellakaan tämä aika ulkomailla ole ollut mitään ruusuilla tanssimista jatkuvasti, kyllä tässä on realiteetit tullut ihan tarpeeksi selville. Kyse on siitä sisäisestä muutoksesta mikä ihmisessä monesti tapahtuu ulkomailla oleskelun aikana.
        Eivätkä asiat ole niin yksinkertaisia, että muuta sitten ulkomaille jos kerran tuntuu niin pahalta olla takaisin Suomessa. Ei se ulkomaiden kaipuu kuitenkaan tarkoita sitä että ihminen ei kaipaisi suomessa olevia rakkaita ihmisiä ja asioita, ja etteivät ne merkitsisi mitään. Toki joillain voi olla niin ettei Suomessa yksinkertaisesti ole heille juuri mitään, joten siinä tapauksessa ulkomaille muutto on varmaan ihan järkevää. Mutta omasta puolestani voin sanoa, että asia ei ole noin simppeli. Sitä on tavallaan kahden maan loukussa, kun molemmissa on jotain korvaamattoman tärkeää.
        Pointtini on se, että ei pidä vähätellä muiden tunteita eikä ajatella liian yksioikoisesti. Ja jos aloittajan viesti ärsyttää niin mitä järkeä on silti tulla kirjoittelemaan ilkeäsävyisiä kommentteja?

        Itse juurikin ajattelen noin. Se kai johtuu itsestäni tai ympärillä olevien ihmisten suhtautumisesta mutta jos kontaktit oikeat ymmärrykset katoaa ja jää jäljelle sairautta jos sellainen on pahentavaa toimintaa, muutto on mielessä. Sairauksien kanssa plus kieliongelma niin uskalias on lähtö ja jättää oma vuokra-koti kun kassa tyhjä eikä tosiaan auta itkienkään "omaisuuttaan" kaatopaikallekaan viedä jne.. Saa kuvitella kohtaloita ja pelkoja mitä uusi maa tuo tullessaan.


    • ulkomailla.nyt.

      On vaikea antaa mitään järkeviä kommentteja, koska asia kuitenkin riippuu tosi paljon henkilökohtaisesta tilanteestasi. Minä aikoinani lähdin Ruotsiintöihin ylioppilaskirjoitusten jälkeen, kun en oikein tiennyt, mihin lähteä opiskelemaan. Päädyin sitten vanhempien hoivista itsenäiseen elämään, jossa tehtiin sekä töitä että ryypättiin ja matkusteltiin porukalla vapaapäivinä. Työ oli tosin hyvin palkattua, eikä rahahuolia ollut. Se oli tosi mahtavaa aikaa, kun ei tarvinnut muusta välittää kun siitä, että pääsi aamulla töihin. Äitikään ei ollut huolehtimassa nurkan takana joka asiasta. Seksiäkin pääsi maalaispoika kokeilemaan ihan toisella tavalla kuin kotinurkilla.

      Joten, ymmärrän kyllä tilanteesi, jos olet kovin nuori ja aloittamassa omaa itsenäistä elämääsi. Australian kokemuksesi on varmasti ollut tosi mahtava - minäkin haluaisin joskus siellä käydä. Puoli vuotta kuitenkin ei minun kokemukseni mukaan ole välttämättä aika, joka antaa todellisen kuvan siitä, mitä kukin maa todellisuudessa tarjoaa. Epäilen, että Ruotsikin on muuta kuin ryyppäämistä, työntekoa, matkustelua ja seksiä.

      Olen nyt asunut useita vuosia ulkomailla. Kun tulin tänne, kaikki oli mahtavaa ja uutta. Uusia mielenkiintoisia ihmisiä oli joka puolella. Joka päivä huomasi osaavansa vähän enemmän paikallista kieltä. Oli uusia makuja, leffateattereita, konsertteja ja vaikka minkälaisia elämyksiä. Puolison perheenjäsenetkin ottivat vävypoikansa vastaan avosylin. Arki on kuitenkin tullut vastaan monella eri saralla: terveydenhuolto ei toimi niinkuin Suomessa, tiet on kamalassa kunnossa, kunnon työtä ei tahdo saada, kun kielitaito ei ole täydellinen, koulut on aika onnettomia suomalaiseen kouluun verrattuna ja jostain pitäisi riipaista tarpeeksi rahaa, että mukulat pääsee yliopistoon.

      Perhe on kuitenkin täällä ja sen vuoksi asustelen ulkomailla. En pahemmin osaa valittaa nykyistä olotilaani, se vaan on otettava, mitä tulee. En kuitenkaan lähtenyt Suomesta ovet paukkuen, joten osaan arvostaa suomalaista yhteiskuntaakin. Junttieinareita on kaikkialla.

      Mikäli sinulla on hyviä muistoja Australiasta, niin hieno homma. Ei kuitenkaan kannata jämähtää yhden puolivuotisen takia pidemmäksi aikaa. Maailma on täynnä paikkoja, jotka sinua odottavat.

      Eikä kannata ottaa kaikkia tämän palstan kirjoituksia vakavasti. Netissä voi jokainen purkaa omia juttujaan vaikka millä sanankääntein.

    • tihk

      Ja tälle ilmiölle löytyy nimikin: käänteinen kulttuurishokki. Itse olin vuoden vaihto-oppilaana Utrechtissa, Hollannissa yliopisto-opintojen aikana. Porukka siellä oli todella kansainvälistä, mikä oli aivan ihanaa ja sain paljon hyviä ystäviä ympäri maapallon. Koti-ikävä oli välillä ja joulun aikana käväisin Suomessa, mutta muuten ei ollut varaa kun rahat meni ympäri Keski-Eurooppaa matkaillessa :)

      Kun tuli aika lähteä Suomeen oli olo tietenkin haikea, kun uudet ystävät katosivat ympäri maailman. Ajattelin että paluu sujuu rutiinilla, eihän se jouluna kotona käyntikään aiheuttanut ongelmia. Mutta toisin kävi. Itkin yli viikon ajan ikävää takaisin Hollantiin. Suomalainen kulttuuri ahdisti (missä ne kaikki juopot on ulkomailla?), ihmiset eivät olleet enää yhtä avoimia kuin siellä (vaihto-oppilaaksi lähtevät kun ovat yleensä aika avoimia persoonia) eikä minua kiinnostanut yhtään nähdä suomalaisia ystäviä. Väkisin vaivauduin tapaamaan heitä ensimmäisinä viikkoina. Myöhemmin on tuntunut ajatella sitä, että he ovat olleet kauhean iloissaan paluustani, mutta itse olen mököttänyt myrtsinä. Ainoa ilon aihe oli kun juttelin netissä Hollannissa tapaamieni ystävieni kanssa. Pikku hiljaa aloin tajuta että ei tämä elämä tällaisena haaveiluna voi jatkua. Aloin taas harrastaa ja viettää aikaa suomalaisten kavereideni kanssa ja mieleen alkoi tulla kaikki ne asiat, minkä takia täällä Suomessakin on hyvä olla. Vaihto-oppilasvuodesta on nyt aikaa 2 vuotta ja vieläkin olisin mieluummin siellä kuin täällä, mutta on Suomessa ainakin lämpimämmät talot kuin siellä talvisin :D ja kaikkein rakkaimmat ystäväni ja perheeni on täällä jotka pitävät minut iloisina. Toivottavasti sinäkin tulet löytämään ilon aiheita joku päivä :)

    • :Vwlkö:<33

      Ole oma itsesi ja käy ulkoilemassa ja ajattele jotain kivaa,olin 2vuotta Amerikassa ja minulle kävi samoin mutta koitin sopeutua joukkoon ja kävin ulkoilemassa lisäksi kävin kaupungeilla ja tutustuin uusiin ihmisiin..Koita pärjäillä täällä suomessa ;) Käy vaikka Kempeleessä,siellä on tekemistä T.Auttava ihminen (= =)

    • Ken Guru

      Taisi taas Maija Niemi muuttua parissa kuukaudessa muotoon Majo Näs. Tai sitten olet joku pelle joka kokeilee piilokameratyyliin miten vastataan moiseen lässytykseen.

    • Evelyn_2004

      itsellani paluu suomeen Kanadasta edessa elokuussa.. Todella haikein mielin jo nyt.. En haluaisi palata mutta on vaan pakko..
      Joulu suomessa oli jo alkua sille etten halua palata pysyvasti suomeen.. kaksi paivaa suomessa ja mietin mita ma taalla oikein teen.. ja olin valmis palamaan tanne Torontoon.. Tama tuntuu kodilta.. mutta kuitenkin perhe ja ystavat suomessa..

      Mutta onhan minulla taallakin poikaystava ja ystavat..

      Mitahan itselleni mahtaa tapahtua suomeen paluun jalkeen... tassa tovi aikaa miettia.. ja ainahan tanne voi palata mika taitaa mun kohdalla olla todennakoista :)

    • nuoren pojan kokemus

      Itse ehdin olla ulkomailla noin 1 vuotta, vaikka alun perin se piti olla vähän enemmän, mutta paluu Suomeen on aiheuttanut suuria ahdistuksia ja ongelmia valkoisia kohtaa (itse olen värillinen, ei kuitenkaan musta). Motiivina on rotuluonne. Viime vuonna olin itse sukulaisten kanssa noin kuukauden lomalla kotimaassani, mutta sekin oli jo liikaa. Ahneuksia isän rahoilla, koska hän on varakas ihminen. En millään pääse enää irti itsestäni pitkään aikaan...

    • Kratsuli

      Masentava maa, eikä ole yhtään kummallista, että ikävöit takaisin Australiaan. Lähde sinne, kun vielä pystyt, etkä ole täysin masentunut. Asuin itse niinkin lähellä kuin Belgiassa viisi vuotta ja nyt olen ollut Suomessa kymmenen vuotta ja aina vaan ajattelen kaiholla Belgian aikaa.

      • "--"

        Aloittajalle vastaisin, että tuo on normaalia ja tuttua itsellenikin. Aikoinaan olin vain muutaman kuukauden ulkomailla opiskelemassa ja paluu Suomeen ja sopeutuminen takaisin kotiin oli vaikeaa. Siis vain kolmen kuukauden jakson jälkeen! Kyse ei ollut siitä, että ulkomailla (Venäjällä!) olisi asiat olleet sinänsä paremmin, vaan siellä meitä oli hauska porukka ja meillä oli hauskaa yhdessä. Voisi sanoa, että elimme täysillä. Palasin Suomeen jouluksi ja opintojen pariin. Kaikki se hauska elämä jäi taakse ja alkoi arki. Tietenkin alkuun tuntui pahalta ja vaikealta, mutta sitten voitti järki eikä elämä Suomessa ollut lainkaan pahaa.
        Oletko miettinyt, mikä erityisesti Suomessa mättää tai toisin päin kysyttynä, mitä Suomessa ei ole sellaista kuin Australiassa oli ja voiko sitä mikään korvata?
        Voithan toki lähteä sinne takaisin, mutta olisitko varmasti siellä onnellisempi?

        Olen itse nyt asunut yli kolme vuotta Venäjällä. Tänä aikana on elämäni siirtynyt tänne, mutta koti pysyy Suomessa.


      • EH ????
        "--" kirjoitti:

        Aloittajalle vastaisin, että tuo on normaalia ja tuttua itsellenikin. Aikoinaan olin vain muutaman kuukauden ulkomailla opiskelemassa ja paluu Suomeen ja sopeutuminen takaisin kotiin oli vaikeaa. Siis vain kolmen kuukauden jakson jälkeen! Kyse ei ollut siitä, että ulkomailla (Venäjällä!) olisi asiat olleet sinänsä paremmin, vaan siellä meitä oli hauska porukka ja meillä oli hauskaa yhdessä. Voisi sanoa, että elimme täysillä. Palasin Suomeen jouluksi ja opintojen pariin. Kaikki se hauska elämä jäi taakse ja alkoi arki. Tietenkin alkuun tuntui pahalta ja vaikealta, mutta sitten voitti järki eikä elämä Suomessa ollut lainkaan pahaa.
        Oletko miettinyt, mikä erityisesti Suomessa mättää tai toisin päin kysyttynä, mitä Suomessa ei ole sellaista kuin Australiassa oli ja voiko sitä mikään korvata?
        Voithan toki lähteä sinne takaisin, mutta olisitko varmasti siellä onnellisempi?

        Olen itse nyt asunut yli kolme vuotta Venäjällä. Tänä aikana on elämäni siirtynyt tänne, mutta koti pysyy Suomessa.

        Mika on Sumi ?


    • nauttimaan elämästä

      Sama vika. Kun muutin takaisin, niin tuntuu että kaikki on kiellytty. Tupakointi, pienet ylinopeudet, rasvainen ruoka, ... ja sitten vielä bonuksena hirveät verot.

      Muualla nautitaan, mutta täällä ollaan naama näkkärillä ja valitetaan kaikista pikku asioista. Nyt eilenkin joku alkoi valittamaan passiivisen tupakoinnin haitoista kun bussia odotellessa poltin tupakkaa.

      Vielä pari vuotta, niin lasten koulut on käyty. Sitten ei takaisin enää tulla.

    • Puujalkaerkki

      Itse kun oli parikymppinen niin muutin pariksi vuodeksi Norjaan ja tulin sitten takaisin Suomeen. Muutto takaisin tuntui kuin olisi ikäänkuin palannut ajassa taaksepäin. Pari vuotta jaksoin asua Suomessa ja koko aika meni miettiessä takaisinpaluusta Norjaan. Ostelin norjankielisiä lehtiä (aika ennen nettiä) yms ja koko ajan elin vähän kuin, että sinne pitää päästä takaisin. No parin vuoden Suomen jälkeen muutin takaisin Norjaan. Toisaalta elämä ja itse muuttuu ja tuntui, että elin taas vähän kuin menneessä. Hain sitä samaa jota koin ensimmäisellä kerralla, mutta aika entinen ei koskaan enää palaa, kuten joku laulaa.
      Sitten tuli sauma ja sain töitä Ruotsista. Uudet asiat ja sillee. Viihdyin hyvin, mutta jostain hetken mielijohteesta muutin taas Suomeen. Ja miten kävi... Sama kaipaus Ruotsiin takaisin.

      Nyt nelikymppisenä olen keski-ikäinen kulkuri. Olen asunut Norjan ja Ruotsin lisäksi Tanskassa ja Saksassa. Pisin putki pois Suomesta yhteen putkeen oli 5 vuotta, joka on aika pitkä aika. En osaa enää edes kuvitella muuttoa Suomeen pysyvästi vaikka onhan siellä kiva käydä välillä ei siinä mitään. Jotenkin sitä on vaan kasvanut pois Suomen systeemeistä.

    • Puujalkaerkki

      Itse kun oli parikymppinen niin muutin pariksi vuodeksi Norjaan ja tulin sitten takaisin Suomeen. Muutto takaisin tuntui kuin olisi ikäänkuin palannut ajassa taaksepäin. Pari vuotta jaksoin asua Suomessa ja koko aika meni miettiessä takaisinpaluusta Norjaan. Ostelin norjankielisiä lehtiä (aika ennen nettiä) yms ja koko ajan elin vähän kuin, että sinne pitää päästä takaisin. No parin vuoden Suomen jälkeen muutin takaisin Norjaan. Toisaalta elämä ja itse muuttuu ja tuntui, että elin taas vähän kuin menneessä. Hain sitä samaa jota koin ensimmäisellä kerralla, mutta aika entinen ei koskaan enää palaa, kuten joku laulaa.
      Sitten tuli sauma ja sain töitä Ruotsista. Uudet asiat ja sillee. Viihdyin hyvin, mutta jostain hetken mielijohteesta muutin taas Suomeen. Ja miten kävi... Sama kaipaus Ruotsiin takaisin.

      Nyt nelikymppisenä olen keski-ikäinen kulkuri. Olen asunut Norjan ja Ruotsin lisäksi Tanskassa ja Saksassa. Pisin putki pois Suomesta yhteen putkeen oli 5 vuotta, joka on aika pitkä aika. En osaa enää edes kuvitella muuttoa Suomeen pysyvästi vaikka onhan siellä kiva käydä välillä ei siinä mitään. Jotenkin sitä on vaan kasvanut pois Suomen systeemeistä.

      • vangittu tänne

        10v, mutta palasin sairaan äidin luo. Tunnen kovaa ikävää ja ahdistusta mutta en pääse sinne palaamaan.
        Suomi on tosiaankin synkkä maa. Kauan aikaa tuli paha mieli joka ainoan kerran kun menin kaupungille.

        Ei minkäänlaista kohteliaisuutta, ovia ei avata tai pidetä auki ja kadulle sylkeminen on siivotonta.
        Ei vaan sylkeminen, vaan keskellä päivää voi nähnyt keskustassa virtsaavia miehiä ja viikonloppuisin Rautatieasemalla riehuu häiriköt ja juopot.

        Helpotti nyt kun sain vähän purettua tunteitani, koska ystäville näistä asioista ei kannata saarnata ja täällä on onneksi ulkomailla olleita jotka ymmärtävät mitä tarkoitan.


      • jonsei niin kuitenki
        vangittu tänne kirjoitti:

        10v, mutta palasin sairaan äidin luo. Tunnen kovaa ikävää ja ahdistusta mutta en pääse sinne palaamaan.
        Suomi on tosiaankin synkkä maa. Kauan aikaa tuli paha mieli joka ainoan kerran kun menin kaupungille.

        Ei minkäänlaista kohteliaisuutta, ovia ei avata tai pidetä auki ja kadulle sylkeminen on siivotonta.
        Ei vaan sylkeminen, vaan keskellä päivää voi nähnyt keskustassa virtsaavia miehiä ja viikonloppuisin Rautatieasemalla riehuu häiriköt ja juopot.

        Helpotti nyt kun sain vähän purettua tunteitani, koska ystäville näistä asioista ei kannata saarnata ja täällä on onneksi ulkomailla olleita jotka ymmärtävät mitä tarkoitan.

        ..ei riehujia/alkoholisteja ole? Voi mennä minne vaan mihin vuorokauden aikaan vain? Ja aina saa hymyn ja pikku kohteliaisuuden vastaukseksi? Voi hellanletas....

        Ulkomailla asuneena en ymmärrä mitä tarkoitat, sori. Yritätkö "korottaa" itseäsi, ymmärrät asiat laajemmin kuin me muut? Ystäville"saarnaaminen" ei kannata? Olisitko valittanut ehkä heidän mielestään turhista ja vähäpätöisistä asioista, ja ovat väsyneet kuuntelemaan?

        Noh, hyvä että helpotti, kolme riviä tunteita nettiin ja niin vain on elämä kohdallaan. Mennääs ny nukkuun niin on valoisampi mieli huomenna.


      • Nipottaja
        jonsei niin kuitenki kirjoitti:

        ..ei riehujia/alkoholisteja ole? Voi mennä minne vaan mihin vuorokauden aikaan vain? Ja aina saa hymyn ja pikku kohteliaisuuden vastaukseksi? Voi hellanletas....

        Ulkomailla asuneena en ymmärrä mitä tarkoitat, sori. Yritätkö "korottaa" itseäsi, ymmärrät asiat laajemmin kuin me muut? Ystäville"saarnaaminen" ei kannata? Olisitko valittanut ehkä heidän mielestään turhista ja vähäpätöisistä asioista, ja ovat väsyneet kuuntelemaan?

        Noh, hyvä että helpotti, kolme riviä tunteita nettiin ja niin vain on elämä kohdallaan. Mennääs ny nukkuun niin on valoisampi mieli huomenna.

        Täällä kirjoitavat ne, joilla on kokemusta ulkomailta ja ymmärtävät käänteisen kulttuurishokin - ja sitten ne, jotka ovat heille kateellisia, eivätkä käsitä mistä on kyse.

        Tuntuu että kateus on suurin Suomea kantava voima. Jos hiukkaisenkin uskallat avata suusi, olet maailmanvaltias. Oikeastihan sitä oletkin, koska tiedät enemmän kuin sellainen, joka on ikänsä Suomessa asunut. Sen sijaan että opittaisiin näiltä, joilla sitä tietoa on enemmän, heitä kadehtitaan ja tehdään heidän elämänsä vaikeaksi, eli lyödään omaan nilkkaan.

        Työnkuvaani kuuluu päivittäinen kanssakäyminen kaikenmaalaisten kanssa sekä Suomessa että muissa maissa, joten osaan kyllä verrata asioita ihan oikeasti. Minulla on yösija nyt kolmessa maassa ja kosolti ulkomaankokemusta, asuin vuosikausia ulkomailla. Suomessa tosin on fiksuja ihmisiä, he luettelevat selvästi mikä mättää, mutta siviilirohkeutta ei juurikaan ole; hekin kohauttelevat vain olkapäitään, eivät halua olla esillä. Ainahan on helpompaa tehdä sitä mitä on aina ennenkin tehnyt. Iso ongelma Suomelle onkin aivovuoto.

        Valittelu ei kuitenkaan auta, vaan elämäntilanteen mukaan tehty johtopäätös tilanteesta ja sitten elämäntilanteen korjaaminen. Lyöttäydy yhteen sellaisten ihmisten kanssa, joilla on samansuuntaiset kokemukset, niin on vähän helpompaa.


    • SnakeSpeaks

      Puoli vuotta on aika lyhyt aika - kuitenkin ! Otitko selville asioita joista Suomessa maksetaan veroina ja siten ei niitä tule huomioitua. Onko sairaalat maksullisia ja miten koulutuksen kanssa ?

      Paljonko asunnot maksavat ja paljonko ihmiset tienaavat ? Miten moni on käynyt Euroopassa ja mitä kieliä siellä puhutaan ?

    • Aasmania

      Kertookohan tämä sinusta enemmän kuin arvaatkaat ? Minusta voisit kirjoittaa kirjan 1/2 vuoden kokemuksistasi ja siten sinusta voisi tulla kansainvälinen kirjailija aina Suomesta Australiaan ?

    • matkustellut mummeli

      itse asuin kuusi vuotta (yhtäjaksoisesti) espanjassa,opiskellen ja työtä tehden.paluu suomeen oli ihanaa,mutta,kun olin ollut kaksi viikkoa suomessa halusin takaisin.vaikeeta on ollut,mutta työni takia käyn ainoastaan lomilla espanjassa.noin kymmenen vuoden päästä (jos olen elossa)aiomme perheen kanssa lähteä espanjaan asumaan.ikäävääsi ei auta,kuin aika tai paluu austraaliaan.ymmärrän sinua täysin,sillä ei suomi ole enää hyvinvointi suomi,niinkuin ennen,muuaallakin on elämää!tsemppiä,koita jaksaa,kyllä vielä pääset takaisin "kotiin",olen varma siitä!

    • mitä sielä valitat muuta sinne amerikkalais englantlais maahan aivan paska paikka ei voi muuta sanoa .

    • oma/muu maa

      useaan otteeseen asuneena otan osaa! Mulla ei ollut muuta ikävää, kun ruisleipä ja silloinen Turun sinappi. Kotiin ei ihmeemmin mieli tehnyt, mutta tulin aina, kun työt loppui. Koeta kestää tai mee sinne Ausseihin takas. Pärjäile!

    • hilippaa

      On todellakin kokemusta samasta asiasta kuin aloittajalla. Itse palasin Australiasta Suomeen helmikuun lopussa (7 kk:n reissu) ja kaksi ensimmäistä viikkoa olivat aivan hirveitä. Olin todella alamaissa ja sain itkukohtauksia lähes päivittäin. Parin viikon jälkeen tilanne alkoi jo kohentua, mutta edelleen mm. koen suomalaisen asiakaspalvelun todella töykeänä. Ihmiset ovat muutenkin tylympiä, mutta olen aika varma, että se johtuu osaksi valon puutteesta. ;) Minusta on kyllä jännä, että aina toitotetaan siitä kulttuurishokista ulkomaille lähtiessä, mutta kukaan ei sano sanallakaan siitä, kuinka vaikeaa takaisintulo saattaa olla. Lisäksi joistain kavereista väistämättäkin "kasvaa eroon" reissun aikana.

      Itse haluan takaisin Australiaan vielä joku päivä, vaikka vaihtoon!
      Aloittajalle sanoisin, että pää pystyyn ja yritä kestää. Kyllä sinne vielä takaisin pääsee.
      Olet sentään töissä, joten koita keskittää energiasi työntekoon. Pikkuhiljaa hyvä tulee. :)

      • Asiakaspalvelija

        Juu, täällä Ausseissa asiakaspalvelijoiden kanssa on aina se sama litania käytävä läpi, joka hemmetin kaupankassalla ja virastossa jne. mutta kyllä noin yleisellä tasolla parempaa asiakaspalvelua saa Suomessa. Täällä on myös niin paljon nuoria osa-aikatyöntekijöitä, joita ei se työnteko ja asiakkaiden palveleminen juurikaan kiinnosta. Ei minun mielestäni palvelun tasoa paranna se, että kysellään asiakkaan kuulumiset. Se on vaan maan tapa, ei millään tavalla merkki siitä, että niitä aspoja oikeasti kiinnostaisi. Ne normaalit kohteliaisuudet (tervehtiminen, kiittäminen, ole hyvät) sanotaan Suomessakin.


      • hilippaa
        Asiakaspalvelija kirjoitti:

        Juu, täällä Ausseissa asiakaspalvelijoiden kanssa on aina se sama litania käytävä läpi, joka hemmetin kaupankassalla ja virastossa jne. mutta kyllä noin yleisellä tasolla parempaa asiakaspalvelua saa Suomessa. Täällä on myös niin paljon nuoria osa-aikatyöntekijöitä, joita ei se työnteko ja asiakkaiden palveleminen juurikaan kiinnosta. Ei minun mielestäni palvelun tasoa paranna se, että kysellään asiakkaan kuulumiset. Se on vaan maan tapa, ei millään tavalla merkki siitä, että niitä aspoja oikeasti kiinnostaisi. Ne normaalit kohteliaisuudet (tervehtiminen, kiittäminen, ole hyvät) sanotaan Suomessakin.

        Eipä tarvitse aspoja mielestäni kiinnostakaan, kunhan on asiallinen, eikä näytä hapanta naamaa. Itse ainakin pidin siitä, että minulle hymyiltiin ja kyseltiin ne howareyou -litanjat. :) En sano, että saman pitäisi Suomeen rantautua, mutta hymyä naamaan, ihmiset!


    • ausseissa,

      jopten hanki ammattitaito suomalaisen ilmaisen opiskelun turvin, alalta, jolla löytyy työtä täällä. Sitten hae siirtolaislupaa. Siinä kaikki. Sitten voit taas olla onnellinen.

      Tai jos et jaksa opiskella, hanki joku mies, joka suostuu naimisiin kanssasi, ja pääset maahad taidoittakin.

    • Tuulen viemää

      Miksi et kerro avoimesti, että ehkä joku kuuma romanssa on sinua sinne vetämässä.
      Tosiasiassa ei puolen vuoden maassa oleskelun jälkeen, voi saada koti-ikävä-kohtauksia.
      Todellisesta elämästä Australiassa, sinulla ei voi noin lyhyen oleskelun jälkeen olla
      kuin korkeintaan aavistus.
      Mutta mikäs kieltää lähtemästä, opiskellahan voi melkein missä tahansa.

    • lettre a France

      luulin lukevani omaa viestiäni, tosin itse olin vuoden keski-euroopassa, mutta aivan sama fiilis kuin sulla !!! opiskelujen takia oli palattava suomeen, mutta en tunne olevani kotona täällä. entisessä maassani olin suomalainen, täällä olen... eurooppalainen jonka juuret suomessa?
      en tiedä.
      haluun vaan sanoa, että ymmärrän sua enemmän kuin hyvin !
      ei tää paluu ole helppoa, mä oon ainaki aatellut että vuoden jälkeen lähen takas ja suoritan siellä tutkinnon loppuun ja jään sinne.
      "sometimes going home is the only thing in your mind,
      sometimes home is the only place you can't find"
      tuntuu et koti enemmän siel ku suomessa, iha niinku sanoit!!! ihmiset niin erilaisia, ja ihania, kaikki kaverit yms tuntuu olevan siellä ja täällä ei vaan sopeudu millään.
      koita jaksaa ja vastaa tähän jos siltä tuntuu, että haluut keskustella jonku kaa joka tuntee samoin eikä vaan kettuile takaisin, kuten suurin osa tääl... :)

    • eräs ulkosuomalainen

      Monet ihastuvat ensimmäisistä ulkomaan kokemuksistaan - niin minäkin alkukuukausina. Kannattaa kuitenkin pysähtyä hieman miettimäänkin isoja päätöksiä töistä/opiskelusta tehtäessä. Ulkomailla voi kohdata monenlaisia "harhoja":

      1. Kaikki on ihanaa ulkomailla!
      -Elät vielä alun kuherruskuukautta (kuukautta, puolta vuotta, jopa vuosia). Ennen pitkää myös ärsyttäviä puolia alkaa paljastua.

      2. Ulkomaalaiset ovat avarakatseisempia/rennompia/mukavampia kuin suomalaiset!
      -Tuttavapiirisi muodostuvat ulkomailla usein HYVIN erilailla kuin Suomessa. Esimerkiksi vaihto-opiskelija tapaa muita vaihto-opiskelijoita, joten tottakai piirit ovat tällöin avaria verrattuna Suomen naapurustoon. Myös Suomessa olevat muualta tulleet vaihto-opiskelijat hehkuttavat näitä samoja asioita Suomessa, olen henkilökohtaisesti kuullut heiltä "kuinka kansainvälistä ja avarakatseista Helsingissä on". Työpaikalla myös lyöttäydyt yhteen sellaisten kanssa, jotka tykkäävät seurustella ulkkisten kanssa. Ehkä tuttavapiirisi jopa ovat enimmäkseen maahanmuuttajataustaisia - siis kaikkea muuta kuin "tavallisia" piirejä.

      3. Ulkomailla on enemmän elämää, Suomessa on kuollutta!
      -Monet lähtevät pienemmältä paikkakunnalta isommalle ulkomaille mennessään. Tottakai isommalla paikkakunnalla elämänmeno on vauhdikkaampaa. Ei ole kyse maan erosta. Myös Lapista Helsinkiin muuttava voi kokea samanlaisen hurmoksen. Lisäksi uudelle paikkakunnalle mennessä ihminen on alttiimpi kokeilemaan uutta ja näkemään uusia mahdollisuuksia verrattuna kotikunnan rutiineihin Suomessa - vaikka niitä voisi löytyä kotoakin.

      4. Ulkomaalaiset ovat sydämellisempiä!
      -Pintatavat ovat erilaisia eri maissa. Suomalainen sanoo pelkän "hei" ja amerikkalainen kyselee kuulumiset, mutta informaatiosisältö on sama - "How do you do?" = "Hei!". Ei pidä antaa erilaisten pintatapojen hämätä, ihmiset eivät ole pinnan alla sen kummempia. Ystävät ovat yhtä hyviä kansallisuudesta riippumatta.

      5. Ulkomailla elämä on jännittävämpää!
      -Monelle ulkomaille muutto on myös ensi kerta, jolloin muuttaa yksin vieraalle paikkakunnalle - perhe ja ystävät jäävät taakse. Jollekin nuorelle se on myös ensi kerta pois vanhempien helmoista. Tällöin jännitys tulee tuosta elämäntilanteen muutoksesta, eikä niinkään siitä, että itse ulkomaa olisi niin paljon jännittävämpi kuin Suomi. Itse olin jo Suomessa muuttanut yksin vieraalle paikkakunnalle, joten en kokenut samanlaista jännitystä enää yksin ulkomaille muuttaessa.

      En halua loukata ketään, mutta vielä sellainen täytyy sanoa, että kirjoitusten perusteella jotkut vaikuttavat pakenevan henkilökohtaisia (sosiaalisia) ongelmiaan ulkomaille. Mikäli ei todella kaipaa perhettään ja ystäviään kotimaasta, niin silloin on jotain vakavia ongelmia näissä suhteissa. Ehkä sellainen on joskus tarpeenkin jonkinlaisena aikalisän ottamisena, mutta tämäkin johtaa usein harhaan kotimaasta "kauheana" ja ulkomaasta "ihanana", eikä varmaan pitemmän päälle ole kovin terveellistä.

      • MIR2

        Tämä oli varsin hyvä vastaus ja osui ihan oikeaan!
        Olen monesti ennenkin todennut, että jos kotona on asiat kunnossa, on hyvä lähteä maailmalle. Jos puolestaan kotimaassa on ongelmia, niitä todennäköisesti kertyy samalla tavalla maailmallakin, vieläpä ehkä kertoimen kanssa. Samaa arkea se on maailmallakin, iloineen ja suruineen, yhdistettynä erilaiseen kurlttuuriin ja toimintatapoihin.

        Meillä meni kaksi vuotta tulla sinuiksi Australian kanssa niin, että aloimme nähdä pinnan alle ja ymmärtää tämän maan menoa ja tapoja. Siitä on jo aikaa ja yhä vielä tulee vastaan paljon asioita, jotka saavat raapimaan korvallista mutta niihin on oppinut hiljalleen ns "suhtautumaan".
        Sama kävi aikanaan USA:ssa. Pinta oli tosi kiva ja viihtyisä mutta kun pääsi hiljalleen tutustumaan siihen elämän koko kirjoon siellä, Suomikin alkoi tuntua tosi kivalta ja maalaisjärkiseltä paikalta... :-)


      • Maanpetturi-maa
        MIR2 kirjoitti:

        Tämä oli varsin hyvä vastaus ja osui ihan oikeaan!
        Olen monesti ennenkin todennut, että jos kotona on asiat kunnossa, on hyvä lähteä maailmalle. Jos puolestaan kotimaassa on ongelmia, niitä todennäköisesti kertyy samalla tavalla maailmallakin, vieläpä ehkä kertoimen kanssa. Samaa arkea se on maailmallakin, iloineen ja suruineen, yhdistettynä erilaiseen kurlttuuriin ja toimintatapoihin.

        Meillä meni kaksi vuotta tulla sinuiksi Australian kanssa niin, että aloimme nähdä pinnan alle ja ymmärtää tämän maan menoa ja tapoja. Siitä on jo aikaa ja yhä vielä tulee vastaan paljon asioita, jotka saavat raapimaan korvallista mutta niihin on oppinut hiljalleen ns "suhtautumaan".
        Sama kävi aikanaan USA:ssa. Pinta oli tosi kiva ja viihtyisä mutta kun pääsi hiljalleen tutustumaan siihen elämän koko kirjoon siellä, Suomikin alkoi tuntua tosi kivalta ja maalaisjärkiseltä paikalta... :-)

        ----Olen monesti ennenkin todennut, että jos kotona on asiat kunnossa, on hyvä lähteä maailmalle. Jos puolestaan kotimaassa on ongelmia, niitä todennäköisesti kertyy samalla tavalla maailmallakin, vieläpä ehkä kertoimen kanssa.----

        Maailmalle tosiaankin voidaan lähteä senkin takia, että kotimaassa asiat menee perseelleen ja lähdetään ikäänkuin aloittamaan uudestaan. Ainakin minä tein niin.
        Kaikki asiat Suomessa olivat vuoden 98 paikkeilla päin helvettiä. Erokin tuli siihen päälle yms shittiä, joten päätin karata Suomesta ja olin totaalisen kyllästynyt koko helvetin maahan.

        Uudessa maassa asiat järjestyivät melko helposti. Työtä sain nopeasti, asunto löytyi helposti ja sen myötä oli helppo aloittaa elämä ikäänkuin puhtaalta pöydältä. Ensimmäiseen viiteen vuoteen en käynyt ollenkaan Suomessa ja kun ensimmäisen kerran kävin, niin koko maa tuntui- ja tuntuu vieläkin- helvetin kälyiselta ja kuppaiselta maalta.

        En olisi koskaan voinut ja pystynyt elämään Suomessa näin rikasta ja antoisaa elämää kuin mitä olen elänyt viimeiset 12- vuotta "ulkomailla". En koskaan haaveile "kotiinpaluusta", sillä kotini ei ole enää suomessa enkä kaipaa sieltä mitään. Hautapaikkani ei tule olemaan suomessa. Tämähän on teidän urpojen mielestä tietenkin maanpetturuutta.... ja myönnän kernaasti sen. Suomi petti minut ja minä vastaavasti petän suomea aina kun se on mahdollista ja puhun paskaa tuosta kaukaisesta paskamaasta niin kauan kuin elän.


      • asu samassa
        Maanpetturi-maa kirjoitti:

        ----Olen monesti ennenkin todennut, että jos kotona on asiat kunnossa, on hyvä lähteä maailmalle. Jos puolestaan kotimaassa on ongelmia, niitä todennäköisesti kertyy samalla tavalla maailmallakin, vieläpä ehkä kertoimen kanssa.----

        Maailmalle tosiaankin voidaan lähteä senkin takia, että kotimaassa asiat menee perseelleen ja lähdetään ikäänkuin aloittamaan uudestaan. Ainakin minä tein niin.
        Kaikki asiat Suomessa olivat vuoden 98 paikkeilla päin helvettiä. Erokin tuli siihen päälle yms shittiä, joten päätin karata Suomesta ja olin totaalisen kyllästynyt koko helvetin maahan.

        Uudessa maassa asiat järjestyivät melko helposti. Työtä sain nopeasti, asunto löytyi helposti ja sen myötä oli helppo aloittaa elämä ikäänkuin puhtaalta pöydältä. Ensimmäiseen viiteen vuoteen en käynyt ollenkaan Suomessa ja kun ensimmäisen kerran kävin, niin koko maa tuntui- ja tuntuu vieläkin- helvetin kälyiselta ja kuppaiselta maalta.

        En olisi koskaan voinut ja pystynyt elämään Suomessa näin rikasta ja antoisaa elämää kuin mitä olen elänyt viimeiset 12- vuotta "ulkomailla". En koskaan haaveile "kotiinpaluusta", sillä kotini ei ole enää suomessa enkä kaipaa sieltä mitään. Hautapaikkani ei tule olemaan suomessa. Tämähän on teidän urpojen mielestä tietenkin maanpetturuutta.... ja myönnän kernaasti sen. Suomi petti minut ja minä vastaavasti petän suomea aina kun se on mahdollista ja puhun paskaa tuosta kaukaisesta paskamaasta niin kauan kuin elän.

        maassa kuin minä; näin ei ole pelkoa, että törmätään.

        Voisiko noille Suomen vihaaja-ulkosuomalaisille avata oman palstan. Ei tarvitsisi lukea niiden alati negatiivisia ja Suomea haukkuvia mitäänsanomattomia kommentteja. Ei kiinnosta!


        "...Tämähän on teidän urpojen mielestä......" kutsut meitä vielä "urpoiksi!" Kehtaatkin.


      • Koti-ikävä?

        "Mikäli ei todella kaipaa perhettään ja ystäviään kotimaasta, niin silloin on jotain vakavia ongelmia näissä suhteissa."
        En juuri koe koti-ikävää, en ole ulkomailla asuessani juuri koskaan kokenut. Ja vaikken ystäviä ja perhettä liikaa kaipaakaan, ei kyse ole siitä että suhteessa jotain vikaa on. Aina kun (2krt vuodessa) käyn Suomessa niin asiat ovat niinkuin aina ovat olleet - niin nyt kuin 5 vuotta sitten kun ensimmäistä kertaa muutin ulkomaille.
        Läheiset kotona ovat tärkeitä, mutta niin kauan kuin täällä asutaan, eletään elämä täällä - ei kotisuomessa.


      • Suomijunttila
        Maanpetturi-maa kirjoitti:

        ----Olen monesti ennenkin todennut, että jos kotona on asiat kunnossa, on hyvä lähteä maailmalle. Jos puolestaan kotimaassa on ongelmia, niitä todennäköisesti kertyy samalla tavalla maailmallakin, vieläpä ehkä kertoimen kanssa.----

        Maailmalle tosiaankin voidaan lähteä senkin takia, että kotimaassa asiat menee perseelleen ja lähdetään ikäänkuin aloittamaan uudestaan. Ainakin minä tein niin.
        Kaikki asiat Suomessa olivat vuoden 98 paikkeilla päin helvettiä. Erokin tuli siihen päälle yms shittiä, joten päätin karata Suomesta ja olin totaalisen kyllästynyt koko helvetin maahan.

        Uudessa maassa asiat järjestyivät melko helposti. Työtä sain nopeasti, asunto löytyi helposti ja sen myötä oli helppo aloittaa elämä ikäänkuin puhtaalta pöydältä. Ensimmäiseen viiteen vuoteen en käynyt ollenkaan Suomessa ja kun ensimmäisen kerran kävin, niin koko maa tuntui- ja tuntuu vieläkin- helvetin kälyiselta ja kuppaiselta maalta.

        En olisi koskaan voinut ja pystynyt elämään Suomessa näin rikasta ja antoisaa elämää kuin mitä olen elänyt viimeiset 12- vuotta "ulkomailla". En koskaan haaveile "kotiinpaluusta", sillä kotini ei ole enää suomessa enkä kaipaa sieltä mitään. Hautapaikkani ei tule olemaan suomessa. Tämähän on teidän urpojen mielestä tietenkin maanpetturuutta.... ja myönnän kernaasti sen. Suomi petti minut ja minä vastaavasti petän suomea aina kun se on mahdollista ja puhun paskaa tuosta kaukaisesta paskamaasta niin kauan kuin elän.

        Hieno kirjoitus.


    • kuka maksaa

      Aina on vaikeaa palata ! 6kk on kuitenkin aika lyhyt aika ?

      Otitko yhtään selvää että millainen maan oikeastaan on / jos vertaat Suomeen ?

      Onko lapsilla kouluissa ruoka ja kuka hoitaa vanhukset ?

      • Itsekin tosi urpo

        Sulla ei ole käsitystä näköjään kuin Suomesta ja mielipiteesi on luonnollisesti sen mukainen.... että kaikki muut maat ovat yhtä kurjuutta ja orjuutta, itkua ja hammastenkiristystä.

        Kuule, käypä tutustumassa edes naapurimaihin Norjaan tai Ruotsiin niin sosiaalikuvitelmasi saattavat saada IHAN UUDEN KÄSITYKSEN. Suomen sosiaaliturva ja sairaanhoitosysteemi on vähintäänkin keskivertotasoa verrattuna näihin maihin. Jos lähdetään mittaamaan sitä ns. hyvinvointia (mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan) niin ainakaan naapuripohjoismaissa esim. vanhuksia ei jätetä heitteille silleen kuin Suomessa ja ikinä ole edes kuullut täällä, että yhtä hullut hoitajat tappaisi potilaitaan kuten suomessa on tullut jo muutamakin tapaus ilmi.

        Lisäksi nuorista pyritään pitämään huolta edes mitenkuten, ettei ainakaan tule tuollaisia kouluampumisjuttuja niinkuin suomessa.

        Että kun seuraavan kerran taas ylistät niin katsopa mikä on todellisuuden kuva.


      • Mansikka vs Mustikka
        Itsekin tosi urpo kirjoitti:

        Sulla ei ole käsitystä näköjään kuin Suomesta ja mielipiteesi on luonnollisesti sen mukainen.... että kaikki muut maat ovat yhtä kurjuutta ja orjuutta, itkua ja hammastenkiristystä.

        Kuule, käypä tutustumassa edes naapurimaihin Norjaan tai Ruotsiin niin sosiaalikuvitelmasi saattavat saada IHAN UUDEN KÄSITYKSEN. Suomen sosiaaliturva ja sairaanhoitosysteemi on vähintäänkin keskivertotasoa verrattuna näihin maihin. Jos lähdetään mittaamaan sitä ns. hyvinvointia (mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan) niin ainakaan naapuripohjoismaissa esim. vanhuksia ei jätetä heitteille silleen kuin Suomessa ja ikinä ole edes kuullut täällä, että yhtä hullut hoitajat tappaisi potilaitaan kuten suomessa on tullut jo muutamakin tapaus ilmi.

        Lisäksi nuorista pyritään pitämään huolta edes mitenkuten, ettei ainakaan tule tuollaisia kouluampumisjuttuja niinkuin suomessa.

        Että kun seuraavan kerran taas ylistät niin katsopa mikä on todellisuuden kuva.

        Suomalaisten mieleen on vuosikymmenien propagandalla juurrutettu väärä kuva siitä kuinka hyvä esimerkiksi sosiaaliturva tai julkinen terveydenhuolto tai vanhusten huolto, saatikka sitten koulutus on.
        Oma mielipiteeni ettei mikään näistä kuitenkaan ole todellisuudessa suomessa keskitasoa parempaa. Jotkut asian suomessa tehdään ja toimivat paremmin kuin muualla mutta vielä enemmän löytyy asioita joista suomalaisten soisi nöyrästi ottavan oppia ulkomailta.
        Vertailuja voi tehdä vaikka maailman tappiin saakka mutta ne kertovat aina vain virallisen tai tilastollisen totuuden. Oikean todellisuuden kuitenkin havaitsee vasta vuosien saatossa itse kun asioita tulee vastaan omassa elämässä.

        Itse olen asunut alun toistakymmentä vuotta suomen ulkopuolella. Kuitenkin ensimmäistä kertaa elämässäni koin kulttuurishokin vasta palatessani hetkellisesti takaisin suomeen.

        Minulle suomesta olikin tullut mustikka. Tykkään enemmän mansikoista.


    • pivis2

      Olen asunut noin 20 vuotta pätkissä poissa Suomesta. Nyt haluan palata. OLen kulttuurienvälisen viestinnän tutkija ja seikat, joista mainitset osuvat melko tarkasti uuteen maahan sopeutumiseen ja kotimaahan jälleen sopeutumiseen. On aikoja, jolloin vieras maa tuntuu paremmalta ja kotimaa ei niin atraktiiviselta ja vice versa. Paras tila on varmaankin se, että on sinut itsensä kanssa (siitähän tässä paljolti on kyse) ja voi rauahssa nauttia myös muiden maiden tavoista, ihmisistä, kielistä, yms.

      • tutkin, en hutki

        >>voi rauahssa nauttia myös muiden maiden tavoista, ihmisistä, kielistä, yms.>>

        Mut mut... minulle kävi niin että aloin todella inhoamaan asuinmaatani/ihmisiä/jopa kieltä, kun vuosien saatossa kantapään kautta opin millaisia he ja tapansa _todella_ ovat. Olen lukenut muistakin ihmisistä, jotka sanovat että heistä tuli "rasisteja" vasta kun olivat asuneet pidempään vieraassa kulttuurissa.
        On paljon asioita jotka Suomessa ovat vähintään 70-80%:sti kohdillaan, mutta monessa muussa kulttuurissa ihan p*rseellään. Ei niistä nauti - eikä pidäkään nauttia!


    • 10 poissa ja paluu

      puol, vuotta,no siinä ajassa ei voi olla paluu vaikeata, onhan sulla entiset ystävät,tutut,sukulaiset ym. ym- jne

    • fgfghgjfghkjkg

      Minullekin Suomeen paluu oli shokki, kahdenkymmenen vuoden jälkeen. Paluupäätös kuitenkin on pitänyt. Suomi on joissakin asioissa parantunut, esimerkiksi ihmiset puhuvat enemmän ja ovat itsevarmempia, mutta tuhoa kohti täällä ollaan menossa ja lujaa. Rikkaita avustetaan veronmaksajien pussista, köyhiä nöyryytetään ja orjuutetaan. Sairastaminen on todella kallista, verrattuna vaikka Australiaan, jossa julkinen sairaanhoito on potilaalle ilmaista. Viidensadan euron työttömyysturvasta on maksettu 20% vero! Australiassa saa ansaita $18 000 ennen kuin veroa aletaan periä. Australiassa on helppo olla yritteliäs. Asuminen tosin on siellä hyvin kallista, samoin opiskelu. Ruoka taas on Suomessa kallista, jos haluaa syödä terveellisesti. Sananvapautta rajoitetaan aivan älyttömästi. Koko ajan on valvonnan alaisena, toisaalta pelkkänä numerona, mutta kaikki yksityiselämän yksityiskohdatkin melkein tiedetään. Hullu maa, mutta täällä olen, ja entistä suomalaisempana. Ehkä voin auttaa parantamaan tätä maata tästä nykyisestä alennustilasta.

      • kauniistiajateltu

        Kauniisti ajateltu!
        Voihan se olla vaikeeta siellä mököttäjien maassa, mutta sinulla on paljon annettavaa.
        Olet isänmaallinen suomalainen.

        On siellä tosin hyviäkin puolia, niitten mörököllien seurassa.
        Saattaisi olla hyvä listata sekin luettelo, niin että jaksat.


      • fgfghretre

        Edelleen täällä koti-Suomessa, edelleen viranomaisten kyykytettävänä, edelleen rakastaen tätä maata, joka on jo pahasti myyty altamme pois. Enää en odota parempaa Suomea. Sitä ei tule. Sen sijaan odotan Jeesuksen paluuta, toivottavasti jo tänä keväänä. Sen jälkeen koittaa kauheat ajat tänne jääneille, niin siellä ulko-Suomessa kuin täälläkin. Oikeastaan voisin sanoa lyhyenä yhteenvetona, että asuminen juurettomana siirtolaisena sai minut muutaman vuoden viiveellä kääntymään uskoon. Millään muulla ei enää ole merkitystä. Rukoilen teidän suomalaisten puolesta, ja Suomen puolesta.

        'Kauniistiajateltu', Suomen hienoja puolia on paljon: tämä meidän suomalainen luonteemme, kaunis suomalainen luontomme, kielemme, ihanat metsät, jonne saattaa vielä jäädä marjoja ulkomaisten marjaharavoijien jäljiltä ja jokunen puu sellutehtaiden hakkuista. Maaperää ei ole vielä ihan loppuun asti louhittu, pohjavettä taitaa olla vielä pisara jäljellä. Työttömät ovat syyllisiä työpaikkojen puutteeseen, mutta heitä ei ihan vielä laiteta siitä vankilaan eikä mielisairaalaan. Pakkokurssitetaan kyllä laatimaan taas uusia 'ansio'luetteloita, ja palkattomaan työhön. Lääkäriltä selviää vielä joskus hengissä, vaikka kallliiksihan se tulee, ja onhan kaikki sairaustietosi kohta kaikkien luettavana. Mukavaa asua maaseudulla, vaikka palvelut ovat kymmenien kilometrien päässä. Juoppoja näkyy harvemmin, koska köyhillä ei kuulu olevan varaa juopotella; siksi vahvempia oluita alettiinkin myydä ruokakaupoissa. Kauppojen roskikset lukitaan, ettei niistä viedä jäteruokaa. Leipäjonot vähenevät, kun niiden rahoitus lopetetaan. Kohta kaikki ovat vähintään tunnin viikossa ilmaistyössä sadan kilometrin päässä, joten työttömyys on kohta kaikille muisto vaan. Ja upea lumi peittää kaiken, ja sen uumenissa myyrät jyrsivät hedelmäpuusi. Ja kevät on tulossa. Mahdammeko vielä nähdä tämän kesän tässä maailmanajassa?


    • Suomi ahdistaa

      Minulle riittää ulkomaanmatka ja johan tulee samanlaiset seuraukset kuin aloittajalla.

      Nyt on kuulemma kevät aikaisessa. Se tarkoittaa sitä että on nollakelit. Vielä menee pari kuukautta kunnes jossain luonnossa voi alkaa näkyä jotain kasvun merkkejä. Päivätkin on pidentyneet mutta pimeää ahdistusta täällä on minun mielestä tarjolla. Tänäänkin kävin terveyskeskuksessa ja palvelu oli sellaista että hyvä että ei paskaa haistatettu. Tälläinen negatiivisuus ja kielteinen ajattelu jotenkin vain pukkaa päälle Suomessa asuessa.

      Talvisin kun on pimeää, kylmää ja ankeata niin ulkona ei tee paljon mieli liikkua. En halua syödä yleensä huonoa ja kallista ravintolaruokaa, maksaa kahviloissa jostain kakunpalasta ja kahvista summaa jolla jossain muualla saisi mahan täyteen.

      Harvoin tulee sellainen elokuva jonka haluaisin käydä katsomassa teatterissa. En myöskään käy juuri ostoksilla. Suomessa on kaikki niin kallista että tilaan kaiken minkä pystyn netistä, yleensä Englannista tai Saksasta. Tosin en minä sinne pellon keskelle rakennettuun jättiostoskeskukseen edes autottomana pääsisi.

      Onkos se ihme että on tullut mietittyä mitä ihmettä minä tässä maassa teen? Elän kesästä kesään joka kestää sen 3kk?

      • fhghfgjhgdk

        Minä taas arvostan vuodenaikojen vaihteluja. Jatkuva helle alkoi rasittaa. NMyt on ollut pari mahtavaa pakkaspätkää tänäkin talvena, ja osa ajasta melkein kesäistä, ja nyt keväistä. Lumipyryjä saattaa vielä tulla, ja pakkasia. Kevät on sitten taas valtavan upea kokemus. Kesä on lyhyt ja työntäyteinen, mutta ihana. Paarmat pitäisi tänä keväänä saada kuriin heti, ettei niistä olisi riesaa koko kesän. Suunnittelen paarma-ansoja paraikaa. Tällaiset nollakelit ovat mainioita ulkotyöskentelykelejä - lähdenkin tästä taas tuonne risukkoon tekemään metsästä siistiä. Ihanan raikas ilma taas tänään.


    • Andalucianmies

      Olen asunut melkein 5 vuotta Espanjassa eika ole yhtaan kaipuuta Suomeen enaa

    • Kankkunen

      Kävin viime perjantaina, liukasta moottoritiellä , eiks Suomess oo suolaa ???

    • kaukainenmaa

      puolisen vuotta ausseissa,,hellan duudeli,,kauheen pitka aika..kokeile asua edes 10v..kerro sitten kokemuksistasi

    • Miesvm86

      Ei ollut kyllä mitään vaikeuksia sopeutua takaisin suomee vuoden työkomennukselta espanjasta. On itseasiassa tullut useammassa maassa tehtyä töitä ja yksikään maa ei voita suomen siisteyttä. Siisteydellä tarkoitan puhdasta luontoa, katuja ja muutenkin ihmisten käytöstä ja sivistystä. Onhan se nyt jumalan tosi että "no worries" asenne todellakin tarkoittaa sitä. Kaikki roskat heitetään kaduille jne. Millään ei ole väliä, vähän hällä väliä asenne joka asiasda. Vähän kuin sen pikkupojan tippuminen sinne porausreikään tässä hetki sitten. Suoraansanottuna en juurikaan yllättynyt tuollaisesta onnettomuudesta etelän maassa. Tokihan noi ovat antoisia kokemuksia ja ehdottomasti kannustan ihmisiä lähtemään ja kokeilemaan jos halua on. Eise kuumuuskaan mitään hohdokasta ole kun olet sinne kotiutunut. Jatkuvasti kauhea hiki ja autossa 100astetta lämmintä. Kyllä siitä on lomailu kaukana kun kohdemaassa asuu ja käy töissä. Kyllä suomi nyt vain on sivistyneempi valtio kuin noi etelänmaat.

    • Anonyymi

      Kyllä se Suomen sää ja karut, ilottomat ihmiset saavat aina mielen vakavaksi kun sinne tulee käymään. Ei minua kiinnosta amerikkalainen tekoiloisuuskaan mutta voisi ihmiset edes tervehtiä kun tulevat autiolla lenkkipolulla vastaan. Niin, ja kaikki jousto lähtee heti pois. Kaikki toimii pilkulleen, etenkin kun joutuu rahaa maksamaan. Esim. kun viimeksi hullun akan takia muutin Suomeen vähäksi aikaa, muuttofirma laskutti ylimääräistä kun oli kuulemma enemmän tavaraa kuin ulkomailta tavaran lähettäneen firman papereiden mukaan oli laskutettu. Tuli mieleen että heti alkaa tämä huijaus. Otin tosin rahat sitten valtiolta kaikkina tukina korkoineen.

    • Anonyymi

      Eihän sinne ku laivat ei kulje :(

      • Anonyymi

        Ja siitä kohta vuosi ! :´-(


    • Anonyymi

      Muistakkos kuinka me Ilmattarella seilattiin svenskeihin vaan ? Nyt ei ne laivat nyt ei ne laivat seilaa Stadistakaan :-(

      Albatrossi

    Ketjusta on poistettu 10 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Baaritappelu

      Hurjaksi käynyt meno Laffassa. Jotain jätkää kuristettu ja joutunu teholle...
      Kokkola
      63
      6183
    2. Tappo Kokkolassa

      Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap
      Kokkola
      25
      3966
    3. Miksi tytöt feikkavat saaneensa orgasmin, vaikka eivät ole saaneet?

      Eräs ideologia itsepintaisesti väittää, että miehet haluavat työntää kikkelinsä vaikka oksanreikään, mutta tämä väite ei
      Sinkut
      255
      2349
    4. Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti

      Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti ei kerro taposta taaskaan mitään. Mitä hyötyä on koko paikallislehdestä kun ei
      Kokkola
      26
      1920
    5. MAKEN REMPAT

      Tietääkö kukaan missä tämmöisen firman pyörittäjä majailee? Jäi pojalla hommat pahasti kesken ja rahat muisti ottaa enna
      Suomussalmi
      26
      1383
    6. Mitä ihmettä

      Kaipaat hänessä
      Ikävä
      95
      1306
    7. Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille

      Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille. Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun. https://keskustel
      Hindulaisuus
      304
      1077
    8. Kuntoutus osasto Ähtärin tk vuode osasto suljetaan

      5 viikkoa ja mihin työntekijät, mihin potilaat. Mikon sairaalan lopetukset saivat nyt jatkoa. Alavudelle Liisalle tulee
      Ähtäri
      54
      1040
    9. Välillä käy mielessä

      olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.
      Ikävä
      77
      986
    10. Mulla on kyllä

      Järkyttävä ikävä sua. Enkä yhtään tykkää tästä olotilastani. Levoton olo. Ja vähän pelottaa..
      Ikävä
      39
      951
    Aihe